Sisua

Urhoollisuus
Kaikille lienee selvää, että sana urhoollisuus/urheus tulee urhoa eli siis urosta tarkoittavasta sanasta. Urho tekee urotekoja, jollaisia aikoinaan usein nimitettiinmyös urosteoiksi.
Vastaavaa ihailtua naarastekoa en muista missään mainitun, vaikka naaraat tunnetusti ovatkin aina olleet valmiita puolustamaan pesuettaan tavalla, jota nimitämme urhoolliseksi.
Muissa kielissä tällainen sukupuolitettu termi on myös tavallinen. Venäjän muzhestvennyi tarkoittaa nimenomaan miehekästä, rohkeus tai urhoollisuus on yhtä kuin muzhestvo, miehekkyys. Rohkeutta, myös henkistä tarkoittaa myös smelost.
Englannin courage tulee Ranskasta ja sen ilmeisenä kantana on latinan cor -sydän. Suurella sydämellä toimiminen merkitsee myös ruotsissa urhoollisuutta. Klingsporilla sen sijaan oli ainakin Runebergin mielestä kaksi leukaa ja yksi silmä, mutta sydäntä vain puolikas.
Rikhard Leijonamieli on englanniksi Lion-Hearted.
Rohkeus ja urhoollisuus ovat kuitenkin eri asioita, vaikka osittain päällekäisiä.
Kun joku kaunis missikandidaatti paljastaa lehdessä virheettömän pyllynsä, sitä voi halutessaan sanoa rohkeaksi teoksi, mutta ei suinkaan urhoolliseksi.
Rohkea ei suomalaisittain ole se, joka esimerkiksi kestää koettelemuksia välittämättä tai ainakin lannistumatta. Sen sijaan hän kyllä on urhoollinen. Tosin englannin vaikutuksesta tässäkin alkaa nähdä sekaannuksia.
Sellainen urhoollisuus, joka ei ole pelkkää rohkeutta, on ranskaksi ja englanniksi myös courage ja saksaksi Mut. Englanniksi voidaan myös sanoa, että henkilöllä on sisua, guts tai stamina.
Mutta missä sitten on tuo paljon puhuttu suomalaisen sisun ainutlaatuisuus?
Oikeastaan sopii kysyä, onko sellaista lainkaan olemassa. Talvisodan aikana siitä tuli myytti,joka ilmeisesti viittasi toimintakyvyn säilyttämisen tilanteessa, joka oli asiallisesti toivoton. Siinä näytti olevan uskoa mahdottomaan ja sellainenhan saattaa perustua tyhmyyteen tai narsismiin.
Itse asiassa sisu näyttäisi viittaavan negatiiviseen luonteenpiirteeseen, pahaan sisuun, jollainen on ominaista tietyssä, narsistisessa kehitysvaiheessa olevalle lapselle. Mikään ei pure uhmaikäisen sisunpurkauksiin, ne loppuvat vasta voimien ehtyessä.

Sisun etymologia näyttäisi viittaavan sisuksiin, kuten myös englannin guts. Kyseessä on siis aktiivinen oma voima, ei pelkästään reagointi ulkoisiin tekijöihin.
Sisua lähellä ovat merkitykseltään ilmeisesti ranskalais-englantilainen endurance tai prowess.
Kun kysymme,mitä on tai oli suomalainen sisu, luulen, että meidän on palattava talvisotaan, jolloin sitä tavattiin joikkomitassa. Silloin sillä oli yhteiskuntaa säilytävä rooli.
Tänään sitä ehkä kannattaisi etsiä työmarkkinajärjestöistä, jotka tarjoavat esimerkin siitä, että pusketaan vain, siitä piittaamatta, että edessä on seinä tai peräti kuilu.