Rokottaminen

Rokotus

Kukapa vanhempi ihminen ei muistaisi, miten joskus 1950-luvun seesteisinä aikoina aina silloin tällöin taivaan peitti uhkaava pilvi. Silloin kotiin saapui teennäisesti hymyilevä täti pienen kassin kanssa.

Kassista hän kaivoi hirveän näköisen piikin, jonka sitten tunki lapsen paljastettuun pyllyyn, itkusta ja hammasten kiristelystä välittämättä. Sitä sanottiin rokotukseksi.

Aiemmin rokotusta oli annettu muulla tavoin, ihoon hankaamalla tai suun kautta syöttämällä. Nykyäänhän käytetään myös esimerkiksi nenäsuihkeita.

Ideana on joka tapauksessa ollut suojautuminen rokolta. Aiemmin suomessa puhuttiin rokon istuttamisesta ja sitä tekivät etenkin lukkarit. Edward Jenner oli 1700-luvulla huomannut, että lehmänrokkotartunta ei ihmisessä aiheuta oireita, mutta antaa kyllä suojan isorokkoa vastaan.

Niinpä Suomessakin lukkarit saivat tästä 1800-luvun alussa yhden lisän toimenkuvaansa ja etenkin lasten kuolleisuus laski merkittävästi. Väestö alkoi kasvaa ensin täällä pohjoisessa ja sitten etelässäkin. Nyt aletaan sen ilmiön kanssa jo olla helisemässä ja se on hyvin suurelta osalta rokotuksen syytä.

Nykymaailmassa on kuitenkin jo alkanut reaktio. Yhä useammat kieltäytyvät rokotuksista ja lapsikuolleisuuden nouseminen on enää vain ajan kysymys.

Latinaksi lehmä on vacca ja tämähän näkyy myös romaanisissa kielissä. Cowboyiden sijasta ratsastelevat eteläisen Amerikan lihantuotantokentillä vaquerot, lehmäpoikia siis hekin.

Myös vanha rahvaan kieli englanti omaksuu, statustaan pönkittääkseen, mielellään latinalaisperäisiä sanoja ja niinpä rokotus on englanniksi vaccination eli siis suunnilleen lehmäyttäminen. Ihmiseenhän istutetaan tai ainakin ennen istutettiin tuota lehmänrokkoa.

Venäjäksi sana on privivka, jonka arvelin aina viittaavan tottumista tarkoittavaan verbiin privyknut, mutta kyse taitaakin olla eräänlaisesta istuttamisesta, oksastamisen tyyliin. Joka tapauksessa kyse on myös elimistön totuttamisesta vieraaseen elementtiin, silloinhan se juuri alkaa tuottaa vasta-aineita.

Saksaksi sana on Impfung, jossa olen näkevinäni tarkoitettavan sisään tunkemista. Siinähän imppautetaan eli imetetään tuota siunauksellista ainetta, joka varjelee taudeilta.

Jokaisella kansalla on tietenkin oikeus käyttää sellaista sanaa kuin haluaa. Joku näkee olennaisen asian rokotteen alkuperässä, toinen taas siinä tavassa, jolla se välitetään elimistöön.

Mutta, mutta.

Katsokaapas, miten meidän laatujournalistimme tuota sanaa käyttävät. He tarkoittavat sillä useimmiten jonkin pois viemistä eli vähentämistä, verottamista.

Tämän tästä saamme lukea, miten ne ja ne asiat rokottavat budjettia tai hyvinvointia tai kansantuloa tai muuta hyvänä pidettyä asiaa.

Koko rokotuksen idea onkin heittänyt häränpyllyä. Rokottaja ei näiden toimittajien lapsellisissa kuvitelmissa olekaan se kansanterveystyön pelottava, mutta hyvänsuopa sankari, joka pelastaa lapsia pahalta äkilliseltä kuolemalta, vaan sen sijaan se ilkeästi hymyilevä akka, joka hirveällä pruutallaan imee lapsista verta ja muita elinnesteitä kuin jättiläismäinen hyttynen tai vampyyri.

Että sellaista rokottamista.

Kun mietimme, mistä näin perverssi merkityksen muutos on saattanut saada alkunsa, tulee ainakin minun mieleeni juuri se, että rokottajan mielletään ottavan jonkinlaisen pistävän hyttysen roolin. Hän ei tuo taloon mitään, vaan sen sijaan vie sieltä jotakin lapsilta ryöstämäänsä.

Luulen, että jotkut lapset ovat joskus alkaneet joko leikillään tai tosissaan puhua siitä, että hyttyset tulevat heitä rokottamaan, koska nekin pistävät. Kun koko rokottamisen idea vielä käännetään päälaelleen, tulee veren imemisestäkin rokottamista.

Luulen, että idea on alun perin ollut sen verran absurdi, että sitä on voinut käyttää jonkinlaisena vitsinä höystämään muuten kenties kuivaa esitystä.

Tällainen on tietenkin sallittua, vitsihän se on puujalkavitsikin.

Mutta ajatelkaa nyt hyvät ihmiset, miten typerää on käyttää aikaihmisen kirjoittamassa asiatekstissä sanaa rokottaminen silloin, kun tarkoitetaan jonkin verottamista, vähentämistä tai vaikkapa kuppaamista.

Kun emme luultavasti noille kynän sankareille mitään mahda, voisimme kai ainakin ruveta käyttämään siitä oikeasta rokotuksesta jotakin uutta sanaa. Se pimeä kansa, joka pelkää rokotusta, saattaa muuten ihan oikeasti luulla, että siinä käydään ryöstämässä jotakin sen uhreilta.

Vaksinointi tai lehmäyttäminen olisi lähellä kansainvälistä käytäntöä, mutta eihän se enää edes ole kaiken rokotuksen ideana. Istutuksesta siinä kuitenkin on yhä kysymys ja tavallaan siedätyksestäkin.

Voisin ehdottaa sanaa sietoistutus, mutta ymmärrän, ettei sitäkään noin vai omaksuta. Ehkä sekin antaa turhan dramaattisen kuvan itse toimenpiteestä ja pelottaa monia. Istuttamisesta tulee vielä monelle mieleen kuokka ja lapio.

Yksinkertaisinta voisi olla vain lopettaa rokotus-sanan väärinkäyttö. Jos haluaa olla vitsikäs, jää siihen vielä paljon muitakin mahdollisuuksia.