Se paras fetasalaatti
Koska maailma on
kukkuroillaan jonninjoutavia, salaatiksi nimitettyjä pöperöitä, tuntuu
aiheelliselta muistuttaa mieleen, millainen on aito, maukas ja sopivan kevyt
lounasruoka, lienee vielä terveellinenkin, herra tietää, rouvat luulevat.
Otetaan
lehtisalaattia, joko jäävuorisalaattia yksi kappale tai noin puolikas hyvää ja
rapeata amerikansalaattia, joka silputaan.
Siihen silputaan
sekaan puolikas purjoa ja lisätään seokseen pari kunnon tomaattia, sellaisia,
joita saa jskus kesäisin torilta. Myös luomutomaatit ovat joskus oikean
makuisia.
Käytännössä
kaupat myyvät lapikkaanvarsilta maistuvia, koskaan kypsymättömiä tomaatteja,
joiden käyttäminen saattaa pilata hyvän salaatin, mutta varovasti lisättynä niitäkin
voi käyttää.
Tähän
sekoitetaan kastike, jossa on puoli desiä rypsiöljyä ja kaksi puristettua
valkosipulin kynttä.
Sen jälkeen
lisätään noin kolme viipaletta Westfalenin tai Thüringenin kinkkua, savustettua
tai ei. Voi vähän pienenellä niitä viipaleita, jotta makujen sinfoniasta
riittää enemmän nautittavaa (nauttiminen syömisestä on toivottavaa mm. pepsiinin
erittymisen takia).
Tämän jälkeen
lisätään puolikas Valion fetapurkin sisällöstä. On ehdottomasti syytä käyttää kahtena
palana myytävää fetaa eikä kuutioita, joiden maku on tyhjänpäiväistynyt, kuten
kaikelle silputulle juustolle käy ennen pitkää.
On olemassa myös
erinomaista kreikkalaista fetaa, mutta sitä ei saa meikäläisistä kaupoista.
Koristeeksi ja
nautittavaksi lisätään 15 kpl (ei tarvitse laskea) kalamata-oliiveja sekä 5 kpl
mietoja pepperoneja.
Näin on
valmistunut salaatti, johon ei koskaan kyllästy ja joka on maultaan ylittämätön,
mikäli raaka-aineet ovat ensiluokkaisia.
Mutta siinähän
se ongelma juuri tuppaa olemaan…
Head söögi-isud!
Siis:
½ kerää amerikansalaattia
tai jäävuorisalaattia (yleensä parempaa)
½ tuoretta
purjoa
2-3
hyvälaatuista tomaattia
Valion ”2 palaa”
fetapurkin toinen pala (löytyy Helsingissä mm. Ruoholahden citymarketista,
hieman oudosta paikasta)
½ desiä
rypsiöljyä tai tavallista oliiviöljyä (korkeintaan ¼ tästä extra vergine)
1-2 valkosipulin
kynttä (ei itänyttä)
3-4 suikaletta
Westfalenin tai Thüringenin kinkkua (hätätilassa parmankinkku tai serrano
sopii)
15 kpl
kalamata-oliiveja
4 kpl
pepperoneja
Muu on
tarpeetonta.
Tämä on itse
asiassa yhden hengen pääruoka, mutta alkupalana riittää monellekin.
Vaikka normaalisti kannatan ns. välillistä kasvissyöntiä (jonkin kasvissyöjäeläimen kautta), tätä voisi koittaa.
VastaaPoistaSalaatit pienemmissä määrin ja juurekset ymm suuremmissa märin kuuluvat ruokavalioon lihan kanssa, ruuansulatuselimistö pysyy kunnossa, ihminen ei ole kuten leijona, joka voi popsia pelkkää lihaa ..
VastaaPoistavalitettavasti!
PoistaOnkohan tuo kasvia tarkoittava sana pepperoni tullut suomen kieleen sanasta peperonico. Joku aikoinaan varmaan ostanut ulkomailta purkin jossa luki peperonico ja sitten tykästynyt tuotteen makuun ja on halunnut ostaa tuotetta suomessa mutta unohtanut nimen. On muistanut vaan että joku pepperoni se oli ja siitä se sekaannus alkoi.
VastaaPoistaKorjaan; peperoncino
VastaaPoistaSama sekaannus näyttää syntyneen myös ruotsin ja viron kielissä, purkista päätellen.
VastaaPoistaVai olisiko vain niin, että eri kielissä omaksutaan erilaisia muotoja? Peperoncino äännettäisiin suomessa takuuvarmasti toisin kuin italiassa.
Kyl vaan se lampaan maidosta valmistettu Patros-feta ompi parasta fetaa. Löytyy lidlistä ja s-marketeista.
VastaaPoista