keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Pankin ja kilpailun merkityksestä


Pankit, penkit ja kilpailu

Tuossa jokunen aika sitten huomasin lehtijutun, jossa muuan englantia puhuva henkilö oli kokenut ahaa-elämyksen: eihän se suomi olekaan kielenä niin erikoista ja kummallista. Monet sanat on lainattu englannista, kuten vaikkapa pankki (alun perin siis tietenkin bank).
No, näinhän ei tietenkään ole. Englanti koostuu erillisistä sanaröykkiöistä, jotka muodostavat yhdessä läjän, jota voidaan kutsua vaikkapa konglomeraatiksi, erillisten ainesten yhdistelmäksi. Kun kaikki valloittajat ja maahanmuuttajat ovat kulloinkin jättäneet oman kerroksensa, siitä puuttuu niiden väliltä sellainen orgaaninen yhteys, joka voidaan todeta vaikkapa saksassa, ainakin Herderin mukaan.
Jos englantiin tehdään uusia sanoja, ne yleensä johdetaan suoraan latinasta tai kreikasta tai molemmista ja jopa niiden taivutus -sikäli kuin sellaista on- tulee lähtökielen mukaiseksi.
Mitä tulee sanaan pankki, on se suomeen tietenkin tullut ruotsin kautta italiasta, jossa nykyaikainen pankkitoiminta alkoi.
Pankki tulee myymäläpöytää tarkoittavasta sanasta banco. Kreikassahan tällainen pöytä ja myös pankki on trapesa (Τράπεζα), mikä tarkoittaa myös ortodoksisen luostarin ruokalaa sekä suomessa että venäjässä.
Pöytähän taas on latinaksi mensa ja jostakin syystä tämä sana on jäänyt lähinnä ruokailukäyttöön. Muistamme Runebergin sanat vänrikki Stoolin elinehdoista: leveesti elin mensallain/ Stool, hän söi armoleipää vain…
Saksassa mensa yleensä tarkoittaa yliopiston ruokalaa, jota siis en tiedä missään päin nimitettävän pankiksi. Mensura taas viittaa niihin vähämielisiin kaksintaisteluihin, joissa ylioppilaat silpovat toistensa poskia.
Venäjäksi ruokala kyllä on pöytälä eli stolovaja, pöytää merkitsevästä sanasta stol ja kehotan jokaista tutustumaan sellaiseen, mikäli vaikkapa Moskovassa tai Pietarissa nälkä yllättää ja tarpeena olisi vain syöminen eikä ajanviete. Hyvää ja halpaa on ollut.
Mutta stol tarkoittaa myös juhlapöytää. Erään kaskun tai vitsin mukaan joku pultsari kerran astui kauppaan ja pyysi pullon de-naturoitua eli luonnottomaksi tehtyä spriitä. Pullossa oli etiketti vinossa, kuten neuvostoaikaan usein tapahtui ja asiakas huomautti siitä.
No mitä ihmeen väliä sillä nyt on, kysyi asiallinen neuvostomyyjä.
Minulle on tarkoitus järjestää juhlat, vastasi asiakas, u menja stol budet
Muuten, ainakin italiassa mensa on kenttäravintola, joka taas meillä on kanttiini ja espanjassa taas mesa tarkoittaa sekä pöytää että pöytävuorta. Heillä on myös omat cantinansa.
Joka tapauksessa bank, joka siis eri muodoissaan tarkoittaa romaanisissa kielissä pöytää, penkkiä ja matalikkoa, on samaa sukua kuin suomen penkki. Kyseessä on siis kunnon ruokapöytää kapeampi tiski ja sana on ilmeistä indoeurooppalaista lainaa.
Onhan meillä pöydän lisäksi myös oma sana lauta, jota käytetään ns. leivättömästä pöydästä. Sellaisen ääressähän istuvat lautamiehet.
Ehkäpä se olisikin aito kansallinen vastine pankille: Suomen lauta, Osuuslautojen keskuslauta…
Joskushan pankit ovat aina tehneet myös konkurssin. Italiaksi sellainen on bancarotta, joka on siirtynyt myös muihin kieliin, ei kuitenkaan meille. Kyseessä on termi, joka viittaa siihen, että asiansa tyrineen pankiiirin tiski särjettiin, joten hän ei enää päässyt enää muita huijaamaan, vaan joutui jättämään tämän toimen kollegoilleen.
 Miten sanoikaan Aristoteles: Mercator sine peccamine vix esse potest. Tuokaa minulle rehellinen kauppias, niin näytän teille väärän suoran. Tämä kai oli ainakin tarkoitus, vaikka epäilys kauppiaan rehellisyydestä ei ole tuossa sanonnassa ihan kategorinen.
Mutta miksi kummassa meillä puhutaan konkurssista, kun muualla yleensä mennään pankrottiin? Kyseessähän on yhdistelmä sanoista con -yhdessä, kovasti ja cursus eli juoksu.
Sellainen yhdessäjuoksuhan yleensä tarkoittaa vain kilpailua ja niin onkin asia ymmärretty moniaalla taholla. Mutta mitä onkaan tämä aidosti suomalainen kilpailu?
Englanniksi lähinnä sitä vastaava sana on competition, jossa näemme heti vahvistavan con-etuliitteen ohella anomusta ja tavoittelua merkitsevän sanan petitio.
Vackert så. Venäjässä kilpailua markkeerataan sanalla sorevnovanije, jossa yhdistyvät yhdessä tekemistä tarkoittava so ja mustasukkaisuuteen tai riehumiseen viittaava sana revnovanije. Neistovyi revnitel tarkoittaa raivoisaa kiivailijaa. Kilpailijat siis ovat aika epäilyttävää väkeä, sanoisin ja heidän välinsä ovat jotenkin tulehtuneet.
Näin asia ainakin on, mikäli sanaa verrataan suomen kilpailemiseen. Sanan kilpa merkitystä ei taideta oikein  tietää, mutta kyllähän se näyttää viittaavan samaan kuin kisa.
Joskus muinaisina aikoina, niin uskon, kisailu oli harmitonta nuorison leikkiä jossakin keinumäellä, josta ei aikaies tai siis sellaiseksi aikova saanut suuttua. Samanlainen ideahan on tai oli vaikkapa ns. esileikissä, jossa olisi mieletöntä ajatella tavoitteena olevan toisen voittaminen. Tai enhän minä näistä nykyisistä tiedä.
Kilpailu lienee tässä meidän vielä äsken agraarisessa maassamme ainakin sanan nykyaikaisessa mielessä varsin nuori keksintö. Niinpä sen nykyinen merkityskin on uusi.
Mieleen joka tapauksessa tulee, että jos meillä kilpailun sijasta alettaisiin yleisestikin puhua kisailusta, tulisi usein niin kireästä tunnelmasta liike-elämän piirissä entistä lupsakampaa ja siis paremmin suomalaista tai ainakin savolaista traditiota vastaavaa.
Vaikka eihän maailmaa pelkillä sanoilla hallita ja olisi tietenkin mieletöntä yrittää väkisin muuttaa sanoja, saati niiden sisältöjä.
Muuan sana joka tapauksessa kiinnittää tässä yhteydessä mieltäni, kuten ennen sanottiin. Se on kilvoittelu. Venäjäksi se on podvižnitšestvo, jonka kantasana viittaa urotyön tekemiseen ja alun perin liikkeeseen dviženije. Siinähän kai myös aktiivisesti pyritään eteenpäin tiellä, eikä vain jäädä pelkästään odottamaan ihmettä propter Christum.
Kilvoittelussa ymmärtääkseni on ihminen aina vastakkain pirun ja hänen viettelystensä kanssa eikä toisten ihmisten kanssa.
Mieleen tuleekin, että seurakunnilla voisi ihan hyvin olla palkattuna kilvoitteluasiamies, joka tukisi syntisiä heidänn pyrkimyksissään ja ankarasti nuhtelisi retkahduksista ja sen sijaan, että julistaa vain armoa ja siunausta kaikkien lurjusmaisuuksien johdosta.
Mutta nythän taitaakin olla niin, ettei noita entisaikojen kirkkaan kruunun tavoittelijoita enää ole, eikä kirkon kielestä pidäkään olla. Niinpä kirkkokin keskittyy vain kilpailemaan ja kisaamaan yleisön suosiosta. Mitä suurempaa irstautta ja pehmeyttä suvaitaan ja kehutaan, sitä parempi!
No, tässä on nyt jo menty pois pöydän ja pankin tarjoamasta problematiikasta. Tarinan logiikka saattaa tuntua hieman kiharaiselta, mutta elämä on, kuten sanotaan.

12 kommenttia:

  1. Luottamus tieteelliseen maailmaankuvaan näkyy etelässä alhaisena kiinnostuksena (10%) seurakuntien vaaleihin kun taas maakunnissa yhä luotetaan (40%) pääkaupungissa ajateltavan jokaisen parasta ettei ketään jätetä, vaan lopuksi jokaiselle löytyy paikka isänmaan sankarikummuista, jos niin käy Herran tahto.

    VastaaPoista
  2. Jos kisailisimme vain luetun väärinymmärtämisestä ja myötäloukkaantumisen nopeasta ryhmäytymisestä, niin vastapelurina olisi jopa kiva olla ja senkin kestäisin, että kilpailtaisiin ikäänkuin paremmuudesta, mutta ei, ei se riitä, koska entisten totisten tovereiden perillisten käsittelyssä jo aikaisemmin huonoksi mennyt huumori on kuollut. Niinpä kisailukin sai muilta uskovaisilta lainatun synkeääkin synkemmän kilvoittelun riesakseen. Oikein väärin ymmärtäminen ja ryhmässä myötäloukkaantuminen on nyt vanhurskautta ja autuuden esiaste, kun taas vastakilvoittelijat ovat tulta ja tulikiveä ansaitsevia syntisiä.

    VastaaPoista
  3. Virossahan laud eli lauta tarkoittaa pöytää.

    Eikös siinä pankrotissa eli konkurssissa panna velkojat kilpailemaan keskenään siitä, mitä vielä on saatavissa? Kilpailua siis sekin, vaikkei ehkä kilvoittelua.

    VastaaPoista
  4. Aristoteleen kauppiaskommentti iskee aynrandilaisia suoraan keuhkoon. Onhan Randin sankari ja jaloin ihminen juuri kauppias.

    VastaaPoista
  5. Meidän ongelma on, että sekä rikkaalla että köyhällä on sama jumala.

    Pelastuakseen kirkon on matkittava Lutheria. Käytettävä kansankieli pitää hakea kaduilta ja kujilta, äitien ja lasten jutuista, tavallisilta markkinoilla kulkijoita, katsoa heidän suutaan, miten he puhuvat ja merkitä kirjaimet sen mukaan. Lukijat huomaavat, että se on suomea, jota he ymmärtävät. Tämä kieli poikkeaa kansliakielestä, jota hallinnon typerät virkamiehet käyttävät.

    Kansan kieli ja uusi keksintö internet auttavat uusien ajatusten levittämisessä.

    VastaaPoista
  6. Penkki on meillä ollut kuulemma jo 1500-luvulla ja tulee kai ruotsin kautta alasaksasta. Kai se sitten on samaa indoeurooppalaista kantaa kuin bank, myös merkityksessä penkka, joka myös hiekkasärkkää tarkoittaa. Luulisin.

    VastaaPoista
  7. Kansankielen käyttäjä ei sano menevänsä pankkiin kun kaivaa kännykän taskusta, vaan sanoo alkavansa hoitaa sillä raha-asioitaan, ehkä pankolla maaten. Kansliakielestäkin pankki korvautuu rahalaitoksilla.

    Penkki sen sijaan säilyy koska sillä on hyvä maata ja löhöä kuten pankolla. Ihmisen mittakaava pätee.

    VastaaPoista
  8. Olen ymmärtänyt, että lautamies-sana liittyy penkkkiin: nämä kun tapasivat istua pitkällä penkilllä. Tuomarilla, joka käsitteli papereita ja piti pöytäkirjaa, oli pöytä.

    VastaaPoista
  9. Itse kyllä olisin taipuvainen uskomaan, että vanha merkitys on ollut sama kuin virossa nykyään eli pöytä. Siellähän on myytävänä esim. Laua viin -nimistä tuotetta. Se lauta on ainakin pöytä.

    VastaaPoista
  10. Punkka, Punka, Panko, Pankko tarkoittavat käsittääkseni suomensukuisissa murteissa syvännettä ja jyrkännettä, jonka päällä on tasainen paikka. Hyvin usein tällainen paikka oli/on myös pyhä yhteisön/ yksilön kulttipaikka: luonnonkaunis ja pyhyyttä huokuva paikka, tai vaikka oma nukkumapaikka tai oma paikka huoneessa, jossa tehdä jotakin, tai olla paikallaan.

    Voisi kuvitella, että sanalla paikka ja pöytä on myös vähintään asiallinen yhteys merkitys sanoille Panko, Pankko, Punka ja Punkka.

    Lauta sana taitaa alkuperältään olla kantaeurooppalainen tai skandinaavinen. Lato, latomus, lauta, laude, lauteet johdatelkoot asiaa. Jos ja kun se taitaa olla peräisin jo vasarakirveskulttuurista ja liittyä ladon merkitykseen rehujen säilytystilana, jossa lauteiden päälle ladotaan rehuja säilöön, niin silloin se on balttialainen, eli kantaeurooppalainen.

    VastaaPoista
  11. Ihan pienenä arvelimme kuuluvamme hienoon sukuun, koska iosisän hautakiveen Sonkajärven kirkonmäellä on kullattu ammatti Herastuomari.

    Sittemmin on hänen päätelty istuneen käräjillä kansan parista valittuna lautamiehenä, jollaisesta palveluksesta voi saada kymmenen vuoden jälkeen herastuomarin arvonimen.

    Tuollaisia emme osanneet kuitenkaan vielä silloin pohtia kun loikoilimme metrisillä koivuhaloilla lämmitetyn pirtin uunin pankolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isämi oli herastuomari (Häradsdomare), mutta isoisääni karahteerattiin peräti herrastuomariksi, mikä jo oli jotakin.
      Kihlakunnatuomarihan oli herrassyötinki (häradshöfding), joka kuulosti jotenkin jonninjoutavalta.

      Poista

Kirjoita nimellä.