Sota tulee liian lähelle
Nyt, kun sotaa käydään ihan oikeasti ja
ns. tappamisen meiningillä, ymmärretään jo yleisesti (en tarkoita iltapäivälehtiä),
ettei jonkin valtion, saati liittoutuman aseellista kykyä arvioitaessa kannata
vain yksinkertaisesti ynnätä yhteen sen kirjoissa olevien miesten, panssarivaunujen
ja lentokoneiden määriä.
Nuo jälkimmäiset ovat joka tapauksessa
tuomittuja pysymään piilossa ja poissa taistelukentiltä samoin kuin sotalaivat,
jotka ovat erittäin kalliita ja helposti tuhottavia.
Tilanne muistuttaa jossain määrin
ensimmäistä maailmansotaa, jossa Venäjän laivaston suurimmat, mahtavimmat ja
kalleimmat alukset pidettiin koko ajan piilossa Helsingin Kruunuvuorenselällä,
eikä laskettu niitä merelle miinojen ja torpedojen saaliiksi.
Aivan sodan alussa oli saksalainen
sukellusvene näyttänyt, mitä nykyaikainen merisota on, upottamalla yhden ainoan
tunnin kuluessa kolme englantilaista risteilijää (ks. Vihavainen: Haun
weddigen tulokset). Pintalaivasto oli tuohon aikaan välttämätön, mutta nyt
oli pakko ymmärtää, että se oli myös hyvin haavoittuvainen.
Ennen toista maailmansotaa ymmärrettiin
meilläkin jo panostaa sukellusveneisiin ja miinoihin ja maihinnousujen torjunnassa
etenkin Ahvenanmaalla oli järkevää hankkia liikkuvia panssarilaivoja pikemmin
kuin häthätää rakentaa sinne kiinteitä linnoituksia. Siihen eivät aika ja resurssit
olisi riittäneet.
Toinen panssarilaiva sitten hölmöiltiin
upoksiin lähettämällä se avomerelle, minne se ei lainkaan kuulunut ja yhdessä
virolaisten kanssa hankittu kyky katkaista Suomenlahti taisikin itse asiassa
vetää puoleensa preventiivisen hyökkäyksen, Viron puolella miehityksen ja
meidän puolellamme talvisodan.
Kykymme aiheuttaa hyökkääjälle erittäin
pahoja tappioita oli havaittu myös itänaapurissa, joka sitten omaksi tuhokseen
provosoitui ja tarttui aseeseen. Talvisodan ansiosta sen tilanne vain huononi
Suomen tullessa seuraavassa sodassa sen takuuvarmaksi viholliseksi ja laivastomme
tuhotessa yhdessä saksalaisten kanssa Tallinnasta evakuoituvat laivat uudemman
historian suurimmissa hukuttajaisissa (ks. Vihavainen: Haun
juminda tulokset ).
Kaikki oikein ajattelevat henkilöt naureskelevat
kuullessaan nyt sanonnan ”Itämeri -rauhan meri”. Tämä, saksalaisittain sanoen
Badewanne on täynnä sotatekniikkaa ja nimenomaan ilmasta käsin toimivaa.
Sotalaivojakin riittää, mutta niiden roolia on pidettävä nimenomaan rauhanaikaiseen
käyttöön soveltuvana. Nykytekniikalla niiden tuhoaminen on kovin helppoa.
Kun sota nyt on ihan konkreettisesti tullut
Itämerelle, jossa laivoja vastaan on hyökätty Ukrainasta käsin(!), alamme olla
jo sotatoimialueella, korkeintaan muutaman mailin päässä siitä, ja se on jyrkästi
meidän omien etujemme vastaista.
Itämeri on nyt erittäin vilkas kansainvälisen
kaupan käytävä, mutta sen kansainvälinen alue erityisesti Suomenlahdella on
aivan mitättömän kapea. Tästä asiasta Punalippuinen Itämeren laivasto (Krasnoznamennyj
baltijski flot) oli erittäin närkästynyt jo Tarton rauhaa solmittaessa ja asian
voi ymmärtää karttaa katosmalla.
Koko laivasto sitten jäi kuin jäikin
sodan ajaksi lahden pohjukkaan makaamaan, muutamaa sodan loppuvaiheen sukellusveneiden
terrori-iskua lukuun ottamatta. Tätä lukitsemista voi pitää Suomen ja Saksan tärkeänä
strategisena menestyksenä.
Lähes
autarkiselle Neuvostoliitolle ei kansainvälisellä kaupalla tuolloin ollut juuri
merkitystä lend-lease- apua lukuun ottamatta ja ajatus Itämerestä rauhan merenä
toteutui paradoksaalisesti lähinnä juuri sodanaikana. Kahakoita käytiin lähinnä
sulkuja vartioitaessa.
Nyt tilanne on aivan toinen. Netistä voi
katsoa sitä suurta laivastoa (”varjolaivastoa”), joka seisoskelee kansainvälisellä
merialueella historiallisen Jumindan niemen paikkeilla ja odottaa vuoroaan öljysatamiin
ja tavaraterminaaleihin pääsyä. Sen liikenteen katkaiseminen olisi Venäjälle ilmeisesti
sodan syy.
Mutta sotahan on jo käynnissä, sanotaan.
Siltä alkaa tosisan pahasti näyttää viime päivien tapahtumien valossa. On uskomatonta,
että parikymmentä mailia Loviisasta etelään tapahtuneesta hyökkäyksestä pääministeri
Orpolla oli sanottavana vain, että ”Ukrainalla on oikeus puolustaa itseään”.
Sitä ei kukaan täällä lännessä ole kiistänyt,
mutta seuraako tästä oikeus käydä sotaa meidän takapihallamme, kaukana
Ukrainasta? Tapahtuma lienee sattunut kansainvälisillä vesillä, mutta jo
sentään meidän talousalueellamme.
Kyllä meillä pitäisi olla asiasta jo muutakin
sanottavaa. Kun me kerran rahoitamme Ukrainan sotaa, meidän täytyy myös kyetä
asettamaan ehtoja sille, missä noita rahoja käytetään. Entäpä, jos Ukraina
alkaisi toimia Pohjanmerellä, Brysselin lähettyvillä?
Kannattaa ottaa huomioon, että Venäjä
on sangen suoraan uhannut sotatoimilla myös niitä vastaan, jotka osallistuvat
Ukrainan avustamiseen.
Tätä ei kannata pitää tyhjönä puheena. Ne,
jotka olivat tarpeeksi typeriä hyökätäkseen Ukrainaan, saattavat tehdä vieläkin
suurempia typeryyksiä.
Tässä vielä
vähän ajatuksia ilman jälkiviisautta Suomen puolustusvoimien (onko nimi vielä säilynyt?)
asehankinnoista:
lauantai 18. huhtikuuta 2020
Kun
näytettiin, kenellä on varaa ja kenellä ei
Pilven veikkojen talonpito
Pentti Sainio, Armeijan
hukatut miljardit. Suomen sotajohdon salaisuudet. Into 2018, 315 s.
Sainion kirjan sanoma on hyvin selvä ja
se näkyy jo otsikosta. Asennetta ei puutu, mikä ei tarkoita, että näkemykset
voisivat olla aivan perusteltujakin. Itse asiassa perusteluja esitetään
paljonkin, useimmiten toisinajattelevien upseerien suulla.
Olen joskus kuullut sellaisen hassun
ajatuksen, että sotilaiden olisi saatava määrätä, millaisia aseita Suomeen
hankitaan. Valitettavasti siitä ideasta ei tulisi mitään, vaikka käytettävissä
olisi rahaa rajattomasti ja piikki auki kaikille hyville ideoille.
Ongelma on siinä, ettei ammattimiesten
piirissä ole olemassa mitään yleistä konsensusta siitä, mitä kunnollinen ja
vakuuttava puolustuskyky edellyttäisi tai edes siitä, pitäisikö siihen liittyä
myös hyökkäyskykyä.
Yksi uskoo ilmavoimiin ja siellä
rynnäkkökoneisiin, toinen puoltaa ilmatorjuntaa ja kolmas muistuttaa, ettei
ilman maavoimia ole koskaan saatu taistelukentällä aikaan mitään ratkaisevaa.
Avainkysymys on
kustannustehokkuus.
Suomen panssarilaivahankintoja on
jälkeenpäin usein esitetty malliesimerkkinä käenpojasta, joka söi eväät
jalkaväen ja etenkin tykistön kunnolliselta aseistamiselta. Onhan siinä
perääkin, mutta ei sekään ajan uhkakuvien vallitessa mikään sinänsä älytön idea
ollut. Tuskin se sen huonompi oli kuin nykyiset korvettihankinnat -tai
hävittäjähankinnat.
Ongelma onkin siinä, että hyviä ideoita
maanpuolustuksen vahvistamiseksi riittää paljon enemmän kuin rahaa niiden
toteuttamiseen. Kustannustehokkuus on asia, joka juuri maanpuolustuksessa on
vakavaa laatua. Viime kädessä siinä voidaan jopa kysyä, mitä veri maksaa.
Kirjoittajan tähtäimessä on tietenkin
ennen muuta Hornetien hankinta. Kyseessähän olivat huippukalliit koneet,
joita hyvin harvoilla mailla on ollut varaa hankkia. Sen sijaan ne usein ovat
tyytyneet puolta halvempaan General Dynamicsin F-16 hävittäjään, jos kerran
Amerikan rautaa pitää olla.
No, meillä saatiin päättäjät
valtiojohtoa myöten hurahtamaan lentotukialuksia varten suunniteltuun
raskaaseen rynnäkkökoneeseen, vaikka noita tukialuksiakaan ei ole tainnut tulla
hankittua…
Tarjouskilpailussa koneen hinta vedettiin
keinotekoisesti niin alas, että se tuntui jo edulliselta. Vasta myöhemmin
alettiin vaatia siihen uusia asejärjestelmiä, jotka maksoivat pian toisen
mokoman. Suomen valtion historian suurin yksittäinen kauppa tehtiin härskin
kähminnän keinoin, väittää kirjoittaja.
Päättäjiä onnistuttiin jymäyttämään
vielä puheella vastakaupoista, jolloin Hornetit olisi saatu tavallaan
ilmaiseksi… Jäänmurtajia olisi voitu rakentaa niiden maksuksi.
Paitsi, etteivät amerikkalaiset
sellaista hyväksyneet. Puheet vastakaupoista olivat pelkkää myyntipuhetta.
Sellaista se on markkinoilla.
Horneteista tuli se käenpoika, joka söi
rahat muiden puolustushaarojen kehittämiseltä. Kirjoittajan erityisiä
lempilapsia tässä suhteessa ovat raketinheittimet ja tykistö. Modernissa
muodossaan ne ovat todella erittäin tuho- eli siis puolustusvoimaisia ja jopa
vaikeasti tuhottavia.
Yhdessä alueellisen
puolustusjärjestelmän ja suuren puolustustahdon kanssa olisi ollut mahdollista
luoda erittäin sitkeä vastus sille, joka saattaisi haluta pistää nenäänsä
sinne, missä ei ole halua ottaa vastaan.
Sen sijaan hävittäjäkulujen kanssa
taistelevat puolustusvoimat laskivat roimasti sota-ajan taistelujoukkojen
määriä ja saman tein myös romuttivat ylimääräisiä täysin käyttökelpoisia
aseita. Myös hyvät neuvostopanssarit romutettiin ja vaihdettiin vastaaviin
saksalaisiin. Nato-maissakaan ei näytä olevan vastaavaa hinkua luopua vanhasta
neuvostokalustosta, mikäli se on hyvää.
Hyviä olivat myös BUK it-ohjukset,
joiden tilalle hankittiin ilmeisesti huonompaa kalustoa, ainakin
ulottuvuudeltaan. Muutenkin ilmatorjunta on laiminlyöty, kertoo kirjoittaja.
Tämä on silkkaa tyhmyyttä tai kukaties
kuvastaa jonkinlaista hyökkäyshenkeä, sillä tällä vuosituhannella lienee
hävittäjä pudottanut toisen hävittäjän vain kerran. Ilmatorjunnalla niitä on
sen sijaan tuhottu kymmenittäin.
Hävittäjät, jotka siis eivät meillä nyt
enää ole vain torjuntahävittäjiä, vaan myös maamaaleja vastaan toimivia
rynnäkkökoneita, ovat paitsi huippukalliita, myös haavoittuvia ja tehottomia.
Kuitenkin niiden ostoa perusteltiin
tarpeella korvata henkilömiinoja, joista maamme sen johdon erityisen suuren
mielenjalouden ja edistyksellisyyden poseeraamistarpeen takia oli luopunut.
Itse asiassa näillä kahdella asialla,
ilmavoimilla ja miinoilla, on tuskin mitään tekemistä keskenään. Myös ns.
kuorma-ammukset, joilla miinoja on ajateltu korvata, ovat epäilemättä hyvin
tuhovoimaisia, mutta eivät ne ole 24/7 valmiudessa haittaamassa mahdollista
tunkeutujaa.
Mutta jalkaväestäkin on meillä
huolehdittu. Suunnitelmissa oli hankkia suuri määrä kuljetushelikoptereita ja
niiden suojaksi taisteluhelikoptereita, miljardien edestä. Tämä suunnitelma
kuitenkin lässähti sekä siitä syystä, ettei taisteluhelikoptereihin löytynyt
rahaa että hankitun kuljetuskaluston ala-arvoisuuden takia.
Nuo himoitut Nato-kopterit
osoittautuivat olevan sutta ja sekundaa. Vanhat neuvostolaatua olevat MI-8
kopterit olivat sen sijaan palvelleet tarkoitustaan hyvin, niin tylsältä kuin
totuus tässäkin kuulostaa.
En mene vannomaan, että Sainion tarinat
olisivat aina tosia. Jossakin määrin kyseessä tuntuvat olevan juorut ja joskus
selostetaan kummallisesti jopa UM:n salasähkeitä, ilmoittamatta, mistä
kirjoittaja on ne saanut käsiinsä. Yleensä lähteinä ovat kuitenkin julkiset
asiakirjat ja julkaistu kirjallisuus.
Kirjassa esitetyt sotilaiden mielipiteet
ainakin ovat autenttisia sikäli, kuin asia koskee hävittäjähankintojen
kritiikkiä.
Onpa näissä asioissa kritisoitavaakin. On
lohdullista huomata, ettei meillä sentään valtavan kalliita ja
tarkoituksenmukaisuutensa puolesta kiistanalaisia kauppoja tehdä ihan ilman,
että muitakin näkemyksiä esitetään.
Masentavaa sen sijaan on havaita, miten
vähän vaikutusta millään kritiikillä tai järkipuheella on silloin, kun kyseessä
on prestiisi, tiettyjen henkilöiden tarve päästä istumaan mielestään hienoon
seuraan ja asiasta mitään ymmärtämättömien maallikoiden halu myötäillä parasta
kaunopuhujaa ja seksikkäimmän aselajin edustajaa.
Nyt sitten taas ollaan panemassa
miljardeja likoon. Keneltä ostetaan ja mitä, on virallisesti vielä ikään kuin
ratkaisematta, vaikka tämä taitaa kyllä olla ns. avoin salaisuus -secret de
polichinelle, kuten Rafale-koneen kauppamiehet ehkä sanovat.
Hallitus näyttää nyt kiltisti päättäneen,
että maamme tarvitsee ehdottomasti kuusikymmentä amerikkalaista
rynnäkkökonetta. Kun niiden asejärjestelmät maksavat puolet koko kaupasta ja ne
on jo hankittu tietystä lähteestä, voimme vain arvailla, mitä hallitus tässä
asiassa kaikessa täysivaltaisuudessaan vielä päättää…