perjantai 21. syyskuuta 2018

Imperialismin kanssa tanssiessa


Imperialismin vastaisku

Kolumnissani Kanavassa 5/18 kirjoitin ETY-kokouksen vakiinnuttaman järjestyksen purkaantumisesta ja siitä, että nuo kerran niin pyhiksi ymmärretyt rajat kerran yhtäkkiä hävisivät kuin taikaiskusta.
Kirjoitin varomattomasti, että kokouksen päätösasiakirja julistettiin itse asiassa kertaheitolla mitättömäksi ja kuten arvata saattaa, siitä jotkut pahoittivat mielensä ja laativat oitis vastineen.
Eihän se ajatus, että rajoja voidaan muuttaa osapuolten suostumuksella, toki missään vaiheessa tullut yli laidan heitetyksi. Mielessäni olikin jotakin muuta.
Toki asioiden säilyminen entisellään sanan jossakin mielessä saattaa käytännössä merkitä niiden täydellistä mullistusta.
 Taisipa itse Mestari (siis tämä Galilean suuri poika, älkää sekoittako muihin) sanoa, ettei lakia kumota, vaan se vahvistetaan, heittäessään yli laidan kokonaisen talmudillisen sääntöjä ja määräyksiä. Asiat on vain ymmärrettävä syvällisesti. Duševno ponimat nado, sanovat venäläiset, joilla on paljon kieroja ja keljuja sanontoja, muiden ohella.
Rajojen muuttumattomuus oli kyllä käytännössä se ETYKin sielu, ihan parhaassa metternichiläisessä hengessä. Ei kukaan uskonut, että Venäjä joskus vapaaehtoisesti luopuisi vaikkapa Baltian maista.
Muistan, miten joku virolainen emigrantti visioi joskus 1980-luvun lopulla, että Viron ja Baltian maiden toivo itsenäisyydestä saattaisi syntyä Ukrainassa mahdollisesti nousevasta kapinaliikkeestä. Sellaista siellä ei muuten ollut.
Koska millään ulkovallalla ei olisi kanttia mennä mestaroimaan venäläisten ja ukrainalaisten, läheisten veljeskansojen keskinäisiä suhteita, venäläiset voisivat, kukistaessaan ukrainalaisten kapinan, samalla tehdä hymykampanjaa länteen päin sallimalla Baltian maiden ”suomettumisen”.
Paralleelihan löytyisi vuodelta 1863, Puolan kapinan ajalta, jolloin Suomessa aloitettiin uudelleen valtiopäivätoiminta, saatiin suomen kielelle sen oikeudet julistava manifesti ja niin edelleen.
Tuo, ainakin minun silloin hyvin rohkeana pitämäni visio vanheni sitten yhtäkkiä kertaheitolla. Neuvostoliitto purkautui neuvostorajojen mukaisesti, mikä merkitsi kansallisuusperiaatteen huomioimista tietyssä määrin, mutta ei nyt kovin tarkasti. Ukrainallekin jäi Krim, jota se ei -tietenkään- vaatinut itselleen edes vuonna 1918, kun sen valtiollisuutta heräteltiin.
Mutta ajat muuttuvat. ”Kansojen kevättä” seurasi takatalvi. Venäjän asennetta imperiumin purkautumiseen nimitettiin 1990-luvun alussa syystäkin ”arvokkaaksi” myös Amerikassa. Muistakaamme vain nyt vertailun vuoksi vaikkapa sitä, miten Abraham Lincoln perusteli Amerikan sisällissotaa: sodan syynä ei ole neekeriorjuus, joka on aivan toisen luokan kysymys. Keskeinen asia, josta taistellaan, on unionin säilyminen.
Suurvaltaisuus, venäjäksi deržavnost oli siis jenkeilläkin mielessä aikanaan. Miksi se oli niin tärkeää, voi jokainen mielessään kysyä, mutta tosiasiahan se oli ja on yhä.
Venäjän kelvoton käytös Krimin ja Ukrainan suhteen on tunnettua. Venäläinen imperialismihan se siinä taas nostaa päätään. Kansanjoukoille se on vastustamaton huume ja presidentin kekkalointi milloin paidatta, milloin muussa vähemmän arvokkaassa roolissa tuntuu vain hienolta, kun tiedetään, ettei tälle venäläisen vallan edustajalle enää kukaan naura. Itkeä saavat ihan vapaasti.
Venäjän ignorointi ja loukkaaminen kansainvälisessä politiikassa huipentui samaan aikaan sen taloudellisen alennuksen kanssa. Kansallisen häpeän vuodet liittyivät suurvalta-aseman menetykseen. Vielä 2000-luvun alussa kyselytutkimukset osoittivat, ettei monikaan venäläinen uskonut maansa enää nousevan suurvaltojen joukkoon.
Tilanne on tyystin muuttunut. Venäjällä on myös jälleen suuri, hyvinvoiva keskiluokka ja joskin sen oligarkit ovat selvää rikollisainesta, ovat ne sentään maailman suurimpia varkaita, mikä tosiasia myös hivelee kansallista omanarvontuntoa. Eipä täällä mitään turhia tyyppejä ollakaan…
Krimin ja Ukrainan tapausta voi pitää Putinin suurimpana tyhmyytenä urallaan ja todennäköisesti ne ovat sinetöineet ajatellun, laajan Euraasian unionin kohtalon. Plussapuolelle presidentti voi toki laskea valtavan kansansuosion, joka suurelta osalta selittyy muun maailman reaktioista ekspansioon: eivätpäs mahda mitään…
Kirjoitin joskus 1980-luvulla, että suhteiden hoitaminen Neuvostoliittoon saattoi olla helpompaa kuin asioiminen tulevaisuuden Venäjän kanssa, jossa oli otettava huomioon monimiljoonainen vaalikarja ja sen mielenliikkeet.
Tämä pahoitti jonkun kunnioitettavana pidettävän henkilön mielen, mutta tuohon aikaan ei vielä ymmärretty, että kyseessä oikeastaan oli poliisiasia tai vastaava. Itse väite joka tapauksessa pitää mielestäni paikkansa.
Kun joskus esittää sen ajatuksen, että Venäjälle annettuja lupauksia loukattiin pahan kerran, kun Natoa laajennettiin sen rajoille, saa aina vastaansa kiukkuisen sanatulvan siitä, ettei itse asiassa koskaan sitovasti sovittu siitä, ettei tällaista laajentumista tehdä, että Nato ei ketään uhkaa ja niin edelleen.
Tässä, kuten kysymyksessä ETY-järjestelmän rajojen purkautumisesta ovatkin kyseessä muut asiat kuin puhtaasti juridinen sitovuus. Asioilla kun saattaa käytännössä olla aivan muu merkitys kuin se, mikä niillä on juristin mielestä.
Plus ça change, plus c’est la même chose, sanotaan. Mutta jos liikaa tuijotetaan tuohon ikuisesti säilyvään samuuteen, saattaa se olennainen muutos jäädä huomaamatta.
Ja maailma on todella muuttunut siitä, mitä se oli 1990-luvun alussa. Se on lisäksi muuttunut ikävään suuntaan ja meillä olisi syytä käyttää kaikkia keinoja sen tekemiseksi jälleen turvalliseksi kaikille.
Venäjä, joka suotta odotteli eteisessä pääsyä yhteiseen eurooppalaiseen kotiin, on nyt taas lähtenyt omille teilleen ja vaikka sen mahti on vain varjo supervalta Neuvostoliiton vastaavasta, tuntuu se olevan varsin pidättelemätön.
Uusi turvallisuuskokous tuskin olisi ihan huono ajatus huolimatta siitä, että sen on juljennut esittää Dmitri Medvedev.
Luottamusta herättävät toimet, joita joskus saatiin ilahduttavasti kansainväliseen politiikkaan, olisivat taas vähintäänkin tervetulleita.
Ja niiden rajojenkin muuttamiseen voi olla paineita, ei vain Venäjän ja sen naapurien välillä eikä vain yhteen suuntaan. Mutta tämähän on ikuisuuskysymys. Vanhat kunnon konfliktiteoriat joka tapauksessa uskoivat, että ongelmien tunnustaminen on ensimmäinen ja tärkeä askel niiden ratkaisemista kohti.
Tämä pitänee yhä paikkansa.

31 kommenttia:

  1. Liekö suurimpia syitä on Jenkkien ylimielisyys etenki Venäjää kohtaan

    VastaaPoista
  2. Kansat eivät halua sotia, kunpa kravattimiehet sen ymmärtäisivät, kirjoittaa HS tänään Itä-Ukrainasta.

    Carl Haglund sinikeltaisine solmioineen onkin ottanut hatkat politiikasta.

    VastaaPoista
  3. "...presidentin kekkalointi milloin paidatta, milloin muussa vähemmän arvokkaassa roolissa tuntuu vain hienolta..."

    Miten se muuten menee venäläisessä käytöskoodistossa, onko se siellä pikemminkin korostuneen maskuliinisuuden osoitus? Taisi Pietari Suurikin ja Stalin tehdä jotain vastaavia kansanomaisuuden osoituksia, jotka vain korostivat näiden mahtia. Olen ymmärtänyt, että Putinin imagonrakennuksessa haetaan nimenomaan eroa neuvostovallan lopun "gerontokratialle" (Breznen, Tsernenko).

    Asiasta toiseen, mikä oli vuoden 1954 Hrustsevin - merkityksettömän - Krimin lahjan Ukrainalle syy? Olen ymmärtänyt blogistin tavoin, että ukranalaisilla ei aiemmin ole ollut kiinnostusta aiemmin Venäjälle kuuluneeseen Krimiin. Toki kartaltahan se näyttää "sievemmältä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pietari Suuri oli toki omalajisensa eikä käsivammainen Stalin arvokkuuttaan menettänyt julkisesti. Herran voidelluille arvokkuus oli välttämätöntä.
      Krikin lahjoittaminenhan tapahtui Ukrainan "Venäjään liittymisen" (1654) kunniaksi. On spekuloitu sillä,että urainalaisten kärsimyksiä kollektivisoinnin aikana olisi haluttu symbolisesti hyvittää, kun nyt Stalinista oli päästy.

      Poista
    2. Ihan kyllä looginen selitys, Hrutsevin oman ukranalaisuuden - ja omien rikosten siellä - ohella.

      Poista
  4. "Venäjän ignorointi ja loukkaaminen kansainvälisessä politiikassa huipentui samaan aikaan sen taloudellisen alennuksen kanssa."

    Tämä oli kieltämättä lännen suurimpia virheitä: Venäjää olisi pitänyt kohdella hyvin kunnioittavasti ja viisaan USA:n presidentin tavata Putinia kaikin valtiollisin kunnianosoituksin vähintään kerran vuodessa maailman tilanteen läpikäymisen merkeissä. Jo Kiinan ennustettavissa oleva nousu huomioon ottaen se olisi ollut kaukaa viisasta.

    VastaaPoista
  5. Noin ihan maallikkona ja tietämättömänä. Ensinnäkin Hrutshev oli ukrainalainen , jos oikein muistan. Niin monet muutkin neuvostojohtajat.

    Mutta oli ihan käytännöllinkin syy. Maayhteys Kirmilel kulki Ukarinan kautta. Rautatieliikenne, posti, sähköenergia samoin. Puhtaatsi hallinnollinen tarkoituksenmukaisuus puolusti alueen´. liittämistä Ukraianan hallintoon.

    Käsitykseni mukana tämä helpotti ja edesauttoi matkailua Krimille, ensin tavallisten neuvostokansalaisten, sitten mm.- suomalaisten turistien. Anoppini, ihan rehellinen demari, matkaili Krimillä ja sitten Mustan meren seudulla paljon. Huokeaa, säästi kovaa valuuttaa ja bilateraalikaupan aikana omalta osaltaan edisti hänen kotikaupunkinsa Haminan vaateteollisuuden vientiä Neuvostoliittoon.

    Niin. 90-luvulla tietääkseni Krimin alueparlamentti teki päätöksen liittymisestä Venäjään. Se tieitenkin jäi nulliteetiksi. En tiedä tarkemmin.

    Krimin liitämien Venäjään.

    MafH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää olevan vähän riidanalaista oliko H. Ihan oikea hohol. Eivätkä muuten olleet myöskään Brezhnev eikä Gorba. Kysymyksen identiteetistä voi toki ratkaista vain henkilö itse.

      Poista
  6. Eihän Suomen muodollista itsenäisyyttä ole kestänyt kuin 100 vuotta, mutta sillä perusteella Suomea ei pidä liittää entiseen emämaahan Venäjään.

    Kekkoslaista nerokkuutta on nuoleskella Kremlin valtiasta ja kuvitella, että hän tämän vuoksi muuttaa strategiaansa.

    Alueparlamenttien päätöksillä ei rajoja muutella.

    VastaaPoista
  7. >… Krimin ja Ukrainan tapausta voi pitää Putinin suurimpana tyhmyytenä …
    >… Venäläinen imperialismihan se siinä taas nostaa päätään…

    Suurvalta-ajattelua kyllä, tyhmyyttä ei.

    Kysehän oli siitä, että Venäjän pääsy Euroopan keskukseen pyrittiin estämään. Samaan aikaan Venäjältä oltiin viemässä sotilassatamat sekä Krimiltä että Syyriasta.

    Ihan heti ei unohdu amerikkalaisen varaulkoministerin ja varapresidentin pullantarjoilu Ukrainan kapinatorilla. Kyllähän siinä suurvaltain pyrkimykset olivat vastakkain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pentagonissa oli jo suunnitelmat ennen madania, Krimin jälleenrakentamiseen ja Yhdysvaltain sotilastukikohdan tekemiseksi, mutta mokoma ei mennytkään ihan putkeen ..

      Poista
  8. "Venäjä, joka suotta odotteli eteisessä pääsyä yhteiseen eurooppalaiseen kotiin, on nyt taas lähtenyt omille teilleen ja vaikka sen mahti on vain varjo supervalta Neuvostoliiton vastaavasta, tuntuu se olevan varsin pidättelemätön."

    Miksi Venäjän historian professori ei tiedä /teeskentelee tietättömyyttä että Venäjä, joka suotta odotteli eteisessä pääsyä yhteiseen eurooppalaiseen kotiin, on tehnyt sitä jo vuodesta 1054 lähtien.

    Silloin, vuonna 1054, kristillisen kirkon jakautumisen yhteydessä, Bysantin/Konstantinopolin kirkko julisti Rooman kirkon kerettiläiseksi ja sai myös samaa tuta. Siitä alkoi kilpailu uusista alueista jotka tuottivat oravan/ketun/sopelin/näädän/yms. nahkoja Pariisin, Genovan, Lontoon ruhtinaille.

    Sitä Pution tekee nykyäänkin, salakuljettamalla ranskalaista EXTRA hajuvettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on monipiippuisempi: aina Pietari Suuresta saakka Venäjän historian voi tiivistää länsimielisten ja slavofiilisten ikuiseksi taisteluksi Venäjän suunnasta. Hegemonia tästä on vaihdellut.

      Poista
  9. "Krimin ja Ukrainan tapausta voi pitää Putinin suurimpana tyhmyytenä urallaan"

    Vaikka näin olisikin, niin Venäjän suurimmat tyhmyydet ovat odotettavissa tulevaisuudessa, koska Putin on innostunut nykyisestä menosta, että kaikki niiaavat.

    VastaaPoista
  10. "asioiminen tulevaisuuden Venäjän kanssa, jossa oli otettava huomioon monimiljoonainen vaalikarja ja sen mielenliikkeet."

    Typerämpää ajatusta Venäjästä, jossa on monimiljoonainen vaalikarja, en ole vielä havainnut edes ryssäläisiltä patriooteiltä, jotka monimiljoonaista vaalikarjaa eivät koskaan ottaneet puheenaiheeksi, edes puheenaiheeksi. Kyllä koneisto tietää!

    VastaaPoista
  11. ”Venäjälle annettuja lupauksia loukattiin pahan kerran, kun Natoa laajennettiin sen rajoille”

    Jos kohta Venäjän historian professori Vihavainen puhuu Venäjälle annetuista lupauksista Natosta, ihan professionaalisessa mielessä, niin se merkinnee sitä että professori Vihavainen ei näe kartalla Eestiä, Latviaa ja Liettuaa, jotka hakivat nato-jäsenyyttä. Näin ollen professori Vihavaisen mukaan Eestillä, Latvialla ja Liettualla ei ollut minkäänlaista vihavaista oikeutta hakeutua natoon.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Venäjälle annettuja lupauksia"

      On olemassa yya-sopimus, jossa oli paljon lupauksia. Kattaako YYA-sopimus myös Eestin, Latvian, Liettuan, Ukrainasn, Moldavian, Abhazian, Pohjoisen Osseian?

      Imperialistinen Venäjä kehitti Abhaazian kulttuuria/kieltä jo 1800-uvulla. Abhaazien kielen sanakirjassa kaikki substantiivit alkavat a-kirjainella.

      Se oli näköjään jonkun ryssäläisen kielikenraalin päähänpisto, että abhaasien kielen substantiivit piti alkaa a-kirjaimella.

      Абиблиотека, Амагзаин,


      Suomessa on nykyään professori Vihavaisen tahdosta sama käytäntö: ryssän tahto ûber alles.

      Poista
  12. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. ”Venäjälle annettuja lupauksia loukattiin pahan kerran, kun Natoa laajennettiin sen rajoille”

    Jos kohta Venäjän historian professori Vihavainen puhuu Venäjälle annetuista lupauksista Natosta, ihan professionaalisessa mielessä, niin se merkinnee sitä että professori Vihavainen ei näe kartalla Eestiä, Latviaa ja Liettuaa, jotka hakivat nato-jäsenyyttä. Näin ollen professori Vihavaisen mukaan Eestillä, Latvialla ja Liettualla ei ollut minkäänlaista vihavaista oikeutta hakeutua natoon.


    VastaaPoista
  14. Mihin katosi viime yönä klo 00.08 lähettämäni viesti viranomaisoperaatiosta Turun saaristossa ja rannikolla? Sanoin siinä tapahtumien tuovan mieleen Ilkka Remeksen kirjan "Jäätyvä helvetti".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mutta huomasin, että ns. roskapostissa oli tavaraa, jonka palautin. Itse olen poistanut vain mainoksia.

      Poista
  15. Jos Suomen paikka ei ole NATO:ssa, niin se on sitten helvetissä. Lempeän Putinin seuraajaksi voi tulla joko Жириновский taikka joku Говнюк. Muuta presidenttiainesta siellä ei ole näkyvissä/syntyvissä.

    Professori Vihavaisella selkärankakarvat nousevat aina pystyyn kun hän näkee sanan nato. Eipäs ole mikään ihmekään. Professori Vihavainen aloitti blogiuransa Putinin palkollisena/laureaattina, haukkumalla Suomen presidenttiehdokkaita siitä syystä, että nämä mokomat puhuivat Suomen mahdollisesta nato-jäsenyydestä. Voi Hyvä Herra Jumala! Hyi olkoon!

    http://timo-vihavainen.blogspot.com/2011/

    Vihavainen
    keskiviikko 28. joulukuuta 2011
    Venäjä ja typerä yleinen mielipiteemme

    Venäjä ja typerä yleinen mielipiteemme

    Presidenttiehdokkaat arvelevat Venäjän olevan Suomelle ainakin jonkinmoinen turvallisuusriski.”

    Professori Timo Vihavainen ynnä muut vihavaisprofessorit haluavat siis heittää Suomen venäläisen virran lastuksi!




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistatko Paasikiven linjan? Vai oletko kuullutkaan siitä? Paasikivihän, katsos, oli yksi Suomen presidenteistä.

      Poista
    2. "Muistatko Paasikiven linjan?"

      Muistaakseni se oli paasikivi-kekkosen linja. Voin kyllä olla väärässäkin, koska minulla on intellektuaalinen ripuli. Anteeksi, että haisee sinne asti.

      Poista
    3. Oli semmoinenkin linja, sitten myöhemmin, kun Kekkonen jatkoi sitä Paasikiven linjaa.

      Poista
    4. "Oli semmoinenkin linja"

      Paasikivi-Kekkonen-Koivistolinjaa ei kuitenkaan syntynyt. Ja syy on hyvin primitiivinen. Brezhnev järjesti niin että Пааво Вяюрюнен ajoi alkoholisti Ahti Karjalaista Suomen presidentiksi. Oli muitakin ehdokkaita Suomen presidentiksi. Пааво Вяюрюнен omisti pelissä tietysti oman lehmänsä ojassa, koska alkoholistit ovat alkoholisteja.

      Joka tapauksessa Tehtaankatu (Neuvostoliiton suurlähetystö) kutsui kmissanristiäisiin Kaikki Suomen presidenttiehdokkaat ja demonstratiivisesti jättivät pääministeri Koiviston kutsumatta "morsiamen katsojaisiin."

      Suomalaiset ovat kuitenkin niin saatanallisia, että valitsivat presidentikseen Mauno Koiviston, jota ei kutsuttu Tehtaankadun kissaristiäisiin.

      Poista
  16. Tilanteet muuttuvat lähiympäristössämme. Professori Paul Lillrank epäilee, että Ruotsi on nykyään suurempi uhka Suomelle kuin Venäjä.

    ..."Aiemmin professori Lillrank näki Putinin ja Venäjän suurimmaksi turvallisuusriskiksi Suomelle. Nyt hän on muuttanut mieltään ja uskoo, että Ruotsi on todennäköisesti suurempi uhka.

    Syy on muslimien massamaahanmuutto"...

    Lähde: https://beta.oikeamedia.com/o1-36242/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ruotsi on nykyään suurempi uhka Suomelle kuin Venäjä."

      Tämähän voi merkitä ainoastaan sitä että Suomi liittyy natoon ennen ruotsia ja saa näin taustatukea.

      Miksen ymmärtänyt sitä aikaisemmin? Olen tosi tyhmä.

      Poista
  17. Jos Suomen paikka ei ole NATO:ssa, niin se on sitten helvetissä. Lempeän Putinin seuraajaksi voi tulla joko Жириновский taikka joku Говнюк. Muuta presidenttiainesta siellä ei ole näkyvissä/syntyvissä.

    Professori Vihavaisella selkärankakarvat nousevat aina pystyyn kun hän näkee sanan nato. Eipäs ole mikään ihmekään. Professori Vihavainen aloitti blogiuransa Putinin palkollisena/laureaattina, haukkumalla Suomen presidenttiehdokkaita siitä syystä, että nämä mokomat puhuivat Suomen mahdollisesta nato-jäsenyydestä. Voi Hyvä Herra Jumala! Hyi olkoon!

    http://timo-vihavainen.blogspot.com/2011/

    Vihavainen
    keskiviikko 28. joulukuuta 2011
    Venäjä ja typerä yleinen mielipiteemme

    Venäjä ja typerä yleinen mielipiteemme

    Presidenttiehdokkaat arvelevat Venäjän olevan Suomelle ainakin jonkinmoinen turvallisuusriski.”

    Professori Timo Vihavainen ynnä muut vihavaisprofessorit haluavat siis heittää Suomen venäläisen virran lastuksi!

    VastaaPoista
  18. Venäläiset uutiset: Говна и в жопе много.

    VastaaPoista
  19. "Olettekos kuulleet mainittavan tuotasta biskoppi Canterburusta, kun ryssien rikoksia siunata muistaa ennen joka suurusta." (cit. koko kansan Palle)

    Vain tähän sävyyn pitäisi tuosta inhasta olla sallittua puhua kommenttipalstoilla. (Ja kyllä sitä sen puoleen puhutaankin.)

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.