Luulosta katkeraan tietoon

 

Suuri illuusio

 

Vuonna 1909 englantilainen kirjaolija Norman Angell julkaisi kirjan ”Suuri illuusio”, jossa hän todisti, että mikään valtio ei nykymaailmassa voisi hyötyä sodasta. Mikäli sota kuistenkin syttyisi, se ei kestäisi kauan, koska realiteetit tulisivat pian vastaan.

Angell uskoi valtioiden taloudelliseen keskinäisriippuvuuteen ja siihen, että toisia kansoja orjuuttamalla ei niistä yksinkertaisesti voitaisi hyötyä. Vapaat taloussuhteet sen sijaan palvelisivat kaikkien osapuolten etuja.

Luulisin, että nykymaailmassakin asiasta vallitsee yhä konsensus, sikäli kuin se koskee aseellisen valloituksen hyötyjä. Muutenhan tuo Angellin logiikka ei toiminut ja se tapahtui ihmisten irrationaalisuuden tähden. Kremlin pässinpää lähti soitellen erikoisoperaatioon, mutta saikin sodan.

Bertrand Russell todisteli maailmansotien välillä, että ihmiskunnan toivo oli ihmisten terveessä itsekkyydessä. Eihän kukaan, joka ymmärtää, mitä sota merkitsee, voisi sitä itselleen toivoa. Sodan voisivat aloittaa vain irrationaaliset masokistit, joita elähdyttävät elämää suuremmat ihanteet. Niissä irrationaalisuuden mahdollisuus juuri piilee.

Luulen, että hän oli oikeassa. Se 1900-luvun alun suuri illuusio koski juuri tuota ihanteeksi nostettua ihmisen kykyä ja halua toimia rationaalisesti omaksi hyväkseen. Sille monet tuhahtivat halveksivasti. Siinähän on kyse kauppamiehen filosofiasta, jota korkeampiin päämääriin pyrkivät henget aina halveksivat.

Toinen maailmansota antoi kuitenkin ihmiskunnalle sellaisen opetuksen, että sodasta tuli itse asiassa joksikin aikaa suorastaan rivo käsite, josta pysyteltiin kaukana. 1960-luvulla nousi läntisessä maailmassa suuri pasifismin aalto, jonka kärjessä vanha Russellkin esiintyi. Sota assosioitiin raadolta haisevaan militarismiin, joka taas oli hyvin lähellä primitiivistä rikollisuutta, ellei sitten paljon pahempaa.

Edes puolustussotaa eivät monet hyväksyneet ja Suomessakin arkkityyppinen radikaali Pentti Linkola kirjoitti pamfletin, jossa hän selitti, että olisi ollut parempi lähettää koko Suomen kansa Siperiaan kuin tapattaa rintamalle ketään viatonta nuorukaista. Hän ei maininnut mitään terrorista ja joukkohaudoista, jotka olivat alistujaa odottamassa.

Kyseessä oli siis ilmeinen Dostojevskin kuvaama ongelma jutussa Ivan Karamazov vs. Jumala. Mikään ei voinut oikeuttaa viattomien kärsimystä, ei ainakaan, mikäli ei menty uskonnolliseen ratkaisuun eli siis obskurantismiin.

Sodalla on toki aina ollut omat puolustajansa ja jos kyseessä on puolustussota, sen oikeutusta on vaikea kieltääkään. Sitä voi jopa ihailla, ellei vallan ihannoida. Alfred de Vignyn ”Servitude et grandeur militaires” on asian klassinen esitys (ks. Vihavainen: Haun sodasta rauhaan tulokset ).

Kunn joskus 1960-luvulla kuuntelimme, miten venäläiset lauloivat Jegeni Jevtušenkon runoon sävellettyä laulua ”Haluavatko venäläiset sotaa?”, saatoimme olla vakuuttuneita siitä, että eivät taatusti halunneet. Sota oli liian hyvin muistissa ja tiedettiin, mitä sillä oli tarjottavana (vrt. Vihavainen: Haun voittomania tulokset).

Mutta ei sitä sotaa enää muisteta, korkeintaan muistetaan muistaminen ja komeat voiton peijaiset. Täytyy sanoa, että olin aika imponoitu siitä, kun jotkut nuoret venäläiset nulkit alkoivat esittää iskulausetta ”Voidaan ottaa uusiksi!” (Možem povtorit). Näissä sanoissa oli jo mukana koko pimeyden ydin.

Nyt on sitten otettu vähän uusiksi, vaikka nykyinen sota olikin vain kalpea varjo1940-luvun tuhoamisorgioista ja Venäjän selusta on säästynyt pahemmilta vaurioilta.

Entäpä, jos Moskovaa ja Pietaria olisi oikein kunnolla pommitettu niin, että lämmön, veden ja energian saanti olisi loppunut miljoonilta? Sellaistahan yritettiin Kiovan, Harkovan ja muidenkin Ukrainan kaupunkien kohdalla. Kyllähän se voisi onnistuakin.

Ihminen, kaikessa irrationaalisuudessaan tuskin olisi tuollaisen onnettomuuden takia halunnut sotaa lopettaa, vaan olisi vaatinut kaksin- tai kolminkertaista kostoa. Kun mielipuolisuus pääsee valtaan, se pysyy kiinni kuin Tasmanian piru.

Onko Venäjä nyt niin tyytyväinen sotansa tuloksiin, että voidaan odottaa sen heti, kun on mahdollista, turvautuvan samoihin temppuihin?

Epäilen sitä kovin. Julkisesti ”voittoa” varmasti ylistetään yltä kyllin ja jopa jollakin tasolla vakuutetaan asiasta ihmisten tyhmä enemmistö. Opetus on kuitenkin niin kova, että se puhuu itse puolestaan niille jotka valtiosta ovat vastuussa.

”Meillä sitä vaan voitosta huudetaan, vaikka jokainen näkee, että meillä on turpa veressä” ilmaisi asian talvisodan jälkeen muuan puna-armeijalainen, jonka lausahdus ikuistettiin ilmiantajan kautta NKVD:n papereihin.

Halutaanko sitten ihan oikeasti lisää samanlaista? No ehkä nyt ei sentään.

Kun vääryys vallan saa

 

Totuuden hetki

 

Tässä on nyt jo muutaman vuoden ajan saatu kuulla ja lukea asiantuntijoiden ja muidenkin povaajien kertomuksia siitä, miten tuossa Ukrainan sodassa ehdottomasti käy.

Iltapäivälehtien tietojen mukaan Putin on ollut kuolemaisillaan jo useamman vuoden ja tutkijat ovat hyvin vakuuttavasti todistelleet, ettei Venäjä voi enää montaa viikkoa kestää.

Tuota katsellessa on tullut  mieleen vanha vitsi, jonka mukaan Neuvostoliiton virallinen uskonto on ”zavtrabuddismi” (завтрабудизм, vrt. zavtra budet -huomenna se tulee, tapahtuu).

Huomautan, että talvisodankin menestykset nostattivat aikoinaan optimisin, joka tarttui jopa J.K. Paasikiveen. Väinö Tannerin mukaan ”tuo varonainen mies” yhtyi jo hänkin siihen laajalti levinneeseen ajatukseen, jonka mukaan Suomen aseellinen toiminta saattaisi olla se maailmanhistoriallinen tekijä, katalysaattori, joka romahduttaisi koko savijalkaisen jättiläisen, Neuvostoliiton.

Niinhän ei toki tapahtunut, mutta tätä taustaa vasten kai ymmärrämme paremmin sen, miksi koko Suomi niin katkerasti itki ja suruliputti, kun Moskovan rauhan ehdot julkaistiin.

Eihän siinä näin pitänyt käydä. Koko Karjalan riistäminen Suomelta oli ilmiselvä vääryys ja sen kohtuuttomuutta alleviivasi se, ettei vihollinen ollut edes päässyt niille rajoille, joita se vaati. Sitä paitsi verta oli vuodatettu tavattomasti. Eikö se ollut jo syy saada aikaan kohtuullinen lopputulos?

Molotovin virallisen lausunnon mukaan veren vuodattaminen oli nimenomaan syy saada paljon enemmän alueita, kuin ennen sotaa oli vaadittu. Veri oli vuotanut ilman Neuvostoliiton syytä, kertoi neuvostohallituksen päämies ja tarkoitti sillä, ettei Moskovassa ollut lainkaan varauduttu sellaiseen vastarintaan ja jättitappioihin, kuin sitten saatiin kokea. Jonkin oli siitä maksettava.

Jokainen kai ymmärtää, ettei enempää Stalin vuonna 1939 uin Putin vuonna 2022 halunnut mitään sotaa, vaan käski suorittamaan sotilaallisen pikaisen ja tyylikkään operaation, jollaiselle oli pätevät geopoliittiset syyt ainakin omasta mielestä.

Sitten taas kävi niinkin kävi. Tässä sitä ollaan ja kuusinumeroinen määrä sotilaita on tapettu molemmin puolin. On yhä uudelleen maksettu paljolla verellä, vaikka ei tiedetä, mitä sillä voi saada. Tietenkin haluttaisiin kaikki mahdollinen.

Euroopassa sotaa seuraava lehteriyleisö ja erityisesti nenäliinojaan huiskuttavat naiset ovat lähes hysteerisesti vaatineet, ettei hyökkääjälle saa antaa mitään siitähän se vain innostuu eikä oikeutta enää sitten maailmassa ole.

Kannattaisi kuitenkin muistaa, että se rajakiista, josta sota sitten kehkeytyi, syntyi todellisen ongelman ympärille. Niin vakavat ongelmat, jotka synnyttävät aseellista toimintaa, on ratkaistava kestävällä tavalla. Yleensä tosiaan tarvitaan muutoksia eikä pelkkiä julistuksia.

Venäjä meni tässäkin asiassa koheltamaan voittamattomuuteensa luottaen ja maalasi itsensä nurkkaan, mistä seurasi kansainvälinen eristyminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tuota ongelmaa olisi syytä ratkaista.

Yleensä toimiva ratkaisu syntyy vain sellaisessa ilmapiirissä, jossa asioista voidaan keskustella järkevästi. Versailles’n rauhaa solmittaessa ilmapiiri oli pahasti tulehtunut. Sitä se on nytkin.

On outoa havaita, että jopa Suomessa järkevä keskustelu tästä aiheesta on jo kauan ollut mahdotonta. Mitään vaihtoehtoja ei ole pidetty mahdollisina, lukuun ottamatta koko Venäjän pilkkomista halukkaiden saataville. Ongelmana kuitenkin on, ettei se halua, eivätkä muut pysty pakottamaan.

On tarvittu kolmas voima, jolla on muutakin kuin iskulauseita takanaan. Se on nyt tullut, mutta kun Trump ja Putin esittävät oman varianttinsa verenvuodatuksen lopettamisen ehdoksi, se torjutaan suuresti kauhistuneina. Sotaan ei kuitenkaan ole voimaa sekaantua, vaikka haluakin olisi. Eurooppa on tässä pelissä pelkkä eunukki, jonka kimeä ääni herättää korkeintaan hilpeyttä, jos sitä korotetaan.

Moraalista närkästystä on ilma sakeanaan, minkä voi ymmärtää, Oudompaa on, että se kohdistuu myös ukrainalaisiin nuoriin miehiin: miksi he eivät halua kuolla maansa puolesta? Eurooppalaisuus edellyttäisi sitä, ainakin Tyrtaioksen ”Ateenalaisten laulun” perusteella arvioiden.

Onhan tässä tosiaan verta vuodatettu sammioittain. Onko se syy vuodattaa aina vain lisääkin, vai olisiko mahdollista ajatella, että nyt riittää jo tätä sorttia, jota on jo kokeiltu? Älkää kysykö naisilta, jos haluatte jälkimmäisen vaihtoehdon.

Mutta kun on rahat loppu, niin ne ovat loppu, vaikka kuinka olisi ison talon poika, sanoo vanha sanaparsi.

Ehkä Venäjän voisi kukistaa jo huomenna, mutta ehkä se venyisikin ylihuomiseen ja ehkäpä sitäkin kauemmas. Ehkä konflikti jäätyisi ikuiseksi, muistuttamaan Koreoiden välisiä suhteita? Minkä ongelman se ratkaisisi ja kuka siitä hyötyisi?

Kaikilla varianteilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Talvisodan rauha oli tavattoman raskas ja aivan ansaitsematon pakkorauha, mutta siihen suostuttiin ja se kestettiin. Ehkäpä Ukrainassa voitaisiin tehdä samoin?

Tässä vielä pari pohdintaa asiasta silloin, kun tapettuja vielä oli suhteellisen vähän:

 

maanantai 28. maaliskuuta 2022

Verellä ostamisesta

 

Veren hinta ja rauha

 

Katselin tässä netistä ukrainalaisten haastatteluja aiheesta, millaiset rajojen pitäisi olla sodan jälkeen. Haastattelu oli venäjäksi, jota ukrainalaiset yleensä osaavat yhtä moitteettomasti kuin irlantilaiset osaavat englantia.

Nuo mummot ja vaarit ja muut kadunmiehet eivät näyttäneet olevan ainakaan stereotyyppisiä fasistisia banderalaisia tai edes benderiläisiä (ks. Bender, Ostap, Turkin alamainen), joista on niin paljon puhuttu. Tavallisia pieneläjiä ne kaiketi olivat, sitä lajia, joka haluaa elää rauhassa, kasvattaa lapsia ja säilöä syksyisin marjoja ja sieniä.

Mielipiteet tuosta raja-asiasta olivat heillä yleensä aika selvät: rajat on palautettava täsmälleen sellaisiksi, kuin ne olivat ennen sotaa. Myös Krim kuuluu Ukrainalle. Meidän pojat ovat niin paljon verta vuodattaneet, että muunlainen ratkaisu on mahdoton hyväksyä.

Tämä verenvuodatukseen ja rauhanehtoihin liittyvä kysymys on tietenkin ikivanha ja ikituore. Talvisodassa suomalaiset saivat tapettua sellaisen määrän puna-armeijalaisia, että heidän käsityksensä mukaan siitä olisi pitänyt jo koitua jonkinlainen palkintokin.

Omia poikia meni myös viisinumeroinen luku ja ajatus siitä, että nuo uhrit olivat ”lunastaneet maan”(?), oli voimakkaasti esillä. Muistettakoon talvisodan romaanikilpailun voittaja: Viljo Sarajan Lunastettu maa. Se oli viritykseltään hyvin uskonnollinen ja paatoksellinen kirja, jossa lienee melko lailla välittynyt ajankohdan henki.

Mannerheimkin puhui aikoinaan miekkavalassaan heimomme veren kastelemasta, pyhästä Karjalan maasta. Tuo veri antoi oikeuden tuohon maahan.

Mitä venäläisiin tulee, autonomian ajan lopulla ns. Suomi-syöjät puhuivat myös siitä, että koko suuriruhtinaskunta on venäläisellä verellä ostettua maata. Oli suurta vääryyttä, että suomalaiset olivat tosiasiassa perustaneet siellä oman hallintonsa ja tuskin edes sietivät venäläisiä vierainaan. Niinpä Suomi oli valloitettava takaisin.

Koko ajatus siitä, että maata ostettaisiin verellä, on outo. Oman maan, synnyinseudun puolustaminen aseellisesti on toki ehdottoman normaali asia, mutta imperiumin rakentaminen väkivalloin ei tule yhtään sen oikeudenmukaisemmaksi siitä, että siinä menetetään myös omia sotilaita.

Myös puolustaja menettää niitä. Kumman uhria siis voitaisiin pitää arvokkaampana? Riippuuko asia kuolleiden määrästä?

Asialla on joka tapauksessa ollut käytännön merkitystä ja on yhä. Imperialistisen valtion on hyvin vaikea luopua sellaisesta ryöstösaaliista, jonka saamiseksi on tapatettu huomattavan suuri määrä miehiä.

Ajatelkaamme talvisotaa. Heti sen alussahan solmittiin Neuvostoliiton ja Kuusisen hallituksen välinen sopimus, jossa Suomi luovutti kannakselta suunnilleen sen alueen, joka oli ollut tarkoitus liittää emämaahan jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Siinä ei ollut yhtään kaupunkia mukana.

Vastineeksi Suomi sai valtavat alueet Itä-Karjalasta, ei suinkaan sitä kaksi kertaa suurempaa aluetta, josta oli puhuttu neuvotteluissa, vaan kymmeniä kertoja suuremman alueen, johon kuuluivat, kuten sanottiin, Itä-Karjalan varsinaisesti karjalaiset alueet, Aunus ja Uhtua siinä luvussa.

Toteutettiin siis Suur-Suomi ja muistettakoon, että sopimus astui heti voimaan eikä ollut siis mikään propagandalupaus. Sen ratifiointi piti suoritettaman mahdollisimman pian Helsingissä, mutta odottaa yhä tekemistään ja koko sopimus lieneekin katsottava rauenneeksi, kun toinen osapuolikin menetti jo aikoinaan tunnustuksensa.

Sen sijaan, että urhoollisesti taistellut Suomi olisi saanut lisää alueita, siltä riistettiin suuri määrä entisiäkin. Talvisodan päättymisen johdosta pitämässään puheessa Molotov motivoi asiaa sillä, että niin paljon verta oli vuotanut ilman meidän syytämme.

Tämähän kuulosti pilkanteolta, mutta luultavasti Molotov oli omalla tavallaan oikeassa: eihän sitä Moskovassa ollut ajateltu, että puna-armeija joutuisi oikeasti taistelemaan, tarkoitus oli suorittaa parin päivän erikoisoperaatio, jonka lopputuloksesta oli jo sovittu.

Rauhanehtoja Molotov kuvasi erityisen jalomielisiksi muun muassa siksi, että Suomi sai pitää Petsamon. Hänen mielestään ne antaisivat hyvän pohjan ystävällisten naapurisuhteiden kehittymiselle.

Suomalaisten korvissa koko puhe oli pilkantekoa ja vielä pahempaakin. Siinähän myös väitettiin suomalaisten soveltaneen epäinhimillisiä taistelutapoja ja koko puheen ilmeinen tarkoitus oli sumutus: haluttiin kaikkien unohtavan, mitä oli joulukuussa tullut sovittua ja puhuttua. Syypää oli Suomi ja sai nyt ansaitun rangaistuksensa.

Kun Ukrainaan nyt jossakin vaiheessa tulee rauha, olisi tärkeää, että se olisi oikeudenmukainen ja voisi tyydyttää kaikkien osapuolten kohtuullisia ja perusteltuja vaatimuksia. Se, että paljon verta on vuotanut, ei voi kummallekaan osapuolelle olla se kaikkein pätevin ja vihoviimeinen argumentti väkivaltaisen rauhan puolesta. Rajanmuutokset ovat todennäköisesti tarpeen, elleivät osapuolet tyydy autonomian tapaisiin takuisiin vähemmistöille.

Uusien rajojen määrittelemiseksi ja niiden kollektiiviseksi siunaamiseksi olisi tarpeen uusi ETYK, kuten olen aina silloin tällöin yrittänyt sanoa. Mikäli esimerkiksi Venäjä vetää ne yksipuolisesti ja siunaa ne sitten itse järjestämällään kansanäänestyksellä, jonka puolueettomiksi tarkkailijoiksi kutsutaan joitakin puolihulluja putinoideja, on ainekset seuraavaa sotaa varten jo valmistettu.

Suuret miestappiot ja tuhotyöt katkeroittavat takuuvarmasti mieliä ja vaativat ihmisten mielissä kostoa. On selvää, ettei hyökkääjänkään puolella ymmärretä tappioiden olevan itse asiassa itse aiheutettuja, vaan uskotaan mieluummin oman TV:n levittämiä houreita.

Epäoikeudenmukaisiksi koetut kostorauhat ovat joka tapauksessa myrkkyä kansainvälisille suhteille. Ukraina on osoittanut suurta yksimielisyyttä ja urhoollisuutta, ja enimmät vastapuolen propagandistiset puheet ovat jo pelkästään sen ansiosta menettäneet uskottavuutensa.

Ei kuitenkaan ole realistista odottaa, että rauhasta voisi tulla Ukrainan sanelema. Myöskään venäläisten häpeämättömät vaatimukset Ukrainan valtion aseistariisunnasta ja sen sisäisten asioiden sanelusta tuskin menevät läpi missään neuvotteluissa. Nehän ovat luonteeltaan pikemmin sellaisia ultimaatumeita, joihin myöntymisen niiden esittäjä itsekin tietää mahdottomaksi.

Venäjä on nyt menettänyt kasvonsa eikä niitä enää takaisin saa. Suostuuko se sellaiseen rauhaan, joka merkitsee luopumista Ukrainan herruuden tavoittelusta, jää nähtäväksi. Sellaisilla ehdoilla rauha saattaisi joka tapauksessa olla myös Ukrainan kannalta hyväksyttävä. Veriuhrit ovat tosiasia kummallakin puolella ja vaativat tulla muistetuiksi.

Putin on erikoisoperaationsa joka tapauksessa hävinnyt: Ukraina ei tule mukaan Venäjä-johtoiseen Euraasian liittoon, eikä sinne halua enää kukaan muukaan. Mikäli sellaista yhteisöä halutaan rakentaa ja ylläpitää pistimillä, siitä voi tulla vain kansainvälisen yhteisön irvikuva, joka on kaikkien vihan ja pilkan kohteena.

 

Paholaisen inkarnaatiot

 

Narsisti Andalusiassa

Michel de Castillo. Tara. Suomentanut Katri Ingman-Palola. WSOY 1963, 339 s.

 

Blogeissa jo pari kertaa mainittu, hirveän lapsuuden kokenut ranskalais-espanjalainen kirjailija Michel de Castillo kuvaa tässä romaanissaan ajanjaksoa 1920-luvulta Espanjan kansalaissotaan.

Luulen, että kirjan ymmärtämiseksi on otettava huomioon hänen oma kokemuksensa hylättynä lapsena ja kenties myös nostalgia, joka joskus 1950-luvulla kohdistettiin kansalaissotaa edeltävään maailmaan.

De Castillon tyyli on etenkin kirjan alussa laulavan runollista ja suurtilallisten Andalusia kuvastuu siinä jonkinlaisena paratiisina, jossa miehet olivat todellisia miehiä ja naiset ihania kuin enkelit.

Andalusialaisen caballeron suurimpiin omaisuuksiin kuului kunnia ja nimenomaan itsekunnioitus. Intohimokaan ei saanut sitä vahingoittaa, niin vastustamatonta kun se voi ollakin.

Mitä muuten tuohon kuvitteelliseen Andalusiaan tulee, sen kansa kuvataan sielultaan kyllä runolliseksi ja elämän ja kuoleman draamaa ihmetellen rakastavaksi. Se ilmenee muun muassa härkätaistelujen nousemisessa juuri siellä elämää suuremmaksi harrastukseksi, asiaksi, joka herättää todellista hartautta.

1960-luvun italialainen elokuva ”Verta ja hiekassa” (Francesco Rosi: Il momento della verita) oli tämän asian perinpohjainen rienaus. Olisi kiinnostavaa tietää, miten sitä arvosteltiin aikansa Andalusiassa.

Uskontoon taas täällä suhtaudutaan hieman kahtalaisella tavalla. Prelaatteja ja munkkeja halveksitaan ja saatetaan sanoa, että he levittävät ympärilleen pahaa hajua, joten heistä pitää pysytellä erossa.

Kuitenkin pääsiäisviikon -semana santa- kulkue Sevillassa lumoaa kaikki tuhansine viittaa kantavine katujineen ja kannettavine pasoineen, pyhiä tapahtumia esittävine telineineen. Se saa jopa uskontoon varsin nuivasti suhtautuvan caballeron liikutuksesta heikoksi.

Tuon voin hyvin uskoa. Tuhansien ihmisten kulkue viime keväänä Málagassa oli unohtumaton elämys.

Mutta siinä kyseessä on ennen muuta kansanjuhla. Kirjailijan mukaan sen laulussakaan ”ei ole  mitään kristillistä. Se tuntuu syntyneen aikojen syvyyksistä rodun elinvoiman todistajana. Se on vakavan ja intohimoisen Itämaan viesti, rodun, joka kauhistuu kuolemaa, koska se niin suuresti rakastaa elämää. Se itkee juutalaisin mdulaatioin Kristuksen kuolemaa.

Toki asiaan kuuluu ihmeiden odottaminen ja niiden anominen Seitsemän tuskan neitsyeltä, Macarenalta. Pyhä neitsyt ei täälläkään ole yksi, vaan hänellä on monta ilmenemismuotoa kuin antiikin jumalilla. Muuten, Andalusia oli roomalaisten aikanakin koko valtakunnan roomalaisin osa, todistaa muuan patriootti.

 Tässä helteiden ja intohimojen maassa kasvaa kirjan sankaritar naiseksi. Hän saa mieluiseksi yllätyksekseen kuulla jo ensimmäiset ”piropos” -kohteliaisuudet, joita  miehillä on tapana heittää ohi kulkeville naisille. Joskus sanotaan vain ”guapa” (ihana), joskus ollaan hieman härskejäkin.

Hän oppii myös, ettei noille kohteliaisuuksille saa antaa vähintäkään huomiota. Naisen rooliin kuuluu ylhäisyys, joka odottaa palvontaa itsestään selvänä asiana. Tasa-arvo olisi yksinkertaisesti yhtä rienaava kuin naurettavakin asia.

Sankarittaren isä on paikallisten hyveiden henkilöitymä ja ennen muuta arvokas ja omanarvontuntoinen, härkien ja hevosten suuri tuntija.

Hänen vaimonsa on kirjan paholainen. Hän on irlantilainen kaunotar, joka narsistina menee mihin äärimmäisyyksiin tahansa oman itsensä palvonnassa. Mitään muuta hän ei voikaan rakastaa ja jopa hänen tyttärestään tulee hänelle koston välikappale. Äiti haluaa tuhota lapsensa saadakseen koston tyydytyksen.

Tässähän tietenkin näemme taas vanhan Medeia-teeman, joka nykyään on feministien piirissä taas kasvanut kultiksi. Aikamme sankaritar on täysin kehittyneenä juuri Medeia, jolle koko maailma on vain hänen oman narsisminsa näyttämö. Lapset ovat ennen muuta vain yksi väline muiden joukossa.

Äiti sattuu olemaan myös nymfomaani, joka pakenee kotoa tytär mukanaan ja elää omalle irstailulleen ja itsensä palvonnalle. Hän saa mukaansa jopa kelpo miehiä, joiden merkitys on tietenkin myös vain välineellinen.

Mukaan tarttuu myös ajan intelligentsijaa, joka on typerää ja omahyväistä ja luulee nousevansa Tolstoita ja Dostojevskia ylemmäs heitä pilkatessaan. Tytär ymmärtää tämän falskiuden jo lapsena.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat osaksi Cordoban ja Sevillan tienoille ja sitten Màlagaan, jonne äiti lapsineen lähtee ennen kuin pakenee Eurooppaan, jossa koetaan jopa ankea Weimarin Saksan Berliini ja köyhtymisen alennus, josta tietenkin saa kärsiä ennen muuta lapsi.

Pitäisin kirjan narsismin kuvausta jopa yllättävän uskottavana, sitäkin suuremmalla syyllä, kun sitä ei ymmärtääkseni vielä ollut diagnosoitu eikä feminismikään ollut täysin omaksunut sen nistamista palvonnan kohteeksi. Toki Ibsenin ”Nukkekoti” antoi jo asiasta esimakua.

Muuten kirja on kiinnostava myös Andalusian kuvauksena, olkoonkin, että kyseessä on ennen muuta kuvitteellinen Andalusia. Jo tuohon aikaan siitä oli tulossa eurooppalaisen ja varmaankin myös espanjalaisen eksotiikannälkäisen ylemmän keskiluokan mekka.

Sivumennen sanoen, muutto Baskimaahan ”kaikkien noiden Espanjoiden läpi” on paikalliselle palvelijalle pelottava matka tuntemattomaan. Se merkitsi matkaa ulkomaille, mitä se kirjailijan mukaan olikin.

Málagan härkätaisteöluja kuvasi jokseenkin sairaalloisella nekrofilialla Ernst Hemingway teoksessaan ”Kuolema iltapäivällä” ja andalusialaiset mustalaisethan (Carmen) olivat saaneet paikkansa romanttisessa kirjallisuudessa jo 1800-luvulla.

Suomalaiset merenkulkijat suuntasivat yhä uudelleen matkansa Espanjaan ja sen rannikkoa pitkin Ranskaan, viemään lankkuja ja ghakemaan suolaa. Espanjalainen, tulinen señorita kuului myös oman eksotiikkamme kuvastoon, mantiljoineen ja bolerohameineen.

Kuunnelkaapa vain maailmansotien välisen ajan merimieslauluja. Niitä löytyy You tubesta vaikka millä mitalla. Espanjaan siellä mennään, ellei nyt sitten yksin tein Afrikkaan ja hieman kauemmas. Useinhan mentiin Australiaankin, mutta sieltä nyt ei ollut mitään kerrottavaa. Senjoriitat olivat toista.

Tuosta ajasta on kulunut nyt suunnilleen sata vuotta ja yli eli vähintään kolme sukupolvea. Muistan kuitenkin, miten muuan hieman varakkaampi sukulainen oli käynyt jossakin Málagasssa vielä 1950-luvulla ja kertoi kokemuksiaan kuin merimiesjuttua.

Koko Suomen kansahan sitten yhtäkkiä heräsi Kalevi Keihäsen mukana matkailuun heti 1960-luvulla ja matkusti Espanjaan porsasjuhlia viettämään. Suomen pankkikin myi pesetoja auliisti.

Andalusia oli vielä siihenkin aikaan köyhyydestä ja oppimattomuudesta vasta pois pyrkimässä ja sen palkkataso oli matala. Se oli kuten Suomi oli ollut 1800-luvun lopulla. Siis kehitysmaa.

Mutta kuten meiltä on turha enää tulla etsimään Kauppis-Heikin ja Teuvo Pakkalan Suomea, yhtä turha on tulla tänne Andalusiaan etsiskelemään niitä menneen talven lumia, joita De Castillo kirjassaan kuvaa.

Tuo paholaismainen narsistin tyyppi, joka pakonomaisesti tekee pahaa itseään toteuttaakseen, löytyy sen sijaan kaikkialta. Itse asiassa se taitaa olla aikakautemme muuan keskeinen symboli, joka on korotettu jalustalle. Valitettavasti.

 

Laeskuus

 

Vieläkin joutilaisuudesta

Michel de Castillo. Tara. Suomentanut Katri Ingman-Palola. WSOY 1963, 339 s.

 

Laiska ajattelu johtaa meidät helposti ajattelemaan, että alituinen puuhaaminen sellaisenaan olisi jotakin kiitettävää ja kunnioitettavaa.

Suuresti arvostamani brittihistorioitsija Thomas Carlyle korosti erityisen innokkaasti työn merkitystä ihmiselle. Itse asiassa työ oli jotakin metafyysistä. Vasta, kun ihminen toimi ja siten jätti jäljen maailmaan, hän alkoi edes olla olemassa. Mikäli hänen työstä oli rehellistä (tähän sitten metafyysisiä pohdintoja siitä, mitä asialla tarkoitetaan), hän eli ja säilyi elossa, vaikka olisi kuollut.

Bertrand Russell, jonka merkitystä laajojen joukkojen ajattelun muuttajana ei oikein taideta ymmärtää sen sijaan kirjoitti kirjan ”In Praise of Idleness”, joka lienee jo nimellään sokeerannut kunnon ihmisiä Brittein saarilla.

Seneca ja monet muut antiikin auktorit olivat sen sijaan ymmärtäneet joutilaisuuden merkityksen luovana asiana, eihän sen tarvitse merkitä tylsää löhöilyä. Thorstein Veblenin ”Theory of the Leisure Class” pohti joutilasluokan maailmanhistoriallista merkitystä syvemmin. Sehän on ollut aivan ratkaiseva.

Muuten, Marxin vävypoika Paul Lafargue kirjoitti myös kirjan, ”Oikeus laiskuuteen”, joka on suomennettukin. En enää muista, mitä ja miten hän argumentoi, mutta lähtekäämme ainakin siitä, että ihmisellä on tosiaankin myös oikeus olla tekemättä enempää työtä, kuin hän katsoo tarpeidensa tyydyttämiseksi olevan tarpeellista. Mitä tuo jälkimmäinen tarkoittaa, on oma juttunsa.

Perinteisesti olemme me, pohjoisen ihmiset liittäneet joutilaisuuden ja jopa laiskuuden, mikä on eri asia, etelän asukkaisiin. Hehän nukkuvat keskellä päivää, kun Pohjolassa puurrretaan hiki hatussa. Kun on kuumaa, ei työ tietenkään maistu. Siinähän se paheen alku on, mutta pahe jää paheeksi.

Pohjoisessa pääsemme ani harvoin nauttimaan helteestä, jota sitten muistellaan vuosikaupalla ihanana aikana. P. Mustapään runo ”Dolce far niente” eli suloinen joutenolo ottaa tuon nautinnon symboliksi hauen, joka loikoilee lämpimässä rantavedessä eikä viitsi edes syödä.

Michel de Castillo, tuo ankean lapsuuden viettänyt ranskalais-espanjalainen kirjailija, josta taannoin oli puhe, on kirjoittanut hyvin romanttisen rakkaustarinan ”Tara”, jonka päähenkilönä on varttuva andalusialainen neito.

Kirjasta enemmän tuonnempana, mutta tässä on mainittava de Castillon päähenkilön suuhun pantu luonnehdinta aidoista andalusialaisista ja heidän erikoislaadustaan eri seuduilla, Cordobasta ja Granadasta Sevillaan.

Kirja sijoittuu jonnekin kansalaissotaa edeltävään aikaan ja siinä suurtilallisten piireissä ajellaan jo autolla, vaikka hevoset ja härät ovat ihmisten kaikki kaikessa ja miltei ihmisiä suurempia olentoja.

Turistit eivät vielä tietenkään ole saapuneet, hehän alkoivat massoittain ilmaantua vasta 1960-luvulla, jolloin luotiin Aurinkorannikon infra tuon joukon palvelemista varten. Itse asiassa kyse oli jonkinlaisesta prostituutiosta ylpeiden hidalgojen (paikallisella murteella señorito) näkökulmasta.

De Castillo tiesi ainakin jotakin tuon aikakauden Andalusian todellisuudestakin vietettyään siellä muutaman vuoden jesuiittaoppilaitoksessa. Toki hän tässä kirjoittaa romaania, joka tuntuu sijoittuvan pikemmin jonnekin lähinnä kuvitteelliseen aikakauteen (vrt. ”Kaurismäki-aika”)

Yhtä kaikki, kuvaus on kiinnostava: ”… andalusialaiset eivät ikinä pidä laiskuutta minään paheena. ”Työn arvo” on Pohjolan miesten keksintöä, jotka alistuvat elämään yksitoikkoisen harmaan taivaan alla ja masentavan surullisissa taloissa. Täällä voi elää työtä tekemättä. Ilmasto suosii uneksimista ja vetelehtimistä. Ihmiset, jotka uneksivat, eivät ikävysty; jos he ovat liian surullisia tai liian yksinään, he sepittävät tarinoita.”

Sitä paitsi siestan viettäminen tapahtui jo luonnon pakosta. Hellepäivinä ei auttanut muu, kuin juoda ja nukkua. Toki Andalusiassa on myös vuoristoja, aina lumihuippuista Sierra Nevadaa myöten, mutta tapana ei ollut sinne matkustaa kesäksi. San Sebastianista oli kyllä puhetta.

Andalusialaiset olivat muutenkin erikoista porukkaa, kantoivathan he sekä pohjolasta saapuneiden (katalonialaisten ja kastilialaisten?) että maurien perimää. Tavaton intohimoisuus ja tulisuus oli heille tämän tarinan mukaan ominaista, mutta ei sentään säntillinen työnteko.

Tässä tulee mieleen 1800-luvun varhaisten slavofiilien luonnehdinta venäläisistä. Lukuisten ja verrattoman suurten hyveidensä ohella heillä katsottiin olevan myös vikoja, joista yksi epäilemättä oli laiskuus. Laiskuus kuitenkin oli tässä tapauksessa mielenjalouden ilmentymä, sillä se kuvasti hurskautta: odotettiin ihmettä.

Verrattuna soikeasti puurtaviin saksalaisiin venäläisten laiskuus oli hyve eikä se edes haitannut asioiden saamista tehdyksi: venäläinen saattoi innostuksen puuskassa saada päivissä aikaan enemmän kuin saksalainen kuukaudessa. ”Sielua tappava” monotoninen työ ei kuitenkaan ollut häntä varten. Venäläiselle ominaista oli sen sijaan pyrkimys urotöihin (podvig).

Tosiasiassa nämä vanhat luonnehdinnat kuvastavat ennen muuta sitä yhteiskuntaa, joka vallitsi ennen teollista vallankumousta ja modernisaatiota. Kaikki on muuttunut nii Andalusiassa kuin Venäjällä. Pelkään pahoin, että nykmaailmasta ei helpolla löydä enempää Ilja Iljitš Oblomovia kuin andalusialaista Señoritoakaan.

Toki kulttuuri muuttuu vitkallisesti ja epätasaisesti. Vielä hiljattain työkeskeisyys ja alituisen puurtamisen arvostaminen oli monessa maassa paljon vähäisempää kuin nyt.

Omakohtaisena kokemuksena muistan, että ollessani Tukholmassa kuorma-auton apumiehenä vuonna 1970, pysäytti jugoslavialainen autokuski kerran kaaransa johonkin varjoisan viileään paikkaan ja kaivoi esille pari limupulloa sanoen: ”Inga vi jobba här!”

Sitten hän ilmeisellä paheksunnalla selitti, miten ruotsalaiset ovat koko ajan jotakin ”jööraamassa” sen sijaan, että olisivat eläneet elämäänsä. Jugoslaviassa sen sijaan oli aina tapana välillä ”bada och promenera”. Siitähän se elämän ilo ja nautinto irti saatiin eikä loputtomasta kieltäymyksestä.

Mutta tämä maailmamme on jo noista päivistäkin perusteellisesti muuttunut. Se vallankumous, joka oin tapahtunut minun sukupolveni aikana, on ollut suurempi kuin kukaan vielä käsittää. Nietzschen sanoin kyseessä on ollut ”Umwertung aller Werten” -kaiken uudelleenarviointi.

Minkäs teet.

 

 

Kuin lapsella paita

 

Ikuisia kysymyksiä

 

Séneca, Sobre la brevedad de la vida. Los secretos de Diotima, 2019, 79 s.

 

Koulusaksasta muistan hokeman: Was verkürzt die Zeit -Tätigkeit! -Was macht sie unerträglich lang? Müssiggang.

Tämä on tietenkin alkeistotuus: toimeliaisuus lyhentää aikaa ja joutilaisuus tekee siitä sietämättömän pitkän.

Muistan kyllä, että siitä huolimatta tässä jokin jo silloin minun korvissani särähti: Miksi ihmeessä aikaa pitäisi lyhentää? Eihän meillä ole sitä rajattomasti. Itse asiassa ajan tappaminen on kaikkein hulluinta mitä ihminen voi tehdä. Ei sitä tapettua aikaa enää takaisin saa edes tunnin junalla.

Toki odottavan aika on pitkä siksi, ettei hänellä ole mielenkiintoa muuhun kuin tuohon vielä olemattoman asian odottamiseen, joka käy pian niin sanotusti pitkäveteiseksi.

Lyhytkestoiset pikaelämykset sen sijaan pitävät ainakin jossakin mielessä mielen vireyttä yllä ja laukaisevat emootioita. Ehkäpä edes Tik tok ei ole turha väline, sitä vain käytetään väärin. Heikko ihminen voi päätyä joutavuuksien koukkuun, kun ajan voisi viettää paremminkin. Pikaelämyksetkin tappavat aikaa.

Mutta aikahan on kallisarvoisinta ihmiselle. Lucius Annius Seneca (4 e.Kr. – 65 j.Kr.) syntyi Cordobassa ja kun tässä lähes naapurissa nyt olen, luin hänen pienen kirjasensa ”Elämän lyhyydestä”.

Nietzsche, jonka iloihin kuului harrastaa hävyttömyyksiä, kirjoitti Senecalle omistetun runon (Seneca et hoc genus omne), jossa muistini mukaan sanoi, että kyseessä oli ”etovan viisas vaari… kuin olis se primum scribere, deinde philosophari”. Hän väänsi siis sanonnan ”ensin on elettävä ja sitten siitä filosofoitava (primum vivere, deinde philosophari) muotoon ”Ensin on kirjoitettava ja sen pohjalta sitten filosofoitava”.

No, Nietzscheä nyt vaivasi suuruudenhulluus, joka esti häntä hyväksymästä  sitä, että monilla ihmisillä oli elämään ja maailmaan toinen näkökulma kuin hänellä.

Senecan neuvot ja päätelmät ovat yleisesti ottaen pelkkää tervettä järkeä, mikä ei estä sitä, että niitä ei kyetä näkemään tai sitten ne unohdetaan ja päästään tuohon akussa mainittuun saksalaistyyppiseen touhuamisen ihannoitiin. Sitä aherretaan ja äherretään, kuten Pentti Linkola sanoi.

Kirjassaan Seneca esitti muutaman pääteesin, joita sitten käänteli ja tarkasteli ei puolilta.

Heti aluksi hän vakuutti, että ihmiselämä ei ole lyhyt, mutta että omalla toiminnallamme voimme hävittää siitä suuren osan.

Ajan -jota Seneca kuvaa ikituoreella tavalla tulevaisuuteen työntyväksi menneisyydeksi, jossa nykyhetki on tuskin muuta kuin vertauskuva (en käytä tässä hänen sanojaan). Aikaa voi käyttää ennen muuta kahdella tavalla: välineelliseen toimintaan jonkin aikaansaamiseksi (vita activa) tai mietiskelyyn ja joutilaisuuteen (vita contemplativa).

Se, joka elää tulevaisuudessa, sitä peläten ja siltä toivoen, elää vain puoliksi nykyisyydessä. Mietiskelevä joutilaisuus (otium) on viisaan paras olotila (otium sapientis -Kansalliskirjaston tunnuslause).

Seneca hehkutti erityisesti sitä, mettä koko mahtava ja usein esikuvallinen menneisyys on meille koko ajan läsnä: kirjojen kautta pääsemme vaikkapa Aristoteleen jalkojen juureen tai minkä tahansa muiden jo tapahtuneiden asioiden äärelle. Ne eivät enää muuksi muutu, ja siksi niiden yllä lepää ikuinen rauha ja tyyneys (itse runoilemani muoto).

Seneca itse vietti ihanteellisimmin aikaansa huvilallaan Tusculumissa ja sellainen sopi toki mahtimiehelle, joka saattoi köyhyyttä ja puutetta pelkäämättä muuttaa maalle ”aivan yksin, vain muutaman orjan seuraamana”.

Mitä rahvas teki, ei ollut erityisen kiinnostuksen arvoista, se katseli gladiaattorinäytäntöjä ja söi ilmaista leipää. Mutta paljon viisaampia eivät olleet edes ne senaattorit, joiden intohimona oli konsulinvirka ja jotka tuhlasivat sen saamiseen ainutkertaisen elämänsä.

Halujensa perässä juokseminen oli toinen tapa lyhentää elämää. Viisaalle sen sijaan oli ominaista tuo mielentyyneys, serenitas. Sen varjossa kukoistivat hyveet, joiden toteutuminen ihmisessä vasta Aristoteleen mukaan teki hänestä sen, mitä hän olemukseltaan on. Toki ihminen oli myös ”zoon politikon” -poliittinen eläin, mutta kohtuus kaikessa.

Edellä vain kuvaus siitä, mitä ymmärtäisin Senecan pitäneen tärkeimpänä. Kirjasessa on runsaasti kiteytyksiä, joihin voi tutustua kaikkialla, minne tietoverkot ulottuvat.  Stoalainen tyyneys kaikkien elämän onnettomuuksien ja kuoleman edessä oli Senecalle viisauden alku.
Tässä suhteessa maailmassa on ollut myös toisenlaisia viisaita. Mieleeni tulee muuan hyvin intohimoinen ja siitä ominaisuudestaan syvästi kärsivä kirjailija: Leo Tolstoi,

Kreivi Tolstoin elämänfilosofiaan kuului avainkokemus, hieman samaan tapaan kun Lutherilla oli ukkoskokemuksensa. Tolstoin kohdalla kyse oli olemassaolon ja sen katoavaisuuden herättämästä kauhusta, jonka hän koki Arzamazin kaupungissa (Арзамасский ужас: «Арзамасский ужас» в судьбе Л.Н. Толстого ).

En ryhdy selostamaan asiaa tarkemmin, sen kimppuun pääsee viitteen avulla. Sen sijaan pistän tähän blogini Tolstoin elämänfilosofiasta, josta olen kirjoittanut usein eri puolilta. Tolstoi oli nero ja siis jossakin määrin vinksahtanut meidän tavallisten ihmisten mittapuulla mitaten. Neroja kannattaa kuitenkin ihmetellä ja ihastellakin.

En ryhdy toistamaan niitä ongelmia, jotka tuo herätyksen saanut anarkisti ja maksimalisti kohtasi tässä vajavaisessa elämässämme. Olen kirjoittanut niistä usein (ks. Vihavainen: Haun tolstoi tulokset). Tässä kuitenkin tämä tarina aikansa menestyneen ja menevän miehen suuresta credosta:

lauantai 7. helmikuuta 2015

Tunnustuksia

 

Tunnustuksia

 

En tosiaankaan aio tunnustaa mitään. Rupesin vain miettimään sitä, mitä tunnustus tarkoittaa. Stalinin ja hänen ”poliittisen hallintonsa” mielestä tunnustus oli todistelun kuningatar. Niinpä kompetenttien orgaanien erityiseksi kunnianhimoksi tuli mahdollisimman usein hankkia sellainen.

Myöhempi tutkimus on osoittanut, että tunnustukset saatiin erilaisella painostuksella, houkuttelulla, katteettomilla lupauksilla, ja muulla vilpillä, ”kolmannesta asteesta” puhumatta. Kuningattarella ei ollutkaan vaatteita ja todellisuus osoittautui aika rivoksi.

Vaikka asia saattaa nykyisen televisionkatsojan yllättää, tunnustaminen käsitteenä ei kuitenkaan liity vain rikostapauksiin. Itse asiassa sen uskonnollinen ulottuvuus on kerran ollut se alkuperäinen. Jokainen toki muistaakin apostoliset uskontunnustukset ja ehkä myös Englannin kuninkaan Edvard Tunnustajan.

Viimemainitusta tosin useimmille voi tulla mieleen kysymys, mitä pahaa hän oikeastaan oli tehnyt ja miten tunnustus oli häneltä saatu. Varmaankin barbaarisen ajan tapaan kiduttamalla, mutta miten?  Juuri tuollaiset kysymykset ovatkin itse asiassa niitä, jotka pitävät yllä ihmisten kiinnostusta historiaan ja siis yleensä yleissivistykseen ja hyvä niin.

Venäjässä on ortodoksisessa uskonnossa myös varsin tärkeä käsite, joka kuvaa yhtä pyhän ihmisen lajia tunnustaja (исповедник). Se viittaa henkilöön, joka vainojen aikana tunnusti uskonsa ja joutui sen vuoksi kärsimään.

Mitä tulee tunnustuskirjoihin, ja tällä tarkoitan nyt muita kuin varsinaisesti uskonnon alaan kuuluvia, on niitä tässä maailmassa leegio. Pyhän Augustinuksen Tunnustukset ovat ehdoton klassikko ja myös perussisältönsä takia eräs länsimaisen sivilisaation merkkiteoksista. Jean-Jacques Rousseaun Tunnustukset taas olivat alkusoitto sille sivilisaatiomme kehityslinjalle, jonka alkutahteja voimme samaan aikaan nähdä jo markiisi de Sadella.

Tunnustuksia pidetään usein kiinnostavana luettavana ja totta onkin, että erilaisten paheiden juurtajaksainen esitteleminen tekee miltei jokaisesta normaalistakin ihmisolennosta monien mielestä jollakin tavoin kiinnostavan ja olisi vaikea edes kuvitella, mitä koko sivilisaatiomme voisi olla ilman tätä ns. tunnustuskirjallisuutta, seiskalehteä ja niitä niitä nyt onkaan.

Tunnustus voi kuitenkin olla myös muuta kuin ekshibitionismia ja enemmän tai vähemmän tunkkaisten viehtymysten ja harrastusten vapaaehtoista esittelyä. Sen muuan laji on credo (lat. minä uskon) ja itse katson tällaisten tilitysten sijoittuvan alan kiinnostavimpaan päähän, ei aina, mutta usein. Olen toki lukenut myös de Sadea mielenkiinnolla, ei silti, mutta vaihtelu virkistää.

Leo Tolstoin pieni kirjanen Tunnustuksia (Исповедь) ilmestyi vuonna 1882. Se oli alkua hänen uralleen radikaalina kuvainraastajana ja sorrettujen ja solvattujen sankarina. Sen jälkeen seurasi Mitä meidän siis on tekeminen? jonka mielessään heti sijoittaa samaan jatkumoon Tšernyševskin ja Leninin Mitä on tehtävä? –kirjojen kanssa. Niiden väliin jäi yhden sukupolven mittainen aika, jolloin Venäjän intelligentsija keskittyi tämän kysymyksen jauhamiseen. Tolstoin kirja ilmestyi suomeksi Kasper Järnefeltin kääntämänä vuonna 1908.

Tässä Tunnustuksia- kirjasessa Tolstoi, jo tuolloin maailmankuulu kirjailija, keskittyi pohtimaan elämän tarkoitusta. Häntä vaivasi masennus eikä hän nähnyt elämälleen tarkoitusta. Raamatun Saarnaajan, eli kuningas Salomon sanat kaiken turhuudesta tuntuivat osuvilta, mutta eivät tarjonneet mitään ulospääsyä. Kirjoittaja oli jo nähnyt ja kokenut kaiken, hummailevasta sotilaselämästä rikkauteen ja kuuluisuuteen.

”Valhe, varastelu, kaikenlainen huorinteko, juopottelu, väkivalta, tappaminen… Ei ollut rikosta, jota en olisi tehnyt ja siitä kaikesta ikätoverini kehuivat minua ja pitivät ja pitävät minua verrattain siveänä ihmisenä…”. ”Kunnianhimo, vallanhimo, oman edun tavoittelu, hekuma, ylpeys, viha, kosto –kaikkea tätä arvostettiin. Antautuessani näiden tunteiden valtaan minusta tuli suurempi ja tunsin, että minuun oltiin tyytyväisiä…”

Hurjan nuoruutensa jälkeen Tolstoi myös saavutti kirjoittamalla valtavan menestyksen, mutta ymmärsi ettei silläkään ollut arvoa. Hän liittyi siihen teoriaan, kuten sanoi, että oli ”vain kirjoitettava”. Ei tarvinnutkaan tietää mitä opetti ja miksi, sillä taiteilija ja runoilija tekivät työtään vaistonvaraisesti: ”Minulle maksettiin siitä, minulla oli hieno ruoka ja asunto, naisia, seurapiirit, minulla oli mainetta. Näin ollen se, mitä opetin, oli erittäin hyvää.”

Myöhemmin hän ymmärsi, että kirjallisuuden ”papit” olivat jopa huonompia ihmisiä kuin ne hummailevat sotilaat, joiden piirissä hän joskus oli viihtynyt. Nämä itseensä tyytyväiset ihmiset antoivat kirjoittajalle ylpeyden ja hullun varmuuden siitä, että hänen kutsumuksensa oli opettaa ihmisille jotakin, mitä hän itsekään ei tiennyt.

Tolstoita tämä ”hullujenhuone” ei pitemmän päälle tyydyttänyt ja masennus vei hänet lähelle itsemurhaa. Ajatus siitä, ettei hänestä jäisi kuoleman jälkeen mitään jäljelle, tuntui sietämättömältä. Raamatun kuningas Salomo oli Saarnaajan kirjassa myös kuvannut samat tuntemuksen kaiken turhuudesta, mutta tämä viisaus ei Tolstoille antanut mitään uutta. Kyllä maar hänkin sen tiesi.

Edistyksen aikakauden tärkeilevä tiede ei kyennyt eksistentiaalisiin kysymyksiin vastaamaan senkään vertaa kuin aikoinaan Salomo, joka ei osannut sanoa, kuolevatko ihminen ja eläin samalla tavoin ja jos kuolevat, niin entäs sitten. Ehkäpä vain keskitytään syömään ja juomaan ja viihtymään vaimon seurassa maistellen iloja niin kauan kuin ne maistuvat?

Salomonin ja Schopenhauerin viisaus opetti, että elämä oli ihmiselle tehty typerä pila. Tätä kielikuvaa oli muuten käyttänyt jo vuosisadan alussa Lermontov, joka oli runoillut:

…и жизнь, как посмотришь

 с холодным вниманьем вокруг,

такая пустая и глупая шутка…

 

Ja elos, kun sitä kylmästi

tarkoin sä ympäri katsot

on tylsääkin tyhjempi puujalkavitsi…

(käännös T.V.)

Ja sitä samaa siis jauhoi vuorollaan Tolstoi, kuten jo aikoinaan kuningas Salomo ja hänen jälkeensä vuorollaan Lermontov, Kierkegaard ja tuhannet ja taas tuhannet vaimosta syntyneiden ihmisten päät, mikä peruukissa, mikä turbaanissa, mikä karvahatussa, mikä missäkin, kuten myös Heine tätä tilannetta kuvaili:

»O löst mir das Rätsel,
Das qualvoll uralte Rätsel,
Worüber schon manche Häupter gegrübelt,
Häupter in Hieroglyphenmützen,
Häupter in Turban und schwarzem Barett,
Perückenhäupter und tausend andere
Arme schwitzende Menschenhäupter -
Sagt mir, was bedeutet der Mensch?
Woher ist er gekommen? Wo geht er hin?
Wer wohnt dort oben auf goldenen Sternen?«
Es murmeln die Wogen ihr ewges Gemurmel,
Es wehet der Wind, es fliehen die Wolken,
Es blinken die Sterne, gleichgültig und kalt,
Und ein Narr wartet auf Antwort.

Tätähän tämä. Mitäpä tässä uutta? Eikö johtopäätöskin ollut selvä? Wer nicht kennt Weib, Wein und Gesang, der bleibt ein Narr sein Leben lang, runoili apokryfisen tiedon mukaan itse Luther.

Itsemurha olisi tuntunut loogiselta, mutta Tolstoi arveli jotenkin aavistaneensa, että hänen logiikkansa oli sittenkin virheellistä ja jäi henkiin.

Oliko elämä niinkään typerää? Entäpä jos siitä vain ei tiennyt tarpeeksi? ”Tietämättömyys sanoo aina samaa. Kun se ei tiedä jotakin, se sanoo, että se mitä se ei tiedä, on typerää…” Mutta missä virhe oli, ei aluksi auennut.

Mutta sitten selvisi, että elämän tarkoitus löytyi uskosta, mutta ei kirkon uskosta, vaan tavallisen kansanihmisen elämästä, jossa tämä usko toteutui. Ja niinpä rikkaiden ja oppineiden elämä alkoi inhottaa Tolstoita ja ”elämää luovan työkansan teot taas tuntuivat minusta ainoalta oikealta työltä. Ja tajusin, että tuolle elämälle annettu tarkoitus oli totuus, ja omaksuin sen”.

Tässä kannattaa ehkä hieman pysähtyä ajattelemaan sitä, mikä merkitys ruumiillisella työllä oli 1800-luvun herrasmiehelle. Itse asiassa tämä työ oli käytännössä häneltä kiellettyä. Hän pukeutui päivittäin valkoiseen paitaan osoittaakseen, ettei ruumiillinen työ ollut häntä varten. Nykyään on aivan luontevaa, mikäli suuryrityksen johtaja rentoutuu käytellen moottorisahaa omassa metsässään. Maailman mahtavat esiintyvät nyt mielellään kansan edustajina ja keikailevat osallistumalla ruumiilliseen työhön, urheiluun ja vastaavaan, kerran halpana pidettyyn toimintaan.

1800-luvulla se ei käynyt päinsä. Maksim Gorkin Foma Gordejev oli pelkkä kauppias, mutta sukunimensä ilmaisevan ylpeyden vanki. Hänkin haluaisi olla yksi ruumiillista työtä tekevistä ja tuntea konkreettisen työn tuottaman väsymyksen ja tyydytyksen, mutta se ei olisi ollut säädynmukaista. Anna Karenina-romaanin Levin todella osallistui maatilan töihin, kuten myös itse kirjoittava kreivi Tolstoi ja sai siitä suurta tyydytystä, mutta se oli vastoin kaikkia sovinnaisia tapoja. Se vaati luonnetta ja henkistä vapautta.

Tapana näet oli, että kovaa työtä tekivät vain sorretut ja solvatut, kun taas laiskat ja tyhmänylpeät halveksivat heitä sen johdosta ja riistivät heiltä työn hedelmät. Se piti oikein näyttääkin pukeutumalla asuun, joka ei taatusti sopinut ruumiillisen työn tekemiseen.

Elämän tarkoituksen Tolstoi sittenkin oppi mielestään tuntemaan tarkkaillessaan Venäjän tavallista, vaatimatonta kansaa: ”Ihmisen tehtävänä on elämässä pelastaa sielunsa; pelastaakseen sielunsa hänen tulee elää jumalisesti ja elääkseen jumalisesti hänen tulee luopua kaikista elämän iloista, tehdä työtä, nöyrtyä, kärsiä ja olla armollinen”.

Tässä oli hyvin yksinkertainen totuuden ydin, joka oli siivottava valheesta, ja valhetta levittivät niin kirkko kuin valtio. Tolstoi tunsi suurta vastenmielisyyttä osallistuessaan kasteeseen ja ehtoolliseen. Ylösnousemukseen hän ei uskonut ja uskonoppineiden järkeilyt tuntuivat hänestä kauhistavalta ulkokultaisuudelta. Opissa kyllä oli totuus, mutta siinä oli myös valhe, ja jälkimmäisestä luopuminen oli Tolstoin mielestä hänen olennainen tehtävänsä. Tässä hän seurasi Venäjän intelligentsijan suurta perinnettä ja osaltaan välitti sitä myös kansalle.

(Tolstoi-sitaatit Eero Balkin käännöksestä ”Tunnustuksia” vuonna 2012)

 

Kaakkois-Suomi nousuun!

 

Historia eläväksi, resurssit käyttöön!

 

Jokainen kansa on kiinnostunut historiastaan. Sivistyskansat haluavat jopa tuntea mahdollisimman tarkoin sen ikävätkin vaiheet, barbaareja yhdistää pelkkä itsensä ylistäminen ja ne kieltävät kriittisen tutkimuksen tai ainakin sen esittämisen.

Yhtä kaikki, historiallisten tapahtumien jonkinasteinen uudelleen lavastaminen –”re-enactment”, kuten asia vulgaarilatinaksi ilmaistaan, on kaikkialla Euroopassa saanut yhä suuremman suosion. On tehty eräänlaisia spektaakkelimaisia aikamatkoja menneisyyteen ja samalla todennäköisesti opittu siitä jotakin uutta. Historiasta voiammentaa rajattomasti uutta.

Suuret massat saavat liikkeelle komeat univormut, äkseerattujen osastojen piruetit ja tykkien ja muskettien pauke. Ruudin käryn haistaessaan voi saada illuusion menneisyyden palaamisesta, vaikka on tietenkin selvää, että tässä tapahtuu vain kaukaisesti jotain samansuuntaista, kun joskus menneisyydessä.

Manner-Euroopassa järjestetään suurtapahtumia sellaisten merkittävien tapahtumien kuin Waterloon tai Leipzigin taisteluiden muistoksi. Tuhansia univormuniekkoja esiintyy näissä kavalkadeissa ja ne houkuttelevat paikalle kymmeniä tuhansia turisteja.

Monen mielestä tämä on vain primitiivistä militarismia, mutta sehän riippuu kokonaan siitä, miten sen näkee. On luultavaa, ettei näissä yhteisissä synny samanlaisia chauvinismin purkauksia kuin esimerkiksi potkupallo-otteluissa.

Historia sen sijaan ymmärretään yleisesti jo tapahtuneeksi asiaksi ja nykyaika voi jättää lopputuloksen suhteen pulinat pois.

Sen sijaan nykyihminenkin voi kiinnostua syvemminkin siitä näennäisesti absurdista näytelmästä, jonka menneisyys tarjoaa ja yrittää ottaa asioista opiksi, ei vain siitä, miten taistelut voitaisiin  voittaa, vaan myös ja erityisesti siitä, miksi sodat kannattaisi jättää aloittamatta ja mitä ne itse asiassa merkitsivät kokonaisille maille ja kansoille ja onnettomille sotilaille.

Spektaakkeleihin yhdistyy tutkijoiden seminaareja ja tapaamisia ja samassa yhteydessä paikkakunnat voivat esitellä turismille tarjoamiaan mahdollisuuksia. Pohjanmaalla Isonkyrön markkinat ovat keränneet yli 200000 henkeä ja tänä vuonna Savonlinnaankin tuli noin 6000 katsojaa pelkästään Olavinlinna-spektaakkelin aikana.

Suomessakin on merkittäviä ryhmiä, jotka harrastavat historian elävöittämistä. Etenkin niitä on Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Viime syksynä joukko harrastajia kerääntyi Savonlinnaan, jossa toteutettiin spektaakkeli  nimeltä ”Olavinlinnan piiritys vuonna 1788”. Lisäksi pidettiin Linnan 550-vuotista historiaa käsittelevä tieteellinen seminaari, jonka aineistot löytyvät netistä (ks. Tykkipursiyhdistys: Olavinlinnan piiritys 1788 -tapahtumakokonaisuus 5.-7.9.2025 ).

Itse piiritys sellaisenaan oli aikoinaan surkea epäonnistuminen, jonka kohtalon ratkaisevat lahjukset. Juuri siinä vaiheessa, kun piiritettyjen varastot alkoivat ehtyä, veti ruotsalainen komentaja joukot takaisin. Mutta sekin on historiaa ja se kannattaa tuntea sen sijaan, että tyytyisi kuvittelemaan siitä pelkkiä tyhmyyksiä.

Kustaa III:n sota oli niitä harvoja sotia, jotka käytiin nykyisen Suomen alueella, sen merkittävimmät tapahtumat tiivistyvät sitä paitsi vuoden 1743 rajalinjan tuntumaan, alkaen Ruotsinsalmen kahdesta meritaistelusta ja jatkuen Haminan, Kyyrön, Valkealan, Utin, Porrassalmen, Kärnäkosken, Puumalan, Sulkavan, Parkumäen kautta Savonlinnaan. Onhan niitä muitakin paikkoja.

Taisteluita käytiin kolmena vuonna, 1788-1790 . Viimeksi mainittuna vuonna nykyisessä Kouvolassa solmittu Värälän rauhakin (ks. Tykkipursiyhdistys: Värälän rauha ja Kustaa III:n iltalypsy ) oli aikamoinen spektaakkeli ja kukapa ei ymmärtäisi Anjalan liiton ja Liikkalan kirjeen valtavaa historiallista kiinnostavuutta.

Mainituilla paikkakunnilla asian merkitys onkin suppeissa piireissä ymmärretty ja saatu aikaan merkittäviä tuloksia. Kotkassa toteutettiin 2000-luvun alussa monivuotinen projekti nimeltä KYHIKA (Kymenlaakson historialliset kartat), johon koottiin valtava digiaineisto niin Suomen, Ruotsin kuin Venäjänkin arkistoista.

Koko homma oli aluksi ennen muuta yhden tai kahden entusiastin työtä, mutta sen taakse saatiin sitten työvoimaakin ja tulos oli todella komea. Mutta missä ne tulokset nyt ovat?

Nyt koko aarreaitta on kätketty jonnekin nettiin, josta sukututkijatkaan eivät kuulemma ole sitä löytäneet. Kunniamaininta sille blogin lukijalle, joka antaa linkin ja vielä kertoo tienneensä aineiston olemassaolosta.

Mikkelissä esitettiin kymmenisen vuotta sitten mahtava Porrassalmi-spektaakkeli, jota varten ilmeisesti oli hankittu paljonkin rekvisiittaa. Mukana oli myös harrastajaryhmiä, ainakin Rautpohjan mainio tyukkiryhmä Jyväskylästä ja kaiketi myös Uudenmaan karoliinit. Kai muitakin.

Savonlinnassa toteutettiin jonkinlainen Suvorov-projekti aikeena houkutella venäläisiä turisteja maansa historiallisen superjulkkiksen jalanjäljille. Tarinoita saatiin aikaan ja myös univormuja hankittiin. Niitä ei sitten myöhemmin enää löytynyt mistään, kun niitä yritettiin seuraavaa projektia varten etsiä.

Vuosikymmentä myöhemmin aloitettiin uusi Suvorov-projekti imatralaisten toimesta ja saatiin yhtä ja toista valmisteltua tulevaa turistiryntäystä varten, Suvorov-menyystä lähtien. Generalissimushan rakennutti sotakanavba, joista oli vastikään Sulkavan Telakanava Museoviraston toimesta kunnostettu miljoonabudjetilla.

Mutta sittenhän noiden venäläisten kanssa kävi kuin kävi. Parasta yritettiin ja sitten… mitenkäs se Tšernomyrdin sanoikaan?

Mutta suurpolitiikalle mekään emme mahda mitään. Putinin ”eikoisoperaatio” kuuluu jo historiaan sekin ja toivotaan, että siitäkin ymmärrettäisiin ottaa opiksi.

Joka tapauksessa Kaakkois-Suomen eli Kotkasta Savonlinnaan ulottuvan alueen usealla paikakunnalla on tehty töitä historian elävöittämiseksi, useaan otteeseen ja aina alusta aloittaen. Joku kohde lienee saaneet jonkinlaisia summia EU:lta ja muista lähteistä.

Itse toiminta on kuitenkin tapahtunut täysin harrastuspohjalta ja joskus aivan olemattomin resurssein. Savonlinnan tämän vuoden tapahtumaan osallistui pelkästään Sukavalta yli 40 henkeä. Tapahtuma yhdisti monia paikallisia seuroja ja kaveripiirejä. Se toiminta ei maksanut kuin muutaman tuhat euroa ja nekin yksityisiä apurajoja, ei veronmaksajan taskusta.

Sulkavalla rekisteröity Tykkipyrsihhdists, on järjestänyt jo kymmen vuoden ajan pienimuotoisia tapahtumia ja saanut mukaansa harrastuspohjalta hienoja harrastajaryhmiä, sellaisia kuin jo mainitut Rautpohjan tykkiryhmä ja Uudenmaan karoliinit. Rutsinkieliseltä Pohjanmaalta on saatu mainio ja hyvin aktiivinen Oravais historiska förfening. Ruotsistakin saatiin joukkoja tämän vuoden spektaakkeliin, lähinnä matkakulut maksamalla.

Keskeinen järjestäjä Savonlinnassa oli paikallishistorialle omikstautunut Pyhän Olavin kilta. Sekin on kansalaisjärjestö, joka ei enemmälti yhteiskunnan tukea nauti. Tapahtumat on jouduttu rahoittamaan suuella apuraharuljanssilla, mikä onnistui erityisesti yhden (tai muutaman) miehen suurella työllä.

Tarvittavat rahathan ovat aivan pieniä suhtautettuna kuntien ja kaupunkien budjetteihin. Toisaalta on myös selvää, ettei julkisyhteisöillä ole tällaisina aikoina halua erityisemmin satsata asioihin, jotka pinnallisesta tarkastelijasta saattaisivat näyttää pelkältä tuhlaukselta (voiko ruudinsavua ja rumpujen paukutusta syödä? Mitä?).

Kuitenkin niillä on paikkakuntien imagon ja historiallisen itsetuntemuksen ja jopa itsetunnon kannalta hyvinkin suuri merkitys.

Lukija varmaan jo huomasi, että tässä on haluttu kiinnittää huomiota historian elävöittämisen järjestämiseen paikallsella ja alueellisella tasolla ja toiminnan tämänhetkiseen sirpaloitumiseen ja jatkuvuuden puutteeseen. Kuitenkin Itä-Suomessa luonteva jas uuri yhdistävä tekijä olisi Kustaa III:n sota, jonka tapahtumapaikat sijaitsevat lähinnä neljän kaupungin alueelle: Kotkan, Kouvolan, Mikkelin ja Savonlinnan.

Tuo sota on hyvin kiinnostava myös siksi, että se nostaa esille Turun rauhan rajan vuodelta 1743 siihen liittyvine lukemattomine kysymyksineen. Niillä on yhä merkitystä koko alueelle.

 Sitä paitsi tuosta sodasta ja nimenomaan Kaakkois-Suomen tapahtumista on olemassa vastikään saatua aivan uutta lähdeaineistoa: Savon prikaatin komentajan (ja myöhemmän Ruotsin Pietarin-lähettilään, ym. ym.), Curt von Stedingkin valtava arkisto, jonka Kansallisarkiston johtaja Jussi Nuorteva osti Suomeen. Se oli Kansallisarkiston suurin ostos kautta aikojen ja tapahtui osittain yksityisellä tuella.

Pääsemme vanhaan, jo Leniniä suuresti vaivanneeseen kysymykseen: Miktä on tehtävä?

Mitä pitäisi tehdä, jotta tämän suhteellisen kompaktin historiallisen alueen menneisyys ja hankitut kalliit resurssit (Telataipaleen kanava, Stedingkin arkisto, Kotkan historialliset kartat, harrastajatyhmien univormut, tykit ja musketit saataisiin hyödynnettyä koko alueen imagon ja turismiarvon sekä väestön historiallisen tietoisuuden käyttöön?

Alkuvaiheessa ei tarvittaisi välttämättä rahaa lainkaan, ainakaan kunnalliselta taholta. Sen sijaan tarvittaisiin silloin tällöin kokoontuva neuvottelukunta, joka järjestäisi organisointipalvelua ja ja toisi taustatukena jokavuotisille, kiertäville tapahtumille, joihin saapuville joukoille tarvitsee maksaa vain matkakulut ja muutama kilo ruutia.

Mitään byrokraattikäskijää tämä toiminta ei tarvitse eikä halua. Sen sijaanammattiapu redsurssien hankinnassa on tarpeen, samoin kuin laajalle asianomaisille tahoille leviävä informaatio siitä, mitä on tekeillä ja miten itse kukin voisi ja haluaisi tästä laajasta kansalaistoiminnasta hyötyä.

Organisointityön tekninen puoli sopisi luontevasti ammattihenkilöien hoidettavaksi ja sellaisiahan nykyisissä kunnissa jo on. Usean kaupungin ja kunnan osallistuminen toisi pelkätään informaatiotasolla jo synergiaetua.

Jotkut tapahtumat saattaisivat olla kiertäviäkin. Porrassalmelta voitaisiin edetä Parkumäelle ja Puumalaan sekä Pirttimäelle, Utissa ja Kärnäkoskella voitaisiin taistella ja siirtyä sitten solmimaan Värälän rauhaa johonkin sopivaan paikkaan (Liikkalan redutti?).

 Anjalan liitto ansaitsee todella paljon suurempaa tunnettuutta, kuin tähän asti on ollut asian laita ja kuningas Kustaan ja Katariina II:n tapaamiseen voisi liittää Haminan piirityksen.

Mutta vielä konkreettisemmin: aluksi voisivat vaikkapa vain kahden keskeisen kaupungin edustajat (Savonlinna ja Kotka?) kokoontua ja avata yhdessä harrastajien kanssa mahdollisuuksia tuolle laajalle, ”lääninrajat”ylittävälle yhteistyölle.

Ei ole syytä yrittää nielaista kerralla kaikkea, mitä paikallinen historia tarjoaa (vrt. Tykkipursiyhdistys: Turun rauhan raja 1743-1812 ), mutta sen mahdollisuuksien jättäminen käyttämättä olisi pelkkää nurkkakuntaista tyhmyyttä. Innostusta ja kohteita on yltä kyllin saatavilla ja rauta on nyt kuumaa.

On aiesuunnitelmien laatimisen aika. Niiden toteuttamiselle kannattaa hakea EU-rahoitusta, mutta ne on ensin syytä tehdä yksilöidysti ja perustella hyvin. Suomella ja erityisesti itäisellä Suomella on nyt EU:lta saatavia, vähintäänkin moraalisesti.

Tämä Naton etulinja on leikattu irti venäläisen turismin tarjoamasta potentiaalista ja menetykset on nyt korvattava uusilla ideoilla ja uusilla yleisöillä. Kyse on jo miljoonista, mutta siinä mukana on pidettävä myös huoli noista muutaman kymmenen tuhannen budjeteilla pyörivistä kansalaisyhteiskunnan tapahtumista.

Ihminen, se kuulostaa ylpeältä! (M. Gorki)

 

Mitä on olla ihminen? Eräitä ontologian peruskysymyksiä

 

Ihmisyyden ontologiasta olen silloin tällöin kirjoittanutkin (ks. esim. Vihavainen: Haun tekoäly tulokset). Yleisestihän tunnustamme kaikki olevamme jonkinlaisia eläimiä, lähinnä apinoita (ks. Vihavainen: Haun alaston apina tulokset ). Itse odotankin jännityksellä, milloin apinoista syntyy jotakin uutta ja korkeampaa. Tämä tapaus ihminen taisi olla eräs evoluution umpiperä.

Ihmisyydelle joka tapauksessa on asetettu kriteereitä, joiden avulla voidaan tehdä selkeä hajurako esimerkiksi juuri apinoihin, näiden ylivertaisista kyvyistä (pelisilmä!) huolimatta. Myös tekoälystä tekee mieli erottautua. Tällaisia erottavia tekijäitä sanotaan yleensä olevan kolme: järki, tahto ja omatunto.

Niitä on vain ihmisellä, mutta mielestäni on selvää, etteivät kyseessä ole ihmisyyden välttämättömät ehdot, sillä näkeehän sokea reettakin, ettei noita ominaisuuksia ole monellakaan kansaamme edustavalla ja maatamme hallitsevalla poliitikoilla.

Ehkä meidän pitäisikin lakata kutsumasta homo-nimistä lajia ihmiseksi ja puhua sen sijaan vain hominideista. Jotkut ovat enemmän apinoita (mikä ihailtava ja kyvykäs laji!) kuin toiset ja jotkut taas pystyvät kilpailemaan ihan mielekkäästi jopa tekoälyn kanssa vaikkapa shakinpeluussa.

Tsaarin Venäjällä, jossa todelle merkitykselliset asiat kuuluivat aina ns. virallisiin ja viime kädessä hallitsijan päätettäviin, katsottiin, että ihmisyyteen kuului kolme välttämätöntä komponenttia: sielu, ruumis ja dokumentti.

Dokumentittomat (”paperittomat”) oliot eivät siis kelvanneet joukkoon. Kiinnostava kysymys kuitenkin oli, kelpasiko ihmiseksi sellainen, joka eli elämäänsä vain dokumenteissa, mutta ei omistanut enempää sielua kuin ruumista.

Kuuluisa pelkästään paperilla olemassa ollut hahmo oli Kozma Prutkov, joka kuollessaan jätti maailmaan vain mustetahran. Kuitenkin hänen ajatelmansa maailman olemuksesta ovat ikituoreita.

Erikoisempi tapaus oli kuitenkin muuan Kiže, upseeri, joka eteni urallaan nopeasti ja oli jo vähällä päästä everstiksi. Ehkä hänestä olisi voinut eläkkeelle siirtyessä tulla myös kenraalimajuri? Sehän olisi ollut normaalia.

Keisari Paavalille oli armeija lähinnä sydäntä ja hän piti kunnia-asianaan muistaa kaikkien upseeriensa nimet, tai ainakin mahdollisimman monet. Myös ylennykset tapahtuivat aina hänen kaikkeinkorkeimmalla määräyksellään.

Kerran ylennettävien luettelossa kirjuri kirjoitti suureen matrikkeliin uutta kappaletta, joka liittyi luutnanteiksi ylennettäviin: ”luutnanteiksi”( vporutšiki že). Tämän jälkeen piti seurata luettelo ylennettävistä. Sivu loppui parahiksi sanaan ”luutnanteiksi” porutšiki.

Kirjuri jatkoi seuraavalle sivulle ja kirjoitti ajan tavan mukaan myös sinne edellisen sivun viimeisen tavun ”ki”. Tämän jälkeen seurasi partikkeli ”že”, joka tarkoittaa tässä yhteydesssä ”taas”, ”puolestaan”. Tarkoitettiin siis, että luutnanteiksi puolestaan ylennetään seuraavat henkilöt. Sen jälkeen seurasi nimilista.

Koska sivun ensimmäiseksi tavuksi tuli edelliseltä sivulta periytyvä ”ki” ja sen jälkeen seurasi tavu že, tapahtui niin, että sivun ensimmäisenä sanana esiintyi kirjainyhdistelmä ”kiže”. Koreasti kirjoitetussa tekstissä näytti siis olevan listan kärjessä nuori ja etevä upseeri, luutnantiksi nyt ylenevä Kiže.

Keisari tietenkin allekirjoitti listan muitta mutkitta ja luutnantti Kiže oli näin syntynyt. Sitä, että kyseisellä henkilöllä oli vain vajavainen olemassaolo, ei kukaan tohtinut keisarille sanoa. Palkkakin juoksi ja vodkaa saatiin rykmentin upseerien sammioon.

 Venäläisen ihmisenhän otaksuttiin tuohon aikaan koostuvan kolmesta osasta, jotka olivat sielu, ruumis ja dokumentti. Nyt oli vain kolmas elementti olemassa, mutta ottaen huomioon keisarin tavattoman arvovallan, ei tätäkään seikkaa voinut pitää vähäpätöisenä eikä olemassaoloa käynyt oikein kiistäminenkään.  

Ajatus keisarin erehdyksestä olisi ollut herjaava ja hänen erehdyttämisensä olisi ollut rikoksista kauheimpia.

Niinpä Kiže eteni säädetyssä järjestyksessä alikapteeniksi ja sitten kapteeniksi. Huhun mukaan hänestä olisi nuhteettoman palveluksensa ansiosta muutamassa vuodessa tullut peräti eversti ja hän olisi saanut oman rykmentin.

Tässä vaiheessa oli upseerien kuitenkin jo esittäydyttävä keisarille henkilökohtaisesti. Keisarin kansliassa alkoi kuumeinen hyörintä ja pelko levisi kaikkiin arvoluokkiin. Kiže oli tuhottava, etteivät muut tuhoutuisi.

Mallikelpoisen ja nuhteettoman upseerin rykmenttiä oli valistettava asiasta ja äärimmäisessä salaisuudessa toimitettiin virtuaaliset hautajaiset, jotka kirjattiin kaikkiin tarpeellisiin paikkoihin. Niinpä voitiin, keisarin allekirjoittaessa uutta ylennettävien luetteloa, surulla todeta, ettei Kiže voinut saapua keisarin vastaanotolle, koska hän oli läheistensä ja koko rykmentin suureksi suruksi tapaturmaisesti kuollut.

”Sääli”, sanoi keisari karun lapidaariseen tapaansa. ”Hän oli hyvä upseeri”.

Koska Kiželtä puuttuivat ruumis ja sielu ei hänen traaginen tuhoutumisensa herätä kansliamaailman ulkopuolella todellista myötätuntoa. Hän oli kuitenkin tavallaan olemassa, eikä hän ole yksittäistapaus enempää Venäjällä kuin muuallakaan.

Vaaliluetteloissa, valtionapua nauttivien yhdistysten jäsenluetteloissa Suomen Akatemian huippuyksiköissä ja monessa muussakin paikassa on aina ollut ja on ihmisiä, jotka ovat Kižen kaltaisia.

Runeberg totesi Klingsporista, että tämän ”sankarura oli komissariati” ja ettei tätä todellisuudessa koskaan kiinnostanut kunnia, vaan ”vati”. Lääketieteellisenä ihmeenä hänellä ”kaks ol’ leukaa, yksi ol’ silmä, sydäntä vain puolikas”.

Byrokratian logiikan mukaisesti hän joka tapauksessa täytti miehen mitat eikä ollut pelkkä univormu. Hänen todettiin kunnostautuneen sotilaana ja siksi hän pääsi johtamaan koko Suomen puolustusta vuonna 1808.

 Tässä toimessa hänen merkittävimmät päätöksensä melko yllätyksettömästi sitten liittyivät sinänsä tärkeään leipomiseen, joka kuitenkin määrättiin tapahtumaan sotilaallisesti varsin tolkuttomalla hetkellä.

Jossakin mielessä Klingsporia voi ehkä pitää Kižen arvollisena kollegana. On todennäköistä ja jopa varmaa, että myös tulevana itsenäisyyspäivänä kunniamerkin saa monta henkilöä yhtä pätevin perustein.