Elämän antaja

 

Leivän pyhyys

 

Predag Matvejević, Meidän leipämme. Muinaisesta Mesopotamiasta nykypäivän Eurooppaan. Suomentanut Kari Klemelä. Mansarda 2014, 159 s.

 

    Kirjoittaja on venäläisen isän ja kroatialaisen äidin poika, joka on kirjoittanut muun muassa teoksen ”Välimeren breviaario”, jonka Kari Klemelä on myös suomentanut.

       Tämä teos muistuttaa aiheeltaan monia muita viime vuosikymmeninä ilmestyneitä historioita, jotka ovat käsitelleet erilaisia ravinto- ja nautintoaineita, suolasta ja teestä alkoholijuomiin. Leipää käsitteleviäkin on olemassa useita, minkä tekijä mainitseekin.

      Tämän kirjan ominaispiirteisiin kuuluu erityinen kiinnostus leivän sakraaliseen rooliin, vaikka sen arkinen rooli toki on myös laajasti mukana.

      Leivällä on tietty pyhyyden hohde, minkä monet minun sukupolveni suomalaiset ovat vielä saaneet kokea. Isovanhemmat suhtautuivat Jumalan viljaan hartaan kunnioittavasti ja muuta olisikin pidetty rienauksena. Leipä oli meille ylhäältä annettu ja sitä voitiin myös olla antamatta.

       Jokapäiväistä leipää ei sopinut pitää itsestäänselvyytenä, vaan taivaallisen armon osoituksena, lahjana, josta oli aina kiitettävä. Lukemattomat sukupolvet olivat sen asian oppineet kovimman kautta ja ymmärsivät, että leivän saaminen pöytään ei ollut mikään luonnollinen ja luovuttamaton oikeus.

       Jossakin Ranskassa oli tapana, että mikäli lapsi pudotti leivän lattialle, hänen oli suudeltava sitä nostaessaan sen ylös. Kyseessä oli korvaamaton aarre, jolle oli muistettava osoittaa kunnioitusta.

       Leipää ei tietysti ole kuitenkaan aina ollut, eikä edes viljalajeja nykyisessä muodossaan. Vaeltavat paimentolaisheimot eivät maata viljelleet ja saivat leipänsä korkeintaan ryöstämällä tai kaupankäynnillä. Sen sijaan ne söivät esimerkiksi taateleita ja lihaa.

     Koraanissakin leipä mainitaan vain kerran, haditheissa sentään useammin. Myös paimentolaiset oppivat syömään leipää, joka aluksi ilmeisesti syntyi sattumalta, kuumien kivien päälle kaadetusta puurosta. Hapattaminen tai hiivan käyttö tuli kuvaan mukaan myöhemmin ja erilaisia leipiä ilmaantui maailmaan lukemattomina versioina.

      Kirjoittaja keskittyy kertomaan leivästä ja sen roolista, erityisesti sakraalisesta, nimenomaan Lähi-idässä ja Välimeren piirissä, vaikka menee kyllä ohimennen pohjoiseenkin.

      Hieman yllättävää on, että venäläisistä juuristaan huolimatta kirjoittaja ei laajemmin käsittele leivän asemaa Venäjällä. Suomalaisen leipäkulttuurin sivuuttaminen on toki ymmärrettävää, niin omalaatuinen kuin sekin on.

      Koska leipä oli pyhä, siitä tuli myös ankarien teologisten kiistojen kohde ja esimerkiksi ehtoollisleivän oikea laatu oli elämää suurempi kysymys, joka jakoi kristikuntaa. Pitikö leivän olla happamatonta, kuten juutalaisten pääsisäisleipä, vai hapatettua?

      Hapatettu leipä pääsiäisenä oli juutalaisille kauhistus ja mitä ankarimpien kieltojen kohde, vaikka sen takana kerrotaankin olleen käytännön syy: lähtö Egyptistä oli tehtävä niin nopealla aikataululla, ettei leipää ehditty hapattaa.

       Kristillisestä ehtoollisleivästä, Jumalan ruumiista on tullut nyttemmin myös lännessä happamatonta, vaikka klassisissa maalauksissa näkyy selvästi, että taiteilijat ovat kuvanneet pulleaa, hapatettua leipää, mikä itse asiassa oli aikoinaan rienaavaa. Itäinen kirkko nimitti katolisia veljiään ”hiivansyöjiksi” ja hiiva -tai hapatus- oli ehtoollisleivässä epäpyhää.

       Itse asiassa leivän kuohkeus syntyy alkoholikäymisestä, joka tuottaa hiilidioksidia kaikkialla taikinaan. Alkoholi toki kyllä kuului ehtoolliseen, viinin muodossa. Mainittakoon, että jossakin päin muovailtiin ehtoollisleipiä jopa ihmisen muotoisiksi, mikä katolinen kirkko kielsi.

       Leipään liitettiin eri seuduilla lukematon määrä kieltoja ja käskyjä. Babylonialaisen Talmudin mukaan raakaa lihaa ei saanut panna leivän päälle, täysinäistä lasia ei saanut ojentaa leivän yli, leipää ei saanut heittää, vatia ei saanut panna kallelleen leipää vasten ja niin edelleen.

       Leivän leikkaamienkin saattoi olla kiellettyä, sen sijaan sitä piti murtaa. Talmudin mukaan murtamisen sai tehdä vasta sen jälkeen, kun jokaisen eteen oli asetettu suolaa ja purtavaa.

     Suola leivän kera oli normaali särvin ja niiden tarjoaminen yhdessä oli ja on monin seuduin yhä perinteinen tervetulotoivotus vieraalle. Suolan sijasta tai sen ohella leipää saatettiin kastaa viiniin tai viinietikkaan. Leipä ja viini symbolisoivat Ranskassa maan antimia yleensä. Kun niitä oli riittävästi, voitiin tulla toimeen.

       Kirjassa on lähes loputtomasti erilaisia leipään liittyviä sananparsia ja tapoja eri seuduilta, erityisesti etelästä. Venäjän tarinat jäävät kuitenkin vähälle, mukaan lukien Golodomor (Holodomor) eli miljoonien talonpoikien, leivän tuottajien nälkäkuolema sen jälkeen, kun valtio oli ryöstänyt heiltä leivän.

       Leipä oli talonpojan perusravinto vielä 1900-luvun alkupuolen Suomessa (ks. Vihavainen: Haun suomen ruokahistoria tulokset) ja Venäjällä vieläkin yksinomaisemmin.

       Perunaa oli valtiovalta eri tavoin pakottanut talonpojat Suomessa panemaan peltoonsa jo 1800-luvun alusta lähtien ja Venäjällä oli jopa kaartijoukkoja jouduttu lähettämään perunan viljelyä vastustavia talonpoikia vastaan.

     Tuloksia oli tullutkin, mutta leipä oli yhä se ehdoton perusravinto, jonka varassa venäläinen talonpoika eli ja leipäannoksen määrä oli vielä 1900-luvulla miljoonille elämän ja kuoleman kysymys.

      Kyseessä oli ruisleipä, jota maailmassa syödään verrattain vähän vehnäleipään verrattuna. Jälkimmäinen oli kuitenkin Suomessa vielä sata vuotta sitten harvinaista ylellisyyttä, joka kuului juhliin.

       Suomelaisesa leipäkulttuurissa oli ja on paljon muutakin omalaatuista. Nykyään syömme erittäin paljon ohraleipää, johon tyytyminen aikanaan oli kurjuuden tunnusmerkkki (nyt otti…). Myös kaura kelpaa meille, vaikka se monessa muussa maassa annetaan ainoastaan ja vain hevosille. Meillähän on siitä kehitetty myös kiinnostava maidon korvike.

       Mitä leivän olomuotoihin tulee, olutta on aina pidetty nestemäisenä leipänä ja jokainen sahtia tehnyt ymmärtää, että vierre vahvimmillaan juotavaa ruokaa tuhdimmasta päästä. Jos sen antaa käydä, se säilyy paremmin ja myös menee päähän. Aikoinaan nimenomaan säilyvyys oli se suuri ongelma, joka pakotti sotajoukot juomaan olutta tai viiniä ja karttamaan vettä kuin ruttoa.

       Leivän merkitys nälänhätien aikana nousee kaiken muun yläpuolelle. Leningradin piirityksen kokeneet kauhistuivat alihintaisten leipien syöttämistä sioille 1970-luvun  alussa, kun huono sato taas kerran pysäytti Neuvostoliiton komealta näyttävän talouskasvun ja pakotti lopettamaan ilmaisen leivän jakelun esimerkiksi opiskelijaruokaloissa. Tämä toki vain pienenä esimerkkinä. Leningradin piirityksestä oli silloin aikaa vain alle 30 vuotta…

     Viljakysymys (viljaa ja leipää kuvataan venäjässä samalla sanalla, hleb) oli lopulta jopa ratkaisevassa roolissa, kun koko suuri ja mahtava Neuvostoliitto romahti. Sitä ennen se oli joutunut nöyrtymään ja ostamaan osan leivästään kapitalistisista maista.

      Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen viljan tuotanto Venäjällä ja Ukrainassa suorastaan räjähti ja ne ottivat jälleen paikkansa maailman vilja-aittoina.

       Mutta maailman leipäongelma ei sillä ole ratkaistu, eikä se ratkeaisi edes siinä tapauksessa, että noiden kahden valtion välit saataisiin normaaleiksi. Maailman väestö kasvaa yhä tavatonta vauhtia päiväntasaajan eteläpuolisessa Afrikassa ja tuottaa estottomasti miljardeja uusia leivän syöjiä ilman että asiaa edes vaivauduttaisiin sanallakaan paheksumaan.

      Mikäli maapallon ilmastonmuutos tosiaan on koko ajan kiihtyvällä uralla, tämä merkitsee ehkä jopa ratkaisevaa työntövoiman lisäystä kohti katastrofia. Viittaan Eero Paloheimon artikkeliin uudessa Kanava-lehdessä.

”Ihmiskunta syntyi ilman leipää ja saattaa kuollakin ilman sitä” lopettaa Matvejević kirjansa.

Se näyttäisi olevan pirullinen tapa kuolla.

 

Pohjoisin romaaninen kansa

 

Länsi-Euroopan venäläiset

 

Kira Poutanen, Pariisi-koodi. Paperisotaa & poskisuudelmia ranskalaisittain. SKS kirjat 2026, 251 s.

 

      Muistan erään venäläisen minulle joskus sangen vakuuttuneena selittäneen, että venäläiset muistuttavat muista Euroopan kansoista eniten ranskalaisia.

      Vähäisen kokemukseni perusteella tämä oli helppo uskoa. Venäläiset, ”maailman pohjoisin romaaninen kansa”, kuten erinomaisen Venäjä-kirjan julkaissut Hedrick Smith heistä sanoi, tuntuivat olevan samaan tyyliin temperamenttisia ja huolettomia ja joka tapauksessa he silloin, neuvostoaikana yhä uudelleen toivat esille ranskalaisen kulttuurin ihailunsa.

     Siihen aikaan ranskalaisuus edusti tietenkin länsimaista vapautta, mutta sen ohella myös keisari-Venäjän muistoja ja kaikkien tuntemaa kirjallisuutta. Ranska oli myös erilainen länsimaa, joka oli osoittanut halunsa olla yhteistyössä Venäjän kanssa, mikä oli venäläiselle sympaattista, vaikka ei reaalisosialismista olisikaan pitänyt.

     Toki kansoissa oli erojakin. Ranskalaiset olivat ikuisia kapinoitsijoita, joita mikään ei näyttänyt voivan estää menemästä kadulle riehumaan ja älyttömästi tappelemaan ja särkemään kaikkea mahdollista. Venäjällä sen sijaan kansa vaikeni, kuten Boris Godunov-oopperan lopussa ja näytti ulkoisesti täysin masennetulta.

      Oliko asia kuitenkaan niin? Venäläisiä pitivät asiantuntijat Euroopan anarkistisimpana kansana. Piittaamattomuus virallisista säännöistä ja kaikessa hiljaisuudessa noudatetut omat säännöt olivat kuitenkin vain puolijulkisia. Kaksoisstandardit olivat Venäjällä olennainen tapa kohdata ankarat säännöt. Ranskassa niitä voitiin sen sijaan avoimesti uhmata.

      Ranskalais-venäläinen ystävyys kohosi 1800-luvun lopulla, vuosisadan suurten ranskalais-venäläisten konfliktien jälkeen hämmästyttävän suureksi teemaksi, joka synnytti kokonaisen uuden kulttuurisen virtauksen.

      Ranskalainen ”poilu” ja venäläinen kasakka kuvattiin yhä uudelleen yhdessä, pelottavana voimana, jonka edessä saksalaisten olisi pakko taipua. Ranskan ja Venäjän yhdistynyt voima merelläkin olisi murskaava (vrt. Vihavainen: Haun avellan tulokset ).

      Kira Poutanen, joka on viettänyt kolme vuosikymmentä Pariisissa, kuvaa maan tapoja ja kansan psykologiaa tavalla, joka välittömästi tuo mieleen venäläiset. Sama muodollisen kohteliaisuuden vaatimus toisilleen vieraiden ihmisten kanssakäymisessä, sama hierarkioiden pakollinen huomiointi ja byrokraattien itsetietoinen tylyys, sama ylpeily omasta kulttuurista ja pikku maan vähättely, mutta toisaalta yllättävä intiimisyys tietyissä tilanteissa ovat jokaiselle Venäjällä toimineelle täysin tuttuja (ks. Vihavainen: Haun административный восторг tulokset ).

     Venäläisille on ominaista myös suuri inhimillinen lämpö ihmissuhteissa ja suuri taipumus hakeutua keskusteluissa nopeasti syvälliselle persoonalliselle tasolle, mitä en tunnista ranskalaisuudesa, jota muutenkin tunnen aivan pintapuolisesti.

      Oman ennakkoluuloni mukaan ranskalainen kulttuuri pikemminkin pysyttelee ulkokohtaisella tasolla ja harrastaa mielellään onttoja sanaleikkejä henkevyyksinä. Siitä sitä ainakin jotkut 1800-luvun venäläiset moittivat. Dostojevski ja Herzen korostivat myös ranskalaisten poroporvarillisuutta. Asioita huonosti tuntevat kuvittelivat heitä päinvastoin boheemeiksi ja libertiineiksi (vrt. Vihavainen: Haun dostojevskien kaunat tulokset).

       Mikäli puhutaan arkipäivän käyttäytymissäännöistä, ranskalaisille on venäläisten ja myös esimerkiksi saksalaisten kanssa yhteistä muodollisuus, josta sitten tietyssä vaiheessa, mutta ei missään tapauksessa ennen aikojaan luovutaan.

       Tuntemattoman venäläisen sinuttelu ei olisi tyylitöntä, vaan äärimmäisen karkea loukkaus, olipa kyseessä kuka tahansa täysi-ikäinen ja ranskalaisten kanssa asia näyttää olevan samoin.

       Englannissahan tällainen kuvio olisi mahdoton, koska siellä sinuttelu (”thou”) on kokonaan jäänyt pois ja kaikki teitittelevät kaikialla. Asia on menettänyt merkityksensä samoin kuin Ruotsissa, jossa taas teitittely on hävinnyt.

        Muutenkin englantilaiset tavat poikkeavat usein olennaisesti ranskalaisista. Kaiketi vuosisatainen perivihollisuus on jättänyt kansojen välille jälkensä, joita ei ole yhtä helppoa pyyhkiä pois kuin venäläis-ranskalaista vihollisuutta 1800-luvun lopulla.

       Ranskalaiset ovat englantilaiselle yhä ”sammakoita” (Frogs) ja englantilaiset ranskalaiselle ”paahtopaisteja”, ”les rosbifs” (vrt. Vihavainen: Haun roast beef tulokset ).

      Suomalainen vaatimattomuus ja tapa harjoittaa itseironiaa näyttää ranskalaiselle olevan yhtä vieras ja käsittämätön kuin enkä sitten myös englantilainen ”understatement”.

       Ranskalainen haluaa olla itsetietoinen ja nokkela, mikä meistä näyttää koppavuudelta ja sitä onkin. Matti Klinge esitti mielestäni hyvin ranskalaisuutta, eikä ilman itseironiaa, mutta meikäläisessä ympäristössä sen kontrasti ympäristöönsä aiheutti suurta kitkaa.

      Suomalainen kulttuuri on ”matalan kontekstin” kulttuuri eli pyrkii siihen, että asiat esitetään ja ymmärretään yksiselitteisesti. Ranskalaisilla taas ne voidaan ymmärtää monella tavoin ja vastuu ymmärtämisestä jää kuulijalle. Suotta ei savolaisia niitetä Suomen ranskalaisiksi.

      Suomessa asioita myös käsitellään käytännönläheisesti, kertoo kirjoittaja, kun taas Ranskassa kaikki aloitetaan abstraktilla teoretisoinnilla, vaikkapa sitten Descartes’n tapaan vihoviimeiseltä rannalta lähtien.

      Suurvaltašovinismi on asia sinänsä. Kirjoittaja kuvaa, miten muuan ranskalainen, jolla ei tietenkään ollut minkäänlaista käsitystä asiasta, opetti hänelle, ettei Suomella mitenkään voinut olla omaa kulttuuria, kun maa oli niin pieni ja sen historia niin lyhyt.

      Vastaavaa on mahdollista kuulla Venäjältäkin, etenkin nyt, kun häpeämättömyydestä on tullut normi keskinäisessä kanssakäymisessä.

       Aiemmin saman ajatuksen saattoi aistia jopa monista vuolaista ylistyksistä suomalaiselle kulttuurille, joka kaikesta huolimatta oli saanut aikaan yhtä ja toista, ainakin nyt pari kiinnostavaa asiaa.

       Toki Venäjä on saanut kokea pitkän ajanjakson, jolloin hillitön itsekehu on ollut jopa virallista politiikkaa. Sosialismin ja sittemmin ns. kehittyneen sosialismin luonut maa oli oletusarvoisesti koko ihmiskunnan kehityksen kärjessä ja siis jopa laadullisesti muita parempi.

     Ranskassa vastaava asenne näyttää yhä vaikuttavan perintönä niitä ajoilta, jolloin ranskalaisuuden matkiminen oli kaikkialla sivistyneisyyden sine qua non (vrt. Vihavainen: Haun turgenev litvinov tulokset ).

      Sanomattakin on selvää, ettei Suomella ole koskaan mitään asiaa sellaiselle tasolle, jolla nuo maat ovat saattaneet onnitella itseään ylivertaisen kulttuurinsa takia. Aiheesta kyllä voi kysyäkin, onko meillä ylipäätään mitään kulttuurista merkitystä kenellekään, ellemme lakkaa ”pätemästä” mahdollisimman suurella amerikkalaisuudellamme.

      Olisi jännittävää tietää, miten ranskalainen kokee nimen ”Poutanen”, joka niin suuresti muistuttaa ranskalaisittain lausuttua Putinia (Poutine, vrt. Vihavainen: Haun laputin tulokset ). Joka tapauksessa kirjoittaja ranskalaistui niin perusteellisesti, että koki identiteettikriisin, jollainen lienee tuttu kovin monelle muullekin integroituneelle maastamuuttajalle eli maahanmuuttajalle.

       Toisen kulttuurin piirissä oman maan ja kielen arvo ja merkitys nousevat aivan uudelle tasolle. Suomalainen kolonia Pariisisa on kuitenkin niin pieni, että ajatuskin mistään rinnakkaiskulttuurista on yhtä mahdoton, kuin se toisenlaisissa olosuhteissa on väistämätön.

Ranska sodan varjossa

 

Ranskan kotirintamalla

 

Henri Troyat, Kahvila Pariisissa. Toinen osa romaanisarjasta Siemen ja hedelmät. J.K. Gummers Oy 1960, 372 s.

 

     Henri Troyat (1911-2007) oli armenialainen (alun perin Torossjan/Tarasov), joka syntyi Moskovassa ja siirtyi valankumouksen jälkeen lopulta Ranskaan, jossa hän loi merkittävän kirjallisenja yhteiskunnallisen uran.

     Troyatin elämäkerrat venäläisistä merkkihenkilöistä tunnetaan hyvin Suomessakin. Luulisin, että esimerkiksi Tolstoin, Dostojevskin, Aleksanteri I:n ja Aleksanteri II:n, Tšehovin, Pietari Suuren ja Katariina Suuren elämänvaiheet ovat meillä tulleet ihmisille tutuiksi ennen muuta hänen kirjoistaan. Nythän niiden rinnalle ovat ilmestyneet lähinnä Radzinskin teokset, joilla myös on kirjalliset ansionsa.

      Troyat oli myös tuottelias kaunokirjailija ja julkaisi yli sata teosta. Hänet valittiin Ranskan Akatemiaan (”kuolemattomiin”) vuonna 1959 ja kuollessaan hän oli sen kauimmin palvellut jäsen.

      En ole ihan varma, mitkä ansiot painoivat eniten akateemikkovaalissa, mutta ainakin Troyat on hyvä kirjoittaja ja hänen työnsä varmasti lisäsi olennaisesti Venäjän historian tuntemusta Ranskassa, jossa russofilia oli hyvin merkittävä virtaus aina 1800-luvun lopulta saakka.

      Tämä nyt käsillä oleva kirja on toinen osa viiden kirjan sarjasta, jonka päähenkilöä on Amélie, tässä kirjassa vielä nuori tyttö, jonka mies joutuu maailmansodan rintamalle ja jolle tämän poisa ollessa syntyy tytär.

      Romaanisarjan kokonaisuudesta minulla ei ole mitään käsitystä ja suomeksi on kaiketi ilmestynyt vain kaksi osaa, mutta tämän kirjan olen lukenut kuvauksena siitä, miten ensimmäinen maailmansota koettiin selustassa, Pariisissa ja Ranskan maaseudulla.

      Toki Troyat ei ole tässä suhteessa erityisen luotettava todistaja, koska saapui Ranskaan yhdeksänvuotiaana lapsena vasta pari vuotta sodan jälkeen. Ilmeisesti ranskalaistuminen joka tapauksessa onnistui hyvin niin hänelle kuin monille muillekin armenialaisille, joista minun sukupolveni muistaa ainakin Charles Aznavourin.

     1900-luvun alussa Ranska oli yhä se maa, joka menestyksellisesti kilpaili asemasta kaikkien liberaalien toisena, henkisenä isänmaana (vrt. Vihavainen: Haun toinen isänmaa tulokset ). Tämä oli muuten Suomessakin merkittävä virtaus, mikä on usein jäänyt unhoon, kun maamme sitten itsenäistyi Saksan avulla ja Ranskan kulttuurinen johtajuus hävisi toisessa maailmansodassa sen poliittisen merkityksen myötä.

     Myös Venäjällä Ranska tunnetusti oli korkeassa kurssissa jo 1700-luvun lopulta lähtien. Uudelleen löydetty ystävyys sen kanssa poliittisen yhteisymmärryksen synnyttyä 1800-luvun lopulla oli ylitsevuotavaa. Saksan vastainen revanssihan se siinä innoitti patriootteja (ks. Vihavainen: Haun tolstoi avellan tulokset ).

      Venäjän ”höyryjyrän” oli ennen sotaa uskottu murskaavan saksalaiset ja huhuissa se oli viimeistään parin kuukauden kuluttua aina tapahtumassa myös rintamalla ja erityisesti  sen takana leviävissä huhuissa.

    Toiveet olivat yhtä tyhjiä kuin iltapäivälehtien klikkiotsikot, mutta ne virisivät yhä uudelleen. Todellisuudessa taistelut junnasivat kaikkialla edestakaisin kuin Juggernautin vaunut samatta aikaan muuta kuin yhä uusia ja uusia kuolleita ja vammautuneita.

      Rintamalla sota oli masentavaa helvettiä, mutta kotirintamalla se nähtiin uljaana taisteluna mies miestä vastaan, jossa sankaruus voitti raakalaismaisen vihollisen ja jossa kaatuminen oli kunniakas ja puhdas tapahtuma, johon uhrinsa antaja ehti vielä liittää ylevän huudahduksenkin.

      Kotirintamalla päähenkilö piti pientä kahvilaa, johon vanhat miehet ja eräät ulkomaalaisetkin kokoontuivat nauttimaan viinilasillisensa ja keskustelemaan sodasta. Patrioottinen tunne oli noussut niin korkeaksi, että puolueettomien espanjalaisten läsnäoloakin siedettiin vain vaivoin. Puolueettomuus näin tärkeässä asiassa ei ollut vähempää kuin petos.

     Amélie eli yhä rakastumisen kiihkeintä vaihetta ja änkesi useamman kerran rintaman läheisyyteen saadakseen tavata miestään. Lopulta tämä palasi kotiinkin, vammautuneena, mutta ei vailla toivoa paranemisesta.

       Kuten niin monissa1900-luvun sotia käsittelevissä kirjoissa, tässäkin ristiriita ylevän patrioottisen diskurssin ja raadollisen todellisuuden välillä nousee väkevästi esille. Silti tuo edellinenkin tapa kokea asiat on joka tapauksessa eräs keino selviytyä, vaikka sen näennäinen falskius tympäisee joitakin sivustakatsojia.

       Kiinnostava sivuseikka on viinin rooli jokapäiväisessä elämässä. Sitä juodaan yleensä ”kastettuna” eli vedellä sekoitettuna, mutta elämäniloinen espanjalainen vuokralainen juo sen aina sekoittamatta.

     Sankaritar itse ei juo viiniä aamupäivisin, paitsi poikkeustapauksissa, mutta tietenkin kyllä sitten myöhemmin, kuten kaikki asiakkaatkin. Myös kuusitoistavuotias pikkuveli, jota isosisko vielä komentelee, saa viininsä ja sitä pannaan myös irvistelevän taaperon huulille.

     Viinin kulutus olikin Ranskassa vielä 1960-luvulla valtavaa, koska se oli kaikkien jokapäiväinen juoma ja sitä tarjottiin jopa koululaisille. Vuonna 1954 Ranskassa juotiin puhdasta alkoholia 21 litraa per asukas, aikuiset keskimääräin 30,5 litraa.

     Kun viinissä on alkoholia keskimäärin 11-13%, voidaan arvioida, että aikuinen keskimäärin joi sitä keskimäärin pullon päivässä -jotkut siis paljon enemmän ja jotkut vähemmän.

     Italiassa määrä oli 9,2 litraa puhdasta alkoholia, Britanniassa 5,9 litraa ja Länsi-Saksassa 4,2 litraa. Suomessahan se tuohon aikaan oli vain pari litraa.

     Pääministeri Pierre Mendès-France aloitti vuonna 1954 raittiuskampanjan, johon liittyi mm. maitobaarien perustamista. Maitoa alettiin tarjota viinin sijasta myös kouluissa ja kasarmeissa. Ranskassa juotiin vuonna 2001 puhdasta alkoholia enää 10,5 litraa/hlö. Suomessa kulutus oli EU;n toiseksi pienin ja määrä 7,4 l/hlö.

     Nykyisen luvut joku varmaankin mielellään kaivaa esiin.

      Ranskan alkoholinkulutuksen väheneminen on kiinnostava ilmiö siinä kuin sen lisääntyminen useimmissa niissä maissa, joissa elintaso nousi ja sehän nousi rajusti kaikkialla toisen maailmansodan jälkeen.

      Ensimmäisen maailmansodan aikana viini joka tapauksessa oli se jokapäiväinen eliksiiri, jota aito ranskalainen nautti ja hänen oletettiin nauttivan leivän ohella. Viini oli ”ystävämme”, kuten muuan ranskalainen kirja asian ilmaisi (ks. Vihavainen: Haun notre ami le vin tulokset ).

      Tästä nyt lukemastani Troyatin kirjata ei itse asiassa jäänyt kovin kummoisia mieleeni. Voisi olla kiinnostavaa hankkia muutkin neljä osaa ja lukea ne. Ainakin ranskan kielessä saisi harjaannusta, jota ehkä joskus voisi tarvita, mutta luultavimmin ei.

 

Yllätys, yllätys!

 

Kun sota syttyi

 

September 1939 Poolas ja Leedus. Eesti ohvitser Euroopas. Nornberg&Co, Tallinn 2021, 175 s.

 

     Toisen maailmansodan syttymistä on tutkimuskirjallisuudessa kuvattu ansiokkaasti monella tasolla (ks. Vihavainen: Haun frederick taylor tulokset).

      Dokumenttiteos, joka sisältää Viron sotilasaasiamiesten raportteja, antaa asiaan vielä kuitenkin oman, kiinnostavan lisänsä.

      Merike Jürjon koostama ja johdannolla varustama teos antaa lähikuvan asioista nimenomaan virolaisen sotilasammattimiehen silmin.

       Sotilasasiamiesten tehtävänä oli ottaa selvää niin armeijoiden kuin valtioiden ja yhteiskuntien sotilaallisesta kyvykkyydestä ja valmiuksista. Siinä samalla sitten pohdittiin, olisiko taisteluiden alkaminen ihan oikeasti mahdollista ja miten niissä voisi käydä.

       Sodan kestäessäkin Viron sotilasasiamies saattoi myös hieman matkustella asemamaassaan ja kertoa havainnoistaan.

     Tässä kirjassa raportit on päivätty enimmäkseen Varsovassa ja Kaunasissa, mutta jokunen myös Berliinissä. Sotilasasiamies haastatteli lähinnä kollegoitaan ja kertoi Tallinnaan havaintojaan ja vaikutelmiaan tapahtumien kehityksestä.

     Puola oli tuohon aikaan sotilaallinen suurvalta, jonka armeija käsitti toista miljoonaa miestä. Sillä oli Pilsudskin (1867-1935) aikaan ollut aivan erityisen suurellinen visio valtansa levittämisestä koko Väli-Eurooppaan (ks. intermarium), Itämereltä Mustalle merelle ja jopa sen lisäksi myös Välimerelle saakka.

     Suomi irtaantui puolalaissuuntauksesta vuoden 1922 keväällä allekirjoitetun Varsovan sopimuksen saadessa epäluottamuslauseen, mikä johti hallituksen kaatumiseen. Vaikka maatamme samaan aikaan yhä uhkasi Karjala kansannousun (1921-1922) jälkiselvittelyjen johdosta annettu ultimaatumi, eduskunta oli kyllin järkevä irtaantuakseen Puola-johtoisesta politiikasta.

     Toinen irtaantunut reunavaltio oli Liettua, joka ei sulattanut sitä, että Puola oli liittänyt itseensä sen vanhan pääkaupungin Vilnan (ympäristöineen 440000 asukasta). Vilna, ”muukalaisten kaupunki” oli vain aivan vähäiseltä osalta kansallisesti liettualainen. Siellä oli moninkertaisesti enemmän juutalaisia ja puolalaiset olivat 60 prosentillaan enemmistönä.

      Kuitenkin Vilna oli, paitsi yksi maailman suurimpia juutalaiskeskittymiä (ks. Vihavainen: Haun pohjoinen jerusalem tulokset), myös Puola-Liettuan vanha pääkaupunki, jonne Pilsudskin sydänkin oli haudattu. Siellähän myös Juhana-Herttua ja Katariina Jagellonica oli vihitty.

      Uudelleen syntynyt Puola ymmärsi olevansa vanhan puolalais-liettualaisen Rzeczspolitan perillinen ja käyttäytyi sen mukaan, vallaten alueita kaikkialta, mistä pystyi. Kun Tšekkoslovakiaa alettiin hajottaa Münchenin sopimuksella1938, Puola valtasi Teschenin (Cieszcyn).

     Maaliskuussa 1939 Saksa otti Liettualta kansallislaulussaankin mainitun Memelin (Klaipeda). ja Versailles’n sopimuksen loputkin määräykset olivat nyt hajoamassa. Tuossa sopimuksessa perin pohjin ryöstetty Unkari liitti samaan aikaan itseensä Tšekkoslovakialta Taka-Karpatian eli Karpaatti-Ukrainan.

     Maaliskuussa 1939 tapahtuneen Tšekkoslovakian hävittämisen jälkeen Saksan mielenkiinto kääntyi Puolaan, jonka kansa se oli ollut siihen saakka hyvissä väleissä.

     Molotovin-Ribbentropin sopimuksen nimellä tunnettu Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyö aktivoitui nyt reunavaltioiden ja Suomen suunnalla. Puola ja Liettua olivat tapahtumien keskipisteessä.

       Sotilaallisena suurvaltana esiintyvä Puola ei antanut saksalaisten itseään säikyttää ja maassa vallitsi varsin optimistinen mieliala. Saksalaiset eivät olleet koskaan kyenneet puolaaisia lyömään, mutta itse olivat saaneet perinpohjaisesti selkäänsä Grunwaldin taistelusssa vuonna 1410, kuten muistettiin ylpeästi todeta.

     Saksalaisten propagandatykitys puolalaisten järjestämistä saksalaisvainoista näyttää menneen läpi laajasti ja siinä oli tottakin mukana: natsimyönteisessä Danzigissa ja Puolan käytävän saksalaisalueilla liikehdittiin ja puolalaiset taas pyrkivät kurinpalautukseen.

      Tunnettu saksalaisen radioaseman valtaus kuolonuhreineen ei sekään ollut ilman muuta osoitettavissa saksalaisten omaksi tekoseksi. Kuka nyt olisi oikeasti voinut olla niin häikäilemätön?

      Sotaan ei kuitenkaan ennen Saksan hyökkäystä yleisesti uskottu ja Puolan liikekannallepano alkoi niin myöhään, että sen oli määrä tulla loppuun suoritetuksi vasta silloin, kun maa oli itse asiassa jo vihollisen miehittämä.

      Saksan ilmavoimat, jotka merkittävältä osin koostuivat yhä aivan vanhanaikaisista koneista, kuten kolmimoottorisista Junkers JU-52 ”pommikoneista”, riittivät ilmanherruteen ja  estivät kuljetukset päiväsaikaan.

      Sotilasasiamies sai kuitenkin huomata, että vielä silloin, kun Puolan tappio oli itse asiassa tapahtunutta todellisuutta, ilmeni alemmissa portaissa uskoa siihen, että nyt se sota vasta alkaisi ja vastahyökkäys olisi pian tulossa. Ylimmässä sotilasjohdossa sen sijaan vallitsi paniikki. Siellä tiedettiin paremmin.

      Vilnan kohtalo oli tapaus sinänsä. Sitä eivät valloittaneet saksalaiset, vaan venäläiset ja näiden kahden maan salainen sopimus, josta oli heti tullut huhuja, näytti entistäkin selvemmältä.

       Venäläiset luovuttivat Vilnan liettualaisille, jotka puolestaan alkoivat siellä heti noudattaa sellaista liettualaistamispolitiikkaa, joka tuo mieleen eräitä myöhempiäkin vastaavia kampanjoita.

       Joka tapauksessa Vilna Neuvostoliiton huomenlahjana liettulaisille ilmeisesti vaikutti valtavasti kansan mielialoihin, myös Liettuan verrattain suuressa armeijassa.

       Puna-armeijan joukotkin käyttäytyivät säädyllisesti ja yksityistä omaisuutta ryöstettiin vain siellä, mistä asukkaat olivat paenneet.

      On kiinnostavaa, miten totaalisesti liettulaisten ja venäläisten välit sittemmin katkesivat. Venäläisten suhteellisen vähäistä maahanmuuttoa Liettuaan on selitetty sen vaarallisuudella. Liettuan metsäveljet olivat poikkeuksellisen aktiivisia ja tehokkaita, vaikka liike muuallakin oli merkittävä.

     Joka tapauksessa Neuvostoliitto saattoi tässä tapauksessa esiintyä oikeudenmukaisuuden ritarina ja asia on tietenkin muistettu vetää esille nykyäänkin aina tarvittaessa.

     Samoihin aikoihin Suomelle tarjottu (ja annettu) vastaava huomanlahja, Itä-Karjala, ei saanut maassamme mitään vastakaikua. Tässäkin tapauksessa Neuvostoliitto yritti esiintyä ainutlaatuisen jalon politiikan edustajana, mutta herätti vain sitäkin suurempaa epäluuloa.

      Joka tapauksessa myös meidän talvisotamme kuuluu elimellisesti yhteen Neuvostoliiton ja Saksan Puolassa ja Baltiassa sopimien järjestelyjen kanssa ja Viron sotilasasiamiesten todistukset niiden edistymisestä etelän reunavaltioissa ovat osa meidänkin historiaamme.

     Maastamme oli eräässä salaisessa lisäpöytäkirjassa tehty yksi reunavaltioista vasten sen tahtoa. Vasta raskas sota, josta pelastuminen kuuluu historian ihmeisiin, irrotti meidät hengenvaarallisesta seurasta.

Ruumiin viisaus

 

Vatsatuntuma ja rikosstoppi

 

      Orwellin teoksista on tullut usein kirjoitettua, mutta niihin tekee mieli palata yhä uudelleen. On lähes uskomatonta, miten nerokkaasti englantilainen kirjailija onnistui näkemään tulevaisuuden uudet ilmiöt aikana, jolloin niitä tuskin vielä oli muualla kuin diktatuurivaltioissa.

      Toki Orwell oli jo Espanjan sisällissodassa saanut kokea käytännössä stalinismin kosketuksen ja sen, miten todellisuuden tulkintaa tarvittaessa väännettiin aivan mielivaltaisesti jotakin tarvetta vastaavaksi.

     Itä-Euroopan tapahtumista tuli tietoa paljon ja juuri siltä pohjalta Orwell arvatenkin pystyi myös luomaan oman, Englantiin sijoittuvan dystopiansa, vaikka tuo maa oli vielä säästynyt sitä intellektuaaliselta modernisaatiolta, jonka johdossa oli Neuvostoliitto. Kaiketi hän kuitenkin ymmärsi jo sen peruselementtien olevan olemassa.

     Jokainen hiukankin länsimaisen sivilisaation perusteita tunteva on kuulut ainakin Orwellin nimen ja saanut myös jonkinlaisen käsityksen hänen teeseistään.

      Suomen merkittävin epäkulttuurin levityslaitos Yle on peräti tehnyt jonkun ”reality”-sarjankin, jonka nimessä on ”Isoveli”, Orwellin luoma kollektiivinen kyttääjä.

      Koko yhteiskuntaa yhä totaalisemmin valvova valta ei Orwellin aikana vielä ollut edes mahdollinen ja kirjan tekniset ”kaukovarjostimet” olivat tieteisromaanin kuvitelmia. Nyt, tekoälyn aikakaudella Orwellin koko dystopia on teknisesti täysin mahdollinen asia ja henkisesti yhä suuremmassa määrin jo vallitsevaa todellisuutta.

       Olennaista siinä on uudenlainen psykologia, joka on yhteensopiva ”uuspuheen” ja ”ankkapuheen” kanssa. Orwell kuvaa sitä hyvin kiinnostavasti ja kuvaukset kannattaa nostaa yhä uudelleen esille, mikäli haluaa ymmärtää nykyisen ”Oseaniamme” ehkä suurinta muutosta, joka liittyy uuden ihmisen syntyyn.

      Täysin kehittyneelle kansalaiselle oletetaan kriittisen ajattelun sijaan syntyvän niin sanottu ”vatsatuntuma”, joka yhteiskunnassa vallitsevan ortodoksian mukainen. Henkilöt, jotka ovat ”epävatsatuntumassa” yhteiskuntansa hegemoniseen ideologiaan (Orwellin ”Oseaniassa” ideologia nimeltä ”angsos”), on tavalla tai toisella estettävä saamasta vaikutusvaltaa ympäristöönsä.

     Orwellilla tämä intellektuaalis-moraalisen tilan ”turvallistaminen” hoidettiin keinoja kaihtamattoman ns. ”Rakkauden ministeriön” avulla. Meillä siihen eivät enää osallistu vain valveutuneet kansalaiset sosiaalisessa ja muusakin mediassa. Siitä palvelee nyt jo myös korkein tuomioistuinlaitos koko valtiovaltaa edustavalla voimallaan.

Mutta tässä hieman enemmän noista Orwellin käsitteistä:

 

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Rikollisuuden ehkäisyä entisaikaan

 

Hyvinajattelun kysymyksiä

 

Motto:

Entisajattelijat epävatsatuntumassa engsosiin

G. Orwell, Vuonna 1984, suom. Raija Mattila 1999

 

     Tartuin taas aikakautemme tärkeimpään klassikkoon ja täytyypä sanoa, että se aina palkitsee lukijansa.

      Ne, jotka eivät tiedä tai ymmärrä sitä, millaista totalitarismi esimerkiksi Neuvostoliitossa parhaimmillaan oli ja miten hyvin sen ideat menivät kaupaksi suomalaiselle sivistyneistölle, eivät tosin ymmärrä Orwellinkaan merkitystä, eivätkä luultavasti myöskään huomaa, miten vahvasti totalitarismin traditio yhä elää.

     Monet Orwellin kirjan aineksista kyllä tunnetaan kaikkialla. Kun läpikotaisin typerä TV-viihdeohjelmaformaatti lanseerattiin, sen nimeksi annettiin Isoveli valvoo, mikä oli todellista Orwellin banalisointia, mutta olihan se jonkinlainen viittaus kulttuurimme klassikon tuntemiseen tai tietämiseen sekin.

       Suhteellisen hyvin tiedetään myös se, että Orwell nosti totalitaarisen kulttuurin yhdeksi keskeiseksi instituutioksi uuskielen (uuspuhe/newspeak), joka pyrki kehittymään kohti maksimaalista primitiivisyyttä. Näin systeemi sai karistettua kansan hartioilta historian.

     Uuspuhe oli sekä uudenaikaisen hyvinajattelun väline, että sen tavoite. Ihmisellähän ei saanut eikä ihannetapauksessa edes voinut olla mielessään sellaista välineistöä, jonka avulla hän olisi voinut tehdä ajatuksissaan pahojaan, vajota yhteiskuntakehityksen alemmalle asteelle, jolla entisajattelu toimi ja vallitsi.

       Engsos oli vallitsevan järjestelmän nimi, eikä ollut suinkaan yhdentekevää, että sitä kutsuttiin vain ja ainoastaan oikealla nimellään. Mikäli olisi sanottu englantilainen sosialismi, olisi välittömästi avattu tie lukemattomille heresioille.

       Avoimeksi olisi jäänyt, oliko vallitseva järjestelmä varmasti ja ihan oikeasti juuri sosialistinen, sillä sekin asia voitiin käsittää niin monella tavalla.

       Sama koski englantilaisuutta ja tuon sanan perässä seurasikin valtavana laahuksena massoittain kaikkea mahdollista historiallista kuonaa: feodaaliajan epämääräisistä vapauskäsityksistä aina väärinymmärrettyyn nationalismiin ja imperialismiin saakka.

       Vatsatuntuma taas tarkoitti ajanmukaisen intelligenssin ylintä astetta, sitä, jossa asioita oli jo alettu käsittää puhtaan vaistomaisesti, nykykielellä sanoen siis suorastaan ruumiillisesti ilman että niistä tarvitsi järkeillä logiikan ja analyyttisen järjen keinoin.

      Entisajattelijat olivat tietenkin epävatsatuntumassa engsosiin. Kyseessä oli sinänsä pelkkä truismi, mutta juuri sellaisten loputtomalla toistamisella kaikissa tiedotusvälineissä ja kaikissa mahdollisissa kulttuuri-instituutioissa oli valtava merkitys.

       Kyseessä oli perusasia. Pelkän massansa voimalla tämä propaganda ja agitaatio osoittivat, että engsos oli voittamaton, koska se oli yhtä kuin totuus.

       Engsos oli loputtoman ihmisrakkauden ja vapauden valtakunta, mutta vihollisilleen se oli väistämättä armoton, sillä mitäpä olisi merkinnyt ihmisrakkauden ja vapauden vastaisten ajatusten suvaitseminen?

       Jokainen ymmärsi, että suvaitsevaisuus tarkoitti myötäsukaisuutta vain ja ainoastaan virallisen linjan kanssa myötämielisiä ajatuksia kohtaan ja nollatoleranssia niiden vastaisille ja myös niistä riippumattomille - ja siis hallitsemattomille ajatuksille.

      Näin olen ainakin itse ymmärtänyt Orwellin uuskielen (uuspuhe/newspeak) aseman ja funktion totalitaarisuuteen pyrkivässä yhteiskunnassa. Ja muistammehan, ettei Orwellin Oseania vuonna 1984 vielä ollut valmis järjestelmä, kuten ei Stalinin Neuvostoliittokaan vuonna 1948 ollut vielä rakentanut kommunismia, vaan vasta alkoi siihen pyrkiä.

      Valmista tulisi Oseaniassa ehkä vasta vuonna 2050. Niinpä oli toistaiseksi välttämätöntä hellittämättä taistella tietoisuuteen jämähtäneitä menneisyyden jäänteitä (ven. perežitki prošlogo) vastaan. Siksi oli yhä uudelleen nostettava hirveä haloo siitä, jos ja sikäli kun havaittiin merkkejä entisajattelusta tai edes tuosta puuttuvasta vatsatuntumasta.

      Uuskielen ja hyvinajattelun massiivisesta lanseeraamisesta löytyy toki myös viimeisten parinkymmenen vuoden ajalta loputtomasti esimerkkejä. Riittää kun mainitsee koodisanan PC- poliittinen korrektius.

      Siihen liittyvää kieltojen ja käskyjen materiaalia on koottu kirjoiksi useimmissa kielissä. Mieleen tulevat ainakin englanti, saksa ja ruotsi. Suomesta en kyllä ole varma.

       Silmiinpistävää on se kritiikitön into, jolla tiedotusvälineet ja ainakin meillä myös koko valtakulttuurin laitokset ovat lähes jäännöksettömästi omaksuneet tämän uuden ideologian edistämisen tavoitteekseen.

       Sananvapaus on tyhjänpäiväinen tai -vielä pahempaa- taantumuksellinen asia silloin, kun taistellaan kaksplushyvän aatteen puolesta, joka tässä tapauksessa on vieläpä ainoa oikea ja siis ainoa mahdollinen.

      Orwell mainitsee Oseaniassa erityisesti pyrityn siihen, että kansalaiset kehittyisivät niin sanotuiksi ankkapuhujiksi. Tämä merkitsi sellaista puhetta, joka tuli suoraan selkärangasta eikä kaivannut mitään aivoissa tapahtuvaa aktiivisuutta, resonemangia, vanhanaikaista sanaa käyttääkseni. Sellaisessa jalossa yksinkertaisuudessa vasta todella kiteytyi täysin hyvän ihmisen moraalinen ryhti.

        Sanomattakin selvää on, etteivät vanhanaikaiset aatteet, asenteet tai sanat olleet edes mahdollisia silloin, kun ankkapuhujat olivat hommia hoitamassa. Heihin voi aina luottaa.

      No, ei tämä nykyinen asiain tila kuitenkaan ainutlaatuiselta 2000-luvun jutulta tunnu. Totalitarismiin pyrkivissä maissa se oli normaalitila kautta 1900-luvun, mutta oliko sillä mitään vastinetta liberalismin periaatteiden nimiin vannovissa maissa, paitsi niiden änkyräpuolueissa?

     Kukapa meistä ei itse asiassa olisi tavannut uuspuhujaa tai peräti ankkapuhujaa?

       Mutta muutamia Orwellin käsitteitä tuntuu syyttä suotta unohdetun, vaikka juuri nykyään niiden tarkoittamat ilmiöt viettävät todellisia juhlia. Ajatelkaamme nyt vaikkapa käsitettä rikosstoppi.

       Rikosstoppi tarkoittaa kykyä pysähtyä ikään kuin vaistomaisesti kulloisenkin vaarallisen ajatuksen kynnykselle. Se merkitsee sitä, ettei ymmärrä analogioita, ettei pysty havaitsemaan loogisia virheitä, että ymmärtää väärin yksinkertaisimmatkin perustelut, jos ne sopivat Engsosia vastaan ja kyllästyy tai kiukustuu jokaiseen ajatuskulkuun, joka lähtee kehittymään kerettiläiseen suuntaan. Rikosstoppi merkitsee siis turvallista typeryyttä.

       Mutta -ja tässä ollaan totalitaarisen ajattelun ytimessä- typeryys ei vielä riitä. Oikeauskoisuus sanan täydessä merkityksessä vaatii, että ihminen hallitsee omat mielenliikkeensä yhtä täydellisesti kuin käärmeihminen ruumiinsa.

       Tässä sitten tullaan mustavalkoisen käsitteeseen ja kaksoisajatteluun.  Ne ovat vankkoja, ehdollistettuja tekniikoita, jotka turvaavat puhdasoppisuuden monia vaaroja vastaan.

       Mustavalkoisuus vihollisen käsissä tarkoittaa röyhkeää valehtelua, mutta omassa käytössä nöyrää auliutta laskea aseensa puolueen edessä. Nykyäänhän puhutaan usein kognitiivisesta dissonanssista ja ilmiö lienee tuttu kaikille.

       Mutta tämäkään ei riitä. Puolueen jäsenellä piti olla myös kyky uskoa, että musta tosiaan on valkoista ja suorastaan kyky tietää, että näin oli asia. Samalla sopi unohtaa, että mikään muu oli koskaan edes pälkähtänyt päähän.

      Mitäpä sanoakaan. Kyllä Orwell myös meistä ja tämän päivän maailmasta puhuu ja sitä paitsi varsin räävittömästi.

       Onkohan kukaan itse asiassa ilmiantanut Orwellin Vuosi 1984-kirjaa valtakuntamme ansioituneille syyttäjäviranomaisille? Vai hyväksymmekö vain passiivisesti se, miten ylimpiä instituutioitamme ja toimihenkilöitämme häpäistään ja vedetään lokaan?

 

 

Lirkun lirkun

Naisellisuuden eroosio

 

      Me 1940-luvun lapset, jotka saimme varttua 1950-luvulla, muistamme hyvin sen ajan naiset, joita yhä voi ihailla kuviin ikuistettuina.

      Naiset pyrkivät tuohon naikaan olemaan nimenomaan naisia eli kehittämään niitä ominaisuuksiaan, joissa olivat ylivertaisia ja joissa miehet eivät voineet yrittääkään olla heidän kaltaisiaan.

     No, ainahan joku kummajainen löytyi ja herätti ymmärrettävästi samanlaisen reaktion kuin vitsi: se toi julki jotakin sinänsä tiedettyä, mutta esille tuotuna odottamatonta ja mieletöntä, jolle ei löytynyt sallittua viitekehystä.

      Naisellisuudesta ylpeiltiin ja sen puutetta naisissa surkuteltiin ainakin salaa, hieman samaan tapaan kuin säälittiin jossakin muussa suhteessa onnetonta yksilöä, joka oli vaikkapa sairaalloisen laiha tai lihava, höperö tai ikuinen äkäpussi.

     Nikolai Berdjajev tunnetusti vertasi Venäjää, kokonaista maata, morsiameen, jonka naisellinen luonto kaipasi itselleen sulhasta tullakseen täydelliseksi.

     Onnettomuudeksi Venäjä oli saanut yljäkseen milloin raiskaavan Pietarin, milloin saksalaisen byrokraatin, aitoa, tasapainoista naisellisen ja miehisen prinsiipin suhdetta ei löytynyt.

     Venäjän viimeinen sulhanen ennen Neuvostoliiton romahdusta oli kommunistinen puolue falskissa pompöösiydessään. Kun se romahti, oli aika etsiä uutta.

     Euroopassa miehinen prinsiippi oli samaan aikaan hiipunut ja tilalle oli tullut merkillinen hybridi, joka kammoksui ja karttoi naisellisuutta ja jopa julisti sellaisen sanan kuin ”tyttö” olevan säädytön ja häpäisevä. Siinähän kiteytyi naisellisuus aidommillaan.

     Sen sijaan Eurooppa, tuo parrakkaan naisen maa, kehitti ominaisuutta, joka voisi nimittää akkamaisuudeksi. Kyseessä oli jonkinlainen miehisyyttä korvaamaan pyrkinyt halu valtaan, samaan aikaan kun varsinaisesti naiselliset ominaisuudet syrjäytettiin ja julistettiin sopimattomiksi.

      Venäjä oli aina hakeutunut Euroopan suuntaan ja etsinyt miehistä prinsiippiä sieltä. Nyt sellainen olisi ollut yhtä naurettavaa kuin turhaakin. Liitto Euroopan kanssa olisi mustuttanut lähinnä vapaaehtoista hakeutumista miniän osaan tyrannimaisen anopin alaisuuteen.

      Niinpä ei ollut vain ymmärrettävää, vaan itse asiassa lu0nnnon sanelemaa, ettei Venäjä enää voinut tuntea vetovoimaa Eurooppaan, vaan saattoi sanoa sille hyvästit ilman kyyneleitä ja kohtauksia. Uusi suhde löytyi idästä ja sinne Venäjää paimensi juonitteleva pikku hiippari, joka yritti julistaa itsensä jokaisen naisen unelmamieheksi. Tosiasia oli, ettei hänestä irtikään päässyt.

      No, tässä kohtaa runosuoneni alkaa taas ehtyä. Joka tapauksessa mieleeni tulee tässä se tosiasia, että mikäli joku etsii tässä maailmassa aitoa naisellisuutta, hänen kannattaa mennä pois lännestä.

    Kaukoidässä naisellisuus on vielä elävää todellisuutta ja monet avioliitot sieltä tänne päin puhuvat puolestaan. Myös Venäjä ja Ukraina elävät yhä sitä aikakautta, jolloin naiset olivat ja heidän haluttiin olevan naisellisia.

Tässä muuan blogi ajalta ennen sotaa:

 

 

 

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Naisellinen elementti

Herttaisuus

 

     Satuin tässä päivänä muutamana Moskovaan, jossa minulla oli ilo juoda ihan päiväsaikaan teetä erään nuoren paikallisen asukkaan kanssa.

     Hänkin näytti kuuluvan siihen Suomen ystävien ja jopa ihailijoiden joukkoon, jonka aina löytää Venäjältä, ainakin jos sattuu sellaiseen paikkaan, jossa puhutaan Suomesta ja sen historiasta.

       Tuossakin tilaisuudessa vietin iltaa myös muutaman Suomen-ystävän kanssa teetä juoden ja pikkuleipiä napostellen. Mitään alkoholijuomia ei tässä pikku banketissa ollut ja se oli kyllä minulle ensimmäinen kerta lajiaan Venäjällä, mutta ihan miellyttävää se kaikki oli.

     Mutta piti puhumani tuosta nuoresta naisesta, joka seminaarin tauolla tuli samaan pöytään nauttimaan välipalaa. Venäläisillä on tapana kehua sillä, että heillä on maailman kauneimmat naiset ja olen jo kauan tiennyt, että tämä on totta. Tässä taas oli todiste.

       Kyseinen nuori kansalainen kuului niin sanottuihin aspirantteihin eli tohtoriopiskelijoihin ja oli mitä ilmeisimmin hankkinut merkittävän asiantuntemuksen omalta alaltaan ja omasta aiheestaan. Se toi tiettyä itsevarmuutta, joka aina tai ainakin useimmiten kaunistaa, jos se pysyy kohtuuden rajoissa eikä muutu röyhkeydeksi, mikä tietenkin kuuluu paheisiin.

      Tämä tyttö oli piirteiltään säännöllisen kaunis, mutta niinhän nuoret tytöt lähes aina ovat, elleivät pilaa itseään kaikenkarvaisilla ”parannuksilla”, jotka tekevät saman vaikutelman kuin retusointi vanhoissa valokuvissa. Vajavainenkin originaali on aina monta kertaa silmälle miellyttävämpi kuin sen lyijykynällä tuhertaen muka parannettu laitos.

      Mutta entäpä, jos nykyaikaisista tytöistä merkittävä osa haluaakin nimenomaan irrottautua miellyttävyydestä? Oman ulkonäkönsä pilaaminen tatuointituherruksilla ja lävistyksillä eivät mitään muuta olekaan. Ne ovat selvä yritys kieltää luonto ja muuttaa itsensä joksikin muuksi.

       Kyseessä lienee naisellisuuden kriisi, josta koko läntinen sivilisaatio kärsii, jotkut alueet enemmän, toiset, kuten Venäjä, vähemmän. Naisen oikeus olla nainen ja nauttia naisellisuudestaan on läntisessä kulttuuripiirissä menetetty. Sen sijaan yritetään olla jotakin muuta, esimerkiksi ainakin jossakin määrin miesten kaltaisia, kun täydellinenkään muutos ei onnistu.

      Venäjällä nuoret toverit opetettiin 20-luvulla ajattelemaan sukupuolineutraalisti ja haluttiin pyyhkiä pois porvarilliset kuvitelmat romanttisista tatjanoista, joiden vuoksi intohimoiset nuorukaiset riutuivat ja janosivat sankaritöihin ansaitakseen palvomiensa olentojen ihailua.

       Sota-aikana naisellisuus oli pannassa, silloin tarvittiin akkoja (baby, бабы) on joku sen ajan muistelija sanonut. Akat olivat ronskeja ja homssuisia, mutta tekivät paljon työtä. Ilman niitä ei olisi edes pärjätty.

       Mutta sodan jälkeen alkoi naisellisuuden uusi nousu ja nyt janottiin parfyymejä, silkkisukkia ja hempeitä vaatteita. Ympyrä oli sulkeutunut ja 1920-luvun karkea asiallisuus oli enää muisto vain.

       Syystä tai toisesta naisellisuus on yhä pysynyt Venäjällä kunniassa samaan aikaan, kun sen arvostus lännessä rypee pohjamudissa. Muuan pietarilainen sosiologi arvioi, että naista eli siis naisellisuutta arvostetaan eniten idässä ja vähiten lännessä, Venäjä on siinä välissä.

       Joka tapauksessa on helppo huomata, miten suurella itsеkunnioituksella naisellisuus eri muodoissaan esiintyy Venäjällä. Siinä on selvää itsevarmuutta verrattuna länsimaiseen ahdistuneisuuteen, josta paistaa jo kauas kova yrittäminen: minähän en ole mitään, paitsi sorrettu ja aliarvostettu olento, mutta katsokaapas nyt, miten minä osaan tulla joksikin muuksi!

       Naisellisuudella näyttää lännessä tosiaan olevan tarvetta kätkeytyä ja naamioitua, nimenomaan naiset itse on toisten siskojen toimesta saatu uskomaan, että he ovat luonnostaan jotenkin alempiarvoisia.

       Kun nyt muistelen tuota mainittua kohtaamista, josta tulee mieleen Goethen paljon siteerattu ajatus ikuisesti naisellisesta prinsiipistä (das Ewig-weibliche), ajattelen, että ylivertaisen ja lähes tyrmäävän lumovaikutuksen sai aikaan nimenomaan herttaisuus, jollaista lännessä tuskin edes tapaa.

       Mitä on herttaisuus? Sana tulee aivan ilmeisesti ruotsin sanasta hjärta (vrt. saksan Hertz), jonka vanhat muodot hjerta, hierta jo ovat lähellä suomalaista vastinettaan.

       Korttipelissä meillä on hertat siinä kuin muilla sydämet (hjärta, Hertz, heart). Itse asiassa sydämen symboli muistuttaa pikemminkin takamusta, mutta kaikkihan ovat oppineet jo sen merkityksen, joten ei siitä enempää.

       Mitä sitten on herttaisuus? Jos ruotsiksi sanotaan, että jokin on hjärtlig, niin se on eri asia, sille meillä on sana sydämellinen. Herzlich on ruotsalaisen vastineensa synonyymi, englannin hearty taas viittaa tuhtiin, sellaiseen, jossa on ytyä, sisältöä. Sana sydänhän on suomessa sukua adjektiiville syvä, sydämellisyys tulee aina syvältä.

        Mutta herttaisuus on eri asia. Luulenpa että sen synonyymi on sulo/sulous. Se taas viittaa ainakin vanhan kirjallisuustieteellisen taksonomian mukaan itsetiedottomaan kauneuteen ja oliko nyt hyvyyteenkin.

       Suloinen lienee aina myös kiltti, mukava, sympaattinen, kiva.

       Muistan, miten hesarin palstoilla joskus pari vuosikymmentä sitten käytiin oikein polemiikkia siitä, oliko oikein/sallittua/hyvä/, että jossakin saksankielen oppikirjassa oli lause, jonka mukaan joku tyttö oli nett, eli siis kiva, herttainen.

       Joku kai feministiksi lukeutuva oli saanut päähänsä, ettei tytön kuulu olla kiva, vaan ihan jotakin muuta ja niinpä ei ollut myöskään sopivaa ottaa esimerkiksi moista lausetta.

       Oliko tuon pölvästin mielestä jokaisen tytön suorastaan mahdotonta olla nett, en tiedä, mutta ainakaan sellaista ei näköjään saanut sanoa, koska se kaiketi pönkitti stereotypioita eli esitti maailman sellaisena, kuin se enimmäkseen olikin. Ajatella, jos vaikka opiskelijat saisivat päähänsä, että heidänkin olisi ihan kiva olla nett…

       Saihan siinä silmiään hieroa moista keskustelua lukiessaan. Mistä ihmeestä oli siinnyt se humanoidisuku, joka halusi kieltää ihmisiä olemasta sellaisia, kuin he luonnostaan olivat? Niin, jotkut jopa luulivat saneensa selville, etteivät ihmiset luonnoistaan olleet minkäänlaisia. Hehän olivat vain sosiaalisia konstruktioita.

      Venäläistä sivilisaatiota on aina joskus pidetty omana, eurooppalaisesta eroavana maailmanaan. Usein tuossa ajattelussa näyttäisi olevan taipumusta liioitella asioita, mutta kyllä sitä erilaisuuttakin löytyy.

       Sen voi kohdata vaikkapa venäläisen naisen hahmossa. Tietysti yleismaailmalliset muodit ja villitykset leviävät myös Venäjälle, jossa nimenomaan naisen rooli on kokenut sadan vuoden mittaan todella merkittäviä muutoksia. Kuitenkin siellä ainakin juuri tällä hetkellä voi helpommin löytää toisenlaista naisellisuutta kuin lännessä ja nimenomaan sitä positiivista ja ihastuttavaa.

       Venäjällä on yhä kunniassa se perinaisellinen ominaisuus, jota kuvataan sanalla nežnost. Sen voi varmaan kääntää herttaisuudeksi, mutta halukkaille panen tähän wikipedian antaman määritelmän: Нежность — это положительная эмоция, которая сопровождает ласковое поведение в отношениях с любимым человеком. Нежность выражается в особых жестах, мягкости, деликатности, внимании к потребностям объекта нежности, особом взгляде, голосе, заботливом и бережном отношении. Нежность, в частности, позволяет создать переходные отношения от дружеских к любовным. Нежность не обязательно совпадает с интимными желаниями, но может быть ключевым элементом в семейных отношениях.

     Koneen kääntämänä näin: Hellyys on myönteinen tunne, joka liittyy läheisen ihmisen kanssa jaettuun, kiintymystä osoittavaan kanssakäymiseen. Se ilmenee muun muassa tiettyinä eleinä, lempeytenä, herkkyytenä, toisen tarpeiden huomioimisena, erityisenä katseena tai äänenpainona sekä välittävänä ja huomaavaisena asenteena. Hellyys edistää erityisesti siirtymistä ystävyydestä romanttiseen suhteeseen. Vaikka hellyys ei välttämättä kulje käsi kädessä seksuaalisen halun kanssa, se voi olla keskeinen tekijä perhesuhteissa.

Rienaaja

 

Kielen mestareita

 

      Heinrich Heinen Laulujen kirja (Buch der Lieder, arvatenkin viittaus Catulluksen Liber carminum-teokseen) ilmestyi suomeksi 1960-luvulla ja, sopivassa iässä kun olin, kiirehdin heti ostamaan sen.

       Siinähän oli runsaasti akastuneen nuorukaisen tuskaa ja muuta vastaavaa hengenravintoa sitä tarvitsevalle. Oli siellä myös ”Kaksi krenatööriä”, jotka sopivat varmaankin silloin myös meillä aikakauden tunnelmiin.

     Kirjastosta löytyi myös ”Saksanmaa” (Deutschland. Ein Wintermärchen), joka jo heti ymmärsin olevan lahjakasta piruilua oman aikansa politiikasta. Suomennos oli siinäkin niin hyvä, että opin pätkiä kirjasta ulkoa ja etsin sitten pian myös saksalaiset alkutekstit, jotka olivat vielä parempia.

     Juutalainen Heine julistettiin tietenkin aikanaan saksalaisen kirjallisuuden ulkopuolelle, mutta turhaahan hengen maailmassa on yrittää määräilemällä asioita hoitaa. Kiinnostava tyyppi Heine oli ja luulisin, että hän tavoitti saksalaisuudestakin jotakin sangen olennaista, erityisesti reininmaalaisesta preussilaisvastaisuudesta.

     Toki ranskalaisten tuohon aikaan ilmoille päästämä häpeämätön julistus siitä, että Reininmaa olisi liitettävä Ranskaan, aiheutti koko Saksassa suuren haloon, josta tuloksena oli ainakin kansallislaulun asemaan noussut Die Wacht am Rhein.

      Heine ei ollut saksalainen patriootti, vaan kosmopoliitti ja teki tuosta aiheesta pilkkalaulun (ks. Vihavainen: Haun kegel tulokset  ). Upeasti riimitellyssä runossaan hän pilkkasi myös ranskalaisia ja näyttää olleen kykenemätön ymmärtämään sitä nationalistista alkuvoimaa, joka jo tärähdytteli maata noina aikoina. Hän piti kai ihmisiä viisaampina kuin nämä olivatkaan.

Mutta tässä hieman Heinestä:

sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Heinen juttuja

 

Irvileukaisen kaunosielun tarinoita

 

Heinrich Heine, Firenzen öitä. Sisältää myös kertomuksen Bacherachin rabbi. Suomentanut ja selityksen varustanut Amira Al Bayary. Esipuhe H.K. Riikonen. Faros 2006, 175 s.

 

     Heinrich Heinestä on tullut silloin tällöin kirjoitettuakin (vet. Vihavainen: Haun heine tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Hän kuuluu historian voittajiin, mikä ilmenee konkreettisesti hänen patsaastaan, joka sijaitsee Humboldt-yliopiston liepeillä, lähes vastapäätä sitä paikkaa, jossa hänenkin teoksiaan poltettiin 30-luvulla.

      Heinen patsas esittää runoilijaa istumassa rennosti tuolilla pilkallinen ilme kasvoillaan, katse suunnattuna ooppera-aukiolle, entiselle kirjarovioiden paikalle.

      Hän muuten oli se, joka varoitti, että kun kirjoja aletaan polttaa, siirrytään vielä kerran ihmisiin. Heinen aikana oli Saksassa myös opiskelijoiden mellakoita, joissa vastustettiin mm juutalaisia ja poltettiin epäisänmaallisia kirjoja (Hep-Hep riots - Wikipedia).

      Heine oli romanttisen runouden mestari, mutta myös pirullinen ironikko, joka ruoti aikansa ilmiöitä terävästi myös runoissaan.

      Suomeksi käännettynä Heineltä on jo kauan sitten ilmestynyt sekä useimpien tuntema Laulujen kirja (Buch der Lieder) että Saksanmaa (Deutschland. Ein Wintermärchen). Lorelei ja Kaksi krenatööriä ovat meilläkin kuuluneet yleissivistykseen. Jälkimmäisestä on tehty komea laulu, jonka sanomasta on vaikea sanoa, onko se ironinen vai ei (Видео Bing).

     Heine inhosi preussilaisuutta ja näyttää jopa tunteneen sympatiaa Ranskan 1800-luvun alussa esittämälle vaatimukselle liittää itseensä myös Saksan Reininmaa. Siitä reaktiona syntyi Saksassa laulu Die Wacht am Rhein (Видео Bing ), joka itse asiassa toimi varsinaisena kansallislauluna vuosikymmenet.

       Tuo Hoffman von Fallerslebenin Deutschland über alles on sanomaltaan paljon rauhanomaisempi ja herttaisempi ja sitä halukkaat voivat paheksua vain siinä esitettyjen saksalaisen maailman rajojen takia (Etsch/Adige, Belt, Maas/Meuse, Memel/Klaipeda…) (vrt. Vihavainen: Haun deutschland tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

     Mutta onhan sitä siinäkin epäluulon aihetta. Vertaa Russki mir… Niinpä kyseinen säkeistö on poistettu Saksan virallisesta kansallislaulusta.

      Loppuikänsä Heine asui Pariisissa ja lämpeni saintsimonilaisen sosialismin ideoille, mutta hylkäsi sitten nekin. Aito kosmopoliitti hän näyttää olleen, vaikka syntymäpaikka Düsseldorf jakaa hänelle nimettyä palkintoa. Suuri saksan kielen taitaja hän ainakin oli.

      Tässä valikoimassa julkaistut tarinat ovat aikansa muodin mukaisia. Niissä romanttinen rakkaus ja aistillisuus kohtaa makaaberin kuoleman varjon.

       Firenzen öissä kertoja viihdyttää keuhkotautiin kuolevaa neitosta tarinoilla, joissa yhdistyvät aistillisuus ja goottilainen kauhu.

       Tarinoissa on muutamia hillittömän hauskoja kohtia ja ne liittyvät englannin kielelle ominaiseen rumuuteen, Vincenzo Bellinin kammottavaan ranskan kieleen ja Niccolo Paganinin ulkoiseen olemukseen. Kaikkihan nämä ovat asioita, joista ei nykyään saisi tehdä pilkkaa, mutta Heine tekee sen ja tekeepä vielä aivan hävyttömän mestarillisesti. Tässä pieni pätkä, joka koskee Bellinin ranskankieltä:

       Minun ei pitäisi kuvata tätä kielenkäyttöä laatusanalla ”huono”. Huono on tässä aivan liian hyvää. On sanottava kauhistuttavaa, sukurutsaista, maailmanloppua enteilevää. Niinpä, kun oli hänen seurassaan hänen mongertaessaan ranskakielisiä sanapoloisia kuin pyöveli ja lörpötellessään järkkymättä mielettömiä coq-á-l’ânejaan, ajatteli toisinaan, että maailma tuhoutuisi ukkosenjyrähdyksen myötä… Silloin koko salissa vallitsi kuolemanhiljaisuus. Kaikkien kasvoille piirtyi kuolemanpelko joko liidunvalkeana tai sinooperinpunaisena. Naiset eivät tienneet, tulisiko heidän pyörtyä vai paeta. Miehet katselivat tyrmistyneinä housujaan vakuuttuakseen, että heillä todellakin oli sellaiset yllään ja mikä hirveintä, tämä kauhu aiheutti samalla kouristuksenomaisen naurun, jota hädin tuskin saattoi pidättää…

       Tarinat jäävät keskeneräisiksi kuten myös Bacherachin rabbi, josta kyllä oli tarkoitus tulla suuremman teoksen osa. Se on kyllä kiinnostava sellaisenaankin. Käsikirjoituskin ilmeisesti oli olemassa, mutta tuhoutui Hampurin tulipalossa vuonna 1833.

      Kertomuksessa Heine kuvaa juutalaisten onnettomuuksia Reinimaalla. Pyhään pesah-juhlaan eli pääsiäiseen on saapunut vieraiksi kaksi valepukeutunutta miestä, jotka teeskentelevät olevansa myös juutalaisia, mutta salakuljettavat asuntoon kuolleen lapsen. Tarkoitus on syyttää juutalaisia rituaalimurhasta ja aloittaa sen johdosta joukkoteurastus.

       Tällaiset syytökset olivat historiassa yleisiä ja muuan väitetty lapsiuhri, Werner nimeltään korotettiin jopa pyhimykseksi ja hänelle pystytettiin Reinin laaksoon kirkko. Viimeinen tunnettu vastaava syytös oli ns. Beilisin juttu Venäjällä. Bing kieltäytyy antamasta linkkiä siihen.

       Kirjassa Bacherachin rabbi pääsee kylä vaimoineen pakoon, mutta heidän sukulaisensa ilmeisesti jäävät pogromin uhreiksi.

       Juutalaisten vuosituhantinen vaino ja onnettomuudet kuvataan kertomuksessa sydämeen käyvästi, mutta samalla piirretään juutalaisten elämästä ja etenkin synagogassa vietetystä pesah-juhlasta hyvin tarkkapiirteinen ja elävä kuvaus, jossa on myös huumoria.

      Kirja ei sinänsä ole erityisen merkittävä, mutta tapainkuvauksena ja aikansa tuotteena kiinnostava. Käännös on yleensä asiantuntevaa hyvin tarpeellisine selityksineen. Muuan seikka kuitenkin saa hämmästymään.

    Kyseessä on sana Landsknecht, joka on sanatarkasti käännetty ”maarengiks”i ja lukija varmaan kummastelee, miksi maarengeillä kerrottiin ollen vahtikoppi.

     Sana kuitenkin tarkoittaa uuden ajan alun palkkasotureita, joiden laulujakin on säilynyt useita (esim. Видео Bing). Muuan heidän päälliköistään, Florian Geyer oli raakuutensa takia myös natsien suosiossa, eikä sosiaalisen paatoksensa takia ollut vieras kommunisteillekaan.

Aika aikaa kutakin.