keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Ennen oli paremmin

Muistelmat paremmasta maailmasta

 

Englantilaissyntyinen historioitsija Tony Judt on useissa artikkeleissaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten nopeasti maailma on muuttunut viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Sitä paitsi muutos on mennyt huonompaan suuntaan.

Kuusikymppinen Judt muistaa toki myös kuusikymmenluvun kulttuurivallankumouksen, joka sentään oli murroksien murros. Tosin se tuskin oli monessakaan maassa yhtä raju kuin Suomessa, jossa suuret ikäluokat itse asiassa siirtyivät sadan vuoden matkan moderniin yhden vuosikymmenen aikana. Mutta myös Judtin nuoruudessa asiat olivat perusteellisesti toisin kuin ne olivat olleet hänen lapsuudessaan. Ja sen jälkeen ne ovat jälleen muuttuneet suorastaan laadullisesti, kuvailee Judt muistelmissaan, joita on julkaistu New York Review’ssä.

”60-luvun tyypeille” Yhdysvaltain nykyinen akateeminen maailma muistuttaa absurdia painajaista. Judtin nuoruudessa vapauduttiin seksuaalitabuista ja nautittiin vapaasta seksistä ainakin teoriassa. Nyt sen sijaan on kehitetty kokonainen kieltojen ja tabujen järjestelmä, joka liittyy sukupuoliseen ahdisteluun ja erilaisiin ryhmiin kohdistuvien ennakkoluulojen ja niistä käytetyn puheenparren demonisointiin ja kriminalisointiin. Nykyisen maailman siemenet kylvettiin 60-luvun vasemmiston toimesta, mutta hedelmät näyttävät tuntemattomilta. Poliittisen korrektiuden pakkopaita, ”sukupuolipolitiikka” ja ainakin esitetty yliherkkyys loukkauksille ovat kaukana menneestä vapauden hurmasta. Iskulauseet, joita kerran heiteltiin leikillään, ovat nyt osa lainsäädäntöä. ”Minä” ja sen ohella ehkä sukupuoli ja rotu ovat nyt kaiken keskus ja mitta, yhteiskuntaluokat eivät ole mitään. Kun ”henkilökohtainen on poliittista” ei mikään enää ole poliittista. Judt kehottaa kiinnittämään jokaisen collegen ilmoitustaululle lauseen ”Kaikki ei voi koskea kaikkea”! Vanha radikaali näyttää suorastaan kiivastuvan siitä omaan itseen ja henkilökohtaisiin kokemuksiin käpertymisestä, joka nostaa maailman keskeiseksi asiaksi periaatteen, että on olemassa yleinen ja kaikkia koskeva oikeus olla tulematta loukkaantuneeksi.

Kehitys ei suinkaan ole ollut edistystä, ainakaan tärkeillä objektiivisilla mittareilla arvioiden. ”Helppoahan teidän silloin oli!” sanovat opiskelijat nyt myös Amerikassa opettajilleen. Elämä taisi todella olla sekä parempaa että helpompaa. Judt osoittaa uudessa kirjassaan ”Ill Fares the Land”, miten tulonjako on muuttunut yhä epätasaisemmaksi. Kelkasta pudonneiden määrä on kasvanut ja heidän kurjistumisensa on konkreettisesti osoitettavissa, jopa sairaustilastoilla. Huikeita tuloja nauttivien joukko on sekin kasvanut ja samalla sen omahyväisyys ja häpeämättömyys ovat kasvaneet. Kun akateeminen nuoriso vielä kolmekymmentä vuotta sitten priorisoi mielekästä työtä ja itsensä kehittämistä rahan sijaan, on tilanne nyt päinvastainen. Mammonan palvonnalla ei näytä olevan vastavoimia missään. Kaikkialla on yhä yksimielisemmin keskitytty vain ja ainoastaan maksimaaliseen kansatulon kasvattamiseen ainoana tunnustettuna arvona. Judt ottaa Ruotsin ja Suomen esimerkeiksi maista, joissa tulonjako on huomattavan tasainen ja sosiaaliset ongelmat vähäisiä ainakin Englantiin ja USA:han verrattuna. Mutta asia taitaa olla niin, että nämä maat eivät kelpaa kenellekään esimerkiksi ja itsekin ne tähyävät sen korkeimman viisauden suuntaan, joka on löydetty anglosaksisessa maailmassa.

Moraalisen suuttumuksen vallassa Judt katsoo, että ainakin nuorelle polvelle on kerrottava, etteivät asiat ole aina olleet näin eikä niiden aina tarvitse olla näin. Ne, jotka muistavat millaista elämä oli kolmekymmentä vuotta sitten, voivat todistaa asian ja heidän pitää se tehdä. Ehkäpä kehityksen suunta voidaan kääntää hyvällä, ilman katastrofia, joka on väistämättömästi nykyisen tien päässä. Vanhan radikaalin lähes vanhatestamentillinen moraalinen suuttumus tuo mieleen sen, mitä tapahtui Venäjällä puolitoista vuosisataa sitten. Liberaali ”isien” sukupolvi huomasi kauhukseen kasvattaneensa ”poikien” nihilistisukupolven, joka oli uskollisempi heidän periaatteilleen kuin he itse aikoinaan.

Tänään Venäjä näyttää olevan mukana samassa kehityksessä kuin länsikin. Työn sijaan arvostetaan rahaa, rehellisyyden asemesta keplottelua, hienotunteisuuden ja keskinäisavun sijasta ”suhteita” hyödyllisiin ihmisiin eli verkostoitumista, kuten asia myös ilmaistaan.

Arvovaltaisessa Sotsis-aikakauslehdessä tammikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan tämänsuuntainen muutos on Venäjällä ollut kolmenkymmenen viime vuoden aikana hyvin voimakas. Venäjän kehityksessä on tietenkin omat erikoispiirteensä. Lännessä ”valtaa” ei ainakaan vielä pidetä samassa määrin ”kansan” vastaisena voimana kuin Venäjällä. Peräti 65 prosenttia venäläisistä pitää valtiokoneistoa rikollisena. Postmodernista näkökulmasta katsoen asiaa ei tietenkään voi tuomita sen enempää kuin muutakaan yhteiskunnalta rahastamista. Sitähän ylisuuret palkat ja palkkiotkin tietysti ovat.

Joka tapauksessa on kiinnostavaa, että samanlaiset ilmiöt näyttävät olevan luonteenomaisia sekä Venäjän että läntisen maailman kehitykselle viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Vaikka etenkin Venäjällä käytettävissä olevan rahan määrä on valtavasti kasvanut, on tyytyväisyys romahtanut samoin kuin optimismi.

Onko kuusikymmenluvun kulttuurivallankumouksen jälkeen taas tapahtunut uusi historiallinen murros? Onko kaikkinielevä mammonanpalvonta vasta nyt syönyt kohtalokkaasti tilaa elämänlaadulta ja moraalilta? Onko meillä paluuta siihen parempaan maailmaan, jossa riitti rahaa sijoitettavaksi muuhunkin kuin rahan hankkimiseen? Joskus sanottiin, että Suomen kansan aika suuriin tekoihin on silloin, kun se näkee nälkää. Kansakoululaitos perustettiin aikana, jolloin vähäkalorista dieettiä ei tarvinnut erikseen suunnitella. Kukapa olisi uskonut, että koulut tultaisiin lakkauttamaan aikana, jolloin yhteiskunnalla on rahaa käytettävissään monikertaisesti enemmän kuin koskaan ennen?

45 kommenttia:

  1. OI NOITA IHANIA AIKOJA!
    Kyllä noiden Karenien pitäisi alkaa popsimaan hitupihtisammalta.

    VastaaPoista
  2. 30 vuotta sitten rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Vaikka oli jonkinmoinen lama.
    60-luvulla Suomesta löytyi suunnatonta köyhyyttä. Oikein pahaa teki kyläillä köyhien kansakoulukavereiden luona. Ennen Joulua koulussa jaettiin ilmaisia monoja ja suksia köyhille. Jakoivat kaupungin kuponkeja jolla sai monoja anoa. Kerrostalot lämpenivät puilla, telkkareita ei juuri ollut. Lauantait koulua ja töitä. Yhteiskunnan tuet lähinnä köyhäinapua.
    Sotaveteraanit nelikymppisiä poikia ja työtä todella paiskittiin. Aku Ankka ja Monopoli peli toivat lohtua. Mutta ennen kaikkea kesät olivat lämpimiä ja talvet lumisia ja illan kuunnelmat toivat perheen yhteen. Saisipa sen perhekeskeisyyden takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei oikein osaa edes kuvitella aikaa jolloin oltiin lauantaitkin koulussa ja töissä. Olisiko siinä syy 60-lukulaisten fiksuudelle ja paremmalle yleissivitykselle kun vertaa sitä tähän päivään? Ja verrattuna kaikkeen, ihan kulttuurista lähtien?
      Työ ihmisen tiellä pitää.

      Poista
    2. Joo, oltiin lauantaina koulussa ja kesätöissä, mutta energiaa riitti myös tansseissa käymiseen. Saatolle pääsi helposti ja saatillekin joskus harvoin.

      Ns. 60-lukulaisuuden moraalin saisi joku nostaa tikunnokkaan. Se tuotti yksilötasolla paljon tuhoa.

      Poista
  3. Luulen, että muutoksen aitoja aikoja eläneet tunnistavat helposti Judtin elämäntunnot. "Jäljestätulevien valtavat laumat" ovat omaksuneet isiensä arvot ulkoapäin, ja sen lisäksi, että arvojen henki on jäänyt sisäistämättä ja ne ovat muuttuneet muodottomaksi mössöksi, niistä on muodostunut identiteettikysymyksiä -- ja ulkoaomaksuttuja identiteettejä sisäisesti tyhjät sukupolvet varjelevat ihan vimmatusti, koska ne todellakin ovat ainoa henkinen omaisuus jota heillä on.

    En olisi koskaan 60-luvulla voinut aavistaa, että tulee aika, jolloin presidentin poika tai ev lut kirkon arkkipiispa voisivat olla aeeistakieltäytyjiä. Nyt totean kauhulla, että sellainen aika tuli, mutta nämä ihmiset ovat kaikkea muuta kuin itse omat arvonsa muodostaneita ajattelijoita. He ovat kuin kaikkien omassa itsetyytyväisyydessään lilluvien aikojen kaikkein hemmotelluimmat lapset -- toisiaan turhanpäiväisyyksien mittareilla mittaavia, leimoja iskeviä ja statuksia jakelevia, yhtä lailla aatteellisten kuin ekstremististen muoti-identiteettien perässä juoksijoita, kampittajia ja kiusaajia, huippuhuippuhuipputyyppejä, oman tositeevee-elämänsä sankareita. -- Näille on aika turhaa sanoa, että raiskaajien torjumisessa suomensisulaiset tai odinin soturit ovat parempia "tyyppejä" kuin ympäri maailmaa erivärisiä matoja syömään matkustelevat ekstremistit tai muut elämystenmetsästäjät ja runoilijat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karmeaa tekstiä.

      Poista
    2. Ai, minä luin vain "sulosointuja" Sepolta, vähän tietysti olen eri mieltä asioista, mutta toki älykästä tekstiä.

      Poista
    3. Ei tosiaankaan ole karmeaa tekstiä. Ainoana ehkä särähtää tuo kohta raiskaajien torjumisesta. S.O.:n ainoa heikko kohta vaikuttaa oikeastaan muutenkin olevan, että hän tuntuu usein piirtävän tietyn yhtäläisyysmerkin (hegemonian taholta koetun) kiusattuuden ja vilpittömyyden väliin. Nykymenolla hän 50 vuoden kuluttua päivittelisi varmaan nykyisten "toisinajattelijoiden" toisen polven yhdessä yksilöindividualistisen hegemonian kanssa aidosti totaaliepäinhimilliseksi ja emävalheelliseksi muuttamassa äärikapitalistisessa tasaveromaailmassa, jossa "veronmaksajuus" on veronvälttelijän standaarin slogan, nationalistit tuovat syöpäläisiä panolomiltaan ja työpäivän pituus on 16 tuntia, että "maailmastamme on kadonnut aito ymmärrys kansallisvaltiosta demokratian ainoana alustana" tms.

      Aivan kuin kaiken maailman löyhkäävässä länsituulessa lepattavissa 60:n äo-pisteen "naisia suojelevissa" jengivoimautujissa, nettievankelista Petterssonissa tai Douglas "taijanpa rikastua rikkaiden eläkeläisten turhaumilla" Murrayssa jotakin sensuuntaista vilpitöntä ymmärrystä olisi joskus ollut.

      Poista
    4. Kahvit olivat ensin suussa, ja kas, sitten näppäimistöllä!

      Poista
    5. Eipä meissä ihmisissä yksilöinä tai henkilöinä ole mitään tuollaista arvoa, johon pitäisi takertua saati hirttäytyä. Iso osa omaa ajatteluani on Wittgensteinin vaikutusta, enkä ole koskaan noteerannut millään tavalla mihinkään suuntaan sitä että hän oli homoseksuelli.

      Meidän on luetteva tekstejä sen ymmärryksen varassa joka ei jää yksilöihin eikä henkilöidy yksityisesti. Ikään kuin kuulisimme musiikin esiripun takaa -- kuka muu kuin musiikille omistautumaton houkka muuttaa kokemustaan sen perusteella mitä näkee kun esirippu riisutaan.

      En ole rakastunut vaikuttajiini. Zizekia on luettava ja häneltä voi oppia jotain, varsinkin lacanismista. Ja Hannah Arendtiin viittaan usein koska hänkin on juuri näiden punaisten omima suosikki. Voin sijoittaa jengivoimaantujat, Petersonin ja Murrayn samalle lautaselle, tarjoilla valittuina paloina. Tekniikka on ollut hallussani 60-luvulta lähtien.

      Totuutta siihen ei sisälly, koska totuus ei ole yksityistä omaisuutta, vaan kulttuurinen jatkumo. Kuten kieli, kuten tieto, kuten taide, joka on näistä ehkä jumalallisin. Sekin irtoaa inhimillisestä. Virtuoosi ei käytä elämäänsä turhaan -- emme saa kuvitella että kun hän henkilönä kuolee, hänen mukanaan menee kaikki, eikä elämällä ole merkitystä. Mikään ei ole kiinni yksilöstä eikä henkilöstä, vaan kulttuuri on jatkumo, silta sukupolvien yli.

      Ja siitä olen aivan tavattoman huolissani. Emme ymmärrä miten osuiden kognitiivisten lankojen varaan suuret kulttuurit on ripustettu. Ne voidaan todellakin tuhota hyvin helposti, esimerkiksi niin että narsistit ihastuvat vieraskulttuurisiin ihmisiin.

      Poista
    6. Luulen, että poliittiset mielipiteet eivät muodostu oppimalla.

      Poista
    7. Lahjattomuustutk...
      Aivan, pelkästään nuolemalla.

      Poista
    8. Siis opilliset mielipiteet eivät saa muodostua politikoimalla.

      Kyllä kaiken motiivina täytyy olla pyrkimys "nähdä maailma oikein". Muutos seuraa, jos seuraa, itsestään sitten kun maailma nähdään oikein.

      Poista
    9. Pelkäänpä, että muutos voi aivan hyvin seurata myös siitä, kun maailma nähdään riittävän väärin. Ja se muutos voi kyllä energiaa saadakseen syödä autonomisten ajattelijoiden tuotantoa, mutta ymmärtää tällöin siitä lähinnä avainsanoja, kuin koira isäntänsä puheesta, ja paskantaa materiaalin myöhemmin ulos henkisesti ei-ravitsevassa muodossa.

      Toinen pointtini oli, että en yksinkertaisesti usko - tämä on kieltämättä täysin todistamattomissa oleva aistimus - minkä tahansa materiaalin olevan käyttökelpoista "maailman näkemiseen oikein" (minulla on myös ehkä pieni skepsis, onko tuo tavoite inhimillisesti ottaen mielekäs). Wittgenstein esimerkiksi sanoi kokeneensa (niteessä Yleisiä huomautuksia), että "filosofian lukeminen huonontaa hänen ajatteluaan"; mutten toisaalta myöskään usko, ettei hän huomaisi vaikka jonkin, esimerkki hatusta, Ylilaudan tai hommafoorumin typologisuutta vähän sitä selailtuaan. - Olen aika paljon jättänyt lukematta ollakseni sotkeutumatta silmänkääntäjien selittelijöiden ja ajatusvyyhteihin, ja seurannut enemmänkin jälkiä, ilmeitä ja ilmiöitä. (Ei toki pelkästään niitä.) Tekniikka on ollut hallussani 9o-luvulta lähtien.

      Tarkoitin siis ihan tätä, että minun päässäni jotenkin 60-luvun aitojen radikaalien pettymys jotenkin rinnastuu siihen, miten nyt älykkö voi luulla, että kansan keskuudessa olisi käynnissä jokin "terve vastareaaktio", vaikka kyseessä on enemmänkin pääitsepetoksen sivu- tai vastaitsepetos, ja nämä kaksi ovat kenties hahmotettavissa kokonaisuutena, itseään vahvistavana kiistana siitä, mille individualistisen itsekkyyden muodolle muodostuu lähivuosikymmeniksi prevalenssi.

      Poista
    10. "Nähdä maailma oikein" panee tietysti pohtimaan, riittääkö, että se nähtäisiin "tiedollisesti" oikein. Tietohan on nimenomaan se, jolla ei ole tekemistä henkilön kanssa, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö myös "tieto" olisi eri aikakausilla kovinkin erilaatuista.

      Mitä sanon, kun sanon "kokevani" jonkin tiedon "oikeaksi"? -- Totuusteoriat eivät ratkaise mitään, ellei niitä aseteta eurooppalaisen ajattelun pitkään kehityskuvaan. Tarvitsen jatkuvasti ajallisia perspektiivejä, mutta myös muunlaisia suhteuksia -- juuri sitä että otetaan jotain sieltä, toista täältä, tunnistetaan jokin invarianssi, palautetaan tunnistuksen kohteet myös muihin yhteyksiin joissa ne tulevat esille toisten, yhtä epäpersoonallisten suiden muotoilemina. --

      Itse palautan oivallukseni usein yhteyksiin joissa ne ovat tajunnassani ensi kertaa ryöpsähtäneet, ihan Aku Ankasta Jukka Kemppiseen -- yhtä inspiroivia replikoijia kumpikin, ja kirjoitin jälkimmäiselle juuri runonkin -- ja jotakin pitää palauttaa ihan sinne ihmismielen primitiivisimpien viriäminen alkuhämärään.

      Luulen, että Wittgenstein olisi voinut täydentää toteamustaan toisella, esimerkiksi sanomalla: "Mutta maailman oikein näkeminen -- tieto -- ei ratkaise elämän ongelmia." (Niistä hän toisessa yhteydessä sanoi, että ne ehkä ovat "yksinkertaisimmat mitä on".)

      Poista
    11. "sitä että otetaan jotain sieltä"

      Mutta sen matskun pitää olla jollain lailla bona fide sanottua ollakseen jotain, mitä ei olisi pitänyt arvata lukemattakin.

      Tämä typologioihin ja tendensseihin sotkeutuminen on yksi ansa. Siis että pitää luetella nimen Slavoj Žižek eteen tittelit ja esittää sitten hänelle nimenomaan epätyypillinen ajatus omaa argumentaatiota komppaamassa, se on kyllä jotain tendenssiä ja puolenvalintaa.

      Poista
    12. Tässä tapauksessahan resonanssi kytki yhteen presidentti, "arvojohtaja", ja mitä niitä titteleitä onkaan, Sauli Niinistön ja Zizekin. Pidän edelleenkin ihan legitiiminä olla samaistumatta ajattelijoita rasittaviin "ideologioihin" -- ne ovat totisesti pinnallisinta ja harhaisinta mitä ihmisten aivoissa nykyään lymyää -- ja poimia omiin tarpeisiini sen mikä virittyy kulloinkin kyseessä oleville aallonpituuksille.

      On legitiimiä myös nähdä yhteyksiä suurten henkien välillä, ei vain eroja.

      "" Ihminen ei todellakaan ole tallentava nauhuri, kopiokone, vaan viritinvahvistin
      Kulttuurinen aallonpituus on kantoaalto, jatkumo, kenttä johon sydämet tahdistuvat.""

      Poista
  4. Kävikö niin, että sitcomien vakiohuumori, eli sarkasmi, kasvatti nuoret "vinoon". Sarkasmi perustuu asioiden oikean tilan irvailuun ja täten edellyttää sen oikean tilan tietämisen. Mutta miten murrosikäinen voisi tietää sen? Niinpä huumorimielessä vääristelty asiantila rinnastuukin nuoren päässä oikeaksi jne.
    -tm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä historiaa voi ymmärtää. Seksuaalivallankumouksenkin aikaan ymmärrettiin että Freud, joka oli oman aikansa pioneeriajattelija, sijoittui nimenomaaan omaan aikaansa. Woody Allen luki Freudia oikein, samoin meidän pitäisi nyt lukea Hannah Arendtia oikein.

      Historian ymmärtäminen on nimenomaan sitä että sijoitetaan ajatukset aikaansa ja pystytään rakentamaan sillat sekä aikalaisajattelun sisälle että suhteessa pitkään "ajatusten historiaan" (Crane Brinton). Historian ymmärtäminen ei ole sitä että riehutaan joukkohypnoosin vallassa ja uhriajattelun voimaannuttamalla omankädenoikeudella kaadetaan patsaita huutaen: "Nyt oletään 2020!!!"

      Poista
    2. Tarkoitin tv-sarjoja kuten "Frendit" tai "Sinkkuelämää", joiden parissa nykyisen hallituksen ministerit ovat varttuneet.
      Sarjat ovat hauskoja, leikkien rooleilla ja merkityksillä, mutta toisaalta vaativat katsojalta tietyn pohjatason ymmärtää esitetyn huumorin huumoriksi.
      -tm

      Poista
    3. Nimetön2. heinäkuuta 2020 klo 3.20

      Saatat olla lähellä syvän ongelman pohjaa.

      Vajaan huumorintajun omaavat eivät kykene
      erottamaan selkeästi pyhää epäpyhästä, siksi
      höpsismi on heidän uskonsa.

      Höpsismi taas on itsessään kelpoväline johon
      tuulee joka suunnasta ja energiansa se saa
      vedellä toimivasta tuulimyllystä.

      Poista
  5. Jos vertaan nykyisiä ja vuoden 90 elokuvien maailmoja toisiinsa, en niissä kauheasti eroa näe.
    Jos taas vertaan elokuvia vuosilta 90 ja 60, ero on aivan valtava.

    VastaaPoista
  6. Blogistille: Tony Judt kuoli jo 2010. Mitä mahtaisi sanoa nykymenosta? Arvelisin hänen liberaalina kuitenkin toteavan että maailmaan mahtuu sentään muutakin kuin tämän blogiketjun pakkopullat sukupuoli,rotu ja vihapuhe. Oikkoselle: Eikö nimenomaan 60-luvulla voitu kuvitella kenen tahansa ryhtyvän vaikkapa aseistakieltäytyjäksi vaikka se tuolloin olikin vaivalloista? Millaisissa porukoissa oikein itse olit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Judt oli katuvainen radikaali. Kirja oli hänen konservatiivinen credonsa. Kaikki eivät toki koskaan viisastu.

      Poista
  7. Huomautan vieläkin, että blogi on 10 vuoden takaa.

    VastaaPoista
  8. En olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan, että arkkipiispa, joka on kieltäytynyt aseista, voisi veljeillä kollegiaalisesti jonkin aivan eriperusteiselle -- mekaaniselle normimoraalille -- rakentuneen ja loukkantumisherkkyydessään säännönmukaisesti väkivaltaisiin vastareaktioihin sortuvan vieraslajiuskonnon kanssa -- aivan vastaavalla tavalla kuin antautuneet natsiupseerit kollegiaalisesti suhtautuivat amerikkalaisiin ja jakelivat näille syvää ammatillista yhteisymmärrystä henkien tavaroitaan relikkeinä sotamuistoiksi.

    Kun ajattelu muutoksen vuosikymmenenä muuttui, muutos tapahtui oikeasti. Nyt sekin ajattelu on institutionalisoitunut, ja ihmisten kuoret kolisevat kovasti.

    VastaaPoista
  9. Tuo "vihapuhe" on mielenkiintoinen termi. Ja "rasisti" myös. Kun ei ole sanoja varastosta mistä ottaa, niin on alettava leimaamaan. Kovin älyllisesti köyhää. Aivan tulee stalinin aikaiset ortodoksit mieleen. Jos joku arvosteli n-liittoa, niin jo alkoi riekkuminen ja ilmianto. Piti suojella omaa persettä, ja toivoa että oma ortodoksisuus otettiin todesta. Halveksittavaa sakkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen hallituksen naisjoukon tehtävänä on oltava rasistien ja vihapuhujien hirttaminen Presidentinlinnan salkoon työtätekevien riemuksi ja kansanvihollisten kauhuksi.

      Poista
  10. Meno on riehaantunut turbulenssiksi parina viime vuonna. Vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivot on nyt pantu narikkaan Suhteellisuudentaju julistettu jo rikokseksi.

      Poista
    2. Lienee ihan kuriositeettina kysyttävä, missä ovat aivot olleet kun tiedeyhteisön mukaan ihmiskunta on ajautunut vakavimpaan kriisiin koskaan - ilmastoahdistukseen? Eihän se toki oikeuta laittamasta päätä pensaaseen tai aivoja jättämästä sinne narikkaan ,mutta tietynlainen "intellektuaalinen ravistelu" sallittanee, vai? Ja intellektuaalisessa uudelleenmietinnällä tarkoitan hyvinkin originellia ajattelumallia suhteessa konservatismiin, josta muuten kirjoitit eilen hienosti, kiitokset.

      Poista
    3. Judt aloittaa uuden, aivottoman ahneuden nousun 80-luvulle.Entä syyt? Älymystön putoaminen kelkasta.

      Poista
  11. Siis vasemmistohan ei ole pettänyt, vaan tehnyt sitä mitä vasemmiston on aina kuulunutkin tehdää. Elättää johtajansa ja kannattajansa toisten rahoilla. Vasemmisto on onnistunut siinä, koska se on ominut kaikki hyviltä kuuluvat asiat itselleen ja vain itselleen. Sama asia Trumpin, persun tai sen semmoisen taholta ei ole sama asia. Ongelman tekee kummalliseksi, että hyvin suuri osa suurpäääomasta ajaa vasemmiston kanssa samoja asioita. Oikeisto on ajautunut sivuraiteelle. Suomessa kuka tahansa orpolainen politiikko voisi liittyä vihreisiin, sinisilmäisimmät jopa vassareihin.


    Onlma on siinä, että oikeisto on pettänyt.

    VastaaPoista
  12. ”Peräti 65 prosenttia venäläisistä pitää valtiokoneistoa rikollisena.”
    Venäläinen koronatorvisoitto

    Vielä joitakin vuosia sitten Izborskin klubi oli Putin tärkeimpiä tukipylväitä. Nyt tilanne on täysin toinen. Ohessa klubin kahden kunniajäsenen pohdinnat/oksennukset. Tunnetulta taiteilijalta ne tulevat oikein huutona sydämen pohjasta ja tunnetulta ekonomistilta suoraan aivoista.

    Вадим Цыганов (Vadim Tsyganov, tuottaja, runoilija, taiteilija): Последний шанс, другого не будет. 30 июня (kesäkuuta) 2020. (Viimeinen tilaisuus, joka ei toistu)

    https://izborsk-club.ru/19559
    Tässä osoitteessa voi tarkistaa onko suomennus tehty oikein: ”…Tiedostaen, että asumme nyt valevaltiossa ja ympärillämme niin elämässä kuin valkokankaalla on valetotuutta, taskuissamme valerahaa, sitten valeperustuslaki, valelait. Jokainen meistä ymmärtää, että asiat ovat juuri näin, mutta päähämme iskostetaan, että meillä on hyvä keisari, ja hallitus on sellainen, jota ansaitsemme.

    Valepandemiaan aikana ymmärsimme, että olemme ansainneet tämän kansanvastaisen hallituksen, valitettavasti. Lähes kaikilla hallituksen jäsenillä on kaksoiskansalaisuus, käytännössä he ovat valepatriootteja… Mutta kuitenkin annamme keisarille anteeksi sen, että hän keräsi ympärilleen tällaisen roistojoukon, ja tulemme rakastamaan häntä kuten ennenkin toivoen, että rakkaus parantaa kaiken...”


    Сергей Батчиков (Sergei Batshikov, tunnettu ekonomisti)
    30 июня (kesäkuuta) 2020.

    В тупике зависимого развития. Есть ли выход? (Riippuvaisen kehityksen umpikujassa. Onko ulospääsyä?)

    https://izborsk-club.ru/19558.
    Tässä osoitteessa voi tarkistaa onko suomennos tehty oikein: ”…Vuonna 2007 Münchenin puheessaan Putin ilmoitti, että Venäjää ei tulla rakentamaan Lännen käskyjen mukaan ja että Venäjä tulee puolustamaan omia intressejaan. Samana vuonna Venäjällä saatiin aikaan ohjelma, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä Venäjän bruttokansantuote tulisi nousemaan 66%. Käytännössä se oli vain 6%.

    Vuosina 2000-2017 yli 74 tuhatta tuotantolaitosta lopetti toimintansa. Terveydenhoidon ”optimisaation” aikana sairaaloiden määrä supistui 10,7 tuhannesta 5,4 tuhanteen. Tuhotuksi tuli Venäjän tiedeakatemia. Vuoden 1913 jälkeen ainoastaan USA:han ja Kanadaan muutti yli miljoona venäläistä tiedemiestä ja eksperttiä.

    Vuosittain Venäjältä lähtee yli 50 tuhatta korkeakoulutuksen saanutta asiantuntijaa. Tämän vuoden 10. toukokuuta TV-ohjelmassa ”Moskova. Kreml. Putin” presidentti väitti: ”ei tarvitse takertua ainoastaan meidän urhoolliseen menneisyyteen, vaan pitää katsoa yhtä urhoolliseen ja menestyksekkääseen tulevaisuuteen.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjällä on pitkä perinne valehtelun tunnistamisen suhteen.

      Meillä halutaan luottaa hallitukseen ja valtioon - oikeastaan ollaan valtiota palvovia "snellmanin opetuslapsia".

      Snellman uskalsi olla kriittinen Hegeliä kohtaan, meillä moinen kritiikki on vihapuhetta ja inhottavaa "kapitalismia".

      Onneksi olemme kohta kommunismissa, niin saavat älyköt kokeilla senkin ihan itse.

      Kannattaisi muistaa että vallankumousta ajaneet älyköt olivat ensimmäisten terrorin yhrien joukossa niin USAssa, Ranskassa kuin Venäjällä.

      Muissakin maissa vallan edes jotenkin vakiinnuttanut uusi hallinto hyökkää itselleen vaarallisten tukijoidensa kimppuun - jopa täällä meilläkin löytyy piirteitä tästä sisällissodan jälkeiseltä ajalta - kuolleiden määrä ei ollut lukuna iso, mutta väestö oli pieni ja kykyjä harvassa.

      Hyvin monet olivat sivuraiteilla loppuelämänsä tai muun pitkähkön ajan.

      Kannattaa katsoa noin 35 -40 vuotta sitten tehtyjä haastatteluja Yuri Bezmenovista.

      Hän kertoi etukäteen miten länsi tulee uppoamaan ja miten auringonlasku koittaa.

      Poista
  13. Jos tämä päivä oli ennen meidän tulevaisuuttamme, niin meistä kaikkein viisaimmat olivat jo hylänneet sen aikoja sitten.
    Vain muutama ihminen kannatti tätäkin päivää, mutta se meni siis jotenkin toisin. Oikeastaan tämä päivä on enää vain jonkun varastamaa aikaa, jota me vain luulemme omaksemme. Ainakin useimmat luulevat.

    VastaaPoista
  14. Mihin intersektionaaliseen feministiseen uhriluokkaan kuuluu koulussa luokallejääneiden priimus?

    Tästä pitää päästä keskustelemaan ja laatuluokittelemaan erilaisten uhriutumisten pisteytys ja tasa-arvoinen kohtelu. Jos luokallejääneiden priimus on vääräsäärinen, huonohampainen ja pienimunainen, niin pitääkö hänen silti päästä lukemaan lääkäriksi jossain huippuyliopistossa?

    Tämä kysymys kuuluu Ohisalolle ja lukuisille avustajillensa ja seuraajillensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marxilaiset onneksi tietävät että lisäarvoteoria sisältää vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

      Jos kysymys kuuluu tieteellisen sosialismin piiriin, siihen vastataan. Muihin kysymyksiin vastataan nälvivillä lehtikirjoituksilla, viiden tunnin esitelmillä tai 5000 sivun pituisella kirjasarjalla jonka nimi on "Johdanto...".

      +

      Virheiden ja muiden hurmiossa touhuavien kannattaisi huomata, että tämäkin vallankumous syö lapsensa.

      Tästä ei ole poikkeuksia.

      Politiikan tai valuutan paljous ei nytkään tuo rauhaa päälle maan - eli käy niin kuin aina ennenkin.

      Poista
    2. Jotain valoa, jos kerran vallankumous syö lapsensa, ei poikkeuksia, aina.

      Poista
  15. Hyvä teksti ja hyviä kommentteja.
    Entäpä jos yhdistäisimme voimamme uuteen julkaisuun ja laitamme sen nimeksi "Totuus"...
    Eiku se tais olla varattu.
    Entä "Mitä Vittuu"...
    Eiku sekin taitaa olla varattu.
    Ehdotuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muodissa on änkyräiset minäminäminä-kotkotukset
      joten: Patologinen altruismi höpsismissä.

      Poista
    2. Äikän openi sanoin, "pystyt parempaan".

      Poista
    3. "Mitä tapahtuu todella" sekä "Mitä on tehtävä" (huom. sama nimi kahdella eri kirjoittajalla) - nimikkeet on saatu myös tuhottua, ei ole uskottavuutta jos joku haluaisikin laittaa sen julkaisun nimeksi.

      Fiksu kustantaja tai rahoittaja vaatii nimen vaihtoa, koska nopeasti saa selvilke mitkä nimet ovat jo "käytettyjä".

      Lukijoita julkaisulle - oli se missä tahansa muodossa - olisi hyvin vaikea saada ja sen avulla ei kannata yrittää elättää itseään.

      Tähän nyky-zydeemiin kuuluu haukkua kaikkea mitä jokin taho julkaisee, oli se kuinka tarpeellista tai hyvää tahansa.

      Onneksi samat tahot muistavat samalla kehua omat suosikkinsa maasta taivasta ylemmäksi - oli julkaisu mitä tahansa ja kuinka arveluttavaa hyvänsä.

      Ennen oltiin valmiita lukemaan "Tiedonantajaa" rukkaset kädessä- tartuntavaara - tai katsomaan mitä "porvarilehdessä" on tänään.

      "Kyllä se totta täytyy olla kun se porvarilehdessä luki".

      Omia ajatuksiaan pitäisi uskaltaa haastaa mutta silti pitää kiinni perusasioista, kuten elämän kunnioittamisesta.

      Liian monet ovat päässeet perille paikkaan joka on aito idiotia.

      Poista
  16. "Mene, Tekel, Ufarsin"

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.