Tolstoi ajassaan

 

Aikansa suuri todenpuhuja

 

Leo (Lev Nikolajevitš) Tolstoi (1828-1910) kuuluu Euroopan historian suuriin todenpuhujiin. Hän kirjoitti paitsi historian ehkä suurimmat romaanit, myös melkoisen määrän pamfletteja, jotka nykyään moni haluaa unohtaakin. Yleensä niitä ei oikein pidetä suuren kirjailijan arvoisina, mutta hän itse oli asiasta toista mieltä.

”Tunnustuksissaan” (ks. Vihavainen: Haun tunnustuksia tulokset ) Tolstoi itse asiassa leimasi suuret romaaninsa enemmän tai vähemmän arvottomiksi ja luuli löytävänsä sen, mikä elämässä on arvokasta, kaikkein yksinkertaisimmassa jokapäiväisessä työssä, erityisesti ruumiillisessa, joka tuohon maailmanaikaan oli vielä kaiken hyvinvoinninkin perusta ja samalla kaikkein halveksituin asia. Tolstoille se oli pyhää.

Tolstoin pamfletit olivat niin äkkivääriä, että hän joutui niin sanoakseni sekä kirkon että valtion kiroukseen. Kirkosta hänen selitettiin itse eronneen rienaavilla tulkinnoillaan ja valtio yritti estää häntä syytämästä pamflettejaan, jotka kiihottivat kansaa.

Tolstoi otti Uuden Testamentin sanoman vakavasti, mutta sen sijaan kieltäytyi kunnioittamasta enempää kirkkoa kuin valtiota ja oli siis vakaumuksellinen anarkisti.

Tolstoin ”agitaatio” yksinkertaisten totuuksien puolesta todella radikalisoi kansaa ja myös Lenin osoitti arvostustaan hänen hävittävälle työlleen, vaikka tietysti piti naiivina hänen ideaansa siitä, ettei pahalle saanut tehdä vastarintraa.

Tämä oli muuten Tolstoin itämaisesta filosofiasta saama ajatus ja paradoksaalisesti se palasi syntysijoilleen, kun Mahatma Gandhi alkoi saarnata samaa oppia. Hänkin oli Tolstoin oppilas.

Suomessa Tolstoi oli myös erittäin suosittu ja hänen kirjojaan käännettiin paljon. Tolstoin luona Jasnaja Poljanassa kävi myös suomalaisia, kuten Arvid Järnefelt. Suomalaisten kirjeitä Tolstoille on Ben Hellman tutkinut.

Suomen oikeustaistelu sortovuosina sai Tolstoin tuen, joskin hän pian haistoi siinä nationalismia, jota ei kannattanut. Joka tapauksessa hän nousi meillä yleisen palvonnan kohteeksi ja hänestä kirjoitettiin ylistävästi niin oikealla kuin vasemmalla.

Vuonna 1908 pidettiin Helsingissä Tolstoi-juhla, jossa erään puheen piti kirjailija Maila Talvio. Puhe on julkaistu Aika-lehdessä ja siinä kirjailija korotettiin ylenpalttisiin korkeuksiin. Puhe päättyi pateettisiin sanoihin ”Totuus, rakkaus -niissä etsijän määrä, niissä onni, niissä Jumala”.

Näiden asioiden sankariksi vailla vertaa nousi tässä juhlapuheessa aikakauden profeetta, Tolstoi (ks. Vihavainen: Haun suomi-neidon lankeemus tulokset ).

Tolstoilla oli tietenkin arvostelijansa myös virallisten instituutioiden, kirkon ja valtion ulkopuolella. Hänen anarkisminsa ei herättänyt luottamusta monissa käytännön ihmisissä ja sitä paitsi hän karkoitti luotaan myös monia taiteen ystäviä leimaamalla koko taiteen lähinnä riettaudeksi ja humpuukiksi.

Myös Tolstoin instituutioiden vastaista propagandaa saattoi pitää edesvastuuttomana ja syvällinen ajattelija Nikolai Berdjajev leimasi hänen anarkisminsa itse asiassa demoniseksi.

Kiinnostavaa on, että Maksim Gorki, josta sittemmin tuli Stalinin kirjallisuuspaavi, oli nuoruudessaan Tolstoin suuri ihailija ja jopa ystävä. Siitä kertovasta kirjasta kirjoittelin aikoinaan näin:

 

perjantai 29. tammikuuta 2021

Mestarin jalkojen juuressa

 

Mestari ja oppipoika

 

Maksim Gorki, Leo Tolstoi. Sofia Andrejevna Tolstaja. Suomentanut Martti Anhava. Siltala 2021, 127 s.

 

Leo (Lev Nikolajevitš) Tolstoita ei tarvitse esitellä ja toivottavasti ei Gorkiakaan. Kuitenkin molempien elämään sisältyy asioita, jotka ovat vähemmän tunnettuja niin meillä kuin jopa Venäjällä.

Kirkonkirouksen alainen ja valtion viholliseksi julistautunut vanha Tolstoi oli aikoinaan viranomaistarkkailussa ja kun hän kerran, jo vanhana miehenä, sairastui, asettui joukko poliisin agentteja vaanimaan tilaisuutta päästäkseen heti kirjailijan kuoltua takavarikoimaan hänen kirjallisen jäämistönsä.

Taudistaan kirjailija kuitenkin toipui ja kuoli sitten aikoinaan dramaattisesti Astapovo-nimisellä pienellä asemalla, jonne hän oli joutunut ”paettuaan” omasta kodistaan.

82-vuotias kirjailija ei silloin suinkaan paennut viranomaisia, vaan -kuten yleisesti arveltiin- omaa vaimoaan. Koko maailma seurasi superkuuluisuuden ”pakoretkeä” ja siitä kirjoitettiin tuoreeltaan tukintoja niin lehdissä kuin erillisinä vihkosina.

Maksim Gorki kuului Tolstoin ihailijoihin ja vietti hänen seurassaan pitkähköjäkin aikoja. Samaan aikaan hän tunsi vetoa myös varsinaiseen poliittiseen vasemmistoon. Oleskellessaan ennen vallankumousta pitkään Caprilla hän tutustui muun muassa Leniniin.

Gorkin henkinen kehitys on varsin erikoinen. Ennen vuotta 1917 hän saavutti kuuluisuutta ”paljasjalkaisena” köyhälistökirjailijana, luonnonlahjakkuutena, joka tuli suoraan kansan keskuudesta.

Bolševikkivallankumouksen hän kuitenkin aluksi torjui kauhistuneena ja kirjoitti Novaja Žizn-lehdessään jyrkän tuomitsevasti Leninin vastuuttomasta seikkailupolitiikasta. Nämä kirjoitukset on myös suomennettu niteessä nimeltä Väärään aikaan ajateltua (ven. Nesvojovremennyje mysli).

Vallankumouksen jälkeen Gorki joka tapauksessa sai Pietarissa merkittävän aseman nälkää näkevän venäläisen älymystön toimeentulon järjestäjänä. Muun muassa Suomesta tulleilla avustuksilla oli suuri merkitys tuon älymystön pitämiseksi hengissä (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=isakov ).

Gorki ei kuitenkaan voinut hyväksyä Leninin kyynistä väkivaltapolitiikkaa, johon kuului muun muassa näytösoikeudenkäynti SR-puoluetta vastaan. Näitä bolševikkien poliittisia kilpailijoita syytettiin -nälänhädän järjestämisestä Venäjälle…

Gorki muutti silloin takaisin Italiaan, jossa hän viihtyikin vuoteen 1928 saakka. Lopullisesti Gorki palasi Mussolinin valtakunnasta vuonna 1932 ja hänestä tuli heti Stalinin politiikan suuri hovilaulaja ja niin sanotun sosialistisen realismin perustaja ja ylivertainen mestari.

Aiemmin Gorkia oli yritetty suistaa jalustaltaan sillä perusteella, ettei hän ollut oikea proletaari, vaan -pikkuporvari (meštšanin). Marx ja Engels olivat näet katsoneet, että ihmisen tajunta muotoutuu sosialistiseksi vasta kun hänet ”keitetään tehtaan kattilassa”. Vain siten syntyi todellinen proletariaattinen tietoisuus.

 Gorkin kaltaiset maankiertäjät sen sijaan olivat ns. ryysyköyhälistöä, joka oli vallankumouksen kannalta suorastaan vaarallinen, kuten jo Ludvig Napoleonin ajan kokemukset osoittivat.

Stalin joka tapauksessa tuki voimallisesti Gorkia ja tämä puolestaan Stalinia. Kollektivisoinnin aikaan Gorki puolusti kiihkeästi tätä valtioterrorin muotoa, joka mukamas vapautti talonpojat yksityisomaisuuden orjuudesta, ”pikkuporvarillisuudesta”. Vasta silloin heistä tuli todella ihmisiä.

Symbolisesti merkittäväksi jäi Gorkin rooli päätoimittajana vuonna 1934 ilmestyneessä kirjassa Belomorsko-Baltijski kanal imeni Stalina, jossa ihannoitiin sitä orjatyöjärjestelmää, jolla Vienanmeren kanava rakennettiin. Kirjassa muuten verrattiin kanavatyömaan oloja myös Suomen vankiloihin.

Gorkin uraa voi siis pitää sangen kirjavana, joskin luulen, että siitäkin löytyy oma logiikkansa. Joka tapauksessa hänen ystävyytensä ja oppipoikasuhteensa Tolstoin kanssa on poikkeuksellisen mielenkiintoinen teema.

Gorkin mestaria kohtaan tuntema ihailu tuntuu joskus aivan määrättömältä. Hän saattaa kiteyttää tuntemuksensa ylittämättömään tapaan: ”Tuo mies on jumalan kaltainen”.

Jumalaan Gorki ei tietenkään uskonut, mutta kyllä sen sijaan Ihmiseen isolla alkukirjaimella. Sellaisen ihmisen vastakohta taas oli poroporvari, meštšanin. Tästäkin teemasta juuri Tolstoin kohdalla Gorki kirjoitti joskus varsin kiinnostavasti, mutta ei siitä tässä enempää.

Gorkin kuvaukset Tolstoista ovat sangen eloisia ja konkreettisia. Hän on tallentanut paperille suuren määrän paljon puhuvia lausahduksia eri teemoista: kuuluisista kirjailijoista, Venäjän kansan ominaisuuksista, naisista ja niin edelleen.

Putinin Venäjän kannalta kiintoisa on Gorkin arvio Venäjän kansan ikuisesta valtionvastaisuudesta eli siis anarkismista. Kuten muistamme, sama ilmiö todettiin joskus myös Brežnevin Neuvostoliitossa.

-Melkoinen paradoksi: äärimmäisen autoritaarinen valtio, jonka kansa taas on luonnostaan anarkistista…

Naisista Tolstoi Gorkin mukaan sanoi kirjoittavansa joskus totuuden ja sen jälkeen hyppäävänsä arkkuun ja vetävänsä kannen kiinni. Muistan kyllä myös Tšehovin käyttäneen samaa kielikuvaa. Ehkä joku on saanut toiselta vaikutteita?

Joka tapauksessa vanha Tolstoi tunnettiin erityisen hyvin juuri ankarasta seksuaalikielteisyydestään. Pelkästään järjettömän puritaanishenkinen Kreutzer-sonaatti oli tehnyt tuhansia naisia hulluiksi, väitettiin.

Tolstoilla tämä askeettisuuden piirre oli voimakas, mutta ei suinkaan johtunut hänen heikosti kehittyneestä libidostaan, päin vastoin.

Gorki kertoo, miten Tolstoi kerran kysyi Tšehovilta, oliko tämä nuorempana ollut hyvinkin kiihkeä naismaailmassa. Vaivautunut kirjailija kakisteli jonkinlaisen vastauksen, jolloin Tolstoi itse sanoi: Minä olin kyltymätön… Lause loppui rasvaiseen kansanomaiseen sanaan, jonka lukija saa arvata. Jonkinlaista huoripukkiahan tässä tarkoitettiin.

Kreivi häkellytti maankiertäjäoppipoikaansa monilla muillakin suorasukaisilla, kansankielisillä ilmauksilla. Tämä suorastaan loukkaantui, kun kreivi väitti, ettei terve tyttö suinkaan ole luonnostaan siveä, vaan sangen verevä olento.

Tuo Tolstoin seksuaalikielteisyys on kieltämättä selitystä vaativa asia ja Gorkin mielestä kyse oli ressentimentistä: luoja teki häijyä pilaa hävittämällä kyvyn ja jättämällä halun ennalleen.

Tolstoilla oli myös paljon sanottavaa aikansa kirjailijoista ja hieman vanhemmistakin. Tuomiot olivat usein tylyjä ja melko lyhyitä, mutta kiinnostavia perusteluineen. Itse asiassa kaunokirjallisten teosten kyhääminen oli vanhan Tolstoin mielestä turhuutta ja syntiä hänen erinäisistä kirjoituksistaan päätellen, mutta ei sitä näistä keskusteluista huomaa. Sitä paitsi kreivi kirjoitti yhden merkittävimmistä lyhyistä romaaneistaan, Hadži Muratin vasta elämänsä lopulla.

Tämä nide sisältää myös Gorkin lyhyen luonnehdinnan Tolstoin puolisosta, Sofia Andrejevnasta. Gorkin mielestä tämä ei ollut mikään pirttihirmu, vaan kaiken kunnioituksen ansaitseva emäntä, jolla Tolstoin elämässä oli suuri ja myönteinen roolinsa. Tosin Sofialla oli merkittävää pyrkimystä tuoda ansioitaan esille, kuten erinäiset muutkin havainnoitsijat huomauttavat.

Sofia Andrejevnaan Gorkilla ei ollut mitään ystävyyssuuhdetta, päinvastoin tämä suhtautui kirjailijanplanttuun lähinnä vihamielisesti, mutta sehän oli hänen velvollisuutensa, katsoo Gorki. Vähänkö oli siipiveikkoja pyrkimässä Jasnaja Poljanaan, joka sivumennen sanoen oli ja on rakennuksena pieni -entinen palvelusväen asunto.

Joka tapauksessa Gorki haluaa tehdä oikeutta naiselle, joka koko maailmassa leimattiin Tolstoin pahaksi hengeksi ja jota ei edes päästetty katsomaan miestään, kun tämä teki kuolemaa. Vasta kirjailijan menetettyä tajuntansa päästettiin vaimo huoneeseen.

Suomennos vaikuttaa hyvältä, täytyy taas vain sanoa, kun originaalia ei ole vierellä, vaikka olen kyllä joskus näitä juttuja venäjäksikin lukenut. Suomentajan laatima luettelo kirjassa esiintyvistä henkilöistä on sangen tarpeellinen myös meidän tietokoneaikanamme.

Tekstissä on pari sanaa, joita en tunnistanut, mutta luulen kyllä ymmärtäväni. Yksi sellainen on etenkehaten. Tällaista kääntäjän rohkeutta kannatan. Toista se on kuin anglosaksisten slangi-ilmausten sijoittaminen kaikkialle.

Mainio pikku kirja!

 

Täällä Pohjantähden alla

 

Suomen idea

 

Edesmennyt presidenttimme Mauno Koivisto kirjoitti hänkin lukemattomien muden tavoin kirjan Venäjän ideasta ja tislasi koko keitoksen äärimmäisen pelkistettyyn muotoon: olla suuri.

Kyseessä ei ole triviaali asia. Valtiolla voisi olla myös aivan toisenlainen idea, vaikkapa oikeudenmukaisuuden toteuttaminen maailmassa tai kansalaistensa onnen toteuttaminen. Mikseipä yksin tein maailmanvallankumous. Onhan se nähty sellainenkin päämäärä.

Pyrkimys valtion suuruuteen merkitsee sen sijaan sen kansalaisten alistamista välineiksi ja sen korollaarina väkivaltaa naapureihin nähden. Voihan se yrittää edistää parempiakin asioita, mutta jos korkein arvo ja tarkoitus on todellakin tuo suuruus, ne muut asiat ovat toisarvoisia ja alisteisia sille.

Suomen ideaksi Koivisto taas mainitse pelkän hengissä säilymisen, vyživanije, joka on sinänsä varmasti oikea havainto, mutta ei sisällä mitään sellaista, jota ei jo olisi kaikilla muillakin.

Venäjälläkin on yritetty useampaan otteeseen kehitellä uutta valtion ideologiaa, mutta se näyttää olevan vähän saman luontoista touhua kuin veden kantaminen kaivoon. Valtion tarkoitus on se, mitä se käytännössä toteuttaa ja tulokset sen mukaisia.

Ehkäpä Suomen ideana onkin kansalaistensa onni? Mikäli niin on asia, on sen toteuttamisessa ainakin varsin hyvin onnistuttu. Ei nyt täydelliseesti, mutta sentään paremmin kuin missään muualla maalimassa, kuten kansainväliset mittaukset todistavat.

Mitä se onni sitten on? Vanhassa kupletissa onnellinen August on se, joka menestyy kaikessa, mihin ryhtyy, mutta tämähän on aika köykäinen mittari niin vakavalle asialle. Voihan ihminen yritellä kaikenlaista joutavaa ja jopa pahaakin.

Onnellisuus sen sijaan on vakava asia, jota filosofit antiikista saakka ovat pitäneet yhtenä tärkeimmistä ja yksilön kannalta jopa ainoana todella tärkeänä asiana.

Lyydian kuningas Kroisos menestyi kaikessa ylivertaisesti ja kyseli viisaalta Solonilta, eikö hän nyt ollut onnellinen? Solon totesi, että kuninkaalla kyllä oli kaikkea, mutta että hän saattoi myös vielä kaiken menettääkin. Ennen kuolemaa oli liian aikaista tehdä kokonaisarviota hänen elämästään (ks. Vihavainen: Haun kroisos tulokset).

Onnellisuus ei merkitse pelkkää aistinautintoa, jolla saattaakin olla kokonaisuudessa varsin vähäinen merkitys ja vielä vähemmän se tarkoittaa lähimmäisten tekemistä kateelliseksi oman rikkauden, kauneuden, ruumiin ja hengen voimien tai muun vastaavan suhteen.

Aristotelisessa mielessä onnellinen on ihminen, joka on tullut sellaiseksi, kuin hän on, tarkoittaen hänessä piilevien mahdollisuuksien täyttä kehittämistä kukoistukseensa.

Ulkoiset seikat saattavat tuoda onnettomuutta eikä niiden torjuminen pelkällä hengen voimalla ole yleensä realistista. Psykologit ovat tutkineet avioeron, läheisten kuoleman ja vammautumisen vaikutusta onnellisuuteen. Onnellisuuden vastakohta ei kuitenkaan vanhan viisauden mukaan ole suru, vaan masennus.

Onnellisuus edellyttää joka tapauksessa enemmän tai vähemmän henkistä itsenäisyyttä. Lauma taas puolestaan tarjoaa sellaista autuutta, joka syntyy omasta järjestä ja vastuusta luopumisesta, mutta se ei ole tie onnellisuuteen, arvioi Dion Prusalainen, jonka voimme ottaa vakavasti (ks. Vihavainen: Haun prusalainen tulokset).

Ihmisellä lajina on tiettyä taipumusta juuri tuollaiseen laumakäyttäytymiseen ja epäilemättä sen piirissä on monien mielestä mahdollista kokea juuri suurinta onnea, joka ainakin näennäisesti kumpuaa altruistisista lähteistä ja on siis normaalia, rauhallista perheonnea arvokkaampaa.

Venäläisessä traditiossa nimenomaan tuo pikkuporvarillinen onni, johon kuuluu kukoistava avioelämä, terveet lapset ja riittävä toimeentulo, itse asiassa demonisoitiin kapinallisen intelligentsijan piirissä. Intelligentsija maalasi myös koko Venäjän kansasta kuvan pikkuporvarllisen onnen halveksijana ja vihollisena.

Sen sijaan todellista venäläistä veti puoleensa aina äärimmäisyys: jos iloittiin ja kaveerattiin, niin ylenpalttisesti, jos taas tapeltiin ja vihattiin, niin sitten kuolemaan saakka! Länsimaista, pikkuporvarillista onnen tavoittelua halveksivat yksimielisesti niin Herzen kuin Dostojevski, niin Leontjev kuin Berdjajev. Sanomattakin on selvää, että myös Lenin kuului tähän joukkoon.

Suuri onnellisuuden ja sen tavoittelun vihollinen oli myös Nietzsche ja hänen mukanaan myös kaikkien maiden postpuberteettinen älymystö. Nietzschen mukaan koko onnen olivat keksineet viimeiset ihmiset, nuo kaikkein kurjimmat, joiden jälkeen oli koittava uusien korkeampien ihmisten aika (ks. Vihavainen: Haun ollaanko jo perillä tulokset ).

A propos, tuo (nykyistä) ihmistä korkeamman olennon luominenhan tosiaan voisi olla kansojen ja ihmiskunnan päämäärä. Natsien tragikoomisen yrityksen tällä alalla tunnemme ja moni on myös kuullut sen bolševistisesta versiosta (ks. Vihavainen: Haun yli-ihmisen kasvot tulokset).

Izborskin klubi-niminen höyrypäiden yhdistys on sekin kantanut kortensa kekoon sekä Venäjän idean toteuttamisessa että yli-ihmisen suunnittelussa (ks. Vihavainen: Haun kalašnikov tulokset). Ehkäpä siitä tulee venäläisen fasismin uusi tavoite?

Putinin Venäjä ei vielä ole ihan suoraan julistanut viis veisaavansa kenenkään onnesta ja panostavansa sen sijaan ja sen kustannuksella vain oman imperiumin suuruuteen. Käytännön toimissahan asia joka tapauksessa näkyy ja onpa se vain hiukan peitetysti sanottukin myös korkeimmalta taholta (ks. Vihavainen: Haun pois, paha henki! tulokset).

Pikkuporvarillinen onni ei tyydytä monia taiteellisia sieluja. He halveksivat sitä, eivätkä soisi sellaista muillekaan. Kuten Tolstoi runoili: kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan (omalla, tylsällä tavallaan), mutta jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.

Koska jälkimmäinen on kiinnostavampaa, haluaa suuri venäläinen katusälli, josta on tehty presidentti, pakottaa kaikki kokemaan juuri sellaista elämää. Sitä se valtion suuruuden palvonta nimenomaan edellyttää.

Suomen tehtäväksi jää tässä tilanteessa yrittää todellakin nyt ainakin säilyä hengissä tavalla tai toisella. Tulkoon sitten itse kukin täällä onnelliseksi omalla tavallaan. Se on pragmaattinen lähtökohta eikä meillä ole varaa julistella kovin korkealla äänellä sen suurempia päämääriä ainakaan nyt muille. Onnellisuus omassa maassa on meiltä sentään onnistunut poikkeuksellisen hyvin.

Kun veri alkoi haista

 

Hihhuleiden kokous Irboskassa

 

Harva on viitsinyt koskaan ja etenkään viime vuosina muistella kaikkea sitä, mitä joku Lenin ja Trotski aikoinaan sanoivat, mutta sitäkin suuremmalla innolla on tiettyinä aikoina kerrattu heidän eräitä muita lausahduksiaan, jotka on tulkittu neroudeksi.

Trotskin imago tosin muuttui Venäjällä hyvin nopeasti eräänlaisen maanpäällisen saatanan hahmoksi, mutta joka tapauksessa valtavasti tavallista ihmishahmoa suuremmaksi. Leninin uskomattomat typeryydet, jotka suorastaan ohjasivat hänen politiikkaansa, sen sijaan vaiettiin ja korostettiin hänen oletettua nerouttaan, joka muutti maailman.

Tässä ei ole tarkoitus ruveta keskustelemaan maailmanvallankumouksesta tai luokattoman (merkityksessä vailla yhteiskuntaluokkia olevan) yhteiskunnan tulemisesta, valtion kuolemisesta tai muista vastaavista asioista.

Viittaan vain siihen, että tuollaista mielettömyyttä oli, eikä se suinkaan ollut vain ajattelun sivujuonne, vaan sen ydin. Mitään siitä ei toteutunut, mutta kyllähän maailma mullistui ja sitä paitsi voimme havaita, että mielipuolisia ajatuksia toistettiin monen sukupolven ajan suurella hartaudella sellaisissakin piireissä, jotka uskoivat muodostavansa kansakuntansa henkisten kykyjen huipun.

Voimme tietenkin myös viitata vaikkapa natsiaatteeseen tai jopa erinäisiin uskontoihin (jopa kaikkiin?), jos haluamme esittää esimerkkejä siitä, miten idiotismi on muuttanut maailmaa. Joissakin tapauksissa asia on ymmärretty jopa ideologien itsensäkin taholta, mutta yleensä lienee toimittu bona fide. Tietty uskon venyttäminen, jos tarpeen, on aina onnistunut silloin, kun henki on kyseessä ja jopa miljoonien henki.

Kun Alexader Yanov (ks. Vihavainen: Haun yanovin syklit tulokset ), joka jo 1970-luvulla ennusti Venäjällä syntyvän uuden, ortodoksiseen kirkkoon tukeutuvan fasistisen järjestelmän, vastasi väitteeseen, että sellaista kannatti vain äärimmäisen pieni ryhmä, hän totesi että näinhän yleensäkin on ideologian laita: sen voima ei ole intresseerattujen äänestäjien määrissä, vaan se saattaa levitä kuin kulkutauti ja kasvaa mitättömästä alusta pandemiaksi.

Yanovin profetia on mitä suurimmassa määrin toteutunut, joskaan se ei vielä liene saavuttanut huippuaan. Heti sen jälkeen, kun veri pantiin vuotamaan, alkoi sen menestyksen tie. Mefistofeles ei suotta saonut Faustille, että veri on aivan erityinen neste. Ei siihen sellaisenaan mitään mystiikkaa liity, mutta se synnyttää sen.

Tähän tapaan juhli Venäjän lunatic fringe ensimmäisiä verenvuodatuksia kymmenen vuotta sitten:

 

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Maailmanvallankumous 2.

Maailmanvallankumous 2. ja Kremlin nahjukset

 

Surullisen kuuluisa Izborskin klubi toimii nykyään kuumeisesti. Sen piirissä kiinnitetään suuria toiveita Itä-Ukrainan tapahtumiin ja klubin lehden uutta numeroa koristavat Donbassin pyssymiesten kuvat, murhattujen ruumiskasat ja verenpunaiset vinjetit. On ilmeistä, että ollaan pyhien arvojen äärellä. Vuotava veri saa selvästi tämän joukon täpinöihinsä, onhan  kyseessä absoluuttisen pahan (fasismi) ja absoluuttisen hyvän taistelu. Sillä sellaista juuri on fasisminvastainen taistelu, kuten lehdessä yksikantaan todetaan.

On siis epäilemättä käsillä aivan tavattoman suurenmoinen ja juhlallinen hetki jo sen takia, että päästetään ihmisiä hengiltä. Veritodistajat ja sankarit kasvavat tässä pellossa. Mutta oleellista on kuitenkin, että ollaan vielä suurempien, maailmanhistoriallisten ratkaisujen vedenjakajalla.

Ne vaatisivat kuitenkin rohkeita ja radikaaleja tekoja. Sellaisaet eivät ole Aleksandr Duginin tai Nikolai Starikovin vallassa, eivät edes Leonid Ivašovin tai Natalija Narotšnitškajan. Niiden avaimet ovat Putinin taskussa –vai ovatko ne edes siellä?

Klubilaisten mielestä Ukraina ei ole paikka kompromissille, vaan voitolle. Kysymys ei myöskään ole vain Ukrainasta, vaan koko maailmasta ja sen tulevaisuudesta, ja se on ratkaistava nyt.

Millainen maailman tulevaisuus sitten on ja millainen se voisi olla? Yleensä tulevaisuuden ennustamista on pidetty jossakin määrin riskaabelina harrastuksena, mutta Izborskin klubin piirissä ei vaikeuksia säikähdetä.

Klubilaisten näkemykset poikkeavat toisistaan jossakin määrin, mutta peruskysymyksessä he näyttävät olevan samaa mieltä: Euraasian liiton luominen ei ole mikään tavallinen liikeasia. Se on maailmanhistoriallinen tehtävä.

Liiton roolina tulee olla toimia vastavoimana amerikkalaisvetoiselle uudelle maailmanvallankumoukselle, joka on tuhoamassa tai jo tuhonnut vanhan maailman niin taloudellisessa kuin kulttuurisessa suhteessa ja pyrkii alistamaan sen ylikansallisin menetelmin.

Venäjän ylevä tehtävä on maailman pelastaminen. Se edellyttää irtaantumista ylikansallisesta pakkopaidasta, minkä jälkeen uusi vapauden saareke voi alkaa vetää puoleensa muitakin orjuutettuja tai orjuutuksen uhan alaisina eläviä maita ja muodostaa lopulta Euraasian mantereen supervallan, jolla ei ole vertaa.

 Tämän tehtävän täyttäminen ja sen aloittaminen edellyttää kuitenkin vihollisen uhmaamista ja avointa haastamista. Globalisaatiosta irtautuminen sisältää väistämättä riskejä, mutta se on myös uuden ”vastavallankumouksen” välttämätön edellytys. Ratkaiseva kysymys on, uskaltaako ja haluaako Putin ottaa tämän askeleen.

Nimikuulu Maksim Kalašnikov (Kutšerenko) on hiljattain julkaissut asiasta uuden kirjankin, Maailmanvallankumous 2. Se sisältää myös muiden ”izborskilaisten” tekstejä. Tässä kuitenkin nojaudun Kalašikovin niihin hengentuotteisiin, jotka löytyvät klubin kotisivulta. Ainakin osittain ne ovat samoja kuin ko. kirjassa.

Kalašnikovin idea maailmanvallankumouksesta ja sen haastamisesta ei ole sinänsä uusi, vaan kuuluu izborskilaisten vakiokäsitteisiin. Laaja versio samasta teemasta nimellä ”Venäläinen doktriini” (Russkaja doktrina) on jo useita vuosia sitten julkaistu Dynaamisen konservatismin instituutin toimesta ja linkitetty nyt Izborskin klubin kotisivulle www.dynacon.ru. Sieltä löytyy materiaalia myös englanniksi.

Epäilemättä Kalašnikov on niin sanotusti omaperäinen ajattelija ja hänen näkemyksensä ovat vielä hiukan villimpiä kuin eräiden muiden. Nimimerkkiä ei ole valittu suotta.

Artikkelissaan  ”Miksi Destruktintern on luotu?” Kalašnikov ihmettelee, mitä mieltä voi olla globaalisessa uudessa järjestelmässä, ”vallankumouksessa”, joka näyttää hävittävän kaiken. On ilmeistä, että USA ja Eurooppa ovat itse tuhoamassa vanhan kulttuurinsa ja väestönsä siinä kuin muunkin maailman. Kuka tästä kaikesta hyötyy?

Kirjoittajan mukaan siitä hyötyy korkeammaksi kastiksi erottuva pieni joukko, joka keskittää käsiinsä vallan ja rikkaudet ja niiden avulla pyrkii hankkimaan itselleen ennen pitkää jopa fyysisen kuolemattomuuden (transhumanismi).

Lähitulevaisuudessa se on mahdollista, mutta vain pienelle joukolle, jota muut palvelevat.  Tulevaisuuden hirviömäistä yhteiskuntaa varten on ensin syrjäytettävä kristinusko ja tämä työ onkin hyvässä vauhdissa. Tulevaisuuden orjuutta rakennetaan tulevien orjien omin käsin. Uuden superkastin jäsenet puolestaan pitävät itseään jumalina.

Niinpä on syntynyt uusi destruktiivinen internationaali, Suuren globaalin palvelijat, jota vastaan on solmittava uusi ”Anti-Komintern sopimus”. Kirjoittaja pahoittelee ohimennen tätä hieman sopimatonta termiä ja toteaa, että tähän uuteen sopimukseen voivat osallistua myös kommunistit, kuten myös monet muut poliittiset voimat, joiden intresseissä se on.

Niistä monet ovat masennettuja ja demoralisoituja, kuten esimerkiksi kirkot. Merkittävin toivon lähde on Venäjä, josta voi tulla ”toivon maa” (strana lutš). Venäjä olisikin otettava ratkaiseva askel ja irtaannuttava globaalisesta orjuudesta. silloin se voisi tulla esikuvaksi koko sille maailmalle, joka haluaa elää, luoda ja vaurastua rehellisesti, eikä pirullisen globalisaation orjuudessa.

Mutta onko ratkaiseva hetki koittanut vai onko toiveet petetty? Huolimatta siitä, että Itä-Ukrainan verenvuodatus näyttää herättävän klubilaisissa suurta riemunsekaista odotusta, on Kalašnikovin kesäkuussa esittämä arvio aika tyly.

”Putinin suunnitelma”, joka uusimmassa muodossaan esitettin Pietarin talousforumissa, tekee kaiken väärin. Venäjän kriisi on vain syvenemässä. Toisaalta, hän arvelee, ”sehän on hyvä. Sitä pikemmin koittaa meidän valtamme…”

Putinin arkuus ja puolinaisuus ei kelpaa Kalašnikoville laisinkaan. Tämä ei halua irtisanoutua Gaidarin ja Tšubaisin pyhistä kirjoituksista WTO:sta ja muusta vastaavasta, valittaa Kalašnikov. Hänen mielestään tarvittaisiin ”teollistamista” ja ”uudismaiden valtausta”.

Näitä neuvostotermejä ei uskalleta edes käyttää, vaikka Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen juuri tällaiselle toiminnalle olisi Venäjällä tarvetta ja tilausta. Sama koskee liikenneväylien ja kotimaisen energian jakelun kanavien suurimittaista rakentamista.

Kalašnikov itse haluaisi asettaa venäläisille, ”viimeiselle suurelle valkoihoiselle kansalle” suuren tavoitteen, yli-ihmisen luomisen ja siinä sivussa paljon muutakin. Tämän rinnalla Putinin touhut ovat tietenkin pelkää näpertelyä.

Miten Kalašnikov hoitaisi kansainvälisen politiikan? Sen hän ilmoittaa konkreettisesti artikkelissaan ”Friedmanin Iranin suunnitelma”.  Ensinnäkin Donbassin sota pitäisi hoitaa kotiin raskain asein ja liittää maa Venäjään tulevan teollistamisen tarpeisiin.

Toiseksi hallitus olisi puhdistettava ”liberaallista kamarillasta”. Kolmanneksi Bulgariassa pitäisi nostattaa kapina, joka tekisi lopun Nabucco-kaasuputken tarkoittamasta uhasta, sehän ”uhkaa” lopettaa Euroopan riippuvuuden Venäjän kaasusta.

 Lisäksi pitäisi erota WTO:sta, luoda maan sisäinen kaasuverkosto, aloittaa Iranin kanssa ydinaseyhteistyö ja myydä sille sukellusveneitä. Se pitäisi myös liittää kaasukartelliin. Sitten olisi aloitettava megaprojekteja, joiden tavoitteena olisi mm. ikuisen elämän saavuttaminen ym. rohkeaa.

Mutta pystyykö nykyinen Kremlin johto tällaiseen? Vastaus on selvä. Tämä ”läpimätä, laiska ja älyllisesti jälkeenjäänyt” joukko ei kykene mihinkään suureen historialliseen tekoon ja sen tietää myös lännen johto.

Kreml on sen sijaan sijoittanut rahansa tuleviin jalkapallokisoihin (2018) ja universiadeihin (2019). Venäjällä on nyt ”kruunattujen pikku poroporvareiden valta” (власть коронованных мещан-обывателей) eikä se kykene muuhun kuin lännen matkimiseen, valittaa Kalašnikov 19.6. päivätyssä kirjoituksessaan.

Joku suomalainen tutkija päätteli hiljattain, että Putin on nyt Izborskin klubin ”ohjauksessa”. Tämä klubi ei toki ole mikään monoliitti ja edellä selostetut Kalašnikovin ajatukset ovat sielläkin ääripäätä. Kalašnikovin pettymys Putiniin on hyvä panna merkille, samoin kuin se, että hän odottaa Putinin politiikan vievän katastrofiin, mikä jälkeen ”meidän” aikamme koittaisi…

Ei tietenkään ole missään säädetty, että Putinin hallinnon epäonnistuessa valtaan nousisi varsinainen lunatic fringe, mutta eihän se mahdotontakaan ole. Tuskin se on sen epätodennäköisempää kuin että ”värivallankumous” Venäjällä tosi mukanaan länsimaisen demokratian, eikä arabialaistyyppistä. Venäjän kansaa on nyt lännen suunnalta niin voimakkaasti ravisteltu, että sen perinnäinen rauhallisuus ja turvallisuuden kaipuu näyttää järkkyneen.

 

Aave kummittelee maailmassa

 

Tyhmyyden tsunami

 

Jerofejevin kirja, siis tämä Suuri Gopnik on varsin omalaatuinen. Siinä sekoittuvat todellisuus ja kuvitelmat, ellei peräti hallusinaatiot, se on täynnä viittauksia venäläiseen kirjallisuuteen ja historiaan, kansansaduista modernisteihin.

Erikoisimassa positiossa on kuitenkin itse katselija, joka on pääasiassa seksuaalifantasioissa elelevä boheemi, joka myös viihtyy kunnian kukkuloilla, jossa hänellä todella myös onkin ollut paikkansa. Kirjalla, jossa välillä käydään keskusteluja persereiän ja välillä oikeiden ja kuvitteellisten henkilöiden kanssa, on sangen erikoinen perspektiivi.

Pornosta tässä ei ole kyse, sillä ei tuo tuhmien sanojen (ven. nenormativnaja leksika) ja kuvitelmien viljely mitään seksuaalista kiihotusta myy. Arvatenkin se on paitsi tyylikeino, myös tapa asemoida oma itse johonkin tiettyyn paikkaan, ei ainakaan osaksi sitä klassista intelligentsijaa, jolle hyvät tavat ja nuhteeton kieli olivat sine qua non.

Mutta ei tuollainen nyt enää erityisemmin ainakaan suomalaista hätkäytä, vaikka joukossa onkin kummallisuuksia, kuten insestin väittäminen yhä uudelleen venäläisen pornon keskeiseksi asiaksi.

Vähäinen tietämykseni alalla viittaisi pikemmin siihen, että tämä koskee amerikkalaisia ja aina hieman etäännytetyssä muodossa ”stepsister”. Ns. Westermarck-ilmiö näyttäisi puuttuvan tästä keinomaailmasta tai ainakin olevan hyvin heikko.

Jerofejev, joka muuten kertoo tulleensa alinomaa sekoitetuksi sukunimikaimaansa Venedikt Jerofejeviin (Moskova -Petuški) elää henkisesti idän ja lännen rajalla. Diplomaattiperheen lapsena hän vietti lapsuutensa Pariisissa.

Hänen kirjansa keskittyy kyllä Venäjään, mutta sen suuri teema, yleinen tyhmistyminen, koskee kyllä yhtä lailla myös länttä. Vastaavaa olisi ollut vaikea kirjoittaa vielä 1990-2000-luvuilla.

Maailman näyttää vallanneen tyhmyyden tsunami, joka on ajallisesti enemmän tai vähemmän yhteneväinen SARS-pandemian kanssa. Kun venäläinen typeryys ja sen ruumiillistuma Ivan-durak olivat ennen ehdottomasti itäisiä asioita, eivät asiat nyt ole sen paremmin lännessäkään. Ne ovat kuitenkin hulluja ja tyhmiä hieman eri tavalla.

Hulluuden vallasta tässä maailmassa on toki kirjoitettu jo vuosisatoja sitten (Ivrt. Vihavainen: Haun narrenschiff tulokset ), mutta oikeasti se on hyvinkin usein saatu pidettyä aisoissa. Nyt sen sijaan näyttää, ettei sillä enää ole mitään pidäkkeitä.

Jefofejev viittaa tyhymenemisen perusteeksi todellisiin tapahtumiin, erityisesti eri maiden uusiin valtionpäämiehiin, televisioon ja kaikkeen muuhunkin, aivan kaikkeen. Television tyhmyyden kuvaaminen vaatii aivan erityisen paljon peräkkäin ladeltuja kirosanoja.

Venäjällä tyhmenemisen kärjessä oli itse suuri gopnik, jonka hännystelijät ovat järjestäneett muun muassa kirjojen vainoamista.

Merežkovskin tunnettuun ”törkimykseen” viitataan tässäkin kirjassa, kuten myös älymystölle ominaiseen kansan palvontaa. Oli ajateltu, että kansa on rasiallinen jalokiviä. Itse asiassa osoittautui, että se oli ruumisarkku täynnä mätänevää lihaa. Vuonna 2014 tuo arkku avattiin ja löyhkä oli hirvittävä.

Tämä aika on jopa venäjän historiassakin kaikkein epäinhimillisintä. No -olihan nyt kerran vaikkapa Stalinin aika ja muitakin hirmuisia aikoja, mutta silloin epäinhimillisyys ei ollut paljasta. Asioita selitettiin milloin kolmannella Roomalla ja milloin luokattomalla yhteiskunnalla, mutta nyto vat jäjellä pelkkä maantiede ja suuruus.

Nyt kansa on yhtä kuin suuri gopnik. Venäjällä ei ole kykyä päästä ulos ”arkaaisesta sadustaan”.

Amerikassa taas sikäläisen liberalismin ja konservatismin rinnakkaiset valheet synnyttivät amerikkalaisen gopnikin, Trumpin. Valheellinen poliittinen korrektius on päässyt siellä niskan päälle ja pian amerikkalaiset saavat vapista omissa kodeissaan kuin valkoiset etelä-afrikkalaiset omissaan.

No, tyhmyyttä on ”toki aina ollut, mutta ennen se on ollut melko harmiton ja jopa liikuttava ilmiö, jollaisena Erasmus sen kuvaili. Nyt se on muuttunut kuolettavavan toksiseksi ja saapunut keskuuteemme kuin arantumaton sairaus”, pohtii kirjoittaja.

Toisaalla kerrotaan, että Venäjällä sentään vain joka neljäs on gopnik, mutta loput ovat sitten suurimmaksi osaksi niiden palveluskuntaa. Onko sillä eroa?

Suurfen gopnikin korvaan kuiskailee jonkinlainen Stalinin haamu, ”yöstalin”, joka kehottaa palauttamaan valtakuntaan Baltian maat ja Puolan ja sitten toki Suomenkin, jota ei aikoinaan piesty kunnolla.

Suuresta gopnikista paljastuu siellä täällä lisääkin piirteitä. Yksi sellainen on, ettei hän ole lukija, tšitatel. Useimmat venäläiset kai tuntevat kaskun, jossa tyhmyyttä symbolisoiva tšuktši on nostettu paikalliseksi kansalliskirjailijaksi ja häntä hastatellaan. Haastattelija yrittää epätoivoisesti saada tietoa siitä, kuka suuri venäläinen kirjailija on vaikuttanut tähän uuteen klassikkoon eniten.

Imenee kuitenkin, ettei tämä ole lukenut kenenkään kirjoja ja lausuu lopulta tuskastuneena: ”tšuktši ei ole lukija, tšuktši on kirjoittaja!” (чукча не читатель -чукча писатель! ). Myös Suuresta Gopnikista sanoo asioita tunteva: ”Hän ei ole lukija”. ”Tämä saattoi olla tarkin mahdollinen kuvaus Suuresta Gopnikista”, kommentoi kirjoittaja. (ks. myös Vihavainen: Haun lukijoita tulokset ).

Tyhmyys ei milloinkaan saavu yksin, sanoo Jerofejev. ”Se kulkee käsi kädessä vihan kanssa. Se syleilee kiihkeästi turhamaisuutta. Se on aggression ystävätär.”

”Viimeisten 500 vuoden aikana ihmisen kehityksen tärkein vektori on ollut itseymmärryksen menettäminen… tunteen vapaus on tehnyt hänestä tyhmän… myös järjen vapaus on vienyt häntä kohti tyhmyyttä! Jos ihminen on kaiken mitta, niin kuin Eurooppa väittää, niin se tie vie tyhmyyteen.”

Mutta samaan vie myös diktatuuri, joka vaatii ihmiseltä pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta. Se, että tyhmyyden saartorengas kutistuu koko ajan ympärillämme taitaa olla kirjan johtava ajatus ja valitettavasti siinä on liiankin paljon toden makua.

Vai olisiko ihmiskunnalla ja erityisesti venäläisillä vielä jotakin toivoa? Itse asiassa joskus tuntui siltä, että nimenomaan he, nuo totalitarismin kerran kokeneet olisivat voineet siitä saada rokotuksen ainakin joltakin tyhmyyden virukselta. Mutta niilläkin on kyky muuntua, eikä immuniteetti periydy.

Valtion vaattein sankarihautaan...

 

Bunkkerin sankari ja hänen edeltäjänsä

 

Kunnia on katkera juoma, kiteytti Yukio Mishima sairaalloisessa romaanissaan erään keskeisen asian siinä inhimillisessä kulttuurikehityksessä, joka on ajan mittaan korottanut ihmisen ja erityisesti miehen luomakunnan kruunuksi, mistä roolista hänen nykyiset seuraajansa yrittävät kaikin voimin kieltäytyä, turhaan.

Maailmanhistoria saattaa olla kokoelma suurten miesten elämäkertoja, kuten Thomas Carlyle arveli tai sitten kirjavampi keitos. Miksei se myös voisi olla vaikkapa pienten naisten pyrkimysten ja pettymysten kokoelma. Sitähän voi katsella ylhäältä ja alhaalta ja aina saa sellaista katsottavaa, jota janoaa.

Historia on tarina, joka vääntyy yhtä lailla huussien kavalkadiksi kuin kauneuden palvonnan tarinaksi. Suurten miesten retusoiminen siitä pois olisi pelkästään typerää, mutta nerouden ohella toki typeryydellä on myös historiassa suuri rooli, joka saattaa aina silloin tällöin tulla aivan keskeiseksikin. Nythän elämme juuri sellaista aikaa.

Keneltäkään tuskin on voinut jäädä huomaamatta se seikka, että suurten sotien aikana suurimman kunnian yleensä saa se, joka ei hetkeksikään ole osoittanut varsinaista sankaruutta kentällä tai missään muuallakaan, vaan sen sijaan pysytellyt erityisen visusti bunkkerissaan, kuten Hitler ja Stalin.

Napoleon toimi vielä taistelujen lähellä ja amiraali Nelson otti niihin suoranaisesti osaa. Myös Kustaa III joutui osoittamaan henkilökohtaistakin rohkeuttaan, jota todella yllättäen löytyi vanhalta näyttelijältä runsaasti.

Putin ja Zelensky ovat bunkkerimiehiä ja heistä edellinen jopa pääsi koko maailman naurun aiheeksi teettämällä tapaamisiinsa erikoispitkiä pöytiä, joiden takaa vihamieliset mikrobit eivät hevin yltäisi hyppäämään Herran voidellun hengityselimiin.

Menneiden aikojen tapoja on harvoin syytä erityisesti ihailla. Ritarillisuus tarkoitti keskimäärin pikemminkin jätkämäistä riidan haastamista kuin jaloa uhrautuvuutta ja ristiritarit Baltiassa olivat toimenkuvaltaan pikemminkin SS Einsatzkommandoja kuin laupiaita samarialaisia.

Satuin muuten olemaan läsnä muutama vuosi sitten pidetyssä Suvorov-biennaalessa Pietarissa. Siihen kuului myös musiikillinen iltaohjelma, jossa kymmenvuotias poika lauloi vanhan tsaarin armeijan upseerin kunniakoodeksin: uskollisuus tsaarille, elämä isänmaalle, rakkaus naiselle, kunnia -ei kenellekään….

Tapahtuma oli varsin irvokas eikä muistaakseni saanut kovin kummoisia aplodeja. Muutenkin veteraanit jotka olivat tapahtuman kunniavieraita, näyttivät osoittavan taipumusta pikku hiljaa poistua tilaisuudesta, joka mahdollisesti oli toisen luotoinen kuin he olivat odottaneet. Voi olla, että kaikenlaista kuvittelen. Vessakin kutsuu vanhoja usein.

Joka tapauksessa tuo sotasankaruus, joka ajasta aikaan on kiehtonut maskuliineja, alkaa nyt vihdoinkin olla jo täysin falski käsite. Jo ensimmäisessä maailmansodassa oli taistelusta mies miestä vastaan tullut suuri harvinaisuus. Ennen muuta koko homma oli yritystä suojautua kaukaa ammuttuja kranaatteja vastaan ja juoksemista päin konekivääritulta, mikä lienee tuntunut varsin typerältä tavalta hankkia sankarin nimi ja arvo.

Nyt, droonien leijuessa kaikkialla, kun edes synkässä metsässä tai yön pimeydessä ei olla turvassa robotin murhaavalta tulelta, alkaa sodasta karista jo viimeinenkin maskuliinisuuden, saati ritarillisuuden häivä. Mukana pelissä onkin yhä enemmän naisia.

 Kun droonien ohjaaja päästelee päiviltä kymmenien kilometrien päässä odottavia kohteita, hänessä ei ole eikä tarvita tippakaan rohkeutta eikä muita sankarillisuuden aineksia. Maksimaalinen määrä ilkeyttä lienee sen sijaan hyväksi. Ja sankarien sankari ja kruunun jalokivi, suuri gopnik, saa kaikin mokomin istua niin syvässä bunkkerissa kuin ikinä voidaan rakentaa. Se on vain niin sanotsti rationaalista.

Mutta kun tätä touhua katselee, saattaa olla kiinnostavaa muistella myös entisiä aikoja, joita käsitteli tämäkin blogi, joka tehtiin jo vuosia ennen nykyisen sankaritehtailun varsinaista alkamista:

lauantai 7. helmikuuta 2015

Sällien sankari

 

Sällien sankari ja hänen edeltäjänsä

 

Sivistyneenä itseään pitävän yhteiskunnan sankarit olivat kerran sen hienoin osa. Heidän kallein omaisuutensa oli kunnia, jota oli mahdotonta myydä mistään hinnasta. Kunniaa ei korkeasukuisen ehkä välttämättä tarvinnut varsinaisesti edes hankkia, sillä ainakin osittain se periytyi ja sitä oli ainakin puolustettava ellei sitä kyennyt enentämään, mikä oli usein ylivoimaista.

  Noblesse oblige sanotaan. Tosin oli olemassa sekä miekan aatelia, noblesse d’epée että kaavun aatelia, noblesse de robe. Itse asiassa robe, joka tässä viittaa siviilivirkaan tarkoittaa myös hametta, joten jälkimmäisen kunnia oli kaiketi hieman eri laatua kuin upseerin. Mutta molemmat edustivat sukuaan. Siinä mielessä aatelismies oli sukunsa vanki samoin kuin alempikin upseeri aina edusti rykmenttiään ja vuoristolainen klaaniaan, teipiään (тейп).

Kunniaan kohdistuvat loukkaukset oli pestävä pois verellä, mikäli tämä tulkittiin tarpeelliseksi. Tämä vaatimus oli selvä ja ehdoton, muuten kunnia meni eikä ollut enää mitään puolustettavaa. Saman tein meni ura upseerina, sillä rykmentti ei kauan katsellut sitä, joka piti omaa nahkaansa kalliimpana kuin univormun kunniaa. 

Olisiko moisella miehellä edes tosipaikan tullen ollutkaan mitään käyttöä? Sotilaan ammatissa sankaruus oli keskeistä. Työ sanan rahvaanomaisessa mielessä oli suorastaan kiellettyä. Sotavankisopimuksissakin kiellettiin teettämästä upseereilla ruumiillista työtä ja tämä periaate oli voimassa vielä viime sodissamme.

Toki sotamiehetkin olivat sankareita, sitä varten he olivatkin olemassa, että uhraisivat vaadittaessa oman henkensä ja terveytensä. Tämän kunniakkaan osan vuoksi heitä myös voitiin imarrella. Itse Suvorov nimitti omiaan ”ihmesankareiksi” (tshudo-bogatyry).  Käytännössä ihmesankarin toimenkuvaan kuului tapella kuin elukka ja sotkea tappelun mylläkässä vihollisen suolia pistimellään ja ottaa omalla rinnallaan vastaan vihollisen kuulat ja teräaseet.

Tämä ihannoitu velvollisuus jatkui viimeiseen hengenvetoon saakka. Kuten Tolstoi kertoi, jokaisen sotilasrakennuksen seinällä olivat luettavissa kenraali Dragomirovin sanat, jossa tämä vielä pani Suvoroviakin paremmaksi ja vaati, että jos sotilas menettäisi aseensa eivätkä enää nyrkitkään riittäisi, olisi vielä viimeisenä keinona iskettävä hampaansa vihollisen lihaan…

Alfred de Vigny julkaisi 1800-luvun alussa kirjan Du servitude et grandeur militaires. Sotilaselämään kuului ylevyys, kukkoilu komeassa univormussa ja tuhansien miesten komentaminen ehdottomalla vallalla. Siihen liittyi luontevasti ryyppäys ja galantit seikkailut.

Qui eut le triple talent,

du boire, du battre

d’être un vert galant!

Näinhän ranskalainen sotavanki pantiin Sodassa ja rauhassa laulamaan venäläisen musikan huviksi. Se oli siinä vaiheessa, kun sotilaselämän grandeur oli jo huonossa hapessa tuolla epäonnen retkellä, jota Napoleon oli kutsunut Puolan sodaksi ja joka vei hänet ”tataarilaiseen” Moskovan kaupunkiin, jossa oli sadoittain kirkkoja, takapajuisuuden todisteena.

No, Napoleonin sodat olivat vasta esimakua siitä, miten tyhjältä upseerin kunnia alkoi maistua siinä vaiheessa, kun hänen tehtävänään ei enää ollut marssia joukkoineen lippua tai Kurzgewerhriä kantaen tahdissa kohti vihollista, vaan oli tyydyttävä istumaan linjojen takana komentamassa harmaita marttyyrejä juoksemaan päin konekiväärejä.

 Ja siviilit, jotka eivät kunniasta mitään tienneet, ehkä onnekseen, tuhottiin sotilasosastojen tieltä joko hävittämällä heidän taloutensa ja kotinsa tai huonoimmassa tapauksessa heidät itsensä perheineen kaikkineen.

Muistamme, miten järkyttynyt myös Mannerheim oli ymmärrettyään, mitä nykyaikainen sota oikein oli. Sankaruus oli kauhea ammatti, jota ei nuorna miesnä komeassa chevalierkaartin säämiskäpuvussa ja kiillotetussa kyrassissa tullut ymmärtäneeksi.

Venäjän kansa sai tuosta verisestä pelleilystä kyllikseen parissa vuodessa ja itse kaartinrykmentit nousivat ensimmäisten joukossa kapinaan. Ensimmäisenä ampui upseerinsa muuan Volynian rykmentin vääpeli, joka siitä hyvästä palkittiin yrjönristillä…

Ennen pitkää tätä kapinalippua seurasivat muut rykmentit, jopa itsensä Pietari Suuren perustama Semjonovski-rykmentti, jolla oli hiljattain ollut myös suomalainen komentaja. Ei auttanut sekään. Ja niin Venäjän armeija demokratisoitui ja upseereita ruvettiin nyt yksinkertaisesti herroittelemaan.

 Ennen maaliskuuta heitä oli pitänyt kutsua asianmukaisella puhutteluilla rankijärjestyksen mukaan: ”Teidän jalosukuisuutenne!”, ”Teidän korkeajalosukuisuutenne”, ”Teidän korkeutenne!”, ”Teidän korkea korkeutenne!” ja niin edelleen. Nyt sanottiin karusti: ”Herra luutnantti!”, ”Herra eversti!” jopa ”Herra kenraali!”

Tämä oli jo kauheaa. Mannerheim ei suotta kirjoittanut, ettei hän koskaan kolmenkymmenen vuoden aikana ollut ajatellut, että voisi hävetä kantaa Venäjän armeijan univormua. Nyt hän häpesi ja suuntasi kohti Suomea, jossa hierarkiat vielä olivat edes jonkinlaisissa voimissa, vaikka maa oli pahasti rahvaanomaistumassa. Loppu on historiaa, kuten on alkukin.

Ensimmäinen maailmansota oli se sokki, joka vasta todella paljasti maailmalle, millainen uusi aikakausi oli koittanut kenenkään huomaamatta. Uuden aikakauden etummaisen kulkijan asemaa ja kunniaa vaati itselleen Neuvostoliitto, jossa uusista asioista tehtiin selkeimmät johtopäätökset. Mutta se ymmärrettiin muualla karikatyyriksi, mitä se olikin.

Neuvostokommunismi enempää kuin Saksan natsismi eivät olleet todellisia uuden ajan ideologioita. Sellainen syntyi Amerikassa ja peri lopulta maan.

Sikäli kuin asia koskee sankaruutta, oli Amerikassa tilaa ja tilausta aivan uudenlaiselle tyypille. Etäisten laaksojen mies ratsasteli revolverit vyöllään vapaampana kuin Ukrainan kasakka tai Tšetšenian vuoristolainen.

 Lännen sankaria ei tässä maailmassa sitonut mikään, ei yhteisö eikä suku, ei klaani eikä perhe, ei edes työnantaja, sillä uusia hommia jätkälle (jack) löytyi aina vaikkapa lehmiä paimentelemassa ja ellei löytynyt, saattoi aina käydä ryöstämässä vaikkapa vihamielisen Meksikon asukkaita, intiaaneja tai muita kelvottomia yksilöitä. 

Tämä oli tietenkin pikemmin teoriaa kuin käytäntöä, mutta silti, olipa nyt ainakin edes sitä. Villi länsi oli villi siksi ettei siellä ollut lakia eikä hierarkioita eli siis kulttuuria. Se oli sällien valtakunta, kuten Hollywood todistaa.

Sälli, jota meillä käytetään, tulee tietenkin saksan sanasta Geselle, joka tarkoitti kiertelevää käsityöläistä, reissusälliä, jollaisesta Gustav Mahler aikoinaan sävelsi romanttisia lauluja: Lieder eines fahrenden Gesellen. Gesellschaft taas viittaa, paitsi nykyään osakeyhtiöön, myös seuraan ja seuranpitoon, jopa yhteiskuntamuotoon, joka syntyi kapitalismin myötä, jolloin persoonallinen suhde menetti voimansa yhteisöä koossapitävänä asiana.

 Näin sällien keskenhän ollaan asialinjalla ja se entinen ahdistava biedermeier-seurapiiri ei ole enää vastuksina.

Mutta meikäläisittäin sälli symbolisoi sivistymättömyyttä. Eipä siinä auttanut sekään, että reissusällit kokosivat itselleen kokemuksia eri maista ja eri mestareilta, osasivat hieman kieliäkin, kuten merimiehet, jotka myös kuuluivat tuohon joukkoon, joka viihtyi hollituvassa ja naureskeli herrasväelle, koska ei kunniasta mitään ymmärtänyt.

Mutta Amerikassapa syntyi uusi sankarityyppi, sällien sankari, jonka alkuperäisinä hahmoina olivat erilaiset takapihan tappelijat, joiden galleriaa ja urotekoja tunnemme esimerkiksi O.K. Corrallin ”taistelusta”, jossa pari lurjusta voitti pari kollegaansa, koska uskalsi, siis julkeni toimia vielä heitäkin härskimmin.

”Nopeamman vetäjän” kunnia oli lännessä tietenkin tarjolla vain enemmän tai vähemmän kriminaaliselle tyypille, hänen täytyi olla ehkä ADHD tai psykopaatti tai joku vastaava. Joka tapauksessa olennaista oli, etteivät normaaliin ihmisyyteen kuuluvat estot häirinneet uudenlaista kunnian etsintää.

Ei uusi tyyppi tyhjästä tullut ja tuskin Hollywood häntä aivan alusta loppuun rakensi. Vastaavia tapauksia oli tapauksina, joskaan ei ihannetyyppinä tietenkin ollut kautta historian. Villin lännen pistolerolla on vastineensa siinä eurooppalaisessa kaksintaistelijatyypissä, jonka tunnemme ranskalaisella nimellä bretteur.

 Löydämme hänet Tolstoin sodasta ja rauhasta ja löydämme hänet Kuprinin Kaksintaistelusta. Toki hän on esittänyt taitojaan ja taipumuksiaan myös Ranskassa ja Saksassa 1700-luvulta aina 1900-luvulle. Meillä Ruotsissa ja sittemmin Suomen suuriruhtinaskunnassa hän on loistanut poissaolollaan.

 

Mutta nyt hän on kaikkialla. On hän ajan mittaan vähän muuttunutkin. Kunniasta hän ei edelleenkään tiedä mitään eikä voisi vähemmän välittää, mutta hänen habituksessaan on tapahtunut ajanmukaisia muutoksia. 

Hänen vartalonsa ei ole enää normaali luojan luoma tomumaja, vaan määrätietoisesti rakennettu lihakolossi, jossa tarpeelliset ja tarpeettomat lihakset on tasaveroisesti paisutettu maksimaalisiin mittoihin. Galantteja seikkailuja ajatellen hän kukkoilee naaraiden edessä nyt ilman paitaa ja mielellään myös ilman housuja, loistaen univormun ja kunniamerkkien sijasta massallaan.

Napoleonin sodissa briljeerattiin vielä ritarillisuudella. Napolin kuninkaaksi nimitetty marsalkka Murat karautteli kaikessa majesteettisessa ylhäisyydessään partioretkillä vihollisen selustassa ja heitteli kompia ja kohteliaisuuksia viholliselleen. 

Jakov Kulnev säästi parin meikäläisen upseerin hengen, kun verenhimoiset kasakat olivat jo näitä tappamassa. Ruotsalaiset ja venäläiset upseerit nauttivat kesken sotaa yhteisen päivällisen ja Faddei Bulgarin väittää venäläisten kohdelleen Kuopiossa naisia kovin ritarillisesti.

Sota oli silloin leikkiä ja on yhä, kuten kaikki kulttuuri. Tämänhän me olemme Johann Huizingalta oppineet.

 Mutta leikkejä on monenlaisia. Se makaaberi ja tolkuton verileikki, joka nähtiin Krimin sodassa, Turkin sodassa ja etenkin sitten ensimmäisessä maailmansodassa, oli jo laadullisesti jotakin uutta. Kevyen prikaatin hyökkäyksestä tuli suurta sankaruutta. 

”Thin red line of heroes” kaatui aivan tarpeettomasti,  möhläyksen vuoksi: somebody had blundered… Oliko koko tämä sota paljon muuta kuin yhtä suurta möhläämistä? Kiplingin Tommy Atkins moitti herroja ja heidän onttoa paatostaan:

 

we are no thin red ’eroes

but we are no blackguards too

but single men in barricks

most remarkable like you…

 

Tommy julkeni siis ainakin jollakin tasolla ryhtyä gentlemanin vertaiseksi, vaikka hän yleensä nöyrtyi väistymään, kun hänen parempansa tarvitsivat tilaa. Silloin, kun ilmassa alkoi viheltää, oli tilanne toinen:

 

it’s ”Tommy this” and Tommy that

and ”Tommy, fall be’ind!”

…but its ”please go first Mr. Atkins!”

when there’s trouble in the wind…

Amerikan lännen rannattomilla lakeuksilla ei ollut tätä komentelevaa herraa, joka tunnettiin nimellä gentleman. Siellä oli vielä tilaa sankarille silloin, kun ne muualla olivat kuolleet ja myös Yhdysvaltain sisällissodassa teurastettu sukupuuttoon.

Uusi sankari oli omanlaisensa, hän ei ollut sukunsa eikä yhteisönsä kunniakoodien sitoma eikä hän uhrautunut kenenkään puolesta. Ennen muuta hän oli sälli, joka eli armottomana eli siis vailla yhteisönsä ja yhteiskuntansa suojaa ja jonka koko onni, ymmärrettynä kohtaloksi (fortune) oli hänen kalpansa kärjessä käyttääkseni hieman anakronistista ilmausta.

No, onhan tämä uusi sankari parhaimmillaan aika hyvä sälli ja ainakin hän yleensä on kova. Naiset ihailevat häntä, kuten luonto on säätänyt ja miehet kadehtivat. Mutta voimmeko verrata häntä meidän omiin oikeisiin sankareihimme? 

 Miten olisi Vilho Koskela tai Antti Rokka? (Huomautan, että sankarien ”oikeellisuudella” ei ole mitään tekemistä hänen todellisen olemassaolonsa kanssa). Sven Tuuvaa, Dunckeria tai Munteria ei kai kukaan enää muistakaan, vain kukkoilevan Sandelsin, joka oli oikeasti ruotsalainen. No, eiväthän Bagration tai Wittgenstein tai moni muukaan Isänmaallisen sodan sankari ollut etninen venäläinen.

Niin, oli ne meilläkin kovat sällit, eikös vaan? Itse asiassa ne saattoivat olla erittäin paljon kovemmat kuin nuo Billyt the Kidit ja Doc Hallidayt, Rambosta puhumatta. Tosipaikan tullen eivät Hollywoodin kuvaajat ole paikalla ja jos ovat, eivät ymmärrä mitä tapahtuu, sillä heillä on jo omat valmiit kertomuksensa.

Suokoon luoja, että maailma säästyisi näkemästä taas noita sankareita. Se aika on onneton, joka sellaisia tarvitsee.

 

 

 

Kulmilta kunniaan

 

Alfakarju

 

Viktor Jerofejev, Suuri gopnik. Merkintöjä kuolleesta ja elävästä Venäjästä. Suomentanut Pauli Tapio. Siltala 2025, 578 s.

 

Viktor Jerofejev, ennen perestroikaa sensaation aiheuttaneen ja Venäjän merkittävimmät kirjailijat yhteen koonneen Metropol-kokoomateoksen (”almanakan”) isä, kuuluu niihin, jotka lähtivät Venäjältä Ukrainan sodan sytyttyä.

Maasta poistuminen Suomen kautta muodostaa oman eepoksensa, jossa maamme rajapolitiikan koko kafkamainen absurdius tulee kirkkaasti esille, mutta siitä ei tässä sen enempää. Hävetkööt sitä ne, jotka vielä siihen pystyvät.

Itse asiassa aion tässä blogissa keskittyä vain tuohon ”gopnikin” ideaan ja puhua itse kirjasta vasta sitten, kun olen sen kokonaan lukenut. Nyt olen vasta puolivälissä ja arvattavasti ensimmäinen puoliskokin avautuu kokonaan vasta sitten, kun myös jälkimmäinen on luettu.

Jerofejevin merkittävä teesi on, että avain koko Venäjän tilanteen ymmärtämiseen on siinä, että sen johdossa on suuri gopnik, hahmo, joka ei ole pelkästään salaisen poliisin nuuskijoiden arvoihin koulittu, vaan pohjimmiltaan on ja tahtoo yhä olla nimenomaan ja ennen kaikkea se takapihan kunkku, jollaisena hän kerran pääsi kukoksi tunkiolle.

Jerofejev kirjoittaa kaunokirjallisuutta, mutta pidän uskottavana sitä ajatusta, että Putinin persoonallisuus rakentuu yhä vahvasti tuon varhaisen kokemuksen varaan. Hän on viitannut siihen usein ja se on aivan ilmeisesti ainutlaatuista minkä tahansa maan johtajalle. (Vrt. Vihavainen: Haun johtaja-ainesta tulokset ).

Putin on muistellut, miten siellä nuorena kulman kundina oli osattava iskeä ensin ja yllättäen ja miten oli mentävä loppuun saakka, vaikkapa hampaita käyttäen, ellei muuta enää ollut. Mitä hampaiden menettämisen jälkeen tehtiin, onkin jo mutkikkaampi juttu, johon ei puututa. Kovan kundin toimenkuvaan kuuluivat joka tapauksessa myös hurjat ohitukset liikenteessä.

Vanha ystäväni ja suuresti kunnioittamani Venäjän Tiedeakatemian Venäjän historian laitoksen johtaja Andrei Nikolajevitš Saharov muisteli joskus sitä, miten hän oli prepannut Putinia Venäjän historiassa viikon verran Baikal-järvellä. Tämä tapahtui ennen kuin Putin innostui Izborskin klubin houreista.

Saharov oli tuonut esille lempiteesinsä siitä, että maan onnettomuutena oli ollut ns. neuvostovallan suhtautuminen älymystöön. Silloinhan maata johti ehdottomalla vallalla seminaarista potkittu Stalin apunaan joukko entisiä räätäleitä ja sorvareita ja yleensäkin lähinnä koulupudokkaita (nedoutška).

”Silloin Putin katsoi minua kylmillä, sinisillä silmillään ja sanoi: ’Minä olen lähtöisin työväenluokasta’”. Työväenluokka ja talonpoikaisto olivat neuvostoyhteiskunnan viralliset luokat, joiden ohella oli olemassa intelligentsijan kerrostuma (prosloika).

No, jos niin oli, niin oli. Ilmeisesti oli selvää, ettei ”intelligentnost”, joka venäjän kielessä viittaa paljon muuhunkin kuin älykkyyteen, esimerkiksi herrasmiesmäisyyteen, kelvannut lainkaan esikuvaksi tai tavoiteltavaksi päämääräksiPutinille ja tuskin sitten Venäjällekään.

Nuoruudessaan Putin oli gopnik, kulman karju, jonka ääni ylinnä kuului, vaikka ei häntä joukosta näkynytkään. Hän ei muuten sitten asunut missään ”slummissa”, vaan ihan Nevskin vierellä ja jokseenkin varmasti osallistui myös siihen pikku bisnekseen, jota nuo kundit suomalaisten turistien kanssa tekivät.

Gopnikit eivät varsinaisesti olleet/ole rikollisia, valistaa muuan sivusto (кто такие гопники и чем они опасны ). Heillä ei ole järjestäytynyttä bisnestä eikä korruptiota yhdessä poliisin kanssa. Lyhyesti voisi sanoa, että he ovat sitä porukkaa, joka pyrkii sosiaalisesti pätemään primitiivisellä ja demonstratiivisella huonolla käytöksellä, kun ei parempaankaan pysty.

Gopnikien kulttuurin synnystä on eri tahoilla hieman erilaisia käsityksiä. Jotkut viittaavat jo 1900-luvun alkuun, jolloin vertailuryhmänä olisivat meidän sakilaisemme, mutta useimmat näyttävät puhuvan vasta 1980-luvusta.

1920-luvun suuret huollottomien lasten (bezprizorniki) laumat olivat samansuuntainen massailmiö, mutta siihen tätä ilmiötä ei rinnasteta, vaikka jotkut johtavat jopa sanan gopnik lyhenteestä, johon kuuluu juuri sana bezprizornik. Sen porukan maine on aivan tietynlainen.

Kyseessä on joka tapauksessa alakulttuuri, jossa pätevyys mitataan raakuudella ja yleisistä normeista piittaamattomuudella. Kielenkäyttökin on mahdollisimman rumaa. Siinä näkyy pyrkimys olla kaiken san vastakohta, johon termi ”intelligentnost” liitetään.

Gopnikin tähtihetki on, kun hän pääsee näyttämään valtaansa intellektuellille tai muulle kunnialliselle kansalaiselle (loh). Sopivassa nurkkauksessa kohdatessa gopnik saattaa kysyä: ”onko pientä rahaa, vai pitääkö tutkia”? Jos uhri yrittää kierrellä, gopnik sanoo: ”Hyppää”!

Oletetaan, noin niin kuin huvin vuoksi, että lanttien kilinä paljastaa himoitut ”rikkaudet”. Olennaista on uhrin alistaminen tähän pelleilyyn.

Gopnikit esiintyvät yleensä aina joukossa, jossa röyhkein on johtajana. Valokuvassa he pitävät korostetun typerää ja suorastaan eläimellistä ilmettä osoittaakseen vaarallisen arvaamattomuutensa, mutta tämähän nyt on meillekin on tuttua siitä slummimiljööstä. jota edistykselliset räppärimme yrittävät matkia ja jonka puuttuminen meiltä harmittaa moraalista parhaimmistoamme.

Tuo sana ”gopnik” -myös muodossa ”gopar”, ”gopan”- on lähellä ukrainalaisen ripaskan (trepak) nimitystä gopak ja selitetään usein juuri hyppäämisellä ja siihen liittyvällä rääkäisyllä, joiden tarkoituksena on säikäyttää uhri.

Ovatko gopnikit sitten vaarallisia ja miten?

Ovathan ne, selittävät venäläiset alan tuntijat ja kehottavat kaikin mokomin karttamaan sellaisten kohtaamista etenkin syrjäisillä paikoilla. Jos kuitenkin jää niiden ympäröimäksi, on viisainta luopua sovinnolla lompsastaan ja kännykästään. Vastaan ei kannata panna, niin pääsee vähemmällä. Elintärkeitä elimiä on syytä suojella, sillä nämä sankarit lyövät mielellään ihan huvin vuoksi ja huolehtivat aina siitä, että heillä on ylivoima.

Jerofejevin kirjassa muuan ohikulkija joutuu gopnikien saaliiksi ja onnistuu pari kertaa lyömään heitä kunnolla. Seurauksena on, että hän saa puukosta ja kuolee.

Sellainen ei toki ole gopnikien tavoitteena, sillä seuraukset ovat liian ikävät, kun tarkoituksena oli vain esitellä omaa mahtia itselle ja kavereille.

Gopnikit pelkäävät yli kaiken kahta asiaa, valistaa muuan venäläinen kirjoittaja: poliisia ja väkijoukkoja. Mikäli haluaa tämän ihmissaastan seuralta välttyä, kannattaa ottaa tämä seikka huomioon.

Onhan sitä tällaista ihmisainesta keskuudessamme myös meillä tänäänkin ja olen kuullut, että siihen olisi kohdistettu jopa vihapuhetta ja epäilty jopa sen arvokkuutta. Itse lähden kyllä siitä, että tietenkin Jumalan edessä kaikki ovat yhtä arvokkaita paitsi luultavasti pilkkaajat. Ymmärrän sanassa näin sanotun, tai sitten olen erehtynyt.

Meidän ihmisten keskuudessa on erityisesti Venäjällä kuitenkin puhuttu ”ihmisen” ja ”Ihmisen” (M. Gorki) vastakohtana ja arvottomana saastana myös toisenlaisesta aineksesta: milloin poroporvareista (meštšanin), milloin ”vahingollisesta aineksesta” (vrednyi element), johon kuuluvat myös elämäntaparikolliset (špana, ym.).

Epäsosiaalisuutta on meilläkin, eikä sen nostaminen ihanteeksi näytä onnistuneen kovinkaan laajoissa piireissä. Presidentit ja jopa ylemmät virkamiehet ja poliitikot näyttävät kuitenkin meillä tulevan enimmäkseen muualta.

On merkillistä ajatella, että suuren naapurivaltiomme päämiehenä olisi nyt itse asiassa gopnik, sälli, joka ei ole edes salannut kunnioitustaan tuon alakulttuurin arvoja kohtaan. Siellä hän kasvoi ja ihan oikeat gopnikit  hänet kasvattivat, eivätkä mitkään Filharmonian lässyt.

Miksipä ei Luoja huolehtinut siitä, että tuolle valtaistuimelle olisi päässyt joku sivistynyt henkilö, venäjäksi intelligentnyj tšelovek, joita siinä maassa toki on pilvin pimein ja luultavasti jopa enemmän uin noita gopnikeita ja muuta špana-ainesta, joiden taso sitten on yhä enemmän alkanut määrätä koko valtakunnan ilmaiiriä.

Sellaiseen ilmiöön Jerofejev viittaa vertauksellaan tyhmyyden pandemiasta, joka muuten sattumoisin on levinnyt muuallekin kuin Venäjälle. Sitähän ei tarvinne esimerkein todistella, vaikka alkulähteestä kai voidaankin kiistellä. Sieltäkö Nevskin kulmilta sitten?

Oman tien kulkijoita

 

Vastarinnan sankareita Venäjällä

 

Totean, etten vastusta stereotypioita sinänsä. Sehän olisi yhtä tyhmää kuin aistihavainnon  vastustaminen sillä perusteella, ettei se useinkaan ole luotettava.

Ajattelu ilman stereotypioita olisi yhtä epätoivoista räpeltämistä kuin yritys olla näkemättä auringon nousevan ja laskevan. Sekin kannattaa noteerata merkittäväksi jokapäiväiseksi tosiasiaksi, vaikka tietääkin, ettei aurinko oikeastaan mihinkään nouse eikä laske, vaan ilmiö syntyy maapallon pyörimisestä.

Toki stereotypiat tarjoavat myös loputtomasti ruokaa tyhmyydelle, joka suhtautuu niihin haudanvakavasti ja kehittelee niiden pohjalta omia mielikuviaan asioista ja jopa antaa niille yleiskäsitteen arvon ja mikseipä yksin tein aksiooman statuksen ajattelussaan.

Kansallinen psykologia, myös kansanluonteeksi mainittu, on korkeakoulusivistyksen saaneiden piirissä saanut aivan erityisen aseman esimerkkinä ajatteluvirheestä. Kun joitakin asioita on selitetty kansanluonteella, on sorruttu kehäpäätelmään ja pelkästään annettu uusi etiketti tarkastellulle ilmiölle. Näinhän se oli jossakin metodioppaassa.

Valistunut älykkö onkin oitis tehnyt sen johtopäätöksen, ettei koko kansanluonnetta ole olemassa, eikä siitä siis kannata tai saakaan puhua, saati sitä tutkia.

No, lapsikin ymmärtää, ettei sitä sanan monessa merkityksessä olekaan olemassa ja että sillä ei kannata yrittää selittää paljoakaan eikä nyt ainakaan mitä tahansa missä tahansa. Se on oikotie typeryyteen.

Silti sitä ei ole syytä hylätä enempää tutkimuskohteena kuin jonkinasteisena selittäjänäkään. Jotkut asiat nyt vain ovat joillekin kansoille -tai niiden osille- selvästi tyypillisempiä ja hyväksytympiä kuin toisille.

Tässä on luultavimmin kyse kulttuurista ja luultavasti vain vähäisessä tai olemattomassa määrin geeneistä, joiden merkityksen kieltäminen a priori olisi kuitenkin avointa anti-intellektualismia sekin. Kun emme tiedä, niin emme tiedä, mutta yhtä ja toista sentään näemme ja olemme nähneet.

Ajatelkaamme vaikkapa sellaista stereotypiaa, että venäläinen ihminen on luonteeltaan alistuva ja nurjallekin esivallalle loputtoman uskollinen. Eikö hän aina ole sietänyt loputtomiin itsensä alentamista ja solvaamista? Missä on itsenäisyys, missä yksilöllisyys, missä rohkeus? Onko Venäjän historia muuta kuin loputonta sortoa ja ihmisarvon tallaamista?

Koska tätä kuvaa häiritsevät talonpoikaiskapinat, ne voi unohtaa ja selittää ne vain regressioksi ja älyttömäksi riehumiseksi. Sitä paitsi ne tehtiin aina jonkun valetsaarin nimissä eli itse asiassa kapinoitsijat jatkoivat vain tottelevaista vaellustaan uuden esivallan alaisuudessa.

Mutta näin tehdessämme unohdamme liian monia asioita. Vanhauskoisten rinnastaminen protestantteihin toki ontuu, vaikka myös vanhauskoisuus vaati suurta rohkeutta ja uhrautuvuutta. Eihän siinä sittenkään ollut kyse vapaasta-ajattelusta, vaan primitiivisestä uskosta maagisiin riitteihin. Taistelivatko vanhauskoiset sitä paitsi uskonsa puolesta vai ainoastaan pakenivatr syviin metsiin?

No, kyllähän he taistelivat ja siitä mainittakoon vaikkapa vain Solovetskin piiritys, jossa munkit pitivät puoliaan tsaarin joukkoja vastaan peräti kahdeksan vuotta (1668-1676). Se lienee lajissaan ainutlaatuinen tapaus.

Toinen merkittävä ilmiö, jota tuskin muualta edes tunnetaan, oli itsensä polttaminen. Sellaista tapahtui Venäjännä protestina patriarkka Nikonin uudistuksia vastaan tuhansittain. Vieläkin hirveämpiä tapoja erota tästä elämästä puhtaan opin säilyttämisen vuoksi oli olemassa.

Millaisesta psykologiasta tämä kertoo? Helppo ja lyhyt vastaus on, että se kertoo järjettömästä fanatismista ja lapsellisesta uskosta maagisiin riitteihin. Ehkäpä niin, mutta ei se ainakaan todista lammasmaisesta alistumisesta, vaan äärimmäisestä vastarinnan muodosta.

Olisi varmaankin turhaa ruveta etsimään tähän hurjaan ilmiöön vastausta mistään kansanluonteesta ainakaan sellaisena, kuin se nykyvenäjällä ilmenee. Kuitenkin siinä voi kukaties nähdä jotakin ainutlaatuista hysterian lajia, sellaista, joka esiintyy nimenomaisesti pohjoisissa metsissä ja josta meilläkin on joitakin merkkejä ollut havaittavissa.

Mutta eivät ne lestadiolaiset tai heränneet itseään polttaneet, vaikka saattoivatkin mennä moittimaan itseään esivaltaa maallisesta ja sopimattomasta elämästä.

Joka tapauksessa pitäisin yllättävänä, jos vastaavaa löytyisi vaikkapa Italiasta. Toki nykyisten Ranskan ja Espanjan alueella on ollut kaikenlaisia ääri-ilmiöitä ja kaiketi Italiassakin. Nyttemminhän ne ovat olleet muodikkaita tutkimuskohteita.

Syitä suurille uskovainoille on aina löytynyt ja je ovat olleet eri seuduilla erilaisia, kuten myös reaktiot niihin. Tuskin onkaan yhtään yksittäistä seikkaa, joka pystyisi tekemään meille, tämän päivän poroporvareille ymmärrettäväksi sen, mistä itsepolttamisessa kerran oli kyse. Ilmiö tuskin tulee toistumaan.

Mutta ehkäpä asia on hyödyllistä palauttaa mieleen. Ainakin se auttaa meitä ymmärtämään, ettei venäläistenkään psykologiaa kannata kuitata liian yksinkertaisilla käsitteillä.

Kas näin kertoo tutkimus noista itsepolttajista:

 

perjantai 27. joulukuuta 2013

Tulisilla vaunuilla

Tulisilla vaunuilla taivaaseen

 

 

(М.В.Пулькин, Самосожжения старообрядцев (середина XVII –XIX в.). Университет Дмитрия Пожарского. Москва 2013, 334 с.)

 

Omituinen mutta nerokas kirjailija Dmitri Merežkovski (1866-1941) kuvaa kirjassaan Antikristus (Христос и Антихрист. т. 3, Петр и Алексей 1904-05. Suomeksi osa III, Pietari Suuri ja hänen poikansa Aleksei, K.J. Gummerus, Jyväskylä 1926) sitä, miten vanhauskoiset pitivät Pietari Suurta antikristuksena.

Tuo kissan viiksillä varustettu julmuri syrjäytti patriarkan, pakotti miehet ajamaan Jumalan heille antamat parrat vastoin vanhoja määräyksiä, varasti Jumalalta ajan aloittamalla uuden ajanlaskun vuodesta 1700, täytti uuden kaupunkinsa alastomien epäjumalien patsailla ja pakotti asevelvolliset tatuoimaan käteensä merkin, Pedon merkin.

Ne, jotka eivät halunneet antikristusta palvella, kokoontuivat pohjoisen metsiin, jossa rakensivat itselleen valtavat roviot. Niiden keskellä he rukoilivat kynttilät kädessä, valkoisiin vaatteisiin pukeutuneina, tekivät ristinmerkkinsä kahdella sormella ja kumarsivat yhä uudelleen, maahan saakka, toisin kuin saastaiset nikonilaiset, jotka kumarsivat vain vyötäröön saakka.

Kun aika oli kypsä, sytyttivät kuolemaan vihityt ympärilleen kootut palavat aineet, heinää, olkea, puuta, tuohta ja tervaa. Tulen sytyttämiseksi monesta kohdasta yhtä aikaa, käytettiin ruutia. Valtavassa roihussa kohosivat uskovien sielut ylös taivaaseen ja voihkina ja lasten itku sekoittuivat hurmahenkiseen veisuuseen, kunnes kuului vain tulen kohina ja rätinä.

Tsaarin joukot yrittivät estää uskovia pääsemästä ”herran pitoihin”, mutta niiden saapuessa paikalle oli jäljellä usein vain hiipuvat kekäleet, joiden joukosta löytyi sieltä täältä muodottomiksi paisuneita ruumiita, jotka räjähtivät niihin koskettaessa. Suurin osa ihmisistä oli hävinnyt kokonaan eivätkä tsaarin kätyrit saaneet koskaan selville puuttuvien veronmaksajien todellista määrää.

On yleisesti tunnettua, että Venäjän pohjoisosissa syntyi 1600-luvun lopulla itsensä polttajien liike, joka saavutti heti laajat mittasuhteet. Tulikuoleman valinneiden määrää ei koskaan saada selville, mutta on arvioitu, että jo vuoteen 1690 mennessä oli itsensä polttanut noin 20000 henkeä.

Roviot kärysivät niin Karjalassa kuin Siperiassakin ja ilmiö levisi myös itärajamme tälle puolelle, kuten Kimmo Katajala eräässä tutkimuksessaan kertoo. Tunnetuin tapaus oli Äänismiemen Paleostrovin luostari, jossa itsepolttaminen tapahtui peräti kaksi kertaa, vuosina 1688 ja 1689 ja vaati yhteensä yli 3000 uhria.

Itsensä polttaminen ilmiönä on historiassa hyvin tunnettu asia, mutta siihen liittyy yhä avoimia kysymyksiä. Petroskoilainen tutkija M.V. Pulkin on pyrkinyt vastaamaan niihin käyttäen hyväkseen säilynyttä lähdeaineistoa, joka on osittain hyvinkin yksityiskohtaista, vaikka monet kysymykset jäävät ikuisesti avoimiksi.

Voidaan heti todeta, että Merežkovskin kuvaus kuolemaan vihityistä ja heidän lähdöstään on historiallisen totuuden mukainen, joskin myös vaihtelua esiintyi. Itsensä polttaminen ei myöskään ollut ainoa joukkoitsemurhan muoto. Sitä edelsi toinen metodi: nälkään näännyttäminen, joka vaati usein apulaisia. Lukittuihin rakennuksiin teljettyjen itsehillintä petti usein ja he yrittivät paeta hirvittäviä tuskiaan. Myös yhteishukuttautumista käytettiin ja jopa mestaustakin.

Itsensä polttamisesta tuli kuitenkin suoranainen epidemia 1600-luvun lopulla ja se alkoi jo ennen Pietari Suuren nousua valtaistuimelle. Kohteena oli kyllä antikristus, mutta sitä edusti jo ”nikonilainen” kirkko, joka vaati ristinmerkin tekemistä kolmella sormella, mikä ymmärrettiin raamatussa mainituksi Pedon merkiksi.

Viimeisten aikojen ajateltiin olevan käsillä ja niinpä pyrittiin murheen alhosta suoraan Herran pitoihin katumuksen ja vapaaehtoisen tulikuoleman kautta.

Polttamisiin valmistauduttiin yleensä määrätietoisesti ja niitä varten rakennettiin jopa monta huonetta käsittäviä taloja, joiden ikkunat olivat niin pienet, että ne tekivät pakenemisen mahdottomaksi. Koska tsaarin joukot todella pyrkivät estämään hurskaiden lähdön, pyrittiin ympäristöä hämäämään, kylvettiin pellot ja huolehdittiin muutoinkin maallisista viimeiseen asti.

 Itsepolttaminen ei kuitenkaan merkinnyt vain pakoa tsaarin kätyreiltä, vaikka niiden tuloon kyllä varustauduttiin tuliasein ja hilparein. Kyseessä oli rituaalinen uskon teko, eikä kaikkia aina edes hyväksytty mukaan, varsinkaan sellaisia, jotka olivat ottaneet vastaan ”nikonilaisen” sakramentin.

Toisaalta ymmärrettiin, että suurimman tuskan hetkellä vahvimmankin itsesuojeluvaisto saattoi tehdä tepposet ja niinpä tehtiin kaikki mahdollinen, ettei kukaan pääsisi pakenemaan. Jotkut kuitenkin onnistuivat tässä ja kertoivat viranomaisille yksityiskohtaisesti, miten kaikki tapahtui.

On hämmästyttävää, millä määrätietoisuudella ja tyyneydellä itsepolttajat valmistelivat kauhean lähtönsä. Pulkin antaa siitä monia todistuksia ja hänen kirjansa liitteinä on useita tuoreeltaan kirjoitettuja tapahtumien kuvauksia.

Tämä marttyyripsykologia ei ole tänäkään päivänä maailmassa tuntematon. Liitämme sen lähinnä siihen keskiaikaiseen uskonnolliseen fanaattisuuteen, jota ilmenee Lähi-Idässä ja joka sieltä on jossakin määrin ulottanut lonkeronsa myös moderniin maailmaan. Samaa psykologiaa edustanevat myös ne amerikkalaiset lahkot, joiden kannattajat ovat poistuneet tästä maailmasta suurissa joukkoitsemurhissa.

Nykyään ehkä joka tapauksessa vaistomaisesti sijoitamme tällaiset ilmiöt tropiikkiin tai sen liepeille, seuduille, joilla ihmisillä keskimäärin sangviininen temperamentti liittyy alhaiseen valistustasoon ja älykkyysosamäärään.

On kummallista ajatella, että kuitenkin juuri Karjalan ankaran luonnon keskellä ihmiset ovat saattaneet niin totaalisesti joutua tuonpuoleisen elämän lumoihin, että ovat valinneet mahdollisimman tuskallisen tavan sovittaa oletetut syntinsä ja poistua tästä maailmasta.

Ilmiötä voidaan itse asiassa nimittää venäläis-suomalaiseksi tai jopa suomalais-venäläiseksi, sillä karjalaiset heimoveljemme olivat näissä riennoissa aivan kärkisijoilla. Rajan tällä puolella ei tapahtunut kovin paljon lukuun ottamatta Kimmo Katajalan mainitsemaa Pekka Lääperin seurakunnan kohtaloa, mutta asian riittänee selittämään jo meillä asuneiden vanhauskoisten pieni määrä.