torstai 9. heinäkuuta 2020

Tärkeä esiintyminen

Oklokratian nousu ja intellektuellien osa

 

Harper’s Magazine on julkaissut adressin, jossa yli 150 intellektuellia protestoi sitä hyökkäystä mielipiteenvapautta vastaan, joka viime aikoina on Amerikassa saanut yhä absurdimpia muotoja ( Ks. https://harpers.org/a-letter-on-justice-and-open-debate/ ).

Allekirjoittajien joukossa on Amerikan huomattavimpia julkisia intellektuelleja kuten Francis Fukuyama, Mark Lilla, Ian Buruma ja Steven Pinker. Todettakoon, että siellä on myös ikuinen vastarannankiiski ja vasemmistorabulisti Noam Chomsky. Huoli vapaan yhteiskunnan perusarvoista yhdistää intellektuelleja poliittisesta kannasta riippumatta.

Adressissa todetaan aluksi, että kirjoittajat kannattavat tasa-arvoisuuteen tähtääviä reformeja. Niitä on kuitenkin ruvettu ajamaan keinoilla, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Kirjeen mukaan kyseessä on taistelu Donald Trumpin yhdistettävää oikeistolaista liberalisminvastaisuutta vastaan. Kun tätä tehdään suvaitsemattomassa sensuurin ja pakkokeinojen hengessä, on kyse hyökkäyksestä itse liberaalin yhteiskunnan perusteita vastaan.

Kirjeessä todetaan tuon liikehdinnän irvokkaat ilmenemismuodot monimutkaisten asioiden yksinkertaistamisesta vasta-argumenttien kieltämiseen ja nopeiden toimien vaatimiseen toisinajattelevia vastaan.

Täysin anti-intellektuaaliset näkemykset ja menetelmät ovat vallanneet alaa paitsi julkisessa keskustelussa, myös institutionaalisella tasolla. Akateemista vapautta on häikäilemättömästi ja törkeästi loukattu. Terrorin ilmapiirissä moni ei pelkää enää vain oman mielipiteensä sanomista, vaan jopa sitä, että saattaisi sanoa ”oikean” mielipiteen liian maltillisessa muodossa.

Adressi päätyy johtopäätökseen, joka on kaikkea muuta kuin yllättävä: huonoja ideoita vastaan on taisteltava järjen asein, argumenteilla eikä vapauden rajoituksilla, joita nyt käytetään sekä valtion että yhteiskunnan tasolla. Kirjoittajien on saatava vapaasti esittää eriäviä mielipiteitä ja jopa erehtyä. Ellemme me puolusta sitä asiaa, johon työmme perustuu, emme voi odottaa, että valtio tai yleisö puolustaisi sitä myöskään meille toteavat nämä yleensä vasemmistolaisiksi luettavat intellektuellit.

Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään sensaatiomainen intellektuaalinen uutuus, vaan aivan vapaan yhteiskunnan perusteita koskeva, suorastaan triviaali asia.

Lähinnä sensaatiomaisena voi pitää, että tuollaiselle ulostulolle on ollut tarvetta meidän aikanamme, kolmisenkymmentä suotta sen jälkeen kun liberalismi läntisessä maailmassa voitti voitonjuhliaan eikä näyttänyt enää edes mahdolliselta, että sille löytyisi haastajaa.

Haastaja siis on löytynyt ja se on niinkin banaali asia kuin suurten kansanjoukkojen taipumus typeriin oikosulkureaktioihin. Kyseessä on massayhteiskunnassa vallitseva älyllisen tason madaltuminen yhdistyneenä sen anonyymiin yhdenmukaisuuden paineeseen. Tällainen tilanne rohkaisee aina hävyttömimpiä ja pelottaa järkevimpiä.

Tuloksena on oklokratia eli kehnoimpien valta, eräänlainen jatkuva mob rule, jossa kriittinen ajattelu vaiennetaan ja vallitsevaksi nostetaan niin matalan tason demagogia, että se pystyy tavoittamaan suurimman ja ainakin aktiivisimman osan joukkoa ja karkottamaan älyköt areenalta.

Älymystöllä on vastuunsa tästäkin asiasta ja suotta eivät kirjeen allekirjoittajatkaan heti alkuun totea kannattavansa niitä asioita, joita roskaväki (mob, canaille) nyt on alkanut runnoa perille väkivalloin. Kirjeessä ei tätä termiä käytetä, mutta se lienee ilmiölle kuvaavin.

Tässä näyttää kiäyneen hieman samoin kuin aikoinaan Venäjällä, jossa intelligentsija henkisesti tuki kaikkia vallankumouksellisia liikkeitä ja sitten joutui niiden jyräämäksi. Tästähän katuvaiset intelligentit Maksim Gorkista Nikolai Berdjajeviin sitten saivat tunnontuskia.

On turha sanoakaan, että vapaus ei ole sitä, että saa kannattaa oikeita ja hyviä asioita ja vastustaa pahoja. Sellainen vapaus on vallinnut kaikissa totalitaarisissa maissa. Vapaus on vapautta olla eri mieltä eikä tästä periaatteesta myönnetä poikkeuksia.

Karmaisevaa on, että asia näyttää nyt niin mahdottomalta käsittää sille nuorelle akateemiselle polvelle, jonka älyllisen elämän perusteet on luotu yliopistojen cultural studies- oppituolien suojissa sukupuolentutkimuksen, journalismin ja vastaavien vanhoista akateemisista traditioista irtaantuneiden oppiaineiden piirissä.

Historiallisen lähestymistavan sijasta ns. kriittinen teoria ja koko postmoderni traditio lähtee abstrakteista periaatteista ja on siis lähtökohtaisesti radikaalia. Tuloksena on sitten kaikenkarvaista intersektionalismia ja muuta täysin todellisuudesta irrallaan leijailevaa spekulaatiota.

Esimakua nykyisestä tilanteesta saatiin maassamme ns. taistolaiskaudella, jolloin opiskelevan nuorison etujoukkoa edustavat hengen jättiläiset kokosivat ns. Mustan kirjan, jolla protestoitiin sitä, että opiskelijat joutuivat tutustumaan mielestään vääriin ja vahingollisiin ajatuksiin.

Sen sijaan, että olisivat riemuinneet mahdollisuudesta kokeilla älynlahjojaan vasta-argumenttien kehittämisessä, nuo obskurantit vaativat omien oppikirjojensa sensurointia, mukana oli tietenkin länsimaisen tieteen klassikkoja.

Julien Benda tuli aikoinaan kuuluisaksi kirjallaan Trahison des clercs, älymystön petos, jossa hän paheksui sitä, että niin moni intellektuelli oli suhteutunut myötäsukaisesti oikeistolaiseen totalitarismiin.

Itse asiassa samaan aikaan syntyi sangen huomattava Moskovan sponsoroima älymystöliike, joka kumarteli estottomasti Stalinin politiikkaa Neuvostoliitossa. Petosta löytyi runsain mitoin myös siltä suunnalta.

Tosin eräät, vapauden periaatteelle uskolliset intellektuellit, kuten André Gide uskalsivat myös sanoa julki rehellisen mielipiteensä myös silloin, kun siitä oli odotettavissa ikävyyksiä eikä sitä päänsilitystä, jota runsain mitoin uhrattiin ns. hyödyllisille idiooteille, jotka usein olivat juuri intellektuelleja.

Näistä asioista on runsaasti hyvää tutkimusta ja voin suositella esimerkiksi Paul Hollanderin teoksia. Yliopistoissakin olisi syytä panostaa nyt hyvin vahvasti siihen, että opiskelijat voisivat kunnolla perehtyä totalitaarisen ajattelun problematiikkaan. Se on todella tärkeä ja kiehtova tutkimuskohde.

Siinä tarvitaan tutustumista niin Hitlerin kuin Stalininkin ajatteluun ja erityisesti heidän seuraajiensa historian tuntemista. Kun historia toistaa itseään, on kyseessä ensimmäisellä kerralla tragedia, mutta toisella jo farssi, on sanottu. Kun tällaista tapahtuu supervallan sisällä, alkaa nauru jo takertua kurkkuun. Seuraukset voivat olla kovin vakavia.

Amerikkalaiset intellektuellit ansaitsevat hatunnoston reippaasta esiintymisestään. Kun nyt meillekin ovat, vastoin tervettä järkeä, levinneet samat sielunsairauden oireet, jotka henkisessä isänmaassamme ovat saaneet niin hälyttävät mitat, on meillä syytä odottaa, että intellektuellit löytäisivät samaa henkistä ryhtiä ja kertoisivat avoimesti, mitä mieltä ovat niistä suuntauksista, jotka toimivat vapautta vastaan.

24 kommenttia:

  1. Aikoinaan Suomen älymystö kumarsi Neuvostoliittoa, joka kuristi älymystönsä toimintavapauden. Tarkka kuvaus koko yhteiskunnan ja yksistyiselämän kuristamisesta vallankumouksen jälkeen on Orlando Figesin Kuiskaajat. Nimi tulee siitä, että ihmiset eivät uskaltaneet puhua ääneen ja lopulta eivät lainkaan. Perusarvot muutettiin. Nykyinen arvojen muutos lännessä on pelottavan samanlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakaristi-Saksassa (vrt. myöhempi Harppi-Saksa) tilanne oli sama, oli hyvin nopeasti tajuttava että "piti laittaa pikilappu suun päälle".

      Se mielipide jolla oli mitään merkitystä, luotiin ylhäältä päin ja "tiedonvälitys" loi mielikuvan että tämä on isomman "joukon" aito mielipide.

      Toki propaganda-ministeriö oli oikeassa siinä, että jonkinlainen osa poliittisista päättäjistä ajatteli juuri niin kuin kansan haluttiin ajattelevan.

      Tai haluttiin että kansa edes teeskentelee ajattelevansa jollakin tietyllä tavalla.

      Ja aina löytyy "intellektuellien" joukko joka on valmis hyväksymään valtion - tai muun tahon - aiheuttamat ongelmat jotain sellaista ryhmää kohtaan johon intellektuellien "luokka" suhtautuu "luokkana" nuivahkolla tavalla.

      +

      Monet intellektiellit tyytyvät hyvin kapeaan maailmankuvaan ja jopa välttävät ottamasta selvää siitä miten heidän "luokkaansa" kuulumattomat henkiköt suhtautuvat asioihin.

      Pelkästään jo se ettei ymmärrä miten yhteiskunnan perusasiat oikeasti toimivat, saattaa olla suuri ongelma.

      Kuinka esimerkiksi omasta hanasta saadaan juotavaa vettä ja mitä työtä tai muita asioita se vaatii tapahtuakseen.

      Samoin sähkön kohdalla, viemäröinnin tai vaikka oman lähikaupan tai isomman marketin valikoiman suhteen.

      Vasemmistoon lukeutuvat intellektuellit ihan liian harvoin ymmärtävät esimerkiksi Marxin teorian - ja hänen esittämiensä oikeiden käytäntöjen - vahvuuksia tai heikkouksia.

      Samoin jäävät ymmärtämättä muiden henkilöiden tai "ryhmien" esittämät ideat vahvuuksineen tai heikkouksineen.

      Tämä on yleistys, jotkut ymmärtävät mutta joutuvat vaikenemaan. Tai ymmärtävät vaieta.

      +

      Ongelmat ovat suuria ja siksi ne voidaan ratkaista helpoimmin vähän kerrallam mutta kuitenkin suhteellisen nopeasti.

      Roomaa ei rakennettu päivässä eikä norsua syövä henkilö syö sitä kokonaan yhden illan aikana.

      Ongelmien koko ja laatu sekä syy aiheuttavat sen että intellektuellien keinot niiden ratkaisuun eivät riitä.

      Jotkin ideat jopa vaikettavat ongelmien ratkaisemista.

      Poista
    2. Voimme myös vertailla Kuka kukin on teosarjaa vuosilta 1990 ja 1994. Kadonneet ovat tiedot Neuvostoliiton myöntämistä kunniamitalleista tms. Niin katoaa patsaat kuin ansiotkin.

      Poista
  2. Saksassa tunnettiin kansallissosialismin aikana Der deutsche Blick.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset professorille. Luin tuon alkuperäisen tekstin. Mieleeni tuli tapaus Kenttäpiispa Särkiö, joka erehtyi kesäkolumnissaan puolustamaan perinteisiä perhearvoja ja lapsen oikeutta isään ja äitiin.

    Hän joutui nöyrtymään ja pyytelemään anteeksi. Yksikään kenraaleistamme ei uskaltanut häntä puolustaa ja pääesikuntakin pyyteli anteeksi.
    Mitä me teemme tällaisilla esimiehillä, jotka eivät uskalla asettua tätä nykyajan LGBTQ maailmaa vastaan puolustamaan vanhaa kunnon "koti, uskonto ja isänmaa" ajattelua.

    Myös arkkipiispa tuomitsi naispiispoista puhumattakaan.

    Ylipäälliköltä olisi odottanut jonkinlaista urahdusta perhearvojen puolesta, mutta ajateltuani hieman pitempään tulin tulokseen, että taitaa kuitenkin olla niin, että hän on tässä ajassa "tossun alla".

    VastaaPoista
  4. Olisiko tuo manifesti merkki siitä, että aalto on kääntymässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on kääntymässä. Tuli mieleen vertaus tsunamista...

      Maanjäristys tapahtuu, vesi alkaa vetäytyä, myöhemmin vesimassa alkaa palata kohti rantoja ja saa valtavan määrän energiaa siirtymään mereltä kuivalle maalle.

      Eli... maanjäristys on tapahtunut,vesi on vetäytynyt ja nyt se on tulossa kohti rantaa.

      Ja vie aikanaan mukanaan kaiken mikä ei ole kunnolla kiinni - kuin kasakka yöllä.

      +

      Olemme menossa kohti Ranskan vallankumousta jossain määrin muistuttavaa aikaa joka lopulta tuhoaa kaiken.

      Intellektuellien joukosta löytyy niitäkin jotka pitävät moista vallankumousta hyvänä asiana.

      Poista
  5. Monet allekirjoittajat ovat nyt peruneet allekirjoituksensa, koska pelkäävät itseensä kohdistuvaa hyökkäystä, koska käyttivät mielipiteen vapautta.

    Monella kuitenkin on virka ja siihen liittyvät etuudet, joiden puolustaminen menee kaiken muun edelle.

    https://lite.duckduckgo.com/lite?q=Fearing%20Cancellation%2C%20Some%20Withdraw%20Signatures%20From%20Open%20Letter%20Decrying%20Cancel%20Culture

    VastaaPoista
  6. 30-luvun Italiassa pelättiin Moskovassa kehittyneen uuden vallankumouksellisen aatteen leviämistä länteen, olihan se jo saanut vahvan jalansijan saapasmaassa. Noihin aikoihin Amos Anderssonista tuli Italian ystävä. Lienee jotakin tekemistä tekemistä Erkki Tuomiojan hoidettavaksi yliopiston yhteyteen perustetun Historioitsijat ilman rajoja yhdistyksen kanssa, ettei vieläkään selitetå selvällä suomenkielellä mitä Andersson silloin puuhaasi tai kuinka hyvät suhteet Åbo Akademi oli luonut sikäläiseen valtaan.

    VastaaPoista
  7. Vaivaa tuo intellektuelli-, älykkö- ja älymystö-sanojen käyttö jopa nykypäivänkin yhteyksissä, joissa kuitenkin kuvataan näiden älyllistä epärehellisyyttä, älytöntä laumasieluisuutta ja luihuutta. Keskinkarvainen lukija voi saada käsityksen, että kaikki hyvin, kun ideoimassa valopäät. Tulee myös käsitys, että joka on toista mieltä, ei kuulu älymystöön. Pelkkä yliopistossa lusmuilu ei kai voi olla raja, ovat oppineita tai lukeneita, varauksella sitäkin. ???

    VastaaPoista
  8. Niin sanotut intellektuellit ajassamme ovat ihmisiä jotka ovat kehittäneet oman opillisen ismi-ajattelunsa pitemmälle kuin muut. Heidän perässään kulkevat sitten ismi-identifioituvat kannattajat. Mitä intellektuellimmassa todellisuudessa elämme, sitä tunnustuksellisemmaksi "totuudet" muuttuvat, ja kun koko yhteiskunnan valtaa tunnustuksellinen intellektualismi, silloin "jokainen joka ei ole puolellamme, on vihollisemme puolella".

    Sillä on nimi. Totalitarismi. Missään totalitarismissa ei ole totalitaristeja, on vain oikeassaolijoita. Oikeassa oleminen on kaikkien totalitarismien intellektuaalisin elämäntunto. Se viedään niin pitkälle, että jokaisen ihmisen jokaista sanaa, elettä tai tekoa valvotaan haukansilmillä -- ahaa, juuri tuo sana hänet kavaltaa, juuri tuossa hän paljastaa todellisen karvansa, tuossa kuvassa hän on väärässä seurassa, hänen isänsäkin oli epäilyttävä, jne, jne.

    Jos totalitarismin oikeassaolijat ymmärtäisivät, että yhteiskunta voi ajautua totalitarismiin ihan minkä tahansa nimisen "ismin" opillisissa kulisseissa, emme nyt ajautuisi kovaa vauhtia kohti pakkojärjestelmää. Jos siis totalitaristit tajuaisivat, että totalitarismiin voidaan vajota nimenomaan oikeassaolemisen tunnustuksellisissa tunnoissa -- esimerkiksi "ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden" kulisseissa, kuten juuri nyt on tapahtumassa.

    Rotutieto oli kansatieteen viimeisin sana ja auktorisoitua tieteellistä totuutta. Natsit takertuivat siihen ja tekivät siitä tunnustuksen. Lääkäriliitto -- tiedollisen sivistyksen korkea edustaja -- oli ensimmäinen virallinen järjestö joka sisällytti natsien opit omaan ohjelmaansa. Marxismi oli sekin auktorisoitu nimenomaan "tieteellisyyden" leimalla. Mitä tieteellisempi auktorisointi, sitä verisempi toteutus. -- Nyt yliopistot ovat muuttuneet niin että jo tiedonalat ja oppisisällöt ovat puhdasta ismitunnustuksellisuutta. Vaikka muutamien etupäässä vanhemman sukupolven akateemisten aukltoriteettien vetoomus ilahduttaakin niitä jotka jo tajuavat asioiden nykytolan, mikä siinä muka vaikuttaisi näihin nuoriin vallankumoluksellisiin?

    Perusasiat ovat ymmärtämättä. Siis esimerkiksi se, ettei totalitarismi ole mikään opillinen ismi -- ei se mitä itse tai vastapuoli kannattaa. Että totalitaruismiin voidaan ajautua ihan minkä tahansa auktoriteettia kantavan ismin nimissä. Ja ettei totalitarismissa ole totalitaristeja, on vain oikeassaolijoita. Ettei siis ole kyseessä mikään systeemi jota voisi seurata ulkoapäin ja noteerata sen indikaattorit -- vaan kyseessä on systeemi joka syntyy systeemin sisällä, niissä liemissä jotka luovat niin "vallan" auktorisoitumisen kuin "tiedolliset totuudet".

    Olen juuri kirjoittanut aiheesta blogitekstin, johon pääsee nimeäni klikkaamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo esittämäsi jutut ovat erittäin tuttua kauraa jo vuosikymmeniltä sekä teoriassa että käytännössä. Pulma oli, että mielestäni sanoja intellekti ja älymystö käytetään harhaanjohtavasti ja kevyesti. Sinä jo puhuitkin ns. intellektuelleista, mikä on tietysti eri asia.

      Poista
    2. Näinhän se on. Intellektuaalithan eivät välttämättä ole muita fiksumpia totuuden löytäjiä ja suurten linjojen hahmottajia ja tunnepohjaisten ajatusvääristymien välttäjiä. Paremminkin he ovat vain niitä, jotka saavat mielipiteensä ja näkemyksensä yhteiskunnassa kuuluville, ja osaavat selittää asiansa fiksun kuuloisesti. Tässä mielessä Lenin on intellektuelli, vaikka olikin ilmiselvästi väärässä, mutta kansanmies Hakkarainen ja joku tuntematon matematiikkanero eivät ole.

      Poista
  9. Ns älymystö vaikuttaa olleen kautta aikain käytännön asioissa täysin tietämättömiä ja jopa tyhmiä.

    Niinkin yksinkertainen tehtävä kuin pitkän laudan pituuden mittaaminen sahausta varten, jotta se sopisi nätisti tiettyyn tilaan, vaatii järkevän ihmisen mitan molempiin päihin.

    VastaaPoista
  10. "Kirjeen mukaan kyseessä on taistelu Donald Trumpiin yhdistettävää oikeistolaista liberalisminvastaisuutta vastaan."
    ---
    Juolahtiko allekirjoittajien mieleen se, että he - ehkä jopa tahattomasti - näin toimien tekevätkin vaalityötä Trumpin uudelleen valitsemiseksi?
    Siis toimivatkin vastoin omia tavoitteitaan: Trumpin syrjäyttäminen.

    "Ellemme me puolusta sitä asiaa, johon työmme perustuu, emme voi odottaa, että valtio tai yleisö puolustaisi sitä myöskään meille."

    Heillä on mahdollisuus vastustaa liberalisminvastaisuutta ja siten "puolustaa sitä asiaa, johon heidän työnsä perustuu". Ja niinhän he uskovat tekevänsäkin. Entä sen jälkeen.
    Kysymys kuuluu:
    "Kun saat pääsi seinän läpi, mitä aiot tehdä naapurisellissä?" (Lec)

    Odottaako siellä taas totalitarismi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet pyrkivät kohti "täydellistä" vapautta.

      Kukin sitten joutuu miettimään kohdallaan tai oman ryhmänsä eli "luokkansa" kohdalla mitä sana "täydellinen" tarkoittaa.

      Pyritään eroon jonkin hallitsevan luokan hallinnasta tai instituution hallinnasta (esim. valtio tai uskonto).

      Kuitenkin olemme aina riippuvaisia jostakin, kuten luonnosta tai "vuoden kierrosta" sekä toisistamme.

      Eli se siitä "täydellisestä" vapaudesta.

      Kapina kaikkea vastaan johtaa ongelmiin kaikkien kanssa, jopa luonnon kanssa.

      Ja sitä kamppailua ei voi voittaa.

      Poista
  11. Kun presidentillä, arkkipiispalla, eikä Herra isokenraaalilla ole munaa seisoa puolustamassa kansansa todennäköistä enemmistöä, niin saammehan me vastaavasti sanoa hilivilivoot sellaisille syytinkiukoille.

    VastaaPoista
  12. Olikohan suomen lehdistö, tuona -70 luvun taistolaisaikana kuitenkin hieman selväjärkisemmässä tilassa, kuin nykyisin? Itse olin lapsi tuolloin, eli aikalaiset aikuiset varmaan muistaa paremmin. Nythän suomesta on vaikea löytää lehteä, joka olisi tolkuissaan, kun pahkasikakin on lopetettu("ne tekevät sen itse")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu näkökulmasta...

      "Porvarillinen lehdistö" eli monet muut ja "Työväen Aamulehti" eivät olleet monissakaan asioissa samaa mieltä taistolaisen maailmankatsomuksen kanssa.

      Oliko "porvarillinen" maailmankatsomus sitten "oikeassa" tai oikein?

      Tämä on mielipide-kysymys johon ei ole oikeaa vastausta.

      Molemmat katsomukset jättivät paljon asioita sanomatta, kuten Neuvostoliiton todellinen tila tai maailmansotien historia tai niiden syyt - tai eri käsitykset syistä.

      Marxismiin vivahtavat ajattelumallit ovat todella ongelmallisia mm. "luokkateorioiden" osalta.

      Vain harvat länsimaissa kylmän sodan aikana asuvat kunkin maan etnisiin enemmistöihin kuuluvat henkilöt, olivat lukittuja omiin "luokkiinsa".

      Rikas saattoi köyhtyä ja monille mahdollistui "luokkaretki", eli mm. olla suvun ensimmäinen ylioppilas tai yliopistossa opiskellut.

      Mitattava varallisuus, mm. auto, vene, asunto tai säästöt jne. olivat hieman eri asia jo, mutta monille nekin olivat mahdollisia mikäli mielenkiintoa riitti.

      +

      Liian monien kohdalla "luokkaretki" ei ole mahdollinen ylöspäin, mutta on mahdollista päästä retkelle alaspäin, halusi tai ei.

      Vähitellen ollaan monessa suhteessa siirrytty tilanteeseen jossa henkilö on jopa köyhempi kuin omat vanhempansa. Tässäkin poikkeus vahvistaa säännön, eli tämä "nousu"on mahdollista edelleen, mutta sillä saattaa olla kova henkilökohtainen hinta.

      +

      Yhteiskunnat ovat jäykistyneet vähitellen staattisemmiksi.

      Tämä tekee esimerkiksi muutosten ajamisesta entistä hitaampaa ja vaikeampaa.

      Samoin yhteiskunnan perustuksista huolehtiminen on muuttunut kaiken aikaa yhä kalliimmaksi.

      Kun jokin ongelma on saatu poistumaan tai pienentymään, on saatu tilalle uusia ja yhä kalliimpia ongelmia jotka on yhä vaikeampi ratkaista.

      Lisäksi mitä suurempi ongelma on kyseessä, sitä enemmän tarvitaan verovaroja sen ratkaisuun.

      Yhteiskunta haluaa itsekin olla ratkaisemassa jokaista ongelmaa.

      Ongelmien aiheuttajille tämä sopii kyllä.


      +

      Silloin vuosia sitten yhteiskunta oli ehkä selkeämpi mutta ei se tainnut olla selkeämpi järkensä osalta.

      Silloin monet halusivat olla mahdollisimman selvästi eri puolella "rintamaa" kuin oletettu vastustaja oli.

      Nyt monet pyrkivät samalle ei-kenenkään-maalle mutta tappelevat siellä enemmän omien "liittolaisten" kanssa kuin varsinaisen "ideologisen vastustajan".

      Kyse on sanojen magiasta ja mielikuvista.

      Jakautuminen osataan todella hyvin, yhteistyötä ei vieläkään.

      Poista
  13. Jossakin kirjassa on väitetty Trumpin pitäneen Suomea itæeurooppalaisena paikkana. Johtunee vierailusta Raumalla kommunismin aikoihin "vähemmistön pitäessä asemaansa itsestään selvyytenä puhuen spontaanisti muiden puolesta".

    VastaaPoista
  14. Kirjeessä on varsin selvästi havaittavissa yksi älyllinen petos, tai ehkä sitä täytyy kutsua myönnytykseksi: Trump ei nimittäin missään tapauksessa ole tämän kehityskulun primus motor. Yliopistojen ja median lisääntyvään autoritarismiin on kiinnitetty paljon huomiota jo Obaman kaudella ja etenkin noin vuodesta 2013 eteenpäin. Itse uskon, että Trump valittiin osaltaan juuri tästä syystä.

    Sitä paitsi väitteet siitä, että Trump olisi jotenkin perimmäisellä tavalla nakertanut amerikkalaista demokratiaa ja liberalismia (josta puhun sanan varsinaisessa merkityksessä enkä orwellilaisena doublespeakinä), ovat tuulesta temmattuja. Trump on ärsyttävä hahmo, mutta väitteet valtamedian valeuutisista ja esimerkiksi Maailman terveysjärjestön korruptiosta ovat todistetusti paikkansapitäviä. Esimerkiksi Wall Street Journalin pääkirjoitustoimittaja Kimberley Strassel on kirjoittanut kirjankin Trumpin vastaisen "The Resistancen" toiminnasta ja faktojen heittämisestä romukoppaan poliittisen ja ideologisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä. Trumpin hallinnolliset määräyksetkin ovat lähinnä peruneet Obaman hallinnollisia määräyksiä. Maahanmuuttopolitiikka on ollut suunnilleen yhtä kireää kuin Obaman ensimmäisellä kaudella. Sanon tämän Yhdysvalloissa asuvana ei-trumpilaisena: mitään todellista näyttöä siitä, että maa olisi luisumassa kohti oikeistolaista fasismia, ei ole näköpiirissä. Regressiivisessä vasemmistossa kytevä uusi totalitarismi taas on tunnettu ja pelätty tosiasia, mistä tämäkin kirje kertoo.

    Kirjoittajat ovat epäilemättä joutuneet mainitsemaan Trumpin ennen kaikkea siksi, ettei heitä voitaisi positioida trumpilaisiksi. Kuten sanottu, ongelman juurisyiden kanssa Trumpilla ei ole mitään tekemistä. Onpahan vain saanut hullut koirat kuolaamaan entistä verisempää vaahtoa.

    VastaaPoista
  15. Harper's Magazinen jutussa kirjoitetaan: "The forces of illiberalism are gaining strength throughout the world and have a powerful ally in Donald Trump, who represents a real threat to democracy".
    Se miten Donald Trump olisi todellinen uhka demokratialle, jää avoimeksi.
    Muuten kirjoitus on mielestäni asiaa.

    VastaaPoista
  16. Unkarinjuutalainen kirjallisuuden nobelisti Imre Kertesz oli ollut The New York Timesin haastattelussa v. 2014, vähän ennen kuolemaansa. Toimittaja oli yrittänyt saada Kertesziä kutsumaan tai kuvaamaan nykyistä Unkaria diktatuuriksi ja kieltämään sen demokraattiset arvot. Kertesz oli vastannut, että tilanne Unkarissa on hyvä ja hänestä on miellyttävää olla siellä. Haastattelua ei koskaan kai julkaistu, koska Kerteszin vastaus oli väärä.

    Nobelisti piti kaikkia ihmisiä kykenevinä holokaustiin ja esim. elokuvaa Schindlerin lista kitschinä, jossa sentimentalismi ja hyvän ja pahan vastakohtaisuus oli hallitseva osa tarinaa. Tähän sentimentalismiin liittyy se väite, ettei Auschwitzia voi selittää. Toisin sanoen totuutta ei haluta tunnustaa.

    Kerteszillä voisi olla mielenkiintoista sanottavaa myös professorin mainitsemasta uhripääomasta ja sen kasvattamisesta, minkä avulla yhteiskunnallisessa keskustelussa nyt demonisoidaan niitä, jotka eivät esitä oikeita mielipiteitä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.