Taikaseinä ja taikamylly

 

Satujen Sampo

 

     Kirjoitin joskus Kitežin kaupungista, joka tarun mukaan upposi järveen, mutta on yhä olemassa. Se oli hurskauden tyyssija, jossa tataarit eivät vainonneen, mutta myös muussa suhteessa maanpäällinen paratiisi.

     Eräiden talonpoikien keskuudessa syntyi vielä 1800-luvun lopulla ajatus, että paikka täytyy löytää, sinne olisi soma muuttaa ja ehkä se sittenkin sijaitsi maan päällä. Parille kasakalle annettiin tehtäväksi etsiä se, mutta aikansa kierreltyään he palasivat takaisin ja joutuivat ilmoittamaan, ettei sellaista löydy mistään.

     Tuossa blogissani asetin Kitežin myös yltäkylläisyyden eli maallisen onnen symboliksi, mistä joku venakko kiivastui ja selitti, etten ymmärrä mitään venäläisen kansan psykologiasta.

     Tyypillinen venäläinenhän oli esimerkiksi Grigori Perelman, joka ratkaisi matemaattisen yhtälön, mistä oli luvattu miljoonan dollarin palkinto. Perelman kieltäytyi kunniasta ja toivotti kaiken maailman journalistit hiiteen. Hän halusi jatrkaa entistä vaatimatonta elämäänsä äitinsä kanssa ja poimia rauhassa marjoja ja sieniä (ks. Grigori Perelman - Wikipedia ).

    Tähän on tietenkin pakko sanoa, ettei Perelman ainakaan monien ns. patrioottien mielestä ole venäläinen, koska hän on juutalainen, eikä täydellinen välinpitämättömyys mammonaan nähden ole koskaan ollut tyypillistä enempää venäläisille kuin juutalaisillekaan, suomalaisista puhumatta.

     Mikään luonnon laki ei varsinainen ahneus kuitenkaan ole, ainakaan kyltymätön ahneus. Sehän on yksi niistä antiikin kardinaalipaheista, jotka tekevät maailmastamme kehnomman kuin se voisi olla (ks. Vihavainen: Haun ahneus tulokset ). Toki muistamme myös jo Mandevillen 1700-luvun teoksen, jossa hän selitti yksityisen paheen merkitsevänkin yhteisön kannalta hyvettä.

     Mutta kohtuus kaikessa. Jo Saarnaaja ymmärsi, ettei rikkaus tuota edes onnea. Köyhä nukkuu yönsä rauhassa, mutta rikkaalle ei huoli hänen rikkauksistaan anna yön lepoa eikä päivän rauhaa.

     Kun väitetään, että vaikka raha ei tuo onnea, se rauhoittaa, niin tähänkin on pakko, Saarnaajaan viitaten tehdä varaus: se rauhoittaa, jos siinä pysytään kohtuudessa ja vältetään suuria voittoja lupaavia suuria riskejä ja muuta uhkapeliä. Muuten ei.

     Kaikilla niukoissa olevilla kansoilla on toive päästä eroon niukkuudesta, ainakin jos eletään toimeentulon rajoilla, jolloin  matemaattisella varmuudella yhä uudelleen tulevat nälkävuodet merkitsevät vailla varastoja oleville nälkäkuolemaa tai ainakin sen lähelle joutumista.

     Tällainenhan oli tilanne edellisen ilmastonmuutoksen aikana. Niin sanottu pieni jääkausi 1600-luvulla teki lämpimänä aikana kauas pohjoiseen edenneen kansamme harjoittamasta maanviljelyksestä uhkapeliä ja pelkästään suurina kuolonvuosina 1695-1697 kuoli kolmasosa väestöstä. Luku on pöyristyttävä käyttääkseni tuota inflaation kärsinyttä sanaa.

     Satu Sammosta lienee keksitty jo ennen noita ankaria aikoja, en tiedä ja ehkä eivät tiedä muutkaan. Joka tapauksessa se kuvasi ihmekonetta, jonka avulla niukkuus voitettaisiin ja joka olli kerran ollutkin ihmiskunnan käytössä, ei toki jokaisella.

     Sampo toimi ilmeisesti vailla erityistä voimakonetta ja tuotti jatkuvasti kolmenlaista tavaraa. Siinä oli jauhomylly, suolamylly ja rahamylly.

     Jauhomyllyn tuotteista kerrotaan: ”jauhoi purnun  puhtehessa. Yhden jauhoi syötäviä, toisen jauhoi myötäviä, kolmannen kotipitoja”.

     Tämä tuskin saattoi koskea rahamyllypuolta, koska sen tuotteita ei voinut syödä, eikä niiden myymisessä olisi olut mitään järkeä.

     Suolamyllyn tuotteita tarvittiin myös jokapäiväiseen tarpeeseen, mutta se ei varmastikaan tuottanut kokonaista purnua yhdessä puhteessa. Miksi olisi? Yksi luotikin riitti päivän kulutukseen.

     Mutta millainen varallisuus tässä nyt oikeastaan oli unelmana? Kuinka paljon oli yksi purnu?

     Koska se yksi purnu aina joka päivä syötiin, lienee kohtuullista arvioida, että se riitti juuri sopivasti päivän leipään ja puuroon suurperheelle. Se oli siis ehkäpä noin 10-15 naulaa. Ei siis säkkikaupalla. ”Purnu” lienee hieman suurempi kuin diminutiivimuodon tarkoittama purnukka, joka usein rinnastetaan purkkiin. Purkin varsinainen standardikokohan nykyään lienee 400 g. säilykepurkki, jota tuolloin ei ollut saatavissa, joten joudumme operoimaan ilman tätä vertauskohtaa.

     Sanokaamme, että yhteen purnuun joka tapauksessa varmastikin meni useita purnukoita, joten suunnilleen kapallinen, ehkä jopa puolenkymmentä nykylitraa oli kyseessä.

     Kun saman verran liikeni myytäväksi, voitiin kertyneillä rahoilla ostaa vaikkapa rautaa ja sepän tekemiä kaluja, hyvät nahkasaappaat tai pieksut tai vaikkapa hyvin tampattua sarkaa tarpeelliset määrät lämpimiä vaatteita varten.

     Mikäli jauhosta saatavat rahat loppuivat, voitiin aina turvautua rahamyllyn antiin, jonka määristä ei ole tietoa. Se kuitenkin lienee ollut vain jokunen killinki per puhde, koska mitään pankkia ei ilmeisesti haluttu eikä tarvinnut perustaa, oli vain täytettäväkirstu, jonka sisällöstä verottaja joka tapauksessa ennen pitkää kiinnostuisi ja kävisi hakemassa kaiken liikenevän itselleen.

     Sammon tuottama hyvinvointi ei siis selvästikään ollut varsinaista loputonta yltäkylläisyyttä sanan kapitalistisessa mielessä.

     Sammon omistajat vain tulivat hyvin toimeen ja saattoivat toimittaa niitä asioita, jotka olivat elämässä tärkeitä, kunniallinen vaellus onnistui hyvin, kun ei tarvinnut ketään pettää eikä kadehtia, saati ryövätä. Lapsia voi tehdä niin paljon kuin pirttiin mahtui ja rakentaa lopuille vielä uuden.

     Sammon tuottama vauraus ei olut keneltäkään pois, se vain lisäsi maailmaan hyvinvointia ja kotoisesti raksutteli nurkassaan. Isännän tarvitsi vain käydä aika ajoin säkkiä vaihtamassa. Toki jauhoja tuli myös kotipidoiksi arveluttavan suuria määriä.

     Niiden säilyttäminen saattoi tulla ongelmaksi, ellei niitä voinut pyytää jyvinä, jotka hyvin riihitettyinä säilyisivät maailman tappiin saakka. Kuivatun reikäleivän tekeminen saattoi olla osa ratkaisua.

     Sellaista oli elämä Kalevalan aikoina, kun se parasta oli. Tai olisi ollut, mutta sen taru taisi lopahtaa jo ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan. Mutta kun sitä Sampoa ei kaikille riittänyt piti kateellisten Kalevan miesten ruveta sotimaan ja kävi niin kuin kävi. Eipähän ainakaan jäänyt Pohjolan akkavaltaiselle matriarkaatille.

    Sampo-myytin sukulaisuus leniniläisen marxismin lupaamaan kommunismiin ymmärrrettiin jo aikanaan hyvin ja korostettiin aineellisen hyvinvoinnin ohella niitä korkeampia arvoja, joita kommunismi toisi mukanaan.

     Kapitalismissa ihminen oi ihmiselle susi, mutta Kommunismissa kaikki oli päinvastoin, oletettiin. Sosialismissa ihminen oli ihmiselle toveri susi.

     Kansojen tarustoissa on kaikenlaisia unelmia, joita useinkin ankean arkipäivän näännyttämät ihmiset keksivät ja kertoilivat huvikseen ja lohdukseen. Sammon tapainenhan on myös antiikin taruston runsaudensarvi, jota Foruna-jumalatar hallinnoi. etelåmeren saarilla syntyi tunnetusti ns. Caego-kultti, joka lupasi suuren avustuslaivan kerran saapuvan rantaan, kuten se sitten saapuikin.

     Ennen maailmassa hyvinvointi ajateltiin saavutettavan varsin vaatimattomilla aineellisilla resursseilla: riittävästi ravitsevaa ruokaa, lämpöä, sateensuojaa ja terveyttä. Kuinka olisikaan voitu kuvitella konsumerismia (ks. Vihavainen: Haun konsumerismi tulokset ), joka tuottaa monikymmenkertaisesti enemmän hyödykkeitä, kuin hyvään elämään tarvittaisiin?

     Kuvitelma kommunistisesta yhteiskunnasta kuvattiin muun muassa Otto Ville Kuusisen päätoimittamassa teoksessa Marxismi-leninismin perusteet, joka julkaistiin siihen aikaan, kun kommunismia todella alettiin virallisesti rakentaa 1960-luvun alussa.

     On totta, että puolue koko arvovallallaan lupasi, että maailman korkein elintaso saavutetaan aineellisessa mielessä jo kymmenessä vuodessa ja sen jälkeen edetään sillä tiellä vielä kauas eteen päin.

     See i kuitenkaan ollut vielä asian varsinainen pihvi. Ihmisen kohtuulliset ja järkevät tarpeet eivät olleet kovoinkaan vaikeita tyydyttää, mutta varsinainen päämäärä saavutettaisiin vasta sen jälkeen ja sehän oli ennen muuta  ihmisen henkistä kasvua ja sosiaalista kehittymistä kuvaava utopia (ks. Vihavainen: Haun kommunistinen yhteiskunta tulokset ).

     Eihän siitä mitään tullut, mutta voimme ainakin panna merkille, että tavoitteet olivat hyvät ja humaanit, sellaisina kuin ne paperilla esitettiin. Hyvillä aikomuksilla päästiin helvettiin, kuten aina, vaikka pyrittiin taas mitä parhaimpiin päämääriin.

     Mutta millainen on tämän päivän kuvitelma Sammosta? Joillekin se lienee hyötöreaktori, joka tuottaa enemmän kuin kuluttaa, mutta vielä useammat taitavat kannattaa cargo-kulttia jossakin muodossa.

     Itse asiassa se ei olekaan mikään turha toive. Missä mielessä esimerkiksi Kela olisi jollakin tavalla huonompi runsauden sarvi kuin Sampo? Osaammeko me kuitenkaan edes olla siihenkään tyytyväisiä?

Merkittävä kansa

 

Juutalaiset, toiset juutalaiset ja Lutherkin

 

Tapani Harviainen, Karl-Johan Illman, (toim.) Juutalainen kulttuuri. Otava 2003, 475 s.

 

     Vasta nyt tuli tartuttua kirjahyllyssäni hakuteoksena maanneeseen kirjaan, joka kannattaa kyllä lukea läpikin. Sitä olen tekemässä

     Juutalaisten historia ja kulttuuri on erittäin monitahoista ja tämän kokoomateoksen lukuisat artikkelit valottavat kukin jotakin puolta asiasta. Toistoa tulee runsaasti, mitta se on vain hyväksi.

     Juutalaiset ovat jakaantuneet ja jakaantuvat yhä lukuisiin ryhmiin, jotka eivät välttämättä ole keskenään lainkaan hyvissä suhteissa. Jopa sellaisella asialla kuin sionismilla on ollut sekä kiivaat puokustajansa että vastustajansa.

     Juutalaisia kansaryhmiä on sangen kirjava joukko. Yleensä tunnetaan Espanjasta lähtöisin olevat tai siis sen maan kautta kulkeneet ja juutalaisespanjaa eli ladinoa aikanaan puhuneet sefardit, joka on pienempi ryhmä ja toisaalta juutalaissaksaa eli jiddišiä puhuneet ashkenasit, jotka Saksasata siirtyivät muun muassa vainojen takia itään, erityisesti Puolaan ja Puolan jakojen myötä osaksi Venäjän keisarikuntaa.

     Nykyisen Venäjän ja Keski-Aasian alueella oli jo toista tuhatta vuotta sitten ollut kasaarien valtakunta, jonka yläluokka tunnusti juutalaista uskoa. Siitä tiedetään vähän, mutta erilaiset hörhöt puhuvat siitä sitäkin enemmän.

    Juutalaisuuden ryhmät ovat monenkirjavia, jokainen omine erityispiirteineen, jotka asattavat olla hyvinkin suuria. Myös mustien juutalaisten ryhmiä on tunnetrusti olemassa. Amerikkalaisten mustien juutalaisten jumalanpalveluksessa on gospelin piirteitä.

     Venäjällähän juutalaisista käytettiin virallisesti attribuuttia judejski, mikä tarkoitti juutalaisen uskon tunnustajaa. Käytännössä puhuttin jampuhutaan heprealaisista, jevrej, vaikka heidän kielenään ei ollutkaan heprea -ivrit- jaan jiddiš.

     Jiddiš eli juutalaissaksa on yleisesti ottaen saksan taitoiselle suunnilleen yhtä selvää kuin Vienan karjalan murre suomalaiselle, eli sitä pystyy ymmärtämään, mikäli pystyy sitä lukemaan. Yleensä jiddišiä nimittäin kirjoitettiin heprealaisilla kirjaimilla, Neuvostoliitossa sen sijaan latinalaisilla.

     Mitä nykyhepreaan tulee, sen henkiin herääminen ja tuleminen Israelin viralliseksi kieleksi on yksi Israelin ihmeistä. Toki nykyheprealla on erityispiirteensä tuohon muinaiseen Israelin ja Juudean kieleen verrattuna Klassisesta hepreasta tunnetaan vain noin 7000 sanaa. Nykykielessä niitä on kymmeniä tuhansia.

     Nykyään hepreaa puhuu noin viisi miljoonaa ihmistä, vaikka sen taito monilla lienee jäänyt puolikielisyyteen. Joka tapauksessa se on nykyään suuri juutalaisia etenin Israelissa yhdistävä tekijä. Vielä sata vuotta sitten sitä osattiin yleensä vain passiivisesti, nyt sitä myös puhutaan.

     Juutalaisten uskonnolliset ryhmät ovat tänä päivänäkin monet, kuten ne olivat olleet jo Raamatun aikoina, eikä keskinäinen yhteisymmärrys välttämättä ole lainkaan kehuttava. Ortrodoksijuutalaiset tunnetaan kaikkialla pukeutumisestaan ja heidän keskuudessaan kukoistaa hasidistinen mystiikka, jossa esiintyy hihhuleille ominaisia transsitiloja

     Varsinaisesti uskontoon syvennytään Talmudin parissa, joka on luonteeltaan väittelevää, eikä julistavaa, joten vaikka juutalaisuus toisaalta sisältää myös ajatuksen kaikenkattavasta jumalallisesta ilmoituksesta, on siinä toisaalta myös intellektuaalinen piirre.

     Vanhoillisten, ortodoksiaan pyrkivien virtausten ohella tärkeitä ja niitä tärkeämpiäkin ovat olleet reformijuutalaisuuden kaltainen virtaus ja nykyään myös suuntaus, jota nimitetään konservatiiviseksi. Juutalaisten piirissä on ollut sekä pyrkimystä assimiloitumiseen, että sen ankaraa vastustamista.

    Pari vuotta sitten edesmennyt Tapani Harviainen kirjoittaa tässä kirjassa juutalaisvainoista, joita tunnetaan jo Vanhan Testamentin ajoilta, jolloin juutalaine diaspora oli yhtä omaleimainen ja ympäristöstään erottuva kuin se oli joskus sata vuotta sitten Euroopassa.

Juutalaisvainoja tapahtui siis jo antiikin aikoina, ja myös sen jälkeen, kun muhamettilaiset olivat valloittaneet juutalaisten asuma-alueita. Muhammed piti juutalaisia ja kristittyjä ”kirjan kansana”, jota ei tarvinnut tuhota, vaan jota voitiin sietää alempiarvoisten ”dhimmien” roolissa, veroa maksavina ja jatkuvien nöyryytysten ja rajoitusten kohteina.

     He olivat toisen luokan kansalaisia, joille kuului myös jatkuvasti osoittaa tämä asia, mutta henkensä he yleensä saivat pitää. Cordoban suuri verilöyly vuode n 1000 paikkeilla oli tässä suhteessa poikkeus.

     Kristityt tulivat usein huonosti toimeen juutalaisten kanssa ja ristiretkien yhteydessä toimeenpantiin suuria juutalaisvainoja. ”Katolisten hallitsijoiden” Ferdinandin ja Isabellan toimeenpanema juutalaisten karkotus Espanjasta on hyvin tunnettu. Silloin juutalaiset yleensä muuttivat Osmanivaltakunnan alueelle, mutta myös pohjoiseen, kuten Hollantiin.

     Juutalaisvainoja tapahtui Euroopassa kautta keskiajan, esimerkiksi Mustan surman aikana, jolloin juutalaisista tehtiin syntipukkeja ja heitä syytettiin kaivojen myrkyttämisestä.

    Vaikka juutalaisia koko ajan asui esimerkiksi Saksassa, heitä usein vaadittiin pitämään vaatetuksessaan erityisträ merkkiä, josta heidät saattoi tunnistaa.

     Laajoja ja perusteellisia juutalaisten karkotuksia tapahtui 1290 Englannissa, 1306 Ranskassa, 1492 Espanjassa 1497 Portugalissa 1501 Provencessa ja 1495 Lietttuassa.1500-luvun alussa juutalaiset oli karkotettu lähes kaikista katolisista maista, merkittävinä poikkeuksina Puola ja Napoli.

    Idässä Ukrainan hetmanin, Bogdan Hmelnitskin johtaman kasakoiden kapinan yhteydessä toimeenpannuissa pogromeissa menetti henkensä ehkä jopa 100 000 juutalaista.

     Saksassa juutalaisten elämään toi helpotusta uskonpuhdistus, joka kiinnostui myös heprean kielestä, raamattua kun piti osata lukea.

     Vuonna 1523 ilmestyneessä kirjoituksessaan Martti Luther korosti Jeesuksen juutalaisuutta, kehotti suhtautumaan juutalaisiin ystävällisesti ja odotti heidän kiinnostuvan puhdistetusta uskosta.

     Pettymyshän siitä seurasi ja kirjoituksessaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” vuonna 1542 Luther jo vaati juutalaisten karkottamista, synagogien polttamista ja muuta vastaavaa.

     Kuten Harviainen toteaa, Lutherin juutalaisvastaisen  vaiheen ajatukset eivät juurtuneet luterilaisuuteen, mutta ei voitane sanoa, että juutalaiset olisivat saaneet myöskään mitään erityistä suosiota heidän keskuudessaan, erinäisiä tänäkin päivänä tuntemiamme lahkokuntia lukuun ottamatta.

     Oliko ja onko juutalaisuus sitten uskontokunta vai rotu, sikäli kuin haluamme tuota termiä käyttää, tarkoittamassa geneettistä yhteenkuuluvuutta eli samoista esi-isistä polveutumista?

    Juutalaistenkin piirissä asiasta on ollut kahta mielipidettä, mutta ”rotua” on aina korostettu ennen muuta. Myös maallistuneita juutalaisia on pidetty ja pidetään juutalaisina, mikäli heillä on juutalainen äiti, jiddiš mame. Itse asiassa kai pitäisikin sitten puhua yhteisistä juutalaisista esiäideistä?

    Kuten tiedämme, juutalaisten todellinen pääpaikka on nykyään Israelin ohella Yhdysvallat, jossa asui vuonna 1992 5,6 miljoonaa juutalaista (Israelissa vuonna 1995 4,5 miljoonaa). Ranskassa heitä oli vuonna 1992 noin 530 000 ja Englannissa 300 000.

    Juutalaisuuden merkitys koko 1900-luvun maailmankulttuurille ja etenkin amerikkalaisuudelle on ollut aivan keskeinen (vrt. Vihavainen: Haun jewish century tulokset ).

     Luvut ovat tietenkin jo muuttuneet ja nykyiset määrät voi tarkistaa wikipediasta.

Suomi, isoviha, menneisyys ja nykyaika

 

Sulkava -historiapitäjä

 

     Sulkava erillisenä yksikkönä on eurooppalaisittain hyvinkin nuori, vasta vuodelta 1630, mutta aivan kuten Suomikaan ei syntynyt vasta vuonna 1809, saati vuonna 1917, oli Sulkavallakin oma menneisyytensä Juvan ja sitten Säämingin osana. Omaa identiteettiä Sulkavalla, toisin kuin Suomella kuitenkaan tuskin oli.

     Kun historiankirjoja selaa pintapuolisesti, saattaa näyttää siltä, ettei Sulkavalla oikeastaan tapahtunut mitään merkittävää sen tunnetun historian aikana. Suomen komein linnavuori kyllä viittaa siihen, että sitä ennen saattoi tärkeän vesireitin varrella olla suuriakin tapahtumia. Asutusta ja viljelystä ainakin oli jo ammoin.

     Rauhan työt, eli Savon kivisten mäkien muuttaminen pelloiksi oli varmastikin se tärkein asia, mitä paikkakunnalla saatiin aikaan ja joka teki mahdolliseksi nostaa pitäjän väkiluvun suurimmillaan 7000 henkeen. Eniten dramatiikkaa tarjoavat kuitenkin sotaiset konfliktit, joita myös sulkavan osalle tuli vähintään kohtuullinen määrä, vaikka se helposti jää huomaamatta.

     Itse asiassa Sulkavan alueen historiaan kuuluivat sellaiset koko maamme ja jopa Pohjois-Euroopan kannalta tärkeät tapahtumat kuin Olavinlinnan perustaminen vuonna 1475 ja sen valtapiirin asiat, mukaan lukien Nuijasota 1595-1596, jossa ratkaistiin Ruotsin ja Puolan keskinäiset suhteet ja paljon muutakin.

 Nuijasodan eräät dramaattisimmat sivut kuuluvat Olavinlinnaan ja sen ympäristöön ja koskivat siis välittömästi Sulkavaakin.

     1600-luvulla Sulkava varusti 30-vuotiseen sotaan jopa puolensataa ratsumiestä. Niin suurta määrää ei heikosti tuottava paikallinen maatalous olisi voinut paikan päällä edes elättää.

     Kuten muukin Savo, Sulkava sai vuosisatojen saatossa kestää paljon rajantakaisten karjalaisten ja venäläisten hävityksiä ja sen miehet osallistuivat puolestaan vastaavaan toimintaan rajan takana. 1500- ja 1600-luvuilla kyse oli jo valtakuntien välisistä sodistakin.

     Venäläinen ylivalta eli myöhemmältään isoviha alkoi Sulkavallakin Olavinlinnan valtauksen 1714 jälkeen ja siitä oli saatu esimakua jo useassa hyökkäyksessä. Sulkavan miehet Suomen armeijassa joutuivat ajan suuriin taisteluihin ja jotkut osallistuivat vielä Armfeltin Norjan retkeenkin.

     Venäläiset vetäytyivät tällä kertaa Uudenkaupungin rauhanehtojen mukaisesti vielä takaisin, mutta Pikkuvihan (1741-1743) päättäneessä Turun rauhassa Sulkavan eteläosa jäi rajan taa. Sinne rakensi sotakanavan Saimaan laivastoa varten generalissimus, tuolloin kenraali Aleksandr Suvorov.

     Kustaa III:n sodassa Sulkava kuului etulinjaan ja venäläinen armeija, joka myöhemmin lyötiin Parkumäessä, kulki sen läpi ja voitti moninkertaisella ylivoimallaan taistelun Sulkavan kirkonkylässä 1789. Lukuisten sotavainajien haudoilla on parikin muistomerkkiä.

     Suomen sota 1808-1809 pyyhkäisi Sulkavan ohi tuottamatta itse pitäjässä suuria tappioita, mutta pitäjän ruotumiehet ja jääkärit osallistuivat sen raskaisiin taisteluihin, kunnes joukkojen rippeet palasivat viimein Tukholman kautta kotiin.

     Kansalaissodassa 1918 Sulkavalla ei käyty taisteluita, mutta sen miehet osallistuivat kuitenkin muun muassa hyökkäykseen Pietarista tulevaa asejunaa vastaan jo aivan sodan alussa

     Toinen maailmansota oli sulkavalaisille erityisen tuhoisa ja muun muassa Petäjäsaaren taistelu vuonna 1940 verotti pahasti nuoria ikäluokkia.

     Muistona tältä ajalta ovat laajojen sankarihautausmaiden ohella Salpalinjaan kuuluvat panssariesteet, jotka katkaisevat Vilkaharjun kapean kannaksen. Partalansaaren Sarsuinmäellä on myös palautettu vuonna 1940 rakennettuun patteriin sijoitettu kuusituumainen Canet-tykki, jonka tehtävänä oli suojata vesistölinjaa hyökkäykseltä Sulkavan ja Puumalan alueella.

     Tämä historia ei ole erityisen poikkeuksellista, vaan pikemmin aika tyypillistä maamme historiaa etenkin Savon alueella. Sen voi sivuuttaa olankohautuksella, kuten moukka tekee kaiken historian kohdalla tai sitten sitä voidaan vaalia ja tutkia ja pyrkiä palauttamaan nykyajan tietoon menneiden sukupolvien kokemukset.

     Sulkavalla on päädytty jälkimmäiselle kannalle ja jo noin kymmenen vuoden ajan siellä on kunnan ja paikallisen Ely-keskuksen tuella järjestetty historiallisia tapahtumia, jotka liittyvät paikalliseen historiaan sekä nykyisen Sulkavan alueella, että hieman laajemminkin.

     Tavoitteena ei ole yrittää kaivaa historiasta sensaatioita tai ylidramatisoida menneisyyttä, saati ihannoida sitä hävitystä ja kärsimystä, joka koitui tavallisen alamaisen kohtaloksi. Sen sijaan on pyritty tekemään myös seudun menneisyys ja sen paikat eläviksi monien sukupolvien kohtaloiden näyttämönä.

     Nuo varsin ainutlaatuiset vesistöjen pilkkomat maisemat eivät kuulu vai Geoparkiin (ks. Saimaa Geopark), niillä on myös omat tarinansa kerrottavana. Ne voivat toimia muistin paikkoina, jotka auttavat meitä sijoittamaan ne Suomen ja koko Euroopan historiaan ja siis itse asiassa maailmanhistoriaan.

    Tähän mennessä Sulkavalla on historiatapahtumissa muisteltu erityisesti Kustaa III:n sotaa, mutta nyt on vuorossa isoviha, josta tulevat 5.9. 2026 pidettävään seminaariin keskustelemaan parhaat tuon ajan lähteisiin perehtyneet tutkijat.

     Seminaarissa ei suinkaan puhuta vain siitä, mitä isoviha oli Savossa tai Sulkavalla, vaan sitä käsitellään myös kokonaisuutena ja se suhteutetaan siihen laajempaan yhteyteen, josta se muodosti osan.

     Vastaavan tasoista historiaseminaaria isonvihan aihepiiristä en tiedä koskaan vielä Suomessa tai missään muualla järjestetynkään. Lukijat korjakoon minua, jos olen väärässä.

     Kaikki historiasta vakavasti kiinnostuneet siis 5.9. Sulkavan Soutupaviljongille (Soutustadionille) osallistumaan huipputason seminaariin omilla kysymyksillä tai ilman!

Isoviha Savossa

 Seminaari ja spektaakkeli Sulkavan Soutustadionilla 5.9.2026 klo 9.30-16.30

Seminaarissa (9.30-14.00) puhuvat ja keskustelevat tämän aihepiirin parhaat asiantuntijat, dosentit  Teemu Keskisarja, Christer Kuvaja, Asko Mielonen ja Jyrki Paaskoski. Puheenjohtajana on prof. Timo Vihavainen.

Suuren Pohjan sodan taistelutapoja esittelevässä spektaakkelissa klo15.00-16.30 esiintyvät Rautpohjan tykkikerho ja Tykkipursiyhdistys ry.

Tilaisuuden järjestää Tykkipursiyhdistys ry, SavonLuotsi Leaderin ja Sulkavan kunnan tuella. Sen tarkoituksena on antaa uutta tietoa ja syventää kuvaa niin koko Suomen kuin myös Savon ja Sulkavan historiasta niiden suurimpien onnettomuuksien aikana.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Kahvia ja keittoa on saatavana paikan päällä.

 

Dos. Teemu Keskisarja on julkaissut vuonna 2019 teoksen ”Murhanenkeli. Suuren Pohjan sodan ihmisten historia”.

Dos. Christer Kuvaja on julkaissut vuonna 1999 väitöskirjan ”Försörjning av en ockupationsarmé. Den ryska arméns underhållningssystem 1713-1721” sekä 2020 teoksen ”När Finland stod i brand. Rysshärjningarna 1713-1721”.

FK Asko Mielonen on julkaissut ”Vanhan Kerimäen historian I:1” (1993), joka käsittää myös Enonkosken, Punkaharjun ja Savonrannan historian.

Dos. Jyrki Paaskoski on julkaissut tutkimuksiaan Vanhan Suomen ajasta mm. teoksissa ”Etelä-Karjalan historia I-II (2018-2019”), ”Viipurin läänin historia IV” (2013) ja väitöskirjassaan ”Vanhan Suomen lahjoitusmaat 1710-1826” (1997).

Prof. Timo Vihavainen ei ole tämän aihepiirin tutkija, mutta on referoinut sitä käsitteleviä suomalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä tutkimuksia blogissaan timo-vihavainen.blogspot.com. Niitä on luettavissa myös Tykkipursiyhdistyksen kotisivulla Tykkipursiyhdistys: Turun rauhan raja 1743-1812 sekä yhdistyksen facebook-sivulla (2) Tykkipursi ry | Facebook.

 

 

 

 

Menkööt loputkin

 

Kun on tunteet

 

     Paljon (ainakin tällä palstalla) puhuttuun uuteen keskiaikaamme ei kuulu vain yleiskäsitteiden pitäminen varsinaisena todellisuutena, vaan myös suurten tunteiden kohdistaminen niihin.

     Narsistiset persoonallisuudet uskovat aina, että maailma olennaisilta osiltaan on heidän oman egonsa jonkinlainen jatke ja siitä riippuvainen. Niinpä silloin, kun tunteet saavuttavat äärimmäisen tason, täytyy myös maailman niitä totella.

     Tämän lapsenomaisen ajattelunhan me löydämme kaikenkarvaisilla viherpipertäjillä ja maailmanhalaajilla, joiden elämänsisällöksi on tullut juuri tunteileminen ja magiaa muistuttava usko oman käyttäytymisen merkitykseen. Siitä he myös ovat kovin ylpeitä.

      En tiedä, mutta luulen ilman mitään mittauksiakin, että tämä joukko on suuresti naisvoittoinen, minkä takia nykyinen naisten hallitsema politiikka on niin suuressa määrin tunteisiin perustuvaa ja varsinainen poliittinen keskustelu sen mukaisesti käytännössä mahdotonta.

     Suuria tunteita ladataan aina sotiin ja silloin saa rationaalisuudelle heittää hyvästit. Samalla tietenkin irtaudutaan siitä varsinaisesta sodan todellisuudesta, jonka saavat korvata yleiskäsitteet. Jossakin ne niitä edustavat miehet saavat tehdä tehtävänsä.

     Sellainen asia kuin oikeudenmukaisuus on, paitsi etiikan piiriin kuuluva käsite, myös persoonallisuuden ominaisuus, joka aikoinaan luettiin kardinaalihyveisiin (dikaiosyne). Luulenpa, ettei niillä käytännössä useinkaan ole kovin läheistä suhdetta, ainakaan viisauden (sapientia) puuttuessa. Summum ius -summa iniuria, tiesivät jo vanhat roomalaiset.

     Ehkäpä nykyisenä aikana on taas syytä kaivaa esille muuan vanha blogi:

 

perjantai 18. joulukuuta 2015

Entä, jos hävitämme maailman oikeudenmukaisuudella?

 

Pereat mundus

 

     Fiat iustitia, pereat mundus! Tätä lausetta kuulee usein ja joskus on vaikea päätellä, mitä sanoja oikein tarkoittaa. Pitäisikö oikeuden siis tapahtua, vaikka maailma tuhoutuisi? Siinä tapauksessahan maailman tuhoutuminen juuri olisi oikeuden vaatimus. Vai tarkoitetaanko, että lain kirjainta on noudatettava, vaikka tulos olisi absurdi. Rooman valtakunnassa ihannoitiin joskus lain ankaraa noudattamista, etenkin jos sen noudattaja tai hänen perheensä joutui asiasta eniten kärsimään.

     Vanhat Ruotsin tuomarinohjeet sentään määräävät, ettei se, mikä ei oikeus ja kohtuus ole, voi olla lakikaan. Lain tarkoitus on siis säädellä järjellistä menoa eikä toteuttaa itseään silloinkin kun se on mieletöntä.

      Myös hallitsijan armo voi yleensä oikaista sinänsä virheettömiä, mutta mielettömiä päätöksiä. Kenraali Suvorov sai kuolemantuomion hyökättyään vastoin käskyä, mutta armahdettiin, koska hän voitti taistelun. Voittajia ei rangaista, tuumasi Katariina II ja antoi vaarallisen esimerkin. Periaatettahan noudatetaan myös sotarikosten kohdalla.

     Koska ihmiselämä on niinkin monimutkaista kuin on, tarvitaan juristeja, jotka tekevät monimutkaisista asioista yksinkertaisia ja päinvastoin.

      Etenkin anglosaksisen Common Law’n maailmasta tunnemme loputtoman määrän absurdeja ratkaisuja, jotka on saatu aikaan ahneiden, ahkerien ja kyynisten juristien myötävaikutuksella. Maailma on jäänyt tuhoutumatta vain siksi, ettei se voi olla kenenkään etu.

     Mutta lain kanssa olemme naimisissa. Ilman sitä tie on avoinna mielivallalle. Vanha Venäjän tutkija Leonard Schapiro korosti aikoinaan sitä, että juuri formaalisen lain halveksunta mahdollisti Neuvostoliiton totalitaarisen diktatuurin.

      Jevgeni Pashukanis, joka otti sosialismin teorian vakavasti, halusi pyrkiä kohti lainkäyttöjärjestelmää, jossa ei formaalista oikeutta enää tarvittaisi. Kuten valtio, myös oikeus olisi kuoleva pois sosialismin oloissa. Hänet likvidoitiin kansanvihollisena.

     Lain ongelma ratkesi siten, että muodollinen oikeusjärjestelmä kyllä säilyi, mutta puolue ei ollut sidottu siihen, kuten ei mihinkään muihinkaan rajoituksiin. Sehän se maassa ylläpiti diktatuuriaan.

     Laki joka tapauksessa on aina vain formaalinen järjestelmä, jonka ratkaisut usein ovat kohtuuttomia. Vanha tokaisu lex dura, sed lex, ei auta omantunnonarkoja sieluja. Vääryys on vääryyttä ja sellaiseksi jää, vaikka se muodollisesti täyttäisi kaikki lain vaatimukset. Missä totuus, правда жизни?

     Romaanissaan Ylösnousemus, Воскресение, Tolstoi on kuvannut tätä dilemmaa. Siinähän päähenkilö, sovittaakseen huonoa omaatuntoaan, lähtee vapaaehtoisesti vankijoukon mukana karkotukseen, vaikka tämä ei millään tavalla auta oikeuden uhria, joka sitä paitsi henkilönä ei ansaitse mitään erityistä arvostusta. Mutta ihmisarvonsa hänellä toki on ja ehkä se on mittaamaton? Nöyrtyköön siis ainakin syntinen sen edessä ja taivaallisen oikeudenmukaisuuden tunnustaen.

     Mutta miten suuri voisi olla ihmisarvo? Jos se kerran on mittaamaton, ei sitä ainakaan voi uhrata millekään, mukaan lukien valtion edut.

     Mutta entä miten se suhtautuu muihin samanlaisiin arvoihin ja mitä tehdään, kun ne joutuvat vastakkain? Toisin kuin Jeesus, Tolstoi ei sanonut ”Antakaa keisarille se, mikä keisarin on”. Tolstoin oppi saattoi hyvinkin olla sitä aitoa kristillisyyttä, jota hän sen väitti olevan, mutta vajavaisessa maailmassamme ei jalojen yksilöiden rajaton omantunnonarkuus ja uhrautuvaisuus tuota maan päälle taivasta, vaan helvetin.

     Näin ainakin Nikolai Berdjajev tulkitsi Tolstoin sanomaa omantunnon ehdottomasta imperatiivista. Hänestä Tolstoin anarkismi oli luonteeltaan saatanallista, siis kapinaa Jumalaa vastaan. Saatanan tavoin Tolstoi ei hyväksynyt Jumalan töitä, mikäli Jumala osoittautuisi kyllin röyhkeäksi toimimaan hänen, kreivi Tolstoin hyvyyden imperatiivia ja jaloa omaatuntoa vastaan.

     Tämä asenne villitsi myös koko Venäjän intelligentsijaa, jota sitten asianmukaisesti rangaistiin sokeudestaan vallankumouksella. Vallankumous taas nitisti intelligentsijan kuin torakan. Tätähän Maksim Gorkin Klim Samgin-romaanin loppu symbolisesti kuvaa.

     Dostojevskin Ivan Karamazov oli myös itse asiassa aivan Tolstoin kaltainen julistaessaan, ettei maailmassa ole mitään sellaista hyvää, minkä voisi ostaa yhden viattoman lapsen kyyneleillä.

     Ei varmaan olekaan, mutta mitä tästä oikeastaan seuraa? Sekö, että koko maailman on alistuttava niiden ihmisten jaloon tahtoon, jotka tavoittelevat itselleen moraalisia palkintoja uhraamalla mahdollisimman paljon omia ja muiden etuja välttääkseen huutavan vääryyden yhdessä ainoassakin asiassa?

     Periaate on hyvä ja jalo, kysykää vaikka Tolstoilta tai Jeesukselta, mutta onko asiassa mitään tolkkua ja jos, niin missä se on? Missä ovat rajat? Nekin tarvitaan, että oikeudesta voisi tulla kohtuutta. Tätä asiaa eivät kenenkään omantunnon palkinnot muuksi muuta, vaikka olisivat suurempiakin.

     On selvää, että vaikka pitäisimme jokaista ihmishenkeä korvaamattomana ja rajattoman arvokkaana, joudumme useinkin laskelmoidusti uhraaman sen syystä tai toisesta. Kysykää vaikka lääkäreiltä, joille se on arkipäivää.

      On paljon asioita, joiden toteuttaminen varmuudella säästäisi ihmishenkiä, mutta joita ei toteuteta korkeiden kustannusten vuoksi tai muusta yleisesti hyväksytystä syystä. Ajatellaan nyt vaikka liikennettä. Siinä pyritään optimaaliseen turvallisuuteen, ei maksimaaliseen. Muuten yksityisautoilu kiellettäisiin kokonaan.

     Tuntuu joskus siltä, että kuten ennen Venäjän vallankumousta, on meillä nytkin keskuudessamme ihmisiä, jotka tuntevat kutsumuksekseen taistella kaikkea kohtuutta vastaan toteuttaakseen sen, mitä pitävät oikeutena. Tämän he tekevät aivan riippumatta siitä, mitä muut ihmiset pitävät oikeutena, koska vain heidän oma tunteensa merkitsee jotakin.

     Niinpä lakeja tulkitaan tarkoituksenmukaisesti, pykäliä venyttäen, aina tiettyyn suuntaan ja julistetaan, ettei maailmassa ole mitään asiaa, joka voisi arvoltaan ja merkitykseltään mennä yli se, jolle he ovat omistautuneet. Vajavaisessa maailmassa tämä tarkoittaa sotaa niitä vastaan, joiden moraalitunteita pidetään halpa-arvoisempina ja joiden etuja pidetään mitättöminä omaan, pyhään asiaan verrattuna.

     Onko tämä osoitus moraalisesta ylevyydestä vai omahyväisestä naiiviudesta, on se vakava kysymys, jota itse kunkin olisi syytä vakavasti ja ilman ennakkoasenteita pohtia. ”Saatanallinen” anarkismi ei ole tässä maailmassa uusi keksintö ja sen jäljet pelottavat.

 

Juoppojen aikaa

 

Virolaista neuvostokirjallisuutta

 

Toomas Vint, Pikkukaupungin romaani. Suomentaneet Anja ja Juhani Salokannel. Gummerus 1982, 188 s.

 

     Tämä kirja ilmestyi useiden kustantajien yhteisessä ”Neuvostokirjallisuutta”-sarjassa. Jokainen tarpeeksi vanha muistaa nuo vihreäkantiset kirjat, joiden symbolina oli tyylitelty N-kirjain.

     Nyt olen huomannut koko sarjaa jopa pidettävän lähinnä noloja vitsinä, jossa tarjottiin helppohintaista sosialistista realismia taistolaisten uskovahvistukseksi ja muiden saattamiseksi oikeaan uskoon.

     Tämä on aika köykäinen mielikuva. Kun nyt katson tämän kirjan lopussa olevaa sarjan luetteloa, pistävät silmään heti Fjodor Abramovin kolme kirjaa, jotka itse asiassa olivat neuvostoyhteiskunnan täysin säälimätöntä ruotimista aidon realismin, eikä minkään sosialistisen realismin hengessä.

     Ihmettelin jo silloin, miten niiden julkaiseminen oli ylipäätään mahdollista. Sarjan neljäs osa kai sitten jo ilmestyi sarjan ulkopuolella, ellen väärin muista, mutta tuskin se on tärkeää. Abramov oli tutustunut myös Väinö Linnan teoksiin ja oli niiden suuri ihailija. Pitäisin häntä jonkinlaisena Neuvostoliiton Linnana, jonka merkitys ei vbalitettavasti noussut samalle tasolle.

     Hänen teokseensa perustuvaa näytelmää kyllä esitettiin Leningradin (Pietarin) Malyi dramatitšeski teatterissa, jossa se saavutti kulttimaineen.

    Ja olihan sarjassa monta muutakin hyvää nimeä: Viktor Astafjev, Grigori Baklanov,  Vasili Belov, Valentin Katajev, Konstantin Paustovski, Valentin Rasputin, Vasili Šukšin, Juri Trifonov, Ilja Ehrenburg ja tietenkin lisäksi noita virallisia suuruuksia, Maksim Gorkista Aleksandr Fadejeviin, Konstantin Fediniin, Mihail Šolohoviin, ynnä muihin. Aleksandra Kollontaikin on mukana.

     Kaikki noista eivät ole hengen jättiläisiä, mutta vaihaisin koska tahansa vaikka koko amerikkalaisen kirjallisuuden tämän sarjan kirjoihin.

Leonid Brežneviä, jonka ”Pieni maa” saavutti niin valtavan maineen hänen kotimaassaan ja toi tekijälleen ”Neuvostoliiton sankarin” kultaisen tähden, ei sentään ole juuri tässä sarjassa mukana, mutta oli siellä ainakin yksi hilpeyttä aiheuttava nimi: Juri Piskulov kirjallaan ”Neuvostoliitto ja Pohjola”. Hän oli sentään virkamies ja idänkaupan asioiden hoitaja Talouskomissiossa Neuvostoliiton puolella. Tämä huomattakoon.

     Mutta vielä yksi asia sen lisäksi pistää silmään: virolaisia kirjoja on suhteellisen paljon. Mukana ovat Lilli Promet, Mats Traat kahdella kirjalla, Ülo Tuulik,  Mati Unt, Toomas Vint, Arvo Valton ja Lennart Meri.

      Ehkä siinä ei se kaikkein terävin kärki, en tiedä, mutta tuskin nyt ihan kehnoinkaan porukka. Mats Traatin kirjasta muistan pitäneeni ja Mari Unt uskalsi kirjoittaa todella imponoivasti. Lisäksi joukossa on yksi latvialainen, Albert Bels.

     Tämä sarja ei tietenkään ollut ainoa paikka, jossa neuvostokirjallisuutta, myös virolaista julkaistiin. Itse asiassa sieltä saatiin yllättävänkin terävää aikakauden kuvausta m(ks. esim. Vihavainen: Haun mustamäki tulokset ).

     Neuvostoliittolainen elämänmuoto (Sovetski obraz žizni) oli itse asiassa pyhä, sillä se oli virallisesti julistettu sosialismin rakentamisen uusimman ja korkeimman vaiheen, ”kehittyneen eli kypsän sosialismin” (ks. Vihavainen: Haun kehittynyt sosialismi tulokset) yhdeksi keskiseksi osaksi.

     Niinpä kirja, jossa se näyttikin olevan yhtä älytöntä juopottelua ja seksin hamuamista, voitiin periaatteessa käsittää neuvostovastaiseksi agitaatioksi. Stalinin aikana niin tehtiin herkästi.

     Nyt kaikki oli monimutkaisempaa. Julkisuuteen saattoi päästä varsin skandaalimaisiakin kirjoja ja toisaalta viattomat saattoivat jäädä vaille imprimaturia. Kaaderit ratkaisivat kaiken, kuten oli opittu sanomaan jo ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana.

     Tätä taustaa vasten tämä Toomas Vintin kirjakin on kiinnostava. On selvää, ettei mitä tahansa kirjaa annettu julkaista Suomessa, mikäli se neuvostoviranomaisista riippui. Ja taisi se riippua aika paljon.

     Vintin kirja on itse asiassa melko banaali. Siinä muuan ärrävikainen nuori kirjallisuudentutkija lähtee kosimaan ihastustaan, jotta välttyisi jäämästä vanhaksipojaksi, josta kukaan ei tässä elämässä välitä.

     Retki johtaa journalistien seuraan ja tolkuttomaan kännäämiseen, vaikka päähenkilö itse asiassa on raitis  mies. Seuran vuoksi on pakko tehdä kuten muutkin.

     Ihastus on pikkukaupungin kulttuurielämän uusi tähti. Tallinnalaisten silmissä koko kaupunki on varsin naurettava loukko, jonka niin sanottu kulttuurielämä on yhtä tyhjän kanssa. Kaupunki muuten muistuttaa kovasti Rakvereä suurine teurastamoineen ja kylpylöineen.

Päähenkilö ajautuu kommelluksesta toiseen ja uhkaa jo tulla kiinniotetuksi yrityksestä raiskata nainen keskellä katua, mikä ei tienkään olisi koskaan edes käväissyt hänen mielessään. Pahin on viinapiru, joka uhkaa romahduttaa koko projektin, mutta löytyyhän se raittiuskin sentään viimein ja ihastukselle saadaan kukka ojennettua ja kosinta esitettyä.

     Kosinta kuulostaa tytöstä hullunkuriselta, kuten koko mieskin, mutta niin se vain kohtalo johdattaa ihmisiä ja loppujen lopuksi syntyy kuin syntyykin onnellinen avioliitto ja potra poikakin, joka nyt ei taida olla aviomiehen omaa työtä, mutta jossa ei mitään vikaakaan ole.

     Tässä siis onnellinen loppu. Juopot lehtimiehetkin näyttävät jotenkin raitistuvan ja voidaan kai odottaa kehittynyttä eli kypsää sosialismia toteuttavan ja kommunistista yhteiskuntaa rakentavan maan voivan pitää heitä hyödyllisinä kansalaisinaan

    En tiedä, miltä kirja tuntui suomalaisesta lukijasta 1980-luvulla. Ehkä taistolaiset eivät sellaisia lukeneet? En myöskään ole perillä Vintin nykyisestä arvostuksesta. Luulen, että hän on ihan kelpo jäsen siinä kirjallisessa veljeskunnassa, joka on Viron kulttuurin vankka tukipylväs.

 

 

Sodassa ollaan?

 

Rankaisuretkikunnan yllätys ja sotaan joutuminen

 

     Kun erikoisoperaatio (spetsialnaja vojennaja operatsija, SVO) oli kestänyt jo viidettä vuotta, havahtui sen aloittaja huomaamaan, että sotaahan tässä nyt jo oltiinkin käymässä.

     Tarkoitus oli ollut vain käydä isolla nyrkillä täräyttämässä liian pitkälle menneen naapurin päähän järkeä ja pakottaa se omaksumaan sellainen politiikka, jota suurvallan etu aivan objektiivisesti vaati.

     Oman kansan osalle oli varattu nouseminen itseihailun korkeimmille askelmille, kun se tähän mennessä oli saatu vasta nostettua polviltaan. Tehtävä oli sinänsä vaativa, mutta sellaisena juuri suurvallan arvoinen.

     Amerikkalaisetkin olivat aikoinaan tainneet jo hieman ylpistyä Grenadan valtauksesta, mutta tässä oltiin peräti historiallista kutsumusta suorittamassa ”…und Morgen die ganze Welt”! Jotenkin niinhän se saksankielinen runo meni. Ehkäpä myös saksanopiskelija Putin tutustui vanhaan vihollisen aineistoon.

     Murskaava isku lässähti sitten kiusallisesti kuin taikinaan ja oli pakko siirtyä kenraali Falkenhaynin taktiikkaan, jossa vuodatettiin verta mahdollisimman paljon ja katsottaisiin, keneltä se ensin loppuu (ks. Vihavainen: Haun ovidius falkenhayn tulokset).

     Kansa oli ylpeä poikiensa uhrimielestä, kuten perinne vaati ja itse Johtaja kävi kunnioittamassa vainajia ylistäen heitä heidän omaisilleen. Kukaan ei varsinaisesti uskonut, että kaikki meni yhä suunnitelman   mukaan, mutta isänmaallista hevonpaskaa on aina oltu uskovinaan ja hallituksella oli pätevä syy vaatia kaikkia pysymään nyt kurissa ja nuhteessa.

     Kuvio oli kansan kannalta selvä: naapuria kuritettiin, kuten se ansaitsi ja se itse sai jatkaa rauhallista elämäänsä. Kollektiivisen lännen pakotteille voitiin näyttää pitkää nenää, sillä todelliset ystävät olivat innokkaita korvaamaan niiden tuonnin ja viennin.

     Vasta yli neljän vuoden kuluttua kuvio muuttui perin pohjin. Rankaisun ja kurittamisen kohteeksi otettu ei enää vain tyytynyt potkimaan kurittajiaan vastaan, vaan alkoi maksaa pottuja pottuina ja polttaa öljynjalostamoja ja logistiikkakohteita niin, että se jo näkyi jokaisen kansalaisen elämässä.

    Tämä oli jo sotaa. Johtajan oli nyt pukeuduttava uniformuun, minkä hän oli usein mielellään tehnytkin, mutta nyt oli jo tosi kyseessä ja naama vakavana. Tämä merkitsi eskalaatiota ja jokainen Venäjän historiaa tunteva tietää, mikä oli nyt kaikkien mielessä: kansansota. Sillähän oli ennenkin kaikki viholliset voitettu.

     ”Pyhä sota” oli aikoinaan noussut koko Suuren isänmaallisen sodan symboliksi ja kyselytutkimuksissa sitä pidettiin yhä keskeisenä Venäjän symbolina: ”Vstavaj, strana ogromnaja, vstavaj na smertnyj boi….” -Nouse valtava maa, taisteluun elämästä ja kuolemasta (ks. Vihavainen: Haun pyhä sota tulokset).

     Mutta kuka on vihollinen? Ei sellaiseksi riitä vain tuo kuritettava kakara, Ukraina, kysymys on kollektiivisesta lännestä. Ei Ukraina pystyisi mihinkään, ellei sitä autettaisi. Ketkä sitten konkreettisesti ottaen auttoivat? Suomi esimerkiksi. Suomalaisen räjähdysaineen löytyminen ukrainalaisesta aseesta muuttaa sen valmistajan legitiimiksi kohteeksi…

     Naurattaako? Ei minua ainakaan yhtään. Läntinen media on suoltanut jo viidettä vuotta toiveajattelua sodan kulusta ja ollut vaatimassa ehdotonta antautumista, mikä Venäjän perinteet tuntien ei tule koskaan tapahtumaan.

     Sen sijaan sodan eskaloituminen muihin maihin, esimerkiksi juuri jonkinlainen hyökkäys Suomeen saattaisi hyvinkin olla sellainen uusi sodan muoto, johon ahdistettu hallitus turvautuu.

     Natosta tuskin kannattaa tässä paljon  puhua. On äärimmäisen epätodennäköistä, että se ryhtyisi sotimaan sen takia, että joku määrä Suomen kansalaisia ja sen tehtaita tuhotaan. Jos se ryhtyisi, olisi tilanne sitäkin vakavampi.

     Kun nyt kerran on sitten sota, olisi mahdollista jo tehdä rauhakin. Toisen maailmansodan päätteeksi rauhaa ei tehty, vaan vaadittiin ehdoton antautuminen, joka saatiinkin. Mutta antautuja ei olut Neuvostoliitto.

     Asiat sovittiin sitten ETY-kokouksessa ja sellainenhan pitäisi taas järjestää, mieluummin mahdollisimman pian. Sitä olen yrittänyt esittää jo vuosikymmeniä (ks. Vihavainen: Haun bismarckin vai Hitlerin laakerit tulokset).

     Sota on vaarallinen asia, koska väkivallalla ei siinä ole rajoja, ainakaan Clausewitzin mukaan ja pelkästään humanitaarisista syistä taisteleminen olisi aina lopetettava mahdollisimman pian. Ei voi olla mikään säädyllinen tavoite, että tappioita ja tuhoa tulisi mahdollisimman paljon, tulivatpa ne kenelle tahansa.

     Sen jälkeen on vuoro diplomatialla, jonka tehtävänä on luoda sellaiset olosuhteet, että itse kukin hallitus pystyy ne kansalleen myymään

Näitä miettiessä tuli vastaan blogi ”erikoisoperaation” alkuajoilta, jolloin Ukrainalla oli vain kuritettavan rooli, vaikka se vitsoja taittelikin. Nythän tilanne on muuttunut. Siitä voimme tietenkin iloita, mutta ei kannata unohtaa sitä, että se on muuttunut vaarallisemmaksi.

Jonkinlainen käänne näytti tapahtuvan jo taistelujen varhaisissa vaiheissa. Nyt tiedämme, ettei se ollut mikään askel kohti ratkaisua:

 

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Kurittajien rankaiseminen

 

Kurittajat

 

    Venäjänkielisessä tekstissä törmää usein sanoihin karat ja karatel. Sanakirjan mukaan kyse on rankaisemisesta, mutta käännös on aina huono silloin, kun tarkoitetaan yksinkertaisesti suojattoman väestön terrorisointia, kuten usein tarkoitetaan.

     Minusta parempi käännös onkin kurittaa/kurittaja. Vaikka sanasta kuri onkin suomessa tehty myös disipiliinin synonyymi, on sillä selvästi myös väkivaltaan/pahoinpitelyyn viittaava merkitys. Ja sellaistahan ne karatelit tekevät. Saattaa ollakin, että olemme saaneet koko kurittamisen venäjästä (karat).

     Mitään rankaisemistahan ei avuttoman väestön kaltoin kohtelu sinänsä merkitse, sillä ensin täytyisi olla rikos. Ja rikos ja rangaistus on sitten venäjäksi prestuplenije i nakazanije. Karatelit tekevät pahojaan ilman, että siihen olisi annettu mitään legitiimiä syytä, esimerkiksi vallankumouksellisella terrorilla tai sissitoiminnalla.

     Terrori, hallitseminen pelolla on kurittajien (karatel) tarkoituksena. Tietenkin asiaa voidaan yrittää myös kaunistella rangaistukseksi: mitäs rikkoivat meidän antamiamme sääntöjä…

     Muuan hyvin tunnettu kurittaja Venäjän historiassa on Mihail Muravjov, tunnettu myös nimellä hirttäjä-Muravjov, joka kuritti Liettuan ja Valko-Venäjän seutuja Puolan vuoden 1863 kapinan jälkeen. Tunnetaan myös Vilnan Muravjovina (Muravjov-Vilenski).

     Tuon kapinanhan katsottiin vaarantavan valtakunnan yhtenäisyyden. Vanhan Puolan valtakunnan palauttaminen, mitä ulkomaat ainakin moraalisesti tukivat, oli suurin pelon aihe. Toinen, siihen samaan ongelmakimppuun liittyvä, oli valkovenäläisen kansallisuuden eroaminen kolmiyhteisestä venäläisyydestä (Iso-, Vähä- ja Valko Venäjä).

     Niinpä Puola ja Liettua pantiin kuriin. Vanhan itsehallinnon rippeetkin hävitettiin, uniaattikirkko likvidoitiin, kansankielinen opetus kiellettiin ja samoin jopa puolan puhuminen julkisilla paikoilla. Hirttäjä-Muravjov ripusti lyhyessä ajassa 750 ihmistä hirsipuihin.

     Muravjov eli Muurahaisela on Venäjällä yleinen sukunimi. Sen kantajat ovat voineet valita puolensa historiassa kertomalla olevansa joko hirttäjä-Muravjovin (Muravjov-vešatel) sukua tai sitten hirtetyn Muravjovin (Muravjov povesennyi) sukua (viittaa sen nimiseen dekabristiin).

     Edellinen joka tapauksessa on kurittajan arkkityyppi, joka jo omana aikanaan siinä määrin leimautui, että Pietarin kuvernööri suorastaan kieltäytyi antamasta hänelle kunniamerkkiä ja nimitti häntä ”ihmissyöjäksi”.

      Läntisen Venäjän kuritusoperaatiossa häntä avusti vielä kenraali Kaufman, joka tunnettiin Keski-Aasian valloittajana (venäjän valloittajaa merkitsevä sana pokoritel, kukistaja tulee sanasta pokornyi, nöyrä eli tarkoittaa oikeastaan nöyryyttäjää). Kaufmanin vihollisten tappiot olivat jopa monisatakertaiset verrattuna hyökkääjään, mikä kertonee jotakin sodan luonteesta. Tällaisista asioistahan tuohon aikaan oltiin yleisestikin ylpeitä.

     On syytä uskoa, että nyt käynnissä olevan erikoisoperaation Ukrainassa oli määrä olla samantyyppinen rankaisuretki karatelnaja operatsija kuin aikoinaan Puolan ja Keski-Aasian operaatiot. Mitäpäs noilla ukropeilla oli panna Venäjän, suurvallan huippumoderneja aseita vastaan. Ei kun kurittamaan!

     Tilanne, jossa toinen vain lyö ja toinen ottaa vastaan, on tyypillinen kurittajan ja kuritettavan suhde. Mikäli sellaista taas kuviteltiin, jouduttiin katkerasti katumaan. Ne ihmeaseet, joita Venäjä on viimeiset kymmenen vuotta hehkuttanut, ovat olleet yhtä tehottomia kuin vanhatkin aseet. Ei suurta maata oteta haltuun muuten, kuin monilukuisen jalkaväen avulla ja loputtomin uhrein.

      Kaiken häpeän kukkuraksi Ukraina on nyt tuhonnut yhden Venäjän arvokkaimmista ja tuhoamiskykyisimmistä yksiköistä, risteilijä Moskvan, jonka taisteluarvon voinee arvioida vastaavan yhtä divisioonaa. Lisäksi vakuutetaan, että temppu tehtiin ihan Ukrainan itse kehittämällä ja rakentamalla aseella. Siinä kuritettiin Venäjän laivastoa oikein kunnolla…

     Mutta yhäkin vallitsee sodassa tietty epäsymmetria: Venäjä toimii koko ajan Ukrainan alueella, mutta Ukraina selvästi kainostelee toimimista Venäjän alueella. Tyhmimmät putinistit ovatkin kauhistelleet niitä pieniä poikkeuksia, joita on tapahtunut: kuinkas sitä nyt noin kehdataan? Kuritettavan ei ole sopivaa irtautua roolistaan, muuten voi vaikkapa sota syttyä…

      Niin, Ukrainan kannalta vieraan maan täysimittainen hyökkäys on varmastikin casus belli. Puheet erikoisoperaatiosta ovat jo kauan olleet pelkkää komediaa, joka ei mene edes tyhmimpiin aivoihin.

     Venäjää on kuitenkin yhä vain karttanut sanan ”sota” käyttöä, sillä hyökkäyssodan aloittamisenhan maan laki kieltää ja määrää sellaisesta jopa 20 vuotta vankeutta. Vankeutta on rutkasti luvassa myös niille, jotka kutsuvat asioita oikeilla nimillään. Nomina sunt odiosa. Orwellilaisempaa ei voisi enää olla.

     Valloittajalle eli nöyryyttäjälle  -pokoritel- on sietämätöntä, ettei uhri nöyrrykään, vaan sen sijaan nöyryyttää kurittajaa. Suurvaltasovinismin elähdyttämälle kansalle tämä on myös myrkkyä ja on selvää, että kostoa vaaditaan. Hyvä yrityshän on mennyt aivan penkin alle ja tehnyt koko suurvallasta naurun aiheen.

     Suurvallan kannalta tämä on harmillista -za deržavu obydno- kuten venäläinen sanonta kuuluu. Pitkän päälle hyökkääjä todennäköisesti voittaa, kuten se voitti talvisodassa, mutta onhan sitä ainakin pahasti höyhennetty. Talvisodassa ei koskaan päästy Suomeen tekemään suurta kuritusoperaatiota, miten käynee Ukrainassa?

      Huumorin ystävän on nyt ainakin pakko nauraa risteilijä Moskvan johdosta esitetylle maljalle:

Venäjän laivastolle! Pohjaan! Ei kilistetä (За русский флот! До дна! Не чокаясь.). Kyseessä on siis sen venäläisen tavan huomiointi, ettei vainajille saa kilistää…

 

      Mutta nyt ollaan vain entistä syvemmällä sodassa. Vitsit sopivat tilanteeseen yhtä huonosti kuin vahingonilo. Vahinko on jo tullut koko Euroopalle ja olisi tehtävä kaikki mahdollinen, ettei siitä tulisi todellinen katastrofi.

 

Lutherin puheet

 

Mainio uskonpuhdistajamme

 

     Pidän Martti Lutheria eräänä historian suurista sankareista. Kaikenkarvaiset suuret murhaajat, jotka ovat sotajoukkoja johtaneet, kalpenevat merkitykseltään sen entisen munkin edessä, joka nousi todistamaan, että se uskonnon nimellä tunnettu hapatus, jonka palveluksessa hän oli ollut, oli suurelta osalta täyttä roskaa.

     Lutheriin voi mielestäni verrata esimerkiksi Solženitsyniä, joka myös oli rohkea taistelija totuuden puolesta valhetta vastaan. Hänen, kuten myös Lutherin urotyötä pidän ennen muuta moraalisena ja vasta toissijaisesti intellektuaalisena.

     Ei Luther uskontoa sellaisenaan lainkaan kieltänyt, mutta kyllä sen hölynpölyn, jota saarnattiin se nimissä.

     Ennen uskonpuhdistusta ja vastauskonpuhdistusta katolisuus oli jo aivan täynnä kaikenkarvaista hölynpölyä, kuten magiaa, jossa usko pyhäinjäännösten ihmeitätekevään voimaan ja aneilla saatavaan sielun pelastamikseen kuului räikeimpiin. Myös koko pyhimysgalleria koostui suurkesi osaksi aivan fiktiivisistä henkilöistä.

     Käytän tässä mainiota suomen kielen sanaa ”uskonpuhdistus”, joka on kantaaottavuudessaan aivan toista luokkaa kuin mitään sanomaton ”reformaatio”, jota oma kirkkomme on alkanut viljellä.

     Vertaisin tätä ilmiötä siihen, miten Itä-Karjalan suomalaiset opetettiin ”puhumaan bolševikkia”, kuten Anna Laakkonen on väitöskirjassaan selostanut.

     ”Reformaatio” ei ota kantaa siihen, oliko tuo tapahtuma edes hyvä asia. Miten jokin kirkko tai suuntaus voisikaan asettua toista paremmaksi ja miksi toinen olisi huonompi, ellei se nyt sitten mene ottamaan tuota uskoa tosissaan. Eihän sellainen kuulu nykypäivään. Nyt uskotaan hyvän tekemiseen ja kansalaisten kukkaronnauhojen alttiiseen avaamiseen kaiken edistyksen hyväksi.

    Mutta olihan Luther joskus myös vihainen kuin ampiainen ja eikö hän sortunutkin jopa ihka oikeaan vihapuheeseen kirjoittaessaan pamflettinsa ”Wider die mörderischen und räuberischen Rotten der Bauern”. Eikös siinä verrata kapinoivia talonpoikia rottiin?

    No ei verrata. Käytetty sana on tosiaankin Rotte eikä Ratte ja se tarkoittaa joukkoa (vrt. venäjän rota). Lutherilla oli hyvät syyt saarnata murhaavia ja polttavia hihhuleita vastaan, sillä he vetosivat herkästi hänen nimeensä, kuten ne Rooman ryöstäjät, jotka halusivat vuonna 1527 huutaa Lutherin paaviksi (vt. sacco di roma - Поиск ).

    Itä-Saksassahan näistä tuon ajan talonpoikaisista rosvoista ja murhamiehistä tietenkin tehtiin suuria edistyksen airuita, mutta he kelpasivat myös Hitlerille, jonka SS-joukoissa muuan divisioona oli nimeltään Florian Geyer, erään kapinoitsijan kunniaksi (ks. Florian Geyer - Wikipedia).

     En tiedä, onko Geyeristä tehty laulu nykymuodossaan mitenkin lähellä alkuperäistä Iks. Видео Bing) mutta sen ihannoima käyttäytyminen sopii hyvinkin natseille ja ansaitsi vain väkivaltaisen kurinpalautuksen, sillä muu ei tuollaiseen tehoa. Muuten olisi koko uskonpuhdistus ollut yhtä saatanan palvontaa.

    Onhan Lutheria syytetty myös antisemitismistä, mutta ei kuitenkaan sentään antisionismista. Sekin kuului aikansa valistumattomaan maailmaan ja pankaamme merkille, että Luther myös varustautui henkisesti turkkilaisvaaraa vastaan, mikä nykyisessä Saksassa olisi hyvin sopimatonta.

     Lutherin virrestä ”Jumala ompi linnamme” tuli suoranainen ”protestanttien Marseljeesi, kuten Heinrich Heine sanoi. Kun asiat voitiin ratkaista vain miekalla, ei auttanut pelkkiin rukouksiin turvautuminen. Silloin olisi perkeleen valta voittanut välittömästi, tuon ajan ilmausta käyttääkseni.

     Mutta Lutherissa oli myös oma joviaalinen puolensa, joka antoi tilaa hänen mainiolle huumorintajulleen. Saksalsien huumorin kokoelmaa on sanottu maailman ohuimmaksi kirjaksi, mutta eräs huumorin muoto on myös se lupsakkuus, Gemütlichkeit, jonka tapaamme Lutherilla.

Sen hedelmistä hieman seuraavassa:

Pöytäpuheiden lumo

 

     Kuten tunnettua, ihmisen psykofyysinen hyvinvointi nousee korkeimmilleen hyvän ruokapöydän äärellä, etenkin mikäli pöydän ympärille on kokoontunut tätä ylentymistä edesauttava seurue. Kuten Samuel Johnson totesi, ravintolanpöytä on inhimillisen onnen valtaistuin, -throne of human felicity.

     Epäilemättä ruoan laadulla on merkitystä. On luultavasti myös hyvä, jos se on myös melko kallista, mikä saa syöjän nauttimaan sitä asianmukaisella hartaudella ja hotkimatta. Liiallinen herkullisuus saattaa toisaalta mahdollisesti suunnata huomiota liikaa hengen maailmasta epäolennaisempiin asioihin.

     Antiikin ajan symposiumit (yhdessä juomiset) ovat kuuluisia, mutta conviviumit (yhdessä syömiset) vähemmän tunnettuja. Joka tapauksessa pelkästään Platonin Pidot antaa hyvän, etten sanoisi ideaalisen kuvan todellisesta symposiumista: juomisesta –jota toki oli hyvin runsaasti- puhutaan vain ohi mennen eikä puhe koskaan eksy mihinkään viinitietouteen tai muuhun epäolennaiseen.

     Ruuasta ei puhuta oikeastaan mitään, mikä oikeastaan tuntuukin hieman pahalta, koska se panee ajattelemaan, että kaikki tuo tyhjään vatsaan latkittu viini ei ole tuottava siunausta.

     Uskon tai ehkä lähinnä toivon kuitenkin, että jokaiselle itse asiassa annettiin haluamansa määrä vuohenjuustoa, leipää ja varmaan myös savulammasta. Näiden yhteisvaikutus oli siis ehkä gastronomisesti yhtä harmoninen kuin oli henkiseltä kannalta se keskustelu, jonka niin hyvin tunnemme.

     Toisaalta keskustelu oli oikeastaan aika seikkailevaa, haastavaa ja säkenöivää. Ehkä ruokakin oli jotakin muuta kuin tavanomaista, ideaalista ja siis hieman tasapaksua haukattavaa (ven. zakuska)? Mutta, kuten Newton sanoi, en tiedä, enkä rupea spekuloimaan (hypotheses non fingo).
Pidot Tornissa vuodelta 1937 aloitti meillä symposiumikirjojen perinteen, joka minusta on nykyään näivettynyt.

     Onhan meillä ilmestynyt useampiakin maailman viisaiden keskustelukirjoja, mutta niistä puuttuu tuo mainittu pöydän henki, eikä koko ateriointia, toden totta, niissä edes mainita. Ehkä kustantaja itse asiassa pitikin keskustelijat nälässä ajatellen, että laiha koira haukkuu paremmin. Sitä paitsi kirjankustannus kuuluukin olevan nyt liiketoimintaa, jossa on kapeat voittomarginaalit…

     Sitä parempi siis liiketoiminnalle, kaiketi. Saattaa olla, että asia ei todista kulttuurin rappiosta, mutta saattaapa se olla toisinkin.

     Jotenkin sellaisesta keskustelusta, jossa vain puhutaan, on taipumus tulla yksipuolista abstraktien asioiden märehtimistä ja jopa henkistä pikajuoksua, jossa yritetään käsitellä asiat tehokkaasti. Uusien ruokalajien odottelu sen sijaan antaa todelliselle symposiumille henkistä tai ehkä aineellista ryhtiä ja se on, poistaa turhan kiireen.

     Kuuluisin pöytäpuheiden kokoelma lienee tohtori Martinus Lutheruksen Pöytäpuheita (Tischreden), jotka tosin ovat monologeja. Joka tapauksessa ne ilmeisesti on kerätty kokoon ruokapöydän ääressä kasvaneista hengen hedelmistä.

     Sellaisina ne edustavat aitoa tämän alan genreä, eivät ajattelijan jotakin yleisöä varten kokoon kyhäämää enemmän tai vähemmän johdonmukaista ja kukaties tarkoitushakuistakin pohdintaa.

     Lutherin esimerkin mukaisesti myös Hitlerin pöytäpuheita (Tischgespräche) on koottu muistiin ja julkaistu. Tämä lienee ollut helppo homma sikäli, että Fyyrerillä oli tapana pitää pitkiä ja tylsiksikin mainittuja monologeja. Myös ne ovat kuitenkin kiinnostavia, sillä Hitlerin persoonallisuus taitaa viime kädessä olla avain hänen ymmärtämiseensä. Se looginen ajattelu kun oli aika heiveröisellä perustalla.

    Mitäpä sanoakaan, tänäkin päivänä maailma on täynnä myös erilaisten kolpakkostrategien löpinää (Stammtischgeschwätz), jonka kuulemisesta kenellekään ei ole enempää iloa kuin hyötyä. Sitäkin korvaamattomampaa on lukea suurten persoonallisuuksien pohdiskelua pöydän ääressä, jossa he saavuttavat tai ainakin voivat saavuttaa sielun ja ruumiin tasapainon.

     Kiukkuiset, nälästä riutuvat skolaarit kylmissä kammioissaan sopivat kirjoittamaan filippiikkejä ja anateemoja. Hyvästä sianpotkasta, oluesta ja viinistä nauttiva vanha pyknikko ja totuudenpuhuja sen sijaan on taho, jolta voimme odottaa enemmän tasapainoista viisautta omaksikin hyödyksemme.

     Ja tosiaankin, Pöytäpuheet on kuultu nimenomaan vanhan Lutherin suusta eikä siis tuon nuorempana kiivasluontoisen munkin tai keski-ikäisenä tarmokkaan taistelijan suusta. On siis syytä pitää odotukset korkealla.

     Koska en tässä viitsi syventyä pidemmälti siihen, miksi Luther vihasi juristeja, viittaan vain siihen, että heidän ammattinsa ei Martinuksen mielestä palvellut Jumalaa vaan rahakukkaroa. Juristi oli Lutherin mielestä joko konna tai aasi ja joka tapauksessa huono kristitty, mutta siitä huolimatta hän toki jätti maallisen regimentin asiat heidän tuomittavakseen.

     Mitäpä muutakaan olisi teologi voinut tehdä menemättä vieraalle alalle, ajatteli Wittenbergin viisas, joka ei vielä ollut kuullut kansalaistottelemattomuuden evankeliumista korkeimpana hurskauden ilmauksena.

     No, hän nyt muutenkin inhosi teeskentelyä, joka hänestä oli saatanallinen asia. Niinpä tekopyhät teeskentelivät (ja väärensivät) uskoa, jumalattomat seremonioita, tyrannit ja desperadot (verwegene Leute) sotaa, hullut hallintoa, taidottomat käsitöitä ja aasit taidetta. Nih.

     Piru hallitsi maailmaa siksi, että se oli sen arvoinen ja tuolla vanhalla vihtahousulla itse asiassa tuntui olevan paljonkin puuhaa tässä maailmassa, arveli Martti-tohtori. On vahinko, että asiasta nykyään kuulee niin vähän kerrottavan, vaikka se kyllä aavistaa.

     Oli vain ymmärrettävää, että maailma ei halunnut tietää totuutta vaan halusi itseään petettävän, mutta sepä juuri olikin ihmisen luonnon mukaista. Hän luonnostaan sekä valehteli, että sieti valhetta.

     Tykkejä, noita ”enemmän kuin raakoja työkaluja, joilla muureja ja kallioita särjettiin”, piti Luther Saatanan keksintönä. Mikäli Aatami (tuo syntinen!) olisi aavistanut, mitä hänen jälkeläisensä vielä keksivät, hän olisi kuollut surusta.

     Myös tuon ajan sotilas –Landsknecht- jonka maine ei kyllä ole koskaan tainnut olla hyvä, sai tuta Lutherin vihaa. Hänen mielestään sotilasta voi verrata savusilakkaan –vaikka silakka jo olisi pilaantunut, voi sen vielä sentään savustaa. Samoin ihminen, joka ei mihinkään muuhun kelvannut, sopi aina vielä sotilaaksi.

     Itse asiassa Luther mietiskeli asuvansa mieluummin turkkilaisten ja tattarien kuin sotilaiden keskuudessa. Jos nuo edelliset hänet tappaisivat, hän ainakin tietäisi, kuka sen teki, turkkilaiset, ristin viholliset. Mutta mitä nämä landsknechtit oikein olivat miehiään?

     Vastaus voisi olla, että he olivat ryöstöllä eläviä ja väkivaltaa työkseen harjoittavaa ainesta, jotka sata vuotta myöhemmin tulisivat tuhoamaan koko Saksan.

     Saksan tulevista onnettomuuksista Luther tunteekin jo näkevänsä enteitä ja arvelee sen olevan ansaittu. Saksalaiset asuivat hyvässä ja vauraassa maassa, mutta he olivat kuin vahva hevonen ilman ratsastajaa. Kelpo ihmiset oli työnnetty syrjään ja heitä halveksittiin. Sen sijaan elettiin sokeudessa ja valheessa.

     Jopa muut kansat halveksivat saksalaisia, italialaiset nimittivät heitä elukoiksi ja englantilaiset ja ranskalaiset pilkkasivat heitä, kuten kyllä kaikkia muitakin. Kun päälle päätteeksi komeetta oli ilmestynyt taivaalle, oli syytä huoleen, katsoi Luther, joka muuten syvästi halveksi astrologiaa taikauskona.

     Mikä olisi tuo Herran rangaistus saksalaisille? Se oli turkkilaisten hyökkäys. 1542 turkkilaiset tunkeutuivat jo Unkariin ja Luther arvioi, että nyt oli saatava voimaa ylhäältä, mikäli mieli torjua uhkaava tuho. Toivo oli pantava hurskaisiin, jotka osaisivat rukoilla. Landsknechteistä ei ollut tulvan patoajaksi.

     Nämä tunnelmathan me tunnemme Lutherin virrestä Jumala ompi linnamme (Ein feste Burg ist unser Gott), joka tosin on jo vuodelta 1528. Sitähän meilläkin on joskus ollut tarvetta laulaa, ellen väärin muista.

     Mutta tämä taitaa viedä jo syrjään itse teemasta. Itse olen käyttänyt mukavan kompaktia vuoden 1960 Reclam-laitosta Tischreden, mutta löytyyhän näitä pöytäpuheita myös suomeksi. Olisipa somaa, jos niitä harrastettaisiin myös kirkkomme piirissä. Sitä paitsi kirja sopii hengeltäänkin paremmin junassa luettavaksi taskupainokseksi kuin pöytäpostillaksi.

     Ehkäpä kirkon piirissä voitaisiin jopa järjestää symposiumeja, joissa yritettäisiin tasapainoisesti, luterilaisittain, keskustella vaikkapa kahden regimentin opista, turkkilaisvaarasta, saatanan toiminnasta maailmassa, aseiden ja sotalaitoksen olemuksesta ja vastaavista asioista ja muista vastaavista asioista.

     Sitten voisi vaikkapa koota puheet kirjaksi, jota tulevat sukupolvet saisivat aikoinaan hämmästellä tai kukaties ihastella. Jos kirja ilmestyisi taskupainoksena, olisin heti valmis ostamaan yhden kappaleen.