sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Hulluuden luonnollisuus



Hulluuden luonnollisuus ja luonnon keljuus

Marko Hamilo, Luonnollisesti hullu. Avain 2011, 159 s.

Biologisista ilmiöistä ei saa mitään tolkkua, ellei osaa tarkastella niitä evoluution valossa, siteeraa tiedetoimittaja Marko Hamilo erästä alan tutkijaa.
Mutta mitkä asiat kuuluvat biologian piiriin? On hämmentävää huomata, että tänäkin päivänä maailmassa on suuri määrä korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka sulkevat ihmiset tai ainakin suuren osan heidän maailmaansa pois tältä alueelta.
Joissakin tapauksissa tämä varmaankin on perusteltua, tuskinpa ymmärryksemme suurestikaan siitä kostuu, mikäli otamme biologisen ulottuvuuden ihmisen kaikkien hengentoimintojen, vaikkapa nyt matematiikan taustaksi tai peräti selittäjäksi.
Sen sijaan voi pitää aivan villinä ajatusta, ettei biologiaa saisi pitää tärkeänä ja jopa keskeisenä tekijänä silloin kun halutaan ymmärtää vaikkapa ihmisten seksuaalisuutta tai heidän erilaisia ominaisuuksiaan, niin fyysisiä kuin psyykkisiä.
Kuitenkin näemme joka päivä toinen toistaan absurdimpia yrityksiä uhmata biologista tekijää ja samalla siis tieteellistä ajattelua yleensä. Poliittinen korrektius ja, kummallista kyllä, myös vihreä aate tarjoavat päivittäin eläviä esimerkkejä ylpeästä (!) alkeellisimpienkin tieteellisten tosiasioiden kieltämisestä.
Epäilemättä ihmisten sosiaaliset roolit ja moni muu asia yhteiskunnassa on tietyltä osaltaan pitkälti konstruoinnin tulosta ja variointi eri yhteiskunnissa saattaa olla suurtakin. Usko siihen, ettei mitään ihmisen biologista olemusta lainkaan olisi ja että kenttä siis olisi vapaa millaisen tahansa todellisuuden konstruoimiseen, poikkeaa kuitenkin radikaalisti arkihavainnostamme ja lyö korvalle tieteellisen ajattelun perusvaatimuksia.
Lyhyesti sanoen, ”luonnollisen” ihmisen ympärille on Jean-Jacques Rousseausta lähtien kasvanut sellainen ristiriitaisen hömpän ja satuilun kerros, ettei sen läpäiseminen edes meidän valistuneena aikanamme oli mikään itsestäänselvyys, vaan vaatii merkittävää älyllistä kapasiteettia ja myös moraalista rohkeutta.
Marko Hamilolta ei puutu enempää rohkeutta kuin asiantuntemusta, kuten hänen lukijansa aikoinaan Helsingin Sanomien ja nyttemmin Suomen Kuvalehden ja Tiede-lehden palstoilta ovat saaneet huomata. Hänet tunnetaan myös aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana.
Poleeminen tiedekirja Luonnollisesti hullu on reaktiota aikalaiskulttuurin herättämään ärtymykseen. Kun tunnetut kouluampumistapaukset järkyttivät suomalaista yhteiskuntaa, kiiruhtivat kyökkipsykologit vaatimaan, että valtio vastaisuudessa estäisi tuollaiset tapaukset ja julistivat keinoksi löytyvän potentiaalisille murhaajille annettavan psykoterapian.
Kuten kirjoittaja osoittaa, vaatimukset olivat monestakin syystä varsin irrationaalisia. Niissä tavoiteltiin mahdottomia ja ne perustuivat naiiviin keittiöpsykologiaan, joka ikävä kyllä rehottaa valtoimenaan politiikan ja julkisen sanan piirissä.
Kirjoittaja tarkastelee räikeimpiä vääriä käsityksiä, kuten ajatusta väkivaltarikollisuuden selittämistä mielisairaudella ja vaatimusta sen parantamisesta terapialla lääkityksen sijasta. Myös kriminaalipolitiikassa vallitseva suuntaus, jossa yhteiskunta jättää hoitamatta koston, joka on sille kansalaisilta delegoitu, saa analyysinsä: mikäli luottamus siihen menetetään, että tällainen biologisesti mielekäs perusasia ei jää yhteiskunnalta hoitamatta, ihmisen psyyke palaa ”tehdasasetuksiin” ja palaamme ”kunniakulttuurin” ja siihen kuuluvan verikoston aikaan, mikä on pitkä askel taaksepäin.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, mitä saattaa tapahtua, mikäli yhteiskunnan käytännöt lähtevät utopistiselta pohjalta eikä ihmisen biologiaa oteta huomioon.
Ihminen on kehittynyt tietyn lajin itsekkyyteen perustuvan biologisen mielekkyyden pohjalta, mikä ei välttämättä satu yksiin radikaalin utopismin vaatimusten kanssa.
Evoluutioon perustuvat ominaisuudet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi palattava jonkinlaiseen luonnollista valintaa matkivaan yhteiskuntaan saati nostettava ihanteeksi itsekkyys ja keskinäinen taistelu.
Evoluutiossa on sijansa, paitsi geenien itsekkyydellä, myös yksilöiden altruismilla. Joka tapauksessa ihmisen perusominaisuudet ovat kehittyneet vuosituhansien aikana ja olisi naiivia yrittää toimia ikään kuin niitä ei olisikaan. Esimerkiksi miehet ja naiset ovat luonnostaan erilaisia ja heillä on sukupuolelleen tyypillisiä taipumuksia. Toki niitä voi muokata ja jalostaa, mutta niiden muuttamista tuskin kannattaa vakavasti yrittää.
Arkipäivän psykokulttuurissa vallitsee, kuten sanottu, villi kasvullisuus, jonka seassa näemme mitä ihmeellisimpiä typeryyksiä. Kaiken taustalla ovat usein simppelit käsitykset itse määritellyn luonnollisuuden erinomaisuudesta ja tavoiteltavuudesta ja siitä, että sellainen varmasti palvelee mahdollisimman täydellisesti yleistä onnellisuutta.
Ikävä totuus kuitenkin on, ettei luonto ole pyrkinyt siihen, että ihminen olisi onnellinen tai edes tasapainoinen. Luonto eli luonnollinen valinta on palvellut geenien, lajin ja pienen yhteisön eloonjäämistä muuttuvissa oloissa. Siksi ihminen on saanut monia ominaisuuksia, jotka tänä päivänä saattavat tuottaa ikäviäkin tuloksia, kuten vaikkapa pyrkimys syödä enemmän kuin tarvitsee. Joskus maailmassa se oli hyvin tarpeellinen.
Arkipäivä psykokulttuuri sisältää usein myös taipumusta patologisoida asioita, jotka saattavat olla vastenmielisiä, mutta eivät luonnottomia. Toinen äärimmäisyys selittää, ettei psyykkisiä sairauksia ole lainkaan, ainoastaan yhteiskunnan vääristymiä ja ennakkoluuloja.
Hamilo ei suostu menemään mukaan näihin hullutuksiin, vaikka myöntääkin, että joissakin tapauksissa ajatus siitä, että vika on yhteiskunnassa, on pätevä. Hän epäilee myös naistenlehtien ja erilaisten konitohtorien aksiomaattisia käsityksiä, joiden mukaan esimerkiksi seksuaaliaktin pitäisi olla aina molempia osapuolia tyydyttävä.
Tämä olisi varmaan hienoa ja ymmärrettävästi omankin etunsa tajuavat ihmiset siihen pyrkivät. On kuitenkin aivan eri asia olettaa, että näin saavutettaisiin joku luonnontila eli täydellisyys.
Luonto on aikamoinen kusipää voisi sanoa se, jolla olisi otsaa näin herjaavaan asenteeseen. Englanniksi samaa, mutta miedommassa muodossa tarkoittaa bitch, jota en halua periaatteessa käyttää. Ehkä voitaisiin sanoa, että luontoäiti on kenkku/kelju? Tämä on ikävää, mutta emme me sille mitään voi.
Hamilon kirja on erittäin kiintoisa ja hyvin kirjoitettu pamfletti, joka ei perustu pelkkiin mielipiteisiin, vaan nojaa suureen määrään tieteellisiä, osittain geeneihin liittyviä tutkimuksia. Kirjan voi lukea myös netistä (googlatkaa!).

10 kommenttia:

  1. Nykyfeministit ja vihervassarit ovat tietysti piittaamattomia ihmisyyden syvemmistä syövereistä, mutta pahinta on, että he uskovat kyllä homman hoituvan, kun kasvatusta ja oikein olemisen opetusta lisätään. Tottakai kasvatus on välttämätöntä, mutta yhtä välttämätöntä on muistaa, ettei ne syvät syöverit ole minnekään kadonneet, vaan siellä ne lymyävät kasvatuskuorrutuksen kätköissä. Toinen aikamme suuri virhe on rajaton kemikalisaatio ja ylimedikalisaatio. Allergiat, kouluampumiset, masennukset ja sen sellaiset voivat hyvinkin suuressa määrin pohjautua kemiallisiin häiriötekijöihin, joita tuputetaan valtavilla mainosbudjeteilla, niin elintarvike- kuin lääketehtaitten toimesta.

    VastaaPoista
  2. Looginen maisterismies ei voi koskaan kirjoittaa hulluudesta vakuuttavasti

    VastaaPoista
  3. Richard Dawkinsin "Selfish Gene (30 Year Anniversary Edition" -kirjan aineiston sulattelu vaatii kaksi-kolme vuotta, ja muutaman luku-/kuuntelukerran. Yhdistettynä "God Delusion" opuksen antiin lukija vakuuttuu miksi uskonnot pitäisi kieltää. Kuka järkevä ihminen niitä (uskontoja) tarvitsee...

    Pitääpä tutustua mitä Hamilo kirjoittaa samoista asioista!

    Setarkos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi toki lainsäädännöllä kieltää kaiken "uskonnon" harjoittamisen yhteiskunnasta. Mihin se sitten johtaisi? Uskovaisten, muslimien, hindujen, budhalaisten, taolaisten ym. leirittämiseen... Mihin vetäisit rajat uskonnossa? Horoskooppeihin, lukemattomiin luontaishoitoihin, homeopatiaan? Järkevän ihmisen ihanneyhteiskunta?

      Ei sillä, pidän todella Marko Hamilon kirjoituksista. Ne ovat raikas tuoksahdus nykyisessä valtamedian tunkkaisessa poliittisesti korrektissa ilmapiirissä. Ostan varmasti myös kyseessä olevan teoksen.

      Poista
  4. Edesmennyt kollegamme Olli Järvinen kertoi aikanaan eräällä luennolla, että evoluutio on tuottanut myös ominaisuuksia samasta syytä kuin huoneessa on nurkka. Eli ominaisuuksia, jotka ovat syntyneet tarkoituksetta (ilman varsinaista luonnonvalintaa) siksi, että ne nyt vain seuraavat tarkoituksellisista (luonnonvalinnan kehittämistä) ominaisuuksita ja luonnonlaeista. Siis kuten nurkka syntyy siksi, että rajallisen kokoiseen taloon tarvitaan seinät - sinänsä tuskin kukaan suunnittelee tarkoituksella nurkkia taloihin. Nähdäkseni nämä tarkoituksettomat ihmisen ominaisuudet on sosiaalitieteissä unohdettu vieläkin tyhjentävämmin kuin luonnonvalinnan tuottamat ominaisuudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tämän näkökohdan taisivat tehdä tunnetuksi herrat Gould ja Lewontin contra "adaptionistinen paradigma". En tosin tiedä, onko tämä jotain, mikä tänään jää ymmärtämättä kovinkaan monelta. Eikös tuo paperi kuulu niihin, jonka jokainen tuntee? Minusta vaikuttaa paremminkin siltä, että on nimenomaan muotia selittää sellaiset ilmiöt sivuvaikutuksina, joiden ei haluta uskoa olevan adaptiivisia. Esimerkkinä uskonnollinen käyttäytyminen. Sekä Durkheimia että Dawkinsia lukeneena voin kuitenkin sanoa, että ensiksimainittu on huomattavasti vakuuttavampi. Monet ovat evoluutiopsykologiankin kentällä (mm Haidt) sittemmin asettuneet Durkheimin puolelle ja Dawkinsin ja kumppaneiden kanta näyttäisi olevan väistymässä kovan todistusaineiston painosta, vaikka epäilen vahvasti, ettei mikään todistusaineisto onnistu kumoaa näkökantaa, johon ihmisillä on tarve uskoa.
      Yleisesti sosiaalitieteissä biologiaa tulkitaan tekniikalla "rusinat pullasta" omia ideologisia tarpeita silmällä pitäen, olivat sitten oikeistolaisia tai vasemmistolaisia. Taloustieteen ihmiskuva on aivan yhtä epärealistinen kuin sosiologiankin, jne. Olen tullut siihen tulokseen, että älyllinen rehellisyys on ihmiseltä liikaa vaadittu, ja mikä pahinta, ei se edes korreloi älykkyyden kanssa -- tämä vain mahdollistaa entistäkin suuremman vakuuttuneisuuden omien houreiden paikkansapitävyyden suhteen.


      Poista
  5. Ihmisyys luonnonoloissa on villi, mutta toisin kuin Rousseau ajatteli, ei ollenkaan jalo sellainen. Immanuel Kantin mukaan esteettinen taju ja sen intressitön käyttö antavat ihmiselle avaimet jonkinlaiseen vapauden illuusioon. Tätä sanotaan kulttuuriksi. Naturalistit vastustavat asiaa, koska lähtökohtaisesti tällainen ideamaailma on Deweyn viitaten ikävästi absolutismiin viittaava. Tässä he kuitenkin erehtyvät, sillä intressittömyys tarkoittaa myös että estetiikka ominaisuutena on liitettävissä moniin ilmiöihin. Ei ainoastaan hoch kultur käsitteeseen.

    Ihminen yhteiskunnan jäsenenä on sen massatunteen vanki. Tästä seuraa myös syklien joukkohulluus, jota sodaksi sanotaan.
    ketovuori.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Ihminen on ennen kaikkea lajityypillisesti sosiaalinen olento. Kollektiivisia tekijöitä -- yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä -- ei voi palauttaa yksilöön, mutta jokaisen yksilöpsyyken pohjalla on yhteisö.

    Jos lähtökohtainen ihmiskuva on individualistinen, redusoiminen sen enempää biologiaan kuin psykologiaan ei lisää ymmärrystä. Yksilön tutkiminen -- sanotaan vaikkapa aivokuvantaminen -- ei kerro miksi yksilölliseksi kuvittelemamme "tahto" siirtyy regressiivisellä menetelmällä -- hypnoosilla -- henkilöltä toiselle.

    VastaaPoista
  7. Tärkä pointti. Reduktionismia kyllä esiintyy joka suuntaan ja viime aikoina on tainnut tuo sosiaalinen puoli joskus mennä äärimmäisyyksiin.

    VastaaPoista
  8. Pitäneepä lukea ko. kirja. Rikollisuuden "henkiset" taustatekijät ovat omienkin tietojeni mukaan pitkälti arvailun varassa. Se kyllä tiedetään, että on olemassa geenejä, jotka altistavat sosiopaattiselle (ei ole sama asia kuin psykopatia) tai sille sukua olevalle käytökselle, mutta ympäristötekijöillä on tässä merkitystä. Sekin tiedetään, että korkeat tuloerot korreloivat rikollisuuden yleisyyden kanssa. Vaikuttaisi olevan niin, että kun ihmiset kokevat elävänsä oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa, heidän alttiutensa rikollisuuteen vähenee huomattavasti, mikä ei olisi yllättävää. Niiden, jotka haluavat tinkiä alimpien sosiaaliluokkien sosiaalietuuksista kannattaisi siis omaakin etuaan silmälläpitäen miettiä, onko se järkevää. "Luusereiden" ajaminen ahtaalle voi tuntua jostain hyvältä ratkaisulta rakenteellisen työttömyyden ongelmaan, vaikka eihän se mitään oikeasti ratkaise ja näin voi lopulta syntyä vain lisäkustannuksia yhteiskunnalle.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.