Kuollut kieli
Muistan hyvin,
miten syksyllä 1962 menin kaupunkiin lukioon. Sitä ei enää oikein voinut sanoa
koulunkäynniksikään, sehän oli opiskelua ja lukiolaiset nuoria aikuisia.
Oppiaineet olivat
sen mukaisia. Entisten lisäksi tuli saksaa ja joillekin ranskaa, historia aloitettiin
uudelleen ja entistä vakavammalta pohjalta. Me kielilinjalaiset luimme sitä
paitsi latinaa peräti viisi tuntia viikossa, ellen erehdy.
Ei kannata
kuvitella, että pänttäsimme vastentahtoisesti tuota kuollutta kieltä. Olimme,
ja uskallan sanoa tämän ryhmämme enemmistön puolesta, kovasti innostuneita tuosta
aineesta.
Latinan opiskelu
ja siis osaaminen oli hienoa. Se oli näennäisesti hyödytöntä ja juuri siksi
aivan erityisen hienoa. Mikäli tarvittiin jotakin asiaa, jolla saattoi erottua
oppimattomasta rahvaasta, oli tässä varmin tapa: kuka meillä muka osasi latinaa,
osasiko presidenttikään? Ilmeisesti ei.
Mutta mepä
osasimme ja opimme sitä yhä enemmän. Ehkäpä nuo Exercitia latinan Esimerkkilauseet
olivat petollisen yksinkertaisia, mutta sitähän me emme tienneet ja kyllä ne
ihan varmasti olivat sitä itseään, aitoa latinaa, jota puhuivat Rooman keisarit
ja filosofit ja koko menneisyyden parhaimmisto.
Koko
sivistyksemme perustui latinaan, tiesimme ja joku oli lukenut jopa Linkomiehen
kirjan ”Keisari Augustus ja Rooman perintö”. Minäkin luin sen. Joskus kahvilan pöydässä
keskustelimme siitä, oliko hienompaa olla hyvä matemaatikko vai osata latinaa? Totta
kai jälkimmäinen voitti, eihän siitä ollut mitään epäilystä.
Luulen, ettemme
kuitenkaan olleet ihan tavallinen lukion latinaryhmä. Koulumme oli uusi
yhteiskoulu, jolta puuttuivat naapurilyseoiden (lyska ja tipula) perinteet ja
sitä pidettiin rahvaanomaisena ja epäiltiin avoimesti sen tasoakin. Mutta mepä
luimme latinaa ja osasimme myös!
Suuri intomme taisi
hämmästyttää opettajaakin, joka lienee puhunut asiasta kollegoille, jotka
innostivat häntä pitämään näytetunnin. Se pidettiin ja siitä selvittiin
kunnialla. Oltiin, tuota noin, latinisteja. Ymmärrän, mitä Matti Klinge
tarkoitti puhuessaan asiasta kirjassaan Romanus sum.
Latina ei mennyt
hukkaan ainakaan minulta. Tiedän, että on joitakin, jotka koulusta päästyään hylkäävät
totaalisesti jopa suurenkin osan siellä oppimastaan ja päästävät esimerkiksi
saksan tai ruotsin taitonsa täysin rappiolle. Sama koskee matematiikkaa, reaaliaineita
ja myös tietenkin latinaa.
Olen hämmästyneenä
huomannut, että on latinisteja, jotka eivät vanhemmiten edes huomaa, että
heidän käyttämänsä sanat ovat selvää latinaa ja että esimerkiksi englannin
kielessä sitä joissakin tyylilajeissa on noin puolet. Usein taivutusmuodotkin
ovat silloin latinasta kuten myös monet neologismit.
Itse voin
liioittelematta sanoa, että olen tarvinnut latinaa joka päivä. Itse asiassa
olen ihmetellyt, ymmärtävätkö monet englannin, ranskan ja italian puhujat edes lainkaan,
mitä sanovat, kun heiltä puuttuu tuo latinan kielen taito.
Tätä on epäilty
myös esimerkiksi englantilaisissa sisäoppilaitoksissa, joissa katsottiin latinan
vasta opettavan, mitä englanti oikeastaan on. Kaikki eivät ole olleet samaa
mieltä ja esimerkiksi Winston Churchill, joka oli Nobel-tason kirjoittaja,
mutta ilmeisesti aika kurja koululainen, katsoi, että englantia on opittava
ensin: latina jääköön pitemmälle ehtineiden herkuksi.
Niinhän asia
lieneekin. Kieliä me opimme matkimalla kuin apinat ja kun olemme tavanneet
sanat ja sanonnat mahdollisimman monissa eri tilanteissa, opimme myös ne
finessit. Se vanha latinalais-kreikkalainen pohja, joka on siellä alla, on jo
hiipunut merkitykseltään.
Kuitenkin ilman
latinan taitoa koko länsimainen kulttuuri jää ihmiselle syvemmällä tasolla
vieraaksi. Kreikka toki auttaa paljon, mutta sehän onkin latinan sisar.
Suomen kieli sen
sijaan on niin täysin erillään latinasta ns. sivistyssanoja lukuun ottamatta,
että meillä on juuri tämän puutteen takia aivan erityistä syytä opiskella ja
harrastaa latinaa. Niinhän olemme tehneetkin. Yleisradion ”Nuntii latini” oli
tämän asian kaunopuheinen todistus.
Suomalaiset ovat
kääntäneet jopa Kalevalan latinaksi ja sillä kielellä on laulettu haikeita
tangojamme (ks. Tango triste finnicum). ”Rosvo Roopen” sanat muistan minäkin
latinaksi ja Teivas Oksala, sen kääntäjä ja tämän alan suurmies teki paljon,
paljon muutakin.
Kun kuulin
Vladimir Putinin hämmästelleen sitä, että eräässä venäläisessä koulussa, jossa
hän vieraili, opiskeltiin latinaa, hän kuulemma huudahti: ”Mitä, kuollutta
kieltä”!?
Mutta hänen
mieleensä palautui pian joku, kenties hänen psyykiseen tilaansa ja
erikoislaatuunsa hyvinkin likeisesti liittyvä asia, kun hän osoitti taitojaan
ja sanoi: ”Ave Caesar, morituri te salutant!” Eipä tarvinne arvalla, kuka on se
keisari, joka nyt aito roomalaiseen tapaan käyttää valtaansa lähettämällä miehiä
kuolemaan.
Putinia voi tietenkin jo tämän lausahduksen perusteella nimittää moukaksi,
mutta ei hän tässä suhteessa mikään poikkeus ole. Vastaavia repliikkejä voimme
kuulla kaikkialla lännessä, myös meillä.
Venäjällä latinaa
on opiskeltu enemmälti vasta Pietari Suuresta lähtien. Latinahan oli lännen
kirkkojen kieli ja jo sen nimessä kaikui heresia. Venäjän tiedeakatemian
virallinen kieli siitä kuitenkin tuli ja se säilyi sellaisena vuoteen 1809
sakka. Ukrainassa latinaa vaalittiin jo 1600-luvulla. ”Slaavilais-kreikkalais-latinalainen
akatemia” perustettiin Kiovaan vuonna 1687 ja suljettiin vuonna 1814. Nyt se toimii
jälleen.
Putinin
reaktiossa ”kuolleeseen” latinan kieleen voi haluttaessa nähdä sellaista moukkamaisuutta,
joka ei ymmärrä kulttuurin syvempien rakenteiden tuntemisen ja ymmärtämisen
merkitystä ja mahdollista on, ettei Johtajalla ole mitään käsitystä siitä,
missä määrin latina on esimerkiksi juuri englannin kielen perustana.
Kun puhe on
koulusta, voi tietenkin olla, että latinan opiskelua niin alhaisella asteella
pidetään syystäkin ajanhukkana, kuten myös jokainen maamme opetushallituksen
virkamies luultavasti tekisi.
Putinilla on
omat käsityksensä asioista, kuten kaikilla muillakin, eikä tämän yhden asian
perusteella kannata tehdä niistä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Toinen asia on,
että niitä joudumme tekemään muiden tiedossamme olevien asioiden perusteella ja
että ne antavat kovin murheellisen todistuksen tästä miehestä, josta olisi voinut
tulla maailmalle muutakin kuin kirous.
Latina on kuollut kieli mutta on siinä oma järkensä sitä niiden opiskella kellään on siihen kykyä ja halua.
VastaaPoistaHieman kriittiseen sävyyn kirjoitti Stefan Zweig Eilispäivän maailmassaan antiikin aikaisten kielien opiskelustaan, kumminkin olettaisi tuon olleen hyödyllistä tietoa hänellekkin.
Olettaisi Putinin toteamuksen linkittyvät enempi kirkkohistoriaa ja Venäjän kielen kirjalliseen puoleen, jonka johdosta latinan opiskelu venäläisestä perspektiivistä vaikuttaa hieman kaukaa haetulta.
Latina merkitys Euroopan historian kannalta on omiaan. Onhan tuo ollut merkittävää Hansan kauppankäynnin hallinnollisten toimien jne. kannalta. Antaa oman perspektiivin kirkkohistoriaan ja Suomen itsenäisyyteen valtiona, miksi Suomessa on demokratia eikä monarkia kuten Ruotsissa jne. Oli nuo napamiehet aikanaan kaukaa viisaita. Eri asia sitten on haluaako joku palata keskiajan feodaaliseen lainsäädäntöön ja hallintoon. Katoliselle kirkolle tuo tietty olisi omiaan, mutta hieman kyseenalaista. Siinä sitä olisi kullekin paikkansa valta hierarkiassa josta ei sovi siirtyä, ylimpänä tietenkin Rooma. Sama se sitten kerrotaanko kiertääkö aurinko maata, vai maa aurinkoa, henkilön täytyy vain uskoa, kun luoja on näin säätänyt. Lähdeppä sitä kyseenalaistamaan, niin voi henki lähteä pahimmassa tapauksessa, vaikka noitana tai leimataan mieleltään vajaaksi, toisaalta jos väestö on hieman järjeltään kyseenalalaisia voi se olla kyllä helpotuskin.
Lukiossa itselläni oli valittavissa latina (kielilinja) tai matematiikka. Valitsin matematiikan enkä ole tuota valintaa katunut.
PoistaHuikeita juttuja, älyllisiä oivalluksia ja mielihyvää se on tarjonnut. Suunnaton menestystarnia matematiikka ja fysiikka ovat olleet ja ovat edelleen ja ehkä entistäkin enemmän. Ilman niiden yhä syvällisempää osaamista ja soveltamista elo täällä olisi sanoisinko aavistuksen verran primitiivistä. ;)
Tämä latinaa mitenkään väheksymättä.
Sitäkin hullumpaa on että monet (enemmistö?) pitkän matikan lukeneista ei enää 30-40 vuoden kuluttua ymmärrä siitä eikä luonnontieteistä yhtään mitään
PoistaMinäpä yhdistin pitkän matikan ja klassiset kielet! Molemmista oli suuri hyöty, latinasta, kreikasta ja jopa hebreasta oli ehkä vielä suurempi. Kouluaikana jo opiskelin itsekseni äitini keskiyläsaksan kirjoja, ja sen jälkeen huvikseni indoeurooppalaisia muinaiskieliä. Hemmetin suuri hyöty, nämä tiedot avaavat nykyisiä kieliä aivan toisella tavalla. Ja nautiskelin sukukieli marin harrastuksesta. Maailma avautuu kielten kautta paljon detaljoituneempana, kuin ilman niitä. Vanhana opiskelin lisäksi hieroglyfejä, ja siitä nautin niinkuin hyvän konjakin siemaisemisesta. Ilahduinpa siis ankarasti blogistasi.
VastaaPoistaKyllä Venäjällä oli latinan taitoisia ihmisiä ainakin jonkin verran jo ennen Pietari Suuren aikaa, 1600-luvun lopulla. Kuvaavaa on, että Venäjän ja Kiinan vuonna 1689 solmima Nertšinskin rauhansopimus (https://fi.wikipedia.org/wiki/Nert%C5%A1inskin_rauha) laadittiin alun perin latinaksi, koska se oli ainoa kieli, jonka taitoisia oli sekä Venäjällä että Kiinassa. Kiinassa sitä osasivat maassa lähetyssaarnaajina toimineet jesuiitat, jotka tosin myöhemmin karkotettiin maasta, mutta tuolloin keisari Kangxi heille heidän kielitaitonsa vuoksi antoi tehtäväksi matkustaa Nertšinskiin neuvottelemaan rauhasta. Sopimus kyllä käännettiin pian sekä venäjäksi että mantšuksi, mutta ei kiinaksi, koska Kiinassa oli tuolloin vallassa mantšujen perustana Qing-dynastia, joka vielä silloin käytti hallintokielenään mantšua, vasta myöhemmin kiinaa.
VastaaPoistaNertšinskin rauhansopimuksen mukaan Venäjän alue ulottui kyllä idässä Ohotanmereen saakka, mutta sen ja Kiinan välinen raja oli paljon pohjoisempana kuin nykyään. Nykyinen raja syntyi vasta vuonna 1860 toisen oopiumisodan jälkeen, johon Venäjä vasta sen loppuvaiheessa meni mukaan ja sai vallatuksi sen alueen, johon sitten perustettiin Vladivostok.
Totta kai tulkkeja on aina ollut. Siitä on vielä matkaa kulttuurin omaksumiseen.
Poista