perjantai 4. elokuuta 2017

Valtio ja muut



Valtion ystävät ja viholliset ennen ja nyt

Usein näkee sanottavan, että Hitlerin aikeista tiedettiin kaikki jo ennen hänen valtaannousuaan. Teoksessaan Taisteluni hän oli jo kertonut mihin uskoi ja mitä halusi.
No, aika simppeliä päättelyähän tämäkin on. Olen minäkin lukenut Trumpin vaalikirjan, mutta en vieläkään usko, että hän edes yrittää tehdä sitä, mitä lupasi.
Toinen esimerkki on Leninin Valtio ja vallankumous. Se on kirja, joka naurattaa tai kauhistuttaa lukijaa vielä paljon enemmän kuin nuo kaksi ennen mainittua, riippuen tietysti hänen omista uskomuksistaan ja mieltymyksistään.
Ensiksikin kirja paljastaa paljon suuremman häikäilemättömyyden ja tolkuttomuuden kuin nuo edelliset ja toisekseen siitä ilmenee uskomaton naiivius, mikä sisältää muun muassa varauksettoman lujan uskon siihen, että Marxin ammoinen löysä spekulointi on ehdotonta totuutta.
Toisekseen kirjasta ilmenee valmius alistaa käytännön politiikka eli kymmenien ja mikäli mahdollista jopa satojen miljoonien ihmisten kohtalo fanaattiselle politiikalle, jonka mahdollisista tuloksista on olemassa vain aivan hämäriä oraakkelilauseita.
Mikä sitten oli Leninin päämääränä tuon kirjasen mukaan? Usein se unohdetaan, mutta kyllä hän sen suoraan ilmoittaa: anarkia, valtion hävittäminen.
Varmemmaksi vakuudeksi Iljitš vielä kertoo, että bolševikit eivät eroa anarkisteista päämäärän, vaan ainoastaan keinojen suhteen. Keinona heille kelpasi mitä tiukin diktatuuri. Sehän toki oli dialektiikan ymmärtäjälle tavattoman lähellä anarkiaa, josta sen erotti vain yksi Aufhebung, muuan kehityksen normaali ja välttämätön etappi…
Kuten tiedämme, bolševistisesta anarkismista ei myöhemmin kuultu kovin paljoa. Jopa kommuunit, joiden mukaan koko puolue sai uuden nimensä, yksinkertaisesti kiellettiin vuonna 1930. Anarkistit, joiden terrori oli uhannut kaikkia vallanpitäjiä Venäjällä, nuijittiin maan rakoon sellaisella terrorilla, jota kukaan ei ollut osannut des kuvitella mahdolliseksi sivistyneessä maailmassa.
Olihan se systeemi jotakin uutta koko maailmassa. Mutta mitä tulee itse valtioon, se ei ainoastaan lujittunut ja tunkenut lonkeroitaan kaikkialle, vaan pääsi myös sellaisen palvonnan kohteeksi, jollaisesta slavofiilit tai edes mustasotnialaiset eivät olisi voineet uneksiakaan.
Toki valtion kuoleutuminen oli yhä sallittu aihe filosofisissa spekulaatioissa ja siitä puhuttiin vielä niin myöhään kuin 1960-luvulla, kommunismin rakentamisen kaudella. Se tulisi tarpeettomaksi ja kuolisi pois, kun jokainen kuharkkakin pistettäisiin hallinnoimaan elinympäristöään. Tämä kuulosti oikein vihreältä ja kaikin puolin ihanalta. Jakamistaloutta ja perheen hävittämistäkin suunniteltiin. Vain sukupuolirintamalla ei koskaan palattu vallankumouksen jälkeiseen radikalismiin, joka kerran oli sensaatio koko maailmassa.
Mutta tuosta valtiosta. Siihen kohdistettu palvonta veti hyvin vertoja natsien ja fasistien omille yrityksille. Itse asiassa se taisi mennä pitemmällekin, ainakin seremonioiden, patsaiden ja plakaattien määrällä mitaten.
Ja kyllähän valtiota todella rakastettiin. Sen puolesta uhrautuminenkin oli enemmän kuin velvollisuus, sehän oli oikeastaan suurin onni, joka ihmistä saattoi kohdata. Synnyinmaa ja Stalin olivat valtion korkeita symboleja, se byrokratia ja kurjuus, joka sitä arkipäivän tasolla edusti, ilmensi vain niitä puutteita, joita vajavaisilla yksilöillä oli. Tuskin he olivat valtionsa arvoisia.
Mutta eihän tässä koko tarina ole. Joskus kylmän sodan vuosina muista useammankin Neuvostoliitossa vierailleen havainneen hämmästyksellä, että sehän oli anarkistien maa.
Virallisen propagandan kuva liki robottimaisesta uudesta neuvostoihmisestä ja lujasta järjestyksestä oli pelkkää keksintöä. Käytännössä venäläinen arkielämä sujui aivan toisten sääntöjen ja säännöttömyyksien mukaan.
Kannattaa muistaa, että myös anarkismin suurimmat nimet ovat olleet venäläisiä. Mihail Bakunin, joka oli suuri germanofobi, kirjoitti vuonna 1870, Saksan ollessa yhdistymässä, kirjan Knuto-germanskaja imperija i sotsialnaja revoljutsija (Ruoskasaksalainen imperiumi ja sosiaalinen vallankumous).
Bakuninia tympäisi saksalaisten euforia sen johdosta, että Elsass-Lothringen liitettäisiin suureen isänmaahan. Mitä järkeä siinä oli? Riemuitsiko saksalainen poroporvari sen johdosta, että nuo heimoveljet nyt saisivat nauttia vapaudesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä?
Vielä mitä. Nuo pölvästit riemuitsivat siitä, että yhä uudet ihmiset joutuisivat preussilaisen saappaan alle ja samaan kasarmikuriin kuin he itsekin… Valtion mahti kasvoi ja se, jolla oli orjan mieli, riemuitsi siitä, oman epävapautensa unohtaen.
Näinhän se taitaa olla tänäänkin. Täysin mieletön laivastonäyttely Pietarissa aiheutti lapsenmielisessä yleisössä sellaisen riemun, että paljon nähnyt suomalainen toimittajakin oli ihmeissään: tällaista ei ollut vielä koskaan ollut.
Rahojen tuhlaaminen absurdiin ja jo lähtökohtaisesti rikolliseen ydinaseistukseen ei suinkaan nostattanut suuttumusta, vaan aiheutti suloisen onnen tunteen, jonka ylpeys oman valtion mahdista saa aina aikaan kaikissa henkisesti keskenkasvuisissa yksilöissä.
Mutta ehkäpä etatismi todella onkin sellainen asia, joka mahdollistaa henkisesti kehittymättömälle persoonalle erään tavan päästä osalliseksi jaloista ja elämää suuremmista tunteista? Näinhän Konstantin Leontjev, ”Venäjän Nietzsche” joskus pohdiskeli. Hitler oli samaa mieltä.
En itsekään ole anarkisti, mikä toki olisi varsin sopimatonta minun iässäni, mutta kyllä Bakuninillakin on pointtinsa ja Kropotkinilla niitä on vieläkin enemmän.
Sokea valtion palvonta on eräänlaista idolatriaa, epäjumalan palvontaa, jota olisi syytä kavahtaa. Asiaa ei kannata sekoittaa nationalismiin tai patriotismiin, joiden kanssa se tosin on usein hyvin viihtynyt yhdessä. Eri asioita ne silti ovat. Onhan etatismi ollut myös ankarasti internationalistisen bolševismin todellinen ydin.
Etatismi on muuan tapa, jolla ihminen vieraantuu itsestään, mikäli tohtisi käyttää tätä melko odiöösiä termiä. Tässäkin oleellista on kohtuuden saavuttaminen ja siinä pysyminen. Valtion totaalinen hylkääminen ja vihaaminen on yksi hulluuden muoto, sen palvonta on toinen.
Vladimir Putin on useamminkin puhunut siitä, että valtio on Venäjän historiassa keskeisessä roolissa. Sama näkemys on ollut myös klassisella ns. valtiollisella koulukunnalla Venäjän historiografiassa. Kyllä Putinilla on argumentteja takanaan.
Ei tässä kuitenkaan vielä tarvitse nähdä mitään laadullista eroa Venäjän ja muiden kansakuntien välillä. Kyllä valtiokeskeisyyttä on ollut myös vaikkapa Ranskassa tai Suomessa.
Nyt, EU:n aikana näyttää meilläkin vallitsevan kansallisvaltiolle vihamielinen trendi, joka ilmenee myös usein hullunkurisena propagandana, jossa normaalista tehdään perverssiä ja päinvastoin.
Tämä uusi asiain tila taitaa jo muuttaa meidänkin perspektiiviämme ympäröivään maailmaan. Kun itse elämme EU:n kaltaisessa epävaltiossa, meillä on kiusaus nähdä luonnottomana se, mikä itse asiassa on normaalia. Sekä Venäjä että USA, Kiina ja lukemattomat muut valtiot tuntuvat näin, eurooppalaisten arvojen näkökulmasta, kummallisilta luomuksilta ja niiden pyrkimykset irrationaalisilta tai rikollisilta.
Eivät ne kuitenkaan siitä mihinkään häviä, vaikka kuinka toistelisimme eurooppalaisia arvojamme. Lieneepä syytä täälläkin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ruveta hyväksymään se, että valtiota tulee käsitellä sellaisina kuin ne ovat. Eläminen illuusioissa voi käydä kalliiksi niin siellä kuin täällä.

14 kommenttia:

  1. "Kun itse elämme EU:n kaltaisessa epävaltiossa, meillä on kiusaus nähdä luonnottomana se, mikä itse asiassa on normaalia. Sekä Venäjä että USA, Kiina ja lukemattomat muut valtiot tuntuvat näin, eurooppalaisten arvojen näkökulmasta, kummallisilta luomuksilta ja niiden pyrkimykset irrationaalisilta tai rikollisilta.
    Eivät ne kuitenkaan siitä mihinkään häviä, vaikka kuinka toistelisimme eurooppalaisia arvojamme."

    Valtioetu on hirmuinen asia, taisi jo Paasikivi tuumata. No niinhän se onkin. Ja sen konkreettisen sisällön taitavat lähinnä määritellä kulloisetkin korkeimmat vallanpitäjät, aina kunkinhetkisten etujen(sa) mukaisesti.

    Niin paljon kuin esim. suuryritysten yhä globaalisempaa ja aina vain kauemmas kontrollista karkaavaa valtaa ja elitististä plutokratiaa voidaan aivan täydestä syystäkin arvostella, on tässä kuitenkin aiheellista muistaa, että viimeisimmänkin reilun vuosisadan ajalta kaikkein brutaaleimmat ja puistattavimmat joukkotuhoamiset ovat olleet nimenomaan valtioiden tekosia. Merkittävimpinä tietysti 1900-luvun totalitaariset yhteiskuntakokeilut ja niihin kiinteästi kytkeytynyt toinen maailmansota. Vaikka taisihan ainakin viimeksi mainitussa myös ns. kapitalisteilla olla näppinsä pelissä...

    Niin epäilyttävää ja vastenmielistä kuin mistään kyltymätön rahanhimo onkin, niin ainakin tähänastisten uhrien ja muun tuhon määrällä mitattuna vallanhimo on vielä paljon, paljon vaarallisempaa.

    Asia erikseen nyt sitten tietysti on, missä määrin tällaisia tendenssejä on mahdollista tehokkaasti vastustaa ja muuksi muuttaa ainakaan jotain tympäisevän banaaleja ja loputtoman ympäripyöreitä arvopuhemantroja hokemalla, joiden tuottamisessa EU taitaa yltää jo milteipä YK:laisten oppimestariensa viljelemän liturgian tasolle.

    Arvoista puhujienkin kannattaisi toisinaan edes hieman konkretisoida, mitä tuolla kaikella kymmenellä hyvällä ja kahdeksalla kauniilla noin käytännössä tarkoitetaan, ja varsinkin kuinka ja millä aikataululla ja keiden toimesta nuo kauniit tavoitteet olisi tarkoitus myös toteuttaa. Muuten kohtaloksi taitaa tulla lähinnä loputon maailman kohtalonomaisen pahuuden surkutteleminen jonkin kreikkalaisen tragedian kuoron tapaan...

    VastaaPoista
  2. Eikös venäjän ideana ja kohtalona ole ollut juuri europpalaisten ideoiden kohtalokas seuraaminen.
    Pietari suuri hurmaantui alankomaista siten että matki jopa maan lipunkin idean sieltä,samoin nimensämukaisen aupungin malli tuli alankomaista.
    Kai hän olisi mennyt niinkin pitkälle, että olisi vaihdattanut puhutun kielenkin hollanniksi ,jos voimat olisi riittäneet.

    Paavali ensimmäinen oli puolestaan puhdasverinen preussilainen,hänen äkseerauksensa joukkojensa kanssa sai Suvorovissa lähinnä huvittuneisuutta aikaiseksi,rohkea mies tämä Suvorov.
    Jos Paavali olisi saanut pitää henkensä, hän puolestaan olisi muuttanut venäjän uskonnoltaan luterilaiseksi.

    Venäjän vallankumouksissa niin Leninillä, kuin Trotskillakin oli omat länsimaistamis tavoiteet,esimerkiksi kyrillisen kirjaimiston vaihto,meille europpalaisille paremmin tulkittavaksi.

    Jeltsinin narodnikit puolestaan olivat valmiit jopa antautumaan täysin kansaiväliseksi yhteisöksi nimetylle taholle,varsin suuri osa venäläistä tietämystä siirtyi ilman korvausta läntisten tahojen omaisuudeksi,esimerkkinä maailmaa tulevaisuudessa uudeksi teknologisesti uudeksimäärittävä krafeeni.

    Tuota Vihavaisen vieroksumaa anarkismia on erittäin montaa eri lajia,alkaen anarkokapitalismista,päätyen anarkokommunismiin.

    Anarkistista ajattelua maassamme ovat monin erimuodoin edustaneet useat kirjailijat alkaen Järnefeltistä Kiannosta,Haanpäästä Huovisesta.
    Yhdysvalloissa on parhailaan meneilään liittovaltion vastainen kumous,jota johtaa Itse Trump ja hänen aseenkantajansa Bannon.
    Yhdysvaltain ulkoministerinä on mies, jonka suurin yhteikunnallisen ajattelun idoli on eräänlainen anarkisti Ayn Rand.
    Se anarkismin muunnos, joka heiluu aduillamme on lähinnä erilaisten kultuurituotteriden tuottama mielikuva paikkoja pelkästään tuhoavasta anarkismista,epäilen ilmiön olevan pelkästään tarkoitushakuisen sumutuksen tulosta,näet anarkistinen toiminta oli yhdysvalloissa satavuotta sitten erittäin laajaalaista toimintaa,eaimerkiksi ammattiyhdistys liikeesä anarkosyndikalismi oli kovassakurssissa.
    Niilo Wälläri toi toiminnan maahamme,anarkosyndikalismin idea oli henkilöstön pyrkimys saada yritys jossa työskentelee haltuunsa.
    Wälläri oli sotaaikana siksi vaikutusvaltainen, ettei valtiovalta rohennuut koskea häneen ,vaan Wälläri sai toimia vapaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkäpä nyt ei entiselle anarkistille tarvitse tuota valistusta antaa. Sen verran järki kuitenkin matkan varrella karttuu, että tuollaiset aatetet osaa panna oikeaan karsinaansa kuten muutkin.

      Poista
    2. Anarkismin teoreettinen ongelma on siinä, miten järjestetään kehittynyt yhteiskunta, kaksi esimerkkiä: mistä saadaan väki ns paskaduuneihin ja miten hoidetaan ne yksilöt, jotka haluavat väkivallan avulla tyydyttää omia halujaan.

      "idea oli henkilöstön pyrkimys saada yritys jossa työskentelee haltuunsa." Epäilenpä, että tuollainen yritys tulisi huonosti hoidetuksi. Suurimalla osalla työntekijäasemassa olevilla ei kertakaikkiaan ole kykyjä organisoida pitkälle kehittynyttä tuotantoa, hyvä, että osaavat edes käskettäessä täyttää annetut tehtävät.

      Poista
  3. Itse olen alkanut myöhemmällä iällä kunnioittaa valtioita jotka osaavat ja uskaltavat ottaa haltuun itsenäisyyensä ja joilla on potenttia sellaisina esiintyä.

    Tässä vieresä oli Kiinan laivastoa vierailulla. Katselin tyytyväisenä: siinä on todellinen valtio paikalla eikä epämääräinen ideologia edustamassa jotain mitä kukaan ei oikein enää tunnista, ei ole tietoa suunnasta eikä oikein tehtävästäkään. Muutama hatara symboli on, mutta ei ole enää varmaa kuka on romeo, kuka julia.

    Mikä on esim. haaveiltu EU-armeija? Tai edes Nato nykyään, kun "kaikki" siihen kuuluvat mutta eivät kuulukaan, kun Euroopan raja ei ole oikein missään ilmansuunnassa selvä.

    Tämä : "Kun itse elämme EU:n kaltaisessa epävaltiossa, meillä on kiusaus nähdä luonnottomana se, mikä itse asiassa on normaalia" - on täsmällisen oikein sanottu.

    Kun olen Euroopan tilanteesta heikoimmillani ja näen kaduilla tuhannet sympaattiset ja identiteettinsä tuntevat kiinalaisturistit niin toivon salaa taloudellista knock-outia EU:lle. Eurooppahan se ei olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäreilu ja suorastaan mahdoton eurojärjestelmä tulee kaatamaan koko EU:n.

      Poista
  4. "Ensiksikin kirja (Leninin Valtio ja vallankumous) paljastaa paljon suuremman häikäilemättömyyden ja tolkuttomuuden kuin nuo edelliset ja toisekseen siitä ilmenee uskomaton naiivius, mikä sisältää muun muassa varauksettoman lujan uskon siihen, että Marxin ammoinen löysä spekulointi on ehdotonta totuutta."

    Marxin ja Leninin teoreettinen höperyys ja naiivius hoidettiin mahtavalla propagandalla joka teki mustasta valkoisen ja päinvastoin. Siksihän Dzhugashvilista tehtiin jo varhaisessa vaiheessa Stalin/Teräs, jotta komento olisi teräksenluja diktatuuri. Neuvostoliitto oli informatiivisesti erotettu totaalisella tavalla Lännestä. Lännessä kommunistinen propaganda julisti "maanpäällisen paratiisin" kritiikin porvarilliseksi hölynpölyksi.

    Vasta Hrushtshev paljasti stalinismin rikoksia ja Gorbatshev lopetti kaksikymmentä vuotta kestäneen käytännön toisinajattelijoiden "pakkohoidosta" pöpilöissä. Se ei enää kuitenkaan pelastanut maata.

    Marxin ja Leninin teoreettinen höperyys ja naiivius johti lopulta Neuvostoliiton taloudelliseen vararikkoon. Kiinassa tämä teoreettinen höperyys ja naiivius ymmärrettiin ajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kriitisesti katseltuna,jokainen ideaali,minkä ihminen on tuottanut on aina joltainkantilta vajaa.
      Alunperäinen idea neuvostojen mudostamasta maasta,valtiosta oli sinälään kestävä.
      Nykyisin noita neuvostoja löytyy kaikkialta maailmasta ,erilaisista yhteisöistä, työpaikoilla esimerkiksi itsekkin olen kuulunut erääseen eräänlaiseen neuvostoon,missä käsiteltiin erilaisia henkilöstöön liittyviä asioita.

      Neuvostoliitossa kehitys lähti kieroutumaan heti alussa, kun bolsheviikit eivät tahtoneet luopua haltuunsaottamasta vallasta,neuvostot olisi joutuneet avoimen yhteiskunnan oloissa,vaikkapa menshevikkien valtaamiksi, jos demokratia olisi sallittu.
      Ihminen on sinällään myös ovela olento, että se keksii omaa asemaansa palvelevat ja vahvistavat teoreettiset muodot toiminnaleen,myös bolsheviikit kehittelivät etujoukkoteorian tuekseen.

      Kuten yleensäkkin revoluutionäärisessä kehityksessä käy,myös venäjän vallankumouksessa kävi valtaan pääsi lopulta kaikkein häikäilemättömin, älykkäin ja ovelin hahmo.

      Nykyinen,tosin polittisen vallan kuohitsema oligarkkien,varsinkin sen ensimmäisen sukupolven etuoikeutettu asemasta he saavat lopulta olla kiitollisia,juuri Leninin luomukselle ja teoreettiselle rakennelmalle, eli etujoukkoteorialle,se antoi heille etulyöntiaseman Neuvostoliiton jälkeisessä taloudellisessa kiihdytysajossa.

      Poista
    2. Pauli räsänen 5. elokuuta 2017 klo 10.21: "Neuvostoliitossa kehitys lähti kieroutumaan heti alussa, kun bolsheviikit eivät tahtoneet luopua haltuunsaottamasta vallasta"

      Itse asiassa, mikä on sen ryövärin nimi joka luopui vapaaehtoisesti haltuunsaottamasta/varastamasta timanttikaupan tavaroista?

      Pauli räsänen ei ota kantaa Marxin ja Leninin teoreettiseen höperyyteen ja naiiviuteen, koska hän ei hallitse teoreettsia kysymyksiä. Miksi Marx kirjoitti Kommunistisessa manifestissa, että yksityisomistus piti lopettaa maksimaalisesti, sillä pientalonpojan omaisuus oli porvarillisen omaisuuden lähde? Pauli räsänen ei pysty antamaan vastausta tähän kysymykseen, täällä pystytään.

      Miksi Kommunistisessa manifestissa väitettiin että kansojen kansallisuuserot piti hävittää. Pauli räsänen ei pysty antamaan selitystä tälle ideologialle, täällä pystytään.

      Eräs herra, nimeltään Makeavelli, opetti että piti olla viekas ja röyhkeä. Niin tehtiin myös Venäjällä. 1920-luvulla politiikkana olivat NEP ja korenizatsija eli kansa sai elää normaalia elämää, viljan ja muiden tuotteiden pakko-ottoa ei enää ollut. Kansojen kulttuuria kehitettiin. Samanaikaisesti kuitenkin tuhottiin bolshevikkien hallituskumppanien eli menshevikkien ja sosialistivallankumouksellisten puolueiden organisaatioita ja puolueiden jäseniä toimitettiin keskitysleireihin. Kansa ei sitä huomannut.

      Mutta 1930-luvulla tapahtuikin Leninin dialektiikan mukainen "kieltämisen kieltäminen". Maaseudulla se tiesi asteittaista "kulakkien" likvidoimista, kunnes kyliin/kolhooseihin jäivät vain köyhimmistä köyhimmät. Muut olivat joko ammuttu tai viety GULAG:eihin. Kansallisuuspolitiikan alalla taas piti tuhota "porvarillinen nationalismi" eli kansojen kulttuurieliitti.

      Kaikki nämä tekijät johtivat neuvostoyhteiskunnan mätänemiseen ja lopulta valtion kuoleutumiseen/tuhoutumiseen. Seurauksena tietenkin Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen korruptoitumiseen ja oligarkkien muodostumiseen ja lihomiseen.

      Poista
  5. Mahtavan hieno analyysi tuo blogin loppukappale! Mikseivät UPIn tutkijat osaa tehdä tällaisia johtopäätöksiä? Liian nuoria vai yliopistojen aivopesemiä, tai molempia ...

    Setarkos

    VastaaPoista
  6. "Kun itse elämme EU:n kaltaisessa epävaltiossa.."

    Olisiko niin, että historian suuressa kuvassa ovat aina vaihdelleet monikansalliset konglomeraatti-imperiumit (esim. Itävalta-Unkari) ja kansallisvaltiot. En voi olla mielessäni yhdistämässä nykyistä EU:ta ja Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa.

    VastaaPoista
  7. "etatismi todella onkin sellainen asia, joka mahdollistaa henkisesti kehittymättömälle persoonalle erään tavan päästä osalliseksi jaloista ja elämää suuremmista tunteista"

    Eikö etatismissa laajemminkin ottaen ole kysymys siitä ilmiöstä, että yksilö, joka kokee henkilökohtaisen elämänsä mitättömäksi, haluaa sulautua johonkin itseään suurempaan olipa se valtio, jokin uskonto, aate, puolue jne. Tuo ominaisuus voi tehdä yksilöstä hyvin helposti hyväksikäytettävän.

    Mikä sitten lääkkeeksi, ehkäpä auttaa yksilöä löytämään oma henkilökohtainen, ainutlaatuinen arvonsa ja merkityksensä.

    VastaaPoista
  8. Stalin esitti itsensä suuren Leninin profeettana, mutta Trotskin mielestä hän pilasi kaiken ja loi kommunismin sijasta byrokratiavaltion. Ehkä kyse oli vanhan ja uuden leninismin (stalinismin?) välisestä ristiriidasta.

    Kyllä Putin oikeassa siinä on, ettei Venäjästä olisi ilman Stalinin byrokratiaa tullut teollista suurvaltaa. Oli pakotettava ihmiset Komin hiilikaivoksille, Magadaniin kultaa vuolemaan, Mordvaan öljyä poraamaan jne. tai muuten ne anarkistit olisivat jääneet maalaiskyliinsä kuten esi-isätkin olivat tehneet satoja vuosia.

    Nyt NL:n romahdettua teollisuus rappeutuu monin paikoin. Pääomat häviävät ja samoin ihmiset. Ketään ei huvita harjoittaa (kestävää) liiketoimintaa noilla syrjäseuduilla.

    VastaaPoista
  9. Onkohan kukaan vielä kysynyt venäläisiltä gallupia valmiudesta uuteen terroriin isänmaan kukoistuttamiseksi?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.