lauantai 29. kesäkuuta 2019

Missä mennään?



Ylpeydestä ja tyhmänylpeydestä

Kun maailma taas täyttyy yksiäänisestä oman erinomaisuuden hymistelystä, saattaa olla sopimatonta problematisoida asiaa. Siksipä sen teenkin.
Tarkoitan tässä nyt erityisesti ylpeyttä –pride- jota perinteisesti pidetään kaikkien paheiden äitinä ja alkulähteenä. Ymmärtääkseni tämä näkökanta on ominainen etenkin ja aivan erityisesti itäiselle kirkolle, joita taitaa jo olla useitakin.
Itse kukin muistanee Dostojevskin kehotuksen: ”Nöyrry, ylpeä ihminen”. Se ei kaipaa erityisiä perusteluita ainakaan uskovaiselta, onhan raamatussa varsin selvästi todettu: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
Moderni maailma toki viis veisaa raamatun sanasta, mutta mitäpä sanoikaan Leo Tolstoi, joka yritti löytää tuon kirjan sekavuuksien takaa sen ihan oikean ja yksinkertaisen Kristuksen opin. Tolstoi näki ylpeydessä mielettömän yrityksen nostaa itsensä muiden yläpuolelle.
Yleensä ihmiset ymmärsivät, että se oli tyhmää. Sen sijaan he eivät ymmärtäneet, että yhtä tyhmää oli nostaa oma perheensä muiden yläpuolelle ja suurin mahdollinen tyhmyys oli oman kansan korottaminen yli muiden. .. Antiikissa tällaisen asenteen nimityksenä olisi ollut superbia, ylimielisyys, venäjäksi vysokomerie.
Mutta sanalla ylpeys saatetaan itse asiassa tarkoittaa montaa asiaa. Venäjässä ovat erikseen sanat gordost ja gordynja, jotka voisi kääntää ylpeydeksi ja ylpeilyksi. Edellinen voisi tarkoittaa –jos niin halutaan- tervettä itsetuntoa ja läntinen traditio pitääkin sitä asianmukaisena.
Mutta kuten ylevän ja naurettavan välinen raja on vain askeleen mittainen, niin on myös ylpeyden ja ylpeilyn välillä. Tässä kyse ei edes ole uskonnosta. Antiikin maailmassa ylpeys tarkoitti röyhkeyttä, joka ilmeni yrityksenä tunkeutua sellaiselle paikalle, jota ei ansainnut.
Tuomas Akvinolaisen käsityksissä ylpeys on kohtuutonta itsensä korottamiseen pyrkimistä (immoderatum excellentiae appetitum). Silloin ihminen joko luulee itsestään liikoja tai pyrkii olemaan jotakin, jota ei ole. Itseään ylistävät fariseukset kaiketi kuuluvat tähän kategoriaan, ovat olevinaan.
Vastakohta, pienisieluisuus (pusillanimitas) on toki synti sekin. Tässä, kuten kaikkialla on kohtuus se, joka on tavoiteltavaa ja kiitettävää. Mutta sehän se vaikeaa onkin, kun sille ei ole selkeitä rajoja eikä sääntöjä.
Ymmärrän, että postmodernismille ei mikään ole sinänsä eli olemukseltaan yhtään mitään ja että kyseinen sielunsairaus vaatii itselleen oikeutta määritellä kaikki asiat mielensä mukaan. Tätähän se tyhmänylpeys teettää.
Länsimaisen ja etenkin itämaisen perinteen mukaan on kuitenkin syytä lähteä siitä, että jossakin vaiheessa ylpeys paisuessaan muuttuu tyhmänylpeydeksi, jossa naurettavuus kohtaa häpeämättömyyden ja joka ansaitsee pikemmin ylenkatsetta tai sääliä, kuin arvostusta.
Kun tarkastelemme aikamme ilmiöitä, tuntuu tämä lähtökohta minusta viisaalta ja kohtuulliselta. Länsimaiselle ja etenkin amerikkalaiselle perinteelle ominainen pyrkimys viedä kaikki asiat äärimmäisyyksiin saakka, merkitsee silloin niiden turmelemista ja muuttamista hyveistä paheiksi.
Tämän käänteisen alkemian prosessin voimme tunnistaa yleensä kaikissa massatapahtumissa, joissa syntyy ihmislauma. Laumalla, kuten tiedetään, on omat ominaisuutensa, joista ehkä merkittävin on se älyllisen ja moraalisen tason lasku, joka syntyy siitä, että oma vastuu ja järki ulkoistetaan nimettömälle lajitoverien massalle.
V.A. Koskenniemi runoili asiasta aikoinaan:
Mi huuto ja hurraa kadulla kajaa?
-siellä tyhmyys aasinvaljaissa ajaa.

Siinä hurraavassa joukossa voimme varmuudella löytää paljon sitä itseään tyhmänylpeyttä, josta ajattelijoilla oli tapana varoittaa ennen postmodernismin evankeliumin tuloa.
On pakko sanoa, että pääministerin, kirkon ja valtion virastojen osallistuminen karnevaalikulkueeseen on jo sinänsä nauruhermoja kutkuttava asia. Ehkä vielä hullummaksi menee, kun suomalainen kankaita valmistava liikeyritys nuhtelee julkisesti ja tätimäisen hurskaasti jotakin valtiota sen harjoittamasta politiikasta.
Totalitaariselle ajattelulle on ominaista yksitasoisuus. Sen maailmassa ei ole erikseen julkista ja yksityistä, henkilökohtaista ja poliittista, liikeasiaa ja hallintoa, politiikkaa ja uskontoa. Ihmisoikeudet eivät sen mukaan ole mielipidekysymys edes tulkintansa puolesta, vaan kiveen hakattua totuutta, jota ei edes saa lähestyä älyllisestä näkökulmasta.
Oletan toki, että laumakokemus on yleisesti ottaen palkitseva. Tunnettuahan on, että niin sanottu aivojen heittäminen narikkaan aiheuttaa monille euforisen olon.
Toki jo vanha ja kunnianarvoisa utilitarismi kehotti antamaan kaikille toiminnoille arvoa sen mukaan, missä määrin ne toivat harjoittajilleen mielihyvää.
Mikäli siis tyhmänylpeilyyn osallistuminen, vaikkapa fariseusten joukossa istumalla tai kaikkea mahdollista suvaitsemalla ja kiittämällä tuntuu palkitsevalta, ei asiasta ole valittamista ainakaan utilitaristiseen tuomioistuimeen.
Ehkä jossakin kohden sentään saavutetaan tien pää ja silloin todennäköisesti ymmärretään jo itsekin, että ollaan jo monessa suhteessa kaukana naurettavuuden ja kohtuuttomuuden alueella.
Vai ollaanko siellä jo?

25 kommenttia:

  1. Ei mitenkään rajoitu pelkästään tähän asiaan, vaan moniaalla muuallakin on kauan voinut huomata, että länsimainen hälymystö ja sen hännystelijät ovat onnistuneet lähes mahdottomalta vaikuttavassa roolipelisuorituksessa: Käytännössä jo kymmenien vuosien ajan juuri ne, joiden hallussa ja käytössä ovat yhteiskunnan _kaikki_ valta, voima, virkamieskunta,yliopistot, kaikki valtakoneistot ja tiedotusvälineet pienintä paikallislehteä myöden, ja joiden mielipiteiden arvostelu ja kohta kohta niille nauraminenkin, on kriminalisoitua, onnistuvat jotenkin kokemaan itsensä rohkeiksi kapinallisiksi ja yksinäisiksi vastavirtaansoutajiksi. Tämähän on aivan sama kuin itse Juhana-herttua ja Nottinghamin sheriffi kaikkine miehineen uskottelisivat olevansa vapaita ja iloisia lainsuojattomia, jotka olisivat joka hetki ainoastaan karvan mitan päässä hirsipuusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän noita "älymystön" pellehyppyjä on nähty viimeisten vuosikymmenien kuluessa siinä määrin, että mikään ei yllätä.

      Vastausen otsikon kysymykseen: helvettiin. Se on läntisen, olemukseltaan ehtyneen, kulttuurin väistämätön kohtalo. Ei tarvitse kuin katsoa museoissa kreikkalaisten ja roomalaisten patsaita ja vielä Michelangelon Daavidia ja sitten näitä nykyisten "taitelijoiden" pökäleitä, niin ymmärtää missä mennään.

      Poista
    2. Catilina/ hälymystön roolipelisuoritus

      Kiitos. Tämä oli erittäin oivaltava ja osuva kommentti.

      Poista
  2. Sehän voisi olla yksi totalitarismin kriteeri tai määritelmä, tuo että vallassa olevat ministerit osallistuvat mielenosoituksiin ja valtalehdistö suitsuttaa marginaaliryhmien "arvoja". Kuka muistaa vielä "unelma"-mielenosoituksen, jossa viisitoistatuhatta toiskulttuurien ystävää -- eli virallisen valtakulttuurin tukijaa, myös valtiovallan entisiä ja silloisia edustajia -- kokoontui "vastustamaan poliittisen väkivallan nousua"?

    Mikä on järjestelmä, jossa valta omii mielenosoitukset itselleen ja ministerit taputtavat omille puheilleen? Eikö se ole nimenomaan totalitarismi? Ja tuollainen mielenosoitus on aito orwellilainen instituutio -- päivittäinen kahden minuutin viha, tai joskus pari vihatuntia, tai vihaviikko.

    Se on kuin suoraan totalitarismin oppikirjasta, tuollainen ylimmän vallan siunaama mielenosoitus. Siihen osallistumisesta tulee normi, samanmielisten ryhmävahvistautumisen instituutio. Se tehdään oikeassaolemisen nimissä, ja väärässä olijat vaviskoot.

    Identiteettipolitiikka on totalitarismin alku. Mitään muuta politiikkaa meillä ei oikein ole jäljellä. Teemat ovat toinen toistaan imaginaarisempia, itsetarkoituksellisia, absurdeja. "Ilmastonmuutos", "refugees welcome!", "pride!". Järki on jättänyt kaiken tämän jo ajat sitten. Ehkä kukaan ei lue Orwellia, ehkä kukaan ei enää lue oikein mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuohon ole mitään lisättävää.

      Poista
    2. "Mikä on järjestelmä, jossa valta omii mielenosoitukset itselleen ja ministerit taputtavat omille puheilleen?"

      -Neuvostoliitto. Tai DDR.

      "Identiteettipolitiikka on totalitarismin alku. Mitään muuta politiikkaa meillä ei oikein ole jäljellä. Teemat ovat toinen toistaan imaginaarisempia, itsetarkoituksellisia, absurdeja. "Ilmastonmuutos", "refugees welcome!", "pride!". Järki on jättänyt kaiken tämän jo ajat sitten. Ehkä kukaan ei lue Orwellia, ehkä kukaan ei enää lue oikein mitään."

      -Yleisen petoksen aikoina totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko, tiesi tuo samainen Orwell todeta...

      Noin ylisummaan voisin todeta jonkinlaiseen klassiseen liberalismiin kallellani olevana, että nuo seksuaali- ym jutut ovat mielestäni itse kunkin yksityisasioita, ja yksityisasioiden luonteeseen saisi mielellään kuulua (uskonnon, raha-asioiden ym tapaan), että ne pidettäisiinkin hieman yksityisinä... Suhtaudun noin henk.koht.näihin tälläkin viikolla runsain mitoin tapetilla olleisiin "suuntautumisiin" aika lailla samaan tapaan kuin uskonnollisiin vakaumuksiinkin, siis jotenkin niin, että ne ovat kuin sukupuolielin; se voi toki tuottaa haltijalleen suurtakin henkilökohtaista iloa, mutta sen julkinen esitteleminen ei ehken ole varsinaisesti hyvien tapojen mukaista toimintaa.

      Älä tyrkytä tapojasi, kuten muuan elämänviisaus tietää todeta. Mutta minkäänlaisen elämänviisauden kanssahan tällä (mielestäni virheellisesti) "liberalismiksi" määritellyllä postmodernilla identiteettipolitiikalla ei olekaan mitään tekoa.

      -J.Edgar-

      Poista
  3. Toki ollaan, ja tavalla tai toisella on aina oltu ja tullaan aina olemaan.

    Jokin prosenttiosuus ihmisistä kaipaa aina ryhmätotuuksiin uskomista. Totuuksien kohteet vaan ovat aikojen saatossa vaihdelleet. Milloin uskontoa, noitavainoja, kommunismia, fasismia, ilmastofanatismia, yletöntä mamu-vastaisuutta tai -myönteisyyttä, seksuaalista yltiösuvaitsevuutta (pois lukien maksullinen seksi), jne.

    Olisihan se hyvä, jos edes valtion johto pääsisi tällaisista ylilyönneistä eroon. Demokratiassa vaan muoti-ilmiön kannattajat pyrkivät äänestämään muoti-ilmiöiden kannattajia, joten heitä sitten siivilöityy valtion johtoon saakka.

    VastaaPoista
  4. Kehityksen seuraavana vaiheena voisi olettaa olevan se tilanne, että koko hallitus istuu jonkinlaisella terassilla ottamassa vastaan kulloisiakin mielenosoituksia, joita pidetään "ei-mielipidekysymyksistä".
    Sanaa "nollatoleranssi" en vielä ole huomannut tässä yhtedessä, mutta mitäpä muuta tarkoittaa tuo pääministerin lausahdus siitä, ettei juuri tässä asiassa voi olla muita hyväksyttäviä mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totalitaarinen totuus kieltää suhteellisuuden, epäilyn ja kyselyn. (Milan Kundera) Viitteitä tällaisesta kehityksestä ei tarvitse kaukaa hakea. Ja irvokkainta tässä muutenkin tympeässä performanssissa on, että ns. suvaitsevaisuudesta™ on tehty ruoska, jota heiluttamalla yritetään jälleen kerran pakottaa tiettyä arvomaailmaa, josta poikkeamista ei sallita. Silleen takavuosien YYA-liturgian tai 30-lukulaisen sinimustan isänmaallisuuskäsityksen tapaan. No, tällaisiakin ilmenemismuotoja tämä syvällä skandinaavisessa kulttuurissa elävä periluterilainen tarve puhdasoppisuuteen voi näemmä saada.

      -J.Edgar-

      Poista
  5. Totalitarismin oletetaan syntyvän pistimistä ja rautasaappaista. Ei se synny niistä, niitten aika on myöhemmin. Totalitarismi syntyy tätien kahvipöydissä vaivaantuneista ja kiusaantuneista katseista, halusta päästä jotenkin kutinasta eroon juuri nyt. Sitten halutaan vain varmuudeksi taputtaa hieman keskimääräistä kauemmin, vain hieman. Pistimet tulevat vasta myöhemmin. Pistimillä ei pakoteta puolta kansaa vaikoilemaan ja ilmiantamaan toista puolta. Kyllä he aivan itse tungeksivat niihin tehtäviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totalitarismi syntyy pelokkaasta keskiluokasta. Luulen että nykyinen totalitaristinen tendenssi johtuu osin Neuvostoliiton romahtamisesta. Neuvostoliitto oli voimakeskus joka esti länsimaiden eliittiä vajoamasta kuvitelmiin kaikkivoipaisuudesta. Luulen ja toivon että ehkä Euroopan laajasta maahanmuuttajataustaisesta väestöstä tulee poliittinen voima joka haastaa rappeutuneen liberlismin. Kun nuo enklaavit ovat kyllin isoja niitä ei pelotellakaan yhteiskunnasta ulossulkemisella. Islam ei ole todellinen uhka Euroopalle vaan kuten vanha suuripuu sekin mätänee ytimestä alkaen. Tämä on keskiluokan pelokkaile konfirmisteille on kaikkein pelottavin asia edes ajatella. Länsimaalaisuus ei ole enää sitä itseensä uskovaa voimiensa tunnossa olevaa eetosta juin Toisenmaalmansodan jälkeisenä nousukautena.

      Poista
    2. Ostan pitkälle tämän analyysin: Neuvostoliiton romahdus loi kapitalisteissa sellaisen hybriksen, joka vaati antiteesiä. Islam tulee rappeutumaan, mutta sitä ennen elävillä on vaikeaa, kun aatteet ottavat mittaa toisistaan - asein.

      Poista
    3. Taistelu käydään lastenvaunujen välillä ja tulevaisuuden uskon.

      Poista
    4. "Taistelu käydään lastenvaunujen välillä ja tulevaisuuden uskon."

      Jos tuo olisi muitta mutkitta noin, Suomi olisi nyt syvästi lestadiolainen maa. Eli ympäristön (ihmisen tapauksessa mukaan lukien teknologian) oloihin paremmin sopivan sosiaalisen organisaatiomallin assimiloiva - ja osin alistavakin - voima kuuluu ottaa lukuun jo parin polven sihdillä.

      Poista
  6. Tyhmänylpeyttä kuvataan myös oopperan "Don Giovanni" lopussa tai ainakin yhdessä versiossa. Siinä tämä degeneroirunut amoraalinen aatelismies vetää päällensä tappamansa miehen haamun vihan. Hän kutsuu uhristaa tehdyn patsaan illalliselle. Patsas vastaa kutsuun ja kolkuttaa ovelle. Haamu antaa Don Giovannille vielä mahdollisuuden perua kutsu. Giovanni ei voi hybriksessään myöntää haukanneensa liian ison palan ja menee mieluummin helvettiin.

    VastaaPoista
  7. Kirkossakin on niin kova hinku marssille, että päätös kumppanuudesta tehtiin vailla valtuuksia. Tähän onneksi sentään Oulun piispa otti kantaa muistuttaen myös, ettei ihmisen asenteita pidä mitata sillä, osallistuuko hän marssille vai ei.

    VastaaPoista
  8. Joka diggaa seniorikieltä, ei himmaile, vaan skulaa täysillä, sanotaan meillä.

    Ranskassa sotien jälkeisessä kritiikissä syytettiin ns. senioriteettiperiaatteen johtaneen vaikenemiseen juutalaisten kohtaloista.

    Hiljainen perinnetieto oli johtanut vaikenemiseen silloin kun olisi pitänyt puhua.

    VastaaPoista
  9. Jätkän saaren psykiatriaa30. kesäkuuta 2019 klo 5.37

    Perintöomaisuuksien sijaan pitää puolustaa jokaisen yksilön ainutkertaista ihmisarvoa. Kommunistinen yksityisomaisuuden sosialisointi ei enää ketään uhkaa. Marx ei tuntenut ihmisluonnetta

    VastaaPoista
  10. Suomessa on tosiaan kiusallisen suuri, toistaiseksi rekisteröimätön puolue STP. S niinkuin Suuruudenhullut, T niinkuin Tietämättömät ja P niinkuin Pelkurit. Sattuuhan sitä, mutta kun mokoma porukka on päässyt vallan kahvaan de facto.

    VastaaPoista
  11. Liikepankit eivät ole vanhoja. Omistusjuuret kylläkin. Nämä nykyiset pantiin käyntiin teollistumisen tähden. Viiden tähden edestä ne onnistuivatkin ja äkkiä vain jokusessa työmiespolvessa. Ja tehtailijapolvessa.

    Yltäkylläisyys tavoitettiin jakamalla sodan ylijäämävarusteet ja rupeamalla tekemään samoista siviiliversioita. Joskus sanoisiko 1980-luvulla pankeissa keksittiin uutta. Tehtaat jo oli ja kaupat. Pankkitoimihenkilöt alkoivat rahoittaa itseään ja väliyhtiöitään.

    Pankin omaisuushan oli saamisia velkaantuneilta. Saamisia voi lisätä. Kohta pankki sai ostaa maailmasta omaisuusasioita vaikka metsää tai taloja. Ne pantiin saamisten sarakkeeseen ja ostohinnan verran tekaistiin tilisaldoa myyjälle. Homma läksi lapasesta US säästöpankkikriisiä hätäpäin paikkailtaessa. Tätä oli pohjattu vapauttamalla korot kiskonnan synnistä, Reaganin noituutta. Eikä Thatcher jäänyt katselemaan vaan City sai tehdä mitä tykkäsi ja mihin kumppanin löysi. Sitten se on ollut menoa.

    Casper von Koskull ottaa hatkat ihan suotta. Takuuvarmasti rahapaisunta jatkuu eivätkä ainakaan rikkaat joudu nesteeseen. Nordean omistajat eivät miestä ole sivuun panemassa, mutta regulaattorien hermot eivät kestä. Nordeaan tulee rahaa vaikka kattoakin alta purkaisi, sitä tulvii. Keskuspankkien QE ja muu elvytysvimma miinuskorkoaika jatkuu. Pikkasen pitäisi omaa omistajarahaa jättää osinkoina nostamatta tai bonuksilla pöytää puhdistamasta. Ja tästä se kiikastaa. Se "omakin" on kierrematematiikkaa arvonnousuista, mark to market, marakattieliitin keksintöä.

    Firma Nordea on jakanut pomoilleen väliyhtiökaverille ja omistajille liikaa. Numerot täsmäisivät, vakavaraisuussuhde oltiin jo sieltä 80-luvulta hoksattu laskea surrealismin eikä Elon mukaan. Nyt Tukholmassa kiinteistöarvot alenevat ja Helsingissä tökkivät. Tämä BIS alkaa sutia. Sitä Nordean olisi helppoa nostaa hiuksistaan ellei Amerikka olisi sakottamassa ja pannut vedelle ja leivälle itseään Deutschea joka US subprimen teki alta tiskin ja paljastuikin vasta kun omat amerikkaiset olivat jo valtion vaivana ja Trumpin valttina. Deutschen kohtaama kosto valuu siitä mallia ottaneeseen Nordeaan.

    Jos asiasta selvitään Casper von Koskull ja äsken omistajaSammon Stadigh vaihtamalla, niin sillä hyvä. Kohta voisi jo taas ylvästellä. Ei ole kauaakaan kun Stadigh kerjäsi verta nenästään ilkkumalla osuuspankkia ja koko osuus-yhdistys-keskinäistä toimintapaan sanomalla etteihän noita voi vallatakaan. Se oli siis pilkka ajasta jääneille. No, Karvinen panttiinkin pois ja Finanssiala eheytyi ja Pia-Noora Kauppi palasi julkisuuteen.

    Ja nyt sitten taas Nordeaa äkkiä ahdistetaankin ! Olisikohan Olli Rehnillä liikapaksut sormet mutta liikaterävä arkijärki? Huono yhdistelmä kuminauhoilla jos niilläkään sidotuissa pankkitaseissa. Näillä pankkiherroilla masters of universe (jo finanssioimassa, itseillensä haalimassa ilmastomuutoksen fuuturipuhuria. Luova tuho kohtaa wanhaa ja tåppöjen Suomea taas syvimmän kautta). Mutta peruskansa kantaa. Herroilla rahanomilla ylpeys käy hilpeyden myötä. Voi olla että kohta omistamme Nordean ja Wahlroos pääsee sanomaan että hyvinhän somalilaisten kävi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsalaisuus Suomessa on lahkolaisuutta, joka kirkon suojissa turvaa aina lisää päältä niille joilla jo ennestään on.

      Poista
  12. Eräs nimeltä mainitsematon poliitikko lausui asiasta näin:
    "Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton arvosteleminen oli sosiaalisesti paheksuttavaa, ja sillä saattoi joutua poliittiseen paitsioon. Tämän päivän Suomessa ja länsimaissa laajemminkin maahanmuutosta, islamista, seksuaalivähemmistöistä, Euroopan unionista ja eräistä muista kysymyksistä on tullut uusi Neuvostoliitto."

    VastaaPoista
  13. Suomessa toimintaa ohjaa nepotistinen puoluediktatuuri, jonka liepeille on tunkua.

    Voit rauhassa kirjoittaa päättäjille ja olla varma, että et muuta vastausta saa kuin vastaanottokuittauksen.

    Kokemusta on.

    Venäjän kielessä on myös hieno sana dastoinstvo. Sen opeteltuasi voit kulkea pää pystyssä ketään painamatta tai palvomatta. Minulle sen opetti italialainen.

    Suomen nutistetun kansan keskuudessa käsite on tuntematon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehnäämiseltä näytti Antti Rinteen meno kulkueen kärjessä, vaikka olisi noudattanut Adolf Ehrnroothin neuvoa johtaa joukkoa edestä.

      Poista
  14. Meidän aikamme leimakirves on venäjämielisyys, lavea kuin venäjän laki.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.