sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Kiihdytyksiä

 

Eteenpäin, aika!

 

Siirtyminen komentotalouteen oli Venäjän vallankumouksista suurin. Siihen sisältyivät niin maatalouden kollektivisointi, ”riistäjäluokkien” likvidointi kuin suunnitelmallinen maan teollistaminen ja urbanisaatio. Samalla väestö opetettiin lukemaan ja vieroitettiin uskonnosta ja muusta taikauskosta.

Periaatteessa kyseessä oli historian suuri vapautusoperaatio, joka vei kokonaisen suuren kansan pois henkisestä pimeydestä ja pakkovallasta uuteen vaurauteen ja valistukseen.

Käytännössä seurasi heti alkuun täysi sekasorto ja mielivalta ja sitten suuri nälänhätä. Terrori otettiin laajaan käyttöön vastarinnan tukahduttamiseksi.

Vanha maaseudun perinteinen elämänmeno oli jättänyt paljon paikallista päätösvaltaa jopa maaorjuuden aikana. Nyt se korvattiin uudella raa’alla pakkovallalla ja kohtuuttomilla rangaistuksilla, joita sai jopa ja etenkin itse tuottamansa viljan syömisestä.

Toki filosofista ajattelua opiskelleet saattoivat lohduttautua sillä, että vapauskin on ja voi olla ainoastaan välttämättömyyden hyväksymistä ja johan antiikin auktorit olivat ymmärtäneet, että vanki voi olla vapaampi kuin vartijansa, kunhan säilyttää oikean mielentilan.

Koko tuo hirmuinen muutos oli kuitenkin ennen muuta modernisaatiota, kuten filosofipiireissä ajateltiin, vaikka kriittiset tarkkailijat arvelivatkin, ettei maaseutua loppujen lopuksi edes modernisoitu kuin puoliksi, sillä turpeeseen kiinnittäminen ja oman pikkuruisen aputalouden varaan jääminen piti väestön pikemminkin kiinni menneisyydessä.

Silti Neuvostoliitto kokonaisuutena teki huomattavan loikan kohti tulevaisuutta, olkoonkin, että se tapahtui pistoolinpiipun edessä. 1930-luvun lopulla maan raskas teollisuus ja energiantuotanto olivat kasvaneet huimasti.

Jo ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana (joka suoritettiin sangen merkittävästi ”ennen määräaikaa” eli neljässä vuodessa vuosina 1928-1932) koko maa oli pantu sellaiseen kuohuntatilaan, jota ei kuuna päivänä ollut nähty.

Oltiin ikään kuin valtavassa aikakoneessa. Tunnettu ja melko hyväkin kirjailija Valentin Katajev kirjoitti asian kunniaksi dokumentaarisen romaanikronikan: Eteenpäin, aika! (Время -вперед!). Kello, joka siirtyi ihmisen huudon voimasta eteenpäin kuvattiin tunnetussa julisteessa. Ihmisestä oli tullut ajan herra. Kun kapitalismissa oli jääty luonnonvoimien armoille, kyettiin sosialismissa niitäkin komentamaan, ihan ajan kulumista myöten!

Eiväthän Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmat eli pjatiletkat yhtä tyhjän kanssa olleet, kaukana siitä. Maa kykeni 1930-luvun lopulla tuottamaan ja tuotti enemmän sotamateriaalia kuin muut maat yhteensä ja historia osoitti, ettei sen tarvinnut jäädä nurkkiin ruostumaan.

Silti myös koko muu maailma, 1930-luvj suuresta lamakaudesta huolimatta siirtyi sekin uuteen maailman hyppäyksenomaisesti. Muutos oli itse asiassa käsittämättömän nopea.

Windsorin herttua, eli kruunusta luopunut kuningas Edward VIII (1894-1972) kuvaa muistelmissaan elämäänsä rajua muutosten aikaa.

Pikku Edward sai vielä lapsena istuskella kuningatar Viktorian (1819-1901) polvella. Kuningatar  symbolisoi Brittiläisen imperiumin mahdin aikakautta ja oli hallinnut vuodesta 1837 saakka. Hän antanut nimen kokonaiselle aikakaudelle, jolloin Englannin laivasto ja Englannin teollisuus olivat johtavassa asemassa koko maailmassa. Imperiumiin kuului neljäsosa koko maapallon asuttavasta alueesta ja vielä enemmän se väestöstä.

Kruunusta vuonna 1937 luopunut Edward muisteli varttuneensa sellaisten ihmisten seurassa, jotka vielä viipyivät 1800-luvun rauhallisissa oloissa. Krimin sodassa taistelleet miehet olivat silloin vasta kuusissakymmenissä ja entinen pääministeri Gladstone oli vielä kuullut tykkien tervehtivän Wellingtonin herttuan voitto Napoleonista.

Edward oli täyttänyt kahdeksan vuotta, ennen kuin hän ensi kerran kiersi sähkökosketinta, ajoi hevosettomissa vaunuissa tai kuunteli gramofonin ”typerryttävää” ääntä.

Lentokoneen hän näki vasta viisitoistavuotiaana merikadettina ja oli melkein 30-vuotias kuullessaan ensimmäisen radiosanomansa.

Niistä 20 ruhtinaasta tai heidän vallastaan, jotka Edwardin syntyessä hallitsivat Euroopassa, oli vai kuusi säilynyt muistelmien ilmestyessä vuonna 1951. Tämä kirja, A King’s Story julkaistiin suomeksi WSOY:n toimesta jo samana vuonna.

Vuonna 1951, kahden maailmansodan jälkeen Edwardilla, entisellä kuninkaalla ja Windsorin herttualla oli täysi syy päivitellä maailman huimaa muuttumista, joka koski myös kaikkein ylhäisimpiä piirejä. Suuria historian kiihtymiskausia olivat olleet 1900-luvun alkuvuodet, joista on kirjoitettu tätä asiaa korostava kirjakin (Vihavainen: Haun hurjia aikoja tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Mitä tulee sellaiseenkin näennäisesti staattiseen yhteisöön kuin suomalainen maaseutu, oli sekin itse asiassa joutunut hurjan menon pyörteisiin jo hieman aiemmin (vrt. Vihavainen: Haun kauppis-heikki murros tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Helsingin olympialaisten aattona ei eletty enää perinteisessä, vuosisataisessa pysähtyneisyydessä, vaikka meidän perspektiivistämme katsoen Suomen suuret murrokset, sekä sosiaalisessa että kulttuurisessa mielessä olivat vasta edessä päin. Tosin hyvin lähellä.

Windsorin herttua, samoin kuin omat isovanhempani olivat nähneet Euroopan muutokset keisarien vallasta demokratiaan ja höyrykoneista atomiaikaan. Vaikka Suomen maatalous oli yhä hevosvetoista, oli aikamatka kiertokoulujen oppikirjojen tavaajista ensin sanomalehtien lukijoiksi ja sitten radion kuuntelijoiksi ollut pitkä harppaus.

Atomiaseet tunnettiin luojan kiitos sentään vain kuulopuheelta, kuten myös suihkukoneet ja ohjukset ja vankasti 1800-luvun mentaliteetissa pysytellyt isoisäni vaati, että jos uutta rakennettiin, se oli tehtävä vanhaan tyyliin ja vanhan kivijalan päälle.

Kukaan ei häntä voinut muuhun pakottaakaan ja niinpä patriarkaalista leimaa yhä kantavassa elämässä säilyi tietty, turvallinen annos jatkuvuutta ja jopa sellaista vapautta, jota ei ollut niillä, joiden aikaa oli yritetty pakottaa väkivalloin eteenpäin.

Sieltä hevosten ja viikatteiden aikakaudesta se uusi ja uljas Suomikin pian ponnisti raudan ja petroolin voimalla kohti yhä hurjempaa spurttia kohti uutta taloutta, yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Nopea muutos on nyt jatkunut miltei hellittämättä jo puolitoista vuosisataa, eikä muutokselle loppua näy.

15 kommenttia:

  1. "Nopea muutos on nyt jatkunut miltei hellittämättä jo puolitoista vuosisataa, eikä muutokselle loppua näy."

    Mielenkiintoista vaan, onko tuo muutos käyrä, jonka huippukohta on päättynyt ja alkaa ilmastonmuutoksen, länsimaisen yhteiskuntien
    romahtamisen ja sotien sekä massakansainvaellusten siivittämä laskeutuminen, jonka loppua ei ole näkyvissä ennenkuin uusi sivilisaatio aikojen saatossa - ehkä - nousee tuhkasta.

    VastaaPoista
  2. "Silti Neuvostoliitto kokonaisuutena teki huomattavan loikan kohti tulevaisuutta"

    Kyllähän vielä 1950-60-luvuilla osa läntisistä johtajista pelkäsi, että suunnitelmatalous saattaisi voittaa yhteiskuntajärjestelmien kilpailun. Siitä mielestäni lukisin miksi se 1970-luvulta alkaen alkoi sakkaamaan, oliko se siinä, että siirryttiin teollisen bulkkitavaran tuotannosta monimutkaisempaan tavara- ja palveluntuotantoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vaan se että keskityttiin bulkkitavaran tuotantoon.

      Poista
    2. "siirryttiin teollisen bulkkitavaran tuotannosta monimutkaisempaan tavara- ja palveluntuotantoon."

      Piti kirjoittamani: länsimaissa/maailmassa siirryttiin teollisen bulkkitavaran tuotannosta monimutkaisempaan tavara- ja palveluntuotantoon. Juuri tuohon innovaatioloikkaan NL ei pystynyt.

      Poista
    3. Olisi pystynyt mutta ei "halunnut". Paljon omia ideoita ja kehitystä haudattiin byrokratiaan ja muiden kopiointiin.

      Poista
  3. Muutosvauhti on hirmuinen, mutta henkilökohtaisesti olen ratkaissut asian seuraamalla tätä kohellusta vain sivullisena katsojana, joka näin eläkeläisenä on mahdollista. On minussa vähän synnynnäistä luddiittiakin, joka kyllä vähän häiritsee pankkiasioita ja uuden auton kojelaudan eli tietokoneen hallinta on lähinnä arvaamista. Kaasu, jarrut ja ratti toimivat onneksi kutakuinkin niin kuin ennenkin, joten ajelen edelleenkin varsin luonikkaasti.

    Kannatan kuitenkin kehitystä, sillä nähdäkseni se on ihmisen osa. Tällä vauhdilla me voimme vain lentää rotkoon tai sitten taivaisiin. Mielenkiintoista nähdä kumpi suunta pääsee etusijalle. Virallinen ilmastonmuutoshan on hölyn pölyä, mutta ilmasto muuttuu ja kaikkea voi sattua. Ihmiskunnan ongelman voisi tiivistää psykologiseen lähestymistapaan. Ihmisistähän on noin 2 prossaa psykopaatteja, mutta johtavissa asemissa heitä on jo reilu 10 prossaa. Jos tavan tattiaisten oman ajattelun taso ei tästään nouse, niin eipä hyvältä näytä, sillä nuo kymmenen prossaa vastaa tehokkuudeltaan vähintään bordercollieta, joka on voittanut Uuden Seelannin lammasfarmareiden järjestämiä kilpailuja.

    VastaaPoista
  4. yksi suuri cccp: n romahduksen syy oli, että satsattiin liikaa avaruus- ja muuhun militaaritekniikkaan. Kulutustavaraa puuttui, pysyvästi. Työläisiä vaivasi insentiivittömyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi, ei ehkä ainoa syy oli järjestelmän keskusjohtoisuus. Taloudessa huomiota kiinnitettiin vain siihen, mikä keskusjohtoa kiinnosti, tehtiin sitä, mitä keskusjohto halusi ja niillä asioilla, jotka eivät keskusjohtoa kiinnostaneet, ei ollut merkitystä, ei resursseja eikä lupaakaan. Kun johtajat olivat syntyneet 1900-luvun alkuvuosina ja eläneet parhaan miehuutensa toisen maailmansodan aikana, 80-luvulle tultaessa ajattelu oli sementoitunut hyvinkin jähmeäksi. Kun lisäksi keskusjohtoisuus oli tukahduttanut yritteliäisyyden ja aloitteellisuuden, ei sitä löytyny myöskään kansan parista, mustanpörssin kauppaa lukuunottamatta. Ei sitä turhaan pysähtyneisyyden ajaksi nimitetty.

      Poista
  5. Voittiko Putin Suomen eurovaalit?

    Nimittäin vasemman äärilaidan ehdokkaat Li Andersson ja Eero Heinäluoma ovat molemmat eniten ääniä saaneita näissä vaaleissa. Putin on jopa myöntänyt harvinaisen mitalin Heinäluomalle hyvin tehdystä työstä Venäjän hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putinhan on suuri rosvoparoni, joten eiköhän kokoomuksen voitto ole enemmänkin Putinin voitto?

      Poista
    2. "Li Andersson ja Eero Heinäluoma"

      Suomessa on yhä vieläkin paljon moskovalaisia taistolaisia sekä Venäjältä paenneita pakolaisia, taannoin jopa tulvana rajan yli. Ei ole mikään ihme, että Putin lähetti kaikille niille kirjeen, että ketä pitää äänestää, ja laittoi kirjeeseen myös nipun seteleitä.

      Poista
    3. Voi sinua. Oletko todellakin noin huijattava?

      Poista
  6. Asiasta toiseen: Erittäin tärkeä uutinen. (https://www.youtube.com/watch?v=YPIyUw_DG7o)

    Ihan äsken Vladimir Vladimirovitsh Putin synnytti aivoistaan/suustaan eli peräaukostaan uudentyyppisen ”omafilosofian”, jonka ydinkohtana on seuraava viisaus: ”My sami sebja zashishajem v Ukraine.” (Me itse puolustamme itseämme Ukrainassa.) TV:stä tullut koko puhe oli muuten lausuttu erittäin tulehtuneella, lähestulkoon vihaisella äänellä.

    ”Me itse puolustamme itseämme Ukrainassa.” Mikä on tämän lauseen logiikka? Vastauksia voi olla useitakin. ”Me itse” voi tarkoittaa sitä, että Putin voi sotia eli puolustaa itseään ihan missä tahansa eikä se kuulu kenenkään nenälle. Siinä onkin erään kuuluisan venäläisen sananparren olemus: ”Tshto hotshu, to i vorotshu.” (Mitä haluan, sitä vääntelenkin.) Siis oksat pois! Mainittu logiikka voi merkitä myös sitä, että jos minä varastan omakätisesti mummelilta lompakon, niin se on vain sitä, että minä halusin ainoastaan rikastua ihan vain pikkusen.

    Johtopäätös: Putin puolustaa itse itseään.


    VastaaPoista
  7. Yksi Neuvosto-Venäjän ja -liiton kummallisuuksia oli uudenlainen kalenteri, jota käytettiin 1918-1940 ja kuten tavanomaista asia ryssittiin täysin.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.