Ihanne ja toteutus

 

Ihminen isolla I:llä

 

     Tapahtuipa kerran neljännesvuosisata sitten Pietarissa eräässä projektini seminaarissa, että kun pidin omaa esitelmääni, kuulijoita rupesi silminnähtävästi huvittamaan.

     Kuitenkin olin vain puhunut Maksim Gorkin ajattelusta ja siitä perustavanlaatuisesta erottelusta, jonka hän teki ”poroporvarin” ja ”Ihmisen” (isolla kirjaimella) välille.

     Tämä Ihminen isolla alkukirjaimella oli se aristotelista ihmisen olemusta toteuttava olento, jossa hänessä piilevä hyvä vapautui: Ihminen (Isolla I:llä) oli sankari, altruisti, keksijä, marttyyri, jos niin tarvittiin, jalo ja luova olento, jolle kaikki lajitoverit olivat rakkaita ja varmaankin myös toisten lajien edustajat. Hän lienee muistuttanut suuresti Erich Frommin ”genitaalis-produktiivista” persoonallisuutta.

      Isolla I:llä kirjoitettu eli täyteen mittaansa kehittynyt ihminen oli poroporvarin (meštšanin) vastakohta. Tuolle viimemainitulle otukselle, jota oikeastaan olisi venäjäksi voinut nimittää ali-ihmiseksi (nedotšelovek) oli tässä maailmassa tärkeää vain hänen oma etunsa ja sen lisäksi korkeintaan oma perhe ja suku.

     Poroporvari ajatteli vain hyötyä, erityisesti omaansa. Kun Ihminen neroudessaan keksi vaikkapa tulen, käytti poroporvari sitä vain makuuhuoneensa valaisemiseen, kun Ihminen keksi äänen tallentamisen, käytti poroporvari sitä renkutusten kuuntelemiseen, kun Ihminen keksi röntgensäteet, käytti poroporvari niitä vain omaisuutensa suojelemiseen ja niin edelleen ja niin edelleen.

     Gorkille poroporvari oli kaiken kulttuuripyrkimyksen vastakohta. Poroporvarille maailma oli vain oman kurjan tyydytyksen väline. Yhteiskunnassa poroporvaristoa edusti Venäjällä sen talopoikaisluokka (!) ja juuri siksi kansalaissota oli ollut niin eläimellisen raakaa ja vandalismin kyllästämää.

     Ihmiskunnan ja erityisesti Venäjän toivo oli vain työväessä, joka kukistaisi talonpoikaiston ja tulisi sen tilalle maan teollistuessa. Näin ajatteli Gorki ja tämä oli se syy, miksi hän tunnetusti kannatti kollektivisointia erityisen lämpimästi: talonpoika oli poroporvarillisuuden lähteenä hävitettävä, että Ihminen isolla I:llä voisi päästä valtaan.

     Kuten aluksi mainitsin, kun kerroin esitelmässäni tästä aiheesta huomasin ihmeekseni outoa hihittelyä, vaikka asia oli mielestäni sekä vakava että tärkeä ja esitykseni tosiasioiden mukainen.

     Sittemmin minulle kerrottiin, että olisi pitänyt sanoa ”ihminen suurella alkukirjaimella” (tšelovek s bolšoj bukvoj). Sen sijasta olin sanonut ”Tšelovek s bolšym Tš”. Kuulija assosioi tämän tš-kirjaimen välittömästi sanaan tšlen, joka tarkoittaa jäsentä ja on myös erityisen miehisen jäsenen normaali synonyymi.

     No, eipä tuossa suurta vahinkoa liene tapahtunut, ehkäpä se vain ryyditti kukaties kuivaa esitelmää. Itse asia kyllä ainakin tuli ymmärretyksi.

     Ja itse asia olikin hyvin tärkeä. Gorki toki oli melkoisessa määrin yksityisajattelija myös tuossa ”poroporvaristoa” (meštšanstvo) koskevan dogmin kohdalla, mutta ongelma vaivasi kaikkia.

     Oikeat, viralliset ideologit puhuivat ennen muuta ”pikkuporvaristosta” (melkaja buržuazija), vaikka kyllä tuo ”poroporvarillisuuden” käsite hiipi vahvasti myös virallisen ideologian piiriin ja muodosti siellä aika hankalan kysymyksen, joka näytti uhmaavan itse marxismi-leninismin pyhiä lakeja, jotka selittivät kaiken.

     Poroporvarillisuutta saattoi näet löytyä aivan mistä tahansa, myös työväenluokasta ja jopa sen itselleen nostamista johtajista. Miten tämä perisynnin kaltainen pahe ylipäätään sitten saattoi olla tuhottavissa?

     Voimalla ja väkivallallahan valtaan päässyt ideologia uskoi kaiken olevan ratkaistavissa ja niinpä ainakin voitiin yksityisen edun tavoittelu ja siihen liittyvä yritteliäisyys säätää ankarasti rangaistaviksi. Se nyt auttoi minkä auttoi ja loput voitiin aina niin sanoakseni reilusti valehdella. Joka tapauksesa jälkeä syntyi.

     Jo 1930-luvun lopulla, kun sosialistinen yhteiskunta oli julistettu rakennetuksi, alkoi taistelu (kaikkihan voitiin saavuttaa vain taistelulla eikä mitään ilman sitä) siirtymisestä kohti kommunismia.

     Kommunismissa ihminen isolla I:llä oli päässyt kasvamaan täyteen pituuteensa ja alistanut valtaansa luonnon, jolta voitiin ulosmitata (se ei antanut armopaloja) myös aineellista hyvinvointia, joka kommunismin koitettua olisi rajatonta: edes rahaa ei enää olisi, kun jokainen sai ammentaa yhteisestä laarista kaikkea materiaalista hyvyyttä tarpeidensa mukaan. Ei mammonan tavoittelulle enää tarvitsisi kenenkään uhrata elämäänsä ja arvojaan.

     Aineellinen hyvinvointi ilman poroporvarillisuutta näkyikin jo pilkistävän yhteiskunnasta sieltä täältä. Esimerkiksi stahanovilaiset työläiset saattoivat omalla työllään ansaita niin paljon, että kykenivät hankkimaan auton kuljettajineen.

     Selvää oli, että he olivat myös suuria korkeakulttuurin ystäviä, tunsivat Puškinin runot läpikotaisin ja lähettivät tyttärensä pianotunneille. Moni rustasi runojakin ja kirjoitti proosaa. Insinöörin tiedot yhtyivät heillä älymystön kulttuuritasoon ja työläisen luokkatietoisuuteen.

     Kommunismin aineelliseen hyvinvointiin kuului myös niin sanottu ylellisyys, jota  ennen vainruhtinaat ja kapitalistit aikoinaan saivat nauttia. Markkinoille tuli nyt kaviaaria ja samppanjaa ja muitakin hienouksia hajuvesistä silkkisukkiin.

     Lehdet kuvasivat sankarillisia uusia miehiä ja naisia myös entisten eliittiurheilujen parissa: harrastettiin purjehdusta ja ratsastusta, autoilua, laskuvarjohyppyjä ja lentämistä. Niistä oli myös sotilaallista hyötyä.

     Mutta oleellista oli uuden ihmisen luominen. Uusi ihminen oli se yli-ihminen eli vanhan aatamin tilalle kehittynyt Ihminen isolla I:llä, jonka tulemista sosialistit olivat julistaneet jo sata vuotta. Venäjällä siitä oli kirjoittanut erityisesti Nikolai Tšernyševski, jonka teos ”Mitä on tehtävä?” oli Leninin suuri herättäjä ja peruskokemus. Hän kertoi ymmärtäneensä sen merkityksen vasta kuuden lukemisen jälkeen.

     Yli-ihmisen julistaja Tšernyšeski joka tapauksessa oli (ks. Vihavainen: Haun yli-ihmisen kasvot tulokset ). Siitä puhuivat myös esimerkiksi Trotski ja jopa Buharin. Kun vallankumous vapauttaisi Ihmisen (suurella alkukirjaimella), alkaisi syntyä valtavia määriä neroja, kun ihmisyys saisi kaikkialla kasvaa täyteen mittaansa.

     No, eihän tämäkään utopia suinkaan huono ollut pyrkimystensä puolesta. Asia muutti luonnettaan, kun päämäärään pyrittiin totalitaarisella pakkovallalla ja uskottiin ehdottomasti tunnettavan ne lainomaisuudet, jotka yhteiskuntaa ja luontoa hallitsevat.

     Tässä sopii kai muistuttaa siitäkin, että kommunismin päämääränä oli maksimaalinen vapaus. Leninin, kuten anarkistien mielestä tämä merkitsi valtion eli väkivaltakoneiston tuhoamista. Lenin muotoili asian siten, että kommunisteilla oli anarkistien kanssa yhteinen päämäärä, mutta keinot poikkesivat roisistaan. Kommunisteilla ne perustuivat tieteeseen…

     Utopian toteuttamisessa kävi hieman samoin kuin tunnetussa tarinassa, jossa hiiri oli kissalle räätälinä ja yritti ensin ommella pukua. Kun se ei onnistunut, siirryttiin yrittämään takkia, sen jälkeen liivejä ja lopulta tupakkakukkaroa.

     Näin tuppaa käymään, kun ihminen luulee tuntevansa maailman pohjiaan myöten, olipa sitten kyseessä yhteiskunnan, ilmaston tai ihmisluonnon muuttaminen. Hybris tuottaa arvaamattomia seurauksia.

     Hyvät päämäärät ovat kuitenkin aina hyviä ja Ihminen isolla I:llä on yhä arvokas ihanne. Keinojen kanssa pitää vain olla varuillaan, niistä saattaa liian helposti tulla itsetarkoitus.

 

 

Nuoruus, vanhuus ja kauneus

 

     Kenellekään ei liene salaisuus, että ihmiskunta ja sen alaryhmät käyttäytyvät laumaeläinten tapaan myös yksilön kauneutta/komeutta tai muuta puoleensavetävyyttä/luotaan työntävyyttä koskevissa arvostelmissaan. Hyvin nopeasti saatetaan vaihtaa palvonnan kohteina olevia ”idoleita”.

     Kuitenkin voisi kuvitella, että esimerkiksi seksuaalisen vetovoiman perustekijät ovat syvällä geeneissä myös ihmisillä, kuten ne ovat muillakin elollisilla.

     Ehkä näin sentään onkin. Miehen hormoonit panevat hyrräämään ne naiselle tyypilliset asiat, jotka erottavat hänet omasta sukupuolesta: leveämpi takamus, esille työntyvät rinnat, rasvakudoksen kertyminen reisiin, sirompi kasvojen muoto ja jopa pitkä tukka.

     Asiaan kuuluu, että ihmisellä on kyky tehdä hyvin hienostuneita kokonaisarvioita myös sukupuoliominaisuuksista ja niiden tahallinen korostaminen karikatyyreiksi tuottaa vain vastenmielisiä tuloksia. Asiasta voi varmistua avaamalla lähimmän pornosivuston.

     Topatut tötteröhuulet ja silikonirinnat tai pakarat ovat suurella todennäköisyydellä rumia, vaikka katsojan silmässä oleva kauneus perustuu suurelta osin biologisiin perusasioihin. Sama pitänee paikkansa bodarien keinotekoisista kaikkialle kehoon rakennettujen kuhmuroiden kokoelmasta, joista ”sixpack” näyttää jo saaneen kulttiaseman. Ei maailmassa ole sellaisia edes kuvattu ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa.

     Antiikin kreikkalaisten kauneusihannetta palvottiin täydellisyyden perikuvana vielä renessanssista toiseen maailmansotaan. Kyseessä oli harmoninen, terveen ja nuoren näköinen vartalo ja solakat jäsenet.

     Vasta sodan jälkeen ja lähinnä 1960-luvulta alkaen on syntynyt valtavaksi paisunut kehojen uudelleenrakennusteollisuus, joka pyrkii maksimaaliseen kokoon eikä sopusuhtaisuuteen ja johon paradoksaalisesti liittyy tarpeettomimpienkin lihasten paisuttaminen ja rasvakerroksen hävittäminen. Sellainen ruumis ei olisi edes kauaa kestänyt muinaisen elämän rasituksia.

     Joku Praksiteleen urheilija ei kelpaisi lainkaan nykyajan komeuskilpailuihin eikä Milon Venus eli Meloksen Afrodite pääsisi missikisoissa keräilyeriä pitemmälle.

     On syytä kysyä, miten tämä on mahdollista? Onko julkisuuden päivästä toiseen tarjoilema ja alituisesti muuttuva ”kauneuihanne” todella läheisessä kosketuksessa ihmisten todellisten arvostusten kanssa, vai onko kyseessä vain valheellinen ja tarkoin harkittu muoti, sosiaalinen konstruktio, jolle laumasieluinen yleisö pitää välttämättömänä osoittaa tai ihailuaan.

     Vielä muutama vuosi sitten ”naisihanteena” tarjottiin kaikkialla luurankomaista vartaloa, josta puuttuivat kokonaan naiselliset sulot. Tällä ilmeisesti saatiin aikaan se, että miljoonat ja taas miljoonat naiset käyttivät loputtomia ponnistuksia ja miljardien rahasummia muokatakseen itsestään ”poikia, joilla on rinnat”, kuten Tom Wolfe asian ilmaisi.

     Naisellisiin sukupuolitunnuksiin, jotka aidosti vetävä puoleensa vastakkaista sukupuolta, kuuluu kuitenkin melko huomattava rasvan määrä, joka sijoittuu tietyllä tavalla, kuten yllä mainittiin.

     Jokaisella naisen näköisellä feminiinillä riittää kosijoita, joista ihminen lajityypillisesti valitsee vain yhden kerrallaan. Useimpien lajien koiraat joutuvat yleensä kilpailuun ja jopa tappeluun siitä, kuka saa tämän armon ja kuka ei. Ihminen ei ole tässä poikkeus.

     Koska naisella on biologisen valitsijan rooli, mikä on koko lajinkehityksen avain, on hänen arvionsa kosijoiden haluttavuudesta koko evoluution keskeinen asia. Alfanaaraat valitsevat alfauroksia, jotka taas kaiketi näyttävät mahdollisimman päteviltä elättäjiltä tuleville jälkeläisille.

     Toki kilpailu ei tähän alfaporukkaan rajoitu, vaan sitä käydään kaikilla populaation tasoilla ja tuloksena on lajinkehitys eli muuttuminen johonkin suuntaan. Olisi karkea virhe kuvitella, että ihmislaji tai mikään muukaan laji olisi yhtäkkiä lopettanut kehityksensä eikä tästä enää muuksi muuttuisi.

     Kuten melko tuoreessa Tiede-lehdessä kerrotaan, muutosta on havaittavisssa jopa melko lyhyelläkin aikavälillä. Esimerkiksi ihmisten pituus on kasvanut, ei vain siksi, että kasvuolosuhteet ovat parantuneet, vaan myös siksi, että naiset suosivat pitkiä miehiä.

     Myös aivojen koko on hieman pienentynyt, minkä kutenkaan ei ole katsottu selittävän ihmiskunnan tyhmenemistä, ns. Lynn-efektiä, joka myös on selkeästi mitattavissa.

     Vielä 1960-luulla kannettiin maailmassa yleisesti huolta ihmislajin biologisesta tulevaisuudesta (ks. Vihavainen: Haun medawar tulokset ), mutta nyttemmin koko asia on tullut ainakin joukkoviestinnässä tabuksi. Tiede-lehden tapaiset julkaisut sentään vielä pystyvät sen mainitsemaan. En kuitenkaan suosittelisi sen esille ottamista eduskunnassa.

     Kuten alussa mainittiin, ihmisyksilön haluttavuus eli markkina-arvo pariutumisiässä on koko lajinkehityksen kannalta keskeinen asia ja merkitsee erittäin paljon myös yksilön omalle tulevaisuudelle. Onkin selvää, että siihen myös panostetaan paljon.

     Pariutumisiän jälkeen sukupuolelle ominaisten houkuttelevien ominaisuuksien merkitys laskee ja biologian kannalta se häviää lisääntymiskyvyn myötä kokonaan. Tämä tarkoitti aikoinaan siirtymistä uuteen, vanhuuden vaiheeseen, joka merkitsi myös nousemista arvostuksen hierarkiassa

     Nykymaailmassa, nuoruus on jostakin syystä noussut suurimman arvostuksen kohteeksi ja tämä on aiheuttanut sen, että nuoruutta imitoidaan kaikin keinoin ja vanhuutta kieltäydytään yksinkertaisesti tunnustamasta.

     Vielä melko äskettäin vanhuuteen liittyi lähes väistämättä myös sairaalloisuus, joka antoi leimansa lähes jokaiselle ikäihmiselle. Nykyään tätä on kyetty välttämään ja korjaamaan monilla keinoilla ja erilaiset nuorennusmenetelmät ovat kaikkialla miljardibisnes.

     Tämä on toki erinomaista, sillä elämänlaadun pitäminen hyvällä tasolla aina kuolemaan saakka on utilitaristisen filosofiamme näkökulmasta varmasti yksi tavoiteltavimpia asioita.

     Yhä vanhemmiksi elävät ikäihmiset ovat itse asiassa aikamme uusi tunnus ja yhä keskeisempi poliittinen ja taloudellinen voimatekijä. Jopa seksuaalisuus, joka ennen loppui jo viidenkympin tienoilla, jatkuu yhä useammin haudan partaalle saakka uusien rohtojen ansiosta.

     Kun näin on, ei ole yllättävää, että myös sukupuolista houkuttelevuutta pyritään ylläpitämään ja lisäämään loputtomasti.

     Tuloksena on yhä useammin karikatyyrejä, jollaisiksi ihmisillä on muutenkin taipumus iän mukana muuttua. Alun perin luonto on lisääntymisiän jälkeen antanut sukupuolitunnusmerkkien kuihtua, mikä on ollut merkkinä siitä, ettei näihin enää kannata tuhlata ruutia.

     Uusi uljas maailma on sen sijaan löytänyt tästäkin niin sanotun markkinaraon. Loputon nuoruus on ihanteena uusi ilmiö, joka kukaties on alkanut vasta näiden nuoruudessaan niin sanotun kulttuurivallankumouksen kokeneiden suurten ikäluokkien myötä.

     Mikäli näin on, sitä ei kannata edes etsiä länsimaiden ulkopuolelta ja minusta todella näyttää siltä, että näin on. En tunne esimerkiksi Japanin tai Kiinan tilannetta tässä suhteessa.

    Ulkopuoliselle tulee joka tapauksessa se kuva, että siellä vanhuuteen suhtaudutaan arvostavasti eikä sitä pyritä millään taoin kieltämään, vaikka esimerkiksi Japanissa vanhusten suuri osuus väestöstä on suuri taloudellinen ongelma.

Rakas kuninkaamme

 

Aikansa Trump?

 

     Kun näitä nykyisen maailmapolitiikan touhuja katselee, etsii väkisinkin mielessään historiallisia paralleeleja. Ainahan ne ontuvat, mutta on hyvä muistaa, että on sitä osattu ennenkin.

     Maailman johtavan demokratian päämiehen historialliseksi edeltäjäksi tuntuisi parhaiten soveltuvan jonkin maailmanvallan päästään seonnut yksinvaltias, ehkäpä Nero, Caligula tai joku itämainen despootti, vaikkapa Xerxes, joka rankaisi merta sitä ruoskittamalla.

     Itse demokratian käsite on tietenkin muuttunut antiikin ajoista, jolloin se kuului kaupunkivaltioille, joissa voitiin pitää kansankokouksia. Persian kaltaisessa valtakunnassa sitä ei voinut enää kuvitella, eikä myöskään Roomassa, jossa res publica ei mitään demokratiaa tarkoittanut, vaikka olikin periaatteessa yksinvallan vastakohta.

     Kuninkaat oli karkotettu ja keisarin valta perustui tasavaltaisiin instituutioihin. Niiden hallitsemisesta kyllä kertyi valtaa ainakin saman verran kuin kuninkaalla kerran oli ollut.

     Kustaa III:n vallankaappauksen jälkeen Ruotsi oli perustuslaillinen monarkia, jossa kuninkaan rooli kuitenkin lähenteli ajan ihanteeksi nousseen valistuneen itsevaltiaan asemaa.

     Kunnianhimoinen monarkkimme pyrki ottamaan siitä kaiken irti ja haaveili jo mielessään ikuisen kunnian laakereita, Venäjän kukistajana ja Afrikan sankarina, joka pelasti Turkin imperiumin. Sittemmin häntä innosti myös monikansallisen sotajoukon johtaminen Ranskan vallankumouksen kukistamiseksi ja Ludvig XVI:n pelastamiseksi.

     Suomalaiset olivat Kyöstä-kuninkaaseensa hyvin tyytyväisiä, tämä kun osasi jonkin verran suomeakin ja opetutti sitä myös kruununperijälle. Suomalaisilla ei ollut tietoa siitä, että kuningas oli neuvotellut venäläisten kanssa jopa Suomen vaihtamisesta Norjaan, joka siis otettaisiin Tanskalta, joka oli Venäjän geopoliittinen liittolainen jo keskiajalta lähtien.

 Tässä diiliissä olisimme siis joutuneet Venäjän alaisuuteen ihan neuvotteluteitse. Mitä tästä olisi seurannut valtiopäivillä, on kiinnostavaa kuvitella. Ehkäpä ajan relevantti juridinen instanssi olisi ainakin kyennyt sorvaamaan vakuuttavan asiakirjan kuninkaan politiikan juridisesta pätevyydestä.

     Voi tietenkin epäillä sitä, miten tosissaan tuollainen ajatus esitettiin, mutta Kustaa III:n kohdalla ei huimia ideoita pidä vähätellä. Hän oli tarvittaessa valmis panemaan koko valtakuntansa vaaraan oman kunnianhimonsa tähden.

     Kustaa III:n sota oli huikea osoitus siitä, miten monarkki saattoi pelata hasardia panoksenaan koko valtakuntansa ja maksumiehinä kymmenet tuhannet sotilaat ja siviilit, jotka saivat antaa henkensä tuossa uhkapelissä.

     Erik Lönnrothin klassinen elämäkerta kuvaa tämän narsistin uraa, joka hyvällä onnella päättyi siihen, että hän sai Tukholman kuninkaanlinnan viereen patsaansa, jossa annetaan hänen epiteetikseen muun ohella myös ”rauhan palauttaja”. Rauhan rikkojasta ei mainita mitään (ks. Gustav III (staty) – Wikipedia ).

     Kuitenkin voimme laskea Kustaa III:n suorittaman rauhan rikkomisen syyksi sen, että Venäjä sopivan hetken tullen vuonna1808 hyökkäsi ja otti itselleen koko Suomen. Toki Ruotsi sai pian itselleen Norjan, mikä perustui kruununperillisen, Kaarle Juhanan taitavaan ja ennakkoluulottomaan diplomatiaan.

 

 

lauantai 1. huhtikuuta 2023

Suurpolitiikan puuhamies

 

Muuan sankarikuningas

 

Erik Lönnroth, Den stora rollen. Kung Gustaf III spelad av honom själv. Norstedts 1986, 282 s.

 

     Suuri valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti, kuten ihan läheltä nykyhistoriastakin näemme. Myös Kustaa III oli egomaani, jolla oli taipumus ja kyky uskoa, että kaikki, mihin hän ryhtyy, kyllä onnistuu, vaikka riskit olisivat suuriakin.

     Suurena teatteriharrastajana Kustaa kirjoitti useitakin historiallisia näytelmiä, jotka liittyivät hänen sankareihinsa Ruotsin historiassa, kahteen suureen Kustaa-kuninkaaseen, Kustaa Eerikinpoika Vaasaan ja Kustaa II Aadolfiin. Voltairen Henriade-näytelmän Kustaa osasi jo teini-ikäisenä ulkoa. Teatteri oli hänelle ehkä suurinta ja aidointa maailmassa.

     Näytelmä Gustaf Adolph och Ebba Brahe esittää naiivin ihannekuvan pelottomasta ja nuhteettomasta sankarista, joka teki mahdottoman mahdolliseksi. Kuningas oli sekä voittoisa, että armollinen. Näytelmässä kansa ihailee kuninkaan täydellisiä hyveitä:

Alla följande Kungen till stranden:

Gud välsigna vår goda, vår stora kung!

Johan:

Hvad han är nådig!

Catharina:

Hvad han är trogen!

Sigrid:

Hvad han är vacker!

Maria:

Hvad han är öm!

Erik:

Hvad han är god!

Sven:

Hvad han är tapper!

     Kustaan näytelmiä ei yleensä ole pidetty suurina nerouden osoituksina, mutta joskus kuuluu yleisö niissä villiintyneen ja huutaneen hurjana ”hakkaa päälle” (slå på, slå på, slå på!).

     Kolmas Kustaa ei halunnut olla kahta muuta Kustaata pahempi. Itse asiassa hän pyrki jopa suuremmaksi. Eräässä kirjeessään hän maalailee, miten maailmanhistoria muistaisi hänet Turkin keisarikunnan pelastajana ja hänen maineensa kiirisi ympäri Aasiaa ja Afrikkaa kuin uuden Aleksanteri Suuren.

     Tämä tapahtui siihen aikaan, kun hän nousi maihin Suomessa nimeään kantava sodan alussa ja kun hänellä tiettävästi oli myös yllään uusi sankarin univormu, joka muistutti Kustaa II Aadolfin pukua.

     Ruotsin varsinainen perivihollinen oli Tanska, joka 1600-luvulle saakka piti hallussaan sekä Skandinavian eteläistä osaa, että Ruotsin pääsyä Atlantille, jossa aikakauden suuret bisnekset odottivat Ruotsin puuta, metalleja ja tervaa.

     Epäilemättä Tanskalla oli syytä kantaa kaunaa Ruotsille, joka pakkoruotsalaisti Skoonen, Hallannin, Blekingen ja Bohuslänin, mutta tanskalaisviha oli syvään juurtunut Ruotsissakin, kehtasivathan nuo uudet alamaiset ryhtyä jopa sissitoimintaan ja heidän vanha emämaansa oli aina valmis liittoutumaan Ruotsia vastaan.

     Kyseessä oli vanha Tanskan ja Venäjän liitto, jota vastassa oli Ruotsin ja Turkin liitto. Keskustelussaan Katariina II:n kanssa Kustaa ehdotti noiden liittojen purkamista ja sen tilalle Ruotsin ja Venäjän liittoa. Sen myötäjäisinä Ruotsi saisi Tanskalta Norjan.

     Katariina ei asiasta innostunut, vaikka Venäjän lähettiläs Morkov salaisissa keskusteluissa Rooman Pietarinkirkossa saattoi vahvistaa, että kuningas oli tosissaan. Hyökkäystä Tanskaa vastaan valmisteltiin varsin pitkälle ja sen kulmakivenä oli Tanskan laivaston tuhoaminen äkillisellä iskulla. Tämä siitä huolimatta, että Tanskan laivasto oli jopa suurempi kuin Ruotsin…

     Tanskaan lähetettiin vakoilijaksi muuan majuri Toll, jonka hänen veljensä arveli sopivan tarkoitukseen erinomaisesti, majuri kun osasi kieltä kuin natiivi ikään: ”så väl possederar han deras ohyggeliga språk…”

     Tanskan suunta päätettiin lopulta varmistaa ystävyyspolitiikalla. Kustaa Mauri Armfelt hurmasi tanskalaiset siihen määrään saakka, että sai arvostetun ja kadehditun Tanskan Elefanttiritarikunnan kunniamerkin. Elefantti muuten liittyi tanskalaisten rooliin ristiretkillä.

     Armfelt, joka lihoi Tanskan herkkujen äärellä, kuuluu pahastuneen siitä, kun Venäjän lähettiläs sitten kerran viittasi häneen sanalla ”elefanten”. Mutta diplomaatithan joutuvat kestämään kaikenlaista.

     Mitä kaikkien tuntemaan Kustaan sotaan tulee, lienee meillä yleinen käsitys, että siinä oli kaksi osapuolta, Ruotsi ja Venäjä. Samaan aikaan kyllä käytiin myös Venäjän ja Turkin sotaa, jossa jälkimmäinen oli tällä kertaa hyökkääjä.

     Juridisesti niin olikin, mutta sota ei olisi ollut edes mahdollinen ilman taustajoukkoja, joita Ruotsi sai haalituiksi vaihtelevasti. Eurooppalainen tasapainopolitiikka oli horjumassa Venäjän laajenemisen takia ja sitä vastaan pelasivat niin Preussi ja Englanti kuin Hollanti ja vielä Puolakin, joka epätoivoisesti etsi pelastusta jopa Preussilta, joka pian yhdessä Venäjän ja Itävallan kanssa teki lopun koko maasta.

     Venäläisessä wikipediassa nuo maat esitetäänkin Venäjän vihollisina Kustaa III:n sodassa. Kuitenkaan enempää Englanti kuin Preussi, saati Hollanti eivät nostaneet aseitaan Venäjää vastaan. Sen sijaan ne maksoivat Ruotsille avustuksia, samoin kuin Turkki. Vuonna 1790 toki myös Preussin armeijan mobilisointi Puolen suunnalla antoi Katariinalle hyvän syyn pyrkiä rauhaan Ruotsin kanssa, että joukkoja vapautuisi etelämmäs.

     Lönnrothin teos ei ole Kustaan sodan vaan itse kuninkaan historia, mutta kertoo kyllä varsin laajasti asian diplomaattisesta taustasta. Se poikkeaa suomalaisista esityksistä painotuksiltaan ja paljastaa myös Kustaan politiikan suuren ulkopoliittisen haavoittuvuuden.

     Itse kirjan sankari tai ainakin keskushenkilö osoittautuu todella sankariksi sanan klassisessa mielessä, hän on tunteeton uhrauksille ja ikuinen optimisti toivottomissakin tilanteissa, jotka aluksi näyttävät musertavan kaiken. Rohkeutta Kustaalta ei kentällä enempää kuin kabineteissakaan puuttunut ja visiot olivat todella huimia.

     Ajan diplomatia oli äärimmäisen raadollista ja avustuksia sotaan luvattiin avokätisemmin kuin niitä annettiin. Äskeiset viholliset muuttuivat helposti uusiksi ystäviksi ja Värälän rauhan jälkeen kuningas lähettikin serkulleen Katariinalle tolkuttoman falskin kirjeen, jossa pahoiteltiin ikäviä väärinkäsityksiä, jotka muka aiheuttivat sodan.

     Sen sijaan tarjottiin ystävyysliittoa ja osanottoa yhteiseen sotaretkeen Ranskan vallankumousta vastaan, jota Ruotsin sankarikuningas itse johtaisi. Hyökkäysarmeijalle oli piirretty valmiiksi karttakin, joka oli mikkeliläisen upseerin, Otto Karl von Fieandtin tekemä. Rahaakin Ruotsiin tarvittiin kipeästi, myös Venäjältä. Katariina ei lämmennyt rakkaan serkkunsa ajatuksille tälläkään kertaa, vaikka Kustaa oli taaskin ilmeisen tosissaan.

 

Makuasiaa

 

Se paras tuorejuusto

 

Ainekset:

2 purkkia kermaviiliä

3-4 valkosipulin kynttä

suolaa

Tarjoiluun:

sormisuolaa

olutta

 

Valkosipulin kynnet murskataan puristimessa ja sekoitetaan kermaviiliin. Suolaa sekaan n. etwaksen verran, esim. ”veitsen kärjellinen”.

Seos kaadetaan Melitta-suodattimeen ja annetaan olla yön yli, jolloin hera valuu pois.

Nautitaan oluen ja sormisuolahiutaleiden kera. Juustossa jo oleva suola ei vielä anna tätä makuyhdistelmää, eikä sitä tarvita paljon.

Liian hyvää pantavaksi esim. leivän päälle.

Venäjästä ja "lännen" synnystä vielä

 

Kiistaa ”Lännen” synnystä ja merkityksestä

 

     The New York Review of Booksin 18.12.2025 päivätyssä numerossa Juri Sljozkin (Yuri Slezkine) kirjoitti kiinnostavan esseen erään Georgios Varouxakisin kirjasta ”The West: The History of an Idea”.

     Essee oli siis hyvin kiinnostava ja julkaisen sen johdosta kirjottamani ja 9.12.2026  julkaistun blogin kohta tässä uudelleen. Slezkinin essee nimittäin provosoi kaksi pitkää kommenttia ja vielä pitemmän kirjoittajan oman vastauksen, jotka on julkaistu NYRB:n 23.4.2026 päivätyssä numerossa, joka tupsahti postiluukustani eilen.

     Sanoisinpa, että tässä on jo nostalgian makua näinä ”reaaliajassa” tapahtuvien höläyttelyjen ja möläyttelyjen aikoina. Toki myös eri alojen ammattilehdissä saattaa mennä vuosikin, ennen kuin johonkin puheenvuoroon saadaan vastaus, mutta se onkin sitten kunnolla punnittu ja perusteltu.

     Mutta nyt siis koko kiistan alkuun, joka ei niinkään ole Varouxakisin kirja, vaan siitä ja sen ideasta kirjoitettu arvosteluessee. Huomautan, että olen seurannut Slezkinen kirjoittelua jo kauan (ks. Vihavainen: Haun sljozkin tulokset ) ja että hän kuuluu noihin kuvia kumartelemattomiin intellektuelleihin, jollaiset omassa maassamme loistavat poissaolollaan.

     Tulkoon mainituksi, että tämä kirja-arvostelua on pidetty niin tärkeänä, että se mainitaan myös Slezkineä esittelevässä Wikipedia-artikkelissa jopa ensimmäisenä.

     Mutta ensin siis tuo vanha blogi, joka sinänsä puutteellisesti johdattaa arvostelijoiden esille ottamaan aiheeseen:

Tiistai 9. joulukuuta 2025

Takana länttä ja Eurooppaa

 

Euroopan outo kohtalo

 

Yuri Slezkine, Why ”The West”? New York Review of Books, December 18, 2025

 

     The New York Review of Books (NYRB) on ollut yksi maailman parhaina pidettyjä kulttuurilehtiä tai ainakin vaikutusvaltaisimpia.

     Sen kirjoittajissa ja aihepiireissä näkyy vahvasti New Yorkin juutalaisten vaikutus ja jos tästä maailmasta etsitään merkittäviä intellektuelleja, nousee tämä miljöö ehdottomasti keskiöön.

     Tosin tätäkin lehteä ravisteli skandaali jokunen vuosi sitten, kun ansiokas päätoimittaja Ian Buruma sai potkut, joiden syynä näytti olevan ”poliittinen korrektius”. Intellektuellien lehdelle moinen häpeä on sanoin kuivaamaton ja sen ilmeinen syy yritettiin kiivaasti kieltää. (ks. Vihavainen: Haun nyrb tulokset ).

     Joka tapauksessa näyttää siltä, että se todella kiinnostava kirjoittajajoukko, joka menneinä vuosikymmeninä aina kansoitti NYRB:n sivut, olisi kovasti harventunut. Protestin Buruman polesta esittivät muun muassa Neal Ascherson, Anne Applebaum, Orlando Figes, Mark Lilla, Avishai Margalit, George Soros ja monia muita.

     Itse tilasin lehteä 1970-luulta lähtien kai kolmisen vuosikymmentä, kunnes kyllästyin ja pidin kymmenen vuoden tauon. Nyt se on taas parin vuoden ajan kolahdellut postiluukusta ja on siinä joka numerossa aina jokin artikkeli lukemisen arvoinen.

     Yuri Slezkinestä olen ennenkin kirjoittanut. Hän on alun perin Venäjän juutalaisia ja on kirjoittanut kiinnostavia kirjoja sekä Venäjästä että juutalaisista (The Jewish Century, vrt. esim. Vihavainen: Haun slezkine tulokset).

     ”Slezkine” on tietenkin nimen ”Sljozkin” (Слезкин) ranskalainen muoto, jollainen venäläisten passeissa aina oli vielä 1990-luvulle saakka. Nyttemminhän on siirrytty englantilaiseen translitterointiin.

     Luulen, että sekä juutalaisuus, että menneisyys Moskovan valtionyliopiston, MGU:n professorina edesauttavat sitä hänen tärkeää ominaisuuttaan, ettei hän piittaa pätkääkään kaiken maailman poliittisista korrektiuksista, vaan pystyy katsomaan aikakausien muotipelleilyjä ulkokohtaisesti.

     Hänen kirjoituksensa otsikossa kysytään, miksi oli/on olemassa käsite ”länsi/läntisyys”? Hän antaa siihen vastauksenkin heti -se johtuu Venäjästä.

     Kirjoittajan varsinaisena aiheena on tässä esseessä erään Georgios Varouxakisin kirja ”The West: The History of an Idea”, ja ymmärrän, että tämä Venäjän ottaminen selittäjäksi on myös tuon kirjan kirjoittajan kanta.

     1700-luvun lopulle tultaessa latinalaisesta kristikunnasta oli tullut ”Eurooppa”, joka ulottui Pietariin saakka, mutta useimmat eurooppalaiset eivät katsoneet, että Venäjä kuuluisi heidän joukkoonsa.

     Rooman imperiumin hajottua se jakaantui itäiseen ja läntiseen osaan. Bysanttilaiset nimittivät itseään ”roomalaisiksi”, vaikka muut käyttivät heistä nimitystä ”kreikkalaiset”. Läntisessä osassa taas asuivat ”latinalaiset” tai frankit.

     Siihen aikaan Eurooppa jakaantui pohjoisen ja etelään, mutta ei itään ja länteen. Itää ei laskettu kuuluvaksi Eurooppaan, eikä ”länsimaalaisuutta” tarvittu. Venäjä ei voi myöskään laskea aidosti polveutuvansa Bysantista samassa mielessä kuin länsi Roomasta.

     Asiat alkoivat muuttua vuoden 1812 ns. ”Isänmaallisen soodan” aikana. Sen tuloksena ja vähän aiemminkin Venäjään liitettiin läntisiä alueita Varsovan herttuakunta ja Suomi. Jo Suuressa Pohjan sodassa oli liitetty hyvin paljon Venäjälle virkamiehiä ja ”läntisyyttä” tuottanut Baltia, mitä kirjoittaja ei mainitse.

     Muuten, kuriositeettina todettakoon, että tässä artikkelissa mainitaan Kalevala kaksikin kertaa, muun muassa siinä ominaisuudessa, että se innoitti Longfellowta yrittämään amerikkalaisen eepoksen, Hiawathan, luomista.

     Kirjoittaja ja kirjailija käsittelevät laajasti eri auktoriteettien näkemyksiä Venäjästä ja Lännestä. Merkittäviä ajattelijoita tässä suhteessa olivat paitsi markiisi de Custine, myös esimerkiksi Auguste Comte ja Friedrich Nietzsche. Jälkimmäisen Venäjä-pohdintoja olen itsekin tällä palstalla sivunnut (ks. Vihavainen: Haun nietzsche tulokset ).

     Joka tapauksessa eurooppalaisuuden ja erityisesti läntisyyden historia on kiinnostava ja jopa aika dramaattinen. Välillähän Saksakin näytti siitä irtautuvan ja lähestyvän slavofiilisiä ajatuksia omasta ”ei-läntisyydestään”, kuten jopa Thomas Mann teki.

     Toisen maailmansodan jälkeen ”läntisyydestä” tuli ”liberaali sivilisaatio”, joka pyrki olemaan universaalinen, ”vapaa maailma”, vailla tradition irrationaalista kuormaa

     Samalla eurooppalaisuudessa alkoi vaikuttaa korroosio, joka tuhosi sen omia arvoja universaalin liberalismin nimissä. Kylmässä sodassa Euroopasta tuli ”kaikki miinus Venäjä” ja se alkoi käydä sotaa omaa traditiotaan vastaan.

     Venäjä vaikutti taustalla olemalla samaan aikaan sekä iso ja ruma että selvästi läheinen. Yhtä kaikki, nyt amerikkalaiset yliopistot luopuivat kristillisen ja antiikkisen perinnön opettamisesta ja alkoivat esittää historiaa amerikkalaisen liberalismin esihistoriana.

     Kulttuurin vastainen kapina tuli jopa opetuksen/kasvatuksen ortodoksiaksi ja ensimmäistä kertaa historiassa suorastaan koko maailmakin jaettiin kahtia: miehiin ja naisiin.

      Sen sijaan, että kommunismin romahdus olisi yhdistänyt maailman arvojen suhteen ja erityinen ”länsi” olisi käynyt tarpeettomaksi, tuo yhteisö yritti olla näkemättä nationalismia, joka edelleen vallitsi Itä-Euroopassa ja nousi muuallakin kavahdettuna ”äärioikeistolaisena populismina”.

     Muun muassa J.D. Vance on nyt ehdottanut Euroopalle paluuta ”lännen” perusideoihin, kuten kristinuskoon, tosin kertomatta, mitä asia merkitsisi käytännössä.

     Kristityt ovat nyt joka tapauksessa joidenkin mielestä Euroopassa dissidentin asemassa. Heitä on jopa verrattu niihin uuden totalitarismin vastaisiin kapinallisiin, jollaisia Solženitsyn puolusti kuuluisassa vuoden 1974 puheessaan.

     Eurooppaa uhkaa perinteisesti kaksi asiaa: Venäjä ulkoa ja rappio sisältä. USA:n johto keskittyi aikoinaan tukemaan eurooppalaisia ensin mainitun vastustamisessa, mutta on siis nyt keskittynyt jälkimmäiseen.

*                  *                         *

     Tuossa yllä siis yritys esittää sen asian ydin, jonka Slezkine on hahmotellut pitkässä esseessään.

     Tässä uusimmassa NYRB:n numerossa Slezkineä kritisoi ensimmäisenä Berkeleyn yliopiston professori John Connelly.

     Connellyn mielestä jokaisen liberaalin demokratian kohtalosta huolehtivan pitäisi reagoida Slezkinen väitteisiin, joiden mukaan historiallinen Venäjä on ollut enimmäkseen passiivinen tekijä, johon reagoimalla ”länsi” on määritellyt itsensä ja että Ukraina, joka taistelee olemassaolostaan vapaana yhteiskuntana olisi ”radikaali etnokratia”, jonka johtajat pyrkivät homogenisoimaan monikansallista ja moniuskonnollista maata ”armeija, kieli j uskonto” iskulauseen mukaiseksi.

     Connelly esittää, että Venäjä on ollut osa Eurooppaa ja että tämä idea on myös arvostellussa Varouuxakisin kirjassa. Putinin Venäjä, joka hyökkää liberaalia demokratiaa vastaan on sitten asia erikseen.

     Connelly keskittyy paheksumaan sitä, ettei Slezkine katso asiaa Venäjän uhrien ja nimenomaan Ukrainan kannalta ja todistelee, ettei Ukraina ole mikään ”etnokratia”, vaan moniarvoinen ja että niin Venäjän kuin muidenkin ”kuivan maan imperiumien” herättämä vatarinta selittyy niiden taipumuksesta tyrannisoida vähemmistöjään.

     Lyhyesti sanoen, Venäjän uhka Euroopalle on todellinen ja sen voivat kiistää vain ne, joilla on imperialistisia sympatioita. Venäjä Euroopan antipodina on olemassa siksi ja niin kauan, kuin sen imperialistinen luonne säilyy. Saksassa vastaava prosessi vaati maan täydellistä nujertamista sodassa.

     Maria Sonevytsky Bard Collegesta kiinnittää myös huomiota Ukrainaan ja Slezkinen ”etnokratia” -termiin, jota en itse omassa blogissani tullut edes noteeranneeksi. Hän tuomitsee tämän virheellisenä ja imperialistisena ja toivoo, että NYRB hankkisi vähemmän puolueellisia venäläisiä analyysejä asiasta.

     Slezkine katsoo pitkässä vastauksessaan, että niin Varouxakisia kuin häntä itseäänkin on ymmärretty väärin, mutta torjuu joka tapauksessa syytökset siitä, että ”etnokratia” olisi väärä nimilappu Ukrainan politiikalle: Ukrainan halutaan kuuluvan ukrainalaisille samassa mielessä kuin halutaan, että Israel kuuluu juutalaisille ja että Ruotsi EI kuulu ruotsalaisille…

     Slezkine esittää runsaasti esimerkkejä venäläisen kulttuurin vainoamisesta aina patsaiden hävittämistä myöten ja torjuu häntä vastaan esitetyt historialliset paralleelit.

     Outoa on, ettei Slezkinen ja kaiketi myös Varouxakisin tekstien ainakin minun mielestäni keskeistä kohtaa eli itse eurooppalaisen kulttuurin outoa muuttumista abstraktiksi, länsimaiden omaa kulttuuria vastaan suunnatuksi ja universaalina pidetyksi ihmisoikeusajattluksi oteta lainkaan kiistan kohteeksi.

     Aidan sijasta ruvetaankin kiistelemään seipäistä, jotka sinänsä ovat tärkeitä, mutta eivät tarkoita samaa asiaa. Vastineensa alussa Slezkine näemmä valittelee juuri tätä, mutta kiittää samalla kriitikkojaan siitä, että heidän puheenvuoronsa juuri ovat hyvä osoitus siitä, miten Eurooppa on epävarma omasta luonteestaan ja tarvitsee siksi Venäjää ja sen ulkoista uhkaa.

     Alkupräisessä, vuoden 2025 joulukuun esseessään Slezkine viittaa erään Rod Dreherin ”käsikirjaan vainotuille kristityille”, jossa tämä nostaa uudelleen esiin Solženitsynin neuvostoaikaisen tunnuksen, joka mukaan ”ei saa elää valheessa”. Dreherin mukaan asia on taas ajankohtainen, kun ”länttä” uhkaa uusi ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden” nimikkeellä varustettu totalitarismi.

     Hylättyään kulttuurisen perintönsä ja julistettuaan sen sijaan abstraktit ideat universaalisiksi, länsi on tehnyt surkean ja luultavasti kohtalokkaan valinnan, jonka muuttaminen saattaa olla mahdotonta, mutta voihan siitä nyt ainakin puhua, jos uskaltaa.

     Tässähän se asian pihvi on ihan huolimatta siitä, että Venäjä on taas kehittynyt fasistiseksi valtioksi ja uhkaa törkeästi naapurinsa olemassaoloa, olipa tämä ”etnokratia” tai ei.

     Jälkimmäinenkin on tärkeä asia, mutta tuo uusi ”totalitarismi” on se, jota vähemmän on ymmärretty tai uskallettu kritisoida.

     Juuri siksi Slezkinen puheenvuoro on tärkeä. Varouxakisin kirja pitänee hankkia.

 

Harmageddon ja optimistit

Ilmestyskirja nyt

 

     Optimismi on iloinen asia. Neuvostoliiton virallinen ideologia selitti, että sosialistisen yhteiskunnan kasnsalaiset, jotka rakensivat kommunistista yhteiskuntaa, olivat optimismin vallassa, koska he edustivat sitä valoisaa tulevaisuutta, joka oli väistämättä tulossa, he tiesivät, että heidän maailmansa muuttuu koko ajan paremmaksi.

     Vastaavasti taantuvan kapitalistisen maailman ihmiset olivat pessimistejä, sillä heidän näkyvissään ei ollut valoisaa tulevaisuutta, vaan ainoastaan kurjistuminen ja kulttuurin rappio. He olivat kroonisen masennuksen vallassa ja pätevästä syystä.

     Sikäli kuin tiedän, on ortodoksinen teologia myös pitänyt masennusta syntinä hieman samaan tapaan kuin viha antiikin filosofiassa kuului paheisiin. Molempia tietenkin esiintyi ihmisellä luonnostaan mutta ne olivat paheita ja ne olivat merkki siitä, että se, joka oli niiden vallassa, ei ollut täysiarvoinen ihminen.

     Optimismilla oli Venäjällä historiallinen aikansa ja sen muuan huippu lienee sattunut 1960-luvun alkuun, jolloin puolue kaikella arvovallallaan ja ideologiansa tieteellisyyteen nojaten juhlallisesti julisti, että kommunistinen yhteiskunta olisi pääpiirteissään rakennettu vuoteen 1980 mennessä (ks. Vihavainen: Haun kommunistinen yhteiskunta tulokset ).

     Tämän asian merkitys ei suinkaan rajoittunut banaaliin aineelliseen hyvinvointiin, joka myös olisi maailman korkeimmalla tasolla. Olennaista olisi, että ihmisen olemukseen kätkeytyvät hyvät mahdollisuudet pääsisivät silloin täysin vapautumaan ja koittaisi todellinen onnen valtakunta. Menneen aikakauden vajavainen ihminen korvautuisi itse asiassa uudella yli-ihmisellä (ks. Vihavainen: Haun yli-ihmisen kasvot tulokset ).

     Pahaksi onneksi kului vain pari vuotta, kun koko suuri taloussuunitelma, joka oli kaiken perustana, osoittautui pettäväksi. Ihmiset joutuivat jopa näkemään nälkää ja Novotšerkasskissa sotilaat tappoivat mielenosoittajia.

     Optimismi ei kuitenkaan vielä tähän loppunut. Monella se kesti yhä uudelleen toistuvia takaiskuja, kun parempaa kohti kuitenkin tunnuttiin olevan menossa, kunnes suunta yhräkkiä vääjäämättä kääntyi. Koko ideologia menetti lopullisesti arvovaltansa suuren enemmistön silmissä vuoden 1991 kevään ja syksyn välisenä aikana, kuten mielipidemittaukset todistivat.

     Sen jälkeen seurasi kapitalismiin siirtymisen kiirastuli, jossa optimismia oli yhtä vaikea säilyttää. Vasta Putinin kaudella alkoi nousu, joka olikin vauhdikasta. Elintaso nousi ennennäkemättömästi ja Venäjä näytti jopa olevan palaamassa suurvallaksi.

     Kaikki eivät kuitenkaan olleet optimisteja. Muuan synkempiä näköaloja esittävä julkinen intellektuelli oli nimimerkki Maksim Kalašnikov (ks. Maxim Kalashnikov - Wikipedia ), joka nykyään tunnetaan politiikan kommentaattorina.

     Tähän tapaan hän tarkasteli Venäjän ja koko maailman nykyisyyttä ja tulevaisuutta hieman ennen Ukrainan kriisiä:

 

Perjantai 30. elokuuta 2013

Uhka on idässä

 

Idän uhka. Ja etelän

 

Константин Полторанин, Алексей Челнюков:  Как убивают Россию. «Золотая Орда» века. Москва «Яуза» 2013.

Максим Калашников:  Крах путинской России. Тьма в конце туннеля. Москва, «Яуза» 2013

 

      Idän uhka piti Venäjää otteessaan aina 1600-luvulle saakka. Vasta tsaari Pietari saattoi suurin voimin kääntyä kohti Eurooppaa, mutta vielä hänenkin aikanaan Turkki nousi hyvin vaaralliseksi vastustajaksi.

     Euroopan politiikassa Ranska oli 1600-luvulta lähtien muita suurempi ja voimakkaampi ja sen kurissa pitämiseksi muiden oli liittouduttava keskenään. Venäjää ei vielä tarvinnut huomioida.

     1800-luvulla yhdistynyt Saksa ohitti Ranskan joka suhteessa ja tuo Euroopan ennen väkirikkain valtio jäi nyt kasvavan Saksan jalkoihin. Samaan aikaan nousi kuitenkin idästä uusi uhka vailla vertaa. Venäjä, joka väkiluvultaan oli 1600-luvulla ollut alle puolet Ranskasta, oli 1900-luvun alussa kolme kertaa sitä suurempi, yli 120 miljoonaa. Saksakin oli vain puolet Venäjästä.

     Koska Venäjän väkiluku yhä vain jatkoi kasvuaan samaan aikaan kun tämä prosessi oli Ranskassa loppunut jo 1800-luvun alussa, herätti asia ymmärrettävää huolestumista. Itse asiassa aivan oikein arvioivat saksalaiset, että Venäjän valtiossa olisi jo 1900-luvulla 300 miljoonaa asukasta. Kuten tiedämme, valtavista suoneniskuista huolimatta Neuvostoliitto lähes saavutti tuon asukasluvun ennen luhistumistaan.

     Voimatasapainon muutokset synnyttävät pelkoa. Näin tapahtui siinä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maailmassa, jossa imperialismi kuului normaaliin valtioiden käytökseen ja jossa valtiot tuskin edes salasivat sitä, että ne olivat magna latrocinia, suuria rosvojoukkoja ilman sen ylevämpää päämäärää kuin muun maailman ryöstäminen oman kansan hyväksi.

     Toinen maailmansota näytti opettaneen, että kansainvälinen yhteistyö on ryöstämistä verrattomasti parempi keino rikastumiseen ja oman kansan yleiseen onnellistuttamiseen. Saksa ja Japani lyötiin sodassa perin pohjin ja paradoksaalisesti niiden kukoistus alkoi vasta sen jälkeen.

     1900-luvun toista puoliskoa varjosti yhä idän uhka. Elbeltä Keltaiselle merelle ulottuva itäblokki paljastui tosin kuvitelmaksi jo 1960-luvulla, mutta Venäjä, jota oli saatu pelätä jo 1800-luvulla, kasvoi yhä.

     Se tunnusti äärimmäisen aggressiivista ideologiaa, vaikka vesittikin käytännössä oppinsa hurjimmat pykälät. Yhtä kaikki, supervalta Neuvostoliitto julisti edustavansa ainoaa oikeaa oppia, johon alistuminen tulisi ennen pitkää maailman kaikkien kansojen kohtaloksi.

     Venäläinen historiosofi Lev Gumiljov on puhunut passionaarisuudesta. Se tarkoittaa kansojen henkistä dynaamisuutta, joka saa aikaan niiden fyysisen ja henkisen ekspansion.

     Venäjän passionaarisuus näytti Neuvostoliiton imperiumissa saavuttaneen huippunsa ja määräävän jo maailman menon. Ranskan passionaarisuus oli ehtynyt jo 1800-luvulla ja Saksan 1900-luvun puolivälissä. Elämää suurempia aatteita tarjosivat enää Neuvostoliitto ja Kiina, joiden kasvu myös näytti jatkuvan loputtomiin.

     1900-luvun suurin geopoliittinen mullistus kuitenkin puolitti Neuvostoliiton ja hajotti sen imperiumin. Jäljelle jäänyt Venäjä, jonka talous ja väestönkasvu olivat pysähtyneet, tuskin enää pelotti ketään. Se näytti päinvastoin joutuneen supistuvan kasvun kierteeseen.

     Vasta 2000-luvulla Venäjä alkoi nousta jaloilleen. Se ei enää ollut supervalta eikä suuri talousmahti. Sen valtteja olivat energiavarat, alueen laajuus ja ydinaseet. Merkittävä muutos oli, ettei Venäjällä ollut tarjottavana elämää suurempaa ideologiaa omille eikä vieraille.

     Puhuminen ”passionaarisuudesta” tuntuukin Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän kohdalla jo aika kaukaa haetulta. Jo olematon väestönkasvu viittaa siihen, että vallitseva ihmistyyppi myös Venäjällä on poroporvari, обыватель, Gumiljovin asteikossa alimman kastin edustaja, joka on kiinnostunut vain omasta hyvinvoinnistaan. Oma mukavuus on noussut siinä määrin keskeiseksi elämänsisällöksi, etteivät edes omat lapset saa sitä häiritä.

     Siitä huolimatta Venäjältä ei puutu skribenttejä, jotka uskovat tai uskottelevat, että maassa yhä on merkittävä ”passionaarisuuden” lataus. Sellainen varmaan ainakin olisi tarpeen, sillä Venäjän tulevaisuutta varjostaa nousevan idän uhka. Maan väkiluku on vain kymmenesosa Kiinan väkiluvusta ja sen taloudellista suorituskykyä ei voi verratakaan suuren itäisen naapurin ekspansiiviseen kasvuun.

     Monet venäläiset patriootit näyttävät olevan ahdistuneita siitä, että Kiinan nouseva mahti tulee tunkemaan venäläisyyden tieltään ainakin Aasiassa.

     Euraasian liitto on parhaimmillaankin vain pikkutekijä suurten shakkilaudalla. Venäjällä toki on luonnonvaroja ainakin niin kauan kuin kukaan ei niitä siltä ota. Nykyaikaisen aseistuksen suhteen Kiina on vielä paljon Venäjää alemmalla tasolla, mutta on vain ajan kysymys, milloin tämä suhde kääntyy päinvastaiseksi.

     Maailma on jo nähnyt sen järjettömyyden, että kilpailevat suurvallat uhkasivat toisiaan molemminpuolisella tuholla. Saatamme sen nähdä vielä uudelleen. Kiinaan nähden Venäjä on yhä pahenevassa alivoimatilanteessa, jossa sen ainut valtti ovat joukkotuhoaseet. Niiden uskottavuutta syövät naapurin samanlaiset aseet.

     Venäjällä nähdään myös maahanmuutto ongelmana. Vuoden 2011 lukujen mukaan maassa oli ulkomaiden kansalaisia 6,7 miljoonaa, mutta maahanmuuttovirastossa työskennelleen Konstantin Poltoraninin mukaan luvun voi todellisuudessa kertoa kolmella. Tilanne olisi hänen mukaansa jo ”hälyttävä”, koska 12-18 prosenttia ulkomaalaisia johtaa ”väistämättömästi etnopoliittiseen katastrofiin”.

     Katastrofin laadusta antavat Poltoranin ja entinen KGB:n kenraalimajuri Aleksei Tšelnjukov vasta ilmestyneessä kirjassaan ”Miten Venäjä tapetaan, XXI vuosisadan ”kultainen orda” esimerkkejä, jotka liittyvät kantakansallisuuden syrjintään ja etnisiin levottomuuksiin. Euroopan esimerkkiä kirjoittajat pitävät syystäkin varoittavana.

     Nimimerkki Maksim Kalašnikov, joka tunnetaan erikoislaatuisen kansallissosialismin kannattajana, on myös jälleen rikastuttanut maailmaa uudella teoksella. Sen nimi on ”Putinin Venäjän romahdus. Pimeyttä tunnelin päässä”.

Kalašnikov ei ole huolestunut vain venäläisten, vaan koko valkoisen rodun kohtalosta. Tämän kohtalon täyttyminen ei johdu vain maahanmuutosta, joka tosin myös näyttelee tärkeää osaa.

      Apokalypsiksen käynnistää sotainen selkkaus Lähi-Idässä, joka lopullisesti tuhoaa nykyisen talouskuplan perusteet. Enemmänkin, koko halpaan öljyyn perustunut maailmantalous pysähtyy, kun rikas länsi ei enää saa etelän orjatyövoimalla tuotettuja hyödykkeitä. Katastrofi tietenkin kouraisee myös tuottajia, mutta tappava se on pohjoisen loiseläjille.

     Viimemainittujen oma politiikka on niiden tuhon syynä, ei mikään maailmanlaajuinen salaliitto. Lännen on yksinkertaisesti saanut valtaansa typeryys, dementia, kuten jokainen voi havaita jo seuraamalla sikäläisiä TV-ohjelmia, arvioi kirjoittaja.

     Kalašnikovin ja Poltoraninin kaltaisten kirjoittajien aikaansaannokset eivät sinänsä ole argumentoinniltaan erityisen kiinnostavia, mutta huomionarvoista on niiden pessimismin laatu. Entä sitten kun ”ne” kerran tulevat? Nouseeko ”passionaarinen” lännen porvaristo rollaattoreineen niitä vastustamaan? Entä mitä sille tapahtuu? Kiinalaiset ovat hyvin käytännöllistä väkeä, vihjaa Kalašnikov, he ovat erittäin julmia…

     Depopulaatio ja vanheneminen ovat aikamme todelliset ongelmat niin Venäjällä kuin lännessä, arvelee Kalašnikov. Juuri kukaan ei niistä kuitenkaan puhu. Vain Venäjällä futurologi, akateemikko Igor Bestužev-Lada on käsitellyt asiaa vakavasti. Lännessä sen sijaan keskitytään homojen ongelmiin.

     Kalašnikov kannattaa peittelemättä totalitarismia ja suhtautuu ironisesti Putiniin ja hänen oligarkkeihinsa. Ilmeisesti hän on liian radikaali ottaakseen vakavasti sitä uutta kansallista ideologiaa, jota Venäjällä ollaan taas kehittelemässä. Mitäpä merkitystä on puheilla ja ohjelmilla, kun Venäjä on menettänyt ”passionaarisuutensa” ja ihmisiä kiinnostaa vain mammona.

     No, mitäpä tästä kaikesta sitten oikein tulee? Yllä mainittujen kirjojen tekijät pelkäävät pahinta: venäläinen typerän huoleton manilovštšina on viemässä katastrofiin. Mikä tärkeintä: uhka nimenomaan Venäjälle ei tule lännestä. Venäjälle, kuten lännelle se tulee idästä, johon tässä tapauksessa luetaan myös etelä.

     Onko puolustuskannalla oleva ja dynaamisuutensa menettänyt Venäjä sitten naapurien kannalta parempi kuin ”passionaarinen” ja laajenemishaluinen? Periaatteessa asia on tietenkin näin. Toinen asia on, että heikoilla ja uskottavuutensa menettäneillä hallituksilla saattaa olla aivan erityinen kiusaus demonstroida mahtiaan.

*    *     *

 

Kalašnikovista olen kirjoittanut paljon muutakin (ks. Vihavainen: Haun kalašnikov tulokset ). Myös Lev Gumiljov, jonka hybridiosaamiskeskus näyttää juuri löytäneen, on noteerattu jo ennenkin (ks. Vihavainen: Haun gumiljov tulokset ).

 

Turun palo

 

Suomen suurin katastrofi

 

Hannu Salmi, Åbo i lågor. Minnen från brandem 1827. Översättning: Tobias Pettersson. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors. Appel Förlag, Stockholm 2025. 232 s.

 

     Vasta kirjan luettuani hoksasin, että sehän olikin jo alun perin ilmestynyt suomeksi vuonna 2022 nimellä ”Tunteiden palo. Turku liekeissä”.

     Yleensähän kirja aina kannattaa lukea alkukielellä, mutta tässä tapauksessa alkukieli sen useissa lainauksissa on joka tapauksessa ruotsi, mikä osaltaan puoltaa sitä, että tulin käyttäneeksi aikoinaan suurella vaivalla hankkimaani ruotsin taitoa. Tuntuisikin kovin typerältä olla sitä ylläpitämättä.

     Joka tapauksessa kirjoittaja on Turun yliopiston kulttuurihistorian professori, jolle kirjan teema on ollut läheinen lapsesta saakka.

     Kyseessähän oli äkillinen katastrofi, joka antoi kohtalokkaan iskun koko maamme historialle ja erityisesti tieteelle tuhotessaan Turun vanhan Akatemian kirjaston ja arkiston sekä monia ainutlaatuisia kokoelmia. Yliopisto siirrettiin heti palon jälkeen Helsinkiin, jonne pääkaupunkikin oli jo siirretty.

     Tässä asiassa kirjoittaja katsoo aiheelliseksi korjata Wibugs Wochenblattia, joka kertoi Turun olleen vuosisatojen ajan Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Itse asiassahan se oli ollut sitä vain siitä lähtien, kun Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan ja sai oman keskushallinnon. Sitä ennen se oli ollut vailla pääkaupunkia.

     Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän on tässä pikemminkin syytä kunnioittaa aikalaisikäsitystä, kuin tätä toisen maailmansodan jälkeen syntynyttä legalistista meemiä, jonka mukaan koko Suomea ei olisi ollut olemassa ennen vuotta 1809. Kyllä sillä oli oma identiteetti ja suuriruhtinaskunnan titteli, vaikka se ei muodostanutkaan itsenäistä hallintoaluetta.

     Mutta tämä nyt on detalji. Kirjoittaja ei pelkästään kuvaa muistoja, kuten ruotsinkielisen laitoksen titteli edellyttäisi, vaan on käyttänyt asianmukaisesti myös aikalaislähteitä ja luonut sangen kiinnostavan kuvan katastrofista ja sen vaikutuksesta ihmisten mieliin. Itse hän kertoo lähestyvänsä asiaa tunteiden näkökulmasta, joka sekin on hiukan turhaa vähättelyä.

     Katastrofihan siis oli maamme historian suurin yhtäkkinen onnettomuus, ellei sellaiseksi lasketa esimerkiksi Napuen taistelua, joka vaati kerralla enemmän ihmisuhreja kuin mikään toinen tähänastinen tapahtuma. Mutta jokainen ihminen kuolee aina ja uusia syntyy tilalle.

     Joka tapauksessa Turun palo oli ensimmäinen sellainen  tapahtuma, josta tuli globaalisti levinnyt Suomea koskeva uutinen. Siitä kirjoitettiin, paitsi eurooppalaisissa lehdissä, myös Amerikasa ja aina Tasmaniassa asti ja sana ”Finland” tai ainakin ”Abo” tulivat tutuksi kaikissa valistuneissa piireissä, joissa lehtiä seurattiin.

     Tuli pääsi valloilleen kauppias Hellmanin navetan katolla Turun Aninkaisten mäellä tuntemattomasta syystä. Luultavimmin kyseessä oli kipinä, joka tuli jonkun naapuritalon piipusta ja tarttui rutikuiviin kattotuohiin ja sieltä heiniin. Kesä oli ollut hyvin kuuma.

     Vaikka tuli syttyi mäellä, se levisi nopeasti sieltä alas ja poltti kolme neljännestä koko kaupungin taloista, mukaan lukien Akatemian ja Tuomiokirkon rakennukset. Vasta rakennettu observatorio ja uusi Seurahuone säästyivät. 13000 asukkaasta kotinsa menetti 11000 henkeä.

     Tulipalon pilvi näkyi jopa satojen kilometrien päähän ja nuori Sakari Topeliuskin sai nähdä sen Uudestakaarlepyystä käsin. Palo alkoi tyynenä iltana, joka näyttää olleen vain myrskyn silmässä aina olevaa tyyntä ja puolelta öin raivosi jo tulimyrsky, jossa sekä palon kuumuus että kova luoteistuuli täydensivät toistensa vaikutusta.

     Vaikka kaupungin kortteleilla oli omat palovastaavat ja kaikkien talojen tuli säilyttää sammutusvettä tynnyreissä, ei sammuttaminen onnistunut, vaan palo siirtyi vauhdilla jopa Aurajoen yli.

      Puolenkymmentä palokuntaa ja venäläinen varuskunta tekivät parhaansa, mutta pelastajat onnistuivat korkeintaan pelastamaan joitakin merkittävämpiä esineitä, muun muassa professori Sahlbergin hyönteiskokoelman.

     Kuten mainittiin, Turun palosta tuli maailmanluokan uutinen ja katastrofin uhreille kerättiin apua monissa maissa. Erityisen paljon sitä saatiin Venäjältä ja myös keisarillinen hovi ja itse keisari henkilökohtaisesti osallistuivat avustamiseen. Lontoossakin saatiin kokoon suhteellisen suuri summa, ja Akatemian kirjastoa varten kerättiin englanninkielisiä kirjoja

     Tarina sinänsä on palon syntyä selittävä kertomus. Palon todettiin alkaneen sekatavarakauppias Hellmanin taloista ja jo heti alkuvaiheessa syntyi versio, jonka mukaan palo olisi syttynyt huolimattomasta tulen käsittelystä talia sulatettaessa. Tämä tarina siirtyi heti kenraalikuvernöörin raportin mukana Pietariin ja kansainväliseen lehdistöön.

     Palon syntyä tutkittiin perusteellisesti heti sen jälkeen ja kaikkia silminnäkijöitä kuulusteltiin Tutun kämnerinoikeudessa. Ilmeni, että vastoin kaikkialle levinneitä huhuja ei Hellmanin talossa ollut lainkaan sulatettu talia eikä myöskään säilytetty sellaista palavaa materiaalia kuin öljyä ja tervaa.

     Kämnerinoikeuden tuomio ei kuitenkaan kyennyt kilpailemaan villien huhujen kanssa eikä sitä edes yritetty tuoda esille ajan lehdistössä. Paljon vaikutusvaltaisempi oli Topeliuksen Maamme-kirjassaan esittämä versio siitä, miten ”teurastaja Hellmanin” huolimaton ja uneksiva piikatyttö oli tahoimattaan ollut koko onnettomuuden aiheuttaja. Hellman muuttui luontevasti teurastajaksi, koska tarinaan liittyi talin sulattaminen.

    Jo 1900-luvun alkupuolella asian todellinen tila selvitettiin ja kerrottiin perusteellisesti myös aihetta koskevassa väitöskirjassa, joka ilmestyi sata vuotta palon jälkeen. Hellmanin piian talinsulatus oli kuitenkin niin sitkeä huhu, että muistan sen vielä itsekin oppineeni ja vasta tämän kirjan lukeminen vakuutti minut siitä, ettei se pitänyt paikkaansa.

     Turun onnettomien asukkaiden saama tuki oli hyvin merkittävää, kuten kirjoittaja toteaa ja kaupunki kasvoi ennalleen ja kehittyi edelleen parin vuosikymmenen kuluessa. Entistä asemaansa Suomen kulttuurin kehtona ja todellisena pääkaupunkina se ei koskaan saanut takaisin.

     Turun Akatemia jatkoi elämäänsä Helsingissä keisarillisena Aleksanterin yliopistona, uudessa pääkaupungissa, jonne hallintokin jo oli siirtynyt. Helsinkiin määrättiin heti rakennettavaksi myös uusi observatorio ja yliopiston resursseja lisättiin.

     Suuret kirjalahjoitukset muun muassa Venäjältä paikkasivat osaltaan yliopiston kärsimän katastrofin vaikutuksia, mutta nousukasmainen uusi Helsinki uutena pääkaupunkina Viaporin linnoituksen kupeessa oli luonteeltaan aivan muuta kuin Turku.

     Uuden tyyliseksi muuttui Turkukin palon jälkeen ja sen asemakaavaa oli nyt hyvä nykyaikaistaa ja katuja leventää. Keskiajan leimaa sieltäkin oli jo vaikea löytää.