torstai 29. joulukuuta 2022

Omakieliset muodot

 

Ulkomaalaiset nimet

 

Vieraskielisten sanojen ääntäminen on kaikille maailman kansoille vaikeaa, ainakin mikäli niissä on sellaisia äänteitä, joita omassa kielessä ei ole. Vierasta äännettä voi olla mahdotonta sanoa, ellei sitä erityisesti harjoittele.

Huomattavan suuri kuilu vallitsee tässä suhteessa esimerkiksi suomen ja venäjän välillä. Venäjän ja ranskan välillä se on paljon pienempi.

Kuilu valitsee yllättäen myös jopa suomen ja ruotsin välillä ja se on aikoinaan ollut varsin leveä sekin. Kaikki nuo herrojen keet ja reet, peet ja seet ovat olleet vieraita omassa kielessä ja niinpä ne on yhä uudelleen korvattu niitä lähellä olevilla oman kielen vastikkeilla. Perinne jatkuu yhä.

Tähän ilmiöön perustunee se, että myös vieraat nimet ovat kussakin maailman kielessä saaneet omakielisen vastineen. Suuri osa henkilönnimistä on perinteisesti kaikissa kristityissä maissa ollut raamatullisia ja niiden alkuperä on yleensä olut helppo huomata. Pyhä Paulus on italiaksi Paolo, espanjaksi Pablo, saksaksi, englanniksi ja ranskaksi Paul, portugaliksi Paulo, venäjäksi Pavel, suomeksi Paavali ja niin edelleen.

Hallitsijoiden nimet on myös ollut tapana mukauttaa kunkin kielen erikoisluonteeseen. Ranskan Henri on sama kuin englannin Henry, saksan Heinrich tai suomen ja ruotsin Henrik. Suomen ja ruotsin Vilhelm, kultakypäräinen, on sama kuin englannin William, espanjan Guillermo ja niin edelleen.

Pyhä Hristoforos, Kristuksen kantaja on saksaksi ja ruotsiksi Kristoffer, suomeksi Risto, italiaksi Cristoforo, espanjaksi Cristobal, englanniksi Christopher ja niin edelleen.

Kolumbuksen ”oikeasta” nimestä näkyy joskus viisasteltavan ja muistan jonkun oikein vaatineen, että se suomessakin pitäisi kirjoitta italialaisittain. No siitä vain, jos se tuntuu tärkeältä. Huomatkaamme joka tapauksessa, että suomalaisittain nimen kuuluisi olla Risto.

Meillä on ollut ymmärrettävää taipumusta käyttää ruotsin ja saksan mukaisia muotoja, koska se on meille helpompaa. Niinpä me puhumme myös Ranskan Ludvig-kuninkaista, Englannin Yrjöistä ja niin edelleen.

Kaikkia henkilönnimiä ei ole ollut tapana kääntää, koska se toisi vain sekaannusta. Paitsi kuninkaallisia, on kuitenkin myös muita yleisesti tunnettuja historian hahmoja, jotka ovat kussakin kielessä saaneet sille ominaisen muodon

Luen parhaillaan Jeanne d’Arcin kuulustelupöytäkirjaa italiaksi. Siinä sankarittaren nimi on Giovanna d’Arco. Tekstissä esiintyvät kuninkaat taas ovat Enrico ja Carlo. Kuitenkin vähäisemmät ranskalaiset ja englantilaiset hahmot sekä paikannimet kirjoitetaan oman kielensä mukaisesti. Toki Pariisi on sentään Parigi ja Ranska on Francia, mutta Poitiers on Poitiers ja Orléans on Orléans. Pienemmille paikkakunnille olisi tuskin edes mahdollista keksiä luontevaa ”omakielistä” vastinetta.

Tässä syksyllä The Economistin nimimerkki Johnson kirjoitti hallitsijannimien muodoista. Kirjoittaja arveli, että nykyisen uuden Englannin kuninkaan nimi, joka tarkoittaa vapaata miestä, kirjoitettaneen (ja lausuttaneen) yhä useammissa kielissä englannin mukaisesti eli siis Charles eikä kussakin omalla tavallaan, kuten ennen on ollut laita, siis Carolo, Karl, Карл, Karel, Carlo, Kaarle ja niin edelleen.

Jos oikein muistan, kirjoittaja viittasi siihen, että aikoinaan hallitsijahuoneen jäsenten nimet olivat useimmiten raamatullisia ja kullakin kielellä oli niille valmis ”käännös”. Nyt tilanne on toinen ja esimerkiksi yritys ”kääntää” Meghan espanjaksi tuottaa hullunkurisen tuloksen.

Todettakoon nyt kuitenkin, että eurooppalaisissa hallitsijoissa on kyllä jo muinaisajoista lähtien ollut paljon myös germaanista ainesta, esimerkiksi juuri tuo Kaarle (Karl) tai Vilhelm tai Ludvig ja onhan niitä.

Todellinen syy siihen, että omakieliset muodot jäävät yhä vähemmälle ainakin silloin, kun kyse on englantilaisista tai englannin mukaisista nimistä, on kaiketi sentään se, että englannin kieli ja sen äänteet alkavat olla jo koko maailmalle tuttuja. Kaikki joutuvat niitä opiskelemaan tai ainakin kohtaamaan. Toki ranskalainen ääntää sanan Charles toisin kuin englantilainen.

Suomessa en juuri ole huomannutkaan uuden kuninkaan nimeä esitettävän muodossa Kaarle, niin luontevasti me jo englantia väännämme. Saksalaisetkin noudattavat tapansa mukaan nöyrästi englantilaista tapaa, samoin virolaiset ja ruotsalaiset. Espanjalaisille ja portugalilaisille hän joka tapauksessa on Carlos, italiaksi Carlo ja latinaksi Carolus.

Kun nyt maailma on niin sanotusti demokratisoitunut ainakin täällä lännessä, voisimme ehkä ihan reilusti käyttää tästä kansansa palvelijasta ruotsalaisperäistä mutta kieleemme hyvin kotiutunutta ja sen mukaista muotoa Kalle. Onhan läntisen naapurimmekin kuningas epävirallisesti meillä jo Kalle Kustaa.

Siis, Kalle Kolmonen, majesteetti ja ritari, Pakkinhämin palatsin isäntä.

14 kommenttia:

  1. Kannatetaan Kaarle III olkoon syomeksi jatkossa: Kalle kolmas "hörökorva".

    Oikeastaan nimenomaan kaikki englantilaiset nimet tms. pitäisi "kotoistaa" kaikkialla, ihan kostoksi vaan, sillä englantilaiset ja amerikkalaiset eivät osaa lausua mitään oikein, eivät edes äidinkieltään, ulkomaista nimistä nyt puhumattakaan

    VastaaPoista
  2. "Vieraskielisten sanojen ääntäminen on kaikille maailman kansoille vaikeaa". Tämä on fakta. Puoleksi hollantilaisena olen aina "nauttinut" siitä miten suomalaisnimet väännetään Alankomaissa: Jáári Litmáánen, nyt vaikkapa esimerkiksi. Mutta osataanhan se myös toisiinpäin: kun EKP:n (silloin vielä fiksu) pääjohtaja oli Wim Duisenberg, suomalainen uutislukija puhui aina täysin omiaan; puhumatta van Goghista, Pieter Brueghelista ym,ym. Hollannin/Flaamin lyhyt ääntemisoppi suomalaisille: ui=äy, oe=u, ij=äi, eu=öy, sch=sggg (kurkkuääni). Esimerksi maanalaisen armeijan tunnussana oli rannikkokaupungin nimi "Scheveningen", joka sakemanneille oli ylivoimainen sana lausuttavaksi..

    VastaaPoista
  3. "Vieraskielisten sanojen ääntäminen on kaikille maailman kansoille vaikeaa"

    Entäs murteet? Nykyään murteita lienee jo hyvin vähän, mutta olemassa olevat ovatkin voimakkaita varsinkin vapauden Englannissa. Suomessakin varsinkin saunassa kaljan kera suatetaan huastaa. Huastamisellekin löytynee paljon synonyymejä.

    Venäjällä murteita ei enää ole. Vologdan o-voittoinen lausuminen naurettiin kuoliaaksi. Tässä näyte Arkangelin alueen murteesta: "Bezhitsh ovtsha i ne ogljadyvajetsha."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Venäjällä edelleen murteita, onneksi. Kuuntelepas tätä iloisuutta (Как говорят поморы): https://youtu.be/LelK4Mc_mfo

      Poista
    2. Ookkaaminen tosiaan koetaan maalaismaisena. Sen sijaan eteläinen g:n sanominen ukrainalaisittain h:ksi ei näytä haittaavan. Ainakaan Gorballe ei sen takia naurettu.

      Poista
    3. Englannissa peritneisesti on käytetty paikallisrykmenttejä, koska eri puolelta maata tulleet eivät ymmärrä toisiaan. Aliupseeri on toiminut tulkkina miehistön ja upseeriston välillä. Ai niin Meghanin oikea nimi on raamatullinen Rachel ei Raakel. Ja Harry on Henry.

      Poista
  4. "Suomessa en juuri ole huomannutkaan uuden kuninkaan nimeä esitettävän muodossa Kaarle"

    Tämä kai johtuu Kotuksen epäonnistuneesta päätöksestä, että nykyhallitsijoiden nimeä ei enää suomenneta, niinpä meillä on Englannin kuninkaat Kaarle I ja II, mutta Charles III. Kun E.N. Setälän kieliopissa on omaksuttu hyvä järjestelmä, sitä ei pitäisi kevytmielisesti muuttaa, ei Charlekseksi, mutta ei myöskään vulgääriksi "Kalle Kolmoseksi".

    VastaaPoista
  5. Eikö kuitenkin ole epäloogista, että jopa saman maan samannimisistä hallitsijoista käytetään suomen kielessä eri nimimuotoja, kuten Kaarle I ja II mutta Charles III? Jos kahta ensinmainittua edelleenkin sanotaan Kaarleiksi, niin miksi ei tätä nykyistäkin? Tai jos ei, niin eikö siitä pitäisi seurata, että koska Englannissa ei ole ennen ollut hallitsijaa, jonka nimi suomeksikin olisi Charles, olisi nykyinen hallitsija suomeksi Charles I, vaikka hän englanniksi onkin Charles III?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäloogisuudet eivät ennenkään ole haitanneet humanisteja. Meillä on esimerkiksi eduskuntavaalit, joissa valitaan 200 kansanedustajaa, jotka muodostavat eduskunnan. Joku vatipää päätti, että vanha hyvä sana kunnallisvaalit l. kunnalliset vaalit, pitää muuttaa sanaksi kuntavaalit. Valitaanko kuntavaaleissa kunta? Tämä on sivistyskielien ja suomen kielen ero. Järjettömiä muutoksia ihan sen takia että joku jossain kokee sanan "vanhanaikaiseksi". USA:n itsenäisyysjulistus ja perustuslaki ovat edelleen luettavissa nykyisen englannin taidolla. Tämä johtuu siitä, että kielestä huolehditaan ja sitä ei hassujen syiden takia muuteta. Mitä 1700-luvun suomenkielistä tekstiä ymmärtää peruskoulun oppimäärällä? Tällä hetkellä kova kisa käydään miesvihan ympärillä ja esimerkiksi esimies on jo monessa yhteisössä muutettu sanaksi esihenkilö.

      Poista
    2. Suomessa vaalitaan ja ylläpidetään vain "pyhää" pakkoenglantia. Sitä ei saa millään tankerolla loukata.

      Poista
  6. Ainakin Martti Lutherista ja Yrjö Washingtonista voisi luopua lopullisesti.

    VastaaPoista
  7. Jos ulkomaalainen nimi on selvä suomalainen sana, niin se kyllä äännetään sellaisena. Vaikkapa Ylessä arkkitehti Mies van der Rohe on enimmäkseen suomalainen mies ja Kamala Harris kamala Harris.

    VastaaPoista
  8. Koulussa sivuutetaan monet ääntämiseen liittyvät seikat. Niinpä jopa monet hyvin lukeneet yllätyksekseen erehtyvät.

    VastaaPoista
  9. Suomalaisten nimien vaikeudesta, esimerkiksi jääkiekkoilijoiden nimien painattaminen pelipaidan selkämykseen tuottaa kummallisia harmeja. Järjestäjille annettavassa nimislistassa ne taatusti ovat oikein, mutta jossain vain oikeinkirjoitus pettää. Näin kävi juuri nyt menossa olevissa U20-junioripelaajien MM-kisoissa Canadassa.
    Klassinen pianovirhe on Ville Peltosen hartianimi: PENTONEN.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.