Kun Pietaria alettiin rakentaa

 

Suurvallan synty

 

Lars Ericson Wolke, Mot Sankt Petersburg! Den Karolinska arméns desperata kamp1708. Carlssons 2025, 207 s.

 

     Pietarin kaupunki oli uuden, eurooppalaisen Venäjän symboli ja tsaari Pietarin ”paratiisi”, kappale Eurooppaa Venäjällä ja nuhjuista takapajuisuutta edustavan Moskovan vastakohta. Sillä oli niin Venäjällä kuin muuallakin aina yhtä intohimoiset ystävänsä kuin vihollisensakin (vrt. Vihavainen: Haun venäjän historian kirottu kysymys tulokset).

     Pietarin kausi ja Moskovan kausi ovat Venäjän historiassa olleet syvästi erilaisia. Symbolisen vetäytymisen pois läntisestä maailmasta voi nähdä myös bolševikkien vetäytymisessä Pietarista takaisin Moskovaan, niin universaalia aatetta kuin he julistivatkin edustavansa.

     Putinista ei ole Pietari Suuren saappaisiin, mutta kyllä hän kovasti sitä tahtoisi. Luultavasti konfrontaatio lännen kanssa on Venäjälle jälleen pakotettu modernisaatioloikka, kuten suuri Pohjan sota oli Pietarin kaupungin perustajalle ja koko Venäjälle.

     Itse asiassa Neva oli Ruotsin hallussa vain vähän yli 80 vuotta, mikä tässä iässä alkaa kuulostaa kovin lyhyeltä ajanjaksolta. Venäjän oli siihen alistuttava, vaikka pyrkimys alueen takaisin valloittamiseen ei koskaan siellä unohtunut.

     Mutta oliko Pietarin pakko perustaa uusi kaupunkinsa juuri Nevan rannalle, missä ankara luonto teki sille useaan otteeseen tuhojaan? Eikö Narva tai varsinkin Riika olisi tarjonnut paremman sijainnin?

     Epäilemättä olisi, mutta erityisesti Riian kohdalla asian teki mahdottomaksi se, että se oli luvattu liittolaiselle, Saksi-Puolan kuninkaalle August Väkevälle, eikä Pietari voinut noin vain kesken sotaa mennä sanaansa rikkomaan. Myöhemmin tilanne oli sitten toinen, mutta silloin Pietari oli jo pääkaupunki.

     Joka tapauksessa tsaari Pietarin, Pjotr Aleksejevitšin tyyliin sopi perustaa mahtikäskyllä uusi kaupunki, joka onnistuikin sitten vuonna 1703, kun ruotsalaiset oli saatu karkotettua ensin Pähkinälinnasta ja sitten Nyenistä. Vuonna 1712 kaupunki uskallettiin julistaa jo valtakunnan uudeksi pääkaupungiksi ja 1700-luvun puolivälissä siellä oli asukkaita jo 90 000.

     Ajan oloissa määrä oli hyvin suuri ja kasvoi nopeasti. Vuonna 1839 niinkin kriittinen tarkkailija kuin markiisi de Custine lausui ihailunsa yhtäkkisesti synnytetyn kaupungin mahtavuudesta.

     ”Rautakallo” Kaarle XII oli taipumaton luonne ja katsoi, että rauha oli mahdoton, ellei Neva jäisi Ruotsille. Hänen kuoltuaan se viimein saatiin aikaan ja Venäjä suostui jopa maksamaan Ruotsille varsin suuren rahasumman korvauksena saamistaan alueista. Siinäpä oiva vihje myös Putinille! (vrt. Vihavainen: Haun kaikki loppuu aikanaan tulokset ).

     Ruotsi oli pieni, mutta pippurinen sotilasmahti, joka kykeni kokoamaan jopa 100 000 miestä aseisiin, joskaan ei sellaista armeijaa kotimaassaan elättämään. Rasitus kahden ja puolen miljoonan asukkaan kansakunnalle oli hirmuinen ja kova se oli vastustajallekin, jonka resurssit kuitenkin olivat ylivertaiset.

     Ericson Wolke kuvaa seikkaperäisesti niitä varsin kiinnostavia vaiheita, joissa hyökkäävä Venäjä vähitellen saavutti Nevan linjan ja sitten Narvan ja vasta Poltavan taistelun (1709) jälkeen vuonna 1710 sai suuren läpimurron valloittamalla niin Viipurin, Riian, Pärnun kuin Tallinnan.

     Tie Suomeen ei vielä ollut apposen auki, mutta vuosina 1713-1714 myös se valloitettiin ja alkoi seitsemänvuotinen isonvihan aika.

     Suomen armeijan yli ei sentään niin vain kävelty ja niin kauan kuin tsaari Pietari liittolaisineen joutui taistelemaan Kaarle XII:n pääarmeijaa vastaan, pystyi tuo joukko yhdessä Ruotsin laivaston kanssa vakavasti vaarantamaan Venäjän uuden pääkaupungin ja koko sen jalansijan Nevalla.

     Ericson Wolke asettaa sotatoimet osaksi isoa kuvaa ja nostaa esille monia unohdettuja taisteluja ja sotaretkiä etenkin Pietarin kaupungin ensimmäisiltä vuosilta. Tunnettuhan on muun muassa se epäonninen maihinnousuoperaatio Retusaarelle eli Kronstadtiin, jossa hyökkääjä menetti peräti suurimman osan maihinnousujoukoistaan.

     Myös paljon paremmin onnistuneita operaatioita tehtiin, mutta ei telakoiden polttamisella mitään pysyvää saavutettu ja Pietarin kaupunki jatkoi itsepäistä kasvuaan, osaksi myös ruotsalaisten sotavankien rakentamana.

     Ericson Wolke kritisoi Ruotsia saaristolaivaston laiminlyönnistä. Aikoinaan se oli ollut merkittävä, mutta suuren Pohjan sodan alkuvaiheessa kutistunut olemattomiin, samaan aikaan kuin venäläiset rakensivat suuren kaleerilaivaston, jota saattoi verrata panssariarmeijaan liikkuvuutensa puolesta. Vuonna 1713 kaleerit murtautuivatkin Hankoniemen ohi ja tie Suomeen oli auki.

     Ruotsin avomerilaivasto kyllä piti pintansa Suomenkahden perukan vartioimisessa, eivätkä heikosti tulivoimaiset kaleerit uskaltautuneet linjalaivojen ja fregattien kimppuun, sikäli kuin edes saattoivat mennä avomerelle.

     Meren herruus mahdollistikin Georg Henrik Lybeckerin retken Inkerinmaalle yli Nevan ja 13000 miestä käsittäneen armeijan siirtämisen takaisin Suomeen.

     Lybeckeriä on yleensä kirottu vihoviimeisenä lalluksena ja tolvanana, joka näännytti miehiä tarpeettomissa manöövereissä ja tapatti ehkä jopa 6000 hevosta (Ericson Wolke: ehkä noin 4000) Inkerinmaan retkellä, kun niitä ei voinut ottaa laivaston kyytiin. Jo omana aikanaan Suomen armeijan ylipäällikkö tuomittiin kuolemaan, mutta armahdettiin.

     Lybeckerin suurimmaksi synniksi luettiin näköjään se, ettei hän tarpeeksi kiristänyt suomalaisia talonpoikia saadakseen armeijalle muonavaroja. Tilanne Suomessa oli joka tapauksessa erittäin huono (vrt. Vihavainen: Haun itkun aika varmaan tulokset ), joskin Virossa vieläkin huonompi.

     Kirjoittajan mielestä Lybeckerin hyökkäys oli kyllä itse asiassa hyvä suoritus, sekä Nevan ylityksen (Täyssinän kylän luona) että Kolkanpäästä tapahtuneen kotiuttamisen osalta. Taistelussakin pärjättiin jopa hienosti ylivoimaakin vastaan. Kuitenkaan koko hommalla ei näytä olleen selkeää ajatusta ja kommunikaatio pätki kohtalokkaasti.

     Lybeckerin tarkoituksena oli liittyä Virossa oleviin Strombergin joukkoihin, mutta nämä olivat ehtineet kärsiä pahan tappio, josta Lybecker ei saanut tietoa, eikä Virostakaan enää riittänyt muonaa armeijalle. Hyökkäys epäilemättä kyllä esti venäläisiä lähettämästä vahvistuksia Kaarle XII:tä pakenevalle Pietarin armeijalle, mutta kun se vuonna 1708 oli ohi, niitä lähetettiin.

   Armeijan ja laivaston yhteistoiminta sentään sujui yllättävän hyvin operaatiossa, joka oli hyvin uskalias ja jopa uhkarohkea. Pietarin kaupunkia ei kuitenkaan saanut tuhotuksi enempää Majdell, joka ennen Lybeckeriä teki sinne useita hyökkäyksiä, kuin sitten kukaan muukaan.

     Tarina Pietarin synnystä on malliesimerkki maantieteen ja politiikan yhteisvaikutuksesta, jota kutsutaan myös geopolitiikaksi. Sen mukana muuttui koko Suomen ja Baltian asema ja Venäjä otti itselleen alueen, jota se tarvitsi. Uuden, modernin ja eurooppalaistuneen Venäjän sydän, tai pikemmin aivot olivat nyt Itämeren rannalla. Missä lienevät nyt?

     Tekijä on käynyt läpi myös alkuperäislähteitä ja kirja tarjoaa ainakin minulle paljon uutta. Esimerkiksi Peipsenjärven eskaaderin tarina on kiinnostava, kuten myös Laatokan taistelut ja Nyenin eskaaderin vaiheet.

      Kirjan lopuksi tekijä siirtyy Suomeen, jonka kohtalona Pietari on ollut ja muistona Nyenistä esittää kuvan Tukholman Suomalaisen kirkon kattokruunuista. Niistä muuten opin jo 1950-luvulla Lydia Almilan ruotsinkirjasta.

     Huolimattomuusvirheitä on mukana, Venäjän laivaston lipussa ei tietenkään ole Aleksanterin- vaan Andreaksen risti, eikä Käkisalmi ollut venäjäksi Priozjorsk ennen 1940-lukua, vaan Korela ja sittemmin Keksgolm. Muutenkin ovat luovutetun Karjalan venäläiset nimet kirjassa niiden 1940-luvulla syntyneessä muodossa, mikä tekee hieman hullunkurisen vaikutuksen.

     Mutta kirja on hyvä ja tervetullut lisä siihen suuren Pohjan sodan historiaan, jota ovat viime vuosina ansiokkaasti täydentäneet suomalaisista Teemu Keskisarja (ks. Vihavainen: Haun keskisarja murhanenkeli tulokset ), Antti Kujala (Vihavainen: Haun itkun aika varmaan tulokset), Christer Kuvaja (ks. Vihavainen: Haun kuvaja tulokset ) ja Kustaa Hj. Vilkuna.

     Ruotsalaisethan ovat aiheesta kirjoittaneet varmaankin jo satoja kirjoja ja Kaarle XII (ks. Vihavainen: Haun liljegren tulokset, Vihavainen: Haun ullgren tulokset), on innoittanut myös jo 1700-luvulla ajan kuuluisinta kynäniekkaa, Voltairea (ks. Vihavainen: Haun voltaire kaarle XII tulokset).

     Suomalaisten karu kohtalo Norjan tuntureilla on myös ollut hiljattain tapeetilla (ks. Vihavainen: Haun armfelt tulokset ).

      Näinä aikoina, kun rajoja taas ollaan sodalla muuttamassa, saattaisi olla hyödyllistä vilkaista myös sitä, mitä tällä alalla aikaisemmin on tehty ja aikaan saatu.

Suomen suven näkövinkkelistä

 

Lintukoto ja maailma

 

     Joel Lehtonen kuluu suomalaisen kirjallisuuden ehdottomaan huippuun ja moni lukee yhä uudelleen hänen niitä tekstejään, joissa Suomen suvi puhkeaa kukkaan ja tragiikan sijasta elämän täyttävät idyllit, joita lempeä komiikka estää käymästä liian imeliksi.

     ”Lintukoto” tai” Kerran kesällä” ovat toki lähinnä sivupolkuja mestarin tuotannossa, joka usein on pohjimmiltaan surullista ja traagista. Köyhä polseviikki Sakris Kukkelman ja onnettoman saamaton naista ja itseään kiduttava rakastaja ovat tyypillisempiä hahmoja, siinä kuin myös joku uuden ajan militaristi, joka muistuttaa hänen kasvattiveljeään Kurt Martti Walleniusta ”Henkien taistelussa”.

     Itse asiassa Suomen itsenäisyyden alkutaival näyttää olevan lähinnä masentavaa ja sehän alkaa verilöylyllä, johon kaikista mahdollisista ihmisistä osallistuu myös joviaali kirjakauppias Aapeli Muttinen, joka sen jälkeen onkin kypsä hullujenhuoneelle.

     ”Putkinotkon” Juutas Käkriäinen on taas armoton karikatyyri kansasta, jota maisteri Bongmanin kaltaiset hölmöt palvovat kaikkien hyveiden ruumiillistumana.” Kuolleet omenapuut” todistavat hovien romahdusta, kun Käkriäisten heimolaiset ovat ottaneet ne valtaansa.

      Matti Pulkkinen kysyi joskus, asuuko Afrikassa pikemmin Käkriäisiä kuin Saarijärven Paavon sukua. Molemmathan ovat kirjoituspöydällä syntyneitä, sivistyneistön aivokummituksia, joilla kuitenkin on sukulaisia todellisuudessa.

     No, Käkriäisen suku oli henkisesti vallitsevana meilläkin niin kauan kuin oli vallalla se perinteinen, saamaton elämäntapa, jossa elettiin vähän kuin Tacituksen fennit, vailla toivoa tai suunnitelmia muusta tulevaisuudesta kuin laiskottelusta, johon liittyisi sentään sopivasti huttua ja särvintä ja tietenkin autuaan hautova ja lämmin mökki.

     Modernisaation myötä on toki niin meillä kuin muualla päästy toisenlaiseen maailmaan, jossa sosiaalinen nousu on tärkein asia ja sosiologit voivat lähteä siitä, että ihmistä eli kuluttajaa ajavat eteenpäin sekä ”Jones-effect” eli pysyminen Jäppisten tasalla että ”Smith-effect” eli Seppästen ohittaminen kerskakulutuksessa.

     Käkriäisen syndrooma eli jämähtäminen minimaaliseen toimeentuloon tyytymiseen on jo meillä kaukaista historiaa. En tiedä, onko se sitä Nigeriassa, mutta pahoin pelkään. Joukkoviestimet esittävät kaikkialla malleja niille, joiden kunnianhimoksi halutaan naapurien tekeminen kateellisiksi.

     Ja sehän tapahtuu vain ja ainoastaan hankkimalla jotakin sellaista, joihin naapurilla ei ole varaa. Pois laskuista voidaan jättää se ajatus, ettei olisi haluakaan. Mitä muuta ihmiset muka haluavat kuin tavaraa ja ihailua. No, ainakin nyt naiset ja heidän eteenpäin ajamansa miehet.

      Ehkäpä kateus onkin sitä aidointa ihailua? Ainakin se on todellista ja havaittavaa. Mitä muuta ihmisessä muka voisi ihailla? Antiikissa lähdettiin siitä, mettä ihailtavinta oli hyve (vrt. Vihavainen: Haun hyve tulokset ).

     Mahtanenko erehtyä, jos sanon, että nykyään yleisin perusoletus on, ettei hyvettä ole oikeastaan olemassakaan. On vain sellaisen esittämistä ja falskia briljeerausta, jonka takana ovat ne tavalliset halpamaisuudet, jotka tapaamme jokaisella ihan yhtäläisinä. Tavoiteltavaa on vain mielihyväkalkyylin positiivinen saldo.

     Ehkäpä se entinen Käkriäisten joukkokin sentään on alkanut vapautua tuosta sittemmin omaksumastaan Smithien ja Jonesien maailmasta, johon amerikkalaiset TV-sarjat meitäkin aikoinaan sosialisoivat 1960-luvulta lähtien.

     Uuteen maailmanaikaamme on ilmestynyt uusi voimatekijä: feministinen  ortodoksia, jonka yhä useammin oletetaan olevan kaikenlaisen sallitun ajattelun ja toiminnan ainoa kokonaan ja jäännöksettä hyväksytty lähtökohta.

     Olemme siirtyneet täällä yltäkylläisessä pohjoisessa jo naisten aioniin, uuteen maailmanaikaan (ks. Vihavainen: Haun aikamme sankaritar tulokset ), jossa aineellinen hyvinvointi ja kaikenlaiset höpsöt ”pikku” tuhlaukset ovat kyllä asiaan kuuluvia niiden hinnasta tinkimättä, mutta todelliset, tavoiteltavat arvot liittyvät vielä aivan muuhun.

     Tavoitteena on nyt ennen muuta halun vapauttaminen eli itse asiassa sen herruus ja siihen aikoinaan liittyneen häpeän hävittäminen. Miesvaltaisena aikana puhuttiin tahdosta, jonka avulla puristettiin kitsaalta luonnolta hyvinvointi ja muokattiin vastahakoinen aine palvelemaan ihmistä.

     Kaikki eivät tietysti jaksaneet ja aina löytyi renttuja joukosta, mutta ihmisen mitan julistettiin olevan siinä, miten hän pystyi voittamaan vaikeudet, kieltäymyksellä ja työllä. Tuottaja oli aikakauden sankari.

     Sen jälkeen on seurannut kulutuksen aika, joka aidoimmillaan merkitsee mielettömien summien sijoittamista aivan joutavien mielitekojen toteuttamiseksi. Kuningattaren arvo näkyy siitä, että hän ei ole koskaan tyytyväinen, vaan osaa kyllä vaatia arvonsa mukaista kohtelua ja hemmottelua. Maailman on oltava ihana, siis ainakin sen herrattarelle.

     Aika aikaa kutakin. Toki naissukupuoli on kaiken ylistyksen ja paijauksen kohteenakin ollessaan saanut tosiasiassa etenkin köyhempien sisarusten taholla kokea paljon kovia ja osallistua korvaamattomalla panoksella myös tuotantoon, puhumatta ihmissuvun uusintamisesta. Senhän jokainen ymmärtää. Mutta nyt puhun aikakausien eetoksesta, joka on kovin abstraktia, myönnetään.

     Ennen naisvaltaa uskottelivat sen kannattajat usein myös maailmanpolitiikan ”inhimillistyvän” samalla kuin se naisistuu. En tiedä, kokeeko joku suurten ikäluokkien edustaja pettyneensä seurattuaan toimeenpanovallan siirtymistä nyt usein jo voittopuolisesti naisten käsiin. Voisin kuvitella.

     Hallituksissa on jo puolen vuosisadan ajan yleensä aina ollut joku nainen, jota on voitu kunnioittaa ”miehen” kunnianimelä aivan aiheellisesti. On siellä kyllä aina ollut sellaisiakin, joita ei voida, mutta toki muistamme, että ajatukseton hölmöys ei ole kummankaan sukupuolen erikoisominaisuus sellaisenaan.

     Olisi kovin köykäistä yrittää selittää esimerkiksi Saksan ja koko Euroopan surkeutta vallan sukupuolittumisella, mutta tosiasiaksi jää, että tuloksena on täällä ollut aivan perusteettoman toiveajattelun aiheuttama kriisi, jolle ei ole loppua näkyvissä.

     Sen sijaan, että katsottaisiin tosiasioita suoraan silmiin ja tehtäisiin asianmukaiset johtopäätökset, kaupitellaan vetelää unelmahöttöä, jonka uskotaan parhaiten tyydyttävän enemmistön haluja.

    ”Vahvat” naiset, jotka yleensä osaavat aina sanoa jotakin kivaa tai ainakin ”edistyksellistä”, ansaitsevat yleensä tuon maineensa vain pitämällä jääräpäisesti kiinni yhtä komeista kuin korneista   iskulauseistaan ja jankuttamalla niin sanottuja periaatteitaan, vaikka maailma muuttuu. Onhan meillä poikkeuksiakin, kunnia heille.

     Mutta lintukodostahan tässä oli puhe. Kyllä täältä Suomen suvesta vielä sellainenkin löytyy ja myös taloudessamme ja maahanmuuttopolitiikassamme näyttävät asiat nyt menevän parempaan suuntaan.

     Täytyy vain toivoa, että tällainen suuntaus jatkuu mahdollisimman kauan ja että vielä jossakin vaiheessa syntyy sitä jakovaraa, jonka avulla kyetään selvittämään unelmahöttöpolitiikan seuraukset.

     Ne naiset, jotka ovat tämän takana, ansaitsevat tästä käänteestä varauksettoman tunnustuksen. Toivoahan toki aina pitää ja näyttää siltä, että siihen voi olla myös perusteita.

      Lintukotokin on omassa pienessä mittakaavassaan olemassa, siinä kuin Käkriäisen torppakin. Koko yhteiskunta ei koskaan muutu lintukodoksi, mutta toivottavasti ei myöskään Käkriäisen sinänsä kyllä kovin ekologiseksi pesäksi, vaikka onhan sekin kai mahdollista, jos ikein kovasti halutaan.

Venäläisen tyrannian kuvaus

 

Ennen myrskyä

 

Révélations sur la Russie, ou l’émpereur Nicolas et son empire en 1844. Par un résident anglais. Ouvrage traduit de l’ánglais par M.Noblet, Chef de section au Ministère du Commerce et annoté par M. Cyprien Robert, auteur des Slaves de Turquie. III. Paris Jules Labitte, libraire-éditeur 1845, 332 s.

     Kansalliskirjaston maineikkaassa slaavilaisessa osastossa sattui poistohyllyssä olemaan joukko kirjoja, joiden joukossa tämä herätti oitis piilevät bibliofiilin viettini.

     Pois vietäväksi oli siis annettu vuonna 1845 sen ajan hienolle paperille painettu kirja, jonka tekijä oli aikoinaan pitänyt parempana olla kertomatta nimeään.

     Joka tapauksessa kirjan oli kommentoinut kunnioitettava slaavilaisuuden asiantuntija, joka oli kirjoittanut Balkanin slaaveista ja kirjan oli kääntänyt englannin kielestä Ranskan kauppaministeriön osastopäällikkö.

     Kirjan kustantaja mainitsi julkaisseensa hiljattain myös Lèouzon Leducin kirjan La Finlande (ks. Vihavainen: Haun léouzon tulokset), joten oli kaikki syyt pitää tätäkin kirjaa asiallisena näkemyksenä vuoden 1844 Venäjään, siis aikaan ennen Euroopan hullua vuotta ja liberalismin suurta esiin tunkeutumista.

     Tässä oli kyseessä ilmeisen perusteellinen kirja Venäjästä, koska tämän niteen numeroksi ilmoitettiin III. Edelliset keskittyivät arvattavasti vanhempiin  aikakausiin. Kirjoittaja, joka nähtävästi yhä asui Venäjällä, ei ymmärrettävästi halunnut nimeään julkisuuteen.

     Vain muutamaa vuotta aiemmin oli ilmestynyt markiisi de Custinen ikoninen teos ”La Russie en 1839, joka saavutti valtavan suosion ja jota on pidetty ”russofobian” klassikkona, vaikka täytyy sanoa, että itse asiassa kirja on varsin tasapainoinen ja noteeraa myös sen hyvän, jota kirjoittaja Venäjällä näkee.

     Yhtä kaikki, kirjan julkaisuhetki tekee mahdottomaksi sen, että siinä jälkiviisauden valossa arvosteltaisiin sitä Venäjää, josta vuoden 1849 Unkarin interventio teki ”Euroopan santarmin”. Kyseessä ei myöskään voi olla propagandahyökkäys sitä Venäjää vastaan, josta Krimin sodassa 1853-1856 tuli Englannin ja Ranskan vihollinen.

     Puolalainen vaikutus kirjassa saattaisi sen sijaan olla havaittavissa ja Pariisihan oli jo tuolloin täynnä puolalaisia emigrantteja, jotka vuosien 1830-1831 kapinan jälkeen olivat paenneet Pariisiin. Kirjan annotaatiot laatinut Cyprien Robert perusti vuonna 1848 yhdessä Adam Mickiewiczin kanssa Pariisiin Slaaavilaisen seuran (Societé Slave), joka koostui enimmäkseen puolalaisista emigranteista.

     Tämä kirja joka tapauksessa ei ole samassa määrin yhden henkilön subjektiivista kertomusta kokemuksistaan Venäjällä, kuin tuo mainittu, kuuluisampi de Custinen kirja.

     Suuri osa kirjasta on maantieteellistä ja kansatieteellistä kuvausta ja historiaa, jossa etenkin tuolloin vielä aivan äskeiseen dekabristikapinaan (1825) keskitytään kymmenien sivujen verran ja Kaarle XII:n retkestäkin kirjoitetaan paljon sotalaitoksen yhteydessä. Toinen, vielä suurempaa mielenkiintoa herättänyt asia on juuri tuo Venäjän sotalaitos.

     Venäjä oli Napoleonin sotien jälkeen Euroopan ykkösmahti, jonka teollisuuskin tuotti enemmän tykkejä kuin minkään toisen maan. Venäjän suuri väkiluku (60 miljoonaa) oli jo kaksi kertaa suurempi kuin Euroopan ykkösmahdin Ranskan ja kasvoi koko ajan.

     Kirjoittaja näyttää pelänneen mahdollista slaavien yhteenliittymistä, joka mullistaisi kokonaan Euroopan geopolitiikan, nylyistä käsitettä käyttääksemme. Toki kommentoija kiiruhtaa tarkistamaan sitä väitettä, että slaavit muka puhuisivat itse asiassa samaa kieltä.

     Nikolai I:n valtakunta oli kirjoittajan esittelemänä ruoskakurin ja vakoilun maa, jossa ei vapaudesta mitään ymmärretty, lukuun ottamatta aatelissäätyä niin Venäjällä kuin Puolassa.

     Kiinnostava on kirjoittajan kuvaus ukrainalaisista eli vähävenäläisistä ja vertailu isovenäläisiin. Missä määrin kyseessä ovat hänen omat havaintonsa ja missä määrin kuulopuheet, ei käy selville.

     Isovenäläiset ovat kirjoittajan mukaan siinä määrin sekoittuneet erityisesti suomalaisiin, hunneihin ja tataareihin, että he eroavat niin suuesti sekä puolalaisista että ukrainalaisista, että yhtäläisyydet liittyvät nykyään enimmäkseen vain kieleen.

     Vähävenäläinen eli ukrainalainen on hyvin muodostunut, isovenäläinen taas melkein aina ”deformoitunut”. Ukrainalainen on vilkas ja katseeltaan rohkea. Isovenäläisillä taas on taipumus kumartaa maahan saakka ja jopa kiittää saamistaan lyönneistä. Tataarin silmineen ja mongolin nenineen he eroavat selvästi vähävenäläisestä.

     Jälkimmäinen on isovenäläistä vilkkaampi ja älykkäämpi sekä  luottavainen ja vieraanvarainen, mutta kärsimätön, huoleton ja laiska. Hänen piirteensä ovat säännölliset eikä kauneus ole naisissa harvinaista.

     Ukrainalaiset ovat usein myös vapaita maaorjuudesta ja mikäli he ovat maaorjia, eroavat he suuresti isovenäläisitä. Jälkimmäisten orjamainen luonne on perua mongolien, hunnien ja suomalaisten pitkäaikaisesta herruudesta…

     Varsinaisesti Suomesta ei tässä niteessä ole juuri muita tietoja kuin maantieteellisiä ja hallinnollisia (läänijako). Suomen ja Puolan erottaminen muusta valtakunnasta tulee esille myös tilastoissa, joissa ne aina olivat erikseen.

     Suuri teema, kuten mainittiin, on armeija ja Venäjän armeijasta kirjoittajalla on sanottavana paljon ristiriitaista.

     Toisaalta, kuten hän väittää, Suvorov pystyi alivoimaisenakin voittamaan suurempia ranskalaisarmeijoita Italiassa (tässä kommentaattori muistuttaa suurista itävaltalaisvoimista, jotka taistelivat venäläisten rinnalla), mutta toisaalta sotilasaines on kurjaa ja heiveröistä ja sen kyky marssiakin on heikonlainen.

     Sitä, paitsi, arvelee kirjoittaja, Suvorovin ajan tyylisiä yhteenottoja armeijoiden välillä ei enää kannata odottaa. Nykyaikaiset aseet lakaisisivat koko ensimmäisen linjan välittömästi pois tieltä ja pistintaistelu kuuluu jo menneisyyteen. Sivumennen sanoen, venäläiset olivat vielä toisessa maailmansodassa tästä eri mieltä.

     Kuitenkin venäläiset sotilaat olivat kiistattomasti saavuttaneet suurta menestystä ja siihen oli vain yksi syy: he tottelevat. He olivat pystyneet säilyttämään järjestyksensä mahdottomissakin tilanteissa. Maaorjahan nyt ei vain voinut olla tottelematta.

     Toinen asia olivat sen sijaan upseerit, joita kirjoittaja kuvaa taitamattomiksi ja pelkurimaisiksi. Asiaa vatkataan yhä uudelleen, mutta lopputulokseksi jää, että Venäjän kyky heittää tuleen valtavia jalkaväkimääriä on kuin onkin hyvin pelottava.

     Upseerit, kuten muutkin alamaiset, olivat jatkuvan tarkkailun alaisina ja anekdootin mukaan pienessä piirissä muuan upseeri uskalsi sentään esittää pilkkarunon siitä, miten asiat Venäjällä hoidetaan: kaiki tapahtuu vain keisarin käskyllä eli ukaasilla. Muuan upseeri oli muka halunnut, että hänkin saisi keisarilta ukaasin, tarkoittaen tässä tapauksessa tietenkin ylennystä ja riimitteli:

Tout se fait par ukase ici,

C’est par ukase qu’on voyage,

C’est par ukase que l’on rit.

(käy kaikki jälkeen ukaasin,

sen vaati kaikki matkatkin

ja sen mukaan sopii nauraakin)

     Tämä runo oli  muuten jo alun perin ranskankielinen.

     Seuraavana aamuna upseeri sai kutsun kreivi Benckendorffilta, keisarillisen kansalian kolmannen osaston eli salaisen poliisin päälliköltä.

     ”Nuor ystäväni”, sanoi kreivi rakastettavasti, ”teillä on suurilahjakkuus runoiluun. Teidän kannattaa viettää muutama vuosi yksinäisyydessä, jossa voitte viljellä tuota muusain taitoa. Eilen illallahan olette muutamalla viehättävällä rivillä puhuneet matkustamisesta. No niin! Minä olen nyt järjestänyt teille matkan”.

     Ovella odottava sotilas ohjasi sen jälkeen nuoren miehen matkalle kohti karkotuspaikkaa.

     Tämä oli yksi tuhansista vastaavista esimerkeistä, kertoo kirjoittaja. Keisari Nikolai pyrkii systemaattisesti hävittämään upseereistaan itsenäisen ajattelun ja täytyy sanoa, että heidät valitettavasti onkin onnistuttu painamaan niin matalalle, ettei nyt ole todennälistä, että he siitä nousisivat.

     Olisi tietenkin yhtä typerää ottaa tämän kirjan anti yksinkertaisena totuutena kuin olisi uskoa tämän päivän sotakuvauksia Ukrainasta ilman kritiikkiä.

     Kuitenkin jokaisella vanhalla dokumentilla on aina tietty oma arvonsa, joka siitä kannattaa yrittää löytää. Olennaista on, ettei kirjoittaja ole koskaan voinut tietää tulevaisuutta, eikä kyllä usein juuri menneisyyttäkään.

Maailmojen sota ja Räsänen

 

Vain askel, vai kokonainen salto mortale?

 

     Vanhan ranskalaisen sanonnan mukaan ylevästä naurettavaan on vain askel: Du sublime au ridicule il n’y a qu’un pas.

     Se, joka on taipuvainen venäläisen kirjallisen hahmon, Kozma Prutkovin tavoin näkemään tämän konkreettisen maailmamme ennen muuta vain todellisten abstraktien käsitteiden vajavaisena toteutumana, ottaa tuon askeleen todennäköisesti rohkeammin kuin konkreettista todellisuutta kunnioittavat ihmiset, joita myös tervejärkisiksi sanotaan.

     Kanava-lehdessä, jonne muuten huomaan kirjoittaneeni kolumneja pian jo neljännesvuosisadan ajan, kirjoitin tämän vuoden kolmannessa numerossa hieman niistä reaktioista, joita tuo surullisen kuuluisa Päivi Räsäsen oikeusjuttu ja sen saama ratkaisu maailmalla herättivät.

     Kuten voi arvata, moiselle rikoslain käyttämiselle istuvan parlamentaarikon rankaisemiseksi ajankohtaisen yhteiskuntapoliittisen puheenvuoronsa johdosta, ei näytä heruneen ymmärrystä miltään suunnalta.

     Kun kansanedustaja, joka on saanut valtuutuksensa kansalta, käyttää puheenvuoron, jossa hän ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin, tässä tapauksessa kirkon ja yhteiskunnan suhtautumiseen homoavioliittoihin, täytyy olettaa, ettei häntä saa asiasta rangaista.

     Tämän kontekstin on ymmärrettävä olevan oikeusvaltiossa määräävänä, mikäli liberaalin demokratian kaikkein perustavimpia periaatteita kunnioitetaan ja tämä on maailmalla yleisesti ymmärretty. Poliitikon oikeus esittää myös valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä on demokratiassa pyhä.

     Tämän oikeuden täytyy koskea myös sellaisia perinteisiä näkemyksiä, joita on sittemmin haluttu korvata uusilla, tieteelliseen tutkimukseen vedoten. Esimerkiksi Neuvostoliitossa tätä periaatetta ei tietenkään noudatettu, vaan muun muassa lysenkolaisesta biologian tulkinnasta poikkeavia näkemyksiä käsiteltiin rikoksina.

     Politiikka ei kuitenkaan ole tiedettä eikä oikeuslaitos ole tieteellinen auktoriteetti. Politiikassa asetetaan vastakkain yhteiskunnalliset näkemykset, joilla on parempia tai huonompia perusteita. Olennaista on, että niitä on saatava vapaasti esittää.

     Kun Suomessa nyt Päivi Räsänen tuomittiin sellaisen näkemyksen esittämisestä, jota eräät tuomioistuinlaitoksessa toimivat henkilöt vastustivat, ruvettiin häntä vastaan ajamaan syytteitä rikoslakiin tulleen uuden pykälän mukaan ja saatiin kuin saatiinkin yli kymmenen vuoden määrätietoisen työskentelyn ansiosta pienimmällä mahdollisella enemmistöllä aikaan langettava tuomio.

     Sitä perusteltiin ”sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia” käsittelevällä rikoslain pykälän sillä kohdalla, jossa puhuttiin ”kiihottamisesta” kansanryhmää vastaan.

     Kun kyseisen pykälän rikkomisen tulkittiin tapahtuneen siten, että homoseksuaalisuutta nimitettiin ”poikkeavuudeksi” ja ”kehityshäiriöksi”, ei liene kummallista, että asiaa nimitettiin Washington Postin tavoin ”farssiksi”. Tässä oli maamme oikeuslaitos jo ottanut kunnon loikan ylevyyden ja naurettavuuden rajan yli.

     Sen sijaan, että asiaa pidettäisiin nolona, pienen juristityhmän aikaansaamana lipsahduksena, jonka ei vielä välttämättä tarvitse leimata koko oikeuslaitostamme, on ilmennyt suoranaista halua demonstroida ratkaisun erinomaisuutta ja ylistää sen aikaansaamiseen käytettyjä metodeja.

     Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Jukka Kekkonen kieltäytyy näkemästä asiassa sen enempää mielivaltaista oikeuden loukkausta kuin komiikkaakaan. Hän on julkaissut Kanavassa (1/2026) keskustelupuheenvuoron otsikolla ”Räsäsen oikeusjutun konteksti”.

     Kas näin hän laskettelee: ”Korkein oikeus teki erittäin huolellista työtä ja arvioi tapauksen tosiasioita avoinesti argumentoiden, epävarmuuksia esiin nostaen, sanalla sanoen monipuolisesti. Tästä sen onkin saanut aiheellisesti kiitosta alan johtavilta suomalaisilta rikosoikeuden ja julkisoikeuden tutkijoilta. Juuri vaikeissa tulkintaratkaisuissa korostuu argumentaation, pitävien perustelujen, merkitys.”

     Pitäähän se paikkansa, että monenlaista käsitteiden vääntelyä ja kääntelyä tehtiin kymmenien sivujen verran ja että hymistelyä on keskinäisen kehumisen kerhossa tosiaankin esitetty.

     Kuitenkin koko asian lopputulos on, että kansanedustajaa on nyt sitten rangaistu perinteisesti aivan normaalina pidettävän poliittisen mielipiteensä esittämisestä aivan normaalein, hillityin sanankääntein. Tämä on saatu aikaan peräti ”sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia” koskevaan lainkohtaan tukeutumalla.

     Tämä on se konteksti, jossa asioita on tarkasteltava silloin, kun kunnioitetaan liberaalissa yhteiskunnassa vallitsevia perusoikeuksia. Kun kansalta valtuutuksensa saaneen poliitikon oikeutta esittää mielipiteensä loukataan, mennään jo sellaisen rajan yli, joka ei vain erota ylevää naurettavasta, vaan myös vapaan yhteiskunnan totalitaarisesta.

     Kekkonen rakentelee asioille omaa kontekstiaan, jossa myös allekirjoittaneen vähäpätöinen persoona sijoitetaan osaksi maailmanlaajuista, jylhää taistelua demokraattisen oikeusvaltion ja autoritaarisen oikeistopopulismin välillä. Ei tarvinne erikseen todeta, mihin meikäläinen tässä sijoitetaan ja mihin taas ne kolme urhoollista tuomaria, jotka ovat olleet hyvien voimien eturintamassa, joka omia kollegojaankin vastaan.

     Tämä on varsin huikeaa ja omalla tavallaan sangen kiinnostavaakin mielikuvituksen lentoa, jonka luettuaan jää vain ihmettelemään, mihin Kekkosen kontekstissa sijoitetaan ne kahdeksan Suomen oikeuslaitoksen tuomaria, jotka kannattivat Räsästä vastaan esitetyn syytteen hylkäämistä.

     Ovatko he siis ”Räsäsen hengenheimolaisten” tavoin ”valmiita murtamaan demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita ideologisista syistä”?

     Siihen asti, kunnes toisin todistetaan, minun nb pakko uskoa Kekkosen tätä tarkoittavan.

     Kyllähän nämä tällaiset ajatusloikat naurattavat, mutta olisi kovin kevytmielistä olla näkemättä, että sillä, minkä helposti vain pyyhkäisee pois mielestään ja kuittaa pelkkänä typeryytenä, voi olla hyvinkin suuriperiaatteellinen merkitys.

      Pikku sakkojen tuomitsemista pienimmällä mahdollisella enemmistöllä ei välttämättä kannata pitää vain merkityksettömänä ja detaljeihin kohdistuvana brännvinsadvokatyrinä.

     Kun asiat asetetaan kontekstiinsa, niiden periaatteellinen merkitys paljastuu. Se, mikä näyttää vain höpsöltä lausahdukselta ja sen herättämältä koomiselta vuorten synnytykseltä, voi olla tuloksena enemmän kuin se kuuluisa naurettava hiiri. Pieni askel muutamalta juristilta voi olla suuri askel koko kansakunnalle ja sen poliittiselle vapaudelle.

     

Diplomatian loppu?

 

Kennan ja Suomi

 

     George F. Kennan, kylmän sodan patoamispolitiikan arkkitehti ja eräs diplomatian historian suuria nimiä, tunsi myös Suomea ja sen politiikkaa ja kävikin täällä useaan otteeseen. Hän viihtyi muun muassa Yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjasto) Slaavilaisessa osastossa, joka kuuluu parhaisiin venäläisen kirjallisuuden kokeolmiin Venäjän ulkopuolella.

     Entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs Arto Mansala on kirjoittanut uusimmassa Kanavassa (4/0206) artikkelin Kennanin Suomen ulkopolitiikkaa koskevista näkemyksistä.

     Kuten useimmat syvällisesti maailmanpolitiikkaa ymmärtävät henkilöt, Kennan kunnioitti ja arvosti Suomen omintakeista ulkopolitiikkaa ja käytti suomettumistermiä ainoastaan lainausmerkeissä.

     Viimeksi mainittu toki on sikälikin ymmärrettävää, että termiähän yritettiin käyttää nimenomaan halventamaan Länsi-Saksan politiikkaa, jonka tuskin kannatti pyrkiä ainakaan oka suhteessa muistuttamaan Suomen politiikkaa.

     Kennan oli Neuvostliittoon kohdistetun ns. patoamispolitiikan isä ja katsoi, että Neuvostoliiton  ekspansio on aktiivisin ja määrätietoisin toimin pysäytettävä. Suomi onnistui tässä omalla kohdallaan erinomaisesti, ilman Naton sotilasvoimaa. Se kertoi diplomaattisesta mestaruudesta.

 

     Kennan lähetti Keijo Korhosen välityksellä terveisensä Kekkoselle, ”merkittävälle valtiomiehelle, joka on kyennyt rauhanomaisin ja kansanvaltaisin keinoin tulemaan toimeen venäläisten kanssa”.

     Kennanin mielestä Suomen ja Neuvostoliiton suhde oli ainutlaatuinen: ”sitä ei voi ymmärtää eikä sen merkitystä oivaltaa tarkastelematta sitä historian näkökulmasta, eikä sille historiasta tai mustakaan katsantokannasta löydy kaltaista”:

     Tästä tietenkin seurasi, ettei Suomi voinut omaa politiikkaansa lainata muille. Neuvostoliiton ekspansion patoaminen edellytti muualla myös voimaa, mutta Suomi onnistui pärjäämään ilman sitäkin.

     Tällainen tunnustus aikakauden eräältä tärkeimmältä maailmapolitiikan vaikuttajalta ja tuntijalta ei ole vailla arvoa. Jos pikkuvaltiot nostavat esille ainutlaatuisuuttaan, kuten en usein tekevät, herättää se kopeissa suurvalloissa yleensä vain pilkkanaurua. Usein se ei pidäkään paikkaansa, mutta Suomen kohdalla se piti.

     Pelkään pahoin, että lännettymishurmassaan nykypoliitikot ovat silkkaa ymmärtämättömyyttään tuhoamassa ja ehkä jo lähes täydellisesti tuhonneet sen perinnön, mikä Suomen ja Venäjän suhteissa aikoinaan saavutettiin ja joka todella perustui niiden ainutlaatuisuuteen, mistä ansio koitui ennen muuta poliittiselle eliitillemme ja vasta toissijaisesti asevoimillemme.

     Toki molempia tarvittiin, mutta saavutetut tulokset sitten myös kestivät arvostelun. Tai sanokaamme niin, että tuon politiikan kova ydin oli terve ja vasta sen ympärille kasvanut poliittinen loiskasvillisuus ansaitsi ne kielteiset arviot, jolla koko politiikka on myöhemmin pyritty leimaamaan.

     Olen itse yrittänyt aina, paremmalla tai huonommalla menestyksellä kertoa lukijoilleni juuri tämän asian. Poliitiikka on juuri niin hyvää, kun ne poliitikot, jotka sitä tekevät. Etenkin Kekosen aikana ilmestyi paikalle poliittisia kotihuijareita, jotka parhaansa mukaan koettivat hyödyntää ja omia ns. idänsuhteita omiin, ahtaisiin tarkoituksiinsa.

     Tähän alentui joskus jopa itse Kekkonen, joka yksinvaltiaiden tavalliseen tapaan näyttää valtansa täyteydessä joutuneen ajan mittaan hybriksen valtaan. Pienempiä ”suomettuja” riitti sitten loputtomiin.

     On joka tapauksessa mieletöntä leimata ”suomettuisen” ajan ulkopolitiikka jonkinlaiseksi häpeälliseksi kyyristelyksi ja koko aikakausi diktatuuriksi, joka keinotekoisesti erotti Suomen sen oikeasta viiteryhmästä eli demokraattisesta lännestä.

      Suomen ja sen Venäjä-suhteiden historia oli tosiaankin ainutlaatuinen, minkä myös Kennan ymmärsi ja sen hyödyntäminen edellytti diplomaattista pelisilmää ja jopa nerokkuutta.

     Täytyy sanoa, että ulkopolitiikassamme on ollut viime vuosien aikana havaittavissa varsin masentava intellektuaalisen tason lasku ja jopa romahdus. Sen sijaan, että diplomatian klassisten sääntöjen (suaviter in modo, fortiter in re) mukaan esiinnyttäisiin kohteliaasti, vaikka samaan aikaan pidettäisiinkin periaatteista tiukasti kiinni, mennään pyytämättä sitoutumaan ehdottomiin kantoihin ja puhumaan voiman äänellä.

     Tiedotusvälineitä seuratessa tuntuu jopa sitä, että koko sana ”diplomatia” on aivan liian hieno käytettäväksi sellaisesta möläyttelystä, jota vastuunalaiset maamme edustajat ovat harjoittaneet.

     Typerimpiä lausuntoja (”jos soitetaan, en vastaa”), on sitten saatu julkisesti katua, mutta julkiset lupaukset (”whatever it takes”) sotaa käyvälle maalle ovat jo sen luokan kohellusta, ettei se sovi maalle, jolla ylipäätään on vielä diplomatia ja joka siis haluaa hoitaa asioita keskustelemalla, tietyn liikkumatilan säilyttäen.

     Diplomatiaa sanan klassisessa mielessä kuitenkin tarvitaan aina. Elleivät kyvyt riitä sen harjoittamiseen, saattaa kansa joutua maksamaan siitä kovan hinnan.

     Me tosiaankin olemme nyt sitten EU:n ja Naton jäsen, emmekä siis enää täysin suvereeni päättäjä, mutta n yt, jos koskaan meidän on syytä valppaasti ajaa omia etujamme.

     Ei se riitä, että istutan siellä ”missä tehdään päätöksiä” tai että selostetaan niitä sujuvasti monella kielellä. Politiikassa on kyse kyvystä vaikuttaa ennen muuta oman maan kohtaloon. Sen tulokset merkitsevät yhä myös liittoutumiin kuuluvilla maille eri asioita.

     Olen kuullut, etteivät johtavat poliitikkomme ole kiinnostuneita historiasta. Mikäli se pitää paikkansa, on kyseessä sangen vaarallinen asia, joka tuskin on millään pikakurssilla korvattavissa.

Parempaa väkeä

 

Herrasväen keskittymät

 

Eva-Christina Mäkeläinen, Säätyläisten seuraelämä ja tapakulttuuri 1700-luvun jälkipuoliskolla Turussa, Viaporissa ja Savon kartanoalueella. Historiallisia tutkimuksia 86, SHS 1972, 270 s.

 

     Kun aiemmin käsitelty Anna-Maria Åströmin väitöskirja fokusoituu pelkästään Savon kartanoalueelle ja tutkii sen herrasväen elämää, tutkii tämä vanhempi Anna-Christina Mäkeläisen väitöskirja suomalaisen säätyläistön elämää laajemminkin ja mahdollistaa myös eri herrasväen keskittymien vertailun.

     Kuten tunnettua, talonpoika joutui elättämään kaikki, hiirestä kuninkaaseen ja joutilasluokan eli herrasväen olemassaolon mahdollisti vain talonpoikien tuottama ylijäämä. Sen, mitä talonpoika tuotti oman toimentulonsa ja työvoimansa uusintamisen lisäksi, ottivat kruunu ja seurakunnat parhaansa mukaan haltuunsa.

     Talonpoikaisto suhtautui yleensä herrasväkeen nihkeästi, mutta kannatti sen sijaan innokkaasti kuningasta, jossa nähtiin turva riistäjiä ja ketkuja vastaan. Tämä ilmeni hyvin myös Kustaa III:n sodan aikana.

     Kun työn tuottavuus erityisesti Suomen kaltaisessa karussa maassa oli heikkoa, saattoi elätettävän herrasväen määräksi tulla vain kovin pieni prosentti koko kansasta. Kaarlo Wirilander, joka on tutkinut tätä väestöryhmää, laski herrasväen osuudeksi Savon asukkaista 1700-luvun puolivälissä 2,2 prosentiksi.

     Sotien kaltaiset valtavat menoerät saattoivat maan talouden heti raiteiltaan, ellei sotajoukkoa voitu viedä vieraalle maalle elämään ryöstöllä.

     Valtion tehtävänä tuohon aikaan oli itse asiassa melkein ainoastaan kaikenlainen voimankäyttö. Sen ylivoimaisesti suurin kuluerä oli sotalaitos, jonka piiriin kuuluvaa upseeristoa se rahoitti. Sen isäksi tuli muuta hallintoa, oikeuslaitoksesta maanmittaukseen ja muuhun sääntelyyn, joka oli kruunun monopolina.

     Herrasväki koostui aluksi lähes yksinomaan aatelistosta ja jopa korkeimpaan oppineistoon nähden pidettiin hajurakoa. Tilanne kuitenkin vaihteli alueittain ja Turussa, jota Mäkeläinen mielestäni pikein nimittää Suomen pääkaupungiksi, oli myös suhteellisen paljon muuta herrasväkeä. Tilanne myös vähitellen muuttui 1800-luvulle tultaessa.

     Upseeristo oli pitkään kauttaaltaan aatelista ja varjeli huolellisesti omaa sukuun perustuvaa erinomaisuuttaan erottautuen myös alhaissukuisista rikkaista, joita etenkin 1800-luvun puolella alkoi ilmaantua yhä enemmän. Keskinäisiäkin rajoja aateliston sisällä löytyi etenkin Viaporin suunnalta, mutta ei Savosta.

     Papisto oli kauan lähes ainoa oppinut sääty harvalukuisten tuomarien ja lääkärien ohella. Sillä oli oma verotuslaitoksensa ja parhaimmillaan pappi oli eräänlainen oman valtakuntansa ruhtinas, kuten Matti Klinge kaunopuheisesti asia ilmaisee. Turussa prelaatteja ja oppineita oli ajan oloissa Akatemian ansiosta suhteellisen paljon, Viaporin-Helsingin suunnalla taas vähän. Herrasväkeen papitkin hyväksyttiin.

     Tuon ajan herrasväen ja herrasväkikulttuurin kannalta oli keskeisen tärkeää, ettei kuningas vakituisesti asustanut Suomessa, kuten Mäkeläinen toteaa. Adolf Fredrik vieraili täällä kerran ja Kustaa III montakin kertaa, viimeinen kuninkaamme Kustaa IV Adolf hänkin vain kerran. Kaksi jälkimmäistä osasi vähän suomeakin ja hurmasi talonpojat sillä.

     Toki meiltäkin käytiin Tukholmassa ja valtiopäiville mentiin Savostakin. Jotkut toimivat poikaiässä hovipaašeina ja jotkut pääsivät jopa kuninkaan suosikeiksi, kuten tallimestari Munck Rantasalmelta tai Kustaa Mauri Armfelt Åminnestä. Tyttäriäkin lähetettiin Tukholmaan hienoja tapoja ja kieliä oppimaan.

     Mutta kun maassa ei ollut hovia, niin ei ollut. Matka Turusta Tukholmaan oli ”lyhyt” ja kesäaikaan se suotuisilla tuulilla taittui muutamassa päivässä, mutta keskimäärin se vei toistakymmentä vuorokautta. Kelirikkoajat, vastatuulet ja myrskyt olivat vielä erikseen. Tapulikaupunki Loviisastakin oli Savon sydämeen usean päivän matka, eikä sekään mikään metropoli ollut.

     Suomessa oli 1700-luvulla ja 1800-luvun ensi puoliskolla siis lähinnä kolme herrasväen keskittymää: Turku, Viapori-Helsinki ja Savon kartanoalue.

     Näistä Turku oli monipuolisin ja ajan oloissa merkittävä. 10 000:n asukaslukukin suosi ammattien kirjavuutta ja kauppaa. Toki ulkomaankauppa vuorityön ohella oli se ala, jolla saattoi rikastua ja myös rikastuttiin.

     Viapori-Helsinki oli täysin sotilasvoittoinen alue. Vuonna 1780 Helsingissä oli 2527 asukasta ja sen varuskunnassa oli lisäksi 1056 sotilasta. Viaporissa asui siihen aikaan lisäksi 3401 asukasta, lähes kaikki sotilaita.

     Viaporin kulttuurista merkitystä on usein korostettu ja olihan siellä salaseura ja aatteita, mutta pitkään aikaan ei juuri lainkaan naisia. Naiset ja heidän ympärilleen kehittynyt kulttuuri taas oli aikakauden ykäluokan elämän kovaa ydintä, johon liittyi hyvien naimakauppojen solmiminen ja omaisuuksien siirtyminen suvulta toiselle.

     Se edellytti naisilta monenlaisia valmiuksia. Miellyttämisen taito oli myös miehillä tärkeä, mutta erityisesti naisille suuntautui maamme ensimmäinen aikakauslehtikin, joka oli nimeltään ”Konsten att rätt behaga”.

     Savo oli alun perin tunnettu Suomen Siperiana, mutta 1700-luvun lopulle tultaessa siitä oli kehittynyt ”pikku Pariisi”, joka hyvinkin kilpaili ajan kulttuurivaikutteiden omaksumisessa Turun ja Viapori-Helsingin kanssa, mutta myös erosi näistä tietyissä suhteissa. Savon imagon paraneminen näyttää aluksi olleen pitkälti Yrjö Maunu Sprengtportenin ansiota.

      Savon prikaatin orkesterin nuotistoa tutkinut Heikki Klemetti joka huomasi  siellä olleen yli 400 kappaleen nuotit ja tokaisi, ettei Joroinen ollut kovinkaan paljon Wieniä jäljessä tällä alalla.

     Hienosteleva puhuttelu myös ja etenkin kirjeissä oli tärkeä taito. Yksinomaan aatelisneitosia kunnioitettiin nimityksellä neiti, fröken. Joroisissa kuuluu käytetyn myös sanontaa ”Välborna jungfru”. Mamselliksi sanottiin naimatonta aatelisperheen tytärtä.

     Aito ranskalaisessa muodossa mademoiselleiksi kutsuttiin sivistyneitä, aatelittomia ja naimattomia säätyläisneitosia. Vihityistä ”rouvista” käytettiin ”madamen” titteliä hyvin harvoin ja se viittasi lähinnä porvarisrouvaan.

     Seremoniat olivat usein komeita ja kirjoittaja kertoo serkusten Kustaa III:n ja Katariina II:n kilpailleen niiden komeudessa. Lehdethän välittivät tietoja myös seremonioista. 128 tykinlaukauksen tervehdys kuninkaalle oli vielä tavanomainen juhlallisissa yhteyksissä. Menipä siinäkin usieta säkillisiä kallisarvoista ruutia.

     Seremoniat myös aatelisten omassa keskuudessa olivat usein perusteellisia ja juhlat monipäiväisiä. Nukkumaan saatettiin joutua lattialle. Alkoholia meni runsaasti myös hautajaisissa, jotka usein sisälsivät hilpeitä illanviettoja, joissa nuoriso sai tavata.

     Alkoholin ohella juotiin paljon kahvia, jonka käyttö sitten levisi rahvaankin keskuuteen ja  jota yritettiin kieltää valtion taloutta uhkaavana kuten ylellistä pukeutumistakin. Kustaa III tunnetusti suunnitteli peräti erityisen ruotsalaisen puvun, jossa sallittiin vain niukasti tuontikankaita, mutta todellisuudessa silkkiä käytettiin ja kahvia juotiin käskyjä uhmaten Savossakin.

     Ruokien ja juomien joukossa alkoi olla paljon tuontitavaraa kuten kuivattuja ja tuoreitakin hedelmiä. Niiden viljelystä aloitettiin myös Suomessa herrasväen yrttitarhoissa.

     Muuan uutuus olivat teatterinäytännöt, joita järjestettiin usein pienissä tiloissa, Haapaniemessä koulun ullakollakin. Kiinnostavasti kirjoittaja kertoo, että jonkinlainen teatteri rakennettiin Mikkeliin upseereita varten harjoituskentän lähelle ja että muuan kiertävä teatteriseuruekin vaivautui sinne saakka.

     Näytöksiä amatöörivoimin järjestettiin aika tiuhaan ja lippujen hinnat saatettiin joissakin tapauksissa maksaa jopa luonnontuotteina, kertoo kirjoittaja.

     Suomen herrasväkikeskittymät olivat toisistaan melko lailla erillään jo ajan liikenneolojen takia ja esimerkiksi Itä- ja Länsi-Suomen välillä oli yhteyksiä hyvin vähän esim. naimakauppojen kautta.

     Toki Savostakin käytiin Turun Akatemiassa opiskelemassa, mutta Haapaniemeen tuli kadetteja Länsi-Suomesta vähän, vaikka niitä sinne tuli aina emämaasta saakka. Voineeko sanoa, että vanha Pähkinäkaaren rauhan kulttuuriraja toimi jopa herrasväenkin kohdalla, syystä tai toisesta.

    Tämän kirjan perusaineistoon kuuluu paljon kirjeitä, joilla on merkittävä todistusvoima ja se tarjoaa monien kiinnostavien yksityiskohtien ohella kiinnostavan yleiskatsauksen yhteen aikakauteen, jolloin ranskalainen kulttuuri oli meilläkin voimissaan.

     Hupaisa kyllä, Turun akatemiassa, joka oli klassinen latinakoulu, ei ranskalainen kielimestari kuitenkaan löytänyt yhtään oppilasta tarjotessaan kurssiaan ja joutui menemään kotiopettaksi. Tulevat papit eivät näemmä sujuvasta ranskasta piitanneet, toisin kuin aatelipojat.

     Kuitenkin myös englannin kielen taitoa löytyi juuri akatemian piiristä ja H.G. Porthan opetti myös englantia. Sillähän olikin käyttöä erityisesti kauppiaiden piirissä. Englantilainen kirjallisuus oli kyllä meilläkin tunnettua, mutta yleensä sitä luettiin ranskalaisia käännöksinä, näin myös Shakespearea, joka ranskalaisten klassikoiden jälkeen tuli muotiin.

 

 

 

Mitä Helsinki meille on?

 

Mitä tarkoittaa Helsinki?

 

     Etymologisesti se kai tarkoittaa virran kapeaa kohtaa, jossa veden nopeus kiihtyy. Helsingfors siis on paitsi koski, myös kapeaan kohtaan keskittynyt eli vinha koski.

     Englanniksi sivistyneet tuntevat sanassa kaikuja helvettiin vajoamisesta ja joku elokuvataiteen luoma van Helsing on omiaan tuota mielikuvaa vahvistamaan.

     Mutta voidaanhan sitä etsiä Helsingin merkityksiä myös muussa mielessä. Kiinnostava venäläinen kirjailija Vladimir Sorokin on tehnyt sen Moskovan kohdalla.

     Mitä nyt esimerkiksi tarkoittaa Moskova (ja tähän ei kannata vastata, että se on suomalais-ugrilainen sana, joka viittaa mätään veteen, moskaan)?

     Sorokin, muuten, kirjoittaa sanan muodossa Moskova (Москова) eikä normaalin kirjakielen mukaisesti Moskva (Москва).

     Kaiketi kyseessä on jokin paikallinen puhetapa.

     No, kaikki nuo tunnetut kirjalliset latteudet siitä, mitä sana merkitsee venäläiselle sydämelle (Москва... как много в этом звуке для сердца русского слилось!) eivät vielä ole vastaus Sorokinin kysymyksiin.

     Sorokin kuuntelee esimerkiksi itse sanan kaikua: siinä on jotakin suomaisen-sammakkomaista… samaan aikaan jotakin akkamaista, rusoposkisen pyllevä-tissevää… jotain maalaismaista, vahvan aterian jälkeen ettoneelle siirtyvän röyhtäilevää kopeutta, ripeästi karjaisevaa ja pieraisevaa maalaisylpeyttä, josta nyt on jo tullut pääkaupunkilaista: ”Me olemme Moskova, keitäs te olette?”

     Kirjoittaja vertaa Moskovaa kananmunaan, jonka keskusta on keltuainen ja jossa Kreml on hautovan kanan alla kehittyvä alkio.

     Kaupungin hahmo on suuresti muuttunut jo pelkästään muutaman viime vuosikymmenen aikana. Siinä kaupungissa ovat nyt onnellisia vain virkamiehet, elektroniset rahastuslaitteet ja autot. Moskovaa raiskaa nyt vallan vertikaali, jonka intohimon alla Moskovan luut rutisevat…

     No, entäs Helsinki?  Sehän on puolitoistamiljoonaisen väestönsä kautta ainoa varsinainen metropolimme sanan nykyaikaisessa mielessä. Toki yhä näyttää olevan voimassa suurkaupungin käsite, joka edellyttää tällaiselta taajamalta sataatuhatta asukasta.

     Mutta Helsinki nyt on joka tapauksessa suurkaupunkiemme joukossa ylivoimaisesti suurin, vaikka yrittää kainosti selittää olevansa vain noin kuudensadantuhannen asukkaan kaupunki. Sillä se ei petä ketään.

     Helsingin muuan erikoisuus oli se Savosta ja Hämeestä saapunut uusi väestö, joka keskittyi työläiskaupunginosiin ja kehitti siellä oman alakulttuurin ja puheenparren, joka oli varsin tolkutonta ruotsin ja venäjän sekaista pidgin-sotkua ja jossa olennaisinta oli epäsuomalainen ääntämys. Se erotti stadilaiset niistä maalaisista, jotka tulivat heitä myöhemmin.

     Helsinki on siis ollut suuri erottautujien kaupunki ja, kuten Moskova, ennen muuta maalaisten kaupunki, äkkiä maasta polkaistu, mutta vailla maalaista omanarvon tunnetta, pikemmin päinvastoin.

      Vilnasta sanotaan, että se on muukalaisten kaupunki, mikä pitää todella paikkansa, kun sen entiset asukkaat ovat lähes kaikki hävinneet ja liettulaiset, 1800-luvulla vielä pieni vähemmistä,  ovat tulleet tilalle.

     Helsingissä ruotsinkieliset ovat muuttuneet pieneksi vähemmistöksi, mikä tapahtui myös merkittävälle venäjänkieliselle väestölle. Nehän yhdessä muodostivat suuren enemmistön vielä 1800-luvun puolivälissä.

     Nyt venäläisyys on osoittanut paluun merkkejä, mutta vielä suurempi on kehitysmaalaisten kolonistien osuus, jonka on helppo huomata ennen pitkää tukevan kaupungissa enemmistöksi ja suurella varmuudella myös alkavan sanella omia lakejaan. Kielikin saattaa muuttua rajummin kuin aiempina vuosisatoina. Nopeaa oli kehitys ennenkin.

     Helsinki on siis ainakin myös muukalaisten muuttajien kaupunki ja se reitti, jonka kautta koko Suomen väestönvaihtoon nopeasti johtava demografinen kehitys suurelta osin tapahtuu. Nyt se tapahtuu koko maassa, kun aiemmin vain kaupunkien väestösuhteet muuttuivat.

     Helsinki on mahtikäskyllä perustettu, kuten Pietarikin ja se tekee sen historiasta omalaatuisen. Myös sen paikkaa vaihdettiin ja siitä tehtiin pääkaupunki mahtikäskyllä. Luonnostaan kaupunki alkoi sitten pian kasvaa muutenkin, vaikka se ei ollut erityisen soiva teollisuudelle, pikemmin päinvastoin. Satama sen sijaan suosi sekä kaupankäynti että sotalaitosta. Kelpasi sinne hallinnonkin asettua.

     Helsinkiläinen psykologia on aina ollut vähän kaksinaista. Suurella taloudellisen irtioton ja väestönkasvun kaudella ”paljasjalkaiset” ottivat syntyperänsä ylpeyden aiheeksi paremman puutteessa. Stadilaisuus slangeineen liittyi itse asiassa vahvasti työväenluokkaan, jolla ei ollut muutakaan ylpeiltävää.

     Ilmiö on sittemmin hiipunut yhä marginaalisemmaksi ja kaupungin ruotsalais-suomalainen ja sittemmin suomalais-ruotsalainen kaksikielisyys on jo kauan sitten antanut tilaa suomi-englanti- kaksikielisyydelle. Juuri tällä hetkellä venäjä on vielä vaikeammin havaittavissa, mutta sen asema vahvistuu vielä jokseenkin varmasti.

     Mutta mitä ihminen luulee olevansa ja haluaa olla, kun hän on omaksunut helsinkiläisyyden identiteetikseen?

      Näyttää ilmeiseltä, että koko asian merkitys on kaiken kaikkiaan tullut yhä marginaalisemmaksi. Helsinki ei enää tarjoa laadullisesti erilaista ympäristöä oikeastaan mihinkään kaupunkiin verrattuna. Se nyt vain on yksi moderni urbaani ympäristö muiden joukossa, ei sen kummempi.

     Toki yksi asia on noussut ylitse muiden: vihreä kunnianhimo, joka haluaa palauttaa kaupungin niin lähelle luontoa kuten mahdollista, kustannuksiin katsomatta…

     Kun tähän vielä liittyy nopea kokonaisten metropolialueiden nopea kehitysmaalaistuminen, saattaa sana ”Helsinki” ennen pitkää merkitä suiomalaiasllel samaa kujin Detroit amerikkalaisille. Keskustan ”inner city” muuttuu sietämättömäksi jengien herruusalueeksi ja tietyt lähiöt ympäröidään muureilla. Helsinki on silloin maamme amerikkalaisin kaupunki.

     Pääkaupunkilaisuus tuo toki joitakin asioita lähemmäs helsinkiläisiä kuin vaikkapa Jyväskyläläisiä. Ulkomaat kyllä ovat suunnilleen yhtä lähellä myös vaikkapa Oulua, vaikka sieltä ei pääsekään nopeasti laivalla Tukholmaan tai Tallinnaan. Lentokone vie sen sijaan vaikka vaikka Kiinaan, pienen mutkan kautta vain.

    Mutta onko Helsinki itsevarman ja moukkamaisen maalaisisännän koti, kuten Moskova venäläisen?

     -Ei missään tapauksessa. Tuo maalaisisäntä ei pyri olemaan itään muuta kuin on. Helsinkiläisyydessä on taas aina ollut sellainen piirre. Kerran maailmassa siellä yritettiin olla tukholmalaisia ja sittemmin amerikkalaisia ja se merkitsee, että onnistuminen ei koskaan ole ollut täydellistyä eikä varmaa.

     Helsinkiläisyys merkitsee yritystä olla olevinaan jotakin muuta kuin on ja kaupungin olemukseen on kuulunut sen hyvin nopea muuttuminen, on helsinkiläinen identiteetti jäänyt ehkä poikkeuksellisen häilyväksi ja epämääräiseksi.

    Vai kuinka?