Pohjalta pinnalle
Antti Karisto, Jussi Simpura, Hyvinvoinnin
historiaa. Ajankuvia Suomesta. Gaudeamus 2026, 432 s.
”Suomalaisten tulotaso oli 1800-luvun
viimeisinä vuosina sama kuin briteillä 1700-luvun puolivälissä. Oltiin siis 150
vuotta jäljessä. Mutta 1960-luvulle tullessa tämä toivottoman tuntuinen
takamatka oli kurottu miltei kiinni, vajaat 20 vuotta oltiin enää
Isoa-Britanniaa jäljessä. Ei Suomea vieläkään voinut pitää rikkaana maana, mutta
ei sitä köyhäksikään kehdannut kutsua.”
Näin kiteytetään tässä kirjassa muuan
niistä keskeisitä kehityskuluista, jotka maamme on läpikäynyt. Nousimme
takapajuisten maiden joukosta rikkaiden kastiin tavattoman nopeasti. Kehitys,
joka jossakin muualla oli vienyt jopa vuosisatoja, tapahtui meillä muutamassa
vuosikymmenessä, näin esimerkiksi kaupungistuminen ja elinkeinoelämän
rakennemuutos.
Kiinniottava kehitys on monessa suhteessa
edullisempaa ja nopeampaa kuin niiden pioneerien taivallus vaivojen ja vastusten
kautta, jotka ovat kulkeneet edellä ja luoneet edellytykset nykyaikaiselle
hyvälle elämälle, jonka välttämätön ehto on korkea aineellinen elintaso, vaikka
se sinänsä onkin aivan liian primitiivinen asia tullakseen yhteiskuntien hyvinvoinnin
ainoaksi mittariksi.
Itse asiassa olen odotellut, milloin nuo nykyään
jo maailmatalouden kärkeen päässeet entisen kehitysmaat tunnustavat velkansa
niille pioneerivaltiolle, jotka joutuivat kulkemaan paljon vaikeamman tien ja
toivat sitten keksintönsä, osaamisensa ja innovaationsa myös siirtomaihin, jotka
muuten olisivat jääneet köyhyyteen jopa vuosisadoiksi ja ehkä ikuisiksi ajoiksi.
Tämä kirja ei lähde yksiselitteisesti määrittelemään
sitä, mistä se kertoo, vaan tutkii viisaasti sitä, mitä on milloinkin pidetty
hyvinvointina ja miten siihen on pyritty, eritoten Suomen itsenäisyyden aikana
ja hiukan pitemmässäkin perspektiivissä. Kulunut kielikuva siirtymisestä ryysyrannasta
hyvinvointivaltioon on totta, mutta se ei tarkoita vain tulojen ja kulutuksen
kasvua.
Hyvinvointia on mitattu monella tavalla
ja Erik Allardtin klassisen käsityksen mukaan siihen voidaan sanoa kuuluvan
ulottuvuuksia, joita englanniksi kuvataan sanoilla having, loving ja being.
Omistamisen lisäksi kyse on ihmissuhteista ja itsensä toteuttamisesta. Arvostamani Erich Fromm puhui samoihin
aikoihin viimeksi mainitun asian keskeisyydestä
Suomessa on valtion harjoittama
sosiaalipolitiikka ollut ehkä poikkeuksellisenkin määrätietoista pyrkimystä
antaa koko kansalle hyvän elämän edellytykset, mitä tuolla asialla kulloinkin
sitten on ymmärretty. Turva erilaisia elämän riskejä vastaan on rakennettu meillä
hukan uranuurtajamaiden jälkeen, mutta hyvin toimivaksi sitten, kun siihen on
ollut varaa.
Tasa-arvo ymmärrettynä sekä sukupuolten,
maalaisten ja kaupunkilaisten, rikkaiden ja köyhien ja parempia tai huonompia
elämän valmiuksia omaavien välillä on meillä onnistuttu viemään niin pitkälle, että
olemme mitä erilaisimmilla mittareilla mitatussa hyvinvoinnissa päässeet maailman
kärkeen.
Tämähän on taas näkynyt tunnetussa ”onnellisuustutkimuksessa”,
jossa suomalaiset ovat taas päässeet ykkösiksi jo yhdeksättä kertaa peräkkäin.
Tämä tulos ei vielä sellaisenaan
välttämättä ole kaikkia vakuuttava ja voidaan huomauttaa, että eri kielissä ”onnellisuus”
ilmaistaan ja ymmärretään eri tavoin. Tässä tutkimuksessa on itse asiassa
kuvattu henkilöiden itsensä kuvaamaa tyytyväisyyttä oloihinsa (vrt. happy with
something), mikä on toinen asia kuin suomen kielen tarkoittama ”onnellisuus”,
joka on vaativampi ja syvällisempi asia.
Joka tapauksessa sosiaalipolitiikka on
ollut suomalaisen yhteiskunnan rakentajien pyhä asia erityisesti toisen
maailmansodan jälkeen. Heikki Waris ja Pekka Kuusi ovat kuuluneet sen alkuaikojen
suuriin profeettoihin, sen jälkeen ovat seuranneet Erik Allardt, Olavi Riihinen
ja monet muut, joiden tutkimukset ja näkemykset on tässä kirjassa huomioitu.
Täytyy heti todeta, että tämä kirja ei ole
mikään tylsä tai edes kuiva selostus tapahtuneesta kehityksestä aikasarjoineen
ja käyrineen. Niitä siellä ei edes ole. Pikemmin kyseessä on oivaltava sukellus
syvemmälle aikakusien maailmankuvaan ja tavoitteisiin. Kyseessä eivät ole löysät
puheet ja mutu, lähdeviitteitä ja kirjallisuutta täällä on kuin väitöskirjassa.
Paljonhan on noin sadassa vuodessa
ehtinyt tapahtua. Pekka Kuusi hyvin vaikutusvaltaisessa kirjassaan ”60-luvun
sosiaalipolitiikka” lähti siitä, että tuon vuosikymmen lopulla olisivat
kansalaisen kulutusmahdollisuudet Neuvostoliitossa huomattavasi paremmat kuin
Suomessa. Suuri kommunistisen yhteiskunnan rakentamisen ohjelmahan oli juuri laukaistu
mahtavine lupauksineen.
Sosiaalipoliittiset ennusteet ovat matkan
varrella yleensä osoittautuneet vääriksi jopa niin yksinkertaiselta tuntuvassa
asiassa kuin väestökehityksessä. Selitys on, että usein nuo ennusteet nimenomaan
toimivatkin varoituksina, jotka päättäjät sitten toiminnassaan ottavat
huomioon.
Sosiaalivaltion väitetään nyt usein
tulleen tiensä päähän, ainakin siinä mielessä kuin se tämän vuosituhannen alussa
ymmärrettiin. Syynä ei ole jonkin tietyn hallituksen pirullisuus, vaan se,
ettei raha riitä enää kaikkeen samaan kuin vielä hetki sitten.
Minusta näyttää siltä, että nyt on pakko
priorisoida hyvinvoinnin tekijöitä ja pohtia, millaiset asiat on ehdottomasti
hoidettava nimenomaan valtion toimesta ja mitä voidaan jättää ns. kansalaisyhteiskunnalle.
Laskeutuminen huipulta on henkisesti vaikeaa ja edellyttäisi kansalaisilta entistä
enemmän henkistä kypsyyttä. Valitettavasti olemme juuri samamaan aikaan siirtyneet
yhä syvemmälle taaperokulttuuriin.
Itse näkisin kehityksen suren kuvan siten,
että se uskomaton pikajuoksu maailman huipulle, jonka maamme suoritti, perustui
sen suhteellisesti edulliseen asemaan maailmantaloudessa. Kärjessä kulkijat
saavutettiin suurelta osin kiinniottavan kehityksen kautta ja kehittyneimpien
maiden saavutuksia hyödyntäen ja niiden kysyntään vastaten.
Kun suomalaista, jo valmiiksi sangen
tasapäistä yhteiskuntaa ymmärrettiin kehittää poikkeuksellisen tasa-arvoiseksi,
pystyttiin pääsemään sellaiseen yleiseen ja yhtäläiseen hyvinvointiin, joka oli
tuntematon monille edelläkävijävaltioille. Kulttuurisesti läheiset protestanttiset
pohjoismaat olivat tärkein esikuva.
Tekijät puhuvat myös maahanmuutosta ja mainitsevat,
että vielä 2010-luvun alussa suurin osa suomalaisista odotti sen vaikuttavan
myönteisesti maahamme.
Tuohon aikaan elettiin kuitenkin vielä monikulttuurisuutta
edeltävää aikaa. Sen jälkeen maamme on muuttunut ja taas kerran muutos on ollut
uskomattoman rajua. Mikä tärkeintä, muutos on hyvin todennäköisesti myös
peruuntumaton ja vaikuttaa maamme kohtaloon ikuisiksi ajoiksi.
Tässä on turha taas kerran selittää, mitä
merkitsee, jos yhteiskunta hajoaa jyrkästi kahtia toisiaan kyräileviin
rinnakkaisyhteiskuntiin, jotka riitelevät yhteiskunnan rakentamisen perusarvoista,
kun rahaa on yhä vähemmän.
Se solidaarisuus, joka on ollut suotuisan
yhteiskuntakehityksemme ehkä tärkein yksittäinen mahdollistaja, saattaa pian kuulua
menneisyyteen.
En moiti tätä kirjaa, joka on mitä hauskin
ja opettavaisin ja välttää kaikkea ideologisuutta. Totean vain, että olohuoneessamme
on virtahepo, jonka näkeminen on yhä liian vaikeaa suurelle osalle kansaa, jopa
monille intellektuelleille ja ehkä erityisesti heille.
"Tämä tulos ei vielä sellaisenaan välttämättä ole kaikkia vakuuttava ja voidaan huomauttaa, että eri kielissä ”onnellisuus” ilmaistaan ja ymmärretään eri tavoin. "
VastaaPoistaTutkimus olisi ehkä hyväksyttävämpi, jos siitä julkisuudessa käytettäisiin termiä "Onnellisuuden edellytykset" eikä pelkkä ”onnellisuus”. Ihmisluonteeseen kun kuuluu tietty perustyytymättömyys ja varsinkin näillä raukoilla rajoilla on ollut aina syytä pelätä, että jos tänään on vatsa täynnä, jo huomenna uhkaa nälkä, kylmä tai verovouti - ellei ryssä polta pirttiä.
Onni on tunne. Kun taas poliitikot markkinoi samalla tavoin asioita kuin pölynimurikauppias, voi taata että ihmiset katsoa pitääkö puheet paikkansa vai onko ne vain puheita.
PoistaJos taas poliitikon onni menee väestön hyvinvoinnin edelle, todennäköisesti väestö ei ole tyytyväinen lopputulemaan. Asiaa tietenkin voi kritisoida, taitavampi leimaa kritisojan mielenterveyden tms. Näin ollen ei pidä olla toisten onnen tiellä, vaan antaa heidän toteuttaa itseään, mitä milloinkin he sattuvat halajamaan. Mahdollisesti he suovat myös itselle samat vapaudet?
Laskeutuminen huipulta on henkisesti vaikeaa ja edellyttäisi kansalaisilta entistä enemmän henkistä kypsyyttä. ..Se solidaarisuus, joka on ollut suotuisan yhteiskuntakehityksemme ehkä tärkein yksittäinen mahdollistaja, saattaa pian kuulua menneisyyteen. "
VastaaPoistaSuuresti arvostamani historiantutkija Heikki Ylikangas on korostanut, että ns laskeva säätykierto on monesti ollut sekä yksilötason rikollisuuden että yhteiskunnallisten levottomuuksien taustalla. Jos siihen liittyy vielä solidaarisuuden puute, piru on irti.
Itse olen kuulunut siihen viimeiseen onnelliseen sukupolveen, jonka osalta koulutuslupaus on täyttynyt ja oma elämä on ollut parempi kuin vanhempien. Surettaa lukea nuorten puheenvuoroja tulevaisuuden näköalattomuudesta ja huolta jostain kaukaisista asioista, kuten ilmastosta ja Gazasta.
Ei mitään uutta auringon alla; olihan meilläkin viisi'kuusikymmentä vuotta sitten äänekästä ja radikaalia nuorisoa, vasemmistolaisia, jotka halusivat kumota kaiken vanhan ja ihailivat niin Maoa, Che Guevaraa ja kaikkia venäläisiä kommunisteja ja venäläistä yhteiskuntaa. Oma maa ei kelvannut, idoleja piti hakea kauempaa ja samalla oksalla istuvat tänä päivänä nämä ilmastoahdistujat ja Greta Thunbergin kanssa Palestiinan lippuja heiluttavat.
VastaaPoistaSe, mikä on maailman parasta, pitäisi muuttaa perusteellisesti.
PoistaEhkä se on niin, että kun onni - tai sen edellytykset - eivät voi kasvaa kaiken aikaa rajattomasti, välillä pitää panna kaikki paskaksi. Sitten hitaan jälleenrakennuksen aikana ihminen voi kokea lyhyitä onnen hetkiä ("kaikki muuttuu hetki hetkeltä paremmaksi"). Ei tuo Freud turhaan puhunut ihmisen kuolemanvietistä, tuo voisi selittää sodat ja vallankumoukset, poroporvallisuus kun on tylsää.
PoistaOlettaen kaikkien kokevan tuon aggression tunteen.
PoistaJälleenrakentaminen on kalleinta.
Poroporvalillisuutta kritisoidaan, mutta ihmisillä on tarve parantaa elinolojaan, ottaen huomioon toisten välillä valittavan turhasta, onko se tarpeen tämän johdosta hävittää ja jättää jälkipolvet korjaamaan on sitten moraalisesti kyseenalaista.
Toisilla on tuo kuoleman vietti joka saa adrenaliinin virtaamaan joka myös voi olla koukuttavaa, mutta olisi harha kuvitella kaikkien ajattelevan samalla logiikalla.
Ja se tylsä yleensä takaa muiden elinolot. Kulttuurin jne. mahdollisuuden toteuttaa. Jos lunta rupeaa tulemaan tupaan usein miten ne poroporvarit astuvat esiin, ei ne ideologian sokaisemat korupuheineen.
Poista'... ja mitä voidaan jättää ns kansalaisyhteiskunnalle.' Kansalaisyhteiskunnalle kyllä mutta ei kontrolloimattomalle kapitalismille.
VastaaPoista'... ja mitä voidaan jättää ns kansalaisyhteiskunnalle.' Kansalaisyhteiskunnalle kyllä mutta ei kontrolloimattomalle kapitalismille.
VastaaPoistaSolidaarisuutta voi olla niin kauan, kuin on rahaa.
VastaaPoistaRahnat loppuivat v 2008.
Itse olen aina ihmetellyt sellaista että tutkimuksissa Suomesta saadaan aina "Euroopan rasistisin maa" - mutta toisaalta sitten se "onnellisin."
VastaaPoistaLisäksi tutkimuksien, joita mielellään siteerataan, mukaan Suomi on lähisuhdeväkivallan ykkösmaita. Mutta edelleen se onnellisin?
Miten tätä "tutkimus"tietoa nyt pitää sitten lukea?
Myös maahanmuuttajat kehuvat parasta kohtelua ja toisen tutkimuksen mukaan havaitsevat erityisen paljon rasismia. Tutkimuksen tulokset määräytyvät usein siitä, miten kysytään ja miten määritellään.
PoistaNiin..tutkimuksen tulokset painottuvat yleensä sen mukaan kuka tutkimuksen tai mielipidekyselyn on tilannut.
PoistaJos tulos ei tilaajan ideologiaan sopiva,niin todennäköisesti tilaaja ei käytä kyseisen toimijan palveluja.
Kysymyksen asettelulla saa hyvin helposti halutunlaisen tutkimus tuloksen. Kyse ei tällöin ole ns. tieteestä jollei kyse ole sosiologisesti tutkimuksesta. Mutta psykologinen vaikuttaminen suggestiona katuvarsi kyselyissä suhteellisen helppoa, lähinnä kun ottaa huomioon vastaajat usein miten kyselyihin. Onko se toteutettu pääkaupunkiseudulla, Savossa, vai Italiassa?
PoistaKyselyssä voisi olla onko Suomessa sovinismia ja naisena voin vastata että on, mutta se ei todellakaan tarkoita kaikkien miesten Suomessa ajattelevan näin. Ei edes maahanmuuttajien.
Eri asia on mitä tällaisella tutkimuksella tekee?
Miksi rahat eivät enää riitä samalla tavalla kuin ennen? Talous henkeä kohti on kuitenkin paljon korkeampi kuin vaikkapa 80-luvulla, jolloin hyvinvointivaltio toimi ihan hyvin. Onko tuotettavia palveluita tullut lisää kun esimerkiksi hoidettavia vanhuksia on enemmän vai ovatko yksittäisen palvelun tuotto kallistunut, kun vaikkapa kouluissa pitää olla kaikenlaisia digihärpäkkeitä?
VastaaPoistaVastaus on helppo.
PoistaSuomeen on raijattu satoja tuhansia kehitysmaalaisia täyselätykselle.
Siis ihan ihan kirjaimellisesti alli in clusive täysihoitoon!
Tällaisesta voivat omat vähäosaiset vain haaveilla..
Palvelujen hintaa korottaa tikihärpäkkeet ja muu muotivouhotus, mutta ennenkaikkea henkilöstön elintason nousu.
PoistaLisäksi peruskoulut saivat paljon lisähenkilöstöä per sata oppilasta, mm apuopettajat. Kouluihin on myös keksitty erityipedagokiikka, eli taas lisää väkeä.
Aikuisten koulutusta on tehnyt kalliimmaksi opistojen muunto ammattikorkeakouluiksi. Muutenkin koulutusta on lisätty mm uusien turhien pätevyysvaatimusten takia. Vanhushoivamenot kasvavat, julkinen terveydenhuolto kehittyy ja kallistuu: ohitusleikkaukset ym taataan köyhillekin, ja nyt viimeiseksi sukupuolenvaihto-operaatiot.
Kasvava osa kaakusta työnnetään ilmastovouhotukseen. Matunettomenot kasvavat väestönvaihdon edistyessä. Militaarimenot kasvavat vennään pelossa. Eläkemaksujen osuus on pikkusen kasvanut, joten se syö verotuksen tilaa.
Muun muassa näitä. Homma pysyisi hallussa, jos olisi jatkuvaa talouskasvua per asukas, mutta ei ole, koska rysselinrupla myrkyttää kansantaloutta. Tanska ja Ruotsi porskuttelee, Suomi luhistuu.
Olettaisi naisten kyykyttämisen olevan haastavampaa. Sitten taas toisaalta on syömishäiriöitä yms. Kuten vaikka aikanaan Ruotsin kruunuprinsessalla (taloudellinen yms. vauraus ei pelasta). Kuvamateriaalilla tehtävät loukkaukset jne.
PoistaJoten se maailma johon vanhempipolvi on kasvanut on aivan eri kuin nuoremmat sukupolvet.
Jos otetaan ideologia huomioon missä Vaikka romani tai somali äidin tulisi kasvattaa yhteiskunta kelpoisia yksilöitä. Eli hyviä veronmaksajia. Niin on tuo haastavaa Suomalaiselle naisellekin, saati toteuttaa suomalaisen miehen oikkuja joilla ole muuta pohjaa kuin markkinatalous koulutuksineen.
Anonyymi 20:08, vastauksesi on aivanbliian helppo, osoittaa lähinnä ennakkoluulosi ja ajattelusi ohuuden.
PoistaAnonyymi 20:08 sanoi: "Suomeen on raijattu satoja tuhansia kehitysmaalaisia täyselätykselle. Siis ihan ihan kirjaimellisesti alli in clusive täysihoitoon! Tällaisesta voivat omat vähäosaiset vain haaveilla.."
PoistaKysyinkin nyt Anonyymi 7.21:ltä. mikä tarkkaan ottaen tuossa on väärin? Eikä asia ole täsmälleen noin?
Ulkoa tänne tullut "nuorukainen" saa todellakin all inclusive täyden ylläpidon loppuelämäkseen, jos työ ei kiinnosta - ilmainen ja nopea terveydenhoito privaatissa, ikuisesti ilmainen asunto, koulutus, tulkit, oikeusavustajat, discorahaa, jne.
Milloin jokaiselle suomalaiselle taataan sama etuustaso? Ja millä rahalla, kuka maksaa?
"Ulkoa tänne tullut "nuorukainen" saa todellakin all inclusive täyden ylläpidon loppuelämäkseen, jos työ ei kiinnosta - ilmainen ja nopea terveydenhoito privaatissa, ikuisesti ilmainen asunto, koulutus, tulkit, oikeusavustajat, discorahaa, jne."
PoistaMihin persujen puppukoneeseen tuokin perustuu? Kyllä niitä nuoria miehiä näkyy säässä kuin säässä polkemassa wolttikuskeina, parhaimmat jopa taksikuskeina.
Turhan paljon tulijoissa on niitä, joita työ ei kiinnosta. Toki wolttikuskejakin, jotka hekään eivät täällä ilman sossua elä.
PoistaJos asia epäilyttää, kannattaa tutustua tilastoihin - työllisyys-, työttömyys-, rikos- ja sosiaaliaputilastoihin.
Kuutioreppulähettipisnes perustuu oleskelulupiin. Lähettinä toimitaan pysyvämmän oleskeluluvan saamiseksi. Kun on saatu, mennään muihin touhuihin, muualle schengen-alueelle.
PoistaLähettityöpaikasta jopa maksetaan, siis se lähettipoeka maksaa. Palkkioilla ei elä.
( Kyllä supisuomalainenkin saa elatuksen ilman työntekemistä, mutta ei tarvitse tulkkipalveluja eikä kotoutusta. Vain harkinnanvarainen toimeentulotuki on matuilla keskimäärin suurempaa kuin supeilla. Meillä on riittävästi maksamista omissa eläteissä, eipä soisi niitä ulkomailta tänne lisää päästettävän.).
Polkevat Wolt-kuskeina niin kauan, että saavat oleskeluluvan tai peräti kansalaisuuden. Ja mitä tulee taksikuskeihin, että ihan parhaat; pääkaupunkiseudun taksiraiskaajat ovat 100 prosenttisesti tuontitavaraa! Viralliset tilastot ovat järkyttäviä, mutta jotkut ohittavat ne olankohoutuksella. Petosta se on itsepetoskin.
VastaaPoista