torstai 20. kesäkuuta 2019

Venäjällä osataan



Osataanhan sitä

Venäjällä jaksetaan syytäkin kiusaantua siitä, että maa tuottaa niin vähän ihan tavallisia, arkipäivää palvelevia innovaatioita.
Kyllähän siellä tavaraa löytyy,  mukavasti osataan elää ja tehdään normaalia tuottavaa työtä sen sijaan, että elettäisiin pelkästä kaasun tai öljyn myymisestä. Kotimarkkinat ovat suuret, mutta brändit ovat usein ulkomaisia, vaikka työ ja raaka-aineet olisivatkin venäläisiä.
Argumenty i fakty-lehden numerossa 24 on nyt päätetty hehkuttaa sitä, mitä Venäjällä osataan ja tehdään. Siis niitä hyviä uutisia, kun sikäläinenkin media aina keskittyy vain huonoihin.
Lehden luettelo on aika masentava.
Suuri plussa on toki maatalous, joka oli neuvostoaikana systeemin akilleenkantapää ja vielä 1990-luvulla katastrofaalisessa tilassa. Vuonna 2000 elintarvikkeista 40% oli tuontia. Nyt maa on lähes täysin omavarainen ja sitä paitsi maailman suurin vehnän viejä. Muitakin elintarvikkeita viedään suuria määriä ja toiminta on nopeassa kasvussa.
Venäjä vie myös hyvin huomattavasti ATK-suunnittelua, vaikka kyllä ostaakin. Myös tiede on ottanut suuria edistysaskeleita ja hiukkaskiihdyttimestä odotetaan kilpailijaa Euroopan suurelle yhteishankkeelle.
Mutta tämä meni jo tieteen puolelle eikä koske sitä, mistä se puute juuri on: innovaatioita.
Vaikka Venäjä on kehittänyt pirullisia sota-aseita, joiden vertaisia ilmeisesti kenelläkään muulla ei ihan oikeasti ole (ne luetellaan AiF:n sivuilla), ovat useimmat niistäkin vielä lähinnä prototyyppejä ja maan asevoimat toimivat melko lailla vanhaan tapaan.
Mutta onhan siellä armeijassa muutakin kuin simputusta, vaikka lehdet eivät kuulemma siitä kerro.
Mutta entä ne normaalit, ihmisten hyvinvointia lisäävät innovaatiot? Mitä pystytään myymään myös ulkomaille?
Lehden esittelemät esimerkit ovat epäilemättä hienoja ja alansa valioita, kuten maatalouslentokone T-500 ja maastoauto Patriot, mutta niiden valmistusmäärät ovat sentään aika vähäisiä.
Pitää myös paikkansa, että Venäjältä viedään kellokoneistoja Sveitsiin, mutta kyllä määrä on varsin vähäinen, muutamia miljoonia dollareita.
Kun suurista kansantalouksista puhutaan, vasta miljardit ja sadat miljardit dollarit alkavat vaikuttaa niin maabrändeihin kuin suurvaltojen budjetteihin. Ja Venäjä on sentään suurvalta, omassa sarjassaan.
Neuvostoliiton aikana erittäin tärkeä käsite oli pokazuha –se, mikä on tarkoitettu näytettäväksi, näytöskappale.
Niitä Venäjä tuottaa yhä. Vladivostokin ja Krimin sillat ovat epäilemättä huikeita osaamisen näytteitä. Jäänsärkijä Ural on hieno alus, kuten kerrotaan ja Suhoi Superjet-100 on miellyttävä keskimatkojen matkustajakone, minkä voin kokemuksesta todistaa.
Kyllähän maassa osataan, mutta sehän onkin aina tiedetty.
Kuitenkin jo Leonid Brežnev sanoi, että maan talous karttaa innovaatiota kuin piru pyhää vettä. Asia oli sikälikin pirullinen, että ajattelijat olivat osoittaneet, että nimenomaan juuri se suosi innovaatiota: kaikki kannattivat sitä, kun sen toteuttaminen vain paransi yhteisiä oloja eikä aiheuttanut työttömyyttä, kuten olisi käynyt kapitalismissa.
Argumenty i faktyn toimittaja toteaa, ettei ole syytä palata takaisin neuvostoajan ikävystyttävään ja falskiin hyvien uutisten aikaan, mutta ei niitäkään kannattaisi unohtaa.
Hän on oikeassa, mutta joillakin aloilla, kuten juuri venäläisten innovaatioiden kohdalla, on myös kiusaus hyvien uutisten julkaisemiin aika matalalla tasolla. Nuo sota-aseet eivät välttämättä ole niin ihastuttavia.
Monessa muussa asiassa venäläiset sen sijaan ovat menestyneet aivan uskomattomassa määrin. Tämä koskee muun muassa arkipäivän mukavuuksien ja palvelujen lisääntymistä, joka siis tapahtuu aika suuressa määrin muun maailman innovaatioiden omaksumista, pikemminkin kuin uusien kehittämistä.
Siitä ne, jotka eivät viime vuosina ole käyneet Venäjällä eivät tiedä mitään. Siinä olisi kuitenkin todellista brändin ainesta.
Luulen, että koko tälle asialle, eli siis innovaation vaikeudelle Venäjän valtiossa, kannattaa etsiä selitystä Venäjän historiasta. Tyhmää ja perusteetonta olisi epäillä venäläisen älyllisiä ja luovia kykyjä. Systeemistä tässä on kyse. Tämä taidetaan ymmärtää jopa Izborskin klubissa tai sitten ei.
Izborskin klubista on tullut silloin tällöin kirjoitettua (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=izborskin+klubi ).
Siellähän tapaamme tai tapasimme niin nobelisti Alfjorovin, kuin myös monia lähinnä puolihulluiksi luonnehdittavia henkilöitä, joille yhteistä on yleensä ollut yletön chauvinismi ja lännenvastaisuus.
Tuota viimeksi mainittua tuskin voi automaattisesti pitää moraalisesti tuomittavana, vaikka luulen, että meillä on tietyistä syistä taipumusta niin tehdä, mitä ei kannattane ihmetellä.
Nyt joka tapauksessa klubin merkittävä jäsen, kenraalieversti Ivašov on kirjoittanut nykyiseen Venäjään hyvin kriittisesti suhtautuvan artikkelin Venäjä on vailla miehiä ja vailla tulevaisuutta.
Artikkeli tavallaan keskustelee Argumenty i fakty-lehden jutun kanssa.
Ivašov dramatisoi maan tilannetta ja väittää, että kyse on jo henkiin jäämisestä, ajateltiinpa Venäjää sivilisaationa, maailmanvaltana tai alueellisena mahtina.
Venäjän osuus maailman tuotannosta on vain 1,7% ja innovaatioista –prosentin sadasosia. Rakettien ja oligarkkien määrä kyllä on suuri, mutta mitäpä se merkitsee.
Ivašov etsii maan merkitystä syvemmältä ja ottaa avukseen Nikolai Danilevskin tunnetun ajatuksen kulttuurihistoriallisista tyypeistä (Rossija i Jevropa, 1869) sekä fysiikasta tunnetun ajatuksen entropiasta ja sen kasvusta (järjestyksen kustannuksella).
Ivašov näkee Venäjän rappeutuvan sivilisaationa ja liittyvän kasvavan entropian virtaan. Rappion merkkeihin kuuluu niin lento-onnettomuuksien suuri määrä Venäjällä kuin kulttuurin kaupallistuminen.
Venäjä katoaa maailmasta moraalisena ja intellektuaalisena, oikeudenmukaisuutta noudattavana suurvaltana, arvioi Ivašov. Siitä tulee taas etnografista materiaalia muille maille (Danilevskin mielessä).
Asian estämiseksi tarvittaisiin miehiä, todellisia miehiä venäläis-turkkilaisessa mielessä, mutta onko heitä?
Ivašov arvelee heitä olevan. Ehkä he voivat tehdä vallankumouksen…
Mutta kelpo Leonid ei ole tainnut loppuun saakka miettiä sitä, millä tavalla mikään vallankumous voisi muuttaa sitä hänen havaitsemaansa rappiota, joka ilmenee hänen esiin nostamassaan innovaatioiden vähäisyydessä tai lento-onnettomuuksien määrässä.
Venäjän erikoisuuksiin kuuluu ajatus valtion kaikkivoivasta luonteesta. Aikoinaan moni inytellektuelli oli omaksunut petrograndismin eli ajatuksen samanlaisesta radikaalista koko maan uudelleen muokkauksesta, jonka Pietari Suuri teki.
Mutta kun se taitaa olla juuri se Venäjän tragedia. Onhan Pietarilla jäljittelijöitäkin ollut. Mutta kukaan ei ole vielä tehnyt maastaan innovaatioden mekkaa. Jos se tapahtuu, tulee Venäjästä varmaankin taas maa, joka voi olla esimerkkinä muillekin.
Puheet Venäjän moraalisesta suuruudesta, joka chauvinistisissa piireissä oletetaan, ovat pelkkää humpuukia ja itsepetosta.
 Ja sanon tämän suurena Venäjän ystävänä ja sille hyvää toivovana  благожелатель, kuten siellä sanotaan.

16 kommenttia:

  1. Tuota aviisia pääsee näköjään lukemaan Helmet-kirjaston kautta ilmaiseksi (kuten monia muita lehtiä). Koska en venäjää osaa, niin katsoin kuveja. Eukonkantoa löytyy ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tuota aviisia pääsee näköjään lukemaan Helmet-kirjaston kautta ilmaiseksi (kuten monia muita lehtiä). Koska en venäjää osaa, niin katsoin kuveja."

      Tshuhnat ovat tshuhnia, voi hyväne hyvvyys tokkii: "Koska en venäjää osaa, niin katsoin kuveja."

      Poista
    2. Tsuhnalla on se ongelma että pitää osata kaksi pientä kieltä ja siihen sitten suuria päälle. Aidosti sivistyneen joku ns. kuollutkin kieli. Eli summa summarum vaikealta ellei toivottomalta näyttää. -jussi n

      Poista
    3. Täälläkin yksi tsuhna kertoo katselevansa kuvia venäläisistä lehdistä, koska lukeminen vähän tökkii vaikka venäjää osaankin jonkun verran. Kieli on vaikea kuten suomikin, mutta toki ihan opittavissa.

      Poista
  2. "Kuitenkin jo Leonid Brežnev sanoi, että maan talous karttaa innovaatiota kuin piru pyhää vettä."

    Kiitos tuon tokaisun nostosta. Nuo tiivistävät ja nuo karsivat verhot koreilut ja tekeytymiset. Että Brezhnev oli ison kaliiberin mies on pläkkiselvä juttu. Ne kaikki on. Akatemioiden miehet ovat vähäpätöisiä. Eivät kaikki. Brezhneviä seurasi Gorba. Mukaan uskaltuneillekin ikuisesti salaperäisiksi jäävien vaiheiden jälkeen. Tällaista se on. Silti pitää onkia juitsuja selville. Kiitos Vihavaisenkin.

    Gorban jälkeen saatiin Jeltsin. Ja hänelle katupoika-neuvonantajaneuvokkaat Wall Streetiltä. Hehän maailman kärjessä juoksevat. Äkkiä ne vaan näyttäytyvät kirittäjinämme. Niin tässäkin ja jeltsineitä on varalla Pohjois-Afrikkaan ja Kiinaan saakka. Tiedä mitä sattuu.

    Kiina taitaa kammoa ja länneksikin sellainen kuin Michael Hudson kertoo rahanalaisuudesta orjuutena ja yläluokkien parasiittimaisuudesta. Mies kirjoittaa paljon. Ja on eliitin salatuttu. Financial Timeskin otti luokkasoturin yläkertojensa kirjoittajiin 2008 kun kapitalismi oli sulaa hulluuteensa. Siellä häneen tutustuin ja viimeinen repliikkinsä meikälle on tuo Jeltsin. Blogissaan. FT:stä mies lensi heti kun Obama Paulson Bernanke Geitner saivat asiat saranoilleen vaikka natisevillekin.

    New York Times kertoi miten Amerikan Yale ja Harvard, MIT ja muu koki lahjoa Pitkän Marssin sotureiden kenraalien, kansanvallan uhrautujien tyttäriä ja poikia ts. pojanpoikia statusasemilla Kiinabusineksissa. No tämä Xi rupesi teloittamaan silmiensä alla sikiävää Viidettä kolonnaa. Sitä on korruption vastainen taistelu ja hesariksi ihmisoikeusloukkaukset.

    Mitä innovaatiohin tulee niin Facebookin Mark Zuckerberg tapasi bitcoininsa merkeissä Englannin keskuspankin pääjohtajan Mark Carneyn myötäsukaisena. Hänen 7 vuotinen pesti kohta päättyy. Niin kauanko siitä jo kun Melvyn King suomalaisrouvineen jäi pois Threadneedle kadun semaforikytkimistä. Kingin muistelmakirja alkemian lopusta rahojen maailmoista, odottaa yhä ajan täyttymystä. Tai kuten moni sanoo, odottaa seuraavaa kriisiä.

    Luovaa tuhoa voi myös leikkiä, mitä kaduillamme tehdäänkin mölyä ja pölyä nostattaen -ja velkaa. Etenkin Helsingissä Pajusen Vapaavuoren Maapankki on hirmuinen. Ne itse käyttävät tätä termiä. Valutettavan lainarahan katteeksi kohotetaan vuosi vuodelta kaupunkimaan ja talojen arvoja. Taseessa puntit tasan.

    Korkoja lyhennyksiä vuokria pannaan toisten niskoille aina raskaammin kerroksin. Rationaalisten odotusten sopimuspaperit ovat derivaattoja eikä niillä mielentuotteina ole mitään rajoja. Fantasioilla siis. Nyt vaan sattuu että ne ovat täytäntöpakon alaisia rahan instituutioissa. Ja tuomareissa. Saamisia lähimmäiseltä ; liikekumppani yhtiöltä. Tai suvereenia veronkantovoimaista toista IMF EU valtiota kohtaan.

    Suoran pakon alla on tasaisempaa ja joskus valtuudet kysyttiin vallanalaisiltakin. Siksi kirjoitankin. Että voiko olla totta. Ja jos on, miksi vasta nyt meikäsurkulle? 1809 Porvoossa tapahtui. Emil Schybergson kertoo kirkashenkisessä Suomen Pankki 1811-1911 historiassa sivulla 57 kuinka talonpoikaissääty vaikutti ihan toisin kuin meikälle paikkaani näytettäessä on valehdeltu. Että talonpojat jätettiin pois raha-asioista.

    Toisin meni. Kyllä verojen maanvuokrien päivätyö velvollisuuksien lapioijilta ja veistomiehiltä kysyttiin. "Pankin perustamisaikoina hoiti valtiovarain toimituskunnan salkkua Oulun läänin lääninkamreeri Eric Tulindberg, joka oli nimitetty hallitusneuvostoon talonpoikaissäädyn Porvoon valtiopäivillä toimittaman vaalin perusteella." Oho.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Suurin keksijä olisi se, joka keksisi kuinka tästä neuroottisesta innovaatiokierteestä päästään takaisin yksinkertaisempaan ja laadukkaampien asioiden (ja käsitteiden) maailmaan. Teknologisessa mielessä ei 70- luvun alun jälkeen juuri mitään ole keksitty. Pientä parantelua siellä täällä.

    Historioitsija ja antropologi Joseph Tainterin mukaan olemme kompleksisuusspiraalissa. Asiat vain monimutkaistuvat kohti pistettä, jossa edessä on spontaani ja äkillinen yksinkertaistuminen. Ehkä venäläiset ovat salaa hiukan viisaampia, eivätkä yritäkään keksiä yhtään enempää digirihkamaa, appseja ja "elämää helpottavia innovaatioita".

    N. 2500 vuotta sitten elänyt intialaisen ylimyksen poika osasi pukea tämän pakonomaisen haluamisen kierteen kauniiksi psykologiseksi filosofiaksi tai uskonnoksi - miten haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jarkko, hienosti sanottu!

      Poista
    2. "Teknologisessa mielessä ei 70- luvun alun jälkeen juuri mitään ole keksitty." 

      Vähän tuntuu, että et ole oikein perehtynyt ICT:n ja digitalisaation nykykehitykseen, joka on 1970-luvusta muuttanut maailmaa ja muuttaa edelleen esimerkiksi työtehtävien ja -paikkojen suhteen. Tämä ei sulje pois sitä, etten itsekin kaipaisi tuohon yksinkertaisempaan ja selkeämpään maailmaan. Mutta kun kukaan ei kysy, mitä haluaisimme...

      Poista
    3. Tässä lienee eri tulkintoja siitä, mitä merkitsee "teknologisessa mielessä". ARPAnet perustettiin vuonna 1969.

      Poista
  4. Suurin neuvostoinnovaatio lienee kuitenkin kauppaketju "Printsip" (магазин “Принцип”): В «принципе» есть все! "Periaatteessa" kaikkia on saatavissa...venäläinen huumori on mainio keksintö ja jopa vientiartikkeli.

    VastaaPoista
  5. "Mutta kukaan ei ole vielä tehnyt maastaan innovaatioden mekkaa. Jos se tapahtuu, tulee Venäjästä varmaankin taas maa, joka voi olla esimerkkinä muillekin."

    Miksi ei: näkisin syynä saman, miksi antiikin Roomassa: ei ollut taloudellisia kiihokkeita: Roomassa orjien saatavuus, Venäjällä oikeusvaltion puute, josta johtuen rikkaat vievät raaka-aineiden myynnistä saadut rahansa turvaan länteen sen sijaan, että olisivat panneet ne poikimaan kotimaassa palvelu- ja kulutustuotteisiin.

    Poliittisestikin halutaan mielummin soittamaan kakkosviulua Kiinan kanssa sen sijaan, että muodostettaisiin yhteistyössä EU:n kanssa maailman suurin talousalue, todellinen euraasian unioni. Se ei vain onnistu EU:ta hajoittamalla pykimällä kahdenvälisiin sopimuksiin. Toivoisin vain Venäjän korjaavan suuntansa, niin sen itssensä kuin koko Euroopan tähden.

    VastaaPoista
  6. Viro saattoi aloittaa uuden rakentamisen paljolti puhtaalta pöydältä NL:n hajottua. Lennart Meri sanoi silloin Viron olevan paikka jossa vironkieli on turvassa, Venäjän paikka jossa venäjänkieli on turvassa, jne. Jos meno ei tyydytä voi äänestää jaloillaan (vrt. Björn Wahlroos)

    Natoon Viro liittyi koska omaa sankariarmeijaa ei ollut painolastina.

    Meillä kirjoitettiin somessa viikko sitten jahtipäällikön kerranneen Kordelinin kartanolla jahtimestareidensa Antin ja Jussin kanssa naarassusikauden tavoitteeksi ettei ketään viedä, vaikka olisi löyhästi kiinni. Uusiin asemiin päässyt Antti muistutti taistelleensa tehtävän alunperin Jutalta Lahdessa 2014; mestari Jussi puolestaan tuntevansa susien sielunelämää paikan päällä oleskelleena.

    Mannermaan Frank toppuutteli etulinjan jahtimiesten intoa provosoida susia pesällään.

    Tänään uutisoidaan jahtipäällikön vierailevan ensi viikolla Hämeen maakunnassa sankariarmeijan yhteistyöyrityksessä.

    VastaaPoista
  7. Vk:ssa on loistavat ryhmät "umnyi voditel'" ja "stroj dom", joita seuraamalla voi vakuuttua väitteen perättömyydestä. Innovaatiot seuraavat toistaan ja vauhtiin ja vaaratilanteisiin ei koskaan kyllästy.

    Kaipaisin jotain esimerkkiä kymmenen vuoden sisällä missä hyvänsä tehdystä _merkittävästä_ innovaatiosta. Merkittävänä innovaationa en pidä mahdollisuutta tilata ja maksaa hampurilainen puhelimella, tai muuta vastaavaa.

    VastaaPoista
  8. Miten olisivat uudet tunnistautumistavat.

    VastaaPoista
  9. Minä en näe niissä mitään uutta. Kaksi miestä tapaa puistossa. Toinen lausuu oikean tunnussanan, saa repäistyn paperinpalan, johon hänellä on oikea toinen puolisko, mutta rintataskun nenäliina onkin selvästi puutteellinen. Hetken päästä jossain soi punainen puhelin.

    Nykyisessä tilanteessa näyttäisi muuten siltä, että Venäjä voittaa yksinkertaisesti elämällä Länttä kauemmin. Vain vähän kauemmin, ja se riittää. Siihen ei välttämättä paljoa tarvita, eikä siihen kauaa menne.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.