torstai 22. syyskuuta 2022

Ajankohtainen käsite

 

Syyt ja seuraukset

 

Nyt on russofobian käsite taas nostettu esille, viimeksi Putinin puheessa. Sehän on jo aika vanha sekä ilmiönä että käsitteenä ja mikäli sen historiaan haluaa tutustua, voin suositella kirjaani Ryssäviha (Minerva 2013).

Kaikella tässä maailmassa on syynsä ja seurauksensa, eikä russofobiakaan tyhjästä syntynyt eikä se ihan sattumalta juuri nyt ole kovasti voimistunut.

Euroopassa voi erityisestä russofobiasta puhua lähinnä Napoleonista alkaen, jolloin jo voidaan havaita idän nopeasti kasvavan jättiläisen ja sen omaperäisen poliittisen kulttuurin herättävän laajasti sekä perusteltua pelkoa että irrationaalista vieroksuntaa. Russofobian (rusofobija) käsitteen lanseerasi 1800-luvun puolivälissä runoilija ja diplomaatti Fjodor Tjuttšev.

Koska itse käsite viittaa perusteettomaan, sairaalloiseen asenteeseen, sitä on Venäjällä usein käytetty muka ”selittämään” kaikkia niitä kielteisiä reaktioita, joita Venäjän politiikka on aiheuttanut. Neuvostoaikana russofobia korvattiin neuvostovastaisuudella (antisovetizm) tai antikommunismilla, joilla oli olennaisesti sama funktio.

Eikö antikommunismi ollutkin 20. vuosisadan suurin hullutus, kysäisi G.B. Shaw retorisesti ja sai runsaat aplodit tietyistä piireistä. Intellektuellien parissa tämä silmänkääntötemppu onnistui yleensä erittäin hyvin. Tuskin kukaan uskalsi sanoa, että vuosisadan suurin hullutus oli kommunismi itse.

Izborskin klubin piirissä russofobian käsitettä on ahkerasti viljelty ja se on korotettu lähes mystiseksi tekijäksi, joka vaikuttaa Venäjän ja lännen suhteissa. Se oli aika lailla esillä kymmenisen vuotta sitten ja kirjoittelin siitä myös blogeissani (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=russofobia ).

Russofobian käsite on ulotettu jo kauan sitten koskemaan myös sisäisiä vihollisia. Juutalaiset leimattiin aikoinaan Venäjän-vastaiseksi ryhmäksi ja muitakin voidaan lukea ns. sisäisen russofobian piiriin, kyse on tietenkin lähinnä intellektuelleista.

Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, ketkä nyt tässä tilanteessa leimataan tuolla käsitteellä. Siitä, miten asia oli kymmenisen vuotta sitten, vielä ennen Krimin kaappaamista, puhutaan oheisessa blogissa. Se on kirjoitettu Maidanin mielenosoitusten jo alettua, ja niissähän kansalliset antipatiat tosiaan nousivatkin voimakkaasti esille. Kuvattu pyöreän pöydän keskustelu käytiin kyllä jo ennen Maidania.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Russofobia selittää kaiken?

 

Russofobia selittää kaiken?

 

Suomessakin tiettävästi toimiva Venäjän presidentin hallinnon alainen Strategisten tutkimusten instituutti (RISI/RISS) on ainakin periaatteessa arvovaltainen laitos. Se ei ole pelkästään eliittiä palveleva think tank, vaan pyrkii myös vaikuttamaan suoraan suureen yleisöön. Keinoina ovat oma julkaisutoiminta, mukaan lukien TV-kanava. Nykyiselle Venäjälle tyypillisenä voinee pitää sitä, että instituutin johtaja Leonid Petrovitš Rešetnikov on ulkomaantiedustelun kenraaliluutnantti evp.

Toimenkuvansa mukaisesti instituutti järjesti kuluvan vuoden keväällä pyöreän pöydän keskustelun aiheesta ”Ilmiö nimeltä russofobia. Sen lähteet ja nykyaika”. Keskusteluun osallistuivat sekä instituutin johtaja Rešetnikov että erinäiset muut instituutin tutkijat ja muutkin asiantuntijat. Se on julkaistu Russki dom-aikakauslehdessä joka on luettavissa internetissä.

Laajan keskustelun yleisenä johtopäätöksenä voi pitää sitä, että keskustelijoiden mielestä russofobia on tyypillistä nimenomaan läntisen –eikä siis itäisen-  maailman asennoitumiselle Venäjään ja että siinä heijastuu hyvin syvällinen kulttuurien ristiriita. Toinen merkittävä konsensus koski jakoa ”sisäiseen” ja ”ulkoiseen” russofobiaan. Vaikka russofobian nähtiin olevan läntistä perua, sillä oletettiin olevan myös merkittävä ”venäjää puhuva” kannattajakuntansa Venäjällä.

Erityisen yllättävää tuskin on, että sisäisen russofobian edustajiksi leimattiin Venäjän historiassa länsimaistajat, zapadnikit ja että sisäisten russofobien katsottiin olevan ortodoksisen kirkon ulkopuolella. Juutalaisuutta ei tässä yhteydessä erityisesti nostettu esille.

Russofobiaa edustivat keskustelijoiden mielestä niin liberalismi kuin kommunismi. Jälkimmäisen Venäjä onnistui voittamaan, mutta edellinen on nyt vaarallisesti leviämässä.

Liberalismin edustamaa russofobiaa pidettiin keskustelussa Venäjälle sovittamattoman vihamielisenä kuolemanvaarana, jota oli tarmokkaasti vastustettava niin kotimaassa kuin muuallakin. Viime kädessä kysymys ei kuitenkaan ole vain politiikasta tai julkisuudenhallinnasta, ilmiön olemus on hyvin syvällinen, jopa mystinen, arveli kenraaliluutnantti Rešetnikov.

On kovin kiinnostavaa, että arvovaltaisena pidettävän tieteellisen instituutin edustajat varsin yksimielisesti hyväksyivät ajatuksen, että läntistä maailmaa ja Venäjää toisistaan erottava kuilu on viime kädessä väistämätön ja asioiden olemuksesta johtuva. Näinhän ajateltiin myös neuvostovallan aikana. Aiemmasta poiketen, nyt ei oletettu, että koko maailma tulisi ennemmin tai myöhemmin omaksumaan Venäjällä vallitsevan ajattelutavan.

Nykyinen slavofiilinen nationalismi, joka näyttää Venäjällä koko ajan voimistuvan, ei halua, että Venäjä jakaisi samat arvot kuin Eurooppa. Kuten yllä selostettu keskustelukin osaltaan osoittaa, merkittävä osa maan eliittiä katsoo, että kyseessä on kaksi vastakkaista maailmaa, joita erottaa ylittämätön kuilu. Tosin ”sisäiset russofobit” ovat ylittäneet tämän kuilun ja toimivat siis eräänlaisena viidentenä kolonnana kuten aikanaan kommunistit kapitalistisissa maissa.

On huomionarvoista, että kulttuurirajaa selitetään ortodoksisella uskonnolla, jonka aktiivisia harjoittajia Venäjällä sentään on vain muutama prosentti kansasta. Joka tapauksessa uskonto tarjoaa ainakin symbolisella tasolla sopivan vastavoiman sille oppositiolle, joka esiintyy yleensä liberaalein tunnuksin. Täytyy tosin muistaa, ettei oppositio koostu pelkistä liberaaleista.

Russofobian käsite ei ole suinkaan ollut vain RISI-instituutin kiinnostuksen kohteena. Se on nykyään käsite, jota käytetään yhä laajemmin. Sillä on selitetty venäläisiä syrjivä Magnitski-laki, Suomen viranomaisten suorittamat lasten huostaanotot, Putinin politiikan arvostelu, Venäjän historian aliarviointi niin Venäjällä kuin ulkomailla ja miltei mitä muuta tahansa, mikäli kärsineenä osapuolena pidetään Venäjää ja venäläisiä, etenkin virallista Venäjää ja puhdasverisiä venäläisiä. ”Russofobian” käyttökelpoisuus on siinä, ettei se kaipaa rationaalisia perusteluja.

Aivan epäilemättä russofobiaa on historiassa esiintynyt paljon ja esiintyy vieläkin. Olisi kovin kummallista ellei Neuvostoliiton kaltainen aggressiivista ideologiaa edustava supervalta olisi herättänyt pelkoa ja vihaakin. Myös Nikolai I:n Venäjää vihattiin ja pelättiin ja saman kohtelun saivat myöhemmätkin keisarit ainakin eräillä Euroopan kulmilla. Venäjästä oli tullut liian vahva ja se näytti kasvavan ja voimistuvan loputtomiin.

Mutta koska politiikassa vihollisen vihollinen on ystävä, on Venäjälläkin ollut rolinsa myös ystävänä. Se on ollut juhlittu vapauttaja, kuten Bulgariassa 1870-luvulla, ylistetty liittolainen, kuten Ranskassa 1890-luvulla ja jopa kunnioitettu isäntä, kuten Suomessa 1800-luvulla, siihen saakka kunnes kontrahtia torpparin mielestä rikottiin.

Suomessa russofobia oli merkittävä asenne useita vuosikymmeniä, mutta nyt se on lähinnä marginaalista. Esimerkiksi parin vuoden takainen mielipidetutkimus (HS12.11.2011) osoitti, että suurin osa kansaa suhtautui venäläisiin myönteisesti ja kolmasosa neutraalisti. ”Hyvin kielteisesti” suhtautuvia toki oli, mutta vain kolme prosenttia, mitä voinee pitää varsin normaalina asiain tilana.

Toisaalta niin puolalaisilla, saksalaisilla, ranskalaisilla, balteilla, georgialaisilla kuin suomalaisillakin on jossakin historiansa vaiheessa ollut aivan oikeasti aihetta sekä pelkoon että katkeruuteen Venäjää kohtaan. Suurvallan ja pienen naapurin eturistiriidat on historiassa ollut tapana ratkaista muualla kuin raastuvanoikeudessa.  Monessa tapauksessa voidaan näiden kansojen ”fobiat” selittää paljon rationaalisemmin Venäjän omalla politiikalla kuin jollakin mystisellä kulttuurien kuilulla.

Olisi kuitenkin helppohintaista väittää, että kulttuurisella tekijällä ei ole mitään tekemistä siinä pelossa ja antipatiassa, jota Venäjä on aikoinaan herättänyt ja eräillä tahoilla nytkin herättää. Laaja kansainvälinen projekti World Values Survey (WVS), joka tutkii ihmisten arvosuuntautumista, on osoittanut, että venäläiset keskimäärin ovat huomattavasti konservatiivisempia monien elämänarvojen suhteen kuin Länsi-Euroopan kansat tai vaikkapa amerikkalaiset. Tämä koskee esimerkiksi perhearvoja ja suhtautumista homoseksualismiin ja feminismiin. WVS:n tutkijat kuitenkin katsovat, että kaikissa kehittyneissä maissa on menossa modernisaatioprosessi, joka lopulta tekee niistä yhä samankaltaisempia myös näiden arvojen suhteen.

Tulevaisuuden ennustaminen on toki vaarallista, mutta koska Venäjä arvojensa siis puolesta ainakin vielä poikkeaa useimmista länsimaista, voisi ajatella, että tämä erilaisuus toistaiseksi hyväksyttäisiin tosiasiana eikä käytettäisi sitä informaatiosodan aiheena, kuten nykyään näyttää tapahtuneen. Meidän mielestämme jotkut arvot voivat olla oikeampia kuin toiset, mutta tällaiset asiat on ollut tapana hoitaa esimerkiksi lähetystyöllä pikemmin kuin kansainvälisellä painostuksella.

Kampanjat, jotka ulkoa käsin kajoavat suvereenin valtion tunnustamiin arvoihin, sen lainsäädäntöön ja lainkäyttöön ovat jo periaatteessa melko arveluttavia. Aivan ilmeistä on, että ne Venäjällä ruokkivat käsityksiä siitä, että maata yritetään määräillä ulkoa käsin. Ne myös pönkittävät sitä uutta nationalistista ideologiaa, jonka välineistöön väitteet ”russofobiasta” kuuluvat. Pussy riotin performanssin tai Artic Sunrisen kiipeilyfarssin kaltaisten, sinänsä tavattoman vähäpätöisten asioiden nostaminen valtavan julkisuuden keskipisteeseen tukee väistämättä ajatusta, että kyse ei ole tosiasiassa jostakin jonninjoutavasta performanssista, vaan jostakin muusta. En lainkaan ihmettelisi, mikäli keskivertovenäläisen mielestä todistustaakka kuuluu niille, joiden mielestä näiden asioiden saama julkisuus nyt yksinkertaisesti vain vastaa niiden tärkeyttä.

 

 

13 kommenttia:

  1. Eiköhän se viime vuosisadan suurin hulluus ollut antikommunismi natsismin muodossa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä natsismi oli natsismia ja kommunismi kommunismia eikä antikapitalismia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta asiaa...

      Poista
    2. Tottakai muuttaa. Natsismikin on antikommunismia, mutta ei antikomunismi ole natsismia, vaikka änkyrät yrittivät tätäkin joskus väittää.
      On toki sekin teoria tai tulkinta, että koko natsismi syntyi nimenomaan ja vain reaktiona kommunisiin, joka siis olisi se alkuperäinen pahuuden lähde, mutta oli se tilanne paljon monimutkaisempi.

      Poista
    3. Niinpä, eräät haluavat valkopestä natsismia kommunismilla.

      Poista
    4. Ja etenkin päinvastoin. Moni hölmö menee siihen kankaan.

      Poista
    5. Mutta kolumnisti ei tietenkään ole sellainen hölmö, vaan lähempänä tuota ensimmäistä lajia.

      Poista
  3. Ei ryssiä oikeastaan vihata, mutta panitäeurooppalainen pohjaton inho on havaittavissa. Esimerkiksi tuossa läheisessä kaupassa on virolaisia, neuvostoaikana syntyneitä, jotka pitkin hampain suostuvat palvelemaan ryssiä. Kun olin eräässä maassa töissä 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, niin puolalaiset, tsekit ja muu varsovanliiton väki ei suostunut tekemään töitä neuvostoryssien kanssa. Hyvä että suostuivat istumaan samassa ruokalassa. Se inho oli oikeastaan niin sakeaa, että ilmaa olisi voinut leikata.

    VastaaPoista
  4. Ja meil ei ole sentti raha
    Peame metsas eläma
    Ja me ei või ei saa ei taha,
    Ei taha tiblat teenida

    VastaaPoista
  5. Venäläiset satojen vuosien ajan hyökkäilevät naapurimaihinsa, tappavat miehet, raiskaavat naiset ja lapset, vievät nuorison orjiksi itselleen ja varastavat mukaansa kaiken mikä irti lähtee. Sitten ihmettelevät mistä ihmeestä se russofobia oikein syntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näemmä perinnepelottelusta jota sinäkin harrastat.

      Poista
  6. Perinne? Käytin preesensiä, koska sama taas toistuu Ukrainassa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.