Ruotsin virheet olisi voitu välttää
Hesarin tämänpäiväinen pääkirjoitus liittyy Ruotsin mellakoihin. Siellähän poltetaan ja paukutellaan kuin Amerikassa konsanaan. Syynä kuuluu ainakin nyt olevan jokin mielensä pahoittaminen, jollaista myös suvaitsemattomuudeksi on ollut tapana kutsua. Juutalaisiakin on ahdisteltu, esimerkiksi muslimeja sen sijaan tiettävästi ei, vain yhden ryhmän mainitakseni.
Hesari on nyt huomannut, että asiat ovat jotenkin yhteydessä maahanmuuttoon sekä sosioekonomisin seikkoihin. Köyhyys sinänsä ei aiheuta rikollisuutta, lehti mainitsee valistavasti.
Meillä asiat ovat paremmin, mutta kuinkahan kauan tilanne mahtaa jatkua, tuntuu kirjoittaja pohdiskelevan. Kun työllisyys talouskriisissä heikkenee, saattaa maahanmuuttajataustaisten asema kurjistua enemmän kuin muiden ja silloin mielensä pahoittaminen herkästi lisääntyy. Näin siis voi käydä meilläkin, mutta miten me sitten voimme välttää nuo Ruotsin virheet?
Ratkaisu ei ihan häikäise briljanttiudellaan. Rikollisuuden syihin puututaan koulutus-, työ-ja sosiaalipolitiikalla sekä työelämän rakenteellisen rasisimin kitkemisellä. Tämä kuulemma koskee niin suomalaisia kuin maahanmuuttajiakin toteaa kirjoittaja. Tämän ilmauksen lukija varmaankin panee säpsähtäen merkille.
Poikkeuksellisen rohkeasta lähestymistavasta huolimatta (maahanmuuton laajuudella on jotakin tekemistä asian kanssa) koko jutussa ei ole mitään konkreettista. Voi vain arvailla, miten käytännössä estetään maahanmuuttajaväestön suhteellinen kurjistuminen laman aikana. Erityiskohtelulla? Asettamalla ihmiset eriarvoiseen asemaan? Järjestämällä tiukka poliisivalvonta vihapuheille ja alistamalla työnantajat kontrolliin?
Pelkään pahoin, ettei millään tämänkaltaisilla toimilla voida saavuttaa myönteisiä tuloksia. Rasismi voidaan kaikin mokomin julistaa laittomaksi, kuten on jo useimmissa länsimaissa ja myös meillä tehtykin ja sen määritelmiä voidaan venyttää oletettujen kärsijöiden hyödyksi niin, että käsitteet paukkuvat. Ei sillä tavoin synny mitään muuta todellista muutosta kuin rajojen kasvaminen kansanryhmien välillä yhä korkeammiksi ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden mureneminen.
Ruotsi olisi voinut välttää virheensä pitämällä ongelmallisten ainesten maahanmuuton mahdollisimman pienenä, sellaisissa rajoissa, että tulokkaat olisi voitu integroida ja estää rinnakkaiskulttuurien syntyminen.
Nyt kaikki on siellä myöhäistä ja Eurostatin ennusteen mukaan muslimiväestön osuus ruotsalaisista saattaa vuonna 2050 olla niinkin suuri kuin 30 prosenttia.
Silloin kyseessä on jo poliittinen voima, jonka eristäminen ei ole yhtä helppoa kuin ruotsidemokraattien nykyisin ja edessä alkaa jo häämöttää vääjäämättä Ruotsin islamilainen tasavalta.
Älkää kysykö minulta, mitä vahinkoa asiasta voisi olla. Ruotsalaiset tietävät sen paremmin ja hesarin toimittajakin on tainnut saada asiasta hajua kun kerran virheistä puhuu.
Luen sattumalta juuri Johannes Salmisen päiväkirjaa vuodelta 2003 Varjo Kiasman seinällä. Salminen on usein briljantti kirjoittaja, jota kuitenkin vaivaa pari päähänpinttymää, jotka olisivat hellyttäviä, elleivät liittyisi niin vakaviin asioihin.
11.4.2003 hän kirjoittaa, että jokin projektiryhmä esitti äsken hälyttävän muistion Suomen tulevasta työvoiman tarpeesta. Nyt Suomi joutui maksamaan jyrkästä ulkomaalaispolitiikasta, jota toisen maailmansodan jälkeen oli harjoitettu. Asia henkilöityi Eila Kännössä, jota kirjoittaja vertaa lohikäärmeeseen.
Suomeen verrattuna Ruotsilla oli nyt paljon parempi asema, mikäli ajateltiin sen runsasta siirtolaiskantaa, pohti kirjoittaja, jonka herttaisessa mielikuvituksessa monikulttuuriset ja monikansalliset yhteisöt olivat lähinnä paratiisimaisia. Sellaisia kuului olleen etenkin keskiajan muslimimaissa. Sen sijaan nykyajan Libanon, Kypros tai edes Belgia eivät näköjään jaksaneet ollenkaan kiinnostaa kirjoittajaa, ilmeisesti eivät myöskään Saksa tai Ranska.
No, tämähän oli sitä aikaa, kun talousnerot väläyttelivät peräti 1,8 miljoonan maahanmuuttajan tarvetta. Itse luulin kauan, että desimaalipilkku oli mennyt väärän paikkaan, mutta eihän se ollut.
Tiedot siitä, että automaatio koko ajan söi työpaikkoja, eivät tutkijoita eivätkä poliitikkojakaan hetkauttaneet, sillä makrotaloudellinen yhtälö elättäjät/elätettävät oli niin helppo ja selkeä.
Sitä paitsi ajateltiin näköjään, että maahanmuuttajat olisivat pelkkiä perheettömiä elättäjiä ja kukaties eläisivätkin ikuisesti. Elleivät eläisi, voitaisiin kuolleiden tilalle aina ottaa uusia. Mahdolliset sivukulut, jollaisia Ruotsissa nyt maksellaan, olivat kai aivan epäkorrekti tai peräti epärelevantti ajatus ja jätettiin siksi tykkänään mainitsematta. Ei niitä ehkä uskallettu edes ajatella.
Saattaa tosiaankin olla niin, että meillä on vieläkin mahdollisuuksia oppia Ruotsista ja välttää sen tekemiä virheitä. Ainakin on syytä yrittää.
Toista uskontoa ja kulttuuria edustavat enklaavit, rinnakkaiskulttuurit ovat yhteiskunnan kannalta vaarallinen asia, jonka koko merkitystä emme vielä ole nähneet. On selvää, ettei se häviä edes vuosisadassa, vaan voi jopa jatkuvasti kasvaa.
Ongelmat voidaan välttää vain ja ainoastaan pitämällä maahanmuuttajien määrä niin pienenä, ettei rinnakkaiskulttuureja synny, vaan kaikki integroituvat. Tätä alkeistotuutta vastaan nostettiin aikoinaan ns. multikulturalismin ideologia, joka sittemmin korkealta taholta todettiin monessa maassa epäonnistuneeksi.
Asian toteamisella ei sitä kuitenkaan ole voitu auttaa ja nykyään ollaan koko asiasta mieluummin hiljaa. Mikäli siitä puhutaan, käytetään ainakin kiertoilmauksia.
Meillä saattaa yhä olla mahdollisuuksia, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää määrätietoista siirtolaispolitiikkaa, sellaista moraalista ryhtiä, jota Kännö aikoinaan edusti kaikesta loanheitosta välittämättä.
Luulen, että opposition kannattaisi kysyä hallitukselta, millainen sen siirtolaisuuspolitiikka on ja mihin se sillä pyrkii. Samalla kaivataan yhä tutkimuksia siitä, onko meillä työvoimapulaa ja jos on, millaisiin tehtäviin se littyy ja miten sen haasteeseen voidaan vastata.
Niin sanottu "yhteiskunnallinen keskustelu" tarkoittaa kivirekeä -- eli hevoskuormallista kivettyneistä käsitteitä, joita "arvovaltaisten" kirjoittelijoiden on pakko käyttää jotta heidän tekstinsä näyttäisivät vakavasti otettavilta.
VastaaPoistaPuhutaan "maahanmuutosta", mikä ei tarkoita mitään täsmällistä, "siirtolaisuudesta", joka on termi joka syntyi sotien jälkeen kun tarvittiin täydentävää työvoimaa, "pakolaisista", jotka tosiasiassa voivat paeta mitä tahansa esimerkiksi velvollisuuksiaan, "turvapaikoista", joiden jakamisen seurauksena vanhat valtiot juuri ovat muuttuneet turvattomiksi -- ja kuitenkin maailmassa nyt on tapahtumassa ihmiskunnan historian toistaiseksi mittavin, satojen miljoonien määriin kasvava kansainvaellus, jossa toisilleen täysin eri kehitystasolla olevat ja laadullisesti aivan erilaiset kulttuurit törmäävät kaikella sosiaalisella hajottavuudellaan yhteen.
Ja pitäisikö sitten itkeä vai nauraa, kun lukee vaikkapa Hesarin pääkirjoituksia? Kun pönäkkää tekstiä vyörytetään kuin sementtimyllystä paksu kerros kerrokselta muuten murenevan käsitemaaperän päälle.
Perusasiat ovat hukassa, siis kaikki ihmistieteitten perusasiat. Ikään kuin emme olisi ollenkaan tekemisissä ihmisten kanssa, vaan "ongelmien", jotka jostain syystä pitää määritellä politiikassa käyttökelpoisten kiertoilmausten, fraasien ja stiiknafuulioiden avulla, ja varmuuden vuoksi numeeristaa, jotta harhainen todellisuusefekti muuttuisi mahdollisimman "faktiseksi".
Päät pilvissä täällä pääkirjoittajat elelevät. Pelkäävät puhua ääneen yhtään mitään. Suuret Yhteiset Valheet vallitsevat ja hallitsevat, eikä Andersenin sadun lasta "keisarillahan ei ole vaatteita" -repliikkeineen kuulu. Valtakunnansyyttäjä saa tohkeissaan käydä yhä useamman todenpuhujan kimppuun ja valtakunnan valtalehdistö on hiljaa kuin susi sukassa. Hukka perii.
Mistä pitäisi aloittaa? Vaikka siitä tosiasiasta, ettei siitä, että kaikilla on "ihmisarvo", mitenkään seuraa se, että kaikki kulttuurit koskaan sopeutuisivat toisiinsa.
En tarkoita tätä minään yleislyttäyksenä, mutta kansainvaellus on kyllä selkeästi propagandistinen termi. Siitä jotenkin maistaa ja haistaa heti, että se on sellainen nettiajan "kulkeuma". Edes Unkarin mediassa, jossa jokainen uutislähetys näyttää alkavan kuvilla pelottavan epämääräisestä sakista lojumassa tai hiippailemassa erinäisten kulkupelien äärellä silloinkin kun maassa on tyyliin samaan aikaan pandemia, tulva ja kuivuus, ei käytetä mitenkään automaattisesti tuota termiä, vaan yleensä puhutaan - halveksivaan sävyyn toki - "siirtolaisista".
PoistaKoetin selvittää juuri unkarin kielialueella, että mistä tuo litania (juuri tuossa muodossa, eli että "ei se-ja-se, vaan kansainvaellus") on lähtenyt liikkeelle, ja vaikuttaa nopeasti katsottuna, että sen juuret ulottuisivat natsien houreisiin Roomaa perillisyydestä. Tuo voisi olla järkeenkäypää, koska totalitaarisissa ideologioissa ikään kuin massoina ohjautuvat ja vellovat kehot ja niiden vastakkaiset tahdot ovat jokin aivan alkuelementti. Toisaalta voisi tutkailla sitäkin, missä vaiheessa länsimaat - ja mitkä mentaaliset mantereet niissä - alkoivat kokea olevansa nimenomaan uuden Rooman pystyttämisen tarpeessa, ja miksi. Minä en ole koskaan kokenut tarvetta pystyttää pylväitä sandaaleissa.
Sinälläänhän Roomaan vertaaminen on kuin maailmassa olisi vain 5 eläintä, minkä vuoksi ihmistä verrattaisiin jatkuvasti vesinokkaeläimeen. Jo natsien aikana kaikki mantereet olivat linkittyneet, kun taas Rooma oli piskuinen imperiumpahanen sisäjärven rannalla. Saunasta vaan tuprutti savua launtaisin. Lisäksi Rooma oli kuin polkupyöräilijä tai lentokone: se teki viljelysmaalle samaa kuin me tehdään "taloudelle" eli maan virtualisaatiolle, eli ei pysynyt ollenkaan pystyssä ilman keskuksen oksennuskramppien jälkien haravoimista lähiseuduille. (Huom., nykyään tuota ei voisi enää edes tehdä maa-alueilla. Kansainvaelluksesta voitaisiin puhua ehkä sitten joskus, jos bantut muuttavat Etelämantereelle ja hyökkäilevät sieltä sotilaallisesti organisoituneina kokonaisuuksina.)
Toinenhan puurouma tuossa on toki juuri tuo, että islamin ja afrikkalaisten tuottama ahdistus menevät yhtäkkiä sekaisin. Siirtolaisia tulee kummastakin suunnasta, mutta todella nopeaa väestönkasvua taitaa olla enää Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Näin jopa ennusteen, jossa oltiin erinäisten syötteiden perusteella tultu siihen, että jopa sielläkin alkaisi jyrkkä lasku noin 2060, joskin nämä tällaisethan ovat aina mitä ovat. Joka tapauksessa, suuntaan tai toiseen on jopa vaikeampaa ja turhempaa ennustella tulevaisuutta kuin mitä on yrittää hallita olosuhteita reaaliajassa.
Eihän asia siitä mihinkään muutu, mitä termejä käytetään.
PoistaToki jokainen tietää, että syntyvyys on vielä laskemassakin, mutta miten mahtanee käydä muun työntövoiman? Vetovoimatekijöitä on nsyytä vähentää, mikäli ei haluta takapajuisuuden invaasiota, joka varmasti vaikuttaa ymp¨äristöönsä, vaikka yleensähän muuttajat ovat muutamassa sadassa vuodessa omaksuneet kohdemaansa hyvästä traditiosta sen, mitä siitä on jäljellä.
Itse olen huolissani oman eurooppalaisen uuden ajan ajattelumme premissien hajoamisesta -- tämän perinteen ainutlaatuisuuden ja haavoittuvuuden ymmärtäminen on se varsinainen lähtökohta. Sieltä nettiajasta ei tässä mielessä tähän mieleen kulkeudu yhtään mitään.
PoistaMiksi nimenomaan kansainvaellus? Kaikki muut käytössä olevat termit on nimenomaan temmattu oman maanosamme lähihistoriasta kokonaan toisista yhteyksistä, eivätkä kerro mitään siitä täydellisestä juurettomuudesta, irrallisuudesta ja sopeutumattomuudesta, joka kansainvaellukseen kuuluu.
Kansainvaelluksen vertautuminen Rooman valtakunnan hajoamiseen voi opettaa meille enemmän oman kulttuurimme haasteista -- on se ja sama käytämmekö siinä yhteydessä termiä kansainvaellus jotenkin "oikein". Tosiasia on, että omat kognitiiviset kykymme on ripustettu hyvin ohuiden lankojen varaan, ja kansainvaelluksella eiu ole vain omia yhteiskuntiamme taloudellisesti, sosiaalisesti ja terveydellisesti romauttava vaikutus, vaan myös ajattelukykymme tulee romahtamaan.
Siksi vaelluksen torjuminen ratkaisee oman kohtalomme. Ei tarvitse edes ottaa kantaa raportteihin joiden mukaan kehitysyhteistyöllä ei ole ollut kehittävää vaikutusta, tai aprikoida väestönkasvua koskevien ennusteiden luotettavuudella -- kyse on omista, paljon herkemmistä kulttuurisista ominaisuuksistamme. Eikä siinäkään tarvitse edes laskea kuinka monta autoa tai koulua roihuaa, vaan noteerata se kuinka syyttäjä kokee oikeaksi mitätöidä yhteisöilmiöitä koskevan sosiologisen ajattelun ja tulkita maailmaa "ihmisarvo- ja -oikeusideologisesta" nollatoleranssista lähtemällä.
Tuohan juuri se oikosulku tässä on: länsimaissa käynnistyi jo kauan sitten sisäsyntyinen valuma suru-uskonnosta kasvu-uskontoon, ja uuden irrationaalisuuden tuottamien silmiinpistävimpien oireiden syyttely ja kammoksunta on eräs ahdistuksen ratkaisuyritys. Toinen, uudempi, on tietysti niin ikään aika hölmöltä ja hyödyttömältä vaikuttava usko siihen, että "mahdollisuuksien tasa-arvo" korjaa pipin, kun sen vaan antaa toimia.
PoistaVihavainenkin tuossa heti Oikkosen valitettua, ettei asioista puhuta oikeilla nimillään, sanoo, että on ihan sama, mikä asian nimi on; ja tarjoaa vieläpä ratkaisuksi - jos oikein tulkitsen - lisää elämän vaikeuttamista "vaelluksen" kohdemaissa, joka itse asiassa jo nykyiselläänkin on monille meille ei-buumereille ja omistajaklikkien ulkopuolella eläville oikeastaan lähtömaa, taikka sitten sekä-että.
Ei meidän kulttuuri nyt vain ole niin hieno ja herkkä kuin te luulette. Semmoinen Tegnell-meno: rikkaat buumerit aika suoraan sanoo, että köyhien buumereiden on kuoltava numeroiden tieltä. Turismissa esim. voisi ottaa käyttöön uuden indeksin kuollut buumer / 100 km. Nuoremmat uskoo pelastavansa maailman juomalla IPAa ja suhaa ruokaa parempiosaisille ikuiseen kasvuun uskoneiden hullujen helmoissa lymyten. Ikoninen kuva.
Ja maahanmuuttajiinkin korona iskee Ruotsissakin, tuossa oletetussa zulujen paratiisissa, paljon vahvemmin kuin lagom-väkeen. Eli en vain tiedä, mitä tuo marmatus auttaa käytännössä. Ollaan rakennettu vuosikymmenien ajan välistävedon ja epäluottamuksen kulttuuria, ja nyt jopa mukavuuden maksimointi on taantunut mukavuuden (niin eleistönä kuin viihtymänä) performoinniksi. Epämukavuuskaan ei silti auta.
Näen historian näytelmässä vähän erilaisen roolijaon. Ne roolit ovat ensinnäkin lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti kulttuurisia, ja ne rakentuvat "vallan kaikkiallisuuden ja tajunnallisten alkioiden" rakennusaineista. Kulttuurinen eriytyminen on periytyvyydessään vahva ja eriytyneisyydessään hyvin haavoittuva historiallinen ilmiö. Sen mekityksestä saa hyvän käsityksen kun ajattelee, että ihan tietty kulttuuri on ihan tiettyjen kognitiivisten edellytysten vaikutuksesta ihan tiettynä kulttuurikautena saanut ihan muutamassa vuosisadassa mmaailmassa ja ihmisen elinehdoissa aikaan muutoksen, joka on tuhatkertainen verrattuna koko lajin aiempaan miljoonan vuoden kehityshistoriaan.
PoistaVoi tämän tietysti sanoa monellakin tavalla, eksaktimmin tai havainnollisemmin. Mutta se on tosiasia. Ja nyt tapahtuva -- ei vain uhkaava -- taantuminen on myös tosiasia. Se merkitsee edellämainittujen tekijöiden -- "vallan kaikkiallisuuden ja tajunnallisten alkioiden" -- kannalta sitä että kartesiolaisen paradigman pohja murenee, että objektin roolista ei enää kasveta todellisuuden kanssa empiristiseen vuoropuheluun kykeneviksi subjekteiksi, ja perusnarsistiset uhritunnot voimaannuttavine vaikutuksineen syövät kyvyn objektirakkauteen.
Eli käytännössä vajoamme -- koko eurooppalainen uuden ajan ajattelu laidasta laitaan -- tunnustukselliseen totalitarismiin, ja uskonnon nimi on nyt "ihmisarvo- ja -oikeudet".
Tämä on yksi tapa kuvata tilanmne. Koen, että kaikki tuo mitä esität, on vain toinen tapa kuvata sama tilanne. Juuri tuolta se näyttää, ja juuri tuolta tuntuu -- yksilökokemuksen kannalta.
"ja uskonnon nimi on nyt "ihmisarvo- ja -oikeudet"
PoistaEi tuokaan pelkästään, kuten ei aivan pelkkä talouskaan. On semmoinen kaari, joka ulottuu nuoren neuroottisen naisen partikulaarisuuskokemuksesta (poliittinen renderöitymä: vihreys) buumer-äijien omaisuuteensa samastumiseen (poliittinen renderöitymä: sinisen sävyt).
Tilit ja tyhjyys on tärkeitä. Ihmisoikeuksiakaan ei varsinaisesti kunnioiteta, kuten ei luontoakaan, vaan ne on asetettu ikään kuin pakolliseen kilpailuun käytettävän kentän rajatolpiksi. Niitä ei saa loukata julkisesti, siinä kai jekku.
Uskonnolle ominaisia ovat näenäisesti mielettömät tabut. Niitähän nyt löytyy vaikka kuinka sanojen ja symbolisen piiristä. Kristinuskosta niitä ei kannata edes etsiä.
PoistaTilastokeskuksen julkaiseman työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli viime toukokuussa 2 491 000, eli 96 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömiä oli 295 000, mikä on 46 000 enemmän kuin vuoden 2019 toukokuussa. Työllisyysasteen trendiluku oli 72,6 prosenttia ja työttömyysasteen trendiluku 6,8 prosenttia.
VastaaPoistaÄkkiseltään voisi ajatella, että Suomesta puuttuu työnantajia, jotka tarvitsisivat työntekijöitä liikeideoitaan toteuttamaan. Oman pääoman ehdoin toimivien yritysten omistajat palkkaavat tietenkin työntekijöitä voittoa takoakseen ja rikastuakseen eikä minkään hyväntekeväisyysaatteen innoittamina. Niin ahneita ne liikemiehet ja -naiset ovat.
Koko osakeyhtiölakikin on säädetty ahneuden peruskiveksi. Lain 5§:ssä säädetään: "Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin."
Voisi sinisilmäisesti kuvitella, että maan hallituksella olisi tärkeänä tavoitteena saada maahan aikaan sellainen toimintaympäristö, että Suomessa kannattaa yrittää ja tänne kannattaa investoida voiton tavoittelu mielessä.
Hesarin toimintaperiaatteisiin tuota yleistä yritystoiminnan Korkeaa Veisua ahneutta jalostavana pyhimyksenä taitaa olla mahdotonta soveltaa.
PoistaSe lehti syö tukijalat altaan ja koko yhteiskunnan alta. Ja, valitettavasti, ennen kuin yksikään yritys pääsee toteuttamaan roistomaisen ahneuden jalostamista, se tarvitsee alleen vakaan ja muusta roistomaisuudesta vapaan yhteiskunnan.
Nuo perusasiat unohdetaan nyt kokonaan. "Keskusteluissa" liikutaan suoraan rakenteita ideologisesti kuvaavien käsiteabstraktioiden ja numeeristen noteerausten maailmassa. Korjausliikkeeksi yritysjohtajat yrittävät hyvesignaloida omaa moraaliaan esimerkiksi työntämällä mainoskuviin toiskulttuurisia mannekiineja. Sellainen tilanne yhteiskunnassa ja yritysmaailmassa.
Tuo työllisten määrä ei kerro okeastaan yhtään mitään. Pitäisi eritellä vakituiset työpaikat, tuntityöntekijät, osa-aikaiset, harjoittelijat, työvoimapoliittisessa työssä olijat jne.
PoistaTyölliseksi lasketaan henkilö joka tekee työtä yhden työtunnin verran viikossa.
Se on varmaankin sitä poiskitkettävää "rakenteellista rasismia", kun Ruotsissa on työpaikkoja, joissa työntekijöiden edellytetään ymmärtävän ruotsinkieltä.
VastaaPoistaOlinkin jo unohtanut tämän Salmisen, joka lienee typerin henkilö jota mediassa on työnnetty jonkinlaisen yleisneron asemaan. Sanon näin, vaikka todella en enää kovin paljon hänen puheistaan enää muista.
VastaaPoistaAloitin aktiivisen unohtamisen, kun hän selvensi maahanmuuttoajatuksiaan vertauksella, jossa täpö täydessä pelastusveneessä istuva humanisti hyppää mereen tehdäkseen tilaa meressä räpiköivälle avunpyytäjälle.
Maahanmuutto, koronahysteria, sukupuoli-identiteetti, ilmastonmuutos jne.., jne. siinä meillä muutama aihe, josta jokainen täyspäinen tietää, ettei niihin ole yhtä oikeata vastausta. Mielenkiintoisinta tässä on, että mm. Hesari ja Yle ovat aina tienneet ja tietävät vieläkin näihin oikeat vastaukset.
VastaaPoistaMinä olen ihan oikeasti kuunnellut useammankin salaliittoteorian kaikkinen deepstate- juttuineen ja aluksi hymähtelin niille, mutta nyt alan toivoa niiden olevan oikeassa, sillä vaihtoehto on vielä karmeampi. Siis ajatelkaa, maailma on pantu kiinni vapaaehtoisesti, Kiinassa on paljon hyvää opittavaa, isänmaallisuus on syntiä, sukupuolia on kullekin sopiva määrä ja ilmastokatastrofi korjaa meidät, jos emme ala tottelemaan vihreiden komentoa.
Malttia ny. Odottakaa seuraava postaustani, jonka julkaisin juuri minuutti sitten. Siinä selitetään lopullinen totuus mielenosoituksista, minkä tahansa ryhmittymän mielensoituksista, koska niille on olemassa pienin yhteinen nimittäjä, ... piip. Minä juon ny vinkua, kyykkyvinkua, kiitos.
VastaaPoistaHomo Sapiens Sapiens etsii aina yhteistä nimittäjää parjatuille ryhmittymille -- ja sen jälkeen vie sen nimittäjän elämän alkulähteille ja näkee sieltä, miksi asiat ovat niin ja miten ne voivatkaan ovat noin. Hyviksiä ei tarvitse kuljettaa noin kauas.
Poista"Toista uskontoa ja kulttuuria edustavat enklaavit, rinnakkaiskulttuurit ovat yhteiskunnan kannalta vaarallinen asia, jonka koko merkitystä emme vielä ole nähneet. On selvää, ettei se häviä edes vuosisadassa, vaan voi jopa jatkuvasti kasvaa."
VastaaPoistaTuossa on kiteytetty koko vierastaustaisen maaahanmuuton ongelma. Itse en osaa olla kuitenkaan yhtä pessimistinen: historian saatossa kultuurit ovat kanssakäymisen myötä aina lähentyneet ja enemmistökulttuuri on pikkuhiljaa vaikuttanut vähemmistökulttuureihin enemmän kuin vähemmistökulttuurit niihin. Koululaitoksella ja työelämällä on yhtenäistävä vaikutus ja kolmas sukupolvi on yleensä huomattavan integroitunut.
Integroituminen vaatii vähemmistöltä halua minimisopeutumiseen ja enemmistöltä, että vähemmistöä ei enakkoluulojen vuoksi syrjäytetä. Lisäksi vaadittaisiin kantaväestön sisäistä keskustelua siitä, mitä vähimmäissopeutumista maahanmuuttajilta edellytämme.
Salmisen ajattelun ymmärrän siinä valossa, että viime aikoihin asti siirtolaisuus on ollut menestystarina: näiden työvoimalla - muun muassa suomalaisten - ruotsalainen vauraus on rakennettu. Suomessakin viime aikoihin asti elinkeinoelämä ja oikeisto ovat vaatineet työperäistä maahanmuuttajia.
Lisäys: toki äärimmäisen tärkeää on kuten blogisti totesi pitää tuollaisen enklaavin määrä riittävän pienenä.
PoistaMikä "oikeisto"? Siis kataisorpolaisstubbilainen "oikeisto" vai ihan oikea konservatiivinen oikeisto tyyliin Edwin Linkomies?
Poista"siirtolaisuus on ollut menestystarina: näiden työvoimalla - muun muassa suomalaisten - ruotsalainen vauraus on rakennettu."
PoistaRuotsi kyllä vaurastui ahkerien ja kuuliaisten suomalaisten työllä, mutta kaikki ihmiset eivät toden totta ole samanlaisia. Tässä on se villakoiran ydin, joka pysyy näkymättömissä ihmisille, joilla ei ole asioista omakohtaista kokemusta ja kunnollista tietoa. Turkkilaissiirtolaisetkin kyllä kasvattivat Saksan vaurautta puoli vuosisataa sitten, Kemal kun oli saanut Turkkia jonkin verran länsimaalaistettua. Mutta mitä Saksassa on tapahtunut saavutetulle vauraudelle uusista siirtolaismaista tulleiden aikana? Miten päin miljardit nyt kulkee? Tuli uusia työntekijöitä?
Mitä koululaitoksen sivistävään rooliin tulee, kannattaa katsoa linkistä kouluvideo. https://twitter.com/SteveLaws19/status/1300542643227840519
"Siis kataisorpolaisstubbilainen "oikeisto" vai ihan oikea konservatiivinen oikeisto tyyliin Edwin Linkomies?"
PoistaNykyinen, elossaoleva eli siis kataisorpolaisstubbilainen
Käytän hyväkseni tilaisuutta ja puffaan hyvää kirjaa:
VastaaPoistahttps://www.goodreads.com/book/show/3503140-the-last-of-the-romans-and-european-culture
Kirja on julkaistu 1989 Neuvostoliitossa. Onko vain sattumaa, että se käsittelee imperiumin romahtamista?
Teksti on edelleen häkellyttävän ajankohtaista. Eliitti tukeutuu fantasioihinsa Rooman ikuisuudesta ja murtumattomasta mahdista, vaikka valtakunta ympärillää romahtaa lähes räjähtäen. Nälänhädät, mellakat, kapinat, barbaarien laumat ja tappiot seuraavat toisiaan. Kaupungit autioituvat ja rappeutuvat, infrastruktuuri romahtaa, feodaaliyhteiskunta syntyy väistämättömänä ja ainoana vaihtoehtona. Massat haluavat edelleenkin vain ilmaista leipää ja sirkushuveja. Väestötilastoja katsoessa on selvää, että kohta viikate heiluu.
Katastrofin ajallinen kesto kuitenkin on satakunta vuotta. Missä ovat länsimaat vuonna 2120?
Kaupungit ovat kuolemanloukkuja.
Erittäin hyvä puffi: koko myöhäisantiikki on äärimmäisen hyvä vertailukohta nyky-Euroopalle:koko kulttuuri on ensin sisäisesti mätänemässä, sitten ulkonaisesti romahtamassa. Sääli,ohan täällä saatu paljon kaunista ja hyvää aikaiseksi.
PoistaMutta voihan se olla, ettemme eläkään uutta 400-lukua vaan vasta 200-lukua, jolloin suuret sotilaskeisarit nostivat Rooman viime kukoistukseen, jota kesti 150 vuotta. Silloin olemme kaikki kuolleet!
Caesar on (fut) historiallinen väistämättömyys. Onko hän sitten Pietari Suuri vai Iivana Julma, on avointa. Nikolai II hän ei ole.
PoistaLaatulehti Hesari johtaa pääkirjoitussivullaan lukijoitaan tietoisesti harhaan, eli osoittaa täydellistä lukijoidensa halveksuntaa. Eivät toimittajat nyt sentään noin tietämättömiä tai tyhmiä voi olla, että vetäisivät Ruotsin tapahtumista oikeasti tuollaiset johtopäätökset. Lukijoiden härskiä sumutusta.
VastaaPoistaMuutenkin toiminta on nykyisin jatkuvaa manipulointia ja johdattelua sekä suoranaista pimitystä. Suuri kysymys kuuluu, miksi lehden omistajat sallivat tuollaisen roskan. Päätoimittaja pitäisi panna kävelemään.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKyllä IL haastatteleman erikoistutkija Pasi Saukkosen johtopäätöksissä on osatotuus Malmön mellakoista:
VastaaPoista"Suomessa tulee kuitenkin ymmärtää niin sanotun moninkertaisen syrjäytymisen vaarat. Tässä tilanteessa ihmisellä ei ole töitä, hänellä on vähäinen koulutus, erittäin vähäiset tulot. Hän kokee, ettei hän pysty vaikuttamaan yhteiskuntaan ja ettei häntä pidetä yhteiskunnan jäsenenä. Syrjäytymisen moninkertaisuus ja pahimmillaan se tunne, että tilanteesta ei ole mitään tietä ulos, on erittäin vaarallista."
Lisäys: ja tuohon juurisyyhyn "Rikollisuuden syihin puututaan koulutus-, työ-ja sosiaalipolitiikalla sekä työelämän rakenteellisen rasisimin kitkemisellä" vaikutetaan pitkällä tähtäyksiä tehokkaasti - niin koskee suomalaisten kuin maahanmuuttajienkin osalta. Lyhyellä välillä tarvitaan tietenkin järkevää rajoittavaa maahanmuuttopolitiikkaa, enklaavien estämistä kaavoituksella - ja tarvittaessa riittävän ankaraa kriminaalipolitiikkaa osoittamaan hyväksyttävän elämäntavan rajoja.
PoistaSiinähän se surkeus on kuvattu. Sitä kannattaisi juuri välttää rajoittamalla integroitumattoman jouon syntymistä.
PoistaEnklaavithan ovat määritelmän mukaisesti paikallisia ja silloin niiden aiheuttamat ongelmatkin ovat paikallisia niin Ruotsissa kuin edelleen myös Yhdysvalloissa. Ongelmat eivät kosketa läheisesti ns. tavallisia ihmisiä ja kun tähän lisätään vallitseva keskusteluilmapiiri kiellettyine ajattelutapoineen, tilanne ehtii päästä aika pitkälle ennen kuin siihen havahdutaan.
VastaaPoistaPoliitikot ovat tässä(kin) asiassa sen tosiasian vankeja, että ongelman ääneen lausuja todetaan kerettiläiseksi ja seurannut keskustelu keskittyy lausujan motiiveihin ym. ulkoisiin seikkoihin ja itse asiaan vältetään näin ottamasta kantaa.
En nyt ihan oikeasti ymmärrä miten tämän ulkomaalaisongelman hahmottaminen voi olla niin vaikeaa? Totesin jo vuosina 1990-1992, Ranskan tilannetta tarkastelemalla, että varsinkin muslimi- ja afrikkalaisperäisen väestön maahantuominen on sulaa hulluutta. Tämä siis aikana, jolloin internettiä ei ollut ja ulkomaalaisten lehtien lukeminen oli harvojen lukusalien asiakkaiden herkkua.
VastaaPoistaToki silloin Suomessa kerrottiin lähinnä ranskalaisten rasismista ja kuinka onnistunut "älä töni mun kaveria" kampanja oli.
Samoja vaiheita tässä käydään kuin muissakin kriiseissä.
-kriisin tunnistamisen hitaus
-muutostoimenpiteiden viivyttely
-katteettoman optimismin levittäminen
-avainhenkilöiden suojelu (myös puolueet ja muut organisaatiot!)
-tervehdyttämisratkaisujen yksipuolisuus
Järkevillä ihmisillä on toimintaansa järkevät syyt ja monet heistä luulevat ja etsivät kaikkien ihmisten motiiveista samaa. Mutta hulinoimisen syynä voi olla pelkkä nautinto riehua pimeässä illassa, palojen, räjähtelyjen, tuhoamisen ja tappelujen kotoisuus, joukkoon kuulumisen ja vallankäytön tunne.
VastaaPoistaEiköhän se ole kuten Aapelin siunatussa hulluudessa sanotaan, ettei kovinkaan moni taida olla ihan kokonaan viisas.
PoistaBlogin aihepiiriin kuuluvissa kirjoituksissa ja esityksissä usein toistuva termi on kulttuuri. Kulttuurin määritelmiä on lukemattomia, esim.
VastaaPoista"Kielitoimiston sanakirja antaa kulttuurille kolme määritelmää: 1) yhteisön sivistys (henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus), 2) yksilön tai yhteisön henkisten tai aineellisten kykyjen kehittäminen tai kehittyneisyys ja 3) pieneliöviljelmä: pieneliöiden tai solujen kasvattaminen tutkimusta varten."
(https://tieteentermipankki.fi/wiki/Monitieteisen_humanistisen_termity%C3%B6hankkeen_kokousmuistio_14112018
Kohdat 1 ja 2 ovat helposti ymmärrettäviä ja ilmentävät sitä korkeaa henkistä voimavaraa ja saavutuksia, joita kulttuuri tuottaa. Kansa ryhdistäytyy ja vakavoituu, kun sana kulttuuri mainitaan. Monikulttuurisuus on sitten jo aivan oma lukunsa,ja sitä ymmärtää vain korkein sivistynistö sekä poliitikot.
Kohtaan 3 en ota kantaa, yritän pysyä asiallisena.
Voidaanko termiä kulttuuri käyttää myös sellaisten kansojen ja kansanryhmien kohdalla, jotka tukevat ja tekevät kunniamurhia, silpovat tyttölapsia, heittelevät homoja katoilta, polttavat vääräuskoisia ihmisiä elävältä jne?
Kyllä se niin taitaa olla.
Miksei voisi. Se on vain ERILAINEN kulttuuri (ja arvomaailman). Avainkysymys on siinä miten tuollainen kulttuuri sopeutuu meidän kulttuurimme ja ylipäänsä miten sellaisen kanssa eletään rinnakkain.
PoistaYleiskäsitteiden määritteleminen toisilla yleiskäsitteillä ei lisää käsitteellistä selvyyttä, vaikka koko ihmistiedollinen oppisivistyksemme tätänykyä on aikalailla pelkästään tällaista skolastista käsiterealismia.
Poista"Kulttuuri" tuo aikamme ihmisen mieleen lähinnä röykkiön tiedolliseen ajatteluun koottua elämänmuodollista irtainta rihkamaa: tapoja ja pukeutumista, tarinoita ja uskomuksia, ruokia, taidetta ja musiikkia, esineistöä ja välineitä, jne. "Kulttuurin" sijasta voisi käyttää esimerkiksi termiä "ihmisyys", jolloin toteamus, että "kaikki ihmisyys on kulttuurista ihmisyyttä" viitttaisi joihinkin elämänmuodollisen ointatason alle sijoittuviin syvempiin laji- ja yhteisöominaisuuksiin.
"Ihmisyyden" perushahmot, "persoonapronominit", syntyvät kehityksellisesti niin lajiolennon kuin yksilönkin päähän järjestyksessä: "Sinä", "Minä", "Yleistynyt Toinen", "Me"... Mutta koska yksilö elää jostain muutaman ikävuoden kehitysvaiheesta lähtien "itsetietoisuuden" kokemuksellisessa maailmassa ja johtaa kaikki kokemuksen, havainnon, kuvauksen ja selityksen langat "Minään", kaikki "ihmisyyden" perustekijät putoavat kuvasta. Siksi olemme niin tyystin vailla mitään todellista itseymmärrystä.
Ja jos ja kun sitten paneudumme "ihmisyyden" varsinaisiin lähtökohtiin, voimme alkaa aavistaa miten lajityypillisesti ja olemuksellisesti "sosiaalisia" olentoja olemme. Eikä siis niin, että kaikki "Minät" yhteen liittäytyessään muodostaisivat sosiaalisen "yhteisön", vaan niin, että yksilöt ovat itsessään vajaita olentoja jotka tarvitsevan sosiaalisen voimakentän, johon syntyvät, jossa kasvavat ja joka luo kaikki "ihmisyyden" perusedellytykset ja potentiaalit.
Tämä on kuitenkin aikamme eurooppalaiselle individualistille jokseenkin mahdoton tosiasia ymmärrettäväksi. Me elämme vahvasti "Minän" elämää, ja noidumme yleiskäsitteillä ymmärryksemme kun "ihmisyydestä" pitäisi puhua. Tragediamme jonkinlainen huippu saavutetaan siinä, kun olemme jopa säätäneet itsellemme lakeja, joilla estämme kaiken "ihmisyyden" syvätekijöiden -- laatutekijöiden -- määrittelemisen. Meille "ihminen" ja "kulttuuri" saavat olla vain "yhdenvertaisuuden" ideologisia stiiknafuulioita.
Joskus kulttuurilla yleensä tarkoitettiin kaikkea sitä parasta, mitä ihmiskunta tai ihmisryhmät olivat saaneet aikaan kykyjään viljelemällä (cultura). Nyttemmin sana laajassa mielessä tarkoittaa kaikenlaisia tapojen kokonaisuuksia.
PoistaHierarkiat ovat yleensäkin muuttuneet kielletyiksi tai ainakin arkaluontoisiksi.
"Hierarkiat ovat yleensäkin muuttuneet kielletyiksi tai ainakin arkaluontoisiksi."
PoistaSanoisin salatummaksi. Siinä meillä rehellisillä (=naiveilla) suomalaisilla onkin ihmettelemistä kun yritämme päästä ulkomaiseen eliittiin sisälle. Ei tarvitse mennä kauemmaksi kuin Ruotsiin: kyllä kelpaa Volvon tehtaalle, mutta yritäpä päästä liike-elämän tai vanhan yläluokan sisäpiiriin.
USA:ssa ns. mustien ongelmien ytimessä on mustat miehet joilla on keskimäärin huomattavasti huonompi koulutustaso kuin mustilla naisilla. Korkeakouluopiskelijoista jotka valmistuvat on mustia naisia 2.5 kertaa enemmän kuin mustia miehiä.
VastaaPoistaKiinnostavaa on myös havaita että USA:ssa rettelöintiä on enemmän niilla alueilla jossa vallassa on demokraattinen puolue. Sen sijaan republikaanien hallitsemassa Syvässä Etelässä huomattavasti vähemmän jos ollenkaan.