torstai 27. kesäkuuta 2024

Kurjistuksen tie

 

Suhdanteiden leikkiä vai vakaata politiikkaa?

 

Savupirttien ja kaskenpolton Itä-Suomi oli Ruotsin valtakunnassa lapsipuolen asemassa ja Tukholman näkökulmasta saattoi olla hyväkin, ettei siellä ollut edes kunnollisia teitä. Olipahan viholliselle sitäkin vaikeampaa tunkeutua korpeen, joka ei suurtakaan sotajoukkoa kyennyt elättämään.

Tilanne muuttui yhä pahemmaksi Uudenkaupungin rauhan viedessä Karjalan ja Viipurin ja kerrassaan onneton oli tilanne, kun Turun rauha toi rajan Kymijoelle ja katkaisi Savon yhteydet vesiteitse etelään. Lähin tapulikaupunki ja yleensäkin kaupunki oli nyt Loviisa, josta pelkän suolankin kyörääminen Savoon oli valtava urakka.

1800-luvulla Karjalan palauttaminen vuonna 1812, muutti tilanteen ja Saimaan kanava antoi erittäin merkittävän piristysruiskeen Savolle, josta nyt lähti laivoja jopa valtamerelle, mutta ennen kaikkea Pietariin. Sijainti sen vieressä oli muuttunut kirouksesta siunaukseksi.

Erityisesti Itä- ja Etelä-Savo kiinnittivät paljon toiveita Pietarin, Karjalan ja jopa Moskovan suuntaan myös sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli luhistunut ja uutta Venäjää rakennettiin kapitalismin hengessä.

Uutta rajanylityspaikkaakin odoteltiin vesi kielellä vielä puolisen vuosikymmentä sitten. Esimerkiksi Savonlinnan ja Lappeenrannan kannalta venäläinen ostovoima oli erittäin tervetullutta ja sen varaan rakennettiin paljon ja suunniteltiin vielä enemmän.

Nykyään on muodikasta puhua mustista joutsenista ja sellaisia ilmaantui myös Itä-Savon taivaalle, joka oli alkanut pilvistyä jo ennen niiden tuloa. Ensin iskivät häikäilemättömät Itä-Suomen yliopiston byrokraatit, sitten tuli korona, joka vei turistit ja peruutti oopperajuhlat ja kaiken kukkuraksi Putinin rikollinen hyökkäyssota sulki koko rajan.

Jos ajatellaan esimerkkinä Savonlinnaa, sai se taas kerran kohtuuttomasti kärsiä merirosvopolitiikasta. Aikoinaan sellaista oli harjoittanut jo Kustaa III ja 2000-luvulla joukkoon liittyivät Itä-Suomen yliopisto ja naapurimaan narsistinen diktaattori, joka elelee omassa maailmassaan, kuten liittokansleri Merkel jo aikoinaan totesi.

Luojan lähettämästä koronasta toivuttiin ja epäilemättä joskus vielä toivutaan siitäkin Jumalan ruoskasta, joka nyt istuu Kremlissä ja hautoo ties mitä konnuuksia ihmiskunnan pään menoksi.

Iskut nimenomaan Itä-Suomelle ovat kuitenkin olleet erityisen kovia. Se saatiin tuntea jo vuodesta 2014 aloitettujen pakotteiden aikana. Nyt on joka tapauksessa jo päästy lähes samanlaiseen aallonpohjaan, kuin aikanaan Turun rauhan takia, kun Savonlinna oli vain Venäjän hallussa oleva kylä ja sen ympäristö Ruotsin puolella vaikeasti saavutettavaa korpea.

Vai olisiko aallonpohja jo sivuutettu? Pikku-uutinen kertoi äsken, että Saimaan kanava on taas avattu liikenteelle sehän ei ole kanava maasta toiseen, vaan Saimaalta merelle.

Huvialusten lisäksi ei liikennettä kuulu olevan vielä tiedossa, mutta ehkäpä tässä voisi olla niin sanottu heikko signaali siitä, että tulevaisuuttakin on jo ruvettu ajattelemaan. Vastaavia ajatuksia voi kuvitella näkevänsä muuallakin lehtien kirjoittelussa.

Tässä joka tapauksessa päivän uusintana blogi ajalta ennen koronaa ja Ukrainan sodan puhkeamista:

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Surkastuvien maakuntien Suomi

 

Surkastuvien maakuntien Suomi

 

Aikoinaan puhuttiin maaltapaosta, mikä oli muun muassa moraalinen ongelma. Ihmiset painuivat siitä, missä aita oli matalin ja hakeutuivat raskaasta työstä ja karusta ympäristöstä helpon elämän ja huvitusten pariin. Mutta lavea tie tiedettiin lyhyeksi.

Asiaa kauhisteltiin, mutta ennen pitkää jokainen alkoi ymmärtää, ettei liikaväestöä tarvita, etenkään maalla. Poliittisesti irtaantuminen omista tuotantovälineistä ja liittyminen palkkatyöläisten armeijaan oli epäilyttävää. Sen tien päässä oli sosialismi. Hitlerkin ymmärsi asian.

Maalta sitten paettiin tai enimmäkseen hallitusti vetäydyttiin, kunnes jäljelle jäivät entisestä populaatiosta vain rippeet. Kaupungit kasvoivat myös Suomessa suuriksi ja jättivät maalaiskunnat kauas taakseen. Näin kävi koko maailmassa.

Harva enää muisti, että vaikkapa Savonlinna oli kerran vain muutaman sadan asukkaan paikkakunta, kun taas ympäristökunnissa asui jokaisessa tuhansia, Rantasalmella parhaimmillaan kymmenisen tuhatta ja Sulkavallakin seitsemän tuhatta.

Mutta sitten se kasvu kääntyi laskuksi. Aluksi kyseessä oli ollut muutto kyliltä taajamiin, kirkonkyliin ja kaupunkeihin. Lähes kaikki taajamat olivat kasvaneet.

Mutta sitten alkoi uusi vaihe, jota parhaillaan eletään. Nyt kasvavat jotkut kaupungit eli niin sanotut kasvukeskukset ja ne kasvavat nyt muiden asutuskeskusten kustannuksella.

Ilmiö on maailmanlaajuinen. Niin sanotuissa kehitysmaissa eli takapajuisissa maissa on jo syntynyt megalopoliksia. Ne ovat useinkin kurjien slummien valtavia koosteita, joissa maaseudun vielä kurjempaa elämää pakeneva väestö asuu.

Siitä on jo aikaa, kun koulussa opin, että kahdeksan miljoonan asukkaan Lontoo on maailman suurin kaupunki. Yläluokilla ollessa kerrottiin New Yorkin kuitenkin jo ohittaneen sen asukasmäärässä.

Kehittyneissä maissa moista turpoamista ei juuri tapahdu. Sen sijaan tietyt keskukset nousevat ohi muiden uudenlaisen, luovan luokan kykyihin perustuvan aktiivisuuden voimalla. Eteenpäinpyrkivä ja muille tietä näyttävä kaupunki on nyt yliopistokaupunki, jossa luova luokka viihtyy.

Mitä tällaiseen kaupunkiin kuuluu? Muistelen jossakin lukeneeni, että ensinnäkin ilmaston pitää olla miellyttävä, sillä globaalisti liikkuvainen luova luokka on nuorta ja usein pariutumisikäistä ja haluaa siksi oleskella mahdollisimman paljon rannoilla ja terasseilla, vähissä vaatteissa.

Tulkoon vielä lisätyksi, että kuten tunnettua nykyään, ihmisen pariutumisikä on lähes sama kuin paritteluiän aktiivisin vaihe eli muutaman vuosikymmenen pituinen. Vanha ydinperhehän ei enää toimi, vaan sarjaparinvaihto on pikemmin sääntö kuin poikkeus.

Niinpä siis uuden kaupunkikeskuksen ideaalityyppi on suurehko, monikulttuurinen (vaihtelua ruokalistaan!) yliopistokaupunki lämpimällä vyöhykkeellä. Sinne muuttaa nuoren luovan luokan parhaimmisto mielellään ja kommunikoi englanniksi, jota myös alaluokka osaa sujuvasti kyetäkseen sitä palvelemaan.

Luova eliitti pitää luksuksesta, mutta sillä on samaan aikaan ekologinen obsessio ja se pyrkii ajelemaan polkupyörällä, syömään vegaaniruokaa ja harrastamaan ns. vaihtoehtokulttuureita. Seksuaalinen kokeilevuus, huumeet ja muut elämän sulostuttajat ovat kiinteä osa uutta elämäntapaa ja siis myös toimivaa uutta keskusta.

Tämä on niin ilmeistä, että vihreän hipsterikaupungin ihanne näyttää saaneen valtaansa kaupunkisuunnittelijat myös Venäjällä. Kyseessä lienee myös prestiisi.

Ei kai tuo ihanne hullumpi ole, ainakaan tuon eliitin kannalta, joten onnea matkaan vain. Mitä kuitenkaan tällaisessa kaupungissa tehdään rahvaalla ja miksi se sinne muuttaa?

Väitetään, että innovatiivisen tuotannon kasvu syntyy juuri tällaisiin keskuksiin. Lisäarvon tuottavat kai luultavasti enimmäkseen koneet, mutta onhan suuri palvelijoiden kaarti aina tarpeen eliitille.

Entäpä Suomi? Mitä mahdollisuuksia meillä on tulla uudenaikaisten ihannekaupunkien tyyssijaksi?

Ongelmia ainakin on. Ilmasto on niistä ehkä merkittävin, mutta ehkäpä sekin on voitettavissa? Meillähän on saunamme ja mikäpä estää kehittämästä saunakulttuuria luovasti siihen suuntaan, että se ihanteellisesti palvelee pariutuvaa nuorisoa? eiköhän tähän keinot keksitä!

Helsingin uusi uimala keskellä Eteläsatamaa on hyvä esimerkki uudesta ajattelusta ja Löyly on toinen merkittävämpi saunakulttuurin noususta kertova tapaus. Netistä käy ilmi, että vuokrattavia saunoja Helsingissä on jo koko joukko. Olen varma, että tämä trendi tulee jatkumaan.

Ehkäpä rahvaan joukoista suurikin osa vielä löytää saunottajan ammatin? Erilaiset kupparithan ovat jo suurta muotia.

No, en tiedä, mihin asia todella perustuu, mutta kyllä asiantuntijat kertovat juuri noiden yliopistokaupunkien kukoistavan. Muut sitten surkastuvat niiden kustannuksella. Kaikki kaupungit eivät suinkaan kasva.

Mutta pitäisikö niiden kasvaa? Jos maahanmuutto pidetään järjellisissä rajoissa, minkä toivottavuus ei kaipaa perusteluja, täytyy toisen kategorian kutistua, jos toinen kasvaa. Suomessa noita kasvajia on nyt puolen kymmentä ja muut siis pienenevät, mikä tuottaa erinäisiä vaikeuksia, joita ei voine voittaa edes liittämällä monta heikkoa yhteen.

Se suuri ihmispopulaatio kaiketi tarvitaan tekemään elämästä jännittävää, New Yorkin tyyliin. Olisihan se meilläkin aika jännää pistää aina revolveri taskuun, kun menee illalla koiraa ulkoiluttamaan.

Villi moninaisuus sitä paitsi sisältää jotakin kiehtovaa alkuvoimaa, jota lainkuuliaisesta suomalaisesta pikkukaupungista lohduttomasti puuttuu, vaikka siellä nyt olisikin se kiinalainen ravintola ja kebabbipaikka. Haasteita tarvitaan!

Etelä-Savosta puuttuu yliopisto. Savonlinna, josta suunniteltiin aikanaan Suomen Heidelbergia, on nyt menettänyt vihoviimeisenkin yliopistollisen laitoksensa. Tämä tehtiin tahallaan ja vakain tuumin.

Nouseeko Joensuu nyt sitten muiden kustannuksella uuteen suuruuteen? Onko tällaista kehitystä, luovaa tuhoa, syytä vain kannustaa? Jos niin on, niin miksi?

Tuntuu siltä, että päättäjien mielessä liikkuu jotakin tällaista. Rakennetaan kasvukeskuksia ja otetaan sieltä, missä on. Ne, joilla ei ole, joutavat kuihtumaan.

Hurjimmissa visioissa Suomeen tarvitaan vain yksi suuri keskus, vetovoimainen Suur-Helsinki, joka menestyksellä kilpailee San Franciscon, Piilaakson ja ties minkä hipsteriparatiisin kanssa.

Suurkaupungistuminen on kuitenkin epäterve ilmiö ja sitä paitsi isossa kuvassa myös vaarallinen. Mitä enemmän ihmisiä pakataan yhteen, sitä monimutkaisemmaksi populaation huolto käy ja sitä haavoittuvampi sen elämänmuoto on, ihan riippumatta siitä, miten paljon se pyöräilee ja syö ituja.

Enemmän tai vähemmän autonomiset talot, joilla on oma energiantuotanto ja ainakin mahdollisuudet myös elintarvikkeiden tuotantoon, ovat tulevaisuuden kannalta turvallisin vaihtoehto.

Voisi kuvitella, että ne nälänhädät ja äärimmäisen niukkuuden kaudet, joita suomalaisillakin on viimeisen puolentoista vuosisadan mittaan ollut, olisivat painaneet jälkensä jo kansan geneettiseen muistiin.

Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Niinpä haihattelulle on yhä vapaa kenttä myös yhdyskuntasuunnittelussa ja valtakunnan tasolla saavat kaikenlaiset charlataanit äänensä kuuluville.

Mutta tämä on trendi vain nyt ja muodithan muuttuvat. Toivottavasti niitä muuttamaan ei tarvita liian kovakouraista herätystä.

 

32 kommenttia:

  1. "Turun rauha toi rajan Kymijoelle ja katkaisi Savon yhteydet vesiteitse etelään. "

    Puolittain aiheen vierestä: uuden Visuri-Kesseli-Geustin Suomen sodat 1939-1945 mukaan Neuvostoliitto harkitsi jossain vaiheessa Turun rauhan mukaista rajalinjaa. Voi vain miettiä, mitä tuollainen rajalinjaus olisi vaikuttanut sodanjälkeiseen Itä-Suomen taloudelliseen kehittämiseen ja nykyisen Nato-Suomen puolustamiseen. (Toivottavasti jossain vaiheessa saamme lukea blogin tuon kirjan tiimoilta.)

    VastaaPoista
  2. Kahden valtakunnan raja on muuttunut kahden toisilleen vihamielisen sivilisaation rajaksi.

    Julkinen keskustelu siitä mitä tuo edellä todettu tarkoittaa Itä-Suomen osalta ei ole vielä avattu.

    Todennäköisesti venäläisten ostosmatkailu alkaa taas jossakin vaiheessa, mutta strategiset tosiseikat eivät todellakaan houkuttele investointeihin. Suomen raja noin 100 kilometrin syvyyteen on muuttunut puolustusvyöhykkeeksi, jonne sijoitettavat laitokset tullaan lähes varmasti menettämään sotatilanteessa ja myös alueella elävä väestö muodostaa sotilaallisessa mielessä pelkän taakan. Ajatus siitä, että rajaseutu pitäisi pitää asuttuna turvallisuussyistä on menettänyt merkityksensä viimeistään noin 50-100 vuotta sitten.

    Nythän alueelle on jopa suunniteltu liittolaisten joukkoja. Jotain paikallista piristysruisketta voi tulla talouteen ravitsemusliikkeiden ja kaupan osalta, mutta eipä tuommoiset 18-25 vuotiaat miehet kaupungiteattereita ja huonekaluliikkeitä tule työllistämään...

    VastaaPoista
  3. Anonyymi 27. kesäkuuta 2024 klo 8.32:

    ”… Kahden valtakunnan raja on muuttunut kahden toisilleen vihamielisen sivilisaation rajaksi. …”

    Ulkoministeri Lavrov sanoi taannoin, että hän ei näe Suomen ja Venäjän [lännen] suhteiden paranemista näkyvissä olevassa tulevaisuudessa. Venäjä katsoo tästä eteenpäin itään ja etelään.

    Tiedä häntä, mitä tapahtuu. Mutta tuo esitetty näkemys näyttää todennäköiseltä myös Suomen poliitikkojen esittämien lausuntojen valossa. Suomi on asemoinut itsensä selkeästi Venäjän viholliseksi. Kyse ei ole pelkästään Natosta, vaan suoraan amerikkalaisten 15 tukikohdasta ”itsenäisen” Suomen alueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu tuota vihamielisyyttä tosin olevan vain tällä puolella.

      Poista
  4. Kuunkas vaihtoehdot?

    Olisiko Suomi jotenkin itsenäisempi Venäjän kainalossa tutisemassa sen etupiirissä yksikseen?

    Tämä maailma on siitä perkeleellinen, että aina se idealisisin ja ihanin vaihtoehto ei ole valittavissa. Ei varsinkaan pienelle maalle imperialistisen ja naapureihinsa hyökäilemään tuppaavan KGB-vetoisen mafiavaltion naapurissa.

    Joten arvon Ano, kerro konkreettisesti, minkä reaalimaailmassa toimivan vaihtoehdon sinä olisit valinnut. Juhlapuheet luottamuksesta, yhteistyöstä ja avunannosta sekä hyvästä naapuruudesta on jo kuultu. Ne eivät auta, jos naapuri päättää tulla kylään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ei varsinkaan pienelle maalle imperialistisen ja naapureihinsa hyökäilemään tuppaavan KGB-vetoisen mafiavaltion naapurissa." - Ja eipä tuota tilannetta paranna että Suomi auliisti ryntää toisen imperialistisen suurvallan apupojaksi, voi olla varma että Yhdysvalloilta ei todellisuudessa paljon apua tule, eipä sen puoleen isoilta Eurooppalaislta Nato-mailtakaan, jotka kyllä tarvittaessa uhraavat Suomen jos se passaa niiden intresseihin paremmin ..

      Poista
    2. Matias 27. kesäkuuta 2024 klo 11.49:

      ”… Olisiko Suomi jotenkin itsenäisempi Venäjän kainalossa tutisemassa sen etupiirissä yksikseen? …”

      Noinko onnettomasti tilanne on sinun kohdallasi? Sinullako oli hyvät housuissa viimeiset kolmekymmentä vuotta? Mitkä Venäjän toimet erityisesti sinua pelottivat noina viimeisinä vuosikymmeninä? Vai oliko vika vain sinun yleisessä elämänkammossasi?

      ”… minkä reaalimaailmassa toimivan vaihtoehdon sinä olisit valinnut…”

      Periaatteessa olisi ollut hyvä jatkaa sama peliä kuin viimeisten vuosikymmenten aikana. Mutta Yhdysvaltojen politiikan ja sotilaspolitiikan vuoksi tilanne ei jatku enää samanlaisen sen enempää Euroopassa kuin mantereen toisella puolen Tyynen valtameren rannikolla. Jonne Yhdysvallat vaatii Natoa laajennettavaksi. Suomen natopojatkin näkevät sitten avaraa maailmaa.

      Joten eiköhän me suomipojat noudateta edellisen pääministerimme neuvoa, sitä samaa ajatusta, jota Kaja Kallaskin julkisesti ajaa. Eli pistetään Venäjä polvilleen ja jaetaan se pahuksen maa osiin. Tämähän on rauhanpolitiikkaa ja vieläpä edullista; saadaan viimein perustettua se Suur-Suomi, kun kahdesti on jo epäonnistuttu.

      Poista
    3. Kyllä YYA-sopimus länteen nyt on parempi kuin itään.
      Suomi on niin pieni ja pelokas että ei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin liittoutua aina reaalipoliittisen tilanteen mukaan.
      Mutta jokin taso ja itsekunnioitus pitäisi silti säilyttää.
      Kansa, suurin osa poliitikoista ja mediakin jo palvoo jenkkilää kuin pelastajaa.
      Kun YYA oli itään, sinne sentään nyrpistettiin nenää kansan piirissä.

      NATO ja Washington kihlaus tulee ottaa pragmaattisena asiana = Olemme siellä, se on hyvä.
      Intoilu ja kumartelu on noloa. Samaa tsarismia toisella etumerkillä vaan.

      Poista
    4. "Mitkä Venäjän toimet erityisesti sinua pelottivat noina viimeisinä vuosikymmeninä?"

      - Venäjän päätös/ponnekas yritys lopettaa 45-miljoonaisen naapurikansakuntansa kansallinen olemassaolo.

      - Niin lapsellinen en sentään ole, että kuvittelisin voivamme palata niin auvoisaan NL/DDR-nostalgian aikaan. Neuvoisin muitakin luopumaan tästä kuvitelmasta, vaikka se kipeää tekisikin.

      "...Yhdysvalloilta ei todellisuudessa paljon apua tule..."

      - Jos näin, miksi sitten vastustat asevarastoja, joiden materiaali on kriisin tullen varmuudella jo täällä ja käytettävissämmme?

      Ikävä kyllä, menneisyyteen ei voi palata, niin ihanana neukkuaika oli ja meni. Näin, vaikka se osa niin kaunista nuoruuttamme olikin.

      Poista
    5. "... Kyllä YYA-sopimus länteen nyt on parempi kuin itään ..."

      Reaalipolitikkaa kannattaa aina harkita – kaikkia vaihtoehtoja punniten. Punahilkka ja susi ja hyvä metsästäjä -satuja kannattaa kammota.

      Pekka Visuri kertoo, kuinka kylmän sodan aikana suurvallat varautuivat Suomen alueen käyttämiseen.

      Neuvostoliiton hyökkäysreitti Naton Pohjois-Norjassa sijaitsevia ilmavoimia vastaan kulki kylmän sodan aikana(kin) Suomen Lapin läpi.

      Naton puolustus perustui viime kädessä ydinaseisiin. Visurin mukaan Naton – siis huomaa Naton – ydinaseiden maaleina olivat 1960-luvulla kaikki Suomen lentokentät. Jopa umpeen kasvaneelle Siikakankaan varakentälle Ruovedellä pudotettaisiin ydinpommi. Lisäksi kohteina ovat liikenteen solmukohdat ja sillat erityisesti pohjoisessa.

      Neuvostoliitolla tosin oli samat suunnitelmat Suomen varalle Naton hyökkäyksen varalle.

      Mutta pointti on: hyvään ja autuaaksi tekevään ja pyyteettömään Yhdysvaltoihin turvautuminen on meiltä peräkammarin sivistyksen omaavilta äijiltä aika lapsellista. Uskotaan hyvään suojelijaan eikä oman etunsa vaalijaan.

      Muistetaanhan, kuinka Yhdysvallat hylkäsi Afganistanin ja pötki karkuun.

      Poista
    6. Matias 27. kesäkuuta 2024 klo 16.20:

      Aikaisempi kysymys Matiakselle: ”… Mitkä Venäjän toimet erityisesti sinua pelottivat noina viimeisinä vuosikymmeninä? …"

      Matiaksen vastaus: ”… Venäjän yritys lopettaa naapurikansakuntansa kansallinen olemassaolo …”

      Aha. Siis tappaa koko kansa? Onkohan sinua nyt vähän huonosti informoitu? Kerropa, mitä mieltä sinä olit Venäjän alkuperäisestä ehdotuksesta antaa Itä-Ukrainan historialliselle venäläiselle kansanosalle rajoitettu sisäinen autonomia. Siis vähän siihen tapaan, kuin meillä Ahvenanmaalla. Mikä tässä ratkaisussa olisi ollut vika, kun se osaltaan olisi estänyt sodan?

      Ja mikä vika oli siinä, että länsimaat olisivat taanneet Ukrainan suvereniteetin, mutta Ukraina ei olisi liittynyt sotaliitto Natoon, eikä Nato olisi vienyt sotakalustoaan Venäjän kylkeen?

      Olisivatko nämä olleet kauheita vaihtoehtoja?

      ”… miksi sitten vastustat asevarastoja, joiden materiaali on kriisin tullen varmuudella jo täällä ja käytettävissämmme? …”

      Taas sinä olet huonosti informoitu. Asevarastot eivät ole Naton asevarastoja vaan Yhdysvaltain asevarastoja. Suomella ei ole mitään juridista valtaa noihin alueisiin eikä siellä toimiviin Yhdysvaltain sotilaisiin. Eiväthän nämä miekkoset tarvitse edes passia Suomeen tullessaan.

      Mutta sinä et vastannut kysymykseen. Miksi punttisi olisivat tutisseet Suomen puolesta. Miten Ukrainan tilanne liittyy Suomen tilanteeseen?

      Ei tarvitse vastata, et sinä kuitenkaan osaa.

      Poista
    7. Joo, vanhana setänä hyvin tietoinen tuosta ydinpommi-kohteistuksesta kylmän sodan aikana. Kaukana en esim. Utista asunutkaan. Sinnehän piti erään lehtijutun mukaan tulla briteistä lentopostia sodan sattuessa.

      Nythän monet jo rinta rottingilla puhuvat että nyt me olemme oikein "etulinjan" maa Natolle.
      Siitä pitää kuulemma oikein olla ylpeä.
      Etulinjan maa tarkoittaa taistelutannerta. Saamme antaa siis oikein henkemme jos homma lähtee kunnolla eskaloitumaan.

      Sanoisinkin että jos rauha pysyy Naton ansiosta, olemme ihan oikeassa liitossa. Niin uskon käyvänkin.
      Mutta jos ei pysy, sitten on kai ihan sama, emme ole enää sitten mikään pohjolan linnoitus vaan pohjolan flanderi.

      Poista
    8. Lukutaidon hiipumisesta ei turhaan ole puhuttu.

      Kansakunnan olemassaolon lopettamien ei tarkoita "kaikkien tappamista". Se tarkoittaa vain riittävän monen tappamista, jotta ao. kansakunnnan olemassaolo itsenäisenä valtiona voidaan lopettaa ja ottaa se haltuun vastoin ao. kansan enemmistön tahtoa. Tämän vallanvaihdon Putin sanoi julkisesti "erikoisoperaationsa" tavoitteeksi.

      Toinen asia: Millä tavalla länismaat olisivat käytännössä taanneet Ukrainan olemassaolon? Siis muuten kuin paperilla? Voimakkailla lausunnoilla ehkä? Vai hyvin voimakkailla lausunnoilla jopa??

      Mitä länsi olisi sitten tehnyt, kun Venäjän olisi tullut "vapauttamaan veljenkansaansa natsismin ikeestä"?

      Venäjlle ei olisi riittänyt mikään muu, kuin saada länteen liukumassa oleva Ukraina takaisin omaan haltuunsa väkisin. Muuta voi toki uskotella itselleen, mutta pitäisi olla konstit myös hoitaa asia tiukan paikan tullen. Nato on yksi sellainen konsti. Ei täydellinen, mtta tyhjää parempi.

      Kolmas asia: vastasin kyllä kysymyseesi. Vanhaan kivaan neukkuaikaan ei voi ikävä kyllä palata. Kaivata sitä voi, mutta takaisin se ei tule.

      Hyökkäys Ukrainaan pudotti naamiot väkivaltaisen imperialismin kasvoilta. Ukraina liittyy Suomeen siten, että sekin on levittätysimishaluisen ja rajattomaan väkivaltaan turvautuvan Venäjän naapuri, kuten mekin. Ukraina käy nyt omaa Talvisotansa sillä erotuksella, että se saa niitä apuja, joita Suomikin olisi kovasti aikanaan tarvinut.

      Lopuksi: Ymmärrän tavallaan pointtisi arvoisa Ano. NL:n ajan nostalgiassa ajattelet ehkä, että paluu siihen Suomelle melko leppoisaan rähmällään olon aikaan olisi edelleen mahdollinen, kunhan NL saa vanhan mahtinsa takaisin. Ukrainahan oli osa NL:aa, joten sinne se kuluu edelleen (kansa vain Ukrainasa on eri mieltä, mutta KGB hoitaa sen ongelman tuttuun tapaansa).

      Toinen selitys voisi olla armoton USA-viha, joka ajaa kaiken muun yli. Sopii toki samaan kuvaan. Ei USA todellakaan ole mikään mallivaltio oikestaan yhtään missään suhteessa. Mutta pyssyjä sillä on, joten on parempi olla sen kaveri kuin veristä Putinia mielistelemällä ja kuollutta teeskentelmällä yrittää välttää karhun hulliuna huitovia käpäliä.

      Oma johtopääkökseni on valitettavasti eri kuin Anon: paluuta leppoisaan YYA-aikaan ei ole näköpiirissä. Se on naiivi luulo tai ehkä vanhuuden tuomaa menneen kaipuuta. Ne lisäturvat on otettava, jotka vain saadaan. Loppu on herrassa.

      Lopettelen tämän taas tällä kertaa tähän osaltani.

      Poista
    9. Taas kerran Suomen Venäjä ja NATO-suhteesta:

      Pienten kansojen osaksi jää miehitys tai nöyristely. Kyse on vain sitä kenen: Xin, Putinin vai Bidenin. Itse valitsin pitkin hampain Bidenin ja muun lännen. Kenet Sinä?Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat - tai tarkemmin: kenen tai minkä puolesta olet valmis kuolemaan?

      Minä kysyn suomalaisena kumman maan, USAn vai Venäjän, ja sen yhteiskuntajärjestelmän voitto palvelee paremmin Suomen ja suomalaisten etua. Kummankaan en usko olevan haltijatarkummeja, kyse on intressien yhteensovittamisesta pienen ja suuren maan välillä.

      Venäjä valitsi itse Suomen Venäjä- ja NATO-suhteen Putinin vaatiessaan joulukuun 2021 puheessaan lännen antavan takuut siitä, ettei NATOa laajenneta Ruotsiin ja Suomeen ts rajatessaan näiden suvereniteettia, sekä hyökäämällä Ukrainaan osoittamallla, ettei siihen voi luottaa.

      Siksi Matias K. on täysin oikeassa.

      Poista
    10. Matias 27. kesäkuuta 2024 klo 22.38:

      ”... Mitä länsi olisi sitten tehnyt, kun Venäjän olisi tullut vapauttamaan veljenkansaansa natsismin ikeestä …”

      Matias ei huomaa, kuinka hän kampittaa itsensä. Jos Yhdysvallat ei siis olisikaan ryhtynyt puolustamaan Ukrainaa, niin kuinka Matias sitten luottaa siihen, että Yhdysvallat puolustaisi Suomea?

      ”… Toinen selitys voisi olla armoton USA-viha …”

      Tämä on toinen Matiaksen perisynti. Kaikki analyysi tai kritiikki USA:ta kohtaan on ”vihaa”, johon Matiaksen ei tarvitse vastata. Siksi Matias ei vastaa, koska ei pysty perustelemaan kantaansa.

      Poista
    11. Suomi puolustaa itseään Nato-liittolaisten tuella ja mm. USA:n tänne etukäteen varastoman materiaalin avulla. Ei USA tänne aseitaan ryssille luovutettaviksi ole tuonut.

      En ymmärrä Anon ajatusta siitä, että olisi ollut parempi kieltäytyä avusta ja jopa sen mahdollisuudesta.

      Höpöttely "luottamuksesta" ja "Naapurineljännesten" ja "Näin naapurisssa" -ohjelmien kuuntelu Yen Areenasta ei nyt riitä, niin nostalgista nuoruutta kun se mieleen palauttaakin. Oi niitä aikoja.

      Koko juttu haisee mahorkalle ja pahasti haiseekin.

      Poista
    12. Suomi on nyt epäitsenäisempi kuin koskaan YYA-aikana.

      Poista
    13. Pienten kansojen osaksi jää miehitys tai nöyristely. Kyse on vain sitä kenen: Xin, Putinin vai Bidenin. Itse valitsin pitkin hampain Bidenin ja muun lännen. Kenet Sinä?Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat - tai tarkemmin: kenen tai minkä puolesta olet valmis kuolemaan?

      Minä kysyn suomalaisena kumman maan, USAn vai Venäjän, ja sen yhteiskuntajärjestelmän voitto palvelee paremmin Suomen ja suomalaisten etua. Kummankaan en usko olevan haltijatarkummeja, kyse on intressien yhteensovittamisesta pienen ja suuren maan välillä.

      Venäjä valitsi itse Suomen Venäjä- ja NATO-suhteen Putinin vaatiessaan joulukuun 2021 puheessaan lännen antavan takuut siitä, ettei NATOa laajenneta Ruotsiin ja Suomeen ts rajatessaan näiden suvereniteettia, sekä hyökäämällä Ukrainaan osoittamallla, ettei siihen voi luottaa.

      Siksi Matias K. on täysin oikeassa.

      Poista
    14. > Siksi Matias K. on täysin oikeassa…

      Helsinki, ateenalaisten laulu!

      Poista
  5. Maalaisille (ja Tamperelaisille) tiedoksi: Helsingistä tulee hyvin hyvin kansainvälinen kaupunki. Sehän se on suurkaupungin merkki.
    Täällä on pk-ryhmiä ja koululuokkia joissa ei ole yhtään, tai hyvä jos yksi, kaksi, kantasuomalaista lasta. Taloja on jo paljon joiden rappukäytävän osoitetaulussa on ehkä yksi Korhonen. Noin joka viides helsinkiläinen on maahanmuuttaja ja huom, tässä mukana siis koko väestö, vanhuksiin asti.
    Vantaalla sama juttu, Espoo tulee perässä.
    Suomalainen nuori nainen ja nuori mies täällä eivät halua lapsia.
    Identiteettejäkin on niin monia.
    Ja jos haluavat, yksi riittää.
    Ja ilmastonmuutoskin pitäisi ensin pysäyttää...
    Tämä on hyvä tiedostaa kun edelleen on puhetta, että ei meillä jos vertaa Euroopan suurkaupunkeihin....
    Nyt on prossat ihan samat jo stadissa kuin Saksassa ja siellä päin.

    On jokaisen arvokysymys sitten miten tähän suhtautuu.
    Itse annan asioiden olla ja tulla vaan.
    Tämä kulttuuri nyt vain muuntuu toiseksi. Koska kansa karsastaa persuja ja niiden pakkomiellettä tehdä tälle jotakin, tapahtumien kulkua voidaan tuskin hidastaakaan.

    Tampereella kuitenkin jatkossakin järjestetään joka toinen vuosi jääkiekon MM-kisat. Siinä on syvyyttä ja sisältöä suomenmielisille ihan riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsinki, tuo syrjäinen satamakaupunki. Niin Suomessa kuin maailmallakin.

      Poista
    2. Helsinki on Euroopan Joensuu.

      Luulee olevansa toinen Pariisi.

      Poista
  6. "Niinpä siis uuden kaupunkikeskuksen ideaalityyppi on suurehko, monikulttuurinen (vaihtelua ruokalistaan!) yliopistokaupunki lämpimällä vyöhykkeellä. Sinne muuttaa nuoren luovan luokan parhaimmisto mielellään ja kommunikoi englanniksi, jota myös alaluokka osaa sujuvasti kyetäkseen sitä palvelemaan.

    Luova eliitti pitää luksuksesta, mutta sillä on samaan aikaan ekologinen obsessio ja se pyrkii ajelemaan polkupyörällä, syömään vegaaniruokaa ja harrastamaan ns. vaihtoehtokulttuureita. Seksuaalinen kokeilevuus, huumeet ja muut elämän sulostuttajat ovat kiinteä osa uutta elämäntapaa ja siis myös toimivaa uutta keskusta."

    Tämän ns. Luovan Luokan ideaaliyhteiskunta ja -maailma vaikuttaisi (ainakin mielikuvien tasolla) olevan eräänlainen globalisoitu Kalifornia, jossa korkea teknologia yhdistyisi johonkin ultraliberaaliin arvomaailmaan, ja kaikkinainen the Monimuotoisuus sykkii ja väreilee, a´la Richard Florida, ja mitä näitä takavuosien juppihippipunkkareita ja muotiguruja nyt olikaan. Se siinä vain, että siinä missä Kaliforniakin vaikutti vielä 80-luvulla tomorrow-tomorrow-landilta, niin elämisen ja olemisen reunaehdot alkavat sielläkin tulla hyvää vauhtia vastaan; yhä vaikeammaksi käyvä vesipula, toivoton ruuhkautuminen, maanvaivana olevat maastopalot, yhä pahemmin velkaantuva julkinen sektori... Ja hienostokaupunginosan (vartioidulta, of course) ulkoaidalta ei välttämättä montaa korttelinväliä tarvitse siirtyillä, kun näkymät voivat muuttua jo melko slummimaisiksi. Eipä toki ehkä koko totuus asiasta, mutta ei noiden ongelmien olemassaoloakaan voi enää oikein kiistää. (Väestörakenteen muutoksista en kehtaa edes mitään erityistä mainitakaan, ns. sattuneista syistä. No tietoja niistäkin etsivä löytänee.)

    Kukaan ei ilmeisesti ole muistanut kertoa Luovalle Luokalle, että high tech ja low life eivät suinkaan ole mitenkään toisensa poissulkevia. Ja jo kertaalleen selätetyiksi tulleet ns. kolmannen maailman ongelmat osaavat kyllä tulla takaisinkin, vähintäänkin hivuttautumalla. Ja Luovasta Luokasta voinee noin ylisummaan todeta, että se toki ryhmänä omaa merkittäviäkin kognitiivisia kykyjä ja resursseja, mutta vaatii menestyäkseen myös ulkoisten olosuhteiden säilymistä itselleen hyvinkin optimaalisina. Yksilöinä puolestaan monet sen jäsenistä tai siihen identifioituvista vaikuttavat jotenkin epämääräisen, no, avuttomilta. Nuo halveksitut juntit puolestaan pärjäävät ja vähintään selviytyvät edes jollakin tavoin hieman karummissakin olosuhteissa, eivätkä ole samalla tavoin suorastaan kriittisen riippuvaisia erilaisista kasvihuoneolosuhteita muistuttavista optimeista.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Yksilöinä puolestaan monet sen jäsenistä tai siihen identifioituvista vaikuttavat jotenkin epämääräisen, no, avuttomilta. Nuo halveksitut juntit puolestaan pärjäävät ja vähintään selviytyvät edes jollakin tavoin hieman karummissakin olosuhteissa"

      Saman havainnon minäkin olen tehnyt ja pakostakin tulee mieleen ajatusleikki: miten tuo luova luokka selviäisi talvisodassa taikka mad max -tyyppisessä dystopiassa.

      Poista
    2. Suomessa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tai oikeammin ei ole haluttu huomata Teksasin muuttovoittoa. Täysin vastoin luovaluokka käsitteen luoneen Richard Floridan ennusteita. Tärkeä vetovoimatekijä on edullisena pysynyt asuminen. Johtuen väljistä kaavoitus ja rakennusmääräyksistä. Elämisen kallistuminen jopa ylemmänkeskiluokan kipurajan yli Kaliforniassa tuo muuttajia. Amerikassa on myös kyllästty wokeen, bml yms ja Teksasiin on perustettu myös pörssi. Rannikoiden punavihreän yliopistoväen ylimielisyydestä huolimatta. Haaste on todellinen. Kaliforniassa on 39 miljoonaa asukasta ja Teksasissa 32 miljoonaa. Väestön kasvu ei aiheuta sen suurempia ongelmia koska tilaa todellakin riittää. Teksas ei hyväksy keskushallinon puuttumista asioihinsa. Vallan on todettu kuuluvan myös osavation äänioikeutetuille. Ei todellakaan samanlaista orjamielisyyttä kuin Suomessa. Yhä on muistissa yksinäisen tähden osavaltion olleen itsenäinen tasavalta. Ei kenellekään muulle. Tämä on tietysti kitkerää punavihteille. Joilla on kova halu luoda äänestäjien ulottumattomissa olevia unionin valtarakenteita. Suomessa samaa asiaa tarkoittaaeu javetoaminen milloin mihinkin kansainväliseen sopimukseen.

      Poista
    3. Voi näitä pankoenglanilla päänsä pilanneita.

      Poista
  7. Homma on prosessissa. Kierrokset hurjat. Eikä tarvitse mennä itä-Suomeen tai rajaseudulle. Vain 50 kilometrin päässä maan dynaamisimmasta kaupungista, Tampereesta, yhteiskuntarakennelma ja systeemi rapautuvat vauhdilla.

    Valtio ei tee tehtäväänsä, se ei tasaa elävän elämän aiheuttamia epätasaisuuksia ja vääryyksiä, vaan painaa kaasua ja kiihdyttää tätä koskaan näkemätöntä alasajoa, jossa tekijä toisensa jälkeen toimii samaan suuntaan, vailla vastakohtia, vastavoimia ja luonnollista elvyttävää momenttia.

    On käsittämätöntä havaita tämä liikkeelle lähteneen laviinin totaalisuus ja täystuhoisuus. Siinä kivet lentävät ja kannot repeytyvät juuriltaa, rakenteet, verkot ja satojen vuosien aikana rakennetut rakenteeet pyyhkäistään kadotuksen kirnuun.
    Miten käy ihmisten?

    En ole kuullut maailmanparantajien korottavan ääntään. Hiljaisuus ei ole missään järkevässä suhteessa järjestyneen yhteiskunnan erään olennaisen rakenneosan, keskusten välipaikan, maaseudun, totaalisen tuhon tapahtuessa. Moninaisista te huolehditte, mutta tässä on hylky, ja se hylkääminen on suuri.

    Tuho, nyt!

    Onhan se nähty, miten urbaani elämä asettuu suhteeseen 80 suhde 20. Niin on käynyt monessa. Mutta että patoutunut voima ja haku, valtiovallan puskemana, realisoituu näin brutaalisti ja hylätyn rumasti on jotain suhteetonta ja kaiken hyväksyttävyyden ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Valtio ei tee tehtäväänsä, se ei tasaa elävän elämän aiheuttamia epätasaisuuksia ja vääryyksiä, "

      Jospa se vain on niin, hyvä veli, että tuo väestön keskittyminen kaupunkeihin on vain väistämätön taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehityskulku, jonka vastustaminen on yhtä toivotont kuin astua sanokaamme laviinin eteen. Ainoa mihin voi yrittää vaikuttaa on edes tukea muutaman kaupunkinkeskuksen (Helsinki, Turku, Tampere), että edes johonkin Suomeen jää elinkelpoista asutusta, koska - ikävä kyllä - Euroopan mitassa Helsinki on todellakin Joensuu.

      Poista
  8. Ajelin viime kesänä Itä-Suomessa ja Kainuussa. Tuli mieleen vanhat länkkärit, joissa aavekaupungeissa ei liiku mikään muu, kuin tuuli! Hyrynsalmen kirkonkylä jäi oikein mieleeni, että kuinka kauniilla paikalla se onkaan. Raitti oli autio ja kahta puolta tietä oli autioita taloja ja ränsistyneitä tyhjiä liikehuoneistoja, niin että tuli hieman masentunut olo. Jatkoin siitä Puolangalle, ja sama peli sielläkin. Matka jatkui kohti Taivalkoskea, mutta valtava yllätys oli, että sehän oli vilkas ja kasvanut kirkonkylä, siitä mitä muistin kun kävin siellä 30-40 vuotta takaperin. Miten se voi olla mahdollista, vaikka merkittävää teollisuutta ei kai sielläkään ole? Mustavaaran kaivoskin taidettiin sulkea 80-luvulla.

    Olisikohan Taivalkosken virkeyteen selitys lestadiolaisuudessa, muuta en keksi? Perheet ovat heillä isoja, ja kai pysyttelevät toistensa lähellä, eli eivät lähde "merten taa", kuten Ilmari Kianto runoili. Pohjois-Suomesta valtion taholta oikein kehoitettiin muuttamaan pois, ja niinhän herra paratkoon tehtiin. Nyt on tilanne mikä on, eli katastrofia pukkaa...

    Suomikin on leikkinyt ihmisoikeuksien suurvaltaa suunnilleen takki auki, ja työntänyt kymmeniä miljardeja valtavalle Afrikan mantereelle, ja missä tulokset? Olisiko nekin rahat voinut käyttää omaan maahan, edes osittain? Millä maalla on varaa oikein ajaa fiksua ja koulutettua väestöään pois kotialueiltaan, jopa vieraaseen maahan, näinhän Suomi teki vuosikymmeniä, mutta nyt onkin löysät housuissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "... Jatkoin siitä Puolangalle, ja sama peli sielläkin ..."

      Äläs nyt. Etkö katsellut kylttejä tien varressa: "Puolangalle matkaa 50 km. Vielä ehdit kääntyä takaisin."

      Totta tämä on. Oikein hauskasti keksitty pessimistin mainos. Minä ainakin kiersin kylän kautta ja kävin kahveella.

      Poista
    2. Mutta vakavasti puhuen. Nuorelle joka aikoo ostaa talon joltain kuolevalta peräkylältä. Pitäisi jo vanhempien jos jotain päässä liikkuu. Sanoa suoraan ajatuksen olevan järjetön. Olisi kannattanut sen 4 poliisia ampuneen pientilalkisenkin. Aikoinaan todeta taistelun tilan kannattavuuden kanssa olevan toivoton. Pakata muija sekä mukulat ja lähteä Ruotsiin töihin. Ei sekään paratiisi ollut. Mutta jos et ollut viinaan menevä. Jäi ensi kerran työstä jotain käteenkin. Ei häpeä ole niiden jotka lähtivät vaan maan joka ei tarjonnut kuin köyhyyttä. Tässä raukat menköön merteen taa tiivistyy jotain valtion suhteessa kansalaisiin. Se on vääristynyt. Suomalainen on kuin renkipoika omassa talossaan joka 6 joukukuuta katselee salin oven raosta vallan juhlia. Omia juhliaha. Ei edes isompia häitä alamainen ei saa järjestää ilman poliisin lupaa. Suomalsinrn ylpeilee asevelvollisuudella. Muttei kysy mitä oikeuksiahänellä on. Rikä kysy mikä tässä suhteessajossarenki on vain valtiota varten on pielessä.

      Poista
  9. Te (tekisi mieli kirjoittaa sedät) ette ihan ymmärrä, tämä mitä nyt tapahtuu maassa ja maalla ja mielissä noin kuten te hyvin kuvasitte.

    Ei tämä ole mikään katastrofi tai suunta johon havahdutaan ja jota sitten yritetään korjata, kun tajutaan ja saadaan tilastot saadaan nenän eteen, vaan tämän palvotun nuorison (naiset, miehet 20-35) ideologian ja tahtotilan ilmaus. Tällä me ns. mennään:
    -maaseudusta tulee hiilinielu
    -kieli vaihtuu easy englantiin kaikkialla missä mahdollista
    -suuret kaupungit muuttuvat "eurooppalaisiksi"... you know
    -kaikki rakastavat ja n-ssivat kaikkia, perheet ovat paskajäänne menneisyydestä
    -tärkeintä että jo Helsingissä voi kuvitella olevansa kuin Berliinissä tms.

    Ja samalla: tärkeää on olla Natosta ikionnellinen ja kumartaa Ursula Vonia meidän kaikkien Mutterina, vaikka Suomi jota länteen liittymisellä sillä piti puolustaa kuihtuu päivä päivältä globaaliksi kännykkätavarataloksi ja "arvoyhteisöksi" jonka arvojen lähteistä ei enää pirukaan ota selvää eikä Suomi ole sen enempää enää länttä kuin itää.

    Tämän sedän muistutus: mikään Suomen matka läntiseksi maaksi tämä ei siis ole.
    Tämä on ihan jotakin muuta.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.