Sitä oikeaa suomalaista

 

Se suomalaisin ruoka

 

     Mikä ruoka on suomalaista? Olen kuullut niinkin typerän väitteen, ettei suomalaista keittiötä edes ole. Kaikkihan meillä on lainattua ja ellei jossakin muualla ole ihan samanlaista ruokaa, niin ainakin vähän sen tyylistä.  Tämä on tietenkin aika hullunkurista, kun ajattelee sitä, että tosiasiassa suomalainen ruoka on yhtä omalaatuista kuin suomen kielikin. Siis aivan poikkeuksellista.

     Tietenkin olemme lainailleet aineksia kovin monelta suunnalta, eihän Suomi ihan muulta maailmalta suljettu paikka ole koskaan ollut, vaikka se hyvin saarimainen on pitkiä aikoja ollut ja yhä on.

     Suomen kielen erikoisuuksista en tässä sen enempää viitsi puhua, mainitsen vain, että kun joskus sitä hieman setvin joku ehätti kertomaan, että kyllä ne kaikki suomen kielen äänteet löytyvät ranskastakin, kun tulin väittäneeksi, että ranskalaiselle on mahdotonta ääntää suomea luontevasti, ellei hän nyt sitten vuosikausia ankarasti harjoittele.

    No joo, voidaanhan sitä hyvällä tahdolla löytää ranskastakin aika samalaisia äänteitä, mutta suomalainen puhe on jotakin muuta. Se on enemmän kuin osiensa summa. Luontevaa suomen- tai vaikkapa savonkielistä puhetta voi odottaa vain natiiveilta. Muut saattavat kovalla työllä pystyä löhes vastaavaan, joten tervetuloa vain harjoittelemaan.

     Suomalaisetkin puolestaan voivat oppia noita herrojen ”kee”, ”pee” ja ”tee” -äänteitä ja jopa venäjän ž ja štš saattavat onnistua. Joku savolaissyntyinenkin kieliakrobaatti voi parhaimmillaan päästellä vierasta ääntämystä kuin gramofonista, kunhan aikansa treenaa. Vielä 1950-luvulla asia oli toisin ja yhä moni ääntää ja jopa kirjoittaa itsepäisesti omalla tavallaan eli siis suomalaisella tavalla nuo kieleemme kuulumattomat äänteet.

     Vackert så. Ajan tässä nyt vain takaa sitä, että se kokonaisuus, joka muodostaa suomalaisen ruokavalion on ollut ja pitkälti yhä on yhtä omalaatuinen kuin suomen kiieli.

     Omalaatuisuus ei tarkoita sitä, että enimmäkseen tai edes suurimmaksi osaksi söisimme joitakin kummallisia autoktonisia tai pitäisikö sanoa endeemisiä ruokia, joista meitä ympäröivillä sivilisaatioilla ei ole aavistustakaan.

     Me nyt vain teemme tai olemme tehneet kaiken kovin omalla tavallamme. Onko se parempi tai huonompi tapa kuin muilla olisi aika hullunkurinen kysymys. Maailman kehittyneimmällä ja sointuvimmallakin kielellä voidaan suoltaa kaameita tyhmyyksiä ja maailman parhaitakin ruokia voidaan tehdä kurjasti.

      Aivan arkipäväiset ruoat taas saattavat olla fantastisen herkullisia, kun niihin panostetaan riittävästi ja osataan tehdä, mitä tarvitsee.

     Useimmat ruokalajit tässä maailmassa ovat hyvin kansainvälisiä, vaikka monet maat pitävät niitä nimenomaan ominaan. Ajatelkaamme venäläisten pelmenejä. Ne ovat sitä samaa kuin puolalaisten pierogit, gruusialaisten mantit, anglosaksien dumplinit, italialaisten raviolit, kiinalaisten ja japanilaiset taikinanyyteistä puhumatta. Samalle tai lähes samalla ruoalle on kymmeniä eri nimityksiä.

     Meillä ei noita keitinpiiraita erityisemmin harrasteta, ainakaan siinä määrin, että ne olisivat leimautuneet kansallisruuaksi. Itse asiassa niitä tuodaan sen verran harvoin tarjolle, ettei niitä kannata sijoittaa suomalaiseen keittiöön, jos siitä halutaan puhua.

     Sen sijaan suomalaiseen keittiöön kuuluvat ilman muuta lihapullat, läskisoosi ja tirripaisti,  vaikka esimerkiksi ruotsalaiset osaavatkin lihapullia tehdä, samoin kuin kakki muutkin Euroopan kansat jossakin muodossa.

     Läskisoosi ja tirripaisti sen sijaan voidaan nostaa esille erItyisesti suomalaisina ruokina ja sama koskee karjalanpaistia, vaikka erilaista haudutettua ruokaa löytyy monesta maasta.

     Sama koskee suomalaosta järvikalaa. Se nyt vain on ruokaa, jota saa nimenomaan meillä, mutta varsin harvassa muussa maassa. Ajatelkaamme uunihaukea, graavisiikaa ja -lohta, suolasärkeä ja suolattuja tai kuivattuja muikkuja. Venäjällä on omat voblansa ja kuoreensa, mutta muikku on kuin onkin erityisen suomalainen ruoka, myös esimerkiksi rantakalana eli voissa keitettynä, voissa paistettuna, sekä kalakukossa ja patakukossa, ynnä savustettuna…

     Sanoisinpa, että kaksi asiaa nostaa suomalaisen keittiön siihen poikkeukselliseen loistoon, joka siitä löytyy, jos ruoat tehdään kunnolla ja ymmärryksellä: pitkään haudutetut ruoat aina uunipuurosta (uuniohrapuuro!) karjalanpaistiin, kukkoihin (ahvenkukko, jonka ruodt on haudutettu pehmeiksi!) ja suomalaisiin leipiin.

     Laatikot ovat luku sinänsä: hyvin tehty maksalaatikko esim. hirven maksasta voisulan kera! Lanttulaatikko! Silakkalaatikko (ilman sitä munamaitoa), lanttulaatikko! Kunnon haudutus, silakkalaatikkoon riittävästi läskiä ja hyvä tulee! Tässä asiassa teolliset valistajat tekevät syntiä.

      Suomalainen ruisleipä on syystä nostettu kansallisruoaksi ja sitäkin valmistetaan meillä monta sorttia. Kaikilla on omat etunsa. Ruisleipää toki osataan syödä myös Venäjällä, Saksassa ja Baltiassa, mutta se on erilaista. Välimeren maissa sitä ei kannata edes etsiä.

     Kuka mistäkin tykkää, mutta tuore savolainen ruisleipä maalainvoin kanssa on mahtavimpia herkkuja. Ja sitä kunnon voita (tunnettu myös ”kartanovoin” nimellä), jossa maunantajabakteereita ei ole ensin tuhottu ja sitten korvattu monokulttuurilla, on kyllä vaikea saada.

     Pitkä haudutus on mahdollista Suomessa ja muuallakin kylmällä vyöhykkeellä, jossa uuni lämpiää talvisin päivittäin ja tunnista toiseen. Ei sellaisia löydä etelästä, jonka keittiöstä muutenki  puuttuu sellaisia tärkeitä elementtejä, jotka meille ovat arkipäivää.

     Yksi suomalainen erikoisuus on savustaminen, joka juontuu savusaunaan, jollaisia ei Välimeren piiristä kammata edes etsiä. Onhan se totta, että savustamaan on opeteltu muuallakin ja jonkinlaisia tuloksiakin saavutettu. Kunnon avusaunapalvi on jumalaista ruokaa, mutta kaupoista valitettavasti saa vain väärennöksiä.

     Vain Tammisen maalaispalvin runsaine läskireunuksineen kelpuutan oikeaksi ja väärentämättömäksi savukinkuksi, jota voi vielä saada lähikaupasta. Surkeat rasvattomat ja savuttomat ohuen ohuet silput aiheuttavat vain hylkimisreaktion, jos tietää, miltä savukinkun pitää maistua.

     Entäpä savustettu, tuore järvikala! Sen päälle ymmärtävät myös venäläiset, mutta osataan sitä meilläkin, vaikka tätäkään tavaraa ei kannata kaupasta etsiä, rannikoiden venesatamista silloin tällöin saa. Mistäs löydät hyvin savustettua lahnaa, ahventa tai säynävää? Ja rannikollahan on joskus aanut myös savukampelaa. Onhan se hyvää, vaikka piikikästä

     En muista nähneeni noita edellä mainittuja ruokia Lontoon Harrodsilla tai Berliinin KDW:ssä. Mielestäni ei niitä ollut myöskään enempää Pietarin kuin Moskovankaan Jelisejevillä. Entäpä Helsingin Stockalla? Eipä tainnut olla. Pariisin puoteja en juuri nyt muista.

     Toki torit ovat kyllä asia erikseen ja esimerkiksi Pietari Kuznetšnyi rynokille voi lähteä toiveikkain mielin, mitä kaloihin tulee. Suomessahan kalakauppiaat EU:n voimatoimin(?) hävitettiin toreilta lajina ja Helsingistä kunnon savukalaa saattaa toisoa saavansa vain Hakaniemen hallista, jos sieltäkään.

     No, tosiasiahan on, ettei monia parhaisiin kuuluvia herkkuja koskaan kannata edes kuvitella löytävänsä kaupasta, vaikka sieltä paljon hyvää saakin.

      Aikoinaan kaupoista saikin vain raaka-aineita, kunnes alettiin kehitellä sarjatuotantoa ja käyttöön tuli käsite ”tusinatavara”. Se merkitsi lähtökohtaisesti kehnoa laatua ja parhaimmillaan keskinkertaisuutta, jota tuntijat eivät koskaan arvostaneet.

     Nyt alkaa olla jo hyvin vaikeaa löytää kaupasta noita raaka-aineita.

     Nyt nuo taidot ovat käytössä esimerkiksi ravintoloissa, mutta sielläkään harvoin saa aitoja suomalaisia ruokia, joiden valmistaminen saattaa vaatia monenkin tunnin hauduttamisen ja esimerkiksi savustaminen pitäisi tehdä mieluummin välittömästi ennen nauttimista.

     No, kyllähän hyvän elintarvikekaupan kala- ja lihaosastot ovat viettelyksen paikkoja, joista ei ilman saalista pois pääse, mutta kuin ajatellaan noita aidosti suomalaisia herkkuja ja niiden ominaisuuksia kaikkein parhaimmillaan, on taso pahoin laskenut. Mon ei enää ymmärrä, mistä oikein voisi olla kysymys.

Venäläisen kirjallisuuden maailma

 

Neljännen aallon emigrantti

 

Mihail Šiškin, Tulevaisuus. Mihin Venäjä oikein on matkalla. Suomentaneet Vappu Orlov ja Sirpa Hietanen.WSOY 2026, 167 s.

 

     Mihail Šiškin kirjoittaa varsin kiinnostavia kirjallisuusesseitä, joita tässäkin julkaisussa on useampia. En kuitenkaan ostaisi häneltä futurologisia prognooseja ja tämän kirjan otsikkokaan ei juuri vastaa sisältöä. Eihän tässä tulevaisuudesta edes puhuta paljon mitään.

     Mutta Venäjällä kirjailija on perinteisesti enemmän kuin kirjailija ja siinä mielessä hänen omaksumansa profeetan rooli sopii kyllä hyvin. Profeetat saattavat sitä paitsi olla parhaimmillaan nykypäivän analysoijina eivätkä ennustajina. Aleksandr Herzen on tästä hyvä esimerkki.

     Šiškin ei siis juuri tulevaisuuden mahdollisia vaihtoehtoja yritäkään hahmotella, saati esittää kysymyksiä syistä ja seurauksista ainakaan historian kannalta, vaan mieluummin kirjoittaa kirjallisen intuition varassa ja kirjailijoiden kautta. Jopa Ivan Gontšarov ja hänen Oblomovinsa saavat toimia nykyisen Venäjän perusongelmien peilinä.

     Lukija saattaa kysyä, onko nykyajan ja maaorjien vapautusta edeltävän ajan Venäjällä todella niin paljon yhteistä, että niitä edes kannattaa verrata, saati käytännössä samaistaa. Vihainen tutkimusinstituutin toimihenkilö saattaisi kuitata koko asian tuhahtamalla.

     Ehkäpä siihen olisi syytäkin. Kuitenkin nimenomaan Venäjällä on kirjallisuuden merkitys koko kulttuurin peilinä ollut ja on yhä niin suuri, että asioiden pohtiminen nimenomaan kirjallisen perinteen muodostamassa maailmassa voi olla paljonkin mielekkäämpää kuin politologisten mallien kehittely. Ainakin se voi olla nautittavampaa, mikäli tuota sanaa ei tässä yhteydessä pidetä liian rienaavana.

     Otetaanpa esimerkiksi Oblomov ja hänen puolisaksalainen vastinparinsa Stolz. Millaisia ongelmia Gontšarovin kirja oikeastaan käsittelee?

     Luulisin, että suuri enemmistö tuon kirjan lukeneista lähtee siitä, että kirjan antisankari on Oblomov, joka ei mitenkään pääse sohvaltaan ja liukuu pikkuhiljaa yhä alaspäin yhteiskunnassa, suurilta tiluksilta ensin Pietariin Nevskin varrelle ja sieltä sitten Viipurinpuolen nuhjuisuuteen (vrt. Vihavainen: Haun oblomov tulokset ).

     Stolz sen sijaan on tarmoa täynnä ja nousee yhteiskunnassa ja hoitaa asiansa säntillisesti, kuten kelpo kansalaisen pitääkin. Miksei Ilja Iljitš voinut olla samanlainen? Eikö Oblomov kuvaa venäläisyyteen sisältyvää saamattomuutta, joka juontuu maaorjajärjestelmän lamauttavasta vaikutuksesta? Eikö Oblomovia ole venäläisestä joka päivä pieksettävä ulos, kuten Lenin aikoinaan vaati (старый Обломов остался, и надо его долго мыть, чистить, трепать и драть, чтобы какой-нибудь толк вышел" (том XXVII, стр. 177) ? Vain siten päästään rationaaliseen ja toimivaan yhteiskuntaan, josta jotakin tolkkua tulee, kuten Lenin sanoi.

     Šiškin näkee asian toisin, eikä ole ensimmäinen tämän tulkinnan tekijä. Hänestä Oblomov on niin sanoakseni eräänlainen venäläinen Hamlet, jonka mielestä ryhtyminen kunnon poroporvariksi olisi sielunsa myymistä. Yhteiskunta, jossa Venäjällä joudutaan toimimaan on niin mätä, että siitä hyötyminen olisi rikos.

     Tässä tulee mieleeni Puškinin Jevgeni Onegin ja ne sivut, jotka siitä itsekin osaan ulkoa:

Блажен, кто с молоду был молод,

Блажен, кто во-время созрел,

Кто постепенно жизни холод

С летами вытерпеть умел;

Кто странным снам не предавался,

Кто черни светской не чуждался,

Кто в двадцать лет был франт иль хват,

А в тридцать выгодно женат;

Кто в пятьдесят освободился

От частных и других долгов,

Кто славы, денег и чинов

Спокойно в очередь добился,

 О ком твердили целый век:

N. N. прекрасный человек….

Ja käännöskoneen mielestä nän:

Autuas on se, joka oli nuorena nuori, Autuas on se, joka kypsyi oikeaan aikaan, Joka vähitellen jaksoi kestää elämän kylmyyttä vuosien kuluessa; Joka ei antautunut outoihin uniin, Joka ei vierastanut maallista seuraa, Joka kahdenkymmenen vuoden iässä oli hovimestari tai taitava, Ja kolmekymppisenä edullisesti naimisissa; Joka viidenkymmenen iässä vapautui yksityisistä ja muista veloista, Joka rauhallisesti saavutti kunnian, rahan ja arvonimet jonossa, Josta koko vuosisadan ajan todettiin: N. N. ihana ihminen. 

     Mutta kun se poroporvarillisuus oli niin kauhea asia, nimenomaan Venäjällä. Nuorena monet sen ymmärsivät, ennen alistumistaan:

Но грустно думать, что напрасно
Была нам молодость дана,
Что изменяли ей всечасно,
Что обманула нас она;
Что наши лучшие желанья,
Что наши свежие мечтанья
Истлели быстрой чередой,
Как листья осенью гнилой.
Несносно видеть пред собою
Одних обедов длинный ряд,
Глядеть на жизнь, как на обряд,
И вслед за чинною толпою
Идти, не разделяя с ней
Ни общих мнений, ни страстей.

Ja käännöksenä:

Mutta on surullista ajatella, että turhaan

Nuoruus meille annettiin,

Että jatkuvasti pettelimme sitä,

Että se petti meitä;

Että parhaat toiveemme,

Että tuoreet unelmamme

Hälvenivät nopeasti,

Kuin lehdet syksyisen lahonneina.

On sietämätöntä nähdä edessä

Pelkkä pitkien lounaiden rivi,

Katsoa elämää kuin seremoniaa,

Ja mennä järjestäytyneen väkijoukon mukana

Ilman, että jakaa sen kanssa

Ei yhteisiä mielipiteitä, ei intohimoja.

     No, suuri enemmistö oli joka tapauksessa kiinnostunut vain omasta menestymisestään ja palveli kyselemättä valtaa, joka itse asiassa oli hirmuvaltaa, vaikka Puškin ei toki näin uskalla suoraan sanoa, eikä liioin Gontšarov. Se on vain ymmärrettävä rivien välistä, kuten niin moni muukin asia Venäjällä.

      Kaiken maailman kukoistavien stolzien rinnalla oblomovit säilyttivät sentään sielunsa puhtaana. Stolz on kirjoittajalle ”liikemies” (tai ehkäpä vain ”toimen mies”, delovoj tšelovek, en tunne alkutekstiä). Niin kauan kuin Venäjä on omaa kansaansa ja ympäristöään kukistava imperiumi, ei sen ehdoilla menestyminen ole intelligentsijan arvojen mukaista.

     Kirjassa on muitakin esseitä, joista esimerkiksi James Joycea käsittelevä antoi ainakin minulle uutta tietoa. Siitä pisti silmääni muuan yksityiskohta: joku auktoriteetti ja suuri Joycen ihailija kertoo, että vasta kuudennella kerralla lukiessaan ”Odysseusta” läpi, hän todella ymmärsi kirjan suuruuden.

     Tämä antaa aihetta muutamiin ajatuksiin. Vladimir Iljitš Lenin sanoi aivan samaa Nikolai Tšernyševskin kirjasta ”Mitä on tehtävä”. Myös hän mainitsi nuo maagiset ”kuusi kertaa”.

     Tämä kuulostaa oudolta. Oliko siis Lenin poikkeuksellisen tyhmä kyetessään vasta tuollaisen tankkaamisen jälkeen ymmärtämään kirjaa, joka näyttää aivan normaalilta, mutta jossa toki on poliittinen piilosisältö, joka sekin näyttää nykylukijalle aivan ilmeiseltä?

     Odysseuksen kohdalla asia on ymmärrettävämpi. Luin sitä vain noin kolmanneksen verran ja sain tarpeekseni. Kirja on epäilemättä merkittävä ainakin sikäli, että siinä lienee ensi kerran käsitelty kaunokirjallisesti eräitä aivan jokapäiväisiä inhimillisiä toimituksia, kuten huussissa asioimista

     Mutta entäpä, jos lukisinkin kirjan kuudesti? En tietenkäänpysty sanomaan, millaisen elämyksen se silloin tuottaisi ja tiedän, etten kykene sitä tekemään. En voisi kuvitella tuhlaavani siihen kuukausia.

     Entäpä jos tuloksena olisi vain huijatuksi tulemisen tunne? Ehkäpä tuo ylisanoja viljellyt sankarilukija halusikin vain pilailla hölmöjen kirjallisuusfriikkien kanssa? Ehkäpä tuo  oli samanlainen kepponen kuin se kivi, jossa luki ”Käännä minut” ja jonka toisella puolelta teksti: ”Käännä minut takaisin, että saan puijata muitakin hölmöjä”.

     Nuo ihmelukijat tietävät suurella varmuudella, ettei kukaan seuraa heidän väitettyä esimerkkiään ja mikäli seuraa, ei suostu tunnustamaan, että joutui höynäytetyksi.

     Niin, että en aio lukea ”Odysseusta” kuin korkeintaa kerran läpi. ”Mitä on tehtävä” oli sen sijaan siksi kiinnostava, että olen lukenut sen kahdesti.

     Mitä Šiškiniin tulee, hän antaa ajattelemisen aihetta hurjilla ja ehkä hulluillakin esseillään ja innostaa palaamaan joihinkin kirjoihin uudelleenkin. Mitä taas Venäjän tulevaisuuteen tulee, olen  tämän kirjan lukemisen jälkeen yhtä tietämätön kuin ennenkin.

     Muuan kirjoittajan väite kuulostaa turhan optimistiselta. Hänen mielestään ne ”miljoonat ja taas miljoonat” nykyiseltä Venäjältä tulleet emigrantit ovat entisitä paremmassa asemassa sikäli, että venäjän kieli ja kirjallisuus pystyvät nyt hyvin kukoistamaan myös tuon maan ulkopuolella.

     Rohkenen hieman epäillä asiaa, ainakin nykyhetken näkökulmasta. Tarvitsee vain vilkaista Viron kirjakauppojen ns. venäläisiä osastoja havaitakseen, että Venäjä on nyt todellakin entistä tiiviimmän rautaesiripun takana. Suomestahan ei venäläistä kirjakauppaa edes löydy…

Savon Ateena?

 

Savon sotakoulu

 

E.S. Tigerstedt, Haapaniemi krigsskola. Dess lärare och elever. Anteckningar,handlingar, bref och matrikel. Helsingfors 1910, 252 s.

 

     Upseerikoulutuksen Savossa ja Suomessakin aloitti Yrjö Maunu (Göran Magnus) Sprengtporten, joka vuonna 1775 nimitettiin uuden Savon prikaatin komentajaksi.

     Tämä erittäin kunnianhimoinen mies ei viihtynyt Savossa kovin monta vuotta, mutta sai sitäkin enemmän aikaan: jääkärijoukon perustamisen, uuden ohjesäännön ja upseerikoulutuksen. Syystä tai toisesta, hän herätti ympäristössään aina suurta ihailua, mikä tästäkin kirjasta tulee ilmi.

    Koulutus tapahtui aluksi everstin virka-asunnossa Ristiinassa ja jopa hänen omalla kustannuksellaan, muitta sitten perustettiin kadettikoulu (ransk. cadet -nuorempi) alaikäisten poikien kouluttamisseksi upseerinuralle. Usein sitä kutsutaan myös vain sotakouluksi (krigsskola).

    Aluksi kolu oli vähän aikaa Kuopiossa, mutta muutti sitten Rantasalmelle, jossa toimi myös triviaalikoulu. Eräänlainen Savon Ateena siis tämä paikkaunta oli ja olihan se toistakymmentä kertaa väkirikkampikin, kuin 500 asukkaan Kuopio.

     Oppilaita kouluun saatiin ympäröivästä kartanoyhdyskunnasta, joka käsitti toistasataa virkataloa, mutta kouluun tultiin kauempaakin, jonkin verran myös emämaasta Ruotsista. Osa oppilaista oli opiskellut myös Carlbergin sota-akatemiassa tai siirtyi syystä tai toisesta sinne. Sinne meni myös jokunen opettaja Suomen tultua liitetyksi Venäjään.

     Tigerstedtin kirjasta selviää, millaisen koulutuksen Haapaniemestä sai ja minne sen kasvatit sijoittuivat. Kaikkiaan sieltä 25 vuoden aikana valmistui noin 210 upseeria, jotka edustivat lähes kaikkia Savon aatelisukuja.

     25 alumnia osallistui Kustaa III:n sotaan ja yli130 Suomen sotaan sekä 8 Ranskaa vastaan vuonna 1807 käytyyn Pommerin sotaan. Sitä ei saa sekoittaa vuosien 1757-1762 Pommerin sotaan Preussia vastaan.

     Suomen sodan jälkeen suurin osa Haapaniemen kasvateista palasi Suomeen ja jotkut saavuttivat kenraalin tai siihen verrattavan arvon, toimen esim. maaherrana tai senaattorina. 30 jäi Suomen vähäpätöiseksi kutistuneeseen sotajoukkoon.

     Ruotsin palvelukseni asettui noin 50 koulun entistä kasvattia ja noin 40 heistä taisteli Napoleonia vastaan vuosina 1813-1814. Yksi, von Arbin pääsi Ruotsin siirtomaan, St Barthelemyn kuvernööriksi ja sen jälkeen asiainhoitajaksi Washingtoniin.

     Kymmenkunta meni Venäjän palvelukseen, kolme näistä kohosi kenraaleiksi, jokunen taisteli Kreikan vapaussodassa Turkkia vastaan ja kaksi kaatui Smolenskissa vuonna 1812 taistellessaan Venäjän joukoissa Napoleonia vastaan.

     Tässä yhteydessä pitänee vielä erityisesti nostaa esille pari tapausta: J.R. Munck, joka oli syntynyt vuonna 1795 ja kuoli vuonna 1865 Erkylän kartanossa Hausjärvellä, kohosi jalkaväenkenraaliksi ja toimi mm. Pietari Suuren perustaman Venäjän arvostetuimman henkikaartin joukko-osaston, Preobraženski-rykmentin komentajana ja sittemmin Suomen kadettikoulun johtajana ja yliopiston varakanslerina. Tässä asemassa jo keisarikin tuli tutuksi. Kaslerinahan toimi aina kruununperijä.

     Toinen korkealle kohonnut oli G.W: Ladau, joka oli toiminut kuninkaan adjutanttina (stabsadjutant), mutta pakeni Venäjälle Anjalan liiton miehenä ja tuomittiin menettämään henkensä, omaisuutensa ja aatelisarvonsa. Vuonna 1810 rangaistukset kumottiin ja Venäjällä Keisarin sivusadjutantiksi noussut mies kohosi Suomen senaatin talousosaston jäseneksi (ministeriksi) ja todelliseksi valtioneuvokseksi.

     Hänestä tuli myös Suonen postilaitoksen ylitirehtööri ja siinä ominaisuudessa hän sai runsaasti vihamiehiä ja halveksuntaa osakseen toimeenpanemalla kirjeiden perlustraatiota.

      Sivumennen sanottuna, kruunun virkamiehenä postimestarin virka oli hyvin arvostettu ja entisten kenraalienkin havittelema. Myös Mannerheim arveli, että mikäli hän olisi jää nyt Suomeen, hän olisi voinut ehkä siirtyä eläkkeelle Heinolan postimestarina. Tämä on täysin kohtuullinen oletus.

     Haapaniemen koulu oli internaatti, jossa oli aika ankarat säännöt ja jopa tupakoinnista oli määrätty erottamisrangaistus. Sitä ei liene sovellettu, ellei juuri se sitten ollut Otto Johan Tandefeltin erottamisen syynä. Hän oli ainoa, joka koulusta ylipäätään erotettiin.

     Tandefeltin uraa ja henkilöä varjostaa syyllistyminen erityisen katalaan rikokseen. Hän oli se, joka lopulta surmasi pahoinpidellyn Axel von Fersenin (ks. Vihavainen: Haun fersen tulokset) hyppimällä tämän rintakehän päällä, kun tämä suuri seikkailija ja Ranskan kuningatar Marie Antoinetten rakastaja murhattiin Tukholman ritarihuoneen edessä, kuninkaanlinnan ja Riddarholmin kirkon välissä.

     Murhaajat saivat silmiinpistävän lieviä tuomioita. Tandefelt tuomittiin vankeuteen Ny Elfsborgin linnoitukseen, menettämään aatelisarvonsa sekä ruoskittavaksi.

     Itse asiassa hän vältti ruoskimisenkin 28 vuorokauden vesileipärangaistuksen, pääsi vapaaksi, siirtyi ilmeisesti Espanjan palvelukseen ja kuloi Amerikassa.

     Kirjassa selostetaan, mitä kadetin oli osattava laitokseen tullessaan. Luku- ja kirjoitustaidon ohella hänen oli hallittava neljä laskutapaa ja ranskan alkeet.

     Tällaiset asiat aatelisperheissää opeteltiin kotona ja useilla oli myös erityisiä kotiopettajia, erityisesti kielitaidon kehittämiseksi. Ranskaa siis oletettiin noin 12-14-vuotriaan pojan joka tapauksessa jonkin verran osaavan. Koulussa sitä opetettiin aika paljon.

     Oppikurssi koulussa oli nelivuotinen ja siihen kuului melkoinen kielivalikoima, ranskan ja saksan ohella myös venäjää ja jopa englantia, tosin vähemmässä määrin. Ruotsia oletettiin jokaisen hallitsevan ja suomea kehotettiin niitä oppilaista opiskelemaan omalla ajallaan, jotka tulivat Savon ulkopuolelta. Suomalaissa yksiköissä sitä tarvittiin ilman muuta.

     Muuten kurssit olivat osaksi yleissivistäviä, mutta sisälsivät myös tietenkin paljon sotilasaineita: linnoitusoppia ja rekognosointia ja kratan piirustusta, taktiikkaa, ratsastusta, miekkailua ja kenttäpalvelua. Yleissivistävällä puolella oli paljon matematiikkaa, sekä algebraa, että trigonometriaa ja tietenkin uskontoa, moraalia ja historiaa.

     Matematiikka oli toki välttämätöntä sekä maanmittauksessa tykistössä: oli osattava kolmiomittaus ja ellipsien ominaisuudet ja jopa pallogeometriaakin.

     Koulun kirjasto käsitti noin 600 nidettä, mikä ei ole paljon, mutta mukana oli tärkeitä klassikoita ja historiasta esimerkiksi Titus Liviuksen Rooman historia (Ab urbe condita). Valitettavasti rotat söivät piloille nuo nahkaselkäiset kirjat, kun ne Suomen sodan aikana evakuoitiin Ouluun.

     Evakuointi näyttää olleen turha toimenpide, sillä kenraali Tutškovin kanssa saatiin aikaan herrasmiessopimus, jonka mukaan venäläiset jättivät koulun rauhaan. Sitä myös noudatettiin.

     Kirjassa on kiintoisia dokumentteja esimerkiksi J.A. Sandelsin suorittamasta koulun tarkastuksesta. Tarkastuksia pidettiin vuosittain ja niihin sisältyi oppilaiden tutkinto. Kuten ymmärrettävää on, taso vaihteli suuresti. Yleisesti ottaen koulun tasoa voi pitää ajan oloissa korkeana ja siellä opetettu kartografia kiinnosti myös venäläisiä.

     Kun koulu vuonna 1818 paloi, se siirrettiin Haminaan ja siellä kadettikoulusta tuli erittäin tärkeä instituutio, joka kasvatti suomalaisia aatelisnuorukaisia palvelukseen lähinnä Venäjälle.

Sivistyksen kriisi numero 2

 

Mitä on sivistys ja mitä sillä tekee?

 

     Sokrates tiesi paljon asioita, mutta selitti vaatimattomasti, että tietää vain sen, ettei tiedä. Se oli häneltä toki turhaa vaatimattomuutta, joskin hyvä metodinen lähtökohta. Muuan Dostojevskin henkilö, joka lienee kuullut Sokrateen näkemyksistä, sanoi olevansa hölmö (durak), mutta tietävänsä sen, minkä vuoksi hän itse asiassa onkin lakannut olemasta hölmö.

     Tämä jälkimmäinen henkilö, joka muuten kuului aikansa radikaaleihin, ei ole ajatuksenjuoksuna puolesta vakuuttava. Sokrates toki kärjisti asioita, mutta pääsi hedelmälliseen tulokseen: on opittava lisää, että tietäisi. Hölmö taas oli jo valmiiksi hölmö, eikä ilmeisesti kokenut taritsevansa enää lisää hölmöyttä. Sitä oli hänen yhteiskuntafilosofiassaan jo yllin kyllin.

     Die Zeit-lehdessä (13.5.2026) on alettu julkaista uutta pysyvää palstaa, joka käsittelee tietämistä. Aluksi teemana on: Mitä tarkoitetaan nykyään sivistyneellä ihmisellä? Was ist heute ein gebildeter Mensch?

     Kysymyksestä tekevät ajankohtaisen paitsi yhä laskevat PISA-tulokset, myös tekoälyn, käännöskoneiden ja wikipedian kaltaiset asiat. Miksi opiskella, kun kone tietää ja kertoo joka tapauksessa kaiken paremmin?

     Artikkelissa kerrotaan opiskelijoiden yliopistoissakin jo tulleen yhä avuttomammiksi ja tyhmemmiksi. Monet eivät pysty enää itsenäisesti ymmärtämään ammattilehtien artikkeleita. Siitä huolimatta he saattavat tuoda esille täydellistä tietämättömyyttään huomattavan itsevarmasti. Kaikenhan voi kysyä ja teettää tekoälyllä.

     Olemmeko saapuneet toiseen sivistyksen/kasvatuksen kriisiin (Bildungskrise)? Nyt alkaa olla salonkikelpoista olla tietämätön. Omien ajatuksien muotoilemista ei enää edellytetä, eikä yleissivistystä arvosteta. Onko korkeakulttuurimme romahtamassa? Onko uusien välineiden merkitys yhtä suuri mullistus kuin kirjapainotaidon keksiminen?

     Kysymystä sivistyneisyydestä (Bildung) on yritetty kiertää puhumalla asian moniselitteisyydestä.  Eikö jokainen, jolla on omalla alallaan tarvittavat tiedot, ole sivistynyt?

     Toimittaja Anna-Lena Scholz on eri mieltä. Tarvitaan sivistystä/koulutusta, että pystyisi esittämään kysymyksiä. Pyrkimys tietoon on asia, joka ei koske ainoastaan yksilöä, vaan myös hänen suhdettaan ympäristöön. Hänen on tiedettävä samoja asioita muiden kanssa ja ymmärrettävä maailmaa myös toisten kannalta. On opittava, että oma maailma on vain maailman yksi nurkkaus.

    Mutta mitä siis konkreettisesti olisi tiedettävä? Toimittajan mielestä ainakin seuraavaa: on osattava ainakin yhtä vierasta kieltä, on matkustettava vieraissa maissa, on ymmärrettävä menneisyyden ilmeneminen nykyajassa, sen kirkoissa, muistomerkeissä ja museoissa. On tiedettävä kaikkien suurten maailmanuskontojen juhlapäivien merkitys ja tunnettava Euroopan historian pääpiirteet Ranskan vallankumouksesta alkaen ja myös suurten vapautusliikkeiden historia, on ymmärrettävä matematiikan alkeet algebraa myöten, on tunnettava kemiaa (alkuaineiden jaksollinen järjestelmä) ja astronomian perusteita (aurinkokunta). On tunnettava luontoa ja osattava erottaa pyökki (Buch) koivusta.

     Ja kirjoja (Bücher) täytyy lukea ja paljon. Musiikkiakin on kuunneltava ja filmejä vilkaistava. Oman maan poliittinen järjestelmä on osattava selittää, kuten myös ilmastokriisi ja lajikato sekä maailmantalouden häiriöt. Digitaalisten konsernien talousmallikin on ymmärrettävä ja on seurattava päivän tapahtumia.

     Luettelossa on aukkoja, kuten kirjoittajan omassa yleissivistyksessäkin, mutta olennaista on, että ihminen kykenee muotoilemaan kysymyksiä.

     Toki vastauksia saa kysymyksiin nopeasti ja helposti, mutta on tiedettävä, mitä haluaa tietää ja ymmärrettävä, ovatko vastaukset tyydyttäviä vai ei

     Mikäli tämä toinen sivistyskriisi äityy pahaksi ja lasten luku- ja kirjoitustaito vain hupenee, on siitä seurauksia myös koko maalle, jonka tieteellinen, taloudellinen ja poliittinen potentiaali kuihtuu.

    Kirjoittaja etenee sitten pohtimaan Goethen ja Wilhelm von Humboldtin sivistysajattelua ja heidän näkemystään siitä, että sivistys on arvo sinänsä, riippumatta sen välineellisestä hyödystä.

     Sanalla sivistys (Bildung)on yhä entinen, lämmin sävynsä ja yhä puhutaan myös sydämensivistyksestä (Geistes- und Herzensbildung).

     Yliopistojen yhä suurempi suuntautuminen välineellisyyteen ja kilpailuun tarvitsee täydennyksekseen sivistysajattelua. Ehkäpä toimittajan lapsella jo jossakin vaiheessa on aivoissa mikrosiru, joka simultaaitulkkaa vieraita kieliä ja ammentaa loputtomista tietovarastoista. Ehkäpä lapsi isona onkin vain tekosivistynyt (künstlich intelligent)…

     Tai sitten ei. Tekoäly osaa kaikenlaista, mutta eihän se tahdo mitään. Lapsetkin sentään kysyvät: kuka? miten? mitä? miksi? Ihminen tahtoo tietää ja vain se, joka tietää paljon, osaa kysyä. Ja vain se, joka osaa kysyä, on vapaa.

     No, jos näin on, ei tulevaisuus vielä kovin pahalta näytä. Tekoäly kaikkine apuneuvoineen on mahtava väline, mutta päämäärien asettaminen ehkä sittenki jää ihmiselle.

     On kuitenkin ymmärrettävä, ettei päämäärien ja keinojen välinen suhde koskaan ole selkeä. Jälkimmäisistä tulee aina myös päämääriä ja ne saattavat helpostikin syrjäyttää alkuperäiset. Tekoäly saattaa hyvinkin johtaa pyrkimään päämääriin, joita sen käyttäjä ei edes ymmärrä.

     Pelkään pahoin, että Sokrateen kaltaisen tyypin sijasta maailmassa saattaa tulla vallitsevaksi tuon alussa mainitun Dostojevskin hahmon edustama suhtautuinen tietoon ja sivistykseen. Itsekylläinen tyhmyys on muuan aikamme merkittävimmistä ilmiöitä, kuten jokainen internetin keskusteluja seurannut voi todistaa.

Arkipäivän totalitarismia

 

Tyytymätön syyttäjä ja näytösoikeudenkäynnit

 

     Juristi ja diplomaatti Ensio Hiitonen (1900-1970) julkaisi vuonna 1953 kirjan ”Vääryyttä oikeuden valekaavussa”. Siinä hän käsitteli itsenäisyyden ajan oikeusjuttuja poliittista vasemmistoa vastaan. Monesti lakia oli käytetty härskisti toisin kuin lainsäätäjä oli tarkoittanut.

     Tässä en nyt puutu siihen, että mahdollisesti noissa ratkaisuissa vasemmistoa suojeltiin sen omalta typeryydeltä ja että oikeus ja laki ovat ilman muuta eri asioita, eivätkä seuraukset ole hyvät, mikäli asioiden hoitamista lain mukaan ei hyväksytä lähtökohdaksi, vaan vaaditaan sen sijaan oikeutta, niin tärkeitä ja hyviä asoita kuin oikeus ja oikeudenmukaisuus ovatkin.

     Tärkeä on joka tapauksessa myös se Hiitosen mainitsema seikka, että Suomen lakiin ajettiin vuonna 1868 pykälä jonka mukaan tuomioiden moittimisesta tuli rangaistavaa.

     Tuo Hiitosen raukkamaiseksi nimittämä pykälä ei näytä enää olevan voimassa, mutta sen korvaa se yllättävän yleinen asenne, jonka mukaan tuomioiden arvosteleminen olisi jotenkin sallimatonta.

     Melko lapsellisen ajatuksenjuoksun mukaan arvosteleminen merkitsisi paluuta sille alkeelliselle ja käytännössä yleensä vallankumoukselliselle kannalle, jonka mukaan oikeuslaitoksen tuomioista ei tarvitse välittää, vaan on sen sijaan tavalla tai toisella pyrittävä sen todellisen oikeuden toteutumiseen.

     Tätä asennettahan me löydämme kaikista vallankumouksellisista maista, niin 1900-luvun alun Venäjältä kuin itse asiassa koko Ranskan uusimman ajan historiasta. Totean siis, että oikeuslaitoksen antamien tuomioiden arvosteleminen ei merkitse samaa kuin niiden julistaminen mitättömiksi. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa me joudumme aina elämään epätäydellisten instituutioiden ja ratkaisujen kanssa.

     Mikäli kuitenkin haluamme ja pystymme olemaan kansalaisia sanan täydessä merkityksessä eikä siis pelkkiä alamaisia, meillä on oikeus ja jopa velvollisuus muodostaa oma mielipiteemme kaikkien valtiomahtien toiminnasta, siis sekä lainsäädäntö- että hallinto- ja tuomiovallan ja jopa neljännen valtiomahdin eli lehdistön ja muiden medioiden.

     Neuvostoliitossa tunnettiin aikoinaan käsite ”näytösoikeudenkäynti” (pokazatelnyi sud). Useimmat kai luulevat, että sillä viitattiin vain niihin prosesseihin, joissa syytetyt pantiin julkisesti tunnustamaan aivan mielettömiäkin tekaistuja syytteitä ja jotka siis olivat pelkkää teatteria ja oikeudenkäynnin irvikuva.

     Tottahan se on tämäkin, mutta olennaisempi puoli asiassa oli ennakkotapauksen luominen ja sille annettu mahdollisimman suuri julkisuus.

     Muuan tällainen prosessi sai alkunsa vanhan työpaikkani, Suomen Pietarin instituutin puistosta. Siellä joukko huligaaneja oli vuonna 1926 raiskannut ohikulkijan. Ajan ”vallankumouksellisessa” kulttuurissa ns. vapaa seksi kuului itse kunkin oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja raja vapaaehtoisuuden ja väkivallan välillä näytti hämärtyvän.

     Esivalta päätti järjestää näytösoikeudenkäynnin. Siinä nousi ratkaisevaksi kysymys siitä, oliko asiaa pidettävä huliganismina, josta saattoi saada vain kolme vuotta vankeutta, vai ”poliittisena banditismina”, josta ammuttiin (ks. Чубаровское дело: преступление, потрясшее Ленинград | Хотите Знать? | Дзен ).

     Oikeus asettui ”yllättäen” jälkimmäiselle kannalle ja seitsemän nuorukaista tuomittiin kuolemaan. Kaikkia tuomioita ei pantu täytäntöön, mutta pelotusvaikutus ulottui nyt koko laajaan neuvostomaahan.

     Itse kukin saa päätellä, oliko rangaistus kohtuullinen vai ei, absurdia oli väittää teon olleen luonteeltaan poliittinen, vaikka oikeus niin esitti. Lain mukaanhan se tämäkin tuomio joka tapauksessa annettiin.

      Valtionsyyttäjä Anu Mantila on Helsingin Sanomissa ilmaissut tyytymättömyytensä KKO:n Päivi Räsäsen jutussa tekemään päätökseen (ks. KKO:2026:27 )

     Kyseessähän oli mitä suurimmassa määrin näytösoikeudenkäynti, jossa tuomio annettiin äärimmäisiä, eli sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan käsittelevän lain perusteella, mikä saattaa herättää kriittisessä kansalaisessa kiinnostusta, ellei suorastaan hämmästystä.

    Yhtä kaikki, selvää on, että tässä tapauksessa rangaistavaksi rikokseksi selitettiin homoseksuaalisuuden kutsuminen poikkeavuudeksi ja kehityshäiriön aiheuttamaksi. KKO:n päätöksessä ei edellytetty rikollisella olleen loukkaamistarkoitusta, väkivaltaan kiihottamisesta puhumattakaan, mutta arveltiin, ilman sen enempiä perusteita, kohderyhmän saattavan pitää asiaa loukkaavana.  

     Vakaviakin seurauksia moisella yhden pikkupuolueen kansanedustajan puheella saattoi olla…

     Se, että asia esitettiin parlamentissa istuvan ja siis mahdollisimman laajaa sananvapautta nauttivan edustajan poliittisessa puheenvuorossa, joka liittyi ajankohtaiseen yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun ei jarrutellut niitä oikeuden jäseniä, jotka pyrkivät tekemään asiasta rikoksen. Myöskään se, että varsinainen teko oli tehty paljon ennen tuomion perusteena olleen lain säätämistä, ei pelastanut syytettyä, sillä tämä oli pannut vielä tekstinsä uudelleen yleisön saataville. Pitihän yleisön saada edes tutustua siihen, kun asiasta kerran ruvettiin kohua nostamaan. -Kehotan muuten tutustumaan, kun lukee enemmän, luulee vähemmän.

     Päätös, joka on poikkeuksellisen hullunkurinen sekä perusteiltaan että määräyksiltään, nojasi lopultakin oikeuden THL:ltä tilaamaan näkemykseen ”tieteen sanasta” homoseksuaalisuuden synnyssä ja siinä ilmenee täydellinen ymmärtämättömyys siitä, mitä tieteellä ylipäätään tarkoitetaan.

     Vastaavia ”tieteellisiä” tuomioita annettiin Neuvostoliitossa Lysenkon aikana ”vääriä” näkemyksiä esittäneille. Rikoksentekovälineen eli internetissä esitetyn pamfletin tuhoaminen, jota oikeus vaati, ei ole mahdollista muuten kuin sanan symboliesas mielessä.

     Aikoinaan pyöveli poltti vastaavat rikolliset julkaisut julkisesti ja tässä tapauksessa tämä voitaisiin suorittaa sopivasti Kauppatorilla polttamalla ainakin joku arkistokappale kansanjoukon edessä. Kansan syvät rivit tulevat epäilemättä paikalle hurraamaan. Tämän voi päätellä nettikirjoittelusta.

     Tässä siis minun eriävä näkemykseni KKO:n tuomiosta, johon en näe syytä olla tyytyväinen, vaikka Räsäsen edustaa kanta on minulle asiansa puolesta vieras. Se oli joka tapauksessa esitetty asiallisen kiihkottomasti ja kuului selkeästi poliittiseen keskusteluun yhtenä puheenvuorona, joka toki oli ”taantumuksellinen”, mutta yhtä kaikki normaali mielipide muiden joukossa.

     Valtionsyyttäjä Anu Mantila on myös esittänyt tyytymättömyytensä tuomioon ja selostanut asiaa Helsingin Sanomien sivuilla 26.5.

     Räsäsen tapaus jätti syyttäjän mielestä oikeuskäytäntöön avoimia kysymyksiä. Räsänen tuomittiin ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”, mutta homoseksuaaleja loukannutta twiittiä(!) koskeva syyte hylättiin. Räsänen syytti siinä kirkkoa ”häpeästä ja synnistä” sen osallistuessa pride-tapahtumaan.

     Koska tämä tulkittiin uskonnolliseksi puheeksi, se jätettiin rankaisematta. Onko uskonnolla siis joitakin erikoisoikeuksia? Onko uskonnollista puhetta jostakin syystä arvioitava lievemmin? Kuinka loukkaavaa puheen pitää olla, että se täyttää ”kiihottamisrikoksen ” tunnusmerkit?

     Normaalijärjen mukaanhan ”kiihottamisrikoksen tunnusmerkkeihin kuuluu ainakin kiihottaminen eli agitaatio jossakin tarkpituksessa. Neuvostolitossa tunnettiin rikos nimeltä ”neuvostovastainen agitaatio ja propagada”, jollaiseksi voitiin tulkita kaikki ei-toivottava puhe, vaikka ei olisi kiihotettu ketään mihinkään. A, miksi käsitteisiin tuijottaa? Hyvä laki, hyvät rangaistukset!

    Tässä tuomiossa jäi ”ohjaus” syyttäjän mielestä yhä puutteelliseksi. Oikeuden on näköjään taas vaivauduttava miettimään, onko puhe loukkaavaa vai ei. Ehkä pitää jopa miettiä, kiihotetaanko jotakuta johonkin, kun ”kiihotusrikoksesta” rangaistaan?

     Seksuaalivähemmistöjen suoja ”heitä halventavalta ja vahingoittavalta julkiselta puheelta” ei syyttäjän mukaan tullut nyt kyllin vakavasti otetuksi.

     ”Kaiken kaikkiaan korkein oikeus on pitänyt tekojen moitittavuutta yllättävän vähäisenä”, kirjoittaa syyttäjä.

      Tämä pakottaa aineistoon tutustuneen normaalijärkisen kansalaisen hämmästymään säikähtäin. Mitä ihmettä tässä nyt oikein olisi haluttu ja millä perusteella? Mitä kaikkea pitäisilukea ”kiihotukseksi kasanryhmää vastaan” ja millä perusteella? Ainakaan kiihottamista ei ilmeisesti syylliseltä edellytetä.

    Se KKO:n minimaalinen vähemmistö, joka kyseisen tuomion sai aikaan, vaikka syytteet oli aiemmissa oikeusasteissa aina yksimielisesti hylätty, siis jättikin vielä mahdollisuuden sellaisiin ”kiihotusrikoksiin”, joissa homoseksualismia perinteiseen raamatulliseen tapaan nimitetään ”synniksi ja häpeäksi”.

    Näyttää siis siltä, että oikeus saisi yhä itse päättää, onko uskonnollisella yhdistyksellä tai uskonnolliseksi julistautuneella parlamentaarisella puolueella oikeus esittää näkemyksiään julkisesti, siitä riippumatta, ovatko ne ”ajanmukaisia” tai vallitsevan tulkinnan mukaan ”tieteellisiä”.

     Syyttäjän arvelee kohteena olevan ryhmän voivan loukkaantua, pahoittaa mielensä tiettyjen tulkintojen takia, eikä tätä asiaa otettu kyllin vakavasti. Väärien näkemysten rankaiseminen käyttämällä perusteena nyt menestyksellisesti sovellettua sotarikoksiin ja ihmisyyttä vastaan kohdistuviin rikoksiin liittyvää ”kiihotuspykälää” olisi siis ollut määrättävä laajemmaksi.

     Tässä lienee sentään esitettävä muuan olennainen kysymys. Entäpä, jos kukaan ei millään tavalla kiihotu, etenkään, kun esimerkiksi Räsäsen tapauksessa ei tosiaankaan edes yritetty kiihottaa ketään mihinkään, saati rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Miten on mahdollista, että ”kiihottamisesta” silti rangaistaan?

     Mitä pidemmälle tämä vuosisata edistyy, sitä enemmän yhteiskuntamme alkaa muistuttaa Stalinin ajan Neuvostoliittoa. En tee tätä rinnastusta osoittaakseni nokkeluuttani, vaan täysin vakavassa mielessä.

     Rikoslaki on kaiken kaikkiaan niin järeä valtiovallan ase, että sen käytössä olisi syytä olla niin säästeliäs kuin mahdollista. Itse asiassa näen rikoslain soveltamisen vapaan yhteiskunnan poliittiseen keskusteluun lähtökohtaisesti sallimattomana. Vasta sellainen seuraus, jonka todella voi osoittaa jollekin rikoksen uhrille tapahtuneen, oikeuttaa rikoslaissa määrättyjen rangaistusten määräämiseen.

     Vasemmisto oli aikoinaan jyrän alla, kun juristit oikeusistuimissa tekivät sille mitä tahtoivat. Nyt tilanne on muuttunut päinvastaiseksi ja mielivaltainen juristeria uhkaa suistaa yhteisuntamme totalitarismin mielivaltaan typerien jees-miesten aplodeeratessa.

Muuan megatrendi

 

Kulttuurin rappio kielessä

 

     Länsimaiden yleisen sivistystason vakaa ja vääjäämätön suuntaus kohti pohjaa on ollut näkyvissä jo muutaman vuosikymmenen ajan.

     Yllättävästi se on kiihtynyt nimenomaan siitä lähtien, kun yleisen kansansivistyksen tasoa koulutuksella mitaten alettiin roimasti nostaa toisen maailmansodan jälkeen ja kaikkien elintaso nousi erittäin tuntuvasti.

    Kuten on sanottu, kun väki tulee hollituvasta asumaan kartanon salin puolelle, ei se ala käyttäytyä, kuin entiset isännät, vaan tuo omat tapansa tullessaan.

     Tämä pitää paikkansa sekä maiden sisäisen kulttuurin painopisteen muutoksessa, että ulkoa tulevien vaikutteiden laadussa ja valikoinnissa. Slummit länsimaisen kulttuurin normin antajina ovat saavuttaneet vankan aseman ja kaikkialla pyritään matkimaan juuri niitä ja niiden käytäntöjä, kieltä ja arvomaailmaa, sikäli kuin siitä voi puhua.

     Meilläkin slummikulttuuria ihannoidaan, vaikka meillä ei edes vielä ole noita slummejakaan. Silti osa nuorisoa matkii jopa ulkomaista slummipukeutumista viisi numeroa liian suurine ison veljen housuineen, joita sangen ylpeänä kannetaan.

     Slummiasukkaiden ja kolmannen maailman syrjäkolkista saapuneiden siirtolaisten suurena kulttuurisena etuna on niiden kuuluminen eräänlaiseen sorretuksi ajateltuun joukkoon, uusiin jaloihin villeihin, joita oikofobinen, olemassaoloaan anteeksi pyytelevä kulttuuri ei uskalla arvostella, vaan päinvastoin hartaan kunnioittavasti kumartaa.

     Tämä näkyy myös kielessä, jossa aikoinaan normin antajana oli yläluokka. Sen ääntämystä ja puheenpartta ihailtiin ja yritettiin kaikin tavoin omaksua niissä piireissä, jotka halusivat elää niin sanotusti kunniallista ja hyväksyttyä elämää ja olla kelpo kansalaisia.

     Tuo yläluokkaisuuden matkiminen on jo kaukaista historiaa. Normitettua kirjakieltä ei enää kukaan puhu eikä edes tavoittele. Jo 1970-luvulla alettiin julistaa, että kaikki käy, kun kyse on kielestä. Olemassa olevat kielet olivat kaikki yhtä arvokkaita, paitsi että kirjakieli oli arvottomampaa, koska sitä tosiasiassa käytettiin vain vähän.

     Muistan, että venäläiset suomen kielen opettajat olivat ihmeissää ja jopa närkästyneitä, kun Suomesta kutsuttu asiantuntija suomen kielen päivillä Suomen Pietarin instituutissa kieltäytyi kertomasta heille, millaista oli normien mukainen hyvä suomen kieli. Elettiin kaiketi vuotta 1999.

     Pikkuhiljaa tämä normittomuudesta lähtevä näkemys levisi myös julkiseen sanaan, joka yhä useammin alkoi nimenomaan tavoitella puhekielisyyttä. Niin kaunokirjallisuudessa kuin audiovisuaalisissa viestimissä käytettiinkin yhä vapaammin slangi-ilmauksia ja kirosanoja, jotka aiemmin olivat olleet jyrkästi kiellettyä ainesta älymystöpiireissä.

     Nykyään tällainen aines ei ole ainoastaan sallittua, vaan sitä ollaan korottamassa nimenomaan normiksi. Internetin kielikursseilla peräti varoitetaan ihmisiä käyttämästä tavanomaisia kirjakielisiä ilmauksia ja puhumaan sen sijaan ilmauksilla, joita tuon tietyn kielen natiivit ”oikeastikin” käyttävät.

    Kyseiset ilmaukset ovat lähes poikkeuksetta myös lattean fraasin tunnusmerkit täyttäviä idiomeja, joilla on kirosanan piirteitä, toisin kuin noilla ”kartettavilla” ilmauksilla.

    Varsinaisia kirosanoja tietysti suositaan myös. Se Detroit-kirja, josta jokin aika sitten bloggasin (ks. Vihavainen: Elektro-magneettis-dynaaminen kaupunki ), oli suurelta osin kirjoitettu mustan väestön slangilla ja ”fuck”-sana toistui siinä yhä uudelleen, joskus jopa noin kymmenen kertaa samalla sivulla.

      Epäilemättä tarkoituksena oli antaa nimenomaan slummiutuneesta Detroitista autenttinen vaikutelma, mutta kyllähän se autenttisuus oli sitä matalinta tasoa.

     Pari päivää sitten hesarissa oli haastateltu asuntonsa tulipalossa menettänyttä henkilöä, jonka kerrotaan sanoneen ”When life fucks you, you just have to get stronger-  kun elämä potkii, on vain tultava vahvemmaksi”.

     Tämä on aika kiinnostavaa. Syystä tai toisesta tuo lausahdus on katsottu tarpeelliseksi kirjoittaa ensin englanniksi ja sitten kääntää sievistellyssä muodossa suomeksi. Ilmeisesti hyötynä asiasta oli, että saatiin sanottua sekin, ettei haastateltava pysynyt vain kuivan asiatyylin rajoissa, vaan puhui ihan oikeaa slangia. Kiroilu toki oli ymmärrettävää.

     En nosta tätä kielen muuttumisen trendiä esille siksi, että tuntisin tarvetta sievistelyyn ja paheksuisin alatyylin käyttöä ainakaan sellaisissa tapauksissa, joissa se on selvästi perusteltua. Jos taloni palaisi, kiroilisin ehkä aivan hillittömästi, tai sitten en. Kuka tiennee.

     Minusta tässäkin nimenomaisessa tapauksessa yhtä kaikki ilmenee muuan aikamme merkittävä ja näköjään vääjäämätön trendi, joka liittyy kielen vulgarisoitumiseen.

     Yhä useammin puhutaan niin alaluokkaista kieltä kuin mahdollista ja erityisen ansiokkaana pidetään, mikäli hallitsee sen tyylilajin myös vieraissa kielissä. Pelkään pahoin, että natiivien silmissä se kuitenkin usein tekee vain moukkamaisen vaikutuksen, maasta ja seurapiiristä toki riippuen.

     Kiroilla voi myös sievistellen ja usein niin tehdään, käyttämällä nuhteettomia sanoja, jotka kuitenkin kertovat, mitä oikeastaan tarkoitetaan. Niinpä meillä ”kettuillaan” ja ”puhutaan potaskaa”. Ranskassa vältetään sanan Dieu (Jumala) mainitsemista ja sanotaan sen sijaan bleu -sininen: Parbleu, morbleu, ventrebleu… Venäjäksi sievistelijä ei kehoteta peruskirosanan tarkoittamaan insestiin, vaan tyytyy vain viittaamaan tuohon peruskiroukseen, jossa äiti on keskeisessä roolissa: mat-peremat! Saksalainen välttää sanaa ”Scheisse” ja puhuu sen sijaan ”kiekosta”: Scheibenhonig!

     Vastaavaa lienee useimmissa kielissä, mutta kysyä voi, miten paljon tällä saavutetaan. Ilmeisesti ainakin jotain. Kun varsinainen kirous jätetään sanomatta, mutta samalla osoitetaan, että tässä olisi sellaisen paikka, päästään sijoittumaan jonnekin hieman kaikkien vulgaareinta tasoa ylemmäs.

     Mutta olemme luultavasti vain välivaiheessa. Yhä suositummaksi on tullut osoittaa hallitsevansa ihan oikeasti kaikkein rahvaanomaisimmat ha typerimmätkin asiat, futisjoukkueiden fanittamisesta ja roskaruoan puputtamisesta lähtien. Todelliset esikuvat ovat kuin ovatkin siellä slummissa, jossa yhä oletetaan olevan sitä alkuvoimaa ja etenkin naisiin vetoavaa röyhkeää rajojen rikkomista.

    Ennen sotia ja vielä jonnekin 1960-1970-luvulle saakka kaikkialla maailmassa matkittiin länsimaita ja niiden kulttuuria, pukeutumista ja kampauksia myöten.

     Nyt suunta on kääntynyt, mikä hyvin sopiikin paitsi länsimaiden marginalisoitumiseen taloudessa, myös siihen demografiseen kehitykseen, joka nopeasti ja varmasti on tekemässä läntisen maailman alkuasukkaista vähemmistöä ja sitä mukaa uusien kolonisoijien henkisiä ja kulttuurisia ja ennen pitkää poliittisiakin alamaisia.

     Exit suvivirsi, welcome ramadan, long time no see….

Likaisin asein huonon asian puolesta

 

Huijarien aika

      Valtioneuvoston alainen Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on ratkaissut erään kansalaisen ja Espoon kaupungin välisen kiistan, jossa kyseinen henkilö vaati korvauksia siitä, että Suvivirsi ja Varpunen jouluaamuna-kappale oli esitetty espoolaisessa koulussa kevät- ja joulujuhlissa vuosina 2024 ja 2025.

     Lautakunta määräsi(?) 10000 uhkasakon kaupungille ja suosittaa kaupunkia maksamaan 2500 ”hyvityksen” koulun oppilaalle ja 750euroa hänen huoltajalleen. Koulu oli laiminlyönyt etukäteen ilmoittamisen tilaisuuksien ”uskonnollisesta sisällöstä, niin että tilaisuudesta olisi ollut mahdollista poistua ”huomiota herättämättä ja leimautumatta”.

     ”Mielensäpahoittajasta” on nykykulttuurissamme kiinnostavasti tullut hahmo, jolla on kaksinainen merkitys. Toisaalta se liitetään henkilöön, jolla on hullunkurisia ja perusteettomia syitä pahoittaa mieltään aivan normaaleista nykyiseen elämänmenoon kuuluvista asioista. Hänelle on åakko nautaa.

     Toisaalta se liittyy myös henkilöön, joka on mimosamaisen herkkä ja avuton ja saattaa vaikka itkeä pillittää mistä tahansa asiasta. Vähintäänkin hän paheksuu kaikenlaista omista arvoistaan poikkeavaa. Hänet on taas otettava äärimmäisen vakavasti ja hänen tunteidensa suojelu ohjaa jopa valtiollisen tason suuria päätöksiä.

     Tämän uhripääomaa hallitsevan henkilön näennäinen avuttomuus ei kuitenkaan estä toimimasta tarmokkaasti silloin, kun oletettua mielipahaa vaaditaan korvattavaksi rahallisesti.

    Tämä on kovin outoa silloin, kun on kysymyksessä maailmankatsomuksellinen asia. ehkäpä koko maailmankatsomus tuollaisissa tapauksissa sitten rakentuukin nimenomaan rahan ympärille ja sen arvot voidaan aina ilmaista myös rahamääräisesti?

     Sakko on vanha rangaistus, jolla voitiin hyvittää esimerkiksi jonkin henkilön toiseen henkilöön kohdistama pahoinpitely. Sakkorahoja ei kuitenkaan saanut uhri, vaan kuningas, ne siis kuuluvay nykyään valtiolle.

     Tässä tapauksessa määrättiin joka tapauksessa kärsimyskorvaus siitä, että mielensäpahoittaja oli kuullut virren ja joululaulun, joissa kummassakaan ei muuten missään tapauksessa voida katsoa esitettävän varsinaista uskonnollista ideologiaa, ainoastaan maínitaan uskontoon liittyviä teemoja.

     ”Uhri” olisi tietenkin voinut välittömästi poistua tuosta ”vaarallisesta tilasta” ja välttää ainakin lähes koko mielipahansa. Ainakin se olisi poistuessa olisi jäänyt paljon pienemmäksi, mutta tämän siis esti se, että asia olisi herättänyt huomiota ja poloinen uhri olisi saattanut ”leimautua”.

     Tämän perusteella voimme objektiivisesti haarukoida aiheutetun tuskan määrää. Mikäli virren kuunteleminen aiheutti sitä vähemmän, kuin olisi aiheuttanut poistumisen aiheuttama ”huomion herättäminen” ja jopa ”leimautuminen” (leimautuminen miksi? ateistiksi? onko se siis häpeällistä ja salattavaa?), voidaan todeta asian kuuluvan kovin köykäiseen luokkaan, kuten yleinen elämänkokemus toki kertookin.

     On normaalin järjestäytyneen yhteiskuntaelämän käytäntöjen vastaista, että joku alkaa nurkua kärsimyskorvauksia siitä, ettei kehdannut poistua esityksestä, josta ei pitänyt. Yhteiskuntaelämä tulee kerta kaikkiaan mahdottomaksi, jos tällaisiin vaatimuksiin suostutaan.

     Koko kulttuurimme on täynnä uskonnollisia ja vieläpä kristillisiä symboleja ja mikäli joku ei voi niitä kestää, ei hänen paikkansa ole normaalien vapaiden kansalaisten keskuudessa, vaan jossakin muualla. Missä, se pystynevät psykiatrian asiantuntijat ratkaisemaan.

     En kuitenkaan usko, että kyseessä olisi aito loukkaantuminen ja mielipaha. Joka tapauksessa sellaisen korvaaminen rahalla yhteiskunnan toimesta olisi absurdia.

     Katson, että kyseessä on mitä ilmeisin huijaus, jota ei tehdä vilpittömällä mielellä. Huijaus on myös laissa määritelty rikollinen teko ja sellaisen yrittämisestäkin pitäisi rangaista.

     Valitettavasti teon vilpillisyyttä on vaikea varsinaisesti todistaa. Uhriutuva henkilö saattaa vaikerolda ja vaikka pillahtaa itkuun, eikä kukaan voi ihan varmasti todistaa, että hän teeskentelee.

      Joka tapauksessa tuo yleisen elämänkokemuksen käsite, jota muutenkin on ainakin ennen paljon käytetty oikeusistuimissa, olisi tässäkin otettava ohjenuoraksi. Asian olisi oltava niin, että mielipahasta voi saada korvauksen vasta kun kykenee sitovasti osoittamaan sekä todella kärsineensä asiasta, että joutuneensa tahallisen vahingoittamisen kohteeksi.

     Mikäli kärsimys johtuu jostakin täytin normaalina pidettävästä asiasta, ei mitään korvauksia tietenkään le maksettava, vaikka joku tuntisikin mielipahaa. Jos asiasta todella on vakavia seurauksia, on henkilö ohjattava hoitoon eikä maksettava hänelle.

     Kyseinen lautakunnan päätös ei ole vielä juridisesti sitova. Kantelun tehnyt henkilö on kertonut vievänsä asian oikeuteen, ellei rahoja ala kuulua.

     On kiinnostavaa nähdä, miten kaupunki asiaan suhtautuu. Kuten tunnetusta Päivi Räsäsen tapauksesta ilmeni, ei oikeuslaitoksenkaan kaikkiin instansseihin voi sokeasti luottaa, mikäli edellytetään tuomioiden perustuvan normaaliin terveeseen järkeen silloin, kun kyse on kristinuskosta.

     Kyse on nyt jo laajaksi paisuneesta ilmiöstä, jossa näemme länsimaisen kulttuurin yhden tukipylvään tuhoamiseen pyrittävän vakain tuumin. Vilpittömän mielen ja yleisen elämänkokemuksen sijasta on tarvittaessa kyhätty kokoon läpinäkyvän falskia brännvinsadvokatyriä ja käännetty valtion rankaisukoneisto toimimaan koko vanhan kulttuurimme jäänteidenkin tuhoamiseksi suorastaan rikoslain avulla.

     Tässä ei ole enää kysymys ns. uskovaisista ja heidän oikeuksistaan -joita täytyy myös olettaa olevan olemassa- vaan hengeltään totalitaarisesta uuden normiston lanseeraamisesta jopa valtion voimakeinoin.