Seksityötä

 

Porno

 

Pornoa käytän mielestäni sangen kohtuullisesti, mutta eihän siihen kerta kaikkiaan voi olla enää törmäämättä netissä, vaikka ei aktiivisesti etsisikään.

Mitä porno sitten oikein on ja miten aikamme sen kiäsittää? Kas tässä mertkittävän auktoriteetin näkemys asiasta:

Pornografia (kreikan sanoista πόρνη (pornē) ’seksityöntekijä’ + γραφή (grafē) ’kirjoitus’^[1]), lyhyemmin porno, on seksuaalisesti kiihottavaa tai sellaiseksi tarkoitettua kuvallista tai kirjallista aineistoa.

Nykyään näyttää siltä, että tämän alan tuotantoa tehdään yhä useammin tekoälyn voimin, eikä noita hahmoja itse asiassa ole elävinä edes missään olemassa.

Tekoälyssä on kuitenkin jokin kummallinen, epäinhimillinen ominaisuus, joka sen usein paljastaa. Saattaa kyllä olla, että vika on sen kouluttajassa ja aineistossa. Se nimittäin tuppaa venyttämään ja paisuttamaan tiettyjä asioita kohtuuttomasti. Se on kuitenkin varma tapa tehdä kauniista rumaa ja viehättävästä törkeää.

Netti on nyt täynnä naisen takamuksia, jotka ovat kummallisesti ja luonnottomasti venähtäneitä tai pullistuneita niin, ettei itse naishahmoa enää oikein niiden takaa erota.

Kun tekoälyn tavattomasta etevyydestä puhutaan, tällainen tuntuu yllättävältä. Aikaansaannoksessa on jotakin luonnotonta, joka tuo mieleen toisen kulttuurimme merkkisaavutuksen, body buildingin.

Kreikkalaiset patsaat, vaikkapa Praksiteleen luomukset eivät muistuttaneet lainkaan bodareita, jotka pyrkivät hankkimaan maksimaalista lihasmassaa kaikkine muhkuroineen. Ne keskittyivät sen sijaan etsimään ihmisruumiin täydellistä kauneutta, joka tosiaankaan ei ole mittanauhalla mitattavissa.

Naisellisen kauneuden huipentumana oli rakkauden jumalatar Afrodite/Venus, jota kutsuttiin myös epiteetillä Kallipyge -kaunispyllyinen (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=kallipyge  ). Sellaisia on turha etsiä internetin porno-osastosta, eikä sieltä kannata kyllä mitään muutakaan kaunista etsiä.

No, ehkä olen vain käyttänyt huonoja osoitteita ja suotta valittelen maailman rappiota tässäkin suhteessa. Joka tapauksessa olisi somaa, jos netistä löytyisi ihan oikeaa naiskauneutta esittelevä osasto. Saisi vanhakin silmiään lepuuttaa, ellei asia ole jo periaatteessakin kielletty.

Tässä joka tapauksessa muuan nuorempana kyhätty kirjoitus asiasta:

 

perjantai 15. joulukuuta 2017

Seksismin kauhistus

 

Seksismiä häätämässä

 

Hesarin tämänaamuisessa numerossa kerrotaan uudfssanasta silmäkarkki, jota kuulemma myös käytetään seksistisissä yhteyksissä.

Minusta tämä on kiinnostavaa. Sanahan on selvästi uusi ja lähinnä vastaava lienee Esa Pakarisen aikoinaan 70-luvulla käyttämä silemän herkku. Typerähän se toki on ja sopii kai parhaiten karkki-ikäisille, joille se kertonee jostakin makeasta tai suorastaan imelästä, joka tapauksessa tavoiteltavasta.

Mutta ei tässä ole siitä sanasta kysymys. Avainsana on tuo seksistinen, jota nyt tunkee joka lävestä. Sen sanan ja etenkin sen käyttämisen tarkoitus on asia, jolla näyttää olevan laajempaakin oirearvoa.

1950-luvulla kuulin, tai pikemminkin luin ensi kerran sanaparin sex appeal. En sitä oikein muuten ymmärtänyt kuin että sillä oli jotakin tekemistä pin up-tyttöjen kanssa ja ne taas olivat vähän sellaisia kuin vaikkapa Gina Lollobrigida, joka näyttikin hyvin ihastuttavalta tisseineen, jotka hänen ammatissaan kai kuuluikin panna esille ja pukivat häntä erinomaisesti.

Sitten 1960-luvulla, kun itsekin asioista hieman syvällisemmin kiinnostuin, alettiin käyttää sanaa seksikäs. Sitä sitten käytettiin myös ihan tavallisista suomalaisista tytöistä ja mielestäni ihan syystä. Ennen kai olisi sanottu vain, että ovatpas nättejä tai kauniita tai naisellisia. Seksikkyys oli jotakin uutta.

Erästä venakkoa aikoinaan irvittiin sekä täällä että etenkin hänen omassa kotimaassaan, kun hän eräässä kansainvälisessä TV-ohjelmassa (Telemost), tuli sanoneeksi, ettei hänen maassaan ole ”teidän porvarillista seksiänne” (net vašego buržuaznogo seksa).”

Asia tulkittiin typerästi siten, että rouva olisi halunnut kieltää Neuvostoliitossa lainkaan olevan seksuaalisuutta. Eihän kysymys ollut siitä, vaan kaupallistetun seksin, jota ennen nimitettiin pornografiaksi, markkinoista.

Olihan toki myös Neuvostojen maassa pimeät markkinat jokaisella hyödykkeellä, mutta nyt puhutaan kulttuurista eli hyväksytyn julkisuuden tasosta ja sen ilmiöistä. Ei sitä porvarillista seksiä siellä ollut.

Sivumennen sanoen, myös sana porno tuli kieleemme minun havaintojeni mukaan vasta 1960-luvulla. Sitä ennen oli vain pornografiaa, joka oli rikollinen ilmiö ja suuresti halveksittu sekä kammoksuttu, perversioihin verrattava ja kukaties juurin yksi niistä. Vaikka kyllähän meillä sitä Lady Chatterleyn rakastajaa ahmittiin heti kun se saatiin julkaistua. Luin itsekin ja se oli jotakin uutta.

Porvarillinen seksi tai pikemminkin kai markkinoitu porno tuli sitten yhtenä hyökynä meidänkin maahamme sen suuren kulttuurivallankumouksen yhteydessä. Olihan se hienoa aikaa, kevätvirtojen kohinaa.

Siinä oli taustalla vahva rationaalisuuden eetos: mitä ihmeen syytä oli liittää niin luonnolliseen ja välttämättömään asiaan kuin seksuaalisuuteen kaiken maailman tabuja?

Eikö kyseessä ollut vain porvarillisuuden ja tarkemmin sanoen poroporvarillisuuden ilmentymä? Pakkohan tähän oli vastata myöntävästi.

Ei asialla järkeviä syitä voinut olla. Muistan vielä, miten muuan toimittaja televisiossa joskus pohti erään seksikkään neidin kanssa syitä siihen, etteivät he nyt, tässä paikassa, kävisikin heti toistensa kimppuun hellässä hyväilytarkoituksessa eli siis seksipuuhiin. Kirkko taisi olla sillä kerta se syntipukki.

Se, että todellinen puritanismi löytyikin Neuvostoliitosta ja erityisesti Kiinasta ei aiheuttanut mitään älyllistä ongelmaa. Näin nyt vain oli sattunut käymään  ja asiat olisivat oman maamme tulevassa sosialismissa aivan toisin.

Toki joillakin oli hajua myös siitä, että Neuvostoliitossa oli alkuaikoina vallinnut hyvin suuri seksuaalinen vapaus. Asia tunnettiin meilläkin ja muuan kupletti kuvaili sitä tähän tapaan:

 

Rakkaus on Venäjällä vapaa,

lempiä saa, tyttöjä kun tapaa,

siell’ on Pietari,

bolšoi kaupunki,

siellä asui devotška Katinka…

 

Ja toden totta, kyllä se ilmapiiri oli aivan uskomattoman vapaa tai ainakin kaikenlaista salliva. Asioista olen itsekin sen verran kirjoittanut, etten niitä tässä rupea toistamaan.

Yksi juttu tulkoon mainituksi. Pietarissa, noin kilometrin verran Znamenskaja-aukiolta Ligovski-prospektia  länteen päin on entinen tehtailija San Gallin talo, jossa olen itsekin pari vuotta työskennellyt.

Sen puisto rajoittuu katuun nimeltä Tšubarovski pereulok, nykyään Transportnyi pereulok. Vuonna 1926 nimi sai valtavaa ja pahaenteistä julkisuutta.

Paikallisten huligaanien tavaksi nimittäin oli tullut juuri tässä paikassa ottaa joukolla kiinni tyttöjä ja sitten raiskata heidät. Samaa tehtiin koko maassa ja tilanne alkoi huolestuttaa viranomaisia.

Eihän tämä tällainen vapaa seksi enää sopinut järjestäytyneeseen yhteiskuntaan ja sitä paitsi naiset olivat se sorretuksi katsottava ryhmä, joiden tukea bolševikkien kannatti itselleen tavoitella. Yllätysseksiä harva toivoi.

Niinpä järjestettiin suuri näytösoikeudenkäynti, josta tiedotettiin jokaisella torvella koko maassa. Moinen vapaa seksi todettiin vakavaksi rikokseksi ja kuusi vai oliko seitsemän, huligaania tuomittiin kuolemaan.

Menetelmähän oli aidosti bolševistinen ja se toimi. Olisikohan siinä mikään muu toiminutkaan, voi kysyä, mutta ei tiedetä, kun ei edes yritetty.

Tämä oli ensimmäinen vakava isku vapaata seksiä vastaan ja lisää tuli. 1920-luvun edistykselliset komsomolit inhosivat kaikista asioista eniten pikkuporvarillisuutta, johon kuului myös ns. pihtailu.

 Sosiaalinen paine lienee pakottanut monet neitoset sellaisiin puuhiin sellaisten tahojen kanssa, jotka eivät oikeastaan olisi heitä lainkaan kiinnostaneet. Ei kuitenkaan sopinut kieltäytyä ja siten osoittaa pikkuporvarillisuuttaan. Se oli hirveä leima.

Tässä uudessa vapaudessa kyse ei missään tapauksessa ollut porvarillisesta seksuaalisuudesta. Jo Kommunistisessa manifestissa oli osoitettu, että porvarithan ne ovat tehneet naisista kauppatavaraa ja hävittäneet perheen. Nyt sen sijaan asiat hoidettiin rationaalisesti, kuin lasi vettä olisi kulautettu, kun jano yllätti.

Kirjailijat ylistivät nyt naista toverina, jota hänen miespuoliset partnerinsa rakastivat uudella tavalla. Joskaan ei varsinaisesti selitetty mitä tämä tarkoittaa, ei siinä ainakaan ollut jäljellä mitään pornografisen kapitalismin iljetyksistä.

Kun koko vallankumouksen haihattelut 1930-luvun puolivälissä lopullisesti haudattiin ja usein muutettiin vastakohdikseen, oli seksuaalikulttuuri yksi eniten muuttuneista. Vuoden 1936 perhelait ottivat valtion intressit prioriteeteiksi, kielsivät abortin ja yleensäkin pyrkivät maksimaaliseen lisääntymiseen.

Samaan aikaan kevytmielinen huvittelu seksillä muodostui kielletyksi ja kirotuksi (porvarilliseksi) asiaksi, jota voitiin harrastaa enää vain suljettujen ovien takana. Uusi normaali muistutti nyt kovasti sitä vanhaa porvarillista kulttuuria.

Ympyrä oli siis sulkeutunut. Niin taitaa olla käymässä meilläkin. 1960-luvun seksuaalivallankumous oli näin jälkikäteen muistellen pelkkää viattomuutta ja liittyi saumattomasti pasifismiin ja itämaiseen filosofiaan ja muihin hienoihin asioihin. Sotien edellistä aikaa varjostaneet sukupuolitaudit ja raskaaksi tulemisen vaara voitiin unohtaa. Olivat pillerit ja antibiootit.

Mutta aika aikaa kutakin. Kaikki seksi ei ole hienoa ja nautittavaa kuten kaikki nesteet eivät ole ravitsevia ja hyviä. Sitä paitsi juuri seksin alueella sijaitsevat myös hyvin suuret vallankäytön mahdollisuudet, mikäli ihmiset ovat kyllin häikäilemättömiä niitä hyödyntääkseen toisten kustannuksella.

Tämä tilanne tietenkin vetää puoleensa erinäisiä aineksia, joita on tässä turha nimetä. Mutta jäljet ja tarkoitus ovat selvät.

Uuskieli on nyt kehittänyt tarvitsemiaan käsitteitä, joista seksismi on yksi tärkeimpiä ja törkeimpiä. Seksuaalinen häirintä on toinen vastaava ja kun näihin vielä lisätään nollatoleranssi, aletaan olla mielettömyyden äärimmäisillä rajoilla.

Uusi normaali näyttää sisältävän epänormaalin yhtälön, jossa maksimaalinen seksuaalisuuden esilläpito yhdistyy maksimaaliseen puritanismiin ja näiden kahden välistä jännitettä yritetään hallita ”edistyksellisellä” mielivallalla.

Mutta joukossa tiivistyy tyhmyys ja pässejä on aina ollut helppo viedä narusta sinne, minne pitääkin. Me eletään uutta aikaa, myös seksuaalikulttuurin alalla. Kyllähän ne asiat siitä vielä tasaantuvat ja seuraava aalto sitten taas vuorollaan tulee.

Naturam expellas furca

tamen usque recurret.