lauantai 25. heinäkuuta 2020

Suurmiehiä

Suuren taiteen edessä

 

Iltalehti kertoi eilen meille maamme kansainvälisesti kuuluisimman taiteilijan satavuotissyntymäpäivänään saamasta postuumista suitsutuksesta: New York Times hehkuttaa Tom of Finlandin merkitystä - ”Ilman häntä ei olisi Jim Morrisonia, Elvistä tai James Deania”

Losangelesilainen performanssitaitelija Cassils jopa sanoo: Tom of Finlandin taide on todennäköisesti ainoa, jonka ääressä olen runkannut.

Luulen, että taitelija piti tätä suurimpana mahdollisena tunnutuksena.

Joka tapauksessa muistan juhlakalun aikoinaan itse kertoneen, että hänen tavoitteenaan on tehdä taidetta, joka saa puntin pullistumaan, siis käyttötaidetta ja tarkemmin sanoen pornoa.

Saattaa hyvinkin olla, että Touko-herra oli merkittävä vaikuttaja amerikkalaisessa nykykulttuurissa, mutta en ole ihan varma, olisiko meillä syytä onnitella itseämme siitä, että juuri meidän vaatimaton kansakuntamme oli hänet kasvattanut. NYT:n haastattelemat kahdeksan nykytaiteilijaa näköjään ainakin arvostivat kovasti hänen aikaansaannoksiaan.

Itse en ole osannut koskaan arvostaa noita tekeleitä taiteena ja pornona ne jättävät minut täysin kylmäksi. Tuskinpa osun ihan harhaan, jos sanon, että kyseessä on mitä tyypillisin karikatyyrimäinen kitsch, jonka kuvaamissa hahmoissa on kyllä eräitä kiinnostavia piirteitä. Hahmot eivät suinkaan ole suoraan luonnosta otettuja, vaan yhdistävät tyypillisesti miehisiin piirteisiin myös naisellisia: valtavia rintoja ja nännejä.

Pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että oman marginaaliryhmänsä puitteissa tällaiset friikkiluomukset todella toimivat pornona. Myös heteroseksuaalisessa pornokuvastossa tapaamme usein varsin luonnottomia hahmoja, joita jotkut ilmeisesti tarvitsevat.

Porno siis pornona. Eihän tekijä itsekään muita kriteereitä luomuksilleen asettanut ja kauppa kävi. Mutta että taiteilija? Kulttuurin johtavia nimiä?

Asiahan riippuu siitä, mitä nimitämme taiteeksi.

Sir Roger Scruton  on paljon pohdiskellut kulttuurin nykytilaa ja kehitystä nimenomaan taiteen kannalta. Taiteen ja pornon välillä hän tekee varsin jyrkän eron. Porno on kitschin eräs muoto ja kitsch taas on korkeimpien arvojemme profanaatiota.

Asia liittyy laajempaan kulttuurin kehitystendenssiin. Läntisessä maailmassa on havaittavissa yleinen sota korkeakulttuurin edustamia korkeampia arvoja, itse asiassa koko korkeampien arvojen ideaa vastaan. Niiden sijaan tyrkytetään vallan ja nautinnon kannalta nähtyjä pseudoarvoja.

Kyseessä on se näkökulma, jonka ovat valinneet ns. cultural studies –disipliinit derridoineen ja foucaulteineen. Se on lähtökohtaisesti vihamielinen koko korkeampien arvojen idealle. Ikävä kyllä, se määrää nykyisen akateemisen ja myös muun niin sanotun kulttuuriväen tavoitetason.

Tosin, Scruton myöntää, nykykulttuurissakin ja jopa popkulttuurissa, joka muodostaa sen valtavirran, on olemassa lokeroita (pockets), joissa aito kulttuuri kukoistaa. Se elää nyt katakombeissa, mutta sieltä on ennenkin noustu, arvelee hän lohdullisesti.

Scruton tietää, että koko korkeakulttuurin ajatuksen puolustaminen nykyään merkitsee ikävyyksien kerjäämistä. Kulttuurin valtavirta näet yksinkertaisesti on nyt toisenlaisen diskurssin piirissä.

Mutta lohdullinen esimerkki hänestä on Kiinan konfutselaisuus, joka näyttää noudattavan samanlaista ajattelutapaa kuin tunnettu Hans Vaihingerin Philosophie des als ob. On täysin mahdollista saada korkeammat arvot toteutumaan elämällä ikään kuin ne olisivat objektiivista todellisuutta (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=konfutsen+haaste ).

Toistaiseksi siis saamme tyytyä siihen, että ns. laatulehdissäkin kulttuurin nimellä kunnioitetaan suoranaista roskaa, joka parhaimmillaan saattaa olla käyttökelpoista vaikkapa pornona.

Ennen kulttuuriksi hyväksyttiin kaikki se paras totuuden, hyvyyden ja kauneuden alalla, mitä ihmiskunta oli saanut aikaan. Sen edessä haluttiin kumartua.

Nykyisen kulttuurin ylistetyimpien saavutusten edessä sen sijaan… No, antaa olla.

19 kommenttia:

  1. Vanha jonkinlaista arvostusta nauttinut Finlayson alkoi painaa näitä Tom Of Finlandin kuvia lakanoihinsa.

    Ei ole tainnut mennä kovin hyvin Tom of Finlaysonilla...

    VastaaPoista
  2. Kuntosaleilla on seinänkokoiset peilit, ja kaipa ne joiden psyyke tarvitsee fyysistä ähellystä pystyäkseen edes hetkeksi fokusoitumaan, odottavat näkevänsä niistä peileistä noita Tom of Finland -hahmoja.

    Ehkä tuo on sitä "toksista maskuliinisuutta". Ainakin se on kuin hyvin pienestä pullosta tullutta, hyvin omaan ihanteeseensa rajoittunutta, itseään toistavaa, mielikuvituksetonta. Mahdotonta minulle tavoittaa mikä siinä voisi olla eroottista tai seksikästä, edes autoeroottista tai itseensä käpertynyttä rakkautta.

    Toki maailma saa olla ihmisenkuvia täynnä. Ja kaikin mokomin, ihmiset saavat mieluummin jumaloida ihmisiä kuin käpertyä kulttuurisiin kuvakieltoihin. Jokin suhteettomuus hommassa kuitenkin on vallalla. Kaikki ovat niin samanlaisia tässä ekstriimin erilaisuuden tavoittelussaan. Tatuoimattomia yksilöitä alkaa olla vaikea löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ehkä tuo on sitä "toksista maskuliinisuutta". "

      Ei ole vaan toksista "maskuliinisuutta".

      Poista
  3. Hesarin Jukka Petäjä sentään rohkeni äskettäisessä jäähyväisesseessään kainosti todeta: "Vielä 1980-luvulla populaarikulttuurilla oli paikkansa lisämausteena ja kulttuurikäsityksen laventajana, nyt sama paikka on korkeakulttuurilla."

    Itselläni on toisinaan tullut mieleen, miten voi maan suurimman päivälehden kulttuuriosasto lyhyehkössä ajassa kokea "diametraalisen" suunnanmuutoksen edellä kuvaamaan blogistin suuntaan; tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Voisiko syynä olla pelkkä taloudellinen laskelmointi yritettäessä tukea printtilehden horjuvaa kannattavuutta vai onko tarvittu muutakin - tällainen tulee aina mieleen silmäillessäni pikaisesti sitä ns. kulttuuriosaston päivittäin tyrkyttämää hengenravintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi syytä: sairaanloinen pelko nuorempien lukijaikäluokkien menettämisestä sekä toimittajien oma sukupolvenvaihdos, joille tuo roska edustaa kulttuuria.

      Poista
  4. "Läntisessä maailmassa on havaittavissa yleinen sota korkeakulttuurin edustamia korkeampia arvoja, itse asiassa koko korkeampien arvojen ideaa vastaan. Niiden sijaan tyrkytetään vallan ja nautinnon kannalta nähtyjä pseudoarvoja.Kyseessä on se näkökulma, jonka ovat valinneet ns. cultural studies –disipliinit derridoineen ja foucaulteineen. Se on lähtökohtaisesti vihamielinen koko korkeampien arvojen idealle."

    Mitä jos sovittaisiin, että kyse ei ole sairaudesta vaan sen oireista. Perimmäinen syy on länsimaisen kulttuurin loppuunpalaminen, sitä elähdyttäneen hengen loppuunpalaminen. Sama ilmiö on tapahtunut Roomassa 300-400-luvuilla: kun vertaa esimerkiksi Prima Portan Augustuksen patsasta Konstantinus Suuren patsaisiin haistaa saman mädän lemun. Ei ole tietenkään mielyttävää elää kulttuurin rappiokautta, mutta minkäs teet...

    Ainoa kiinnostava kysymys on vain se, mistä nousee korvaava kulttuuri: Venäjältä, Kiinasta, islamilaisesta maailmasta vai peräti Afrikasta. Omat rahani panisin likoon Kiinan puolesta. Kun se on ensin taloudellisesti, sitten sotilaallisesti ja poliittisesti lyönyt USA:n, alkaa sen kulttuurin hegemonian aikaa. EU:sta tulee sen nöyrä juoksupoika ja ulkomuseo kiinalaisille turisteille. Korjaan: se on jo sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko Kiinan ja vielä vähemmän Venäjän kultturelliseen nousuun. Kummallakin on ollut jo näytön paikka ja kumpikin on pilannut sen jatkumisen totalitarismillaan. Uusi nousu on lähes mahdotonta. Lännessä ollaan laskuvaiheessa, mutta ei totalitarismissa ainakaan vielä. Mikä menee alas nousee myös ylös.

      Poista
    2. Ei totalitarismi oli koskaan ollut sen paremmin valtion kuin kulttuurinkaan nousun ja kukoistuksen este!

      Poista
  5. Lisäys viestiini klo 16.18: Kirjoitin liian hätäisesti ja jätin oikolukematta, siitä toisen kappaleen toisto. Itse asia ei siitä muutu.

    VastaaPoista
  6. Ennen taidetta ostava porvaristo määritteli taiteen arvot ja hyvän maun. Nämä varakkaat biedermeier miehet ovat väistyneet eikä kulttuuria määritä. muu kuin se, mikä tuo nopeimmin maailmanlaajuiset voitot

    VastaaPoista
  7. Nykyisen typeryyden riemuvoiton aikana on asiaankuuluvaa, että vallanmedia nostaa ja painaa tapetille kaikenlaisia mulkkuja ja mitä suurempia sen varmemmin ne saavat vallanmedialta positiivista julkisuutta ja ylistystä. Tom of Finlandin toteemiksi nostaminen kertoo kyllä ajastamme paljon valitettavasti.

    Tom of Finlandin kuvat ovat nähtävästi jonkinlaisia pyhiä ikoneja uuden uljaan maailman mielipide/arvopohja kuplassa, ollen jonkinlaisia aikaamme kuvaavia toteemeja joiden ympärillä tanssia ja tehdä tiedostavia taikoja.

    On tästä riemusta ollut myös muunkinlaista hupia, sillä olen havainnut joidenkin riemutiedostavien sisustusharrastuksessa tietynlaisia piirteitä, joissa sekoittuvat Tom of Finland tuotteet ja Che Guevara kuvat ja sen semmoiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surkuhupaisimpia näkyjä ovat tarjonneet pride-kulkueet, joissa sateenkaarikansa on marssinut Chen kuvien perässä. Meinaten, että Che itse oli homovihaaja sieltä pahimmasta päästä, eikä liioin siekaillut esittää ao ihmisryhmästä suorastaan brutaalin kovia näkemyksiä. Mutta toisaalta, mitäpäs historian tuntemusta edes voisi odottaakaan näiltä maailmanparantajajengeiltä, kun muutenkin linjana tuntuu olevan kaiken sellaisen informaation johdonmukainen sivuuttaminen tai siitä mielensäpahoittaminen, mikäli se on pikkuriikkisenkään ristiriidassa oman maailmankuvan kanssa?

      -J.Edgar-

      Poista
  8. ”Tom of Finlandin kuvat ovat nähtävästi jonkinlaisia pyhiä ikoneja”

    Nyt alkaa varmaankin voimakas vastarintaliikehdintä. Ja sen mottona olisi tietysti: ”Minulla ei ole kyrpää, mulkusta puhumattakaan. Minulla on pisulirua päästävä tirri. Enkä tiedä yhtään mitään sperman maailmanhistoriallisesta merkityksestä.”

    VastaaPoista
  9. Onhan meillä jo kauan, ollut Manneken, Pis.

    VastaaPoista
  10. Voin lämpimästi suositella blogin pitäjälle. Sir John Glubbin kirjoitusta THE FATE OF EMPIRES and SEARCH FOR SURVIVAL.

    Suomalaiset on yhdessä muun eu imperiumin kanssa ajamassa lujasti päin seinää.

    "Ihmiset tulevat porukalla hulluiksi, mutta palautuvat järkiinsä yksitellen."

    VastaaPoista
  11. Linkki Glubbin kirjoitukseen.

    http://people.uncw.edu/kozloffm/glubb.pdf

    VastaaPoista
  12. Mä en nyt ihan bonjaa. Asun (heterona) USAssa ja olen itse asiassa esitellyt tyypeille täällä Tompan kuvia ja ennen kaikkea noita postimerkkejä. Minusta on hienoa, että Tomppa pääsi postimerkkeihin. Tomppa on käsittääkseni maailman kuuluisin (tai jotain sinnepäin) suomalainen taiteilija. Lordi voitti Euroviisut -hieno homma sekin.

    Mikään tämäntyyppinen ei tapahtuisi täällä USAssa (tai Venäjällä -Pussy Riot?).

    Suomalaisen yhteiskunnan suvaitsevaisuus on kiitettävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onhan se kuuluisuus kai ainakin Amerikassa tärkeää. Voi tietenkin aina myös kysyä, että entäs sitten.

      Poista
    2. Mutta meidän nilkit ovat kyllä täysin kritiikittömiä sen suhteen.

      Poista

Kirjoita nimellä.