Rikolliset pilat

 

Ajatusrikos ja uususkonto

 

Alec Ryrien (ks. Vihavainen: Heil, heil siellä, heil heil täällä... ) ajatus uudesta ”hitleriaanisesta” uskonnosta vaikuttaa sangen oikeaan osuneelta.

Läntisessä maailmassa on kristinuskon jälkeen vallitsevaksi tullut erikoislaatuinen sekoitus ankarien tabujen kehystämää ortodoksiaa, jossa paholainen henkilöityy Hitler-myyttiin ja jossa varsinaisen uskonnollisen, palvottavan jumaluuden korvaa kaikki kattava hedonismi ja hyve samaistetaan entisiin paheisiin ja niiden suvaitsemiseen.

Ryrie esittää kirjassaan pari esimerkkiä siitä, miten nykyisessäkin länsimaisessa kulttuurissa on ”punaisia linjoja”, joiden ylittäminen johtaa hyvinkin dramaattisiin seurauksiin, vaikka itse asia olisi aivan mitätön, eikä siihen liittyisi mitään kärsivää uhria.

Periaaatteessahan nyt suvaitaan ja jopa ylistetään kaikkia mahdollisia asioita, joista joku saa nautintoa ja jossa uhreja ei ole. Niin polyamoria, eläimiin sekaantuminen, kuin insestikin on julistettu uhrittomiksi rikoksiksi, joiden paheksuminen on vain osoitus takapajuisuudesta. Perinteisen perheen sijasta esikuvallisiksi nostetaan ns. sateenkaariperheet. Mitä pervompaa, sitä ansiokkaampaa.

Merkittävänä poikkeuksena yleisestä säännöstä on kaikki sellainen, johon oletetaan liittyvän jonkinlainen linkki paholaiseen, joka aikoinaan ruumiillistui Hitlerissä ja hänen otaksutussa ajattelussaan.

Jossakin mielessä Hitler oli nationalisti, vaikka halusikin leikata osan kansastaan pois, eikä hyväksynyt toisten kansakuntien nationalismia. Siispä myös nationalismilla on assosiaatio paholaisen edustamaan kuolemankulttiin.

Hitlerin oletettu nationalismi oli kuitenkin aivan tietynlaista, sillä siihen liittyi keskeisenä rotuajattelu siinä muodossa, jota kutsumme rasismiksi.

Rasismihan tarkoittaa rotuun tai ainakin oletettuun rotuun perustuvaa ajattelua, jossa tietyn rodun edut asetetaan toisten edelle eli siis suositaan ja sorretaan ihmisiä heidän synnynnäisten ja periytyvien ominaisuuksiensa perusteella.

Koska Hitler tuollaisella perusteella suorastaan suoritti historian ilmeisesti suurimman joukkomurhan, kuuluu rasismi nykyisen uususkonnon mukaisesti pahuuden syvimpään ytimeen.

Rotuun eli populaatiogeneettisiin ominaisuuksiin perustaen on kiellettyä enempää ajatella kuin toimiakaan. Sellainen olisi sitä paitsi epätieteellistä ja itse asiassa mahdotontakin, kun rotuja ei edes ole olemassa.

Sen sijaan on hyväksyttyä ja kiitettävää toimia niitä vastaan ja tähän asiaan lukemattomat hyvät ihmiset panostavatkin päivittäin aivan tavattomasti ja jälkeäkin syntyy.

Tässä saattaa joku yksinkertainen sielu kysyä, miten sitten on oikein mahdollista edes vastustaa sellaista, jota ei ole. Hänelle voi vastata, että kuvitelmia kyllä on olemassa ja teologit tietävät, ettei maailmassa ole pahuuttakaan, vaan ainoastaan hyvän puutetta. Paholaisen toimenkuvaan kuuluu juuri tuon hyvän vastustaminen.

Rasismi on siis juuri tuollainen kuvitelmien synnyttämä paha. Se on ennen muuta ihmisen vieraantumista ihmisoikeuksien hyväksymisestä eli syntiä ja tapahtuu siis ajatuksissa. Sekä Orwell että reaalisosialismin ideologit ymmärsivät hyvin, että ajatusrikos on rikoksista kaikkein perustavin ja vaarallisin.

Yksikin väärinajattelija sosialismin linnakkeen strategisella paikalla saattoi koitua koko maailmanhistoriallisen edistyksen vaarantavaksi onnettomuudeksi, kuten vuoden 1938 suuressa uuden neuvostoälymystön katekismuksessa (ks. Vihavainen: Haun lyhyt kurssi tulokset ) todettiin.

Mitä itse rasismin konkreettisiin ilmentymiin tekojen tai politiikan tasolla tulee, meillä Suomessa sellaisia on ollut hyvin vaikea löytää. Verrattuna vaikkapa Intiaan tai Afrikan maihin olemme siinä suhteessa hyvin lähellä putipuhtautta.

Toki ammattiloukkaantujilla on meilläkin ollut mahdollista löytää valittamisen aihetta. Saattaahan joku vaikkapa kysyä, mistä kaukaa se vieras on kotoisin, vaikka tämä olisi ihan vaan espoolainen. Tuollaisen loukkaantumista voisi kyllä pitää jonkinlaisena mikroregressiona ja aikaihmiselle sopimattomana ruikutuksena.

Näin ei kuitenkaan tehdä, sillä uusi uskontomme edellyttää, että meillä vanhan perinteemme mukaisesti olisi syntitaakka, jota katuen ja valittaen voisimme tuntea itsemme arvottomiksi ja sitten ihmeen kautta kokea armon.

Kauempaa katsoen nämä niin sanoakseni hihamerkkitason (ks. Vihavainen: Haun hesari ei ole vitsi tulokset ) näytelmät taatusti antavat maastamme ja kulttuuristamme auttamattoman koomisen kuvan. Olemme sen ansainneet.

Nyt suureksi skandaaliksi ollaan paisuttamassa jotakin missin kuvaa, jossa tämä vetää silmiään vinoon ja muka matkii kiinalaista.

Yritän ymmärtää, miksi näin ei saisi tehdä ja miksi kyseessä on sen tason rikos, jonka tyhmimpien mielestä pitäisi jo heilutella hallitustakin.

Voimme kuvitella siinä yrityksen jollakin tavalla halventaa kiinalaisia, mistä löytyy heti assosiaatio Hitleriin eli siis paholaiseen.

Eikö tässä siis tule mieleen sellainen assosiaatio, että kiinalaiset ovat virnistelijän mielestä alempi rotu, jollaiset olisi tuhottava? Tämähän olisi jo selvää rasismia ja sehän lähtee oman ylemmyyden olettamisesta: toiset ovat väärän näköisiä ”valkoisuusnormin” näkökulmasta…

Epäilemättä tästä maailmasta löytyy niitäkin, joiden mielestä kiinalaiset ovat rumia ja heidän silmänsä ovat väärään suuntaan vinossa.

Kiinalaisten näkökulmasta asia on korkeintaan hullunkurinen, uskaltaisin sanoa, vaikka ei ole kysynyt edes puolen miljardin kiinalaisen mielipidettä.

Vanhan Zhong-guon eli keskuksen valtakunnan asukkaiden mielestä heidän kansansa, han-kansa, on aina ollut maailman kaunein, älykkäin ja viisain rotu. Muut ovat sitten mikä mitäkin, japanilaiset ovat ”itäisten saarten vääräsäärisiä paholaisia”, länsimaalaiset ovat ”pitkäneniä”, joita nauramaan ainakin takavuosina kerääntyi aina pitkä perässä seuraava laahus.

”Ruma amerikkalainen” karvakuono on ollut jo ulkonäöltään kauhistus koko Aasiassa. Mitä naisiin tulee, vastaavat ainakin sikäläiset naiset keskimäärin paljon paremmin myös länsimaisten miesten naisihannetta kuin monien muiden kansallisuuksien edustajat. Avioliittotilastot puhuvat puolestaan.

Mitä sitten tulee kiinalaisten hengenlahjoihin, on tutkimuksissa yhä uudelleen todettu, että ne ylittävät selvästi valkoisten kansallisuuksien keskimääräiset tulokset ja jäävät kakkoseksi vain juutalaisille. Kiina on jo nyt selvä voittaja sivilisaatioiden kisassa ja yhä pienemmäksi vähemmistöksi jäävien länsimaiden on alettava ymmärtää oma tilansa vaaranalaisena vähemmistönä.

Rasismi olisi huono vastaus siihen tilanteeseen, johon länsimaat ovat joutumassa ja se on jo yleensä kaikkialla ymmärretty. Kiinalaisten ja muidenkin itä-aasialaisten muuttorajoitukset kuuluvat jo kaukaiseen historiaan. Heitä tarvitaan myös täällä, eivätkä he tässä maailmassa tarvitse mitään suojelua yrityksiltä leimata heitä alempiarvoisiksi.

Jos joku sellaista yrittää, hän paljastaa vain oma säälittävän typeryytensä. Sen fiksumpaa ei ole yritys paisuttaa täysin mitättömistä leikeistä suurta skandaalia anteeksipyyntöineen ja kvasiuskonnollisine litanioineen ”rasismista” ja ”nollatoleranssista”. Sen tason typeryydet eivät ole aikaihmisen arvolle sopivia.

Tämän oppiminen taitaa viedä aikansa, mutta eiköhän se vielä tapahdu.

 

Imperiumin varjo

 

Russofobia kukoistaa taas

 

Joitakin kansoja pelätään ja vihataan enemmän kuin toisia ja yleensähän asioilla on ihan oikeat ja niin sanoakseni legitiimit syynsä. Euraasian mantereella on jo kauan kammoksuttu Venäjää ja Amerikoissa taas Yhdysvaltoja.

Kiinan ja Japanin kuva toisistaan salmen vastakkaisilla puolilla ei ole ollut kaikkein kauneimpia, mikä on ymmärrettävää huolimatta siitä suuresta kulttuurisesta velasta, joka japanilaisilla on Kiinalle.

Joskus viha, pelko ja molemmatkin kohoavat suoranaisen fobian asteelle, ja suuret tunteet saatetaan silloin kohdistaa jo muitta mutkitta vihattavan kansan yksittäisiin edustajiinkin. Tämä tietenkin kuuluu moukkien tasolle, mutta siitähän on meidän aikanamme tullutkin suuri norminantaja.

Silloin ja mielestäni vasta silloin voidaan puhua fobiasta, antiseminismistä ja vastaavasta. Mikäli joku suhtautuu kielteisesti valtioon tai jopa kansaankin sen poliittisen roolin perusteella ja esittää asialle järkevät syyt, ei tietenkään ole aihetta asiaa kauhistella ja patologisoida.

Itse asiassa vasta kieltäytyminen noudattamasta asiassa normaalia logiikkaa antaa aihetta ylenkatseeseen, kuten tietenkin myös asioiden heikko perusteleminen, taakse jääneeseen menneisyyteen vetoaminen ja vastaavat harhat.

En itse asiassa tiedä, miten Ruotsin ja Tanskan välinen viha ilmeni menneinä vuosisatoina lukuun ottamatta tanskalaisten kapinointia valloitetuissa maakunnissaan (snapphanerörelsen) ja ruotsalaisten uskomatonta julmuutta kapinoitsijoiden rankaisemisessa (seivästykset ym.).

Aiheuttiko jo pelkkä ruotsalaisen tapaaminen tanskalaisessa jonkinlaisen inhoreaktion ja pidettiinkö häntä lähinnä siansaksaa mongertavana elukkana? Kuitenkin hän kuului luterilaiseen kirkkoon ja oli ainakin saman moraalikoodeksin alainen, kuin medelsvensson ja lienee veisannut samoja virsiäkin.

Sen kyllä muistan, että Kustaa III lähetti Tanskaan vakoilijan, jonka suureksi eduksi hän mainitsi, että tämä ”härskade deras ohyggeligt språk”.

Tanskassa taas olen istunut amiraali P. Tordenskiöldille, ”ruotsalaisten trappajalle” omistetussa pubissa, mutta eihän asia sinänsä mistään vielä todista. Sekin mies palveli uhattua isänmaataan, kuten kaikki sotilaat.

Vastenmielisiä ovat joka tapauksessa ne ilmiöt, joissa valtio alkaa määrätietoisesti edistää toiseen kohdistuvaa vihaa ja julkaisuttaa valikoivia sepustuksia, joissa vastapuolta ja tulevaa potentiaalista uhria mustataan. Ennen talvisotaa skribentit ahkeroivat Suomen suunnalla ja samanlaista toimintaa on ollut Venäjällä havaittavissa jo hyvän aikaa ennen Ukrainan sodan syttymistä. Moni muistanee nämä lapsiin liittyneet ”kansanmurha” legendat.

Nyt ovat Kremlin hengen jättiläiset taas olleet asialla ja ”Mustia kirjoja” suoltuu kuuliaisten skribenttien kynästä kunniallisten historioitsijoiden harmiksi.

Typerimpien ehdoilla näissä asioissa joka tapauksessa pelataan, eikä ole syytä tuudittautua siihen uskoon, ettei asioilla ole mitään merkitystä. Tuollainen mentaliteetti leviää kuin tauti ja voi tarttua naapuriinkin.

Onhan meillä tuota russofobiaakin myyty hyvin jo muutaman vuoden ajan. Mikäli joku venäläinen asiaa ihmettelee, hänen on syytä asettaa rakas kotimaansa lahjomattomien tosiasioiden peilin eteen ja arvioida ”erikoisoperaation” merkitystä ihan ulkokohtaisesti ja ilman valtiollisen propagandan savuverhoa.

Tosiasia on, että Venäjä on, Saksan ohella, ollut Euroopan pelätyin ja inhotuin valtakunta ihan riippumatta siitä, miten miellyttäviä kansalaisia ja hienoa kulttuuria sieltä löytyy. Syynä on aivan yksinkertaisesti ollut se imperialistinen politiikka, jota tuo maa on harjoittanut.

Minun arviolleni ei tietysti kenenkään tarvitse panna painoa, mutta otetaanpa nyt sen sijaan esille vaikkapa sellaiset miehet, joiden sanalle Venäjällä vielä hiljattain annettiin kuvaannollisesti sanoen JumaSlan sanan arvo:

 

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Marx ja Engels russofobeina

 

Marx ja Engels ”russofobeina”

 

1800-luvun alkupuolella Venäjän pelko alkoi kasvaa Euroopassa. Napoleonin epäonnistunut Venäjän-retki vain pahensi tilannetta, vaikka Pariisiin marssineet Aleksanteri I:n joukot käyttäytyivät sangen mallikelpoisesti. Ainakin verrattuna siihen, mitä Napoleonin joukot tekivät Venäjällä.

Nikolai I:n Venäjästä tuli läntisessä Euroopassa raakuuden ja mielivallan symboli. Tätä mielikuvaa levitti erityisesti Markiisi de Custinen teos La Russie en 1839, jota myytiin huikeat parisataatuhatta kappaletta. Kun Pyhän liiton periaatteille uskollinen Venäjä kukisti puolalaisten kapinan vuonna 1831 ja auttoi vielä Unkarin kapinan kukoistamisessa vuonna 1849, oli ”Euroopan santarmin” laakerit ansaittu. Edistykselliset piirit inhosivat Venäjää ja sotaa sitä vastaan saarnattiin useaan otteeseen, eritoten Puolan vapauttamiseksi, mistä ennen muuta oli ollut kyse myös vuonna 1812.

Noihin aikoihin tuli myös käyttöön sana ”russofobia”, jonka lanseerasi Fjodor Tjuttšev, runoileva diplomaatti ja ”virallisen kansallisuusopin” harras kannattaja.

Kun tarkastellaan 1800-luvun eurooppalaista Venäjän-vastaista kirjallisuutta, ajan ”russofobiaa”, mikäli termi sallitaan, nousee sen piiristä esille kaksi nimeä, joita äkkisestään voisi pitää yllättävinä.

Karl Marx ja Friedrich Engels, joita Leninin aikana pidettiin Neuvostoliitossa erehtymättöminä profeettoina, olivat Venäjästä sangen kiinnostuneita. Marx jopa opetteli venäjää ja seurasi venäläistä keskustelua mahdollisuuksista rakentaa sosialistinen yhteiskunta talonpoikaisen yhteisomistuksen pohjalta.

Näiden ”tieteellisen sosialismin” profeettojen mielipiteet Venäjästä olivat kuitenkin neuvostokaudella joissain kohdin niin arkaluontoisia, että itse Stalin kielsi vuonna 1934 erään Engelsin artikkelin julkaisemisen ”Bolševik”-lehdessä. Artikkeli käsitteli tsaari-Venäjän ulkopolitiikkaa. Tähän aikaan Stalinin suurena projektina oli venäläisen isänmaallisuuden rehabilitointi ja sen kannalta Engelsin artikkeli oli myrkkyä. Tämän ohella ”tieteellisen sosialismin” perustajaisät olivat kirjoittaneet paljon muutakin hankalaa tekstiä. Erityisesti näihin kuuluivat vuonna 1849 kirjoitetut Unkarin kapinaa ja panslavismia koskevat artikkelit.

Edellä mainitussa vuonna 1890 kirjoitetussa artikkelissa Engels kuvasi Venäjän ulkoasiainhallintoa ulkomaalaiseksi mafiaksi, ”jesuiittaveljeskunnaksi”, joka todellisuudessa määräsi maan ulkopolitiikan ja ilmeisesti oli myös vastuussa sekä Pietari III:n että Paavalin ja myös Aleksanteri I:n murhista, sikäli kuin viimemainittu nyt murhattiin.

Venäjä ei Engelsin mielestä ollut ainoastaan eurooppalaisen taantumuksen tukipylväs, sen ulkopolitiikka oli itse asiassa pelkkää rosvousta. Aleksanteri I:n aikana se ei tyytynyt valloittamaan vain venäläisiä tai edes slaavilaisia alueita, joista esimerkiksi ukrainalaiset kuitenkin olivat oma kansansa: ”Vaikka venäläinen chauvinismi saattoikin vielä keksiä tekosyitä –en sano oikeutusta- Katariina toisen valloituksille, niin samaa ei varmasti enää voitu tehdä Aleksanterin valloitusten kohdalla. Suomi on suomalainen ja ruotsalainen. Bessarabia on romanialainen ja Puola on puolalainen. Kyseessä ei enää ole lainkaan hajanaisten ja sukua olevien kansojen yhdistämisestä, joita kaikkia olisi voitu kutsua ”venäläisiksi”. Tässä kyseessä on alaston vieraiden alueiden valloittaminen väkivalloin, selvä ja ilmeinen rosvous”.

Saksan asioihin sekaantuminen ja saalistaminen siellä oli Engelsin tulkinnan mukaan Venäjälle myös tärkeä prioriteetti, joka avasi pelottavia mahdollisuuksia.

Engels, jonka olisi voinut kuvitella selittävän politiikan luokkanäkökohdilla, käsitteli Venäjää itse asiassa erikoistapauksena, joka uhkasi koko Eurooppaa erikoisluonteensa takia. Hän näyttää myös uskoneen niin sanotun Pietari Suuren testamentin aitouteen.

Marxin ja Engelsin sympatiat olivat vahvasti ajan kumouksellisten liikkeiden puolella ja niihin he lukivat myös puolalaisten taistelut sortoa vastaan. Ranskan vallankumouksen säästyminen ensimmäisen suuren liittokunnan hyökkäykseltä selittyi heidän mukaansa juuri puolalaisten kapinalla, joka hajotti liittolaisten voimat.

Napoleon oli heidän mielestään Euroopan toivo Venäjää vastaan, mutta teki kohtalokkaan virheen lähtiessään marssimaan Moskovaan sen sijaan, että olisi tyytynyt vapauttamaan Puolan ja järjestämään sen olot, mikä jälkeen olisi voitu ottaa vastaan Venäjän hyökkäys.

Marxin ja Engelsin ja toisaalta Bakuninin keskinäinen vihamielisyys heijastui myös kansallisuuskysymyksissä. Engels suhtautui ironisesti panslavistien väitteisiin siitä, että saksalaiset ja unkarilaiset olisivat sortaneet slaaveja.

Päin vastoin, ne oli pelastettu turkkilaisilta. ”Mitä olisikaan tullut näistä hajanaisista pikku kansoista, jotka ovat näytelleet niin säälittävää osaa historiassa, jos niitä ei olisi koottu yhteen ja johdettu Muhammedin ja Solimanin armeijoita vastaan, jos niiden niin sanotut ”sortajat” eivät olisi ryhtyneet niihin taisteluihin, jota käytiin näiden heikompien kansojen puolesta!”... ”Lyhyesti sanoen on selvää, että nämä saksalaisten ja unkarilaisten ”rikokset” slaaveja vastaan ovat tässä tapauksessa parhaita ja arvokkaimpia tekoja, joista kansamme ja unkarilaiset voivat ylpeillä historiassaan.” Näin kirjoitti Friedrich Engels ”demokraattisesta panslavismista” vuonna 1849.

Aikansa lapsena Engels pani paljon painoa kansanluonteelle. Slaavilaiset kansat –puolalaiset nimenomaisesti poisluettuna- olivat hänen mielestään aina olleet ”vastavallankumouksen tärkein työkalu”. Slaaviarmeijat, muun muassa kroaatit tukahduttivat vallankumousta niin Puolassa kuin Italiassakin.

 Panslavistinen yhtenäisyys merkitsi Engelsin mukaan joko pelkkää kuvitelmaa tai sitten venäläistä ruoskaa. Kuten tunnettua, Bakuninin mielestä ”ruoskan kansakunta” taas olivat saksalaiset, kuten ilmenee jo hänen teoksensa ”Knuto-germanskaja imperija i sotsialnaja revoljutsija” (Ruoskasaksalainen keisarikunta ja sosiaalinen vallankumous) nimestä.

Marxin ja Engelsin näkemyksille Venäjästä oli Puolan kysymyksellä ja puolalaisilla vaikutteilla tärkeä ja jopa keskeinen merkitys. Toki venäläisten puheet ”legitimiteettiperiaatteesta” Pyhän liiton taantumuksen perusteluna kuulostivat irvokkailta, kun ajateltiin Puolan, tai miksei Suomenkin kohtaloa. Mitä ”legitiimiä” tuoreen ryöstösaaliin pyhittämisessä oli?

 Venäjä myös toimi kaksinaamaisesti esimerkiksi Kreikassa: ”Tsarismi saarnasi legitimiteettiä ruhtinaille ja taantumuksellisille, liberaaleille poroporvareille se saarnasi sorrettujen kansojen vapauttamista ja valistusta –ja molemmat uskoivat.” Näin arvioi Engels 1800-luvun alun tapahtumia vuonna 1890.

Engelsin russofobialla oli myös tutkimuksellista ja dokumentaarista pohjaa. Venäjän diplomaattikunnan ”juonet” paljastettiin vuonna 1830, kun kapinoivat puolalaiset pakottivat suuriruhtinas Konstantinin pakenemaan Varsovasta.

Hän jätti jälkeensä diplomaattisen kirjeenvaihdon, joka julkaistiin Englannissa vuonna 1834. Vanha Engels tunsi myös amerikkalaisen George Kennanin kirjoitukset Venäjän pakkotyöjärjestelmästä. Kennanin teos  Siberia and the Exile System ilmestyi aluksi artikkeleina ja sitten kahtena niteenä vuonna 1891.

Sen kirjoittaja perusti eräiden muiden (mm. Mark Twain) kanssa seuran Society of Friends of Russian Freedom, joka julkaisi itsevaltiuden vastaista aikakauslehteä Free Russia.

Engelsin mielestä Kennan ”paljasti koko maailmalle ne petomaiset tavat, joilla tsarismi tukahduttaa jokaisen vähäisimmänkin vastarinnan imperiumissaan.”

Nykyaikaisen lukijan huomiota herättää se, että Marx ja Engels tavallaan henkilöivät kansakuntia ja kirjasivat niille hyveitä ja paheita kuin ihmisyksilöille. Puolalaiset ja unkarilaiset olivat hyveellisiä, venäläiset paheellisia. Edelliset kykenivät vallankumoukselliseen kapinaan, jälkimmäiset tarvitsivat kapinoidessaankin jonkin ”tsaarin” auktoriteettia.

Koska Venäjä ja näköjään myös venäläisyys edustivat vallankumouksellisuuden vastakohtaa, ne 1800-luvulla tavallaan demonisoitiin myös poliittisen kentän vasemmalla laidalla. Kaikki, mikä palveli Venäjän etua, oli tässä intellektuaalisessa ympäristössä väärin.

1900-luvulta lähtien on tullut tavaksi ajatella, että jokaisella valtiolla on luonnollinen, legitiimi taipumus edistää valtioetuaan raison d’êtat, tai ainakin turvallisuuttaan. Marxin ja Engelsin kannalta taantumuksen eduissa ei ollut mitään legitiimiä.

 

Mitäs me järjellä?

 

Järjen käyttö on kielletty

 

Tuntuu siltä, että nykyaika liukuu yhä kauemmas valistuksen ihanteista, joista keskeisenä voidaan pitää Immanuel Kantin kehotusta: ”Sapere aude!” Uskalla käyttää järkeäsi.

Kuten tunnettua, valistuksen ajan filosofit eivät kaihtaneet käydä kaikkien sovinnaisten totuuksien kimppuun. Kuninkaita, jotka selittivät saaneensa valtansa Jumalalta, pyydetiin esittämään valtakirjansa.

 Itse asiassa Jumalallakin oli tilivelvollisuus filosofin edessä: miksi hän oli sallinut pahuuden tulla maailmaan? Miksi hän nyt vaikkapa antoi Lissabonin maanjäristyksen uhrien kärsiä syyttömästi?

Nyt eivät Voltairen kaltaiset miehet enää kumarrelleet enempää Raamatun ilmestyksiä kuin aateliston perinnäisiä oikeuksia. Kaiken piti astua järjen tuomioistuimen eteen ja kestää sen tutkinta tai sitten siirtyä historian roskakoriin.

Kuinka toisin onkaan nyt. Järjellä me emme enää voi perustella emmekä koetella toisrotuisten (vaikka rotuja ei edes ole), tai toisen (enempää kuin esimerkiksi kolmannen tai neljännen) sukupuolen edustajien emmekä edes muuten vain toisin suuntautuneiden aivoituksia.

Jos joku pahoittaa mielensä, on hänellä oikeus kieltää sellaista aiheuttava ajattelu. Jos joku voisi käyttää jotakin järkeilyä pahoihin tarkoituksiin, on sellainen järjen käyttö kielletty. Johtavat journalistit kävivät taannoin jo kuumana sen takia, että muuan norjalainen terroristi oli viitannut esimerkiksi John Stuart Millin ajatuksiin. En osaa sanoa, miksi Mill pelastui.

Järjellä ei tässä maailmassa enää ole paljoakaan virkaa. Älyähän ei keskivertokansalainen tarvitse, sillä häntä satoja kertoja kyvykkäämpi halpa tekoäly hoitaa hommat sallituissa puitteissa hänenkin puolestaan. Maailmanlaajuinen sensuurikoneisto metsästää nyt järkeilyjen sijasta myös ja erityisesti irrallisia sanoja. Ne ovat markkereita…

Uskaltakaapas vain sanoa noita sanoja, en nyt tietenkään kirjoita niitä tähän. Ei auta mitään, jos väitätte, että tarkoituksenne oli viaton tai peräti hyvänsuopa. Teillä ei yksinkertaiesti ole mitään oikeutta ajatella tai sanoa mitä tahansa.

Itse asiassa henkinen liikkumavaranne on  varsin olematon, kun mennään sille perustavimmalle alueelle, jossa arvoja punnitaan. Voitte tietenkin jättää ajatuksenne omaksi tiedoksenne.

Järki on nyt vaarallinen ja pelottava asia. Ajattelun sijaan on suositeltavaa määkiä laumassa, missä voi kaikin mokomin toteuttaa itseään nauramalla sallituille, oikeaoppisille puujalkavitseille yhtaikaa muiden kanssa ja osallistua aina silloin tällöin kahden minuutin vihaan edistyksen vihollisia vastaan.

Vai halusitteko jotakin muuta? Miksi?

Esimerkkejä uskonnollisesta ja sitä vastaavasta poliittisesta puhdasoppisuudesta löytyy historiasta yllin kyllin. Kaikille on ollut yhteistä pyrkimys ajattelun rajoittamiseen. Rangaistukset väärästä ajattelusta ovat usein olleet äärimmäisen raakoja, millä on kaiketi haluttu korostaa totuuden ja valheen välisen kulun syvyyttä.

 Sitäkin virkistävämpiä ovat poikkeukset, vapaan ajattelun sankarit, jotka eivät ole antaneet pelotella itseään pois järjen käytöstä.

Heitä löytyy primitiivisimpien ja raaimpienkin uskontojen piiristä. Muuan sellainen oli Omar Hajjam (Khaijam), jonka teoksia aletiin julkaista Suomessa sodan jälkeen.

Hänestä joskus kirjoitinkin:

perjantai 19. elokuuta 2016

Omar ja fariseukset

Omar ja fariseukset

 

1960-luvun muistettavimpia runouselämyksiä oli minulle Omar Khaijamin Viisaan viini Toivo Lyyn kääntämänä. Kirjan esipuheessa tosin varoitettiin, ettei se ”viini”, josta runoilija puhuu, välttämättä tarkoita juuri rypäleen mehua vaan sitä itseään viisautta. Viini oli Suomessakin tuolloin hieman arkaluontoinen asia.

Runojen sanat olivat kuitenkin siksi selviä, että ne ymmärrettiin ilman selityksiä. Miksipä muuten tämä runoilija ja tiedemies olisi riskeerannut rienaamalla islamin viininjuontikieltoa eikä puhunut suoraan viisaudesta, jos sitä kerran tarkoitti?

Kaiken kaikkiaankin Omarin runous on pitkä ja lukijalle ajan mittaan hieman väsyttäväkin ylistyslaulu viinille, mihin liittyy myös krapulan problematiikka, ajan fariseuksiin kohdistettu satiiri ja selvä vapaa-ajattelu, joka tekee itsensä Allahin vastuulliseksi runoilijan edessä.

Johtopäätös viinin arvosta ja merkityksestä on selvä: mikäli profeetta lupaa viiniä kuoleman jälkeen, täytyy sen olla hyvä asia ja on kovin epäilyttävää ja moraalisesti arveluttavaa kieltää sitten viini tässä elämässä.

Brittisotilaat kuuluvat vieneen Haijjamin rubaijat eli nelirivit selkärepussa mukanaan rintamille ja Suomen sotasukupolven edustajat ovat kertoneet, että runoilijan konstailematon yksityisen onnen ylistys vaikutti kuin ilmestys sota-ajan uhrimieltä ja yhteisvastuuta saarnanneen paatoksen jälkeen.

 

 

Vain runokirja, viiniä ja leivänpuolikas

ja lampaanreittä kappale –ja kaksin kerallas

kedolla, tuttu tuttavin, tulppaani-poskinen

Ken valtikkaansa vaihtaisi ei siihen kuningas?

 

Tässä on Omarin elämänfilosofian kova ydin. Kun lisätään, että runoilija loi myös kuvan siitä, miten viinin ja lemmen nautiskelija itsekin muuttuu kuoltuaan saveksi, josta savenvalaja sitten tekee uusia ruukkuja, joita uuden viinin juojat kallistelevat, on tämän Salomonin Saarnaajaa muistuttavan viisaan keskeiset vaikutuskeinot kerrottu.

Parhaat tietämäni käännökset ovat Toivo Lyyn. Ertaapa tuota edellistä vaikka Robert Gravesin ja Omar Ali-Shahin versioon:

 

A gourd of red wine and a sheaf of poems-

A bare subsistence, half loaf, not more-

Supplied us two alone in the free desert:

What Sultan could we envy on this throne?

 

Epilemättä ajatus tässä hieman muuntuu, mutta itse perusasia pysyy samana. Puhuminen erämaasta, desert tuntuu oudolta, kun runoilija näyttää yleensä suosivan niittyjä, mutta toki paikan karuus korostaa sitä reaalista rikkautta, jonka antavat juurevat perusnautinnot.

Sitä viisauden tavoittelua, jonka jotkut haluaisivat nostaa Omarin, tiedemiehen ja matemaatikon varsinaiseksi intohimoksi, hän pilkkaa usein. Sitä hän vertaa muun muassa härän lypsämiseen. Venäjäksi näin:

 

Тот, кто следует разум, -доит быка

Умник будет в убытке наверняка!

В наше время доходней валять дурака,

Ибо разум сегодня в цене чеснока.

 

Ketkä tässä maailmassa sitten hölmöjä jallittavat? Aivan ilmeisestin toiset hölmöt. Toivo Lyyn mukaan:

 

Jos pari kolme narria nyt ohjaa maailmaa

ja typeryytens’ ääretön älystä käydä saa

ja heist’ on Herran herjaaja, ken aasina ei hirnu-

niin entä sitten? –Enintään se ehkä naurattaa…

 

Jos Allah on armelias ja armahtavainen eikä sen lisäksi mikään hölmö, niin tottahan näin viis veisaa kaiken maailman paastoista ja mullahien höpötyksistä:

 

К черту молитву, мечеть и муллу!

Воздадим полной часей Аллаху хвалу.

Наша плоть в бесконечных своих превращенях

То в кувшин превращается, то пиалу

 

Islamin matka kohti kolmatta vuosituhatta ei näytä älylliseltä edistyksen riemumarssilta. Jo toisen vuosituhannen alussa Omar osasi nähdä tiukkojen uskonnollisten säännösten koko naurettavuuden ja niiden pönkittämisestä henkisen ja aineellisen elantonsa saavien mullahien typeryyden.

Omarin henkeä voi ainakin osaksi verrata 1700-luvun valistuksen eetokseen. Sapere aude! tunnuksellaan se samaan tapaan haastoi sen Allahin, jonka ahdaskatseiset klerikaalit olivat luoneet omaksi kuvakseen.

Kaikessa rienaamisen riemussaan Omar kuitenkin esittää olevansa muslimi ja ellei nyt paras kaikista (kuten eivät varmaan myöskään nuo aaseina hirnuvat mullahit), niin tuskinpa muita huonompi:

 

Ma kainalossa Koraani ja kannu toisen alla

vaellen tiellä kaidalla tai tiellä lavealla,

enk’ ole pahin pakana, en parhain musulmaani

tään holvin sinikivisen ja aurinkoisen alla

 

Mutta Omaria pidetään yleisesti suufilaisena mystikkona. Uskonnollisten fanaatikkojen silmissä luopio on aina pahempi kuin pakana. Muistelkaamme vain sitä, minkä aseman Trotski sai Stalinin ja stalinistien silmissä.

Näinä fanatismin ja idiotismin kukoistuksen aikoina Omarilla olisi paljon sanottavaa myös koko muhamettilaisten kirjavalle joukolle ja toki muillekin. Järki on kaikille ihmisille annettu ja sen alkeellisimmat johtopäätökset ovat jokaisella tarjolla. Miksi siis tilanne on taas tämä:

 

Vain hirnuvia aaseja on koko ihmissuku,

 vain nassakoita täynnä tyhjää lukematon luku.

Sa tahtoisitko suuteluttaa niillä kantapäätäs?

Ne suutelevat, kunnian jos sull’ on valhepuku.

 

 

 

 

Identiteettien etsimistä

 

Tänä mielensä pahoittajien aikana tulee usein unohtaneeksi, miten vapaata ajattelua myös kansojen, rotujen ja muiden ryhmien suhteen pidettiin normaalina harrastuksena, jolle ei ollut määrätty enempää normeja kun sanktioita.

Suomalaisetkin olivat tähän leikkiin osallistuneet jo ennen itsenäistymistä, saati sen aikana ja sen jälkeen. Omaa kansaa ihmetteleviä tilityksiä ilmestyi jo 1800-luvulla, miltä muistamme Topeliuksen ja useampiakin sellaisia ilmestyi myös pian itsenäistymisen jälkeen.

 Sotien jälkeen kysyi Yrjö Niiniluoto jo kirjansa otsikossa, mitä on olla suomalainen. Vastauksia tuli monenlaisia ja elämään jäi ainakin Jorma Eton runo, jota ei tarvitse tässä toistaa.

Yleensä tilitysten tulee olla kriittisiä ollakseen kiinnostavia ja lukemattomat journalistit ovat yrittäneet hankkia kiinnostavuutta piirrellessään kuka minkinlaisia karikatyyrejä kohteestaan. Sellaiset eivät välttämättä ole kiinnostavia ja harva niitä enää muistaa, mutta yleiskuva tämän nyttemmin maailman onnellisimman kansan pahimmista puutteista lienee itse kunkin tiedossa.

Olihan se sellainenkin aika, kun Suomea todella ihmeteltiin maailmalla niin urheilun suurvaltana kuin uskomattomana soturien sankarikansana. Vesa Vareksen uusimmassa kirjassa on asiasta taas monia viitteitä (ks. Vihavainen: Haun vares tulokset ).

Mikäli haluaa lukea maastamme ja sen historiasta kielteisiä arvioita, ei tarvitse kauan etsiä. Tietty joukko harjoittaa niiden tekemistä lähes päätoimisesti. Yleisesti ottaen kyseessä ovat kuitenkin sen verran köykäiset olkiukot, ettei niiden kanssa tappeleminen ole kiinnostavaa.

Viimeisimmät suurisuuntaiset yritelmät Suomen omakuvaksi taitavat olla Jörn Donnerin käsialaa. Harva niitäkään enää muistaa. Ajan riento on ollut sen verran rajua, että uusi aikamme vaatisi taas uutta yrittäjää tällekin alalle.

Merkittävä viiteryhmä suomalaisilla on eurooppalaisuus. Se on hankala sikäli, että kuulumme toiseen kieliryhmään kuin suuret eurooppalaiset kansat. Kuitenkin uskonnollinen ja kulttuurinen tekijä liittävät meidät ehdottomasti ”länteen”.

Ne itäiset ainekset, jotka liitettiin valtakuntaan Stolbovan rauhassa vuonna 1617 olivat aika vähäisiä ja jäivät aluksi varsinaisen valtakunnan ulkopuolisiksi voittomaiksi. Suuri osa asukkaitakin pakeni itään.

Kansallisesti Suomi oli joka tapauksessa paljon homogeenisempi kuin Euroopan vanhat suurvallat. Vielä pari vuosikymmentä sitten maamme oli kai maailman luterilaisin maa, jossa toki asui vajaan kymmenen prosentin vähemmistö, jota ei voinut edes nimittää täysin sopeutuneeksi. Valtaväestö se siihen oli sopeutunut.

Nyt asiat ovat toisin ja ne muuttuvat hyvin nopeasti tässä säikkymättömien idioottien maassa, jonka suurin kunnianhimo on saada kiitosta eurooppalaisen hullujenhuoneen mallioppilaana.

On muitakin kansoja, jotka ovat identiteeteiltään epävarmoja. Sellainenhan on Venäjä, jonka määrittelystä perinteisesti kilpailee kaksi suuntausta, länsimaistajat eli zapadnikit ja slavofiilit (ks. Vihavainen: Haun slavofiilit tulokset).

Venäjän ”erityistie” on tällä hetkellä se traditio, joka näyttää saaneen ratkaisevan yliotteen ainakin virallisella taholla. Se tietenkin muistuttaa hyvin läheisesti saksalaista paralleeliaan ”Deutsche Sonderweg”, jonka saavutuksiin kuului myös se regressiivinen kollektiivisen narsismin ilmentymä, jota nimitämme natsismiksi.

Venäjä näyttää uhkaavasti siirtyneen samalle tielle. Nyt siellä kannattaisi nostaa taas esille ne kriittiset äänet, jotka aikoinaan varoittivat bolševismista ja paljastivat sen valheellisuuden. Poliisivaltion ja santarminuuskijoiden vallan kriitikkojahan löytyy jo Lermontovista lähtien (ks. Vihavainen: Haun nemytaja rossija tulokset ). Ne ovat taas ajankohtaisia.

Vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Venäjältä odottivat suuria myös monet saksalaiset. Oswald Spengler visioi tulevaisuuden Venäjää, jolla vallitsee ”johannekselainen kristinusko”, joka ilmeisesti edustaisi jonkinlaista kristinuskon uutta muotoa. Tuskinpa hän tuli ajatelleeksi tätä nykyistä kirkon alennustilaa, mutta eihän hänkään varsinainen selvänäkijä ollut.

Venäjän ankarimpiin läntisiin kriitikkoihin kuuluivat 1800-luvulla Marx ja Engels (ks. Vihavainen: Haun marx ja engels russofobeina tulokset ). Suuri slaavilaisen maailman puolustaja ja germanofobi oli sen sijaan Bakunin (Vihavainen: Haun bakunin tulokset ).

Toinen Venäjän ja venäläisyyden arvostaja oli Friedrich Nietzsche, mikä usein unohtuu. Tässä taas pieni uusinta:

 

tiistai 11. helmikuuta 2020

Vähän epäajankohtaista.

 

Se Saksa, jonka menetimme

 

Stanislav Govoruhin teki joskus perestroikan kultaisina aikoina elokuvan nimeltä Venäjä, jonka menetimme (Rossija, kotoruju my poterjali). Siinä hän rinnasti imperiumin entisen loiston ja kunnian nykyiseen surkeaan alennukseen, hieman epäreilusti, mutta sehän kuuluu lajityyppiin.

Myös Saksa on maa, jolla voisi olla nyt aihetta haikailla suurta menneisyyttään, joka sattui samaan aikaan tuon tarumaisen ja sinänsä paljolta kuvitellun Venäjän loistokauden kanssa.

Saksalaisilla oli kerran niin sanotusti elämän valttikortit, mutta kaikki menetettiin pelaamalla hasardia. Ylös syvimmästä alhosta on toki noustu, mutta Saksa 2.(vai 4. tai 5.?) on jotakin muuta kuin ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt samanniminen maa. Venäjän kanssa on asia tietysti samoin.

Friedrich Nietzsche kuuluu niihin klassikoihin, jotka ovat sen verran hapokkaita, ettei niihin viitsi joka päivä tarttua. Sitä paitsi Nietzschen teokset ovat poliittisesti niin epäkorrekteja, että on vain ajan kysymys, milloin ne kielletään. Ehkä Suomella olisi kylliksi kunnianhimoa tehdä tämä ensimmäisenä? Jotenkin olisin henkisesti valmis kuulemaan tällaisen uutisen.

Itse en kuitenkaan aio luovuttaa Nietzscheäni kenellekään, en edes viranomaisille, jotka varmaan kerran ovat tässäkin asiassa huolehtimassa meidän omasta parhaastamme. On se sen verran hauska mies.

Usein taitaa jäädä ymmärtämättä, miten tiiviisti Nietzsche oli aikaansa sidoksissa. Hänen maailmoja syleilevät runoelmansa saattavat tässä johtaa harhaan. Itse asiassa hän tulkitsi jatkuvasti oman aikansa ilmiöitä hyvin tiiviisti ja herkästi, eikä moniakaan hänen teoksiaan voi ymmärtää ilman kontekstia.

Ottakaamme nyt vaikkapa Hyvän ja pahan tuolla puolen. Erään tulevaisuuden filosofian alkunäytös. Luen sitä J.A. Hollon mainiona suomennoksena ja sehän ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1966 eli lähes sata vuotta alkuteoksen (1886) jälkeen.

Nyt on sitten kulunut jo pian puolitoista vuosisataa sen ilmestymisestä, mutta se ei ole oleellista. Moderni ihminen oli tuolloin jo hyvin suuressa määrin sama kuin nyt ja tarkoitan tässä lähinnä ns. oppineen tasavallan kansalaisia ja heidän seurailijoitaan.

Kirjan kahdeksas pääkappale Kansat ja isänmaat kertoo siitä maailmasta, jossa Bismarck jo oli yhdistänyt Saksan verellä ja raudalla ja entisen yömyssyisen Michelin tilalle oli noussut preussilainen upseeri, jonka kiinnostuksen kohteena oli suurpolitiikka: grosse Politik. –Näihin uusiin ilmiöihin Nietzsche suhtautui varsin epäluuloisesti.

Vanha saksalaisuus oli nyt mennyttä ja sen mukana saksalaisten vanha itseymmärrys runoilijoiden ja ajattelijoiden kansana. Itse asiassa koko vanha myytti saksalaisesta syvällisyydestä saattoikin olla pelkkää petosta.

Joka tapauksessa saksalaisuus oli jotakin vasta tulemassa olevaa ja hahmotonta. Juuri saksalaiset olivat se kansa, joka alinomaa kysyi itseltään, millaista se saksalaisuus oikein on.

Näin siis Nietzsche. Hän olisi voinut siihen lisätä, että venäläisillä oli ja on aivan sama pysyvä, lähes maanisen mielenkiinnon kohde: oman itsensä ihmettely.

Nietzschen äärimmäisen herkkä ja runollinen kieli pursuaa kielikuvia, joiden voi arvioida purkautuvan enemmän tai vähemmän sairaalloisen herkästä psyykestä. Niiden toistaminen tässä ei oikein tunnu järkevältä, mutta otetaan nyt muutama hajahuomio siitä huolimatta, että se ei tee oikeutta kirjoittajalle.

Kirjoittaja puhuu aikalaisistaan eli ”meistä” ”hyvinä eurooppalaisina” ja oudoksuu sitä uutta itsetehostuksen nationalismia, joka on vallannut Euroopan siitä huolimatta, että sen halu yhdentyä on selvästi nähtävissä.

Saksalaisuus näyttää nyt olevan velvoitettu harjoittamaan ”suurta politiikkaa”, jota varten se on huonosti valmistettu ja uhraamaan vanhat hyveensä uuden keskinkertaisuuden hyväksi.

Saksalaisilla on ollut taipumus ihailla vieraita kansoja, mutta nyt tästä kainosta taipumuksesta halutaan tehdä rikos. Oliko Bismarck sitten suuri saadessaan tämän aikaan, kysyy Nietzsche ja näyttää vastaavan, että tästä seuraa henkinen latteutuminen, mutta se ehkä korvautuu sillä, että jokin toinen kansa syventyy –mikä se sitten onkin.

On ilmeistä, että kyseessä voisi olla Ranska –tragedian toinen osapuoli, mutta se ei oikein näytä kirjoittajan tarkoitukselta.

Ranskalaisia Nietzsche nimittää vain englantilaisten aatteiden apinoiksi ja näyttelijöiksi –mutta myös uhreiksi, sillä suuri vallankumous oli ehdottomasti englantilaisen hengen luomus. Toki Ranska on yhä Euroopan henkisimmän ja hienostuneimman kulttuurin tyyssija.

Sen henkinen ylhäisö sulkee korvansa demokraattisen bourgeoisie’n kurjalta tyhmyydeltä ja suunpieksänmnältä –miutta todellisuudessa etualalle vyöryy nykyään tyhmistynyt ja karkeutunut Ranska… Mitähän nykinen Ranska olisi Nietzschen silmin?

Joka tapauksessa ranskalaisuus on psykologian alalla saanut aikaan suurta ja koko kansa on puolittain onnistunut pohjolan ja etelän synteesi, sanoo Nietzsche –tuo italialaistunut saksalainen.

Englantilaisuuteen kirjoittaja suhtautuu aika intohimoisesti –hän vihaa sitä.  Hän myös huomauttaa, että samalla kannalla olivat niin Goethe kuin myös sekä Hegel että Schopenhauer, jotka muuten olivat toistensa antipodeja. Saksalainen henki ei kerta kaikkiaan voi sietää englantilaista -he eivät tosiaankaan ole mikään filosofinen rotu…

Tulkoon mainituksi, ettei tuossa rotu-sanassa liene biologialla suurtakaan merkitystä. Mitä saksalaisiin tulee, sanoo kirjoittaja, että sen kansan muodostaa mitä hirvittävin rotujen sekoitus ja yhteenvatvonta, ehkäpä vielä niin, että esi-arjalainen aines on siinä voitolla…

Joka tapauksessa kirjoittaja ei ole kiinnostunut geeneistä, vaan siitä kulttuurista, jota kansa kantaa. Siinäkin suhteessa saksalaiset ovat myös sekava keitos, jos saksalainen tohtisi sanoa, että hänessä on kaksi sielua, hän yksinkertaistaisi asioita monella sielunmitalla.

Tämä mainittu saksalais-englantilainen antipatiahan oli tunnetusti jo perinteistä ja molemminpuolista eivätkä englantilaiset filosofit aikoinaan ottaneet lainkaan vakavasti suurimpiakaan saksalaisia kollegoitaan, mutta tokihan aika on nyttemmin muuttunut.

Englantilainen on, sanoo Nietzsche rakentaen kaikessa vihaisessa yksipuolisuudessaan nautittavan kansallisen stereotyypin, synkempi, aistillisempi, lujatahtroisempi ja brutaalimpi kuin saksalainen. Hän on juuri siksi, halpamaisempana, myös hurskaampi, sillä hän tarvitsee kristinuskoa vielä enemmän.

Englantilaista karkeutta ja moukan-vakavuutta verhoaa, oikeammin tulkitsee ja selittää muuksi sentään yhä vielä siedettävimmin kristillinen elekieli ja virrenveisuu, joka sopii tuolle juoppporattien ja irstailijoiden karjalle, kirjoittaa Nietzsche aika ilkeästi, mutta hänellä on siihen syynsä.

Nietzsche ei malta olla naljailematta jopa englantilaisille naisille ja kehottaa katsomaan, miten he kävelevät –kuin kyyhkyset ja joutsenet. Ja entäs laulu sitten…

Juutalaisiin ja venäläisiin Nietzsche suhtautuu suurella arvostuksella. Kiihkeimmät antisemiittiset kirkujat hän ajattelee kenties parhaaksi karkottaa Saksasta. Sellainenhan oli myös Richard Wagner, jonka taiteellisia näkemyksiä vastaan Nietzsche kirjoitti jopa kirjan.

Juutalaisten perintöön kuuluu mahtava moralismi, jolla kirjoittaja epäilemättä viittaa Vanhaan testamenttiin. Siitä on Eurooppa heille suuren kiitoksen velkaa, noiden äärettömien vaatimusten pelottavuudesta. Juutalaisen ja preussilaisen tyypin yhteiselo saattaisikin kukaties olla hedelmällinen yhdistelmä.

Mutta saksalaisia vaivaavat nykyään tyhmistymisen puuskat: vihamielinen tyhmyys milloin ranskalaisille, milloin juutalaisille, milloin puolalaisille, milloin wagnerilainen, milloin teutoninen, milloin preussilainen –nämä ovat saksalaisen hengen ja omantunnon (Gewissen? ehkä tietoisuus olisi parempi sana?) pienet himmennykset.

Juutalaiset ovat kirjoittajan mielestä joka tapauksessa nykyisin Euroopassa elävistä roduista epäilemättä voimakkain, sitkein ja puhtain.

Ajattelija, jolla on omallatunnollaan Euroopan tulevaisuus, ottaa epäilemättä, kaikissa tätä tulevaisuutta koskevissa suunnitteluissaan lukuun juutalaiset samoin kuin venäläisetkin lähinnä varmimpina ja todennäköisimpinä tekijöinä voimien suuressa leikissä ja taistelussa, arvioi Nietzsche.

Kirjoittaja esittää tässä käsitellyssä luvussa myös paljon varauksia saksalaisen musiikin ja kirjallisuuden laatuun nähden. Jälkimmäisestä puuttuu yleensä se musiikki, jota kuunnellaan kolmannella korvalla: se on tyyliltään latteata ja ikävää.

No, onhan tässä kirjassa ja luvussa paljon muutakin ja suotakoon nyt anteeksi, että edes nämä asiat on nostettu esille. En tässä millään muotoa halua esittää analyysiä Nietzschen ajattelusta sinänsä, vaan ainoastaan nostaa esille sen maailman, jossa kansallisuudet tuolloin –vielä- elivät erään poikkeusihmisen ja herkän taiteilijasielun silmin katsottuina.

Kansallisten stereotyyppien merkitystä ajattelullemme kannattaisi tutkia muutenkin kuin vain jonkun puolihullun stereotyyppien purkajan nipistelytieteellisestä näkökulmasta. Tokihan jokainen normaalijärkinen aikuinen ymmärtää, etteivät ne anna mitään tarkkaa informaatiota kohteestaan, eivät edes sinne päin.

Parhaimmillaan ne silti voivat antaa meille eväitä ajatteluun ja niiden viittaamien asioiden analysointiin.

Nietzschen tasolle tai edes hänen jotenkuten siedettäväksi jäljittelijäkseen ei normaalilla ihmisellä taida oikein olla pääsyä jos asiaakaan.

Silti tietyn aikakauden nerojen ajatukset saattavat kukin tavallaan välittää meillekin jotakin siitä todellisuudesta, johon eivät vielä kuuluneet monet sellaiset ilmiöt, jotka nykyään pyrkivät kahlitsemaan ajatteluamme.

Tämän ymmärtäminen saattaisi auttaa meitä asettamaan myös oman aikakautemme sille kuuluvalle paikalle.

 

Takana länttä ja Eurooppaa

 

Euroopan outo kohtalo

 

Yuri Slezkine, Why ”The West”? New York Review of Books, December 18, 2025

 

The New York Review of Books (NYRB) on ollut yksi maailman parhaina pidettyjä kulttuurilehtiä tai ainakin vaikutusvaltaisimpia.

Sen kirjoittajissa ja aihepiireissä näkyy vahvasti New Yorkin juutalaisten vaikutus ja jos tästä maailmasta etsitään merkittäviä intellektuelleja, nousee tämä miljöö ehdottomasti keskiöön.

Tosin tätäkin lehteä ravisteli skandaali jokunen vuosi sitten, kun ansiokas päätoimittaja Ian Buruma sai potkut, joiden syynä näytti olevan poliittinen korrektius. Intellektuellien lehdelle moinen häpeä on sanoin kuivaamaton ja sen ilmeinen syy yritettiin kiivaasti kieltää. (ks. Vihavainen: Haun nyrb tulokset ).

Joka tapauksessa näyttää siltä, että se todella kiinnostava kirjoittajajoukko, joka menneinä vuosikymmeninä aina kansoitti NYRB:n sivut, olisi kovasti harventunut. Protestin Buruman polesta esittivät muun muassa Neal Ascherson, Anne Applebaum, Orlando Figes, Mark Lilla, Avishai Margalit, George Soros ja monia muita.

Itse tilasin lehteä 1970-luulta lähtien kai kolmisen vuosikymmentä, kunnes kyllästyin ja pidin kymmenen vuoden tauon. Nyt se on taas parin vuoden ajan kolahdellut postiluukusta ja on siinä joka numerossa aina join artikkeli, joka on lukemisen arvoinen.

Yuri Slezkinestä olen ennenkin kirjoittanut. Hän on alun perin Venäjän juutalaisia ja on kirjoittanut kiinnostavia kirjoja sekä Venäjästä että juutalaisista (The Jewish Century, vrt. esim. Vihavainen: Haun slezkine tulokset).

”Slezkine” on tietenkin nimen ”Sljozkin” (Слезкин) ranskalainen muoto, jollainen venäläisten passeissa aina oli vielä 1990-luvulle saakka. Nyttemminhän on siirrytty englantilaiseen translitterointiin.

Luulen, että sekä juutalaisuus, että menneisyys Moskovan valtionyliopiston, MGU:n professorina edesauttavat sitä hänen tärkeää ominaisuuttaan, ettei hän piittaa pätkääkään kaiken maailman poliittisista korrektiuksista, viaan pystyy katsomaan aikakausien muotipelleilyjä yulkokohtaisesti.

Hänen kirjoituksensa otsikossa kysytään, miksi oli/on olemassa käsite ”länsi/läntisyys”? Hän antaa siihen vastauksenkin heti -se johtuu Venäjästä.

Kirjoittajan varsinaisena aiheena on tässä esseessä erään Georgios Varouzakisin kirja ”The West: The History of an Idea”, ja ymmärrän, että tämä Venähjän ottaminen selittäjäksi on myös tuon kirjan kirjoittajan kanta.

1700-luvun lopulle tultaessa latinalaisesta kristikunnasta oli tullut ”Eurooppa”, joka ulottui Pietariin saakka, mutta useimmat eurooppalaiset eivät katsoneet, että Venäjä kuuluisi heidän joukkoonsa.

Rooman imperiumin hajottua se jakaantui itäiseen ja läntiseen osaan. Bysanttilaiset nimittivät itseään ”roomalaisiksi”, vaikka muut käyttivät heistä nimitystä ”kreikkalaiset”. Läntisessä osassa taas asuivat ”latinalaiset” tai frankit.

Siihen aikaan Eurooppa jakaantui pohjoisen ja etelään, mutta ei itään ja länteen. Itää ei laskettu kuuluvaksi Eurooppaan, eikä ”länsimaalaisuutta” tarvittu. Venäjä ei voi myöskään laskea aidosti polveutuvansa Bysantista samassa mielessä kuin länsi Rooomasta.

Asiat alkoivat muuttua vuoden 1812 ns. ”Isänmaallisen soodan” aikana. Sen tuloksena ja vähän aiemminkin Venäjään liitettiin läntisiä alueita Varsovan herttuakunta ja Suomi. Jo Suuressa Pohjan sodassa oli liitetty hyvin paljon Venäjälle virkamiehiä ja ”läntisyyttä” tuottanut Baltia, jota kirjoittaja ei mainitse.

Muuten, kuriositeettina todettakoon, että tässä artikkelissa mainitaan Kalevala kaksikin kertaa, muun muassa siinä ominaisuudessa, että se innoitti Longfellowta yrittämään amerikkalaisen eepoksen, Hiawathan, luomista.

Kirjoittaja ja kirjailija käsittelevät laajasti eri auktoriteettien näkemyksiä Venäjästä ja Lännestä. Merkittäviä ajattelijoita tässä suhteessa olivat paitsi markiisi de Custine, myös esimerkiksi Auguste Comte ja Friedrich Nietzsche. Jälkimmäisen Venäjä-pohdintoja olen itsekin tällä palstalla sivunnut (ks. Vihavainen: Haun nietzsche tulokset ).

Joka tapauksessa eurooppalaisuuden ja erityisesti läntisyyden historia on kiinnostava ja jopa aika dramaattinen. Välillähän Saksakin näytti siitä irtautuvan ja lähestyvän slavofiilisiä ajatuksia omasta ”ei-läntisyydestään”, kuten jopa Thomas Mann teki.

Toisen maailmansodan jälkeen ”läntisyydestä” tuli ”liberaali sivilisaatio”, joka pyrki olemaan universaalinen, ”vapaa maailma”, vailla traditio n irrationaalista kuormaa

Samalla eurooppalaisuudessa alkoi vaikuttaa korroosio, joka tuhosi sen omia arvoja universaalin liberalismin nimissä. Kylmässä sodassa Euroopasta tuli ”kaikki miinus Venäjä” ja se alkoi käydä sotaa omaa traditiotaan vastaan.

Venäjä vaikutti taustalla olemalla samaan aikaan sekä iso ja ruma että selvästi läheinen. Yhtä kaikki, nyt amerikkalaiset yliopistot luopuivat kristillisen ja antiikkisen perinnöin opettamisesta ja alkoivat esittivät historiaa amerikkalaiset liberalismin esihistoriana.

Kulttuurin vastainen kapina tuli jopa opetuksen/kasvatuksen ortodoksiaksi ja ensimmäistä kertaa historiassa suorastaan koko maailmakin jaettiin kahtia: miehiin ja naisiin.

 Sen sijaan, että kommunismin romahdus olisi yhdistänyt maailman arvojen suhteen ja erityinen ”länsi” olisi käynyt tarpeettomaksi, tuo yhteisö yritti olla näkemättä nationalismia, joka edelleen vallitsi Itä-Euroopassa ja nousi muuallakin kavahdettuna ”äärioikeistolaisena populismina”.

Muun muassa J.D. Vance on nyt ehdottanut Euroopalle paluuta ”lännen” perusideoihin, kuten kristinuskoon, tosin kertomatta, mitä asia merkitsisi käytännössä.

Kristityt ovat nyt joka tapauksessa joidenkin mielestä Euroopassa dissidenrin asemassa. Heitä on jopa verrattu niihin uuden totalitarismin vastaisiin kapinallisiin, jollaisia Solženitsyn puolusti kuuluisassa vuoden 1974 puheessaan.

Eurooppaa uhkaa perinteisesti kaksi asiaa: Venäjä ulkoa ja rappio sisältä. USA:n johto keskittyi aikoinaan tukemaan eurooppalaisia ensin mainitun vastustamisessa, mutta on siis nyt keskittynyt jälkimmäiseen.

 

Oi ystävyys, liekehtikäämme kuolematonta tultasi!

 

Rauhan ja ystävyyden tiellä

 

Ei ihmisten ole pakko sotia. Usein tulee ajatelleeksi, miten paljon parempi maailma olisikaan, jos kansat sotimisen asemesta tavoittelisivat rauhaa ja ystävyyttä.

Syystä tai toisesta rauha saattaa kuitenkin joskus olla jopa sotaakin vaikeampi vaihtoehto. Asiahan riippuu siitä, millainen rauha on kyseessä.

28. päivänä syyskuuta Saksa ja Neuvostoliitto solmivat keskenään ystävyys- ja rajasopimuksen (ks. German–Soviet Boundary and Friendship Treaty - Wikipedia ). Se on jäänyt pahasti edellisen neuvostoliittolais-saksalaisen sopimuksen (23.8.) varjoon, vaikka ei pitäisi.

Sopimus nimittäin solmittiin nyt uudessa tilanteessa, jossa keskinäisesti hyväksyttiin uusi status quo, joka merkitsi ennen muuta Puolan valtion pyyhkimistä pois kartalta. Itäiset alueet sai Neuvostoliitto ja läntiset sai Saksa. Molemmat osapuolet sitoutuivat koko arvovallallaan tukemaan tehtyä ratkaisua.

Se, mitä asia käytännössä tarkoitti, ilmenee parhaiten neuvostohallitusta edustaneen Molotovin puheesta, jonka hän piti sopimuksen kunniaksi (ks. Доклад Председателя Совета Народных Комиссаров СССР и Народного Комиссара Иностранных дел тов. В. М. Молотова о внешней политике Правительства. 31 октября 1939 года | Документы XX века ).

Puheessaan Molotov kehuskeli Puolen, tuon ”Versailles’n rujon lapsen” tuhoamisella yhteistyössä Saksan kanssa. Se sujui vähäisillä uhreilla ja tuotti valtavan saaliin, jota Neuvostoliiton hallituksen päämies hehkutti[1] . Hän käytti myös arvovaltaisen puheenvuoton neuvotteluista Suomen ja Baltian maiden kanssa. Sitä on siteerattu kummallisen vähän, mutta en puutu siihen tässä.

Tässä on kiinnostavampaa se, mitä Molotovilla oli sanottavaa rauhasta ja sen rikkojista. Hän totesi, että oli käyty sota Saksan ja Puolan välillä, mutta sen jälkeen olivatkin Englanti ja Ranska julistaneet sodan Saksalle silla tekosyyllä, että Puolan rajat olisi palautettava (kas kun eivät saman tein Neuvostoliitolle!).

Sellainen oli mahdotonta, sillä niiden pysyttämisestä oli olemassa maailman kahden vahvimman sotilasvallan, Salsan ja Neuvostoliiton takeet.

Toinen tekosyy rauhan rikkomiselle oli taistelu ”hitlerismiä” vastaan. Sekin oli absurdia, sillä kyse oli ideologiasta ja aseellinen taistelu ideologiaa vastaan toi mieleen uskonsodat, jollaisten merkitys oli vain siinä, että kansat joutuivat kärsimään. Ideologioita ei voinut kukistaa asein.

 Oli siis selvää, että rauhan puolella tässä maailmassa olivat nyt Saksa ja sitä tukeva Neuvostoliitto. Aggressoreita sen sijaan olivat länsivallat, Ranska ja Englanti. Sitä paitsi sopi vilkaista, millaista siirtomaaorjuutusta nuo maat harjoittivat.

Neuvostoliitto tuki siis täysin rinnoin Saksan rauhanpolitiikkaa ja Komintern velvoitti kaikki jäsenpuolueetkin niin tekemään. Neuvostoliitossa lakattiin mainitsemasta ”fasismia” vihamielisenä ideologiana ja jopa ranskalaiset kommunistit pantiin tukemaan Saksan rauhanpolitikkaa, mikä jatkui vielä sen jälkeen kun Saksa seuraavana kesänä oli vallannut Ranskan. Oli kai siinä usko koetuksella.

28.9.1939 sopimus ei suotta ollut ystävyyssopimus jo nimeltään. Puolan kukistamisen selitettiin verellä sinetöineen saksalais-neuvstoliittolaisen ystävyyden, jolla oli nyt edellytykset kasvaa kaiken kestäväksi. Ystävykset luovuttivat toisilleen niiden kansalaiset, joten muun muassa saksalaiset antifasistit, juutaliaset ja vastaavat ainekset joutuivat palaamaan Saksaan.

Ystävykset auttoivat toisiaan jopa suoranaisesti myös sotaponnisteluissa.

Saksa sai Venäjältä etenkin korvaamattomia raaka-aineita ja Neuvostoliitto taas sotatekniikkaa. Tässähän voitiin rakentaa vanhan, vuosien 1922-1934 Rapallo-yhteistyön pohjalle. Saksa oli silloin voinut kehittää siltä Versailles’n sopimuksessa kiellettyjä aseita Venäjän alueella ja kauppaakin oli käyty suosituimmuusperiaatteella ja keskinäisistä korvausvaatimuksista oli luovuttu.

Vain parin vuoden tauon jälkeen oli siis palattu taa tuttuihin ja turvallisiin perinteisiin. Suoranaisesti sotaponnisteluihin Neuvostoliitto osallistui Saksan rinnalla Pulan retken jälkeen muun muassa sallimalla saksalaisten huoltaa sukellusveneitään Petsamon vieressä sijaitsevassa Basis Nord-tukikohdassa. Neuvostoliiton jäänsärkijät avustivat myös apuristeilijä ”Kometin” koillisväylää pitkin Tyynelle merelle (ks. Комет — Википедия ).

ilman Neuvostoliiton apua olisi saksan hyökkäys sitä itseään vastaan 22.6.1941 ollut luultavasti mahdoton. Hullun hommaahan se oli, eikä Stalin ollut uskoa koko asiaa.

Mutta nämähän ovat tunnettuja asioita tai ainakin niiden pitäisi olla. Kiehtovaa on joka tapauksessa kuvitella, mitä olisi tapahtunut, mikäli länsivallat olisivat suostuneet Saksan rauhantarjoukseen ja kieltäytyneet sotapolitiikasta, joka ennen pitkää johti maailmansotaan.

Puolan palauttaminen olisi siis ollut mahdotonta, kuten Molotovkin totesi. Neuvostoliitto olisi pitänyt liittämänsä alueet, joilla asui etupäässä valkovenäläisiä ja ukrainalaisia. Nehän se piti myös maailmansodan jälkeen. Terrori olisi Neuvostoliiton uusilla alueilla ilmeisesti toteutunut samassa mitassa kuin nytkin tapahtui. Katyn oli vain yksi sen ilmentymä. Ei se sotaan liittynyt.

Saksakin oli aloittanut Polassa kansanmurhapolitiikan ja olisi sitä varmaankin jossakin muodossa jatkanut. Tosin ns. juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu olisi tuskin aktualisoitunut ilman maailmansotaa.

Mahdistaan juopunut Saksa olisi ehkä vaatinut ainakin siirtomaiden uudelleenjakoa ja arvattavasti myös Elsass-Lothringenia. Neuvostoliitto olisi palauttanut yhteyteensä Baltian maat ja ainakin osan Suomea, ehkä vähemmän kuin sen, mitä talvisodan korvaukseksi otettiin.

Olisivatko Saksan ja Italian välit säilyneet, vai olisiko Saksa vaatinut ainakin Etelä-Tirolin, joka Mussolinin olisi ollut pakko antaa, kuuluu jo detaljeihin. Ainakin voimme olettaa, ettei Hitlerin hevostelulla Stalinin peesaamana olisi ollut äärtä eikä rajaa. Naapurit olisivat saaneet luvan totella.

Jossakin vaiheessa nuo maat olisivat sittenkin ryhtyneet sotimaan. Kun ne olivat molemmat hampaisiin asti aseistautuneita ja sotaisen ideologian kyllästämiä, se olisi ollut oikeastaan välttämättömyys. Ja Hitlerhän oli julistanut tarvitsevansa Ukrainaa.

Muita valtioita, kuten öljyä tuottavaa Romaniaa ja rautaa ja kuparia myyvää Ruotsia olisi voitu hallita pelkällä uhkailulla. Suomi olisi yrittänyt nikkelinsä avulla pitää päätään pinnalla.

Olisiko Puolan kukistumisen jälkeen voitu saada maailmassa aikaan pysyvä rauha? Rauha ainakin olisi ollut mahdollinen ja siihenhän nuo kaksi suurinta sotilasvaltaa yrittivät maailmaa painostaa. Puola olisi ainakin ollut tämän rauhan marttyyri, eikä Kansainliittoa varmaankaan olisi enää voinut herättää kuolleista.

Olisiko tällainen rauha ollut parempi, kuin puolensadan miljoonan ihmisen kuolemaan johtanut maailmansota? Kas siinä olisi asia, jota voisi miettiä, mikäli poliittinen korrektius ei estäisi koko asiaa ajattelemasta.

---

[1] На белорусском фронте в частях Красной Армии, считая начальствующий и рядовой состав, мы имели убитых—246 и раненых—503, а всего—749. На украинском фронте мы имели убитых из начальствующего и рядового состава—491 и раненых—1.359, а всего—1.850. Следовательно, общее количество жертв, понесенных Красной Армией на территории Западной Белоруссии и Западной Украины, составляет: убитых—737, раненых—1.862, то есть в целом—2.599 человек. Что касается наших боевых трофеев в Польше, то они составляют 900 с лишним орудий, свыше 10.000 пулеметов, свыше 300 тысяч винтовок, более 150 миллионов винтовочных патронов, около 1 миллиона артиллерийских снарядов, до 300 самолетов и т. д.

Перешедшая к СССР территория по своим размерам равна территории большого европейского государства. Так, территория Западной Белоруссии достигает 108 тысяч квадратных километров, с населением в 4 миллиона 800 тысяч человек. Территория Западной Украины составляет 88 тысяч квадратных километров, с населением в 8 миллионов человек. Таким образом, перешедшая к Нам территория Западной Украины вместе с территорией Западной Белоруссии составляет 196 тысяч квадратных километров, а ее население—около 13 миллионов человек, из которых украинцев— более 7 миллионов, белорусов—более 3 миллионов, поляков— свыше 1 миллиона, евреев—свыше 1 миллиона.

 

Kun itsenäisyydestä äänestettiin

 

Merkittävä äänestys

 

Harvan parlamentaarisen äänestyksen kunniaksi muistopäivää vietetään. Sitäkin omituisempaa on, että tuo äänestys paljasti, että oltiin mahdollisimman kaukana yksimielisyydestä.

6.12.1917 annettiin Suomen itsenäistymistä koskevan senaatin esityksen puolesta 100 ääntä ja sitä vastaan 88 ääntä. Jotkut eivät viitsineet vaivaantua tai kukaties muuten pitivät äänestämistä turhanaikaisena, ehkä jopa vaarallisena.

Tasan puolet koko eduskunnan jäsenistä kuitenkin äänesti Suomen itsenäisyyden puolesta ja sen katsottiin riittävän. Asiaa ei siis pidetty niin tärkeänä, että sen ratkaisemiseksi olisi vaadittu 3/4 enemmistö, puhumattakaan 5/6 enemmistöstä kiireelliseksi julistamisen puolesta.

Mutta läpi siis meni, että hujahti eikä esitystä lepäämään jätetty. Oppositiolla oli ollut oma esityksensä, jonka mukaan suomalaisten ei sopinut omin päin asiasta päättää, vaan se olisi tehtävä läheisessä yhteistyössä emämaan kanssa.

Tuollaisesta yhteistyöstähän senaatti oli kieltäytynyt, eikä se koskaan hyväksynyt matruusi Pavel Šiškoa (nimestä päätellen ukrainalainen) Suomen kenraalikuvernööriksi, vaikka tämä yritti sitä asemaa tavoitella. Bolševistisen ylivallan tunnustaminen nyt ei vain kerta kaikkiaan sopinut porvarilliselle maalle, mitä tuskin kukaan osasi ihmetelläkään.

Sosialidemokraatit sitten ryhtyivät puolestaan tuohon kaipaamaansa läheiseen yhteistyöhön emämaan, nyt jo entiseksi emämaaksi julistetun Venäjän kanssa. Aseita saatiin valtava määrä, aina tykkeihin ja lentokoneisiin saakka ja voitto näytti varmalta.

Köpelöstihän siinä sitten kävi ja syystä todettiinkin sitten SKP:n julistuksessa 30.11.1939, että Suomen vallankumous jäi vuonna 1918 kesken siksi, ettei puna-armeija ollut kyllin vahva sitä takaamaan. Nyt se sen sijaan oli, eikä vallankumouksen voittoa voisi estää mikään.

Mutta ihmeitä tapahtuu historiassa, vaikka ne harvinaisia ovatkin ja talvisota oli yksi sellainen tapaus.

Ei muuten kannata unohtaa, että myös Mannerheim talvisodan ensimmäisessä päiväkäskyssään julisti, ettei tämä sota ollut ”mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja sen loppunäytös”. Tämä oli jo bravadoa ja hän meni muutenkin hyvin vaaralliselle alueelle. Sotiemme aikana ei tämän jälkeen enää koskaan vedottu vuoden 1918 Vapaussodan muistoihin.

Kansa oli nyt yhtenäinen ainakin niin suuressa määrin kuin sopi toivoa ja sikäli kuin noita kommunistiänkyröitä oli ja ne kyllä tiedettiin, he pitivät nyt viisaimpana pitää suunsa kiinni, vaikka mieli olisi tehnytkin ihannevaltioon, jossa toteutetun suomalaisten kansanmurhan meikäläinen aatteen mies ilman muuta ymmärsi parjaukseksi.

Vaikeasta alusta huolimatta Suomi oli kuin olikin sitten vuonna 1918 itsenäinen ja sellaiseksi jäi myös toisen maailmansodan päätyttyä, ”uusien vapaussotien” jälkeen. Sitä ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Kyllä sen vuoksi moni kynsi kylmeni ja tulos olisi voinut olla aivan toinen.

Tuo vuoden 1917 äänestys, jonka tulos siis oli 100-88 ei sellaisenaan, nimellisesti, ollut kiista itsenäisyyden ja riippuvuuden kannattajien välillä. Asiallisesti se kyllä sitä oli ja se ymmärrettiin yhtä hyvin kuin sitten talvisodan aikana sekin, että se ”Suomen kansanvaltainen tasavalta”, jota Otto Ville Kuusinen johti ja jolle lahjotettiin koko karjalankielinen Itä-Karjala, olisi itsenäinen vain nimellisesti.

Samalla ymmärrettiin myös, että se joukkomurha, jota Itä-Karjalassa oli suoritettu välittömästi ennen sotaa, tulisi tuossa uudessa tasavallassa varmasti jatkumaan entistä kiihkeämpänä. Eipä asiaa erityisesti edes salattu.

Tämä on syytä muistaa, kun taistelijoiden motivaatiota yritetään ymmärtää. Kesken jääneen vapaussodan tilit eivät olleet vielä tasan, vaan sen aloittaja oli kärsinyt paljon enemmän ja janosi kostoa.

Suomi olisi voinut jo vuonna 1918 tai viimeistään 1920-luvun alussa olla osa Venäjää lyhyen itsenäisyyden jälkeen, ellei Saksa olisi pakottanut bolševikkeja Brest-Litovskin sopimukseen, jossa tämäkin asia ratkaistiin. Toki sillä oli asiassa omat intressinsä ja palkankin se halusi, vaikka puhuminen Suomesta Saksan ”alusmaana” on pelkkää sanamagiaa.

Kuten Paasikivi totesi, joka tapauksessa Saksasta aina selvittäisiin. Lenin-setä ja hänen seuraajansa olivat Suomen kannalta toisenlaista porukkaa.

Kuten tunnettua, Suomen itsenäisyyttä juhlittiin aluksi Vapaussodan symbolisena päättymispäivänä 16.5. Kun presidentti Ståhlberg runnoi juhlat tapahtumaan tuon 6.12.1917 pidetyn riitaisen äänestyksen päivänä, hän edusti linjaa, jota ei suuri osa maamme väestöä voinut lainkaan sietää. Sodassa oli sentään annettu, jos otettukin suuri määrä ihmisuhreja. Johan niiden veri huusi maasta.

Mutta talvisodan aikana ymmärrettiin, että menneet on kuitattava menneiksi ja Vapaussodan päivää lakattava pitämästä armeijan lippujuhlapäivänä. Vapaussotahan hoidettiin loppuun koko kansan tuella ja sen tuen säilyttäminen oli maalle elinkysymys.

Toki me itsenäisyyspäivänä yhä uudelleen palaamme talvisotaan ja erityisesti jatkosotaan. Sen sijaan vuoden 1918 sota jää silloin vaille huomiota, mikä asiallisesti on kyllä väärin. Olisi joka tapauksessa yhä kiusallista muistuttaa maan suurinta puoluetta sen rikollisesta menneisyydestä ja yhtä ikävää on muistella niitä lahtauksia, joita silloisessa kiihkossa tehtiin.

Katsottakoon siis vain ”Tuntematonta sotilasta” ja luettakoon yhä uudelleen sen viimeistä sivua, jonka viittaamia asioita tuskin koskaan näkee käsiteltävän.

Oleellista ei ollut, mitä aurinko oli muka sanovinaan tai edes se, että nuo henkiin jääneet miehet olivat hyvin vaikuttavia hahmoja juuri olemalla kaiken jälkeenkin ”aika velikultia”. Oleellista oli taas kerran itsenäisyyden säilyttäminen.

Asia oli tietenkin kehystetty jo kolmen suuren välisissä neuvotteluissa ja viime kädessä se ratkaistiin Iosif Vissarionovitšin työhuoneessa. Silti kaikki olisi mennyt toisin, jos rintamalla ei olisi ollut miehiä vaan pelkkiä housuja, hameista nyt puhumatta.

Tänään aion illemmalla nauttia fingerporillisen Marskin ryyppyä. Tykkään siitä ja otan sitä lähes viikoittain myös lounaalla Suomalaisella klubilla.