lauantai 16. toukokuuta 2015

Väinö Linnan suuruus ja surkeus



Väinö Linnan arvo ja asema

Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta on tehty lukemattomia käännöksiä. Koskaan ne eivät ole ulkomailla tavoittaneet yleisöään ja arviot koko kirjasta ovat olleet toinen toistaan hullunkurisempia. Niitähän on paljonkin tutkittu.
Myös Edvin Laineen filmatisointi on lytätty mennen tullen, viimeisempänä muuan Jelena Senjavskaja, moskovalainen sotapsykologian tutkija, joka piti koko tekelettä aivan mitättömänä: siinähän ei ollut edes minkäänlaista juonta. Sitä paitsi se antoi hyvin ikävän todistuksen suomalaisen kansanluonteen barbaarisuudesta. Vihollisen kärsimyksillähän siinä hekumoitiin.
Hiljattain on Tuntemattomasta ilmestynyt uusi käännös suomesta englantiin ja arvio oli taas varsin nuiva. Tuskin mitään muuta voi odottaakaan, mikäli ymmärtää mistä tuossa kirjassa on kysymys. Samalla Linnan vertauskohdaksi nostettiin (tilauksesta?) jokin Sofi Oksasen, tunnetun goottikirjailijattaremme kirja, joka sai osakseen kiitosta. Sillähän oli kirjallisia ansioita, taisi olla monikerroksellisuutta ja kaikenlaista muuta asianmukaista. Kahden kirjan vertailussa nuori nainen voitti puhtaasti ja pitkällä marginaalilla.
Hölmöpä taitaakin olla tämä maatiaiskansa, joka pitää Linnaa kansallisen kaappinsa päällä ja on ostanut pelkästään Tuntematonta yli miljoona kappaletta. Tämän ohella valtavan menestyksen on saanut myös saman tekijän masentavan typerä trilogia primitiivisestä junttikansasta, joka kuokki suota, kiroili ja tuhersi mitä tuhersi. Jossakin vaiheessa se innostui tappamaan toisiaan uskomattomalla apinan raivolla. Ymmärrän, ettei itseään kunnioittava kulttuurin harrastaja missään maassa halua tuhlata aikaansa tuon sepustuksen kursoriseenkaan läpikäyntiin.
Mutta täällä kirjailijavainaa on puolijumalan asemassa. Paitsi tietenkin kulttuuriväen piirissä, jonne hän sai jalansijan vasta katkerien taistelujen jälkeen. Nyt se kyllä siellä on ja pysynee, pakon edessä.
Kaikille paradokseille on maailmassa selityksensä. Mielestäni ne Linnan kohdalla ovat lopultakin varsin yksinkertaiset, kuten on hänen kirjailijan laatunsakin. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita ettei hän olisi nerokas. Mielestäni hän on kirjallisuutemme suurin nero huolimatta siitä, ettei hän kirjoita teknisesti kiinnostavaa fiktiota.
Kysymys on siitä, että Linna kirjoittaa totta. Hänen valtava suosionsa ja myös hänen nerokkuutensa liittyvät juuri totuuden löytämiseen ja kykyyn kertoa se.
Muistan, miten lapsena ihmettelin, kun kylillä kerrottiin, että se ja se, joka ei ollut koskaan kirjoja lukenut, oli nyt lukenut tämän Väinö Linnan kirjan peräti viisi kertaa vai oliko enemmänkin. Kysymys saattoi olla siitä, ettei lukija vähemmällä tajunnut asiaa, mutta muistakaamme, että myös nuori kirjanoppinut V.I. Uljanov luki Tšernyševskin kirjaa Mitä on tehtävä? yhä uudelleen ja muistaakseni ilmoitti ymmärtäneensä sen vasta kuudennella kerralla. Lenin saattoi olla hullu, mutta ei hän tyhmä ollut. Siinä kirjassa oli jotakin juuri hänelle.
Isäni, joka oli ollut Linnan porukoiden naapurijoukoissa, ei ollut kiinnostunut kaunokirjallisuudesta ja harrasti myös taloudellisuutta. Niinpä hän osti ensin Linnan kirjan sijasta Viljam Pylkäksen muistelmakirjan Rokka. Konekiväärimiehen sotaa. Mutta viimein paine kasvoi sietämättömäksi ja Tuntemattoman kansanpainos ilmestyi meillekin ja muistan sen olleen sekä huippujännittävä että hirmuisen hauska. Etenkin murrerepliikit opin oitis ulkoa, niille voi nauraa vaikka itsekseen, kun niitä sattui muistamaan.
En tiennyt, että lukutapani oli primitiivinen. Minulta, kuten yleensä myös ulkomaalaisilta jäi pääasia ymmärtämättä. Linna ei kirjoittanut kaunokirjallisuutta, vaan historiaa, tuota matalan katseen historiaa, kuten asia myöhemmin ilmaistiin.
Sen muistan, miten emännät juttelivat ja joku hyvin painokkaasti totesi, että meidän mies se sanoo, että kaikki oli justiinsa niin, kuin kirjassa sanotaan. Kyllä hän sen kaiken siellä itse näki. Niih.
Tämä oli asian ydin. Linnan kirjassa faktaa ja fiktiota oli tietenkin sekoiteltu, eikä kaikki siinä ollut itse koettua ja osa oli tietenkin vain kuviteltua. Mutta Linna toi nyt jokaisen ulottuville uuden diskurssin. Sota ei ollut sitä, mitä upseerit kertoivat tulen ja liikkeen käytöstä ja strategian ja taktiikan mukauttamisesta elävän voiman ja materiaalin suhteelliseen saatavuuteen eikä se myöskään ollut vain sankarien sankarillisuuden näyttämisen ja vihollisen torjumisen paikka. Sota oli se tila, jossa yli puoli miljoonaa miestä oli joutunut elämään vuosikaudet. Se oli se paikka, jossa he joutuivat viettämään nuoruutensa.
Linnaa on kritisoitu siitä, ettei hänen kirjassaan uskonnollisuus näy kuin parodiana. Tosiasiassa sillä nimittäin kyllä oli vielä jatkosodassakin varsin suuri rooli. Linnan hahmoissa purnarit ovat myös kovin hallitseva miehistöaines ja upseerien rooli jää yleensä varsin vähäpätöiseksi ja usein naurettavaksi.
Hiukan samaan tapaan kuin Tolstoilla, Linnan kuvaama sota on taistelijoiden sotaa, jossa tilanteet kartalla jäävät aivan käsittämättömiksi ja propagandan maailmankuva vaikuttaa vain pilkan kohteena. Tämä on varmasti yksipuolista. Ehkäpä sentään miehet ajattelivat myös esimerkiksi sitä, mitä tapahtuu, jos vihollinen saa tahtonsa läpi. Linnan miehet ajattelivat vain sitä, miten selvitään tässä ja nyt.
On joskus sanottu ja muotoilu taitaa kuulua Mauno Koivistolle, että Suomen idea on selviäminen. Se on myös Linnan kirjojen idea ja koskee niiden filmatisointejakin, ainakin ensimmäistä. Linna kirjoitti historiaa sitä tutkimatta, mutta osittain, ja nimenomaan Tuntemattomassa, hän kirjoitti sitä asiantuntemuksella, joka toki oli osittaista ja vajavaista, mutta tarjosi ainutlaatuisen näkökulmaan siihen osaan totuutta, jota ei muualla ollut saatavissa ja nähtävissä ja josta vaiettiin, myös tietoisesti.
Tuntematon ja Pohjantähti kilpailevat tasavertaisesti Suomen kansallisromaanin asemasta. Niiden valtava vaikutus perustuu osittain siihen, että aikanaan ne kertoivat asioista, joista ei paradoksaalisesti voinut puhua, vaikkei puhumista kukaan kieltänyt. Vuoden 1918 valkoinen terrori oli aihe, josta puhuminen oli monesta syystä mahdotonta. Kommunistit saattoivat siitä puhua, mutta eivät heitä säädylliset ihmiset kuunnelleet.
Linnan historiallinen urotyö oli, että hän antoi äänen äänettömille. Hän toi historiaan asiat, joita siellä ei ennen ollut. Sitä paitsi tämä ei tapahtunut propagandistin kiihkolla, vaan suuren kirjailijan armottomuudella. ”Totuus ei ole punainen eikä valkoinen. Se on inhimillinen ja siksi kipeä” sanoi Linna joskus.
Siinähän se asian ydin oli. Linna on yhden kansakunnan oman eepoksen kirjoittaja ja olisi luonnotonta, jos sama kelpaisi myös jollekin toiselle kansakunnalle. Jokaisella näistä ”kuvitelluista yhteisöistä”, todelliseksi tultuaan, on oma persoonallisuutensa ja oma lukutapansa. Vain kansallinen nero voi sen tavoittaa, ei sen sijaan mikään sellainen kansainvälinen bestsellerien rustaaja, joka herättää suurta mielenkiintoa kaikkialla globaalien markkinoiden piirissä.
Kansallisen neron merkitys on toisenlainen. Kuten runoilija sanoi:

Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.

10 kommenttia:

  1. En kutsuisi Linnaa suosikkikirjailijakseni mutta tärkeä rooli hänellä on tämän kansakunnan identiteetin luomisessa ollut.

    Niille joiden mielestä kansakunta on menneen talven lumia suosittelen Oxfordin yliopiston Afrikan talouden professorin Collierin kirjaa Exodus http://suomensisu.fi/vieraskyna-onko-kansallisella-identiteetilla-kayttoa-nykymaailmassa-1-11-2013/

    VastaaPoista
  2. Kun on kierrettyä muutakin kuin Senaatintoria, niin Linnakin on jäänyt perin tuntemattomaksi, mutta olettaisin hänen tuotantoaan arvostettavan yksinkertaisten valmentamisessa tykinruoaksi.

    Suomen kansan on sanottu saavan asettaa ehdokkaita, joista johtokuntatason kommunistit sitten valitsevat. Näin syntyi politiikan uusi raskassarjalainen Anne Berner, ajatushautomo Liberan aktiivi, joka asetettiin ehdolle tavallisten maalaisten puolueen listoille viime tipassa tukkimaan uusia ajatuksia.

    VastaaPoista
  3. Suvi Aholahan jo parikymmentä vuotta sitten yritti pudotaa tuntemattoman jalustalta tai ainakin Koskelan ideaalityypin. Nyt taisi löytyä sellainen prinsiippi, jolla se voi onnistua ainakin edellä kommentoineen Aakulan kaltaisten isänmaanystävien sielunmaaimassa, britit näet vertaavat Linnan ihmistyyppejä Tolstoin ja muiden venäläisten kerronnan mestareiden tuotoksiin ja se on Linnalle varsinkin aglosaksiseen tarinaan orientuneille silmissä raskauttava havainto. Kultuurisota Linnan kohdalla palaa lähtöruutuun.

    VastaaPoista
  4. Linna on itse Suomen historiaa. Ei sitä mihinkään pudoteta paitsi globalisaatioon hurahtaneiden aivoissa. Mutta he jäävät aina pieneksi ryhmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomionarvoista on kuitenkin näiden globalistien ja unionistien osa eliitissä, eivätkä he tarvitse kuunnella massojen mietteitä, vaan he kykenevät ujuttamaan agendanssa meitä kaikkia koskeviksi. Parhailaan luen pamflettia Velkaantunut ihminen, jossa ositetaan pamfletmaiseen tapaan nykyisen finansisation ajavan pian meidät kaikki luontasen syyllisyyden eli velalisuuden tilaan, vasta juuri ennen kuoleman lähestymistä saatat vapautua näistä vastuista. Myöskin unionin tarjoamat maatalouden tukiohjelmat tuovat mukanaan velallisen velvollisuudet sen saajalle,eli Linnan kuvaaman torppareiden vapautusohjelma on kumoutunut, rakenteellisen pakon kautta alistua esivallan tässä tapauksessa euroopan unionin ohjaukseen.Toinen tärkeä tavoite on ohjilla ja säädellä agribisneksen tuotevirtoja, siis silkkihansikkain toimivaa stalinismia.

      Poista
  5. Totuuden sanotaan modernissa ajassa määrittyvän yksilöiden kokemusten kautta. Niinpä savolaiset, jotka olivat tottuneet etelään muutettuaankin asioimaan keskenään kerran vuodessa joulukortin kautta ja korkeintaan käymään pakollisissa sukutapaamisissa kyräilemässä kateellisina toisiaan, ovat syntymässä globalisaation aikaan kännykkäkuvauksen ja Facebookin intohimoisina ystävinä.

    Muutos syvenee kunhan he tottuvat kirjoittamaan itse omista kokemuksistaan, sen sijaan että saavat lukea jokaviikkoisesta Miilusta sotaveteraanien kokemuksista. Heille avautuu uusien mahdollisuuksien demokraattisempi maailma.

    VastaaPoista

  6. Olohuoneen nurkasta koijari jos toinenkin speakmanneineen ja -naisineen läpisee läpiä päihinsä ja säröjä päähäni. Osa on viatonta, osa tahallista harhaani taluttamista.

    Sanoisin kuluneelta viikolta kaksi paranoidisesti kiinni koppaamaani huomiota. 1. Kun Kreikka maksoi €750 m viime maanantaina, niin mitäkö se oli. Asian kertoi Project syndicaten establismentti älykköjen ja tekijämiesten puheenvuoropalstalla 14.5. Anatole Kaletsky. Kreikka nosti IMF:ssä olevalta hätätilatiltään (reserve account) tuon 750 ja lyhensi sillä valtionvelkaansa aikataulun mukaisesti -IMF:lle !
    Perjantaina 15.5. asian toi palstoilleen Guardian.

    Asiasta olisi aihetta moneenkin, mutta ensisijassa se tarkoittaa että Yhdysvallat (=IMF) haluaa Kreikan kriisiä pois päiväjärjestyksestä ja tolkun politikkaa mm.terroriRehnin jälkeen (olisi hullua panna Rehn ulkoministeriksi muistuttamaan Unionin pahasta munauksesta eurokriisissä -jopa niin kammottavasta kuin sen tuottamisesta spekulanttien kamppaamina 2009.

    Toisekseen(2.) viime viikolla kuulin Kolmosen Uutisten kevennysshown heittona Someron Säästöpankin johtajalta, ettemme ennen 80-luvun loppupuolta saaneet/voineet antolainata kuin toisten asiakkaiden tuomia talletuksia. Ts. hän viittasi säästöpankkien ja osuuskassojen apurooleihin liikepankkien luodessa, valmistaessa ja tuottaessa uutta rahaa tehtaiden ja modernisaation tarpeisiin alkaen SYP 1862 (alkuun omine SYP-seteleineen ja sittemmin yhdessä Valtion keskuspankin kanssa nyt itsestäänselvällä ja siis tiedostamisen ja puntaroimisen ulkopuolisella tavalla).

    Mainitsen nämä pari räjähdysvoimaista dataa joista valpasto kiehuisi älyllisuteliaassa tiedonhalussaan ja kirjoittelisi kansalaispuheenvuoroja. Väinö Linna teki sen.

    Luin hänen esseensä vasta äsken pakana kun olen, tuon olohuonekasvattajan mieleisekseen veistämä. Kokoelman nimi on Murroksia ja vuonna 1963 Linna puhui otsikolla "Kansalaisen sivistyksestä" . Kokoelman toimittaja tiiviissä ja syvässä esipuheessa (lue vasta viimeiseksi) nostaa tästä 1963 puheesta seuraavat lauseet Linnan kansalaistarkoistusperiä työssä ja taiteessa luonnehtiviksi:

    "Joukkojen sivistys saattaa sentään muodostua edes jonkunlaiseksi jarruksi johtajille, jotka vähän väliä suistavat historian vankkurit ojaan. Kärryillä olijoiden on syytä ruveta pitämään silmiään auki, koska kuski toisensa jälkeen näyttää olevan hullu tai juovuksissa. Siinä minun nähdäkseni on kansansivistystyön tähdellisin merkitys."

    Joopa. Rippi- ja kansakoululaulujaan laiturilta uutisvirran, kirjavuon ja taiteiden akanpyörteiden partaalla laulaa parahtelee Jukka Sjöstedt.

    VastaaPoista

  7. Olohuoneen nurkasta koijari jos toinenkin speakmanneineen ja -naisineen läpisee läpiä päihinsä ja säröjä päähäni. Osa on viatonta, osa tahallista harhaani taluttamista.

    Sanoisin kuluneelta viikolta kaksi paranoidisesti kiinni koppaamaani huomiota. 1. Kun Kreikka maksoi €750 m viime maanantaina, niin mitäkö se oli. Asian kertoi Project syndicaten establismentti älykköjen ja tekijämiesten puheenvuoropalstalla 14.5. Anatole Kaletsky. Kreikka nosti IMF:ssä olevalta hätätilatiltään (reserve account) tuon 750 ja lyhensi sillä valtionvelkaansa aikataulun mukaisesti -IMF:lle !
    Perjantaina 15.5. asian toi palstoilleen Guardian.

    Asiasta olisi aihetta moneenkin, mutta ensisijassa se tarkoittaa että Yhdysvallat (=IMF) haluaa Kreikan kriisiä pois päiväjärjestyksestä ja tolkun politikkaa mm.terroriRehnin jälkeen (olisi hullua panna Rehn ulkoministeriksi muistuttamaan Unionin pahasta munauksesta eurokriisissä -jopa niin kammottavasta kuin sen tuottamisesta spekulanttien kamppaamina 2009.

    Toisekseen(2.) viime viikolla kuulin Kolmosen Uutisten kevennysshown heittona Someron Säästöpankin johtajalta, ettemme ennen 80-luvun loppupuolta saaneet/voineet antolainata kuin toisten asiakkaiden tuomia talletuksia. Ts. hän viittasi säästöpankkien ja osuuskassojen apurooleihin liikepankkien luodessa, valmistaessa ja tuottaessa uutta rahaa tehtaiden ja modernisaation tarpeisiin alkaen SYP 1862 (alkuun omine SYP-seteleineen ja sittemmin yhdessä Valtion keskuspankin kanssa nyt itsestäänselvällä ja siis tiedostamisen ja puntaroimisen ulkopuolisella tavalla).

    Mainitsen nämä pari räjähdysvoimaista dataa joista valpasto kiehuisi älyllisuteliaassa tiedonhalussaan ja kirjoittelisi kansalaispuheenvuoroja. Väinö Linna teki sen.

    Luin hänen esseensä vasta äsken pakana kun olen, tuon olohuonekasvattajan mieleisekseen veistämä. Kokoelman nimi on Murroksia ja vuonna 1963 Linna puhui otsikolla "Kansalaisen sivistyksestä" . Kokoelman toimittaja tiiviissä ja syvässä esipuheessa (lue vasta viimeiseksi) nostaa tästä 1963 puheesta seuraavat lauseet Linnan kansalaistarkoistusperiä työssä ja taiteessa luonnehtiviksi:

    "Joukkojen sivistys saattaa sentään muodostua edes jonkunlaiseksi jarruksi johtajille, jotka vähän väliä suistavat historian vankkurit ojaan. Kärryillä olijoiden on syytä ruveta pitämään silmiään auki, koska kuski toisensa jälkeen näyttää olevan hullu tai juovuksissa. Siinä minun nähdäkseni on kansansivistystyön tähdellisin merkitys."

    Joopa. Rippi- ja kansakoululaulujaan laiturilta uutisvirran, kirjavuon ja taiteiden akanpyörteiden partaalla laulaa parahtelee Jukka Sjöstedt.

    VastaaPoista
  8. Kehuttuani ruohonjuuritason savolaisten heräämistä tähän ainoaan elettävissä olevaan elämään, pitänee muistaa myös johtokuntatason kommunistien apulaisia, joista Kuopiossa syntynyt tohtori Taneli Lahti on tosivaikuttajan hommassa. Hän näet johtaa EU:n talouskomissaari Dombrovskisin kabinettia. Sieltä tuli yllättäen ja pyytämättä kesken hallitusneuvottelujen ennakkoilmoitus Suomen taloutta koskevasta shokkiraportista. Toinen kuopiolaislähtöinen Lahti, Ari etunimeltään, on päässyt "anneberneriksi" puristamaan hyvien veljien anteliaita käsiä kerätessään lahjoituksia Guggenheim-museota vartea. Wikipedian mukaan hän on rahoituksen ammattilaisena ehtinyt olla myös Mandatum-pankin palveluksessa.

    VastaaPoista
  9. Hyvä kirjoitus ja ei tässä voi muuta kuin nyökytellä. Runon ja Leinon ystävänä mieltäni lämmitti tämä lainaus:

    "Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
    Yksi on laulu
    ylitse muiden:
    ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
    Kansat katoo,
    ei katoa mahti,
    jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun."

    Tietenkin ainaisena vastaranna kiiskenä on todettava, että kyseinen Leinon runo soveltuu enemmän poliitikoille ja henkilöille, jotka janoavat valtaa ja kunniaa. Itse näen tuon Leinon pätkän varoituksena nationalismin tuhoisasta voimasta, mistä esimerkkeinä voidaan mainita eräs 1930-luvun viiksiniekka tai sitten 1990-luvun Slobo, joka puhalsi liekkiin serbien kytevän kansallistunnon tuhoisin seurauksin.

    Toinen kansalliskirjailijamme eli V. Linna ei mllään tavoin käytä "kansansa sielun tuntemista" vääriin tarkoituksiin tai pyrkimyksenä valtaan ja suuruuteen. Kuten muutkin maailman suuret kirjailijat (Tolstoi, Dostojevski, Kafka etc.) Väinö Linna vaikuttaa ja toimii kansan ja ihmisen sielulle kuten lääkäri tai hyvä terapeutti. Linna löytää "kansan sielun" ja on kirjojensa kautta suomalaisuudella ja suomalaisille kuin hyvä terapeutti ja lääkäri; Linnan kirjoja lukemalla ymmärrämme paremmin itseämme kansana ja pystymme näkemään Suomen historian kipeät kohdat ilman poliittisia /maailmankatsomuksellisia silmälaseja.

    "TOTUUS ei ole punainen tai valkoinen, vaan inhimillinen ja siksi kipeä" on koskettavan syvällinen lause, joka kuvaa Linnan suuruutta kirjailijana ynnä myös ihmisenä.

    Hyvä kirjailija iskee peilin yksilön tai sitten kansakunnan naaman eteen ja näyttää, millainen on peilistä heijastuva kuva. Vapaan valintaan perustuu siiten se, miten peilikuvaan suhtaudutaan. Mutta peiliä on turha syyttää, jos naama näyttää väärältä sanoi eräs G-mies aikoinaan.

    Mistä muuten löytää sellaisen peilin, joka lisäisi Venäjän kansa itsetuntemusta?? Kas- siinäpä kysymys......

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.