Kulttuurikanavan arkea ja pyhää
Kun tulin jossakin seurassa
ihmetelleeksi sitä, ettei Suomen televisio esitä mitään kulttuuriohjelmia, minua
kehotettiin kattomaan Teema-nimistä kanavaa.
Tuumasta toimeen. Eilinen, joka oli
sunnuntai, sisälsi seuraavanlaista:
1.
2.
1. 09:00Luonto ja
mieli - Kruununprinsessa Mary Pohjanmeren rannalla
2. 10:00Tusina
tavaraa Suomesta
3. 10:30Vanhasta
uudeksi - kierrätysvinkkejä
4. 11:00Riistametsällä
3.
1. 12:00Fabian -
Moralistin tarina
2. 15:00Haave
Välimerestä
4.
1. 17:25Strömsö
2. 17:55Yle
Nyheter TV-nytt 17.55
3. 18:00Vesta-Linnea
4.
18:13Ruso ja rihmalat (svensk version)
5. 18:25Hupsut
eläinvideot
6. 18:31Ötökkätalli
7. 18:35Näin
Norjassa
8. 18:45Tulevaisuuden
unelmapuutarhat
9. 19:29Yle
Nyheter TV-nytt 19.30
10. 19:39Sportnytt
11. 19:48Sportliv
5.
Kaikki, mihin ihminen kajoaa,
muuttuu kulttuuriksi sanan laajassa mielessä, joten olisi mieletöntä sanoa,
ettei sitä tällä kanavalla olisi.
Käsitettä käytetään myös
ahtaammassa mielessä merkitsemään sellaista toimintaa, joka liittyy ihmisen
henkisten kykyjen ja tarpeiden kehittämiseen, sivistämiseen, kuten ennen
sanottiin ja niiden korkeimpiin saavutuksiin. Sivistäminen on myös muuan Yleisradion
keskeinen tehtävä.
Tässä yllä esitetyssä pyhäpäivän
tarjonnasta voidaan havaita voimakas ruotsinkielen ja muiden pohjoismaisten
kielten läsnäolo.
Kohtaamme esimerkiksi Tanskan
kruununprinsessa Maryn, norjalaisen rannikkolaivan ja sen miehistöä,
tanskalaisen puutarhaohjelman, ohjelman Drottningholmin linnasta Ruotsin
kuninkaan kotina ja suomenruotsalaisen ohjelman Suomen historiaan vaikuttavista
tavaroista. Norjalainen pikku pätkä kertoo hyönteisistä ja Göran Schildtin
Välimeren-purjehduksestakin on ohjelma.
Lastenohjelmaa on runsaasti ja se
on ruotsinkielistä samoin kuin uutiset ja urheilu. Kanava siis itse asiassa
vastaa koko ruotsinkielisestä ohjelmatarjonnasta ja tarjoaa kaupan päälle
runsaasti skandinaavista ainesta.
Onhan ruotsinkielinen tarjontakin
hoidettava, vaikka ihmetyttää, miksi se kaikkine urheilu- ja lastenohjelmineen
on juuri kulttuurikanavalla.
Englanninkielistä ohjelmaa näyttää
olevan vain vähän, mikä jo sinänsä tietysti on lupaavaa. The Monk -into the
Jungle-niminen ohjelmakin on tanskalaisten tekemä. Päivän elokuva Fabian
-moralistin tarina on peräti saksalainen.
Suomalaisia esineitä ja niiden
historiallista merkitystä koskevaa puolen tunnin pätkää voi aidosti kutsua
kulttuuriohjelmaksi. Se pyrkii historian analyyttiseen ymmärtämiseen ja on myös
Suomessa tehty. Niitä on näköjää useampiakin tehty. Hurratahan tässä kai jo
pitää!
Ilta huipentuu sitten Helsingborgiin
sijoittuvaan ohjelmaan Osta mun pikkarit, jossa näemmä tutkitaan ns.
sokerisetä-deittailua, joka taitaa haiskahtaa suorastaan prostituutiolle.
Aihe vaikuttaa nimensä perusteella
kiinnostavalta ja mieleen tulee, että samantyyppisen, mutta tasa-arvoisemman
voisi kyllä tehdä Suomestakin, vaikkapa otsikolla Myy mun kalsarit.
Miten tämä liittyy sivistykseen, jää arvoitukseksi.
Leikki sikseen. Tämän satunnaisen
sunnuntain perusteella lienee syytä todeta, että onhan kanavalla hieman
varsinaista kulttuuritarjontaakin, josta yllä jäi vielä mainitsematta Birminghamin
sinfoniaorkesterin konsertti.
Kun nyt kuitenkin puhutaan
kulttuurikanavasta, täytyy sanoa, että kyllä varsinainen kulttuuriohjelma ja
erityisesti suomalainen kulttuuriohjelma on kovin heikosti esillä. Ei
tietenkään haittaa, että se on ruotsinkielistä, mutta mieleen tulee kaamea
epäilys siitä, ettei vastaavaa suomenkielistä ilmeisesti ole edes olemassa eikä
yritetä tehdäkään.
Ilahduttavana seikkana on toki sentään
ei-anglosaksisen aineksien suhteellinen runsaus, mutta ei skandinaavinen
kulttuuri nyt sentään aivan maailman huippua enää nykyisellään edusta. 1800-luvun
lopulla ja 1900-luvun akussa asia oli hieman toisin, mutta niistähän ei mitään
sanotakaan.
Mutta jatketaanpa. Tänään Teeman
ohjelma näyttää seuraavanlaiselta:
1.
2.
1. 09:10Kasper
Strömman ja Suomen saunat
2. 09:40Näin
Norjassa
3. 09:50Tulevaisuuden
unelmapuutarhat
4. 10:35Från jord
till bord
5. 11:05Koiraperheet
käytöskoulussa
6. 11:49Sportliv
3.
1. 12:00Tehtävänä
paratiisi
2. 13:15Aalto
3. 14:54Strömsöstä
poimittua
4. 15:00La Promesa
- Salaisuuksien kartano
5. 16:02Milanon
naisten paratiisi
6. 16:45Strömsö
4.
1. 17:00Tiettömän
taipaleen takana
2. 17:39Käytä
ääntäsi (ruotsinkielinen versio)
3. 17:45Livet -
suomenruotsalaisia tarinoita
4. 17:55Yle Nyheter
TV-nytt 17.55
5. 18:00Nälkäiset
nallet
6. 18:06Kuviomaa
7. 18:17Leirille!
8. 18:30Hyvissä
käsissä
9. 19:05Kohtalonvuodet
10. 19:29Yle Nyheter
TV-nytt 19.30
11. 19:55Bornholm -
kylmän sodan eturintama
12. 20:22Bornholm -
kylmän sodan eturintama
13. 20:53Rikosten
jäljillä
5.
Voimme todeta, että koko tarjonta
on käytännössä ruotsinkielistä, sisältäen normaalit lasten- ja urheiluohjelmat
sekä uutiset. Skandinaavinen aines on myös hyvin huomattavaa ja jopa espanjalainen
ja italialainen saippuasarja löytyvät.
Hömppää riittää häähuumasta pedon
perheeseen ja toki myös rikollisuus kaikkia tietenkin aina kiehtovana teemana
on esillä parissakin ohjelmassa. Tullako raskaaksi vain ei on koko maalappomme
kohtalonkysymys ja sitä ratkoo pari naista nyt ruotsiksi. Bornholm oli kylmän
sodan eturintamassa ja siitäkin puhutaan.
Aivan oikea kulttuuriohjelma lienee
Aalto, joka kertoo Alvarista ja ohjelma Tehtävänä paratiisi kertoo kokonaisen kaupungin suunnittelusta
Nepaliin. Kai sekin voidaan lukea kulttuuriin.
Ajanvietettä löytyy koiraperheiden
käytöskoulusta Suomen saunojen esittelyyn ja kaiken kaikkiaan kanava näyttää
suunnilleen yhtä viihdekeskeiseltä kuin kaikki muutkin. Selkeä ero on, että anglosaksisen
aineksen sijasta tarjolla on nyt skandinaavista ja myös hieman
mannereurooppalaista.
Vilkaisu tiistain ohjelmaan vain
vahvistaa yleiskuvaa. Varsinaista kulttuuriohjelmaa on nimeksi. Kaikenlaista
sekalaista päivittäistavaraa ruotsiksi ja skandinaavisilla kielillä on joka
tarpeeseen ja edellisen päivän ohjelmia muotihömpästä lähtien toistetaan vielä
varmuuden vuoksi.
Myös yksi aidosti suomenkielistä
merkittävää (?) ongelmaa pohtiva ohjelma on: neljä Urpoa pohtii nimen merkitystä
elämässään. Näin ennakolta jännittää jo, pahoittuuko jonkun mieli ja löytyykö
turvallinen tila. Aihe kai nyt sitten ainakin on suomenkielisen kulttuurimme
keskeisiä, kun ei siitä muutakaan ole.
Tämän kevyen pikavilkaisun
perusteella uskaltaisin jo sanoa, että puheet Teemasta kulttuurikanavana ovat
pelkkää roskaa. Se lähettää toki enimmäkseen muunlaista ainesta kuin
kilpailevat(?) kanavat, mutta pääsääntöisesti kyse on päivittäisviihteestä, uutisista
ja lastenohjelmista. Saippuahömppääkin on tarjolla.
Varsinaista kulttuuriohjelmaahan
voi kyllä löytää National Geographic-kanavalta, etenkin historian alalta,
vaikka viihteellisyys on myös sen tunnussana. Ei välttämättä ole katastrofi,
mikäli myös kulttuuriohjelmat on mitoitettu 11-vuotiaille, joten myös kulttuurista
kiinnostunut suomalainen katsoja löytää aina joskus kiinnostavaa ainesta TV:n
valtavasta tarjonnasta, kunhan jaksaa selata.
Yksi asia kuitenkin puuttuu.
Suomalaista suomenkielistä kulttuuriohjelmaa tarjoavaa kanavaa ei ole. Ruotsinkieliset
ovat omat ohjelmansa ansainneet ja paljolti tehneetkin, mutta miten verorahoilla
toimiva YLE selittää sen, ettei se ole edes yrittänyt luoda sellaista kanavaa,
jolla nimenomaan suomenkilisen kulttuurin kysymykset nousisivat esille?
Miksei mitään edes yritetä? Missä
ovat TV-teatteri, syvähaastattelut tyyliin Itse asiasta kuultuna, missä
kirjallisuus, missä museot, missä edes maailmankirjallisuuden ja -taiteen
klassikot, missä eurooppalaisen kulttuurin keskeiset teemat teologiasta,
filosofiasta, humanismista ja perimmäisten kysymysten merkityksestä?
Eikö nuorisoa kiinnosta? Luulenpa,
että voisi kiinnostaakin, mikäli asioita käsitetäisiin kunnianhimoisesesti. Jos
ei sittenkään kiinnosta, niin mitäpä siitä? Eikö jo tuhat seuraajaa hyvälle
ohjelmalle ole paljon, jos sitä verrataan suurimpien luentosalien yleisöön?
eikö YLE elä verorahoilla juuri siksi, että se voisi tuottaa laatua sen sijaan,
että haalisi katsojia kosiskelemalla heitä?
Ongelma ratkeaa, kun lopettaa telkkarin katselun. Meillä se loppui heti plandemiakusetuksen alettua. Nököttäähän meillä telkkari vieläkin paikallaan ja aika paljon sitä katselenkin, mutta vain juutuubin, Rumblen jne.., fiksuja ja monipuolisia podcasteja. Älykkäät keskustelut ovat parasta viihdettä. Viihteeksi riittävät ikivanhat Poirot ja Miss Marblet tai niitäkin vanhemmat elokuvat, missä miehet olivat miehiä, naiset naisia ja asioistakin puhuttiin niiden omilla nimillään.
VastaaPoistaKovin on rajoittunutta, minulta loppui television katseli vuosikymmeniä sitten kun tarjolla oli lähinnä näitä Perkuleen Hoirotteja yms. brittihaukotuslöpinää.
PoistaTV-kanavalle tuhat katsojaa ei ole mitään. Vähintään satatuhatta pitää olla pienelläkin kanavalla. Massamedia.
VastaaPoistaAsiaa mutkistaa se, että kaikki tavoittelevat vain nuorta katsojakuntaa. Kaupalliset kanavat siksi, että nuori väki on helpoiten hömpötettävissä ostamaan mainosten perusteella vaikka mitä joutavaa, ja Yle taas siksi, että se on kauhissaan siitä, että se on menettämässä/ jo menettänyt nuoret oikeinajatteluun opastavan vaikutusvaltansa piiristä.
Muista katsojaryhmistä ei niin väliä kenellekään siis.
Itse olen kyllä ihmetellyt, miksei meidän vanhemman väen - jolla sitä ostovoimaa olisi - rahat kelpaa tuottajille ja mainostajille ja sen vuoksi kaupallisten kanavien "sisällön"tuottajille.
PoistaKulttuuri-sanaa tunnutaan venytettävän "miten tahaan", sanottakoon näin? On yksi asia, jota olen ihmetellyt vuosikymmenet, eli kun rassaat vaikka auton radiokanavia, ja voit olla vaikka Nurmeksessa, Suomussalmella tai Sallassa, niin ruotsinkielisiä voimakkaita asemia löytyy aina vaikka "huru mykky". Mikähän on sen taika?
VastaaPoistaSveitsissä käydessä tuli katsottua televisiota, ja siellä sitä innovatiivisuutta ja yritystä löytyy. Muistan viikottaisen keskusteluohjelman, joka käsitteli gerontologian suhdetta filosofiaan. Joka jaksossa joku gerontologian asiantuntija, vaikkapa neurologi, sekä käytännön filosofi keskustelivat tunnin verran juontajan kanssa vanhenemisesta filosofiselta kannalta. Katsomani jakso käsitteli muistisairauksia kuten dementiaa filosofian aspektista. Miten kiehtovaa ja tälle teemalle oli siis omistettu kokonainen ohjelmasarja! Ote ohjelmassa oli sellainen, että jokainen pääsi siihen mukaan, muttei se myöskään aliarvioinut katsojaa vaan sukelsi syvälle eksistentiaalisiin kysymyksiin elämästä ja elämänkaariajattelusta. Lisäksi Saksan kanavilta tulevien päivittäisten ajankohtaisohjelmien määrä on kiehtova. Toki sieltä tulevat ne samat maajussit ja hömpät kuin meilläkin ja joka puolella Eurooppaa, mutta kirjoituksessa kaivattujen sivistysohjelmien määrä on aivan eri luokkaa kuin meillä.
VastaaPoistaPidän itse Teemasta edelleen, mutta on kyllä valitettavaa, että senkin taso on laskenut kuin lehmän häntä. Mainitut suomen kieliset ja suomalaisuutta koskevat kulttuuriohjelmat ovat paitsiossa ja yritystä ei vaan ole. Surullista, mutta totta. Ruotsinkielisyyden tarjoaminen kuuluu asiaan, mutta toki Suomessa suomenkielisestä kulttuuritarjonnasta tulisi pitää parempaa huolta. On hyvä ja sivistävä asia, että vähemmistöjen oikeuksista pidetään huolta, mutta myös valtakulttuurin eli suomen kielisen kulttuuritarjonnan tulisi olla voimissaan. Kuten sanottua, sehän on kirjattu Teeman strategiaankin.
Ciceron cultura animi on ajassa elävä käsite, aikaansa kuvaavaa hengen viljelyä.
VastaaPoistaKun katsot kauppakanavien - jos mainoksien välistä jotakin löydät - tarjontaa, niin höpöhöpö on lievä määritelmä.
Teema on ehkä puolihöpöä.
Eiliseen aihepiiriisi viitaten, pysyttelen, erittäin vanhanaikaisesti kirjoissa: Nyt, kolmenkymmenen vuoden jälkeen, uusintana. Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu. Ei sitä tuon aikajakson jälkeen ainakaan ulkoa muista....
"Varsinaista kulttuuriohjelmaahan voi kyllä löytää National Geographic-kanavalta, etenkin historian alalta, "
VastaaPoistaValitettavasti kanavan historiaohjelmia voi luonnehtia history for dummies -tyyliseksi: halvasti kuvitetuksi ja joka mainostauon - joita on paljon - seuraa pikakertaus, ikäänkuin edeltävä jakso olisi pyyhkiytynyt katsojan mielestä mainostauon aika. Kannattaa tallentaa ja pikakelata mainokset, voi katsoa tunnin ohjelman kolmessa vartissa.
"Missä ovat TV-teatteri, syvähaastattelut tyyliin Itse asiasta kuultuna, missä kirjallisuus, missä museot, missä edes maailmankirjallisuuden ja -taiteen klassikot, missä eurooppalaisen kulttuurin keskeiset teemat teologiasta, filosofiasta, humanismista ja perimmäisten kysymysten merkityksestä?"
VastaaPoistaÄlä käännä veistä haavassa!
Radio 1:ssa muuten löytyy iso joukko tuosta tuosta, kylläkin ilman kuvaa; asialla on hyvä puoli: voi samanaikaisesti lukea kirjaa.
Ihminen on yhteisöolento, ja kieli ja ajatteklu ovat sosiaalista ja historiallista muodostetta -- yksityinen kieli on mahdottomuus. Johtuen kielen tehtävästä sosiaaliyhteyden yklläpitäjänä kieleen ja ajatteluun on implikoiduttava ihan tietynlaista koherenssia -- vakautta, perustavanlaatuista taustavakautta, "varmuutta", kuten Wittgenstein tätä ominaisuutta nimittää -- ja kun yhteisön ajattelu sairastuu, se tulee näkyviin myös tai nimenomaan kielen ilmiöinä.
VastaaPoistaNe tiedollisen ajattelun aivan erityislaatuiset ominaisuudet, jotka eurooppalainen uusi aika kehitti, on pelottavan helposti pois pyyhittävissä. Individualismin ei olisi tarvinnut vahvistue edes sille miltei täydellisen sokeuden asteelle jolla nyt elämme, vaan kaiken ajattelun hajoaminen olisi kielellis-kulttuurisissa kansallisvaltioissa voinut tapahtua jo teollisen hyvinvoinnin nousuvauiheessa.
Yksilöä yksilönä koukuttavia riippuvuussuhteita on niin paljon. Kun koemme ja näemme ne hyveinä, kadotetaan yhteydet siihen mikä on yhteistä ja muodostaa kaiken ajattelun välttämättä tarvitseman taustavakauden. Kulttuurinen narsismi on hyvä nimi tälle yhteiskuntien hajoamiselle, koska kyse on tosiaankin taantumisesta psyyken kehityksen varhaisvaiheisiin.
Yhtäältä samaistuminen objektin rooliin -- vahvimmillaan uhrirooliin -- ja elämyksenmetsästys toisaalta ovat ne narsismin kaksi näennäisesti erilaista puolta, jotka nyt tekevät kehittyneen maailman maailmanvalloitusta. Eurooppalaisen uuden ajan korkeakulttuurin aika on ohi, tästedes tarjolla on vain joko värisyttävä-äänistä uhrilaulua tai riemunkirjavia toiskulttuurisia euroviisuefektejä.
YLE: Teema-kanava tuskin ymmärtää pettävänsä oman ideansa, kun kulttuuri muuttuu nuorten tavallaanninku-verbaaliripuliksi, ja viimeiset hyvät asiaohjelmat ovat siirtyneet suoratoistoplalveluihin. Tyhjäksi jäänyt ohjelma-aika on täytettävä vielä tyhjemmällä ohjelmatarjonnalla, ruotsinkielisellä hyvinvointilellittelyllä tai muilla vastaavilla lastenohjelmilla.
Sitten ne vielä viitsivät puolustautua määrärahojensa leikkaamisen säikyttäminä -- ei itsekritiikin häivääkään. No, ehkä ne tarvitsevat juuri näitä leikkauksia -- ehkä ne pian alkavat perustella oman ohjelmatarjontansa yksipuolisuutta ja laaduttomuutta vetoamalla siihen että niiltä on leikattu toimintaedellytykset.
Se on käänteinen keskiaikainen ontologinen todistus YLE-nimisen jumalan olemassaolosta. YLE:n täytyy olla olemassa, koska YLE on täydellinen, YLE ei olisi täydellinen ellei se olisi olemassa.
Hurrijutut ja kulttuuripläjäykset ovat samalla kanavalla leikkauspolitiikan takia: säästää piti, joten yksi kanava vähennettiin ja teema ja muumisvenskankielisyys yhdistettiin.
VastaaPoistaMissä ovat . . . kaik vanhat kulttuurijutut? Areenassa, ylen arkistossa, sikäli kun ei ole julkaisuoikeusongelmia. Kyllä löytyy vielä Rintamäen Heikkiä ja Kaijjaa.
Nuoruutein televiision kahtelu on väistyvää harrastusta, aika kulkee eteenpäin, ei voi mittää. Eipä löydy marketista enää edes deeveedeelevyjä.
Kolikon kääntöpuoli on se, että suomenruotsalainen toimitus on sahannut omaakin oksaansa siirtämällä vaikkapa Magnus Londenin ja Jeanette Björkqvistin juontaman erinomaisen Eftersnackin televisio-ohjelmasta podcastiksi. Uutta formaattia on jotenkin vaikeampi tavoittaa tai keskittyä siihen. Men vad som helst.
VastaaPoista