maanantai 19. marraskuuta 2018

Miestenpäivä


Miestenpäivän juhlat

Kun katsoin, ei kalenterissa ei puhuttu mitään miestenpäivästä, mutta kyllä sellainen on nyt 19. marraskuuta, wikipedian mukaan. Voitte tarkistaa asian.
Onhan tuo sekä oikein että kohtuullista, lupaavaakin.
Venäjällä on aina molemmilla sukupuolilla hauskaa naistenpäivänä. Silloin naiset leikkivät kuningatarta ja miehet lahjoittelevat heille kaikenlaista, kohteliaisuuksista suklaarasioihin ja kukkakimppuihin. Tätä tehdään kouluissakin, jopa ala-asteella, soveltuvin osin.
Naiset taas, sankarin osassaan elävät tuon yhden päivän niin sanoakseni leveästi. Pieni hiprakka vaikka jo aamupäivästä tai työpaikalla on ihan okei. Olisi äärimmäisen noloa ja tyylitöntä mennä sellaista paheksumaan, saati siitä marisemaan.
Venäjällä arjen ja juhlan ero onkin säilynyt kirkkaana. Meillä näyttää uusille sukupolville käyvän yhä vaikeammaksi ymmärtää, miksi jotkut päivät yleensä ovat juhlapäiviä ja mikä ero siinä on arkeen verrattuna. Se, että vaikkapa rock-konsertti tekee päivästä juhlan, on asia erikseen.
Tavallisia juhlia ei enää juhlisteta suursiivouksella, erityisten ruokalajien laittamisella ja tiettyjen ruokien säästämisellä juhlaa varten. Mikäli kaupasta käydään jotakin sesonkiin sopivaa näyttää sekin urbaanista, nuoresta henkilöstä tuntuvan tarpeettomalta ja tyhjänpäiväiseltä. Samaa vegaanimoskaahan sitä syö kuitenkin ja vatsansa kyllä saa täyteen muutakin kuin puuroa.
Mutta miestenpäivän juhlistamisen tavat taitavatkin olla vielä syntymättä. Ehkäpä siitä voisi tulla jotakin uutta!
Isänpäivähän meillä jo on, kuten myös äitien päivä ja silloin huomioidaan vanhempien roolia perheessä. Mutta eihän koko elämä ole perhe-elämää. Lisäksi on muistettava sukupuolten roolit ja tehtävät myös aviopuolisoiden välillä sekä yhteiskunnallisella tasolla. Asiaan tietenkin kuuluu muiden kuin miesten elin siis naisten osoittaa kunnioitustaan päivän sankareille.
Venäjällä juhlitaan kevättalvella Isänmaan puolustajan päivää, joka koetaan nimenomaan miesten päiväksi, vaikka naisiakin on asevoimissa ollut iät ja ajat. Silloin miehiä hellitään, ainakin puheissa.
Syy on ilmeinen, naisetkin voivat halutessaan ja tarvittaessa osallistua, mutta vastuu maan puolustuksesta on nimenomaan miesten harteilla. Asian sukupuolittuneisuus on yhtä selvä kuin se demografinen kuoppa, joka viime sodan aikana syntyi Venäjän väestöpyramidiin.
Sen jälkeen tarvittiin naisia kaikkiin mahdollisiin töihin, mutta ei tämä sitä merkinnyt, että ne haluttiin pysyvästi antaa heidän vastuulleen. Naisille piti jättää oikeus olla naisia. jos he kerran halusivat. Ja mikseivät olisi halunneet.
Normaalit miehet haluavat myös olla miehiä ja on oikeus ja kohtuus, että he voivat sen johdosta tuntea iloa ja ylpeyttä, aivan kuin naiset omasta naisellisuudestaan. Marginaalit ovat sitten oma lukunsa, ja heistä voidaan kaikin mokomin puhua alaviitteissä tai jonakin toisena päivänä.
Mutta miten miestenpäivää sitten oikein pitäisi juhlistaa? Kenelle asia kuuluu ja millä tavalla se olisi syytä toteuttaa?
En tiedä, miten naistenpäivän juhlinta käytännössä kehittyi Venäjällä. Sen virallinen aihe ja alku ovat tässä yhteydessä epäkiinnostavia. Luulen joka tapauksessa, ettei keskusjohtoinen puolue ole ollut osaton asian kehittymiseen. Sillähän oli tapana antaa yleisiä julistuksia, joiden toteuttamisesta paikallisesti sitten kaikenkarvaiset puoluekomiteat ja solut huolehtivat joka tasolla.
Siitä huolimatta tulos on ollut yhtä hauska kuin viehättävä. Naiset saavat kerrankin olla naisia oikein viimeisen päälle ja tekeytyä hieman lapsiksikin. Sehän vain kaunistaa.
Entä miehet miesten päivänä? Vähintä, mitä naiset voivat tehdä, on tietenkin pidättäytyä kaikesta motkotuksesta saati nalkutuksesta. Mutta tämähän heidän pitäisi tehdä muutenkin.
Juhlapäivä joka tapauksessa edellyttää, että sankarien mielitekoja hellitään ja heitä ylistetään edellyttämättä mitään todellisia suorituksia. Ylistys saa mielellään olla kohtuutonta ja suorastaan naurettavaakin, sillä tämä on tietenkin leikkiä. Ja leikkiähän kaikki aito kulttuuri muutenkin on.
Koska sankari on nyt jokainen mies eikä vain isät, on naisjärjestöjen roolina hemmotella jokaista kadulla kulkevaa tai työpaikallaan ahertavaa miestä. Se tapahtuu halaamalla ja iloisesti onnittelemalla. Asiaan kuuluvat myös pienet lahjat, jotka mielellään ovat erityisen miehekkäitä: pieniä alkoholipulloja, maistuvia zakuskoita ryypyn kera, hyvää tynnyriolutta, läskisoosipäivä kotona ja ravintoloissa, ilmaisia lippuja potkupallokisoihin…
Miestenpäivänä myös vaimot sanovat miehilleen, että he ovat ihan vapaita lähtemään lähikapakkaan kavereiden kanssa tai muutenkin. Valta ja kunnia ovat tänään vain miehillä ja piste.
Illalla palatessa kotona tietenkin odottaa kauniisti katettu iltapala snapsin ja kylmän oluen kanssa. Zakuskojen joukossa on mieltymyksistä riippuen myös ruokia, joita ei normaalisti ole huushollissa näkynyt: maustettua silavaa, aurinkokuivattua kalaa, rasvasilliä ja suolamuikkuja sipulin kera…
Pihtaaminen tällaisena päivänä olisi törkein kuviteltavissa oleva teko, joka romahduttaisi koko kulttuurisen innovaation uskottavuuden. Todellisen päänsäryn yllättäessä siitä hankitaan lääkärintodistus ja ollaan aidosti pahoillaan.
Paluu arkeen juhlan jälkeen on tietenkin aina jonkinlainen antikliimaksi. Silti onnistunut juhla ei mene ohi jälkiä jättämättä. Se kohottaa ihmisen pois siitä arkisesta pienuudesta, jossa hänen elämänsä pakkaa latistumaan yhdentekeväksi tylsyydeksi. Juhla on aina hetkellinen askel kohti korkeutta.
Nietzsche ei suotta sanonut, kuvitellessaan tulevaa korkeampaa ihmistä, jonka oli määrä olla suuren Yli-ihmisen esiaste, että hän eläisi jatkuvasti sellaisessa ylevässä mielentilassa, johon nykyiset yahoot (KVG, hän ei käyttänyt tätä Swiftin termiä) pystyvät nousemaan vain harvinaisina juhlahetkinä.
Mutta roolithan palautuvat taas juhlan jälkeen ennalleen. Onko kyseessä vain muunnos siitä vanhasta niin sanotusta väärän kuninkaan päivästä, jolloin pahnanpohjimmaiset nostettiin huvin vuoksi mukamas vallan käyttäjiksi yhden päivän ajaksi?
Entäpä sitten? Samanlainen funktiohan se on myös naisten päivällä, siis siellä, missä sellaista todella osataan viettää. Ei sellainen juhla asioita sinänsä muuta eikä ratkaise, mutta se auttaa ihmispoloisia ymmärtämään, että maailma voi myös olla parempi ja kauniimpi. Se luultavasti lisää intoa siihen myös pyrkiä.

15 kommenttia:

  1. Peräti kannatettavia ajatuksia miesten päivän juhlimiseksi!

    VastaaPoista
  2. Miesten päivänä veistä ja haarukkaa kotona käyttämään tottunut toimittajien suosikkipuolue Vihreiden tuore johtaja liittyy jengiin jossa Erkki Tuomioja sai sentään viikolla ruotsalaisten kollegojen kanssa diplomaattitason päivällisen Hanasaaren kulttuurikeskuksessa, ja Lapin piirin kansanedustaja ilmaisen lounaan Rovaniemellä Svenska nu-verkoston lounasseminaarissa.

    Sen verran köyhiä ollaan että kukapa ei arvostaisi ilmaista ruokaa! Tarjoaja kysyisi mitä pahaa siinä on, että osaa nauttia elämästä? Onko se väärin?

    VastaaPoista
  3. Ei meillä Suomessa!

    Tarkistin juuri Yliopiston almanakkatoimiston sivuilta.

    Huomenna on toki Lapsen oikeuksien päivä. Onko pelätty juhlien ruuhkautumista?

    Mutta eihän meillä osata juhlia oikeesti! Siis ihan oikeesti!

    VastaaPoista
  4. Wikipedian mukaan tänään vietettävän kansainvälisen miestenpäivän juhlinnan tavoitteena on kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, sukupuolten välisten suhteiden parantamiseen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja myönteisten miesroolimallien korostamiseen vastapainoksi tiedotusvälineiden tarjoamille usein kielteisille mieskuville, jotka saattavat lannistaa poikia ja miehiä tuottamasta positiivista panosta läheisiin ja yhteiskuntaan.

    Miestenpäivänä kiinnitetään huomiota miehiin kohdistuvaan syrjintään ja juhlitaan tapahtunutta edistystä ja saavutuksia kuten miesten panosta yhteisöihin, perheisiin, parisuhteisiin ja lastenhoitoon.

    Naisten ja rauhankulttuurin johtaja Ingeborg Breines sanoi vuonna 2001 miestenpäivästä: "Tämä on loistava ajatus ja tasapainottaisi sukupuolista tasa-arvoa" sekä kertoi UNESCO:n haluavan osallistua päivän järjestämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten hyvä, mutta kuka tarvitsee taas yhtä ruikutuspäivää? Sen sijaan olisi tilausta eräänlaiselle pride-päivälle, jolloin on luvallista ja suositeltavaakin kehua tavallista miestä ihan muuten vain, siksi, että hänkin on olemassa.

      Poista
    2. Kannatan.

      Reiluisti ja rennosti tilaa äijäkulttuurille ja toksiselle maskuliinisuudelle. Aliarvostettu ja sorrettu vähemmistökulttuuri nykyään.

      Poista
  5. Eipä näy suomalaisessa "vastuullisessa mediassa" kansainvälinen miestenpäivä mitenkään. En ole yllättynyt, että nykyisessä miesvihamielisessä ilmapiirissä juhlittaisiin miesten päivää. Sen sijaan uutta normaalia edustaa se, että "vastuullinen media" vaikenee miesten juhlapäivästä, ja vaikenee tietoisesti väitän.

    Vaan tästä onkin taas hauska muistuttaa, että miten Suomessa ennen juhlistettiin miestä. Rautakaudella(nykyään eletään alumiinikautta ja sen huomaa) talon, jossa oli mies, pihassa seisoi fallossymboli, jonka nimi oli kyrpä. Näin myös kun uusi pariskunta vietti häitä omassa pihassa. Tämä kyrpä, joka siis seisoi häissä ja muutoinkin isännän omaavassa talon pihassa oli joko kivi tai tyylitelty tukki, tietynlainen lipputangon esiaste. Tämä miehinen symboli koristeltiin aina juhlissa, sillä olihan hedelmällisyys arvossaan ja maatalossa oli keskimäärin 7 perheenjäsentä.

    Myös juhannussalko on fallossymboli ja kuten tunnettua, sekin koristeltiin ja sen ympärillä erityisesti neidot kuin myös neidot nuorukaisten kanssa tanssivat ja pitivät hauskaa, tehden taikoja ja loitsuja, joissa toivottiin nähtävän tuleva puoliso. No feministit suomessa, kuin ruotsissakin tietysti pahoittivat mielensä tajuttuaan juhannussalon fallosidean ja siitä sitten lähtikin juhannussalon demonisointi halu leikata juhannussalot juuresta poikki ja unohtaa oma kulttuurihistoria tältäkin osin.

    VastaaPoista
  6. Ei onnea saa, jos ei itse sitä hanki. Olen aina asennoitunut niin, että elämä on yhtä juhlaa, enkä koskaan ole tarvinnut muiden antamia lupia juhlimiseen. Ihan kiva, jos muutkin ihmiset edes luvan perästä juhlivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksityiset bileet on yksi asia, yhteiskunnan yhteinen juhla on toinen. Niiden merkitys on erilainen.

      Poista
  7. Tänään kuuntelin autoradiota ja siinä ex missi loihe lausumaan sanoman ilosanomaa. Suomalaisten syntyvyys on yhtä alhaalla, kuin 1870. Mitään ongelmaa ei ole, sillä väestövaje voidaan korvata maahanmuutolla. Voin kuvitella, kuinka Helsingin ylipoiston naistutkimuksen opiskelijat taputtavat karvaisia käsiään.

    No, kun nyt on päästy aiheeseen hedelmällisyys, juhannussalko ja suomalainen mies, niin jatketaan. Päivitetty suomalainen miesten juhannustaika: Juodaan ämpärillinen sahtia ja oksennetaan. Katsotaan löytyykö oksennuksesta ihqn Helsingin yliopiston naistutkimuksen opiskelijan ja halutun vaimokkeen kuva/profiili. Jos ei löydy, niin juodaan lisää.

    VastaaPoista
  8. Minun piti vastata kirjoitukseen Ruoskijajoukkue II, mutta tämä hennoo olla parempi aihelma. Tai sitten ei. Enihau. Sama asia.

    Koko karusellin, eli feminismin ja länsimaisen kulttuurin alasjaon saisi lopetettua, ei nätisti, mutta pysäytettyä ja sitä myötä lopetettua ikävästi, rumasti ja kamalasti, mutta lopullisesti (toistaiseksi, riippuen määrätietoisuudesta) kahdella vokaalilla (suomeksi):
    E ja I = EI.

    Jos naisille vaan sanottaisiin EI,
    se ois siinä.
    Vaan kun eikun feminismi, manginat ja soijan myötä soijapippelit = manginapoitsut + seksuaalinen härö.
    (Niin on kaupatkin täynnä kaikkea, vaan ei sitä, mitä tarvitsee.)

    Olen aina jaksanut jankuttaa siitä, että missä on mariecuriet.
    Ei ole mariecurietita. Ei ole. Miksi?

    Siksi, että koska kaikilla on samat mahdollisuudet.
    Peruskoulu, tasa-arvo, yms.
    --> Ei mariecurieita.

    Olen keskustellut (hehheh, "keskustellut") tästä paljon Parhaan Ystäväni Kommarin kanssa.
    Nyt hänkin on viimein tajunnut, että me kaksi erityislaatuista ämmää OLEMME MENETTNEET KAIKKI MAHDOLLISUUTEMME päästä esiin, koska "kaikki mahdollisuudet kaikille [ämmille]" ovat nostaneet täyttämään julkivirkoja kaiken maailman kalkkunat ja lehmät.

    Julkivirat on luotu, jotta naiset, eli keskinkertaiset ämmät, kaiken maailman lehmät ja kalkkunat, pääsisivät esiin.

    --> Tasa-arvon nimissä tissiarpa voittaa.

    --> Kun tissiarpa voittaa, tasa-arvon nimissä ihan ulkonäöllinenkin lehmä. Pääasia että aate, ei äly.

    <-- Marie Curie olisi voinut olla lehmä, mutta ei mariecurie.
    Marie Curie oli Marie Curie, ei mariecurie-oo-la-laa-opinnot.

    Yksikään nainen tunnetussa historiassa ei saanut mitään aikaan ilman miesten tai miehen takatukea.

    Mitenniin nykyisin olisi muka toisin?

    Vaan kun ei.
    Te äijät ihan oikeesti menitte siihen lankaan, että naiset joskus palaisi rotiin.
    Aha.
    Ei oo sitten tullu hallittua lehmi- tai sikolaumaa, säikkyjä lampaita tai edes vallatonta koiranpentua?

    Ok. Se on huomattu, ettei.

    Tiiattekö mitä? Oma vika.

    Ihan simppelisti että EI. NYT VITTU RIITTI. EI, EI ja EI.

    Ja jokaikinen nainen, jolla on mulattilapsi, isänsä mukaan kotiin. Se mamma ei ole mariecurie.

    - Leso

    PS. Ai niin! Hyvää miestenpäivää! Liisan päivä, Liisan liukkaat. Hehheh.

    VastaaPoista
  9. Varmaankin paras tapa viettää miestenpäivää olisi se, että sitä ei mitenkään juhlittaisi, mentäisiin tavallisesti töihin vaan. Sitähän se oikea miehuus on, otsan rypistystä ja työtä ilman melun pitämistä itsestään - eipä olisi kaiken maailman pridejä tai naisten kotkotuspäiviä hyvää työpäivää pilaamassa.

    Jos siis on pakko jotain miestenpäivää ylipäänsä viettää.

    VastaaPoista
  10. Vihavaisesta rakastavaiseksi. Joka päivä.

    VastaaPoista
  11. Jokainen voi syntyä uudelleen, juuri siitä on kysymys, läntinen ajattelu sen mahdollistaa.

    -Professorille, joka on saapunut "heräämään" Tukholmaan, on kerrottu suomenkielen sanan hakaristi tulevan ruotsinkielen ikivanhasta sanasta hakkors (hak=koukku, haka, kors=risti), hakkaa päälle. Lisäksi on muistutettu suomalaisten hakkapeliittojen 30-vuotissodassa levittäneen kauhua missä päin liikkuivatkin.

    Mutta tuotako moderni uudelleensyntyminen tarkoittaa? Lapsuuden hajujen, äänten, tunnelmien ja maisemien tunnistamisen sijaan heräämistä vanhoilla paikoilla yli-ihmisyyteen pois ihmisyydestä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.