Pietari Ensimmäinen. Vihollisemme suuressa Pohjan sodassa

 

Pietari Suuri ja Putin. Sankareita molemmat?

 

     Vuonna 2008 lanseerasi ystäväni Andrei Nikolajevitš Saharov kansallisen projektin, jossa pantiin järjestykseen Venäjän sankarit.

    Projektin nimi oli ”Venäjän nimi” (Imja Rossija). Historiallinen valinta vuonna 2008. Kuka on isänmaan suurin sankari? Hallitsija? Marttyyri? Runoilija? Soturi? Ajattelija?

     Kyseessä ei olut mikä tahansa galluppi, vaan sarja kirjoja ja TV-ohjelmia, joissa kunkin ehdokkaan hyviä ja huonoja puolia analysoitiin viileästi ja päästettiin ääneen sekä ihailijat että vastustajat.  Äänestäjinä oliat sekä asiantuntijat että ”kansa”.

      Ehdokkaiden esittelyssä ote heijasti aidon historian ammattilaisen avointa suhtautumista asioihin ilman mitään totalitaristisia ”poliittisen korrektiuden” ajattelukieltoja.

      Ehdokkaita esittelevän kirjan (niitä oli useita erilaisia) alkusanoissa Saharov esitti oman näkemyksensä, jonka mukaan tärkeätä olisi se, miten nämä ihmiset edistivät kansansa kulttuurin edistymistä tasolta toiselle ja miten he myötävaikuttivat ihmisten tärkeimpään mielekkääseen päämäärään: elämäntavan kehittymiseen yhä paremmaksi ( soveršenstvovaniju obraza žizni ljudej).

     Ehdokkaita oli aluksi viisisataa, mutta kuten urheilukilpailuissa, niiden määrää vähennettiin kierros kierrokselta. Terävä kärki paljastui.

      Tärkeintä siis oli ehdokkaiden esittelyssä se kokonaisvaikutus, joka kullakin oli ollut. Usein asia oli ristiriitainen. Ehdokkaita esiteltäessä oli pyritty välttämään ideologisuutta ja arvioimaan tieteelisesti. Ne heijastivat Venäjän kehitystä sen eri vaiheissa, totesi Saharov.

     Kirjassa oli 50 pienoiselämäkertaa ja mukana oli kulttuurin edustajia Blokista Tšaikovskiin ja Puškinista ja Dostojevskista Vysotskiin. Sotureita oli Aleksanteri Nevskistä Žukoviin ja Kutuzoviin. Hallitsijoiden kirjo käsitti niin Nikolai II:n, Pietari Suuren kuin Leninin ja Stalinin. Olipa mukana myös Boris Jeltsin.

     Enin Lenin ja sitten Aleksanteri Nevski voitti kansanäänestyksen, jossa äänestäjät ilmeisesti sortuivat vilppiin ja niinpä tulosta korjattiin jopa kaksi kertaa ja viralliseksi jäi kolmas erä.

     Stalin oli ensimmäisellä kerralla tullut neljänneksi ja toisella keralla kolmanneksi ja uhkasi koko ajan kärkisijoja, mutta lopullisessa versiossa hän jäi tilalle 7. Hänen jälkeensä tulivat Lenin (8.) Iivana Julma (9.) ja Pietari Suuri  (10.).

     Tulos ei ollut kovin imponoiva miehelle, joka sentään oli koko tuon Venäjän nimen” (Rossija) isä. Ennen Uudenkaupungin rauhaa ei Venäjää vielä tunnettu nimellä Rossija, vaan käytettiin niitystä ”Rus” (ks. Vihavainen: Haun siunattu rauha tulokset).

     Edellä käsitellyssä 50 ehdokasta esittelevässä kirjassa tuotiin esille tietenkin Pietarin saavutukset ja hyveet sellaisina kuin tutkijat olivat ne esittäneet.

     Pietarin saavutukset olivat tietenkin ylivertaiset ja hän vei kehitystä eteenpäin jopa vuosisatoja, innostuivat jotkut ihailijat vielä 1800-luvullakin selittämään. On ymmärrettävää, että jälkipolvet olivat saattaneet nimittää häntä jopa Venäjän Jumalaksi (ks. Vihavainen: Haun lomonosov tulokset).

     Pietari oli uskomattoman energinen ja aikaansaapa, mutta myös hänen julmuutensa oli ilmiömäinen. Hän hakkasi omin käsin päitä poikki kapinoivilta streltseiltä ja istutti seipään nokkaan miehen, joka oli vehkeillyt hänen poikansa kanssa hänen uudistuksiaan vastaan. Ei se ollut enää mitään ”ajan tavan” mukaista käytöstä.

     Suomessa isonvihan aikana kertoo historioitsija Myšlajevki Pietarin vaatineen, että ainoastaan sotilaallinen hyöty saa määrätä sen, miten asukkaita kohdellaan. Niinpä heitä säästettiin, kun ruokaa tarvittiin, vaikka he olivat olleet nurjamielisiä, mutta taas tuhottiin tarvittaessa, vaikka olisivatkin osoittaneet alamaisuskollisuutta.

     Sehän ennakoi jo bolševikkien politiikkaa, jossa ihmisen kohtaloa ei määrännyt se, miten hän aatteeseen suhtautui, vaan se, mihin sosiaaliseen tai kansalliseen kategoriaan hän kuului.

      Terrori oli Pietarin ase, toteavat myös venäläiset asiantuntijat tässä ”Imja Rossija” -kirjassa. Hän oli myös orjuuttaja.

     Täytyykin sanoa, että suuressa Pohjan sodassa vastakkain oli kaksi todellista poikkeusihmistä. Meidän kuninkaamme oli ”rautakallo”, joka piti periaatteistaan kiinni hinnalla millä hyvänsä ja se hinta kasvoi todella suureksi myös Suomessa (vrt. Vihavainen: Haun rautakallo tulokset ).

      Venäjän puolella oli taas vallankumouksellinen valtaistuimella, jonka mahtikäsky määräsi vaikkapa munkit tanssikemuihin ja papit armeijaan. Ihmishenki ei tuollaiselle tyrannille ollut minkään arvoinen.

     Molemmat olivat yhtä vähän kiinnostuneita rahvaan kärsimyksistä ja niistähän historian kirjoittajatkaan eivät vielä hiljattain olleet juuri lainkaan kiinnostuneita.

    Meidän päivinämme Putin haluaisi kuulemma olla nykyajan Pietari Suuri. Se on paljon haluttu pikkumieheltä, joka hankki sivistyksensä ha meriittinä salaisen poliisin filuurina.

      Toki Pietaria voi helposti matkia vaikkapa säälimättömyydessä ja epäilemättä Pietarillakin

 oli ansionsa myös salaisen poliisin kehittämisessä Venäjälle. Visioitakaan ei Putinilta ole puuttunut, kun hän on seuraillut Izborskin klubin höyrypäiden piirtelemiä pilviä.

      Ikkunat Eurooppaan ja muuhunkin länteen on ainakin onnistuttu sulkemaan, mutta ideologisesti ei suunta ole ollut kohti modernisuutta, vaan sen luokan pappispimitystä, jota Pietari olisi syvästi halveksinut.

     No, kyllähän orjailevan Feofan Prokopovitšin imartelevat palvelukset Piearillekin kelpasivat, mutta rahvaan keskuudessa hän hankki itselleen antikristuksen maineen. Ehkä sen saa vielä myös Putin?

 

Mutta tässä muuan vanha blogi Pietarista:

 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Venäjän raiskaaja

 

Pietari Suuri, Venäjän raiskaaja

 

    Nikolai Berdjajev, nerokas vaikka hämärä ajattelija pohdiskeli joskus Venäjän feminiinistä luonnetta, joka sinänsä lienee jo ennen häntä keksitty metafora.

     Berdjajevin aivoitusten tuloksena oli, että kuten nainen kaipaa miestä tullakseen todella siksi mitä on, kaipaa myös Venäjä ylkäänsä, sellaista miehistä prinsiippiä, joka täydentää sen omaa vahvaa, mutta anarkistista alkuvoimaa.

     Eurooppa, aikaansaapa ja aktiivinen läntinen kulttuuri on luonteeltaan miehinen, kuten oli Gontšarovin romaanin Stolz, kun taas flegmaattisessa Oblomovissa oli jotakin naismaista ja samalla perivenäläistä. Yksin hän ei saanut mitään aikaan eikä kyllä saanut muiden avullakaan.

     Mutta Stolz ja Oblomov olivat oikeita henkilöitä, siis oikeita romaanihenkilöitä eivätkä kansoja tai kulttuureita. Ilja Iljitš Oblomov olisi kaivannut itse asiassa rinnalleen tarmokkaan vaimon, joka nalkutuksellaan olisi saanut hänet liikkeelle. Hän oli kuitenkin liian feminiininen mies eikä loppujen lopuksi kyennyt hankkimaan minkäänlaista vaimoa ja loru loppui siihen.

     Mutta Venäjä ei ole mikään ihminen vaan maa, kansakunta ja jopa kulttuuri. Aleksei Homjakov, slavofiilien ensimmäisen sukupolven suuri historiosofi visioi lännen tulleen Venäjälle varjagien hahmossa. Varjagit edustivat Venäjällä valtiota, joten jopa koko valtio sinänsä saapui sinne ulkopuolelta. Varjagien kutsuminen myös osoittaa, ettei Venäjä itse ollut synnyttänyt tuota väkivaltakoneistoa, vaikka joutui –ihmisten syntien tähden- sen hankkimaan järjestyksen ylläpitämiseksi.

     Valtio, länsimaisena keksintönä merkitsi väkivaltaa, orjuutta ja vihamielisyyttä. Venäläisen valtion perustamisessa sen sijaan voidaan havaita vapaan tahdon, vapauden ja rauhanomaisuuden prinsiipit. Valtio eli ruhtinas družinoineen jäikin muinaisella Venäjällä todella erilleen kollektiivisesta yhteiskunnasta, vaikka niiden suhteissa vallitsi keskinäinen luottamus, kuten Homjakov vakuuttaa.

      Arkeologit ovat voineet todeta, että Novgorodin ruhtinas ja hänen družinansa asuivat varsinaisen kaupungin ulkopuolella. Kaupungissa taas vallitsi tasavaltainen järjestys, jossa vetše-kokous päätti suuremmat asiat demokraattisesti. Missäpä oli siihen aikaan Suomen tai siis Ruotsin demokratia?

      Homjakovin näkemys on ainakin kekseliäs ja tekee hyveen siitä, missä Venäjän viholliset ovat nähneet paheen. Toisaalta tuo ihannoitu Kiovan Venäjän aika, etenkin sellaisena kuin se toteutti valtion ja yhteiskunnan suhteita Novgorodissa ja Pihkovassa, jäi taa silloin, kun tataarilaisen Moskovan despoottinen hallinto alisti barbaarisesti nuo ruhtinaskunnat ja tuhosi niiden ylimystön jopa fyysisesti.

      Iivana III ja Iivana IV Julma olivat molemmat hirmuvaltiaita ja enemmän tai vähemmän onnekkaita Moskovan despoottisen vallan levittäjiä. Ukraina jäi kuitenkin yhä heidän valtapiirinsä ulkopuolelle, samoin kuin vapaat kasakat muuallakin ”villin aron” laitamilla.

      Se, joka pani Venäjän ja siinä samassa Ukrainan lopullisesti aisoihin oli Pietari Suuri. Itse asiassa hänet on kyllä hevosmiehen ominaisuudessa kuvattu klassisemmin ratsastajana: ”rautareisilläsi ohjaten sait Venäjän kavahtamaan”, kuvaili Puskin kuvatessaan Katariina II:n Pietarille pystyttämää patsasta, vaskiratsastajaa, jonka muistamme Palatsitorilla seisomassa takajaloillaan käärmeen päätä polkien.

      Myös Pietari oli hirmuvaltias. Berdjajevin luonnehdinnan mukaan hän oli pikemmin Venäjän raiskaaja kuin kelpo sulhanen. Pietari Suuren uudistusten tärkein vipusin olivat repressiot, muistuttaa ”Imja Rossija” –teoksen kirjoittaja. Sanalla ”repressio” on venäjässä oma kaikunsa, joka muistuttaa pistoolinlaukausta kellarissa. Niskalaukauksiahan Stalin järjesti sadoin tuhansin sellaisille ihmisille, joita piti luomansa uuden Venäjän kannalta hankalina.

     Jopa Lenin oli sitä mieltä, että Pietari oli uudistaja, joka barbaarisena aikana käytti barbaarisia keinoja. Tunnustus on merkittävä, kun se tulee alan sanoisiko, ansioituneelta toimihenkilöltä. Niitä samantyyppisiä keinoja käytti runsaasti myös Lenin, jonka mielestä Venäjä myös todella oli osittain barbaarinen maa, jossa vanhaa Oblomovia oli pieksettävä yhä uudelleen ja joka päivä. Ja kyllä onneton Venäjä Leninin aikana selkäänsä saikin. Hänen aiheuttamiaan kärsimyksiä ei voi liioitella.

      Pietari Suuren saavutukset olivat ja ovat erittäin merkittävät. Venäjän kirjallisuuden 1700-luvun suuret nimet eivät voineet kyllikseen ylistää ensimmäistä imperaattoria.

      Omat eulogiansa kirjoittivat niin Aleksandr Sumarokov, Mihailo Lomonosov kuin Gavril Deržavin. Feofan Prokopovitš, hallitsijansa edessä orjaileva ukrainalainen, josta tuli Novgorodin arkkipiispa, todisteli herransa kaikkivaltiutta poikkeuksellisen lipevästi ja osoitti kykenevänsä siunaamaan kaikki konnuudetkin, mikäli ne tulivat Kaikkeinkorkeimmalta taholta.

     Saksalaissukuinen finanssiministeri, kreivi Kankrin 1800-luvulla jopa innostui huudahtamaan, ettei itse asiassa pitäisi lainkaan enää puhua venäläisistä, vaan petrovialaisista ja sen mukaisesti valtakunnan nimen pitäisi olla Petrovia. Kaikki Venäjän kunnia, voima, kukoistus ja valistus tulivat Pietarilta tai ainakin Romanov-suvun hallitsijoilta, joten kukaties myös Romanovia olisi sovelias valtakunnan nimeksi.

      Kirjailija Nestor Kukolnik kuvasi Pietaria suurena anatomina, joka avasi Venäjän mädäntyneen ruumiin, puhdisti ja vaihtoi sen pilaantuneet sisälmykset, sitoi ja nosti jaloilleen ja kohotti sen maailman imperiumien joukkoon. Tämä makaaberi kuvaus tuntuu myös jotenkin sopivalta, ainakin sen jälkeen kun on vieraillut Kunstkamerassa.

     Aikansa ylistetty yleisnero Lomonosov ei kyennyt löytämään maailmanhistoriasta ketään, jonka urotöitä voisi verrata Pietarin aikaansaannoksiin. Niinpä hän ei eulogiassaan pysähtynytkään vähempään kuin jumalointiin, обожение, sen varsinaisessa mielessä:

 

Hän oli Jumala, Hän oli sinun Jumalasi Venäjä,

Hän sai sinussa ruumiillisen muodon,

laskeuduttuaan sinuun korkeuksista,

Sankarten joukossa tähtien yllä

Hän loistaa nyt ikuisesti…

 

     Jumalat ovat tässä ajan hengen mukaisesti antiikin jumalia, mutta jumalointi todella tarkoitti käytännössä sitä, ettei sen kohde kuulunut niihin, joita sopi arvostella samoilla mittapuilla kuin tavallisia kuolevaisia.

      Pietari tappoi poikansa Aleksein, kuten tiedetään. Tällä teolla oli oma rautainen logiikkansa, jos Aleksei kannattajineen olisi päässyt valtaan, olisi Pietarin uudistukset tehty tyhjiksi. Pääkaupunki olisi siirretty Pietarista takaisin Moskovaan ja se vanha Venäjä, jota Pietari oli voimallisesti muokannut Euroopaksi, olisi palannut takaisin.

      Pietari joutui siis uhraamaan oman poikansa, mutta mitäpä sanoikaan Raamattu Kristuksen kärsimyshistoriasta? Eikö oman poikansa uhraaminen ollut suurin rakkauden teko, mikä millekään olennolle oli mahdollinen? Suuri, suuri oli Pietari, kuten hänen rakkautensakin.

     1700-luvun valistusfilosofit tunnustivat myös auliisti Pietarin suuruuden, joskin Katariinan suosio ymmärrettävästi houkutteli enemmän niitä, jotka vaikuttivat hänen hallitusaikanaan. Pierre le Grand – Catherine la plus Grande, kiteytti Voltaire oman kontribuutionsa Venäjän despooteille: Pietari oli antanut venäläisille olemassaolon, mutta Katariina sielun…

      Pietarin viholliset ovat yksi Venäjän historian suurista teemoista ja suurelta osin tämä vihamielisyys sijoittuu slavofiliaan. Miksi ja millä oikeudella Pietari meni sorkkimaan Venäjän sielua? Miten hän julkeni tuhota aidon venäläisyyden ja pakottaa alamaisensa omaksumaan nemtsien tavat ja jopa kielen?

       Tuliko Venäjän kulttuurista Pietarin takia vain puolivillaista pintakiiltoa, joka ulkonaisesti muistutti länttä, mutta itse asiassa koko maa ei ollut enempää aidosti venäläinen kuin eurooppalainen? Eikö Venäjän ollut helpompi puolustautua länttä vastaan, jos eurooppalaiset olivat sille basurmaneja (musulmaaneja) eikä veljiä?

      Venäjän ylimystö oppi kyllä nopeasti vaihtamaan kielensä saksaan ja ranskaan ja lukemaan eurooppalaista kirjallisuutta, mutta samalla se irtautui kansasta ja jäi ikään kuin ilmaan roikkumaan, vailla kansallista alkuvoimaa ja juuria, joita 1800-luvun romantikot osasivat kaivata ja joita 1700-luvun valistus oli halveksinut.

     Pietarin kriitikkoihin kuului itse asiassa jo Katariina Suuren aikainen sinisukka, Jekaterina Daškova, Pietarin tiedeakatemian johtaja ja kirjallisuusakatemian perustaja, jonka näemme Aleksandran teatterin edessä olevan Katariinan patsaan jalustan hahmojen joukossa.

     Hänen mielestään Pietari oli ollut sivistymätön tyranni, joka oli kohdellut kaikkia orjinaan ja joka yritti muuttaa erotuksetta kaiken, edes miettimättä, mikä oli hyödyllistä ja mikä vahingollista. Tässä olikin Pietarin arka paikka, johon hänen myöhemmät kriitikkonsa iskivät.

      Pietarihan todella oli tyranni. Ei ollut sattuma, että dekabristi Rylejev ylisti Ukrainan hetmani Mazepaa, joka oli klassisen antiikin parhaiden perinteiden mukaisesti uskaltanut nousta tyrannia vastaan ja josta palkaksi Mazepan kannattajia rangaistiin äärimmäisen julmasti ja lähetettiin runneltuja ruumiita pitkin Dnepriä lauttojen päällä varoittamaan kaikkia ukrainalaisia koskaan nousemasta Pietarin mahtailevassa kaupungissa asuvaa hallitsijaansa vastaan.

     Pietarin julmuus oli ilmiömäistä. Hän tappoi omin käsin ilmeisesti satoja kapinaan nousseita streltsejä Moskovan Punaisella torilla ja pieksi ryhmysauvallaan kaikkia, jotka jostakin syystä näyttivät sen ansaitsevan. Kepistä saattoi saada sekä liian liukkaasti kumarteleva työmies, joka keskeytti turhan tähden hyödyllisen toimensa että tietenkin myös sellainen kelmi, joka laiminlöi tervehtimisen. Menšikovin kaltainen valtionvarojen kavaltaja ilmeisesti täysin ansaitsikin perusteellisen selkäsaunan, ehkä myös moni muu.

     Mutta Pietarilla näyttää myös olleen erityistä viehtymystä sadismiin, mikä tukee käsitystä hänen poikkeuksellisesta persoonallisuudestaan. Kun kävi ilmi, että muuan kapteeni oli solminut suhteen Pietarin ensimmäiseen ja hänen jo siis hylkäämäänsä puolisoon Jevdokija Lopuhinaan, joka oli pakotettu luostariin, rankaisi entinen aviomies tuota rienaajaa seivästyttämällä hänet.

      Kyseessä oli tuo vanha teloitustapa, jossa uhri istutettiin terävän seipään nenään, jossa hän hitaasti menehtyi seipään tunkeutuessa sisäelinten läpi keuhkoihin saakka ja lopulta ulos selästä tai kaulasta. Jotta kärsimykset eivät jäisi liian vähäisiksi, puettiin teloitettavan päälle turkki, oli näet pakkasilma.

       Vastaavanlaista julmuutta osoitettiin amiraliteetin ensimmäiselle päällikölle Kikinille, joka oli vehkeillyt tsarevitš Aleksein kanssa. Hänet teilattiin ja onneton joutui vielä kuolintuskissaan vastailemaan teloituttajan pilkallisiin kysymyksiin. Nykyään Kikinin nimi muistetaan hänen rakennuttamistaan taloista (Kikinskie palaty), jotka sijaitsevat lähellä Smolnaa ja joissa nykyään toimii musiikkioppilaitos.

      Pietarin rakastajattaren Anna Monsin veli Willem erehtyi noudattamaan maan tapaa ja otti lahjuksia. Hänet teloitettiin ja ruumis jätettiin pitkäksi aikaa näytteille muille pelotukseksi. Pää säilöttiin spriipurkkiin. Sekä Monsin, että lapsenmurhasta tuomitun Mary Hamiltonin päät haudattiin sittemmin Katariinan aikana Daškovan ehdotuksesta.

      Perimätieto oli väittänyt, että Pietari oli ihastunut tavattomasti Hamiltonin kauneuteen ja määrännyt heti tämän pään katkaistavaksi ja säilöttäväksi, jotta jälkimaailmakin saisi tietää, millaisia kaunottaria Venäjällä oli ollut. Itse asiassa Hamilton oli todella ollut Pietarin rakastajatar, mutta erehtynyt puhumaan pahaa keisarin puolisosta Jekaterinasta (”tsuhonka”) ja lieneepä mahdollisesti tehnyt lapsenmurhan ja vielä varastellutkin. Joka tapauksessa synkkä tarina kertoo jotakin sitä, mitä Pietarista saatettiin uskoa.

      Kansan keskuudessa eli sitkeä käsitys siitä, että Pietari oli ilmestyskirjan peto tai Antikristus. Tässä tapauksessa oli mahdollista löytää poikkeuksellisen paljon merkkejä siitä, että viimeiset ajat olivat nyt todella tulleet.

     Pietari oli varastanut Jumalalta ajan ja ruvennut laskemaan sitä uudella tavalla, hän oli leikkauttanut miehiltä parran, joka suuren Stoglav-kirkolliskokouksen päätöksellä oli aikoinaan julistettu Jumalan antamaksi miehen koristukseksi, johon ei sopinut koskea. Uuden eurooppalaisen pääkaupungin rakentaminen ”luille ja kyynelille” vastoin Jumalan tahtoa, tulvien ja kosteuden riivaamaan paikkaan oli selvää antikristuksen työtä kuten myös alastomien epäjumalankuvien pystyttäminen Kesäpuistoon ja Pietarhoviin.

       Kutsunnoissa palvelukseen otettaviin tehty polttomerkki oli selvä Pedon merkki ja jopa Pietarin kasvot, jotka viiksineen muistuttivat kissaa, antoivat mielikuvan paholaisesta. Jotta uskonnon rienaus olisi mahdollisimman täydellistä, alettiin luostareita ja papistoa pakottaa hyödylliseen toimintaan, munkkeja lähetettiin armeijaan ja jopa nykyajan cocktailkutsuja muistuttavia assemblée-kokouksia määrättiin järjestämään myös luostareissa.

       Osoittaakseen vielä, ettei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä, tsaari rienasi ryyppykaveriensa kanssa kirkollisia menoja karnevalistisessa seurueessaan, joka tunnettiin nimellä ”Kaikkeinjuopunein, kaikkeinhulluin ja mielettömin synodi”. Sen jäsenillä oli hävyttömiä, mukamas kirkollisia nimiä ja titteleitä, joiden säädyttömyydestä (ненормативная лексика) venäläinen wikipedia aiheellisesti varoittaa etukäteen mahdollisia intelligentsijaan kuuluvia herkkiä lukijoita. Sellainen oli esimerkiksi Архикнязь-папа eli Ruhtinaspaavi, joka oli koko joukon johtaja. lisäksi olivat muun muassa:
протокопайхуй Михайлов,
духовник Иринархуй, архидиякон Идинахуй Строев,
протодиякон Пахом Пихайхуй Михайлов, дьякон
Иоиль Попирайхуй Бутурлин.
Ключари: Починихуй Опраксин, Брихуй Хилков,
Ионийхуй Субота, ризничий Изымайхуй Мусин-Пушкин,
уставщик Неоманхуй Репнин, поп Феофанхуй Шушерин.
Дьяконы: Посаднилхуй Головин, Ловихуй Воейков,
Ройхуй Ронов, Дуйнахуй Шемякин.

Ja monia muita.

     Tittelit lienee tässäkin parasta jättää suomentamatta. Seurue kulki suurimpina kirkollisina juhlina ympäri kaupunkia, pahoinpiteli ohikulkijoita ja tunkeutui ylimysten koteihin, joissa vaati kestitystä. Juhtina kulkueessa oli sikoja, pukkeja ja jopa kameleita.

      Humalaa nimitettiin seurueessa Ivasko Hmelnitskiksi, joka olikin seurueen alituisena vieraana. Rienatessaan kirkonmenoja se käytti omia termejään, esimerkiksi kirkonkirouksen eli anateeman julistamista kuvattiin sanalla «ебиматствовать», jonka jätän kääntämättä, herkkien lukijoiden tähden.

      Raiskaaja Pietari ei siis kainostellut antaessaan vielä pilkan ruoskankin viuhua pitkin veroilla ja väenotoilla näännytetyn Venäjän selkää. Mutta näin on luoja säätänyt, että nainen usein nauttii siitä, mikä häntä kauhistuttaa ja kiduttaa. Ei asia nyt aina suinkaan näin ole, miksipä moista väittämään, mutta tuskinpa asia rajoittuu vain yksittäistapauksiin.

      Joka tapauksessa tarina Pietarista Venäjän yljän ja itse asiassa siis raiskaajan roolissa on vertaansa vailla ja miltei uskomaton. Miten oli mahdollista, ettei kansa noussut kapinaan? Ei kyse ollut pelkästä pelkuruudesta.

       Ne vanhauskoisten seurakunnat, jotka polttivat itsensä valtavissa rovioissa Karjalan korpimailla, eivät pelänneet tuskaa eikä maallisen vallan miekkaa. Tsarevitš Aleksein taakse kokoontui todella Pietaria vastustavia voimia, mikä tiedettiin Ruotsissa asti.

       Mutta Venäjän hallinnon mullistanut Pietari piti hyvää huolta myös salaisesta palvelusta. Preobraženski prikaz huolehti siitä, että epäilyksenalaiset napattiin ja että he myös tunnustivat kaiken ja usein varmaan aivan aitojakin syntejään, vaikka armahdusta tuskin oli luvassa.

      Pietari Venäjän hallitsijana on todellinen historian jättiläinen, jolle ei ehkä lainkaan ole vertaista. Hän eurooppalaisti Venäjän ja toi sen osaksi arvoyhteisöämme. Hänen metodinsa olivat barbaariset ja kaiketi häntä voidaan myös nimittään jonkin sortin hulluksi, kuten myös vastustajaansa Kaarle XII:ta. Mutta jälkeä syntyi.

      Tämän sai kokea myös Ukraina, joka nykyään juhlii Mazepaa kansallissankarinaan. Pietari lopetti kasakoiden vanhan vapauden, hän tuhosi armottomasti omaa tai ainakin ukrainalaisten maata perääntyessään samoin kuin myöhemmin Aleksanteri I ja Stalin.

      Mutta niinhän meilläkin talvisodassa poltettiin talot, jottei puna-armeija voisi niitä käyttää. Isonvihan aikana Suomea tuhottiin armottomasti, mutta tilaisuuden tullen Kaarle XII:n armeija kyllä osasi maksaa potut pottuina.

       Samaa arvoyhteisöä siis oltiin melko pitkälle paitsi että meikäläiset eivät käyneet orjakauppaa ja taisi niitä muitakin eroja olla. Lieneekö vieläkin? Tätä jokainen kotonaan pohtikoon tekemättä liian hätäisiä johtopäätöksiä.

 

       Pietari sai väkivalloin murjottua läpi uskomattoman määrän uusia instituutioita ja uutta kulttuuria: uskonto pantiin kerralla aisoihin, pajarit kukistettiin ja streltsit tapettiin. Maan virallinen kieli aiottiin muuttaa hollanniksi, mutta siitä sentään luovuttiin. Vasilinsaari aiottiin Amsterdamin tapaan kaivaa täyteen kanavia, kunnes huomattiin asian epäkäytännöllisyys pohjoisen oloissa.

      Pietarin kykyä ja halua radikaalien muutosten tekemiseen voi hyvin verrata Stalinin vastaaviin. Jopa Venäjän intelligentsija, josta osa vihasi niin Petaria kuin koko valtiota, hurmaantui siitä muutosten tekemisen kyvystä, joka Pietarilla oli käsissään. Niinpä unelmoitiin myös liberaalista Pietarista, puhuttiin petrograndismista -hyvän diktaattorin odotuksesta.

       Muistakaamme, että toisen kautensa jälkeen Putinilla oli vastassaan intelligentsijan perusjoukko ja hänen kansansuosionsa oli muutenkin hiipumassa. Vasta Krimin kaappaaaminen ja sota nostivat suosion huippulukemiin.

       Vastakohtaisuus länteen olisi tuskin saanut kansalta paljoakaan aplodeja, ellei sotaa olisi syttynyt. Siihen viittaavat mielipidetutkimukset, jotka osoittivat, että venäläisten ja ukrainalaistenkin välilä oli huomattavan suurta sympatiaa ja vihamielisyys oli harvinaista. Eurooppakin oli melkoisessa suosiossa.

       Putin on verrannut itseään Pietari Suureen ja epäilemättä tarkoittanut sillä tuon hallitsijan mahtavuutta ja kykyä valtakunnan laajentamiseen. Pietarilla oli rasituksenaan kuitenkin myös suuri syntiluettelo, jollaisia kansat harvoin muistelevat, vaikka se varmaankin kannattaiskin.

 

 

 

Liittomme Ukrainan kanssa

 

Kaukaiset ystävämme

 

     Kuten tunnettua, Ruotsin ja Turkin suhteet ovat vuosisatojen varrella olleet hyvinkin lämpimät huolimatta siitä, että turkkilaisia koko Euroopassa syystä pidettiin kristikunnan vaarallisimpina vihollisina jo Lutherin ajoista alkaen.

     ”Luterilaisten marseljeesiksi” kutsuttu virsi ”Jumala ompi linnamme” (Ein feste Burg ist unser Gott) puhuuu ”vanhasta vainoojasta, kavalasta, kauheasta”, viitaten turkkilaisvaaraan.

      Mutta vihollisen vihollinen on ystävä ja suuressa Pohjan sodassa Turkki oli Ruotsin mahtavin liittolainen, joka jo pani Venäjän polvilleenkin. Kun Venäjän armeija oli vuonna 1711 avuton ja saarrettu sen pelastivat lahjukset: Pietarin puoliso ”Tšuhonka” Katariina, hallitsijana Katariina I luovutti lahjuksiksi omat jalokivensä, joita oli sotaretkelläkin mukana runsaasti ja Pietari armeijoineen pelastui.

     Аsian kunniaksi Pietari perusti kunniamerkin, jonka tunnus oli ”za ljubov i otetšestvo”, joka on siten muotoiltu, että rakkaus saa siinä aseman, joka ei välttämättä kohdistu vain isänmaahan, vaan myös sen isään. Tätä kunniamerkkiä jaettiin vain naisille.

     Kustaa III:n sodassa 1788-1790 Turkki oli Ruotsin runsaskätinen tukija ja maksoi suuria summia siitä, että Ruotsin laivasto esti venäläisiä siirtämästä omia sotalaivojaan Mustalle merelle. Turkkilais-ruotsalainen ystävyys oli tuolloin jo vakiintunutta.

     Maiden välillä oli jopa liitto, jonka Kustaa olisi suostunut purkamaan, mikäli Katariina puolestaan olisi purkanut oman liittonsa Tanskan kanssa. Kauppoja ei syntynyt Haminassa vuonna 1783 eikä myöhemminkään.

     Joka tapauksessa kristityn valtion liitto ”kristikunnan vihollisten” eli muhamettilaisten kansa oli arveluttava asia. Vastaavaa oli kuitenkin tehty aina. Jo ristiretkeläiset liittoutuivat tarvittaessa ei-kristittyjen kanssa.

     Vasta Venäjän vallan aikana Suomessa alettiin ”turkkia ja tattaria” itsesäänselvästi pitää vihollisina, koska emämaa Venäjäkin piti ja Suomen poikia lähti innolla mukaan sotiin niitä vastustamaan niin Kaukasiaan uin Keski-Aasiaan.

     Kaukainen ystävämme Turkki hallitsi Kaarle XII:n ja Kustaa III:n aikaan vielä suurta imperiumia, joka käsitti Afrikan pohjoisrannikonkin. Kustaa teatraalisissa kuvitelmissaan haliusi myös Afrikan sankariksi, Turkin valtakunnan pelastajan roolissa. Vieläm1800-uvun alussa meillä maksettiin veroakin barbareskimerirosvoille, jotka olivat Tuskin vasalleja (ks. Vihavainen: Haun corsair tulokset ).

     Toinen, meikäläisittäin eksoottinen liittolainen maallamme oli kasakoissa, tarkemmin sanoen ukrainalaissa zaporogikasakoissa (ks. Vihavainen: Haun hortitsa tulokset ). Nehän olivat niitä hurjan näköisiä ja myös hurjan tapaisia miehiä, jotka esiintyvät Ilja Repinin maalauksessa ”Zaporogit kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaanille”.

     Siinähän kasakoiden erityisenä tunnuksen päässä oleva tupsu, hohol, josta sitten tuli ukrainalaisten köllinimi Venäjällä. Ukrainalaiset itsekin pitävät itsehallinollista zaporogien eli koskentakaisten kasakkakuntaa Ukrainan todellisena alkumuotona.

    Zaporogit olivat vuodesta 1654 Venäjän suojeluksessa, mutta käytännössä itsenäisiä ja hoitivat suhteita myös Puolaan. Vapaus, omassa erikoisessa muodossaan oli kasakoiden tunnus ja alistaminen valtion valjaisiin kauhistus.

     Juuri sitä teki Pietari I, joka määräsi kasakkajoukkoja seuraamaan Venäjän armeijaa sotaretkille, myös kaukaiseen Suomeen, niin sanottuna epäsäännöllisenä ratsuväkenä, joka oli erityisen tunnettua ratsastustaidoistaan ja sopi tiedusteluun, takaa-ajoon ja hävittämiseen.

     Kasakoita tutkinut Aleksei Škvarov (ks. Vihavainen: Haun Škvarov tulokset) kertoo, että Suomen suunnalla oli ainakin aluksi merkittävä määrä myös ukrainalaisia kasakoita, myöhemmin yleensä vain pieni määrä venäläisiä Donin kasakoita.

     Zaporogien hetmani Ivan Mazepa muistetaan liittoutumisestaan Kaarle XII:n kanssa. Venäjällä hän oli saanut tsaari Pietarilta maan korkeimman kunniamerkin, Pyhän Andreaksen ritarikunnan ristin, yhtenä ensimmäisistä.

     Takinkäännön jälkeen Pietari perusti hänelle ikioman ritarikunnan: Juudas Iskariotin ritarikunnan, jonka mitali painoi 30 kiloa (ks. Vihavainen: Haun anateema mazepalle tulokset).  Sitä ei koskaan päästy luovuttamaan vastaanottajalle, joka pakeni Poltavan jälkeen Kaarle XII:n seurassa Turkin puolelle, Benderiin.

     Minusta on kiinnostavaa, että Mazepa oli oppinut mies, joka oli saanut oppia jo Kiovan akatemiassa (kijevsko-mogiljanskaja kollegija -Kiovassa oli jo 1600-luvulla sellainenkin) ja täydentänyt sivistystään jesuiittakollegiossa Varsovassa, niin ortodoksi kuin olikin.

      Venäjänkielinen Wikipedia väittää, että Mazepan lempilukemista oli Niccolo Machiavellin ”Ruhtinas”, eli sama kuin Kekkosella ja monella muullakin tunnetulla valtiomiehellä (vt. Vihavainen: Haun machiavellin moraali tulokset ).

     Joka tapauksessa Mazepa, joka mitä ilmeisimmin paheksui Pietarin hyökkäystä kasakoiden perinteistä vapautta vastaan, alkoi hautoa puolen vaihdosta jo sen jälkeen, kun Kaarle XII oli lyönyt saksilais-venäläisen armeijan Fraustadtissa vuonna 1706.

     Vuonna 1709 Mazepa vei kasakkansa avoimesti Ruotsin puolelle ja V.V. Pohljobkinin mukaan sai oikeuden kantaa meidän (Ruotsin) sinikeltaisia värejämme peitsiensä kärjessä. Nehän ovat nykyäänkin Ukrainan värit.

     Vastoin suuri lupauksia Ukraina ei tuonut Ruotsin joukoille apuvoimia enempää kuin 4000 miehen verran. Ennen puhuttiin 6000:sta, mutta kehitys kehittyy. Se ei sotaa ratkaissut, kun Kaarlen Puolan valtaistuimelle panema Stanislaus Leszczyńskikään ei antanut merkittävää apua. Joka tapauksessa sota oli sikäli selvinnyt, että Venäjä oli yksin Kaarlen joukkoja vastassa.

     Ruotsin armeijahan sitten kuitenkin hävisi Poltavassa ja antautui Perevolotšnassa 1709, mutta Kaarle jatkoi ainakin diplomaattista sotaa Turkista käsin ja saikin aikaan Turkin hyökkäyksen, jonka Venäjä sitten lahjusten avulla kesti. Sen jälkeen Turkki karkotti Kaarlen pikku hoveineen pois Benderistä.

     Venäjän näkökulmasta Mazepa tietenkin oli maanpetturi, mutta ukrainalaisten separatistien näkökulmasta vapaussankari. Tänä päivänä hän on korkealla kansakunnan kaapin päällä Kiovan hetmanien museossa.

      Mazepan asemaa voinee  jossakin määrin verrata Sprengtportenin historiallisen hahmoon. Suomessa hänet on usein nostettu vapaussankariksi, mitä hän itsekin, George Washigtonin tapaan pyrki olemaan. Ruotsissahän on ollut yksiselitteisemmin petturi.

     Kuitenkin suhtautuminen Sprengtporteniin niin meillä kuin Ruotsissa ja Venäjälläkin on ollut varsin kiihkotonta ja lähinnä akateemista luonteeltaan. Kovin kunnianhiminen oli mies ja lahjakaskin, mutta myös suuri epäonnistuja ja väärinpokerinsa pelannut.

     Venäjällä Mazepan petos sai suorastaan uskonnolliset mitat ja aina 1990-luvulle saakka Venäjän kirjoissa oli tapana suuren paaston aluksi lukea ”anateema Mazepalle” (ks. Vihavainen: Haun anateema mazepalle tulokset).

     Kaukainen kasakkaystävämme Mazepa jäi meille lähinnä historian alaviitteeksi, joka tunnetaan parhaiten romantiikan ajan kirjallisesta maailmasta. Hänen seuraajansa Pilipp Orlik, joka Ukrainassa myös mainitaan hetmanien ylväässä seurassa, ei päässyt kotiseudulleen palaamaan, vaan kuoli maanpaossa Turkin puolella harhailtuaan ensin Euroopassa, Tukholmaa myöten.

Ruutia poltettiin Savossakin

 

Kun ruutia poltettiin myös Savon sydänmailla

 

     Ruutia ei luokitella räjähdysaineeksi, vaan ampuma-aineeksi, koska projektiilien matkaan saattaminen on sen tärkein käyttötarkoitus. Ruudin käyttö perustuu siihen, että sen palaessaan synnyttämät kuumat kaasut vaativat satakertaisen tilan itse jauheeseen verrattuna. Ne puhaltavat tarvittaessa kuulan tai luodin matkaan 300-500 metrin sekuntinopeudella.

      Nykyaikaisten räjähteiden palamisnopeus on jopa parikymmenkertainen, eikä kenenkään kannata yrittää sanan varsinaisessa merkityksessä ampua esimerkiksi dynamiitilla tai trotyylillä, jota viime sodan jermut nimittivät rotuliksi ja nykytoimittajan TNT-räjähteeksi.

     Ruudinkeksijää pidetään jostakin syystä viisaana miehenä, mutta hänen nimeään ei tiedetä. Saksalainen munkki Berthold Schwarz on yleensä saanut tämän kunnian ja saksaksihan musta ruuti on Schwarzpulver, kuten saksalaiset muistavat mainita. Englanniksi se ei kuitenkaan ole Schwarzpowder, vaan blackpowder, mustaa jauhetta siis molemmilla kielillä.

     Joka tapauksessa mustan ruudin saa myös rajusti räjähtämään ja sillä on vuosisatojen mittaan särjetty runsaasti kiviä. Väärin ladattu muskettikin saattaa räjähtää käyttäjänsä käteen. Mustan ruudin tärkeä ominaisuus on, että se on leimahdusherkkää, eikä syttyäkseen tarvitse nallia, toisin kuin useimmat varsinaiset räjähteet.

     Kuitenkaan märkä ruuti ei pala, vaikka ruuti itsessään on seos, joka sisältää palamiseen tarvittavan hapen ja siis palaa vaikka veden alla, mikäli vesi ei pääse ruutia kastelemaan. Siten esimerkiksi päällystetty sytytyslanka palaa veden alla, kun purkautuvat palamiskaasut estävät veden pääsyn panokseen.

     Harmi kyllä, ruuti on taipuvaista imemään itseensä kosteutta, joka heikentää sen tehoa ja lopulta estää sen syttymisen. Sen takia sitä on säilytettävä tiiviisti suljetuissa nassakoissa eli tynnyreissä ja aina joskus levitettävä auringon paahteeseen kuivumaan. Ainakin Savon prikaati 1700-luvun lopulla käytti myös nahkasäkkejä.

     Kaikki armeijat ottivat ruudin käyttöönsä uudelle ajalle saavuttaessa, vaikka sen käyttö oli hidasta ja hankalaa ja edellytti sen kuivana pitämistä, vaikka kukaan ei tiennyt, lähettäisikö luoja sateen juuri silloin, kun piti taisteltaman.

     Vielä 1600-luvulla jalkaväen perusase pitkien keihäiden eli piikkien ohella oli lunttulukkoinen musketti. Lunttulanka oli salpietarilla kyllästettyä pellavanarua, joka sisälsi hapettimensa ja pysyi kytemässä kauan, ellei nyt sitten sattunut kastumaan.

     Lunttulanka sytytettin yleensä varmuuden vuosi molemmista päistä, jottei kesken taistelun tarvisisi ruveta tuluksilla tulta iskemään. Kytevä lunttu painui laukaistessa musketin avautuvaan sankkipannuun ja sytytti sankkiruudin, joka taas reiän kautta sytytti varsinaisen panoksen.

     Melkoista turaamistahan se ampuminen sellaisilla vehkeillä oli, vaikka 30-vuotisen sodan Landsknechtit tekivätkin paperista valmiita pakkauksia eli panoksia, joita riippui olan yli heitetyssä vyössä 12 kappaletta –”12 apostolia”. Jos musketin sai ladattua ja laukaistua edes kerran minuutissa, niin hyvä oli.

     Samaan aikaan jousella ja nuolilla ehti ampumaan tähdättyjä laukauksia vaikka kymmenen tai enemmän. Eipä ihme, että joillakin joukoilla, kuten baškiireilla oli jouset ja nuolet käytössään vielä Napoleonin sodissa. Suomessa niitä oli baškiireilla ainakin 1700-luvun lopulla, Kustaa III:n sodassa.

     Jouset ja nuolet saatiin vaikka lähimetsästä. Todella kovat jalalla tai vivulla viritettävät teräsjousetkin olivat hyvän sepän tehtävissä. Ruudin valmistus oli hankalampaa.

     Ruudin keskeinen ainesosa oin hapetin, salpietari eli kaliumnitraatti, jota yleensä on ruudissa 75% painosta. Sitä saatiin Suomestakin keittämälllä tallin aluksien multaa. Sen lisäksi tarvittiin tärkein hapetettava aine eli puuhiili (15%), jota sai vielä paljon helpommin. Sen sijaa rikkiä (10%), joka alensi ruudin syttymispistettä, tuotiin Suoneen yleensä Ruotsista, jossa sitä saatiin rautamalmia rikastettaessa. Ruuti oli siis yleensä meillä ainakin osittain ulkomaista tuontitavaraa.

     Jos ruuti loppui, oli vakavat paikat, mikäli vihollinen uhkasi. Niinpä suuria määriä varastoitiin linnoihin ja linnoituksiin, tonnikaupalla. Lappeenrannan linnoituksen kellareissakin oli vuonna 1818 126 tonnia ruutia. Siis todella pitkän noin 500 hevosen karavaanin vedettäväksi. Sivumennen sanoen, talojen uunit oli sammutettava siksi ajaksi, kun ruudinkuljetus meni ohitse.

     Ruuti räjähti kyllä voimallisesti myös erilaisissa ammuksissa. Sillä myös räjäytettiin linnoitusten portteja ja krenatöörit eli kranaattimiehet heittivät vihollisen sekaan kilon painoisia käsikranaatteja.

     Karoliiniarmeijassa joka miehellä oli taisteluun lähtiessä 30 panoksen ”patronkök” eli patruunalaukku, á n. 10 g ruutia. Sen lisäksi saattoi olla ”granat-taska”, josa oli kilon painoisi käsikranaatteja, kussakin ruutia ehkäpä parisataa grammaa. Näiden ohella tarvittiin ruutisarvi, josta pantiin musketin sankkipannuun sankkiruuti.

     Tykistö tietenkin oli suuri ruutisyöppö. Pienet kenttätykit olivat yleensä kolminaulaisia eli niiden rautakuulat painoivat noin puolitoista kiloa. Niilläkin voitiin ampua myös räjähtäviä kranaatteja, joissa ruudin osuus lienee ollut ehkäpä neljännes painosta. Kolminaulaisen tykin ajopanos tarvitsi ainakin parisataa grammaa ruutia.

    Varsinaisia paukkuja olivat mörssäreillä ammuttavat pommit, joiden paino saattoi olla yli kolmekymmentä kiloa. Sellaisia ”kahden puudan” (puuta=16 kg.) painoisia paketteja ammuttiin vuonna 1714 myös Olavinlinnaan useita. Tärkein rooli näyttää kyllä muurin särkemisessä olleen 24 naulaisilla tykeillä, joiden ammuksen paino siis oli kymmenkunta kiloa.

      Ruudin voimaa ei kannattanut vähätellä. Olavinlinnaa kohti ammuttiin viitisen tuhatta tykinlaukausta ja linnan muuriin syntyi ammottava 30 metrinen aukko. Puolustajien mieshukka oli suuri ja yli kolmestasadasta miehestä noin puolet oli lopulta poissa pelistä. Yli 5000 tykinammusta teki tehtävänsä.

     Ruutia linnan puolustajat olivat joutuneet käyttämään säästäen eikä tykistäkään ollut piirittäjän veroinen. Vain noin 1700 laukausta eli kolmasosa vihollisen laukausten määrästä ja kevyemmillä tykeillä.

     Kun linnoitus suostui kunniallisiksi katsotuin ehdoin antautumaan, siellä oli jäljellä enää 60 tykinkuulaa ja 10 tynnyriä ruutia. Vihollinen tunnusti menettäneensä vain 19 miestä kaatuneina ja 7 sairauteen kuolleina toiset 7 menetettiin karanneina. Haavoittuneista ei mainita, vaikka usein nämä olivat ennen pitkää lopullisesti poissa muonavahvuudesta.

     Olavinlinnan valloittamisen kunnaiksi lyötiin Pietarissa mitali, jossa on kuva piirityksestä ja latinankielinen teksti ”Arx novum captum” -uusi linna on valloitettu. Pietarissa on myös tänäkin päivänä ns, Viipurin puolen kaupunginosassa suuri katu, jonka nimi on ”Nejšlotski pereulok” -Savonlinnan kuja.

     ”Kuja”-nimitys ei tässä viittaa kadun pienuuteen, vaan se ajateltuun asemaan poikkikatuna. ”Nejšlot” on taas väännös sanasta ”Nyslott”, uusi linna eli Savonlinna.

     Olavinlinna olisi luultavasti ollut ennen ruudin käyttöön tuloa mahdoton valloittaa muuten kuin piirityksellä, jollaiset olivat usein yhtä näännyttäviä piirittäjille kuin piiritetyille.

 

Barabbas irrallaan

 

Yleinen säädyllisyys ja viha

 

      Ihminen sosiaalisena olentona suhtautuu empaattisesti ympäristöönsä ja aavistaa, että mikäli hän alkaisi sitä raivoisasti vihata, se vastaisi samalla mitalla ja nitistäisi häirikön kuin torakan.

     Näinhän näyttää yhä useammin tapahtuvankin. Joskus tunnettiin sivistysmaissa vain eksoottisena, villien piirissä esiintyvänä ilmiönä amok-juoksu, jossa häiriintynyt ihminen alkoi tuhota lajitovereitaan.

      Nykyään se alkaa jo olla aivistysmaissa ”normaali” ilmiö ja käsite ”kouluampuminen” on kaikille tuttu myös täällä, vakaassa pohjolassa.

     Jotakinhan tämä kertoo koko nykyisen kulttuurin maailmasta, jossa väkivalta toisaalta on äärimmäisen tabun suojelemaa ja toisaalta sitä taas syötetään tunnista toiseen erilaisista medioista. Ihmisen tappaminen on jostakin minulla tuntemattomasta syystä näköjään kaikkien kiinnostavin asia, mitä suuri yleisö voi kuvitella.

     Toki erilaiset vaaran ja äärimmäisten tuntojen elämykset, vaikka sitten ruudun välityksellä, antavat jännitystä, adrenaliinipiikkejä, vaihtelua elämään, joka saattaisi muuten olla aivan sietämättömän monotonista, mikäli ihminen ei jostakin syystä kykene palkitsevampaan, erityisesti luovaan toimintaan. Viittaan Erich Frommiin.

     Normaalisti ihmistä ja yhteisöä joka tapuksessa suojelee asenne, jota voimme nimittää normaaliksi säädyllisyydeksi. Suurella äitipuolikielellämme ”common decency”. Tässä termi ”human fellow-feeing” viittaa samaan asiaan.

     Ei ihminen normaalisti ole toiselle susi. Sellainen suhde syntyy vasta siitä, kun oma henki tai pesä on uhattuna.

     Voi se syntyä muutenkin, mutta se kuuluu joka tapauksessa siihen kiellettyyn ja tiedostamattomaan, alempaan psyyken alueeseen, jolla ei ole käyttöä rauhan aikana sivistyneessä yhteiskunnassa.

     Miten ”sivistynyt” nykyinen yhteiskuntamme sitten oikeastaan on, ei ole yksiselitteinen juttu. Ainakin kauhistelun alalla olemme saavuttaneet aivan uuden tason.

     Kun tässä Sulkavalla valmistaudutaan ensi lauantaina, siis 5.9. pidettävään Isoviha-tapahtumaan, on pakostakin tullut ajatelleeksi koko tuon ajan ihmisten psykologiaa. Taistelussa valttia oli pistinhyökkäys ja armeijoiden huoltamiseksi ryöstettiin ja terrorisoitiin häikäilemättömästi talonpoikia, niin Suomessa kuin muualla.

     Mieleen tulee kielikuva ihmisen uumenissa piilevästä pedosta, joka tietyissä tilanteissa pääsee sieltä irralleen. Asia koetaan yleensä varsin epämiellyttävänä ja säädyttömänä ja mielellään se pyritään kieltämään. Sen sijasta uskotellaan olevan helppoa ryhtyä uudeksi ihmiseksi, jolle rakastava suhtautuminen lajitovereihin on ainoa mahdollinen elämäntapa kaikissa oloissa.

     Toivotaan nyt ainakin parasta. Ehkäpä lajinkehitys todella jättää lopulta jäljelle vain sellaisen ihmislajin, joka on lajitoverille vain ja ainoastaan lammas eikä missään olosuhteissa susi tai edes ”toveri susi”, kuten sosialismissa letkautettiin olevan.

     Joka tapauksessa, kuten tunnettua, neuvostokommunismi pyrki sellaisen uuden ihmisen rakentamiseen, jolle rauha ja rakentava työ olisivat ne kaikkein suurimmat arvot. Samaan aikaan saarnattiin hyvin voimakkaasti vihaa, joka kuitenkin kohdistui vain ja ainoastaan rauhan ja sitä edistävän työn vastustajiin ja olikin siis itse asiassa rauhan haluamista.

     Maksim Gorki tuli kuuluisaksi jo kollektivisoinnin aikana lausahduksellaan, jossa hän myönsi saarnaavansa vihaa. Mutta kun se oli oikeutettua vihaa, tavallaan siis vihan vastakohtaa.

      Toisen maailmansodan aikana vihasta tuli erittäin suosittu käsite ja neuvostokirjailijoiden edellytettiin huomioivan asian, sitä vaadittiin heiltä. Vihan suuren merkityksen perustelut löydämme myös O.V. Kuusisen artikkelikokoelmasta ”Suuri vuosisatamme” (ks. Vihavainen: Haun suuri vuosisatamme tulokset).

      Minusta hyvin merkittävää on, mitä Stalin sen sijaan vastasi suomalaiselle kulttuuridelegaatiolle, kun häneltä kysyttiin, mikä olisi nyt ihmiskunnan suurin tehtävä. ”Hävittää peto ihmisessä” sanoi Johtaja, joka nyt sentään oli tuon asian suuri edustaja ja vertauskuva.

     Ilmeisesti hänellä oli mielessään tilanne, jossa vihollinen oli niin täydellisesti tuhottu, ettei ollut enää kohdetta ja siis ”objektiivisia” syitä usuttaa petoa hyökkäämään? Vai mitä muuta tämä vuosisataisnero olisi saattanut tarkoittaa?

     Nyt, kun Euroopassa raivoava sota ruokkii petoa joka päivä, on vihan varastot taas virallisesti avattu ja jakelu toimii sujuvasti.

      Etenkin emotionaalisemmilla ihmisillä ja sukupuolilla voimme havaita jopa tiettyä hekumallisuutta siinä, miten adrenaliini päästetään vaikuttamaan.

     Mutta tästä nyt vielä muuan vanhempi blogi:

 

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Onko nykyään vielä rauhanliikettä?

 

Ihmisen hyvyydestä

 

     Normaali tämän päivän homo sapiens on hyvin rauhallinen olento, joka yleensä tekee kaikkensa miellyttääkseen lajitovereitaan.

     Häntä on hyvin vaikea saada tappamaan toista ihmistä. Empatia, human fellow-feeling, kuten englanniksi sanotaan, on hänessä vallitsevana ja sen syrjäyttämiseen vaaditaan erityisiä olosuhteita. Suomessa sellainen näyttäisi yleensä olevan monen päivän juoppoputki, joka lopettaa aivojen otsalohkon toiminnan.

     Jossakin Buster Keatonin filmissä kuvataan sankaria alokkaana, joka katsoo, kun kersantti demonstroi pistimen käyttöä taistelussa. Kalpea alokas alkaa horjua ja viimein pyörtyä kupsahtaa, kun karjuva kersantti kiertää pistintä harjoitusnuken mahassa.

     Busterin kaltaisia ihmisiä varmastikin oli ihan oikeasti ja heitä joka tapauksessa kärrättiin rintamille ehkä jopa miljoonittain, paukuttelemaan automaattiaseilla ilmaan panoksia, joiden tuotantoa ja jakelua varten oli luotava valtava organisaatio.

      Itse asiassa suurin osa amerikkalaisista sotilaista ei ampunut vihollista kohti eikä monessakaan tapauksessa ampunut lainkaan, väittää Hyvän historian kirjoittaja Rutger Bregman, joka viittaa tunnettuihin tutkimuksiin.

     Tällainen oli tilanne muun muassa toisessa maailmansodassa ja Vietnamin sodassa, erityisesti asevelvollisten keskuudessa. Erikoisjoukot olivat jo sitten vähän muuta.

     Erikoiseksi asian tekee se, että eräässä Bregmanin esimerkissä kyse oli puolustuksesta japanilaisten hyökkäystä vastaan. Oliko ampumattomuus osoitus ihmisen perimmäisestä hyvyydestä vai lähinnä pelkuruudesta, jätän ratkaisematta. Käytössä oleva aineisto ei ole riittävä.

     Tosiasia joka tapauksessa on, että panosten tuhlaaminen on nykyaikaisessa sodassa äitynyt valtavaksi, mikä on tehnyt tarpeelliseksi myös pienentää ja keventää niitä. Muistelen kuulleeni jonkin laskelman siitä, miten monet rivimiesten laukauksista olivat tähdättyjä ja miten monet taas ilmaan ammuttuja.

     Eri armeijoidenkin kohdalla erot olivat tässä asiassa hyvin suuria, mutta joissakin tapauksissa kyse näyttää olleen lähinnä jonkinlaisesta yleisestä räiskinnästä, jonka tarkoituksena oli sekä pelottaa näkymätöntä vihollista tulemasta näkyviin, että jonkinlaisesta turvaa tuovasta itsetehostuksesta.

     Jo maailmansodissa oli usein mahdollista tappaa vihollisia heitä koskaan näkemättä, mikä auttoi ylittämään sen normaalin inhimillisyyden kynnyksen, joka estää sivistyksen piirissä murhaamisen. Nythän asiat voidaan hoitaa lennokeilla jopa tuhansien kilometrien päästä eikä edes koko sivilisaation hävittämiseksi ydinaseilla tarvita varsinaista murhaajan luonnetta. Pelkkä tyhmyys voisi riittää, jos se olisi kyllin syvää.

     Venäjän armeijassa on pistinhyökkäyksellä eli käsikähmällä (rukopašnyi boi) oma myyttinen asemansa. Mikäli googlaa sanat ”saksalainen pelkää pistintä” (nemets boitsja štyka) saa heti liki puoli miljoonaa osumaa. Tämä myytti oli nimittäin hyvin vahvasti hengissä vielä toisessa maailmansodassa ja luulenpa, että on vieläkin.

     Sen isänä voitaneen pitää kenraali/generalissimus Suvorovia, voittamatonta ja eksentristä sotapäällikköä, joka siunasi ihmesankarinsa (tšudo-bogatyri) taisteluun sanoen: Minä olen venäläinen, te olette venäläisiä, Jumala on puolellamme, kiirehtikää tekemään hyvää! Hurraa! (Uraa!)

     Viittaus venäläisyyteen, jonka juuriltaan suomalainen Suvorov teki, oli käyttökelpoinen tilanteessa, jossa käytännössä kaikki ei-venäläiset edustivat paitsi toista kansallisuutta, myös toista uskontoa.

     Vääräuskoisten voitiin a priori arvella olevan paholaisen palveluksessa ja ainakaan taivas ei ollut todennäköisesti se paikka, jossa he saisivat viettää ikuisuutensa, joten passitus paholaisen luo oli joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin tulossa. Hyvän tekeminen oli pahan tuhoamista.

     Musulmaaneiksi (bašurmany, bušurmany) venäläiset rivimiehet nimittivät paitsi turkkilaisia, myös Napoleonin joukkoja ja vielä ensimmäisessä maailmansodassa saksalaisiakin.

Runoelmassaan Borodino Lermontov kuvaa ranskalaisten perääntymistä:

Вот затрещали барабаны —
И отступили бусурманы.
Тогда считать мы стали раны,
Товарищей считать.

     Kun musulmaanit oli saatu perääntymään, alettiin laskea haavoja ja henkiin jääneitä tovereita. Mutta sitä ennen oli näytetty, millaista oli venäläinen käsikähmä, pistintaistelu:

Изведал враг в тот день немало,
Что значит русский бой удалый,
Наш рукопашный бой!..

     Pistintaistelussa venäläiset olivat ainakin Suvorovin päivistä lähtien uskoneet olevansa voittamattomia ja uskovat kai vieläkin. Sivumennen sanoen, vuoden 1812 partisaanisodan sankari Denis Davydov oli vuonna 1808 taistellut myös Suomessa ja mainitsee muistelmissaan, etteivät suomalaiset olleet pistintaistelussa venäläisiä huonompia.

     Se oli aika paljon suomalaisilta rengeiltä ja torppareilta, joiden sotilaskoulutus oli miltei olematon ja joilla ei ollut lainkaan sotakokemusta, jota venäläisillä joukoilla tuolloin jo oli runsaasti.

     Mutta ehkäpä tällaisessa taistelussa ratkaisevaa olikin henki, jota ei saatu aikaan ainakaan pelkällä koulutuksella, vaan joka syntyi siitä, että puolustettiin omaa maata. Sitähän Lermontovin kuvaamat venäläisetkin puolustivat. Mutta Suvorovin sodat olivat kaikki hyökkäyssotia…

     Suvorov ihaili Kaarle XII:ta, jonka joukkoja pidettiin häikäilemättömän pistintaistelun mestareina aina Poltavaan saakka. Sen jälkeen taisi mennä usko ja jälki alkoi olla sen mukaista.

      Venäjän armeijassa pistintaistelun ihannointi sen sijaan, kuten todettiin, säilyi aina toiseen maailmansotaan saakka ja ne tolkuttomat rynnäköt lumikenttien poikki konekiväärejä kohti, joita talvisodassa tehtiin, ovat selvää kaikua suvorovilaisesta uskosta pistimen pelotusvaikutukseen.

     Entä miten oikeastaan oli mahdollista 20, vuosisadalla saada normaali, sivistynyt ihminen juoksemaan kohti lajitoveria sotkeakseen tämän suolia pistimellään?

     Antiikin aikana riehuvan taistelun jumaluudeksi korotettiin Ares eli Mars, jolle kuitenkin kävi aina huonosti, mikäli hän joutui vastakkain Pallas Athenen viileän järjen ohjaamalle joukolle. Areksen handicappina oli tyhmyys.

     Tuntuu selvältä, että niin sanotun tappamisen meiningin aikaansaamiseen tarvittiin adrenaliiniannos, jonka aiheutti jo pelkkä pelko omasta kohtalosta, mikäli vihollista ei nujerrettaisi. Rynnäköivät sotilaat olivat hurjistuneita. Venäjäksi sanotaan, että he petomaistuivat tai eläimellistyivät -ozvereli.

     Sen sijaan avuttoman ja pahaa-aavistamattoman vihollisen tappaminen oli pahempi juttu. Solženitsynin kuvaama eversti Vorotyntsev hiipi vihollisen vartion ohi aseenaan terävä lihakirves, vaikka tiesi, ettei pystyisi sitä käyttämään. Mikäli vartiomies olisi puolestaan valmis käyttämään omaa asettaan, olisi tilanne varmaankin ollut toinen.

     Tuntuu paradoksilta, että nimenomaan pistinhyökkäyksen kulta-aikana, mikäli termiä kehtaa käyttää, vallitsivat toisaalta vihollisarmeijoiden upseerien kesken tuttavalliset välit ja ritarillisuuttakin yritettiin osoittaa. Suomen sodassa upseerit saattoivat syödä yhteisen päivällisen ja lyödä vetoa siitä, miten sota edistyisi.

     Kustaa III:n sodassa taas venäläiset joukot olivat kerran ruhjoneet jonkun ruotsalaisen upseerin muodottomaksi, minkä johdosta suuttunut päällikkö lupasi rankaista syyllisiä.

     Sodan eläimellinen puoli haluttiin siis delegoida rahvaalle samaan aikaan kun upseeristo pyrki säilyttämään sivistyksen ulkokuoren sodankin keskellä.

     20. vuosisadan keksintö, totaalinen sota, sitten tuhosi tämän viimeisenkin sivistyksen rippeen sodankäynnistä.

     Käsitys siitä, että asevelvollisarmeijoiden kyvyttömyys vihollisen vahingoittamiseen olisi osoitus ihmisen perimmäisestä hyvyydestä, saati hänen jalostumisestaan 18. vuosisadalta 20. vuosisadalle mentäessä, ei välttämättä tunnn ihan vakuuttavalta. Inhimillisyydestä eläimellistymiseen on vain askel ja sen ottaminen on mahdollista, joskin se vaatii tietyt olosuhteet.

 

 

Kuviteltuja yhteisöjä

 

Ranskalainen maailma ja venäläinen maailma

 

     Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa näiden kahden ”maailman” välisistä suhteista enempää tämän päivän kujin menneisyydenkään politiikassa. Sen sijaan jonkinlainen käsitteiden vertailu saattaa olla kiinnostava.

     Aluksi täytyy sanoa, että suhtaudun sympatialla molempiin kieliin, niin venäjään kuin ranskaan. Edellistä osaan paremmin, koska olen sitä pitkän aikaa päivittäin tarvinnut, mutta myös ranska on vuosikymmenten varrella osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi.

     En kadu hetkeäkään sen opiskeluun kuluttamaani aikaa, vaikka käännöskoneet nykyään kääntävätkin sitä paljon paremmin kuin minä. Ei kielen oppimisen anti rajoitu vain käännöksen tekemiseen, ei alkuunkaan.

    Ranskaa tarvitsin todella vuonna 1967, kun huristelimme serkkupoikien kanssa omalla autolla Pariisiin, jossa ilman ranskan kielen taitoa olisi ollut hölmönä kuin pöllö aamulla pihakoivussa.

     Sen jälkeen tapasin ranskankielisiä ihmisiä muun muassa Moskovassa. He olivat kotoisin Zairesta ja osasivat ihan hyvin venäjää, mutta ylpeilivät ranskalaisesta kulttuuristaan, jonka katsoivat olevan hienompaa kuin neuvostovenäläinen karkeus.

     Kyllä minuakin katsottiin joskus siltä suunnalta pitkin nenänvartta, vaikka olikin maasta, jossa ei ole rasismia, kuten todisti ystäväni Julien Bala, joka oli ollut kesätöissä Suomessa. Venäjällä oli toisin. Jugo-zapadnajan kaupunginosaa kutsuttiin nimellä ”Harlem” eikä se ollut kohteliasuus. Siellä asui kai jokunen sata Lumumballe nimetyn Kansojen ystävyyden yliopiston opiskelijaa. Hirmuista!

     Mitä venäjään tulee, kielenä se on minusta voittamaton esimerkiksi runouden ja kiroilun kielenä. Ei ole sattuma, että Puškin on yhä täysin elävä runoilija, vaikka useimmat tuon ajan klassikot muilla eurooppalaisilla kielillä ovat muuttuneet koululaisia piinaavaksi pakkopullaksi.

     Kommunistisen ideologian kaudella toinen maailman supervalloista oli venäjänkielinen. Itse opiskelin kieltä lähinnä omatoimisesti ja suoritin siinä pro exercition pystyäkseni ymmärtämään tieteellistä tekstiä. Samaan aikaan harrastin aktiivisesti kiinan kieltä, koska uskoin sen maan suureen tulevaisuuteen, jota saksalainen Wilhem Fucks oli todistellut (ks. Vihavainen: Haun fucks apunen tulokset).

     Kiinan valtion stipendi olisi todennäköisesti ollut saatavilla, mutta osoittautui, että Opetusministeriön tarjoama Neuvostoliiton stipendi tipahti ensin hakijan käteen ja aika Moskovassa ylitti kaikki odotukset. Halusin päästä selville siitä, miten oikeastaan toimi valtio ja yhteiskunta, jotka julistivat olevansa aivan erilaisia kuin meidän omamme.

     No, toimivat, miten toimivat, mutta ainakin tavalla, joka oli loputtoman kiinnostava. Niin sanottua taistolaisuutta vastaan oleskelu Moskovassa oli paras rokote, ellei nyt sitten höyrähtänyt asustamaan sen porukan omassa piirissä. Sellaistakin oli. Kiersin suomalaiset kaukaa.

     Joka tapauksessa venäjän kieli ja kulttuuri tulivat tutuiksi ja kiina sai väistyä. Ranska ja ranska pysyivät yhtenä harrastuksena muiden joukossa.

    Jotakin samaa noissa kahdessa maassa ja kulttuurissa, ranskalaisessa ja venäläisessä on. Asia tuskin selittyy sillä venäläisen ylimystön vanhalla frankofilialla, jonka niin hyvin tunnemme klassisesta venäläisestä kirjallisuudesta.

     Itse asiassa se saattaa osin liittyä siihen tiettyyn temperamenttien samanlaisuuteen, jota ilmentää silloin tällöin esitetty luonnehdinta, jonka mukaan venäläiset ovat pohjoisin romaaninen kansa. Eiväthän he romaanista kieltä puhu, mutta temperamentissa on jotakin samaa, ei kuitenkaan kovin pitkälle. Dostojevskin ja Herzenin myrkylliset luonnehdinnat ranskalaisista ovat nekin aito venäläisiä.

     No, venäjä oli siis maailmankieli 1970-luvulla ja sen jälkeenkin. Ulkomailla sitä opiskelivat kymmenet miljoonat ja, kuten venäläiset kehuivat, heidän kielellään voitiin tavoittaa suurin osa koko maailman kulttuurista. Kaikkea oli käännetty venäjäksi, vaikka neuvostoaikana paljon tärkeää myös jätettiin tarkoituksellisesti kääntämättä.

     Venäjä oli kuitenkin erityisesti toisen supervallan, eli ydinasemahdin käyttämä kieli, jonka asema ja prestiisi perustuivat pitkälti aseisiin.

     Ranskan kielen asemakin oli aikoinaan perustunut maan ylivertaiseen tai ainakin kaikkien kunnioittamaan ja matkimaan sotataitoon ja armeijaan. Sen taas oli mahdollistanut maan suuri asukasluku: 30 miljoonaa jo 1600-luvulla, merkittävästi enemmän kuin toisella maailmanherruudesta kilpailevalla valtiolla eli Englannilla ja jopa enemmän kuin Venäjällä.

     Sitä paitsi hedelmällinen Ranska oli verottajan kannalta muhkea saalis, joka mahdollisti suuren joutilasluokan, paitsi armeijaa, myös sivistyneen kolmannen säädyn.

     Keskeiset sotilastermit ovat ainakin kaikkialla Euroopassa yhä alkuperältään ranskalaisia (vrt. Vihavainen: Haun deutsche michel tulokset ). Niin ovat monet muutkin sanat, myös esimerkiksi suomalalaisessa kyökkikielessä ruotsin kautta tulleina.

     Ranskan ja ranskan maailmanvalloitus oli olennaiselta osalta sivistyksellistä, sotilaallisessa mielessä Englanti ja sen mukana englanti pääsivät voitolle ja onnettomuutenamme on siitä lähtien ollut yhä tiukempi englannin kielen ylivalta.

     Sen ratkaiseva riemuvoitto tapahtui kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen ja perustui yhtä paljon aseisiin kuin merten eli kansainvälisen kaupan hallintaan. Toki tekniikan ja teollisuuden nousu tapahtui myös ensimmäisenä Englannissa.

     Mitä tulee ranskalaiseen maailmaan -Le monde francophone- tuo käsite tuli käyttöön varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen, se oli jälkijoukkotaistelua englannin ylivaltaa vastaan.

     Ranskan siirtomaaimperiumi ei sekään ollut vähäinen ja ulottui Polynesiasta ja Kaakkois-Aasiasta Afrikkaan ja Amerikkaan, mutta kolonialismi tuli matkansa päähän 1960-luvulla. Sen jälkeen kolonisaatio on tapahtunut entisistä siirtomaista entisiin isäntämaihin päin.

     Ranskalainen maailma, le monde francophone, käsittää tänä päivänä jopa satoja miljoonia ihmisiä, riippuen siitä, miten kriteerit asetetaan. Wikipedian skenaariossa tuo kuviteltu yhteisö saavuttaa vielä ennen pitkää 700 miljoonan ihmisen rajan päiväntasaajan eteläpuolisen Afrikan väestönkasvun myötä.

     Asia kannattaa tarkistaa wikipedian ranskankielisestä artikkelista (ks. Francophonie — Wikipédia), muilla kielillä sama artikkeli on voimakkaasti typistetty ja kuohittu. Sivistyksellisesti Ranska on siis yhä maailmanvalta (ks. myös Vihavainen: Haun le monde francophone tulokset ).

     Entäpä sitten tuo venäläinen maailma, russki mir?

Voimme todeta, että vaikka käsitteen keksimisestä itselleen kunnian ottanut Vladislad Surkov ahtoi sen sisään kaikkea mahdollista aina Putinin kunnioittamisesta Venäjän aseiden pelkäämiseen, ei venäjänkielisyys enää tavoita satoja miljoonia ihmisiä. Itse asiassa sen laajuus on koko ajan nopeasti vähentynyt eikä tämä ole johtunut vain Neuvostoliiton romahduksesta, vaan aivan varmasti myös Ukrainan sodasta (ks. Vihavainen: Haun kutistumisen tuskat tulokset).

     Jopa venäjän kieli on saanut kohtuuttomankin osansa siitä vihasta, jonka Putin on vetänyt oman kansansa päälle. Sitä opiskellaan yhä vähemmän ja vapaaehtoinen lähentyminen Venäjään kuulostaisi tänään lähinnä idiotismilta. Vielä vajaa kaksikymmentä vuotta sitten se oli meilläkin normaali ja kilpailukykyinen ajatus vt. Vihavainen: Haun kaupasta kumppanuuteen tulokset ).

     Putinin seikkailupolitiikka on mahdollisesti tuottanut omalle kulttuurille suuremman historiallisen vahingon, kuin vielä ymmärretäänkään. Euraasian liitto on yhteisö, johon mikään itseään kunnioittava maa ei halua vapaaehtoisesti liittyä.

      Ranskakin luopui siirtomaistaan vastahakoisesti, mutta sen prestiisi säilyi niissä hyvin (vrt. Vihavainen: Haun peanuts tulokset). Venäjän metodit olivat sen omissa siirtomaissa tuskin keskimäärin sen raaempia kuin Ranskankaan, mutta niiden vapautuessa pyrittiin yhä useammin pois pakkovenäjästä ja useinkin mentiin toiseen äärimmäisyyteen eli venäjän kielen käytön kieltämiseen myös niiltä, joille se oli äidinkieli.

     Se hiertää yhä kohtuuttomasti ihmisten ja valtioiden suhteita. Venäläisestä maailmasta on tullut kirosana, vaikka ranskankielinen maailma vaalii perintöään vapaaehtoisesti. Voisiko tästäkin jotain oppia?

Arvojen ja normien muutostrendit

 

Haluttomien koalitio ja maahanmuutto

 

      Tunnettu World Wide Surveyn nimellä tunnettu maailmalaajuinen arvoja ja normeja koskeva tutkimus on vienyt siihen johtopäätökseen, että koko maailmassa tukevat ennen pitkää vallitseviksi sellaiset rationaalisuuteen ja itsetoteutukseen liittyvät arvot, kuin länsimaissakin (ks. Vihavainen: Haun arvojen maailmankartta tulokset).

     Koko maailma on sen mukaan tulossa yhä sekulaarimmaksi, suvaitsevaisemmaksi, yksilöllisemmäksi ja rationaalisemmaksi. Tässä kehityksessä Ruotsi on koko maailman johtava maa, ja kaikkien kohtalo on tulla sen kaltaisiksi. Me Suomessa jo lähes olemmekin.

     Kehitys näyttää johtuvan siitä laajemmasta ilmiöstä, jota nimitämme modernisaatioksi ja joka vaikuttaa yhteiskuntaan kaikkialla melko samaan tapaan.

     Lisääntynyt työnjako, naisen astuminen kodista yhteiskuntaelämään, alentuva syntyvyys, lisääntyvä koulutus ja nouseva elintaso ja sen tavoittelu muodostuvat rationaalisen käyttäytymisen vankaksi perustaksi, joka murtaa uskonnon, sukujen ja klaaninen, traditioiden, nurkkakuntaisuuden ja taikauskon kehän.

    Yhteiskunta muuttuu yksilöiden rationaalisen toiminnan kentäksi, jonka arvot ovat rationaalis-utilitaristiset ja kaikki, mikä tuottaa mielihyvää yksilölle, nousee jopa pyhään arvoon ja kaikki sitä haittaava aines hylätään historian romukoppaan ja siitä aletaan jopa rangaista.

     Kehitys on tosiaankin mennyt useimmissa maissa tähän suuntaan ja luultavasti suuntaus ainakin jossakin mielessä tulee jatkumaan. Tosin on vaikea ymmärtää, millä tavalla esimeriksi pohjoismaat enää pystyisivät jatkamaan eteenpäin samaan suuntaan. Ehkä ne ovatkin omalta osaltaan kulkeneet historiansa loppuun.

     Mutta onko koko muu maailma valmis ja halukas seuraamaan niiden esimerkkiä? Ainakaan lyhyellä tähtäimellä ei ole. Tunnettuja esimerkkejä siitä reaktiosta, jonka liberaalis-rationaalinen kulttuuri aiheutti myöhemmin modernisoituneissa maissa, olivat Saksa ja Japani ennen toista maailmansotaa ja sen aikana.

     Tätä ovat analysoineet Ian Buruma ja Avishai Margalit merkittävässä teoksessaan ”Occidentalism”, jossa fasistinen ja autoritaarinen reaktio kuvataan nimenomaan vastenmielisyytenä liberaalis-rationaaliselle kehitykselle. Paradoksaalisesti sama ilmiö toistui myös rationaalisuuden ja jopa ”vapauden” nimiin vannovassa Neuvostoliitossa ja koko ”reaalisosialismissa”. Tässä suhteessa se oli selvästi ”taantumuksellista”.

     Saman arvojen törmäyksen näemme nykyäänkin. Islamin maailma on kauttaaltaan vihamielinen länsimaisen kulttuurin ”suurelle Saatanalle” ja Venäjä ratsastaa samalla ressentimentillä, josta siellä on muovailtu kvasitotalitaarinen kansalaisuskonto.

     Itse asiassa maailman nykyään suurin talousmahti, BRICS-maat koostuu kauttaaltaan sellaisten kultttuurin edustajista, joille modernisaation kehittäminen Ruotsin mallin mukaiselle tasolle on vieras ja vastenmielinenkin ajatus.

     Kun takapajuisissa ja myös jo kehittyvissä maissa ollaan maksimaalisen kaukana ruotsalaisesta arvojen ja normien maailmasta, kuten World Wide Surveyn arvojen maailmankartta osoittaa, on ymmärrettävää, että sieltä arvomaailman toista ääripäätä edustaviin maihin siirtyvien siirtolaisten kulttuurisokki kohdistuu uuden ympäristön arvoja vastaan.

     Tuollaisen tilanteen normaali seuraus on anomia, normittomuuden tila, joka merkitsee ja ennustaa onnettomuutta. Se altistaa itsemurhille tai vaihtoehtoisesti rikolliselle elämäntavalle ja mikäli vertaisryhmä kasaa kyllin suureksi, se aiheuttaa rinnakkaiskulttuurin synnyn, usein kokonaisten ympäristöstä jyrkästi poikkeavien enklaavien muodossa.

     Kuten tiedämme, tapahtumassa on suuri ja peruuntumaton prosessi, jota voimme nimittää vaikkapa väestönmuutokseksi. Suhteellisen nopeasti se tulee mullistamaan erilaisia arvoja ja normeja edustavien ryhmien tasapainon uusien tulijoiden eduksi, ellei jotakin odottamatonta tapahdu.

     On tietenkin mahdollista, että tulijat ja myös heidän lähtömaansa ”ruotsalaistuvat” koko kulttuuriltaan jossakin vaiheessa sen sijaan, että kehittäisivät piirissään sen reaktion, joka aikoinaan ilmeni esimerkiksi fasismina.

     Nyt ei kuitenkaan näytä siltä. Fasismiin verrattavina voidaan itää niin islamilaisten maiden kuin Venäjänkin reaktiota länsimaisen liberalismin ja rationaalisuuden haasteeseen, eikä se rajoitu vain noiden maiden sisälle, vaan vaikuttaa varsin merkittävästi myös siirtomaissa, eli siellä, minne ne lähettävät siirtolaisia.    

      Sitä paitsi asia vaikuttaa aivan ilmeisesti myös kansainvälisessä politiikassa, jossa länsimaisen kulttuurin vastainen rintama on jo erittäin merkittävä tekijä.

      Yhdysvaltain nykyinen politiikka manifestoi reaktiota edellä mainittuun, modernisaatiota jatkavaan trendiin ja sikäli sukua sille ”haluttomien koalition” kulttuuriselle suuntaukselle, jonka löydämme esimerkiksi Venäjältä

     Onko kyseessä pitempiaikainen muutos, on mahdotonta sanoa. Uuden suuntauksen kannattajien ylivoima ei ole merkittävä ja muutos voi tulla koska tahansa.

     Näyttää siltä, että ”moraalisena suurvaltana” esiintyvän Euroopan johdossa, sikäli kuin sellaista voidaan ajatella olevan, ei en sijaan kyettäisi edes tunnustamaan sitä, että suuri osa ihmiskuntaa on nimenomaisesti haluton omaksumaan Euroopalle ominaista kulttuuria arvoineen ja normeineen.

     On mahdollista, että  nuo kehityksessä toisella tasolla olevat ”takapajuiset” kulttuurit joutuvat modernisaation myötä vielä joskus sen tekemään, mutta tähänastinen kehitys ei lupaa nopeaa edistymistä.

      Sen sijaan on osoittautunut mahdolliseksi modernisoida taloutta islamilaisen fundamentalismin hengessä, kuten Iranissa on tehty ja säilyttää yhteiskunta keskiaikaisella pohjalla.

     Järkevä politiikka kansainvälisellä tasolla ottaisi huomioon ne perustavat erot, jotka eri kulttuurien piirissä toisiinsa  verrattuina vallitsevat, eikä julistaisi suvaitsevaisuuteen ja rationaalisuuteen perustuvaa fundamentalismiaaan.

      Maahanmuuttopolitiikassa rationaalisuus edellyttäisi kulttuurisesti kaukana oman maan arvoista ja normeista sijaitsevien kansojen maahanmuuton jyrkkää rajoittamista. Tämä edesauttaisi sekä kulttuurisen konfliktin välttämistä että vähentäisi niitä onnettomia seurauksia, jotka maahanmuuttajat joutuvat kokemaan kulttuurisesti vieraassa ympäristössä.

     Onko WWS:n skenaario yhteiskuntien lainomaisesta muuttumisesta ylipäätään oikea? Jos on, täytyy ainakin huomioida se, että muutos näyttää tapahtuvan sangen hitaasti ja että siihen haluttomien maiden maailmanpoliittinen merkitys kasvaa nopeasti yhä suuremmaksi.

     Toimiminen väärien olettamusten ja valheellisen moraaliposeerauksen pohjalta saattaa tuottaa kaikille osapuolille hyvin ikäviä ja peruuntumattomia seurauksia.

     Näyttää siltä, että asia ymmärretään jo Tanskassa ja Ruotsistakin kuuluu jo sen tapaisia ääniä. Saksassa sen sijaan pidetään silmiä tiukasti ummessa eikä kavahdeta luopua edes itse liberalismin ja demokratian perusperiaatteista.

     Suomi on erikoinen tapaus. Kun hallitsematon maahanmuutto alkoi, vedottiin edistyksellisissä piireissä maamme ”länsimaisuuteen”, jonka edellytettiin merkitsevän avoimia ovia ja globalismin näkymättömän käden palvontaa.

     Vaikka tuuli on jo kääntynyt vanhassa  verrokkimaassa, Ruotsissakin, toimii meillä yhä sama vanha perinne, jonka mukaan maan demografisen tulevaisuuden tulee määräytyä todellisuutta halveksivan moraaliposeerauksen pohjalta.

Sitä kulttuurista konfliktia, jonka turmiollisuus tunnustetaan jo useimmissa länsimaissa, ei haluta vieläkään suurten, naisia ja koulutettua väestöä edustavien puolueiden piirissä tunnustaa olemassa olevaksi tai ainakaan merkittäväksi.

Eipä tämä vielä mitään, mutta kun nimenomaan tämä asia jakaa politiikassa ihmiset kahteen jyrkästi toisistaan erottuvaan leiriin, jossa vastapuoli demonisoidaan.

Omituinen maa.