Ettäkö pakotteita?

 

Venäjän eristyminen ja eristäminen

 

Tyypillisesti akkamainen[1] kiusaamisen muoto on eristäminen, kuten olemme niin monista nuortenkirjoista saaneet lukea.

Kyseessä on siis kontaktien lopettaminen, pannaan julistettua tyttöä ei noteerata millään tavalla, ei edes tervehditä tai vastata tervehdykseen. Sen sijaan kuljetaan nenä pystyssä ohi edes muka näkemättä sitä, jolle halutaan jostakin syystä jotakin kostaa tai muuten vain ottaa luulot pois.

Valitettavasti tällainen, alun perin kai pelkästään tyttökoulun yläasteelle kuulunut nokittelu näyttää jo aikojaan levinneen myös kansainväliseen elämään. Muistanemme vielä hyvin nuo tervehtimisen kiellot, joita kohdistettiin ainakin Itävallan edustajaan EU:ssa.

En tiedä, liittyykö moinen uusmoukkamaisuus jotenkin kansainvälisen elämän vaikuttajien sukupuolijakautuman muuttumiseen, mutta en rohkenisi ilman muuta sulkea pois tätäkään mahdollisuutta.

Tämä on toki sivuseikka. Merkittävää sen sijaan on, millaista politiikkaa valtioiden tasolla harjoitetaan ja mitä sillä saavutetaan. Politiikkahan on mahdollisen taidetta, kuten Bismarck aikoinaan sanoi ja jonkin järkevän ja konkreettisen tuloksen täytyy olla noudatettavan politiikan todennäköisenä seurauksena, ellei tarkoituksena ole vain turhanpäiväinen pyllistely.

Victoria Nuland, joka aikoinaan uskomattoman typerästi munasi niin itsensä kuin edustamansa valtion ollessaan USA:n apulaisulkoministerinä ja mennessään Kiovan barrikadeille jakelemaan suklaapatukoita vai mitä ne olivatkaan, näyttää nyt pohtineen tarkemmin maansa Venäjän-politiikkaa ja on kirjoittanut asiasta Foreign Affairsin heinä-elokuun numeroon.

Aivan lyhyesti sanoen Nuland katsoo, että USA:lla olisi oltava sekä uskottava sotilaallinen kyky (tämä kuuluisa iso nuija) että sen lisäksi myös porkkanoita tarjottavanaan niille, jotka käyttäytyvät sen haluamalla tavalla.

Tämä edellinen on jo päässyt pahasti lahoamaan ja itse asiassa näyttääkin siltä, että ne monet uudet aseet, joilla Putin on päässyt viime vuosina rehvastelemaan, puuttuvat amerikkalaisilta täysin. Trump kyllä hiljattain väitti, että hänen käytössään on aseita, joita muut eivät pysty edes kuvittelemaan, mutta käytännössä uteliaille on tarjottu vain lämmintä ilmaa, ei edes konkreettisia kuvitelmia.

Kun Nuland esittää, että Venäjän kanssa olisi voitava puhua voiman rintaäänellä, hän siis itse asiassa näyttää vaativan hyvin huomattavaa panostusta aseisiin. Hyvin ikävää politiikkaa tämä tällainen olisi, mutta nykyoloissa kai väistämätöntä.

Mutta sitten ovat myös nuo porkkanat. Mitä Venäjä oikein voisi saavuttaa olemalla USA:han ja yleensä länteen nähden seurapiirikelpoinen ja mitä siltä voitaisiin sen ehtona vaatia?

Kannattaa muistaa, ettei Venäjä ole kovinkaan riippuvainen ulkomaankaupasta, minkä aina unohtavat ne, jotka jauhavat sitä, että maan vientiartikkelit ovat aika harvat. Suuret kotimarkkinat riittävät pitkälle ja myös kovin monet itämaat tervehtivät yhäkin venäläisiä aivan normaalisti eivätkä ole harkinneetkaan pakotteita. Pakotteethan sitä paitsi ovat kaksiteräinen miekka, kuten jokainen ymmärtää.

Pakoteruuvin kiristäminen entisestään yhden epäselvän myrkytystapauksen takia olisi kovin kevytmielistä politiikkaa, jonka tärkein merkitys olisi pelkkä demonstraatio. Sellainen sopii ehkä Ruotsille, mutta ei suurille valtioille, joiden politiikka vaikuttaa maailman kohtaloihin.

Asiassa on vielä sekin puoli, etteivät venäläiset enää ole häikäistyneitä lännen ihmeistä enempää kuluttajan kuin kansalaisenkaan roolissa.

Kotimaassa on aivan riittävästi kaikkia niitä ihmeitä, joita nykytekniikka on luonut ja tarvittaessa tuodaan lisää Aasiasta. Ei pakotteilla tässä suhteessa ole mitään merkitystä.

Myös poliittisesti Euroopan ja Amerikan ihmeet on jo nähty eikä niistä monikaan jaksa enää innostua. Toki kotimaan autoritaarisuus kiusaa monia, mutta todella toimivaa ja vakaata demokraattista hyvinvointivaltiota saakin maailmasta etsiä. Voisihan Venäjästä yrittää tehdä Suomea tai paremman puutteessa vaikkapa Ruotsia, mutta moni asia näissä maissa tökkii vastaan sellaisessa maassa, joka on jo kokenut parin sukupolven ajan utopian rakentamista.

Nulandilla on kuitenkin vielä yksi pointti: on puhuttava suoraan Venäjän kansalle, sen hallituksen olan yli. Olisi viritettävä uudelleen laaja nuorisovaihto tai ainakin sen houkuttelu Amerikkaan, esimerkiksi poistamalla viisumipakko 16-22 vuotiailta. Mikäli Putin estäisi tämän, tietäisi Venäjän kansa, kuka on syypää.

Lisäksi pitäisi mennä aktiivisesti sinne, missä nuoret ovat: Facbook, V kontakte, odniklassniki, telegram –kaikille näille forumeille olisi jalkauduttava kontakteja luomaan. Propagandasta sanana Nuland ei puhu, mutta viittaa myös siihen, että Venäjän trolliarmeijat huseeraavat netissä nyt estoitta. Miksei pantaisi venäläiset tällä alalla maistamaan omaa lääkettään?

Onhan siinä mietteitä ihan kelpo lailla. Yleisenä huomiona voi ainakin todeta, että myös asioita työkseen seuraavan Nulandin mielestä USA:n Venäjän-politiikka on ilmeisesti epäonnistunut. Eivät pakotteet ole Putinia lannistaneet, vaan ainoastaan tukeneet hänen asemaansa kansan keskuudessa, katsovat monet.

Eipä muuten olekaan vähään aikaan enää kuulunut niitä ääniä, jodien mukaan Venäjän talouden romahtaminen tapahtuu kahden vuoden kuluessa. Aika monta vuottahan näin oli aina tapana sanoa.

Onkin kovin masentavaa havaita, että reaktiona sinänsä kovin ikävään ja hälyttävään myrkytystapaukseen esitetään vain yhtä ja samaa ämmällistä pyllistelyä sen sijaan, että punnittaisiin järkevästi Venäjän-politiikan vaihtoehtojen kaikkia seuraamuksia.

Ja nimenomaan tuo positiivinen komponentti on syytä aina myös muistaa, sillä Venäjää on todellakin helpompi ajaa poispäin lännestä kuin pitää sitä mukana, yhtenä vastuullisena toimijana.

Kai meillä on monenlaisia mielipiteitä myös vaikkapa Trumpin politiikasta, mutta siitä huolimatta kenellekään ei ole tainnut edes juolahtaa mieleen suhteiden katkaiseminen siihen suuntaan.

---

[1] Tämä ei ole naisellisuuden synonyymi. Huomautus hölmöille kaiken varalta.