maanantai 12. marraskuuta 2018

Muistoja lännestä


Suomalaisilla paikoilla

Joskus maailmassa lienee ollut käytössä sananparsi De ä min, sa finnen om Stockholm! Sen ymmärrämme liioitteluksi, mutta ei savua ilman tulta. Muodostivatko itse asiassa Tukholman tienoo ja Varsinais-Suomi yhden, meren yhdistämän kokonaisuuden, voi spekuloida ja niinhän on tehtykin.
Kuten Pietarissa, toki myös tuolla läheisen lännen suunnalla on suomalaismuistoja ja niitä varmasti löytyisi paljonkin, jos joku ottaisi asiakseen koota niitä yhteen (tyyliin se ja se oli täällä silloin ja silloin).
Olihan kyseessä sentään meidän pääkaupunkimme. Turkuhan ei oikein hyvin ole juuri koskaan sellaista roolia täyttänyt, kun sen rooli on rajoittunut enimmäkseen kirkolliseen ja oikeudelliseen hallintoon. Suomen keskushallinto siellä oli vain muutaman vuoden.
Vanhoja suomalaismuistoja löytyy myös Tukholman lähistöltä. Täällähän ovat niin Sigtuna (kuka saa kunnian sen polttamisesta, taitaa yhä olla kiistanalaista) kuin Moran kivet. Ja Uppsalassa (tai Upsalassa) meidänkin kuninkaamme kruunattiin.
Olin jo ehtinyt unohtaa, miten suomalaispitoinen on Kustaa Vaasan hautamuistomerkki Uppsalan tuomiokirkossa. Siinähän on, paitsi tuota hienoa ja ensimmäistä tunnettua Suomen (suuriruhtinaskunnan) vaakunaa, myös Suomen maakuntien vaakunat ja äkkiä katsoen näyttää siltä, että ne muodostavat puolet kaikista.
Se taitaa olla liioittelua, mutta tukee taas kerran sitä näkemystä, jonka mukaan Suomen asema valtakunnassa oli vielä 1500-luvulla hyvin huomattava, kutistuakseen sitten suurvaltakauden myötä, kun maamme painoarvo väheni. Kielikin joutui ahdinkoon.
Muuten, Uppsalassa oleva Suomen leijona on identtinen nykyisen vaakunaeläimemme kanssa. Autonomian ajalla se sen sijaan usein kuvattiin kahta miekkaa käpälissään pitäväksi otukseksi, ei suinkaan käyrää sapelia halventavasti polkevaksi.
Ja ne viime vuosikymmeninä muodikkaiksi tulleet väitteet siitä, ettei mitään Suomea olisi ollut olemassa ennen kuin se 1800-luvulla, voi tietenkin jättää omaan arvoonsa, erään omituisen aikakauden ilmentymiksi.
Eipä niitä Suomen kronikoitakaan olisi voitu eri vaiheissa kirjoittaa, mikäli itse kohde olisi puuttunut ja sama tietysti koskee vaakunaa. Toki Suomea enempää kuin useimpia muitakaan maita ei ollut nykyaikaisen kansallisvaltion mielessä ennen kuin ”nykyaikana” eli siis verrattain myöhään. Rajapyykin voinee sijoittaa hieman makunsa mukaan.
Mutta melko suomalaiselta se Uppsala tuntuu, jos asiaa siltä kannalta ajattelee. Kuorissa, Maunu Ladonlukon vieressä lepää Viipurin linnan isäntä ja moninkertainen valtionhoitaja Kaarle Knutinpoika Bonde, toisessa makaa rentoutuneen näköisenä herttuamme Juhana III ja täällähän se Erik Pyhäkin ilmoittaa olevansa -olipa hän sitten joskus olemassa tai ei, legenda ainakin on ja tosiasiahan sekin on.
Tukholmassa halusin viimeinkin käydä katsomassa jumalanpalveluksen suomalaisessa kirkossa. Siellä se messu myös pidettiin, vaikka tällä kertaa ruotsiksi. Pappi, tai tässä tapauksessa papitar toi jostakin syystä mieleen lastentarhanopettajan iloisessa touhukkuudessaan. Ehtoollisella kävijät tekivät ristinmerkkejä.
 Isänpäivän kunniaksi olisi ollut vielä tarjolla kakkukahvit, mutta henkilökohtaisen ravitsemustilanteen takia ne harkittiin jätettäväksi väliin.
Sivumennen sanoen, kirkon -entisen linnan pallohuoneen- kattokruunuista kaksi on tuotu Nevanlinnasta li siis nykyisessä Pietarissa Ohta-joen suistossa sijainneesta kaupungista. Sen nimi ruotsiksi oli Nyen, latinaksi Neovia, josta suku Neovius. Kovin olivat kruunut komeita ja myös samannäköisiä kuin kolmas, Riddarholmin kirkosta periytyvä.
Tuossa jälkimmäisessä hautakirkossa on tunnetusti serafiimiritarikunnan jäsenten vaakunat. Heille laaditaan sellaiset, ellei niitä entuudestaan ole.
Svinhufvudilla ja Mannerheimillä ne tietenkin olivat jo valmiina, mutta Relander, Paasikivi ja Kekkonen ja heidän seuraajansa ovat sitten saaneet itselleen uudet. Jokaisessa vaakunassa on vaalilause, joka Kekkosella on Sitä kuusta kuuleminen.
 Niinistöllä lause on Juurista voimaa. Hänen vaakunansa taisi olla vain linnan serafiimisalissa, en ainakaan huomannut sitä (vielä) kirkon seinässä.
Kalmarin unionin aika ei ole mitenkään vahvasti esillä Tukholmassa, vaikka sillä mielestäni on pysyvä opettavainen arvo. Brunkebergin taistelun muistoksi lienee valtionpankin lähellä viisi mitalia tapahtuman muistoksi, niitä en suoraan sanoen ole hoksannut. Myös Suurkirkon upea Pyhä Yrjö on kuulemma hankittu tuon voiton kunniaksi.
Kyseessähän on lyypekkiläisen Bernt Notken teos, saman, jonka Kuolemantanssia voimme ihailla Tallinnan Nikokain (Nigulisten) kirkossa. Tai näinhän sitä on väitetty, nykyään kuulemma epäillään.
Joka tapauksessa vapautuminen unionista vaati kerran veronsa. Eron eli niin sanoakseni Svexitin estämiseksi sortaja turvautui halpamaisuuksiin ja Kristian II Tyranni mestautti satakunta unioniskeptikkoa Suurtorilla vuonna 1520. En muuten muista, että tästäkään asiasta olisi siellä muistotaulua, ehkä onkin, nyt en etsinyt.
Joka tapauksessa suuria olivat ne onnettomuudet, joita muuan eurooppalainen unioni kerran aiheutti niille valtakunnan osille, joilla oli eri intressit kuin Keski-Eurooppaan ankkuroituneella Tanskalla. Periferia sai paljon ja kauan kärsiä juuttien mielivaltaa. Sitähän riitti meilläkin, merirosvoista ja unionin kannattajista tuli kerran synonyymejä.
No, nykyään asiat toki näyttävät olevan paremmin. Suokoon luoja, että tämä asiain tila jatkuisi. Tuntuu siltä, että Ruotsi on monessa suhteessa osannut ottaa historiastaan opiksi. Tämä tuntui heijastuvan myös niiden parin kirjan sivuilla, jotka ostin divarista: Rysshärjningar i Roslagen ja Rysshärjningarna på Ostkusten sommaren 1719.
Kaarle Juhanan muisto näyttää tässä vanhassa emämaassamme olevan arvossaan, kun taas meillä historiattomat kauppakamarinulikat pyrkivät koko uuden valtakuntamme asioista määräämään, ilman, että kukaan kykenisi menoa jarruttamaan.

26 kommenttia:

  1. Mihinkähän tuo Suomen vaakunan käyrä sapeli oikeastaan viittaa? Ei kai novgorodilaisilla käyriä sapeleita ollut? Kultaiseen ordaan? Ottomaaneihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinkin on spekuloitu. Mutta kuten muistaakseni Messeniuksen (?) Suomen kronikassa sanotaan, Karjalan vaakunassa olevat käyrä ja suora miekka kuvaavat idän ja lännen vastakohtaisuutta. Ja tulihan sieltä idästä tataareja ja kalmukkejakin. Lienee ollut käyriä sapeleitakin käytössä. Käyrähän se venäläinen shashkakin oli ihan vallankumoukseen saakka ja sen jälkeen.

      Poista
  2. "Tuntuu siltä, että Ruotsi on monessa suhteessa osannut ottaa historiastaan opiksi."

    No sehän toki hyvä, jos näin tosiaan on. Tosin näiden uudemman ajan kansainvaellusten ja niihin suhtautumisen osalta opittavaa menneistä taitaisi kyllä heilläkin olla vielä rutkasti... Jos nyt toki meilläkin. Ovathan nämä nykyiset volyymit tietysti omaa luokkaansa aiempiin aikoihin verrattuna, mutta voisi se historiantuntemus ainakin jotakin osviittaa antaa niin syistä kuin seurauksistakin. Sitähän nyky-Euroopassa nyt kaivattaisiin, sano.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo,vanhat kansainvaeltajat eivät kyllä ole ymmärtäneet sitä asiaa.

      Poista
  3. Mikäpä suomalaisen seurakunnan kirkossa, kuninkaan linnan tuntumassa, olisi joskus pistäytyä muistamassa suomalaisia tallirenkejä ja piikoja samoilla istuinsijoilla.

    Jos tässä jotakin on viime aikoina oppinut, niin ymmärtämään Tukholman suomalaisten ikuisena itkumuurina, eikä yksin Ahtisaaren otsalaastarin, vaan uudemman "toukan" nöyryytystä diskoteekissa, sukupuolensa perusteella kelvottomaksi politiikassa sitten määritelty.

    VastaaPoista
  4. "Joskus maailmassa lienee ollut käytössä sananparsi De ä min, sa finnen om Stocholm!"

    Niinpä, jätkä Pekka Herlinin kuuluisa lause oli "det här är mitt land": https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000085511.html

    VastaaPoista
  5. Ainakin Turun puolessa muuan oppinut paikallispatriotti väittää myötäänsä, kun joku älyää kysyä, että Turkuhan se "Suomen" "kiistaton" pääkaupunki oli jo Ruotsin ajalla. Tosiasiassa "pääkaupunkikausi" voidaan rajata vuosien 1809 ja 1819 väliseen aikaan, siis konseljin perustamisesta muuttoon Helsingin Senaatintaloon (arkisto oli siirretty ilmeisesti turvallisuussyistä maanteitse jo keväällä 1819).
    ..

    Siitä "painoarvosta" 1500-luvulla on kirjallisuudesta vaikea saada kuvaa; niin paljon asiaa aikoinaan sekoittivat kansallismielisten kirjoituksen "Suomen erillisasemasta" ja 1600-luvun jyräävästä uniformiteettipolitiikasta.
    ..
    Legendaa lienee, että Tukholman vanhan Suurtorin laidalla sijaitsevan (vastap. konditoria Grillska husetia) tiilenpunaisen rakennuksen seinässä olisi valkeita neliöitä (laattoja?) saman verran kuin ns. Tukholman verilöylyn uhreja - siis seitsemisenkymmentä.
    ..

    Käyristä sapeleista muistelen prof. Klingen aikoinaan(S. sinivalkoiset värit) esittäneen, että ne pikemminkin kuvastaisivat pelkoa jo 1500-luvun "turkkilaisvaarasta" (vrt. esim. Lepanto); en muista kaadettinko teoria sittemmin.
    ..
    Muuten olen sitä mieltä, että vanha "Natsu", jonka avautumista on pitkään odoteltu, on uusittuna paha pettymys: kaikki on nykyhokeman mukaan "kontekstualisoitu", siis kuvataide ja esineet sekaisin. Tämä ilmeisesti lukemattomien suunnittelukokousten tuottama älynväläys, taidemuseon ja esinemuseon hybridi, on paljolti tuhonnut ajallisen jatkumon siltä, joka haluaisi seurata esim. Ruotsin maalaustaiteen kehitystä menneinä vuosisatoina.

    VastaaPoista
  6. Eivät taida vieläkään olla tutkineet vanhoja kuningashautakumpuja Uppsalassa 500-luvulta tai ainakaan julkaisseet tutkimustuloksia...
    Ari

    VastaaPoista
  7. Uppsala on nimensä puolesta mielenkiintoinen, kun siinä on Suomen länsimurteiden paikkaa/taloa tarkoittava la-pääte, kuten esimerkiksi Jurmala Latviassa.

    Muinaiskalanti maakuntana lienee ollutkin yhteydessä Ruotsiin ainakin, jos uskomme Unto Salon päätelmiä ja miksipä emme uskoisi.
    https://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/1074091285/Unto+Salon+aliokirjoitus+Muinaismaakunnat+syntyivat+ennen+ruotsalaisvalloitusta

    Mielenkiintoista ja Suomen kansantarustoonkin liittyvä seikka on se, että tuossa muinaiskalannissa on sellainen kylä, kuin Untamala. Kalevalasta tuttu taru Untamon ja Kalevan sukujen taisto saa näin lihaa luiden ympärille. Untamot kun ovat uudisasukkaita ja ilmeisemmin Kalantiin asettuneita luotolaisia ruotseja, kun taas Kalevan suku edustaa suomalaisia.
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Untamo

    Suomen leijonavaakunan alkuperästä on mielenkiintoinen teoria Hämeen Lepaasta.
    https://www.hamewiki.fi/wiki/Lepaa

    Sapeli aseena on erityisesti ratsuväen ase, joka tuli Novgorodille tutuksi viimeistään Batu-kaanin mongolien vyöryessä kohti Novgorodin rajoja. Tästä onkin punainen lanka, myös suomen historiaan, sillä itse otaksun Birger-Jaarlin Hämeen ristiretken osuneen talveen 1239-1240 ja jatkuneen Nevan taisteluun heinäkuu 1940, jonka Novgorod voitti.
    Myös saksalaiset hyökkäsivät Novgorodia vastaan 1242 ja hävisi Peipsijärvellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sapeli aseena on erityisesti ratsuväen ase,"

      Käyrä miekka/sapeli, kuulemma eräs syy sen suosioon ratsuväessä oli se, että suora miekka, varsinkin jos sitä käytettiin pistämiseen saattoi juuttua vastustajaan ja hevosen selässä taisteltaessa jättää käyttäjänsä aseettomaksi.

      Poista
  8. "kutistuakseen sitten suurvaltakauden myötä"

    Kuinkahan paljon siihen vaikutti se, että marski Klaus Flemingin tukialueena toiminutta Suomea pidettiin piilevästi kapinallisena alueena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se nyt ainakin vaikutti siihen, että Suomen aatelilta pantiin pää poikki.

      Poista
  9. Suomen Vaakunasta ja käyrästä sapelista löytää ymmärtääkseni parhaan tiedon Leif Tengströmin väitöskirjasta:
    https://heraldik.se/artiklar/litteratur/recension-ost-och-vast-i-heraldikens-spegel/

    VastaaPoista
  10. Kävin kesällä Suurkirkossa ja se oli ainoa paikka missä oli esittelyvihkonen myös suomenkielellä. Ihmettelen tosin miksi kirkon esittelystä oli jätetty pois keitä sinne on haudattu. Suomalaiset ovat niin iso turistiryhmä Tukholmassa että voi pitää jo suoranaisena halveksuntana. Että kylteissä ja ohjeissa on teksti kymmenellä muulla kielellä mutta ei suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se hienoa, että Toiseuden™ ylitsevuotavaisuudesta nautiskelevassa Moraalisessa Suurvallassa edes yhden ihmisryhmän tinkimättömistä integroimispyrkimyksistä jaksetaan yhä edelleenkin kantaa huolta...

      Poista
    2. Vasa-laivan museossa on myös suomeksi tekstit.

      Poista
    3. 2016 kesällä Tukholman "Hop on-hop off-Sightseen"-turistibussien kyljessä Suomen lipussa oli sininen pohja ja valkoinen risti(!) ja kielenä luki finska. Kaikkien muiden kielten nimet olivat itse kielellä, siis: English, francais, Deutsch jne.

      2017 kesällä kyseisten bussien maalaukset oli uusittu ja virheet korjattu.

      Poista
    4. Vasalaivan museon suomenkieliset teskstit ovat varmaan jostain 80-luvulta tai milloin museo avattiinkin. Luulen että ne ovat vain unohtuneet vahingossa paikalleen. Kuninkaanlinnan aarrekammiossa on myös kruununjalokivien esittelyvihko suomeksi. Siinä lukee "hallitsijamme se ja se" Eli tekstit on suunnattu siirtolaisina tulleille suomikolloille.

      Poista
  11. Ikävän tuntuista, että ainakin Suurkirkkoon ja Saksalaiseen kirkkoon on sitten viime käynnin pantu pääsymaksu. Eihän tuo käytännössä missään tunnu, mutta kun kyseessä sentään on toimiva sakraalitila. Riddarholmin ymmärtää paremmin.

    VastaaPoista
  12. Opettajalle, joka herännyt, on kerrottu sanan hakaristi tulevan ruotsinkielen sanasta hakkors (hak=koukku, haka, kors=risti), hakkaa päälle. Lisäksi on muistutettu suomalaisten hakkapeliittojen herättäneen aikoinaan kauhua missä päin liikkuivatkin.

    Juuri sitä moderni uudelleensyntyminen tarkoittaa. Lapsuuden hajujen, äänten, tunnelmien ja maisemien tunnistamisen sijasta heräämistä vanhoilla paikoilla yli-ihmisyyteen pois ihmisyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollaista yli-ihmisen rasistista roolia suomalainen näyttelijä esittää uudessa jenkkifilmissä. Rallikuskiksikin pääsee kunhan tuo tiimille rahaa.

      Poista
    2. Presidentti Niinistö kuvattiin lehtiin jutututtamasssa ko. näyttelijää lennolla New Yorkiin. Yllättäen ja pyytämättä sama kameramies joka oli Tukholman diskoteekissa kuvaamassa sittemmin masentuneeksi diagnisoitua "toukkaa"?

      Poista
  13. Olisiko kuitenkin: Det är mitt sa finnen om Stockholm.
    (Paikannimet ett-sukuisia opetettiin spinhuusissa ensiluokalla vajaat 60 vuotta sitten.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Tampereen Rellussakin...

      Poista
    2. No mutta hyvänen aika! Ei se suomalainen puhdasta ruottia puhunut! Rookas pillit...

      Poista
    3. Se muuten saattoi olla silleen, että ennen pakkoruotsia suomalien sanoi "Staden är min". Nykyään hän luultavasti sanoo: "Kommunet är mitt".

      Poista

Kirjoita nimellä.