Kuninkaallista komeutta

 

Mahti näytteillä

 

Malin Grundberg, Stormaktens ceremonier. Historiska media 2006, 111s.

 

     Valtion mahti, joka ruumiillistui kuninkaassa, kasvoi suuresti uuden ajan alussa. Myös kuninkaan vallasta tuli Ruotsissakin absoluuttinen karoliiniajalla eli Kaarle XI:n ja Kaarle XII:n hallitessa. Kustaa III onnistui sittemmin myös hankkimaan itselleen aseman, jota on nimitetty itsevaltiudeksi ja hänenkin seremonialliseen mahtavuuteensa panostettiin paljon (ks. Vihavainen: Haun majesteetit ja ylhäisyydet tulokset).

      Valtion ja kuninkaan mahdin kasvaessa alkoi myös pääkaupungin rooli korostua. Siitä tehtiin koko maan hallinnon ja kaupungin keskus ja kuningas hoveineen asui siellä, ellei sitten ollut vieraalla maalla sotimassa. Tukholman väkilukukin nousi sadan vuoden aikana noin 10 000:sta  50 000:een 1600-luvun lopulle tultaessa. Siinä oli jo sen ajan kunnallistekniikalle urakkaa riittämiin.

     Halitsijoiden kruunajaiset ja hautajaiset olivat aikoinaan tapahtuneet Uppsalassa, jonne oli haudattu myös Kustaa Vaasa poikineen. Tukholman Riddarholmin kirkossa olivat kuitenkin myös Mauno Ladonlukon ja Kaarle Knutinpojan haudat ja Tukholma, jonne kaikki mahti alkoi nyt keskittyä, oli omiaan myös sellaisille suurille juhlille kuin kruunajaiset ja kuninkaalliset hautajaiset.

      Sankarikuningas Kustaa II Adolf oli koko Euroopan ja miksei saman tein koko maailmankin historiassa suuri hahmo ja hänen hautapaikakseen valittiin nyt Riddarholmin kirkko. Juhlienkin piti olla edesmenneen hallitsijan arvon mukaiset.

      Kuten tunnettua, nykyään vainajat usein haudataan vasta viikkojen kulutta kuolemasta, minkä kylmätekniikka tekee mahdolliseksi. Ennen maailmassa tapana oli suorittaa tavallisen kansalaisen hautaus mahdollisimman pian ja joissakin uskonnoissa se käsketään suorittamaan jo samana päivänä.

     Kustaa II Aadolf haudattiin kuitenkin vasta puolentoista vuoden kuluttua kuolemasta. Tässä tapauksessa asian mahdollisti ruumiin palsamointi, joka suoritettiin jo Saksassa, jossa kuningas oli kaatunut 6.11.1632, Lützenin taistelussa.

      Kuninkaan viimeisestä matkasta tuli mahtaileva seremonia, joka pitkin matkaa kokosi hänen maidensa asukkaat osallistumaan vainajan ja hänen valtakuntansa kunnioittamiseen. Seremonia alkoi Wolgastin satamakaupungista, jonne Saksan ruhtinaita kokoontui vainajaa kunnioittamaan.

      Laivalla ruumis tuotiin Nyköpingiin, jossa se oli talven ja kevään yli. Sitten hautaamista lykättiin vielä seuraavaan kesään. Syynä oli se, että suunniteltu ulkomaisten vieraiden kutsuminen peruutettiin, koska pelättiin, että he pääsisivät näkemään, miten köyhä tuo Ruotsin suurvalta oikeastaan oli.

       Sen sijaan ruumissaatto lähti kotimaisin voimin kohti Tukholmaa. Mukana olivat arvohenkilöt ja asiamukaisesti kuninkaan regaaliat ja muut arvonmerkit sekä sotasaalista Euroopan taistelukentiltä.

     Useiden yöpymisten ja seremonioiden jälkeen saavuttiin Tukholmaan ja ennen Södermalmille saapumista vainaja otettiin vaunuista ja vietiin sitten viimeiset kilometrit kantamalla Riddarholmin kirkkoon. Koko ajan heiteltiin rahoja kansalle, jota oli tietenkin kerääntynyt katujen varsille valtavia määriä.

      Ruumissaarnan piti muuten Johannes Botvidi, Linköpingin piispa, ilmeisesti sama mies, joka oli väitöskirjassaan vuonna 1602 todistanut, että ortodoksit olivat kristittyjä eikä heitä tarvinnut uudelleen kastaa.

     Saarnoissa korostettiin edesmenneen majesteetin hyveitä ja verrattiin häntä Juudas Makkabealaiseen, toiseen soturikuninkaaseen, josta Raamatussa ja apokryfikirjoissa kerrotaan. Tässä kirjasessa ei mainita saarnojen kestoa, mutta Kaarle X Kustaan kohdalla ne kestivät kuusi tuntia. Joka tapauksessa niiden jälkeen seuranneet tykistön kunnialaukauksetkin kestivät kaksi tuntia. Tiedossa ei ole, miten pakolliset toalettikäynnit hoidettiin.

     Seremonioiden jälkeen seurasivat ateriat ympäri kaupunkia ja seremonioita pidetiin valtakunnan kaikissa kolkissa. Todennäköisesti myös viini virtasi, kuten sitten Kaarle X Kustaan hautajaisissa, joissa kansalle oli tarjolla myös vartaassa kokonaisena paistettua härkää.

      Kuten huomataan, kansanhuveina kruunajaisilla ja hautajaisilla oli hyvin merkittävä rooli. Mahtaileva koreus ja pauke ja kruunajaisten kohdalla myös ilotulitukset olivat jännittävää vaihtelua ja hyvällä tuurilla saattoi saada rahankin. Ruokaa ja viiniä lienee riittänyt kaikille, sillä sitä virtasi kruunajaisissa jopa suihkulähteistä.

     Kirjassa selostetaan myös Kristiinan, ”Kustaa Suuren” tyttären kruunajaisia, joissa koko ajan lähellä uutta tyttöhallitsijaa oli hänen serkkunsa Kaarle Kustaa, sittemmin Kaarle X Kustaa, josta Kristiina jo alusta asti halusi tehdä seuraajansa. Hän ei pitänyt naisia sopivina hallitsijoiksi, koska enempää heidän hyveensä kuin paheensakaan eivät tukeneet sellaista asemaa (vrt. Vihavainen: Haun kristiina tulokset).

     Kristiinan oma ura lienee asiasta kaunopuheinen todistus. Vain neljä vuotta hallittuaan hän jätti ”kuninkuuden” serkulleen Kaarlelle, luopui isiensä uskosta ja matkusti Roonaan pitämään yksityistä hoviaan, kunnes sitten haudattiin Pietarinkirkkoon.

     Grundströmin kirjanen selostaa myös kiinnostavasti Kaarle XII:n kruunajaiset, joissa uusi hallitsija otti vastaan säätyjen uskollisuudenvalan, mutta ei itse vannonut mitään. Kruunun hän pani itse päähänsä, mutta pyhän voitelun sentään suoritti piispa.

     Kaarle XII:n kruunajaiset suoritettiin synkkien ennusmerkkien alla. Kuninkaallinen linna ”Kolme kruunuja” oli juuri palanut ja jopa Kaarle XI:n hautaamaton ruumis oli jouduttu pelastamaan sieltä joutumasta tulen saaliiksi. Myös kuninkaan kruunu putosi hänen noustessaan hevosen selkään, mutta ei ehtinyt maahan saakka, kun avustaja onnistui saamaan sen kiinni.

       Ruotsin viimeiset kruunajaiset tähän mennessä ovat olleet Oscar II:n vuonna 1873. Kiinnostavaa on, millaisia seremonioita maailma saa seurata seuraavissa kuninkaallisissa hautajaisissa. Luultavasti mukana on jo vakiintuneeseen tapaan ainakin Erik XIV:n kruunu, Kustaa Vaasan miekka, valtikka, valtakunnanomena ja avain. Hevosetkin varmaankin kuuluvat kuvaan ja hauta tulee sijaitsemaan Riddarholmin kirkossa Bernadottien kappelissa.