lauantai 31. heinäkuuta 2021

Ihmisten touhuja

 

Yksilö edellä

 

Teemu Keskisarja, Murhanenkeli. Suuren Pohjan sodan ihmisten historia. Siltala 2019, 278 s.

 

Teemu Keskisarja on historiantutkimuksessamme ilmiö, joka jakaa ihmiset. Toisaalla ovat innokkaat ihailijat ja toisaalla nuivat paheksujat, joiden mielestä kirjoittajan tyyli on usein asiatonta tai muuten sietämätöntä, ja jotka kaiketi usein myös haluaisivat vastauksia toisenlaisiin kysymyksiin kuin Keskisarja antaa.

Joka tapauksessa kyseessä on harvinaisen lahjakas ja ahkera tutkija, jonka skaala tuntuu sisältävän kaikki aikakaudet. Tiettävästi hän käyttää ainakin toisinaan myös aputyövoimaa, mutta sehän on vain myönteinen asia eikä sitä paitsi mitään uutta. Joka tapauksessa Keskisarja on aito tutkija, joka menee alkuperäislähteille ja muodostaa mielipiteensä niiden perusteella.

Tässä kirjassa hän kertoo, että tarkoituksena on esittää ihmisten historia ja silloin on mentävä yksilö edellä. Ihmisiä olivat toki kaikki lajitoverit tuohonkin aikaan, eikä mikään kansanluokka voi toista paremmin omia kyseistä ylpeää tai ainakin usein ylpeiltyä titteliä itselleen.

Joistakin ihmisistä vain on sattunut säilymään valtavasti lähdeaineistoa ja toisista tuskin mitään. Jälkimmäisessä tapauksessa on usein turvauduttava historialliseen mielikuvitukseen. Tieto siitä, miten ihminen reagoi tietyissä tilanteissa nykyään auttaa ainakin jossakin määrin ymmärtämään myös sitä, miten asia oli muutama sukupolvi sitten.

Toki menneisyys on vieras maa, jonka kieltä emme hallitse, vaikka sitä enemmän tai vähemmän ymmärrämme. Usein kirjoittaja jättääkin lukijan tehtäväksi muodostaa mielipiteensä joistakin asioista. Dramaattisia aineksia riittää.

 Niiden kauhisteleminen tai ihasteleminen ei olekaan perinteisesti kuulunut tutkijan tehtäviin, vaikka nykyään näyttää yhä suositummaksi tulevan jonkinlainen, lähinnä vähämielinen historian tulkitseminen, jossa kaiken maailman muotipelleilyt metoota ja BLM:ää myöten projisioidaan menneisyyden normeiksi.

Isoviha oli tunnetusti kauhujen aikaa, kuten vastaavat miehityskaudet kaikkialla maailmassa. Armeijan huolto oli se diktaattori, joka saneli, miten väestöön oli suhtauduttava. Lojaaleille ulostekonsa suorittajille luvattiin kaikki kaunis ja hyvä, metsiin karanneet olivat pettureita, jotka yrittivät näännyttää armeijan nälkään ja sissien tukijat olivat vihollisista vaarallisimpia.

Olihan siinä jo asetelmaa kylliksi. Laajoja seutuja autioitettiin perinnäiseen, kaikkien tuon ajan armeijoiden tapaan. Huomattakoon, että Pietari oli tehnyt sitä samaa suuressa mitassa omallakin maallaan, Kaarlen armeijan edessä perääntyessään. Ei siinä leikkiä laskettu.

Keskisarja kuvaa ennen muuta yksiöiden kokemusta. Paljolta kirjan tarinat kiertyvät Carl Gustaf Armfeltin ympärille. Tämä rehellinen ja kunniallinen, mutta onneton soturi sai johtaakseen Suomesta kootun armeijan katastrofista toiseen: Pälkäneeltä Napuen kautta Norjan tuntureille. Hän teki sen, mitä oli tehtävä, kun kerran käskettiin.

Tosin Napuella tehty päätös taistella tapahtui vastoin sotaneuvoston kantaa ja esimerkiksi Borodkin ihmettelee, miksi tuota kantaa sitten kysyttiin, ellei sitä noudatettu. Samassa taistelussa hakattiin parissa tunnissa kuoliaaksi 2645 miestä ja tämä suonenisku tuli alle puolen miljoonan väestöstä. Talvisodan verisimpänä päivänä menetettiin sentään vain 816 henkeä neljän miljoonan kansasta.

Nääntyneet, kouluttamattomat ja usein vain seipäillä aseistetut miehet aloittivat taistelunsa kaikella kunnialla, mutta sittenhän kävi kuin kävi. Voittajaksi tuli ruhtinas Golitsyn, jota kirjoittaja syystäkin nimittää talvisodan taitajaksi. Humaanisuudellaan hän ei kuitenkaan kunnostautunut Napuella, mutta kuuluu puolustuksekseen paheksuneen sitä, että taisteluun oli koottu talonpoikia…

Tässä kuitenkin tehtiin ihan kuin Venäjälläkin ja taisipa Golitsynin tapa kohdella vihollista olla aika samanlainen kuin Kaarlellakin. Myöhempänä Suomen hallinnon johtajana Golitsyn joka tapauksessa tunnettiin oikeudenmukaisuudestaan.

Hirmuisia aikojahan sitä elettiin ja erilaisia kansan onnettomuuksia on ylenpalttisesti kuvattu jo noista ajoista lähtien. Kuva Isosta vihasta on syöpynyt Suomen kansan muistiin eikä sieltä pois lähde. Siihen ei ole syytäkään. Oma lukunsa oli orjien hankinta Suomesta, mikä oli tämän sodan erityispiirre verrattuna Keski-Euroopassa käytyihin taisteluihin.

Armeijan keskeinen ongelma oli huolto ja se saneli myös paljolta sen, mitä Carl Gustaf Armfelt saattoi tehdä. Tuhansien miesten ja hevosten ruokkiminen vähän tuottavilla ja harvaan asutuilla seuduilla ei ollut leikin asia. Nälkä, kylmä ja taudit saattoivat olla vihollista vaarallisempia.

Norjan tuntureille jäi Armfeltin armeijasta yli puolet -3700 miestä 5800:sta-etupäässä suomalaisia- kuoli parissa päivässä jäätävän myrskyn uhreina. Monet henkiin jääneistä olivat invalideja. Se valopuoli asiassa oli, että sukupuolijakautuman ollessa äärimmäisen vinoutunut, löytyi morsian ja siis vaimo vähemmilläkin avuilla.

Mitä Suomen väestömäärään kokonaisuutena tulee, kannattaa Keskisarja sitä tulkintaa, ettei se olennaisesti vähentynyt vuosina 1700-1721, mutta ei siis kasvanutkaan. Sitkeääpä oli kansa! Toki muistamme, että suuret kuolovuodet juuri ennen sodan puhkeamista olivat jo tehneet melkoisen loven väestöpyramidiin. Voisi olettaa, että heikoimmat menehtyivät jo silloin.

Keskisarjan kerronta on hyvin persoonallista ja usein hän virittelee lukijalle eräänlaisia ansoja saattamalla tämän yllättäen kokoamiensa faktojen keskelle ja ikään kuin lausahtaa: tällainen se tilanne oli, tuumipa tästä mitä haluat.

 Sen tavallisen keskivertoihmisen kannalta se tilanne oli yhä uudelleen lohduttoman kaamea, mutta elettävä oli. Pietismi levisi olosuhteissa, jotka olivat tuonkin ajan mittapuilla poikkeuksellisen ankeat.

Tämä kirja ei kovinkaan paljon puhu Suuresta Pohjan sodasta Suomen ulkopuolella, paitsi kun asia koskee suomalaisia. Sota Suomessa ja Isoviha ovat sen keskeistä ainesta. Ihmisten historiaa siinä todella käsitellään varsin monipuolisesti.

Onhan meillä jo vanhastaan paljon ansiokkaita tämän alan tutkimuksia, eritoten Lindeqvistin, Kujalan ja Vilkunan teokset ja Armfeltistäkin Sakari Kuusen kirjoittama elämäkerta. On siis syytä kysyä, mitä uutta tämä kirja antaa.

Itse asiassa kysymykseen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Uusi näkemys tämä joka tapauksessa on ja tuo uutuus taitaa ennen muuta liittyä kokonaisuuteen, jonka on luonut tietty lähestymistapa.

Keskisarja on -voisi vanhaa saksalaista erottelua käyttäen sanoa- ennen muuta Geschichtsmaler eikä Geschichtsschreiber, historiamaalari eikä historian kirjoittaja. Ne uutuudet, jonka hänen tutkimuksensa tuo esille eivät ole hevin kuivilla yleiskäsitteillä tyhjennettävissä. Luulen, että hän on onnistunut pyrkiessään kaivamaan esille sen ihmisen, yksilön tuon aikakauden melskeisestä sekasorrosta.

29 kommenttia:

  1. Keskisarjan tyylissä on minun silmissäni se, sanoisinko vika, että siitä paistaa läpi jonkinlainen itsetarkoituksellisuus. Se ei tunnu aivan luontevalta.

    VastaaPoista
  2. "Lojaaleille ulostekonsa suorittajille..." Tässä varmaankin tarkoitetaan urostekoja, eikä ulostekasoja?! Hyvä artikkeli taas kerran! Menee lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ulosteko :

      valtiomiesteko, raakalaisteko, luomisteko, oikeusteko, tunnusteko

      Poista
    2. On tainnut arvuuttelijoille jäädä oudoksi jo nimenä ruotsinmaalaisen Birgitta Odénin klassinen väitös vuodelta 1955: Rikets uppbörd och utgift - Valtakunnan "ylöskanto" ja "ulosteko" (-teot). Finansseja siis.

      Poista
    3. Ja lisään nyt varmuuden vuoksi vielä senkin, että talonpoikien ulosteot luonnollisesti olivat veroja ja muita kruunun heidän kannettavakseen panemia rasituksia.

      Poista
  3. Kyllähän Tapani Löfvingin seikkailut kirjana antoi nuorelle lapselle ikuisen ajatuksen ja mielipiteen tuolloisista tapahtumista, vaikuttaen ajatusmaailmaan lujasti myöhemminkin.

    VastaaPoista
  4. Vietnamin sota ei millään tavoin hiljentänyt Vietnamin väestönkasvua 1965-75. Hidastuminen alkoi taloudellisen kasvun ja kaupungistumisen myötä 1980-luvun puolivälistä lähtien.

    VastaaPoista
  5. Persujen oma historioitsija?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen saanut ilon elää 70 vuotiaaksi. Jokaisella vuosikymmenellä on ollut omansa:
      ""Xxxxxxx:n" oma historioitsija."

      Joku voisi tehdä asiasta tutkimuksen mikä kulloinkin ja kullakin vuosikymmenellä on ollut suuren vähemmistön "Xxxxx"

      Poista
    2. Tämä Anonyymin edustama näkemys on aikamme suuria ongelmia. Huoraaminen tieteen ja tutkimusten nimissä on sen olennaisin piirre. Alkeellisin keino on lyödä väärä leima oikeaan paikkaan.

      Suomen historia on ehkä ensimmäinen ja vanhin esimerkki. Nyt se koskee käytännöllisesti katsoen kaikkea tiedettä. Varsinkin ilmasto ja lääketiede on pullollaan tiedehuoruutta.

      Poista
    3. Anonyymi: "Persujen oma historioitsija?"

      En tiedä "persujenko", mutta fundamentaalisten nationalistien, minun mielestäni. Luin aluksi mielihalulla Keskisarjan kirjoja (mm. Vihreän kullan kirous oli huippuhyvä.) Sitten Keskisarja antoi "Raatteen tien" ilmestymisen aikoihin jollekin lehdelle haastattelun, jossa ilmoitti muuttuneensa "sinivalkoiseksi". Ja sekös alkoi näkyä myös hänen teksteissään. Lopetin hänen kirjojensa lukemisen.

      Mielestäni historioitsijalle ei ole vähääkään kunniaksi mikään sinivalkoisuus, ei liioin punavihreys ja mikään muukaan sävytys. Totuudellisuuteen (siis siihen tavoittamattomaan likiarvoon) pyrkiminen on se, jota itse historian kuluttajana yksinomaan arvostan.

      Poista
    4. "Mielestäni historioitsijalle ei ole vähääkään kunniaksi mikään sinivalkoisuus, ei liioin punavihreys ja mikään muukaan sävytys."

      Kirjoittajalla samoinkuin lukijalla on arvonsa. Kirjoittajan arvoista voi sitten pitää tai olla pitämättä. Jos niiden perusteella hylkää teoksen voi menettäjää jotain. Itselleni riittää, että faktat ovat oleellisesti kunnossa eikä niitä vääristellä, josta Keskisarjaa ei voi syyttää. Kypsänä aikuisena osaan "ottaa ennakkoa" erilaisten kirjoittajien arvoihin ja korostuksiin. Esimerkiksi neuvostoliittolaisten sotilaiden muistelmat ovat sotahistoriallisesti mielenkiintoisia, vaikken heidän arvojaan jaakaan. Paatoksen suhtaudun pikemminkin säälinsekaisella huvittuneisuudella, ellen suorastaan puolittaisella ihailulla vankkumattomista arvoista.  

      Poista
    5. Muistelmat nyt ovat aivan eri asia kuin itse historiankirjoitus, jossa ainakin näihin asti on edellytetty jokseenkin "arvovapaata" käsittelyä, vaikka muutaman vuosikymmenen takaisesti uskosta renvallilaiseen "objektivismiin" onkin jo ajat sitten luovuttu. - Sine ira et studio - Ilman vihaa ja puoltoa, antoi ohjeeksi jo Tacitus.

      Poista
    6. "Persujen historioitsija"? Onko keskisarja tehnyt kirjan persuistakin? No mies on tainnut ihmetellä tätä woke, cancel intersektionaalista marx meininkiä jossain haastattelussaan. Eli tervepäiseltä ihmiseltä vaikuttaa. Tuon kyllikki saaren kirjan luin hiljattain. Mukaansatempaava kirja oli.

      Poista
    7. Niin, se on mielenkiintoista, että nykyään on heti "Persujen historioitsija", jos historioitsija kirjoittaa historiaa normaaleja tieteellisiä periaatteita noudattaen. Kuten Matti Klinge on todennut, historiankirjoituksen tehtävä ei ole toimia tuomioistuimena. Mutta ilmeisesti muutamat anonyymit haluavat historiaa kirjoitettavan siinä hengessä, jolla muuan "vihapuhetutkija" visersi Visertimessä: tavoitteena "valkoisen rodun hävittäminen blogikirjoitus blogikirjoitukselta." Mitenkähän muuten kävisi, jos Joku kirjoittaisi saman, mutta vaihtaisi "valkoisen rodun" "mustaan rotuun" tai "rauhanuskovaisiin"...

      Poista
  6. Onko se perusjen oma historioitsija, kun ei kirjoita aina vihervasemiston mieleisesti ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä: joka ei ole sataprosenttisesti meidän puolellamme, on meitä vastaan ja siten pahempi kuin entiset kansanviholliset ts setämies.

      Seitsemänkymmenen vuoden jälkeen sitten joku kirjoittaa selityskirjan (a la Hokkanen) miksi se - taas - meni näin.

      Poista
    2. Niinpä sellaisia te Persut olette, jos ei ole teidän puolellamme, niin ...

      Poista
    3. No vihervasurit voi lukea vaikka Tuomiojan kirjallisuus blogeja. Tai näitä vihreitä tutkijoita, joilla faktat ei häiritse kirjoittamista.

      Poista
    4. Mikä tuli todistetuksi...

      Poista
  7. "vähämielinen historian tulkitseminen, jossa kaiken maailman muotipelleilyt metoota ja BLM:ää myöten projisioidaan menneisyyden normeiksi."

    Olen lempeämpi historian kirjoituksen on aina kuulunut kolme hetkeä: tarkasteltu hetki, kirjoitushetki ja lukuhetki. Kun kaksi viimeksimainittua erkanevat, syntyy reumastuttavia herkiä uustulkinnassa - sekä makulatuuria. Nykyisin kustannus- ja kirjakauppa-ala hoitavat ongelman: kun kirjan kaari 6-9 kuukautta ongelmaa ei ehdi syntyä. Orwelin maailmassa asia hoidettiin tyylikkäästi: historia kirjoitettiin aina yhä uudelleen nykytilanteen mukaisesti.

    Vakavasti puhuen niin historian niin historian toimijoilla, kirjoittajilla kuin lukijoilla on omat arvonsa ja jokainen vähääkään sivistynyt ihminen tiedostaa tämän, muita ei kannata sen paremmin kauhistella kuin opettakaan sen paremmin kuin lehmälle kertotaulua.

    VastaaPoista
  8. "Humaanisuudellaan hän ei kuitenkaan kunnostautunut Napuella, mutta kuuluu puolustuksekseen paheksuneen sitä, että taisteluun oli koottu talonpoikia…"

    Enpä osaa hirveästi paheksua Golitsyniä: kysymys oli järjestäytyneestä Ruotsin armeijasta, joka esti tämän johtajaman armeijan etenemisen. Loogisin tapa sotilaallisesti eliminoida tuo este oli aiheuttaa sille mahdollisimman suuri tappio, kyettäessä vaikka vaikka viimeiseen mieheen. Eivät pari sataa vuotta myöhemminkään säälineet venäläisiä Talvisodan mottitaistelussa. Sota on väkivallan RAJOITTAMATONTA käyttöä.

    Jos paheksumaan aletaan, niin enintään ruotsalaista hallintoa, joka lähetti puutteellisesti koulutettua ja varusttua väkeä tappotanterille. (Muutenkin tuon ajan Ruotsin ruotuarmeija oli vanhentunut Venäjän armeijaan verrattuna.)

    Tuon ajan sodissa suuria tappioita aiheutui lähitaistelu: kun rintamat olivat kohdanneet häviäjän vaikea päästä vetäytymään, varsinkin jos vastustajalla oli ratsuväkeä takaa-ajoon ja vetäytyjä kadotti kurinsa paeten silmittömästi.

    VastaaPoista
  9. "Tämä kirja ei kovinkaan paljon puhu Suuresta Pohjan sodasta Suomen ulkopuolella, paitsi kun asia koskee suomalaisia."

    Tämä on vakava puute, suomeksi ei todellakaan ole ilmestynyt Suuren Pohjan sodan kokonaishistoriaa. Vuosia sitten rohkenen toivoa, että Peter Englund olisi voinut sen kirjoittaa ja tämän maineen perusteella jokin kustannusliike sen julkaista, mutta toiveeksi taitaa jäädä.  

    VastaaPoista
  10. Tehdään yksi asia saman tien selväksi. Rakastan Ruotsia ja tiedän kuinka inhottavalta se saattaa kuulostaa mutta se on totta. Eli jos sinusta tuntuu, että olen subjektiivinen Ruotsi-hullu, olet oikeassa.

    Olen lähes kritiikitön, mitä ruotsalaisiin ja Ruotsin tulee. Ruotsalainen on suurieleinen, ja vähän holtiton. Se tuntuu mukavalta kun tulee Suomesta. Suomalaisuus on vaatimatonta, kovien uhrausten kautta sattua itsenäisyyttä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeinen väärennös Mafia-veljien Luottanus-valasta

      Poista
    2. Sekä Sakari Puisto että Riikka Purra ovat samoilla pappissukuisen Jussi Halla-ahon perillislinjoilla pyrkiessään Perussuomalaisten pj:ksi, kuten myös yliopiston lahjoitusdosentti Arto Luukkanen aikoessaan puoluesihteeriksi.

      Poista
  11. Venäläisillä oli palkkasoturiarmeija, kuten sinä aikana oli tapana. Näin oli myös Ruotsin armeijassa. Aseistetut siviilit katsottiin kapinallisiksi ja näin ollen sodan säännöt eivät koskeneet heitä. Kaikissa armeijoissa aseelliset siviilit on lähinnä teloitettu.

    Ruotsin armeijan upseerit pakkovärväsi miehiä siviiliväestöstä. Näille ei ollut antaa armeijan tunnusmerkkejä eli asepukua tai asetta. Esim. Pälkäneellä Kostianvirran taistelussa n. 600 talonpoikaa oli seipäillä aseistettuna varsinaisen armeijan apuna. Lähinnä sivustoja suojaamassa. Kuitenkin Mallasveden yli lautoilla sumun suojassa tulleet venäläiset pääsivät helposti maihin. Kun tieto saarrostusuhasta tuli, varsinaiset armeijan joukot perääntyivät hallitusti, mutta ymmärtämättömät talonpojat seipäineen saivat surmansa. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi venäläiset eivät ottaneet vankeja, vaan koko joukko likvidioittiin kapinallisina. Tämä tietysti venäläisten ylipäälliköstä oli harmillista, mutta eipä juuri mitään voinut. Palkasotilaiden mielestä avuttomien seiväsmiesten lahtaaminen oli hauskaa ajanvietettä. Siihen kannattanut tietenkään puuttua.

    VastaaPoista
  12. Ruotsissa ilmestyi 31. heinäkuuta Keskisarjan ikätoverin Magnus Västerbron uusin teos "Tyrannens tid", joka kertoo tavallisen rahvaan kohtaloista Kaarle XII:n aikana. Västerbro ei epäröi kutsua Tusina-Kallea tyranniksi - sellaiseksi Aristoteles määrittelee hallitsijan, jota kiinnostaa ainoastaan oma valta ja jota eivät alamaisten vaivat hetkauta.

    https://sverigesradio.se/artikel/kungen-som-vagrade-lyssna
    https://www.selmastories.se/artikel/tyrannens-tid-magnus-vasterbro/
    https://www.svt.se/kultur/magnus-vasterbo-aktuell-med-ny-bok-om-karl-xii-s-1700-tal
    https://www.hbl.fi/artikel/gustav-iii-hade-lojliga-klader-och-karl-xii-var-en-tyrann/
    https://www.dn.se/kultur/magnus-vasterbro-karl-xii-offrade-manga-liv-for-att-forverkliga-sin-ide-om-storhet

    Västerbrolta on aikaisemmin ilmestynyt suuresta rutosta kertova "Pestens år - Döden i Stockholm 1710", sekä Augustprisetillä palittu "Svälten", joka käsittelee katovuosia 1867-69. Suosittelen.

    En ole muuten lukenut Sakari Kuusen kirjaa Armfeltista, mutta Eirik Hornborgin Armfelt-elämänkertaa lukiessani silmäni melkein sumentuivat kyynelistä.

    / Ördög

    VastaaPoista
  13. Ruotsissa ilmestyi vuonna 2000 historioitsija Bengt Liljegrenin teos Karl XII. En biografi. Sittemmin kirja suomennettiinkin nimellä Kaarle XII. Soturikuninkaan elämä (Klassikkokustannus Oy, 2003), tosin ilman alkuteoksen lähdeluetteloa ja hakemistoa. Koska kyseessä on laaja teos ja koska toisaalta suuressa Pohjan sodassa oli kyse Ruotsin ja ns. suuren liittouman välisestä taistelusta, kyllä tämä kirja mielestäni hyvin käy Pohjan sodan kokonaishistoriastakin, sellaistahan joku edellä kaipaili.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.