Kirjoitus
seinällä
Kai R. Lehtosen mainiossa historian
oppikirjassa, jota itsekin opettajana käytin, kerrotaan 1930-luvun suuresta
lamakaudesta, jonka ei oikeastaan pitänyt tulle kenellekään yllätyksenä.
Hyvän aikaa oli eletty komeasti yli
varojen, ja kanoja oli riittänyt joka pataan. Kun jonkun olisi sitten pitänyt
maksaa koko lysti, huomattiinkin äkkiä, ettei maksajaa ole, mikä oikeastaan oli
jo koko ajan tiedettykin.
Lehtosen kielikuvassa tätä verrattiin
Raamatun Belsassarin pitoihin: kesken juhlien seinälle ilmestyi teksti ”Mene,
mene tekel ufarsin”. Teksti tarkoitti, että Belsassarin hallitsema ”Suuri
Babylon” oli jo tuomittu hajoamaan. Tosin kirjoitusta ei ymmärretty ennen kuin
Daniel, juutalainen pakkosiirtolainen sen tulkitsi ja sai siitä runsaan
palkkion.
Amerikassa ennen suurta lamaa oli tilanne
oikeastaan hieman toinen, mikäli ajattelemme Lehtosen kielikuvaa. Tekstin
merkitys ei tullut yllätyksenä kaikille eikä sen käsittämiseen vaadittu profeetan
lahjoja. Kansa van ei halunnut käsittää, koska oli niin mukavaa olla käsittämättä
selvää asiaa ja jatkaa samaan tapaan kuten kaikki muutkin.
Meidän maailmamme on nyt jo parisataa
vuotta ollut nopean ja perusteellisen muutoksen näyttämönä. Ihminen
perusluonteeltaan on tässä ajassa jo saattanut jonkin verran muuttuakin, mutta
ei niin paljon, että Raamatun henkilöiden psykologia olisi meille kokonaan
käsittämätöntä. Monessa olennaisessa suhteessa se on pysynyt ennallaan.
Hieman yllättävältä kutenkin näyttää se,
että huonon profetian tulkitsija Daniel palkittiin ruhtinaallisesti, vaikka
hänen viisautensa ei voinut tehdä tulevalle onnettomuudelle yhtään mitään.
Tavallisempaa lienee ollut, että ne, jotka
toivat yksinvaltiaalle huonoja uutisia tai tekivät huonoja horoskooppeja,
teloitettiin. Despootit muistuttivat tässä suhteessa nykyisiä kansanjoukkoja,
jotka suuttuvat, jos niiden typeryyttä arvostellaan.
Raamatun kertomuksessa seinälle ilmestyneen
tekstin merkitys siis itse asiassa pysyi tuhatpäisen juhlijajoukon ymmärrykseltä
salassa, kun se taas nyt suositun kielikuvan mukaan on paitsi kaikkien
nähtävissä, myös heidän ymmärrettävissään.
Erilaisten auguurien rooli on nykyisessä
yhteiskunnassa parinkymmenen vuoden mittaan valtavasti kasvanut ja luulisin, että
syynä on juuri se, että suuren muutoksen ymmärretään olevan tulossa nopeaa
vauhtia ja halutaan kuulla jotakin rauhoittavaa ja miellyttävää.
Kiinan ja yleensä entisten kehitysmaiden,
etten käyttäisi sanaa BRICS-maat, rooli maailmassa on noin kymmenessä vuodessa
noussut aivan uudelle tasolle, eikä mikään viittaa siihen, että prosessi
pysähtyisi.
Maailman johtavaksi ”moraaliseksi”
suurvallaksi pyrkivä Eurooppa on näivettymässä yhä mitättömämmäksi yhteisöksi,
jossa utopistisiin päämääriin yhdistyy varmaan tuhoon johtava ideologia.
Kuten Neuvostoliitto ennen romahdustaan,
Eurooppa kieltäytyy ymmärtämästä seinällään olevaa tekstiä ja tulkitsee sen
vihamieliseksi äärimmäisyysideologiaksi, jota vastaan on kaikin keinoin taisteltava.
Tämä on tullut mieleeni, kun olen viime
aikoina kerrannut eri vuosikymmenten ”Tornin pitoja”. Vuonna 1937 ei vielä
otettu tosissaan tulevaa maailmansotaa. Luultavasti se oli liian kaamea ja
mieletön mahdollisuus ollakseen lopultakaan uskottava. Myös vuotta 1918
kieltäydyttiin käsittelemästä.
Vuonna 1954 oltiin yleisesti aika
pessimistisiä ja kulttuurin tasoon tyytymättömiä, mutta myös resignoituneita.
Itse asiassa oltiin jo talousihmeen alussa, mutta vain jokunen puhui luottamuksella
paremmasta tulevaisuudesta -vuodesta 2000.
1963 ymmärrettiin jo oltavan suuren
muutoksen keskellä, mutta pikemmin kyse oli informaatioympäristön muuttumisesta,
joka ei laatua ainakaan parantanut. Muutoksen nopeutta ja syvyyttä tuskin olisi
mitenkään ollut edes mahdollista käsittää, koska sen voi sanoa olleen maailmassa
jopa ainutlaatuinen, mutta sen tapahtuminen oli jo selvästi aistittavissa.
Vuonna 1972 aikakauden vaihtuminen oli jo
selviö ja luonnollinen kysymys oli, tarvittiinko vielä kaiken kukkuraksi
vallankumoustakin. Eipä sen kaipaajiakaan puuttunut, vaikka tuskin voitiin
puhua kehityksen takertumisesta joihinkin vanhoihin instituutioihin.
Seinällä näkyvän testin saattoi silloin tulkita
nimenomaan vallankumoukseksi, joka oli noussut kummittelemaan pitkän
hibernaation jälkeen. Koko tuolloinen kysymys ”evoluutio vai revoluutio” olisi
ollut aiemmissa kokoontumisissa mahdoton.
Vuoden 2002 ”Bileet Tornissa” tapahtuivat
globaalin yksinapaisuuden lyhyenä etsikkoaikana ja varsinaisia suuria
kysymyksiä tuskin edes ymmärrettiin olevan olemassa. Kansallisvaltion romuttaminen
nähdään ”hirveän hyvänä” tai ainakin väistämättömänä asiana kuten
globalisaatiokin. Minkäs niille teet.
Oleellista tuntui olevan se, mikä merkitys
historian kululla on (ainakin omasta mielestään) fiksulle nuorisolle, joka bilettää.
Ne asiat, jotka nyt on suurella
kapiteelilla kirjoitettu seinällemme, puuttuivat 2000-luvun alussa vielä
ongelmien joukosta, mitä ei kannata ihmetellä.
Oswald Spengler ennusti Aasian nousua ja
lännen väistämätöntä tappiota taloudellisessa kilpailussa jo 1930-luvulla, mitä
kannattaa ihmetellä, mutta pitkäksi aikaa ”keltainen vaara” unohdettiin.
Spengler oli vain muuan kummajainen ja ilmeisesti jonkinlainen taantumuksellinen
väärinymmärtäjä.
Nyt ei enää tarvitse puhua pelkästä
vaarasta eikä sen väristäkään. Maailma on nyt niin suurten rakennemuutosten keskellä,
että vuosi 2000, tuo ennen niin
myyttinen ”Tulevaisuuden maailma” on jo kysymyksineen auttamattomasti
menneisyyttä.
Näyttää siltä, ettei EU:ssa tai Saksassa.
Suomesta puhumatta, ole suostuttu lukemaan ikäviä uutisia, vaikka ne ovat jo
selvää tekstiä. Onhan vielä tuo ihmease, tekoäly, joka ikävä kyllä ei suinkaan
ole lännen monopoli, mutta sen merkitys joka tapauksessa on vielä kaikkialla
ymmärtämättä.
Olisipa somaa nähdä taas joku
keskustelukirja, jossa käsiteltäisiin niitä maailman ja oman maamme suuria
kysymyksiä, jotka tulevat määräämään kohtalomme seuraavien vuosikymmenten
aikana ja useassa tapauksessa myös lopullisesti ja peruuntumattomasti.
Pöydälle
olisi nostettava tosiasiat maailman talouskehityksestä ja voimatasapainon
muuttumisesta, energia- ja elintarvikepolitiikasta, väestökehityksestä ja tietenkin
siitä kulttuurista kaiken tuon keskellä, siinä luvussa myös uskonnollisen keskiajan
paluun merkityksestä, oman kielen kohtalosta ja muista keskeisistä kysymyksistä.
EU:lla ja Suomella on hyvät ja ylväät
perustuslait, kuten Neuvostoliitolla ennen, mutta se on toisarvoista. Nyt
kysymys ei ole niiden komeudesta, vaan siitä, mihin ne kelpaavat uudessa
maailmassa, joka ei ole EU:n, saati Suomen hallitsema maailma.
"Tämä on tullut mieleeni, kun olen viime aikoina kerrannut eri vuosikymmenten ”Tornin pitoja”. "
VastaaPoistaYhdistävä tekijä noille edellisissä blogeissa kuvatuilla pidoille (sekä bileille) oli se, että mukana ollut kulttuurieliitti näyttää olleen systemaattisen kyvytön näkemään niitä lähitulevaisuudessa edessä olevia suuria muutoksia, joiden merkit olivat - jälkikäteen - arvioituna olleet selvästi näkyvillä. Tuo johtopäätös ei anna erityisen hyvää kuvaa ihmislajin yleisesti ja "älymystön" erityisesti kyvystä ennustaa ja varautua tulevaisuuteen ja sen riskeihin, talvi tulee yllättämään - taas kerran.
No ollaan kohtuullisia. Huonomminkin olisi voinut mennä
Poista"Maailman johtavaksi ”moraaliseksi” suurvallaksi pyrkivä Eurooppa on näivettymässä yhä mitättömämmäksi yhteisöksi, jossa utopistisiin päämääriin yhdistyy varmaan tuhoon johtava ideologia.
VastaaPoistaKuten Neuvostoliitto ennen romahdustaan, Eurooppa kieltäytyy ymmärtämästä seinällään olevaa tekstiä ja tulkitsee sen vihamieliseksi äärimmäisyysideologiaksi, jota vastaan on kaikin keinoin taisteltava.
EU:lla ja Suomella on hyvät ja ylväät perustuslait, kuten Neuvostoliitolla ennen, mutta se on toisarvoista. Nyt kysymys ei ole niiden komeudesta, vaan siitä, mihin ne kelpaavat uudessa maailmassa, joka ei ole EU:n, saati Suomen hallitsema maailma."
Kuten olen usein sanonut, olo on kuin 400-luvun alun roomalaisella. Siltikin toivoisi, että jostain nousisi se keisari Aurelianus tai Diocletianus, joka lunastaisi imperiumille vielä parisataa vuotta lisäaikaa.
""... olo on kuin 400-luvun alun roomalaisella. Siltikin toivoisi, että jostain nousisi se keisari Aurelianus tai Diocletianus, joka lunastaisi imperiumille vielä parisataa vuotta lisäaikaa ...""
PoistaEU-imperiumi on tosiaankin historiallisesti ristiriitainen hanke, kun koko eurooppalainen uusi aika oli oikeasti nimenomaan kirjoitetun kielen ja kielellis-kulttuuristen kansallisvaltioiden nousun ja kukoistuksen aikaa.
Jo muinaisuudessa omaksuttuun äännekirjoituksen ja sen tajunnallisiin vaikutuksiin -- kykyyn hidastaa ja hallita tajunnallista aikaa, lineaariseen aikakäsitykseen ja muihin visuaalisen mieltämisen ajatusmalleihin -- perustunut luonnontieteteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin nousu, joka nyt muutaman viime vuosisadan aikana on muuttanut maailma ja ihmisen elinehtoja miljoonakeraisesti sen mitä ne olivat muuttuneet ihmissuvun koko edeltävän miljoonan vuoden kehityshistorian aikana --- tuo kaikki nimenomaan ja vain eurooppalaiseen ajatushistoriaan perustunut kognitiivinen edistys kuului ihan olemuksellisesti yhteen kielellis-kulttuuristen kansallisvaltioiden ja niille -- ja vain niille -- ominaisen, erityiseen "edustuksellisuuden" kognitioon perustuneen demokratian kanssa. -- Nyt sitten nämä tajunnallis-tiedolliset emergenssit ovat "spenglerilaisittain" ylikasvaneet ja tuottavat vain juurettomia tiedollisia rönsyjä ja rikkaruohoa, ja sisältä ja ulkoa hajoavia kansallisvaltioita.
EU ei ole eurooppalaisuuden tuote. Se on ikiaikaisen taantuvan valta-ajattelun tuote, se on paluuta reviirien merkitsemisen ja valloittamisen aikoihin, ajattelun ja kirjoitetun kielen hajoamisen ja uuslukutaidottomuuden, poliittisen retoriikan ja uskonnollisen tunnustuksellisuuden aikoihin -- siinä palaa matriarkaattinen suuri symbioosi, jossa pikalapset tarvitsevat erityistä aggressiota ja kilpailua itsenäistyäkseen ja menestymisen merkeiksi. -- Kilpailu on yhtä itsetarkoituksellista, runnattiinpa urheilun tai numeerisen talousteokratian kalkituilla kilparadoilla.
Sosiopsyykkinen taantuma näkyy psykoanalyytikolle rajatilapersoonallisuuksien valtaannousuna, suuren matriarkaattisen symbioottisuuden paluuna, omnipresenssin kaikkiallisuuden ja esimerkiksi "puolestaloukkaantumisen" yleistymisenä -- tietysti kaiken keskenkasvuisen kulttuurisen narsismin riemunkirjavalla näyttämöllä. Ei meillä enää hyvin mene.
En tosiaan ole kuullut yhdenkään ihmistieteen akateemikon, yhdenkään kaapuniekan juristeristin saati sitten retoriikkaan kyllästyneen poliitikon nostavan päätään ja päättäväisesti sanovan: "Ei! Minä en lähde mukaan tällaiseen!"
"kaikki nimenomaan ja vain eurooppalaiseen ajatushistoriaan perustunut kognitiivinen edistys kuului ihan olemuksellisesti yhteen kielellis-kulttuuristen kansallisvaltioiden ja niille -- ja vain niille -- ominaisen, erityiseen "edustuksellisuuden" kognitioon perustuneen demokratian kanssa."
PoistaOnko se nyt aksiomaattisen selvää ja kumoamatonta, ettei tuo kehitys ole mahdollista AIKAA voittaen niin islamilaisen, afrikkalaisen kuin kiinalaisen kulttuurin piirissä jos nämä saavat vakiintua Euroopan raunioiduttua vähän niinkuin germaanibarbaareista kehittyi sydänkeskiaika, siitä renessanssi ja valistuskin. (Toki eurooppalaisena ei ole mukavaa elää noita varhaiskeskiajan vuosisatoja....)
"EU ei ole eurooppalaisuuden tuote."
PoistaEikös Immanuel Kant sentään esittänyt 1795 julkaistussa teoksessaan Ikuiseen rauhaan (Zum ewigen Frieden) varhaisen ja vaikutusvaltaisen vision vapaiden valtioiden rauhanliitosta.
Juu. Ja tämä sitten saatiin aikaan.
PoistaHaluttiin amerikka ilman sähkötuolia ja saatiin Neuvstoliitto ilman gulagia´...
PoistaEuroopallahan on johtaja, jonka nimi on Zelenskyi. Meidänkin presidentti siellä pyörii yhtenään. Ja kyllä Kiovassa käyvät muutkin Euroopan johtajat.
VastaaPoistaKyllä tuolle pitäisi tehdä ratsastajapatsas Vaskiratsastajan tyyliin, jalkoihin putinkasvoinen käärme/lohikäärme ja jalustaan kiitollisena ylöspäin katsovat ja hurmioituneet Euroopan johtajat, joiden kansat voisivat maksaa koko lystin.
PoistaEurooppa on jo pari kertaa käynyt jälkikäteen arvioiden tarpeettoman sisäisen välienselvittelyn, joka on maksanut sille sen aiemman johtoaseman. Luultavasti se olisi menetetty muutenkin, mutta eri aikataululla.
VastaaPoistaUkrainan ja Venäjän sotaa edeltäneet erimielisyydet eivät ole missään suhteessa sodan aiheuttamaan hävitykseen. Ja miksi läntinen Eurooppa nyt varustautuu sotimaan Venäjän kanssa? Mitä sodalla ratkaistavia ristiriitoja meillä on?
Euroopan (ja Venäjän) ongelmat ovat kai USA:n ja Kiinan suunnalla. Nekin taloudellisia.
Jos ajatellaan Ruotsia jonkinlaisena Euroopan allegoriana, nähdään, millainen vauraus on mahdollista saavuttaa pysymällä sotien ulkopuolella, ja miten maan tulevaisuuden voi omilla päätöksillä muuttaa yllättävän lyhyessä ajassa.
"Ukrainan ja Venäjän sotaa edeltäneet erimielisyydet eivät ole missään suhteessa sodan aiheuttamaan hävitykseen. "
PoistaEipä paljon mitään vain Ukrainan suvereniteetti (oikeus valita tiensä.
"Ja miksi läntinen Eurooppa nyt varustautuu sotimaan Venäjän kanssa? "
Pysäyttäkseen uuden Hitlerin ennenkuin on liian myöhäistä, ettei tarvitse aloittaa Puolasta, Baltiasta taikka Suomesta. Paljon pahaa olisi säästynyt, jos Hitler olisi saanut Englannin ja Ranskan ultimaattumin heitin Reininmaan militarisoinnin jälkeen.
"Mitä sodalla ratkaistavia ristiriitoja meillä on?"
Kaikki: Putininhan on ilmoittanut käyvänsä sotaa koko globaalia länttä ja sen arvoja vastaan.
Tuo uuden Hitlerin pysäyttäminen johtaa lopulta sitten ydinsotaan ja kaiken tuhoon. Melkoisista riskeistä puhutaan. Eipä se toki kovin oikeudenmukaista olisi Ukrainan suvereniteetinkaan myyminen, mutta millä hinnalla siitä lopulta ollaan valmiit taistelemaan. Nykyinen ratkaisu, jossa Venäjä pakotettaisiin jäädyttämääm rintamalinja lienee paras.
PoistaPutin on edistänyt venäläisiä mielenvikaisuuden erityispiirteitä jonkin verran mutta kliseisesti - kyllä hänestäkin aika jättää. Sitten on tietysti uusi ruljanssi mutta uutta Putinia ei ole näköpiirissä.
PoistaEli aika ei ole nykyhallinnon puolella.
Vähän epäillä sopii, että sitä paljon puhuttua Euroopan remilitarisaatio ei tule, se on vain Itä-Euroopan pikkuvaltioiden kuten balttien, polakkien ja suomalaisten haaveilua ja toiveajattelua.
PoistaRankassa ja Saksassa ei ole mitään haluja ryhtyä uuteen kylmään sotaan. Kunhan tämä slaavien ylimitoitettu perheriita saadaan hoidettua Venäjä tarvitaan jos ei nyt sentään liittolaiseksi, niin sentään yhteistyötahoksi. Ukrainalaisia odottaa rooli raaka-aine, alihankinta ja työvoima reservaattina. Puolalaiset eivät enää siihen rooliin suostu vaikka tarvittaisiin halpaa osaa volkswageniin, vessat pitäisi siivota ja Horstilla sellaisia sukupuolisia tarpeita joita kiva pikkuvaimo ei halua perjantaina parin kolpakollisen jälkeen hoitaa.
Myöskään Yhdysvaltoja ei suuremmin kiinnosta se, että Venäjä-Kiina akseli vahvistuisi. Raha ei haise - eikä edes luonnovarat.Yhdysvallat haluaa siivunsa. Suomelle jää vain EU:n "mallioppilaana" eli hyväksikäytettävänä hölmönä pelkkä maksajan rooli.
Suomelle jää vain tyhmän maksajan osat. Ukrainan jälleenrakennuksen suururakat menevät Saksaa, Ranskaan ja Italiaan.
"Nyt ei enää tarvitse puhua pelkästä vaarasta eikä sen väristäkään. Maailma on nyt niin suurten rakennemuutosten keskellä, että vuosi 2000, tuo ennen niin myyttinen ”Tulevaisuuden maailma” on jo kysymyksineen auttamattomasti menneisyyttä."
VastaaPoista(Nezavisimaja Gazeta 17.08.2026
Маленький русский философ, живущий в каждом из нас.
Владимир Сидорин)
Jos filosofiaa voidaan ymmärtää mm. myös havaitsemisena, niin voidaan sanoa, että venäläinen filosofinen ryhmä, pseudonyymiltään Aleksei Gontsharov, on avaamassa "uutta" kirjaa. Kysymys on venäläisen filosofian perspektiivin näkemyksistä ja valtion historiallisista kohtaloista. Toisin sanoen, jokaisen maan, joka haluaa pysyä jaloillaan maailman historioissa, sen on hoidettava/saatava itselleen myös kunnollista suurkulttuuria. Ei kannata katsella sinne sun tänne, vaan pitää kiinnittää huomiota ennen kaikkea Venäjään vuonna 2026.
Aleksei Gontsharovin teksti on hyvin laaja, hän käyttää käsitettä "venäläinen filosofia", mutta ei antanut yhtäkään Venäjän/venäläisen filosofin nimeä ja heidän teoksia, jotta niitä voisi päästä lukemaan.
Poista"Anteeksipyyntö"
PoistaNykypäivän Venäjällä ei voi olla "venäläista filosofiaa" eli viisauden rakastamista, koska hallitsijana on "ryssäläinen filosofia" eli "duginismi", Duginin "sodan überalles". Toisin sanoen kysmys on ns. kommunistisesta filosofiasta, joka saatiin paperille vuonna 1848: "Kommunistisen puolueen manifesti". Kommunistista filosofiaa valutettiin Suomeenkin ja rutkasti, ja taistolaiset saavat tietysti taskuunsa kremlinrahaa yhä vieläkin.
Aleksei Gontsharovin työ on erittäin vaikea, koska ns. credo "Moskova on kolmas Rooma ja neljättä ei pidä oleman" on yhä vieläkin voimakas.
Kun ajatellaan Kauppayhteyksiä niin mielestäni Länsi-Liittouman tilanne on paljon huonompi kuin Kiinan,Venäjän ja Iranin jotka voivat Logistiikassaan tukeutua myös Maayhteyksiin. Meriliikenteessäkin niillä on rauhallisempia ja myös uudempia reittejä kehitteillä rauhanomaiseen Kaupankäyntiin. Yhdysvaltojejn tilanne on huonontunut jos tarkastellaan Meriliikennettä ja Merivoimien Alusten pidentyneitä Huoltoyhteyksiä sekä aiemmin siellä tehtyjen päätösten seurauksia koskien pelkästään Huoltoyhteyksiä hoitavan Laivaston määrän pienentämiseen.Diego Garcia ja Itä-Afrikka ovat olennaisesti kauempana kuin aiemmat tukikohdat Arabimaissa. Huoltoalusten määrän kasvattaminen tarvittavaan kokoon ei ole vain muutaman vuoden mittainen projekti.
VastaaPoistaAinakin vuoteen 2002 verrattuna näkyy nyt huomattavasti enemmän globalisaatiota peruuttavia ilmiöitä. Vanhaa materiaalista hyvinvointia tuottavat tekijät kuten polttoaineiden virtaaminen, resurssien tuhlaileva käyttäminen, vapaakauppa ja aseistariisunta ovat vastatuulessa.
VastaaPoistaSuomessa vallitsevan kulttuurin tuottama perusihminen pysynee jokseenkin ennallaan itseriittoisena, pikkusieluisena, reaktiivisena ja ympäröivää yhteiskuntaa syyttelevänä. Ehkä vuoteen 2002 verrattuna hän on jossain määrin kyynisempi, koska hän tietotekniikan kehittymisen johdosta vastaanottaa huomattavasti enemmän informaatiota ja tuntee avuttomuutta ja pettymystä. Hän tulee reagoimaan jollain tavoin vaurauden illuusion rikkoutumiseen, joka on jo alkanut. Yksi osa väestä jää rakentamaan ja korjaamaan, ja toinen osa lähtee maasta uusien illuusioiden perässä kuten ennenkin. Yhteiset rakentamisprojektit ja arvomaailman keskittyminen oman kansan selviytymiseen voivat toisaalta myös tuottaa uutta yhteisöllisyyttä.
On mielenkiintoista nähdä, tuottaako tietotekniikan kehitys suomalaisessa itseriittoisuuden kasvun vai silmien avautumisen uudelle tiedolle ja oppimista yhdessä muiden ihmisten kanssa.
Jotenkin toinen kpl tuntuu kyyniseltä, mutta realistiselta arviolta suomalaisesta sielunmaisemasta: mikään ei ole mitään...
PoistaTuo ihmiskäsitykseni perustuu paitsi omiin havaintoihini myös esim. Vihavaisen ja Keltikangas-Järvisen tekemiin havaintoihin. Meidän hyvinvointikulttuurimme on luonut varsin ylpeän ja eduistaan kiinnipitävän ihmistyypin, joka ei ymmärrä velvollisuuksista sitä kulttuuriaan kohtaan juuri mitään.
PoistaHän on se muutosvastarintainen ihmistyyppi, joka äänestää vastikkeettomien etuuksien tai verojen alentamisen puolesta valtionvelkaa kasvattavia poliitikkoja. Hän vetoaa menneeseen hyvään, omaan korvaamattomuuteensa tai ns. oikeuksiin eikä suinkaan omiin ansioihinsa perustellessaan vaatimuksiaan. Hän ei näe mene tekeliä seinällä eli valintojensa uhkaavia seurauksia vaan ainoastaan oman suppean etupiirinsä.
Kaikki eivät tietenkään ole samanlaisia eivätkä kaikki elä illuusioiden lumoissa.
Jos vaikka perinteisiä puolueita tarkastelee ja kuorii niistä päältä kevyen sanahelinän pois, paljastuu pelkkiä eturyhmien etujen maksimoijia. Isänmaallisuutta ei ole jäljellä kuin nimeksi eivätkä ne sitäkään uskalla lausua ääneen. Ei niin ollen ole yllättävää, että Suomessa ja muuallakin Euroopassa aletaan kasvavissa määrin nostaa esille patrioottisempia vaihtoehtoja. Oman kansan selviytyminen alkaa kiinnostaa vähitellen länsimaissakin. Muualla maailmassahan se on ollut etusijalla oikeastaan koko ajan.
"perinteisiä puolueita tarkastelee ja kuorii niistä päältä kevyen sanahelinän pois, paljastuu pelkkiä eturyhmien etujen maksimoijia. "
PoistaMarkkinataloudessa vastaava asenne tuottaa ns näkymättömän käden, joka toimii loppujenlopuksi yleiseksi hyväksi. Miksi sama mekanismi ei toimisi demokraattisessa prosessissakin, ainakin siten, että eri yhteiskuntaryhmien intessit optimoidaan. Maailmassa kun valitettavasti on niin, että yhteisen isänmaan edun lisäksi on olemassa myös oikeutettuja ja eriviäviä ryhmäetuja: työttömän, eläkeläisen, palkansaajien sekä pääomatuloillaan elävien tulonjakopolitiikan edut kun poikkeavat. Demokratiassa puolueiden tehtävä on sovittaa ne yhteen. Tuo tajuttiin 1930-luvun punamultahallituksessa.
Valitettavasti markkinatalous vie meitä jatkuvasti kohti suuryhtiöiden oligopoleja, mikä heikentää tai ainakin hidastaa Adam Smithin "näkymätöntä kättä". Se tosin ei varsinaisesti liity tähän.
PoistaMielestäni Suomen aiemmassa poliittisessa menneisyydessä sellaiset johtoperiaatteet kuten kansakunnan selviytyminen tai vaatimusten suhteuttaminen ansioihin ovat olleet paljon vahvemmassa asemassa kuin nyt. Eturyhmäpolitiikka on ajanut niiden yli, koska kansakunnan vaurauden perustaa ja katoavaisuutta ei ymmärretä.
Eturyhmäkiistoihin jumiutuva demokratia reagoi mene tekeliin liian hitaasti, ja vahingot ehtivät tapahtua. Kuitenkin maailmanlaajuisen kilpailun kiristyessä demokraattisilla yhteiskunnilla on varaa virheisiin koko ajan vähemmän. En siis usko tuollaisen mekanismin toimivuuteen. Pitää pystyä parempaan.
"Pöydälle olisi nostettava tosiasiat maailman talouskehityksestä ja voimatasapainon muuttumisesta, energia- ja elintarvikepolitiikasta, väestökehityksestä ja tietenkin siitä kulttuurista kaiken tuon keskellä, siinä luvussa myös uskonnollisen keskiajan paluun merkityksestä, oman kielen kohtalosta ja muista keskeisistä kysymyksistä."
VastaaPoista+ millaista onkaan elämä Euroopan Yhdysvaltojen "sulatusuunissa", jossa ei uskonto eivätkä yhteiset arvot tai ihanteet yhdistä etnisiä eturyhmiä, kuten sentään jenkeissä, joka sekin siitäkin huolimatta on uutta räjähdystä odottava politiikan ja rotujen ruutitynnyri.
Sanoisin kyllä, että valistuksen ajatteluun perustuvat liberaalin demokratian ja oikeusvaltion arvot ovat yhdistäneet. Ns kymmenen tuhannen taalan kysymys on se ovatko uudet maahanmuuttajat valmiit jakamaan ne vai ainoastaan todellisen tai kuvitellun elintason.
PoistaEi siihen 10 000 taalaa tarvita, että pystyy näkemään islamin kuolemankultin, jihadin, naisen alistamisen ym. totaalisen yhteensovittamattomuuden eurooppalaisen kulttuurin ja arvomaailman kanssa.
PoistaIslamilaiset voisivat tietysti luopua islamista, mutta sitä he eivät tule tekemään. He ovat saapuneet Eurooppaan kolonisointitarkoituksella eivätkä oppiakseen eurooppalaisilta jotain.
Jos noilla islamilaiskulttuureilla olisi ylipäätään kyky ja halu oppia toisilta, ne eivät olisi maailman alikehittyneimpiä kulttuureja juuri nyt omissa kotimaissaan.
Tuo on historiallisesti kapea näkemys: kyllä 800-1200 luvuilla oli islamilainen korkeakulttuurin, jossa matematiikka kukoisti, viini ja lempi virtasi ja luutut soivat (ks Tuhat ja yksi yötä tapojen kuvauksena). Sitten tulivat mongolit ja sen vaikutuksesta sisäänpäin käänntyminen. Miksi islamin voitettua ja vakiinnetuttua tuo vanha korkeakulttuurin aika ei voisi palata, niinkuin askeettisen varhaiskirkon korvasi renessanssi.
PoistaEli nyt vain hartaasti toivotaan, että sellaiset tuhat vuotta sitten vallinnut kulta-aika palaa takaisin... Epäilen, että joudutaan odottolemaan toiset tuhat vuotta. On aivan selvää, että vaikka joku Saudi-Arabia voisi olla maidon ja hunajan maa - joss kukoistaisivat taide, tiede ja ihmisoikeudet.
PoistaKyseinen yhteiskunta kuitenkin perustuu islamiin eli toisin sanottuna rautakautisen Arabian kulttuuriin ja arvoihin. Eli käytännössä äärimmäiseen epätasa-arvoon, ihmisten alistamiseen ja kaikkeen poikkeavaan reagoidaan ainoalla kulttuurin tuntemalla tavalla - ääliömäisellä silmitömällä väkivallalla, jonka uskonnolliset johtajat suvaitsevat ja suorastaan kannustavat siihen.
Ihmettelen kuinka tekopyhästi länsimaissa suhtaudutaan vaikka Saudi-Arabiaan. Todellisuudessa maa ei poikkea millään tavalla vaikka edesmenneestä Assadien Syyriasta. Jos olet eri mieltä vallanpitäjien kanssa löydät itsesi vankilasta. Eikä se ole mikään Prahan piirivankila, jossa voi filosofoida ja poltella piippua vaan päivää alkaa pamputuksella ja päättyy raiskaukseen.
Oikeusjärjestelmä on aivan samaa sontaa. Jos vaikka sheikin poikaa ajaa kokaiinipäissään stop merkin takaa rekkasi eteen, on turha selittää tieliikennelaista, vaan yhteiskunnallsesti alemmassa asemassa oleva on aina syyllinen. Siellä voi siten vankilassa hakkaamisen ja raiskaamisen välissä miettiä, miksi Allah on asian suuressa viisaudessaan säätänyt näin.
Arabien korkeakulttuuri perustui roomalaisilta, kreikkalaisilta, persialaisilta ja intialaisilta varastettuun osaamiseen ja sittemmin kaukokaupan monopoliin. Tietysti mikä hyvänsä kulttuuri menestyy, jos se saa kaiken hallintaansa.
PoistaTietenkin islamilainen kulttuuri edistyy, kun muut sitä kainaloista taluttavat; tästä ovat esimerkkeinä Pakistanin ja Iranin ydinaseteknologia. Mutta islamilaistaantumukselliset klaanikulttuurit eivät itse tuota maailman kulttuurikehitykselle mitään hyödyllistä.