torstai 22. joulukuuta 2022

Ihmettä odottelemassa

 

Ihmeiden pääkaupunki

 

Moni metropoli on joskus ajan mittaan haaveillut maailman keskipisteenä olemisesta, niin Moskova, Lontoo, Pariisi kuin Berliini, Pekingistä en puhukaan.

Kiistattomasti tämä kunnia on kuitenkin läntisellä pallonpuoliskolla kuulunut vain Roomalle ja kuuluu vieläkin, mikäli emme ole kyllin tyhmiä ollaksemme uskomatta ihmeisiin ja niiden merkitykseen. Rooma on ihmeiden pääkaupunki.

Joulun alla kulkija törmää Roomassa lukemattomiin seimiin, joissa on kaikki valmiina, paimenet, härät, aasit ja kolme itämaista tietäjäkuningastakin lahjoineen, kaikkineen. Myös Maria ja Josef istuvat seimen äärellä, kuin odottamassa, että nimenomaan tuo hätävuode eli elukoiden syöttökaukalo pääsisi osalliseksi suurimmasta mahdollisesta kunniasta, ei vähemmästä kuin Jumalan syntymisestä ihmiseksi.

Rooman joulu on yhtä täynnä ihmeen odotusta kuin Moskovan pääsiäinen. Itäinen kirkko korostaa kärsimystä ja kuoleman voittamista, läntinen tarkentaa katseensa kristologiseen kysymykseen: Cur Deus homo? Miksi Jumala tuli ihmiseksi?

Jouluna seimi sitten ehdottomasti saa arvovaltaisen vieraan, joka itse asiassa näyttäisi olevan vain vähäpätöinen ihmislapsi, jonka tekaisee aivan nuori tyttö. Muistelen, että Marian iäksi ajanlaskumme laskennallisessa alkupisteessä on arvioitu vain 13 vuotta. Tätäkin voi halutessaan miettiä.

Miten tahansa, Rooman ilma on sakeana mystiikkaa, järjellä vastaamattomia kysymyksiä, jotka on uskolla omaksuttava tai sitten opiskeltava kirkkoisien pitkäpiimäisiä todisteluita järjettömyyden perimmäisestä järjellisyydestä, mikä saattaa jäädä silti aivan uskomattomaksi. Pyhä Tertullianus sai aikoinaan siitä kai tarpeekseen.

Asian valtava merkitys joka tapauksessa tulee Roomassa vastaansanomattomasti todistetuksi sillä mahtavuudella, joka säteilee jättiläismäisistä kirkoista: Pietarinkirkko (San Pietro), Lateraanin Pyhän Johanneksen kirkko (San Giovanni in Laterano), Suuri Pyhän Marian kirkko (Santa Maria Maggiore) ja niin edelleen, kirkkojen mahtavuus ja määrä ovat murskaavat ja niiden merkitys on tavalla tai toisella niihin kirjoitettu.

Pietarinkirkon kupolissa ovat suurin kultakirjaimin Jeesuksen (tuolloin jo Kristukseksi tunnustetun) sanat Pietarille: Sinä olet kallio (Petrus) ja sille kalliolle minä perustan seurakuntani: Tu es Petrus et super hanc petram edificabo ecclesiam meam. Siinä samalla Jeesus luovutti Pietarille taivaan valtakunnan avaimet, jotka siitä lähtien ovat olleet kaikkialla paavin vallan symboleina: hänellä on valta sitoa tai päästää.

Sanokaapas tuohon nyt sitten vastaan ja olette kerettiläisiä, protestantteja.

Pietarinkirkon kupolin alla olevassa kryptassa lepäävät apostoli Pietarin luut, tai se, mitä nyt on jäänyt tänne, sen jälkeen kun valtava arvokkaaksi noussut pyhä ruumis on puolihullujen uskovaisten toimesta silputtu: pää on Lateraanikirkossa, aivot Genovassa ja muita ruumiinosia mikä missäkin. On siinä Pietaria aivan lähellä muuten myös kuningattaremme Kristiina, suurikin pyhä…

Miksi kuolleen ruumiinosat ovat pyhiä, en tiedä, ihmeitä ne ainakin saavat aikaan. Läntiselle kirkolle on ominaista juuri tuon pyhien ihmisten tomumajan kunnioittaminen, itäinen kirkkohan palvoo ikoneja ja uskoo ihmeiden tulevan niiden kautta.

Itäisen kirkon makaaberit piirteet liittyvät kuolleiden, mutta pilaantumattomien eli muumioituneiden ruumiiden säilyttämiseen ja näytteille panoon, Kiovan luolaluostari on hyvä esimerkki ja Petserin luostari tässä suhteessa yksi vaikuttavimmista.

Pietarinkirkko julistaa pöyhkeän suuriäänisesti Paavin maallista valtaa. Jos hän kerran päättää siitä, kuka pääsee taivaaseen, määrää hän myös ihmisten aseman ja todellisen merkityksen maan päällä, olipa tuo sitten vaikka keisari. 1800-luvun slavofiilit julistivat, että juuri tässä piili katolisuuden turmeltumisen alku, proton pseudos: ei hengellinen valta saa astua sinne, minkä Jumala on määrännyt keisarin paikaksi. Maallisen ja hengellisen on toimittava sopusoinnussa eli sinfoniassa.

Dostojevskin kuuluisa tarina esittää niin sanotun suurinkvisiittorin triadin: ihme, salaisuus ja auktoriteetti. Täydellisen vallan on hallittava nämä asiat, jolloin alamaiselle ei jää mitään asetta, jolla puolustaa itseään. Stalinismista kirjoittanut Mihail Heller sovelsi tätä neuvostoliittolaiseen totalitarismiin ja siitähän se koko asia löytyi yhtä hyvin kuin keskiajan katolisesta kirkosta.

 Miljoonat uskovaiset alistettiin syvimpiä ytimiään myöten, ylin valta ei itse sanan varsinaisessa merkityksessä uskonut julistukseensa, mutta ei se ollut myöskään kyyninen: ihmiset tarvitsivat tätä, elämää suurempaa asiaa, se pelasti heidät mitättömyydeltä. Muistakaamme myös, mitä Putin sanoi -kehtasi sanoa- sotilaiden äideille: kaikkihan me kuolemme, mutta verratkaapas nyt mitätöntä kuolemaa poikienne uhrautumiseen pyhän asian palveluksessa…

Tämä oli hänen sanomansa ydin ja kaikkien totalitarismien perimmäinen sanoma: minä pelastan sinut mitättömyydeltä ja korotan ikuiseen merkitykseen, mutta sen hyväksi sinun on luovuttava kaikesta muusta.

Näinhän sanoi myös Sergei Netšajev saatanallisessa Vallankumouksen katekismuksessaan (ks. Vihavainen: Haun vallankumouksellisen katekismus tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ) ja mitä muuta olikaan Ignatius Loyolan opetus: mikään maallinen ei merkitse mitään sille, jonka ainoana intohimona on taivaallinen totuus? Kaikki täällä maan päällä voidaan rikkoa, mikäli se palvelee Kaikkein korkeinta.

Roomassa on myös jesuiittojen emäkirkko ja vielä erikseen pyhälle Ignatius Loyolalle omistettu kirkko. En tiedä, liittyykö niihin erityisiä ihmeitä, varmaankin.

Suurimmat ihmeet ovat tietenkin ne, jotka näemme joka päivä, niille mitään erityistä merkitystä antamatta. Uskonnon eräs keskeinen merkitys on siinä, että se yrittää avata silmämme ihmeelle.

Politiikkaa harjoittaessaan se tarvittaessa keksii uusia ihmeitä, kuten tapahtui esimerkiksi vastauskonpuhdisytksen aikana, jolloin keksittiin Jeesuksen lapsuudenkodin kummallisella tavalla lentäneen ilmojen halki Nasaretista Italian Loretoon. Ettei tuossakin olisi jo kylliksi, lensi toinen saman talon kopio (siis sama talo?) samalla tavalla Prahaan ja moni muu vielä muihin paikkoihin. Olen sen nähnyt ja siitä joskus kirjoittanut, mutta en löydä enää blogia itsekään.

Uskoivatko ihmiset joskus ja jos, niin millä tasolla, Loreton ihmeeseen, pyhäinjäännösten voimaan ja paavin rajattomaan valtaan sitoa tai päästää?

Vastaus on ilman muuta kyllä. Uskoivathan he sittemmin myös leniniläiseen idiotismiin, kommunismin koittoon ja vaikkapa Saksan tulevaan maailmanherruuteen. Uskovathan nykyäänkin monet Venäjän pyhään puolustussotaan Ukrainassa, Donbassin taivaalta pudonneisiin vainajiin ja ties vielä mihin, jota vain vielä kehdataan kertoa.

Nykyaikainen usko kuitenkin yleensä karttaa ihmeen esittämistä konkreettisena, selkeästi luonnonlakeja vastaan tapahtuvana ilmiönä (vrt. Vihavainen: Haun ihme tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Jopa niin epädramaattinen asia kuin partenogeneettinen syntymä aiheuttaa tietävää hihittelyä: eihän se nyt noin voinut olla, tai Joulu on peruttu, Joosef tunnusti. Sen sijaan uskotaan kaiken maailman hihhuleiden esittämiin saarnoihin henkilökohtaisten hiilidioksidipäästöjen karttamisen merkityksestä, sähköautoilun hyödyllisyydestä ja niin edelleen. Ruokavalio on vegaanisilla hihhuleilla paljon rajoitetumpi kuin Israelin lapsilla erämaassa.

Joka tapauksessa Rooman joulusanoma on kaikessa massiivisuudessaan uskomattoman voimallinen. Jumalan syntyminen ihmiseksi on esillä niin kaikkiallisesti (anteeksi Seppo Oikkoselle sanan ontuvasta lainaamisesta!), että siitä tulee jo todellisuutta.

 Samaan syssyyn nousee teinityttö Maria kaiken inhimillisen viattomuuden ja hyvyyden symboliksi. Hänen kulttinsahan ei perustu mihinkään raamatulliseen ajatukseen ja se syntyi samoihin aikoihin, kuin hotellimme Domus Nova Betlehemin vieressä sijaitseva valtava Santa Maria Maggioren basilika rakennettiin eli 400-luvulle.

Roomassa ollaan hyvin konkreettisesti ja suorastaan osoittelevasti ihmeiden äärellä. Sieltä myös hallitaan yhä ainakin symbolisesti läntisen uskon maailmaa, sitä, jonka piirissä on ainoa pelastus (extra ecclesiam nulla spes salutis). Pian taas paavi pitää puheensa kaupungille ja maailmalle, urbi et orbi ja sitä kuunnellaan meilläkin, skismaattisten ja tosiasiassa pakanallisten protestanttien piirissä.  Katolinen kirkko ei ole pelkkää pedofiliaa ja ehkäisyn kieltämistä, vaikka nekin ovat sen suuria syntejä.

Paavilla ei sentäänole divisioonia, kuten jo huumorimiehenä tunnettu Stalin aikoinaan totesi. Mutta hänhän myös naureskeli sille, että suomalaisille neuvottelijoille oli lähtiessä laulettu Lutherin virsi: Jumala ompi linnamme, Ein feste Burg ist unser Gott. Stalin edusti kilpailevaa uskoa, mutta sai kuin saikin pitkän naaman kaikkine divisioonineen.

Naapurimme, nykyinen uusi Herodes vannoo nyt häpeämättömästi itäisen kristillisyyden nimiin, hyödyntäen kirkkonsa myötäsukaisuutta. Joulun sanoma, kuten kaikki muukin uskonnollinen aines voidaan myös prostituoida hyödyttämään maallista valtaa.

 Mitähän korkeat prelaatit nyt tänä jouluna saavat päähänsä sanoa? Jospa sentään edes ehdotuksen taistelujen lopettamisesta? Jopa rauhasta?

Olisihan tämäkin ihme, jos sen sanoisi Moskovan patriarkka. Paavi, koko läntisen maailman turmeluksen edustaja slavofiilien silmissä taas heidän mielestään tietysti tapansa mukaan sanoo sen, mitä perkele hänelle kuiskuttelee ja arvaan kyllä, mitä se on.

32 kommenttia:

  1. Stalin, Mussolini ja Hitler kiistelivät siitä mikä olisi maailman pääkaupunki. Stalinin mukaan tietysti Moskova, koska se on jo muutenkin maailman suurimman valtion pääkaupunki. Mussolini sanoi että tietysti Rooma, koska jo meidän Herrammekin on niin sanonut. Hitler tähän, että ei hän muista ainakaan, koska olisi noin sanonut.

    VastaaPoista
  2. Aikoinaan ramppasin Roomassa niin innokkaasti, että en tarvinnut enää kartttaakaan keskustan seuduilla. Silloin naureskelin myös jopa kaikille uskovaisten kummallisille uskomuksille,mutta nyt olen ikään kuin alistunut sille, että ihminen on uskovainen otus ja sille on parempi uskoa johonkin isompaan kuin itseensä ja auktoriteetteihinsa tai sen semmoisiin kellokkaisiin, niin kuin nyt on tapana. Sillä niin kuin tiedämme paheiden summa on vakio ja jos et usko isompiin ihmeisiin niin uskot pienempiin hullutuksiin tai peräti typeryyksiin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin se vain toimii, joten parempi uskoa johonkin itseä tai kanssaeläviä ylevämpään.

      Poista
    2. Joten miksi uskoa juutalaisten jumalaan?

      Poista
    3. Nobel-palkinnon saaneista tieteilijöistä voidaan sanoa, että he ovat keksineet jotakin tieteellisesti merkittävää.

      Poista
    4. "Joten miksi uskoa juutalaisten jumalaan?"

      Itse päätynyt toteamaan että kyse on kielestä, (valitettavaa osalle on ettei tuo ole stabiili). Teoriassa sillä hallinnoinnista, mikä menee lakiin, mutta keskeistä kaupankäynnissä ja millä käydään kauppaa, mihin taas vaikuttaa aika, teoriassa kenen aika on arvokasta jne. Mutta sitten pitäisi ottaa huomioon kulttuuri ja traditiot (maantiedekkin, mitä tuotetaan jne. vaikuttaa kulttuuriin) jolloin arvot on väliin ristiriidassakin.
      Mutta jos oikeasti keskusteltaisiin monikulttuurista, pitäisi ottaa huomioon yksi Jumala järjestelmien lisäksi luonnonuskonnot (mitkä voidaan teoriassa tulkita nationalismiksi), kuin myös monijumala järjestelmät, kuten Intia tai aikanaan Egypti. Pohtinut voisiko antiikin kreikkalaisten jumalatkin vetää samaan tai voisiko ne teoreettisesti jäljittää oikeasti eläneisiin ihmisiin? Vähän samaa kuin Europaeus haikaili Kalevalassa. Että Väinämöinen olisi ollut joku aikanaan elänyt ihminen, josta syntynyt tarinat. Tiedä sitten. Historiasta tiedetään ja nykyisyys on nyt, tulevaisuus on avoinna enkä usko ennustuksiin. Tuli ne sitten uskonnosta tai vihreiltä. Masentavaa se lopunaikojen odottelu on.

      Poista
  3. "Kiistattomasti tämä kunnia on kuitenkin läntisellä pallonpuoliskolla kuulunut vain Roomalle"

    Väitän että kyllä se kuului myös Konstantinopolille - ja väitän samalla myös että se oli oman aikansa länttä ottomaanien 1453 suorittamaan raiskaukseen asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos väittämästä. Tässä olennaista on keisarin pretensiot universaalimonarkiaan nähden. Miten vertaisit Roomaa ja Bysanttia tässä suhteessa?

      Poista
    2. ""Kiistattomasti tämä kunnia on kuitenkin läntisellä pallonpuoliskolla kuulunut vain Roomalle""

      Nyt ei taas ole luettu komentoitavaa tekstiä huolellisesti: LÄNTISELLÄ.

      Antaisin kyllä Konstantinopolille kyllä kunnian toisena Roomana, vaikkakin siitä aikaa voittaen tuli vain ensimmäisen varjo. Sinnitteli se kuitenkin tuhat vuotta.

      Poista
    3. "keisarin pretensiot universaalimonarkiaan nähden."

      Sanoisin kyllä, että Länsi-Rooman viimeisen keisarin kadottua Itä-Rooman keisari vaati ja sanokaamme karolingiaikaan saakka osittain lännessäkin tunnustettiinkin universaalikeisariksi. 500-600-luvuilla suuret keisarit pyrkivät palauttamaan imperiumin yhtenäisyyden. Itä-Rooman heikennyttyä tuosta pyrkimyksestä pikkuhiljaa luovuttiin.

      Poista
    4. Kiistaton keisarinarvo oli Saksalais-roomalaisen valtakunnan keisarilla vähintäänkin Bysantin kukistumisen jälkeen. Bysantin keisarilla tuskin koskaan. Jos saan tätä vastaan pätevät argumentit, hyväksyn ne toki.

      Poista
    5. Siis universaalinen arvo. Paavi kruunasi Kaarle Suuren.

      Poista
  4. Kyllähän se Rooman matkan konkreettinen huipennus oli kavuta Pietarin kirkon kupolikäytävää ylös pöyrryttäviin korkeuksiin ja kävellä siellä katolla olevia reittejä pitkin ihan lähelle apostolien parrasta, utuisten kaupunkinäkymien yllä.

    VastaaPoista
  5. "Kiistattomasti tämä kunnia on kuitenkin läntisellä pallonpuoliskolla kuulunut vain Roomalle"

    ...ja Konstantinopolille ottamaanien 1453 suorittamaan raiskaukseen asti.
    Sen jälkeen se ei kylläkään ole länttä ollut - siihen asti se omalla tavallaan oli.

    VastaaPoista
  6. ""... ylin valta ei itse sanan varsinaisessa merkityksessä uskonut julistukseensa, mutta ei se ollut myöskään kyyninen: ihmiset tarvitsivat tätä, elämää suurempaa asiaa, se pelasti heidät mitättömyydeltä...""

    Luulenpa, että tuossa teksti tapaa jotain olennaista ja perimmäistä. Ihminen on pohjimmiltaan kollektiivinen olento, ja jossain yksilön psyyken symbioottisessa syvyydessä kaikki tietoinen palautuu alkuykseyteen, subjekti sulaa noihin "kaikkiallisuuden ja kaikkivaltaisuuden" tuntoihin, ja esimerkiksi kokemus tai samaistuminen uhrirooliin muuttuu voimaannuttavaksi, alkusymbioottista vahvistusta ja jopa turvaa tuottavaksi.

    Tuo toteamushan on osoittelevasti ja opillisesti esitetty myös Orwellin "1984"ssa. Aatteiden tai tiedollisten oppien sisällöillä ei lopulta ole mitään väliä -- järjestelmän pysyvyys perustuu vain tunnustuksellisuuteen, siihen että kansa kokee yhteisyytensä pyhitettynä ja kaikki tapahtuu ihmistä ja elämää suurempien arvojen nimissä. -- Hitler ei suinkaan saarnannut pahuutta, vaan nimenomaan vetosi uhrituntoihin -- historian antamaan oikeutukseen, jopa velvoitukseen -- ja täsmälleen sama eetos ja paatos toistuu nyt Putinin suussa. Puhe erikoisoperaatiossa kuolleiden äideille on tietysti irvokkuudessaan hirvittävä, mutta totalitarismin raameihin asetettuna ainoa mahdollinen, ja juuri siksi se on niin äärimmäisen traaginen.

    Rauhallisen joulun toivotukset blogistille ja tämän palstan lukijoille ja kommentaattoreille. Odotellaan sitä ihmettä, että maailma vielä ensi vuodestakin selviytyisi.

    VastaaPoista
  7. Venäjä vetäytyy Ukrainasta, myös Krimiltä, ja älymystö hankkiutuu eroon stalinisteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tuo unelma vai houre, todellisuutta se ei kohtaa - valitettavasti.

      Poista
    2. The pope on tasapuolinen, tai siis liian diplomaattinen. Stalin ja hänen seuraajansa ovat pelkkiä typeryksiä, jotka tekevät kansalaisten elämästä vaikeampaa realismiaan toteuttaessaan. Realistinen tie olisi venäläisille itselleenkin parempi.

      Poista
    3. The Pope? Tarvittaisiinko uusi suomennos? Pooppi?

      Poista
    4. Putinilla oli Pobeda. Äiti voitti arpajaisissa ja lahjoitti menopelin pojalleen, joka sitten kurvaili pitkin Leningradia aiheuttaen vaaratilanteita. Vladimirin hurahdettua imperealismiin, sukeutuipa pojasta seuraa Pietari Suurelle ja Stalinille roskakoriin.

      Poista
  8. Joulunajan sanomaa viimeaikaisista kynäilyistä:

    "Venäjä pitää kahlita, jotta siitä ei muodostu uhkaa Euroopalle". Kenraali Toveri kertoo.

    "Suomi on alkanut muuttaa sotavalmistelujaan Venäjä takia." Kenraali Kivinen kertoo.

    "Ei me mitään rauhanturvaamista Afganistanissa tehty, perkele, me sodittiin siellä." UPI kertoo, (kieliasua virtaviivaistettu).

    "Jälleen kerran on sama vihollinen, joka runsaan puolen vuosituhannen kuluessa hävittäen, murskaten ja murhaten käynyt sotia pientä kansaamme vastaan." Presidentti evp. kertoi.

    "Sama kohta uudestaan." Oletettavasti presidentti ei evp.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaunis hienosta Joulusaarnasta professorille. Onneksemme joillakin on vielä taito nähdä asioita selkeästi.

    VastaaPoista
  10. "määrää hän myös ihmisten aseman ja todellisen merkityksen maan päällä, olipa tuo sitten vaikka keisari. 1800-luvun slavofiilit julistivat, että juuri tässä piili katolisuuden turmeltumisen alku, proton pseudos: ei hengellinen valta saa astua sinne, minkä Jumala on määrännyt keisarin paikaksi. Maallisen ja hengellisen on toimittava sopusoinnussa eli sinfoniassa."

    Voisi sanoa, että itäisen kirkon ongelma on ollut päinvastainen eli caesariopapismi: maallinen ylin valta on määrännyt myös hengellisistä asioista eikä itäinen kirkko ole muodostanut vastavoimaa hallitsijan väärinkäytöksille. Ilmiö näkyy nykyisinkin.

    VastaaPoista
  11. Jonkinasteista presentismiä miettiä Marian 13 vuoden ikää. Tyypillisesti esihistoriallisesti ja historiallisesti nuoria naisia on naitettu heti kun lisääntymiselimet ovat toiminnassa ja myötäjäiset kasassa. Kun elämänkaari saattoi olla vain n. 30 vuotta, niin eihän se ole ollenkaan järjetöntä tai kauhisteltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi nyt: kuka on kauhistellut? Ehkä nyt silti kannattaa ja voi miettiä.

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Tässä tapauksessa kuitenkin "Ein feste Burg". Ei ne vanhat tekstit aina mene kuin oppikirjassa.

      Poista
    2. Pahoittelut. Tiesit paremmin.

      Poista
  13. Roomassa on - kuten blogisti varmaan tietää - 1900-luvun suurien vainojen uhreille omistettu kappeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellähän se, via Appian suunnalla. Erityisesti saksalaisten teloittamien 375 italialaisen miehen muistoksi. Siellä kävin 10 vuotta sitten.

      Poista
  14. Pari sanaa puun takaa.

    "Jouluna seimi sitten ehdottomasti saa arvovaltaisen vieraan, joka itse asiassa näyttäisi olevan vain vähäpätöinen ihmislapsi, jonka tekaisee aivan nuori tyttö. Muistelen, että Marian iäksi ajanlaskumme laskennallisessa alkupisteessä on arvioitu vain 13 vuotta. Tätäkin voi halutessaan miettiä."

    Me emme tiedä, minkä ikäinen Maria oli synnyttäessään Jeesuksen. Me emme voi nojautua juutalaiseen perinteeseen ja sen nojalla päätellä Marian olleen vain 13-vuotias.

    Juutalaisuudessa poika tulee (nimellisesti) mieheksi ja tyttö tulee (nimellisesti) naiseksi nuorena, mutta se ei anna lupaa päätellä Jeesuksen maallisen äidin ikää.

    Voimme kysyä, mitä Jeesus teki ikävuosiensa 12 ja 30 välillä ja miksi hän odotti kaikki ne vuodet, ennen kuin aloitti julkisen toimintansa 30-vuotiaana. Miksi hän odotti niin pitkään?

    Eli Jeesus ei toiminut juutalaisen perinteen mukaisesti.

    Voimme samoin kysyä, miksi Mooses aloitti toimintansa niin myöhään? Ja mitä hän teki ennen kuin täytti 40 vuotta?

    Se ainakin tiedetään, että Joosef oli yli kymmenen vuotta Mariaa vanhempi.

    Minkä tähden Jeesuksen täytyi syntyä (kaiketi kallioon hakattuun) tallin seimeen, eläimen kaukaloon, ja saada pehmusteeksi olkia ja vaatteeksi köyhien vanhempiansa vaatteita?

    Sen tähden, että meistä monet (mutta eivät suinkaan kaikki) elävät niin ylellisissä taloissaan ja nukkuvat pehmeissä vuoteissaan ja palvovat (mutta eivät suinkaan kaikki) omaa ruumistaan monilla muilla tavoin. Jeesuksen täytyi kärsiä köyhyyttä ja puutetta jo aivan syntymästään asti ihmisten (mutta ei suinkaan kaikkien) mukavuudenhalun takia.

    Tällaisen tietäminen on ikävää meille ihmisille.

    Raamatun kuvaus Jeesuksen elämästä ja kuolemasta on paljon syvällisempää ja puhuttelevampaa kuin ulkoinen teksti antaa kertoa.

    On merkillistä, että Jeesus, joka oli taivaan kuningas ja ollut olemassa jo iankaikkisuudessa, ja joka oli ollut puettu kunnialla ja kirkkaudella ennen ihmiseksi tuloaan, alensi itsensä ja syntyi ihmiseksi köyhille vanhemmilleen.

    Jos Jeesus olisi ollut majesteetillisessa kirkkaudessaan syntyessään ihmiseksi, niin köyhät ja kurjat ja tavalliset ihmiset eivät olisi koskaan voineet lähestyä häntä.

    Nämä eivät ole minun keksimiäni.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://m.youtube.com/watch?v=NCvGO9rj1Zo

      Poista

Kirjoita nimellä.