tiistai 5. lokakuuta 2021

Vienan korvesta

 

Ennen modernisaatiota

 

Pavel Tšubinski, Elämää Vienan kylissä 1860-luvulla. Karjalan tilastollinen ja kansatieteellinen katsaus. Kääntänyt Marja Kynkäänniemi. Karjalan sivistysseura. Venäjän Tiedeakatemian Karjalan tilastollinen ja kansatieteellinen katsaus. Vienan reitti ry 2021. 92 s.

 

Nuorena kuollut Pavel Platonovitš Tšubinski oli merkittävä henkilö. Ajan monien muiden ylioppilasaktivistien tavoin hän kiinnostui laajan Venäjän maan kansojen kurjistuneiden syvien rivien auttamisesta ja nostamisesta korkeammalle sivistyksen ja hyvinvoinnin tasolle.

 Paradoksaalisesti Aleksanteri II:n toteuttama maaorjien vapautus vuonna 1863 ei tullutkaan suureksi juhlan aiheeksi, vaan polkaisi käyntiin yleisen kuohunnan. Kansan ystävien eli narodnikkien toimintaa pidettiin syystäkin yhteiskunnalle vaarallisena ja monien muiden joukossa myös Tšubinski epäilyttävänä henkilönä karkotettiin, tässä tapauksessa ”lähisiperiaan” eli Karjalaan.

Ei ole liioittelua sanoa, että koko Ukraina tuntee nykyään Tšubinskin nimen, sillä hän on sanoittanut maan kansallislaulun Еще не вмерла Украïна (Ei Ukraina vielä ole kuollut). Kiinnostavasti se on samanniminen kuin Puolan kansallislaulu (Jeszcze Polska Nie Zginela ), vaikka sanat ovatkin erilaiset. Jotakin yhteistähän oli molempien kansojen kohtaloilla ja molemmilla oli aihetta uhmakkaasti julistaa sitä, ettei kansakunta suinkaan ollut kuollut, vaikka moni näin kuvitteli ja halusikin.

1860-luku oli murroksen aikaa. Venäjällä kuten myös meillä Suomessa Aleksanteri II:n vapaamieliset uudistukset valmistelivat talouden ja sivistystason ennennäkemätöntä nousua, mutta se ei kuitenkaan alkanut yhtäkkiä.

Päin vastoin, meillä iskivät kansan kimppuun 1860-luvun lopun nälkävuodet, jotka tappoivat kymmenesosan väestöstä. Ahdingossaan monet siirtyivät pois kotikonnuiltaan, kuka Ruijaan, kuka Karjalaan. Aunuksen Karjalassa ja Petroskoin kaupungissa hyvien liikenneyhteyksien varrella tultiin silloinkin toimeen ja elettiin ajan sanomalehtien mukaan suorastaan hyvin. Suomalaiset otettiin siellä kertoman mukaan  myös vastaan ystävällisesti.

Vienan eli Arkangelin Karjala oli asia erikseen. Siellä elettiin lähes luontaistaloudessa ja maanviljelys tuotti tuskin puolta välttämättömistä elintarvikkeista. Pettu ja oljet kuuluivat köyhimpien ravintoon normaalivuosinakin.

Maatalouden jättämä vaje oli korvattava sivuelinkeinoilla -venäjäksi promysli- jotka ajoittain tuottivatkin hyvin. Niitä olivat kalastus ja metsästys sekä laukkukauppa, jota harjoitettiin Suomen puolella. Tavarat hankki yleensä joku kapitalisti, joka saattoi tuoda ne suoraan Suomeen, josta karjalaiset sitten hajaantuivat niitä myymään. Yleensä myytävänä oli kankaita ja rihkamaa.

Mainittakoon, ettei rautatieyhteyksiä vielä ollut, mikä teki taipaleet ylen hankaliksi niin Suomen kuin Venäjän puolella

Nyt Suomessa oli alettu perustaa maakauppoja ja kulkukauppa oli kielletty, vaikka sitä toki aika laajastikin harjoitettiin. Kapitalistejakin puuttui ja esimerkiksi suolan keittäminen Vienan meren rannalla, kerran niin suuri elinkeino, oli eri syistä lähes loppunut.

Sivistystaso Vienan Karjalassa oli heikko. Pari koulua oli aloitellut toimintaansa, mutta luku- ja kirjoitustaitoiset henkilöt olivat monin paikoin suuria harvinaisuuksia kuten olivat myös muita säätyjä kuin talonpoikia edustavat ihmiset.

Kirkossa käyvien ortodoksien ohella Vienan Karjala oli täynnä vanhauskoisia, joita oli noin puolet väestöstä. Tiedot uskonnosta olivat yleensä hyvin hatarat ja kirkkoja oli kovin harvassa, itse asiassa vain viisi kappaletta. Lisäksi kyllä tulivat monet tšasounat.

Esivallan käsi ulottui Vienan Karjalaan aika huonosti ja omaleimaiset tavat kukoistivat. Naimisiinkin mentiin omien rituaalien mukaan ja saattoi kulua vuosia, ennen kuin asia vahvistettiin kirkollisesti.

Karjalan oloista ajan tarkkailijat panevat aina merkille poikkeuksellisen puhtauden ja raittiuden. Viinaa myytiin vain yhdessä paikassa koko valtavalla alueella eikä juoppoja ollut, ilmeisesti rahakaan ei olisi riittänyt. Pirtit olivat aina hyvin siivottuja ja naisetkin tavattoman siveitä.

Maanviljelyksen ja erätalouden ohella alueella oli myös metalliteollisuutta. Järvimalmista saatiin rautaa ja terästä ja sepät tekivät jopa kivääreitä metsästäjille. Pajoja ei tosin ollut kovin monta.

Kaiken kaikkiaan 1860-luvulla Vienan Karjala näytti olevan pahasti putoamassa alkavan modernisaation kyydistä ja kirjoittaja suosittelikin valtiolle elvytystoimia. Myös perustettu metsäkauppayhtiö näytti antavan toiveita siitä, että seudulle tulisi uusia elinkeinoja.

Suomessakin elettiin tuohon aikaan varsin vaatimattomasti ja jopa kurjasti eli alle toimeentulominimin. Suurten nälkävuosien takaa aukeni kuitenkin onnettomuuksien jälkeen ennennäkemättömän talouskasvun tie, johon myötävaikuttivat puutavaran kysyntä maailmanmarkkinoilla ja laaja talonpoikainen metsänomistus. Myös voin tuotannosta ja viennistä tuli meillä suuri taloudellinen tekijä.

Ei Karjalassakaan jääty kaikesta kehityksestä osattomiksi ja etenkin Aunuksen Karjalassa asiaa auttoivat Venäjän armeijan suuret tilaukset. Vienan salomailla näyttävät vanhat olot sen sijaan säilyneen poikkeuksellisen kauan, mikä sitten innoitti alkuperäisestä karjalaisuudesta kiinnostuneita karelianistejamme.

Ensimmäisen maailmansodan tuoma Muurmanskin rata muutti seudun elinehtoja paljon, mutta varsinainen modernisaatio taisi tapahtua hyvin myöhään, ehkäpä vasta bolševikkivallan aikana. Vai kuinka se oli?

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus, joka sisälsi minulle uutta tietoa: vienalaisten kulkukauppiaiden ("laukkuryssät") taloudellisen taustan sekä että Suomen nälkävuosina oli menty Karjalaan.

    Myös kuvattu köyhyys ja oppimattomuus selittää, miksi heimoaate ei sillä ottanut tulta.

    VastaaPoista
  2. Ehkäpä mainittujen kansallishymnien lyyriset käännökset selventävät hieman Vihavaisen toteamaa Puolan ja Ukrainan yhtäläisyys-erilaisuutta:

    ***
    Ще не вмерла України / Viel' on vapaa Ukrain'
    Tšubinski / N. Lamminparras 23.8.2020

    Viel' on vapaa Ukrain',/ ja täysi arvoss'.
    me veljinä ain',/ kerran onnen auvoss'.
    Vihurit viimein poissa,/ paenneet kuin virrat.
    maan kaikis sopukoissa,/me taasen herrat.
    Sielu, ruumis menköön,/ hinnaks' vapautemme.
    kaik niin nähköön,/ kasakoist' on veremme.

    Yet free is Ukrain',/ full its valor.
    Brothers we remain,/ once in honor.
    Foes are finally away,/ fled like a dew.
    rule we now may,/ on our soil anew.
    Our body, soul give we,/ til Thy freedom glares
    every man shall see,/ we are Cossaks' heirs.

    ***
    Mazurek Dąbrowskiego / Ei Puola mennyt
    N. Lamminparras 18.11.2020

    Ei Puola mennyt,
    kunis ykskin tanterella.
    Min vihur vienyt,
    sen palautamm' hurmehella.

    Nyt, Dąbrovski, matkaan,
    Italiast ain Puolaan.
    Johda sa kärken',
    kansa taas yhten'. x2

    Wistulan, Wartan yl',
    polakit sit oomme.
    Näytti Napoleon kyl',
    tien voittoomme.

    Nyt, Dąbrovski, matkaan,
    Italiast ain Puolaan.
    Johda sa kärken',
    kansa taas yhten'. x2

    Kuin Czarniecki Poznanin
    Ruotsi-vallan jälkeen,
    pelastaaksemme kodin,
    palaamm' yli veen.

    Nyt, Dąbrovski, matkaan,
    Italiast ain Puolaan.
    Johda sa kärken',
    kansa taas yhten'. x2

    Basialleen isä virkkoi,
    silmis kyynelvuo.
    Kuule, murhetta toi
    rummutuspa tuo.

    Nyt, Dąbrovski, matkaan,
    Italiast ain Puolaan.
    Johda sa kärken',
    kansa taas yhten'. x2

    VastaaPoista
  3. Jaajaa. Noch ist Polen nicht verloren!

    VastaaPoista
  4. En tiedä, onko Ukrainan kansallislaulusta muita suomennoksia. Puolalaisten hymnistä sitä vastoin on.

    Hilkka Norkamo: "Sortunut ei Puola vielä / kansa uljas elää ..."
    http://www.nationalanthems.us/forum/YaBB.pl?num=1087950053/28#28

    Reino Hirviseppä: "Ei niin kauan sorru Puolan valta / kun on meillä tunto ..."
    https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1106914?page=6

    / Ördög

    VastaaPoista
  5. ”Vienan korvesta”

    Vienan korvesta ja Aunuksn lakeuksilta.

    Jos tiedän oikein niin Neuvosto Karjala oli Venäjän Federaation ainut autonominen republiikki, jonka naapurina oli kapitalistinen maa. Vienalaiset laukkuryssät tekivät kauppaa. Mutta aloitetaan alusta. Vienan ja Aunuksen karjalaiset eivät ymmärrä kunnolla toistensa puhetta/kieltä/murretta.

    Aunuksen, Prääsän, Karhumäen karjalaiset eli eteläkarjalaiset olivat Pietarin omaisuutta. Pietari Ensimmäinen pakotti nämä eteläkarjalaiset orjiksi eli louhimaan järvien pohjasta malmia ympäri vuoden. Malmi oli erittäin laadukas ja siksi Petroskoin tykkitehdas valmisti maailman parhaimpia tykkejä, jotka voittivat Ruotsin.

    Venäläisten herruus vaikutti myös Aunuksen, Prääsän, Karhumäen karjalaisten kieleen. Tuli erittäin paljon venäjänkielisiä lainoja, jotka muokattiin karjalaksi. Vuonna 1907 Aunuksen, Prääsän ja Karhumäen karjalaiset aloittivat kääntää Raamattua karjalan kielelle, mutta keisari keskeytti projektin: karjalaisten piti olla venäläisiä eikä karjalaisia.

    Pohjoisen Vienan herrat olivat taas Arkangelissa. Arkangelin herrojen käskyjen tuleminen Vienaan voitaneen verrata esimerkiksi siihen, että jos Suomen herrana olisi Islanti, niin käskyjen piti tulla Suomeen vaikkapa hiihtämällä.

    Vienan karjalaiset saivat elää ihanan primitiivistä elämää, ja ihanana seurauksena oli se, että Lönnrot sai kerätyksi sieltä valtavan määrän kansanrunoja, joista tulikin Kalevala-eepos. Kaikkea ei ole vieläkään julkaistu, mm. seuraavia rivejä:

    ”Vaka vanha Väinämöinen, Kalun kamalan kantaja.”

    Mutta myös venäläinen kulttuuri hyötyi valtavasti Karjalan kaukaisesta sijainnista Pietarista ja Arkangelista. Petroskoin vastarannalla eli Äänisen järven useiden kymmenien kilometrien päässä on ns. Äänisentakainen seutu eli Заонежье, joka oli venäläisten asuttama ja jotka saivat elää siellä omaa ihanaa primitiivistä elämää. Sieltä venäläiset tutkijat saivat kerätyksi koko venäläisen suullisen perinnön, jota missään muulla Venäjän alueella ole esiintynyt.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Vienan korvesta ja Aunuksn lakeuksilta”

      Neuvosto Karjalan historia ei ole normaali, siinä ei ole luonnollisia prosesseja, se on kuin tilkkutäkki.

      Itse asiassa tilkkutäkki on jotain kaunista ja taiteellisen ihanaa, joten otan tämän sanan pois. Neuvosto Karjalan historia on pikemminkin silppua, jota tehtiin stalinilaisilla kirveillä ja saksilla.

      Vuonna 1924 bolshevikit lupasivat eestiläisille kommunisteille, että jos he onnistuvat järjestämään Eestissä/Virossa proletaarisen vallankumouksen, niin he saavat haltuunsa Karjalan, metsineen päivineen. Niin se vain kävi, että eestiläiset kommunistiset herrat eivät päässeetkään omistamaan Karjalan metsiä.

      Mutta Karjalan metsien hirsiä piti hyödyntää kansainvälisillä markkinoilla ja saada paljon valuuttaa. Avuksi tulivat amerikkalaiset ja kanadalaiset suomalaiskommunistit. He toivat mukanaan muuttaessaan Neuvostomaahan rahaa, traktoreita, valtavasti työkaluja sekä omaa sosialistista intoa.

      Into loppui hyvin nopeasti, kun selvisi, että Venäjällä ei rakennettukaan sosialismia, vaan Kremlin/Stalinin veristä diktatuuria. Loppuhistoria, historian loppu on kaikkien tiedossa. 1920-luvun lopussa Moskova myi Länteen polkuhinnoin metsätavaraa eli hirsiä sekä talonpojilta takavarikoitua viljaa ja sai aikaan 1930-luvun alun taloudellisen kriisin Lännessä, koska heidän omat metsätavarat ja viljat eivät menneet kaupaksi. Ryssän rosvopolkuhinta voitti.

      Poista

Kirjoita nimellä.