Suuria ja mahtavia

 

Suuruuden laskuoppia

 

Markus Kajo pohdiskeli joskus sitä, miten suuri Kiinan väestö oikeastaan on. Kun sitä ajattelee, rupeaa ihan pelottamaan. Entäpä, jos kiinalaiset keksisivät pilanpäiten itse kukin lähettää vaikkapa jollekin satunnaiselle suomalaiselle tynnyrillisen suovettä?

Siinähän kävisi niin, että koko postin toiminta ja pian myös kuljetusreitit lamaantuisivat, normaali elämä maassamme lakkaisi ja valtio olisi kerta kaikkiaan liemessä tuon mihinkään kelpaamattoman aineen kanssa, jota tunkisi tänne vain lisää ja lisää. Suuret ympäristöongelmat kasvaisivat kasamistaan myös noiden tynnyrivuorten käsittelystä. Kauniit maisemat muuttuisivat rumiksi takapihoiksi.

Sellaista on suuruus. Siis potentiaalisesti, eikä edes pahimmillaan. Jo pelkkä vitsi mullistaisi pienen maan ja suistaisi sen turmioon.

Venäläiset ovat hekin olevinaan suuri kansa ja  vanhasta muistista mahtailevat sadan neljänkymmenen miljoonan väestöllä, vaikka Nigeriassakin on väkeä paljon enemmän ja öljyä riittää sielläkin. Ja Venäjällä on naapurissa kymmenen kertaa suurempi kansa, jossa dynaamisuutta riittää. Siellä ei maaseudullakaan harrasteta pääasiallisena toimena viinan juontia.

Ovathan venäläiset mukavaa väkeä, kuten olen yhä uudelleen todennut ja senhän suurin osa suomalaisista pystyy omalta kohdaltaankin todistamaan. Niin ovat kiinalaisetkin, mutta valtio on aina jotakin muuta kuin suuri joukko yksilöitä. Sillä on oma logiikkansa ja oma elämänsä. Sitä määrittelee se suuruus tai sen puute.

Ukrainan sodan alettua pistin paperille pari ajatusta Venäjän asemasta suuren itäisen naapurin kyljessä. Suhdehan vaikuttaa nyt lähes idylliseltä, mutta kannattaa muistaa, Että se on sellainen vain niin kauan kuin Kiinasta siltä tuntuu. Venäjän puhevalta Kiinan asiakkaana on hyvin rajoitettu, kun kova paikka tulee.

Tässä siis päivän kertaus:

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Onnea matkaan

 

Siirtomaa-Venäjän valinta

 

Venäjällä on viime aikoina pöyhistelty omavaraisuudella ja sillä, että maa voi ihan hyvin kääntyä kohti itää. Siellä idässähän on sellaisia tovereita, jotka mielellään ostavat Venäjän tuotteita eli hiilivetyjä eivätkä teennäisesti kauhistele niin sanottujen ihmisoikeuksien tai kansainvälisten normien rikkomuksia. Nostetaan siis rautaesirippu lännessä paikalleen ja mennään siihen seuraan, jonne oikeastikin kuulutaan…

Tiehän on auki taivasta myöten, mutta venäläiset lienevät panneet merkille myös sen, miten kiinalaisilla on tapana heidän kanssaan asioidessa aina hiljakseen hihitellä ja hymyillä leveästi. Heillä on siihen syynsä.

Venäjällä ei ole vieläkään osattu sisäistää sitä tosiasiaa, että heidän suuri itäinen naapurinsa on väestöllisesti kymmenen kertaa Venäjää suurempi ja taloudellisesti aivan eri luokan valtio, osaamisen ja massatuotannon keskus. Sitä paitsi Kiinan mahti on tasaisesti kasvamassa ja Venäjä taas kutistumassa huolimatta kaikista yrityksistä.

Kiinan pohjoispuolella olevassa Venäjän Kaukoidässä on kahdeksan miljoonaa asukasta ja koko Uralin itäpuolisessa Siperiassakin yhteensä vain 33 miljoonaa. Siellä asuu siis huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin Ukrainassa. Sitä paitsi Siperian väkiluku on neuvostoajan jälkeen ollut koko ajan vähenemässä.

Kuten tiedetään, Kiina pitää noita alueita ominaan eikä ole tunnustanut ns. epäyhdenvertaisia sopimuksia päteviksi, alkaen Nertšinskin sopimuksesta vuodelta 1689. Sen jälkeen noita ryöväyksiä on tullut lisää.

Hyvän tahdon eleenä Kiina on tietenkin saattanut aina tarvittaessa sanoa jotakin sovinnollista noista alueista, vaikka koulukirjatkin kertovat, että ne varsinaisesti kuuluvat Kiinaan. Ne saattavat olla jonkin muun vallan alaisuudessa vuosisadan tai pari, mutta eihän se asioita muuksi muuta. Kiina kannattaa realismia ja sen mukaisesti tekee noille alueille kuten sille parhaiten sopii.

Realistisen koulukunnan edustajilla ei tietenkään ole mitään huomauttamista siihen, että Kiina tarvittaessa ja luultavasti siis jo muutaman vuosikymmenen sisällä irrottaa Siperian Venäjästä. Mitäpä hyötyä sillä siellä Venäjästä olisi? Niin kauan kuin Venäjä on lännen boikotissa, ostaa Kiina siltä tarvittavan määrän hiilivetyjä ja määrää niiden hinnat. Siihen ei valtaustakaan tarvita.

Koska Venäjä on tuonnista riippuvainen hyvin monilla aloilla, dumppaa Kiina sinne omaa tuotantoaan haluamillaan hinnoilla. Muiden maiden mahdollisesti yrittämän kilpailun se tarvitessa tukahduttaa.

Juuri nyt Kiina on itsekin demografisessa kuopassa, mutta on todennäköistä, että mikäli väestöä tarvitaan lisää, se kyllä järjestyy.

Elintilaahan löytyy Siperian laakioilta, joiden elintarviketuotanto on vielä lapsenkengissään. Kiinalainen väestöhän sen puolen toki parhaiten hoitaisi ja siirretään siis sinne.

Mikä sitten tulee venäläisten osaksi Suur-Kiinan yhteydessä? Luulen, että he saavat samat oikeudet kuin muillakin vähemmistökansoilla on, uiguureista hui-kansaan.

Kun Siperia irrotetaan Venäjästä, ei sen asukkaita enää voine kutsua nimellä Ru-guo ren. Sen sijaan luultavasti otetaan käyttöön joku toinen termi, kuten vaikkapa Bei-fang gao bi-zi eli pohjolan pitkänenät. Miksei myöskin voitaisi käyttää termiä bei-fang hui ren, eli pohjoiset huit? En ole sinologi, joten asiaa kannattaa kysyä alan ekspertiltä. Mikä nyt kiinalaisille parhaiten sopii.

Kun pelaamme realismin ehdoilla, meidän kannattaa muistaa, että vetoaminen mihin tahansa lännessä nykyisin hyväksyttyyn moraalisääntöön on silloin aivan irrelevanttia. Kiinalaiset voivat kaikin mokomin sulkea osan venäläisistä keskitysleiriin ja karkottaa tai likvidoida loput ja sitten vaikkapa pakottaa heitä kantamaan vaatteissaan Z-tunnusta. Siitähän moni taitaa pitääkin, joten vastalauseita tuskin tulee.

Mutta entäpä se Venäjän hirmuinen sotavoima? Voisiko Kiina olla ottamatta sitä huomioon?

Kiinassa ajatellaan vuosisatojen perspektiivillä. Se Venäjän sotavoima, joka Kiinankin pitää ottaa huomioon, koostuu tällä hetkellä pelkästään ydinaseista. Niitä on myös Kiinalla ja mikäli Venäjällä on juuri nyt vielä katalampia aseita kuin suurella itäisellä naapurilla, voimme olla varmoja siitä, ettei tämä asiain tila tule kauan jatkumaan.

Kiina siis odottelee rauhassa toistaiseksi. Jos ja kun Venäjä on tarpeeksi hullu poistuakseen läntisten valtioiden ja niiden oikeusnormien valtapiiristä, se saa pian huomata, mitä ns. realismi tarkoittaa sen itsensä kohdalla. Kiinalaiset ovat hyvin käytännöllistä väkeä varoitti muuan Izborskin klubin jäsen ja viittasi siihen, että koko Venäjän väestön suuri harventaminen ei kiinalaisille olisi mikään periaatteellinen ongelma.

Sitä paitsi kiinalaiset muistavat kyllä yhäkin nuo monet menneet nöyryytykset. Boksarikapinan aikana ajettiin Blagoveštšenskin kiinalaisväestö Amur-jokeen, jolloin yli kolmetuhatta hukkui. Tämä oli selvä kansanmurha, eikä asiaa mitenkään paranna se, että kiinalaiset synnyttivät pian uudet ihmiset entisten tilalle. Niinhän se aina käy.

Jo Japani näytti Venäjälle aikoinaan, ettei pitkänenien oikea paikka ole Kaukoidässä ainakaan herrakansaa leikkimässä. Ne, jotka ovat siellä käyneet ja verranneet oloja Kiinan puoleisiin, ovat yksimielisesti todenneet, ettei venäläisten rooli myöskään rakentajina ole onnistunut. Yksi Vladivostokiin pykätty ei-mihinkään johtava miljardin hintainen silta vain vahvistaa käsitystä putinistisen Venäjän tolkuttomuudesta ja kyvyttömyydestä.

Kykyä tämä valtakunta on osoittanut vain yhdellä alalla: ydinaseissa. Sotavoimiin se on tuhlannut kaikki liikenevät varansa, kun muuta ei ole osattu ja nyt se on sitten alkanut käyttää niitä, harhaisena kuvitelmanaan imperiuminen palauttaminen.

Tulos on säälittävä. Mikäli Venäjä olisi kääntynyt länteen, se olisi voinut tulla yhdeksi suurvallaksi Euroopan sotilaallisen voiman lähteenä. Taloudellisesti ja kulttuurisesti eurooppalaisperäinen Amerikan, Euroopan ja Venäjän yhteisö olisi muodostanut merkittävän vastapainon idän suurvalloille.

Kun Venäjä nyt astui tästä piiristä ulos, alkaen rikkoa kaikkia alkeellisimpiakin yhteiselämän sääntöjä, se joutuu varautumaan siihen, että sille mitataan kuten se itsekin on mitannut. Potut maksetaan pottuina ja veri vaatii verta.

Siinä vaiheessa, kun asuinkortteleita Moskovassa ja Pietarissa aletaan lanata maan tasalle, saattavat jopa jotkut Z-kirjaimella merkitys zombit alkaa ajatella hukattuja mahdollisuuksia. Suurta sympatiaa niiden on kuitenkin turha odottaa, niinhän sitä makaa kuin petaa.