Äylmystö ja maailma vähän ennen kyyneleitä

 

Tornin teemoja

 

Pidot Tornissa. Faktotum Yrjö Kivimies. K.J. Gummerus 1937, 340 s.

 

     Kun nyt sattuivat nuo ”Tornin pidot” taas käteen, piti lukea koko kirjakin uudelleen. Siitähän olen kirjoittanut 13 vuotta sitten (ks. Vihavainen: Haun tornin pidot tulokset ), eivätkä muistikuvat ole kauttaaltaan tarkkoja.

     Tästä kirjasta tuli sittemmin klassikko ja sen jälkeen ovat ilmestyneet (”Toiset pidot Tornissa”, ”Pidot Aulangolla”, ”Pidot Suomessa” ja pari muutakin (ks. Vihavainen: Haun pidot aulangolla tulokset).

     Olen lukenut useimmat, mutta ne ensimmäiset pidot ovat kyllä parhaat. Se on keskustelijoiden ja varmaan myös teemoja valinneen ja puhetta johtaneen ”factotumin” ansiota. Se on kirja, jossa ei vatvota ajankohtaisia teemoja sellaisina, kuin ne lehdissä esitetään, vaan pyritään syvemmälle.

      Myös keskustelijoiden valmius vakavasti pohtia itselleen vieraitakin argumentteja ansaitsee kaiken kiitoksen. Enpä luule, että vastaavaa henkistä avoimuutta olisi helppo löytää tämän päivän Suomesta, jossa keskusteluin älyllinen taso yleensä nopeasti lähestyy nollaa ja omien näkemysten kannalta hankala argumentti korkeintaan kuitataan jollakin puujalkavitsillä, ellei sitten pöyristytä.

    ” Tornin pitojen” esipuheessa nostetaan esikuviksi niin Platonin Symposion, Samuel Johnsonin keskustekut Jams Boswellin kuvaamina kuin jopa Baldassare Castiglionen ”Hovimiehen” heijastama keskustelun taso.

     Tornin keskustelijat esiintyvät salanimillä, joista useimmat selviävät netistä (ks. Pidot Tornissa – Wikipedia). Kaikkia nimiä siellä ei ole, mutta esimerkiksi” Rouva Tohtori”, toinen seurueen naisista, oli Elsa Enäjärvi-Haavio, joka oli oleskellut myös Englannissa ja kirjoittanut aiheesta kirjankin (ks. Vihavainen: Haun lontoo sata vuotta sitten tulokset ).

     Seurueen kokoonpano vaihteli jonkin verran aiheesta riippuen. Aihepiirejä olivat kulttuuriorientaation (”Kulttuurimme kompassineula”) lisäksi ”Suomalaisen kansanluonteen myytti”, ”Taaksepäinkatsova kulttuuri”, ”Kirjallisuutta ja kirjallisuutta”, ”Sairas sielu terveessä ruumiissa” ja ”Henkien taistelu”. Viimemaintussa oli alustajana ”Radikaali” (Matti Kurjensari), ja siinä nostetaan esille myös AKS, ääriliikkeiden sosiaalinen tausta ja vuosi 1918.

     On kiinnostavaa havaita, että seurue yksimielisesti hyväksyi sen kannan, ettei kansanluonne ole periytyvä, vaan kulttuurinen asia. Eräässä myöhemmässä yhteydessä mainitaankin tuo tunnettu tieto, jonka mukaan venäläisissä olisi suomalaista perimää yli 50 prosettia (Kljutševski 1800-luvulla: 80%). Kuitenkin kansanluonne, mentaliteetti, on aivan erilainen.

     Kansanluonteella ei kannata selittää ainakaan kansanluonnetta, kuten meille 1960-luvulla sosiologiaa opiskelleille teroitettiin. Veli Verkon tutkimukset suomalaisesta viinapäästä esitettiin silloin varoittavina esimerkkeinä.

     Samoja asioita Tornin seuruekin pohtii ja löytää paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Merkille pantava on Konservatiivin (Yrjö Kivimies) johtopäätös, jonka mukaan suomalaiset eivät ole mitään soturikansa ja että ilmeisesti he ovat erityisen heikkoja juuri puolustussodassa.

     Suomalainen kansanluonne todetaan epäilemättä kirjalliseksi luomukseksi sellaisena, kuin se yleisesti tunnetaan. Joka tapauksessa esimerkiksi amerikansuomalaisia koskevista tilastoista voidaan tehdä kiintoisia päätelmiä. Rikoksia he tekivät vähän, mutta sen sijaan johtivat ylivoimaisesti juopumuspidätysten tilastoa. Se oli kuin olympialaisten tulosluettelosta

     Suomalaisten käyttäytyminen ulkomailla oli tunnettua (jokohan tämä pitäisi nykynuorisolle selittää?). Suomalaisilla oli taipumus etsiä vikoja itsestään ja niitä kyllä löydettiinkin. Sillanpään, Lehtosen ja Kiannon teokset olivat itsekritiikkiä, jossa korjattiin runebergilaista ihannekuvaa.

     Kaiken kaikkiaan Suomen ja suomalaisen yhteiskunnan kuva jää ankeaksi: porvaristomme suuri vika on se n raukkamaisuudessa, se kun ei kestä katsoa totuutta silmiin. ”Ihmeellinen köyhyyden merkki” on sekin, ettei ”juuri ole sellaista suomalaista proosaa, josta jäisi jotain jäljelle, kun seitä yritetään kääntää jollekin toiselle kielelle, toteaa Filosofi.

    Näinhän se taitaa olla tänäkin päivänä. Hyvä yritys kaiken kaikkiaan.

     Teemoja keskusteluissa oli paljon, eikä ole mielekästä yrittää niitä kaikkia tässä referoida, sillä useinkaan ei saavutettu yleistä konsensusta. Merkille pantava on joka tapauksessa se tapa, jolla keskustelijat pyrkivät toistensa argumenttien ymmärtämiseen. Tahallisesta väärinymmärtämisestä ei ole ainakaan toimitettuun versioon jäänyt merkkejä.

     Tiede ja tieteellisyys ovat tässä seurassa kunnioitettuja asioita, mutta ei niin kunnioitettuja, ettei suomalaisen tieteen tasoa ja sen aihepiirejä raatsittaisi ruoskia oikein olan takaa. Ns. kansallisissa tieteissä on paneuduttu liikaa toisarvoiseen keräilyyn, jota tuskin edes voi tieteeksi sanoa.

Vain Edvard Westermarck (ks. Vihavainen: Haun westermarck tulokset ) on ryhtynyt tekenään aineistostaan yleisiä johtopäätöksiä, mutta hänkin in tehnyt sen ulkomailla ulkomaisista aineistoista ja on sitä paitsi svekomaani. Ns. kansallisissa tieteissä ei vastaavaa yritystäkään ole näkyvissä.

     Luonnontieteissä maallamme on esittää vain pari nimeä, joista Gustav Komppa ei ihmeekseni tule lainkaan esille, A.I. Virtanen kyllä. Entäpä jos hommattaisiin meille muutama juutalainen luonnontieteilijä ja vaadittaisiin, että heidän on värvättävä apulaisikseen vain suomalaisia? Tuloksena voisi olla huikea tason nousu?

     Kaiken kaikkiaan takaperoinen menneisyyden haikailu, joka on luonut jopa naurettavan ”tuohikulttuurin” käsitteen, on muuan suomalaisten kansallisten tieteiden suuri synti

     Mitä tieteellisyyteen muualla tulee, saa saksalainen nykysuuntaus madonluvut Pessimistiltä (Jussi Teljo). Saksassa on menty siihen, että ”tiede ei ole tiedettä, vaan se on uskontoa, se on mystiikkaa,  kansallista tarkoituksenmukaisuutta… tiede on samassa asemassa kuin keskiajalla”.

     Syvähenkinen ajattelu oli Saksassa pannaan julistettu, kuten Pessimisti toteaa ja ilman sitä ollaan kulttuurisesti hukassa. Kirjailija (Tatu Vaaskivi) näkee ilmiön spengleriläisittäin kulttuurin lopun oireena. Dosentti (Martti Haavio) puhuu ”Antikulttuurin mustekalasta”.

     Konservatiivin (Yrjö Kivimies) mielestä Saksa on kuitenkin vain ”mauton” mistä on vielä pitkä matka Venäjän hulluinuoneeseen.

     Kriitikko (Kaarlo Marjanen) sentään kehuu Venäjää siitä, että siellä suoritetaan parhaillaan maailmanhistoriallinen koe: ”Se on loistava koe. Meidän täytyy sitä seurata aivan puolueettomalla innostuksella ja iloiten, jos siellä päästään positiivisiin saavutuksiin. Ja iloiten siitä, että jokin toinen kansa nöyrän eläimen lailla on alistunut ottamaan osalleen kokeeseen kuuluvan rääkkäyksen”.

     Konservatiivi (Yyrjö Kivimies) arvioi, että usko on kulttuurin vastakohta: ”Usko on massoja varten ja massat ovat aina raakalaisia”. Nimenomaan uskoa saarnattiin niin Saksasta uin Venäjältä käsin ja seurueessa sai laajaa kannatusta se ajatus että Saksa ja Venäjä vielä löisivät kättä toisilleen. Niin samasta puusta veistettyjä ne olivat. Vain Kulttuurimatkailija (Olavi Paavolainen) yritti hieman kainosti esiintyä niin Saksan kuin Neuvostoliiton puolustajana.

     Mitä vuoteen 1918 tulee, huomataan hämmästyen, että tuosta sodasta käytetään jo nimitystä ”kansalaissota”. Vielä vuoteen 1928 saakka se ei olisi tullut edes mieleen.

     Mitä itse sodassa tapahtui, ei ole ihan selvää, mutta terrorin, myös valkoisen, tosiasia tunnustetaan periaatteessa. Todetaan, että uhrien määräksi ilmoitetaan ulkomailla jopa 30000.

     Kun Winston Churchill ”Aftermath”-teoksessaan mainitsee Suomen valkoisen terrorin ”samaan hengenvetoon itäisten naapuriemme toimeenpaneman teurastuksen kanssa se kuitenkin on jo Konservatiivin mielestä ”sikamaista”.

     Havaitaan, ettei Suomessa enempää punaisten kuin valkoistenkaan puolella tunnusteta oman puolen harjoittaneen minkäänlaista terroria. Kumma kyllä, vaatimusta asian tutkimiseksi ei kuitenkaan esitetä. Sen aikahan tuki vasta 1960-luvulla ja asia lykkääntymisen syytä kannattaa pohtia.

     Kirjassa keskustellaan myös aika pitkästi koululaitoksesta ja uuden sivistyneistön räjähdysmäisesti kasvaneesta määrästä, mihin tietenkin liittyy tason lasku. Koulussa on paljon korjattavaa, esimrkiksi kielten opetuksessa, jossa keskitytään vain kääntämiseen. Enää ei sivistyneistöllä ole natiiveja kotiopettajia eivätkä kaikki voi ostaa kalliita Linguaphone-levyjä tai tehdä pitkiä opintomatkoja. Tulos on, ettei sivistyneistä enää osaa kieliä.

      Opetuksessa on myös paljon ulkolukua. Itsenäistä ajattelua pikemmin masennetaan kuin rohkaistaan. Suuntaus parempaan on kuitenkin jo näkyvissä.

     Erikoiselta tuntuu, että yhteiskouluja ei vieläkään pidetä minään itsestään selvyytenä, vaikka niiden puolesta esitetään myös kiintoisia argumentteja. Lyseoissa vallitsee sen sijaan toverihenki, jollaista ei voida ajatella syntyvän yhteiskouluissa eikä edes tyttölyseoissa.

      Tämän kirjan lukeminen uudelleen oli varsin palkitsevaa ja voin suositella sitä kaikille lähihistoriasta kiinnostuneille. Keskustelijoiden joukkohan ei edusta mitään pienoiskuvaa mistään, tai korkeintaan sitoutumattoman älymystön huippukerroksesta.

     Mitään yksisilmäisyyttä sen piirissä ei kuitenkaan voi havaita ja luulen, että olisi varsin vaativa tehtävä saada meidän päivinämme kutsuttua koolle vastaavan tasoinen ryhmä keskustelemaan aikakautemme suurista kysymyksistä ja Suomen paikasta maailmassa.

      Minusta sitä kannattaisi kuitenkin yrittää. On vain löydettävä oikeat henkilöt ja ne eivät ole niitä samoja, jotka televisiossa hölöttävät yleisön viihdyttämiseksi.

     Ehkä parempaa sentään voisi löytyä? Rima on korkealla, jos tämä kirja asetetaan esikuvaksi.

Muuan unelma, joka petti

 

Suomi ja Englannin agonia

 

     Helsingissä toimi 1930-luvulla -ja toiminee yhäkin- keskustelukerho nimeltä ”Kesäyliopisto”. Se kokosi piiriinsä kansallista älymystöä Kekkosesta ja Vilkunasta Martti Haavioon ja L.A. Puntilaan. ”Kesäyliopiston” henki oli vahvasti suomenmielinen ja estofiilinen, mutta ei puoluepoliittisesti sitoutunut.

     Luultavasti moni yhä kuvittelee, tutkimuksista (ks. Vihavainen: Haun muuan sitkeä myytti tulokset ) huolimatta, että Saksa olisi ollut 1930-luvulla jonkinlainen suomalaisen älymystön tai yleensä Suomen esikuvamaa. Itse asiassa se oli hyvin epäsuosittu ja suomalainen lehdistö kritisoi sitä niin rajusti, että se herätti itsensä Führerin suuttumuksen.

     Mutta mikä maa sitten oli tuohon aikaan maamme kulttuurinen esikuva? Kansallinen kulttuuri oli toki arvossaan, mutta maailmankulttuurin arvostettavimmat saavutukset oli sentään etsittävä ulkomailta.

     ”Kesäyliopisto” järjesti vuonna 1937 monipäiväisen seminaarin uudessa hotelli Tornissa ja kutsui mukaan pari kerhon ulkopuolistakin henkilöä, jotta myös vasemmistoliberaalinen suuntaus pääsisi kylliksi kuuluviin. Tarkoituksena oli selvittää Suomen kulttuurista asemaa maailmassa.

     Näin syntyi vielä samana vuonna ilmestynyt ja Gummeruksen julkaisema kokoomateos ”Pidot Tornissa” (ks. Vihavainen: Haun tornin pidot tulokset ).

     Keskustelijoiden piirissä vallitsi huomattava yksimielisyys siitä, että nykyinen Saksa ja Venäjä olisivat Suomelle mahdottomia esikuvia. Ranskakaan ei ollut enää entisensä ja Skandinavian maat olivat pieniä ja muutenkin kovasti esillä.

     Yhdysvallat ei kulttuurisena esikuvana tullut lainkaan esille, vaikka siellä asui ylivoimaisesti suurin suomalainen kolonia ulkomailla. Syykin on ilmeinen. Amerikkalainen viihde ja bisnes tunnettiin liiankin hyvin, mutta sen kulttuuria tuskin kukaan piti esikuvallisena edes itse Yhdysvalloissa. Ja toki kielimuuri oli korkea.

     Sen sijaan ”vain Englannissa” tuntui monen mielestä olevan ”henkisiä sukulaisia”, vaikka sen ”hirmuaseman” maailmanvaltana ei voinut enää katsoa olevan kestävällä pohjalla. Englannin erikoispiirteisiin näytti vaikuttavan kelttiläinen aines, joka erotti sen germaanisista kansoista.

     Suomalaisten ja englantilaisten tärkeänä erona oli, että englantilaiset olivat jo niin kauan olleet ”kulttuurin auringonpaahteessa” Heillä oli veressään myös tuo kuuluisa ”cant” -englantilainen tekopyhyys, joka paradoksaalisesti teki heistä vapaita miehiä.

     Se merkitsi sitä, että ”minun on lupa tehdä itsekseni mitä hyvänsä niin kauan uin en loukkaa toisten vapautta tehdä ja tuntea itsekseen mitä hyvänsä. Siis suurin mahdollinen määrä individualismia (ja kulttuuri-ihmisen on pakko olla individualisti…”

     Tässä olikin englantilaisen mentaliteetin ratkaiseva ero saksalaiseen. Muuan keskustelija oli ollut Saksassa opintomatkalla ja kyllästynyt ainaiseen muodolliseen jäykkyyteen ja laumahenkeen.

     Kerran hän huomasi joukossa erään nuorukaisen, joka tuntui olevan koko tämän touhun ulkopuolella. ”Kun sitten kuulin, että he alkoivat solkata tuota merkillistä kieltä, jota ihailen…olin kuin kotonani… Englanti teki sen vapaaksi. Tuntui kuin olisi päässyt kasarmista merelle”.

     Keskustelun edetessä mainittiin myös mahdollisuus anglomanian leviämisestä Suomeen, jossa tosin kouluissa opetettava ruotsi ja etenkin saksa söivät mahdollisuutta opiskella englantia.

     Mahdollista toki myös oli, mettä meillä silloin ryhdyttäisiin matkimaan englantilaisuuden varjopuolia, ”ei tajuta, että englantilainen voi vaaratta olla vailla sivistystä, koska hänellä on veressään kulttuuria”, pohdiskeli muuan keskustelija. Ilmeisesti hän tarkoitti kohteliaisuutta ja herrasmiesmäisyyttä.

     Aldous Huxley oli keskustelijoille tuttu, kuten myös se ”lowbrow”-suuntaus, joka ilmeni englantilaisessa viihdekirjallisuudessa ja Englannissa opiskelleet ”puu- ja konepojat” olivat tuoneet tullessaan myös sellaisen käsityksen, että gentlemannille riittää ”hobbyksi urheilu”.

     Englanti koettiin siis useimmilla tahoilla sopivaksi esikuvaksi ja orientaatiokohteeksi suomalaisille, mutta ei sitä sokeasti ihailtu. Joka tapauksessa kansojemme mentaliteetissa ja nimenomaan individualismin arvostuksessa nähtiin yhtyeisiä piirteitä.

     Itse lisäisin niihin terveen järjen, common sense, mitä yleisesti onkin korostettu. Niin ranskalaiselle kuin saksalaiselle hengelle, venäläisestä totalitarismista puhumatta oli ominaista eksyminen hulluihin johtopäätöksiin, jonne hämäriin tai sitten liiankin selkeisiin periaatteisiin sitoutuneiden filosofien ajattelu yritti väistämättä johdattaa.

     Sellaisen vastapainona oli tervejärkisyys, joka pysytteli tukevasti maan pinnalla. Suomessa sen pohjana oli talonpoikaisuus, Englannissa taas bisnes ja tottumus asioimiseen mitä erilaisimpien kansojen ja heimojen kanssa.

     Nykyinen Englanti on kaukana 1930-luvun edeltäjästään. Tätä kehitystä, joka on koko ajan kiihtynyt  1960-luvulta lähtien on ansiokkaasti analysoinut Roger Scruton (ks. Vihavainen: Haun england, my england tulokset ).

     Se maaninen mentaliteetti, joka hylkää terveen järjen ja hirttäytyy sen sijaan abstraktiin juristeriaan, on nyttemmin päässyt vallitsevaksi myös Englannissa, kun sen todellinen mallimaa tähän saakka oli ollut Saksa, jota koko muu järkensä säilyttänyt maailma oli saattanut kauhistella (vrt. Vihavainen: Haun sievistelevät hupsut tulokset sekä Vihavainen: Haun sananvapaus hupenee tulokset).

     Kun Englanti nyt kieltää suomalaisia parlamentaarikkoja astumasta kamaralleen edes transitlennolla, perusteluna heidän ns. ”vihapuheesta” saamansa tuomiot, ollaan jo saavuttu sille absurdiuden asteelle, joka oli 1930-luvulla mahdollinen vain Hitlerin Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa.

     Kulttuurinen orientaatio Englantiin, jota 1930-luvulla lähinnä kaihoisasti haikailtiin, alkoi todella heti toisen maailmansodan jälkeen ja laajeni heti käsittämään myös Yhdysvallat, joka aktiivisesti pyrki hankkimaan kulttuurilleen adepteja muun muassa ASLA-stipendien avulla.

     Vielä pitkään katsottiin sivistyneinä itseään pitävissä piireissä, ettei Yhdysvalloissa ollut mitään mainitsemisen arvoista kulttuuria, mutta vähitellen sellainen lakkasikin kiinnostamasta massoja, joille alettiin tarjota valtavina annoksina lowbrow-massakulttuuria, ensin televisioon ja sitten internetin välityksellä. Samaan aikaan koko ajatus korkeakulttuurin erityisestä arvosta hiipui pois.

     Yhdysvalloissa nykyään hallitseva poliittinen suuntaus on pitkälti reaktiota siihen terveestä järjestä irtautumiseen, jolla yliopistojen humanistisista tiedekunnista lähtöisin oleva, ranskalaisperäinen älyllinen hölynpöly alkoi syövyttää koko yhteiskuntaa.

     Trumpin ja koko MAGA-ilmiön amerikkalaisuus ja poukkoileva politiikka on kuitenkin lähinnä erottanut maan niin Euroopasta, kuin yleensäkin sivistyneestä maailmasta. Se muistuttaa pikemmin sairaskertomusta kuin vakavasti otettavaa kulttuurista käännettä.

     Suomessa anglosaksinen kulttuuriorientaatio on ollut  vallalla jo kokonaisen ihmisiän, eikä sitä ole mahdollista noin vain muuksi muuttaa.

     Onnettomuutemme on, että länsimaisen sivilisaation agonia, joka aluksi näytti keskittyvän Saksaan ja Ranskaan, näyttää nyt saaneen valtaansa myös Englannin.

     Olemme anglosaksisen kulttuurin tai sivilisaation kanssa henkisesti naimisissa, mutta se, mikä meitä siihen ennen yhdisti eli individualismi, tervejärkisyys ja reilun pelin henki, alkavat olla sielläkin jo menneisyyden jäänteitä, joita lähinnä hävetään.

      Uusi maailmamme on anti-individualistinen ja orwellilainen. Ainakin Englannissa oli joku, joka ymmärsi asian jo kahdeksan vuosikymmentä sitten. Ehkä siellä yhä löytyy jokunen individualisti, joka uskaltaa ajatella omilla aivoillaan, mutta pystyvätkö he mitään muuttamaan?

 

 

Historian perspektiivejä

 

ISOVIHA SAVOSSA

Seminaari ja demonstraatio

Sulkavan Soutupaviljonki (Soutustadion) 5.9.2026

     Isoviha (ruots. Den Stora Ofreden, ven. Velikoje liholetije) on Suomen kansallisessa muistissa kasvanut kaikkein pahimman kansallisen onnettomuuden symboliksi.

     Siihen yhdistetään usein niin suuret nälkävuodet, rutto, suuri miesten ja hevosten otto oman armeijan tarpeisiin, sotakuolemat ja sotavankeus, venäläisten joukkojen tekemät hävitykset ja ihmisryöstöt orjiksi idän markkinoille, kuin sadistiset joukkomurhat ja jopa tahallinen yritys hävittää suomalaiset sukupuuttoon.

     Kaikkea tätä tapahtui, tuota sukupuuttoon hävittämistä lukuun ottamatta. Suomen väkiluku väheni vuosien 1695-1721 välisenä aikana kolmanneksella ja sodan jälkeen oli maassa kolmea naista kohti vain yksi mies. Katastrofi oli siis kansamme historiassa ainutlaatuinen, mitä ei paremmaksi tee se, että Virossa tuho oli vieläkin suurempi.

    Varsinainen isoviha, jota aikanaan kutsuttiin ”venäläisen ylivallan ajaksi” kesti kuitenkin vain vuodesta 1713 vuoteen 1721. Sen kauhut etenkin alkuaikoina olivat raja-alueiden ulkopuolella ennen kokemattomia, mutta väestön väheneminen johtui kuitenkin ennen muuta nälkävuosista, joista tuhoisimmat olivat suuret kuolonvuodet 1695-1697. Nimenomaan silloin kuoli jopa kolmannes suomalaisista. Nälkävuosia tuli kyllä vielä 1700-luvun puolellakin.

    Tämä on valtava määrä, mutta Virossa menetysten on arveltu Suuren Pohjan sodan vuosina olleen jopa 55-75 prosenttia. Lähdeaineiston puutteiden takia luvut ovat hyvin epätarkkoja. Suomen historiassa tämä 1600-luvun lopulta Uudenkaupungin rauhaan ulottuva periodi on myös vertaansa vailla.

     Historiansa aikana Suomi on ollut miehitysvallan alaisena itse asiassa vain kaksi kertaa: isonvihan (1713-1721) ja pikkuvihan (1741-1743) aikana. Näiltä ajoilta on jäänyt valtavasti dokumentteja, joita tutkijat ovat systemaattisesti tutkineet osittain vasta aivan viime vuosina.

     Millaista isovihan aika kaiken kaikkiaan oli luonteeltaan? Missä määrin ja missä oli mahdollista välttyä miehittäjän mielivallalta? Miten hallinto poikkesi ruotsalaisesta? Miten kansa suhtautui miehittäjään? Missä määrin normaalia järjestystä ja laillisuutta kyettiin ylläpitämään? Missä miehittäjä terrorisoi väestöä eniten ja mitä se merkitsi väestölle? Miten maamme eri osat selviytyivät toisiinsa verrattuna?

     Isoviha on viime aikoina ollut Pohjanmaalla teemana oopperalle ja vuonna 2015 siitä on tehty dokumenttielokuva. 2000-luvulla perustutkimusta siitä ovat tehneet muun ennen muuta Christer Kuvaja,  Antti Kujala, Kustaa H.J. Vilkuna, Teemu Keskisarja, Asko Mielonen, Jyrki Paaskoski ja eräät muutkin.

     Kujala ja Vilkuna eivät valitettavasti päässeet seminaariin mukaan, mutta muut tämän aihepiirin parhaat tuntijat ovat siis mukana Sulkavan Soutupaviljongissa (Soutustadion) 5.9.2026 pidettävässä seminaarissa, joka päättyy suuren Pohjan sodan (1700-1721) karoliiniarmeijan eli Ruotsin valtakunnan armeijan taistelutapojen esittelyyn.

     Se oli uskomattoman raakaa ja tuhoisaa aikaa, jolloin ihmisarvo poljettiin lokaan ja ihmisiä ja eläimiä surmattiin tulella ja miekalla tuhansittain.

     Se kuuluu joka tapauksessa meidänkin menneisyyteemme eikä se siitä parane, ellei sitä tunneta. Päinvastoin. Se, joka ei menneitä tunne, ei nykyisiäkään ymmärrä.

      Tervetuloa Sulkavan Soutupaviljonkiin 5.9.2026. Kahvitarjoilu alkaa jo klo 9.30 ja itse seminaari klo 10.00. Lounas on klo 14-15 ja karoliiniarmeijan demonstraatio klo 15-16 välisenä aikana.

     Merkitkää ajat muistiin! Seminaarista tullaan vielä tiedottamaan useaan kertaan, mutta kannattaa varmistaa, ettei varaa samaksi päiväksi mitään muuta puuhaa. Isoviha Savossa ja siinä luvussa myös Sulkavalla on teema, jota tunnetaan hyvin heikosti.

     Tykkipursiyhdistys ry, joka tilaisuuden järjestää, pyrkii paikkaamaan tätäkin aukkoa historiatietoisuudessamme ja nostamaan samalla myös esille Sulkavan profiilia historiapitäjänä, jossa paikallinen menneisyys on tuttua ja asukkaiden arvostamaa.

Aiheesta enemmän myös osoitteissa:

Tykkipursiyhdistys: Turun rauhan raja 1743-1812

ja

(2) Tykkipursi ry | Facebook

 

Shit walks

 

Rehellisyysvaje

 

”Odi profanum vulgus,

et arceo”

(Horatius)

 

     Kuten tunnettua, suomalaisten poikkeuksellisiin hyveisiin laskettiin Venäjällä ennen aina rehellisyys. Sehän on periaatteessa useimpien hyveiden todellinen perusta tai ainesosa ja tuota saamaamme stereotypiaa kannattaa arvostaa, aivan ilmeisesti se oli ansaittu.

     Otto Ville Kuusinen tuli joskus sanoneeksi, että venäläistä saa sanoa epärehelliseksi, eikä hän siitä loukkaannu. Sen sijaan hän suuttuu, jos sanotaan tyhmäksi. Suomalaisten kanssa asia on tasan päinvastoin. Tämä tuotti ilmiannon, josta hän selvisi.

     En tässä pysähdy miettimään sitä, mikä oli Kuusisen oma suhde rehellisyyteen. Ihan reilun yksioikoinen se ei voinut olla, pikemminkin päin vastoin. Mitä taas tulee kokonaisten kansojen luonteesta tehtyihin lausumiin, ei niitä voi kuitata pelkällä helppohintaisella ”ei voi yleistää” -viisaudella, vaikka ei suurennellakaan.

     Kyllä kunkin kansan keskuudessa on vallalla tietynlaisia taipumuksia ja arvostuksia, jotka poikkeavat muista vastaavista. Tällä en tarkoita mitään myötäsyntyistä asiaa, vaan sitä psykologiaa, joka on syntynyt esimerkiksi maaorjuuden tai ns. reaalisosialismin aikana , jolloin jo pelkkä arkipäivän selviytyminen edellytti sopeutumista tiettyyn valheelliseen järjestelmään.

     Luulen, että Kuusisen letkautuksessa oli ihan oikeasti jutun juurta. Suomalainen kansanpsykologia oli pitkälti syntynyt haja-asutuksen piirissä, jossa sosiaalisiin taitoihin kuuluva viekastelu oli tarpeetonta.

      Tosikkomaisuus on yksi rehellisyyden muoto ja Aleksis Kivi kertoo, että seitsemän veljestä luotti kaikkein eniten Tammiston Kyöstiin. Siinähän oli mies, joka ei koskaan nauranut eikä valehdellut.

     Mutta ajat muuttuvat. Suomalaista ihmistä on jo etenkin 1900-luvulta lähtien prässätty jo moneen uuteen muottiin. Kuten Liisa Keltikangas-Järvinen on havainnut, ekstrovertti höpöttäjä on nyt nostettu jalustalle ja jöröt itsekseen ajattelijat on tyrkätty sivuraiteelle. Amerikkahan se on ihanteena kaikkine small talkeineen ja PR-kampanjoineen.

     Kyllähän muutamassa sukupolvessa oppii paljon, kun koko ympäristö on valjastettu uusien arvojen palvelukseen. Politiikassa jylläävät nyt linssiluteet, jotka suoltavat luontevasti niin sanottua hevonpaskaa (bulsshit) ja vetoavat katsojiin eleillään ja ilmeillään.

     Tarjolla on nyt kahta asiaa: joko kannattaa kaikkea hyvää tai vastustaa sitä, On vain valittava puolensa, kuten maamme kansainvälisesti tunnetuin ajattelija on sanonut.

     Kun tilanne on tämä, ei edes periaatteessa kannata vaivautua tutkimaan noiden kahden nollasummapeliä käyvän elementin totuudellisuutta, oleellista on se, mikä edesauttaa tuota Ahura Mazdan nykyistä inkarnaatiota voittamaan vihollisensa.

     Tässä asetelmassa totuudella ei tietenkään ole mitään itsenäistä arvoa sinänsä. Tärkeää on vain se, miten valon ja ilon lähdettä parhaiten palvellaan. Jos sitä edesauttaa bullshit, niin siitä vaan. Jos se on valhe, niin sekin voi olla hyödyllinen. Miksi se olisi ilman muuta huono asia?

     Bullshitistä (joka suomeksi ei ole häränpaskaa, vaan hevonpaskaa) on kirjoitettu kirjojakin. Itse olen siitä kirjoittanut parikin blogia (ks. Vihavainen: Haun bullshit tulokset ).

    Jos näemme maailman poliittisen sodan kenttänä, meillä ei ole mitään syytä kieltäytyä käyttämästä myös valhetta aseenamme. Itse asiassa valhe, sotajuoni, on aina ollut sodassa kaikkein arvostetuin asia. Urhoollisuus on välttämätöntä, mutta se vaatii uhrinsa. Sotajuoni on se, jonka avulla voitetaan.

     Lehdistö, joka nykyään on meillä jo kauttaaltaan agendajournalismin väline, ei ole enää aikoihin kaihtanut suoranaista valhettakaan, mikäli se on näyttänyt hyödylliseltä (ks.esim. Vihavainen: Haun todellisuus ja fantasiat tulokset, Vihavainen: Haun reductio ad absurdum tulokset ).

     Kun valheesta jää kiinni, se yritetään selittää pois loppumattomalla bullshit-vuodatuksella, joka menee kuin meneekin siihen kiitolliseen yleisöön, joka on vankasti Oikean Asian puolella. Näin on meillä jo käynyt yhä uudelleen, erityisesti hihamerkkiskandaalin ja silmienvenytysskandaalin välisenä aikana.

     Näyttää siltä, että uudeksi normaaliksi ainakin median piirissä on tullut vilpittömän mielen periaatteen hylkääminen ja bullshit-tason ”argumentoinnin” normaalistuminen ja kohottaminen kunnialliseksi maan tavaksi.

     Suuri yleisö on muuttunut. Tammiston Kyöstiä ei enää näy, eikä edes Jukolan veljeksiä. Se, joka seuraa nettikeskusteluja esimerkiksi siitä, miksi Päivi Räsäsen ym. maahantulo Englantiin estettiin, voi heti havaita, ettei millään asioiden yleiseen merkitykseen liittyvällä vakavalla pohdinnalla, tai edes normaalilla totuudellisuudella ole tuossa älämölössä mitään sijaa.

     Sen sijaan sieltä löytyy kaikenlaista, lähinnä imbesillin moraalisesta ja älyllisestä tasosta todistavaa öyhötystä ”tuomituista rikollisista” ja hilpeää vahingoniloa: nytpäs vihollinen saikin turpiinsa!

     Sen sijaan, että edes jossakin määrin tunnettaisiin ja yritettäisiin arvioida kyseisten henkilöiden ”rikosten” laatua ja  niistä annettujen tuomioiden varsin skandaalimaisia perusteita, riemuitaankin siitä, että heille kaupan päälle on vielä aiheutettu vaikeuksia metodeilla, jotka ovat erittäin vakavassa ristiriidassa koko länsimaisen vapauskäsitysten kanssa.

     Tämä joukko on jo henkisesti kypsä astumaan uusneuvostoliittolaiseen ”reaalisosialismiin”, jossa matkustuskiellot ovat tärkeä osa arkipäivää. Meillähän ne tosiaan koskevatkin jo suurta kansanosaa. En tiedä, pitäisikö jo onnitella ”uuden ihmisen” syntymisen johdosta.

     Vain jokunen harva ”vihollisleirin” edustaja, ainakin vihreiden Oras Tynkkynen on osoittanut olevansa manikealaisen ajattelun yläpuolella. Pelkään pahoin, että ne, jotka nyt pitävät hauskaa järjettömien vapauden rajoitusten takia, löytävät asian vielä edestään.

     Mutta tuo nettilaumojen älyllinen ja moraalinen taso on todella hätkähdyttävän matala, vanhaa tyyliä käyttäen voisi puhua hengen alhaisuudesta, joka uutta ihmistä varmaankin nautrattaa.

     Paheksuin ja pidin arvottomana aikoinaan Horatiuksen nyrpeää suhtautumista ihailemaani jaloon kansaan. Nyt taidan jo ymmärtää hieman paremmin.

Taantuvan Englannin oireilua

 

Uusi keskiaika ja Jumalan valtakunta

 

     Antiikin Kreikassa ja erityisesti Ateenassa syntyi jo aikoinaan ajatus siitä, että vapaus oli jokaiselle kansalaiselle kuuluva asia ja siitä hän saattoi syystä olla ylpeä.

     Tämä ei suoraan seurannut siitä, että Ateenassa ei valtaa käyttänyt vain yksi henkilö, vaan monet (ks. Vihavainen: Haun muuttuuko jokin? tulokset). Käytännössä vallan keskittyminen harvoille johti kuitenkin aina mielivaltaan. Demokratia ja vapaus kuuluivat yhteen.

      Antiikin kukoistuksen jälkeen seurasi pimeä keskiaika, joka vasta vuosisatojen kuluessa muuttui vähemmän pimeäksi ja kehitti omat käsityksensä hengellisen ja maallisen, hallitsijan ja alamaisen suhteista. Yksilönvapaudelle ja ylpeälle kansalaishengelle ei niissä ollut sijaa.

     Asiaan kuului, että tieteen roolia näytteli aristotelinen logiikka, joka nöyrästi tunnusti olevansa vain teologian palkkapiika: ancilla theologiae. Ajatus konkreettisen todellisuuden tutkimisesta ja jopa kunnioittamisesta oli vieras.

       Tehtävänä ei ollut löytää mitään, vaan osoittaa millä tavalla Jumalan tahto ja Raamatun totuus ilmenivät kussakin tapauksessa. Koska totuus jo oli ilmoitettu, sen etsiminen olisi ollut rienaavaa. Mikäli kaukoputkesta näkyi jotakin kuvaan sopimatonta, sitä oli oltava katsomatta. Paholainen oli viekas ja aktiivinen ja saattoi näyttää mitä halusi.

     Ainahan on ollut lahkolaisia, pilkkaajia ja sielunvihollisen agentteja tavallisista syntisistä puhumatta, mutta ihanteellinen yhteiskunta muistutti mahdollisimman paljon Jumalan valtakuntaa, Civitas Dei, joka viimein voittaisi kaikki vastustajansa, kuten pyhä Augustinus esitti.

     Jumalan valtakunnan rakentaminen oli se päämäärä, joka ihmiselle oli annettu. Kuninkaan tehtävänä oli toteuttaa Jumalan tahtoa valtakunnassa ja sama päämäärä oli oltava myös kaikilla hierarkiassa alemmilla, kullakin omassa valtapiirissään.

      Keskiaikaisessa maailmassa juridiikkaa ymmärrettävästi pidettiin täysiarvoisena tieteenä, se kun toimi samalla tasolla ja samoilla metodeilla teologian ja filosofian kanssa. Se tarjosi myös välineen monien riitojen ratkaisemisessa niin arkipäivän kysymyksissä kuin periaatteellisissa valtiollista valtaa koskevissa ongelmissa.

     Jeanne d’Arcin oikeusprosessi tunnetaan tarkoin ja sitä tarkastellessa saa jokseenkin kaamean ahaa-elämyksen: tässähän liikutaan aivan samanlaisessa todellisuudessa kuin nykyinen postmoderni maailmamme. Tarttumalla kiinni yleiskäsitteisiin ja ignoroimalla asioiden konteksti ja todellinen merkitys, saadaan olemattomista asioista paisutettua kuolemalla rangaistava rikos Jumalan valtakuntaa vastaan (ks. Vihavainen: Haun il processo di condanna tulokset ).

     On itse asiassa hyvin johdonmukaista, että ne yleiskäsitteet, joilla keskiaikainen ajattelu operoi, korotettiin ”todellisiksi” ja jopa varsinaisen todellisuuden ytimeksi. Puhuttiin käsiterealismista, jonka vastapoolina kyllä oli nominalismi, joka katsoi, että yleiskäsitteet eivät itse asiassa olleet muuta kuin äänen törähdys, joka saattoi yhtä hyvin tulla vaikka peräpäästä (flatus vocis). Mutta se kuului oppineiden jäsentenvälisiin kiistoihin.

     Länsimainen vapauden traditio alkoi Englannista ja paradoksaalisesti feodaalilaitoksen piiristä. Merkittävän aseman itselleen kaapanneet feodaaliherrat eivät suostuneet enää olemaan pelkkiä alamaisia, vaan vaativat itselleen oikeuksia, jotka olivat verrattavissa kansalaisen oikeuksiin antiikin Ateenassa.

     Kuninkaan valta tehdä alamaisilleen mitä halusi, kiistettiin. Magna Carta määräsi, ettei aatelismiehiä saanut oikeudettomasti vangita ja että syytteet heitä vastaan oli käsiteltävä nopeasti (vrt. Räsäsen ja Auerin tapaukset). Verojenkin määrän oli pysyttävä kohtuullisena.

     Magna Carta ei toki hylännyt lakia sellaisenaan, vaan nimenomaan vaati sen noudattamista myös kuninkaalta..

     Vuodesta 1215 tähän päivään on toki pitkä matka, mutta sieltä saakka voidaan johtaa se ajatus kansalaisen asemasta vapaana ihmisenä, jota valtiovallan on kunnioitettava. Valtio on erityisesti 1700-luvulta lähtien ymmärretty läntisessä maailmassa kansalaisten palvelijaksi eikä päin vastoin.

      Toki merkityksensä on ollut silläkin traditiolla, joka pitää kansalaista vain valtion palvelijana ja välineenä. Sotien aikana valtiosta kasvaa Moolok, joka vaatii uhrinsa. Valtiossa, jonka missiona on uuden Civitas Dein rakentaminen maan päälle, sama toteutuu myös rauhan aikana.

     Olen aina silloin tällöin viitannut Stalinin ajan Neuvostoliittoon, jossa valtiosta nimenomaan tehtiin pyhä ja joka piti oikeutenaan arvostella kansalaisia siitä, etteivät ne olleet sen arvoisia. Osa oli, mutta loput olivat kuka välinpitämätön, kuka omaansa etsivä, kuka pilkkaaja ja kuka peräti vieraan vallan agentti, joka halusi tuhota koko uuden yhteiskunnan.

     Hyvin monet olivat sellaisia ainakin ”objektiivisesti”, kun loogisesti ajateltiin. Sillä, mitä he itse ajattelivat tai tarkoittivat, ei ollut edes väliä.

     Uuden Civitas Dein rakentamisen keskeiseksi välineeksi tuli terrori. Oikeudenkäynneissä ja salaisen poliisin tutkimuksissa paljastui yhä uusia uuden yhteiskuntajärjestyksen ja uuden ajattelun vastaisia ilmiöitä: neuvostovastaista propagandaa ja agitaatiota, tahallaan väärin ladottuja sanoja lehdissä, väärää ajattelua vitseineen ja parjauksineen (”ennen oli paremmin”), yhteydenpitoa ulkomaille (civitas diabolin piiriin) ja niin edelleen. Jopa hakaristejä oli ovelasti sijoitettu painotuotteisiin, mutta ne paljastuivat valoa vasten katsottaessa. Pesukarhuista ei ollut mainintaa.

     Neuvostoliiton suuren terrorin aikana ei vielä tunnettu sanaa ”vihapuhe”, mutta itse käsite oli sitäkin tutumpi. Se merkitsi väärän ajattelun ilmaisemista, yleensä peitetyssä muodossa. Tähän tosiasialliseen sosialistisen järjestelmän sabotointiin käytettiin aluksi vitsejä, jotka tosiasiassa vahingoittivat maailmanhistorian edistyvää kehitystä ja rankaistiin vastaavalla ankaruudella.

     Itse huomasin Neuvostoliiton radiokomitean saapuneista kirjeistä koottujen neuvostovastaisuuksien joukossa myös ylenpalttisen ylistyksen neuvostovallalle: ”Kyllä tämä sosialismi on ihanaa, kuin satua! Sen kuin elät ja iloitset!”

     Oli helppo ymmärtää, ettei kukaan voinut tosissaan kuvitella, että vuonna 1938 joku ihan oikeasti olisi ollut niin riemuissaan olevista oloista. Kiittäähän niitä piti, mutta ei noin tökerösti. Siispä tarjottiin asia ”sinne, minne pitikin”, eli tutkijaviranomaisille.

     Koko tuo uusien arvojen ja normien asettaminen oletukseksi Neuvostoliitolle sosialismiin siirryttyä vuonna 1937 palaa väistämättä mieleen kun katsoo niitä juridiikan saavutuksia, joita olemme viime vuosina saaneet ihailla niin Suomessa kuin muuallakin lännessä.

      Istuva kansanedustaja on saanut rangaistuksen edustajan puheenvirossa esittämästään vitsistä, jonka tulkittiin merkitsevän rikoslaissa tarkoitettua kiihottamista kansanryhmää vastaan. Toki kukaan normaalijärkinen kansalainen ei voinut eikä voi nähdä siinä mitään rikollista, mutta tietyt juristit selittivät asian toisin.

     Kansanedustaja Päivi Räsänen sai tunnetun tuomiosa saman pykälän perusteella, kuten myös jo muutama vuosi sitten Jussi Halla-aho. Myös europarlamentin jäsen Sebastian Tynkkynen koki saman kohtalon.

      Nyt Englannin ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta on kieltänyt maahan pääsyn sekä Räsäseltä että Tynkkyseltä ja mikäli Halla-aho yrittäisi samaa, kokisi hän varmaan saman kohtalon.

     No, kaikenlaista absurdiahan maailmassa tapahtuu. Miksi kiinnittää huomiota moisiin pikkuasioihin, jotka eivät maailmaa mullista. Moni poliittinen vastustaja on jopa ollut riemuissaan ”rikollisten” saamasta kohtelusta, jonka nämä ovat ”itse aiheuttaneet”. Olisipa pitänyt miettiä,kun tekosensa teki…

Noita elämälle vieraiden keinotekoisten lain tulkintojen periaatteellisia kannattajia näyttää löytyvän todella paljon ja joku hengen jättiläinen on jopa kirjoittanut yhtä säälittävän, kuin kaunopuheisen ylistyksen Räsäsen saamalle tuomiolle. Se on julkaistu keväällä ilmestyneessä Kanava-lehdessä ja näköjään tarkoitettu jonkinlaiseksi ”vastineeksi” aiemmalle kolumnilleni. Totean, etten koe sitä vastaamisen arvoiseksi.

     Mutta koko yhteiskunnan kannalta tärkeää olisi huomata, mihin suuntaan koko läntinen maailma on menossa. Jo kauan on puhuttu uudesta keskiajasta, tarkoittaen sillä juuri ajattelun muuttumista yhä simppelimmäksi. Toki keskiaikaan ja vieläpä englantilaisten saavutuksiin kuuluivat niin Orleans’n neitsyen tuomitseminen, kuin Magna Carta.

     Nyt näyttää siltä, että se henki, joka innoitti tuot edellistä prosessia alkaa päästä voitolle myös eurooppalaisen vapausajattelun synnyinsijoilla. On kiinnostavaa nähdä, millaisen reaktion tuo brännvinsadvokatyrin uusin hedelmä aiheuttaa.

Intelligentti

 

Venäläinen intelligentti

 

Д.С. Лихачев, Раздумья о России. «Логос» 1999, 666 с.

 

     Otsikossa ei ole virhettä. Venäläiset kutsuvat älymystönsä eli intelligentsijan jäseniä nimellä ”intelligent” (интеллигент), joka ei siis ole ”älykkään” (intelligentnyi) synonyymi. Se, joka käyttäytyy ”intelligentin” tavoin ei toimi ”älykkäästi” (интеллигентно), vaan ”по-интеллигентски».

    Suomalaisena ja yleensä läntisenä vastineen voisi käyttää sanaa ”intellektuelli”, mutta arvonsa tuntevat venäläiset korostavat aina, etteivät ne ole synonyymejä. ”Intellektuelli” on länsimainen käsite, josta puuttuvat monet sellaiset ominaisuudet, joita ilman ei kukaan voi olla ”intelligent”.

     Tuohon hiukan mystiseen käsitteeseen liittyy hyvin vahvasti moraalinen ulottuvuus, mutta myös tapojen ja koko ihmisen sisäisen elämän hienostuneisuus, joka erottaa ”intelligentin” erityisesti siitä laumasta, joka on karkeaa ja alkeellista, eikä ajattele omilla aivoillaan. ”poroporvari” (мещанин) on ”intelligentin” vastakohta.

     Toki koko intelligentsijalla oli myös Venäjän historiassa huonot hetkensä ja jopa mustat sivunsa. 1800-luvun jälkipuoliskolla se kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä vihaamansa ”vallan” kanssa, esiintyi avoimesti ateistisena ja antiklerikaalisena voimana ja toi kirjallisuuteen sen ”nihilistin” nimellä tunnetun hahmon, jota Turgenev ja Dostojevski kuvasivat.

     Intelligentsija ja ”intelligentti” käsitteinä muuttuivat ajan mukana. Neuvostokaudella virallinen taho julisti koko koulutusta saaneen ihmisryhmän ”intelligentsijaksi” ja suomalaiset emigrantit käyttivät siitä hullunkurista ”toimitsijoidn” nimitystä. Virallisesti se oli yhtyeiskunnallinen kerrostuma (prosloika).

     Joka tapauksessa kaikki saattoivat olla yhtä mieltä siitä, että kun akateemikko D.S.Lihatšovin nimi tuli kaikkien tietoon Gorbatšovin ja Jeltsinin aikana, hänet ymmärrettiin todellisen ”intelligentin” perikuvaksi.

     Lihatšov oli muinaisvenäläisten tekstien paras tuntija ja suuri patriootti, joka kärsi siitä alennustilasta, johon Venäjän muinaismuistot oli päästetty ja siitä moukkamaisuudesta, jota bolševistinen hallinto älylliseltä tasoltaan edusti.

     Lihatšov pysyi aina kristittyä, vaikka ei asiaa mainostanut, eikä koskaan liittynyt puolueeseen. Hän ei myöskään alentunut joidenkin muiden akateemikkojen tapaan tuomitsemaan Saharovia ja Solženitsyniä, vaan säilytti moraalisen integriteettinsä.

     Lihatšov edusti ajattelun syvyyttä ja hienostuneisuutta, mutta ei ollut pelkkä kamarioppinut, jonka tuntemus yhteiskunnasta olisi hankittu Puškinski Domin tutkijankammioissa.

     Hän oli viettänyt kuusi vuotta vankileirillä ja kirjoittanut siellä myös antropologisia havaintojaan venäläisestä rikollismaailmasta ja hän oli kokenut Leningradin piirityksen kauhut päivystäessään Puškinski Domin, korvaamattomia kulttuuriaarteita sisältävän kirjallisuusinstituutin katolla valmiina torrjumaan saksalaisten palopommeja.

     Lihatšovista olen jo kirjoittanutkin (ks. Vihavainen: Haun lihatšov tulokset). Tämä käsillä oleva akateemikon viimeinen kirjanon kuitenkin huoattavasti laajempi kuin tuossa blogissa käsitelty. Yhtenäistä tarinaa se ei muodosta, vaan käsittää artikkeleita Venäjän kulttuurista, ”huomautuksia ja luonnoksia” sekä erinäsiä muita liitteitä.

     Lihatšov on vakuuttunut Venäjän ja Ukrainan yhteenkuuluvuudesta ja esittää asian tueksi paljon aineistoa, muinaisajasta nykypäiviin. Tässä suhteessa hän noudattelee aikansa normaaleja käsityksiä.

     Hänellä on kuitenkin sangen selkeät oat mielipiteet monesta sellaisesta asiasta, josta oli tapana ajatella toisin. Hän torjuu ajatuksen Venäjän itäisyyydestä ja katsoo, että sen kehityksessä täerkeimmät ilmansuunnat eivät edes ole olleet itä ja länsi, vaan pohjoinen ja etelä.

    Hän torjuu myös ajatuksen Venäjän historiallisesta missiosta ja pitää tunnettua ajatusta Moskovasta ”kolmantena Roomana” varsin merkityksettömänä detaljina, joka nousi yleiseen tietoisuuteen vasta 1800- ja 1900-luvuilla.

     Lihatšov ei myöskään hyväksy ajatusta vanhan, Pietaria edeltävän Venäjän suuresta jälkeenjääneisyydestä, väestön lukutaidottomuudesta tai maaorjuuden suuresta merkityksestä. Puolet venäläisistä ja nimenomaan sen pohjoisosa eivät kuuluneet maaorjuuden piiriin ja yleensäkin sen vaikutus jäi historiallisessa perspektiivissä lyhytaikaiseksi.

     Lihatšovin argumentit eivät ole tyhjää puhetta ja niille kannattaa kallistaa korvansa, vaikkei niitä purematta nielisi. Kulttuuriministeri Medinskin vastaavat pafletit ovat siihen nähden lähtökohtaisesti epäilyttävämpiä (ks. Vihavainen: Haun medinski tulokset).

     Eihän Lihatšovkaan millään Jumalan äänellä puhu, mutta häntä ei myöskään voi kuitata pelkkänä propagandistina eli ”PR”-miehenä, kuten Venäjällä ainakin hiljattain asia ilmaistiin.

     Patriotismi on kirjoittajasta itsestään selvästi oikeutettu ja luonnollinen tunne, vaikka ei teekään valheesta totta eikä saa korvata kriittistä ajattelua.

     Venäläisetä kansanluonteesta kirjoittajalla on näkemys, joka on pohjimmiltaan perinteinen. Se on lyhyesti sanoen hyvin kaksijakoinen ja äärimmäisyyksiin menevä, hyvässä ja pahassa, siis juuri tuo ”leveä” (široki) luonto, jonka kaikki käsitteenä tuntevat.

     Lihatšovin näkemyksessä tuohon luonteeseen kuuluu myös hyväuskoisuus (ljogkoverije), jota ei pidä sekoittaa kevytmielisyyteen (ljogkomyslije). Se voi ilmetä tiettynä fatalismina, vierasmaalaisuuden ihannointina, ylenmääräisenä vieraanvaraisuutena ja hyvyytenäkin (dobrotoi), mutta myös kielteisessä muodossa.

     Tapasin kerran Lihatšovin, mutta varsinainen keskustelu tietenkin jäi käymättä, täytyypä todeta, etten edes saanut selvää yli 90-vuotiaan akateemikon hiljaisesta puheesta.

     Kuitenkin tuo hiljainen ja vaatimaton esiintymistapa on jotakin ”intelligentille” ominaista. Lihatšov kertoo, että juuri siten esiintyi myös A.D. Saharov, joka ”pelasti kunnjamme” kieltäytymällä palvelemasta kehnoa valtiota. (Tässä haluaisin muistuttaa myös eräästä toisesta Saharovista, Andrei Nikolajevitšista, joka hänkin oli suuri intelligentti. ks. Vihavainen: Haun saharov tulokset ).

     Kaikkimahtava valtio yritti vaientaa Saharovin hiljaisen puheen, mutta se kaikui vain sitäkin kuuluvampana koko maailmalle. Saharov oli henkilökohtaisesti hyvin vaatimaton ja puhui ja kirjoitti aina tavalla, jonka kaikki saattoivat ymmärtää. Hän oli Venäjän rehellisen osan tulkki.

     Lihatšov kirjoittaa lyhyesti myös siitä, mitä on olla intelligentti (ob intelligentnosti). Hän nostaa esille länsimaiden suureksi onnettomuudeksi J.-J. Rousseaun ajatuksen ”luonnollisesta” ihmisestä, joka muka olisi jostakin hienoa ja arvokasta. Samaa kantaa oli bolševikkien ajatus ”mädästä intelligentsijasta”, joka oli kuin Hamlet: vain mietti, eikä toiminut.

     Lihatšovin mielestä ihmisen luonto on nimenomaan kehittyneisyydessä  ja intellektuaalisessa kasvussa. Koulutus (obrazovannost) ei tee intelligentiksi, mutta on tälle välttämätöntä . Sehän ei toki tarkoita mitään muodollisia papereita.

     Kiinnostavasti Lihatšov selittää, että ”intelligentnost” syntyy 3-16 ikävuosien välisenä aikana. Sen jälkeen sen luominen on mahdotonta. Kysymys on sekä tietojen omaksumisesta että kyvystä toisen ihmisen ja toisen kulttuurin ymmärtämiseen.

     Ylempi oppisivistys antaa tietoja, mutta ei kasvata. Intelligentin kasvattamisen suhteen se saattaa olla kehittymättömälle mielelle jopa haitallista …

     Olennaisia aineita intelligenssin kasvattamisessa ovat historia ja kulttuuri, kieltä väheksymättä. Kun puhutaan jonkin kansan kulttuurisista muistomerkeistä (muuan Lihatšovin lempiaihe), on kieli yksi tärkeimmistä.

     Siinäpä täksi päiväksi. Lihatšov ja moni muu venäläinen intelligentti ansaitsevat kaiken kunnioituksemme ja on lohdullista ajatella, että sellaisia on varmasti tänäkin päivänä Venäjällä. Heidänkin aikansa tulee taas jälleen kerran.

Pettymys kulttuuriin

 

Lullukkaväki ja sydämen alhaisuus

 

     Eilen tuli kirjoitettua Jack Londonin Martin Edenistä, joka löysi kutsumuksekseen nousemisen raakuudesta ylös, inhimillisen kulttuurin aarteiden omistajaksi.

      Hän halusi henkisesti kasvaa samalle tasolle, kuin ihailemansa sivistynyt herrasväki, jonka jalostuneisuus ilmeni kaikkialla, puheesta ja käytöksestä harrastuksiin ja koko henkiseen maailmaan.

     Kuten ”Martin Edenin” toisessa osassa kerrotaan, kuvitelma sivistyneistön erinomaisuudesta olikin sitten pelkkää illuusiota. Nuo sivistyksen aarteet olivat kyllä olemassa, mutta niillä keikaileva ja sen kautta rahvaasta erottautuva väki ei tosiasiassa ymmärtänyt eikä saanut niistä mitään.

     Itse asiassa koko joukko muistutti ajatuksetonta apinalaumaa (ks. Vihavainen: Haun lemurit tulokset ), joka pakonomaisesti teki kaiken samoin kuin muutkin. Martin Eden oli kaiketi kuvitellut mielessään jotakin samaa kuin David Riesman, joka visioi ”itseohjautuvan” ihmistyypin, joka olisi ihmiskunnan kehityttyä hallitsevana ja joka ihan itse ja omilla aivoillaan ratkaisisi sen, mihin uskoo, mitä kunnioittaa ja mitä tavoittelee(ks. Vihavainen: Haun riesman tulokset ).

     Mitään tällaistahan ei todellisuudessa ollut. Martin Edeniä kauhistutti ja loukkasi se ”sydämen alhaisuus”, joka paljastui niin sanotun sivistyneistön pintakiillon alta.

     Itse asiassa ihmiset eivät edes ymmärtäneet yhtään mitään niistä kulttuurin aarteista, joiden nimeen he vannoivat ja vielä vähemmän he välittivät oikeudesta ja totuudesta.

      Se mikä liikutti tätä henkistä roskajoukkoa oli konformismi, toisten heidän kaltaistensa hyväksyntä, joka saavutettiin hankkimalla rahaa ja yrittämällä olla vielä enemmän lauman kaltaisia kuin itse lauma.

     Pettymys kulttuuriin ja sitä kannattavaan sivistysporvaristoon vei Martin Edenin masennuksesn ja ennenaikaiseen hautaan.

      Martin Eden oli tunnetrusti Jack Londonin jonkinlainen alter ego ja ehkäpä kirjailijan raju ryyppääminen oli juuri se itsemurha, johon tarina päättyy.

     Jack London ei ollut mikään masennuksen vallassa hiipuva hissukka, vaan raivokkaasti työskentelevä luova henki, joka lyhyen elämänsä aikana kirjoitti paljon sellaista, jota voi sanoa nerokkaaksi.

     Levoton sielu hän epäilemättä oli ja ilmeisesti myös kovin pettynyt niin sivistyneistöön kuin siihen työväenluokkaan, jota hän kuvaa hyvin pirullisesti esimerkiksi ”Elsinoren kapinassa” (ks. Vihavainen: Haun elsinore tulokset).

     Londonin hahmoissa, kuten parkkilaiva Elsinoren kapteenissa tai kalastusaluksen kapteeni ”Susi Larsenissa”, ”merisudessa” on ilmeisiä nietzscheläisiä piirteitä ja kirjoittaja näyttää kaipaavan korkeampaa ihmistyyppiä, joka olisi nykyisen, surkean höyhenettömän kaksijalkaisen yläpuolella

     Selvää on ainakin se, että hän halveksii hengetöntä poroporvaria, jolla ei ole mitään korkeampaa kutsumustakuin omien tarpeidensa tyydyttäminen eikä edes omia mielipiteitä.

     Mutta kirjat ovat kultaa ja niiden selittely hopeaa, käyttääkseni tällaista tuoretta kieikuvaa. Tässä nyt vielä blogi tuosta ”Martin Edenin” kakkososasta:

 

maanantai 31. tammikuuta 2022

Autodidaktin pettymys

 

Täyttymys

 

Jack London, Martin Eden. Osa 2. Suomentanut Ville Hynynen. Arena-kirja 1970, 243 s.

 

     Martin Eden oli vakaasti päättänyt omaksua kulttuurin korkeimmat huiput ja siis tulla paremmaksi ihmiseksi, niiden ihmisten veroiseksi, joita hän oli tavannut ihastuksensa kotona. Näin hän ajatteli.

     Autodidakti ryhtyi siis suorastaan raivokkaasti omaksumaan kulttuurin aarteita ja opettelemaan hienostuneita tapoja. Samaan aikaan hän kirjoitti kirjoittamasta päästyään, sillä hänellä oli paljon sanottavaa.

     Rahaa hänellä sen sijaan ei ollut lainkaan ja niinpä hän joutui toteuttamaan kirjoittajan intohimoaan suorastaan nälkäkuoleman uhkaamana.

     Hän kuitenkin kirjoitti mielestään hyvin ja oli varma, että julkaisijat maksaisivat joskus siitä tekstistä paljon. Käytännössä käsikirjoitukset tulivat aina säännöllisesti takaisin, joskus kommentein ja joskus ilman. Silloin tällöin sentään tuli vähän rahaakin, jolla sai maksettua edes kirjoituskoneen vuokran (!).

     Sukulaiset ja morsian halusivat miehen menevän oikeisiin töihin ja epäilivät hänen lahjojaan. Oikeat työt pesulassa veivät tekijänsä kuitenkin niin kokonaan, ettei hän kyennyt edes ajattelemaan mitään muuta kuin hallisarvoisen materiaalinsa varjelemista. Kirjailijan kutsumuksen kannalta tilanne oli mahdoton.

     Martin Edeniä kiehtoi filosofia ja sitä hän opetteli vakavasti. Nietzsche ja sosialismi samaan aikaan ja Herbert Spencerin kaikenkattava maailmanselitys tarjosivat aivan uusia ja huimaavia perspektiivejä elämään ja maailmaan.

     Oppiessaan filosofiaa Martin oppi myös ymmärtämään, että tuon hänen tuntemansa ja ihailemansa sivistyneistön sivistys ja hienot tavat eivät olleet mitään muuta kuin tyhjää ulkokuorta.

     Itse asiassa oli hyvin outoa, ettei tuo suuri joukko osannut eikä tahtonut lainkaan ajatella eikä soveltaa oppimiaan asioita. Kaikki, mitä se oli saanut vuosien opiskelulla, oli lopultakin vain joukko tyhjiä sanoja, joiden takana ei ollut mitään. Tuon poroporvarillisen joukon keskustelunaiheetkin kavalsivat sen onttouden.

     Toista sentään oli jossakin työväenkorttelien keskustelukerhossa. Siellä otettiin esille todellisia ongelmia ja käsiteltiin niitä tuoreesti ja kokemuksen antamalla elämän makuisella vakavuudella. Itse asiassa pikkuporvarillisen kulttuurin valheellisuus oli kaikenkattavaa ja koko sen niin sanottu sivistys vain valmiiden sanojen ja sanontojen toistamista. Oppineisuuskin oli papukaijojen oppineisuutta.

     Pikkuporvarillisuuden vastenmielinen ydin oli kuitenkin rahan kunnioittaminen ja siihen liittyi myös aivoton enemmistön perässä juokseminen.

     Martin Edenin kirjoituksia halveksittiin siihen saakka, kunnes hän onnistui menestymään taloudellisesti.

     Kun kymmenien tuhansien painokset sitten tekivät hänestä rikkaan miehen, alkoivat kaikki suhtautua häneen eri tavalla: sukulaiset hyväksyivät ennen hyljeksityn, mutta nyt rakkaaksi havaitun naapurinsa, seurapiiri, josta hänet oli karkotettu, pyysi häntä taas mukaansa kunniapaikalle ja morsian, joka oli hylännyt, tarjoutui taas tulemaan takaisin.

     Sen sijaan, että olisi ajatellut toiveidensa nyt täyttyneen, Eden tunsi suurta pettymystä. Lahjoitettuaan suuren osan uutta omaisuuttaan hyviin tarkoituksiin, hän suuntasi kohti Tahitia, jossa hän oli nuorena merimiehenä käynyt. Tuon maan pilaantumattomat ja primitiiviset asukkaat olisivat kaiketi inhimillisesti paljon arvokkaampia kuin sivilisaation teennäiset ja tyhjänpäiväiset seurapiirit.

     Kuten masentuneet ihmiset usein tekevät, myös Martin Eden riisti hengen itseltään. Hän ei kaiketi enää nähnyt tehtävää maailmassa, jossa hänen kirjoituksensa nyt oli kaikkialla yhtä kritiikittömästi hyväksytty kuin ne aikoinaan oli hylätty. Niinpä kirjoittaminen loppui.

     Silloin kun hänellä oli ollut nälkä, ei kukaan tehnyt elettäkään auttaakseen, nyt kun hänellä oli rahaa kuin roskaa, satoi päivälliskutsuja joka taholta… Itse asiassa sydämen alhaisuus oli koko porvarillisen sivistyksen pohjana. Ilmiötä voi nimittää myös poroporvarillisuudeksi.

     Martin Edenin suuri teema on itse asiassa juuri tuo poroporvarillisuus. Päähenkilö ei voinut mitenkään käsittää, että kaikki nuo ihmiset, jotka olivat lukeneet samoja kirjoja kuin hän, eivät olleet saaneet niistä mitään.

     Hän myös yhtä paljon halveksi kuin ihmetteli sitä sopulilauman tapaista (tätä termiä ei kirjassa käytetä) käytöstä, joka pani ihmiset automaattisesti juoksemaan muiden mukana ja hokemaan samoja sanoja.

     Omilla aivoillaan ajatteleminen näytti suurelle enemmistölle olevan täysin mahdotonta aivan riippumatta siitä, montako kirjaa he olivat lukeneet.

     Samoin määräytyi ihmistä kohtaan tunnettua arvonanto vain ja ainoastaan lauman mielipiteestä. Lauma oli aina yhtä altis mielistelemään kuin raapimaan, eikä sen käytös koskaan perustunut omaan ajatteluun. Journalistit, lauman kätyrit olivat jo lähtökohtaisesti vihattava ryhmä.

     Poroporvarillisuuden kriitikkona London tietenkin liittyy osana suureen traditioon. Ranskalaiset kirjailijat ovat olleet tämän alan uranuurtajia 1800-luvun puolivälin jälkeen, samaan aikaan kun ranskalainen sivilisaatio itsekylläisesti nosti omat saavutuksensa koko maailman esikuvaksi ja jopa keikaili erityisesti poroporvarillisuudesta vapaalla liberalismillaan…

     Ranskalaisten ohella myös venäläiset ovat hyvin merkittävästi vaikuttaneet tällä alalla, muun muassa ranskalaisen sivilisaation kriitikkoina, jollaisia olivat jo varhain esimerkiksi Herzen ja Dostojevski ja myöhemmin ennen kaikkea Gorki ja Berdjajev.

     Amerikkalaisuutta on usein pidetty poroporvarillisuuden varsinaisena keskittymänä kaikessa rahan palvonnassaan, mutta ainahan sillä on ollut myös kriitikkonsa, joista myös London ansaitsee tulla muistetuksi.