perjantai 20. marraskuuta 2026

Tuurilla on ennenkin seilattu

 

Järjen jälkeinen aika

 

      Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti aikoinaan (1509) tyhmyyden ylistyksen, ”Moriae encomium”, joka oli satiiri aikansa ilmiöistä.

       Nykyään vastaavasta opuksesta tulisi ehkä noita uusia kansanliikkeitämme johtavan intelligenssipuolueen kulttikirja ja ylistyksen se ottaisi tosissaan, koska lähtee siitä, ettei mikään näkemys voi olla huonompi toista. Paradoksaalisesti kuitenkin ne, joita yhteiskuntaa säilyttävissä piireissä pidetään hulluimpina, ansaitsevat enemmän ylistystä.

       Tyhmyys voidaan tiettyyn rajaan saakka todeta jopa objektiivisesti, vaikka sen kriteereistä ei voidakaan päästä syvään yksimielisyyteen. Mitä suurempaa tyhmyys on, sitä kiivaammin se puolustaa omaa oikeuttaan ja erinomaisuuttaan. Emme elä vain ns. totuuden jälkeistä aikaa, vaan myös itseään palvovan tyhmyyden aikaa.

       Kysyä voi, onko tässä jotakin uutta ja olisiko jokin entinen asiain tila ollutkin parempi. Tämä kysymys kuuluu jo politiikan piiriin ja mikäli se jostakin syystä yritettäisiin ratkaista demokraattisesti, on luultavaa, että nykyisyyspuolue perisi murskavoiton.

       Kyllä nyt on parempi elää kuin koskaan ennen, mikäli nyt sitten ei ole sairastunut ilmastoahdistukseen tai vastaaviin muotitauteihin. Tämä riippumatta siitä, miten huono maapallon tulevaisuus saattaa olla. Ei siitä ainakaan seuraa, että ihmisten pitäisi ryhtyä hysteerisiksi.

       Kysymys tyhmyyden määrästä ja sen vallitsevuudesta elämänpiirissämme ei myöskään suoranaisesti liity siihen, oliko elämä ennen parempaa vai huonompaa.

       Selvää ainakin on, ettei ennallistaminen ole mahdollisuuksien rajoissa ja että se ei myöskään vähentäisi tyhmyyden määrää, puhummepa sitten Santigo Ávilan tapaan politiikan ja kulttuurin ”tontokratiasta” tai arkaaisten uskontojen itselleen vaatimista oikeuksista.

       Koskaan, sitten Rooman keisarikunnan päivien, ei suurvallan johdossa liene ollut Donald Trumpin tasoista poliitikkoa, mutta on sieltä putinien tasoista hengen lentoa löytynyt sitäkin useammin.

        Kannattaa muistaa, ettei vain Trump ole vaaleilla valittu. Kansat eivät ehkä saa, mitä haluavat, mutta aika lailla sitä, mitä ansaitsevat Ávilan kirja, jonka luin loppuun kursorisesti, ei itse asiassa tarjonnut viitteitä tutkimuksiin tai yleensä konkretiaan, mutta eihän sellaisia ollut Sokrateellakaan.

       Sen sijaan kirjoittaja, joka on toiminut myös liiketalouden professorina, viittasi muutamaan kollegaan, Sokrateen ohella esimerkiksi Aristoteleeseen, Viktor Frankliin, Zygmunt Baumaniin, Abraham Maslowiin ja Jose Ortega y Gassetiin ja Carlo M. Cipollaan.

       Tämä on ihan OK, mutta ei siitä mitään keskustelua noiden auktorien kanssa syntynyt. Välillä jo odotin, että tekijä alkaisi vaikkapa kehitellä ajatusta maailman muuttumisesta likvidiksi, josta jo Kommunistisessa manifestissa puhutaan ja jota Zygmunt Bauman on kehitellyt.

        Sitä ei tullut, mutta ei se nyt niin paha juttu ole. Esimerkit, joita tekijä on nykymaailmasta vapaalla kädellä kerännyt, ovat kyllä paljon puhuvia nekin, jopa ilman viitteitä.

       Ajatelkaamme avioerojen määrää. Se on ihan viime aikoina kohonnut ensin 60:een ja sitten jopa 90:een. Jos jokin sitoumus näyttää muodostuvan esteeksi omien pikku halujen, saati suurten himojen tielle, se likvidoidaan.

        Kyseessä on muuten termi, jota utopistisosialistit alkoivat soveltaa myös sellaisiin ihmisiin, jotka muodostuivat esteeksi onnen valtakunnan rakentajille. Totta kai ne oli likvidoitava.

       Lasten sijasta nuorille ihmisille ovat tulleet lemmikeiksi koirat, joita puetaan ihmisten tapaan ja luonnonvastaisesti kuljetetaan kärryissä. Totta tämäkin. Itse asiassa törmäsin ilmiöön ensi kertaa Kiinassa vajaat parikymmentä vuotta sitten ja suuresti hämmästelin niiden pukemista ihmisiksi.

     Eläinten inhimillistäminen merkitsee ihmisten eläimellistämistä. Tämä on asian toinen puoli ja siitä olen itsekin joskus kirjoitellut.

        Ávila kuvaa hauskasti myös internetin maailmaa, jossa influensserit toimittavat alttaripapin virkaa ja klikkaukset vastaavat  sitten rukoilua ja uhraamista. Tyhjänpäiväisyys on ei voisi olla syvempää.

      Kouluissa ja yliopistoissa opitaan konformismia ja palkitaan tyhjästä. Tekoäly on sekä oppineisuuden että muistin ja ahkeruuden kehittämisen vihollinen. Politiikka on pelkkää showbisnestä ja siellä palkitaan viihdyttävimmät pellet, joiden esiintymiset on alusta loppuun tarkoin laskelmoitu.

       Tekijä toteaa, että muutos sotia edeltävään aikaan verrattuna on oleellisen suuri. Hänkään ei väitä, että olisi menty paremmasta huonompaan, mikä on toinen juttu.

      Kuitenkin tämä asetelma kyllä panee ajattelemaan, että sotien edellinen Espanja oli aikamoinen helvetti sille laajalle alaluokalle, jolle ei väestöräjähdyksen jälkeen riittänyt toimeentulon edellytyksiä ja joka eli syvässä tietämättömyydessä ja surkeassa köyhyydessä.

         Kommunismin aate kaikkein primitiivisimmässä muodossa kaikkine vandalisointeineen ja ryhtyminen Stalinin käsikassaraksi ei liene  köyhälistön taholla ensi sijassa ollut vain tyhmyyden osoitus, mitä se oli sillä kansainvälisellä älymystöllä, joka riensi Stalinia auttamaan

     Onko tilanne nyt olennaisesti parempi? Hic Gaza, hic salta! Hic Ceuta, plaudite, amici!

       Epäilemättä sotien jälkeinen valtava elintason nousu, johon liittyy myös koulutuksen olennainen paraneminen, on joka tapauksessa millä kriteerillä tahansa edistystä, olipa sen hintana tyhmyyden kukoistus tai ei. Siitä riippumatta voidaan kysyä, onko ollut ihan välttämätöntä joutua nykyiselle älylliselle ja moraaliselle tasolle, jolla koko läntinen maailma itse asiassa nyt on.

       Tekijä on sijoittanut kirjansa loppuun pitkähkön selviytymisoppaan hölmöyden maailmassa vaeltaville ja näyttää jopa hautovan ajatusta, että kokonaisuudenkin tilannetta voitaisiin parantaa. Luulen itsekin, että se on mahdollista. Ei ole syytä uskoa siihen, että mikään ei muutu.

      Itse en jaksanut tuohon pelastusoppiin syventyä, kun ymmärrän, että omat päiväni tässä maailmassa eivät riitä merkittävään asioihin vaikuttamiseen. Luulen, että suuri panostaminen mahdottoman yrittämikseen olisi vain tyhmää, se kun vie aikaa paremmilta harrastuksilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita nimellä.