keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Kaukainen ystävämme

 

Ystävämme Turkki

 

Vanhan venäläisen kaskun mukaan ukrainalaisukolta kysyttiin kerran, mitä hän maailmassa eniten toivoisi. Ukko sanoi toivovansa sotaa Ruotsin ja Turkin välillä. Sitten kysyttiin, mitä hän seuraavaksi eniten toivoisi ja vastaus oli sama. Kun kolmannellakin kerralla tuli sama vastaus, alettiin jo ihmetellä, mistä nyt oikein oli kysymys.

No, vastasi ukko, siinä, kun ruotsalaiset ja turkkilaiset sitten aina vuorotellen etenevät ja perääntyvät, saavat siinä välissä moskalit aina kyytiä sinne ja tänne ja sinne ja tänne…

Kuten kokemus osoitti, suuren sotajoukon kulkeminen maan läpi oli aina katastrofi, olipa se sitten kenen puolella tahansa.

Meillä Suomessa turkkilaiset on yleensä nähty kristikunnan vihollisina ja barbaareina, joiden uhkaa vastaan myös Luther kirjoitti virtensä Jumala ompi linnamme, Ein feste Burg ist unser Gott!

Autonomian aikana Turkista tuli suorastaan sotilaallinen vihollisemme ja moni suomalainen sai yrjönristinsä taistelussa turkkilaisia vastaan. Hei rota plii ja kara-kara kii, kun me turkkilaisen tukkahan rynnättiin, laulettiin laulussa. Turkkia ja tattaria vastaan taisteli kristillinen keisarimmekin usein ansiokkaasti.

Mutta Ruotsillepa -ja siis aikoinaan myös meille- Turkki oli kumppani ja liittolainen monta kertaa. Suuren Pohjan sodan aikana Turkin armeija kerran jo saattoi venäläiset sellaiseen ahdinkoon, että koko heidän armeijansa tsaareineen kaikkineen olisi ollut murskattavissa. Turkkilaiset kuitenkin päästivät tilaisuuden käsistään, lahjusten ansiosta, sanotaan.

Poltavan tappion jälkeen osa ruotsalaisia joukkoja, mukanaan myös Ukrainan hetmani Mazepa ja hänen kasakoitaan pelastautui Turkkiin. Kaarle XII vietti siellä useita vuosia vieraana, vaikka tunnettu Benderin kalabaliikki osoitti jo ryppyjä rakkaudessa.

Kustaa III:n sota saman vuosisadan lopulla alkoi saamaan aikaan, kun Venäjän armeija oli etelässä, taas Turkkia vastaan sotimassa.

Jotta Ruotsi sitoisi Venäjän laivaston pohjoiseen, maksoi Turkki sille suuria summia niin sanottuja subsidioita. M.M. Borodkinin välittämän tiedon mukaan se tarjosi jo ennen Ruotsin hyökkäystä sille 14 miljoonaa kultapiasteria. Joku ruotsalainen lähde, jota en nyt löydä, puhuu kultatynnyrillisistä. Yksi sellainen vastasi 100000 taalaria ja yksi taalari taas 145 kiloa ruista. Monta tynnyriä sen Ruotsin kerrottiin turkkilaisilta saaneen.

Vihollisen vihollinen on aina vähintään jonkin sortin ystävä. Katolinen Ranskakin auttoi tehokkaasti protestanttista Ruotsia 30-luvotisessa sodassa. Katolinen usko oli sille kallis asia, mutta Saksan keisarin heikentäminen oli ainakin yhtä kallis.

Venäläinen wikipedia käsittelee Kustaa III:n sotaa aika laajasti. Kiinnostavaa on, että sen mukaan sodassa toisella puolella olivat Venäjä ja Tanska ja toisella puolella taas Ruotsi apunaan Brittiläinen imperiumi, Alankomaat, Preussi ja Osmanien valtakunta. Suomalaisen version mukaan toisella puolella oli vain Ruotsi ja toisella Venäjä ja Tanska. Ruotsalainen versio näkee vastakkain vain Ruotsin ja Venäjän.

Näinhän ne kansalliset tulkinnat ja painotukset eriävät. Kiinnostavaa tulee olemaan, miten wikipediat tulevaisuudessa esittävät nykyisen Ukrainan sodan. Sodilla on aina ollut tukijansa ja tuskin voidaan edes kuvitella sotaa, jota joku ei mielellään rahoittaisi, mikäli se on kyllin hankala asia jollekin toiselle valtiolle.

Kun Turkin ja toisaalta Suomen ja Ruotsin suhteet nyt ovat hieman ongelmissa, kannattaisi kukaties korostaa vanhaa ystävyyttä ja liittolaisuutta. Pitkällä tähtäimellä Venäjän ja Turkin edut tuskin ovat yhtenevät. Näinhän se kiusaaja kuiskuttelee.

 Itse asiassa armenialaiset ovat jo hyvän aikaa yrittäneet pelotella Venäjää panturkkilaisella valtakunnalla, joka ulottuisi Istanbulista Kiinan rajalle ja jossa olisi enemmän asukkaita kuin Venäjällä. Vuoristo-Karabahin alue on tämän uuden valtakunnan viimeinen este katkaistessaan suurturkkilaisen yhteyden.

1920-luvulla tätä valtakuntaa ajava ns. turaanilainen aate herätti tiettyä mielenkiintoa Suomessakin ja jotkut arvelivat meidän hyvinkin mahtuvan turaanilaisen rodun piiriin. Turkissa oli samankaltaisia näkemyksiä.

Mutta ehkäpä pienen Suomen oli silloin ja on nytkin parasta pysyä hiljaa omalla kulmallaan tässä maailmassa ja koettaa ennen muuta tulla toimeen täkäläisten naapurien kanssa, silloinkin, kun ne ovat tulleet hulluiksi.

 

 

11 kommenttia:

  1. Eikö Kaspianmeri jakaisi tuon kuvitellun panturkkilaisen valtakunnan vielä jyrkemmin kahtia kuin pieni Vuoristo-Karabah? Vai liitettäisiinkö siihen myös Iranin pohjoisosa, jonka kautta valtakunnan itä- ja länsiosa olisivat yhteydessä toisiinsa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin luulisi, mutta ei tunnu haittaavan. Ja Kazakstankin ulottuu sen takaa Eurooppaan.

      Poista
  2. "Suomalaisen version mukaan toisella puolella oli vain Ruotsi ja toisella Venäjä ja Tanska. Ruotsalainen versio näkee vastakkain vain Ruotsin ja Venäjän."

    Siinä mielessä kai suomalainen tulkinta oli oikeampi, että Tanska todellakin julisti sodan, jonka varjolla Kustaa III pääsi "vetäytymään" takaisin Ruotsiin kapinoivien Anjalan liiton miesten käsistä. Kosto seurasi sitten myöhemmin...

    Sitä en ymmärrä millä perusteella venäläinen tulkinta Brittiläinen imperiumi, Alankomaiden ja Preussin kytkemisestä sotaan on saatu.

    VastaaPoista

  3. "Mutta ehkäpä pienen Suomen oli silloin ja on nytkin parasta pysyä hiljaa omalla kulmallaan tässä maailmassa ja koettaa ennen muuta tulla toimeen täkäläisten naapurien kanssa, silloinkin, kun ne ovat tulleet hulluiksi."

    Aivan viimeisten tietojen mukaan (Venäjän osittainen liikekannallepano) Eurooppa on hyvin lähellä ajautumista sotaan, koska vaihtoehdot ovat Ukrainan hylkääminen tai vielä mittavampi tukeminen. Mikä on silloin Suomen paikka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa nyt odotellaan konkreettisia esityksiä, ennenkuin kiirehditään tekemään mitään.

      Poista
    2. Monilla tuntuu olevan kiire kokeilemaan uutta ennätystä "Kannaksen halkijuoksussa"...

      Poista
  4. Vihavainen, muistan aikanaan kun kirjoiti Zhirinovskista, joka oli sanonut, että Venäjä voisi liittää Turkin itseensä kansanäänestyksellä, koska venäläisiä on enemmän kuin turkkilaisia. Itse kirjoitit tuohon, että sen lisäksi, että tuo olisi huono idea, niin turkkilaiset voisivat tulevaisuudessa päätyä itse liittämään Venäjän itseensä kansanöönestyksellä.

    Mitä tarkoitit tuolla, että turkkilaiset voisivat liittää tulevaisuudessa Venäjän itseensä kansanöönestyksellä? Tarkoititko sitä, että Venäjällä ei ole kovin iso väestö ja että se pienenee pienen syntyvyyden ja maastamuuton takia toisin kuin Turkilla, jossa on paljon nuoriakin väestöpyramidissa. Eli että turkkilaisia olisi demografisen muutoksen vuoksi pian ehkä enemmän kuin venäläisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tyyppisiä näkymiähän se tulevaisuus taitaa tarjota.

      Poista
  5. Liikekantaa
    Tuli mieleen kun itäisen naapurimaamme vielä johtajaksi kutsuttu Vladimir Putin julisti maahansa ”osittaisen” liikekannallepanon, että liikkuuko tämä uusi mahdollinen sotajoukko vain osittain?
    Putin vielä erikseen totesi määränneensä liikekannallepanon puolustusministeri Sergei Shoigun ja muiden viranomaisten kehotuksesta. Tärkeää muistaa, koska jos homma epäonnistuu (nuorten miesten tiedetään jo nyt varanneen kaikki lennot Turkkiin) niin onpa Putinilla joku jota syyttää siitäkin.
    Putinin lisänimi tsaarina on Hullu-Putin.

    VastaaPoista
  6. Sanotaan, että kyseessä olisi pieni noin 300.000 sotilaan joukko. No, ranskalaisten mukaan suomalaiset saivat saman määrän iivanoista hengiltä talvisodan satana päivänä. Saksalaiset ovat arvioineen saavutuksen olleen 400.000 kaatunutta, venäläiset puhuvat itse jopa n. 150.000 kaatuneesta. Eli ei se kovin iso porukka ole ukrainalaistenkaan tehtäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avain onkin siinä, että hän on päättänyt korottaa panoksia. "Kansanäänestysten" jälkeen voikin puolustaa Venäjän aluetta ydinasein, joilla on uhiteltu.

      Poista

Kirjoita nimellä.