keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Rajattomuuden kaamea syvyys



Onko tyhmyydellä rajoja?

Tyhmyys on valtava luonnonvoima, jonka voittamiseksi ihmiskunta on paljon saanut työskennellä ja kärsiä. Mitään lopullista voittoa ei kuitenkaan ole edes näköpiirissä, sillä edellisten sukupolvien saavutukset periytyvät vain osittain, kasvatuksen kautta, tai eivät ollenkaan.
Vaikka voisi kuvitella, että lisääntynyt koulunkäynti ja tiedotusvälineiden kautta tulviva informaatio vähentäisivät tyhmyyttä, eivät ne ole saaneet aikaan mitään oleellista parannusta itse ydinasiassa. Ehkäpä asia peräti on aivan päinvastoin.
Tyhmyydessä, sanan syvimmässä ja tärkeimmässä merkityksessä, ei nimittäin ole kysymys älyllisestä suorituskyvystä tai siis sen puutteesta, vaan henkisten ja muidenkin kykyjen käyttämisestä tolkuttomalla tavalla.
Generalissimus Suvorov, jota myös presidentti Kekkonen siteerasi, sanoi joskus, että pölkkypäisyys tuottaa paljon onnettomuutta ja tässä juuri on asian ydin. Tyhmyri ajaa alkuvoimaisella innolla asiaa, jonka luulee onnellistuttavan koko ihmiskunnan, mikäli se vain ymmärtää tulla tähän toimintaan mukaan.
Hänen ei tarvitse koskaan olla yksin, sillä niin suurta tyhmyyttä ei olekaan, ettei se saisi puolelleen laumaa, joka haluaa luopua omasta ajattelustaan eli heittää aivot narikkaan, kuten on tapana sanoa.
Toki kaikki tyhmyys ei ole yhtä puoleensavetävää, kaikkein suurinta suosiota nauttivat yleensä sellaiset alan kehitelmät, joissa tuomitaan vallitseva todellisuus ankarasti moralisoiden ja vaaditaan vielä menneisyyttäkin, hamaan maailman tappiin saakka, tilille siitä, ettei se ole ollut vallitsevan muodin (R-chic) mukaista.
No, eihän asiassa mitään uutta ole. Jo Aldous Huxleyn dystopiassa tarina menneisyydestä oli väännetty noudattamaan hallitsevan järjestelmän tarpeita ja George Orwell saattoi todeta, että se, joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee myös tulevaisuutta. Jokainen totalitarismi pyrkii hallitsemaan historiaa.
Menneisyys, tai pikemminkin historia, eli tarina menneisyydestä, onkin yksi tärkeimmistä taistelukentistä, jolla kulloinkin vallitseva tyhmyys joutuu kohtaamaan terveen järjen muodostaman vastarinnan ja yrittää sen murtamista.
Historia ja erityisesti menneisyydestä periytyvät dokumentit ovat kiusallinen muistutus siitä, ettei maailma ole aina ollut sellainen, jollainen sen pitäisi.
Neuvostoliiton järjestelmän Akilleen kantapäänä oli klassinen kulttuuri, jota opiskelemalla oppi piankin ymmärtämään, ettei järjestelmän vakuuttelu siitä, että se olisi ihmiskunnan suurten humanistisen perinnön oikeutettu jatkaja, voinut pitää paikkaansa.
Vapaa historiantutkimus puolestaan saattoi helposti osoittaa, ettei tarina hirveästä sorrosta ja taantumuksesta ja vallankumouksen tuomasta edistysloikasta kohti suurinta mahdollista onnentilaa voinut pitää paikkaansa.
Niinpä kriittinen historiantutkimus kiellettiin, mutta kulttuuria ja sen dokumentteja ei. Toki niitä voitiin paikoin käyttää menneisyyden mustamaalaukseen, kuten Domostroita, jossa määriteltiin perheen pään isäntävalta osana jumalallisen järjestyksen hierarkiaa.
Siinähän todettiin tähän liittyvän myös rangaistusvallan. Vilkkaalla mielikuvituksella varustettu henkilö saattoikin sitten päätellä menneisyyden olleen tältäkin osin yhtä helvettiä. Siitä oli sitten kuitenkin päästy eroon, kiitos puolueen ja vallankumouksen.
Tässä Kalevalanpäivän merkeissä näyttää meilläkin, maamme päälehdessä ilmestyneen artikkeli, jossa pöyristytään Kalevalaan sisältyneiden vaimon kuritusohjeiden takia. Suorastaan joku amerikkalainen tutkija on syyttänyt kirjaa tästä syystä.
No, onhan sekin nyt kiinnostavaa, että kirjoja syytetään. Tässä on näköjään kyseessä naisvihamielisyys, mikä R-chic -näkökulmasta onkin aikamme ja maailmamme keskeinen ongelma, myös meillä, turha kiemurrella.
Onneksi Kalevala on löytänyt puolustajankin, mutta en oikein usko, että hänen sanomansa tässä esityksessä pääsee voitolle. Olennaista, katsokaas, ei ole se, että Kalevala on historiallinen dokumentti, jolla on kulttuurissamme oma asemansa, vaan se, että löydämme siitä niin sanotusti poliittisesti epäkorrekteja asioita.
Olisi varmasti turha huomauttaa, että sellaisia löydämme kaikesta menneisyyteen liittyvästä, aivan kaikesta. Sitä paitsi löydämme sellaista myös nykyisyydestä, sillä asia johtuu siitä, että tuo poliittinen korrektius on aikamme R-chic ja sellaisten ominaisuuksiin kuuluu, että ne ovat aina sovittamattomassa ristiriidassa sekä vallitseva todellisuuden, että terveen järjen kanssa.
Tiedämme kyllä, ettei menneisyys ei ole sellainen, kuin sen pitäisi parhaimmillaan olla. Eipä ole nykyisyys eikä tulevaisuuskaan, ei sikäli.
Mutta mitä sitten voisimme tehdä, että ainakin tulevaisuudesta tulisi parempi?  Pitäisikö meidän lakata lukemasta Kalevalaa, tai mikäli olemme jo lakanneet, kuten näyttää, estää sen kappaleita tulevaisuudessa joutumasta ihmisten käsiin?
Ehkä voisimme ainakin avoimesti puhua Kalevalaan sisältyvästä pahuudesta, tarkoittaen nyt perheväkivaltaa eikä esimerkiksi murhia ja tappoja, jotka kuuluvat jokaiseen kunnon lukemistoon?
Miksei perheväkivallan teemasta ole puhuttu tutkijapiirien ulkopuolella, kysyy Helsingin Sanomien kirjoittaja?
Niin, miksi? Tuntuuko sinustakin, rakas lukija, siltä, että vastuun raskas taakka lankeaa yllesi? Olemmeko me kaikki syyllisiä? Vai ovatko tutkijat erityisen syyllisiä, kun kerran tietävät, eivätkä sittenkään puhu? Kirjoittajaa voimme varmaankin kiittää siitä, että hän on paljastanut taas yhden tabun.
Mahtaako niitä kuitenkin vielä olla jäljellä? Ehkä niitä on rajattomasti?

12 kommenttia:

  1. ”Ehkä voisimme ainakin avoimesti puhua Kalevalaan sisältyvästä pahuudesta, tarkoittaen nyt perheväkivaltaa eikä esimerkiksi murhia ja tappoja, jotka kuuluvat jokaiseen kunnon lukemistoon?
    Miksei perheväkivallan teemasta ole puhuttu tutkijapiirien ulkopuolella, kysyy Helsingin Sanomien kirjoittaja?”

    Helsingin Sanomien kirjoittaja ei ole näköjään kuullutkaan Maksim Gorkin teossarjasta ”Детство, отрочество, юность” (Lapsuus, puberteetti-ikä, nuoruus), puhumattakaan siitä että olisi lukenut sen. Teossarja on niin ilkeää lukukokemusta perheväkivallan suhteen, ettei ole mikään ihme, että koska se ei nostata suur-ylpeyttä Pyhästä Venäjästä, niin se painettiin villasella. Teossarja on kuitenkin kulttuuri-ihmisten ”must”.

    Kyseinen Helsingin Sanomien kirjoittaja on ilmiselvästi venäläistä syntyperää, koska hänen selkärangassa elää perinteinen muisto lapsiin kohdistetusta väkivallasta perheessä. Maksim Gorki kuvasi miten perheenpää kasvatti lapsiaan tottelevaisuuteen tulevaisuutta silmällä pitäen. Lapsille piti antaa kunnon selkäsauna joka päivä, että muistaisivat olla kilttejä seuraavana päivänä, vaikka eivät olleet sinä päivänä tehneet mitään pahaa.

    Maksim Gorki kuvaa teossarjassaan kuuliaisuusoppiaan: hänen isänsä humalassaan pieksi Maksimin paljasta selkää säpäleisellä kepillä, josta ihoon meni paljon piikkejä. Mummon tehtävänä oli sitten vetää ihosta kaikki piikit pois ja hoitaa poikaa.

    Kyseinen Helsingin Sanomien kirjoittaja on ilmiselvästi venäläistä syntyperää, koska hän ei vaivaudu vertaamaan Kalevalaa Venäläiseen kansanrunouteen, vain sen takia että Venäjällä ei ole mitään Kalevalan vertaista.

    Kyseinen Helsingin Sanomien kirjoittaja on ilmiselvästi venäläistä syntyperää, koska Kalevala on hänen mielestään perheväkivallan syntipesä.

    VastaaPoista
  2. " Olisi varmasti turha huomauttaa, että sellaisia löydämme kaikesta menneisyyteen liittyvästä, aivan kaikesta. Sitä paitsi löydämme sellaista myös nykyisyydestä, sillä asia johtuu siitä, että tuo poliittinen korrektius on aikamme R-chic ja sellaisten ominaisuuksiin kuuluu, että ne ovat aina sovittamattomassa ristiriidassa sekä vallitseva todellisuuden, että terveen järjen kanssa.
    Tiedämme kyllä, ettei menneisyys ei ole sellainen, kuin sen pitäisi parhaimmillaan olla. Eipä ole nykyisyys eikä tulevaisuuskaan, ei sikäli."

    Niin, tuleepa vielä sekin aika, jolloin myös nyt elämämme nykyhetki on muuttunut menneisyydeksi, ja ehkäpä on mahdollista, että myös ns. ajan tuulten suunta voi muuttua. Joten tuolla logiikalla nämä tämän päivän menneisyyttä armottomasti ruoskivat ja kaikenlaisia "paljastuksia" tehtailevat besserwisserit ja gutmenschit tulevat silloin vuorostaan olemaan niitä, joiden ympärillä ristiinnaulitse!-huudot tuolloin kajahtelevat. Tämän päivän syyttäjät voivat olla jo niitä huomisen syytettyjä. Ja kuta innokkaammin on itse osallistunut yleisiin riekkujaisiin "ajan hengessä", niin sen vähemmän sitten löytynee enää niitäkään, jotka haluavat näille sittemmin paitsioon joutuneille tarjota sääliä tai edes ymmärtämystä, kun nämä sitten vuorollaan joutuvat altavastaajien asemaan. Kuinkahan monelle Hyvälle Ihmiselle(TM) on tullut mielenkään, että noinkin siinä voi vielä käydä?

    VastaaPoista
  3. Istuin kerran erään Itä-Euroopan sorrettujen kansojen edustajan vieressä illallisilla ja hän sanoi säilyneensä kommunistiajoista täyspäisenä mm. sen vuoksi että oli lukenut Lindgrenin Katto-Kassisen. Lindgreniäkin on sensuroitu. On harmi, ettemme voi hänen järkevää mielipidettään kuulla näihin sensuuriasioihin. Kaikki mitä hän kirjoitti on tietysti sopimatonta monelle. Pitäisi vain pidättäytyä itse silloin lukemasta ja välttää samalla kieltämästä muilta sitä iloa. Se on kai Voltairen valistuksen projektia, mutta taitaa hänkin olla tiensä päässä. Ja jos naisasioita kaivellaan, kyllä hänellekin syytös postuumisti napsahtaa.

    VastaaPoista
  4. Kuuntelinpa mainion Ylemme ohjelmaa aikamme valeuutisista. Siinä ylen arvostetut toimittajat keskustelivat valeuutisista ja sen semmoisista. Lopetin kuitenkin kuuntelun, kun ohjelman vetäjä kysyi nykyisen perinteisen median uutisten tasosta, johon sai vastauksena, että se on parempi kuin koskaan ja perusteluna oli, että perinteinen media valitsee sentään uutisensa eettisin perustein.

    VastaaPoista
  5. On se kamalaa olla suvaitsevainen/femninisti, kun pitää uskoa, että menneisyydessä kaikki olisi ollut paremmin, jos vain ihmiset olisivat syntyneet enkeleiksi, eikä vajavaisiksi ihmisiksi tai peräti suomalaisiksi.

    Uskonnoissa historia nähdään aina Jumalan sanana.
    Ihminen on femninisti silloin, kun hän ei usko, että historia on väärentämätöntä totuutta, joka pitäisi uskoa yhtä lujasti, mitä uskovaiset uskovat omaan loistavaan menneisyyteen, jolloin jokainen teko oli Jumalan naruista johtuva. Uskovaiset mielellään muistelevat omaa loistavaa mebneusyyttään joka jostain syystä päättyy aina viimeisen profeetan kuolemaan. Sen jkälkeen uskovaiset joutuvat elä,ään vajavaisessa maailmassaan, missä kaikki olisi loistavasti, jos vain ihminen ei olisi jatkanut historian kirjoittamista.

    Huomataan, että femninisti kieltää kaiken historian ja odottaa, että jostain Kuolleen meren lähettyviltä löydettäisiin aito feministinen kirjakäärö, joka kertoisi, miten kaikki on joskus ollut täydellistä, eikä mitään kehitystä apinasta ihmiseksi voinut olla.

    Kiitoksia jälleen kerran Timolle, joka jatkoi suurenmoisella tavalla kirjotuksiani siitä, miten valkoisen miehen taakka on pelkkä olkiukko, jolla halutaan yhtäläisesti kieltää ihmisen rotujen kehityshiostoria, jolla feministit haluavat lujasti uskoa, ettei ihminen milloinkaan saa olla ollut keskeneräinen, vaan feministien unelmissa mies on ollut menneisyydessä joku hellyttävä koiranpentu, joka naukuu kivasti kosteilla silmillään, mun sitä silittää... Mutta sitten pennusta kasvaa koira, joka kusee...

    Ikään kuin feministit olisivat tänä päivänä absoluuttisen jumalisia, jotka eivät milloinkaan voi tehdä mitään väärää. Suosittelen feministeille Jane Goodallin tarinoita, missä apinat ovat apinoita ja tekevät lajilleen tyypillisiä tekoja. Tai sitten femistit voisivat mennä vaikka yksin Keskuspuistoon katsomaan, miten elävät täydelliset eläimet, eivätkä ne mitenkään häiritse toisiaan seksuaalisesti.

    Voi tietysti olla, että feminstit haluavat miesten olevan jumalia ilman minkäänlaista kehityshistoriaa. Siinä tapauksessa suosittelen kaikille Kreikan jumaltaruja.

    VastaaPoista
  6. Suvaitsevaista kansanosaa harmittaa, että kansallismielinen ihminen arvostaa omaa kulttuuriaan ja suhtautuu kriittisesti monikulttuuri-intoon. Kun maahanmuuton yhteydessä on tullut esille monenlaista barbariaa, jota suvakinkin on sellaisenaan hankala puolustaa, edistykselliset ovat jatkokehittäneet vanhan ajan neulanpistopolitiikkaa muistuttavan menettelyn. Tällä kerralla maalina on suomalaisuus. Ja tarkoituksena on osoittaa, että mikä tahansa rajojen yli tuleva vitsaus on vain kalpea aavistus siitä, mikä täällä on aina ollut riesana. Vaikkapa vaimojen kurittaminen.

    VastaaPoista
  7. ”Onko tyhmyydellä rajoja?”

    Onko tyhmyydellä rajoja? Eipä taida olla, koska ainoastaan viisautta/elämänkokemusta/tietopankkia/intellektuaalista näppäryyttä/jne. voidaan mitata tietyin mittarein. Perustana ovat tietysti koulun/korkeakoulun/yms. todistukset aina professorin pätevyyttä korostavia hymyjä myöden.

    Onko tyhmyydellä rajoja? Ei ole. Koska oikeata tyhmyyttä ei voi mitata millään mittarein. Kukaan ei haista/havaitse/huomaa/aavista/jne. sitä, että joku tyhmä/tyhmistetty/aineilla pumpattu/jne. vetää narusta ja räjäyttää itsensä/lyö puukolla/ampuu jostakin välineestä/jne.

    Onko tyhmyydellä rajoja? Ei ole. Koska ns. suomettuminen synnytti Suomeen professionaalisia tuuliviirejä, jotka professorien arvokkuudella väittävät mihin suuntaan Suomen on kuljettava Marxin/Engelsin/Leninin/Stalinin/Kremlin/Putinin toivomusten mukaan. Tämän tyhmyyden ”viisautena” on se, että Suomen pitää eristäytyä ihanaksi saareksi/harmaaksi vyöhykkeeksi/ties mitä vittumaista muuta.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samahan se koskee hullujakin. Heistä monet kuitenkin ovat varsin kunnioitettavia persoonia. Eivät kaikki.

      Poista
  8. Hieno kirjoitus!

    Terminologia on päivän sosmediassa sekä erehtymättömässä valtamediassakin pahasti sekaisin. Termiä tyhmä käytetään synonyyminä alhaiselle IQ:lle. Tyhmää parempi sanaa kutsumaan pölkkypäätä arkisanastossa voisi olla mäntti, kusipää, pässi, tomppeli tai jotain vastaavaa termiä, joka sopii kuvaamaan kohteen toimintaa riippumatta hänen älykkyysosamäärästään. Suomessa on vallassa tuskin ketään alle 100 äö-tason, pölkkypäitä taas riittäisi vaikka vientiin.
    Valtavaihtoehdotelmissa toitotetaan, että suomalaista kulttuuria ei ole olemassakaan. Onneksi löysivät Kalevalan pöyristeltäväksi (tarkoituksena muulikulttuurin tuomiseksi Suomeen rikastuttamaan impivaaralaisten luokatonta arkea?). Voimme siis olla ylpeitä, koska ainakin akanpieksämisohjeet löytyvät, mitä tuskin juuri kukaan tietää. En ainakaan minä, joten lajikin on ohjeiden puuttuessa jäänyt väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luokattoman kehnoa argumentointia ja päättömiä ajatuksia täynnä tuo kommenttisi.

      Poista
  9. Thmyys on sisun synomyymi, thmyys on Sisyfoksen kiven pyörittämistä. Yhä uudelleen ja uudelleen pyörittämistä päästyäänkin. Sanaa sisu ei voi kääntää muille kielille, sitä on thmyys.

    S
    Sisu

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.