Viroa vapauttamassa

 

Pojat pyssymiehinä

 

Iiris Heino, Hinnalla hengen ja veren. Suomalaisten vapaaehtoisten sotasurmat Virossa vuonna 1919. Helsingin yliopiston historian laitoksen julkaisuja 16. Helsinki 2000, 93 s.

 

Suomalaisten vapaaehtoisjoukkojen rooli Viron vapaussodassa on yleisesti tunnettu. Kyseessä oli kolmen ja puolen tuhannen miehen osallistuminen sotaan sen alkuvaiheessa, jolloin Viron omaa armeijaa oltiin vasta perustamassa.

Suomalaisten rooli oli silloin merkittävä jo määrällisestikin ja näytteli tärkeää osaa siinä, kun bolševikit ajettiin takaisin rajan taa sekä idässä että etelässä. Kun paikalle sitä paitsi oli jo 12.12.18 jo saapunut merta hallitseva Englannin laivasto, voi todeta ulkomaisen avun olennaisesti muuttaneen voimatasapainoa tilanteessa, jossa bolševikit jo lähestyivät Tallinnaa.

Suomalaisten lukumäärä oli noin kolme ja puoli tuhatta ja niistä 1157 kuului Martin Ekströmin komentamaan joukkoon, joka laivaston tukemana eteni nopeasti Narvaan saakka. Sen miehistöstä merkittävä osa oli ruotsinkielisiä ja kotoisin Helsingistä.

Toinen joukko, joka eteni Tallinnasta etelään ja peräti Latvian puolellekin, oli virolaistaustaisen Hans Kalmin komentama ja siinä oli 2294 miestä. Lisäksi joitakin kymmeniä suomalaisia palveli Viron armeijassa.

Etenkin Kalmin johtaman joukon maine on ollut epämääräinen ja virolainen Magnus Ilmjärv on peräti nimittänyt sitä rosvojoukoksi, jonka perusaines muodostui rikollisista. Ilmitulleiden 300-400 rikoksen lisäksi tehtiin paljon sellaisiakin rötöksiä, joita ei edes huomioitu.

Suomalaisten juopottelu, tappelut ja ryöstöt herättivät kyllä huomiota joi aikalaisissa ja Pohjan poikien komentaja Kalm oli omavaltainen mies, joka jo Suomen vapaussodassa oli kyseenalaisesti kunnostautunut ns. ”Kuhmoisten pirujen” päällikkönä, joka harrasti runsaita teloituksia. Hänen sanottiin olevan ”venäläisen tyylin” johtaja, joka ei omista tappioista piitannut.

Tunnetun Pajun kartanon taistelun jälkeen Pohjan pojat teloittivat myös 12 kartanon alustalaista, jotka olivat olleet rakennuksiin piiloutuneina ja sitä paitsi joukko valtasi sittemmin omavaltaisesti Latvian puolella sijaitsevan Marienburgin ja ryösteli siellä kuin vihollisosasto.

Koko joukon leimaaminen rikollisiksi lienee sentään liioittelua. Niin sanotun sotasurmaprojektin puitteissa tehty tutkimus on selvittänyt Viron vapaussotaan osallistuneiden ja siellä kaatuneiden taustoja, missä tosin tämä asia ei ole tullut esiin.

 Tappiota sodassa tuli, Ekströmin joukot menettivät 31 miestä ja Pohjan pojat 116 miestä kuolleina. mikä oli edellisillä noin 2% ja jälkimmäisillä lähes 4% koko vahvuudesta. Ei erityisen paljon virolaisiin verraten, mutta ei vähänkään.

Itse asiassa sodan uhreihin kuului yksi nainenkin, joukon ainoa naistaistelija Aino Mälkönen, joka sai Virossa selkävian. Kun sitä paranneltiin kävelemällä selän päällä, Mälkönen halvaantui ja ennen pitkää kuoli. Tämä tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1920 eikä tule mukaan tämän kirjan luetteloihin.

Tämän tutkimuksen tekijä on selvittänyt joukkojen koostumusta muun muassa kotipaikan, iän ja ammatin mukaan ja toisaalta samojen asioiden jakautumia kaatuneiden joukossa. Jälkimmäisessä suhteessa ei ole suuria yllätyksiä, vain työläisten osuus on kaatuneissa hieman suurempi kuin heidän osuutensa koko joukosta.

Mitä tulee miesten rikollisuuteen, ei siitä ole tietoja. Ilmeisesti ainakaan rikosrekisteriä ei liitetty tietoihin, vaadittiinko vapaaehtoisilta ns. mainetodistusta, ei selviä kirjasta.

Joka tapauksessa tiedot ovat kiinnostavia. Kuten itärajan taa suuntautuneissa heimosotaretkissä, myös Viron vapaussodassa olivat asialla hyvin nuoret miehet ja jopa pojat. Alle 16-vuotiaita oli joukossa 127 henkeä ja 16-20-vuotiaita peräti 1616 henkeä. Jälkimmäinen olikin suurin ikäryhmä ja muodosti 53,4% kaikista.

Suurin ammattiryhmä kaatuneista olivat työläiset, joita Pohjan pojista oli 32 henkeä. Toiseksi suurin, oli maatalousväestö, joita kaatui tuosta joukosta 26 henkeä. Opiskelijoita, mukaan lukien koululaiset, kaatui 12 henkeä, mikä on yllättävän vähän ja osoittaa sen kirjassa todetun seikan, ettei Viron retki saanut opiskelijapiireissä kannatusta. Tässä olisi vertailu heimosotiin kiinnostava.

Viroon lähtemisen motiiveja on koetettu selvittää varsin myöhään tehdyillä haastatteluilla ja tulos jää epämääräiseksi. Mukana oli tietenkin sekä seikkailunhalua että aatteellisia syitä, jopa kostohenkeä vuoden 1918 tapahtumista.

Aineellisia motiiveja lienee myös ollut joillakin, ainakin sotilaalle oli periaatteessa luvassa ruoka ja juoma. Huhujen mukaan vapaussotureille oli luvattu maatakin. Sen saamisen edellytyksenä oli kuitenkin Viron kansalaisuus, kuten sittemmin selvisi. Tarkemmat tiedot ryöstelyistä olisivat olleet kiinnostavia.

Kun myös itärajan taa suuntautuneet heimosotaretket nyttemmin varsin tarkoin tutkittu, olisi varmaankin mahdollista tehdä vertailuja eri retkien osanottajien välillä. Rikollista seikkailija-ainesta oli tunnetusti mukana melko paljon myös ainakin Aunuksen retkellä.

 Yleensä heimosoturit olivat hyvin nuoria, kuten myös Viron vapaaehtoiset ja ainakin minulle on jäänyt se käsitys, mettä nimenomaan koululaiset ja opiskelijat olivat siellä vallitseva aines.

Niin tai näin, ilmeistä on, että mahdollisuus päästä rintamalle houkutteli monia nuorukaisia vielä Vapaussodan jälkeen ja ilma oli nähtävästi sakeana kaikenkarvaisista urbaani- ja ruraalihuhuista, joissa pyssyn kanssa tehtiin ihmeitä. Tätä esiintyi molemmin puolin, eikä liioitteluilla ollut mitään rajoja.

Tiedossahan on sekin, miten muuan suomalainen punikki julisti, että kun yksi lättiläinen tarkk’ampuja vastasi rintamalla kymmentä venäläistä, vastasi yksi suomalainen punikki kymmentä lättiläistä tarkk’ampujaa.

Suomi voitti siis vertailussa Venäjän suhteessa 1:100, mikä lienee kansainvälisestikin jonkinlainen ennätys. Enää ei tarvinnut miettiä, mitä tehtäisiin silloin, kun tulee se yhdestoista. Sitä paitsi venäläiset olivat samalla puolella.

Yleisenä havaintona lapsisotilaiden ja nuorukaistenkin roolista sodissa voinee yhtyä siihen erään suomalaisen silminnäkijän toteamukseen, että se on rumaa katsottavaa. Siinä suhteessa Viron vapaussotaan osallistuneet joukot eivät tee poikkeusta.

Tosin eroja näyttää olleen Ekströmin ja Kalmin joukkojen välillä, mutta myös niiden sotatie oli erilainen, kuten oli taustakin, ikäjakautumaa myöten. Ekströmin joukoista puuttui ainakin se kaikkein nuorin aines.

Diilistä diiliin

 

Diplomatian aallonpohja

 

Elämme nykyään sivistyksen jälkeistä aikaa, mikä ilmenee havainnollisesti erinäisissä diplomatian käytännöissä.

Koska diplomatian maailmassa kohtaavat valtioiden ja kansojen valtuutetut edustajat, on tapoihin kuulunut, että siellä ollaan äärimmäisen kohteliaita ja vakuutetaan teatraalisesti keskustelukumppanin kautta kunnioitusta hänen edustamalleen taholle.

Itse asiassa diplomatiassa oli ainakin vielä noin puoli vuosisataa sitten selviä jäänteitä siitä muodollisesta teatraalisuudesta, joka lienee kehittynyt huippuunsa Ludvig XIV:n hovissa. Vastapuolen avoin loukkaaminen olisi ollut viimeinen asia, mitä diplomaatti olisi voinut tehdä.

Nyrkkisääntönä palveli vanha maksiimi fortiter in re -suaviter in modo, tiukasti itse asian suhteen, mutta rakastettavin muodoin. Itse asiassa kuolemantuomiotkin oli joskus tapana panna toimeen kohteliaita muotoja noudattaen. Se liittyi myös vahvemman osapuolen itsekunnioitukseen. Moukkamaiset muodot olisivat alentaneet tekijää, joka halusi ainakin näytellä sivistynyttä.

Nykyään olemme todistaneet karkeuden tunkeutumista myös diplomatiaan. Jostakin syystä asia vielä sattuu samaan aikaan, kun naiset ovat vallanneet tälläkin alalla vankan aseman. Onko näillä asioilla jotakin tekemistä keskenään, olisi kiinnostavaa tietää. Luultavasti yhteinen nimittäjä on jokin kolmas tekijä.

Joka tapauksessa moukkamaisuus on nyt usein aivan alastonta, mistä näiden päivien tapahtumat ovat kaunopuheinen osoitus. Kansainvälisiä suhteita hoidetaan bisnesslangilla, mikä on suunnilleen samaa kuin hollituvan taso: no nonsense, eli paskaako tässä hienostelemaan.Не стоит церемониться sanoisi venäläinen uusbolševikki.

En tiedä, menettääkö maailma paljonkin olennaista, mikäli moukkamaisuus tulee normiksi tälläkin alalla, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kun suunta on alaspäin, se jatkuu aina pohjalle saakka, mikä on valitettavaa, kun aikoinaan sentään sivistyneet muodotkin kehitettiin.

Toki jo korsikalainen entinen tykistökapteeni, joka keksi ryhtyä Ranskan keisariksi, suhtautui ironisesti diplomatian hienouksiin, eikä aina sellaisia noudattanut. Hänellä oli kuitenkin ulkoministerinä Talleyrand, joka tarvittaessa hoiti tuon puolen asiasta.

Napoleon tuskin aidosti kunnioitti Tallyrandia ja sanoi tämän olevan ”paskaa silkkisukassa”, mutta turvautui sentään hänen palveluihinsa.

Jotta voisimme vertailla nykyistä tilannetta johonkin, saattaa olla ainakin huvittavaa vilkaista, millainen diplomaatti Talleyrand oli:

 

torstai 26. huhtikuuta 2018

Diplomatian sankareita

 

Kettujen kettu

 

Duff Cooper, Talleyrand (1932), Otava 1956, 467 s.

 

Charles Maurice de Talleyrand-Périgord (1754-1838) eli lyhyesti Talleyrand, on Euroopan historian erikoislaatuisimpia hahmoja.

Ennen muuta hänet muistetaan suurena selviytyjänä, aristokraattina, joka eli Ranskan kohtalot vanhasta komennosta aina Ludvig Filipin porvarikuninkuuteen. Kuuluisa vastaus kysymykseen, mitä hän teki hirmuvallan aikana, oli ”minä elin”. Mutta Talleyrand ei vain säilynyt hengissä, vaan vaikutti lähes koko ajan korkeissa viroissa. Hänen panoksensa koko Euroopan kohtaloihin oli ajoittain jopa hyvin suuri.

Nuorena ja vanhempanakin Talleyrand tuli kuuluisaksi taipumuksestaan irstailuun ja pelaamiseen ja tietenkin myös pöydän ilot kuuluivat asiaan. Hänen kaltaisensa aristokraatin kohdalla se merkitsi jatkuvia loisteliaita juhlia. Sellainen elämäntapa maksoi omaisuuksia ja pari kertaa sankari olikin puilla paljailla.

Korkeissa asemissaan hän ei sitten kainostellut ottaa myös suuria lahjuksia, mutta palautti ne reilusti, mikäli lobbaus ei onnistunut.

Naissukupuoleen rampa ja muutenkin vähemmän kaunis ruhtinas (hänestä leivottiin aikanaan Beneventon ruhtinas) tunsi vielä vanhanakin elävää harrastusta ja myös saavutti hämmästyttävää menestystä. Kuollessaan, yli kahdeksankymmentävuotiaana, hänellä oli vielä nuori vaimo, joka ilmeisen hellästi häntä rakasti.

Talleyrand arvosti naisia myös diplomaattitehtävissä ja käytti heitä usein politiikkansa välikappaleina. Naiset näyttävät lumoutuneen ruhtinaan ”sanoin kuvaamattomasta” viehätysvoimasta, joka liittyi hänen persoonaansa. Monisanaista lörpöttelyä ruhtinas kaihtoi ja oli pikemminkin vaikenemisen mestari, mutta hänen henkevyytensä olivat aina teräviä, vaikka hän muisti myös säilyttää huomaavaisuuden erityisesti naisia kohtaan.

Talleyrandin itsehillintä oli tarunomaista ja kun Napoleon kerran raivosi hänelle ja uhkasi hirsipuulla ja teilipyörällä, tokaisi ruhtinas vain tämän poistuttua, että keisari oli tänä aamuna poikkeuksellisen rakastettava.

Koulutukseltaan Talleyrand oli pappi ja hankki itselleen jopa Autunin piispan viran. Virka oli sinekuuri, jota hän ei koskaan hoitanut, mutta sen turvin hän saattoi palvella vallankumousta ja vihkiä piispoja, joita Vatikaani ei hyväksynyt. Siitä hyvästä hänet julistettiin pannaan, josta hän pääsi vasta kuolinvuoteellaan, neuvoteltuaan Vatikaanin kanssa häntä tyydyttävän sopimuksen.

Talleyrandin ansiot sekä vallankumoukselle että Napoleonille olivat suuret. Jälkimmäisen hän kuitenkin hylkäsi katsottuaan, että tämän politiikka idässä alkoi muodostua holtittomaksi ja ennusti Ranskalle suurta onnettomuutta.

Eräänlaisen rauhanopposition jäsenenä Talleyrand onnistuikin sitten pääsemään voittajien, erityisesti Aleksanteri I:n suosioon ja vaikutti kai ratkaisevasti siihen, että Ranska Wienin kongressissa tuli yhdeksi päättäjistä. eihän Napoleonin Ranskaa tarvinnut pitää ”oikeana” Ranskana, koska oli se toinenkin, siis oppositio.

Tilanne oli analoginen toisen maailmansodan jälkeisen ajan kanssa, jolloin Vichyn Ranskasta hämmästyttävästi tuli yksi voittajavalloista.

Talleyrandin ansiota tai syytä oli myös Bourbonien paluu Ranskan valtaistuimelle. Tämän tuo surkea joukko (jossa itse kuningas ei ollut pahimmasta päästä), maksoi pian kiittämättömyydellä.

Heinäkuun vallankumouksen jälkeen Talleyrand pääsi jälleen pinnalle. Cooperin kertoman anekdootin mukaan Talleyrand ystävineen kuunteli kadulta kuuluvaa melua ja hurraahuutoja ja sanoi ”Me voitamme!” ”Siis ketkä me?” kysyivät seuralaiset, jolloin ruhtinas vastasi: ”Hiljaa vielä. Kerron huomenna”.

Porvarikuninkaan aikana Talleyrandista tuli maansa Englannin lähettiläs ja korkeasta iästään huolimatta hän oli tässä virassaan varsin aktiivinen ja vaikutusvaltainen.

Kirjoittaja kiinnittää paljon huomiota sankarinsa luonteenominaisuuksiin. Laiskuus oli yksi näitä ominaisuuksia, mutta se ei suinkaan merkinnyt, ettei hän olisi työskennellyt ahkerasti, mikäli näki asian sen arvoiseksi.

Kaiken kaikkiaan Talleyrand, kaikkine paheineen oli myös perimmältään sangen hyveellinen. Hän itse selitti, ettei koskaan ollut pettänyt, paitsi silloin, kun koko Ranska oli hänen mukanaan, tarkoittaen Napoleonin hylkäämistä.

Kirjoittaja katsoo, että ruhtinas pysyi koko ajan uskollisena suurelle suunnitelmalleen, joka edellytti rauhaa Englannin ja Ranskan välillä ja tarpeellista vastapainoa Venäjälle idässä. Valloituspolitiikka ja šovinismi olivat Talleyrandille aivan vieraita.

Ruhtinas osasi olla sangen hellä ja rakastettava, millä hän kaiketi hurmasi lukemattomat naisensa. Lähinnä filosofinen oli hänen määritelmänsä rakkaudesta ”realiteettina mielikuvituksen alueella”. Sentimentaalinen hän ei kuitenkaan ollut. Kun joku läheinen joskus puhkesi kyyneliin, tokaisi ruhtinas: ”Jättäkää tuo, tämä on täysin vakava asia”.

Kirjoittaja Duff Cooper oli merkittävä englantilainen poliitikko ja diplomaatti, jonka nimelle on omistettu huomattava kirjallisuuspalkinto.

Cooper palveli toisen maailmansodan aikana Churchillin hallituksen informaatioministerinä ja epäilemättä ohjasi myös Suomeen suunnattua informaatiosodankäyntiä.

Kirjassaan hän ei näe erityisesti vaivaa rekonstruoidakseen Talleyrandin aikoinaan kohtaamia poliittisia tilanteita koko laajuudessaan, vaan keskittyy sen sijaan kohteensa moraalisiin ominaisuuksiin. Mutta, kuten sanotaan, l’art d’ennuer, c’est tout dire.

Syntynyt kuva on ainakin kiinnostava. Talleyrand, jota monet ovat pitäneet täysin periaatteettomana opportunistina tai vähintäänkin machiavellistina, osoittautuukin sangen periaatteelliseksi mieheksi, jolle oma etu, niin tärkeä kuin se onkin, ei suinkaan ole ratkaiseva.

Cooperin maalaama Talleyrand on mies, joka ei halveksi aatteita, mutta ei kyllä ole valmis niiden puolesta kuolemaankaan. Hän on reaalipoliitikko, joka pyrkii aikaansaamaan sen hyvän, mikä on mahdollisuuksien rajoissa. Samaan aikaan hän on vanhan tyylin bon vivant, eksymättä kuitenkaan markiisi de Saden tapaisiin ruokottomuuksiin.

Tällaisia henkilöitä ei meidän politiikassamme olekaan tainnut Kekkosen jälkeen näkyä, mutta pienen tasavallan rauhan aika toki on jotakin muuta kuin suurvallan hullut vuodet.

 

Eurooppa valinkauhassa

 

Maailmojen sota

 

Timo Hellenberg, Pekka Visuri, Tulilinja. Ukraina ja uusi maailmanjärjestys. Into  2026, 302 s.

 

Kuten tämän kirjan nimi antaa ymmärtää, Ukrainassa on kampailun kohteena paljon suurempi asia kuin kahden maan välinen riita. Siellä tulittavat toisiaan kahden eri maailmanjärjestyksen kannattajat, tai oikeammin niiden valtakirjalla komennetut ihmisraukat.

Jo pian neljä vuotta kestänyt sota on ollut katalyyttinä uudenlaiseen kehitykseen ja ilmeisestikin yllättänyt kakki osapuolet yhä uudelleen. Eurooppa on nyt kaulaansa myöten suossa, Ukraina hajalle pommitettu ja autioitunut ja USA ryöstämässä huonosti kiinni olevaa saalista. Venäjä on yhä täysin toimintakykyinen ja Kiina on maailman ykkösmahti.

Niin sanotun turvallisuuspolitiikan tarkoituksena on yleensä aina estää kehityksen johtaminen avoimeen sotaan, sillä sodan logiikkaan kuuluu, että sillä on taipumus edetä yhä pitemmälle ja aiheuttaa laskemattomia ja hallitsemattomia seurauksia, ellei kysymys nyt sitten ole jonkinlaista poliisitoimesta, erikoisoperaatiosta.

Tuollaisia operaatioita suurvallat ovat katsoneet yleensä voivansa vaaratta ja rankaisematta suorittaa ja malliesimerkkinä olivat Jugoslavian pommitukset, joissa omalla puolella ei ollut tappioita, eikä juuri myöskään vastustajan asevoimien taholla. Puolitoistatuhatta siviiliä kuitenkin kuoli ja infraa tuhottiin paljon. Kyvyttömänä vastaamaan iskuihin Serbian oli alistuttava. Tämän rinnalla entinen tykkivenepolitiikka kalpenee.

Ukrainan konfliktin kuva on ollut toisenlainen, vaikka onkin selvää, että myös se oli tarkoitus hoitaa kirurgisena operaationa ja lopettaa siten elegantisti sota, jota Venäjän tuella oli Itä-Ukrainassa käyty jo kahdeksan vuotta vaihtelevalla intensiteetillä.

Sodaksi tilanne oli kehittynyt Venäjän kaapattua ensin Krimin ja ryhdyttyä sen jälkeen tukemaan sotilaallista toimintaa Itä-Ukrainassa. Kun Krim oli kaapattu, riemuitsi niin sanotun Izborskin klubin ”lunatic fringen” näkyvä edustaja Aleksandr Dugin siitä, että Putin oli nyt ’astunut Rubiconin yli’.

Sota oli väistämätön, sillä Putin ei voinut hylätä häntä kannattavia pyssymiehiä, jotka uhrasivat elämänsä Venäjän puolesta eikä länsi voinut sallia rajoja muutettavan väkivalloin. ”Se, joka sanoo ’geopolitiikka’ sanoo ’sota’, hekumoi Dugin, jonka mielestä ukrainalaisille aktivisteille ei voinut tehdä muuta kuin ¨tappaa, tappaa ja tappaa’ (ks. Vihavainen: Haun sein kampf tulokset ).

Mutta miten oikein oli tultu siihen, että Krim kaapattiin Venäjälle ja syntyi se vastakkainasettelu, joka sitten pitkittyneen sodan ansiosta on yhä jyrkentynyt ja on jo muuttanut maailman voimatasapainon?. Itse asiassa se on jo tehnyt reaaliseksi sen uuden maailmanjärjestyksen, joka vielä hiljattain oli olemassa vain alkiona.

Hellenbergin ja Visurin kirja kertoo koko tarinan asiallisen tasapainoisesti ja sortumatta siihen demagogiaan, joka on valitettavan suuressa määrin ollut luonteenomaista tämän sodan kommentoinnille sen molempien osapuolten taholla.

Hellenberg on konfliktintutkimuksen parissa ansioitunut tohtori, joka itse oleskeli Kiovassa ns. Euromaidanin aikana ja seurasi aktiivisesti sen tapahtumia paikan päällä. Visuri taas on valtiotieteen tohtori, historioitsija ja eversti evp, joka on julkaissut runsaasti sotiin liittyviä tutkimuksia.

Kirjan perusteella syntyy kuva jonkinlaisesta kreikkalaisesta tragediasta, jossa ihmiset aikomuksistaan riippumatta ajautuivat yhä syvemmälle konfliktiin ja toimivat yhä uudelleen sekä yhteisiä että omia etujaan vastaan.

Tunnetun Occamin partaveitsen mukaan asioiden selittämiseksi ei niihin saa lisätä mitään sellaista, jota ei välttämättä tarvita ja tätä periaatetta tässä kirjassa onkin noudatettu. Lukijalle syntyy se vaikutelma, että tässä ajauduttiin katastrofiin ilman mitään todellista aihetta, saati suuria etukäteissuunnitelmia.

Toki Euromaidanin mielenosoittajilla oli, mitä puolustaa ja kannattaa, mutta kuitenkin vasta vastapuolen typerän itsetuhoinen politiikka vei konfliktin sille asteelle, ettei mitään rauhanomaista ratkaisua enää ollut. Kyllä maidanilla hääräsi sinne kuulumattomia korkeita poliitikkojakin, mutta ratkaisevaa oli vastustajan poliittinen kyvyttömyys.

Tilanteen kehittyminen sodaksi vie puolet kirjan sivuista ja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta en selosta sitä tässä tarkemmin. Kaikkine käänteineen se on hätkähdyttävä tarina inhimillisestä typeryydestä.

Saman arvosanan voi antaa myös Venäjän ”erikoisoperaatiosta”, jonka tarkoituksena oli ratkaista politiikan umpisolmu komealla miekaniskulla. Kirjoittajat eivät kannata ”Putinin sodasta” puhumista, mutta en ymmärrä miksi. Kyllä talvisotakin oli ehdottomasti Stalinin sota eikä sen sijaan esimerkiksi ”Erkon”, saati ”Paasikiven” sota.

Toki sotaa käy, suunnittelee ja suosittelee aina useampi kuin yksi mies ja nykyään yhä useammin nainenkin. Ilman Putinia sota kuitenkin olisi jäänyt aloittamatta. Hän se oli, joka ’astui Rubiconin yli’ ja haastoi Euroopan ja USA:n, luottaen oman asemansa vahvuuksiin.

Putinilla oli toki ollut suurena aatteenaan läntisen maailman haastaminen jo ennen Krimin kaappausta. Vuoden 2008 laman aikana hän jo riemuitsi ennenaikaisesti siitä, että dollarin asema maailman varantovaluuttana olisi nyt lopussa. Juuri hän oli innolla rakentamassa BRIC (sittemmin BRICS)-maiden yhteisöä, joka nyt näyttelee ratkaisevaa osaa maailmojen konfliktissa.

Se, mikä vuonna 2008 oli vielä haihattelua, on nyt jo ainakin osittain todellisuutta. Kiinalla oli USA:ssa vielä hiljattain saatavia 1,3 biljoonaa dollaria. Nyt määrä on pudonnut puoleen. BRICS maiden väestö on puolet maailman väestöstä ja niiden tuotanto on 42 prosenttia maailman tuotannosta.

Meillä on sitkeästi hoettu läntisen maailman olevan, paitsi arvoiltaan, myös taloudellisesti ja teknisesti ylivoimainen muuhun maailmaan nähden, mutta tilanne on itse asiassa muuttunut jo ajat sitten. Kun maiden BKT esitetään vaihtoarvon mukaisena, jää ymmärtämättä reaalitalouden merkitys.

Ostovoimalla mitaten esimerkiksi Venäjän talous on ollut jo jonkin aikaa suurempi kuin Saksan ja myös Kiinan talous on ollut USA:ta suurempi, eikä kyseessä ole pelkkä tilinpidollinen, vaan reaalinen tilanne.

Maailman maiden keskinäinen taloudellinen riippuvuus, jonka varaan ilmeisesti myös Putin aikoinaan laski, on tosiasia siitä huolimatta, ettei Eurooppa suostunutkaan jäämään Venäjän panttivangiksi, vaan katkaisi sinne taloussuhteensa -tai ainakin vähensi niitä.

Suhteitahan eivät nimittäin katkaisseet muut kuin eräät suhteellisen merkityksettömät, Suomen kaltaiset maat, joilla näyttää olevan oma erikoinen käsityksensä maansa eduista. Kyllä se kauppa Venäjän kanssa yhä käy monilta mailta, kuten vaikkapa Saksalta, joka kuitenkin on kärsinyt paljon jo siitä tolkuttomasta energiapolitiikasta, jonka kruunuksi nyt on tullut yritys boikotoida Venäjää.

Oleellista on, että vaikka niin sanottu kolmas maailma on kieltäytynyt ryhtymästä osapuoleksi Ukrainan  sodassa, siitä on kuitenkin tullut katalyytti, joka vääjäämättä huonontaa Euroopan taloudellista tilaa ja sen poliittista painoarvoa.

Tästä kirjasta saa paljon hyödyllisiä näkökulmia ja faktoja Ukrainan onnettomaan sotaan, jonka ratkaisemiseen Eurooppa on osoittanut olevansa täysin kyvytön, aikoinaan myös haluton. Toki sillä on yhäkin resursseja, mutta ei läheskään niin paljon, kuin tilastoista repäistyt luvut osoittaisivat.  

Miten monta länsieurooppalaista sankarivainajaa ne poliittiset johtajat sietäisivät, jotka paheksuvat Ukrainan  puutteellista valmiutta menettää vielä muutama satatuhatta miestä rintamalla?

Murheellista on, että diplomaattinen kyvykkyys näyttää Euroopalta kokonaan puuttuvan ja politiikkaa tehdään sen sijaan demagogian voimin ja tosiasioita tunnustamatta. Toki Suomi on tässä omaa luokkaansa, mutta vastaavaa tasoa on nähtävissä muuallakin.

Itse olen kaikessa vaatimattomuudessani esittänyt jo sodan alusta lähtien, että se on kyettävä päättämään edes jonkinlaiseen kompromissiin, koska länsimailla ei ole kykyä pakottaa Venäjää luomumaan kaikista vaatimuksistaan. Sodan jatkuessa ja tuhojen lisääntyessä rauhan solmiminen käy yhä vaikeammaksi (ks. Vihavainen: Haun illuusiot karisevat tulokset ).

Oma lukunsa on ollut sodasta uutisointi ja sen kommentointi. Sen älyttömyyksiin kirjoittajat myös puuttuvat ja selittävät niitä muun muassa sillä yhtä primitiivisellä kuin todenmukaisella syyllä, että yleisölle halutaan tarjota sellaista, mitä se haluaa kuulla.

Toivotaan nyt ainakin, että tuo vuodesta toiseen jatkunut hölynpöly olisi voinut antaa yleisölle edes jonkinlaisen rokotuksen tuollaista demagogiaa vastaan.

Tämä kirja kannattaa lukea, mikäli haluaa vakavasti tutustua tämän konfliktin kehittymiseen ja luonteeseen. Totean, että se on kirjoitettu viileän objektiivisella otteella. Tässä blogissa esiintyvän emotionaalisuuden voi panna minun piikkiini.

 

 

Niinku se on

 

Vastarintaliike

 

Siihen aikaan, kun Bobrikov yritti pakottaa Suomen sivistyneen luokan oppimaan venäjää, tuli koululaisille kunnia-asiaksi olla tuossa asiassa tottelematta.

Kuten koulutodistuksista tiedämme, monella kympin pojalla ainoa välttävä numero todistuksessa oli venäjästä, yleensä viitonen, usein kai armoviitonen.

Venäjän taito suuriruhtinaskunnassa oli todella surkea, kun se ei ollut kuulunut pakollisiin kouluaineisiinkaan ennen 1900-luvun alkua. Edes Viipurissa ei poliisimies ymmärtänyt sanaakaan venäjää ja muutenkin saattoi venäläiselle turistille olla mahdotonta saada palvelua äidinkielellään, totesi 1890-luvulla Suomea kierrellyt Vera Želihovskaja, Sergei Witten sisar.

 Loukkauksen emämaan kansalaisia kohtaan täydensi se, että helsinkiläisissä ravintoloissa ruokalistat olivat useilla eurooppalaisilla kielillä, mutta eivät venäjäksi.

Kysymys oli tietenkin vastarinnasta, joka lienee verrattavissa siihen, mitä virolaiset harjoittivat omassa maassaan. He kyllä olivat neuvostoaikana sen verran huonommassa asemassa, ettei venäjän kielen boikotointi enää tullut kysymykseen. Siinä samalla olisi tuominnut itsensä moukaksi, ”kansojen välisen kommunikaation kielen” ulkopuolelle.

Jo G.M. Armfelt huomasi autonomian alkutaipaleella nuivan asenteen venäjän kieleen, ja kysyi, oliko se viisasta. Sitähän se ei ollut, vaikka hyvällä ranskalla pärjäsi yläluokkiin kuulunut henkilö Venäjällä erinomaisesti.

Olihan ranska siinä määrin juurtunut venäläisen joutilasluokan elämään, että kun Napoleon vuonna 1812 marssitti joukkonsa Venäjälle, joutuivat jotkut ruhtinaat opettelemaan venäjää jo oman turvallisuutensa takia. Rahvas nimittäin nousi silloin voimakkaasti esille ja sille ei kannattanut ranskaa puhua.

Hienosta ranskan taidosta oli tullut statuskysymys. Tolstoi kuvaa ”Sodassa ja rauhassa” sitä, miten kirjan typerimmät henkilöt Hélène ja hänen veljensä Ippolit (Hippolyte) yrittivät korvata puuttuvan ajattelukykynsä käyttämällä ranskan kieltä (ks. Vihavainen: Haun hippolyte tulokset ).

Turgenev, täysin eurooppalaistunut kirjailija puolestaan pilkkasi venäläisiä täydellisen ranskan puhujia kuvatessaan heidän elämäänsä eurooppalaisissa kylpylöissä (ks. Vihavainen: Haun vieraan kielen arvo tulokset ).

Englanti on nykyään kansojen välisen yhteydenpidon kieli, halusimme tai emme. Se ei kuitenkaan ole samassa asemassa kuin aikoinaan latina, joka yhdisti nimenomaan oppinutta luokkaa, La république des savants. Se ei myöskään ole hallitsevan kansallisuuden kieli, jota kaikki pakotetaan oppimaan.

Olisi myös väärin rinnastaa sen asema ilman muuta 1800-luvun ranskaan, vaikka tämä lieneekin lähin paralleeli. Kyseessä on nyt kieli, jonka oppimisen pakollisuus ei johdu mistään viranomaispäätöksestä tai sosiaalisesta paineesta. Sitä ilman ei yksinkertaisesti pärjää.

Tuntuu aika huikealta, että vielä Espanjan sisällissodan aikana saatettiin vakuuttaa, että siinä maassa kannatti puhua englantia, mikäli halusi, ettei kukaan ymmärtänyt. Edes Britisch Councilin johtaja ei kuulemma osannut sitä. Nyt sitä osaa Espanjassakin jokainen.

Vielä 50 vuotta sitten tilanne oli toinen ja oli syytä opiskella maan kieltä, mikäli siellä aikoi pärjätä. Toisaalta kaiken maailman kaupustelijat kyllä osasivat jonkin verran suomeakin. Nyt sekin on muuttunut. Englantia osataan ja ainakin puhutaan kaikkialla.

Mitä tulee siihen sosiaaliseen erottautumiseen, joka 1800-luvun Venäjällä harrastettiin eri tasoisten ranskan puhujien kesken, on silläkin ilmeisesti vastineensa nykyajassa. Ohimennen saattaa kuulla ihailevan kommentin, jonka mukaan ei millään uskoisi, että tämä tai tuo olisi ihan suomalainen, niin ulkomaalaisittain hän puhuu englantia.

Luulisin, että tämä onkin useimpien mielestä hyvin hieno asia, sillä englanti poikkeaa suomalaisesta ääntämyksestä lyhyesti sanoen joka kohdassa. Siinä suhteessa kiina on monin verroin helpompaa, mikäli nyt oppii nuo intonaatiot.

Englanteja on kuitenkin monenlaisia, tutkijat taitavat erotella niitä useita kymmeniä. Tässä tarkoitetaan erityisesti ääntämyksen eroja, joita Brittein saarillakin on paljon. Internetissä (tik tok) on nykyään ohjelmia, joissa kaksi englannin puhujaa ääntää samoja sanoja.

Ero siinä, miten keskiluokkainen britti lausuu sanan ja miten amerikkalainen sen rääkäisee, on usein hyvin suuri. Itse tykkään enemmän edellisestä, mutta sehän lienee kai makuasia. Nykymaailmassa olisi synti olla arvostamatta rahvaanomaisuutta. Siinäkin on ero 1800-lukuun nähden.

Itse asiassa länsimainen kulttuuri painottuu yhä enemmän slummien elämäntavan ihannointiin. Niissä asustavat aikamme jalot villit, joiden elämäntapa on alkuperäistä ja turmeltumatonta. Olen huomannut, että Amerikassa onkin paheksuttu sitä kulttuurista omimista, joka sisältyy erilaisten slangi-ilmausten käyttämiseen (”long time no see” jne.).

Matkiminen on ilmeisesti kaiken sosiaalisen elämän alku ja sehän perustuu yleensä ihailuun. Länsimaisia tapoja matkittiin vielä 1900-luvun puoliväliin saakka suurella innolla koko maailmassa. Nyt tilanne on muuttunut.

Monimiljoonaiset maahanmuuttajaväestöt ovat tuoneet länsimaihin omat vaatepartensa ja puhetapansa ja ovat ylpeitä niistä. He eivät myöskään ole innokkaita oppimaan uuden ympäristönsä kieltä, vaan tyytyvät englantiin, kansojen välisen yhteydenpidon kieleen, oman ääntämyksensä säilyttäen.

Jokaisessa kielessä näyttäisikin nimenomaan ääntämyksellä olevan varsin keskeinen asema siihen liittyvissä tunteissa. Äidinkieli on opittu aina kuuntelemalla ja sen äänteiden sointi on omaa ja muista kielistä poikkeavaa.

George Orwell kirjoitti toisen maailmansodan aikana, ettei työväenluokkainen eglantilainen mies suostu koskaan lausumaan yhtään ranskalaista sanaa oikein, koska pitää sellaista falskin akkamaisena ja arvolleen sopimattomana.

Jotakin samaa näyttää olevan myös monien suomalaisten asenteessa englannin kieltä kohtaan. Sen vieraaseen äännemaailmaan ei haluta mennä, eipä moni edes suostu lausumaan edes noita ruotsalaisuuksiakaan: herrojen g:tä, d:tä tai f:ää.

Toisaalta sitten löytyy noita hyperkorrektin puheen tavoittelijoita, jotka sotkevat juuri noita vieraita äänteitä ja kirjaimia sinne, minne ei pitäisi. Juuri hiljattain oli hesarissa joku juttu q-kirjaimesta. Monelle se näyttää merkitsevän samaa kuin mikä tahansa vierasperäinen kirjain ja äänne, c, g tai kj -missään tapauksessa vain ei tuo rahvaan ”k”.

Netissä olen tavannut monia sellaisia, jotka kerta kaikkiaan kieltäytyvät käyttämästä suomen kieleen kuulumattomia kirjaimia ja kirjoittavat ”lokiikka”, ”petoni”,”vilmi” ja niin edelleen. Yleensä ”d” kyllä kirjoitetaan tuolla kirjaimella, vaikka lausutaankin ”t:ksi” tai ”r”:ksi (Ratsun, remari).

On selvää, ettei tässä tapauksessa kyse ole osaamattomuudesta, vaan siitä samanlaisesta vastarinnasta, jonka jo Orwell aikoinaan huomasi. Suomen kieli on säilyttänyt äännemaailmansa kuusisataa vuotta ruotsin rinnalla ja siitä selvästi poikkeavana. Miksi nyt yritettäisiin muuttaa asioita?

Itse asiassa huomaan, että aikoinaan, kun opettelin Morsen aakkoset, päätin yksinkertaisuuden vuoksi olla opettelematta noita vierasperäisiä kirjaimia. Ymmärretäänhän minua muutenkin ja arvaan itse toisten lähettämien viestien puuttuvat kirjaimet.

…_ , ._ , .., _ _, .., _, ., _.,-.-, ._._,._ .., ..,.,_.,.,.?

Hunööri

Kunnia

 

Tässä eilen nousi blogissa taas esille ”kunnian” käsite. Siitä on tullut jo kirjoitettua useita kertoja, eikä tunnu mielekkäältä kaikkea taas toistaa (ks. esim. Vihavainen: Haun slava tulokset ).

Joka tapauksessa se on käsite, joka on monitulkintainen ja aikojen saatossa paljon muuttunut. Tänä päivänä sillä on varsin erilainen merkitys itäisen Anatolian vuorilta saapuneelle maahanmuuttajalle kuin urbaanin hyvinvointi-Suomen keskimääräiselle asukkaalle.

Kunnia viittaa suomen kielen perussanakirjan mukaan yleiseen arvostukseen ja maineeseen, kuuluisuuteen ja ylistykseen, johonkin, joka tuottaa arvonantoa. Se on vahvasti sosiaalinen käsite, joka määrittelee yksilölle yhteisössään annetun arvon.

Kunnia merkitsi antiikin aikana eri kansoille eri asioita. Jotkut pitivät kunnianaan ennen muuta sotaista menestystä ja siihen liittyviä hyveitä, ateenalaiset sen sijaan esimerkiksi sitä, että olivat vapaita ja harrastivat kulttuuria (ks. Vihavainen: Haun ketonen tulokset ).

Keskiajan ritareiden kunniakäsite näyttää alun perin olleen hyvin primitiivinen ja keskittyneen siihen, että he uskalsivat haastaa otteluun kenet tahansa ja myös tekivät sen. Vasta vähitellen öykkäristä tuli jalolla epäitsekkyydellään kunnostautuva hahmo, jonka piirteitä oli ja on yhä myös englantilaisessa gentleman-ihanteessa.

Kunnia merkityksessä gloria (gloire) oli itse asiassa jumalallista ja jos ihminen sai siitä osansa, hänestäkin tuli kuolematon. Ranskan Akatemian jäseniähän nimitetään kuolemattomiksi ja muistan, miten joskus 1960-luvulla saattoi bensiiniasemilta keräillä maan suurmiesten kuvasarjaa, jonka nimikin oli ”Toutes les Gloires de la France”. Siitä taisi Jacques Tati eräässä filmissään laskea leikkiäkin.

Suorin tie kuolemattomuuteen kunnian kautta on yleensä nähty sodassa, jossa tämä maanpäällinen elämä usein on helposti menetettävissä. Niinpä asia on jollakin tavalla korvattava ja se tapahtuu kertomalla ihmiselle, että hänen kunniansa on kuolematon. Tätä korostettiin esimerkiksi japanilaisille kamikaze-lentäjille.

Kunnia on huomattavan irrationaalinen asia ja yleensä sen kohdalla korostetaan, ettei se ole ostettavissa, tai edes rahalla mitattavissa. Kaiken maailman diilit eivät yksinkertaisesti ulotu sen piiriin. Asia tuntuu nyt olevan Euroopalle kovon ajankohtainen.

Venäjän armeijassa oli kunniakäsitteellä aikoinaan tärkeä sija jopa ihan virallisestikin ja sama toki on ollut monissa muissakin armeijoissa. Upseerin tunnuksena oli ”Sielu Jumalalle, sydän naiselle, velvollisuus isänmaalle, kunniaa ei kenellekään” (Душа -Богу, сердце -женщине, долг -отечеству, честь -никому»).

Tämä komeus merkitsi käytännössä muun muassa tietyissä tapauksissa ihan virallisestikin velvollisuutta kaksintaisteluun vielä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Se oli jo arkaaisuudessaan aivan epäeurooppalainen instituutio tuohon aikaan. Venäjälläkin kaksintaistelut olivat aiemmin olleet kiellettyjä.

Nyt sitten kohtaamme täällä pohjolassakin sellaisen kunniakäsitteen, joka on satojen vuosien päässä omasta kulttuuristamme, mutta elää yhä maailman syrjäseuduilla, etenkin vuoristoissa. Se on tuottanut jo esimerkiksi Ruotsissa kulttuurisen mätäpaiseen, joka ilmenee henkirikollisuutena.

Näyttää siltä, että tällaiset ilmiöt ovat hyvin vaikeasti torjuttavissa. Ne lähtevät aivan toiselta arvopohjalta kuin omamme ja viimeistään nyt pitäisi jo jokaiselle olla selvää, ettei ylivertaisena pidetty eurooppalainen kulttuuri ilman muuta, oman paremmuutensa ansiosta tule maahanmuuttajien omaisuudeksi.

Hyviä ja lupaavia esimerkkejä toki on myös nähtävissä. Kunniakulttuurien piirissä ns. suorittavaa työtä pidetään yleensä miehelle ja erityisesti kunnian miehelle eli herrasmiehelle sopimattomana, vaikka meillä on sananpartena, että työ on miehen kunnia.

Niinpä osa primitiivisen kulttuurin piiristä saapuvista maahanmuuttajista ei suostu millään ehdolla tekemään itselleen alentavaksi miellettyä työtä. Mutta varmastikin he ovat vähemmistö. Kun katselee ruokakuskien epäkiitollista ja huonosti palkattua työtä, herättää huomiota, että suurin osa sen tekijöistä on selvästi maahanmuuttajia.

Itse asiassa juuri he erottautuvat sillä, mettä suostuvat tekemään työtä, jota kansasuomalaiset nuoret herrat pitävät ns. paskaduunina ja jossa ei pärjää vetelehtimällä, vaan kovalla työllä.

Se on rohkaiseva merkki ja antaa aihetta toivoa, että kulttuurisen konfliktin pahimmat muodot olisivat meillä vielä vältettävissä, mikäli osaisimme ottaa oppia esimerkiksi Tanskan ja Ruotsin kokemuksista.

Mutta palatakseni kunniaan, se on meilläkin ollut hyvin tärkeä käsite, eikä toki soisi sen kokonaan häviävän tänä diilareiden ja moukkien aikakautenakaan: 

Sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Haittaa kunniasta

 

Haittaa kunniasta

 

Kunnia on vanhentunut käsite. Se kuuluu siihen feodaaliajan perintöön, jonka rippeetkin hävitettiin 1900-luvun totaalisissa sodissa. John Lukacsin kielikuvan mukaan 1900-luvulla oli vielä yksittäisiä henkilöitä, kuten Mannerheim, joille kunnia vielä merkitsi jotakin. Mutta he olivat kuin tuoksu tyhjästä konjakkipullosta. Jalo rypälejuoma oli jo maailmasta hävinnyt, jäljellä oli vain viipyilevä muisto.

No, jossakin päin Eurooppaa on vielä vendetta, venäläisessä varkaiden kulttuurissa ovat sääntönsä ja ”kunniavarkaansa” (вор в законе) ja Suomen romaneilla on väistämissääntönsä. Mutta tässä puhun nyt aikakauden yleisestä muutoksesta sellaisena kuin se koetaan hallitsevan eliitin ja älymystön tasolla.

Nietzsche oli niitä neroja, jotka aistivat uuden aikakauden tulon vapautumisena kaikesta vanhasta. ”Iloisessa tieteessä” hän runoili olevansa huimasti puhaltavan mistral-tuulen veli. Tämä tarkoitti täydellistä vapautta, kaikesta. Kyytiä saivat kaikki perityt ja sovinnaiset arvot ja niiden pöyhkeät kantajat:

Wer nicht tanzen kann mit Winden,
Wer sich wickeln muß mit Binden,
Angebunden, Krüppel-Greis,
Wer da gleicht den Heuchel-Hänsen,
Ehren-Tölpeln, Tugend-Gänsen,
Fort aus unsrem Paradeis!

Kunnia mainittiin tässä pölvästien ominaisuutena, yhdessä nipussa tekopyhyyden ja hyveen kera. Nämä ymmärrettiin nimenomaan siteiksi, jotka estivät tuulena pyörivän tanssin vapautta. Vapaus oli vapautta myös kunniasta.

1900-luvun historiasta sanalle ”kunnia” toki vielä löytyi käyttöä. SS-miesten vyössä oli tunnuslause ”Meine Ehre heisst Treue”. Kunniasta oli tehty pelkkää uskollisuutta, joka vaati toteuttamaan alhaisimmatkin käskyt. Perverssimpää käsitteen rappiota on vaikea kuvitella.

Mutta tämä on totalitarismin yleinen logiikka. Sen perusideana on nimenomaan totaalisuus, kaiken alistaminen Leviathanin edulle. Mikään ei ollut arvokasta itsensä vuoksi, olennaista oli, ketä se palveli ja hyödytti. Yleisinhimillisten arvojen käsite voitiin kokonaan unohtaa.

Sinänsä tämä ei ollut uutta, idean oli muotoillut jo Machiavelli ja sen keksijä oli, ellen erehdy, itse Saatana, vastustaja, jolla oli Jumalan valtakuntaan nähden antagonistinen suhde.

Natsit olivat vapauttaneet itsensä kunniasta. Tämän myös Mannerheim ymmärsi tehtyään heidän kanssaan tuttavuutta. Hän lohdutti itseään sillä, ettei ollut Falkenhorstin kaltaisia tuttavia itse valinnut.

Natsien Ehre uskollisuutena oli koiralle sopiva hyve. Sen kantana on rehellisyys, Ehrlichkeit, joka SS-joukkojen tapauksessa alennettiin sokeaksi kaikenlaisten ylhäältä tulevien käskyjen tottelemiseksi.

Entä miten oli kunnian laita Venäjällä, joka verhoutui Neuvostoliiton valheelliseen kaapuun? Siellä Lenin teki selvää aristokratiasta, jonka rippeet Stalin vielä lopuksi ammutti vuonna 1937. Herrasmiehet, sikäli kuin heitä oli porvareissa, likvidoitiin nälkiinnyttämällä, ampumalla tai ajamalla maanpakoon. He eivät enää olleet uuden yhteiskunnan rakentamisen tiellä.

Totalitarismista Venäjällä ei vapauduttu ennen Neuvostoliiton romahdusta, mutta Stalinin kulttuurinen vastavallankumous palautti paljon sellaista, mistä Lenin oli halunnut päästä eroon. Ehkä kunniankin?

Jossakin määrin näin tapahtui. Venäjän sana tšest (честь) viittaa rehellisyyteen, kuten saksalainen ja ruotsalainen vastineensakin. Kunnia oli Venäjällä ennen vallankumousta ollut selvästi kovemmassa kurssissa kuin Euroopassa yleensä. Kaksintaistelut olivat sen ilmentymä ja Venäjällä ne vuosisadan vaihteessa joka sallittiin upseeriston piirissä, mitä voi pitää uskomattoman arkaaisena politiikkana. Asiaan voi tutustua vaikkapa Aleksandr Kuprinin teoksesta Kaksintaistelu ( Pojedinok).

Upseerien kaksintaistelut saattoivat liittyä ”univormun kunniaan” (tšest mundira) tai sitten banaaleihin naisjuttuihin ja humalaisiin korvapuusteihin. Tässä suhteessa ne ilmeisesti olivat sukua primitiivisten ja traditionaalisten yhteiskuntien niin sanotuille ”kunniamurhille”. Keskeistä oli julkisesti pestä pois häpeän leima, hyvittää loukkaus. 1500-luvun Suomessa tämä asia oli myös hyvin tärkeä, kuten Pentti Renvallin tutkimukset osoittavat.

Nykyään ”kunnianloukkaukset” liitetään useimmiten helppohintaisiin vaatimuksiin, joita maineeltaan epäilyttävät henkilöt esittävän oikeudessa. Lainsäätäjä on näköjään jo ymmärtänyt, että kyseessä on arkaainen jäänne, käsite, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa ja laki on ilmeisesti pian muuttumassa.

Neuvostoliitossa upseerin kunnia käsitteenä ainakin jossain mielessä rehabilitoitiin. ”Kunniatuomioistuimetkin” palautettiin vuonna 1939. ”Kunniasana” ei kuitenkaan sopinut bolsevikille, hänen sanansa oli sen sijaan ”luja” –”tvjordoje slovo kommunista”. Pioneereille ”kunniasana” sen sijaan sopi hyvin –”tšestnoje pionerskoje”.

Mutta pohjimmiltaan totalitaarinen yhteiskunta oli ja pysyi totalitaarisena. Se saattoi vain teeskennellä yleisinhimillisten tai absoluuttisten arvojen kunnioittamista. Viime kädessä sen epäjumala oli puolue, jolla kaikki oli alistettu ja jolla jonka edessä jokaisen oli ”laskettava aseensa”. Puolue on aikamme järki, kunnia ja omatunto (Партия –ум, честь и совесть нашей эпохи), lausahti joskus jo Lenin. Tarkoitus lienee ollut sanoa, että se korvasi nyt nuo vanhentuneet käsitteet. Vaikka länsimaissa ei ollut vastaavaa puoluetta, vapautuminen tuosta taakasta tuskin oli täällä sen vähäisempää.

Kunniassa sanan parhaassa merkityksessä on kuitenkin jotain ylevää, ihailtavaa. Kunnian mies on se, jolle hänen velvollisuutensa ovat tärkeämpiä kuin hänen etunsa ja jolle toisten oikeudet ovat tärkeämpiä kuin hänen omat etunsa. Tämähän sopii myös käsitteeseen ”herrasmies” siinä mielessä, kuin se joskus käsitettiin.

Tietenkin ”kunnia” on saattanut tarkoittaa ja pyhittää myös monia mielettömyyksiä, kohtuuttomuuksia, raakalaisuuksia ja niin edelleen. Sen tärkeä merkitys on joka tapauksessa myös itserajoitus, voitto omista henkilökohtaisista pyyteistä, korkeamman periaatteen hyväksi. Ja tämä periaate oli ihmisen itse vapaasti ja omasta tahdostaan valitsema ja kunnioittama –ei mikään suuri ja mahtava Puolue tai SS, joiden turviin voitiin hiipiä. Sellaisen edessä oli joskus tapana ottaa hattu päästä. Enäähän sitä ei oteta muualla kuin haudalla.

Sille, joka ammentaa ymmärryksensä tästä elämästä poststrukturalistien, totalitaristien ja yleensä kelmien ajatuksenkuluja seuraten, ”kunnia” on naurettava käsite. Sellainen ihminen osaa kysyä vain: ”Mitä hyötyä siitä on?” Vastaus kuuluu –ei mitään. Siitä on vain haittaa eläimellisyytensä löytäneelle ihmiselle ja hänen itsetoteutukselleen.

 

Murhaajien alakulttuuri

 

Jauhojengin hankkijaketju

 

Evin Cetin, Jens Liljestrand, Jengisotien kasvot. Into 2025, 215 s.

 

Tämän kirjan nimi on oikeastaan hieman harhanjohtava. Itse jengeistä sosiaalisina yksikköinä ja niiden sisäisestä rakenteesta ja dynamiikasta se ei kerro oikeastaan mitään. Ehkä ne ovatkin niin primitiivisiä, ettei niistä oikeastaan ole kerrottavaa.

Sitäkin enemmän se kertoo noista ”kasvoista” eli siitä, millaista ruotsalaisten lähiöiden huumediileriden elämä on. Noiden herrojen ympärille ne jengit rakentuvat.

Senhän me jo tunnemmekin myös täkäläisistä tiedotusvälineistä: nuoret miehet tappavat toisiaan ”osana arkipäivää” ja käyttävät huumebisneksissään ja jopa väkivaltarikoksissan ”lapsisotilaita”. Nuorimmat mukana olijat ovat kahdeksanvuotiaita ja tappajiksi valikoidaan sellaisia, jotka saavat ikänsä takia pienen tuomion.

Neljä vuotta nuorisovankilassa ei ole hullumpi korvaus kovasta nimestä, jolla on yhtä paljon käyttöä kuin aikoinaan keskiaikaisella ritarilla omassa ympäristössään.

Koko systeemin sosiaalipsykologinen perusta on kunniakulttuuri. Kyseessä on narsistinen käyttäytymiskoodi, jossa nuori herra katsoo jokaisen velvollisuudeksi pelätä ja kunnioittaa häntä ja ellei niin tapahdu, määrää tuolle niskoittelijalle vaikkapa ”sakkoja” vääränlaisesta katsomisesta.

Nöyryyttäminen on narsistisen kingin tapa kohottaa kunniaansa, kuten tiedämme jo omastakin maastamme. Itse hän ei puolestaan siedä tönäisyäkään, vaan saattaa jopa ampua sellaisen takia.

Tämä muistuttaa suuresti sitä tšetšeenien kunniakoodia, josta takavuosina saimme paljon lukea, kun kourallinen tšetšeenejä valtasi Moskovan alamaailman (ks. Vihavainen: Haun sankarien kansa tulokset ).

Tšetšeenien traditiot tulivat kuitenkin vuorilta ja niissä keskeistä osaa näyttelivät klaanien (tejp) suhteet, joiden ytimessä oli verikostovelvollisuus.

Verikostossa jokaista klaanin jäsentä suojeli koko hänen sukunsa, joka toisaalta myös joutui kokonaisuutena ottamaan vastaan loukkaukset: jos joku klaanin jäsenistä tapettiin, voitiin asia kostaa tappajan klaanin kenelle tahansa jäsenelle, ei suinkaan välttämättä itse tappajalle. Kostovelvollisuus säilyi seitsemän sukupolvea.

Ruotsin lähiöissä rikollismaailman ”lait” näyttävät olevan erilaisia. Suvuilla tai klaaneilla ei ainakaan tämän kirjan perusteella ole niissä mitään osaa ja kaikki näyttää liittyvän tämän tai tuon kingin omaan ”kunniaan”.

Kunnia ymmärretään, paitsi loukkaamattomuutena, myös siten, ettei kingiksi pyrkivän sovi tehdä tavallista työtä toisten komennettavana, edes oman isänsä alaisena. On myös hirvittävän noloa, jos joutuu kävelemään supermarketista ostetuissa kengissä.

Kingit näyttävät myös pärjänneen koulussa huonosti ja jopa ruotsin taito voi olla heikko, mitä henkilö ei tosin itse usko. Ulkopuolisen on joka tapauksessa vaikea uskoa sitä varsinaisesti hyväksi, mikäli henkilö ei ole koskaan lukenut mitään ja keskittyy sen sijaan katselemaan jotakin netflixiä. Epäilemättä hänen maailmansa rajat ovat enemmän tai vähemmän myös hänen kielensä rajat.

Tässä kirjassa on haastateltu useita tämän väkivaltaisen lähiömaailman nuorukaisia ja paria naistakin. Kaiken keskiössä ovat huumeet. Jauhojengi, joka juhlii Stureplanilla, hankkii lähiöjengeiltä laittomat huumeensa, joista maksetaan valtavaa ylihintaa. Rikollisille se tarjoaa helppoa rahaa, eikä houkutusta useinkaan voi vastustaa.

Silmiinpistävä on maininta lähiöiden köyhyydestä ja kurjuudesta ja jopa huonosta asumistasosta. Tästä näyttää seuranneen jonkinlainen katkeruus: miksi meille ei anneta parempaa, kun ”valkoisilla” on kaikki? Se, että nuo ”valkoiset” ovat koko ikänsä tehneet töitä ja säästäneet saadakseen edes jonkun vanhan, ahtaan asunnon, ei kiinnosta, joka tapauksessa oma ympäristö koetaan köyhäksi ja arvonanto heikoksi.

”Valkoinen maailma”, jota termiä kantaruotsalaisista käytetään, on erillään lähiömaailmasta, jossa niinikään ollaan tämän kirjan  puitteissa yleensä ”valkoisia”, mutta kuitenkin muslimeja, jotka eivät jaa samoja arvoja kantaväestön kanssa.

Kirjassa puhutaan myös mahdottomuudesta saada töitä, mikä ihmetyttää Ruotsin vähäisen työttömyyden huomioiden. Toki rikosrekisteri aiheuttaa hankaluuksia, mitä ei pitäisi ihmetellä.

Kotimaassaan näiden maahanmuuttajien perheet ovat eläneet kunniallista elämää ja jossakin tapauksessa jenginuori onkin lähetetty takaisin kotimaahansa käymään koraanikoulua, mutta on palannut sieltä entistä vaikeampana tapauksena.

Lähiöitä ei yleensä vielä pidetä slummeina samassa mielessä kuin esimerkiksi Ranskan esikaupunkeja (faubourg). Niissä toimivat joka tapauksessa samat lainomaisuudet koskien paikallista alakulttuuria ja sitä periaatetta, etteivät siellä päde valtakunnan lait, vaan kingien omat säännöt. Viranomaisten puoleen ei käännytä koskaan, se olisi petos koko yhteisöä kohtaan.

Omat lait pätevät myös vankiloissa, jonne toimitetaan huumeita ja joissa istuvalle jengit jopa maksavat ”palkkaa”. Vankilassa syntyy todella lujia veljesyhteisöjä ja koko systeemi näyttää saaneen vankilan yhdeksi tukipylvääkseen. Joku on kuvannut vankilavuosiaan todella hienoksi ajaksi.

Theodor Dalrymple (ks. Vihavainen: Haun dalrymple tulokset ) on katsonut, että nimenomaan slummipsykolgia on se, joka vasta luo slummin. Kun se pääsee vallalle, ei slummista suinkaan enää pyritä pois, vaan sitä ylläpidetään kaikin keinoin. Tuloksena on rikollinen rinnakkaisyhteiskunta, jolle ei yksinkertaisestivoi mitään.

Meillähän ei vielä aivan hiljattain ollut noita jengejä ja sellaisiin viittaamistakin pidettiin epäkorrektina ja kukaties peräti liberaalia maahanmuuttopolitiikkaamme kyseenalaistavana. Nyt niitä sitten on, minkä ei pitäisi olla suurikaan yllätys. Mikäli tehdään samoin kuin Ruotsissa, saadaan todennäköisesti myös samanlaiset seuraukset.

Tässä kirjassa vastuuta tuosta ruotsalaisen yhteiskunnan mätäpaiseesta vieritetään ns. jauhojengeille: me teemme sitä pakosta, he tekevät sitä huvikseen.

Kenen syy, yksi myy, toinen sitten ostaa, kysyi joku suomalainen laulaja joskus. Mutta tarjontako se luo kysynnän vai päinvastoin? Jos jengi yksinkertaisesti lopettaisi sen jauhottelunsa, lopahtaisi myös noiden toisten jengien bisnes.

Tällaisen odottaminen olisi kuitenkin epärealistista. Jauhon vetäminen on yksinkertaisesti coolia ja sitä kuulemma tekevät jo ikääntyneet perheenäiditkin, politiikan eturintamasta nyt puhumatta.

 Mikäli halutaan välttää nuo Ruotsin nykyiset ongelmat, on syytä ennen muuta panostaa siihen, ettei maahan haalita sellaista liikaväestöä, jolle ei riitä töitä ja jonka sallitaan asettua omiksi yhteisöikseen ja muodostaa oma alakulttuurinsa.

Tämän kirjan toinen kirjoittaja on myös maahanmuuttaja, mutta sellainen, joka heti integroitui. Se johtui siitä, että hän sai jo lapsesta saakka päästä ruotsalaiseen ympäristöön ja omaksua sen arvot ja elämäntavan.

Sellanen on mahdollista vain, jos muualta tulevien lukumäärää ei missään vaiheessa päästetä kasvamaan yli sellaisen rajan, joka mahdollistaa kaikille tulijoille samanlaisen integroitumisen kantakansallisuutta edustavan enemmistön keskuudessa.

Vai onko sekään enää mahdollista?

Eteläisen naapurimme vapautuminen

 

Viron itsenäistymisen ihme

 

Kulle Raig, Pitkä matka lähelle, Naapuriksi vapaa Viro. K&K kirjastus  2011, 316 s.

 

Jälkikäteen kaikki tässä maailmassa näyttää selvältä. Neuvostoliitto tietenkin hajosi, koska sen piti hajota, eivätkä Neuvostoliiton tasavallat tietenkään jääneet Venäjän yhteyteen, koska ne eivät jääneet.

Kaikki olisi kuitenkin voinut käydä toisin. Mieleeni jäivät virolaisen historioitsijan sanat noin vuodelta 1990: ”kaikki hokevat nyt taas kerran ’kansojen kevättä’. Se, joka tuntee historiaa, tietää, että veri vuotaa vielä”.

Vuotihan sitä, mutta olosuhteisiin katsoen sentään uskomattoman vähän. Venäjä suostui todella Neuvostoliiton rauhanomaiseen hajottamiseen ja miehitysjoukkojen vetämiseen takaisin, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ollut.

Viron, Latvian ja Liettuan maantieteellinen, etten sanoisi geopoliittinen asema on niiden kannalta hyvin epäkiitollinen ja Suomenkin asema on vain vähän parempi. Voimakeinoin mikään näistä maista ei voi paljoakaan saavuttaa ja voidaan hyvin lähteä siitä, ettei Venäjä ole koskaan niin heikko, ettei se niille pärjäisi. Näinhän venäläiset suomalaisillekin vakuuttivat ennen vuotta 1917.

Perestroika ja ”uusi ajattelu” antoivat kuitenkin myös virolaisille toivoa. Vielä 1980-luvulla ajatus rajoitetustakin itsenäisyydestä näytti kuitenkin realistien keskuudessa utopialta.

Muuan ulkovirolainen tutkija, muistaakseni Rein Taagepera esitti kuitenkin jo silloin rohkean skenaarion: saattaisi käydä niin, että Venäjä joutuisi pahaan konfliktiin Ukrainan kanssa. Ulkovallat eivät voisi väliintuloa tähän juridisesti sisäiseen kysymykseen ajatellakaan, mutta osoittaakseen uutta liberaalisuuttaan Neuvostoliitto voisi sallia Baltian maiden ”suomettuneen” itsenäisyyden, mikä voisi merkitä hyvinkin täydellistä itsemääräämisoikeutta.

Juuri tuollaisessa tilanteessa, Euroopan kohistessa Puolan kapinan verisestä tukahduttamisesta, Suomen suuriruhtinaskunta oli vuonna 1863 saanut hämmästyttävästi lisää uusia oikeuksia, valtiopäivätoiminnan alkamista myöten. Ruotsinkielisten kiusaksi saatiin myös kielimanifesti.

Mutta tämä oli vain spekulaatiota. Siitä huolimatta siinä todisteltiin, ettei itsenäisyyskään olisi mahdotonta. Usko jonkinlaisen uuden, virolaisen Viron syntyyn oli joka tapauksessa olemassa ja se vahvistui vahvistumistaan.

Viro, Latvia ja Liettua olivat niitä neuvostotasavaltoja, joissa tietoisuus siitä, että ne oli vastoin kansan tahtoa miehitetty, säilyi koko ajan elävänä. Sieltä myös alkoi koko Neuvostoliiton hajoamisen prosessi, jolle maan perustuslaki itse asiassa tarjosi täyden vapauden, vaikka siihen ei kukaan uskonutkaan. Silti se oli perustuslakiin kirjoitettu.

Sivumennen sanoen, tuo käsitys Viron virallisen historian valheellisuudesta ei olut ulkomaillakaan itsestäänselvyys. Jopa Ruotsin ulkoministeri kieltäytyi hyväksymästä sitä tulkintaa, että Viro olisi miehitetty. Itsehän se oli pyytänyt lupaa päästä Neuvostotasavaltojen liiton jäseneksi ja kaikki oli hoidettu täysin laillisesti ja ilman väkivaltaa.

Joka tapauksessa Viron kansallinen liike alkoi näkyä jo 1980-luvun alussa, siis ennen perestroikaa. Maa oli venäläistynyt erittäin nopeasti ja Virosa kuten Latviassa kantakansallisuus oli jo joutumassa vähemmistöksi. Väestönvaihtoa voidaan verrata nykyiseen eurooppalaisten maiden kehitykseen, paitsi että se oli vieläkin nopeampaa.

Mikseivät sitten venäläiset olisi saaneet tulla Virossa enemmistöksi? Oliko kyseessä jokin primitiivinen  kansallisuusviha (”rasismi”), jollaisesta sivistyneiden ihmisten oli pysyttävä kaukana vai oliko virolaisilla legitiimi oikeus odottaa, että heidän maansa pysyisi virolaisena?

En ryhdy vastaamaan tähän kysymykseen, joka on mutatis mutandis aktuaalinen nyt koko Euroopassa. Ellei ihminen halua ymmärtää asiaa, hänelle on turha puhua mitään.

Sellaisia ihmisiäkin oli ja Viroon heitä tuli katsottaviksi Suomesta. Kirjoittaja kuvailee sitä järkytystä, jonka hänelle tuotti kohtaaminen taistolaisen, eli siis ihan oikean, uskovaisen kommunistin kanssa. Virossa kommunisteja oli tietysti paljonkin, mutta erona oli, etteivät he olleet idiootteja, vaan ymmärsivät, mitä ympärillään näkivät.

Joka tapauksessa siis Viro kulki aivan vapautumisen eturintamassa ja todella pyrki sellaiseen mitä realistit yleensä pitivät mahdottomana. Mahdollisen ja mahdottoman välinen rajakin  siirtyi sitten perestroikan aikana jatkuvasti ja kun niin sanotun poikkeustilakomitean kaappausyritys tapahtui, osatiin välittömästi tarttua hetkeen kiinni.

Kirjassa selostetaan kiinnostavasti kaikkia niitä vaiheita ja ongelmia, jotka virolaisten patrioottien ja suvereenisuuden pioneerien tielle tulivat. Sivumennen sanoen, suhde venäläisiin näyttää pysyneen yleensä hyvänä Esimerkiksi silloin kun itsenäisen Viron rajamuodollisuuksia järjesteltiin, venäläiset jopa tarjosivat apua puolestaan.

Ratkaisevan tärkeää taustatukea saatiin myös Boris Jeltsiniltä, jonka johdolla Venäjäkin ”itsenäistyi” Neuvostoliitosta. Jeltsinhän kehotti tasavaltoja ”ottamaan suvereenisuutta” niin paljon kuin pystyvät. Tässä oli kysymys taistelusta Neuvostoliiton valtioelimiä vastaan ja samoin kuin Lenin hamusi liittolaisia, esimerkiksi Suomea, väliaikaista hallitusta vastaan, haali Jeltsin tasavallat puolelleen taistelussa Gorbatšovia vastaan.

Suurelta osalta kirja kertoo Suomesta, siitä, miten kirjoittaja ja muutkin virolaiset patriootit toimivat maassamme, miten virallinen Suomi suhtautui virolaisten pyrkimyksiin ja miten Viron ulkomaista edustusta järjesteltiin Aluksi oli vain pikkuruisessa huoneessa toiminut Neuvostoliitosta riippumaton kulttuuripiste, jota tämän kirjan kirjoittaja hoiti.

Suurena ongelma oli se köyhyys, johon Neuvostoliiton talouden  romahdus oli myös Viron ajanut, mutta sen vaikutuksia lievensivät jopa Suomen pankilta saadut lainat ja lahjoitukset, joita lukemattomat estofiilit järjestivät.

Olen joskus sanonut, ettei mikään kansa anna anteeksi sitä, että sitä joskus autetaan hädässä ja se joutuu pyytäjän asemaan. Ruotsi meni tavattomiin uhrauksiin sekä valtiona että vapaaehtisin voimin auttaessaan talvisodan aikana ja sen jälkeenkin Suomea ja siitä kiitokseksi alettiin sitä lähes välittömästi arvostella siitä, ettei se sallinut liittoutuneiden apuretkikunnan tuloa alueelleen (mikä olisi tarkoittanut sotaa Saksan kasa) tai jopa liittynyt sotaan Suomen puolelle Neuvostoliittoa vastaan.

Mitään kaunaa siitä, että presidentti Koivisto oli kovin hidas tunnustamaan itsenäistä Viroa, ei tästä kirjasta voi havaita. Toki innokkaamminkin olisi voinut toimia, mutta Koivisto oli tietenkin  valittu hoitamaan Suomen eikä minkään muun maan etuja, eikä kukaan tuolloin vielä tiennyt, mihin kehitys oli johtava.

Joka tapauksessa Suomen apu Virolle sen jälleensyntymisessä oli korvaamatonta tai ainakin suurta. Toki Latvia jäi sellaista vaille, mutta itsenäistyi sekin. Ei kuitenkaan pidä tehdä asiasta hätäisiä johtopäätöksiä siitä, että kaikki joka tapauksessa olisi mennyt ihan mukavasti, vaikka kukaan ei olisi todella mitään yrittänyt.

Viron uuden itsenäistymisen vuodet olivat kiihkeätä aikaa, jolloin virolaiset entusiastit tekivät kaikkensa isänmaansa puolesta ja myös saavuttivat sen, mitä tavoittelivat. Suomalaisten esrofiilien myötävaikutusta ei ole tässä väheksyttävä ja heidän nimensä tässä kirjassa ovat tavallaan kunniataululla.

Kirja on kirjoitettu vasta jonkin aikaa tapahtuneen jälkeen, mutta sen intelligentti kirjoittaja on ollut aitiopaikalla, aivan tapahtumien keskellä ja kirjan eetos on himaani eikä demonisoi mitään osapuolta.

Tällaisilla kirjoilla on pysyvä arvo ja tähänkin tullaan varmasti palaamaan vielä monta kertaa, toivottavasti silloin syynä ei ole mikään kriisi tai vihamielinen hyökkäys.