Alfakarju
Viktor Jerofejev, Suuri gopnik.
Merkintöjä kuolleesta ja elävästä Venäjästä. Suomentanut Pauli Tapio.
Siltala 2025, 578 s.
Viktor
Jerofejev, ennen perestroikaa sensaation aiheuttaneen ja Venäjän merkittävimmät
kirjailijat yhteen koonneen Metropol-kokoomateoksen (”almanakan”) isä,
kuuluu niihin, jotka lähtivät Venäjältä Ukrainan sodan sytyttyä.
Maasta poistuminen
Suomen kautta muodostaa oman eepoksensa, jossa maamme rajapolitiikan koko
kafkamainen absurdius tulee kirkkaasti esille, mutta siitä ei tässä sen
enempää. Hävetkööt sitä ne, jotka vielä siihen pystyvät.
Itse asiassa
aion tässä blogissa keskittyä vain tuohon ”gopnikin” ideaan ja puhua itse
kirjasta vasta sitten, kun olen sen kokonaan lukenut. Nyt olen vasta
puolivälissä ja arvattavasti ensimmäinen puoliskokin avautuu kokonaan vasta
sitten, kun myös jälkimmäinen on luettu.
Jerofejevin
merkittävä teesi on, että avain koko Venäjän tilanteen ymmärtämiseen on siinä,
että sen johdossa on suuri gopnik, hahmo, joka ei ole pelkästään
salaisen poliisin nuuskijoiden arvoihin koulittu, vaan pohjimmiltaan on ja
tahtoo yhä olla nimenomaan ja ennen kaikkea se takapihan kunkku, jollaisena hän
kerran pääsi kukoksi tunkiolle.
Jerofejev kirjoittaa
kaunokirjallisuutta, mutta pidän uskottavana sitä ajatusta, että Putinin
persoonallisuus rakentuu yhä vahvasti tuon varhaisen kokemuksen varaan. Hän on
viitannut siihen usein ja se on aivan ilmeisesti ainutlaatuista minkä tahansa
maan johtajalle. (Vrt. Vihavainen:
Haun johtaja-ainesta tulokset ).
Putin on
muistellut, miten siellä nuorena kulman kundina oli osattava iskeä ensin ja
yllättäen ja miten oli mentävä loppuun saakka, vaikkapa hampaita käyttäen,
ellei muuta enää ollut. Mitä hampaiden menettämisen jälkeen tehtiin, onkin jo
mutkikkaampi juttu, johon ei puututa. Kovan kundin toimenkuvaan kuuluivat joka
tapauksessa myös hurjat ohitukset liikenteessä.
Vanha ystäväni
ja suuresti kunnioittamani Venäjän Tiedeakatemian Venäjän historian laitoksen
johtaja Andrei Nikolajevitš Saharov muisteli joskus sitä, miten hän oli
prepannut Putinia Venäjän historiassa viikon verran Baikal-järvellä. Tämä
tapahtui ennen kuin Putin innostui Izborskin klubin houreista.
Saharov oli
tuonut esille lempiteesinsä siitä, että maan onnettomuutena oli ollut ns. neuvostovallan
suhtautuminen älymystöön. Silloinhan maata johti ehdottomalla vallalla
seminaarista potkittu Stalin apunaan joukko entisiä räätäleitä ja sorvareita ja
yleensäkin lähinnä koulupudokkaita (nedoutška).
”Silloin Putin
katsoi minua kylmillä, sinisillä silmillään ja sanoi: ’Minä olen lähtöisin
työväenluokasta’”. Työväenluokka ja talonpoikaisto olivat neuvostoyhteiskunnan
viralliset luokat, joiden ohella oli olemassa intelligentsijan kerrostuma
(prosloika).
No, jos niin oli,
niin oli. Ilmeisesti oli selvää, ettei ”intelligentnost”, joka venäjän kielessä
viittaa paljon muuhunkin kuin älykkyyteen, esimerkiksi herrasmiesmäisyyteen,
kelvannut lainkaan esikuvaksi tai tavoiteltavaksi päämääräksiPutinille ja
tuskin sitten Venäjällekään.
Nuoruudessaan
Putin oli gopnik, kulman karju, jonka ääni ylinnä kuului, vaikka ei häntä
joukosta näkynytkään. Hän ei muuten sitten asunut missään ”slummissa”, vaan
ihan Nevskin vierellä ja jokseenkin varmasti osallistui myös siihen pikku
bisnekseen, jota nuo kundit suomalaisten turistien kanssa tekivät.
Gopnikit eivät
varsinaisesti olleet/ole rikollisia, valistaa muuan sivusto (кто
такие гопники и чем они опасны ). Heillä ei ole järjestäytynyttä bisnestä
eikä korruptiota yhdessä poliisin kanssa. Lyhyesti voisi sanoa, että he ovat
sitä porukkaa, joka pyrkii sosiaalisesti pätemään primitiivisellä ja
demonstratiivisella huonolla käytöksellä, kun ei parempaankaan pysty.
Gopnikien
kulttuurin synnystä on eri tahoilla hieman erilaisia käsityksiä. Jotkut
viittaavat jo 1900-luvun alkuun, jolloin vertailuryhmänä olisivat meidän sakilaisemme,
mutta useimmat näyttävät puhuvan vasta 1980-luvusta.
1920-luvun suuret
huollottomien lasten (bezprizorniki) laumat olivat samansuuntainen massailmiö,
mutta siihen tätä ilmiötä ei rinnasteta, vaikka jotkut johtavat jopa sanan
gopnik lyhenteestä, johon kuuluu juuri sana bezprizornik. Sen porukan maine on
aivan tietynlainen.
Kyseessä on joka
tapauksessa alakulttuuri, jossa pätevyys mitataan raakuudella ja yleisistä
normeista piittaamattomuudella. Kielenkäyttökin on mahdollisimman rumaa. Siinä
näkyy pyrkimys olla kaiken san vastakohta, johon termi ”intelligentnost”
liitetään.
Gopnikin tähtihetki
on, kun hän pääsee näyttämään valtaansa intellektuellille tai muulle
kunnialliselle kansalaiselle (loh). Sopivassa nurkkauksessa kohdatessa gopnik
saattaa kysyä: ”onko pientä rahaa, vai pitääkö tutkia”? Jos uhri yrittää kierrellä,
gopnik sanoo: ”Hyppää”!
Oletetaan, noin niin
kuin huvin vuoksi, että lanttien kilinä paljastaa himoitut ”rikkaudet”.
Olennaista on uhrin alistaminen tähän pelleilyyn.
Gopnikit
esiintyvät yleensä aina joukossa, jossa röyhkein on johtajana. Valokuvassa he
pitävät korostetun typerää ja suorastaan eläimellistä ilmettä osoittaakseen
vaarallisen arvaamattomuutensa, mutta tämähän nyt on meillekin on tuttua siitä
slummimiljööstä. jota edistykselliset räppärimme yrittävät matkia ja jonka
puuttuminen meiltä harmittaa moraalista parhaimmistoamme.
Tuo sana ”gopnik”
-myös muodossa ”gopar”, ”gopan”- on lähellä ukrainalaisen ripaskan (trepak)
nimitystä gopak ja selitetään usein juuri hyppäämisellä ja siihen liittyvällä rääkäisyllä,
joiden tarkoituksena on säikäyttää uhri.
Ovatko gopnikit
sitten vaarallisia ja miten?
Ovathan ne,
selittävät venäläiset alan tuntijat ja kehottavat kaikin mokomin karttamaan
sellaisten kohtaamista etenkin syrjäisillä paikoilla. Jos kuitenkin jää niiden
ympäröimäksi, on viisainta luopua sovinnolla lompsastaan ja kännykästään.
Vastaan ei kannata panna, niin pääsee vähemmällä. Elintärkeitä elimiä on syytä
suojella, sillä nämä sankarit lyövät mielellään ihan huvin vuoksi ja huolehtivat
aina siitä, että heillä on ylivoima.
Jerofejevin kirjassa
muuan ohikulkija joutuu gopnikien saaliiksi ja onnistuu pari kertaa lyömään
heitä kunnolla. Seurauksena on, että hän saa puukosta ja kuolee.
Sellainen ei
toki ole gopnikien tavoitteena, sillä seuraukset ovat liian ikävät, kun tarkoituksena
oli vain esitellä omaa mahtia itselle ja kavereille.
Gopnikit
pelkäävät yli kaiken kahta asiaa, valistaa muuan venäläinen kirjoittaja:
poliisia ja väkijoukkoja. Mikäli haluaa tämän ihmissaastan seuralta välttyä,
kannattaa ottaa tämä seikka huomioon.
Onhan sitä
tällaista ihmisainesta keskuudessamme myös meillä tänäänkin ja olen kuullut,
että siihen olisi kohdistettu jopa vihapuhetta ja epäilty jopa sen arvokkuutta.
Itse lähden kyllä siitä, että tietenkin Jumalan edessä kaikki ovat yhtä
arvokkaita paitsi luultavasti pilkkaajat. Ymmärrän sanassa näin sanotun, tai sitten
olen erehtynyt.
Meidän ihmisten
keskuudessa on erityisesti Venäjällä kuitenkin puhuttu ”ihmisen” ja ”Ihmisen” (M.
Gorki) vastakohtana ja arvottomana saastana myös toisenlaisesta aineksesta: milloin
poroporvareista (meštšanin), milloin ”vahingollisesta aineksesta” (vrednyi
element), johon kuuluvat myös elämäntaparikolliset (špana, ym.).
Epäsosiaalisuutta
on meilläkin, eikä sen nostaminen ihanteeksi näytä onnistuneen kovinkaan
laajoissa piireissä. Presidentit ja jopa ylemmät virkamiehet ja poliitikot
näyttävät kuitenkin meillä tulevan enimmäkseen muualta.
On merkillistä
ajatella, että suuren naapurivaltiomme päämiehenä olisi nyt itse asiassa gopnik,
sälli, joka ei ole edes salannut kunnioitustaan tuon alakulttuurin arvoja
kohtaan. Siellä hän kasvoi ja ihan oikeat gopnikit hänet kasvattivat, eivätkä mitkään
Filharmonian lässyt.
Miksipä ei Luoja
huolehtinut siitä, että tuolle valtaistuimelle olisi päässyt joku sivistynyt
henkilö, venäjäksi intelligentnyj tšelovek, joita siinä maassa toki on
pilvin pimein ja luultavasti jopa enemmän uin noita gopnikeita ja muuta špana-ainesta,
joiden taso sitten on yhä enemmän alkanut määrätä koko valtakunnan ilmaiiriä.
Sellaiseen
ilmiöön Jerofejev viittaa vertauksellaan tyhmyyden pandemiasta, joka muuten
sattumoisin on levinnyt muuallekin kuin Venäjälle. Sitähän ei tarvinne esimerkein
todistella, vaikka alkulähteestä kai voidaankin kiistellä. Sieltäkö Nevskin
kulmilta sitten?
"he ovat sitä porukkaa, joka pyrkii sosiaalisesti pätemään primitiivisellä ja demonstratiivisella huonolla käytöksellä, kun ei parempaankaan pysty."
VastaaPoistaOlisiko (katu-)jengiläinen sopiva vastine?
Totta kai se on mahdollinen käännös. Se kertoo meille yhtä ja toista, mutta joka kielessä käsitteillä on oma pakettinsa mukanaan.
Poista"tuolle valtaistuimelle olisi päässyt joku sivistynyt henkilö, venäjäksi intelligentnyj tšelovek"
VastaaPoistaEi taida tulla tuolla paikalla Venäjällä Katariina II:n ja Aleksanteri II:n jälkeen mieleen ketään eikä vuoden 1917 lokakuun jälkeen yhtäkään...