Uskonto luo nahkaansa

 

Synkretismin luomuksia

 

Alec Ryrie osui epäilemättä oikeaan puhuessaan uudesta uskonnon muodosta, jossa paholaisella on keskeinen asema kaiken kulmakivenä.

Hitler ei ole kuollut, vaan yhä joka hetki sen rahvaanomaisen uskonnon käytettävissä, joka on länsimaissa seurannut kristinuskoa. Hänen henkensä vaanii meitä koko ajan.

Jumalaa ei tietenkään ole ja olisi jo vaikea löytää sitä ääliötä, joka pitäisi tätä latteutta jotenkin merkittävänä itselleen tai muille. Olemme kuitenkin vasta erään hyvin nopean kehityskulun sellaisessa pisteessä, niin kaukana kristinuskosta, ettemme enää tunnista sitä emmekä vielä tunne sitä seuraavaa uskontoa.

Vielä suurten ikäluokkien lapsuudessa kristinuskolla oli länsimaissa suuri yhteiskunnallinen rooli. Nykyinen arvomaailma oli silloin vielä toukka-asteella.

Nyt sekoittuvat toisiinsa niin kristinuskon jäänteet, itämaiset uskonnot kuin uudet aidosti vakavat käsitykset maailmasta ja niiden ohella ryöppyää villi kasvullisuus, jossa kukoistaa puhdas epä-älyllinen humpuuki ja hokkuspokkus, aina noituuteen asti.

On tietenkin mahdotonta sanoa, millaiseksi tulevaisuus tässä suhteessa muodostuu. Joitakin merkkejä siitä voi ajatella jo näkevänsä. Ilmeistä on, että kyseessä ei ainakaan aluksi ole mikään varsinaisesti korkeatasoisena pidettävä uskomusjärjestelmä, buddhalaisuuden tapaan.

Sen sijaan voitaisiin ajatella, että reaktiona ekspansiiviseen, absurdille perustuvaan islamiin saattaisi kehittyä sen primitiiviselle vanhatestamentilliselle laki- ja tabuajattelulle vaihtoehtona uudenlainen, eklektinen uskonto. Näin näyttää myös Ryrie uskovan.

Kukaties siinä voisi jatkua Straussin ja Feuerbachin immanentin uskonnollisuuden perintö uudenlaisten rituaalien myötä. Islamin primitiivisyyttä vastaan nousisi toinen, myös aidosti uskonnollinen vastavoima, uusi sosiaalinen ”uskonnon alkeismuoto”, jolla olisi niin sanotusti elämää suurempi merkitys.

Mutta juuri nyt näemme vain sen, että kirkot tyhjenevät nopeaan tahtiin ja muutetaan mikä moskeijaksi, mikä kapakaksi. Ne, jotka toimivat, saavat merkityksensä lastentarhojen filiaaleina tai ompeluseurojen rupatteluforumeina.

Katolisen ja ortodoksisen kirkon piirissä kunnioitetaan ja palvotaan yhä, ainakin nimellisesti pyhimyksiä, joiden roolin teologit selittävät apologeettisesti olevan täysin sopusoinnussa monoteismin kanssa. Käytännössä ne ovat kansan mielissä muuttuneet uusiksi jumaliksi, joita rukoillaan mahtavina ja vaikutusvaltaisia olentoina.

Venäjällä pyhän Nikolauksen sanotaan olevan ”melkein Jumala”, joten häneltä sopii toivoa mitä vain. Muita pyhimyksiä riittää auttamaan kuka mistäkin vaivasta. Luetteloita sopivista rukoiltavista on saatavilla.

Jokseenkin ymmärrettävästi pyhimykset ovat yleensä pyyntöjen kohteina ja heidän uskotaan ainakin olevan päteviä välittämään ne hierarkiassa eteenpäin, Jumalalle vaikkapa poikansa kautta.

Jumalan äitiä on syytä pitää pehmeänä ja lempeänä hahmona, joka pyrkii miellyttämään kaikkia, koska hänessäkään ei ole pahaa, toisin kuin pyytäjässä, joka ei oikein kehtaa mennä heti niin sanoakseni virkatien yli kaikkein korkeimman instanssin eteen. Voisi ajatella, että sieltä tulee nopea lähtö.

Tuo yllä oleva saattaa kuulostaa rienaavalta ja hyvä, jos niin on. Se todistaisi kunnioituksesta uskonnollista kokemusta ja ajattelua kohtaan, vaikka ei välttämättä juuri tuon uskontomuodon omaksumista.

Paradoksaalisestihan länsimaissa juuri kehityksen tässä vaiheessa pidetään tärkeänä kunnioittaa kaikkein absurdeimpiakin uskontoja, mikäli ne eivät ole kristillisiä. Ennen kaikkea asia koskee islamia.

Toki myös kristinusko on nimenomaisesti absurdi ytimeltään, kuten sen perustajatkin totesivat. Kirkkoisä Tertullianus  (ks. Vihavainen: Haun quia absurdum tulokset ) kiteytti asian sanoihin ”Credo, quia aburdum” -uskon, koska se on mieletöntä. Näin tapahtuikin Kristuksen palvonnassa parin vuosituhannen ajan, mutta kaikella on aikansa.

Kuten Ryrie taannoin käsitellyssä kirjassaan esitti, meillä on nyt uskonto, jossa vain pahuudella on selkeä hahmo, jota voidaan nimittää Hitleriksi. Sen vastakohta jää itse asiassa toistaiseksi vielä tyhjäksi.

Kuitenkin meillä jo on pyhimyksiä ja marttyyrejä ja jopa profeettoja. Pyhimystä tyypillisimmillään edustaa muuan rivinarkkari, joka kärsi marttyyrikuoleman valkoisuutta edustavan (vaikka ei ”ihan” valkoisen) poliisin käsissä. Hänen hahmonsa on ympäröity punaisella linjalla, jonka ylittäminen aiheuttaa sanktioita koko läntisessä maailmassa.

Kysykää Ano Turtiaiselta, ellette usko. Hänen pikku vitsinsä ”Pink Floydista” herätti valtavan paheksumisen ja toi heti mukanaan rangaistuksen. Floyd ei ollut eläessään pyhimys, mutta eivät monet muutkaan pyhimykset, ajatelkaamme vaikka Pyhää Vladimiria tai Pyhää Olavia. Suuria syntisiä kaikki tyynni!

Kuitenkin marttyyrikuolema riitti Floydin nousemiseen koko sorretun (!) viiteryhmänsä uhrilampaaksi, jonka muiston häpäiseminen olisi loukkaus koko paljon kärsinyttä rotua (tai rodullistettujen ryhmää) kohtaan.

Ehkäpä Floyd nyt suojelee jotakin ryhmää tai joitakin? Kenen kannattaa rukouksessa kääntyä erityisesti hänen puoleensa? Narkkareiden? Rodullistettujen? Pikkukolttosten vuoksi vainottujen? Luulen, että kaikkien ei kannata edes yrittää. Kaiken kaikkiaan pyhimyksen rooli tässä uudessa maailmassa on yhä epäselvä. Vain pyhyys on ilmeinen asia.

On myös profeettoja. He eivät ole loukkaamattomia ja pilkkaajat vainoavat heitä heidän uskonsa tähden.

Ajatelkaamme häntä, joka on aikamme ”Pucelle”, neitsyt, joka nousee johtamaan sotajoukkoja, siis Great Thunberg.

Jeanne d’Arc oli hänkin kaikesta päätellen lievästi (?) epänormaali (ADHD?) narsisti (vrt. Vihavainen: Haun hankala neitsyt tulokset ).

Juuri sellaista epänormaaliutta tarvitaan profeetan ja pyhimyksen toimenkuvaan. Greta on julistanut, että menneet sukupolvet ovat modernisaatiollaan ryöstäneet häneltä nuoruuden, vai oliko nyt lapsuuden. Tuossa näennäisesti vähäpätöisessä asiassa kiteytyy koko maailman pahuus, joka on tullut tänne valkoisen miehen kautta.

Floydin tapaus oli yksi tuhansista, Gretan tapaus yksi miljoonista tai peräti miljardeista, mutta juuri yksilöt antavat kasvot kaikilla muillekin.

Jeesus oli sen sijaan keski-ikäinen ja varsin (kuinka paljon? Liian?) valkoinen mies, jollaisten kärsimykset saavat nykyään osakseen kovin tylyn reaktion edistykselliseltä väeltä: EVVK.

Mikäli ristille olisi naulittu nuori tyttö, mieluiten musta, tai vaikkapa koiranpentu, ei uusi maailma voisi pidätellä kollektiivista liikutustaan.

 Paholaisen me kaikki tiedämme: se on se sama, joka on koettanut peitellä jälkiään matkaan saattamalla miljardeille korkean elintason ja vapautuksen tautien ja tuskan vallasta, mutta onkin samalla vienyt toivon yhdeltä pieneltä ihimiseltä.

Kuten Ivan Karamazov sanoi, Jumalalla ei ole oikeutta tehdä mitään sellaista, jonka hintana on edes yhden viattoman lapsen kärsimys. Emme koskaan anna hänelle anteeksi, koska emme voi emmekä saa sitä tehdä.

Tuo kristinuskon Jumalaa leikkivä hahmo on siis itse asiassa paholainen, taivaasta pudonnut enkeli, Lusiferus, joka toi ihmiskunnalle tulen. Eihän siihen ollut lupaa.

Mutta paholaisen paikkahan on jo varattu. Siellä istuu Adolf Hitler kaikkine puolueineen ja rotuoppeineen. Onko jo aika syöstä hänet istuimeltaan?

Ryrien mielestä näin onkin jo tapahtumassa, mutta hän nyt on vain pieni skribentti Brittein saarilla, joten kenties emme ota hänen tuomiotaan täydestä.

Ryrie jopa uskoo, että Hitler on muutenkin jo aivan last season niiden parissa, jotka maailmaamme nyt ensi sijassa hahmottavat, siis tietoisuuteen heränneiden naisten.

Ja oliko Hitler sen enempää kuin yksi esimerkki valkoisesta miehestä, joka lopulta on kaiken pahuuden takana, tuon toivon menettämisen ja ihmisyyden loukkauksen, jota valkoinen mies on ennen muita aina kyennyt tekemään.

Mustat ovat joutuneet katkeraan ja alentavaan osaansa vain hänen takiaan ja toistavat hänen syntejään ilman omaa syytä.

No, tämä on kieltämättä kiehtova alue, jolla on lupa(?) ajatella mitä tahansa, kenttä on nyt sekasorrossa ja muotoutumassa ties miksi. Viime kädessä pinnalle nousee ja voittajaksi jää se, mitä suuri yleisö (ven. быдло) ehdottomasti kaipaa ja tarvitsee.

Järjellä on sen asian kanssa hyvin vähän tekemistä. Siitä vapautuminen on kaiken uskonnon alku.

Kun venäläiset kuumeen saivat

 

Katsahdus menneeseen

 

Kun tuo tolkuton ja säälimätön Ukrainan sota  nyt näyttää lähenevän loppuaan, voi olla kiintoisaa muistella, millaisia olivat mielialat Venäjällä kymmenen vuotta sitten.

Sosiologit yllättyivät konservatiiviseksi ja vakautta hakevaksi arvioidun Venäjän kansan äkillisestä hurahduksesta sotaisen kunnian (tai sellaiseksi ainakin arvioidun) pöyhistelyn johdosta. Traumaahan siinä paranneltiin, 90-luvun krapulaa.

Pitkä ja tuhoisa sota on varmasti myös jättänyt trauman, jonka laatua emme vielä tunne. On luultavaa, että se selitetään omakasi voitoksi ja jopa suureksi voitoksi aggressorista.

Jossakin vaiheessa mielialat kuitenkin normalisoituvat ja muistelijat, tutkijat ja journalistit tekevät tiettäväksi sen, millaista se sota oikeasti oli. Voisi kuvitella, että raitistuminen on seurauksena oikean informaation vähittäisestä tunkeutumisesta kansan tajuntaan. Kerran se kuitenkin tapahtuu.

Mutta nyt siis kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin. Näin kirjoitin silloin:

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Venäläisen sielun varjo

 

Venäläisen sielun varjostuma

 

Kun Venäjän joukot olivat vallanneet Etelä-Osseetian, eli siis pian 08.08.08. jälkeen, mitattiin kansan mielialaa sosiologisella kyselyllä ja todettiin sen nousseen korkeuksiin. Putinin politiikkaa kannatti 88 prosenttia venäläisistä.

Sosiologien mielestä tuollainen tilanne on epänormaali ja verrattavissa siihen, että ihmisellä on 40 asteen kuume. Ja potilas ei tässä tapauksessa tietenkään ollut Putin, vaan Venäjän kansa.

Krimin liittämisen jälkeen niiden määrä, jotka hyväksyvät Putinin politiikan, on ollut 82-83. Tämäkin on saanut sosiologit ihmettelemään ja etsimään asialle selitystä.

Liberaalin Levada-keskuksen sivuilla asiasta on kesäkuun alussa haastateltu sosiologi Aleksei Levinsonia, joka on kollektiivisen alitajunnan tuntija. Artikkeli on otsikoitu ”Henkinen kuoppa” (Mentalnaja jama).

Levinsonin mielestä Sekä Gruusian sota että Krimin kaappaus ovat toisiinsa verrattavia asioita. Kyseessä on jotakin, joka on ”meidän” tai ainakin entinen ”meidän” ja joka suorittaa petoksen tai aikoo suorittaa sellaisen ja saa rangaistuksensa. Kyseessä on siis oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ja samalla näytetään USA:lle ja EU:lle. Tärkeätä on tyyli: näin Venäjä näyttää miten hommat hoidetaan ”meikäläisittän” ja miehekkäästi. Eurooppalaiset puuhastelkoon pakotteiden ja sääntöjen kanssa, mutta meillä tehdään eikä meinata. Tärkeintä on, että käyttäydytään kuin suurvalta.

Mistä sitten juontuu Venäjän kansan taipumus ryhtyä yht’äkkiä niin innokkaasti kannattamaan juuri tuollaisia asioita? Kannattaa muistaa, ettei Krimin riistäminen Ukrainalta olisi pari vuotta sitten tullut kenellekään edes mieleen. Levinsonin mielestä pelkkä viittaaminen yksipuoliseen propagandaan ei riitä, kyseessä on syvempi trauma.

Se juontaa juurensa vuosien 1985-1993 katkerista kokemuksista. Silloin oli petytty kommunismiin ja  ryhdyttiin suurin odotuksin siirtymään normaaliksi sivistyneeksi valtioksi. Tuloksena oli kaaos, jossa kaksi kolmasosaa kansasta vuosien ajan hakkasi päätään seinään, kaikki hajosi.

 Kriisi oli siis kaksinkertainen, ensin petti yksi ja sitten toinen. Sitten oltiinkin kypsiä ajatukselle Venäjän erityistiestä (osobyj put). Se on siitä hyvä käsite, ettei kukaan ainakaan ole selittämässä, että Venäjä on vaikkapa kehityksestä jäljessä. Ei sillä tiellä ole ketään muuta kulkemassa eikä normeja antamassa.

Levinsonin mielestä kriisi jätti venäläiseen sieluun jäljen, joka on kuin varjostuma röntgenkuvassa. Siitä ei tiedä, mitä se on, mutta selvää on, että kyseessä on hyvin paha asia.

Levinson viittaa myös siihen, että 40% venäläisistä kuitenkin vielä hiljattain ilmoitti sympatisoivansa niitä, jotka protestoivat Bolotnajalla. Venäjällä siis haluttiin vallanvaihtoa, mutta toisin kuin Ukrainassa se ei onnistunut. Ehkäpä ukrainalaisia itse asiassa kadehditaan? Joka tapauksessa heille oli erityinen sokki se, että Venäjän kansa niin yksimielisesti kannatti Krimin riistämistä.

Joka tapauksessa Venäjän kollektiivinen tajunta on nyt Levinsonin mielestä mentaalisessa ja moraalisessa kuopassa, josta on vaikea nousta. Innostuksen huumassa monet ovat vieläpä tulleet sanoneeksi yhtä ja toista sellaista, jota eivät olisi aiemmin pitäneet säädyllisenä. Kun kuume laskee, on mennen kanssa vielä elettävä. Nyt Venäjä tarvitsisi katharsista, ehkäpä Saharovin kaltaista moraalista johtajaa, joka aikoinaan uskalsi sanoa totuuden Afganistanista ja sai mielet muuttumaan.

En epäile Levinsonin pätevyyttä venäläisen sielun tuntijana. Hän on tutkinut sitä muun muassa antamalla ihmisten piirtää kuvia Venäjän ja ulkomaiden suhteesta. Tuloksena on ollut kuvia valtavasta Venäjästä, jota ympäröi vähäpätöinen vihamielinen periferia. Sen raivoaminen vain korostaa Venäjän suuruutta.

Levinson on oikeassa ainakin siinä, että kuume aina aikanaan laskee. Nyt se on havaittavissa Itä-Ukrainan kohdalla, jota vielä maaliskuussa haluttiin kovasti liittää Venäjän yhteyteen. Nyt asenne on jo paljon varovaisempi ja sotilaallista väliintuloakin kannattaa suhteellisen harva (11%  ehdottomasti, 20% yleisesti ottaen kyllä). Sitä vastaan on selvä enemmistö (32% ehdottomasti ei, 24% lähinnä ei).

Kieltämättä nämäkin ovat aika korkeita lukuja ja hyvin yllättäviä sen valossa, mikä venäläisten suhde veljeskansaan on viime vuosikymmeninä ollut. Varmasti suuri merkitys on ollut sillä propagandalla, jonka mukaan venäläisiä Ukrainassa ahdistelevat fasistit ja ”benderiläiset” (Banderan aatetoverit, joita jostakin syytä ruvettiin nimittämään termillä, joka tuo mieleen veijariromaanin sankarin, Ostap Benderin).

Ja mitä me suomalaiset opimme tästä, vai opimmeko mitään? Kun lukee tutkimuksia siitä, miten suhtautuminen eri maihin on Venäjällä viime aikoina muuttunut, voi todeta, ettei Suomea näy vihamielisiksi arveltujen luettelossa. Sen sijaan se löytyy ystävämaiden joukosta ja on suunnilleen Italian ja Mongolian kanssa samalla tasolla. Varsin korkeana pidettävä pistemäärä 5-7 vuosina 2005-2011 on tosin laskenut: vuonna 2013 tuli 4 pistettä ja 2014 3, mutta johtuen tutkimuksen luonteesta (oli nimettävä 5 Venäjälle ystävällisintä maata) on Suomen sijoitus enemmän tai vähemmän satunnainen ja kertonee erityisesti siitä, ettei se monelle tule erityisesti mieleen.

Joka tapauksessa Suomea voi verrata Ukrainaan, joka vielä viime vuonna sai 16 pistettä ja nyt vain yhden. Kovin yllättävää ei ole, että EU:n suosio on nyt pohjamudissa ja 60% suhtautuu siihen enemmän tai vähemmän kielteisesti. Yllätys monelle lienee sen sijaan se, että Kiinan suosio, joka on viime vuosina kasvanut pariinkymmeneen prosenttiin, onkin tänä vuonna harpannut peräti neljäänkymmeneen.

Mutta suurvaltapolitiikka on ennenkin ohjaillut kansojen sympatioita. Muistakaamme vain sitä, miten kuumia russofiilisiä sympatioita heräsi Ranskassa 1800-luvun lopulla, kun siellä huomattiin, että Venäjä, tuo äskeinen vihollinen ja milteipä perivihollinen voisikin auttaa lyömään saksalaiset ja palauttamaan Elsass-Lothringenin. Samalla toteutuisi sekä historiallinen oikeudenmukaisuus että palautettaisiin Ranskan kunnia!

Mutta Suomessa meillä ei ole Venäjän kanssa mitään kalavelkoja selvitettävänä. Tuskin Venäjän kansa edes osaa olla katkera suomalaisten torjuntavoitosta, koska siellä luullaan, että sodan voittivatkin venäläiset. Minun ainakin olisi vaikea kuvitella, että sodan syy voisi löytyä vaikkapa jonkun puolihullun dosentin keittelemästä lapsenruokkojutusta. Ei Venäjän kansa sentään niin ailahtelevaa liene.

Alueellisessa mielessä Venäjä on varmastikin tällä suunnalla tyydytetty eikä meillä ole mitään syytä hankkia itsellemme ikävyyksiä niiden ristiriitojen takia, joita joillakin toisilla Venäjän kanssa saattaa tulla.

 

Heil, heil siellä, heil heil täällä...

 

Hitlerin ajan päättyessä

 

Alec Ryrie, La era de Hitler y como sobrevivir a ella. Traducción de María Antonia de Miquel. Gatopardo ensayo 2025, 217 s.

 

Tämän kirjan kirjoittaja on uskontohistorioitsija, joka on erikoistunut 1500- ja 1600-lukujen Englannin ja Skotlannin historiaan. Kirja on ilmestynyt englanniksi tämän vuoden lokakuussa ja samaan aikaan myös espanjaksi.

Kirja on itse asiassa pitkä essee, joka käsittelee noin sadan vuoden aikana tapahtunutta länsimaisen arvomaailman, itse asiassa vallitsevan uskonnon muutosta. Uskontohan on kollektiivinen arvojen ja sääntöjen systeemi. Kirja nojautuu tiettyihin sinänsä harvoihin lähteisiin, jotka oletetaan suuria kokonaisuuksia edustaviksi eikä vailla perusteita.

Lyhyesti sanoen, tarina kertoo kristillisyyden alasajosta läntisessä maailmassa ja uuden arvomaailman noususta. Sitä paitsi se haluaa myös ennustaa tulevaa kehitystä, mikä tehdään kirjan viimeisessä luvussa.

Nimessä mainittu Hitlerin aika ei viittaa Adolf Hitlerin elämän ja toiminnan kauteen, vaan siihen periodiin, joka alkoi 1940-luvulla, saavutti huippunsa 1960-luvulla ja on nyt antamassa tilaa uudelle arvomaailmalle.

Ennen Hitleriä ja hänen aikanaankin elettiin vielä kristillisessä maailmassa. Ensimmäinen maailmansota käytiin sivilisaation puolesta, ainakin anglosaksisen diskurssin mukaan.

 Toinen maailmansota nimettiin selkeämmin taisteluksi juutalais-kristillisen arvomaailman puolesta. Hitler ei vielä silloin edustanut absoluuttista pahaa, vaan ennen muuta vaarallista vihollista. Holokaustikehys sodalle syntyi vasta myöhemmin sodan jälkeen, jolloin juutalaisten kansanmurha paljastui.

Toisen maailmansodan jälkeen ajatus kristillisestä arvomaailmasta hiipui ja sen tilalle tulivat heti universaalisiksi katsotut ihmisoikeudet. Absoluuttista hyvää ei enää oletettu Kristuksen hahmossa kaiken perustaksi, eikä hänen kärsimyksensä enää merkinnyt suurinta asiaa maailmanhistoriassa.

Itse asiassa siihen lakattiin viittaamasta, vaikka se oli vuosituhantinen kulttuurin ylivertainen referenssi.

Vielä vuonna 1948 ilmestynyt teos ”The Greatest Story Ever Told” tarkoitti Jeesuksen elämää, mutta pian se jäi taka-alalle. Absoluuttisen hyvän sijasta arvomaailman tukijalaksi tuli ajatus absoluuttisesta pahasta, joka henkilöityi Hitleriin ja natsismiin.

Internetissä tunnetaan Godwinin laki, jonka mukaan minkä tahansa netissä käydyn kiistan pitkittyessä kasvaa Hitlerin mainitsemisen todennäköisyys, lähestyen yhtä, eli siis varmuutta. Hitler ja natsismi hallitsevat asioita, jotka eivät itse asiassa liity niihin millään tavalla, aina siirtolaisuupolitiikasta koulutuspolitiikkaan. Jossain vaiheessa niihin viimein jopa vedotaan.

Aiemmin pyhäinhäväistyksellä tarkoitettiin kristinuskon arvojen rienausta, nyt sillä tarkoitetaan rienaavaa tai kevytmielistä suhtautumista holokaustiin tai natsismiin.

Hakaristin tai Hitler-tervehdyksen myötä kuka tahansa joutuu todennäköisesti yhteiskunnan hylkiöksi. Anglosaksisessa maailmassa punaisen linjan ylittänyt saa varautua työnsä ja titteleidensä menettämiseen. Itselleni tulee tässä mieleen paralleeli Leninin asemasta Neuvostoliitossa ja hänen hahmoaan ympäröineestä punaisesta linjasta.

Absoluuttinen pahuus eräänlaisena ”pyhänä” eli koskemattomana arvona ei kuitenkaan voi olla merkitykseltään positiivinen. Itse asiassa se on tyhjä.

Positiivisten arvojen korvikkeina arvoina nousivat sodan jälkeen esille niin sanotut ihmisoikeudet, jotka julistettiin universaaleiksi. Niissä on sekin ongelma, ettei niitä voi millään sitovasti perustella. Pahempaa on, että niiltä puuttuu lähes kokonaan positiivinen sisältö.

Ihmisoikeudet eivät kerro mitään ihmisen velvollisuuksista eivätkä hänen elämälleen sopivista tavoitteista. Sana ”hyve” on tässä kontekstissa aivan vieras käsite. Nuo arvot ovat uskonnollisessa mielessä tyhjiä, vaikka punaisen viivan nekin tarjoavat, sanoisin puolestani.

Kirjoittaja selostaa sangen kiinnostavasti kristillisyyden hiipumista ja sen vaiheita, sellaiset henkilöt kuin Reinhold Niebuhr ja Martin Niemöller, J.R.Tolkien ja C.S: Lewis ovat tässä yhteydessä tärkeitä anglosaksisen maailman kannalta.  Sadut ovat jopa erityisen tärkeitä tarjotessaan kanavan punaisten linjojen ylittämiselle.

Näkökulma on siis atlanttinen. Suomalainen lukija huomaa ennen pitkää, ettei se ole lainkaan suomalainen, minkä pitäisi antaa hänelle ajattelemisen aihetta ja omanarvontuntoa. Meillä on kuin onkin oma historiamme ja yritykset vääntää siitä anglosaksinen ovat pelkästään säälittäviä.

Oman ajattelun sijaan olemme saaneet nähdä, miten atlanttiset ongelmat on omaksuttu oman akateemisen nuorisomme piirissä aivan kritiikittömästi ja järjettömästi. Muistettakoon, ettei edes 1930-luvun ylioppilasnuoriso suinkaan matkinut Italiaa ja Saksaa kritiikittömästi.

Kun eräänä päivänä näin kymmeniä (satoja?) nuoria makaamassa rähmällään Senaatintorilla ja kertomassa englanniksi ”I can’t breathe”, ymmärsin, ettei kritiikittömällä tyhmyydellä ole mitään rajoja.

 Yksi amerikkalainen narkomaani sai oman älymystönä itseään pitävän nuorisojoukon rähmälleen amerikkalaisen ”Black Lives Matter”-liikkeen eteen,  vaikka koko liike oli silminnähtävän falski jo kotimaassaan.

Ryerie kuitenkin jostakin syystä pitää tätä uutta rotuun ja kolonialismiin liittyvää maniaa jo eri asiana, kuin sitä Hitler-keskeistä korvikeuskontoa, joka sodan jälkeen rakennettiin. Itse olisin tässä suhteessa skeptinen. Molemmat ovat samaa länsimaisen kulttuurin flagellantismia.

Kirjoittajalla on runsaasti hienoja oivalluksia, joilla hän särvittää teesejään. Teesit ovat kenties joskus liiankin uskallettuja, mutta mitä virkaa olisi esseillä, ellei niissä uskallettaisi mennä kaikkien varmuuksien yli?

Tärkeä kysymys on, mitä meillä nyt on länsimaisen uskonnon suhteen odotettavissa. Sitä emme tietenkään voi tietää. Ryrie joka tapauksessa katsoo, että käynnissä oleva kulttuurisota tulee nostamaan myös kristillisen perinteen piiristä löytyvät tietyt perusarvot kunniaan.

Nuo arvot ovat puhtaasti länsimaista traditiota ja erottavat meidät muista kulttuureista, jotka ovat nyt ekspansiivisia ja jotka kaikin mokomin saavat luvan kukoistaa omalta pohjaltaan. Emme voi määrätä maailmalle mitään universaalia arvojen järjestelmää.

Nyt alamme jo ymmärtää, ettei maailma ole muuttunut toisen maailmansodan jälkeisen YK-ideologian mukaiseksi eikä suurin osa siitä ole lainkaan kiinnostunut Hitleristä, ainakaan arvojensa tukipylväänä.

Käynnissä on arvomaailmojen kohtaaminen, jossa myös länsimailla on kaikki syyt rakentaa oman traditionsa pohjalle. Nöyryys ja katumus, parannus ja lunastus eivät ole mitään yleismaailmallisia ”luonnollisia” arvoja, mutta eivät myöskään yritä kieltää muita seuraamasta omia traditioitaan.

Läntisen maailman on nyt rakennettava niiden varaan. Hitlerin aika on jäämässä taa ja hyvä niin. Kirjoittaja ei kuvittele mitään uutta uskonnollista renessanssia, vaan näkee kulttuurin ja tradition muuttumisen historian normaaliksi ominaisuudeksi.

Uskonto jokaisella sivilisaatiolla joka tapauksessa on, olipa se miten maallistunut tahansa. Sen sisältönä on kehyksen antaminen ihmisen elämälle ja yhteisön tavoitteille. Hitler oli uskontomme tukipylväs vuosikymmeniä, mutta pärjäämme me ilman häntäkin. Ainakin minä uskon  niin.

 

Luulosta katkeraan tietoon

 

Suuri illuusio

 

Vuonna 1909 englantilainen kirjaolija Norman Angell julkaisi kirjan ”Suuri illuusio”, jossa hän todisti, että mikään valtio ei nykymaailmassa voisi hyötyä sodasta. Mikäli sota kuistenkin syttyisi, se ei kestäisi kauan, koska realiteetit tulisivat pian vastaan.

Angell uskoi valtioiden taloudelliseen keskinäisriippuvuuteen ja siihen, että toisia kansoja orjuuttamalla ei niistä yksinkertaisesti voitaisi hyötyä. Vapaat taloussuhteet sen sijaan palvelisivat kaikkien osapuolten etuja.

Luulisin, että nykymaailmassakin asiasta vallitsee yhä konsensus, sikäli kuin se koskee aseellisen valloituksen hyötyjä. Muutenhan tuo Angellin logiikka ei toiminut ja se tapahtui ihmisten irrationaalisuuden tähden. Kremlin pässinpää lähti soitellen erikoisoperaatioon, mutta saikin sodan.

Bertrand Russell todisteli maailmansotien välillä, että ihmiskunnan toivo oli ihmisten terveessä itsekkyydessä. Eihän kukaan, joka ymmärtää, mitä sota merkitsee, voisi sitä itselleen toivoa. Sodan voisivat aloittaa vain irrationaaliset masokistit, joita elähdyttävät elämää suuremmat ihanteet. Niissä irrationaalisuuden mahdollisuus juuri piilee.

Luulen, että hän oli oikeassa. Se 1900-luvun alun suuri illuusio koski juuri tuota ihanteeksi nostettua ihmisen kykyä ja halua toimia rationaalisesti omaksi hyväkseen. Sille monet tuhahtivat halveksivasti. Siinähän on kyse kauppamiehen filosofiasta, jota korkeampiin päämääriin pyrkivät henget aina halveksivat.

Toinen maailmansota antoi kuitenkin ihmiskunnalle sellaisen opetuksen, että sodasta tuli itse asiassa joksikin aikaa suorastaan rivo käsite, josta pysyteltiin kaukana. 1960-luvulla nousi läntisessä maailmassa suuri pasifismin aalto, jonka kärjessä vanha Russellkin esiintyi. Sota assosioitiin raadolta haisevaan militarismiin, joka taas oli hyvin lähellä primitiivistä rikollisuutta, ellei sitten paljon pahempaa.

Edes puolustussotaa eivät monet hyväksyneet ja Suomessakin arkkityyppinen radikaali Pentti Linkola kirjoitti pamfletin, jossa hän selitti, että olisi ollut parempi lähettää koko Suomen kansa Siperiaan kuin tapattaa rintamalle ketään viatonta nuorukaista. Hän ei maininnut mitään terrorista ja joukkohaudoista, jotka olivat alistujaa odottamassa.

Kyseessä oli siis ilmeinen Dostojevskin kuvaama ongelma jutussa Ivan Karamazov vs. Jumala. Mikään ei voinut oikeuttaa viattomien kärsimystä, ei ainakaan, mikäli ei menty uskonnolliseen ratkaisuun eli siis obskurantismiin.

Sodalla on toki aina ollut omat puolustajansa ja jos kyseessä on puolustussota, sen oikeutusta on vaikea kieltääkään. Sitä voi jopa ihailla, ellei vallan ihannoida. Alfred de Vignyn ”Servitude et grandeur militaires” on asian klassinen esitys (ks. Vihavainen: Haun sodasta rauhaan tulokset ).

Kunn joskus 1960-luvulla kuuntelimme, miten venäläiset lauloivat Jegeni Jevtušenkon runoon sävellettyä laulua ”Haluavatko venäläiset sotaa?”, saatoimme olla vakuuttuneita siitä, että eivät taatusti halunneet. Sota oli liian hyvin muistissa ja tiedettiin, mitä sillä oli tarjottavana (vrt. Vihavainen: Haun voittomania tulokset).

Mutta ei sitä sotaa enää muisteta, korkeintaan muistetaan muistaminen ja komeat voiton peijaiset. Täytyy sanoa, että olin aika imponoitu siitä, kun jotkut nuoret venäläiset nulkit alkoivat esittää iskulausetta ”Voidaan ottaa uusiksi!” (Možem povtorit). Näissä sanoissa oli jo mukana koko pimeyden ydin.

Nyt on sitten otettu vähän uusiksi, vaikka nykyinen sota olikin vain kalpea varjo1940-luvun tuhoamisorgioista ja Venäjän selusta on säästynyt pahemmilta vaurioilta.

Entäpä, jos Moskovaa ja Pietaria olisi oikein kunnolla pommitettu niin, että lämmön, veden ja energian saanti olisi loppunut miljoonilta? Sellaistahan yritettiin Kiovan, Harkovan ja muidenkin Ukrainan kaupunkien kohdalla. Kyllähän se voisi onnistuakin.

Ihminen, kaikessa irrationaalisuudessaan tuskin olisi tuollaisen onnettomuuden takia halunnut sotaa lopettaa, vaan olisi vaatinut kaksin- tai kolminkertaista kostoa. Kun mielipuolisuus pääsee valtaan, se pysyy kiinni kuin Tasmanian piru.

Onko Venäjä nyt niin tyytyväinen sotansa tuloksiin, että voidaan odottaa sen heti, kun on mahdollista, turvautuvan samoihin temppuihin?

Epäilen sitä kovin. Julkisesti ”voittoa” varmasti ylistetään yltä kyllin ja jopa jollakin tasolla vakuutetaan asiasta ihmisten tyhmä enemmistö. Opetus on kuitenkin niin kova, että se puhuu itse puolestaan niille jotka valtiosta ovat vastuussa.

”Meillä sitä vaan voitosta huudetaan, vaikka jokainen näkee, että meillä on turpa veressä” ilmaisi asian talvisodan jälkeen muuan puna-armeijalainen, jonka lausahdus ikuistettiin ilmiantajan kautta NKVD:n papereihin.

Halutaanko sitten ihan oikeasti lisää samanlaista? No ehkä nyt ei sentään.

Kun vääryys vallan saa

 

Totuuden hetki

 

Tässä on nyt jo muutaman vuoden ajan saatu kuulla ja lukea asiantuntijoiden ja muidenkin povaajien kertomuksia siitä, miten tuossa Ukrainan sodassa ehdottomasti käy.

Iltapäivälehtien tietojen mukaan Putin on ollut kuolemaisillaan jo useamman vuoden ja tutkijat ovat hyvin vakuuttavasti todistelleet, ettei Venäjä voi enää montaa viikkoa kestää.

Tuota katsellessa on tullut  mieleen vanha vitsi, jonka mukaan Neuvostoliiton virallinen uskonto on ”zavtrabuddismi” (завтрабудизм, vrt. zavtra budet -huomenna se tulee, tapahtuu).

Huomautan, että talvisodankin menestykset nostattivat aikoinaan optimisin, joka tarttui jopa J.K. Paasikiveen. Väinö Tannerin mukaan ”tuo varonainen mies” yhtyi jo hänkin siihen laajalti levinneeseen ajatukseen, jonka mukaan Suomen aseellinen toiminta saattaisi olla se maailmanhistoriallinen tekijä, katalysaattori, joka romahduttaisi koko savijalkaisen jättiläisen, Neuvostoliiton.

Niinhän ei toki tapahtunut, mutta tätä taustaa vasten kai ymmärrämme paremmin sen, miksi koko Suomi niin katkerasti itki ja suruliputti, kun Moskovan rauhan ehdot julkaistiin.

Eihän siinä näin pitänyt käydä. Koko Karjalan riistäminen Suomelta oli ilmiselvä vääryys ja sen kohtuuttomuutta alleviivasi se, ettei vihollinen ollut edes päässyt niille rajoille, joita se vaati. Sitä paitsi verta oli vuodatettu tavattomasti. Eikö se ollut jo syy saada aikaan kohtuullinen lopputulos?

Molotovin virallisen lausunnon mukaan veren vuodattaminen oli nimenomaan syy saada paljon enemmän alueita, kuin ennen sotaa oli vaadittu. Veri oli vuotanut ilman Neuvostoliiton syytä, kertoi neuvostohallituksen päämies ja tarkoitti sillä, ettei Moskovassa ollut lainkaan varauduttu sellaiseen vastarintaan ja jättitappioihin, kuin sitten saatiin kokea. Jonkin oli siitä maksettava.

Jokainen kai ymmärtää, ettei enempää Stalin vuonna 1939 uin Putin vuonna 2022 halunnut mitään sotaa, vaan käski suorittamaan sotilaallisen pikaisen ja tyylikkään operaation, jollaiselle oli pätevät geopoliittiset syyt ainakin omasta mielestä.

Sitten taas kävi niinkin kävi. Tässä sitä ollaan ja kuusinumeroinen määrä sotilaita on tapettu molemmin puolin. On yhä uudelleen maksettu paljolla verellä, vaikka ei tiedetä, mitä sillä voi saada. Tietenkin haluttaisiin kaikki mahdollinen.

Euroopassa sotaa seuraava lehteriyleisö ja erityisesti nenäliinojaan huiskuttavat naiset ovat lähes hysteerisesti vaatineet, ettei hyökkääjälle saa antaa mitään siitähän se vain innostuu eikä oikeutta enää sitten maailmassa ole.

Kannattaisi kuitenkin muistaa, että se rajakiista, josta sota sitten kehkeytyi, syntyi todellisen ongelman ympärille. Niin vakavat ongelmat, jotka synnyttävät aseellista toimintaa, on ratkaistava kestävällä tavalla. Yleensä tosiaan tarvitaan muutoksia eikä pelkkiä julistuksia.

Venäjä meni tässäkin asiassa koheltamaan voittamattomuuteensa luottaen ja maalasi itsensä nurkkaan, mistä seurasi kansainvälinen eristyminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tuota ongelmaa olisi syytä ratkaista.

Yleensä toimiva ratkaisu syntyy vain sellaisessa ilmapiirissä, jossa asioista voidaan keskustella järkevästi. Versailles’n rauhaa solmittaessa ilmapiiri oli pahasti tulehtunut. Sitä se on nytkin.

On outoa havaita, että jopa Suomessa järkevä keskustelu tästä aiheesta on jo kauan ollut mahdotonta. Mitään vaihtoehtoja ei ole pidetty mahdollisina, lukuun ottamatta koko Venäjän pilkkomista halukkaiden saataville. Ongelmana kuitenkin on, ettei se halua, eivätkä muut pysty pakottamaan.

On tarvittu kolmas voima, jolla on muutakin kuin iskulauseita takanaan. Se on nyt tullut, mutta kun Trump ja Putin esittävät oman varianttinsa verenvuodatuksen lopettamisen ehdoksi, se torjutaan suuresti kauhistuneina. Sotaan ei kuitenkaan ole voimaa sekaantua, vaikka haluakin olisi. Eurooppa on tässä pelissä pelkkä eunukki, jonka kimeä ääni herättää korkeintaan hilpeyttä, jos sitä korotetaan.

Moraalista närkästystä on ilma sakeanaan, minkä voi ymmärtää, Oudompaa on, että se kohdistuu myös ukrainalaisiin nuoriin miehiin: miksi he eivät halua kuolla maansa puolesta? Eurooppalaisuus edellyttäisi sitä, ainakin Tyrtaioksen ”Ateenalaisten laulun” perusteella arvioiden.

Onhan tässä tosiaan verta vuodatettu sammioittain. Onko se syy vuodattaa aina vain lisääkin, vai olisiko mahdollista ajatella, että nyt riittää jo tätä sorttia, jota on jo kokeiltu? Älkää kysykö naisilta, jos haluatte jälkimmäisen vaihtoehdon.

Mutta kun on rahat loppu, niin ne ovat loppu, vaikka kuinka olisi ison talon poika, sanoo vanha sanaparsi.

Ehkä Venäjän voisi kukistaa jo huomenna, mutta ehkä se venyisikin ylihuomiseen ja ehkäpä sitäkin kauemmas. Ehkä konflikti jäätyisi ikuiseksi, muistuttamaan Koreoiden välisiä suhteita? Minkä ongelman se ratkaisisi ja kuka siitä hyötyisi?

Kaikilla varianteilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Talvisodan rauha oli tavattoman raskas ja aivan ansaitsematon pakkorauha, mutta siihen suostuttiin ja se kestettiin. Ehkäpä Ukrainassa voitaisiin tehdä samoin?

Tässä vielä pari pohdintaa asiasta silloin, kun tapettuja vielä oli suhteellisen vähän:

 

maanantai 28. maaliskuuta 2022

Verellä ostamisesta

 

Veren hinta ja rauha

 

Katselin tässä netistä ukrainalaisten haastatteluja aiheesta, millaiset rajojen pitäisi olla sodan jälkeen. Haastattelu oli venäjäksi, jota ukrainalaiset yleensä osaavat yhtä moitteettomasti kuin irlantilaiset osaavat englantia.

Nuo mummot ja vaarit ja muut kadunmiehet eivät näyttäneet olevan ainakaan stereotyyppisiä fasistisia banderalaisia tai edes benderiläisiä (ks. Bender, Ostap, Turkin alamainen), joista on niin paljon puhuttu. Tavallisia pieneläjiä ne kaiketi olivat, sitä lajia, joka haluaa elää rauhassa, kasvattaa lapsia ja säilöä syksyisin marjoja ja sieniä.

Mielipiteet tuosta raja-asiasta olivat heillä yleensä aika selvät: rajat on palautettava täsmälleen sellaisiksi, kuin ne olivat ennen sotaa. Myös Krim kuuluu Ukrainalle. Meidän pojat ovat niin paljon verta vuodattaneet, että muunlainen ratkaisu on mahdoton hyväksyä.

Tämä verenvuodatukseen ja rauhanehtoihin liittyvä kysymys on tietenkin ikivanha ja ikituore. Talvisodassa suomalaiset saivat tapettua sellaisen määrän puna-armeijalaisia, että heidän käsityksensä mukaan siitä olisi pitänyt jo koitua jonkinlainen palkintokin.

Omia poikia meni myös viisinumeroinen luku ja ajatus siitä, että nuo uhrit olivat ”lunastaneet maan”(?), oli voimakkaasti esillä. Muistettakoon talvisodan romaanikilpailun voittaja: Viljo Sarajan Lunastettu maa. Se oli viritykseltään hyvin uskonnollinen ja paatoksellinen kirja, jossa lienee melko lailla välittynyt ajankohdan henki.

Mannerheimkin puhui aikoinaan miekkavalassaan heimomme veren kastelemasta, pyhästä Karjalan maasta. Tuo veri antoi oikeuden tuohon maahan.

Mitä venäläisiin tulee, autonomian ajan lopulla ns. Suomi-syöjät puhuivat myös siitä, että koko suuriruhtinaskunta on venäläisellä verellä ostettua maata. Oli suurta vääryyttä, että suomalaiset olivat tosiasiassa perustaneet siellä oman hallintonsa ja tuskin edes sietivät venäläisiä vierainaan. Niinpä Suomi oli valloitettava takaisin.

Koko ajatus siitä, että maata ostettaisiin verellä, on outo. Oman maan, synnyinseudun puolustaminen aseellisesti on toki ehdottoman normaali asia, mutta imperiumin rakentaminen väkivalloin ei tule yhtään sen oikeudenmukaisemmaksi siitä, että siinä menetetään myös omia sotilaita.

Myös puolustaja menettää niitä. Kumman uhria siis voitaisiin pitää arvokkaampana? Riippuuko asia kuolleiden määrästä?

Asialla on joka tapauksessa ollut käytännön merkitystä ja on yhä. Imperialistisen valtion on hyvin vaikea luopua sellaisesta ryöstösaaliista, jonka saamiseksi on tapatettu huomattavan suuri määrä miehiä.

Ajatelkaamme talvisotaa. Heti sen alussahan solmittiin Neuvostoliiton ja Kuusisen hallituksen välinen sopimus, jossa Suomi luovutti kannakselta suunnilleen sen alueen, joka oli ollut tarkoitus liittää emämaahan jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Siinä ei ollut yhtään kaupunkia mukana.

Vastineeksi Suomi sai valtavat alueet Itä-Karjalasta, ei suinkaan sitä kaksi kertaa suurempaa aluetta, josta oli puhuttu neuvotteluissa, vaan kymmeniä kertoja suuremman alueen, johon kuuluivat, kuten sanottiin, Itä-Karjalan varsinaisesti karjalaiset alueet, Aunus ja Uhtua siinä luvussa.

Toteutettiin siis Suur-Suomi ja muistettakoon, että sopimus astui heti voimaan eikä ollut siis mikään propagandalupaus. Sen ratifiointi piti suoritettaman mahdollisimman pian Helsingissä, mutta odottaa yhä tekemistään ja koko sopimus lieneekin katsottava rauenneeksi, kun toinen osapuolikin menetti jo aikoinaan tunnustuksensa.

Sen sijaan, että urhoollisesti taistellut Suomi olisi saanut lisää alueita, siltä riistettiin suuri määrä entisiäkin. Talvisodan päättymisen johdosta pitämässään puheessa Molotov motivoi asiaa sillä, että niin paljon verta oli vuotanut ilman meidän syytämme.

Tämähän kuulosti pilkanteolta, mutta luultavasti Molotov oli omalla tavallaan oikeassa: eihän sitä Moskovassa ollut ajateltu, että puna-armeija joutuisi oikeasti taistelemaan, tarkoitus oli suorittaa parin päivän erikoisoperaatio, jonka lopputuloksesta oli jo sovittu.

Rauhanehtoja Molotov kuvasi erityisen jalomielisiksi muun muassa siksi, että Suomi sai pitää Petsamon. Hänen mielestään ne antaisivat hyvän pohjan ystävällisten naapurisuhteiden kehittymiselle.

Suomalaisten korvissa koko puhe oli pilkantekoa ja vielä pahempaakin. Siinähän myös väitettiin suomalaisten soveltaneen epäinhimillisiä taistelutapoja ja koko puheen ilmeinen tarkoitus oli sumutus: haluttiin kaikkien unohtavan, mitä oli joulukuussa tullut sovittua ja puhuttua. Syypää oli Suomi ja sai nyt ansaitun rangaistuksensa.

Kun Ukrainaan nyt jossakin vaiheessa tulee rauha, olisi tärkeää, että se olisi oikeudenmukainen ja voisi tyydyttää kaikkien osapuolten kohtuullisia ja perusteltuja vaatimuksia. Se, että paljon verta on vuotanut, ei voi kummallekaan osapuolelle olla se kaikkein pätevin ja vihoviimeinen argumentti väkivaltaisen rauhan puolesta. Rajanmuutokset ovat todennäköisesti tarpeen, elleivät osapuolet tyydy autonomian tapaisiin takuisiin vähemmistöille.

Uusien rajojen määrittelemiseksi ja niiden kollektiiviseksi siunaamiseksi olisi tarpeen uusi ETYK, kuten olen aina silloin tällöin yrittänyt sanoa. Mikäli esimerkiksi Venäjä vetää ne yksipuolisesti ja siunaa ne sitten itse järjestämällään kansanäänestyksellä, jonka puolueettomiksi tarkkailijoiksi kutsutaan joitakin puolihulluja putinoideja, on ainekset seuraavaa sotaa varten jo valmistettu.

Suuret miestappiot ja tuhotyöt katkeroittavat takuuvarmasti mieliä ja vaativat ihmisten mielissä kostoa. On selvää, ettei hyökkääjänkään puolella ymmärretä tappioiden olevan itse asiassa itse aiheutettuja, vaan uskotaan mieluummin oman TV:n levittämiä houreita.

Epäoikeudenmukaisiksi koetut kostorauhat ovat joka tapauksessa myrkkyä kansainvälisille suhteille. Ukraina on osoittanut suurta yksimielisyyttä ja urhoollisuutta, ja enimmät vastapuolen propagandistiset puheet ovat jo pelkästään sen ansiosta menettäneet uskottavuutensa.

Ei kuitenkaan ole realistista odottaa, että rauhasta voisi tulla Ukrainan sanelema. Myöskään venäläisten häpeämättömät vaatimukset Ukrainan valtion aseistariisunnasta ja sen sisäisten asioiden sanelusta tuskin menevät läpi missään neuvotteluissa. Nehän ovat luonteeltaan pikemmin sellaisia ultimaatumeita, joihin myöntymisen niiden esittäjä itsekin tietää mahdottomaksi.

Venäjä on nyt menettänyt kasvonsa eikä niitä enää takaisin saa. Suostuuko se sellaiseen rauhaan, joka merkitsee luopumista Ukrainan herruuden tavoittelusta, jää nähtäväksi. Sellaisilla ehdoilla rauha saattaisi joka tapauksessa olla myös Ukrainan kannalta hyväksyttävä. Veriuhrit ovat tosiasia kummallakin puolella ja vaativat tulla muistetuiksi.

Putin on erikoisoperaationsa joka tapauksessa hävinnyt: Ukraina ei tule mukaan Venäjä-johtoiseen Euraasian liittoon, eikä sinne halua enää kukaan muukaan. Mikäli sellaista yhteisöä halutaan rakentaa ja ylläpitää pistimillä, siitä voi tulla vain kansainvälisen yhteisön irvikuva, joka on kaikkien vihan ja pilkan kohteena.

 

Paholaisen inkarnaatiot

 

Narsisti Andalusiassa

Michel de Castillo. Tara. Suomentanut Katri Ingman-Palola. WSOY 1963, 339 s.

 

Blogeissa jo pari kertaa mainittu, hirveän lapsuuden kokenut ranskalais-espanjalainen kirjailija Michel de Castillo kuvaa tässä romaanissaan ajanjaksoa 1920-luvulta Espanjan kansalaissotaan.

Luulen, että kirjan ymmärtämiseksi on otettava huomioon hänen oma kokemuksensa hylättynä lapsena ja kenties myös nostalgia, joka joskus 1950-luvulla kohdistettiin kansalaissotaa edeltävään maailmaan.

De Castillon tyyli on etenkin kirjan alussa laulavan runollista ja suurtilallisten Andalusia kuvastuu siinä jonkinlaisena paratiisina, jossa miehet olivat todellisia miehiä ja naiset ihania kuin enkelit.

Andalusialaisen caballeron suurimpiin omaisuuksiin kuului kunnia ja nimenomaan itsekunnioitus. Intohimokaan ei saanut sitä vahingoittaa, niin vastustamatonta kun se voi ollakin.

Mitä muuten tuohon kuvitteelliseen Andalusiaan tulee, sen kansa kuvataan sielultaan kyllä runolliseksi ja elämän ja kuoleman draamaa ihmetellen rakastavaksi. Se ilmenee muun muassa härkätaistelujen nousemisessa juuri siellä elämää suuremmaksi harrastukseksi, asiaksi, joka herättää todellista hartautta.

1960-luvun italialainen elokuva ”Verta ja hiekassa” (Francesco Rosi: Il momento della verita) oli tämän asian perinpohjainen rienaus. Olisi kiinnostavaa tietää, miten sitä arvosteltiin aikansa Andalusiassa.

Uskontoon taas täällä suhtaudutaan hieman kahtalaisella tavalla. Prelaatteja ja munkkeja halveksitaan ja saatetaan sanoa, että he levittävät ympärilleen pahaa hajua, joten heistä pitää pysytellä erossa.

Kuitenkin pääsiäisviikon -semana santa- kulkue Sevillassa lumoaa kaikki tuhansine viittaa kantavine katujineen ja kannettavine pasoineen, pyhiä tapahtumia esittävine telineineen. Se saa jopa uskontoon varsin nuivasti suhtautuvan caballeron liikutuksesta heikoksi.

Tuon voin hyvin uskoa. Tuhansien ihmisten kulkue viime keväänä Málagassa oli unohtumaton elämys.

Mutta siinä kyseessä on ennen muuta kansanjuhla. Kirjailijan mukaan sen laulussakaan ”ei ole  mitään kristillistä. Se tuntuu syntyneen aikojen syvyyksistä rodun elinvoiman todistajana. Se on vakavan ja intohimoisen Itämaan viesti, rodun, joka kauhistuu kuolemaa, koska se niin suuresti rakastaa elämää. Se itkee juutalaisin mdulaatioin Kristuksen kuolemaa.

Toki asiaan kuuluu ihmeiden odottaminen ja niiden anominen Seitsemän tuskan neitsyeltä, Macarenalta. Pyhä neitsyt ei täälläkään ole yksi, vaan hänellä on monta ilmenemismuotoa kuin antiikin jumalilla. Muuten, Andalusia oli roomalaisten aikanakin koko valtakunnan roomalaisin osa, todistaa muuan patriootti.

 Tässä helteiden ja intohimojen maassa kasvaa kirjan sankaritar naiseksi. Hän saa mieluiseksi yllätyksekseen kuulla jo ensimmäiset ”piropos” -kohteliaisuudet, joita  miehillä on tapana heittää ohi kulkeville naisille. Joskus sanotaan vain ”guapa” (ihana), joskus ollaan hieman härskejäkin.

Hän oppii myös, ettei noille kohteliaisuuksille saa antaa vähintäkään huomiota. Naisen rooliin kuuluu ylhäisyys, joka odottaa palvontaa itsestään selvänä asiana. Tasa-arvo olisi yksinkertaisesti yhtä rienaava kuin naurettavakin asia.

Sankarittaren isä on paikallisten hyveiden henkilöitymä ja ennen muuta arvokas ja omanarvontuntoinen, härkien ja hevosten suuri tuntija.

Hänen vaimonsa on kirjan paholainen. Hän on irlantilainen kaunotar, joka narsistina menee mihin äärimmäisyyksiin tahansa oman itsensä palvonnassa. Mitään muuta hän ei voikaan rakastaa ja jopa hänen tyttärestään tulee hänelle koston välikappale. Äiti haluaa tuhota lapsensa saadakseen koston tyydytyksen.

Tässähän tietenkin näemme taas vanhan Medeia-teeman, joka nykyään on feministien piirissä taas kasvanut kultiksi. Aikamme sankaritar on täysin kehittyneenä juuri Medeia, jolle koko maailma on vain hänen oman narsisminsa näyttämö. Lapset ovat ennen muuta vain yksi väline muiden joukossa.

Äiti sattuu olemaan myös nymfomaani, joka pakenee kotoa tytär mukanaan ja elää omalle irstailulleen ja itsensä palvonnalle. Hän saa mukaansa jopa kelpo miehiä, joiden merkitys on tietenkin myös vain välineellinen.

Mukaan tarttuu myös ajan intelligentsijaa, joka on typerää ja omahyväistä ja luulee nousevansa Tolstoita ja Dostojevskia ylemmäs heitä pilkatessaan. Tytär ymmärtää tämän falskiuden jo lapsena.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat osaksi Cordoban ja Sevillan tienoille ja sitten Màlagaan, jonne äiti lapsineen lähtee ennen kuin pakenee Eurooppaan, jossa koetaan jopa ankea Weimarin Saksan Berliini ja köyhtymisen alennus, josta tietenkin saa kärsiä ennen muuta lapsi.

Pitäisin kirjan narsismin kuvausta jopa yllättävän uskottavana, sitäkin suuremmalla syyllä, kun sitä ei ymmärtääkseni vielä ollut diagnosoitu eikä feminismikään ollut täysin omaksunut sen nistamista palvonnan kohteeksi. Toki Ibsenin ”Nukkekoti” antoi jo asiasta esimakua.

Muuten kirja on kiinnostava myös Andalusian kuvauksena, olkoonkin, että kyseessä on ennen muuta kuvitteellinen Andalusia. Jo tuohon aikaan siitä oli tulossa eurooppalaisen ja varmaankin myös espanjalaisen eksotiikannälkäisen ylemmän keskiluokan mekka.

Sivumennen sanoen, muutto Baskimaahan ”kaikkien noiden Espanjoiden läpi” on paikalliselle palvelijalle pelottava matka tuntemattomaan. Se merkitsi matkaa ulkomaille, mitä se kirjailijan mukaan olikin.

Málagan härkätaisteöluja kuvasi jokseenkin sairaalloisella nekrofilialla Ernst Hemingway teoksessaan ”Kuolema iltapäivällä” ja andalusialaiset mustalaisethan (Carmen) olivat saaneet paikkansa romanttisessa kirjallisuudessa jo 1800-luvulla.

Suomalaiset merenkulkijat suuntasivat yhä uudelleen matkansa Espanjaan ja sen rannikkoa pitkin Ranskaan, viemään lankkuja ja ghakemaan suolaa. Espanjalainen, tulinen señorita kuului myös oman eksotiikkamme kuvastoon, mantiljoineen ja bolerohameineen.

Kuunnelkaapa vain maailmansotien välisen ajan merimieslauluja. Niitä löytyy You tubesta vaikka millä mitalla. Espanjaan siellä mennään, ellei nyt sitten yksin tein Afrikkaan ja hieman kauemmas. Useinhan mentiin Australiaankin, mutta sieltä nyt ei ollut mitään kerrottavaa. Senjoriitat olivat toista.

Tuosta ajasta on kulunut nyt suunnilleen sata vuotta ja yli eli vähintään kolme sukupolvea. Muistan kuitenkin, miten muuan hieman varakkaampi sukulainen oli käynyt jossakin Málagasssa vielä 1950-luvulla ja kertoi kokemuksiaan kuin merimiesjuttua.

Koko Suomen kansahan sitten yhtäkkiä heräsi Kalevi Keihäsen mukana matkailuun heti 1960-luvulla ja matkusti Espanjaan porsasjuhlia viettämään. Suomen pankkikin myi pesetoja auliisti.

Andalusia oli vielä siihenkin aikaan köyhyydestä ja oppimattomuudesta vasta pois pyrkimässä ja sen palkkataso oli matala. Se oli kuten Suomi oli ollut 1800-luvun lopulla. Siis kehitysmaa.

Mutta kuten meiltä on turha enää tulla etsimään Kauppis-Heikin ja Teuvo Pakkalan Suomea, yhtä turha on tulla tänne Andalusiaan etsiskelemään niitä menneen talven lumia, joita De Castillo kirjassaan kuvaa.

Tuo paholaismainen narsistin tyyppi, joka pakonomaisesti tekee pahaa itseään toteuttaakseen, löytyy sen sijaan kaikkialta. Itse asiassa se taitaa olla aikakautemme muuan keskeinen symboli, joka on korotettu jalustalle. Valitettavasti.

 

Laeskuus

 

Vieläkin joutilaisuudesta

Michel de Castillo. Tara. Suomentanut Katri Ingman-Palola. WSOY 1963, 339 s.

 

Laiska ajattelu johtaa meidät helposti ajattelemaan, että alituinen puuhaaminen sellaisenaan olisi jotakin kiitettävää ja kunnioitettavaa.

Suuresti arvostamani brittihistorioitsija Thomas Carlyle korosti erityisen innokkaasti työn merkitystä ihmiselle. Itse asiassa työ oli jotakin metafyysistä. Vasta, kun ihminen toimi ja siten jätti jäljen maailmaan, hän alkoi edes olla olemassa. Mikäli hänen työstä oli rehellistä (tähän sitten metafyysisiä pohdintoja siitä, mitä asialla tarkoitetaan), hän eli ja säilyi elossa, vaikka olisi kuollut.

Bertrand Russell, jonka merkitystä laajojen joukkojen ajattelun muuttajana ei oikein taideta ymmärtää sen sijaan kirjoitti kirjan ”In Praise of Idleness”, joka lienee jo nimellään sokeerannut kunnon ihmisiä Brittein saarilla.

Seneca ja monet muut antiikin auktorit olivat sen sijaan ymmärtäneet joutilaisuuden merkityksen luovana asiana, eihän sen tarvitse merkitä tylsää löhöilyä. Thorstein Veblenin ”Theory of the Leisure Class” pohti joutilasluokan maailmanhistoriallista merkitystä syvemmin. Sehän on ollut aivan ratkaiseva.

Muuten, Marxin vävypoika Paul Lafargue kirjoitti myös kirjan, ”Oikeus laiskuuteen”, joka on suomennettukin. En enää muista, mitä ja miten hän argumentoi, mutta lähtekäämme ainakin siitä, että ihmisellä on tosiaankin myös oikeus olla tekemättä enempää työtä, kuin hän katsoo tarpeidensa tyydyttämiseksi olevan tarpeellista. Mitä tuo jälkimmäinen tarkoittaa, on oma juttunsa.

Perinteisesti olemme me, pohjoisen ihmiset liittäneet joutilaisuuden ja jopa laiskuuden, mikä on eri asia, etelän asukkaisiin. Hehän nukkuvat keskellä päivää, kun Pohjolassa puurrretaan hiki hatussa. Kun on kuumaa, ei työ tietenkään maistu. Siinähän se paheen alku on, mutta pahe jää paheeksi.

Pohjoisessa pääsemme ani harvoin nauttimaan helteestä, jota sitten muistellaan vuosikaupalla ihanana aikana. P. Mustapään runo ”Dolce far niente” eli suloinen joutenolo ottaa tuon nautinnon symboliksi hauen, joka loikoilee lämpimässä rantavedessä eikä viitsi edes syödä.

Michel de Castillo, tuo ankean lapsuuden viettänyt ranskalais-espanjalainen kirjailija, josta taannoin oli puhe, on kirjoittanut hyvin romanttisen rakkaustarinan ”Tara”, jonka päähenkilönä on varttuva andalusialainen neito.

Kirjasta enemmän tuonnempana, mutta tässä on mainittava de Castillon päähenkilön suuhun pantu luonnehdinta aidoista andalusialaisista ja heidän erikoislaadustaan eri seuduilla, Cordobasta ja Granadasta Sevillaan.

Kirja sijoittuu jonnekin kansalaissotaa edeltävään aikaan ja siinä suurtilallisten piireissä ajellaan jo autolla, vaikka hevoset ja härät ovat ihmisten kaikki kaikessa ja miltei ihmisiä suurempia olentoja.

Turistit eivät vielä tietenkään ole saapuneet, hehän alkoivat massoittain ilmaantua vasta 1960-luvulla, jolloin luotiin Aurinkorannikon infra tuon joukon palvelemista varten. Itse asiassa kyse oli jonkinlaisesta prostituutiosta ylpeiden hidalgojen (paikallisella murteella señorito) näkökulmasta.

De Castillo tiesi ainakin jotakin tuon aikakauden Andalusian todellisuudestakin vietettyään siellä muutaman vuoden jesuiittaoppilaitoksessa. Toki hän tässä kirjoittaa romaania, joka tuntuu sijoittuvan pikemmin jonnekin lähinnä kuvitteelliseen aikakauteen (vrt. ”Kaurismäki-aika”)

Yhtä kaikki, kuvaus on kiinnostava: ”… andalusialaiset eivät ikinä pidä laiskuutta minään paheena. ”Työn arvo” on Pohjolan miesten keksintöä, jotka alistuvat elämään yksitoikkoisen harmaan taivaan alla ja masentavan surullisissa taloissa. Täällä voi elää työtä tekemättä. Ilmasto suosii uneksimista ja vetelehtimistä. Ihmiset, jotka uneksivat, eivät ikävysty; jos he ovat liian surullisia tai liian yksinään, he sepittävät tarinoita.”

Sitä paitsi siestan viettäminen tapahtui jo luonnon pakosta. Hellepäivinä ei auttanut muu, kuin juoda ja nukkua. Toki Andalusiassa on myös vuoristoja, aina lumihuippuista Sierra Nevadaa myöten, mutta tapana ei ollut sinne matkustaa kesäksi. San Sebastianista oli kyllä puhetta.

Andalusialaiset olivat muutenkin erikoista porukkaa, kantoivathan he sekä pohjolasta saapuneiden (katalonialaisten ja kastilialaisten?) että maurien perimää. Tavaton intohimoisuus ja tulisuus oli heille tämän tarinan mukaan ominaista, mutta ei sentään säntillinen työnteko.

Tässä tulee mieleen 1800-luvun varhaisten slavofiilien luonnehdinta venäläisistä. Lukuisten ja verrattoman suurten hyveidensä ohella heillä katsottiin olevan myös vikoja, joista yksi epäilemättä oli laiskuus. Laiskuus kuitenkin oli tässä tapauksessa mielenjalouden ilmentymä, sillä se kuvasti hurskautta: odotettiin ihmettä.

Verrattuna soikeasti puurtaviin saksalaisiin venäläisten laiskuus oli hyve eikä se edes haitannut asioiden saamista tehdyksi: venäläinen saattoi innostuksen puuskassa saada päivissä aikaan enemmän kuin saksalainen kuukaudessa. ”Sielua tappava” monotoninen työ ei kuitenkaan ollut häntä varten. Venäläiselle ominaista oli sen sijaan pyrkimys urotöihin (podvig).

Tosiasiassa nämä vanhat luonnehdinnat kuvastavat ennen muuta sitä yhteiskuntaa, joka vallitsi ennen teollista vallankumousta ja modernisaatiota. Kaikki on muuttunut nii Andalusiassa kuin Venäjällä. Pelkään pahoin, että nykmaailmasta ei helpolla löydä enempää Ilja Iljitš Oblomovia kuin andalusialaista Señoritoakaan.

Toki kulttuuri muuttuu vitkallisesti ja epätasaisesti. Vielä hiljattain työkeskeisyys ja alituisen puurtamisen arvostaminen oli monessa maassa paljon vähäisempää kuin nyt.

Omakohtaisena kokemuksena muistan, että ollessani Tukholmassa kuorma-auton apumiehenä vuonna 1970, pysäytti jugoslavialainen autokuski kerran kaaransa johonkin varjoisan viileään paikkaan ja kaivoi esille pari limupulloa sanoen: ”Inga vi jobba här!”

Sitten hän ilmeisellä paheksunnalla selitti, miten ruotsalaiset ovat koko ajan jotakin ”jööraamassa” sen sijaan, että olisivat eläneet elämäänsä. Jugoslaviassa sen sijaan oli aina tapana välillä ”bada och promenera”. Siitähän se elämän ilo ja nautinto irti saatiin eikä loputtomasta kieltäymyksestä.

Mutta tämä maailmamme on jo noista päivistäkin perusteellisesti muuttunut. Se vallankumous, joka oin tapahtunut minun sukupolveni aikana, on ollut suurempi kuin kukaan vielä käsittää. Nietzschen sanoin kyseessä on ollut ”Umwertung aller Werten” -kaiken uudelleenarviointi.

Minkäs teet.