keskiviikko 26. elokuuta 2020

Ulkopuolisen merkintöjä

 

Kuuden tunnin autuus

 

Motto:

Kuusipa tuntia onnehen,

viimeinkin nään kai hetken sen…

 

Kapitalismissa työ on ihmisen vihattu kirous, mutta kommunismissa se muodostuu ensimmäiseksi tarpeeksi, jonka kautta ihminen voi purkaa luovan energiansa.

Näinhän sitä aikoinaan ns. tieteellisen sosialismin piirissä todisteltiin. Jostakin syystä kuitenkin Venäjän kommunistisen puolueen toisessa ohjelmassa vuodelta 1919 luvattiin kaikille kuuden tunnin työpäivä ilman palkan alennusta, jahka sosialismiin siirrytään.

Työn lisäksi olisi toki osallistuttava kahden tunnin ajan päivittäin hallintotehtäviin ja opiskeluun. Hallinnonhan arveltiin olevan jokaisen intohimona ja nyt koko kansa pääsisi tästä autuudesta osalliseksi.

No, tämä oli tavoitteena, mutta kun viisivuotissuunnitelmia alettiin toteuttaa, havaittiin hyvin pian, että työtä olikin tehtävä paljon, paljon enemmän kuin ennen. Niinpä siirryttiin 7-päiväisen viikon sijasta 10-päiväisiin dekadeihin. Nyt työ jatkui tauotta ja vapaa-aika jäi kovin vähiin, mutta osasiko kukaan sellaista vaatiakaan, kun oli päässyt toteuttamaan ihmettä maan päällä eli sosialistisen yhteiskunnan rakentamista.

Todellisuudessa yhteiskunnassa oli paljon ns. menneisyyden jäänteitä, jotka keplottelivat kuka milläkin tavalla itselleen mahdollisimman paljon mahdollisimman pienellä panoksella. Yhteiskunnan suureksi huoleksi tuli kontrolloida näitä tyyppejä ja estää vetelehtiminen, työpaikkaturismi, juopottelu ja rokuloitseminen (sanasta proguljat, kuljeskella huvikseen).

Kun sota alkoi näyttää todennäköiseltä, kiihdytettiin työtahtia entisestään ja ammattiliitot pyysivät valtiolta kovempia toimia pinnareiden ja lusmujen kurissa pitämiseen. Niinpä säädettiin kuuluisa 20 minuutin laki, jonka toistuvasta rikkomisesta (myöhästyminen yli 20 minuuttia) voitiin panna lusimaan.

Asiassa ei ollut totalitaarisen ajattelun kannalta mitään kummallista. Sosialismissa työläiset työskentelivät omaksi hyväkseen ja mitä enemmän he niin tekivät, sitä enemmän he hyötyivät. Lakkoilu tai palkankorostusten/vapaa-ajan vaatiminen olisi merkinnyt vihollisen puolelle asettumista. Jokainen tietoinen työläinen ymmärsi asian.

Ei se ollut vapauden puutetta, sillä vapaus ei merkinnyt eikä voinut merkitä mitään muuta kuin välttämättömyyden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Tässähän lienee jotakin tuttua nykyäänkin?

Kun NKP:n III puolueohjelma vuonna 1961 julisti kommunistisen yhteiskunnan tulevan pääpiirteissään rakennetuksi vuoteen 1980 mennessä, se lupasi samalla paitsi kansalle ylivertaisen elintason, myös maailman lyhimmän työpäivän. Taas oli kuusi tuntia kyseessä.

Taas kerran kuitenkin huomattiin, että työtä tarvitaan vain enemmän ja enemmän ja niinpä sitä ryhdyttiin tekemään vapaaehtoisesti. Ns. kommunistisen työn iskurit tekivät enemmän kuin heidän velvollisuutensa olisi ollut. He olivat uuden yhteiskunnan airuita, sillä kommunismin vallitessa ei kukaan enää saisi mitään palkkaa.

Sen sijaan jokainen saisi vapaasti nauttia mielin määrin kaikkia mahdollisia hyödykkeitä. Se olisi yltäkylläisyyden yhteiskunta, joka lanseerattiin läheiseen tulevaisuuteen jo ennen kuin lännessä oli alettu puhua käsitteestä affluent society.

Idean oli määrä sytyttää neuvostokansa uuteen moraaliseen paloon, jossa kollektiiviset päämäärät korvaisivat pienen henkilökohtaisen, pikkuporvarillisen onnen. Samaan aikaan olisi materiaalinen yltäkylläisyys joka tapauksessa myös tarjolla.

Yleinen hokema niille, jotka olivat tyytymättömiä, oli: Huomenna tulee (zavtra budet). Koiranleuat puhuivat sen mukaisesti uudesta uskonnosta nimeltä zavtrabuddhismi (tai skorobuddhismi).

Vaikka kommunismin ilmentymiä jo puhkesi esille sosialistisessa yhteiskunnassa, oli toistaiseksi tunnustettava ns. materiaalinen intressi. Myös työaika venyi kiusallisesti pidemmäksi kuin lännessä, jossa yleisesti siirryttiin viisipäiväiseen viikkoon.

Kaiken kaikkiaan oli hiukan kummallista, että työajan kerrottiin lyhenevän ja lyhenevän, vaikka työstä oli tulossa ihmisen ensimmäinen tarve. Miksei sitä voitu antaa kaikille niin paljon, että riittää?

Joka tapauksessa koko tuo kommunistinen yhteiskunta, jota puolue oli tavattoman juhlallisesti ja arvovaltaisesti luvannut, jäi tulematta.

Sen sijaan voitiin havaita, että lännessä olivat NKP:n ohjelman pykälät toteutuneet paljon täydellisemmin kuin Neuvostoliitossa. Tämä koski niin henkisen ja ruumiillisen työn sulautumista yhteen, maaseudun ja kaupungin erojen häviämistä, naisen tasa-arvoa, kotityön minimointia ja jopa perheen hävittämistä sen vanhassa muodossa.

Kaikki sinänsä hyvät tai ainakin hyvää tarkoittavat päämäärät toteutuivat siellä, missä niiden ei olisi pyhien kirjoitusten mukaan pitänyt toteutua. Oma maa ei jäänyt jälkeen vain taloudellisessa hyvinvoinnissa, vaan myös sosiaalisissa uudistuksissa. Bolševikkien perillisille jäi kouraan Musta Pekka.

Mutta toki yksi asia on täällä pohjoismaisen sosialisminkin (verratkaapa Pohjolaa USA:han!) piirissä vielä toteuttamatta ja se on kuuden tunnin työpäivä. Työ sinänsä on jo useilla aloilla muuttunut ihmisen ensimmäiseksi tarpeeksi ja valitettavasti käynyt myös niukaksi, joten sen entistä tasaisempi jakaminen on todella houkutteleva ajatus.

Totean varmuuden vuoksi, että kyllä minustakin olisi syytä pyrkiä työajan lyhentämiseen ja tietenkin mielellään ilman palkanalennuksia. Joillakin aloilla se onnistuu ja on jopa toteutettu, toisilla taas ei. Työtehon nostaminen merkitsee sitä paitsi yleisesti ottaen hiostusta, jota kaikki ehkä eivät tervehdi ilolla.

Kannattaa kuitenkin myös muistaa ajatuksen historia. Silloin, kun se ensimmäistä kertaa nostettiin esille, uskottiin, että ne pari lisätuntia käytettäisiin innolla hallinnon tehtäviin ja opiskeluun.

Käytännössä ne luultavasti on kaikkialla käytetty lähinnä juopotteluun ja irstailuun, jotka ovat luultavasti primäärisempiä tarpeita kuin opiskelu ja hallinto tai kulttuuri yleensä.

Niiden, jotka vaativat työajan lyhentämistä kannattaisi samalla pitää silmällä sitä, minkälaiseen toimintaan ihmiset ovat halukkaita tuon lisääntyvän vapaa-aikansa käyttää.

On selvää, että ihmisellä on henkisiä tarpeita ja halua kehittää itseään. Luulen, että nykyäänkin niitä on kohtuullisen hyvin onnistuttu viljelemään esimerkiksi työttömien keskuudessa. Mutta ongelmia on, paljonkin.

Valtava määrä lisää vapaa-aikaa merkitsee monia haasteita myös sen käytön järjestämisessä. Jospa vain ihmiset saataisiin siksi aikaa vaikkapa vain potkimaan palloa tai heittämään tikkaa, elleivät he muuta keksi. Luultavasti vain he todennäköisemmin kuitenkin vain tuijottavat toisten harrastamaa urheilua, katselevat raakoja tai muuten kiihottavia sarjoja, kuuntelevat muodikkaita renkutuksia ja ainakin latkivat sen tikanheiton lomassa olutta.

Aika on arvokkainta, mitä ihmisellä on, mutta miten hänen tulisi se käyttää? Kysymys on suorastaan eksistentiaalinen. Elämässä pitää varmaankin olla mahdollisimman kivaa, mutta entäs sitten? Mahtaako se riittää?

 

 

 

15 kommenttia:

  1. Tärkeä ja ajankohtainen kirjoitus.

    Monet asiaa kommentoineet yrittävät kaivaa esiin sitä millä aikataululla lyhennys tehtäisiin.

    Sitä ei ole eikä tule ainakaan nopeasti, koska asiaa ollaan näemmä lykkäämässä ay-liikkeen ja kai erityisesti SAK:n tehtäväksi - se on edelleen suurin ja kaunein (KAUHEIN - sanoisi "risto jarva") vertaistensa joukossa.

    +

    Pyrimys lyhentää työaikaa tulee kaatumaan järjestelmän kömpelyyteen.

    Jos lyhennys tehtäisiin niin kuin aina ennenkin, niin lopputulos olisi sama kuin aina ennenkin - vaikka parasta yritettiin.

    Eli pari porrasta lisää byrokratiaa, yhteensä ehkä satoja - tai jopa tuhansia - suoria työpaikkoja joko entisiin tai uusiin virastoihin valvomaan lyhennettyä työaikaa.

    Lisää byrokratiaa työnantajille. Kunnat selviäisivät tästä ehkä vähemmällä, koska niiden tehtävä on muutenkin yhä enemmän pyörittää järjestelmän yhtä osaa mutta olla tekemättä paljonkaan mitään näkyvää, koska se voidaan ostaa ulkoa - sitä saa kai sieltä halvalla(?)

    +

    Järjestelmässä on jo nyt kaksi pahaa ongelmaa - tämä on kotimainen näkökulma:

    - eli aineettomien oikeuksien käytön mahdollisuus ja hinta ja koko "innovaatio-politiikka".

    - valuutan luonnin (kyllä se luodaan) oikeus ja tapa sekä tarkoitus.

    +

    Muualla maailmassa mm. maanomistus tai siihen liittyvä byrokratia on yksi iso ongelmien syy mutta ei mennä siihen sen syvemälle tässä - toki erilaiset "muuttoverot" ovat ongelma täälläkin.

    +

    Suuret korporaatiot (kuten "FAANG" tai "MAGA" tai isot pankit tai "military-industrial complex") määrittävät omien tarpeidensa mukaan oikeudet mm. patentteihin tai lisensseihin.

    Otetaan esimerkki: jos vaihtoehtoina on keksinnöt jotka tuottavat energiaa ja toinen niistä tuottaa 1000:n rahan panoksella energiaa 100 vuotta ja toinen 10 miljardin rahan panoksella esimerkiksi 50 vuotta, kumpi valitaan?

    Kalliimpi koska se tuottaa enemmän taloudellista valtaa. Siis valtaa, koska raha tai valuutta on vallan väline.

    +

    Suuret korporaatiot voivat omista lähtökohdistaan määritellä jonkin asian taloudellisen merkityksen ja estää tekniikan kehittymisen mikäli yksittäinenkin voimakas yhtiö näkee kehityksen uhkaavan asemaansa ja/tai voittojaan.

    +

    Valuutan luomisen tarkoitus ja tapa on ollut taloudellisten riippuvuussuhteiden - jopa käsite "orjuus" tulee mieleen - luominen ja vahvistaminen.

    Voitto on lopulta sivuseikka, kyse on vallasta sekä valtaan liittyvän addiktion hoitamisesta.

    Lähes mistä tahansa muusta addiktiosta on mahdollista päästä eroon, mutta valta addiktoi ehdottomasti ja pysyvästi. - Tämä taipumus tuottaa mm. taloyhtiöiden "pikku-hitlerit" sekä muut vallan turmelemat. "Suuri mies, pieni virka".

    +

    Monet tahot - yksi näistä on World Ecomic Forum WEF - ovat tuoneet esiin neljännen teollisen vallankumouksen tarvetta ja syytä tämän hetkisen kriisin varjolla.

    Tämäkin "yhteisö" periytyy aina nikn mielenkiintoiseen Saksan 30-luvun historiaan ja sikäläisiin isoihin korporaatioihin ja niiden päälliköihin.

    Kuinkas nyt muuten...

    +

    On muistettava että politiikassa ja taloudessa voidaan puheen ja myös numeroiden avulla ja kautta luoda millainen mielikuva tahansa ja sanella "ainoat mahdolliset toimenpiteet" joita joku sitten alkaa toteuttaa.

    +

    Vielä lopuksi muistutus. Tämä yhtälö ei ole koskaan toiminut eikä voi toimia - jokin raja tulee vastaan aina:

    "Luonnonvaroiltaan rajoitetulta planeetalta pyritään saamaan irti rajoittamaton voitto".


    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Luonnonvaroiltaan rajoitetulta planeetalta pyritään saamaan irti rajoittamaton voitto".

      Tärkeä pointti. Kukaan markkinatalouden apostoli (esim Liberan Partanen) ei ole vastannut tuohon kysymykseen, itse asiassa ei edes käsitellyt sitä.

      Poista
  2. Viisas kirjoitus, johon pari kommenttia menneiltä ajattelijoilta:
    Juopottelu on työtätekevän luokan kirous (Karl Marx)
    Työnteko on juopottelevan luokan kirous (Oscar Wilde)

    VastaaPoista
  3. Mittasin eilen tosiasiallisen työaikani 8 tunnin osalta. Tein tehokasta työtä kolme tuntia työpaikallani. Kaikki muu oli jonninjoutavaa. Tänään tein etätyötä. Aloitin kello kahdeksan ja nyt kello yksitoista työni on tehty.
    Lisäksi työmatkoissa säästin 2 x 45 minuuttia. Joten säästöä tuli noin 7 tuntia päivässä. Säästöä syntyi myös aterioissa, bensoissa ja ettei tarvinnut liian aikaisin herätä. Työtä tein pikkuhousuissa, joten vaatekulut pienenivät. Lastakaan ei tarvinnut liian aikaisin herättää tarhaan. Yönet pitenivät, joten molemmat olemme virkeämpiä kuin tavallisesti Vai? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Oletko siis ylipalkattu? Miten työnantajasi suhtautuu siihen?
      Joskus oikein aattelen, soittaessani esim. terveyskeskukseen, että mitä ne ihmiset siellä langan toisessa päässä oikein tekevät? Itse odotan jonkun vastaavan jopa tuntikausia, ennenkuin se pitkä jono on tullut minun puheluuni.

      Poista
    2. Vasemmistolaisen maailmankatsomuksen mukaan perheenne on velvollinen maksamaan veroja oletetusti lisääntyneestä hyvinvoinnista.

      +

      Nettikeskusteluissa ei kannata puhua mitään ylimääräistä byrokratiasta tai veroista, koska joku "sakea" voi luulla että tällainen vero tai uusi byrokraattinen laitos olisi mukamas tarpeen.

      +

      Töiden luominen ei ole yhteiskunnalle ongelma.

      Yhteiskunnalle on ongelma jos se antaa
      "porvareiden" luoda työtä tai työpaikkoja. Yhteiskunnan pyörittäjille verot sekä byrokratia ovat itseisarvo.

      "Ette osaa kun verottaa..."


      Poista
    3. Täytyy sanoa, että olen tehnyt saman havainnon, etätyöpäivällä saa 1,5 päivän työpaikkapäivän työn tehdyksi. Tärkeimmät syyt: 2 tunnin työmatka-aika jää pois, keskeytyksiä, jotka katkovat ajatuksen keskittymistä vaativissa töissä, on vähemmän ja skypepalavereissa keskitytään ASIAAN lässytyksen sijasta. Toki lähineuvotteluja ja "työyhteisöä" tarvitaan, mutta virtuulikahvit riittävät minulle individualistisena introverttina.

      Poista
  4. Ulkopuolisen merkintöjä

    Poliittinen pikkuneiti Sanna Marin leikkii nyt Joulupukkia, jolla on iso säkillinen ihania toiveita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko on sanoa, että vaikka koronan kriisivaihe meni hyvin, niin tämä vaihe alkaa olla pettymys.

      Valtiohenkilön erottaa politikosta kyky irtautua omasta taustajoukostaan ja sanoa sille tarvittaessa ei.

      Poista
  5. "Aika on arvokkainta, mitä ihmisellä on, mutta miten hänen tulisi se käyttää?"

    Ehdotan vastauksen hakemista Seneca "Elämän lyyhyydestä" (Otava 2018) tai vastaavista teoksista. Ei mitään uutta auringon alla. 

    VastaaPoista
  6. "Kun NKP:n III puolueohjelma vuonna 1961 julisti kommunistisen yhteiskunnan tulevan pääpiirteissään rakennetuksi vuoteen 1980 mennessä, se lupasi samalla paitsi kansalle ylivertaisen elintason...Joka tapauksessa koko tuo kommunistinen yhteiskunta, jota puolue oli tavattoman juhlallisesti ja arvovaltaisesti luvannut, jäi tulematta."

    Missä vaiheessa usko tuohon unelmaan loppui. Suomen Kekkoselämäkertasarjan mukaan Kekkonen pelkäsi 1960-luvun sosialismin voittavan kapitalismin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keneltä missäkin vaiheessa. Virallisesti keksittiin 70-luvulla, että ennen kommunismia tulee ns. kehittynyt sosialismi, joka Neuvostoliitossa todella saavutettiin. Esim. kansandemokratioissa ei vielä.

      Poista
    2. ”Suomen Kekkoselämäkertasarjan mukaan Kekkonen pelkäsi 1960-luvun sosialismin voittavan kapitalismin.”

      Nimetön 26. elokuuta 2020 klo 17.39. Arvoisalta Nimettömältä jäi tässä yhteydessä, tietysti poliittisista syistä, mainitsematta, että Kekkonen väitti siinä latineassa jatkoksi, että jos kommunismi voittaa maailmassa, niin viimeisenä se tapahtuu Suomessa. Ryssäläinen kommunismi eroaa eurooppalaisesta sosialismista todella pahan kerran.

      Poista
    3. "Ryssäläinen kommunismi eroaa eurooppalaisesta sosialismista todella pahan kerran."

      Ne ovat täysin eri asioita, kuten paita ja pakkopaita. Kommenttisi ei kuitenkaan poista sitä Suomen havaintoa, että Kekkonen todella pelkäsi ym.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.