Kansalaisten luottamus ja valtiovalta

Mihin on tultu, mihin mennään?

Antti Kujala, Mirkka Danielsbacka, Hyvinvointivaltion loppu? Vallanpitäjät, kansa ja  vastavuoroisuus. Tammi 2015, 385 s.

Antti Kujala on historiantutkija, joka ei enemmälti pidä meteliä itsestään, mutta jonka työt ovat sitäkin painavampia. Hänen skaalansa on tunnetusti laaja, Isostavihasta aina hamaan suomettumiseen. Venäjä ja Japanikin ovat hänelle tuttuja. Uusi kirja yllättää silti. Ilmeisesti kirjoittaja on myös syvällinen kansantalouden ja sosiaalipolitiikan tuntija. Sanon varmuuden vuoksi, että tämä ei ole ironiaa.

 Käsillä olevan kirjan toinen kirjoittaja Mirkka Danielsbacka on nuori ja siis vähemmän tunnettu Suomen ja pohjoismaiden historiasta väitellyt tohtori, joka viimeistelee toista väitöskirjaansa. Hänelle tietenkin kuuluu osa kunniasta, mutta kuinka suuri se on, ei ole aivan ilmeistä, kun pari keskeistä lukua on tekijöiden yhdessä kirjoittamia. Joka tapauksessa tekijät korostavat synergian merkitystä kirjan tekemisessä, joten on syytä lähteä siitä.

Kirja on hyvin kunnianhimoinen ja osoittaa niin laajaa asiantuntemusta, etten katso pystyväni siitä edes kirjoittamaan varsinaista arvostelua. Sellaisenhan tietenkin pian näemme kaikissa maamme laatulehdissä, ehkäpä sivun tai ainakin puolen sivun mittaisena. Roskalehdet taas tunnetaan siitä, että ne kuittaavat kirjan kuin kirjan puolen liuskan mutu-hötöllä nettipelien, metallimusiikin ja muun himphampun seassa ikään kuin tasavertaisina myyntituotteina.

Mutta pari ajatusta siis kirjan johdosta. Jo alkusanoissa tekijät toteavat kantavan ideansa. Kautta historian on hallitsijoiden ja kansan välillä vallinnut epävirallinen yhteiskuntasopimus. Veronmaksajat ovat odottaneet valtiolta vastineeksi suojelua ulkoisia uhkia vastaan ja taloudellista tukea hädän koittaessa. Omat velvollisuutensa laiminlyöneiden hallitusten on useimmiten käynyt huonosti.

Tämä perusasia on tänään yhtä totta kuin aina ennenkin. Hyvinvointivaltio näyttää nyt olevan kriisissä ja sen mukana yhteiskuntasopimus. Miten vakava tämä kriisi on ja millaisia vastaavat kriisit ovat olleet joskus muulloin? Nämä seikat ovat kirjoittajien mielenkiinnon kohteena.

Kirjoittajat kuvaavat ja analysoivat hallitusten ja kansan vastavuoroisuussuhteen toteutumista hyvinkin erilaisissa yhteiskunnissa. Pohjoismainen malli on yksi mahdollinen, amerikkalainen ”voittaja vie kaiken” malli poikkeaa siitä suuresti. Sen näytöt ole suinkaan ylivertaisia, kuten nykyään usein erehdytään luulemaan, pikemminkin päinvastoin. Niin Amerikassa kuin Euroopassa on kehitys viime vuosina mennyt yhä suurempaa epätasa-arvoisuutta kohti, mikä tietää ongelmia nimenomaan yhteiskunnan peruskysymyksissä.

Näiden meille läheisempien yhteiskuntien ohella samoja peruskysymyksiä tarkastellaan lisäksi myös latinalaisen Amerikan muinaisten intiaaniyhteiskuntien sekä Intian ja Japanin esimerkkien pohjalta. Mirkka Danielsbacka on myös kirjoittanut luvun vastavuoroisuuden vaatimuksesta asevelvollisuusarmeijoissa, esimerkkeinä ovat sekä jatkosodan korpisoturit että ranskalaiset kansalaissotilaat ensimmäisessä maailmansodassa. Voidaan todeta, että kaikki luvut on huolellisesti ankkuroitu tutkimukseen eivätkä ole mitään kevyttä nojatuolispekulaatiota.

Vastavuoroisuus toteutuu sellaisessa oikeuksien ja velvollisuuksien järjestelmässä, jonka molemmat osapuolet kokevat oikeudenmukaiseksi. Hyvinvointivaltion pohjoismaisessa mallissa kaikki ovat sekä maksajia että saajia ja velvollisuudeksi nähdään huolenpito kaikista. Pienentäessään epätasa-arvoa tällainen järjestelmä myös tuottaa luottamusta, joka pohjoismaissa on maailman huippua.

Niin sanotuissa liberaaleissa hyvinvointivaltioissa, kuten USA:ssa rankaisevat moraalitunteet kohdistuvat nimenomaan vähäosaisiin vapaamatkustajiin. He ovat niitä ”muita”, joiden koetaan elävän yhteiskunnan kustannuksella. Vallitseva järjestelmä on kuitenkin viime vuosikymmeninä rajusti lisännyt tuloeroja ja kun kasinopelurit saivat aikaan kriisin, hoidettiinkin se, yllätys, yllätys, valtion toimesta veronmaksajien kustannuksella. Siinä siis aikamme todelliset vapaamatkustajat.

Yhtyen Stiglitzin ja Pikettyn ajatuksiin kirjoittajat varoittavat sallimasta liiallista tuloerojen kasvua ja rikkaiden vapaamatkustusta. Se teoria, jonka mukaan kansantulon kasvu ilman muuta lisäisi kaikkien varallisuutta, ei ole toiminut hyvään aikaan, minkä pitäisi olla jo selvää.

Itse asiassa olemme ilmeisesti lähestymässä sadan vuoden takaista tiulannetta: osa kansaa rypee rahassa ja nauttii järjettömiä palkkioita jopa kelvottomista työsuorituksista. Osa taas on vastoin tahtoaan yhä niukkenevan toimeentulotuen varassa. Tietävätkö suomalaiset poliitikot edes, missä mennään? Kirjoittajilla on perusteltuja epäilyksiä siitä, etteivät tiedä. Ymmärrän asian niin, että tämä kirja on ennen kaikkea varoitus. Hyvinvointivaltion lopettaminen ei ole välttämättömyys, vaan poliittinen valinta, joka on hyvin vaarallinen. Mikäli kehityksestä Suomessa ja muissa maissa kaivataan faktatietoa, sitä löytyy tiiviinä pakettina tästä kirjasta.

Itse rohkenisin ottaa saman vastavuoroisuus-tarkastelukulman myös pakolaisongelmaan. Mikäli vallanpitäjät eivät huolehdi siitä, ettei palkolaisten kohtelua pidetä epäoikeutettuna vapaamatkustamisena, heidän uskottavuutensa joutuu kyseenalaiseksi. Mikäli he eivät kykene suojaamaan maata ei-toivotuilta maahantunkeutujilta, vaarantuvat yhteiskuntasopimus ja yhteiskunnassa vallitseva luottamus.

Sata vuotta sitten rakennettiin Helsinkiin ja moneen muuhunkin paikkaan komeita Jugend-taloja ja ulkomaalainen vieras saattaa nykyäänkin ihmetellä sitä, miten rikkaita ihmisiä maassamme näyttää asuneen. Asian kääntöpuoli oli äärimmäisen raaka kapitalismi, joka maksoi työn tekijöille vain pennosia ja jätti heidät hädän tullen turvaa vaille.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on koko maailman mitassa saavutus, jonka arvoa ei tule mitata vain rahassa. Ne tolkuttomia tuloja nauttivat henkilöt, jotka rahan ylivaltaa julistavat, sahaavat myös omaa oksaansa.