Ihminen, se kuulostaa ylpeältä! (M. Gorki)

 

Mitä on olla ihminen? Eräitä ontologian peruskysymyksiä

 

Ihmisyyden ontologiasta olen silloin tällöin kirjoittanutkin (ks. esim. Vihavainen: Haun tekoäly tulokset). Yleisestihän tunnustamme kaikki olevamme jonkinlaisia eläimiä, lähinnä apinoita (ks. Vihavainen: Haun alaston apina tulokset ). Itse odotankin jännityksellä, milloin apinoista syntyy jotakin uutta ja korkeampaa. Tämä tapaus ihminen taisi olla eräs evoluution umpiperä.

Ihmisyydelle joka tapauksessa on asetettu kriteereitä, joiden avulla voidaan tehdä selkeä hajurako esimerkiksi juuri apinoihin, näiden ylivertaisista kyvyistä (pelisilmä!) huolimatta. Myös tekoälystä tekee mieli erottautua. Tällaisia erottavia tekijäitä sanotaan yleensä olevan kolme: järki, tahto ja omatunto.

Niitä on vain ihmisellä, mutta mielestäni on selvää, etteivät kyseessä ole ihmisyyden välttämättömät ehdot, sillä näkeehän sokea reettakin, ettei noita ominaisuuksia ole monellakaan kansaamme edustavalla ja maatamme hallitsevalla poliitikoilla.

Ehkä meidän pitäisikin lakata kutsumasta homo-nimistä lajia ihmiseksi ja puhua sen sijaan vain hominideista. Jotkut ovat enemmän apinoita (mikä ihailtava ja kyvykäs laji!) kuin toiset ja jotkut taas pystyvät kilpailemaan ihan mielekkäästi jopa tekoälyn kanssa vaikkapa shakinpeluussa.

Tsaarin Venäjällä, jossa todelle merkitykselliset asiat kuuluivat aina ns. virallisiin ja viime kädessä hallitsijan päätettäviin, katsottiin, että ihmisyyteen kuului kolme välttämätöntä komponenttia: sielu, ruumis ja dokumentti.

Dokumentittomat (”paperittomat”) oliot eivät siis kelvanneet joukkoon. Kiinnostava kysymys kuitenkin oli, kelpasiko ihmiseksi sellainen, joka eli elämäänsä vain dokumenteissa, mutta ei omistanut enempää sielua kuin ruumista.

Kuuluisa pelkästään paperilla olemassa ollut hahmo oli Kozma Prutkov, joka kuollessaan jätti maailmaan vain mustetahran. Kuitenkin hänen ajatelmansa maailman olemuksesta ovat ikituoreita.

Erikoisempi tapaus oli kuitenkin muuan Kiže, upseeri, joka eteni urallaan nopeasti ja oli jo vähällä päästä everstiksi. Ehkä hänestä olisi voinut eläkkeelle siirtyessä tulla myös kenraalimajuri? Sehän olisi ollut normaalia.

Keisari Paavalille oli armeija lähinnä sydäntä ja hän piti kunnia-asianaan muistaa kaikkien upseeriensa nimet, tai ainakin mahdollisimman monet. Myös ylennykset tapahtuivat aina hänen kaikkeinkorkeimmalla määräyksellään.

Kerran ylennettävien luettelossa kirjuri kirjoitti suureen matrikkeliin uutta kappaletta, joka liittyi luutnanteiksi ylennettäviin: ”luutnanteiksi”( vporutšiki že). Tämän jälkeen piti seurata luettelo ylennettävistä. Sivu loppui parahiksi sanaan ”luutnanteiksi” porutšiki.

Kirjuri jatkoi seuraavalle sivulle ja kirjoitti ajan tavan mukaan myös sinne edellisen sivun viimeisen tavun ”ki”. Tämän jälkeen seurasi partikkeli ”že”, joka tarkoittaa tässä yhteydesssä ”taas”, ”puolestaan”. Tarkoitettiin siis, että luutnanteiksi puolestaan ylennetään seuraavat henkilöt. Sen jälkeen seurasi nimilista.

Koska sivun ensimmäiseksi tavuksi tuli edelliseltä sivulta periytyvä ”ki” ja sen jälkeen seurasi tavu že, tapahtui niin, että sivun ensimmäisenä sanana esiintyi kirjainyhdistelmä ”kiže”. Koreasti kirjoitetussa tekstissä näytti siis olevan listan kärjessä nuori ja etevä upseeri, luutnantiksi nyt ylenevä Kiže.

Keisari tietenkin allekirjoitti listan muitta mutkitta ja luutnantti Kiže oli näin syntynyt. Sitä, että kyseisellä henkilöllä oli vain vajavainen olemassaolo, ei kukaan tohtinut keisarille sanoa. Palkkakin juoksi ja vodkaa saatiin rykmentin upseerien sammioon.

 Venäläisen ihmisenhän otaksuttiin tuohon aikaan koostuvan kolmesta osasta, jotka olivat sielu, ruumis ja dokumentti. Nyt oli vain kolmas elementti olemassa, mutta ottaen huomioon keisarin tavattoman arvovallan, ei tätäkään seikkaa voinut pitää vähäpätöisenä eikä olemassaoloa käynyt oikein kiistäminenkään.  

Ajatus keisarin erehdyksestä olisi ollut herjaava ja hänen erehdyttämisensä olisi ollut rikoksista kauheimpia.

Niinpä Kiže eteni säädetyssä järjestyksessä alikapteeniksi ja sitten kapteeniksi. Huhun mukaan hänestä olisi nuhteettoman palveluksensa ansiosta muutamassa vuodessa tullut peräti eversti ja hän olisi saanut oman rykmentin.

Tässä vaiheessa oli upseerien kuitenkin jo esittäydyttävä keisarille henkilökohtaisesti. Keisarin kansliassa alkoi kuumeinen hyörintä ja pelko levisi kaikkiin arvoluokkiin. Kiže oli tuhottava, etteivät muut tuhoutuisi.

Mallikelpoisen ja nuhteettoman upseerin rykmenttiä oli valistettava asiasta ja äärimmäisessä salaisuudessa toimitettiin virtuaaliset hautajaiset, jotka kirjattiin kaikkiin tarpeellisiin paikkoihin. Niinpä voitiin, keisarin allekirjoittaessa uutta ylennettävien luetteloa, surulla todeta, ettei Kiže voinut saapua keisarin vastaanotolle, koska hän oli läheistensä ja koko rykmentin suureksi suruksi tapaturmaisesti kuollut.

”Sääli”, sanoi keisari karun lapidaariseen tapaansa. ”Hän oli hyvä upseeri”.

Koska Kiželtä puuttuivat ruumis ja sielu ei hänen traaginen tuhoutumisensa herätä kansliamaailman ulkopuolella todellista myötätuntoa. Hän oli kuitenkin tavallaan olemassa, eikä hän ole yksittäistapaus enempää Venäjällä kuin muuallakaan.

Vaaliluetteloissa, valtionapua nauttivien yhdistysten jäsenluetteloissa Suomen Akatemian huippuyksiköissä ja monessa muussakin paikassa on aina ollut ja on ihmisiä, jotka ovat Kižen kaltaisia.

Runeberg totesi Klingsporista, että tämän ”sankarura oli komissariati” ja ettei tätä todellisuudessa koskaan kiinnostanut kunnia, vaan ”vati”. Lääketieteellisenä ihmeenä hänellä ”kaks ol’ leukaa, yksi ol’ silmä, sydäntä vain puolikas”.

Byrokratian logiikan mukaisesti hän joka tapauksessa täytti miehen mitat eikä ollut pelkkä univormu. Hänen todettiin kunnostautuneen sotilaana ja siksi hän pääsi johtamaan koko Suomen puolustusta vuonna 1808.

 Tässä toimessa hänen merkittävimmät päätöksensä melko yllätyksettömästi sitten liittyivät sinänsä tärkeään leipomiseen, joka kuitenkin määrättiin tapahtumaan sotilaallisesti varsin tolkuttomalla hetkellä.

Jossakin mielessä Klingsporia voi ehkä pitää Kižen arvollisena kollegana. On todennäköistä ja jopa varmaa, että myös tulevana itsenäisyyspäivänä kunniamerkin saa monta henkilöä yhtä pätevin perustein.

 

Sankarin muisto

 

Luutnantti ja hänen siltansa

 

Moni muistaa vielä, että yksi Pietarin komeimmista silloista oli nimetty erään luutnantin, Pjotr Petrovitš Schmidtin mukaan.

Alun perin vuonna 1850 rakennettu silta, sen ajan tekniikan ihme, oli nimetty keisari Nikolai I:n kunniaksi, mutta vuonna 1918 saanut uuden nimensä, joka vasta vuonna 2007 muutettiin Neitsyt Marian ilmestyksen sillaksi (Blagoveštšenski). Taantumukselliselle Nikolaille ei tuolloin kai haluttu antaa kunnianpalautusta. Nyt saattaisi käydä aivan toisin.

Minuun teki aina suuren vaikutuksen se, että pahaiselle luutnantille oli nimetty tuollainen kolossi, jollaisen saamisesta omiin nimiinsä tuskin kukaan amiraalikaan tosissaan haaveili. Tuollaisia siltoja nimettiin keisareille ja pyhimyksille.

Venäläis-ranskalaisen uuden ystävyyden kunniaksi on Pariisissa yhä Aleksanteri III:n silta. Se oli aivan huikea kunnianosoitus, jonka saksalaiset panivat varmasti tarkoin merkille.

Palataksemme Schmidtiin, se muistettiin yleisesti, että kyseinen luutnantti oli johtanut matruusikapinaa Mustanmeren laivastossa vuonna 1905 ja sitten teloitettu. Kapinalla oli hyvin suurelliset tavoitteet ja luutnantti esitti ne mahtavasti keisarille lähettämässään kirjeessä. Vain yksi sivurooli asiassa oli panssarilaiva ”Potjomkinin” kapinaan osallistuneiden matruusien vapauttamisella.

Kapina oli alusta loppuun tuomittu epäonnistumaan, vaikka saikin useiden laivojen miehistöt puolelleen. Se oli suunnilleen yhtä epätoivoinen kuin seuraavana vuonna tapahtunut Viaporin kapina, mutta molempiahan voi halutessaan pitää esimerkkeinä epätoivoisesta sankarillisuudesta, joka ansaitsee kaiken kunnioituksen.

Joka tapauksessa luutnantti Schmidt oli varsin epätodennäköinen sankari sikäli, että hän oli upseeri ja kuului aatelissukuun molempien vanhempien puolelta. Isä oli myös meriupseeri ja nousi kontra-amiraaliksi, sedästä tuli amiraali. Suku oli molemmin puolin saksalaista.

Itse Pjotr Petrovitš ei enää ollut upseerinvirassa ryhtyessään kapinan johtajaksi. Hänet oli eri syistä erotettu virasta parikin kertaa eri syistä, mutta Japanin-sodan alkaessa otettu taas reservistä aktiivipalvelukseen. Hän lähti kohti Tsušimaa erään huoltolaivan päällikkönä, mutta jäi jo matkalla pois kyydistä.

Schmidtin ura oli kirjava ja epätavallinen jo ennen vuotta 1905. Hän herätti kollegoissa pahennusta menemällä naimisiin prostituoidun kanssa ja tuhlattuaan laivan kassan hummailuun. Hänet pelasti silloin rikkaan sukulaisen maksama korvaus. Hänet myös alennettiin arvossa.

Schmidt oli useaan otteeseen hoidossa mielisairauden (skitsoftrenia, suuruudenhulluus) takia ja ainakin erään tiedon mukaan hän oli myös vastuussa laivan ajamisesta karille Tanskan salmissa.  Hänellä kyllä riitti seikkailunhakua ja hän yritti muun muassa lentää kuumailmapallolla, mikä tosin epäonnistui.

Upseerien joukossa luutnatti oli ilmeinen musta lammas tai, kuten Venäjällä sanotaan, valkoinen varis. Oliko hänellä arvovaltaa matruusien keskuudessa, en mene sanomaan, joka tapauksessa hän tiettävästi oli ainoa perustamasna ”kansan meriupseeritystävät”-nimisen yhdistyksen jäsen ja tottuneena käskemään saattoi saada monet tottelemaan.

Poliittisesti Schimdt ei tietenkään ollut mikään bolševikki, jollaisista harva oli vielä kuullutkaan. Vallankumouksellisena häntä pidettiin lähinnä SR:nä, mutta on myös väitetty hänen olleen perustuslaillisen monarkian kannattaja. Jälkimaineen kannalta oli epäilemättä oleellista ryhtyminen aseelliseen kapinaan, jossa kuoli ihmisiä.

Mustan meren laivaston kapina kukistettiin muutamassa tunnissa, mutta ei ilman uhreja. Uhreja oli vaatinut jo Schmidtin johtama rynnäkkö poliisiasemalle kaikkien vangittujen vapauttamiseksi (ei vain poliittisten). Se vaati kahdeksan ihmisen hengen.

Kuten tunnettua, ihmisuhrit synnyttävät aina kansanjoukkojen keskuudessa suuria intohimoja: kas tässä sitä on jotakin elämää suurempaa! Se mahtaa ansaita vielä lisääkin uhreja ja uhrauksia! Eiväthän marttyyrit saa kuolla turhaan.

Scmidtin muistoa kunnioitettiin jälkeenpäin aivan tavattomille huomionosoituksilla. Hänelle nimetty kotimuseo lienee vieläkin olemassa, samoin kuin kymmenet hänen muistokseen nimetyt kadut ja instituutiot, patsaita ja pystejäkin riittää.

Kestävimmän muistomerkin luutnantti taisi sentään saada kirjallisuudessa. Ilfin ja Petrovin hulvattomassa pikareskiromaanissa ”Kaksitoista tuolia” esiintyvät ”luutnantti Schmidtin pojat”, jotka pyytävät pientä uhrausta suuren isänsä muiston kunniaksi.

Tuollaisia ”poikia” kuului olleen liikkeellä peräti kolmekymmentä kappaletta ja vielä kolme tytärtä lisäksi. Ihan oikeastikin Schmidtin rakastajatar anoi neuvostovallalta eläkettä ”Luutnantti Schmidtin läheisimpänä naisena” ja myös sai sen. Hän kuoli vasta vuonna 1961.

Nykyiset venäläiset lähteet, kuten wikipedia, ovat aika armottomia kelpo luutnantille ja saattaa olla, että katujen ja tehtaiden nimiäkin on vaihdettu. Kuitenkin kyseessä oli sankari, joka todellisten sankarien tavoin osoitti täyttä piittaamattomuutta omasta kohtalostaan ja eli ainakin jossakin vaiheessa vain aattensa puolesta.

Sankarien maine on kuitenkin usein hyvin tiukasti sidoksissa aikakauteen ja jopa hetkeen. Nykyään harvoin nostetaan korkealle kansalaissotamme ajan sankareita, jotka saattoivat olla mieskohtaisesti hyvinkin kunnioituksen arvoisia. Joskus sankarista tulee yksinkertaisesti roisto.

Sellainen kohtalo oli Volynian rykmentin vääpeli Kirpitšnikovilla, joka ensimmäisenä ampui upseerinsa Helmikuun vallankumouksen alkaessa vuonna 1917 (ks. Vihavainen: Haun kirpitšnikov tulokset ).

Luutnantti Schmidtin kunnia ja maine ovat olleet kestävämpiä, mutta näyttää siltä, että ne  eivät ole vaskea ikuisempia, vaan ovat yhtä huteralla pohjalla kuin muukin bolševikkivallan ajan sankarien palvonta usein on.

Nyky-Venäjän luulisi jo oppineen jotakin historiankirjoituksen historiasta, mutta eipä se siltä näytä. Kun ihmisiä taas uhrataan hekatombeittain, nousee ja nostetaan pinnalle yhä uusia sankareita, joiden kunniaksi luodaan kultti.

Silloin on tapana muistaa asioita valikoivasti, kuten Schmidtin kohdalla tehtiin. Ei hän toki ainoa lajissaan ole. Pidän selvänä, että samaa tapahtuu kaikissa maissa.

Toivottavasti tämä Venäjän nykyinen sankaritehtailu nyt ainakin saadaan pian loppumaan ja voidaan taas alkaa opiskella normaalia, kriittistä ajattelua, myös ns. sotasankarien kohdalla. Pelkään kyllä, että sellainen vie aikansa. Ihmisten tappaminen kun nyt vain on elämää suurempi asia.

Barcelonan oopperan tienoilta

 

Espanjalainen triangeli

 

Ignacio Agustí, Mariona. Suomentanut Maija Westerlund. WSOY 1961, 324 s.

 

Ignacio Agustí (1913-1974) oli kotimaassaan suhteellisen kuuluisa espanjalainen kirjailija. Wikipediassa häntä koskeva artikkeli on espanjan lisäksi katalaaniksi, esperantoksi, galegoksi italiaksi, puolaksi, sloveeniksi ja tšekiksi. Englanniksi tai saksaksi sitä ei ole, eikä tietenkään suomeksi.

Kielivalikoima on sinänsä kiinnostava, kuten myös se, ettei kukaan ole esimerkiksi viitsinyt koneella käännättää jotakin varianttia englanniksi. Kaikki versiothan ovat yleensä erilaisia, joskin käännöksiäkin ja nimenomaa englannista tai sen kautta näyttäisi tuossa hakemistossa paljon olevan.

Voinemme siis lähteä siitä, ettei Ignacio ollut varsinainen kulttikirjailija ainakaan kotimaansa ulkopuolella. Siellä sen sijaan erityisesti tämä käsillä olevan kirja, Marion (Mariona Rebull, 1943) näyttää koetun varsin merkittävänä ja siitä on oma wikipedia-artikkelinsakin. se on myös englanniksi.

Kyseessä on lähihistoriaan, 1800-luvun loppupuolelle sijoittuva roimaani, joka tapahtuu lähinnä Barcelonassa ja päättyy tunnettuun anarkistien attentaattiin, pommiräjähdykseen Barcelonan oopperassa vuonna 1893. Silloin kaksikymmentä ihmistä kuoli ja monet loukkaantuivat.

Väkivaltainen anarkismi oli muuan tuon ajan, sanoisiko, muoti-ilmiöistä Välimeren maailmassa, kuten se oli jo jonkin verran aiemmin ollut Venäjällä, jossa uusi huippu koettiin 1900-luvun alussa.

Anarkistiryhmien tarkoituksena näyttäisi olleen luoda pelon ilmapiiriä ja jollakin sekavalla logiikalla edesauttaa ihanneyhteiskunnan toteutumista. Terrorismi sai aikaan ainakin Venäjällä ennen muuta liberaalien uudistusten peruuntumisen.

Anarkistien aatemaailma toki oli usein herttaisen rakkausvoittoista, mikä ilmenee vaikkapa seuraavasta laulusta, jonka voi kai tarvittaessa käännättää koneella: Bing-videot ; myös Vihavainen: Haun lugano tulokset .

Mutta, muistakaamme, sellaistahan se oli bolševikkienkin oppi. Lenin tokaisi ”Valtiossa ja vallankumouksessa”, että heillä oli sama päämäärä anarkistien kanssa, valtion hävittäminen. Vain keinot olivat toiset.

No, tässä kirjassa ei anarkismiin sinänsä juuri puututa. Se ilmenee vain teollisuusmiesten uhkailuna. Yksi päähenkilö on näet alemmista kansanluokista lähtenyt nousukas, joka perustaa menestyvän kutomotehtaan ja pääsee siten ”piireihin”, joissa hänet havaitaan kelvolliseksi myös naimaan avnhan aristokraatin tytär, Mariona. Tässä mainittakoon ohimennen, että ”naimisella” tarkoitettiin suomen kielessä vain ja ainoastaan avioliiton solmimista vielä 1900-luvun alussa. ”Halaamiset” olivat sitten erikseen.

Mariona elää vuosisadan lopun Kataloniassa etuoikeutettua elämää. Häntä pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja tekee kaiken tahtonsa mukaan. Mutta kun yksi asia on huonosti, on koko onnellisuus mennyttä: oikeasti hän huomaakin lempivänsä teollisuusmiehen entistä koulukaveria, joka sitä paitsi on oikea aristokraatti.

Uutta ”Nukkekodin” Nooraa sankarittaresta ei itse asiassa tule, vaikka hän jo henkisesti on valmis hylkäämään kaiken ja syöksymään rakkauden perässä minne tahansa. Oikeata romantiikkaa siis ja olisiko jotakin edistyksellistäkin.

Intohimothan siinä sitten leiskuvat, vaikka fyysinen lähentyminen jää yleensä oopperan aition mahdollistamiin rajoihin, mutta onhan tuossa kaikessa jo ihmishenkikin vaakalaudalla, onko enemmänkin? Kauhea totuus tunkee esille.

Itse lemmentarinasta ei sen enempää, luultavasti se on ollut lukijoista kiinnostava. Minusta kiinnostavampia ovat melko seikkaperäiset kuvaukset tuon ajan Espanjasta, kansan ja herrasväen tavoista, eri seutujen (erityisesti Andalusia) erikoispiirteistä ja muusta semmoisesta.

Papiston, viinin ja juhlien rooli tuon ajan yhteiskunnassa ei tietenkään kuulunut kirjoittajan omaan kokemuspiiriin, vaikka onkin luultavaa, ettei muutos siellä ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa yhtä suuri kuin Suomessa. Suurta murrosta edustivat joka tapauksessa jo kutomotehtaat ja jopa itse oopperakin.

Paitsi rakkausdraama, kirja on myös kertomus Katalonian modernisaation alkutaipaleesta, vaikka ei esitäkään kehitystarinaa, vaan ainoastaan muutaman vuoden mittaisen laatukuvan.

.

HP

 

Hevonpeetä ja muuta

 

Varsinaisen valehtelemisen sijasta turvaudutaan nykyään usein erilaiseen harhaanjohtamiseen. Tilastot ovat siihen hyvä keino ja joskus 1960-luvulla tentin aiheesta lienen kirjankin, jonka nimenä oli ”Miten tilastoilla valehdellaan”. Muistan tekijänkin, Darrell Huff.

Itse kirja oli aika vaatimaton ja voisi kuvitella, että sen perusideat olisi jokaisen ylioppilaan tai ainakin maisterin tunnettava, ammattikirjoittajista nyt puhumatta..

Näin ei ole. Kaikkialla ja kaikilla tasoilla näkee tilastoja esitettävän aivan harhaanjohtavilla tavoilla ja konstit siihen ovat yksinkertaisia, simppeleimmillään graafisissa esityksissä, joissa esimerkiksi kuvataan vertailtavia aineistoja erikokoisilla esineidenkuvilla. Mutta ei siitä enempää, ei tässä voi mitään kurssia ruveta pitämään.

Totuus sinänsä on vaikea kysymys ja ymmärrän hyvin Pontius Pilatuksen kysymyksen Jeesukselle. Maaherra oli arvattavasti saanut filosofista koulutusta sen verran, että uskoi tietävänsä, ettei totuutta olekaan. Hänellä olisi ollut journalistin valmiudet nykyäänkin.

”Totuus” on syytä erottaa väitteiden ns. totuudesta tai epätotuudesta. ”Totuudesta” sanan syvimmässä merkityksessä ja mahdollisuuksistamme sen haltuunottoon on syytä kirjoittaa oma traktaattinsa, jos tarpeen.

 Tässä kiinnostaa nyt tuo arkipäivän vaatimaton kysymys, ero toden puhumisen ja valehtelun välillä ihan arkisessa mielessä, eli siten kuin se ymmärretään lastentarhassa, tuomioistuimessa tai jossakin muussa vastaavassa paikassa, vaikkapa perheen aamiaispöydässä.

Kun joku puhuu niin totta kuin osaa, häntä voidaan pitää todenpuhujana, vaikka hän itse asiassa ei onnistuisikaan paljastamaan sellaista osaa totuudesta, joka on häneltä jostakin syystä salattua ja antaisi asioista aivan yksipuolisen kuvan.

Valehtelija sen sijaan saattaa suoltaa hyvinkin paljon tosia lauseita ja niiden taakse tarkoin kätkeä keskeisen asian, jonka jostakin syystä haluaa salata. Syyt voivat olla moninaiset: ehkäpä hän on rikollinen tai suuri patriootti, ehkäpä vaikka edistyksellinen henkilö, joka haluaa olla osaltaan maailmaa pelastamassa ja parantamasa.

Toden puhujaa on usein halveksittu mutta myös arvostettu. Herodotos kertoo, että hänen selvästikin arvostamansa persialaiset opettivat lapsilleen kolme asiaa, joissa yksi oli toden puhuminen.

Kuten jokainen tietää, sekin on problemaattinen asia. Se, joka aina menee möläyttämään totuuksia missä tahansa, tekee usein karhunpalveluksen niin itselleen kuin muille, vaikka totuuden tietäminen ja kunnioittaminen onkin hyvä asia.

Tyrannille totuuden sanominen on yleensä vaarallista. Antiikin aikana keksittiin Aisopoksen kieli, ja puhuttiin vertauksin ja tunnuskuvin. Kolmedioissa totuus kätkettiin naurun taakse -verum dicere ridens.

Huomasin jo tästäkin aiheesat kirjottaneeni parikin kertaa (esim. Vihavainen: Haun suoraa puhetta tulokset ).  Liitän tähän yhden vanhan blogin viimekertaisen jatkoksi. Lisää löytyy hakutoiminnalla:

 

lauantai 16. tammikuuta 2016

Bullshit ja valhe

 

Bullshit,  informaatiosota ja journalismi

 

Sodankäynnin näkökulmasta valhe, harhaannuttaminen on keskeinen keino. Jo antiikin auktorit tekevät tämän täysin selväksi. Totuus toki viime kädessä määrää kaikkien asioiden reunaehdot eikä tavoitteena olevaa voittoa voi saavuttaa luottamalla vääriin tietoihin tai julistamalla tappio voitoksi, mutta silti. Keinona yli muiden on valhe.

Sota elää valheesta, joka on sen ytimessä. Voitto esitetään aina ja tinkimättä oikeuden ja totuuden voittona, mutta sen saavuttamista valheella ei historiassa ole kainosteltu. Mannerheimin, poikkeusihmisen tunnus Candida pro causa ense candido oli tässä suhteessa aika erikoinen. Se sopi hyvin valkoisen armeijan ylipäällikölle (candidus=hohtavan valkoinen), mutta jotenkin siinäkin, vuonna 1922 omaksutussa tunnuksessa tuntuisi tuoksahtavan demonstraatio ja se vaikuttaa ennakkovastaukselta mahdollisiin kysymyksiin.

Toki kuninkaat ovat kautta aikojen, paitsi käyttäneet häpeilemättä alhaisia keinoja sodissa, myös joskus valehdelleet itse voitonkin ja laulattaneet Te Deumia myös suurten tappioiden kunniaksi, mutta ei se asiaa, eli voiton tai tappion merkitystä totuuden hetkenä muuksi muuta. Vihollisen menestystä ei voi pitkän päälle selittää pois eikä omia tappioita salata. Toki sodan onni, fortuna belli, on oikullinen ja epäreilukin jumalatar.

Ennen totuuden hetkeä voi asioita kuitenkin aina yrittää edistää myös valheen keinoin ja toivoa menestyvänsä mahdollisimman pitkään. Joskus onnenkantamoinen voi päästää pälkähästä uhkapelurin, kuten Pietari III:n tulo näyttämölle pelasti Preussin Fredrikin, jolle tämän ansiosta jäi kuolematon maine. Hitler odotti viimeiseen asti kokevansa tuon Hohenzollernien hallitsijahuoneen ihmeen toistuvan kohdallaan, mutta der brave Gefreiter joutui pettymään katkerasti.

Vastuuttomuudestakin saatetaan historiassa palkita, mikäli onni sattuu suosimaan rohkeaa, kuten hänellä sananparren mukaan on oikeus toivoa. Kleiohan on syystä tai syyttä rinnastettu ammattikuntaan, jonka olemassaolo yleensä tunnustetaan tarpeelliseksi, mutta jonka maine on siitä huolimatta ollut kyseenalainen. Onko historia sittenkään vain totuuden ja rehellisyyden koetinkivi, kuten Thomas Carlyle ja häntä seuraten Egon Friedell ovat otaksuneet?

Kysymys totuuden arvosta on kolmannella vuosituhannella tullut erityisen aktuelliksi siitä syystä, että postmoderni nihilismi on suhtautunut koko asiaan yhtä ivallisen alentuvasti kuin Lenin aikoinaan. Itse asiassa postmoderni näkökulma on vielä hävittävämpi ja hävyttömämpi, sillä Leninillä myös totuus oli periaatteellisella tasolla yhtä suuressa kunniassa kuin oikeus, vapaus ja muut perinteiset arvot. Käytännössä toki kaikkia niitä poljettiin täysin häikäilemättä, mutta se kuului dialektiikkaan. Postmodernistille jo itse totuus on vain absurdi flatus vocis, purkautuvan ilman ääni.

Joskus kauan sitten kuului hyviin tapoihin kauhistella englantilaista sanontaa, joka juontaa juurensa 1800-luvun alun maljapuheeseen: “Our Country! In her intercourse with foreign nations may she always be in the right; but right or wrong, our country!”

Tähän asenteeseen on, varmaan syystäkin, liitetty moraalisesti epäilyttävää jesuitismia. Se on kuitenkin yhtä kaukana nykyaikaisesta nihilismistä kuin yö päivästä eikä edes sijaitse aamun ja illan harmaalla alueella. Toive siitä, että oman maan asia ja käytös olisi oikeudenmukaista todistaa ylevästä asenteesta. Maljapuheen jälkimmäinen osa saattaisi, tilanteesta riippuen, myös liittyä mielipahaan, joka syntyisi, mikäli isänmaa olisikin rikkonut oikeutta ja totuutta vastaan. Toki maljapuheiden retoriikka sijoittuu omaan genreensä ja kuuluu nauttia suolahippusen kera.

Nyt, kuin taas olemme saaneet tähän maailmaan informaatiosodan, olemme jälleen oppineet arvioimaan eri osapuolten sanomaa tietyllä varovaisuudella. Vanha kehotus nauttia sanoma suolahiukkasen kera, cum grano salis, ei enää vie mihinkään. On varauduttava totaaliseen, törkeään valheeseen, jossa ei ole totta kuin siteeksi, jos sitäkään.

Hämmästyimme säikähtäin, kun päivänä muutamana saimme lukea venäläisten lehtien, jopa hallitusta lähellä olevien, kirjoittavan mielettömyyksiä lasten kohtelusta Suomessa. Tällaista roskaa ei kukaan kuvitellut joutuvansa näkemään. Kaikelle on kuitenkin oma yleisönsä ja koska myös älykääpiöiden joukko on taaja ja säikkymätön, tarjotaan sillekin näissä kesteissä omat annoksensa. Se vain kuuluu asiaan.

Asia liittyi kampanjaan eli sotaretkeen tai sellaista simuloiviin manöövereihin ja sodissahan totuudella on aina ollut vain välinearvo. Kuten sanottu, valhe on se, mikä sodassa on arvokas ja aseista olennaisin. Asia ei rajoitu joihinkin puolihulluihin dosentteihin.

On asiaan kuuluvaa, että internetin pöhinää nimenomaan valtioiden välisten suhteiden kannalta on nyt meilläkin tarkasteltu myös sotanäkökulmasta, informaatiosotana, johon on soviteltu niitä vihollisen kukistamisen doktriineja, joita älykäs hyökkääjä voisi käyttää. Ongelmana on se, ettei suunnitelmallisuudesta, saati suuresta strategiasta ole kuin epäsuoria todisteita, lähinnä vihjeitä, jotka nekin liittyvät yksittäisiin asioihin, ei kokonaisuuteen. Toki voi yrittää tunkea kaiken samaan kaavaan Prokrusteen metodein, mutta siitä kärsii uskottavuus. Siinä menevät tosi ja valhe iloisesti sekaisin eikä niiden erottamiseen toisistaan ole keinoa.

Lisäksi herää liuta kysymyksiä. Jos, kuten muuankin opus julistaa, informaatiosota on käynnissä Venäjän suunnalta, ei sellainen koskaan voine olla yksipuolinen tilanne. Sodassa olisi äärimmäisen naiivia odottaa, että jompikumpi osapuoli kieltäytyisi käyttämästä keinoja, joita toinen käyttää, elleivät ne nyt sitten ole yhtä tökeröitä ja itseään vastaan toimivia kuin mainittu lapsikampanja. Talvisodassa toki tapahtui, että suomalaiset levittivät itse eteenpäin venäläisten tökeröä propagandaa, joka nostatti kansassa raivoa.

Eiköhän siis liene kohtuullista odottaa, että oma puoli, mikäli se todella on havainnut informaatiosodan olevan todellisuutta, järjestää esimerkiksi viime sodassa käytetyn SAT-VIA-järjestelmän tyyppistä toimintaa, jonka avulla sekä puolustus että hyökkäys ovat mahdollisia.

Jatkosodassa, kun taistelimme yksin, jouduimme puolustautumaan sekä Moskovan-Leningradin-Petroskoin varsin avutonta propagandaa vastaan että myös Lontoon taitavaa manipulaatiota vastaan, joka ei suinkaan ollut vailla tehoa. Siinä tohinassa opittiin ymmärtämään, ettei Suomella ole kuin yksi luotettava ystävä, joka on Suomen armeija. Ruotsi hötkyili peloissaan ja USA tuki Lontoon kavalaa maanittelua. Mutta asemamme oli selvä ja johtopäätökset sen mukaisia. Informaatiorintama piti ja rauha voitiin solmia rivit tiiviinä.

Mutta miten mahtaakaan olla nyt? Olemmeko me tuossa mahdollisessa sodassa omalla puolellamme vaiko sittenkin vaarassa lipsahtaa palvelemaan vieraita intressejä ja nielemään tahallista valhetta, jota varmasti käytetään niin paljon kuin katsotaan tarpeelliseksi meiltä kysymättä? Vai ovatko meidän etumme automaattisesti yhtenevät jonkin epämääräisen lännen kanssa, kuten sosialistisen ystävyysliiton maiden intressit kerran sopivat aina yhteen Neuvostoliiton intressien kanssa? Mitä tästä seuraa nyt?

Tuntuu aika säälittävältä, että valtionhallinnon sadalle virkamiehelle kustannetaan amerikkalaisten järjestämät kurssit informaatiosodassa. Eikö omalla maallamme ole tähän kapasiteettia vai eikö sillä ole omaa agendaa? Miten on mahdollista, että jokin ulkomainen taho otetaan tällaiseen rooliin?

Jotta sellaisilla kursseilla olisi jotakin merkitystä, ne olisi syytä tarjota mieluummin journalisteille, jotka tulisi velvoittaa tutustumaan myös kilpaileviin näkemyksiin. Näyttää pahasti siltä, että tämän ammattikunnan suhde totuuteen on vakavasti vahingoittunut näinä postmoderneina aikoinamme ja tästä kärsii heidän oma uskottavuutensa. Erityiseksi ongelmaksi on noussut BS eli bullshit.

Siitä ei ole kovinkaan kauan, kun ajatusta totuudesta ja sen saavuttamisesta vielä pidettiin normaalina ja vakavasti otettavana asiana. Totuuden, kuten myös hyvyyden ja kauneuden palveleminen olivat kulttuurin keskeisiä tehtäviä. Journalistien kannalta tehtävä oli yksinkertainen: heidän tehtävänään oli kertoa se totuus, jonka saivat tietoonsa ja jota oli syytä sellaisena pitää. Sen sijaan journalismin tehtävänä ei ollut opettaa kansalle, mitä totuudesta piti ajatella eikä siihen missään tapauksessa kuulunut epämukavien tosiasioiden piilottelu. Uutiset ja kommentit oli selkeästi erotettava toisistaan ja tämä oli se tärkeä asia, joka erotti vapaan tiedonvälityksen totalitaarisesta.

Nyt on toisin. Journalistit kokevat ilmeisesti tehtäväkseen maailman pelastamisen ja heidän kunnianhimonaan on tuottaa sellaista sisältöä, joka edistää kaikkia hyvä asioita ja vahingoittaa huonoja.

On syntynyt tilanne, jossa journalisteja syytetään suoraan valehtelemisesta. Erityisesti esille on nostettu YLE ja Helsingin Sanomat. Yleisesti ottaen tämä lienee liioittelua. Varsinaisia tietoisia valheita nämä orgaanit tuskin ovat paljoakaan harrastaneet. Sen sijaan niille kyllä on ollut leimallista  salailu ja niin sanottu bullshit.

Jälkimmäinen karttaa suoranaista valehtelemista ja huijaa muilla keinoin, puhumalla aidasta aidanseipäiden sijasta, johdattamalla keskustelun johonkin muuhun kuin itse hankalaan aiheeseen, assosioimalla käsiteltävä asia johonkin tabuun ja niin edelleen ja niin edelleen. Keskeinen idea on luoda kuuman kysymyksen ympärille emotionaalisesti ladatuista meemeistä valheellisuuden muuri, jonka puolustuslinjoja vain omista eduistaan piittaamattomat desperadot haluavat avoimesti uhmata.

Bullshit saattaa pohjimmiltaan olla Amerikan lahja kulttuurillemme. Kuten small talk, se on ollut laji, jota kansamme osaa heikosti. Tänäkin päivänä sen todelliset taitajat löytyvät etupäässä ns. hyvin koulutetuista kansankerroksista. Itse asiassa on olemassa melko tuore amerikkalainen akateeminen traditio, joka rakentuu nimenomaan bullshitin ympärille (ks. https://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_studies). Näyttää jopa siltä, ettei asiaa sen piirissä tyydytä pelkästään tutkimaan, vaan sitä myös aktiivisesti harjoitetaan.

Yhtä kaikki, kansan syvät rivit ovat ymmärrettävästi olleet melko immuuneja tällaiselle tarjonnalle, mikä ei liity niiden elämänpiireihin, vaan viihtyy yliopistojen ohuessa ansari-ilmastossa. Kova todellisuus ja konkreettinen askarointi sen ongelmien kanssa ei jätä BS:lle samanlaista tilaa eikä tilausta.

Ei sille toki missään immuunejakaan olla. Niin sanotun taistolaisuuden kova ydin muodostui kerran akateemisista kiliasteista, jotka olivat kehittäneet kommunismista itselleen kvasiuskonnollisen version. Tämä ryhmä oli selvästi erillään työssä käyvistä duunareista, joista niistäkin osa myös oli hyvin taipuvaista vastaanottamaan Moskovan hyvää sanomaa, vaikka ei Marxin teoksia opiskellut, vaan keskittyi mieluummin oman työpaikan ja liiton asioihin.

 Koska duunari tunsi sentään elämää hieman paremmin ja lähempää, ei häntä kuitenkaan voinut hoidella ja ruokkia samalla evankeliumilla kuin keltanokkaisia opiskelijanulkkeja. Niinpä oli kehitettävä paksu ja tahmea bullshitin kerrostuma suojaamaan ideologian jokapäiväistä turvallisuutta.

Ihmisen valmius ja halu uskoa sellaista, mitä hän pitää totena, on suuri voimavara. Tarvittaessa on kovin helppoa rationalisoida oman maan tai esikuvalliseksi ajatellun etujoukkomaan kaikkia toimia, mikäli tuo tarve on kyllin vahva. On tarpeetonta jaaritella toivovansa, että oma maa tai ideologia olisi oikeassa, kun se kerran ilman muuta on. Edellä siteeratun maljapuheen ensimmäistä osaa ei kukaan ole aikoihin edes muistanut. Sellainen ei enää kuulu tapoihin.

Mikään rationaalinen argumentti ei läpäise paksua BS-kerrosta silloin, kun se suojaa pyhimpiä arvoja, eivät edes arkistojen vastaansanomattomat paljastukset. Vanhanaikaiset järkiargumentit tupsahtavat pehmeään BS:ään kuin peruna puuroon. Ainoastaan jokin hyvin suunniteltu visuaalinen lavastus, joka julistetaan maailman merkkitapahtumaksi, saattaisi ehkä mennä suojauksen läpi, mutta näitä projektiileja on toistaiseksi testattu vain PC:n taholta menestyksellisissä hyökkäysoperaatioissa vanhanaikaista toisinajattelua vastaan.

Sellaista on nykyinen virallinen ideologiamme, PC ja sellainen on sen voittamaton suojapanssari, BS. Jossakin mielessä se on vanhaa ja jo antiikin aikana käytettyä ainesta, jolla aina on ollut tehonsa. Muinaisen Kreikan sofistit osasivat sen ainakin yhtä hyvin kuin Kreikan nykyiset vallanpitäjät. Mutta joidenkin merkkien perusteella voi arvioida, että 2000-luvusta on tullut BS:n uusi suuruudenaika, kun se on tasa-arvoisesti korotettu valtaistuimelle uutena totuutena tai ainakin erittäin varteenotettavana kruunutavoittelijana tai regenttinä, mikäli totuudelta jäänyt valtaistuin on lopullisesti jätettävä tyhjäksi. Mihin me totuutta tarvitsemme, jos BS toimii paremmin?

 

Valhe ja epätotuus

 

Kun valtio valehtelee

 

Monet muistavat vielä, millainen ongelma kehitettiin Suomen ja Venäjän näennäisesti pilvettömiin naapuruussuhteisiin joskus puolitoista vuosikymmentä sitten (vrt. Vihavainen: Haun huostaanotto tulokset ).

Muuan moskovalainen lehti, ”Vzgljad”, kertoi, että Suomessa oli riistetty vanhemmiltaan jopa tuhansia lapsia. Muuan dosentti, joka lienee koko jutun aloittaja selitti asiaa sillä, että kyseessä oli kansanmurha sanan kulttuurisessa mielessä: suomalaiset ovat itse lakanneet lisääntymästä ja yrittävät nyt lisätä kansansa määrää kasvattamalla venäläisiltä riistettyjä lapsia omaan kulttuuriinsa.

Miten suuri ongelma mahtoikaan olla kyseessä? Maassamme on tosiaan huolestuttavan suuri määrä lapsia huostaanotettuina ja määrä lähentelee kymmentä tuhatta. Myös suuret rahat pyörivät sijaisbisneksessä. Tuntuu siltä, että tässä olisi riippumattomalla tutkimuksella ihan oikeasti paljon tehtävää, mutta tässä ei nyt puhuta siitä.

Noiden vasten tahtoaan vanhemmilta riistettyjen venäläislasten määrän kerrottiin olevan tuhansia, mikä oli valtava määrä, kun venäjänkielisiä koko maassamme oli vuoden 2010 tienoilla vain reilusti alle 40000. Nythän niitä on jo yli 100000. Oliko maassamme edes niin paljon venäjänkielisiä lapsia?

Lapsiasiaisin valtuutettu Pavel Astahov kertoi tarkan luvun raportoidessasan aiheesta Putinille: sellaisia lapsia oli vuonna 2011 18000(vuonna 2009 niitä oli ollut 16600). Käytännössä tuskin siis saattoi olla venäläistä perhettä, joka olisi saanut pitää omat lapsensa. Syyt huostaanottoon olivat tekosyitä ja läpsäys takamuksille vanhaan venäläiseen (ja suomalaiseen) tapaan oli muka riittänyt perusteeksi.

Suomen viranomaisten muistan soperrelleen asiasta vain jotakin epämääräistä, mikä liittyi siihen, ettei noihin asioihin liittyviä tietoja sopinut julkistaa. En muista kuulleeni esimerkiksi suurlähetystön esittämästä nootista asian johdosta, mutta eiväthän ne yleensä mitään uutisaiheita olekaan.

Asiasta kirjoittaa  nyt Facebookissa tarkemmin muuan paluumuuttaja, joka kuuluu niihin venäläisen intelligentsijan edustajiin, joille valehteleminen ja erityisesti valtion taholta tehty törkeä ja tahallinen valehteleminen on sietämätön kuolemansynti (ks. Что писали российские СМИ о Финляндии десять лет назад ).

Toki meilläkin valehdellaan, että korvat heiluvat. Olisi yhtä naiivia uskoa kaikkia hallituksen toimien puolesta esitettyjä tulkintoja, kuin opposition niihin kohdistamaa kritiikkiä.

Mutta silloin kyseessä ovat tulkinnat. Vakain tuumin tehty täysin valheellinen väite faktoista on joitakin aivan muuta. Sellaista meillä on aina silloin tällöin nähnyt ns. laatulehdistömme sivuilla (vrt. Vihavainen: Haun hihamerkkijournalismi tulokset ). On vaikea selittää niitäkään yksinomaan tyhmyydellä, vaikka se varmasti auttaa ja vaaditaan tällaisten suoritusten avuksi.

Mutta miksi ihmeessä esittää täysin absurdeja väitteitä jopa virallisella tasolla? Eikö seurauksena ole välttämättä luottamuksen menetys?

Näyttää siltä, ettei näin ole sellaisissa tapauksissa, joissa valheen takana on korkein kuviteltavissa oleva auktoriteetti. Venäjällä sellaisessa asemassa on Putin, joka tarvittaessa voi aina ottaa Jumalan apupojakseen kirkon kautta.

Nykyinen mediayleisö näyttää olevan erittäin altis manipuloinnille, eikä pelkää uskoa täyttä puppuakaan, jos sen esittää tuttu ja turvallinen auktoriteetti.

Kuten jo aikoinaan esitettiin, tuolloin tarkoituksena oli horjuttaa suuren yleisön saamaa, liian positiivista kuvaa Suomesta. Kun Suomen mainetta painettiin alaspäin, nousivat venäläisen todellisuuden arvo ja asema vastaavasti.

Nythän sitten olemme sellaisessa informaatiosodassa, jossa meikäläisetkin lehdet syytävät päivästä päivään yhä mielettömämpiä uutisia Venäjästä. Iltapäivälehtien aineisto tulee tarjoamaan vielä monta herkullista väitöskirjan aihetta alkaen Venäjän talouden pikaisesta romahduksesta aina Putinia vaivaaviin tappaviin tauteihin.

Nyt olisi aika tutkia, minkä verran tuohon lehdistöön ihan oikeasti luotetaan tai miksi sitä ylipäätään luetaan.

Niin, ettäkö luotetaan?

En muista, mikä instituution suorittaman selvityksen (tutkimuksen?) mukaan Suomessa luotetaan nyt julkiseen sanaan enemmän kuin juuri missään toisessa Euroopan maassa.

Joku toisinajattelija nimitti Neuvostoliittoa aikoinaan säikkymättömien idioottien maaksi. Venäjä näyttää seuraavan vanhoja perinteitä.

Mutta miten on laita oman onnettoman maamme? Olen huomannut, että journalistit ovat onnitelleet itseään osakseen tulleesta suuresta luotta uksesta. Mitäpä mahtaneekaan piillä tämänkin fasadin takana? Kiinnostaako se heitäkään?

 

 

 

 

Virolaiset perhearvot

 

Terveisiä perheestä

 

Kuten tiedämme, suvaitsevaisuus kuuluu länsimaiseen yhteiskuntaan ja on myös laajemmin koko ihmiskunnan edistyneisyyden mitta ja tunnusmerkki: mitä edistyneempi yhteiskunta, sitä suvaitsevampi, kuten World Values Surveyn laajat tutkimukset todistavat (ks. Vihavainen: Haun arvojen maailmankartta tulokset ).

Joidenkin mielestä suvaitsevaisuuteen liittyy ehdottomasti nollatoleranssi (täydellinen suvaitsemattomuus) suvaitsemattomuutta kohtaan, mikä ei kuitenkaan koske islamia, jonka tunnustajien ilmeisesti katsotaan joka tapauksessa edustavan sellaista kehittymättömyyden astetta, ettei heiltä voida vaatia vastuullista käytöstä.

Joka tapauksessa varsinaisten vakavasti otettavien kansalaisten vapausasteet suhtautumisessa erilaisten vähemmistöjen toimiin ja tavoitteisiin ovat sangen tiukat. Mikäli esimerkiksi joku sattuisi pitämään julkista seksuaalisuuden esittelyä vastenmielisenä ja sopimattomana, hänen on syytä ottaa huomioon, ettei hänen asenteensa ole suinkaan tasa-arvoinen eräiden toisten kanssa. Ns, paskamyrsky tulee varmasti.

Kehittyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa lähdetään siitä, että yksityisesti ja omien ystäviensä kanssa jokainen saa puuhata mitä ikänä keksii. Yhteiskunnalla voi olla aihetta puuttua asiaan vain silloin, kun jotakin osapuolta loukataan vastoin hänen tahtoaan.

Asiaan kuuluu, että osapuolten on oltava vastuulliseksi katsottavassa iässä, niinpä pedofilia on kiellettyä, vaikka osapuolet olisivat suostuvaisia.

Aksiomaattiseksi näyttää tulleen myös ajatus, että perheessä voivat vanhemmat olla samaa sukupuolta. Tämä ei loukkaa lasten etua, koska niin ei saa tapahtua. Kaikkien on vain suhtauduttava asiaan aivan luonnollisena vaihtoehtona, mikä takaa myös lapsille normaalin kasvuympäristön.

Skeptikko voisi huomauttaa, että on monia asioita, joiden haluaisimme olevan tietyllä, kaikkia tyydyttävällä tavalla, mutta jotka sitä huolimatta eivät käytännössä sitä ole.

Asiaan voidaan yrittää vaikuttaa kasvattamalla kansaa uudelleen, jotta se pitäisi normaalina sitä, mitä aiemmin pidettiin epänormaalina ja joka toi stigman mukanaan.

Avainasemassa ovat valtion viestimet, erityisesti televisio, jota yhä katsotaan paljon. Sen lisäksi samaa tavaraa saa valtavasti muitakin kanavia pitkin. Kuten tiedämme, journalistin kunnianhimo suuntautuu nykyään maailman muuttamiseen ja on äärimmäisen harvinaista, että se ei noudattaisi edistyksellisiä arvoja.

 Ei sitä kukaan ole enää herran aikoihin siitä asiasta arvosteltukaan, vain uutisoinnin ja kommentoinnin vinoutumisesta on puhuttu, ainakin meillä.

Virossa sentään tapahtui juuri skandaali. Kulttuurihistorian professori, virolaisen kirjallisuuskritiikin merkkimies ja lämmin humanisti ja patriootti oli kertonut eräästä isänpäivän ohjelmasta mielipiteensä, joka poikkesi edistyksen edellyttämästä linjasta.

Isänpäivänä oli näet Viron TV:ssä esitetty ohjelma, jossa esiintyi perhe, jossa oli kaksi isää ja kaksi lasta, tyttö ja poika.

Ohjelma näyttää olleen aivan herttainen ja lapset vaikuttivat normaaleilta ja hyvinvoivilta. Kuitenkin Rein Veidemann kertoi mielipiteenään, ettei sellaisen perheen esittely isänpäivänä kuulunut virolaiseen arvomaailmaan.

Tätä puhuja perusteli sillä, että virolainen perhe koostuu suuren enemmistön taholla molempia sukupuolia edustavista vanhemmista ja lapset ovat heidän biologisia jälkeläisiään. Isänpäivä liittyy isän rooliin tuollaisessa perheessä

Veidemann sattuu olemaan ekspertti virolaisen arvomaailman suhteen ja kaiken lisäksi myös Viron yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja.

Asia tietenkin sai poliittisen merkityksen. Politiikkahan juuri tarkoittaa yhteisiin asioihin puuttumista ja niiden hoitamista enemmistön haluamalla tavalla. Nyt kuitenkin innostuttiin. Kuului jo mielipide koko yleisradion lakkauttamisesta ja toisaalta tietenkin korostettiin sitä, että voivathan ne lapset saada osakseen rakkautta muuallakin kuin perinteisessä ydinperheessä jne. Kaikki oli siis hyvin.

Asia kuitenkin liittyi ohjelman esittämiseen nimenomaan tiettynä merkkipäivänä. Voisiko meillä tapahtua mitään vastaavaa?

En tiedä, miten hyvin asiat ovat Virossa tässä suhteessa ja yhtä huonosti tunnen myös Suomen TV:tä, jota en katso. Joka tapauksessa Veidemannillakin oli mielestäni oikeus ja luultavasti jopa velvollisuus sanoa mielipiteensä.

Mikäli Veidemann uskoo, että moinen perhemalli saattaa vahingoittaa lapsia, on tietenkin pyrittävä siitä pois ja vähintäänkin lakattava sitä mainostamasta veronmaksajien rahoittamassa mediassa, ainakin nyt perinteistä perhettä kunnioittavana juhlapäivänä.

Voi olla, että kriitikko on väärässä. Liberaalinhan on syytä ottaa aina tämäkin mahdollisuus huomioon. Joka tapauksessa asian julkituominen on tärkeää ja oikeus sanoa mielipiteensä yhteiskunnallisesti tärkeistä, jos muistakin asioista on demokratiassa ehdoton ja luovuttamaton perusoikeus.

Kyseistä, riidanalaista asiaa olisi itse ilmiön kannalta ainakin puolueettomasti tutkittava  ja tehtävä sitten johtopäätökset siitä, missä määrin sitä on syytä edistää tai edes hyväksyä.

Muistan, että muuan amerikkalainen tutkimus on osoittanut, mettä normaali kahta sukupuolta edustavan vanhemman normaali ydinperhe tarjoaa lapsille ylivoimaisesti aremmat edellytykset menestyä, kuin muun variantit (ks. Vihavainen: Haun perhemallit tulokset ).

Yksi tutkimus ei vielä kesää tee ja asia on sen laajuinen, että se edellyttää ennakkoluulotonta asiaan paneutumista ja tutkimista monessa maassa, koska ympäröivällä kulttuurilla on asiassa luultavasti hyvin suuri rooli. Avainasemassa eivät ole tässä vanhemmat ja heidän makuuhuonepuuhansa, vaan lapset ja heidän elämänsä.

Mitä tulee asiaan liittyvään keskusteluun, se on vasta alussa ja näyttää muodostuvan juuri yhtä typeräksi kuin meidänkin vastaavat polemiikkimme.

Toivottavasti erehdyn.

Lapsi helvetissä

 

Lapsuus keskitysleirissä

 

Michel del Castillo, Tanguy, aikamme lapsi. Suomentanut Katri Ingman-Palola. WSOY 1957, 234 s.

 

Luettuani tätä kirjaa noin neljänneksen verran, aloin epäillä sitä vain aikansa muodikkaan väkivaltapornon näytekappaleeksi, joka oli kuviteltu hiljattain paljastuneiden natsien raakuuksien innoittamana.

Wikipedian eri versiot kuitenkin vahvistivat sen, että kyseessä oli ainakin henkilö, jonka elämäkerta vastasi kirjan päähenkilön kokemuksia. Michel del Castillo kuoli viime vuonna (1933-2024).

Kyseessä oli espanjalaisen äidin ja ranskalaisen isän poika, joka joutui hylätyksi erilleen vanhemmistaan, ensin keskitysleirille Vichyn Ranskaan, josta saksalaiset siirsivät hänet muiden Espanjan sisällissodan pakolaisten kanssa Mauthauseniin, josta oli kehittynyt tuhoamisleiri.

Muuten, on varsin kiinnostavaa, miten suuressa määrin wikipedian erikieliset versiot tässäkin tapauksessa poikkesivat toisistaan.  

Englantilainen ja venäläinen versio eivät edes tiedä kirjailijan tulleen lähetetyksi Saksaan. Ranskalainen kertoo hänen joutuneen työleirille ja espanjalainen ruhoamisleirille. Saksalainen tietää hänen joutuneen Mauthauseniin, mikä sopii hyvin yhteen Espanjan-pakolaisten yleisen kohtalon kanssa.

Englantilainen ja venäläinen eivät mainitse hänen kohtalostaan sodan jälkeen, mutta ranskalaien ja espanjalainen osoittavat, että se näyttää sopii yksi yhteen tämän romaanin sankarin elämäntarinan kanssa.

Kyseessä on siis ilman muuta omaelämäkerrallinen romaani, mikä antaa sille runsaasti lisää uskottavuutta. Välillä kertoja on muutellut hieman ihmisten nimiä ja pitää tärkeänä huomauttaa, että hänen kuvaamansa kasvatuslaitos ei ole sama kuin eräs Espanjassa tuolloin tunnettu vastaava instituutio.

Itse kaameaan tarinaan. Kahdeksanvuotiaana poika joutui pakenemaan Espanjasta, jossa francolaiset voittivat ja olivat tuominneet hänen äitinsä kuolemaan. Matka suuntautui Ranskaan, jossa aluksi vietettiin auvoisaa perhe-elämääkin, mitta ennen pitkää tie vei Menden pakolaisleirille ja sieltä Mauthauseniin.

Leirien todellisuudesta on kerrottu niin paljon, ettei siihen ole juuri lisättävää, mutta uskomattomalta sentään tuntuu, että kymmenvuotias lapsikin sijoitettiin raskaisiin lapiotöihin ja häntä muiden mukana näännytettiin surkeilla annoksilla. Ilman läheistä ystävää hän olisi pian kuollut monien muiden tavoin.

Saksalaisten suhtautuminen vankeihin, ja tämä koski niin siviilejä kuin sotilaita, oli uskomattoman karkeaa ja sadistista ja jopa pienet lapset osallistuivat innolla avuttomien kiusaamiseen.

Tässä tulee mieleen Maksim Gorkin lausahdus, jonka mukaan venäläiset palvovat sitä, joka(Leninin tavoin) antaa heille luvan käyttäytyä häpeällisesti. Sama taitaa koskea muitakin kansallisuuksia. Venäläisten kohtalo oli leirillä vielä tavanomaista raaempaa.

Kuitenkin jokaisessa kansallisuudessa oli omat hyvät ja inhimilliset yksilönsä ja pikku Tanguyn rakas ystävä oli saksalainen, joka pianistina sai joskus esiintymispalkkiona ruokaa, jonka jakoi lapsen kanssa.

Vankien joukossa oli sekä hyvä että pahoja ihmisiä, eikä sankari näytä siellä varsinaisesti tunteneen vihaa. Hän vain ajatteli, että kaikki kuului jonkinlaiseen järjestelmään, jolle kukaan ei voinut mitään. Kaiken kuoleman ja kärsimyksen ohella säilyi kuitenkin toivo paremmasta: sodan loppumisesta.

Sodan loputtua orpolapsi palasi Espanjaan, jossa hän joutui itse asiassa elämänsä kauheimpaan paikkaan. Francon Espanjassa lasten, niin orpojen kuin rikollisten kasvatuslaitosta ylläpitivät eräät maallikkoveljet, joita ei nimittää muuten kuin rikollisjoukkioksi.

Lapsia pidettiin nälässä ja seksuaalisen riiston kohteina, heitä pahoinpideltiin järjestelmällisesti eikä opetettu lainkaan, sen sijaan he joutuivat tekemää raskasta työtä.

Vasta nyt Tanguy oppi vihaamaan. Hän halveksi ja vihasi kaikesta sydämestään noita sadistisia ja irstaita veljiä, joista kaikki eivät osanneet edes lukea, mutta tekopyhästi nauttivat joka aamu ehtoollisen ja puhuivat Vapahtajasta.

Hyvällä onnella Tanguy pystyi pakenemaan ja löysi toisen, jesuiittaisän ylläpitämän laitoksen, joka oli edellisen täydellinen vastakohta.

Tässä uudessa laitoksessa hän pääsi opiskelemaan, muun muassa klassisia kieliä ja musiikkia, siellä häntä myös hoidettiin ja ravittiin kunnolla ja hän sai kokea aitoa kristillistä rakkautta.

Kyseessä oleva laitos kuului todellisuuteen. Sen oli tuon ajan kauhistuttavan köyhään ja oppimattomaan Andalusiaan perustanut jesuiittaisä Mariano Prados (romaanissa Pardo), joka oli monipuolinen oppinut ja suuri humanisti.

Hänen suhteensa uskonnon transkendenttiseen puoleen näyttää pysyneen avoimen kyselevänä hieman Unamunon tapaan (ks. Vihavainen: Haun pyhimyksiä tulokset ).

Sodanjälkeisessä rutiköyhässä Espanjassa Tanguy kokeili vielä tehdastyötä, joka oli liian raskasta ja epäterveellistä hänelle ja siirtyi sitten Ranskaan etsimään vanhempiaan, jotka löytyivätkin.

Äärimäisen kovan elämänkoulun käynyt Tanguy kohtasi rakastavien vanhempien sijasta kylmiä ja pelkurimaisia ihmisiä. Äiti rakasti fanaattisesti koko ihmiskuntaa siinä määrin, ettei häneltä riittänyt mitään tunnetta lapselleen ja isä oli sielultaan moukkamainen kuvien kumartaja.

Päähenkilö oli joka tapauksessa elänyt sellaisen” aikansa lapsen” elämän, joka oli opettanut hänet erottamaan aidon epäaidosta. Kirjailijan kutsumus oli luonnollinenjatko lapsuudelle ja uoruudelle.

Se tuotti runsaan tuloksen, kärsimystä ei tarvinnut etsiä kuvitelmista ja toisten kertomuksista, eikä liioin hyvien ja pahojen tai huonojen ihmisten tyyppejä.

Hänestä tuli espanjalais-ranskalainen kirjailija, joka kirjoitti ranskaksi. Tässäkin heijastuu hänen elämäkertansa ja Espanjan historia, johon kuului francolainen komento aina 1970-luvulle saakka.

Del Castillon esikuvia kirjallisuudessa olivat Miguel de Unamuno ja Fjodor Dostojevski, mikä ei ole kirjan lukeneelle yllättävää Tämä on toistaiseksi ainoa hänen kirjansa, jona ole lukenut, mutta tuskin viimeinen.