Kesäpäivien lämpöä

 

Lämmintä ja kuumaa

 

Laatulehti” Die Zeit” julkaisi 10.7.2025 numerossaan vertailun, jossa ilmaston lämpeneminen tuodaan havainnollisesti esiin.

Vertailussa vastakkain ovat ajanjakso 1961-1990 ja vuosi 20204. Voimme nähdä siinä monia hätkähdyttäviä muutoksia ja myös tehdä johtopäätöksiä. Vai voimmeko ja jos, niin mitä?

Muutokset ainakin ovat dramaattisia: varhaisemmalla vertailujaksolla noin 60-30 vuotta sitten Saksassa oli joka vuosi keskimäärin 34 kesäpäivää (Sommertage), mikä tarkoittaa, että saavutettiin vähintään 25 asteen lämpötila, jota meillä kutsutaan helteeksi. Vuonna 2024 niitä oli tuplaten: 69.

Varsinaisia kuumia päiviä (Hitzetage) oli ennen keskimäärin 6 joka vuosi, kun niitä viime vuonna taas oli 18 -siis kolminkertaisesti.

Pakkaspäiviä, eli sellaisia, jolloin elohopea laski alle nollan, oli aiemmin Saksassa keskimäärin 83 vuodessa, kun niitä viime vuonna oli vain 50.

Lumipäiviä, jolloin lunta oli vähintään 1 cm oli aiemmin keskimäärin 45, kun niitä viime vuonna oli vain 7.

Pakko on tietenkin sanoa, että tässä näkyvä muutos on ollut suuri, mutta onhan se myös saavutettu varsin arveluttavalla vertailulla.

Kun varhemmaksi vertailukohteeksi otetaan 30 vuoden keskiarvo, on siitä kaikki äärimmäisyydet höylätty pois, mikä on aivan järkevää, mutta mitäpä on sanottava tuollaisen keskiarvon vertailemisesta yhteen ainoaan vuoteen, joka aivan ilmeisesti on reilusti keskiarvon yläpuolella?

Periaatteessahan homma on siis tehty väärin ja aiheuttaa varmasti väärintulkintoja, eihän kyseessä mikään uusi keskiarvo ole ja vanhemmastakin historiasta olisi kyllä voitu löytää poikkeavia vuosia vertailukohteeksi.

Emme kuitenkaan tiedä, millaisiksi uudet keskiarvot muodostuvat. Viime vuoden kuva on joka tapauksessa pysäyttävä. Mikäli vuodet ovat tästä eteenpäin jokseenkin samanlaisia, on Saksassa siirrytty kyllä uuteen vaiheeseen.

Nuo esitetyt arvot koskevat kuitenkin Saksaa, jossa ilmeisesti ei ole ollut sellaisia pakkastalvia kuin meillä viime vuosina. Näyttää siltä, että ilmasto tai vähintäänkin keskimääräiset säätilat ovat meillä kehittyneet aika suotuisasti Keski-Eurooppaan verrattuna.

On otettava huomioon, ettei kyse useinkaan taida olla niinkään ilmastonmuutoksesta, kuin suursäätilasta, joka esimerkiksi tämän vuoden alkukesästä teki meille niin kalsean kesän, että suurin osa ihmisiä siitä valitti ja moni matkusti ulkomaille lämmittelemään.

Joka tapauksessa nuo eurooppalaiset lukemat ovat meille suomalaisille kiinnostavia. Tukalia lämpöpäiviä, Hitzetage ovat sikäläisittäin vasta 30 asteen ylittävät päivät. Nuo meikäläiset hellepäivät (25-30 astetta ) ovat vain normaaleja kesäpäiviä (Sommertage).

Jos meillä nyt kävisi niin onnellisesti, että pysyttäisiin kesällä enimmäkseen ”kesäpäivien” lämpörajoissa ja talvisin saataisiin nauttia purevista pakkasista ja paksuista hangista, kuten näyttää käyvän, merkitsisi se sitä, että jo pelkkä ilmastokin voisi houkutella tänne matkaajia.

Heille voitaisiin talvella tarjota aika etelässäkin yksinkertaisia luonnon iloja: murtomaahiihtoa, retkiluistelua, talvikalastusta ja koiravaljakkosafareja. Öisin olisi mahdollista ihailla valosaasteetonta näkymää kauas tähtitaivaalle ja pohjoisessa ihmetellä revontulia.

Suomen kesäkin, kesäpäivineen ja valkeine öineen tarjoaisi miellyttävän kohtuullista lämpöä ja liiallisuuden torjumiseen riittäisi pelkkä pulahtaminen luonnonveteen.

Puhdas ja yksinkertainen herkkuruoka puhtaiden järvien äärellä, joskus nuotion loisteessa tai savusaunan tuoksussa on voittamaton kulinaarinen elämys.

Yksityisautoilun lopettaminen tiheästi asutuissa maissa olisi kohtuullinen vaatimus, joka ehkä toteutetaan siellä korkean verotuksen avulla. Kyseessä on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää hiilipäästöjä.  Ruuhka-alueilla autoilu  tarpeetonta ja pelkästään vahingollista ja sitä on vähennettävä, jos asiassa ollaan tosissaan.

 Suomen kaltaisilla harvaan asutuilla alueilla tällainen tietenkin olisi mieletöntä ja jopa mahdottomuus, joten meillä turisti voisi myös kohtuuden rajoissa nauttia siitäkin ylellisyydestä.

Keski- ja Etelä-Euroopassa myös nopeusrajoitukset olisivat paikallaan ja ennen pitkää ne sinne tulevat. Meillä nekin voitaisiin pitkillä etäisyyksillä poistaa ainakin niiltä hirmuisen voimakkailta sähköautoilta, joiden tehoja ei nykyisinkään taida päästä missään oikeasti kokeilemaan. Olisipa sellainen jännää, luulisin.

Suomeen voisi ja voi nytkin esimerkiksi Saksasta matkustaa lähes niin sanotusti saasteettomalla tavalla laivakyydillä, mikä lienee varma valtti saksalaisen laumaihmisen houkuttelemiseksi. Sitä pitää vain hyödyntää.

Miten sitten ilmastonmuutos pysäytetään? Mene ja tiedä. Kovasti ainakin yritetään ja vastuuta kaadetaan yksityisen ihmisen niskaan ja hänen ”jalanjälkeään” tutkitaan.

Kasvisten syömisellä ja jätteiden kierrätyksellä on Zeitin mukaan  tämän asian kannalta joka tapauksessa varsin vähäinen merkitys, mutta palvelevathan ne hyvän omantunnon lunastamisessa kuin aneet aikanaan. Kun uusi keskiaika nyt on tulossa, näyttää anekauppa yhdeltä lupaavimmista bisneksen lajeista.

Sehän on kuin showbisnestä -panokset eivät maksa oikeastaan mitään ja voivat olla pelkkää ilmaa, mutta tulot saattavat olla tähtitieteelliset.

Siihen panostakaamme myös Suomessa ja toivokaamme kylmiä kesiä ja pakkastalvia, jolloin on mukava muistella auvoisten kesäpäivien autereisia hetkiä takkatuen loimutessa ja työntäessä mikrohiukkasiaan heleän pakkastaivaan sineen.

Ehkäpä juuri täällä voisi sijaista se paratiisi, pohjoinen Arkadia, jossa nykyihminen voisi heittää syntitaakkansa ja nauttia ainutkertaisesta elämästään oikein luvan perästä?