sunnuntai 22. marraskuuta 2026

Satana, vade retro!

 

Sota tulee liian lähelle

 

      Nyt, kun sotaa käydään ihan oikeasti ja ns. tappamisen meiningillä, ymmärretään jo yleisesti (en tarkoita iltapäivälehtiä), ettei jonkin valtion, saati liittoutuman aseellista kykyä arvioitaessa kannata vain yksinkertaisesti ynnätä yhteen sen kirjoissa olevien miesten, panssarivaunujen ja lentokoneiden määriä.

       Nuo jälkimmäiset ovat joka tapauksessa tuomittuja pysymään piilossa ja poissa taistelukentiltä samoin kuin sotalaivat, jotka ovat erittäin kalliita ja helposti tuhottavia.

       Tilanne muistuttaa jossain määrin ensimmäistä maailmansotaa, jossa Venäjän laivaston suurimmat, mahtavimmat ja kalleimmat alukset pidettiin koko ajan piilossa Helsingin Kruunuvuorenselällä, eikä laskettu niitä merelle miinojen ja torpedojen saaliiksi.

      Aivan sodan alussa oli saksalainen sukellusvene näyttänyt, mitä nykyaikainen merisota on, upottamalla yhden ainoan tunnin kuluessa kolme englantilaista risteilijää (ks. Vihavainen: Haun weddigen tulokset). Pintalaivasto oli tuohon aikaan välttämätön, mutta nyt oli pakko ymmärtää, että se oli myös hyvin haavoittuvainen.

        Ennen toista maailmansotaa ymmärrettiin meilläkin jo panostaa sukellusveneisiin ja miinoihin ja maihinnousujen torjunnassa etenkin Ahvenanmaalla oli järkevää hankkia liikkuvia panssarilaivoja pikemmin kuin häthätää rakentaa sinne kiinteitä linnoituksia. Siihen eivät aika ja resurssit olisi riittäneet.

      Toinen panssarilaiva sitten hölmöiltiin upoksiin lähettämällä se avomerelle, minne se ei lainkaan kuulunut ja yhdessä virolaisten kanssa hankittu kyky katkaista Suomenlahti taisikin itse asiassa vetää puoleensa preventiivisen hyökkäyksen, Viron puolella miehityksen ja meidän puolellamme talvisodan.

      Kykymme aiheuttaa hyökkääjälle erittäin pahoja tappioita oli havaittu myös itänaapurissa, joka sitten omaksi tuhokseen provosoitui ja tarttui aseeseen. Talvisodan ansiosta sen tilanne vain huononi Suomen tullessa seuraavassa sodassa sen takuuvarmaksi viholliseksi ja laivastomme tuhotessa yhdessä saksalaisten kanssa Tallinnasta evakuoituvat laivat uudemman historian suurimmissa hukuttajaisissa (ks. Vihavainen: Haun juminda tulokset ).

      Kaikki oikein ajattelevat henkilöt naureskelevat kuullessaan nyt sanonnan ”Itämeri -rauhan meri”. Tämä, saksalaisittain sanoen Badewanne on täynnä sotatekniikkaa ja nimenomaan ilmasta käsin toimivaa. Sotalaivojakin riittää, mutta niiden roolia on pidettävä nimenomaan rauhanaikaiseen käyttöön soveltuvana. Nykytekniikalla niiden tuhoaminen on kovin helppoa.

     Kun sota nyt on ihan konkreettisesti tullut Itämerelle, jossa laivoja vastaan on hyökätty Ukrainasta käsin(!), alamme olla jo sotatoimialueella, korkeintaan muutaman mailin päässä siitä, ja se on jyrkästi meidän omien etujemme vastaista.

       Itämeri on nyt erittäin vilkas kansainvälisen kaupan käytävä, mutta sen kansainvälinen alue erityisesti Suomenlahdella on aivan mitättömän kapea. Tästä asiasta Punalippuinen Itämeren laivasto (Krasnoznamennyj baltijski flot) oli erittäin närkästynyt jo Tarton rauhaa solmittaessa ja asian voi ymmärtää karttaa katosmalla.

        Koko laivasto sitten jäi kuin jäikin sodan ajaksi lahden pohjukkaan makaamaan, muutamaa sodan loppuvaiheen sukellusveneiden terrori-iskua lukuun ottamatta. Tätä lukitsemista voi pitää Suomen ja Saksan tärkeänä strategisena menestyksenä.

      Lähes autarkiselle Neuvostoliitolle ei kansainvälisellä kaupalla tuolloin ollut juuri merkitystä lend-lease- apua lukuun ottamatta ja ajatus Itämerestä rauhan merenä toteutui paradoksaalisesti lähinnä juuri sodanaikana. Kahakoita käytiin lähinnä sulkuja vartioitaessa.

     Nyt tilanne on aivan toinen. Netistä voi katsoa sitä suurta laivastoa (”varjolaivastoa”), joka seisoskelee kansainvälisellä merialueella historiallisen Jumindan niemen paikkeilla ja odottaa vuoroaan öljysatamiin ja tavaraterminaaleihin pääsyä. Sen liikenteen katkaiseminen olisi Venäjälle ilmeisesti sodan syy.

      Mutta sotahan on jo käynnissä, sanotaan. Siltä alkaa tosisan pahasti näyttää viime päivien tapahtumien valossa. On uskomatonta, että parikymmentä mailia Loviisasta etelään tapahtuneesta hyökkäyksestä pääministeri Orpolla oli sanottavana vain, että ”Ukrainalla on oikeus puolustaa itseään”.

     Sitä ei kukaan täällä lännessä ole kiistänyt, mutta seuraako tästä oikeus käydä sotaa meidän takapihallamme, kaukana Ukrainasta? Tapahtuma lienee sattunut kansainvälisillä vesillä, mutta jo sentään meidän talousalueellamme.

      Kyllä meillä pitäisi olla asiasta jo muutakin sanottavaa. Kun me kerran rahoitamme Ukrainan sotaa, meidän täytyy myös kyetä asettamaan ehtoja sille, missä noita rahoja käytetään. Entäpä, jos Ukraina alkaisi toimia Pohjanmerellä, Brysselin lähettyvillä?

        Kannattaa ottaa huomioon, että Venäjä on sangen suoraan uhannut sotatoimilla myös niitä vastaan, jotka osallistuvat Ukrainan avustamiseen.

       Tätä ei kannata pitää tyhjönä puheena. Ne, jotka olivat tarpeeksi typeriä hyökätäkseen Ukrainaan, saattavat tehdä vieläkin suurempia typeryyksiä.

Tässä vielä vähän ajatuksia ilman jälkiviisautta Suomen puolustusvoimien (onko nimi vielä säilynyt?) asehankinnoista:

 

 

 

 

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Kun näytettiin, kenellä on varaa ja kenellä ei

 

Pilven veikkojen talonpito

 

Pentti Sainio, Armeijan hukatut miljardit. Suomen sotajohdon salaisuudet. Into 2018, 315 s.

 

       Sainion kirjan sanoma on hyvin selvä ja se näkyy jo otsikosta. Asennetta ei puutu, mikä ei tarkoita, että näkemykset voisivat olla aivan perusteltujakin. Itse asiassa perusteluja esitetään paljonkin, useimmiten toisinajattelevien upseerien suulla.

       Olen joskus kuullut sellaisen hassun ajatuksen, että sotilaiden olisi saatava määrätä, millaisia aseita Suomeen hankitaan. Valitettavasti siitä ideasta ei tulisi mitään, vaikka käytettävissä olisi rahaa rajattomasti ja piikki auki kaikille hyville ideoille.

       Ongelma on siinä, ettei ammattimiesten piirissä ole olemassa mitään yleistä konsensusta siitä, mitä kunnollinen ja vakuuttava puolustuskyky edellyttäisi tai edes siitä, pitäisikö siihen liittyä myös hyökkäyskykyä.

       Yksi uskoo ilmavoimiin ja siellä rynnäkkökoneisiin, toinen puoltaa ilmatorjuntaa ja kolmas muistuttaa, ettei ilman maavoimia ole koskaan saatu taistelukentällä aikaan mitään ratkaisevaa.

Avainkysymys on kustannustehokkuus.

       Suomen panssarilaivahankintoja on jälkeenpäin usein esitetty malliesimerkkinä käenpojasta, joka söi eväät jalkaväen ja etenkin tykistön kunnolliselta aseistamiselta. Onhan siinä perääkin, mutta ei sekään ajan uhkakuvien vallitessa mikään sinänsä älytön idea ollut. Tuskin se sen huonompi oli kuin nykyiset korvettihankinnat -tai hävittäjähankinnat.

       Ongelma onkin siinä, että hyviä ideoita maanpuolustuksen vahvistamiseksi riittää paljon enemmän kuin rahaa niiden toteuttamiseen. Kustannustehokkuus on asia, joka juuri maanpuolustuksessa on vakavaa laatua. Viime kädessä siinä voidaan jopa kysyä, mitä veri maksaa.

       Kirjoittajan tähtäimessä on tietenkin ennen muuta Hornetien hankinta. Kyseessähän olivat huippukalliit koneet, joita hyvin harvoilla mailla on ollut varaa hankkia. Sen sijaan ne usein ovat tyytyneet puolta halvempaan General Dynamicsin F-16 hävittäjään, jos kerran Amerikan rautaa pitää olla.

       No, meillä saatiin päättäjät valtiojohtoa myöten hurahtamaan lentotukialuksia varten suunniteltuun raskaaseen rynnäkkökoneeseen, vaikka noita tukialuksiakaan ei ole tainnut tulla hankittua…

      Tarjouskilpailussa koneen hinta vedettiin keinotekoisesti niin alas, että se tuntui jo edulliselta. Vasta myöhemmin alettiin vaatia siihen uusia asejärjestelmiä, jotka maksoivat pian toisen mokoman. Suomen valtion historian suurin yksittäinen kauppa tehtiin härskin kähminnän keinoin, väittää kirjoittaja.

       Päättäjiä onnistuttiin jymäyttämään vielä puheella vastakaupoista, jolloin Hornetit olisi saatu tavallaan ilmaiseksi… Jäänmurtajia olisi voitu rakentaa niiden maksuksi.

       Paitsi, etteivät amerikkalaiset sellaista hyväksyneet. Puheet vastakaupoista olivat pelkkää myyntipuhetta. Sellaista se on markkinoilla.

       Horneteista tuli se käenpoika, joka söi rahat muiden puolustushaarojen kehittämiseltä. Kirjoittajan erityisiä lempilapsia tässä suhteessa ovat raketinheittimet ja tykistö. Modernissa muodossaan ne ovat todella erittäin tuho- eli siis puolustusvoimaisia ja jopa vaikeasti tuhottavia.

       Yhdessä alueellisen puolustusjärjestelmän ja suuren puolustustahdon kanssa olisi ollut mahdollista luoda erittäin sitkeä vastus sille, joka saattaisi haluta pistää nenäänsä sinne, missä ei ole halua ottaa vastaan.

      Sen sijaan hävittäjäkulujen kanssa taistelevat puolustusvoimat laskivat roimasti sota-ajan taistelujoukkojen määriä ja saman tein myös romuttivat ylimääräisiä täysin käyttökelpoisia aseita. Myös hyvät neuvostopanssarit romutettiin ja vaihdettiin vastaaviin saksalaisiin. Nato-maissakaan ei näytä olevan vastaavaa hinkua luopua vanhasta neuvostokalustosta, mikäli se on hyvää.

       Hyviä olivat myös BUK it-ohjukset, joiden tilalle hankittiin ilmeisesti huonompaa kalustoa, ainakin ulottuvuudeltaan. Muutenkin ilmatorjunta on laiminlyöty, kertoo kirjoittaja.

       Tämä on silkkaa tyhmyyttä tai kukaties kuvastaa jonkinlaista hyökkäyshenkeä, sillä tällä vuosituhannella lienee hävittäjä pudottanut toisen hävittäjän vain kerran. Ilmatorjunnalla niitä on sen sijaan tuhottu kymmenittäin.

       Hävittäjät, jotka siis eivät meillä nyt enää ole vain torjuntahävittäjiä, vaan myös maamaaleja vastaan toimivia rynnäkkökoneita, ovat paitsi huippukalliita, myös haavoittuvia ja tehottomia.

       Kuitenkin niiden ostoa perusteltiin tarpeella korvata henkilömiinoja, joista maamme sen johdon erityisen suuren mielenjalouden ja edistyksellisyyden poseeraamistarpeen takia oli luopunut.

       Itse asiassa näillä kahdella asialla, ilmavoimilla ja miinoilla, on tuskin mitään tekemistä keskenään. Myös ns. kuorma-ammukset, joilla miinoja on ajateltu korvata, ovat epäilemättä hyvin tuhovoimaisia, mutta eivät ne ole 24/7 valmiudessa haittaamassa mahdollista tunkeutujaa.

       Mutta jalkaväestäkin on meillä huolehdittu. Suunnitelmissa oli hankkia suuri määrä kuljetushelikoptereita ja niiden suojaksi taisteluhelikoptereita, miljardien edestä. Tämä suunnitelma kuitenkin lässähti sekä siitä syystä, ettei taisteluhelikoptereihin löytynyt rahaa että hankitun kuljetuskaluston ala-arvoisuuden takia.

       Nuo himoitut Nato-kopterit osoittautuivat olevan sutta ja sekundaa. Vanhat neuvostolaatua olevat MI-8 kopterit olivat sen sijaan palvelleet tarkoitustaan hyvin, niin tylsältä kuin totuus tässäkin kuulostaa.

       En mene vannomaan, että Sainion tarinat olisivat aina tosia. Jossakin määrin kyseessä tuntuvat olevan juorut ja joskus selostetaan kummallisesti jopa UM:n salasähkeitä, ilmoittamatta, mistä kirjoittaja on ne saanut käsiinsä. Yleensä lähteinä ovat kuitenkin julkiset asiakirjat ja julkaistu kirjallisuus.

      Kirjassa esitetyt sotilaiden mielipiteet ainakin ovat autenttisia sikäli, kuin asia koskee hävittäjähankintojen kritiikkiä.

     Onpa näissä asioissa kritisoitavaakin. On lohdullista huomata, ettei meillä sentään valtavan kalliita ja tarkoituksenmukaisuutensa puolesta kiistanalaisia kauppoja tehdä ihan ilman, että muitakin näkemyksiä esitetään.

       Masentavaa sen sijaan on havaita, miten vähän vaikutusta millään kritiikillä tai järkipuheella on silloin, kun kyseessä on prestiisi, tiettyjen henkilöiden tarve päästä istumaan mielestään hienoon seuraan ja asiasta mitään ymmärtämättömien maallikoiden halu myötäillä parasta kaunopuhujaa ja seksikkäimmän aselajin edustajaa.

       Nyt sitten taas ollaan panemassa miljardeja likoon. Keneltä ostetaan ja mitä, on virallisesti vielä ikään kuin ratkaisematta, vaikka tämä taitaa kyllä olla ns. avoin salaisuus -secret de polichinelle, kuten Rafale-koneen kauppamiehet ehkä sanovat.

      Hallitus näyttää nyt kiltisti päättäneen, että maamme tarvitsee ehdottomasti kuusikymmentä amerikkalaista rynnäkkökonetta. Kun niiden asejärjestelmät maksavat puolet koko kaupasta ja ne on jo hankittu tietystä lähteestä, voimme vain arvailla, mitä hallitus tässä asiassa kaikessa täysivaltaisuudessaan vielä päättää…

 

lauantai 21. marraskuuta 2026

Englannin kieli jyrää

 

Kun kielet ja kansat sulautuvat

 

       Der Spiegel on takavuosina ollut laatulehti, jossa on julkaistu hyviä ja suurella huolella tehtyjä artikkeleita. Ihan oikeaa tutkimustakin tehtiin ja esimerkiksi Neuvostoliitosta/Venäjältä hankittiin huippukiinnostavia haastatteluja.

      Nykyään tuntee harvemmin tarvetta tätäkään lehteä kehua, mutta pyrkii se sentään jonkinlaista tasoa ylläpitämään, vaikka onkin jo näkemyksiltään entistä arvattavampi ja poliittisesti julistavampi. Ainakin sitä voinee pitää jonkinlaisena saksalaisuuden, ainakin sen hampurilaismallisen protestanttisen tradition peilinä.

      Puuttumatta siihen, mitä siinä (n:o 46/26) taas on sanottu (mm. Alexander Stubbin pitkä ja tyylikäs henkilökuva koko sivun potretin kera), nyt pisti silmään se englannin kielen runsaus, joka ilmenee sellaisessakin asiassa kuin saksankielisten kaunokirjojen nimissä.

      Lehdessä on aina luettelo niin kaunokirjallisuuden kuin tietokirjallisuuden 20:stä bestselleristä. Tällä kertaa kaunokirjallisuuden puolella peräti kuudella kirjalla on englanninkielinen nimi: A Court of Splintered Harmony, Pony Show, Kill Shot, Threshing Day -Flammengeküsst, The Lion and the Deathless Dark ja Prince of Swords.

        Siis lähes kolmasosa noista saksankielisistä kirjoista, joiden kirjoittajista ainakaan kaikki eivät ole englanninkielisiä.

        Tietokirjojen puolella englanninkielinen otsikko on neljällä kirjalla: Arctic Meltdown, Dear Britain, The Steps ja Swan Song.

       En ole tarkistanut, mikä on tilanne suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta ainakin TV:n puolella se on vielä huonompi, mikäli näitä nyt voisi verrata (vrt. Vihavainen: Haun milf tulokset).

       On tietenkin kysyttävä, mitä huonoa siinä on, jos vapaassa yhteiskunnassa ihmiset haluavat kommunikoida ja ilmaista itseään sillä kielellä, joka heidän mielestään kulloinkin parhaiten asiaa palvelee.

       Pahempaa olisi, jos vieraiden kielten ja esimerkiksi juuri englannin käyttö kiellettäisiin. Nykyistä tilannetta voidaan vain verrata siihen, joka vallitsi Neuvostoliitossa kylmän sodan aikana. Silloin ehdoton valta-asema oli venäjällä, joka epäilemättä on kauniimpi ja ilmaisuvoimaisempi kieli, mutta pakollisena sekin pian menetti viehätyksensä vähemmistökansojen keskuudessa.

      On tietenkin totta, että vapaus on orjuutta parempaa, mutta siitä ei seuraa, että nykyisessä asiain tilassa olisi syytä iloitsemiseen. Se, ettei englanninkielisiä otsikoitakaan enää käännetä omalle kielelle voi viitata moneen asiaan.

       Ensimmäinen vaihtoehto on, etteivät niiden käyttäjät yksinkertaisesti osaa kääntää. Toiseksi voidaan kuvitella, ettei ”kunnollinen” käännös ole mahdollinen ja kolmas selitys voi olla, että englanninkielinen otsikko jo kielensä ansiosta nauttii korkeaa arvostusta ja assosioituu johonkin sellaiseen, jota pidetään tavoiteltavana ja arvokkaana. Ennenhän tässä asemassa kulttuurin piirissä olivat ns. klassikot.

        Koska aikakautemme ei arvosta klassikoita, joita suuri enemmistö ei käsitä eikä halua opiskella, on niiden tilalle nyt syntynyt eräänlainen tyhjän ”äksönin” ja ”glamourin” maailma, joka saippuasarjoineen ja ”reality”-ohjelmineen muodostaa sen varsinaisen kulttuurisen ympäristön, johon etenkin nuoret samaistuvat.

      Koska tuo miljöö on englanninkielinen, antaa jo kirjan tai ohjelman englanninkielinen nimi signaalin siitä,   että kyseessä on jotakin hienoa ja ainakin ”ajanmukaista”, ehkäpä peräti ”siistii”.

       Alemmuuskomplekseista kärsivissä maissa, johon omammekin kuuluu huolimatta siitä, että se kansainvälisissä luokitteluissa säännöllisesti asettuu englanninkielisen maailman yläpuolelle, on tuon kielen omaksuminen hienoa ja arvostettua.

       Mikäli tuota vierasta kieltä puhuu suorastaan natiivin lailla, on se tosite siitä, että on otettu valtava askel ”eteenpäin”. Tämä psykologia tunnetaan kaikista siirtomaista ja alistettujen kansojen piiristä.

     Asia on meidän oloissamme vielä helppo ymmärtää, mutta kiinnostavaa on, että saksankielisessä maailmassa, joka sentään käsittää sata miljoonaa henkeä ja jolla on länsimaisen kulttuurin historiassa korkeimman luokan traditio klassikoineen, voimme löytää tuon saman englanninkielisyyden (ei siis englannin kielen) ihailun.

       Kommunistit Neuvostoliitossa kiinnittivät aikoinaan paljon huomiota kieliin ja niiden kohteluun ja  kohtaloon maailmassa. Tulevaisuudessa ei nykyisiä kieliä enää olisi, vaan en korvaisi jokin nyt tuntematon kieli, ei venäjä eikä saksa. Kielellä oli akateemikko N.J. Marrin mielestä- luokkaluonne ja proletaareilla oli kaikkialla yhtisitä kielellisiä taipumuksia ja tarpeita.

     J.V. Stalin korjasi sittemmin Marrin oppeja ja kertoi, että jotkut kielet, kuten venäjä olivat toisia voimakkaampia ja kehitys tuli viemään siihen, että pienemmät kansat omaksuisivat ne. Kielellinen venäläistyminen oli luonnollinen prosessi, jonka häiritseminen, kuten myös sen keinotekoinen kiihdyttäminen, olivat kiellettyjä asioita. Periaatteessa.

      Neuvostoliitolaisen marxismi-leninismin mukaan kaikkialla oltiin menossa kohti kommunismin voittoa koko maailmassa, jolloin kansakunnat sulautuisivat yhteen.

       Jälkikäteen katsoen näyttää siltä, että neuvostokommunismin piirissä onnistuttiin aika suuressa määrin ennustamaan yhteiskunnallinen kehitys, jossa eroavaisuudet henkisen ja ruumiillisen työn ja kaupungin ja maaseudun välillä tasoittuisivat ja naiset kävisivät tuottavassa ansiotyössä miesten tavoin.

       Sitä kutsuttiin kommunistiseksi yhteiskunnaksi, mutta se toteutui itse asiassa nimenomaan kapitalismin piirissä. Kansakuntien ja kielten sulautumisen arveltiin niin ikään seuraavan kommunismiin siirtymisestä, mutta itse asiassa se näyttääkin olevan ennen muuta kapitalistisen globalisaation tulosta.

   Tulevaisuuden maailman kieli ei ainakaan ole nykyinen venäjä eikä saksa. Nyt englanti on niskan päällä, mutta odottakaapa vain pari vuosisataa. Kiina on vahvoilla.

 

Tähän vielä vähän vanhaa:

auantai 10. joulukuuta 2022

Rakas uusi yleiskielemme

 

Englannin siunaus ja kirous

 

Tässä iässä muistaa vielä hyvin, miten totaalisesti keskiverto suomalainen oli vielä puoli vuosisataa sitten ja ainakin 1950-luvulla eristetty vieraista kielistä, niiden ääntämyksestä, kirjoitustavasta ja merkitysmaailmasta. Vain oppikoulua käyneet, eikä heitä vielä ollut enemmistö, vietiin ainakin jollakin tavalla sisään tuohon vieraaseen maailmaan.

 Audiomateriaalia ei meidän koulussamme keskikouluasteella ollut lainkaan. Lukioasteella soitettiin sitten pari kertaa yhtä äänilevyä, jolta kuuluivat nykyään epäkorrektiksi tuomittu My Old Kentucky home ja Clementine. Osaanpa nyt sitten ainakin ne vieläkin. Kirjastosta onnistuin löytämään nuottikirjan, jonka aarteistoon kuului muun muassa Old Tom Moore. Sävelmää rimputtelin kitaralla. Ääntämyksen keksin itse.

Mutta olihan se eristyneisyys Suomenkin muista murteista yleensä suurta. Tosin useimmille paikkakunnille tuli karjalaisia siirtolaisia, joiden puheelle sai loputtomasti naureskella, hyväntahtoisesti tai pahantahtoisesti, kukin laatunsa mukaan.

Se normaalisuomi, jota radio -puhun nyt televisiota edeltävästä ajasta- levitti koko maahan, oli aika keinotekoista ja siinä kaikui vahva ruotsalaisuus, jonka kyllä huomasi, jos tarkoin kuunteli. Ruotsin mukainen ääntämys ulotettiin myös kaikkiin ulkomaalaisperäisiin sanoihin, joita niitettiin sivistyssanoiksi. Niiden tuntemista -mikä oli harvinaista- pidettiin hyvin ansiokkaana.

Suomalaisissa elokuvissa oli normina puhua mahdollisimman hyvää kirjakieltä ja mikäli joku puhui murretta, oli kyseessä ilman muuta koominen hahmo. Venäjällä ukrainan kielellä oli vastaavanlainen rooli.

Niin sanottu yleiskieli alkoi ilmeisesti syntyä vasta joskus 1960-luvulta lähtien, jolloin kirjakielen puhumista ja kaikkea muutakin korrektiutta alettiin pitää elitistisenä ja kartettavana asiana. Edistyksellisen henkilön velvollisuudeksi tuli puhua kansanomaisesti, eli siis ei kirjakieltä, mutta ei naurettavasti. Yhtälö oli aika vaikea.

Vuosikymmenten vieriessä mukaan tuli englannin kielen tunkeutuminen kiistattomaksi maailmankieleksi. Ennen pitkää, peruskoulun leviämisen ja populaarikulttuurin voimallisen leviämisen kautta syntyi oletus, että kaikkien on ymmärrettävä englantia. Sen osaaminen mahdollisimman suuresti natiivia muistuttavalla tasolla taas tuli eliitin päämääräksi ja sitten jopa velvollisuudeksi Monella työpaikalla kieli on jopa vaihtunut englantiin…

Tällä kehityksellä, joka on yleismaailmallista, on ollut paljon siunauksellisia vaikutuksia. Kun yhdellä ja jopa petollisen helpolta kuulostavalla kielellä pärjää kaikkialla maailmassa, säästyy opiskelemasta monia muita kieliä, jotka aikoinaan olivat monelle välttämättömiä. Englannista on tullut pakollinen aine kaikissa kouluissa, eikä asiaa kannata valitella. Ilman englannin taitoa ei nykyaailmassa kerta kaikkiaan tule toimeen.

Tietenkin tällä ilmiöllä on myös varjopuolensa, joiden koko ulottuvuutta tuskin vielä edes ymmärrämme. Sellaisessakin instituutiossa kuin wikipedia, ovat artikkelit usein käännetty koneella englannista, käsittelivätpä ne mitä asiaa tahansa. Tässä kohtaamme niin sanotun merkitysten käännöksessä kadottamisen ilmiön. Englanti on toki useamman kielen sekoitus, mutta kuitenkin ennen muuta vain yksi kieli, jolla on omat rajoituksensa.

Koska asian ajankohtaisuus ei ole mihinkään kadonnut, pistän tässä uusintana vanhan blogini:

perjantai 5. marraskuuta 2021

Ying-fen putonghua?

 

Talkin tuhraajat


En katso televisiota joka viikko enkä edes joka kuukausi. Tämä ei ole mitään elvistelyä, syynä on yksinkertaisesti se, että nykyään on hyvin vaikeaa löytää ohjelmia, joiden pariin kannattaisi uppoutua vaikkapa tunniksi, kun tässä elämässä vielä on kiinnostavampaakin tekemistä.

Päivittäin sentään käyn läpi muutamien kanavien tarjonnan. Olihan siellä aikoinaan ihan erityinen aikuisille kelvollisen ohjelman keskittymäkin. Se oli kanavalla nimeltä Teema.

Mutta eihän siellä enää mitään vastaavaa ole. Verovaroilla kustannetut kanavat suoltavat aivan sitä samaa infantiilia roskaa kuin muutkin. Mistähän syystä lieneekin ollut pakko lopettaa älyllisesti vaativien ohjelmien keskittäminen samalle kanavalle ja ripotella ne minne sattuu? Katsojalukujako tässä on metsästetty?

Epäilemätöntä tietenkin on, että TV on tavattomasti vaikuttanut kansamme yleissivistykseen. Nyt meillä tunnetaan samat saippuasarjojen sankarit kuin koko läntisessä maailmassa ja jotkut ovat suorastaan oppineet puhumaan aivan samalla aksentilla kuin sankarinsa, siis englantia.

Tässä pari vuotta sitten muuan nuori nainen nostettiinkin jalustalle sen vuoksi, että hän puhui aivan samanlaista englantia kuin Emmerdalen henkilöt. Tämä lähes tavaton ansio tuntui monen mielestä ehdottomasti pätevöittävän hänet maamme valtioneuvoston jäseneksi, mikä hänestä tulikin.

No, tietenkin vastaavan pätevyyden omaavia tässä maailmassa oli ja on miljoonia, joten nuo ajatellut valmiudet korkeaan virkaan eivät ehkä olleet aivan harvinaisimmasta ja kukaties olennaisimmastakaan päästä. Toisaalta oli mukava ajatella, että jos meille olisi tullut valtiovieras Englannista, etenkin tuolta tietyltä seudulta ja jostakin aika läheisestä menneisyydestä, hän olisi heti tuntenut olonsa kotoiseksi ministerimme seurassa.

Emme me siis mitään metsäläisiä ole, ainakaan kaikki. Lienee mahdollista opettaa vielä koko kansammekin puhumaan englantia, ainakin samassa määrin kuin stadin kundit ja friidut aikoinaan puhuivat ruotsia ja venäjää: ruvetaan ääntämään suomea ulkomaalaisittain ja poimitaan muista kielistä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman epäsuomalaisia sanoja.

TV-ohjelmia selaillessani huomaan, että muutamat asiat eivät lakkaa kiusaamasta. Silloin tällöin on meille esimerkiksi tarjona ohjelma nimeltä A-talk.

Mitä h******ttiä se oikein on tarkoittavinaan? Mitä kieltä se on ja miten se äännetään? Onko sanottava aa-took (kuten luulen kuulleeni), aa-talk, ei-took vai kukaties ei-talk? Ja miksi ohjelmalla on vieraskielinen nimi vai onko se peräti puoliksi vieraskielinen ja lausutaan puolittain suomalaisittain ja puolittain englantilaisittain?

Miksi siis moinen nimi, joka ei missään tapauksessa ole ainakaan suomea? Onko sen omaksuneiden älykääpiöiden suomen kielen taito ollut niin puutteellinen, että heille on ollut mahdotonta löytää saman asian ajavaa suomalaista nimeä? Vai onko heistä tuntunut jotenkin hienommalta sanoa sama asia vieraalla kielellä? Siinähän on yksin tein osoitettu, että hekin sitä ainakin jossakin määrin osaavat.

Miksipä siis keskustelemaan, rupattelemaan tai puhumaan, kun kerran on mahdollista myös tookata…

No, tämä kauhistus nyt vain on istunut TV:n ohjelmistossa jo iät ja ajat. Se osoittaa, ettei ole olemassa mitään niin suurta typeryyttä, etteivät ihmiset siihen ajan mittaan tottuisi.

Mutta vilkaistaanpa muita ohjelmien nimikkeitä. Huomenna meitä onnellistutetaan ohjelmalla, jonka nimi on Some deep story: SDS: Palkalla ei pärjää.

No jopahan virittää moinen otsikko katsojan odotukset korkealle. Syvyyttä on siis luvassa ja oikein tuplaten. SDS kai lienee sitten jokin uusi ohjelmaformaatti, joka istuu töllöttimessä kuin kuppa Töölössä.

Kakkosella on luvassa jokin sarja nimeltä The Bold Type. Yle-veron vähäisyyteenkö mahtaa perustua, ettei moista vaikeaa käsitettä ole yritettykään suomentaa.

Kolmosella taas esiintyy Masked Singer Suomi. Mikäli tätä asiaa hoitavat tolvanat eivät ole kyenneet kääntämään koko nimeä, olisivat he yhtä hyvin voineet kääntää vain alkuosan, sillä suurelle osalle kansaamme tuo Finland on ihan tuttu ja kodikas sana.

Samalla kanavalla on sitten myös American Horror Story, neloselle Rusty Rivets, Lego Star Wars, Angry Birds Blues ja kokonainen komedia nimeltä Holiday. Kyseessä ei tosiaankaan siis ole mikään Loma, vaan ihka oikea Holiday. Myöhemmin illalla tulee Mysteerilaulajat -I Can See Your Voice ja sokerina pohjalla Big Brother Suomi.

Jaa, on siellä myös vielä, joka Polttarittaret alkuperäiseltä nimeltään on Bachelorette. Syytä siihen, että nimi on käännetty, voi vain arvailla.

En ole vertaillut näiden nykyisten ohjelmien nimiä esimerkiksi viidenkymmenen vuoden takaisiin. Mututuntumalla on kuitenkin selvää, että on siirrytty muutaman pykälän verran kohti englanninkielisyyttä. Kuten internetissä ja käännöskoneissa, englanti on oletuskieli, jonka kautta kaikki menee ja muuntuu siinä samalla tietyn kaavan mukaiseksi.

Tässä en nyt sitten ole vielä puhunut mitään laajan englannin osaamisen tai sanoisinko tuntemuksen tuottamista hyödyistä enkä viitsi puhuakaan. Jokaiselle on selvää, että ne ovat suuret ja ilmeiset.

Sen sijaan turhan englannin sotkeminen sinne, missä siitä ei ole mitään hyötyä, on vain ja ainoastaan hölmöä. Ajatus englannista yhtenä maamme virallisena kielenä on voinut syntyä vain täydellisen tolvanan aivoissa.

Turhan englannin invaasio köyhdyttää ihmisten ajattelua. Venäläiset veijarikirjailijat Ilf ja Petrov loivat hahmon, joka pärjäsi tässä maailmassa ihan muutamalla sanalla. Tarpeen tullen hän vaihteli sävyjä ja ilmeitä ja pystyi näin kommunikoimaan riittävästi saadakseen kaikki tarpeensa tyydytetyksi. Niitäkään ei loppujen lopuksi ollut sen enempää kuin tavallisella TV-roskan suurkuluttajalla.

Tämän hahmon nimi oli Ellotška-ljudojedka, mikä siis viittasi ihmissyöjään, mutta tarkoitti tässä vain sitä, että Ellotška oli kehittänyt vähäsanaisuuden vielä pidemmälle kuin eräs ihmissyöjäheimo, joka tunsi kolmesataa sanaa. Ellotška pärjäsi kolmellakymmenellä.

Ellotška puhui venäjää, mutta näköjään kyseessä oli jonkinlainen pidgin-venäjä, jossa ei taivutuksia tarvittu. Pidgin-englantihan on englantia kiinalaisella kieliopilla eli siis ilman mitään kielioppia. Kiina on maailman kehittynein eli kulunein ja siis helpoin kieli, jossa ei ole taivutuksia. Käärme paratiisissa ovat sitten loputtomat idiomit, mutta niitähän myös englanti on tulvillaan.

On selvää, että olemme matkalla kohti jonkinlaista pidgin-fingliskaa ja että monelle esimerkiksi juuri julkisen sanan piirissä työskentelevälle se näyttää olevan ilon ja riemun aihe. Taakse jäävät tuskailut siitä, mitkä kieliopilliset muodot ovat oikeita ja mitkä vääriä. Jos ei osaa, niin ottaapa vain englantilaisen sanan ja liittää sen suomalaiseen ja johan tuli komea ilmaus, jolle voi vielä tarvittaessa keksiä uuden merkityksenkin.

Tällaisen neologismin keksijää saatetaan vielä hieman kehua ja kenties kadehtiakin. Onhan meillä ollut noita sanaseppoja ennenkin, Lönnrot yhtenä suurimmista. He kuitenkin vastasivat ajan tarpeisiin: oli parempi ja luontevampi käyttää omaa sanaa kuin sotkea suomen kieleen sille aivan vieraita indoeurooppalaisia käsitteitä.

Tuohon aikaan kansakunta vielä etsi itseään ja koetteli rajojaan. Nyt, kun sen suurimpana kunnianhimona on apinointi, mennään siitä, missä aita on matalin.

 

perjantai 20. marraskuuta 2026

Tuurilla on ennenkin seilattu

 

Järjen jälkeinen aika

 

      Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti aikoinaan (1509) tyhmyyden ylistyksen, ”Moriae encomium”, joka oli satiiri aikansa ilmiöistä.

       Nykyään vastaavasta opuksesta tulisi ehkä noita uusia kansanliikkeitämme johtavan intelligenssipuolueen kulttikirja ja ylistyksen se ottaisi tosissaan, koska lähtee siitä, ettei mikään näkemys voi olla huonompi toista. Paradoksaalisesti kuitenkin ne, joita yhteiskuntaa säilyttävissä piireissä pidetään hulluimpina, ansaitsevat enemmän ylistystä.

       Tyhmyys voidaan tiettyyn rajaan saakka todeta jopa objektiivisesti, vaikka sen kriteereistä ei voidakaan päästä syvään yksimielisyyteen. Mitä suurempaa tyhmyys on, sitä kiivaammin se puolustaa omaa oikeuttaan ja erinomaisuuttaan. Emme elä vain ns. totuuden jälkeistä aikaa, vaan myös itseään palvovan tyhmyyden aikaa.

       Kysyä voi, onko tässä jotakin uutta ja olisiko jokin entinen asiain tila ollutkin parempi. Tämä kysymys kuuluu jo politiikan piiriin ja mikäli se jostakin syystä yritettäisiin ratkaista demokraattisesti, on luultavaa, että nykyisyyspuolue perisi murskavoiton.

       Kyllä nyt on parempi elää kuin koskaan ennen, mikäli nyt sitten ei ole sairastunut ilmastoahdistukseen tai vastaaviin muotitauteihin. Tämä riippumatta siitä, miten huono maapallon tulevaisuus saattaa olla. Ei siitä ainakaan seuraa, että ihmisten pitäisi ryhtyä hysteerisiksi.

       Kysymys tyhmyyden määrästä ja sen vallitsevuudesta elämänpiirissämme ei myöskään suoranaisesti liity siihen, oliko elämä ennen parempaa vai huonompaa.

       Selvää ainakin on, ettei ennallistaminen ole mahdollisuuksien rajoissa ja että se ei myöskään vähentäisi tyhmyyden määrää, puhummepa sitten Santigo Ávilan tapaan politiikan ja kulttuurin ”tontokratiasta” tai arkaaisten uskontojen itselleen vaatimista oikeuksista.

       Koskaan, sitten Rooman keisarikunnan päivien, ei suurvallan johdossa liene ollut Donald Trumpin tasoista poliitikkoa, mutta on sieltä putinien tasoista hengen lentoa löytynyt sitäkin useammin.

        Kannattaa muistaa, ettei vain Trump ole vaaleilla valittu. Kansat eivät ehkä saa, mitä haluavat, mutta aika lailla sitä, mitä ansaitsevat Ávilan kirja, jonka luin loppuun kursorisesti, ei itse asiassa tarjonnut viitteitä tutkimuksiin tai yleensä konkretiaan, mutta eihän sellaisia ollut Sokrateellakaan.

       Sen sijaan kirjoittaja, joka on toiminut myös liiketalouden professorina, viittasi muutamaan kollegaan, Sokrateen ohella esimerkiksi Aristoteleeseen, Viktor Frankliin, Zygmunt Baumaniin, Abraham Maslowiin ja Jose Ortega y Gassetiin ja Carlo M. Cipollaan.

       Tämä on ihan OK, mutta ei siitä mitään keskustelua noiden auktorien kanssa syntynyt. Välillä jo odotin, että tekijä alkaisi vaikkapa kehitellä ajatusta maailman muuttumisesta likvidiksi, josta jo Kommunistisessa manifestissa puhutaan ja jota Zygmunt Bauman on kehitellyt.

        Sitä ei tullut, mutta ei se nyt niin paha juttu ole. Esimerkit, joita tekijä on nykymaailmasta vapaalla kädellä kerännyt, ovat kyllä paljon puhuvia nekin, jopa ilman viitteitä.

       Ajatelkaamme avioerojen määrää. Se on ihan viime aikoina kohonnut ensin 60:een ja sitten jopa 90:een. Jos jokin sitoumus näyttää muodostuvan esteeksi omien pikku halujen, saati suurten himojen tielle, se likvidoidaan.

        Kyseessä on muuten termi, jota utopistisosialistit alkoivat soveltaa myös sellaisiin ihmisiin, jotka muodostuivat esteeksi onnen valtakunnan rakentajille. Totta kai ne oli likvidoitava.

       Lasten sijasta nuorille ihmisille ovat tulleet lemmikeiksi koirat, joita puetaan ihmisten tapaan ja luonnonvastaisesti kuljetetaan kärryissä. Totta tämäkin. Itse asiassa törmäsin ilmiöön ensi kertaa Kiinassa vajaat parikymmentä vuotta sitten ja suuresti hämmästelin niiden pukemista ihmisiksi.

     Eläinten inhimillistäminen merkitsee ihmisten eläimellistämistä. Tämä on asian toinen puoli ja siitä olen itsekin joskus kirjoitellut.

        Ávila kuvaa hauskasti myös internetin maailmaa, jossa influensserit toimittavat alttaripapin virkaa ja klikkaukset vastaavat  sitten rukoilua ja uhraamista. Tyhjänpäiväisyys on ei voisi olla syvempää.

      Kouluissa ja yliopistoissa opitaan konformismia ja palkitaan tyhjästä. Tekoäly on sekä oppineisuuden että muistin ja ahkeruuden kehittämisen vihollinen. Politiikka on pelkkää showbisnestä ja siellä palkitaan viihdyttävimmät pellet, joiden esiintymiset on alusta loppuun tarkoin laskelmoitu.

       Tekijä toteaa, että muutos sotia edeltävään aikaan verrattuna on oleellisen suuri. Hänkään ei väitä, että olisi menty paremmasta huonompaan, mikä on toinen juttu.

      Kuitenkin tämä asetelma kyllä panee ajattelemaan, että sotien edellinen Espanja oli aikamoinen helvetti sille laajalle alaluokalle, jolle ei väestöräjähdyksen jälkeen riittänyt toimeentulon edellytyksiä ja joka eli syvässä tietämättömyydessä ja surkeassa köyhyydessä.

         Kommunismin aate kaikkein primitiivisimmässä muodossa kaikkine vandalisointeineen ja ryhtyminen Stalinin käsikassaraksi ei liene  köyhälistön taholla ensi sijassa ollut vain tyhmyyden osoitus, mitä se oli sillä kansainvälisellä älymystöllä, joka riensi Stalinia auttamaan

     Onko tilanne nyt olennaisesti parempi? Hic Gaza, hic salta! Hic Ceuta, plaudite, amici!

       Epäilemättä sotien jälkeinen valtava elintason nousu, johon liittyy myös koulutuksen olennainen paraneminen, on joka tapauksessa millä kriteerillä tahansa edistystä, olipa sen hintana tyhmyyden kukoistus tai ei. Siitä riippumatta voidaan kysyä, onko ollut ihan välttämätöntä joutua nykyiselle älylliselle ja moraaliselle tasolle, jolla koko läntinen maailma itse asiassa nyt on.

       Tekijä on sijoittanut kirjansa loppuun pitkähkön selviytymisoppaan hölmöyden maailmassa vaeltaville ja näyttää jopa hautovan ajatusta, että kokonaisuudenkin tilannetta voitaisiin parantaa. Luulen itsekin, että se on mahdollista. Ei ole syytä uskoa siihen, että mikään ei muutu.

      Itse en jaksanut tuohon pelastusoppiin syventyä, kun ymmärrän, että omat päiväni tässä maailmassa eivät riitä merkittävään asioihin vaikuttamiseen. Luulen, että suuri panostaminen mahdottoman yrittämikseen olisi vain tyhmää, se kun vie aikaa paremmilta harrastuksilta.

torstai 19. marraskuuta 2026

Erasmuksen jäljillä?

 

Typeryys järjestelmänä

 

Santiago Ávila, Tontocracia. En busca de la sensatez perdida. Vergara 2026, 287 s.

 

       Espanjankielinen maailma on kiinnostava sikälikin, että siellä julkaistaan merkittävä määrä kirjallisuutta, jota ei ole saatavilla muilla kielillä. Espanjaa puhuvia on niin paljon, ettei enempää välttämättä tarvitakaan.

      Tämän kirjan kirjoittaja Santiago Ávila Vila on kuitenkin varsin kansainvälinen henkilö, joka on toiminut  muun muassa sellaisten monikansallisten firmojen kuin Securitaksen ja Falconin toimitusjohtajana, että voisi hyvinkin odottaa kirjan tulevan käännetyksi vaikkapa englanniksi. Sen julkaisija Vergarakin näyttää kuuluvan Penguin Random House-ryhmään.

       Joka tapauksessa kirjan otsikko ja aihe ovat raflaavia, mutta eivät juuri poikkeuksellisia siinä suhteessa. Onhan tämän alan kirjallisuutta jo tullut käsitellyksikin (ks. Vihavainen: Haun marmion tulokset ), mutta ei lisä pahaa tee.

      Kirjan nimi tarkoittaa hölmöjen valtaa, jota voisi espanjassakin kuvat myös muilla sanoilla. Tonto -hölmö, typerä/typerys markitsee jokseenkin samaa kuin vaikkapa torpe. Sana ”tonto” jäi mieleeni jo lapsena, kun seurasin ”Naamioitu ratsastaja”-sarjakuvaa, jossa sankarin alituisena seuralaisena oli intiaani nimeltä Tonto.

       Tonto oli selvästi sangen yksinkertainen persoona, mitä näytti korostavan se, että hänellä oli intiaanin merkkinä sulkapäähine, jossa kuitenkin oli vain yksi sulka. Joka tapauksessa Tontosta oli monessa tilanteissa sankarille korvaamatonta hyötyä. Ei hän ihan pölvästi sentään ollut ja kovin uskollinen hän oli sankarille, mikä tuntui ihailtavalta.

      Mitäpä syntiä salaamaan, varmasti Tonton tapaisia intiaaneja on olemassa ja voisi olla paljonkin. Vastaavia valkoisia maahanmuuttajia lienee Amerikassa vielä enemmän. Olisi typreryyttä (tontería) ajatella, että yksi Tonto sarjakuvassa leimaa kaikki intiaanit ihan tontoiksi.

      Amatöörilingvistinä tulen myös ajatelleeksi sitä, että meille ilmeisesti ruotsin kautta tullut sana ”tonttu” merkityksessä yksinkertainen tonttuilija, saattaa olla samaa kantaa. Myös venäjän sana ”donduk” viittaa samanlaisiin ominaisuuksiin. Suomessa kai ”hölmö” ja ”hölmöily” tulevat merkityksiltään lähelle sitä, mitä kirjoittaja tarkoittaa.

       Tässä kohtaa huomaan, että jo pelkkä tuollaisten sanojen käyttö (ja ajatteleminenkin?) näyttää olevan meidän aikanamme hyvin arveluttavaa ja leimautuu vähintäänkin populismiksi, ellei suorastaan ihmisvihamielisyydeksi.

       Mikäli olemme kaikki tasa-arvoisia, emme enää Jumalan edessä, vaan valtion kansalaisina, kuluttajina ja elämästä nautiskelijoina, on itse asiassa loukkaus kaikkein perustavimpia arvoja vastaan edes ajatella typeryksiä olevan olemassa.

        Ávila joka tapauksessa esittää kirjansa aluksi erilaisten, noin sanoakseni ei-fiksujen ihmisten typologian ja pohtii sitten todelliseksi olettamansa typeristövallan/hölmöläisyyden aiheuttamia vaaroja ja haasteita.

       Ensinnäkin on olemassa tyyppi ”hölmöt” (el tonto). He ovat kykenemättömiä tulkitsemaan selkeästi ympäristöään. Naiivius ja arvostelukyvyn puute estävät ymmärtämästä syiden ja seurausten suhdetta ja johtavat virheellisiin päätöksiin. Ahkerat hölmöt ovat vaarallisimpia,

      Toinen tyyppi ovat tyhmät (el estúpido). Kun hölmöt sentään pystyvät periaatteessa ymmärtämään tekojensa seuraukset, tyhmät eivät siihen pysty, eivätkä pidä sitä edes tarpeellisena.

        Sitten on olemassa ryhmä ääliöt (el necio). Heitä kuvaa Sokrateen lausuma: ”se, joka ei tiedä, eikä tiedä, ettei tiedä on ääliö. Karta häntä!”

       Hölmöltä (tonto) puuttuu arvostelukykyä ja tyhmän obsessio on irrationaalinen, mutta ääliö astelee vakain askelin vielä näiden edellä kohti peruuntumatonta katastrofia.

       Systeemin kannalta olennaisen tärkeä on kuitenkin keskinkertaisuus (el mediocre). Keskinkertaisuuden anti hölmöläisyydelle/tontokratialle on keskeisen tärkeä. Keskinkertaisuus tekee itsestään kaiken mitan, tukehduttaa luovuuden ja hyljeksii niin innovaatiota kuin suurenmoisuuttakin (la grandeza).

        Tämän ominaisuuden haitallisuus lisääntyy olennaisesti, kun se sekoittuu inhimillisiin intohimoihin, kuten kateus, ylpeys ja erityisesti vallanhimo. Valta suojelee sitä kaikelta kritiikiltä. Siitä tulee erityisen haitallista kun se julistetaan ihanteeksi, kuten hölmöläisyydessä (tontocracia) tapahtuu.

       Hölmöläisyys toteuttaa itseään useilla eri aloilla, joista kirjassa käsitellään liike-elämää, politiikkaa, kasvatusta ja sosiaalista elämää.

      Yhteiskunnassa näyttöarvo korvaa todellisuuden, klikkausten laskeminen tulee ”influensserien” intohimoksi, ”näyteikkunaekologiasta” tulee hallitseva muoti, tyhjät hokemat (”Pystyt, jos tahdot!”) korvaavat järkevän harkinnan ja niin edelleen.

      Politiikassa komeat fraasit korvaavat arvostelukyvyn ja valehteleminen totuuteen pyrkimisen. Valehtelu -tai epämääräisyys, mikä on vielä pahempaa- hallitsevat puhetta ja tavoitellun tuloksen suhteen määrä aina voittaa laadun. ”Enemmän” on tullut ”paremman” synonyymiksi. Itse asiassa, kun paskaa (mierda) on enemmän, se on vain pahempi asia.

       Kasvatuksessa olisi kehitettävä kriittistä ajattelukykyä ja luonnetta, mutta siellä on menty pienimmän vastuksen tietä. Siellä pyritään mahdollisimman monien suoritusten hyväksymiseen ja palkitsemista erinomaisuudet tavoittelun kustannuksella. Komea titteli ei takaa, että sen haltija osaisi ratkaista ensimmäisen asteen yhtälön.

        Oppimistulokset ovat valheellisia, nuorisolle opetetaan, että voi tulla hyväksytyksi ilman tietämistä ja edistyä ilman ponnisteluja. Tullaan yhteiskuntaan, jossa on titteleitä ilman kykyä, diplomeja vailla perusteita ja akateemisia linjoja, jotka ovat pikemminkin vain muodollisuksia kuin kehittäviä prosesseja.

       Yhteisunta lakkaa pyrkimästä erinomaisuuteen, kauneuteen ja sivistyneisyyteen ja vaipuu vulgaariuteen ja yhdenmukaisuuteen. Se tasa-arvoisuus, johon päädytään, ei ole yhteisen arvokkuuden (dignidad) tai oikeudenmukaisuuden jakamista, vaan tasoittumista alimmalle tasolle.

       Kirjoittaja korostaa, ettei hän tästä kirjastaan halua tehdä loukkausten käsikirjaa, vaan esittää läpivalaisun siitä näkymättömästä systeemistä, joka ihailee banaaliutta ja rankaisee saavutuksista.

     Hölmöläisyys (tontocracia) ei ole vain poliittinen vaara, vaan  uhka kulttuurille, yhteiselolle ja toiveelle siitä, että voitaisiin rakentaa jotain parempaa.

      Varsinainen ongelma ei ole se, että in olemassa hölmöjä, ääliöitä ja tyhmiä, saati keskinkertaisuuksia, sillä niitä on ollut aina. Ongelma on  siinä, että ennen niitä vastustettiin, mutta nyt niille on alettu osoittaa suosiota, kehua niitä ja valita vallankäyttäjiksi.

     Vanhan sananparren mukaan hölmöjen kanssa ei kannata väitellä. Tämä saattaa päteä yksilöiden kohdalla, mutta jos hölmöyteen perustuvan systeemin annetaan vain  rauhassa kehittyä, merkitsee se osallistumista tuohon prosessiin.

     Ávilan ajatukset eivät välttämättä tunnu sinänsä mullistavilta ja jo Ortega y Gasset ja ennen häntä Gustave LeBon ovat pohtineet samoja asioita. Korkealla abstraktiotasolla kirjan viisaudet toimivat erinomaisesti, mutta loppujen lopuksi kaikki toteutuu lopultakin vasta konkreettisella tasolla.

       Tässä kirjassa on vain puolensataa viitettä, enkä vielä ole ihan varma siitä luenko sen loppuun  saakka. Aika näyttää.

keskiviikko 18. marraskuuta 2026

Maahanmuuton hyödyt ja haitat

 

Nollamaahanmuutto

 

       Hallitsematon maahanmuutto oli ainakin näkyvin syy siihen, että Englanti erosi EU:sta. Olihan sinne tulvinut väkeä entisistä siirtomaista jo vuosikymmeniä, mutta entisen maailmanvallan kunnialle lienee käynyt se, että Brysselin kolmannen luokan pikkupoliitikot määräsivät nyt asioista, joihin ennen niin mahtavalla Westminsterin palatsilla ei ollut enää  mitään sanomista.

       Brexitin jälkeen ei maahanmuutossa sitten tapahtunutkaan mitään olennaista ja paremmintietävät riemuitsivat saadessaan sanoa, ettei sille ilmiölle kukaan mitään mahda, mikä tuli sitten todistettua.

       Ei-toivotun maahanmuuton tai yleensä maahanmuuton vähentämisestä tuli sitten asia, jota kaikki pääministerit vuodesta 2010 lähtien julistivat kannattavansa, toiteaa ”Bagehot” 14.-20.11.26 ”Economistissa” (Is Britain ready for net-zero immigration?).

       Yrityksistä seurasi vain suuri epäonnistuminen. Vuonna 2004 joka kymmenes britti oli ulkomailla syntynyt, nyt sitä on jo joka viides. Vain itsepäiset tosiasioiden kieltäjät saattoivat enää sanoa, että tilanne on hallinnassa, totean tähän.

     Mutta, ihmeellistä kyllä, nyt tilanne on äkkiä täysin muuttunut. The Economistin oikeistopopulistiksi luokittelema Nigel Farage teki aivan äskettäin eli vuonna 2024 ”villin ehdotuksen”. Hän sanoi, että nettomaahanmuutto pitäisi saada nollatasolle.

       Ottaen huomioon, että edellisenä vuonna maahanmuuttajia oli ollut peräti 944 000 henkeä, tämä kuulosti täydelliseltä huuhaalta.

       Mutta kuinka ollakaan, nyt tämä skenaario näyttää toteutuvan. Maahanmuuttajien määrä on romahtanut.  Asiaan perehtyneen tutkijan ennusteen mukaan maahanmuuton määrä tänä vuonna saattaa jäädä jopa negatiiviseksi. Todennäköisesti maasta lähtijöitä kertyy 54000 henkeä enemmän kuin maahan muuttavia.

       Englannissa (UK), kuten monessa muusakin maassa oli jo syntynyt liike maahanmuuttajien palauttamiseksi, nyt sen sijaan kuka ties joudutaan piankin kaipaamaan tulijoita, jotka paisuttivat BKT:tä, arvelee ”Economist”, jolle asioiden rahallinen puoli tiuetenkin on kovin läheinen.

       Nyt ilmassa on jo kaipausta palata vanhaan vapaaseen liikkuvuuteen. Aiemmin kielletyt ideat nousevat esille, ”Once verboten ideas are already being aired” maalailee kirjoittaja.

        Saksankielinen sana ”verboten” ilmeisesti tuntuu englantilaisen korvaan tehokkaammalta, kuin kotimainen ”forbidden”. Siinä taitaa olla myös ihan tietty konnotaatio. Samassa lehden numerossa sitä käytetään parissakin eri artikkelissa.

        Olipa maahanmuuton taloudellisen hyödyn kansa miten tahansa, minusta hämmästyttävintä on sen tavattoman nopea tyrehtyminen. Syytä siihen ei ”Economistin” kolumnisti yritäkään selvittää.

      On ilmeistä, että kaiken takana on hallituksen politiikka. Mitään oleellista muutosta Britannian taloudessa ei ole tapahtunut. Luultavasti sen houkuttelevuus maahanmuuttajille on kuitenkin vähentynyt joihinkin muihin maihin verrattuna.

        Englannin tapaus on meidänkin kannaltamme hyvin kiinnostava. Meillä näkyy kiisteltävän kovasti ns. palautuslaista, jonka jotkut väittävät rikkovan törkeästi monenlaisia sitovia lakeja ja normeja, jotka eivät ole pelkästään EU:sta peräisin.

        Maahan kerran laittomasti tulleet siis on nyt vain pakko palkita samoilla sosiaalieduilla kuin omat kansalaisetkin, sen sijaan että maahantunkeutujia rankaistaisiin rajanloukkauksesta ja lähetettäisiin takaisin. Meillä ei siis olisi mitään mahdollisuutta edes valita sellaisia maahanmuuttajia, joita haluamme ja torjua sellaisia, joita emme halua.

         Itse asiassa koko ajatus toivotuista ja ei-toivotuista saattaa olla niin sanotusti epäkorrekti. Ei-toivotuista aineksista puhuminen vie helposti käräjille ja herkkätuntoiset edistykselliset piirit ymmärtävät jo senkin, että asian ajatteleminekin on kiellettyä.

        Kokemamme äkillinen maahanmuuttosokki, on jo muuttanut sekä fyysistä että henkistä ympäristöämme. Se heijastaa vaikutuksiaan kaikkialle, jopa tyhmimpien ajatteluun. Paradoksaalisesti nuo viime mainitut löytyvät helposti juuri älymystöksi itsensä kokevien piiristä.

       Maahanmuutolla on tietenkin ollut myös myönteisiksi luettavia vaikutuksia. Sen pitkäaikaisia nettovaikutuksia ei kuitenkaan ole taidettu eri tyhmien osalta vakavasti tutkia edes talouden kannalta.

      On tietenkin syytä korostaa, että talous on tässä yhtä vähämerkityksellinen asia, kuin se olisi siinä tapauksessa, että Venäjä valloittaisi maamme. Kulttuuri (ei siis kyltyyri) on tässä se olennainen asia.

       Tulijoissa on ollut sekä hyvin lahjakasta ja ahkeraa väkeä, että sellaisia henkilöitä, joiden kulttuuri -ellei sen olennaisista elementeistä luovuta- jo tekee mahdottomaksi omaksua maassamme vallitsevia arvoja ja normeja, saati niitä kunnioittaa.

       Aikoinaan Englannissa olli voimassa ns. Test Act, joka tarkoitti, että jokaisen julkiseen virkaan pyrkivän oli nautittava pyhä ehtoollinen anglikaanisen kaavan mukaan. Katolinen viides kolonna pyrittiin eliminoimaan tällä tavalla.

        Koska meillä eräänlaista kvasipyhyyttä nauttii nyt ateismi, johon julkinen hallintomme ja kulttuurimme yhä selkeämmin nojaavat, on selvää, että elleivät maahanmuuttajat suvaitse sitä, he eivät voi aidosti integroitua yhteiskuntaamme.

        Ajatuskokeena voisi kuvitella, että uskollisuus ateistiselle esivallalle pitäisi vaatia jokaiselta maahamme vakituisesti asettuvalta. Ateismi on juuri se asia, jota profeetta Muhammed vihasi kaikkein leppymättömimmin, ei kristinusko tai edes juutalaisuus.

    Tuollaiset lait eivät kuitenkaan kuulu pluralistiseen yhteiskuntaan, mutta mikäli hallitsematon väestökehitys saa kyllin kauan jatkua, kuuluu koko pluralismi pian menneisyyteen ja siitä meidän on syytä olla huolissamme. Emmehän me hyväksy sitäkään ajatusta, että kristillisyyttään julistava Venäjä alkaisi täällä määrätä siitä, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua

       Taloudellakin on suuri merkitys, etenkin juuri nyt tälle meidän maallemme, joka vanhasta tottumuksesta jakelee komeasti lainarahojaan oikealle ja vasemmalle. Ehkäpä meidänkin olisi syytä kokeilla maahanmuuton jyrkkää leikkaamista, kuten Britanniassa on tehty? Sitten voisimme katsoa, tuleeko entisiä aikoja ikävä vai ei.

       Englanti ja Tanska ovat vanhoja suomalaisten esikuvamaita ja molemmat ovat nyt näköjään omaksuneet selkeän linjan sellaisessa kysymyksessä, jonka parissa mekin kamppailemme.

        Sen sijaan, että vain voivoteltaisiin ei-toivotun maahanmuuton pysäyttämisen mahdottomuutta, olisi syytä aloittaa keskustelu siitä, miten nuo maat ovat toimineet ja miten se ”mahdoton” siellä on ollut mahdollista.

tiistai 17. marraskuuta 2026

Kulttuuri ja arvot

Sukupolvien ketju ja ideoiden todellisuus

 

          Style -c’est l’homme même, sanoi joskus Georges-Louis Buffon ja hänen jälkeensä miljoonat muut. Ehkäpä tämä lause on pikemminkin ranskalaiset henkevä, kuin syvällinen ja liittyy ennen kaikkea yläluokan seuraelämään, jossa tyhjänpäiväinen henkevyys lopultakin aina osoittautui ajattelun syvällisyyttä tärkeämmäksi.

       On siinä kuitenkin totuuden siemen myös kirjallisia tuotteita arvioitaessa. Tylsyys kavaltaa itsensä tyylissä, vaikka kirjoittaja vannoisi korkeimpien arvojen nimeen ja lainaisi suuria esikuvia.

        Toki on olemassa myös monen tyylin hallitsijoita. Joskus saman henkilön esiintyminen eri tyylilajeissa suorastaan hämmästyttää ja sitä alkaa ihmetellä, onko kyseessä ollenkaan sama henkilö.

        Kun katsoo Teemu Keskisarjan esiintymisiä eduskunnassa ja lukee sitten vaikkapa hänen kirjoittamaansa Kulttuurirahaston historiaa, tuntuvat tyylit olevan jo aivan eri planeetalta käyttääkseni tällaista henkevää ilmausta.

       Kulttuurirahaston historian kirjoittajan ajattelua ja esitystapaa on pakko pitää hienostuneena ja se kertoo aihepiirin syvällisestä ymmärtämisestä hienovaraisella ja tasokkalle tutkijalle sopivalla ulkokohtaisella otteella.

         Eduskunnassa lyhyitä palopuheita pitävä agitaattori Puntarpää sen sijaan pyrkii porvarin (poroporvarin, vrt. épater le bourgeois) säikäyttämiseen rahvaanomaisilla kärjistyksillä, jotka tosin eivät ole tyhjän päälle rakennettuja, mutta silti tyyliltään rujoja.

       Jotenkin tuntuu siltä, että esiintyjä nauttii nimenomaan siitä, että saa mahdollisimman rahvaanomaisesti esitettyä totuuden, jota herraskaisemmin puhuvat kollegat eivät asiaperusteilla voi kumota, mutta eivät uskalla sanoakaan,

       Mutta politiikkahan ei pyri totuuden etsimiseen, vaan valtaan ja moukkamaisuus karkottaa varmasti sen suuren enemmistön, joka ei halua ajatella itse asioita, eikä siihen kykenisikään, vaan pyrkii sen sijaan assosioitumaan sellaisiin tahoihin, joita pitää hienoina ja itsensä arvoisina.

        Sellaiset ihmiset saattavat suorastaan sairastua joutuessaan vastakkain totuuden kanssa ja joutuessaan väkisinkin tekemään johtopäätöksiä, jotka ovat samoja, kuin niiden tahojen, joiden halveksimisesta he saavat identiteettinsä.

        Tuossa mainitussa Keskisarjan kirjassa oli, kuten sanottu, sangen hienostunut ote ja näkökulma ja kirjoittaja tuo esille sen perustavan tärkeän seikan, että kulttuurin kohdalla olennainen kysymys on ylisukupolvisten asioiden kunnioitus. Ihminen on barbaari, ellei hän tunne lojaalisuutta myös menneitä ja tulevia sukupolvia kohtaan.

        Koko nykyajan läntisen maailman kulttuurista rappiota voidaan lähestyä myös tältä suunnalta. Se uusprimitiivisyys, joka ilmenee yksilöä suurempien kokonaisuuksien ja hänen halujaan korkeampien asioiden kieltämisessä, käy nykyään syvällisyydestä. Sen adeptit valmistuvat yliopistoista, joissa he eivät opi korkeampien arvojen kunnioittamista, vaan nihilismiä.

       Alkeellinen ja infantiili ”ruumiillisuus” ja hedonismin korottaminen kvasipyhyyden tasolle ovat tämän asian ilmentymiä paljaimmillaan.

       Jo Dostojevski ”Riivaajissaan” oivalsi sen, että ihmisen nouseminen eläimellisyyden yläpuolelle edellyttää sellaisten ikuisten ja ehdottomien arvojen olettamista, joihin vajavaista todellisuutta on verrattava. Ihmisen korottaminen jumaluudeksi on sen sijaan on suorin tie barbariaan.

      Mutta tästä aiheesta voi puhua loputtomasti. Tässä nyt esimeriksi muuan blogi, jossa sitä on käsitelty:

 

tiistai 30. elokuuta 2011

Olemuksen häviäminen ja kulttuurin rappio

 

Olemuksen häviäminen ja kulttuurin rappio

      1900-luvun ensi puoliskolla vaikuttanut C.E.M. Joad uskoi aikoinaan voivansa jäljittää aikansa kulttuurisen rappion yhteen selkeään perusilmiöön: olemuksen sijasta oli ryhdytty keskittymään ilmiöihin.

       Tähtäimessä oli tietenkin se filosofiassa ikivanha periaate, josta jo Platon lienee sanonut kaiken olennaisen (oletan nyt siis, että on olemassa ”olennainen”…). Tämän periaatteen mukaan ideat ovat todellisempia kuin ilmiöt, jotka vain vajavaisesti heijastavat todellisuutta.

       Niin, itse asiassa ilmiöt, jotka kuuluvat ajan ja avaruuden piiriin, tuskin ovat varsinaisesti edes olemassa, nehän kuuluvat ”nykyisyyteen”, joka ei ole sen enempää kuin abstraktio siitä olemassaolomme pisteestä, jossa menneisyys muuttuu tulevaisuudeksi.

     Todellisuuden piiriin kuuluvat ideat, jotka ovat täydellisiä. Sellaisia ovat totuus, kauneus ja hyvyys, jotka eivät esiinny täydellisinä missään inhimillisessä, ajallisessa havainnossa tai elämyksessä.     

       Kokemukset näistä ovat aina vajavaisia, mutta se ei tarkoita, että ne itse olisivat sitä ja etteivät ne olisi tavoittelemisen arvoisia. Päinvastoin. Inhimilliset kokemukset ja se abstrakti ”nykyisyys”, jossa ne tapahtuvat juuri ovat itse epätäydellisiä ja siksi juuri ne on ymmärrettävä toisarvoisiksi.

       Joadin mielestä kulttuurin rappion ydin on ”kohteen hukkaamisessa” (dropping the object). Kaiken pahan alku ja juuri on ajatus, ettei objektiivista eli siis omista elämyksistämme riippumatonta totuutta olisi olemassa.

        Tämä koskee tietenkin myös hyvyyttä ja kauneutta, jotka yhtä lailla ovat ideoita, jotka ovat nykyisyydessä sellaisinaan saavuttamattomia.

       Saavuttamattomuudesta ei seuraa, että itse kohteeseen ei tulisi pyrkiä, päinvastoin juuri se osoittaa, ettei nykyisyyden harhoihin ole tyytyminen: juuri ne ovat vajavaisia ja vääristyneitä.

        Joadin mielestä ihminen on kolmen valtakunnan asukas: hän on aineellinen olento, mikä antaa omat reunaehtonsa, mutta samalla hänellä on myös mieli ja sielu, jotka tekevät hänet osallisiksi animaalista vegetaatiota korkeammista todellisuuksista.

        Koska nämä kyvyt ovat vain ihmisellä ja ne erottavat hänet eläimistä, tarjoavat myös ne hänelle todellisen toimintakentän, toisin kuin ”elämysten” tai ”ilmaisun” arvostaminen niiden itsensä takia.

       ”Objektin hävittäminen” hävittää myös ajatuksen ikuisista totuuksista. ”Philosophia perennis”, joka antoi ihmiselle osallisuuden korkeammista maailmoista, madaltuu älyn, tunteen, vaistojen, halujen ja mieltymysten setvimiseksi.

       Rappeutumaton yhteisö on Joadin mielestä tietoinen olevaisen spirituaalisesta puolesta, erityisesti siitä, miten se ilmenee arvoissa. Hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen liittyvät uskonto ja moraali, tiede ja oppineisuus, niin myös filosofia ja taide.

        Rappeutumattomassa yhteisössä nämä kaikki nähdään suhteessa niiden ”objekteihin”, ideoihin. Rappeutuneessa kulttuurissa ajatus ”objektista” on hävinnyt.

       Älymystö alkaa silloin askarrella henkilökohtaisen kokemuksen parissa ja yrittää johtaa taiteen ja moraalin arvot siitä. Kansanjoukot puolestaan menettävät uskonnon mukana spirituaalisen kokemuksen. Tämä muuttaa myös suhtautumisen taiteeseen, josta häviää ihmistä ylemmän elementin kunnioitus.

        Rappeutunut taide alkaa askarrella toisarvoisen, kiihottavan ja epänormaalin parissa. Novelleissa näkyy humalaisuuden, lapsellisuuden ja idiotismin kultti, joka heijastelee kulttuurin tilaa syvemmältikin.

        Kun kaikki kokemukset ovat periaatteessa arvokkaita, seuraa ennen pitkää, että lasten, neurootikkojen ja perverssien kokemukset ovat kaikkein arvokkaimpia.

        Näyttämötaiteessa ilmenee kyvyttömyys keksiä mitään sanottavaa ja niinpä katsojan kiinnostusta koetetaan lisätä erilaisilla tehosteilla.

        Joad ehdottaa näytelmille neliosaista kieltoluetteloa tason nostamiseksi: Kukaan istuutunut ei saa nousta kolmeen minuuttiin ilman pätevää syytä. Mitään puheenaihetta ei saa keskeyttää alle kahden minuutin. Ainakaan yhdessä näytöksessä ei saa olla tulitikkujen sytyttelyä, ryyppyjen tarjoamisia eikä puhelinsoittoja. Missään vaiheessa ei taustalta saa kuulua radion tai levysoittimen ääntä.

       Joadin tarkoituksena oli ilmeisesti pakottaa näytelmä keskittymään johonkin syvälliseen kysymykseen tyhjän ”actionin” asemesta. Joad itse esiintyi 1940-luvulla huippusuositussa radio-ohjelmassa The ”Brain Trust”, jossa englantilainen viisasten kerho pohdiskeli syntyjä syviä.

         Keskittyminen ja vallankin suuriin peruskysymyksiin keskittyminen ovat noista ajoista tulleet yhä epämuodikkaammiksi. Suomessakin radion ohjelmatarjonta on jo kauan koostunut lähes pelkästä teini-ikäisten hölötyksestä sikäli kuin se ei ole rääkyvää tai jumputtavaa musiikkia, jota on tarjolla kaikkialla halusipa tai ei.

         Termi ”sisällöntuotanto” on kuvaavasti koominen: ”sisältö” on alistetussa asemassa siihen putkeen verraten, jonka kautta sitä pursotetaan vastaanottajille. Sisällön koostumuksella ei ole väliä, tärkeää on sen maksimaalinen leviäminen. Tämän vuoksi on hyvin luontevaa, että mainostajien ja veronmaksajien rahoilla kustannetaan hyvin samanlaista sisältöä.

       Joadin sanomaa on kiinnostavaa pohtia myös nykypäivänä. Sanomattakin on selvää, että hänen kannaltaan rappiota edustaa pyrkimys valtaan vallan itsensä vuoksi. Samaa voi sanoa arkkitehtuurista, joka on keksinyt, että tarkoituksenmukaisuus on kaunista ja nostaa siis koneen kauneusihanteeksi.

         Arvo ei ole inhimillisessä vaan ei-inhimillisessä eli yli-inhimillisessä. Mikäli ymmärrys tästä kokonaan hukataan seuraavat viehtymys ylellisyyteen, väsähtäneisyys, taikausko ja uppoutuminen omaan itseen.

       Rappiokulttuuri keskittyy materiaaliseen, on tunteeton kauneudelle, tietämätön historiasta ja välinpitämätön uskonnosta. Oireyhtymään kuuluu, että byrokraattinen valtio kasvaa kasvamistaan ja yhä kehittyvä työnjako latistaa paikalliset yhteisöt materiaalisen hyödyn nimissä.

       Spesialisaatio johtaa kasvatuksen ja oppineisuuden halveksimiseen. Välitön tarpeentyydytys syrjäyttää ponnistelun, halu voittaa tahdon, lapsellinen pidäkkeettömyys korvaa itsekurin.

       Kaikki nämä rappion ainekset ovat epäilemättä luonnollisia, niitä voinee pitää jopa autenttisina ja ilman pienintäkään epäilystä ne ovat löydettävissä Afrikan viidakoista siinä kuin Peräpohjolan peruskoulusta.

        Rappion ideana on kuitenkin putoaminen (de-cadere), suistuminen korkeammalta tasolta matalammalle. Se, joka on siellä valmiiksi, tuskin voi enää rappeutua, mutta toki hän voi toimia esikuvana.

       Kulttuurin rappion merkitys on juuri siinä. että ”luonnollinen” korvaa käsitteen ”arvokas”. Rappeutuneessa kulttuurissa idealistisesti ymmärretyt arvot saavat osakseen vain ylenkatsetta ja halveksuntaa, koska kulttuuri on menettänyt sen aistin, joka joskus yhdisti ihmisen siihen, mikä oli häntä korkeampaa. Rappiossa palataan takaisin luontoon. Sorrutaan.

        Onko Joad oikeassa löytäessään kaikkialta rappiota ja nähdessään idealismista luopumisen rappion ytimenä?

       Hän ainakin osasi havainnoida ne trendit, jotka ovat läntisessä maailmassa huimasti kehittyneet sitten 1940-luvun. Sana ”rappio” on jo kauan ollut epämuodikas, mikä ei välttämättä todista muuta kuin ettei kaikkialle ulottuva ilmiö enää kaipaa erityistä termiä ja ettei arvottavia käsitteitä nykyään haluta käyttää.

        Itse asiassa ”essentialismi” on niin sanotuissa postmoderneissa piireissä pahimmanlaatuinen haukkumasana, jolla erotetaan taantumukselliset ja takaperoiset näkemykset vakavasti otettavasta kulttuurintutkimuksesta. Kuinka ollakaan, ydinasiaksi tulee näin kysymys ideoista, ”objektista” aivan kuten Joadillakin.

       Amerikkalainen konservatiivi J.R. Johnston Jr. on huomannut yhtäläisyyden Joadin ja amerikkalaisen Richard Weaverin välillä.

       Vanhan Etelän arvojen kannattaja Weaver, joka oli Joadin aikalainen, on aivan samaa mieltä kulttuurin ytimestä kuin tämäkin: universaalit arvot ovat kulttuurin edellytys, keskittyminen ajalliseen ja haihtuvaan on rappiota.

        Kulttuuriin kuuluu tärkeänä osana myös pieteetti ja historian arvostaminen. Nykyisyyden palvonta, presentismi, on siten itsessään syvästi barbaarista. Egalitarismi, sentimentalismi ja hedonismi ovat ne ”pehmeät” arvot, joita Hollywood-humpuuki levittää kaikkialle. Niiden lähteenä on järjen sijasta tunne.

       Weaver tuntuu Joadin lailla jo varhain havainneen hallitsevan trendin, joka vasta nyt on kasvanut täyteen ja ehkä lopulliseen mittaansa. ”Pehmeys” arvona sinänsä on ollut muodikasta jo vuosikymmeniä ja epäilemättä se kuulostaa miellyttävältä ja tuottaa mukavuuteen liittyviä mielikuvia.    

       Kaikenkattavana arvojen kuninkaana pehmeys ei kuitenkaan voi tuottaa muuta kuin rappiota ja alaspäin menoa. ”Pehmeä” ei hyökkää, vaan reagoi ja se mahtuu menemään siitä, missä aita on matalin, mutta siitä myös puuttuu terä eikä se pysty tunkeutumaan pintaa syvemmälle.

       On tuskin sattuma, että ”pehmeys” kulkee käsi kädessä ”tasa-arvon” kanssa ja molemmat ovat ainakin 1960-luvulta lähtien julistautuneet suurimmiksi positiivisiksi arvoiksi, summum bonum.  

       Rappeutuneessa kulttuurissa näyttää sisäiseltä mahdottomuudelta löytää näille vasta-argumentteja, vaikka fysikaalisen analogian mukaan niitä on pidettävä arvojen puutteena eikä arvoina sinänsä.

       Kuten pimeys ei ole yksi väreistä tai absoluuttinen nollapiste yksi lämpötila, eivät pehmeys tai tasa-arvo ole arvoja sinänsä, vaan niiden puuttumista osoittavia tiloja.

        Itse asiassa on yllättävää, miten selkeästi Joad ja Weaver jo yli puoli vuosisataa sitten huomasivat sivilisaationsa keskeiset trendit. Ne vielä uudet ja tuoreet kulttuuri-ilmiöt, joita he silloin arvostelivat, ovat sittemmin jo ehtineet muuttua koskemattomaksi totuudeksi.

        Ne asiat, joita he arvostivat, ovat puolestaan painuneet marginaaliin tai kokonaan hävinneet yleisestä tietoisuudesta.