perjantai 7. kesäkuuta 2024

Kuvaus suomalaisista

 

Pietarin tsuhnat

 

Владимир Иванович Даль, Чухонцы в Питере. Wikiteka. Sobranije Petrozavodskogo universiteta.

 

Pietarin suomalaisista, heidän määrästään ja asemistaan on kirjoitettu niin paljon, ettei tässä ehkä kannata ruveta perusasioita kertaamaan. Kansatieteellistä aineistoa kertyi heistä 1800-luvulla paljon ja sitä käsittelevää tutkimusta löytyy myös, etenkin venäjäksi.

Esimerkiksi suomalaisia ja puolalaisia koskevista 1800-luvun kuvauksista on olemassa Moskovassa julkaistu M.V. Leskisen tutkimus (Лескинен М. В. Поляки и финны в российской науке второй половины XIX в.: «другой» сквозь призму идентичности. М., 2010. | Институт славяноведения Российской академии наук (ИСл РАН) (inslav.ru)).

Vuonna 1861 julkaistu Vladimir Dalin (Dahl) Pietarin suomalaisia koskeva kuvaus ei yllätä erikoisuudellaan, vaan noudattelee niitä samoja stereotyyppejä, joita suomalaisista yleensäkin esitettiin. Se on kuitenkin rutinoituneen tutkijan työtä ja otteeltaan objektiivisempi kuin monet kuulopuheita toistelevat kuvaukset.

Tšuhniksi nimittivät pietarilaiset kaikkia Itämeren rannalla asuvia imperiumin kansoja, huomauttaa kirjoittaja, mutta jättää tässä huomiotta virolaiset ja latvialaiset.

Hän keskittyy kuvauksissaan sen sijaan varsinaisiin tšuhniin eli Viipurin kuvernementista peräisin oleviin ihmisiin, kuten hän sanoo, mainitsematta lainkaan inkeriläisiä, jotka toki muodostivat suuren osan Pietarin suomalaisista.

Etenkin tämän ryhmän naiset esiintyivät mielellään ruotsalaisina, kertoo Dal ja kun kysytään heidän alkuperäänsä, he vastaavat: ”Olen ruottalainen Fiipurista” (Я ведка ис Фиборг).  Ääntämyksestä paistaa kyvyttömyys lausua epäsuomalaista kahden konsonantin šv-rakennetta ja soinnillista s:ää, joka translitteroidaan z-kirjaimella, saati nyt venäläistä taka-i:tä. Viipuri-sanakin jää taipumatta.

Sen sijaan sana Viipuri lausutaan hyperkorrektisti f:llä, jotta syntyisi urbaani ja sivistynyt vaikutelma. Puhetapa tuo mieleen ns. stadin slangin.

Mutta kyllähän puheesta selvän saa, jos kuuntelijalla itsellään on kykyä ymmärtää muutakin kuin vain omaa kieltään ja murrettaan.

Mitä itse sanaan tšuhna/tšuhonets tulee, ei siinä näytä olevan mitään sinänsä pejoratiivista, eikä oikeastaan yhtään mitään muutakaan yleistä sisältöä. Se vain viittaa vanhaan tšud-sanaan.

Kuten suomen kielessä venäläisiä tarkoittava vastineensa r-sana, se saa kaiken sivumerkityksensä siitä imagosta, joka sen viittaamalla kansallisuudella on. Maine hankitaan, eikä sitä saada vaatimalla, kieltämällä tai käskemällä.

Suomalaisten maine ei ollut huono, mutta ei myöskään hieno. Termin viittaamat ihmiset olivat Pietarissa ns. pikkuporvareita (мещане), eli vapaita kaupunkilaisia, mutta eivät kiltoihin kuuluvia kauppiaita, saati aatelisia, vaan yleensä käsityöläisiä tai muuta työväkeä. Suomesta tulleet aateliset ymmärrettiin yleensä ruotsalaisiksi (šved).

Ammatit Pietarissa menivät kansallisuuksittain tai kuvernementeittäin eikä suomalaisia näkynyt esimerkiksi talonmiesten (dvornik) tai puotiapulaisten (sidelets) hommissa. Omia tavaroitaan he toki kaupustelivat.

Huippukerroksen muodostivat kultasepät ja hopeasepät ja heti niiden jälkeen tulivat nuohoojat. Mestarit muodostivat sangen hyvinvoivan luokan, joka pyhäisin komeili mustassa frakissa ja kultaketjuissa ja arkisinkin käytti työn ulkopuolella mustaa sortuukia ja valkoista maniskaa.

Suomalaiset olivat kaikkein rehellisin kansa, jonka sanaan voi aina luottaa, mutta tässäkin asiassa oli puolensa. Salakuljetus oli myös heidän tärkeä elinkeinonsa ja siinä oltiin rohkeita ja ovelia ja otettiin suuria riskejä. Suomessahan kaikki oli hyvin halpaa omasta tullitariffista johtuen.

 Sitä paitsi suomalainen, kuten venäläinenkin, harvoin teki luvattua työtä luvatussa ajassa, mutta kyllä ehdottomasti teki sen, vaikka sitten miten paljon myöhässä.

Suomalainen voi, tšuhonskoje maslo, oli arvossaan ja sitä myös Pietarissa väärennettiin, esimerkiksi panemalla sen sisään vettä. Sen tekivät kyllä yleensä välittäjät eivätkä tuottajat.

Suuri osa pietarilaisista keittäjättäristä, kuharkoista oli suomalaisia. He olivat säntillisiä ja uskollisia ja rehellisiä, ellei kaupunki ollut ehtinyt pilaamaan. Vanhemmiten he kyllä tulivat sietämättömän itsepäisiksi. Kahvia he joivat himokkaasti kuin viinaa (zapojem), eivätkä ryhtyneet mihinkään töihin ennen sen juomista. Ilman kahvia heitä ei edes saanut pestattua.

Oman kansallisen vaatepartensa suomalainen kuharka hylkäsi Pietarissa ja alkoi pukeutua saksalaisittain.

Miehet tunnisti talvisin aina valtavasta reuhkahatusta (treuha) ja iänikuisesta ja lähtemättömästä murteellisesta ääntämyksestä.

Oli Pietarissa ja etenkin sen ympäristössä, vaikkakaan ei itse Suomessa, kyllä täysin venäläistyneitäkin tšuhnia, joiden alkuperää tuskin edes saattoi tunnistaa. Itse asiassa suomalaiset heimot taisivatkin venäläistyä helposti, kuten saattoi havaita ostjakeista, voguleista ja vastaavista heimoista, joita muuten kutsuttiin yhteisnimellä ”itäsuomalaiset” vostotšnyje finny.

Artikkelissa on hauska kuvaus siitä, miten suomalaiset menivät kauppaan 5-6 hengen ryhmissä ja mitään puhumatta toistivat jokainen samat rituaalit, esimerkiksi ottivat kukin vuorollaan sillin tynnyristä, tarkastelivat sitä, panivat takaisin ja lähtivät pois.

Joskus näki kapakoiden luona suomalaisia, jotka hoilasivat täydellä äänellä. He lauloivat kyllä samaan aikaan, mutta kuitenkin jokainen erikseen haluamatta kuunnella ketään toista. Laulu oli kyllä nopeatahtista, mutta hyvin yksitoikkoista. Aikanaan laulajat sitten sammuivat.

Kirjoittaja varoitti kuitenkin kuvittelemasta, että suomalaiset olisivat juoppoja, päin vastoin, tuo kansa oli yleensä sangen raitista.

Yläluokkaisen pietarilaisen näkökulmasta tšuhna oli hänen kotikaupungissaan lähes poikkeuksetta sekä alempiin kansanluokkiin kuuluva, että myös kielitaidottomuudessaan ja itsepäisyydessään aika koominen ilmestys.

Mutta tämä oli vielä maaorjuuden loppumisen aikaa, juuri Aleksanteri II:n suurten reformien alkua, jotka nopeasti siivittivät suuriruhtinaskunnan nopean vaurastumiseen ja sivistymisen tielle.

Muutokset veivät aikansa, mutta niiden tuloksena, kuten Valentin Kiparsky klassisessa teoksessaan Suomi Venäjän kirjallisuudessa huomauttaa, Suomi alettiin ottaa Pietarissakin vakavasti ja siinä samalla tietenkin myös suomalaiset.

Kun tšuhnaa vielä 1860-luvulle saakka oli voitu tyytyä leikillisesti pilkkaamaan, alkoivat slavofiilit ja imperialistit 1880-luvulla jo nähdä kauhukuvia suomalaisesta separatismista, joka oli verrattavissa puolalaiseen patriotismiin ja juutalaiseen myyräntyöhön.

Jo 1860-luvulla julisti vaikutusvaltainen journalisti Mihail Katkov, että suomalaisten, jotka olivat armosta saaneet asemansa keisarikunnasa ja jotka älynlahjojensakin puolesta kuuluivat Euroopan  vähäosaisiin, pitäisi jokaisessa iltarukouksessaan muistaa kiittää asemastaan venäläisiä.

Varsinainen kampanja suomalaista separatismia vastaan alkoi sitten 1880-luvulla ja huipentui kiistaan Suomen juridisesta asemasta keisarikunnassa.

Kiistahan jatkuu yhä ja uusi merkittävä puheenvuoro on ilmestynyt tänä vuonna. Siihen pitänee palata.

15 kommenttia:

  1. Nyt 2024 ollaan sitten venäläisille yksiselitteisesti vihollisia, niin ainakin Putinin tiedottajien ja hännystelijöiden propagandan mukaan.

    Tilanteen kanssa voidaan hyvin elää. Antaa niiden vauhkota.

    Ainoana poikkeuksena skenaario, jossa hommat lähtisivät todella käsistä:
    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010432009.html

    Ehkä meitä lohduttaisi tuossa atomiytimien hajoamisen jälkeisessä tilanteessa sitten se tieto että kaikki on nyt tuhottu idässäkin, vai lohduttaisiko ?
    Putinin hallinnon kanssa ei pidä nyt tietenkään olla missään tekemisissä.
    Mutta rauhantila täällä pitää silti säilyttää vaikka Ukrainan voittoa toivomme ja haluamme sitä edistää niin kuin tietenkin pitääkin.
    Sodan laajentumiseen halukkuus olisi sotahulluutta. Ja itseuhoisuutta. Siitäkin on näkyvissä merkkejä.

    t. elonhaluinen



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "... ollaan vihollisia..."

      Venäläiset ovat ilmiselvästi lukeneet tämän blogin kommentteja johtopäätöstä tehdessään.

      Poista
    2. Totta, elämme siinäkin mielessä jännää aikaa että rauhaa ei saa kannattaa missään muodossa, yksityisesti toki, ei muuten, tai sinut leimataan putinistiksi.
      Yleensähän sodat loppuvat rauhaan. Jopa Israel ja sen ikivihollinen Egypti kykenivät siihen 70-luvun lopussa ja rauha on vieläpä pitänyt.

      Itse en vieläkään vain tajua että jos Venäjää ei voida rintamalla voittaa, miltä nyt valitettavasti! näyttää,
      niin mitä sitten tehdään.
      Jatketaan sotaa 30 vuotta?
      Odotetaan Putinin kuolemaa?
      Annetaan eskalaation tulla ja otetaan ydinsodan riski?
      Kun Suomi ei voinut Venäjää voittaa eikä kesän -44 torjuntavoiton jälkeen työntää takaisinkaan, teimme rauhan vaikka menetimme omia ydinalueitamme, Karjalan.

      Ukraina päättää kuitenkin omassa asiassaan niin kuin haluaa.
      Ehkä rauha tulee sitten sitä kautta, mitä Zelensky toivoo ja vielä uskookin eli Venäjä voitetaan rintamalla täydellisesti.

      Poista
  2. Parasta Helsingissä on tämä Elokapinan mielenosoitus Presidentinlinnan läheisyydessä.

    Ilmeisesti mikään muu hanke ei vedä mielenvikaisia puoleensa niin tehokkaasti kuin tämä Elokapina. Mielenvikaisten kokoontumisajot Elokapinan kyltin alla on huippu juttu. Ah sitä riemua, kun hullut kokoontuvat ja tapaavat kimpassa.

    Poliisitkin suhtautuvat ymmärtäväisesti ja suojelevat vapaalla jalalla kokoontuviin potilaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olethan sinäkin täällä, joten taitaa niitä olla suurempiakin mielenvikaisten houkuttimia.

      Poista
    2. Ja Ylehän se vasta ymmärtäväisesti tähän Egokapinaan suhtautuukin. Ylen nettisivulla oli reaaliaikainen seuranta ja pääuutislähetyksessä monen minuutin puffi "asiantuntijahaastatteluineen". Taisi Koneen säätiön rahat buustata tuota anarkistiporukkaa siinä määrin, että paikalle saapui yli tuhat anarkistisiskoa.

      Poista
    3. Hassu juttu muutenkin tuo Koneen antama "apuraha" ekonuorille. Kone on suurimmat voittonsa tehnyt Kiinassa pilvenpiirtäjä-rakennusbuumin hissimarkkinoilla. Maailman suurin hiilipäästäjä rikastuttaa Koneen > Kone ostaa mielestään jotakin outoa goodwilliä rahoittamalla ekokapinaa. Rahat kelpaavat nuorille kyllä.

      Poista
  3. Tiedäthän Inkeri, tiedät,
    pahan valtakunnassa
    kuollettaminen on taidetta.
    Jos henki jäi, meni äidinkieli.
    Jos kieli jäi, meni mieli.
    Jos mieli jäi, meni kunnia.
    Jos kunnia jäi, meni ihmisarvo.
    Eikä sen taidokkuudelle loppua näy.

    Iloitse Inkeri, itke.
    Piinaajasi on helvetissä,
    mutta marttyyripoikasi ja -tyttäresi
    eivät palaa tuonelasta.
    Mitä viattomampaa verta paholainen aistii,
    sitä ahnaammin se repii ja kuolaa.

    Usko Inkeri, usko.
    Jumala rakastaa sinua, hän kuuli huutosi.
    Härkävaunut ja routamaa
    ihmisarvoasi eivät voineet viedä,
    eikä kunniaasi määrännyt pyssyn kuula.
    Läpi jäisen aavikon olet päässyt,
    eikö siinä olekin jo riittövösti ihmeeksi.
    Nousethan Inkeri, nouset.

    (Syys- lokakuu 1992.)


    VastaaPoista
  4. ”Kuvaus venäläisistä”

    Pariisissa vietettiin taannoin suurta historiallista 80-vuotisjuhlaa, johon Ryssää ei kutsuttu, mutta Zelenskij kutsuttiin. Kysymys on Toisen maailmansodan uudesta rintamasta: USA tuli mukaan taistoon 80 vuotta sitten. Moskovan TV näytti/osoitti pakostakin, että asianomaisten kismistyäänet kutsumattomuudesta ja Zelenskijn läsnäolosta olivat huippuluokkaa. Putin sen sijaan ei näyttänyt edes silmiään kameroille, vaan höpötti tavanomaista höpötystään.

    Kas, kun Moskova rukoili USA:ta liittymään sotaan Hitleriä vastaan jo vuonna 1941. LendLease ei riittänyt. USA:n ehtona oli se, että Moskova lopettaa perustamansa Kommunistisen Internationaalen toiminnan ja rahoittamisen. Kesti vuosia, ennen kuin Moskova suostui siihen.

    Sodan loputtua Moskova kommunistisoi valloittamansa alueet ja perusti Profinternin eli Ammattiliittojen Internationaalen, Kommunistisen Internationaalen jälkeläisen. Vuonna 1947 perustettiin NATO.


    VastaaPoista
  5. Suomalaiset tsuhnat on aivopesty maailmanarauhan etuvartiojoukkohin, jota yhä kovemmin ja voimakkaammin pitää lujentaa, tai sitten ei? Joka tapauksessa vuosikymmenet Suomessa marssittiin toukokuun ensimmäisenä maailmanrauhan puolesta, eikä se kyllä Herra paratkoon ole minnekään kadonnut, niin kuin ei katoa itäisen suurvallan legitiimit intressitkään, sillä kaiken maailman naapuriseurat sun muut vannottavat vaikkapa Youtubessa, että kyllä Venäjä voi ja saa puolustautua, vaikka toisen eurooppalaisen maan maaperällä, eli hyökätä toiseen maahan keskellä Eurooppaa, siis haloo!

    Jotakin outoa, tsuhnamaista oli kyllä siinäkin, että yhen äkkiä suomalaiset siirtyivät 75 prosentin Naton vastustajista 75 prosentilla kannattamaan Natoa? Näin tapahtui, ja herääkin kysymys, että missä maailmassa tsuhnat elävät, kun suunnilleen yhdessä yössä asiat muuttuvat päälaelleen?

    No, yhtä asiaa epäilen, eli sitä tuskin saamme nähdä koskaan, että tsuhnat alkaisivat epäillä Afrikan tai Lähi-idän muuttoliikkeen ikäviä vaikutuksia länsimaiselle, tai edes suomalaiselle kulttuurille, sillä olemmehan tsuhnia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaiset uskoivat aiemmin, että Nato-optio, juurikin siis optiona on pidäke Venäjälle. Ajateltiin, että Venäjän ei kannata pullistella liikaa Suomen suuntaan, koska se ajaisi Suomen lunastamaan Nato-optionsa.

      No, sitten kun Venäjä alkoi tuhoamaan ja tappamaan napuriaan Ukrainassa, suomalaisat katsoivat, että nyt on aika lunastaa se optio.

      Varsin loogista toimintaa, eikö niin?

      Poista
    2. Ainakin se osoitti että kaikki puheet itsenäisestä ja kyvykkäästä puolustuksesta olivat valhetta.

      Poista
    3. Kaiken pohja on kyvykäs oma puolustus.

      Mutta eipä sen ymmärtämiseen kovin paljon järkeä tarvita, että on viisasta turvata kaluston ja ammunitsioonin saanti sekä kaikki muukin tuki mahdollisimman hyvin. Tänne tulemisen kynnys nousee.

      Kannattaa myös huomata se, että tätä tuen saantia rakenneettiin ja harjoiteltiin jo ennen Nato-aikaa rauhankumppanina.

      Kaikki ymmärrämme, että puolueettomuuspuhe yms. on kaikua YYA-ajalta, jolloin se oli pakko. Osa porukkaa kaipaa ilmeisesti edelleen tuohon aikaan ja ison karhun kainaloon.

      Poista
  6. Kumma, että hurri saa sanoa ryssarna. Tsuhna ei saa sanoa, että ryssät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä johtunee siitä, että ruotsin kielessä kyseinen sana on arvoltaan neutraali, esim. Venäjän ruotsinkielinen nimi on Ryssland, kun taas suomessa kyseinen sana on arvoltaan erittäin negatiivinen ja sitä käytetään haukkumasanana. Tai kuten itse kirjoituksessa sanotaan: "Kuten suomen kielessä venäläisiä tarkoittava vastineensa r-sana, se saa kaiken sivumerkityksensä siitä imagosta, joka sen viittaamalla kansallisuudella on."

      Suomen kielessäkin r-sana oli alunperin neutraali, esimerkiksi Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutuksessa Venäjää kutsutaan Ryssänmaaksi, mutta sana on sortokausien, sisällissodan, sotienvälisen ajan ja eritoten toisen maailmansodan aikana ja ansiosta saanut negatiivisen sävyn. Samassa negatiivisessa kontekstissa sitä on käytetty helmikuun 2022 jälkeenkin, joten merkitys ei liene muuttunut. Ja kaikkeahan saa sanoa, jos on valmis kärsimään sen seuraukset, tämän kyseisen sanan kohdalla lähinnä kanssaihmisten paheksunnan. Että en sanoisi sen niin kumma juttu olevan.

      Poista

Kirjoita nimellä.