sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vitsit ovat vähissä?




Vitsi, vitsi!


Sigmund Freudilla oli hyviä oivalluksia, vaikka hänen teorioitaan ei nyt ottaisikaan ihan täydestä. Muuan oivallus koski vitsin olemusta: sehän vapauttaa yllättävästi alitajunnan huijaamalla yliminää, joka ei olisi koskaan voinut sallia kyseisen asian tajuamista.
Vitsi on siis tavallaan tie kiellettyyn tietoon. Kaikissa diktatuureissa se on sorrettujen salainen ase, vapauden valtakunta.
Neuvostoliitossa vitsi ei virallisen näkemyksen mukaan oikeastaan voinut olla mahdollinen. Niin sanottu kehittynyt eli kypsä sosialismi, joka maassa oli toteutunut jo 1950-luvun lopulta, tarkoitti, että yhteiskunnan ylärakenne eli kulttuuri täysin vastasi sen materiaalista perustaa. Toisin sanoen kaikki oli kohdallaan, oikeus toteutui maksimaalisesti ja vapaus vallitsi. Vapaus koski myös ajattelun vapautta, mutta kuten jo Marx oli ymmärtänyt, vapaudella oli luonnolliset ja objektiiviset rajansa ja todellinen vapaus tarkoitti välttämättömyyden hyväksymistä eikä sen irrationaalista vastustamista.
Sellainenhan olisi ollut vain koomista pään puskemista seinään.
Neuvostoliitossa ei siis oikeastaan enää ollut mistä vitsailla, ellei sitten kohteeksi otettu sitä joukkoa, joka halusi mahdottomia tai oli muuten tyytymätön vallitseviin oloihin, jotka olivat periaatteessa täydelliset.
Käytännössä vitsit eivät olleet kenenkään käskettävissä ja mitä pyhemmästä asiasta oli kyse, sitä varmemmin siitä väännettiin vitsiä. Itse asiassa Neuvostoliitosta etenkin Brežnevin aikana tuli todellinen vitsailun suurvalta. Stalinin aikana vitsailua oli tietenkin myös harrastettu, mutta siinä leikissä panokset olivat kovin suuret. Brežnevin aikanakin humoristit saivat varautua seurauksiin, mutta välttämättä sellaisia ei toki tullut, sillä vitsejä väänsivät itse asiassa kaikki. Ne olivat tie vapauteen.
Neuvostojärjestelmän romahdettua myös vitsit kärsivät inflaation. Todellisuus oli vielä entistäkin surkeampaa, mutta koska sen sai sanoa ja kaikki sen tiesivät, oli siitä turha vääntää enää vitsiä. Kaikki oli nyt sallittua, eikä se naurattanut, sillä olot eivät siitä parantuneet.
Myös meillä Kekkosen aikana ja sen jälkeen vitsailtiin kaikesta mahdollisesta. Kuten Helsingin Sanomien toimittaja juuri kolumnissaan totesi, SKS:n vuonna 1987 julkaisemassa koululaishuumorin kokoelmassa Kilon poliisi naurettiin vielä kaikelle mahdolliselle: vammaisille, juutalaisvainoille, seksuaalisille poikkeamille, neekereille ja niin edelleen. Tänään ei löytyisi kustantamoa, joka voisi julkaista moisen kirjan, toimittaja arvelee.
Mikä sitten saattaisi olla muutoksen syy? Ehkäpä olemme nyt sitten saavuttaneet sen (kehittyneen globalisaation?) kehityksen tason, jossa ei enää ole naurettavia asioita, ainakaan sellaisia, jotka liittyvät juutalaisvainoihin, naisiin, seksuaalivähemmistöihin, kansallisuuksiin ja rotuihin? Rotuja ei sitä paitsi taida enää olla olemassakaan?
En ole ihan varma, mikä oli Helsingin Sanomien kirjoittajan argumentti, mutta ymmärrän, ettei tuollaisia vitsejä enää suvaittaisi, koska ne nykyään, toisin kuin ennen osoittavat huonoa makua. Esimerkiksi englantilaiset eivät missään tapauksessa suostuisi sellaisia kertomaan eikä kuuntelemaan ja lienee oletettava, että he jostakin syystä ovat tässä asiassa enemmän oikeassa kuin me, vaikka en oikein tiedä miksi.
Muutos 1980-lukuun on tietenkin selvä. Niin sanottu poliittinen korrektius otti silloin vasta ensi askeleitaan Suomessa. Anglosaksisessa maailmassa se sen sijaan oli jo hyvässä vauhdissa ja vitsinkertojat löysivät herkästi itsensä leivättömän pöydän äärestä, jossa loukkaantujille määrättiin heidän kärsimyksistään käsittämättömiä summia. Tällaista ei meillä vielä ollut.
Nyt kaikki on toisin ja voimme olla ylpeitä siitä, ettemme enää puhu tai edes ajattele sopimattomia, vaan meilläkin yhteiskunnan päällysrakenne ja objektiivinen perusta vastaavat täysin toisiaan ja elleivät muuten rupea vastaamaan, niin mätkäistäänpä todellisen vapauden eli välttämättömyyden uhmaajille kunnon sakot. Näin se totalitarismin rakentaminen on ennenkin edennyt.
Vai onko ihmisten maku todella muuttunut? Yleisen sallivuuden lisääntyessä esimerkiksi seksuaalivähemmistöt eivät enää ole tabu, joten niiden naurettavuuspotentiaali on olennaisesti vähentynyt, mutta tuskin hävinnyt. Sukupuoleen liittyvät akka/ukkovitsit ovat myös hieman vähemmän huvittavia sukupuoliroolien muutoksesta johtuen: mikäli on täysin sallittua, että ukko on akkamainen ja päinvastoin, ei vitsille jää kovin paljon tilaa eikä tarvetta.
Mutta entä uskonnot, joukkomurhat, seksuaalirikokset ja muut perversiot? Kaikki ei todellakaan ole vielä muuttunut täysin sallituksi, nimenomaan uudet kiellot ja tabut luovat tilaa ja tarvetta vitsille. Ihminen on taipuvainen ymmärtämään enemmän kuin poliittinen korrektius haluaisi sallia ja vitsin paikka on juuri siinä: se on tie vapauteen, tai oikeastaan auttaa näkemään sen edes vilahdukselta.
Eikö siinä muka ole yhtään mitään naurettavaa, että tänne meidän maahamme jonnekin keskelle Pohjois-Karjalaa hankitaan maailman kaikkein primitiivisimmistä maista satamäärin muslimeita, jotka eivät voi syödä sianlihaa, koskettaa koiria, näyttää kasvojaan julkisella paikalla ja niin edelleen? Pelkäänpä, että tästä ja muista vastaavista nykyajan ihmeistä tullaan kyllä veistelemän vitsejä vaikka se kuinka kiellettäisiin. Tosin vitsin elintila kutistuu silloin, kun parodia on käynyt mahdottomaksi.
Etenkin koululaiset ovat aina olleet niin sanotun mustan huumorin mestareita. Kuten kreikkalaisessa tarustossa tapahtuvat kaikki mahdolliset kammotukset, mitä ihminen kykenee kuvittelemaan, samoin lapsen mielikuvitus luo hirviöitä, jotka sitten tapetaan vitsin voimalla. Totalitaarinen ajattelu ei lainkaan hyväksy sitä, että hirviöitä edes kuvitellaan, mutta lapset ovatkin yhä villejä, sivistymättömiä olentoja, joissa on sekä jaloutta että myös raakuutta.
Vitsien vastustajat tekevät toivotonta työtä. Orwellilainen newspeak saattaa kyllä kertoa meille, miksi se, mikä kuulostaa hauskalta ei ole lainkaan hauskaa ja miksi nauraminen väärissä paikoissa on väärin ja kuinka joistakin kansallisuuksista tai uskonnoista ei saa tehdä vitsejä, mutta toisista taas saa.
Mutta se on Sisyfoksen työtä. Turhaakin turhempaa on julistaa, ettei naurettavalle saa nauraa. Se on pelkästään naurettavaa.

30 kommenttia:

  1. Kelpaisiko tuore vitsi?

    Timo Soinille kelpaa ainoastaan jytkyt, mutta nyt taitaakin tulla mätkyt, helkkari soikoon!

    VastaaPoista
  2. Tämä ei ole vitsi, siihen tarvitaan kontrastia.

    Timo Soinille kelpaa ainoastaan jytkyt, helkkari soikoon! Soinin jytkystä Arhinmäen kasvot olivat tulipunaiset kateudesta, joten Arhinmäki ei voinut muuta kuin toivottaa Soinille ikuisia tulipunaisia liekkejä helvetissä.

    VastaaPoista
  3. Helvetti.

    Niinhän se on, että kommunistit eivät usko jumalaan eli luovuuteen, vaan ainoastaan helvettiin eli tuhoamiseen. Vitsit ovat vähissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helvetistä ei kukaan ole palannut takaisin vitsejä kertomaan. Nitsit ovat vähissä.

      Poista
    2. "Helvetistä ei kukaan ole palannut takaisin vitsejä kertomaan."

      Venäjän 1900-luvun suurin kirjailija Solzhenitsyn kertoi mitä maanpäällisessä helvetissä tapahtui, mutta kävikin hyvin vitsikkäästi: Solzhenitsyn sai perspotkut Länteen.

      Venäjä tunnettiin kansojen vankilana, mutta Suomi karkasi vankilasta. Vankikarkuria tietenkin yritettiin saada takaisin, mutta todellisen vapauden Suomi sai vasta kolmen sodan jälkeen.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Katselin 18v TV:ta Vietnamin sodan aikana.

    Toimittaja haastatteli Mekongin rannalla piiritetyssä Pnompenhissä hyvin kireää kenraali Lon Nolia joka puolusti kaupunkia. 2 päivää kuluisi ja punakhmerit tyhjentäisivät kaupungin.

    Toimittaja ei ensin meinannut osata sanoa mitään. Kysyi sitten: "Teillä taitaa mennä todella huonosti". Kenraali katsoi ensin hölmistyneenä toimittajaa. Hymyili, naurahti ja sanoi sitten "No niin taitaa".

    Huumori voi laukaista hetkeksi melkein minkä tahansa tilanteen.

    VastaaPoista
  7. Totena kerrottu: Suomalainen joukkue oli jatkosodassa huomanut jääneensä saarroksiin. Vänrikki sanoi: "tää olis karmee tilanne, jos tää o.is totta!". Kaikki nauroivat, minkä viholliset kuulivat.Saattoi vaikuttaa molempien osapuolten moraaliin, kuulemma ainakin jutun kertojat pelastuivat. Kuulemma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on: viimeisin kertoja on vielä elossa.

      Poista
  8. "Kurjinta ei ole siellä, missä nauraminen on kielletty, vaan siellä, missä se on pakollista", sanottiin itämailla aikoinaan.

    Olemme täällä siis päässeet onnistuneesti ensimmäiseen vaiheeseen. Mitä pitää tapahtua, että pääsemme viimeiseen?

    "Mitä eroa on Stalinilla ja automaattipesukoneella? - Stalin laittaa lingotut vielä naruun roikkumaan."

    Kuolemalla vitsailu on nykyään vaarallista. Sillä tavalla paljastuisi tekopyhyys eli viime kädessä se, ettei kuolema siellä SNTL:ssa tai muualla lopulta olekaan meille niin tähdellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ettei kuolema siellä SNTL:ssa tai muualla lopulta olekaan meille niin tähdellistä."

      "Yhden ihmisen kuolema on tragedia, mutta miljoonien ihmisten kuolema onkin vain tilastoja", -- sanoi Stalin. -- Ha, Ha, Haa.

      Poista
    2. "Olemme täällä siis päässeet onnistuneesti ensimmäiseen vaiheeseen. Mitä pitää tapahtua, että pääsemme viimeiseen?"

      Tuntuuko tarvetta päästä siihen "viimeiseen" vaiheeseen? Siihen, missä nauraminen on pakollista. Siis "päästä", ei "joutua"...

      Poista
    3. No ei todellakaan. Tällä tiellä kääntyisin mieluiten takaisin.

      Poista
    4. Onko siis joku kieltänyt nauramasta?

      Poista
    5. Missä maailmassa elää hän, joka ei ole huomannut naurukieltoja?
      Suosittelen feminististä kirjallisuutta ja muutaman mehevän vitsin julkaisemista vaikkapa netissä. Ne löytyvät vaikkapa Kilon poliisista, jos ei muuten tule mieleen.

      Poista
    6. Minä valikoin lukemiseni. Nauran, kun naurattaa. Itken, kun itkettää. Kukaan ei ole toistaiseksi kieltänyt kumpaakaan.

      Feministit eivät ole (ainakaan minun) niskan päällä. Minulla ei ole addiktiota lukea feminististä kirjallisuutta.

      "Muutaman mehevän vitsin julkaisemista" en edes harkitse. Jo pikku lapsena opin, että ei pidä olla yllytyshullu.

      Silloin kun meheviä vitsejä "viljellään" toisten loukkaamistarkoituksessa, ollaan mielestäni kaukana sydämen sivistyksestä. Eikä välttämättä tiedosteta, että loukatulla osapuolellakin voi olla painavia "argumentteja". (Esim. Charlie Hebdon tapaus.)

      Sitten ruvetaan vakavalla naamalla puhumaan "sananvapaudesta", joka on näille vitsien murjaisijoille ainoa pyhä asia. Vapaus loukata verisesti kanssaihmisiä ja samalla vaatia, että nämä eivät saa reagoida loukkauksiin...

      Muslimitkin ovat ihmisiä. Ihmisarvo kuuluu jokaiselle tasavertaisesti.

      Poista
    7. Hartaan uskovaisen ihmisarvo siis laskee, koska hänen uskomustaan tai uskonnollista instituutiotaan on arvosteltu? Uskonto ja sen loukkaamattomuus siis määrää ihmisarvon?

      Kuten sinäkin teet, pitäisi hartaan uskovaisenkin voida odottaa valikoivan lukemisensa. Netin viljelmillä voi kuka tahansa kyllä loukkaannututtaa itsensä verisesti, kunhan jaksaa yrittää. Tervettä toki olisi, että pystyisi kiihkottomasti lukemaan muutakin kuin sitä omaa aapistaan. Voisi vaikka oppia jotain.

      Älykäs muhamettilainen reagoisi samalla mitalla omalla pilakuvallaan. Valitettavasti heidän loukkaamaton ja tosi uskontonsa kieltää ihmisten piirtämisen.

      Euroopassa on tai ainakin kuuluisi olla täysi vapaus kritisoida ja vastata kritiikkiin. Solvaaminen, väkivaltaisuus yms. tunneperäiset käsittelytavat ("sydämen sivistys"?) ovat oma asiansa. Jos saapuu toiseen kulttuuripiiriin, jossa edellisen loukkaavat asiat eivät enää ole loukkaavia, kumman kuuluu sopeutua: tulijan vai ympäristön?

      Poista
    8. Ei ihmisen ihmisarvo laske siitä, että "hänen uskomustaan tai uskonnollista instituutiotaan on arvosteltu".

      "Uskonto ja sen loukkaamattomuus siis määrää ihmisarvon?"

      Et tainnut ymmärtää lukemaasi? Ehkä kirjoitin vaikeatajuisesti?

      Se että "ihmisarvo kuuluu jokaiselle tasavertaisesti", tarkoittaa, että jokaisella (siis: J O K A I S E L L A) ihmisellä on muiden ihmisten kanssa tasavertainen ihmisarvo rodusta, uskonnosta, elämänkatsomuksesta, sukupuolesta... etc. RIIPPUMATTA.

      Konditionaalin käyttö ('pitäisi', 'pystyisi', 'voisi', 'reagoisi', 'kuuluisi olla'... etc.) osoittaa hurskasta toivetta, joka - valitettavasti - ei toteudu edes omanna elämässämme.
      - Minun pitäisi toimia viisaammin, mutta kun...
      - Minun pitäisi olla ahkerampi, mutta kun...

      Jos halutaan etsiä ja löytää "älykäs muhamettilainen", joka toimii odottamallamme tavalla, niin pilakuvien piirtäminen Muhammedista ei ole paras keino. Ensimmäiseksi löydämme kalashnikovia käyttävän ryhmän. Tämän jälkeen etsintä jää muiden rohkeiden tehtäväksi.

      Sydämen sivistys kuuluu ihmisyyteen. Tunteet kuuluvat ihmisyyteen. Tunteettomuus on psykopatiaa.

      Poista
    9. Jos siis uskonnolla ei ole tekemistä ihmisarvon kanssa, ei uskonnon arvostelullakaan pitäisi olla vaikutusta kenenkään ihmisarvoon. Miksi sitten liität ihmisarvon tähän keskusteluun?

      Tunteet meillä kaikilla tietysti on niin hyvässä kuin pahassa. Olennaista on, että pitää hyvät ja pahat tunteensa kurissa silloin, kun täytyy saada rationaalisia päätöksiä tai keskusteluja aikaan.

      Tuo tasavertainen ihmisarvo vasta hurskasta puhetta onkin. Se on utopia, kuten kommunismi tai synnitön maailma, johon voi kyllä pyrkiä, mutta jonka olemassaololla et voi todistaa mitään. Lisäksi siinä on vahva subjektiivinen kokemus. Menetätkö yöunesi, kun salakuljettajan paatissa muutama kymmenen henkeä uppoaa Välimerellä? Entä silloin, kun äitisi on kuollut edellispäivänä? Ihmisiä arvostetaan ja arvotetaan eri tavoin tässä maailmassa. Objektiivisin tapa tänä päivänä on vissiin raha.

      Poista
    10. "1)Jos siis uskonnolla ei ole tekemistä ihmisarvon kanssa, ei uskonnon arvostelullakaan pitäisi olla vaikutusta kenenkään ihmisarvoon. 2) Miksi sitten liität ihmisarvon tähän keskusteluun?"

      1) Tämänhän piti olla jo selvää, että jokaisella ihmisellä on tasavertainen (absoluuttinen) ihmisarvo, joka ei riipu mistään tämän maailman ihmisten lausumista arvostelmista. Se että joku ihminen ei tunnusta toisen ihmisen ihmisarvoa ei tee tyhjäksi (ei edes vähennä) tämän toisen ihmisen ihmisarvoa.

      2) Liitin 'ihmisarvon' tähän keskusteluun siksi, että kyselevä ihminen voisi yrittää ymmärtää, että toisen ihmisen halveksuminen on samalla itsensä halveksumista.

      3)"Tunteet meillä kaikilla tietysti on niin hyvässä kuin pahassa. Olennaista on, että pitää hyvät ja pahat tunteensa kurissa silloin, kun täytyy saada rationaalisia päätöksiä tai keskusteluja aikaan."

      3) Charlie Hebdon tapaus lienee ääriesimerkki pyrkimyksestä "saada rationaalisia päätöksiä ja keskusteluja aikaan".

      Rationaalisia päätöksiä ja keskusteluja kyllä (ehkä) saatiin aikaan, mutta millä hinnalla?

      En ole pyrkinyt todistamaan mitään.
      Tosiasian toteamiseen ei liity mitään subjektiivista kokemusta.
      (vrt.: 2+2=4)

      En ole menettänyt yöunia laivojen uppoamisen takia. En tsunamien tai maanjäristyksien takia. Olin läsnä, kun äitini sulki silmänsä viimeisen kerran. Nukuin seuraavan yön rauhallisesti.

      Tasavertainen ihmisarvo realisoituukin kuolemassa. Mitään ei saa mukaansa tuonpuoleiseen.

      Mielestäni tämä suomalainen sananlasku on hyvä elämänohje:
      "Arvaa oma tilasi, fnna arvo toisellekin."

      Poista
    11. "Liitin 'ihmisarvon' tähän keskusteluun siksi, että kyselevä ihminen voisi yrittää ymmärtää, että toisen ihmisen halveksuminen on samalla itsensä halveksumista."

      En ole puhunut ihmisten halveksunnasta mitään, vaan käsittelin uskontojen ja muiden dogmien kritisointia. Ihmisten pitäisi olla kykeneviä vertailemaan eri dogmeja ja irrottamaan itseään niistä sen verran, ettei ajattele hyökkäyksen dogmia vastaan olevan hyökkäys häntä ja hänen ihmisarvoaan vastaan. Valtaosa on kykeneviä, eivätkä he tarvitse sijaisloukkaantujia, kuten terroristeja, puolustelemaan ihmisarvoaan.

      Poista
    12. On hurskaita toiveita ajatella, että "Ihmisten pitäisi olla kykeneviä vertailemaan..."

      Tuollainen "ihmisten pitäisi olla kykeneviä" -ajattelu on tarpeen aloittaa ITSESTÄ ja omasta ajattelustaan: "Olenko MINÄ ITSE kykenevä kyseenalaistamaan omat pyhimmät arvoni (jos niitä on?) ja nauramaan niille yhdessä pilkkaajien kanssa?" Olemaan periaatteellisesti periaatteeton. Tai: periaatteettomasti periaatteellinen.

      Konditionaali-ilmaus (-'isi') sisältää sen tosiasian ("faktan"), että ihmiset EIVÄT OLE kykeneviä kyseisenlaiseen rauhanomaiseen kognitiiviseen käyttäytymiseen. Vaikka "valtaosa" olisikin kykenevä, niin mitä sitten?

      On toiveajattelua (=hurskaita toiveita) ajatella, että tähän maailmaan tulisi joskus sellainen aika, jolloin toisilleen vastakkaiset ismit naureskelisivat yhdessä hyväntahtoisesti toisilleen, toistensa omaan vakaumukseen kohdistuvasta pilanteosta. Eikä kukaan niinsanotusti "polttaisi päreitään".

      Näillä terroritekojen suorittajilla ei ole kysymys "ihmisarvonsa puolustelemisesta". Ennemminkin kysymyksessä lienee primitiivireaktio. Sellaiseen (reaktioon) ärsyttäminen on mielestäni tyhmyyttä. Se ei ole rakentavaa kritiikkiä. Se on itsemurhakandidaatin toimintaa. Mikä on nähty käytännössä.

      Poista
    13. Tietenkään sivistystä ei synny tyhjästä. Ihmisten täytyy tulevaisuudessa olla oppineempia selvitäkseen niin työelämän kuin kansainvälisyyden (esim. Venäjä) haasteista. Pysyvätkö kaikki tässä mukana? Ei vissiin, kuten väitätkin. Tästä voi syntyä konflikteja. Kuinka ne ratkaistaan?

      "Tuollainen "ihmisten pitäisi olla kykeneviä" -ajattelu on tarpeen aloittaa ITSESTÄ ja omasta ajattelustaan..."

      Jos tarkoituksesi oli tällä(kin) piikitellä henkilöäni, niin voin vakuuttaa, että vähintään pyrin ymmärtämään arvojani, normejani, kivitaulujani yms. kohtaan kohdistuvaa kritiikkiä (sen nyt on varmaan tästä pitkästä viestiketjustakin huomannut). Ymmärtäminen voi olla hankalaa, jos kritiikki ei esitä perusteitaan ja/tai, kuten totesit, se perustetaan lähinnä omiin arvoihin.

      Jos pilakuvan julkaisu on tyhmyyttä, koska joku uskonnollis-etnisen vähemmistön jäsen voi pillastua siitä, niin eikö samasta syystä ole tyhmyyttä haalia maahan merkittävä vähemmistö ihmisiä, joista joku voi pillastua, kun ei sopeudu, sulaudu tai integroidu paikalliseen kulttuuriin (lukemani ja kuulemani perusteella se on yleisempää kuin pilakuvat)? Vaihtoehtoisesti: paikallisväestön äärikansalliset piirit, joista joku voi pillastua, koska ei sopeudu kasvavaan monikulttuurisuuteen. Tuplavahinko?

      Poista
    14. Missään vaiheessa minulla ei ole ollut, eikä ole, tarkoitusta piikitellä kenekään henkilöä. Kun kirjoitan:

      "-ajattelu on tarpeen aloittaa ITSESTÄ ja omasta ajattelustaan...",

      - niin tarkoitan tällä ennen kaikkea ITSEÄNI. Minulle itselleni on tarpeen päästä turhasta jossittelusta ja pirujen maalaamisesta seinälle, kun ajattelen tätä aikaa ja tulevaisuutta.

      "Jos pilakuvan julkaisu on tyhmyyttä, koska joku uskonnollis-etnisen vähemmistön jäsen voi pillastua siitä, niin eikö samasta syystä ole tyhmyyttä haalia maahan merkittävä vähemmistö ihmisiä, joista joku voi pillastua, kun ei sopeudu, sulaudu tai integroidu paikalliseen kulttuuriin (lukemani ja kuulemani perusteella se on yleisempää kuin pilakuvat)? Vaihtoehtoisesti: paikallisväestön äärikansalliset piirit, joista joku voi pillastua, koska ei sopeudu kasvavaan monikulttuurisuuteen. Tuplavahinko?"

      ..."haalia"... "joku voi pillastua"...

      Tuosta pilakuvien julkaisemisen tyhmyydestä on selvää konkreettista näyttöä. Nuo puheena olevan kaltaisten pilakuvien piirtäjät tarvitsevat jatkuvan turvamiespalvelun.

      Ei ole kysymys siitä, että "VOI PILLASTUA" vaan kysymys on siitä, että pillastuu VARMASTI.

      Jos - tämän tietäen - ihminen kuitenkin haluaa jatkaa tuota mieliharrastustaan hän on joko tyhmä tai itsemurhakandidaatti.

      Poista
  9. "Voi teitä, jotka nyt nauratte! Te saatte surra ja itkeä." (Luuk. 6:25)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Voi heitä"

      There was a laughing devil in his sneer,
      That raised emotions both of rage and fear,
      And where his frown of hatred darkly fell,
      Hope withering fled, and Mercy sighed farewell!"

      Lord Byron, "The Corsair"

      Poista
  10. "Orwellilainen newspeak saattaa kyllä kertoa meille, miksi se, mikä kuulostaa hauskalta ei ole lainkaan hauskaa."

    Suomen Kuhmon kaupunki ja Venäjän Karjalan Kostamuksen kaupunki allekirjoittivat sopimuksen ystävyyssuhteiden varmistamiseksi tuhanneksi vuodeksi eteenpäin.

    Juhlahumun pikarikilistysten lomassa ketään ei kiinnosanut se, miksi suomalaisten Neuvosto-Karjalaan aikoinaan rakentama Kostamuksen rautarikastamo ei enää maksakaan veroja Karjalan tasavallalle, vaaan ne menevät Moskovalle.

    Juhlahumun paisteessa on myöskin epäsoveliasta kysellä mitä kuuluu paikalliselle väestölle, karjalaisille, joiden mailta Kalevala-eepoksen runot Lönnrot oli aikoinaan käynyt keräämässä. Tämän kansan olemassaolo kansana on vaarassa.

    Juhlahumu ei tunne häpeää mistään asioista, se on vain paikallista YYA-huumetta.

    VastaaPoista
  11. Vitsit on Vähissä
    -virolainen vitsi

    VastaaPoista
  12. Vitsien vitsi

    Nyt se on sitten tapahtunut, se reformaatio (teologian ylioppilas Timo Laaninen sekoilee evoluutiosta ja revoluutiosta). En siitä saa kunnia minä maallikko, etkä Sinä kirjanoppinut, vaan pikemmin juoksupoika Mikael Jungner.

    Kyse on kuvien kaatamaisesta, kuten Luther tiesi. Jungner joutui häpäisemään rautahökötyksen Hakaniemessä, koska naapurikansan naisen kauneutta symbolisoivan patsaan tervaaminen ja höyhentäminen Eteläsatamassa olisi näyttänyt liian rivolta. Oivalsin tämän eilen, siis väärän patsaan uhraamisen.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.