Tyhmyyden
tsunami
Jerofejevin
kirja, siis tämä Suuri Gopnik on varsin omalaatuinen. Siinä sekoittuvat
todellisuus ja kuvitelmat, ellei peräti hallusinaatiot, se on täynnä viittauksia
venäläiseen kirjallisuuteen ja historiaan, kansansaduista modernisteihin.
Erikoisimassa
positiossa on kuitenkin itse katselija, joka on pääasiassa
seksuaalifantasioissa elelevä boheemi, joka myös viihtyy kunnian kukkuloilla,
jossa hänellä todella myös onkin ollut paikkansa. Kirjalla, jossa välillä käydään
keskusteluja persereiän ja välillä oikeiden ja kuvitteellisten henkilöiden
kanssa, on sangen erikoinen perspektiivi.
Pornosta tässä
ei ole kyse, sillä ei tuo tuhmien sanojen (ven. nenormativnaja leksika)
ja kuvitelmien viljely mitään seksuaalista kiihotusta myy. Arvatenkin se on paitsi
tyylikeino, myös tapa asemoida oma itse johonkin tiettyyn paikkaan, ei ainakaan
osaksi sitä klassista intelligentsijaa, jolle hyvät tavat ja nuhteeton kieli
olivat sine qua non.
Mutta ei tuollainen
nyt enää erityisemmin ainakaan suomalaista hätkäytä, vaikka joukossa onkin
kummallisuuksia, kuten insestin väittäminen yhä uudelleen venäläisen pornon
keskeiseksi asiaksi.
Vähäinen
tietämykseni alalla viittaisi pikemmin siihen, että tämä koskee amerikkalaisia
ja aina hieman etäännytetyssä muodossa ”stepsister”. Ns. Westermarck-ilmiö
näyttäisi puuttuvan tästä keinomaailmasta tai ainakin olevan hyvin heikko.
Jerofejev, joka
muuten kertoo tulleensa alinomaa sekoitetuksi sukunimikaimaansa Venedikt
Jerofejeviin (Moskova -Petuški) elää henkisesti idän ja lännen rajalla.
Diplomaattiperheen lapsena hän vietti lapsuutensa Pariisissa.
Hänen kirjansa
keskittyy kyllä Venäjään, mutta sen suuri teema, yleinen tyhmistyminen, koskee
kyllä yhtä lailla myös länttä. Vastaavaa olisi ollut vaikea kirjoittaa vielä 1990-2000-luvuilla.
Maailman näyttää
vallanneen tyhmyyden tsunami, joka on ajallisesti enemmän tai vähemmän
yhteneväinen SARS-pandemian kanssa. Kun venäläinen typeryys ja sen ruumiillistuma
Ivan-durak olivat ennen ehdottomasti itäisiä asioita, eivät asiat nyt ole sen paremmin
lännessäkään. Ne ovat kuitenkin hulluja ja tyhmiä hieman eri tavalla.
Hulluuden
vallasta tässä maailmassa on toki kirjoitettu jo vuosisatoja sitten (Ivrt. Vihavainen:
Haun narrenschiff tulokset ), mutta oikeasti se on hyvinkin usein saatu
pidettyä aisoissa. Nyt sen sijaan näyttää, ettei sillä enää ole mitään
pidäkkeitä.
Jefofejev
viittaa tyhymenemisen perusteeksi todellisiin tapahtumiin, erityisesti eri
maiden uusiin valtionpäämiehiin, televisioon ja kaikkeen muuhunkin, aivan
kaikkeen. Television tyhmyyden kuvaaminen vaatii aivan erityisen paljon peräkkäin
ladeltuja kirosanoja.
Venäjällä
tyhmenemisen kärjessä oli itse suuri gopnik, jonka hännystelijät ovat järjestäneett
muun muassa kirjojen vainoamista.
Merežkovskin tunnettuun
”törkimykseen” viitataan tässäkin kirjassa, kuten myös älymystölle ominaiseen kansan
palvontaa. Oli ajateltu, että kansa on rasiallinen jalokiviä. Itse asiassa
osoittautui, että se oli ruumisarkku täynnä mätänevää lihaa. Vuonna 2014 tuo
arkku avattiin ja löyhkä oli hirvittävä.
Tämä aika on
jopa venäjän historiassakin kaikkein epäinhimillisintä. No -olihan nyt kerran
vaikkapa Stalinin aika ja muitakin hirmuisia aikoja, mutta silloin
epäinhimillisyys ei ollut paljasta. Asioita selitettiin milloin kolmannella Roomalla
ja milloin luokattomalla yhteiskunnalla, mutta nyto vat jäjellä pelkkä maantiede
ja suuruus.
Nyt kansa on
yhtä kuin suuri gopnik. Venäjällä ei ole kykyä päästä ulos ”arkaaisesta
sadustaan”.
Amerikassa taas
sikäläisen liberalismin ja konservatismin rinnakkaiset valheet synnyttivät
amerikkalaisen gopnikin, Trumpin. Valheellinen poliittinen korrektius on
päässyt siellä niskan päälle ja pian amerikkalaiset saavat vapista omissa kodeissaan
kuin valkoiset etelä-afrikkalaiset omissaan.
No, tyhmyyttä on
”toki aina ollut, mutta ennen se on ollut melko harmiton ja jopa liikuttava
ilmiö, jollaisena Erasmus sen kuvaili. Nyt se on muuttunut kuolettavavan
toksiseksi ja saapunut keskuuteemme kuin arantumaton sairaus”, pohtii
kirjoittaja.
Toisaalla
kerrotaan, että Venäjällä sentään vain joka neljäs on gopnik, mutta loput ovat
sitten suurimmaksi osaksi niiden palveluskuntaa. Onko sillä eroa?
Suurfen gopnikin
korvaan kuiskailee jonkinlainen Stalinin haamu, ”yöstalin”, joka kehottaa
palauttamaan valtakuntaan Baltian maat ja Puolan ja sitten toki Suomenkin, jota
ei aikoinaan piesty kunnolla.
Suuresta
gopnikista paljastuu siellä täällä lisääkin piirteitä. Yksi sellainen on, ettei
hän ole lukija, tšitatel. Useimmat venäläiset kai tuntevat kaskun, jossa
tyhmyyttä symbolisoiva tšuktši on nostettu paikalliseksi kansalliskirjailijaksi
ja häntä hastatellaan. Haastattelija yrittää epätoivoisesti saada tietoa siitä,
kuka suuri venäläinen kirjailija on vaikuttanut tähän uuteen klassikkoon
eniten.
Imenee
kuitenkin, ettei tämä ole lukenut kenenkään kirjoja ja lausuu lopulta
tuskastuneena: ”tšuktši ei ole lukija, tšuktši on kirjoittaja!” (чукча не читатель -чукча писатель! ). Myös Suuresta Gopnikista sanoo asioita tunteva: ”Hän ei
ole lukija”. ”Tämä saattoi olla tarkin mahdollinen kuvaus Suuresta Gopnikista”,
kommentoi kirjoittaja. (ks. myös Vihavainen: Haun
lukijoita tulokset ).
Tyhmyys ei
milloinkaan saavu yksin, sanoo Jerofejev. ”Se kulkee käsi kädessä vihan kanssa.
Se syleilee kiihkeästi turhamaisuutta. Se on aggression ystävätär.”
”Viimeisten 500
vuoden aikana ihmisen kehityksen tärkein vektori on ollut itseymmärryksen
menettäminen… tunteen vapaus on tehnyt hänestä tyhmän… myös järjen vapaus on
vienyt häntä kohti tyhmyyttä! Jos ihminen on kaiken mitta, niin kuin Eurooppa
väittää, niin se tie vie tyhmyyteen.”
Mutta samaan vie
myös diktatuuri, joka vaatii ihmiseltä pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta. Se,
että tyhmyyden saartorengas kutistuu koko ajan ympärillämme taitaa olla kirjan
johtava ajatus ja valitettavasti siinä on liiankin paljon toden makua.
Vai olisiko
ihmiskunnalla ja erityisesti venäläisillä vielä jotakin toivoa? Itse asiassa
joskus tuntui siltä, että nimenomaan he, nuo totalitarismin kerran kokeneet
olisivat voineet siitä saada rokotuksen ainakin joltakin tyhmyyden virukselta. Mutta
niilläkin on kyky muuntua, eikä immuniteetti periydy.
"Vai olisiko ihmiskunnalla ja erityisesti venäläisillä vielä jotakin toivoa?"
VastaaPoistaVenäläisistä tulee aikuisia vasta sitten, kun ne saavat nenälleen sitä, mitä tarjosivat muille.
Noin varmaan, mutta toisen maailmansodan tapahtumista, puhun Saksan hyökkäyksestä ja sitä seuranneesta sodasta, tuskin voi Venäjää syyllistää, vaikka sellaistakin jo nykyään näkee koko ajan.
PoistaSaksahan pyrki lopulliseen ratkaisuun (vrt. juutalaisten joukkotuhonta) NL suhteen vuonna 1941.
Se on dokumentoitu laajasti.
Pietarikin piti sekä puhdistaa ihmisistä että konkreettisesti lanata takaisin suoksi.
Jotta tajuamme oman ! moraalisemme rappiomme tämän Putinin aloittaman rikollisen sodan seurauksena, mutta omana valintanamme kuitenkin,
suosittelen koetta.
Kirjoittakaapa tuo toinen virkkeeni johonkin epäviralliseen somealustaan.
Saatte sata tykkäystä ja kommentteja, että harmi ettei se onnistunut silloin. He ovat meitä, suomalaisia miehiä ja naisia.
Sellaiseksi olemme tulleet.
Joku voisi yrittää seli-selittää ja sanoa että Putinin vika.
Mutta kyllä se ihan omamme on.
Miksi meidän pitäisi vaipua samalle tasolle kuin Putin??!!
Kuvottavaa.
kr
Kansansielu on olemassa ja analysoitavissa psykoanalyysin käsitetyökaluilla. Kansalliskirjallisuus tarjoaa yllin kyllin materiaalia, ja sen pohjalta saa valikoitua myös se mikä erityistä analyysia ansaitsee. Primitiivisten kulttuurien kulttuuriantropologiset kuvailut tapahtuvat kokonaan kehittyneiden kulttuurien ehdoilla -- lajia koskeva tosiasia on, että mitä kauemmas esihistoriaan paneudutaan, sitä pelkistetymmin jää jäljelle vain se mikä sisältyy jo käytettävissä oleviin työkaluihin, ja niin kaikki raakuus on samaa raakuutta, kaikki uskonnot samanlaatuisia uskontoelämän alkeismuotoja (Durkheim).
VastaaPoistaMeiilä on tietysti hyvät näköalat oman eurooppalaisen kulttuuripiirimme historiaan, ja jäljet johtavat aina hamassa muinaisuudessa tehtyyn kulttuuriseen perusratkaisuun, äännekirjoitukseen asti. Se oli yksi niistä ratkaisevista kehityskynnyksistä, joita lajimme tieltä löytyy -- se sarja lähtee liikkeelle siitä että noustiin pystyasentoon, paettiin takaisin rantavesiin kun maapallon ilmasto lämpeni sietämättömäksi, erikoistuttiin syömään kaikenlaatuisia jätteitä, asetuttiin vakituisille asuinsijoille, luotiin ja puolustettiin reviirejä, organisoitiin maagisen johtajavallan alaisina yhteisöjä joissa sosiaaliset roolit ja elämänmuodon käytännöt saattoivat institutionalisoitua -- yön pimeiden ja päivän valon, korvan ja silmän, kuuloaistin ja visuaalisen mieltämisen resurssit aloittivat ajattelun -- ja hirvittävän, miljoonia, satoja tuhansia, kymmeniä tuhansia ja tuhansia vuosia kestäneiden kehityskausien jälkeen sitten päädyimme pohdiskelemaan historian, kulttuurien, kehitysasteiden, vallan ja tahdon, tiedon, ajan ja avaruuden ongelmia.
Ja Hitler ja Stalin tunnistivat toisensa kollegiaalisina toimijoina, vaikka se avioliitto kariutui saksalaisen narsistin petollisuuteen. Mutta ehkä Trump ja Putin pääsevät pitemmälle -- historian kannalta on kohtalokasta se, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan.
Lukemisella ja kirjoittamisella on todellakin ratkaiseva kognitiivinen ero. Poliitikot edelleen vaikuttavat puhumalla, kun taas kirjoittavat ihmiset ajattelevat kirjoittamalla. Retorinen kielimaailma on reaktiivinen, se palautuu lajin varhaishistoriaan ja yhteisöeläimelle ominaisiin paniikki- ja pakoreaktioihin (Canetti). Kirjoittaminen -- varsinkin äännekirjoitus -- on luonut tajuntaamme kyvyt hidastaan ja hallita tajunnallista aikaa -- ja se oli kaiken päämäärärationaalisen ajattelun ehto ja edellytys. Siitä ei edes "edustuksellisten" demokratioiden poliittisilla vallankäyttäjillä ole aavistuistakaan.
Olisi kiva tietää nyt äännekirjoituksen maailmassa meneillään olevasta, ihan viimeisinäkin vuosikymmeninä selvästi vain kiihtyneestä lukutaidon ja kirjallisten harrastusten romahtamisesta selviä tilastollisia numeerisia tutkimuksia. Omat mielikuvani nousevat lähinnä kirjakauppojen myyntitilastojen pohjalta, ja niissähän juuri nyt viidenkymmenen myydyimmän kirjan joukossa on vain pari- kolme klassikkoteosta. Suuri osa on julkkiksien henkilöesittelyjä (elämänkertoja hahaha), naisten naisille kirjoittamia romanttisia tai traagisia (sama asia) lukuromaaneja, yhtä iso osa neule- ja virkkausohjeita, kyökkipsykologisia elämäntapaohjeita ja terapiakirjoja, terveellisten elämäntaitojen opastuksia ja ruokareseptejä, jne.
Saas samaa törkyä kuin ennen laadukkaiden sanomalehtien nykyisin päivä- ja juorulehtien tasolle romahtanut tarjonta.
Lukemisella ja kirjoittamisella on todellakin ratkaiseva kognitiivinen ero. Poliitikot edelleen vaikuttavat puhumalla, kun taas kirjoittavat ihmiset ajattelevat kirjoittamalla. ...Kirjoittaminen -- varsinkin äännekirjoitus -- on luonut tajuntaamme kyvyt hidastaan ja hallita tajunnallista aikaa -- ja se oli kaiken päämäärärationaalisen ajattelun ehto ja edellytys. Siitä ei edes "edustuksellisten" demokratioiden poliittisilla vallankäyttäjillä ole aavistuistakaan."
PoistaSeuraako tästä se, että olemme demokratioissa tuomitut olemaan typerysten - eikä harkitsevien valtiomiesten ja -naisten - hallittavina, todellinen murheellinen johtopäätös. Toisaalta ei haluaisi turvautua myöskään valistuneisiin diktaattorien valtaankaan, heillä kun on taipumus muuttua ajan kanssa vähemmän valistuneiksi.
Kuvaus nykykirjallisuuden ja sanomalehtien tilasta on liiankin osuva!
"Jefofejev viittaa tyhymenemisen perusteeksi todellisiin tapahtumiin, erityisesti eri maiden uusiin valtionpäämiehiin, televisioon ja kaikkeen muuhunkin, aivan kaikkeen."
PoistaSosiaalisen median vaikutus, mikä osuus tällä mahdollisesti olisi. Näyttäisi siltä, että suuri osa ihmisistä tuijottaa vain kännyköitään. Paavinkin pitää olla tuossa avaruudessa.
"Kirjoittaminen -- varsinkin äännekirjoitus -- on luonut tajuntaamme kyvyt hidastaan ja hallita tajunnallista aikaa --"
Hyvä huomio!!
Miten on kiinalainen kirjallisuus. Vaikuttaako äännekirjoitus itse asiassa luovuuteen. Kun katsotaan eurooppalaista kulttuuria - alalta kuin alalta, niin lähes kaikki ellei sitten kaikki on uutta luovan suhteen täältä kotoisin. Kaukoidässä ollaan hyviä apinoimaan, mutta sieltä ei löydy Gaussia, Arkhimedestä, Euleria, Einsteinia, .............. jne jne.
Kun mennään ikoneihin ja kuvakieleen, jotka ovat tuttuja ikkunoinnista ja helpottavat esim. puhelimen ja tietokoneen käyttöä, niin olisiko tällä jotakin muutakin merkitystä kuin että se vain helpottaa hömpän hakemista näiltä laitteilta.
psq
"Venäjällä ei ole kykyä päästä ulos ”arkaaisesta sadustaan”."
VastaaPoistaIkävä kyllä tuollaiseen irtiottoon on lähes aina liittynyt totaalinen häviö sodassa (esim Natsi-Saksa, Japani), joka pakottaa aikaisemman järjestelmän uudelleenarviointiin. Herää kysymys, millä Venäjän saisi ydinaseiden aikakaudella turvallisesti kokemaan tuollaisen häviön. Suuri Gopnik kun näyttää vain korottavan panoksia (vrt Dostojevskin Uhkapeluri).
"Myös Suuresta Gopnikista sanoo asioita tunteva: ”Hän ei ole lukija”. "
VastaaPoistaOlen minä niinkin kuullut, että hän koronnaeristyksen aikana olisi tarttunut historiankirjoihin, tulokset pelottavat...
"Aave kummittelee maailmassa"
VastaaPoistaKuten tunnettua "motshit' v sortire/murhata yleisessä käymälässä", elikkä Putin, harrastaa vanhaa ryssäläistä menetelmää elikkä peloittelua, mutta kas kun Kremlin propagandistit ovat pahoillaan: "Eurooppa ei enää pelkää meitä!"
Kremlin propagandisteja ei kiinnosta se, että Venäjän talous hupenee/mätänee kovaa vauhtia, koska Kremlin propagandistien pomoherrana on itse "motshit' v sortire/murhata yleisessä käymälässä", elikkä Putin!
On myöskin sellaisia Kremlin propagandisteja, jotka uskovat siihen, että Trump tulee takaisin rakastamaan Venäjää ja kutsuu Putinin juomingeille.