Koko kansan tyhmentäjä

 

YLE ja kulttuuri

 

Tätä teemaa on tullut aina silloin tällöin kosketeltua ja Kanavassa 6/2023 toimittaja Marjaana Mykkänen julkaisi merkittävän artikkelin, jossa varsin perinpohjaisesti ruodittiin Ylen kulttuuritarjontaa ja havaittiin se luokattomaksi (vrt. Vihavainen: Haun mykkänen tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Oli syytä odottaa valtakunnallista keskustelua aiheesta, jossa sentään ei ollut kyse ”vain” veronmaksajilta vuosittain pakkoluovutetuista sadoista miljoonista, vaan paljon enemmästä: kansallisesta kulttuurista, sen elinehdoista ja vaikuttavuudesta. Uutis- ja ajankohtaistarjonnan jätän tässä rauhaan.

Kirjoitukseen tuli toki reaktio seuraavassa Kanavan numerossa, mutta eihän siinä tolkullista vastausta kysymyksiin annettu, vaan puhuttiin ympäripyöreitä median muutoksesta ja katsojaryhmistä.

Ei se asiaa muuta. Kulttuuri- ja taideohjelmat ovat kuin ovatkin uskomattoman harvassa Ylen kanavilla, mukaan lukien entinen kulttuurikanava Teema, jossa ne myös ovat poikkeus säännöstä.

Mykkänen jatkaa keskustelua uusimmassa Kanavassa ja huomauttaa, että vuona 2017, jolloin tilastoja viimeksi kerättiin, urheilutapahtumissa kävi ainakin kerran 47% suomalaisista, mutta kulttuuritapahtumissa 87%.

Kulttuuri ei siis suinkaan ole pikkuruisen eliittiporukan harrastus ja urheilu koko kansan lempilapsi, vaikka TV:n tarjonnasta näin voisi kuvitella.

Urheilua tulee toosasta päivittäin ja usein se jopa syrjäyttää kaiken vakavamman tarjonnan, mitä näköjään pidetään normaalina. Ohjelmapolitiikka pyrkii myös vaikuttamaan eri ikäluokkiin (lue nuorisoon) ja pyrkii muuttumaan niiden (sen) mieltymyksiä vastaavaksi eli siis käytännössä mielistelemään kehittymättömyyttä.

Tämä hömppäsuuntaus kehittävän ja kunnianhimoisen ohjelmiston sijaan ei kuitenkaan tunnu olevan tehokas tapa edes nuorten houkuttelemiseksi. Itse asiassa taitaa olla niin, että nuoret nimenomaan kaipaisivat jotakin sellaista korkeatasoista ohjelmaa, jonka he ymmärtävät olevan vielä ehkä heille liian vaativaa, mutta juuri siksi seuraamisen arvoista ja kehittävää.

Hömppää kaipaaville on internet tulvillaan valmiiksi pureskeltua puppua. Missä ovat sen sijaan vaikkapa kiinnostavasti tehdyt elämänkatsomukselliset keskusteluohjelmat, joissa ei saarnata, vaan tunkeudutaan oikeasti vaikeisiin kysymyksiin, joita todellisuudessa kyllä riittää? Niidenkään tekeminen tuskin olisi rahasta kiinni.

Missä ovat kotimaisen kirjallisuuden dramatisoinnit, jotka toisivat alan parhaat tekijät jälleen TV-teatteriin, kuten joskus poli vuosisataa sitten? Miksi Yle haluaa tuottaa vain samaa yhdentekevää roskaa, kuin koko kansainvälinen alan teollisuus, jonka intressinä on vain ja ainoastaan rahastaminen?

Saattaa olla, että suorilla urheiluohjelmilla on paljonkin enemmän katsojia kuin kulttuurilla, mutta verotuloilla toimivan laitoksen pitäisi nimenomaan kyetä ottamaan huomioon muitakin asioita kuin katsojien määrä, mikä ei voi olla arvo sinänsä.

Yleisradion ohjelmapolitiikka vaatisi nyt perusteellista remonttia, jonka pohjana oleva filosofia olisi syytä tuoda selvästi esiin. Mykkänen mainitsee, että vuonna 2008 luotiin kyllä kunnianhimoinen kulttuuristrategia, mutta siitä ei näytä olevan jäljellä mitään.

Joissakin maissa yleisradio on kulttuuriministeriön alainen. Tämä ei välttämättä ole huono ratkaisu ainakaan periaatteessa, en tiedä, millaisia ovat käytännön tulokset.

Ehkäpä nyt ainakin voitaisiin palauttaa Yleen edes yksi kulttuurikanava, juuri tämä Teema, joka nyt on muuttunut pelkäksi kaatopaikaksi. Sen valvontaa voisi kenties hoitaa juuri kulttuuriministeriö, joka ainakin pyrkisi saamaan sinne edes hieman kulttuuria, nimenomaan kotimaista.

Tämä ”hallintomalli” oli toki täysin hihasta vedetty, enkä tiedä, olisiko sillä mitään toimintaedellytyksiä.

Joka tapauksessa on murheellista katsoa, millaista tavaraa TV suoltaa päivästä päivään. Sitä voisi luonnehtia ainakin kahdella määreellä: se on yli- ja epäkansallista ja sisällöltään latteaa ja tyhmentävää.

Kun en viitsi taas uudelleen ruveta kahlaamaan TV-ohjelmia, nostan tähän esille sen, mitä sieltä löytyi tämän vuoden keväällä. Ymmärrän tietenkin, ettei Yle ole tässä sopassa enempää kuin pikkutekijä eikä edes vastuussa kaikkein typerimmistä ohjelmista.

Kuitenkaan se ei myöskään ole mikään majakka, joka eroaisi ympäristöstään älyllisen ja kulttuurisen tasonsa ansiosta. Siihen olisi kuitenkin pyrittävä, ei se paljoa vaatisi.

 

 

 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Ikkuna Milfien maailmaan ja todelliseen todellisuuteen

 

Milfit ja nakut deittaajat

 

YLE-veron maksajana yritin taas katsoa, mitä siedettäviä ohjelmia löytäisin televisiosta. En ole katsonut televisiota säännöllisesti enää vuosiin, puoli yhdeksän uutiset olen kyllä usein kuunnellut, kun sen voi tehdä samaan aikaan kun lukee jotakin kiinnostavaa.

Tiedän, että televisiossa on aina silloin tällöin huippukiinnostavia ohjelmia, mutta ne vilahtavat usein ohi, ellei ole varuillaan. Harvoin niitä sitten viitsii YLE-Areenasta enää etsiä. Jotakin katetta maksamalleni verolle sentään haluaisin ja TV:n katsominen voisi olla rentouttava ja virikkeitä antava harrastus, kunhan vain löytäisi ne hyvät ohjelmat.

Vielä hiljattain oli olemassa kulttuurikanava. YLE-Teema, joka ei sisältänyt hömppää, vaan aivan vakavasti otettavia ohjelmia. Nyt sekin on sotkettu täyteen kaiken maailman silppua, erityisesti urheilua ja jostakin kummallisesta syystä sinne on tungettu myös ruotsinkielistä ohjelmaa, jolle kyllä kuuluu oma paikkansa, mutta miksi juuri siellä? Eikö kunnon ohjelmia nyt millään pysty löytämään kylliksi? Ovatko ne kalliita? Katsotaanko niitä liian vähän? Entä mitä tarkoittaa tässä yhteydessä ”liian vähän”?

Yleisradio on ollut maamme suurimpia kansansivistyslaitoksia ja ottanut tämän tehtävänsä joskus varsin vakavasti. Sen missiona on myös ollut suomen kielen vaaliminen. Nyt se kilpailee ala-arvoisimpien viihdekanavien kanssa yleisöstä, vaikka verotulot takaisivat sen, että se voisi keskittyä vakavasti otettaviin ohjelmiin.

Yle on myös eturintamassa yhdessä hömppäkanavien kanssa tunkemassa muotopuolia englanninkielisiä sanontoja suomen kieleen. Ohjelmien otsikot ovat yhä uudelleen joko englanniksi tai sitten suomalais-englantilaista sekasotkua, joka mielestäni ei voi todistaa muusta kuin viljelijänsä typeryydestä.

Katsotaanpa nyt vain tämän päivän ohjelmatarjontaa klo 14 alkaen.  Ohjelmistossa näyttää olevan muun muassa seuraavia nimikkeitä: Ykkösellä Van Life ja kaksi kertaa Exploring Earth. Kakkosella on lähes pelkkää urheilua ja illan päätteeksi sitten Traces -jäljet. Mitähän lisäarvoa tuossakin idioottimaisessa otsikossa saavutetaan sanomalla saman asia vielä englanniksi? Itse asiassa sellainen näyttää kyllä tulleen tavaksi.

Teemalla on tänään kaksi kertaa ohjelma Exit ja muuten kanava on täynnä toisaalta ruotsinkielistä ohjelmaa, kuten kaksi kertaa Sportnytt ja sitten lastenohjelmia ja ruotsinkielisiä uutisia. Se siitä kulttuurikanavasta.

Jos sitten katsotaan muita kanavia, nähdään sellaisia nimikkeitä kuin kaksi kertaa Laulu rakkaudelle: Secret Song Suomi. Mitä tämänkin otsikon keksinyt ääliö haluaa sillä sanoa?  Nelosella on Jumanji: The Next Level ja The Voice of Finland, Subilla on UEFA Champions League, LEGO Masters Australia, American Horror Story sekä Frendit, joka lienee jonkinlaista suomea.

Vitosella on Superman returns ja Ivillä Sex Tape Suomi, kutosella on Gold Rush, Wheeler Dealers, Cliffhanger ja Top Gear. Starilla on Silent Library Suomi, The Beach, Lone Star ja Criminal Minds. Avalla on The Real Houseviwes of Salt Lake City ja The Last Stand, Herolla on Save the Date Suomi, FRII:llä Naked Attraction Suomi, Lady Bird ja Sex and the City 2- sinkkuelämää ja National Geographicilla Food Factory.

Areenalta löytyy muun muassa Mäkihypyn MC: Oslo, naisten Raw Air HS 134. -Mitähän sotkua se tämäkin oikein on? TLC:llä on ohjelma The MILF Manor.

Siltä varalta, ettei joku tuntisi tuota uutta sivistyssanaa MILF, kerron, että kyseessä on lyhenne sanoista Mother I’d like to fuck, siis keski-ikäinen nainen, joka on nuorten mielestä vielä niin sanotusti ihan naitava. Mainittakoon, että koneeni kieltäytyi aluksi näyttämästä tuloksia tälle haulle ilmoittaen, että kyseessä ovat sisällöt, jotka saattavat sisältää ns. aikuismateriaalia.

Hömppäohjelmia, joiden ainoa funktio näyttää olevan katsojien tyhmentäminen, tuntuisi nyt tämänkin pienen otannan perusteella inhimillisesti katsoen olevan riittävästi. Ohjelmanteon nollapisteen tuotoksia eli tosi-TV:tä (realityä) on ainakin joka lähtöön, jossakin tehdään ensi treffit alttarilla ja toisessa tavataan ilman rihman kiertämää: naked attraction… ja onhan niitä.

Olisi kiinnostavaa tietää, pidetäänkö YLE:ssä ns. suunnittelukokouksia ja jos pidetään, mitä niissä oikein puhutaan. Onko YLE:llä ja koko Suomessa tarjotulla TV-ohjelmistolla jokin missio ja mikä se oikein on? Onko kukaan edes ajatellut, että veronmaksajalla olisi oikeus saada jonkinlaista vastinetta rahalleen ja että YLE on ollut ja sen tulisi yhä olla sivistyslaitos, yksi suomalaisuuden tukipylväistä.

Murrosikäisten maailmalla on oma oikeutuksensa, mutta se ei voi olla mittapuuna koko kansaa palvelevalle instituutiolle. Missä ovat vaikkapa avoimen yliopiston kurssit, eri kielten opetusohjelmat tai vaikkapa todelliset tietokilpailut siinä muodossa, kuin ne ennen tunnettiin. Nyt on niiden sijasta vähä-älyisiä miljonäärileikkejä, jälkipuberteettisia realityhöpötyksiä ja muita tyhmennysohjelmia.

Kieli, jota käytetään, on heikkoa, usein tarpeettomalla englannilla sotkettua ja suomen, jos muidenkin kielten lausuminen onnetonta. Nyt vaalien lähestyessä olisi kiinnostavaa kuulla itse kunkin puolueen edustajien näkemyksiä siitä, mitä YLE:lle olisi tehtävä. Pitäisikö sen vain antaa toimia nykyisellä surkealla tasollaan ja mennä aina siitä, missä aita on matalin, vai olisiko syytä ryhdistäytyä ja vaatia täälläkin katetta veroille.

Tällaiselta se näytti siis maaliskuussa eikä sen kummempaa tunnu olevan vieläkään. En odota ihmeitä uudelta hallitukselta, mutta eduskunta on ennenkin pannut ruotuun yleisradion, joka on lähtenyt laukalle.

Poliittisten ohjelmien alalla tähän varmaan taas mennäänkin, mutta se on oma tehtävänsä ja ongelmakenttänsä. Tärkeää olisi nyt myös palauttaa kulttuuri ja nimenomaan suomalainen kulttuuri kunniapaikalle myös suomalaisten veronaksajien rahoittamassa instituutiossa!

 

 

Ikkuna Milfien maailmaan ja todelliseen todellisuuteen

 

Milfit ja nakut deittaajat

 

YLE-veron maksajana yritin taas katsoa, mitä siedettäviä ohjelmia löytäisin televisiosta. En ole katsonut televisiota säännöllisesti enää vuosiin, puoli yhdeksän uutiset olen kyllä usein kuunnellut, kun sen voi tehdä samaan aikaan kun lukee jotakin kiinnostavaa.

Tiedän, että televisiossa on aina silloin tällöin huippukiinnostavia ohjelmia, mutta ne vilahtavat usein ohi, ellei ole varuillaan. Harvoin niitä sitten viitsii YLE-Areenasta enää etsiä. Jotakin katetta maksamalleni verolle sentään haluaisin ja TV:n katsominen voisi olla rentouttava ja virikkeitä antava harrastus, kunhan vain löytäisi ne hyvät ohjelmat.

Vielä hiljattain oli olemassa kulttuurikanava. YLE-Teema, joka ei sisältänyt hömppää, vaan aivan vakavasti otettavia ohjelmia. Nyt sekin on sotkettu täyteen kaiken maailman silppua, erityisesti urheilua ja jostakin kummallisesta syystä sinne on tungettu myös ruotsinkielistä ohjelmaa, jolle kyllä kuuluu oma paikkansa, mutta miksi juuri siellä? Eikö kunnon ohjelmia nyt millään pysty löytämään kylliksi? Ovatko ne kalliita? Katsotaanko niitä liian vähän? Entä mitä tarkoittaa tässä yhteydessä ”liian vähän”?

Yleisradio on ollut maamme suurimpia kansansivistyslaitoksia ja ottanut tämän tehtävänsä joskus varsin vakavasti. Sen missiona on myös ollut suomen kielen vaaliminen. Nyt se kilpailee ala-arvoisimpien viihdekanavien kanssa yleisöstä, vaikka verotulot takaisivat sen, että se voisi keskittyä vakavasti otettaviin ohjelmiin.

Yle on myös eturintamassa yhdessä hömppäkanavien kanssa tunkemassa muotopuolia englanninkielisiä sanontoja suomen kieleen. Ohjelmien otsikot ovat yhä uudelleen joko englanniksi tai sitten suomalais-englantilaista sekasotkua, joka mielestäni ei voi todistaa muusta kuin viljelijänsä typeryydestä.

Katsotaanpa nyt vain tämän päivän ohjelmatarjontaa klo 14 alkaen.  Ohjelmistossa näyttää olevan muun muassa seuraavia nimikkeitä: Ykkösellä Van Life ja kaksi kertaa Exploring Earth. Kakkosella on lähes pelkkää urheilua ja illan päätteeksi sitten Traces -jäljet. Mitähän lisäarvoa tuossakin idioottimaisessa otsikossa saavutetaan sanomalla saman asia vielä englanniksi? Itse asiassa sellainen näyttää kyllä tulleen tavaksi.

Teemalla on tänään kaksi kertaa ohjelma Exit ja muuten kanava on täynnä toisaalta ruotsinkielistä ohjelmaa, kuten kaksi kertaa Sportnytt ja sitten lastenohjelmia ja ruotsinkielisiä uutisia. Se siitä kulttuurikanavasta.

Jos sitten katsotaan muita kanavia, nähdään sellaisia nimikkeitä kuin kaksi kertaa Laulu rakkaudelle: Secret Song Suomi. Mitä tämänkin otsikon keksinyt ääliö haluaa sillä sanoa?  Nelosella on Jumanji: The Next Level ja The Voice of Finland, Subilla on UEFA Champions League, LEGO Masters Australia, American Horror Story sekä Frendit, joka lienee jonkinlaista suomea.

Vitosella on Superman returns ja Ivillä Sex Tape Suomi, kutosella on Gold Rush, Wheeler Dealers, Cliffhanger ja Top Gear. Starilla on Silent Library Suomi, The Beach, Lone Star ja Criminal Minds. Avalla on The Real Houseviwes of Salt Lake City ja The Last Stand, Herolla on Save the Date Suomi, FRII:llä Naked Attraction Suomi, Lady Bird ja Sex and the City 2- sinkkuelämää ja National Geographicilla Food Factory.

Areenalta löytyy muun muassa Mäkihypyn MC: Oslo, naisten Raw Air HS 134. -Mitähän sotkua se tämäkin oikein on? TLC:llä on ohjelma The MILF Manor.

Siltä varalta, ettei joku tuntisi tuota uutta sivistyssanaa MILF, kerron, että kyseessä on lyhenne sanoista Mother I’d like to fuck, siis keski-ikäinen nainen, joka on nuorten mielestä vielä niin sanotusti ihan naitava. Mainittakoon, että koneeni kieltäytyi aluksi näyttämästä tuloksia tälle haulle ilmoittaen, että kyseessä ovat sisällöt, jotka saattavat sisältää ns. aikuismateriaalia.

Hömppäohjelmia, joiden ainoa funktio näyttää olevan katsojien tyhmentäminen, tuntuisi nyt tämänkin pienen otannan perusteella inhimillisesti katsoen olevan riittävästi. Ohjelmanteon nollapisteen tuotoksia eli tosi-TV:tä (realityä) on ainakin joka lähtöön, jossakin tehdään ensi treffit alttarilla ja toisessa tavataan ilman rihman kiertämää: naked attraction… ja onhan niitä.

Olisi kiinnostavaa tietää, pidetäänkö YLE:ssä ns. suunnittelukokouksia ja jos pidetään, mitä niissä oikein puhutaan. Onko YLE:llä ja koko Suomessa tarjotulla TV-ohjelmistolla jokin missio ja mikä se oikein on? Onko kukaan edes ajatellut, että veronmaksajalla olisi oikeus saada jonkinlaista vastinetta rahalleen ja että YLE on ollut ja sen tulisi yhä olla sivistyslaitos, yksi suomalaisuuden tukipylväistä.

Murrosikäisten maailmalla on oma oikeutuksensa, mutta se ei voi olla mittapuuna koko kansaa palvelevalle instituutiolle. Missä ovat vaikkapa avoimen yliopiston kurssit, eri kielten opetusohjelmat tai vaikkapa todelliset tietokilpailut siinä muodossa, kuin ne ennen tunnettiin. Nyt on niiden sijasta vähä-älyisiä miljonäärileikkejä, jälkipuberteettisia realityhöpötyksiä ja muita tyhmennysohjelmia.

Kieli, jota käytetään, on heikkoa, usein tarpeettomalla englannilla sotkettua ja suomen, jos muidenkin kielten lausuminen onnetonta. Nyt vaalien lähestyessä olisi kiinnostavaa kuulla itse kunkin puolueen edustajien näkemyksiä siitä, mitä YLE:lle olisi tehtävä. Pitäisikö sen vain antaa toimia nykyisellä surkealla tasollaan ja mennä aina siitä, missä aita on matalin, vai olisiko syytä ryhdistäytyä ja vaatia täälläkin katetta veroille.

 

 

Sivistäjän ponnisteluja

 

Kulttuurikanavan arkea ja pyhää

 

Kun tulin jossakin seurassa ihmetelleeksi sitä, ettei Suomen televisio esitä mitään kulttuuriohjelmia, minua kehotettiin kattomaan Teema-nimistä kanavaa.

Tuumasta toimeen. Eilinen, joka oli sunnuntai, sisälsi seuraavanlaista:

1.   

1.    08:00Sunnuntai Sofian seurassa

2.    08:11Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa

3.    08:40Pinteessä pahin

2.   

1.    09:00Luonto ja mieli - Kruununprinsessa Mary Pohjanmeren rannalla

2.    10:00Tusina tavaraa Suomesta

3.    10:30Vanhasta uudeksi - kierrätysvinkkejä

4.    11:00Riistametsällä

3.   

1.    12:00Fabian - Moralistin tarina

IMDb 7,1

2.    15:00Haave Välimerestä

3.    15:43Weinbergiä ja Elgaria Lontoon Promseissa

4.   

1.    17:25Strömsö

2.    17:55Yle Nyheter TV-nytt 17.55

3.    18:00Vesta-Linnea

4.    18:13Ruso ja rihmalat (svensk version)

5.    18:25Hupsut eläinvideot

6.    18:31Ötökkätalli

7.    18:35Näin Norjassa

8.    18:45Tulevaisuuden unelmapuutarhat

9.    19:29Yle Nyheter TV-nytt 19.30

10. 19:39Sportnytt

11. 19:48Sportliv

12. 20:00Drottningholmin linna - kuninkaan koti

5.   

1.    21:00Hankala perintö

2.    21:50The Monk - Into the Jungle

3.    23:20Osta mun pikkarit

 

Kaikki, mihin ihminen kajoaa, muuttuu kulttuuriksi sanan laajassa mielessä, joten olisi mieletöntä sanoa, ettei sitä tällä kanavalla olisi.

Käsitettä käytetään myös ahtaammassa mielessä merkitsemään sellaista toimintaa, joka liittyy ihmisen henkisten kykyjen ja tarpeiden kehittämiseen, sivistämiseen, kuten ennen sanottiin ja niiden korkeimpiin saavutuksiin. Sivistäminen on myös muuan Yleisradion keskeinen tehtävä.

Tässä yllä esitetyssä pyhäpäivän tarjonnasta voidaan havaita voimakas ruotsinkielen ja muiden pohjoismaisten kielten läsnäolo.

Kohtaamme esimerkiksi Tanskan kruununprinsessa Maryn, norjalaisen rannikkolaivan ja sen miehistöä, tanskalaisen puutarhaohjelman, ohjelman Drottningholmin linnasta Ruotsin kuninkaan kotina ja suomenruotsalaisen ohjelman Suomen historiaan vaikuttavista tavaroista. Norjalainen pikku pätkä kertoo hyönteisistä ja Göran Schildtin Välimeren-purjehduksestakin on ohjelma.

Lastenohjelmaa on runsaasti ja se on ruotsinkielistä samoin kuin uutiset ja urheilu. Kanava siis itse asiassa vastaa koko ruotsinkielisestä ohjelmatarjonnasta ja tarjoaa kaupan päälle runsaasti skandinaavista ainesta.

Onhan ruotsinkielinen tarjontakin hoidettava, vaikka ihmetyttää, miksi se kaikkine urheilu- ja lastenohjelmineen on juuri kulttuurikanavalla.

Englanninkielistä ohjelmaa näyttää olevan vain vähän, mikä jo sinänsä tietysti on lupaavaa. The Monk -into the Jungle-niminen ohjelmakin on tanskalaisten tekemä. Päivän elokuva Fabian -moralistin tarina on peräti saksalainen.

Suomalaisia esineitä ja niiden historiallista merkitystä koskevaa puolen tunnin pätkää voi aidosti kutsua kulttuuriohjelmaksi. Se pyrkii historian analyyttiseen ymmärtämiseen ja on myös Suomessa tehty. Niitä on näköjää useampiakin tehty. Hurratahan tässä kai jo pitää!

Ilta huipentuu sitten Helsingborgiin sijoittuvaan ohjelmaan Osta mun pikkarit, jossa näemmä tutkitaan ns. sokerisetä-deittailua, joka taitaa haiskahtaa suorastaan prostituutiolle.

Aihe vaikuttaa nimensä perusteella kiinnostavalta ja mieleen tulee, että samantyyppisen, mutta tasa-arvoisemman voisi kyllä tehdä Suomestakin, vaikkapa otsikolla Myy mun kalsarit. Miten tämä liittyy sivistykseen, jää arvoitukseksi.

Leikki sikseen. Tämän satunnaisen sunnuntain perusteella lienee syytä todeta, että onhan kanavalla hieman varsinaista kulttuuritarjontaakin, josta yllä jäi vielä mainitsematta Birminghamin sinfoniaorkesterin konsertti.

Kun nyt kuitenkin puhutaan kulttuurikanavasta, täytyy sanoa, että kyllä varsinainen kulttuuriohjelma ja erityisesti suomalainen kulttuuriohjelma on kovin heikosti esillä. Ei tietenkään haittaa, että se on ruotsinkielistä, mutta mieleen tulee kaamea epäilys siitä, ettei vastaavaa suomenkielistä ilmeisesti ole edes olemassa eikä yritetä tehdäkään.

 Ilahduttavana seikkana on toki sentään ei-anglosaksisen aineksien suhteellinen runsaus, mutta ei skandinaavinen kulttuuri nyt sentään aivan maailman huippua enää nykyisellään edusta. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun akussa asia oli hieman toisin, mutta niistähän ei mitään sanotakaan.

Mutta jatketaanpa. Tänään Teeman ohjelma näyttää seuraavanlaiselta:

1.   

1.    07:50Kesätorppa kuntoon

2.    08:18Adampourin perhe

3.    08:40Elämää meren armoilla

2.   

1.    09:10Kasper Strömman ja Suomen saunat

2.    09:40Näin Norjassa

3.    09:50Tulevaisuuden unelmapuutarhat

4.    10:35Från jord till bord

5.    11:05Koiraperheet käytöskoulussa

6.    11:49Sportliv

3.   

1.    12:00Tehtävänä paratiisi

2.    13:15Aalto

IMDb 7,0

3.    14:54Strömsöstä poimittua

4.    15:00La Promesa - Salaisuuksien kartano

5.    16:02Milanon naisten paratiisi

6.    16:45Strömsö

7.    16:54Vanhasta uudeksi - kierrätysvinkkejä

4.   

1.    17:00Tiettömän taipaleen takana

2.    17:39Käytä ääntäsi (ruotsinkielinen versio)

3.    17:45Livet - suomenruotsalaisia tarinoita

4.    17:55Yle Nyheter TV-nytt 17.55

5.    18:00Nälkäiset nallet

6.    18:06Kuviomaa

7.    18:17Leirille!

8.    18:30Hyvissä käsissä

9.    19:05Kohtalonvuodet

10. 19:29Yle Nyheter TV-nytt 19.30

11. 19:55Bornholm - kylmän sodan eturintama

12. 20:22Bornholm - kylmän sodan eturintama

13. 20:53Rikosten jäljillä

5.   

1.    21:00Efter Nio

2.    22:00Kipupiste

3.    23:00Häähuumaa

4.    23:30Baest - pedon perhe

 

Voimme todeta, että koko tarjonta on käytännössä ruotsinkielistä, sisältäen normaalit lasten- ja urheiluohjelmat sekä uutiset. Skandinaavinen aines on myös hyvin huomattavaa ja jopa espanjalainen ja italialainen saippuasarja löytyvät.

Hömppää riittää häähuumasta pedon perheeseen ja toki myös rikollisuus kaikkia tietenkin aina kiehtovana teemana on esillä parissakin ohjelmassa. Tullako raskaaksi vain ei on koko maalappomme kohtalonkysymys ja sitä ratkoo pari naista nyt ruotsiksi. Bornholm oli kylmän sodan eturintamassa ja siitäkin puhutaan.

Aivan oikea kulttuuriohjelma lienee Aalto, joka kertoo Alvarista ja ohjelma Tehtävänä paratiisi  kertoo kokonaisen kaupungin suunnittelusta Nepaliin. Kai sekin voidaan lukea kulttuuriin.

Ajanvietettä löytyy koiraperheiden käytöskoulusta Suomen saunojen esittelyyn ja kaiken kaikkiaan kanava näyttää suunnilleen yhtä viihdekeskeiseltä kuin kaikki muutkin. Selkeä ero on, että anglosaksisen aineksen sijasta tarjolla on nyt skandinaavista ja myös hieman mannereurooppalaista.

Vilkaisu tiistain ohjelmaan vain vahvistaa yleiskuvaa. Varsinaista kulttuuriohjelmaa on nimeksi. Kaikenlaista sekalaista päivittäistavaraa ruotsiksi ja skandinaavisilla kielillä on joka tarpeeseen ja edellisen päivän ohjelmia muotihömpästä lähtien toistetaan vielä varmuuden vuoksi.

Myös yksi aidosti suomenkielistä merkittävää (?) ongelmaa pohtiva ohjelma on: neljä Urpoa pohtii nimen merkitystä elämässään. Näin ennakolta jännittää jo, pahoittuuko jonkun mieli ja löytyykö turvallinen tila. Aihe kai nyt sitten ainakin on suomenkielisen kulttuurimme keskeisiä, kun ei siitä muutakaan ole.

Tämän kevyen pikavilkaisun perusteella uskaltaisin jo sanoa, että puheet Teemasta kulttuurikanavana ovat pelkkää roskaa. Se lähettää toki enimmäkseen muunlaista ainesta kuin kilpailevat(?) kanavat, mutta pääsääntöisesti kyse on päivittäisviihteestä, uutisista ja lastenohjelmista. Saippuahömppääkin on tarjolla.

Varsinaista kulttuuriohjelmaahan voi kyllä löytää National Geographic-kanavalta, etenkin historian alalta, vaikka viihteellisyys on myös sen tunnussana. Ei välttämättä ole katastrofi, mikäli myös kulttuuriohjelmat on mitoitettu 11-vuotiaille, joten myös kulttuurista kiinnostunut suomalainen katsoja löytää aina joskus kiinnostavaa ainesta TV:n valtavasta tarjonnasta, kunhan jaksaa selata.

Yksi asia kuitenkin puuttuu. Suomalaista suomenkielistä kulttuuriohjelmaa tarjoavaa kanavaa ei ole. Ruotsinkieliset ovat omat ohjelmansa ansainneet ja paljolti tehneetkin, mutta miten verorahoilla toimiva YLE selittää sen, ettei se ole edes yrittänyt luoda sellaista kanavaa, jolla nimenomaan suomenkilisen kulttuurin kysymykset nousisivat esille?

Miksei mitään edes yritetä? Missä ovat TV-teatteri, syvähaastattelut tyyliin Itse asiasta kuultuna, missä kirjallisuus, missä museot, missä edes maailmankirjallisuuden ja -taiteen klassikot, missä eurooppalaisen kulttuurin keskeiset teemat teologiasta, filosofiasta, humanismista ja perimmäisten kysymysten merkityksestä?

Eikö nuorisoa kiinnosta? Luulenpa, että voisi kiinnostaakin, mikäli asioita käsitetäisiin kunnianhimoisesesti. Jos ei sittenkään kiinnosta, niin mitäpä siitä? Eikö jo tuhat seuraajaa hyvälle ohjelmalle ole paljon, jos sitä verrataan suurimpien luentosalien yleisöön? eikö YLE elä verorahoilla juuri siksi, että se voisi tuottaa laatua sen sijaan, että haalisi katsojia kosiskelemalla heitä?