Jääkauden ja tulevaisuuden välissä

 

Ruotsin vaiheita reportterin silmin

 

Herman Lindqvist, Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen. WSOY 2003, 806 s.

 

      Herman Lindqvistin kirjoja on tullut jonkin verran luettua ja kokemus on ollut myönteinen (vrt. Vihavainen: Haun herman lindqvist tulokset).

      Ruotsin uudemman historian tulkinnat eritysesti toisesta maailmansodasta nykypäiviin kiinnostivat minua ja niinpä ostin oitis divarista tämän kirjan, joka jo otsikossaan lupasi ulottaa katseensa ihan tulevaisuuteen saakka.

      Itse asiassa kirjan alaotsikko valehteli päin naamaa. Kirja ulottuu vain Kustaa V:een saakka, eikä siitä löydä mitään näkemystä siitä Ruotsin uudesta aikakaudesta, joka on merkinnyt kehittymistä hyvinvointivaltion edelläkävijäksi.

       Samallahan maa on muuttunut myös monikulttuuriseksi ja kvasitotalitaariseksi holhousvaltioksi, mikä on tuonut mukanaan yhä uusia ja kokonaan uudenlaisia ongelmia (vrt. Vihavainen: Haun ruotsin pauloissa tulokset). Tämän sijoittaminen kokonaisuuden osaksi olisi ollut kiinnostavaa.

       Lindqvistin kuvan Ruotsista ymmärsin joka tapauksessa olevan kiinnostava myös sen takia, että hän myös ottaa huomioon suomalaisen näkökulman, suomen taitoinen kun on ja viettänyt nuoruutensakin Helsingissä.

       Pikaisen tutustumisen perusteella voi sanoa, että Suomi on asianmukaisesti tässä Ruotsin historiassa paikallaan ja nimenomaan Suomena eikä joukkona maakuntia.

       Meillä levinnyt omituinen tapa häivyttää vanhasta historiastamme koko Suomen käsite on epäilemättä ennen muuta ilmaus epäkansallisesta asenteesta, joka naiivissa juristeriassaan pyrkii demonstroimaan oletettua vapautumista anakronismeista. Kansallinen näkökulma oletetaan siinä lähtökohtaisesti jollakin tavalla sallimattomaksi.

      Onneksi Lindqvistillä ei ole näitä paineita ja hän puhuu ehtimiseen myös Suomesta jo 1500-luvulla, kuten asiaan kuuluukin. Sigismundin hallitessa Suomi myös kirjoittajan mukaan ensimmäistä kertaa esiintyi itsenäisenä yksikkönä, joka toki pantiin aisoihin, kuten muutkin Kaarle-herttuaa vastustavat tahot.

     Sivumennen sanoen, Nuijasota, joka meidän historiassamme on suuri tapahtuma, kuitataan tässä yhteydessä vaikenemalla. Vastarinta kukistettiin kaikkialla armottomasti, eikä Suomi ollut tässä poikkeus ja olennaista oli Suomen herrojen mestaus.

      Nuijasodan raakuus ei nousisikaan mitenkään erityisesti esille siitä Ruotsin historiasta, joka on täynnä kapinoita ja vehkeilyjä ja vielä 1700-luvullakin niiden verisiä kukistamisia. Kaikki Tukholman torit voisivat kertoa julmista näytelmistä, jollaisia Suomessa oli aniharvoin ja jotka me juuri siksi niin tarkoin panemme merkille.

     Tuore näkökulma on se, kun kirjoittaja julistaa Ruotsin itse asiassa voittaneen Suuren Pohjan sodan. Baltia ja osa Suomea meni, mutta Skoone, Blekinge, Gotlanti, Jämtlanti, Härjedalen, Gotlanti ja Hallanti jäivät, samoin kuin Ruotsin saksalaiset maakunnat ja rahaakin saatiin, paitsi Venäjältä, myös Preussilta ja Hannoverilta. Tanska oli sodan suurin häviäjä.

     Suurvalta ei vielä kukistunut ja esimerkiksi raudan tuotannossa maa oli Euroopan hallitseva mahti ja muun muassa Englannin raudan lähde, kun putlausta ei vielä ollut keksitty. Tervaa ja mastopuita ei erikseen mainita.

     Lindqvistin ote on aika reportterimainen, eikä hän ole niinkään innostunut varsinaisista analyyseistä kuin kiinnostavista detaljeista ja kummallisista persoonallisuuksista. Tässä yhteydessä mieleen tulevat erityisesti Fredrik-kuninkaat. Fredrik I oli melkoinen moukka, joka keskittyi karhujen ja naisten metsästykseen eikä oikeastaan muuta osannutkaan.

     Sen soijaan sorvarikuningas Adolf Fredrik tohti jopa ryhtyä hallitsemislakkoon ja oli monipuolisesti lahjakas persoona, vaikka yhtään hänen sorvaamaansa kappaletta ei ole löydetty jälkipolvien ihailtavaksi. Poliittisesti hän joka tapauksessa jäi valjuksi hahmoksi.

      Hänen puolisonsa Loviisa Ulrika sen sijaan oli sekä lahjakas että myös hyvin kunnianhimoinen persoona, todellinen päällepäsmäri ja riivinrauta, jonka juonittelu veti hänen kannattajiensa päälle säätyjen verisen koston. Suuri kulttuurivaikuttaja hän myös oli ja kaiken muun ohella häijy anoppi. Hän lienee hyvin ansainnut yhden Suomen kaupungin nimeämisen kunniakseen.

     Monen muun kiinnostavan asian joukossa löysin ainakin itselleni ennen tuntemattomia asioita Ruotsin ulkopolitiikasta. Sen tunnetun mädännäisyyden kirjoittaja huomioi ja mainitse lyhyesti eri valtioilta vastaanotetut lahjukset, joiden tarkoituksena oli vaikuttaa maan ulkopolitiikkaan.

       Niiden, jotka pöyristyvät ”suomettuneisuuden” takia kannattaa tutustua siihen vehkeilyyn, jota ”vapauden ajalla” harjoitettiin.

       Ruotsi oli vaarassa tulla jaetuksi naapuriensa kesken ja jossakin mielessähän niin tapahtuikin sitten Napoleonin sotien aikana, vaikka maa saikin Suomen sijasta hallintaansa Norjan.

Kustaa III:lla oli Ruotsin uudessa nousussa ansionsa, mutta historian kulkua ei voinut pysäyttää. Ennen muuta nopeasti kasvavan Venäjän mahti nousi, vaikka Tanskan kanssa jo alettiin pärjätä.

        Tanska kehitteli taas kerran hyökkäystä vanhan operivihollisensa kimppuun vuonna 1743, eikä Ruotsilla ollut nyt minkäänlaisia mahdollisuuksia sitä vastaan, kun sen armeija oli tuhottu Suomessa, Taalainmaa kapinoi ja vähäiset kotijoukot olivat epäluotettavia.

     Tässä tilanteessa Ruotsi onnistui tekemään täysin yllättävän manööverin kääntymällä öskeisen vihollisen, Venäjän puoleen, joka lähettikin heti kaksitoistatuhatta sotilasta Ruotsia turvaamaan. Niiden komentajana oli Suomessa sodan aikana venäläisiä komentanut ja hallintoa hoitanut skotti James Keith.

     Joukot sijoitettiin Norrköpingiin, Nyköpingiin, Norrtäljeen ja Tukholman saaristoon ja kaksi ja puoli tuhatta venäläistä marssi jopa Tukholmaan ja kävi taloksi Södermalmille. Venäläiset pitivät Tukholmassa paraatin Kaarle XII:n kuolinpäivänä.

     Rauha Tanskan kanssa onnistuttiin neuvottelemaan ja venäläisetkin saatiin ulkopoliittisilla myönnytyksillä poistumaan maasta. Tilanne oli epäilemättä ollut jo hyvin vaarallinen koko maan itsenäisyyden kannalta.

      Lindqvist kertoo kiinnostavasti, että venäläiset olivat ”erittäin suosittuja erityisesti ruotsalaisten naisten keskuudessa”. Tämä siitä huolimatta, että suuressa Pohja n sodassa venäläiset olivat tuhonneet Ruotsin rannikkoa säälimättömästi, polttaneet tuhansia taloja ja hävittäneet kaivoksia ja ruukkeja.

     Kun venäläiset lähtivät, havaittiin, että 53 ruotsalaista naista ja 8 pikkupoikaa oli livahtanut venäläisiin aluksiin ja kadonnut niiden mukana. Toisaalta yli 40 venäläistä sotilasta oli karannut riveistä ja jäänyt Ruotsiin, jossa he piileksivät aluksi tyttöystäviensä luona.

     Ovatko luvut suuria vai pieniä, lienee hieman makuasia. Joka tapauksessa Lindqvistin kuvauksen perusteella suhteet vieraan sotajoukon ja kantaväestön väillä näyttävät olleen kohtuullisen hyvät erinäisistä tappeluista huolimatta ja osittain siis jopa varsin lämpimät.

       Kun sotilaat majoittuivat ruotsalaisten taloihin, syntyi vajaan vuoden aikana myös intiimejä suhteita, mikä lienee tällaisissa yhteyksissä väistämätöntä. Ilmiönhän tunnemme myös viime sotien ajalta niin Lapista kuin Itä-Karjalasta. Viimemainitussa tapauksessa tällaisia kontakteja näyttää olleen varsin vähän, syystä tai toisesta.

      Jumala on detaljeissa, sanotaan ja samahan koskee paholaista. Lindvistin järkäle ei korvaa kuivemmalla ja analyyttisemmällä otteella tehtyjä tutkimuksia, mutta löytyypä siitä kiinnostavia seikkoja, jotka edellisistä puuttuvat.

       Harmini kirjan valheellisen mainoshypetyksen takia on haihtunut. Tämä on hauska kirja, joka usein yllättävästi keskittyy sellaisiin asioihin, joista moni arvovaltainen ja pätevä esitys vaikenee.

Normaalista poikkeavuudesta

 

Nature vs. nurture

 

      Tekoäly on vähän kuin navigaattori merellä. On tyhmää olla sitä käyttämättä ja vielä tyhmempää on uskoa siihen sokeasti tällä häirinnän aikakaudella. Jos navigaattorin antama data ei ole ristiriidassa havaintojen kanssa, se on syytä hyväksyä. Mikäli ristiriita sen sijaan on ilmeinen, on uskottava sen sijaan silmiään ja käytettävä omaa järkeään.

     Tekoälylle annetaan näköjään yhä useammin hallitseva rooli ja heitetään omat aivot narikkaan, kun tuutista kerran saadaan valmiita fraaseja, joita voidaan papukaijamaisesti toistella. Toki sanottakoon tekoälyn kunniaksi, että se yleisesti ottaen suhtautuu kriittisesti omiin aikaansaannoksiinsa, mitä sen käyttäjät eivät useinkaan tee.

     Kun syyllisiä yleiseen tyhmentymiseen etsitään, on syytä keskittyä erityisesti ihmiseen, jonka kyky kriittiseen ajatteluun on aina rajallinen ja yhä useammin olematon. Ajatelkaamme nyt vaikka erään tietyn poliitikon julistusta, jonka mukaan raiskauksessa ei ole lainkaan kyse seksistä, vaan vallasta.

      Tällaisen ajatuspörriäisen esittäminen tieteellisen tutkimuksen tuloksena kuvaa hyvin sitä niin sanoakseni papukaijatasoa, jonka kohtaamme myös eräässä tunnetussa oikeuden tuomiossa, jossa katsottiin, että homoseksuaalisuuden sanominen poikkeavuudeksi on tieteenvastainen väite ja lääkärin sanomana jopa rikollinen teko.

     Luettuani juuri erään Viroon sijoittuvan romaanin, kiinnostuin siitä, mikä on homoseksuaalisuuden asema Virossa. ChatGPT kertoi, että vuoden 2025 väestöarvioon perustuvan tutkimuksen mukaan Virossa on noin 1,3% homomiehiä ja sama prosenttiosuus biseksuaalisia ja homoseksuaalisia naisia, jotka siis ilmeisesti niputettiin yhteen.

     Suomessa aikuisväestöstä on saman koneen mukaan noin 2-3% homoja, mutta nuorisosta jopa 16% ilmoitti kuuluvansa seksuaalivähemmistöön.

       Tämä on sangen kiinnostavaa ja huolimatta metodisista ongelmista meidän on syytä suhtautua lukuihin vakavasti, koska parempiakaan ei näytä olevan tarjolla.

      Mikäli homous olisi synnynnäinen ominaisuus, jota on mahdotonta enempää itselleen hankkia kuin siitä pois päästä, olisivat Suomen ja Viron kansat perinnöllisesti kovin erilaisia.

     Omassa maassamme olisimme ilmeisesti myös tekemisissä sellaisen uuden mutanttisukupolven kanssa, jonka piirissä seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei enää -toisin kuin ennen- olekaan harvinainen poikkeus, vaikka toki vielä poikkeus onkin. Uuden sukupolven perimä eli ”luonto” on siis muuttunut äkillisesti ja rajusti.

     Tällainen oletus olisi kuitenkin vastoin tervettä järkeä ja joudumme tekemään sen johtopäätöksen, että tutkimuksissa saatuihin vastauksiin on olennaisesti vaikuttanut niiden sosiaalinen hyväksyttävyys, ellei jopa muodikkuus.

      Toki vastukset luultavasti heijastelevat ainakin jollakin tarkkuudella todellisuutta. Olisi väärin vain viitata niille kintaalla ja sanoa, etteivät ne merkitse mitään.

      ”Nature” eli periytyvä taipumus ei tunnetusti koskaan yksin määrää ihmisen kehittymistä tietynlaiseksi, ympäristötekijät ja eritoten kulttuuri, ”nurture” merkitsevät paljon ja jopa erittäin paljon, kuten joudumme päättelemään. Itse asiassa koko periytymisen rooli on tässä asiassa aivan epäselvä.

      Tokion otettava huomioon, että tutkimusten tuloksia tulkittaessa määritelmillä saattaa olla aivan oleellinen merkitys. Toisessa seksuaalisuuden ääripäässä tiedetään olevan sellaisia ihmisiä, joille vain ja ainoastaan heteroseksuaalinen suhde on mahdollinen ja toisessa taas ainoa vaihtoehto on homoseksuaalinen.

     Näiden ohella on ihmisillä sitten vaihtelevassa määrin mahdollisuutta ja taipumusta normaalista biologisen lisääntymisen mahdollistavasta käytöksestä poikkeamiseen.

      Kansainvälisellä tasolla herättää huomiota, että Viroon verrattuna Suomi näyttää olevan todellinen  homojen maa, jossa kyseistä poikkeavuutta esiintyy kaksi kertaa useammin kuin naapurissa.

      Tämä on kansallisen omakuvamme kannalta kiinnostavaa. Mehän olemme ”aina” lähteneet siitä, että homous kuuluu effeminoituneeseen pullamössömiesten Ruotsiin, eikä sen sijaan miehekkääseen ja sodissakin karaistuneeseen Suomeen.

     Ruotsi oli homouden julkisuuteen tulon ja hyväksynnän suhteen edelläkävijämaa ja juuri siksi leimautui Suomessa jo 1950-luvulla homojen maaksi. Nyt osat näyttäisivät vaihtuneen, sillä Ruotsissa kansanterveysviraston kyselyssä homoiksi ilmoittautui noin 2% väestöstä.

     Sitä on kai ainakin alustavasti syytä pitää hieman alhaisempana, kuin Suomelle annettua 2-3% osuutta. Toki vertailukelpoisten aineistojen puuttuessa (vai mitä, GPT?) asiaa ei voi pitää osoitettuna. Kaiken kaikkiaan noissa arvioissa olevat, jopa sadan prosentin virhemarginaalit auttavat ymmärtämään epätarkkuuden määrän. Silti suurten kansainvälisten erojen esiintyminen on kiinnostavaa.

      Venäjällä suoritetettiin vuonna 2012 ns. Ipsos-kysely (vrt. Ipsos | Global Market Research and Public Opinion Specialist), jossa alle 1% aikuisväestöstä ilmoitti kuuluvansa ko. vähemmistöön. Länsimaista rappiota ja erityisesti homoseksuaalisuuden palvontaa vastaan asein ja aattein taistelevassa maassa alhainen luku lienee toki odotettavissa jo sosiaalisista syistä.

     Ukrainassa taas arvioidaan karkeasti homoseksuaalien määräksi noin 2-3%. Homouden arvon ja kunnian puolesta koko maailmassa taistelevassa USA:ssa homomiehiä sen sijaan on vain 1,6%, lesboja 1,4%, biseksuaaleja 5,3% , mutta kaikkia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia sentään yhteensä 9%.

     Tässä kannattaa kai ottaa huomioon sekin, että USA:ssa on seksuaalisen poikkeavuuden asema maan eri alueilla kovin erilainen. Jossakin Kaliforniassa tai New Yorkissa kyse on suoranaisesta homouden kultista ja jossain muualla taas kirotusta synnistä ja rikoksesta.

       Siitä huolimatta esitetty tulos on ainakin minusta yllättävä. Tässä suhteessahan USA näyttäisi olevan lähempänä Venäjää ja Viroa kuin Suomea tai Ukrainaa (!), olkoonkin, että tuloksia näyttää yleisesti hämärtävän selkeiden ja vertailukelpoisten kriteerien puuttuminen.

     Kun nyt on aikakaudellemme niinkin tärkeästä ilmiöstä kysymys, luulisi tällaisen ongelman olevan kohtalaisen helposti voitettavissa.

     Nyt käytettävissä (ainakin tämän tekoälyn käytettävissä) olevan tietämyksen mukaan meidän täytyy lähteä siitä, että seksuaalinen poikkeavuus on merkittävässä määrin sosiaalinen asia, joka luultavasti  saattaa hyvin huomattavasti lisääntyä tai vähentyä sen mukaan, miten valtakulttuuri siihen suhtautuu.

      Kun ottaa huomioon esimerkiksi suomalasien nuorison keskuudessa tehdyt havainnot, on syytä uskoa, että seksuaalisessa poikkeavuudessa ei enää ainakaan meillä ole kyse pelkästään ihmisten henkilökohtaisista mieltymyksistä, joilla ei ole ulkopuolisille mitään merkitystä.

Asian täytynee heijastua jo myös väestökehitykseen, toki vain yhtenä tekijänä. Näinhän asian nähtiin olevan jo antiikin aikana.

 

Isän roolia hakemassa

 

Miehenä Virossa

 

Urmas Vadi, Neverland. Suomentanut Petteri Aarnos. Enostone kustannus 2026, 344 s.

 

    Peter Pan, joka ei koskaan halunnut kasvaa mieheksi, asui Mikä-mikä-maassa eli Neverlandissa. Pop-ilmiö Michael Jackson rakennutti isona itselleen samannimisen lasten maailman. Siellä ei kai saanut olla miehiä, ehkäpä ei muitakaan aikuisia.

      Viro on paljon kummallisempi maa, kuin tulemme ajatelleeksi. Juuri nyt siellä näyttää vallitsevan kulttuurin kultakausi, jollainen meillä oli joskus sortokausien aikaan. Esimerkiksi teattereihin on sellaiset jonot, että lippujen hankkiminen on jo samanlainen operaatio kuin aikoinaan Neuvostoliitossa. Myös kirjalllisuus on suuressa kunniassa

     Virolaiset klassikot hallitse tai ainakin tuntee jokainen vakavasti otettava henkilö ja kirjailijoiden ympärille on kehittynyt samanlainen sankarin aura kuin meillä joskus sukupolvia sitten.

      Jokainen pännänpyörittäjä ei pääse pronssiin valettuna istumaan maan parhaalle paikalle, mutta ne paikat on silti varattu nimenomaan kirjailijoille ja jotakin tuosta potentiaalista leijailee jokaisen hyvän kirjailijan ympärillä.

      Viro on moderni valtio ja kiinniottavan kehityksen lakien mukaisesti se on kulkenut pikavauhtia myös sen kulttuurisen taipaleen, joka meiltä vei sata vuotta. Nyt katsomme toisiamme samalta tasolta, eikä muu tulisi mieleenkään, paitsi niille oikofobeille, joiden mielestä kaiken täytyy kaikkialla olla paremmin kuin meillä.

      Kuitenkin virolaisessa kulttuurissa on suuria eroja meikäläiseen verrattuna. Niin sanottu multikulturalismi ei siellä tule kysymykseenkään. Itse asiassa suurta venäläistä vähemmistöä on etenkin viime vuosina simputettu aivan häpeämättömästi ja venäläisyyden nimikin on katsottu tarpeelliseksi poistaa kulttuurilaitosten nimistä.

      Jostakin syystä tällainen on meillä herättänyt korkeintaan myönteistä huomiota, vaikka vastaava kohtelu esimerkiksi johonkin muhamettilaiseen vähemmistöön nähden missä tahansa maassa saisi aikaan hurjistuneen protestin tiedostavissa piireissämme.

      Ei Virossa olekaan muslimeita kuin arviolta 0,5 prosenttia väestöstä, eikä sitä vielä nähdä ongelmana. Venäjä ja venäläisyys sen sijaan ovat kohtalonkysymyksiä ja tuleva venäläismiehitys kummittelee tässäkin kirjassa mahdollisuutena ja tiettyjen piirien keskuudessa jo peräti päätettynä asiana.

     Entäpä sitten perhepolitiikka ja sukupuolten väliset suhteet, seksuaalisuuden asema ja suvaitsevaisuus, joka nostaa marginaalit kaapin päälle kunnioitettaviksi?

      Viron alhainen syntyvyys on jo kauan ollut sen kipeä kohta ja isänmaallisuuden näkökulmasta juuri se on se kirottu kysymys. Naiset ovat Virossakin yhä selvemmin suuntautuneet pois perhekeskeisyydestä ja lasten tuottamisesta tähän maailmaan.

      Myös Virossa naiset korvaavat miehiä jo kaikilla aloilla ja yhä useammin varjelevat narsistista hedonismiaan suurimpana aarteenaan. Ibsenin Nora on muuttunut Medeian kaltaisesta kauhukuvasta arkiseksi normin antajaksi.

      Tässä uudessa ympäristössä miehelle on vaikea löytää tilaa. Itse asiassa koko maa tai ainakin sen naiset haluavat elää jonkinlaisessa neverlandissa, jossa kukaties halutaan kyllä seksiä ja joku lapsikin, mutta ei avioliittoa, jossa miehellä olisi itsestään selvä paikkansa perheensä tukena ja turvana.

     Yksi romaanin päähenkilöistä on naisellisen kylmyyden uhri, joka ei koskaan ole saanut kokea todellista seksuaalista täyttymystä. Vaimo on jäänyt infantiilin torjunnan asteelle ja pelkästään kärsii fyysisestä yhteydestä, mikä tekee siitä yhtä tympeän myös aktiiviselle osapuolelle.

     Erohan siitä tulee ja vaikka se merkitsee miehelle uutta seksuaalista onnea, joka löytyy monien naisten sylistä, jää suurin päämäärä eli perheenisän onni löytymättä. Itse asiassa sukupuolivietti vie isän (lapsen hän on siittänyt) absurdeihin nöyryytyksiin.

      Toinen isäkokelas ja todella myös spermallaan lapsen hedelmöittänyt henkilö joutuu samaan asemaan, kun narsistinen vaimoehdokas halveksii hänen yrityksiään olla huolehtiva ja palveleva isä. Kun mies on vielä venäläistä sukua, myös hänen suhteensa isänmaahan on potentiaalisesti epäilyksenalainen.

      Suojeluskunta tarjoaa tilaisuuden täyttää miehen paikka ja vaikka uhrautua elämää suuremman asian puolesta. Absurdina detaljina putoaa pistooli miehen taskusta vauvajumpassa ja hän joutuu riitaan koko naispuolisten jumppakaveriensa yhteisön kanssa.

      Suku on kaikille henkilöille tärkeä ja sitä hallitsevat naiset. Vanha äiti dementoituu ja alkaa elää omissa maailmoissaan, vanhat sukutarinat heräävät ja tuntuvat hallitsevan nykyisyyttä, kuvitelmissa suvun miehiä vaivaa kirous, joka liittyy sodanaikaiseen murhaan, jossa tosiasiassa oli seksuaalinen tausta.

     Välillä kirjailija vie lukijan uneen, jossa asiat selviävät tai muuttuvat yhä kummallisemmiksi, mutta todellisuus ei tarjoa onnellisia loppuja. Itse asiassa sen suhde uneen jää avoimeksi. Ehkäpä realistisempi ote olisi siinä kohden ollut vaativampi ja lisännyt tämän jo sellaisenaan sangen lukukelpoisen kirjan merkittävyyttä?

    Joka tapauksessa kirja on hyvin virolainen ja nykyaikainen (ilmestynyt alun perin vuonna 2017). Aikansa ja paikkansa kuvana sillä on annettavaa myös suomalaisille.

     Luulen, että meidän kannattaa seurata tarkoin sitä, mitä Viron kulttuurissa tapahtuu. Sen kautta voisimme vaikkapa oppia hiukan enemmän ymmärtämään oman henkisen ympäristömme sairaalloista omituisuutta.

      Viro on Viro ja Suomi on Suomi. Ne ovat paljossa erilaisia, mutta voisivat olla hyvinkin samanlaisia, jos historia olisi joskus mennyt hieman toisin. Nyt virolaisilla on paljon myös sellaisia ongelmia, joita meillä ei ole, mutta ehkä tärkeimmät ovat silti samoja. Samassa maailmanajassahan tässä sentään eletään.

Kun valoa kohti mentiin

 

Sivistämisen missio

 

     Suomen sana ”sivistys” on omaperäinen ja tuntuu yhä kantavan mukanaan sen keksijän, Reinhold von Beckerin näkemystä asiasta.

      Sanahan viittaa siisteyteen eli puhtauteen tai puhdistamiseen. Läheinen sukulaisuus siveydelle on ilmeinen.

      Muissa eurooppalaisissa kielissä vastaava sana viittaa yleensä muokkaukseen, kultivaatioon, mistä jää hieman erilainen tunnelma. Sivistämisessä otetaan jotakin pois, kun taas kultivoinnissa sitä muokataan. Tuloksena on joka tapauksessa eräänlainen jalostus- eli raffinointiprosessi, joka muuttaa kohdettaan karkeasta hienommaksi.

      Kokonaisten kansojen sivistäminen oli aikoinaan mammuttiprojekti, joka merkitsi resurssien suuntaamista sinne, mistä ei ainakaan välitöntä hyötyä ollut saatavissa. Pikemmin kyseessä oli päämäärä sinänsä, pääsy sivistyskasojen joukkoon, kuten esimerkiksi Snellman ja häntä seuraava joukko ajatteli.

       Samalla edistettiin käytännössä tasa-arvoa ennen näkemättömässä määrin. Kansakouluun pyrittiin saamaan kaikkien sosiaaliluokkien edustajat ja molemmat sukupuolet. Itse koulutettavat olisivat kaikin mokomin jättäneet oppinsa saamatta ja koulujen vastustus oli massiivista.

      Kunnallishallinto antoi kuitenkin vallan varakkaille ja viime kädessä valtion voimakeinot pakottivat talonpojat perustamaan ja ylläpitämään kouluja eli tekemään suhteellisesti kaikkien aikojen suurimman investointinsa, joka ei tuottanut mitään ymmärrettävää hyötyä.

      Sivistyneistö odotti joka tapauksessa asialta myös välitöntä edistystä ja kun koulun käyneetkin sitten sortuivat yöjuoksuihin, purettiin pettymystä lehtien palstoilla. Sivistys ja siveys eivät välttämättä olleet ainakaan ekvivalentteja käsitteitä.

     Väinö Linna esseissään osoittautuu suureksi sivistyksen ystäväksi ja ymmärtää hyvin, että hänen kirjoittaessaan meneillään oli valtava mullistus, kun kokonaisten ikäluokkien sivistystasoa nostettiin vielä monta pykälää koulutuksen laajenemisen kautta.

      Sivistys oli Linnalle omakohtaisesti merkinnyt pyrkimystä itsensä kehittämiseen. Hän luki omin päin kaikkea mahdollista ja pänttäsi englannin kieltä salaa töissä, taukojen aikana.

      Jack Londonin Martin Eden, joka hurmaantui ajatuksesta pääsystä uudenlaiseen todellisuuden ymmärtämiseen (ks. Vihavainen: Haun martin eden tulokset), näyttää olleen Linnalle tuttu ja läheinenkin. Toki tämä Londonin alter ego sai kokea myös karvaan pettymyksen: sivistyksen ihanteet olivat tosia, mutta tuo sivistyneistö pysyi niistä kaukana.

       Kaikesta päätellen Linnan kokemus oli varsin samanlainen ja jotakin siitä oli mukana myös koko aikakauden pettymyksessä sivilisaation voimaan: oli uskottu, ettei ”meidän sivistyneenä aikanamme” vanhanaikainen raakuus olisi mahdollista.

       Kaikki raakuus oli kuitenkin ollut yhä ainakin yhtä mahdollista kuin aina ennenkin. Oliko koko ”sivistys” turhuutta ja teeskentelyä?

       Eihän toki. Itse asiassa Linna näyttää arvostavan sitä työväenliikkeessäkin sen kenties suurimpana antina: työläinen oli kuin olikin jäänyt/jätetty alhaiselle kehitystasolle ja asia vaati korjausta.

       Suurin sivistystason nostaja oli Linnan mielestä joka tapauksessa ollut kansallisuusaate, mikä kuului sen varhaisen kehityskauden ansioihin.

      Tulkitsen asian niin, että moukkamaisuus saattoi kuulua työväenluokan ominaispiirteisiin, mutta ei missään tapauksessa antanut aihetta ylpeilyyn. Suottapa oli myöskään niiden ylpeillä, jotka olivat saaneet korkean koulutuksen, mutta jääneet yhtä tyhjiksi kuin Martin Edenin kohtaama herrasväki.

      Kun Linna vuonna 1963 kirjoitti kansalaisten sivistysestä, hänen maailmaansa kuuluivat jo massatiedotusvälineet, eivät enää vain lehdistö ja radio, vaan myös jo elokuva, radio ja jopa televisiokin.

       Niiden taso antoi aihetta pelätä ihmisten vulgarisoitumista ja Linna esittikin, että kansansivistystä olisi ryhdyttävä ”terästämään”, sillä sensuroimaanhan ei haluttu ruveta. Toki juuri tuohon aikaan oli sensuuri vielä monessakin mielessä ihan lakimääräisestikin olemassa ja nousi myös suureksi keskustelun aiheeksi.

       Linna arvioi, että vielä nykyäänkin oli kansan sielussa ”voimakkaita protesteja kulttuuria vastaan”, mikä liittyi siihen, että vanhan sivistysihanteen ja todellisuuden välillä oli ollut liian suuri kuilu. Jopa sanalla ”ihanne” oli huono kaiku suomalaisen kadunmiehen korvissa.

     Nyt joka tapauksessa elettiin murrosaikaa, vanha ”ihanne” eli ”petäjäistä leipää syövä katajainen kansalainen” oli muristen ja hampaitaan kiristellen antamassa tilaa uudelle tyypille, joka oli itsenäinen, tasapainoinen ja vastuustaan tietoinen kansalainen”. Miten moni oli sellainen ihan oikeasti, oli toki kysymys sinänsä.

      Joukkojen sivistystaso oli nousemassa räjähdysmäisesti, mitä tuleva yhtenäiskoulu suuresti edesauttaisi. Tämä kaiketi asettaisi jonkinlaisia jarruja myös johtajille, jotka menneisyydessä olivat usein käyttäytyneet edesvastuuttomasti, hullun tai humalaisen tapaan. Ehkäpä se oli kansansivistystyön suurin merkitys?

       En pyrin tässä minkäänlaiseen Linnan ajatusten kriittiseen analyysiin, ne vain toimivat virikkeinä pohdinnoilleni ja esitän itse, että sivistyksellisen kuilun hupeneminen herrasväen ja rahvaan väliltä on ollut 1900-luvun jälkipuolen suurimpia yhteiskunnallisia muutoksia.

       Siinä taas kerran on toteutunut sellainen asia, jonka Neuvostoliiton kommunistinen puolue projisioi vain ja ainoastaan tulevaisuuden kommunistisessa yhteiskunnassa tapahtuvaksi: oleelliset erot henkisen ja ruumiillisen työn välillä ovat hävinneet ja sama koskee kaupungin ja maaseudun välisiä eroja, jotka vielä 1900-luvun puolivälissä olivat aivan oleellisia.

      Kansansivistyksen, ja nyt kai jo pitäisi sanoa, yleisen koulutustason kohoaminen on ollut valtava yhteiskunnallinen muutos, joka ensin tapahtui läntisessä maailmassa ja mitä todennäköisimmin oli eräs kaikkein tärkeimmistä tekijöistä, jotkta veivät sen maailman huipulle.

      Niall Ferguseon on puhunut lännen ylivoimaisista instituutioista (”Killer apps”), mutta tämä häneltä on jostakin syystä jäänyt huomaamatta.

Mutta entäpä se von Beckerin näkemä ”siveyden” lisääntyminen, jonka ajateltiin automaattisesti seuraavan koulutuksesta?

     Aivan ilmeisesti on tapahtunut se ilmiö, jonka jo Martin Eden havaitsi herrasväen keskuudessa siihen paremmin tutustuttuaan: syvällisyyden tilalle ovat tulleet fraasit, ajattelun tilalle papukaijamainen toistaminen, korean ulkokuoren takana on tyhjyys, joka ei ole lainkaan oppimattoman rahvaan hengenelämää korkeammalla.

     Ja sitten tulivat nuo massamediat, joiden missiona näyttää olevan vain tyhmyyden lisääminen tähän maailmaan. Ei ole puhettakaan mistään kulttuurin ”terästäytymisestä”.

     Ja Linna näki vielä vasta kalpean heijastuksen siitä Augiaan tallista, jollaiseksi tuo maailma nyt on muuttunut.

Pitäisikö pystyttää patsas?

 

Kummallinen suurmies

 

Väinö Linna, Esseitä. WSOY 2007, 597 s.

 

      En ole nyt lukenut koko tuota mainittua kirjaa taas uudelleen läpi. Olen tehnyt sen joskus 1990-luvulla (silloin kokoelman nimi oli Murroksia) ja verestin vain vähän vanhoja muistoja.

       Huomaan myös kirjoittaneeni Linnasta useitakin blogeja. Hän kuuluu ns. kotijumaliini ja hänen patsaansa olisi kaappini päällä Runebergin ja Mannerheimin vieressä, mikäli tuollaista patsasta olisi saatavilla.

     Joka tapauksessa Linnan ajatuksia lukiessa vahvistuu yhä uudelleen se käsitys, että tämä kansallisen paradigmamme muuttaja todella oli nero sanan klassisessa merkityksessä. Häntä voi verrata Solženitsyniin, joka vaati kansaansa lopettamaan valheessa elämisen ja jonka kohtaloksi on paradoksaalisesti tullut niin typeryksien ylenkatse kuin tyrannin suorittama henkisen perinnön ryöstö ja väärennys.

      Linnan suuri urotyö ei ollut mikään taistelevan propagandistin tai tutkivan journalistin poleeminen hyökkäys joitakin valheellisia näkemyksiä vastaan. Ei kyse myöskään ollut simppelistä todellisuuden entistä naturalistisemmasta kuvauksesta. Kyllä hän loi taideteoksen, jossa halusi esittää mielestään oleellisen ja unohdetun vaikka jätti paljon sanomattakin. Tämän hän myös itse toteaa.

      Huomaan kirjoittaneeni niin paljon Linnasta ja hänen näkemyksistään, etten jaksa samoja asioita enää toistaa (ks. Vihavainen: Haun linna tulokset). Esimerkiksi Linna historiankirjoittajana on teema, jota en viitsi enää uudelleen ruveta jauhamaan, sillä olennainen siitä on jo tullut sanotuksi, mutta samat argumentit esitetään vain loputtomasti uudelleen.

       Myös Linnan suhde Runebergiin on hyvin tunnettu ja hän on epäilemättä oikeassa arvioidessaan tämän arkaaisine ihmiskuvineen ja kuolemankultteineen uuteen aikakauteen aivan sopimattomaksi profeetaksi, niin etevä runoilija kuin tuo vanha klassikko olikin. En muistanutkaan, että Linna oli lukenut myös Erich Frommia ja luulen, että tuo ”Kuolemankultti” on sieltä peräisin.

     Itse korostaisin, paitsi Runebergin tavatonta kansallista merkitystä aikansa kontekstissa, myös hänen klassismiaan, joka oli vain siirretty nykyaikaan, siis 1800-luvun alkuun. 1900-luvun puolivälissä sen yhä omaama ajankohtainen merkitys kuuluu historian ihmeisiin.

      Linna oli ennen muuta kansallisen paradigman muuttaja ja erittäin intelligentti henkilö, joka pärjäsi suvereenisti myös historian ammattilaisille, kun tarvis tuli. Ennen muuta minua hänessä miellyttää se kuvia kumartelematon rohkeus, joka samalla liittyi tiettyyn eleettömään vaatimattomuuteen. Tällainen ei totisesti ole tässäkään maassa ollut liian yleistä.

     Nostan tästä kokoelmasta esille nyt vain yhden detaljin, joka näyttää nykyihmiselle olevan kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

     Näin hän kirjoittaa: ”Kirjasani ei … ole ainoatakaan sotilasta, joka sisimmässään kävisi raskasta moraalista kamppailua sodan mielettömyyttä vastaan. Tämä johtuu siitä, etten tavannut sodan aikana ainoatakaan tällaista ihmistä… Sodan julmuus on kevytmielisessä tappamisessa. Silvottu ruumis on seuraus, kevytmielisyys suhteessa ihmishenkeen on syy.  Ja kevytmielisyys on siinä, että yhteiskunta, johon sotilas kuuluu, ottaa häneltä hänen yksilöllisen moraalien vastuunsa”.

      Viiden sotavuoden aikana Linnan näki vain yhden ihmisen, joka tunsi olevansa henkilökohtaisesti vastuussa jokaisesta teostaan. Hän oli palavasilmäinen ja pitkäpartainen Jehovan todistaja, joka oli teljetty lautavajaan, koska kieltäytyi ottamasta asetta. Sieltä käsin hän ei paljoakaan voinut vaikuttaa maailmanhistorian kulkuun, huomauttaa kirjailija.

      Tämä olkoon vaikkapa eilisen aseistakieltäytyjien päivän kunnaiksi. Mutta aamun uusintana erään toisen kiintoisan kirjan herättämä blogi. Muuten, myös Viljam Pylkäksen muistelmat kannattaa lukea Linnan ”Tuntemattoman” rinnalla” (ks. Vihavainen: Haun pylkäs tulokset ).

Tässä Linnasta:

tiistai 12. tammikuuta 2021

Monumentin juurella

 

Kansakunnan kaapin päällä

 

Väinö Linna. Tunnettu ja tuntematon. Toimittaneet Jyrki Nummi, Maria Laakso, Toni Lahtinen ja Pertti Haapala. WSOY 2020, 461 s.

 

       Tässäpä järkäle, joka jo kooltaan sopii kansalliskirjailijan juhlakirjaksi. Kirjoittajissa on eturivin intellektuelleja eri aloilta, Risto Alapurosta ja Pertti Haapalasta Panu Rajalaan, Kimmo Rentolaan ja Yrjö Varpioon. Historia, sosiologia ja kirjallisuuden tutkimus ovat siis vahvoilla nimillä mukana.

      Lisäksi mukana on vähemmän tunnettuja ja ansioidensakin puolesta vaikeammin tähän teemaan yhdistettäviä nimiä. Hyvähän se on, että näkökulmia on monia. Kansallinen monumentti kannattaa valaista joka puolelta.

      Tällaisesta kokoelmasta tietenkin riittää virikkeitä yllin kyllin. Hyvä, jos saa niiden paljoudelta öitään nukutuksi. En kuitenkaan rupea referoimaan kaikkia niitä ajatuksia, jotka Linnan tuotanto on herättänyt. Kerron sen sijaan omistani, joita tämä kirja on kirvoittanut.

       On ensinnäkin huomionarvoista, että mies, joka nousi aikoinaan esille suurena kriitikkona ja kerettiläisenä, on nyt samassa asemassa kuin Runeberg aikoinaan. Eivät hänestä kaikki suinkaan tykkää, pois se, mutta kaikki kyllä joutuvat sopeutumaan hänen olemassaoloonsa ja reagoimaan kukin tavallaan.

       Kuten joku tämän kirjan kirjoittajista sanoi: mies, jonka kuva on setelissä, ei voi olla kovin kapinallinen.

       Näinhän se on. Sivistyneistömme maalaama omakuva Suomen kansakunnasta oli aikoinaan komea ja innostava. Se kansakunta oli ensi luotava sekalaisesta raaka-aineesta, jossa nimenomaan tuo raakuus, kypsymättömyyden ja jalostumattomuuden synonyyminä oli vallitsevana.

       Kansakunta sivistyskansana oli ja on meillä siis hyvin uusi ilmiö, sikäli kuin ei tarkoitettu ruotsalaista traditiota, johon mieluummin haluttiin katkaista napanuora, ymmärrettävästi. Niinpä koko sivistyksellemme tuli poikkeuksellisen ominaiseksi uutuus, historiattomuus ja sen mukana lähes väistämättä myös rahvaanomaisuus.

       Linnan suurtyö oli runebergilaisen kansankuvan korvaaminen rahvaanomaisella. Tuo edellinen ihannoi kyllä suomalaista kansaa, mikä oli uutta ja hyvin merkittävää, mutta oli samaan aikaan hierakkinen ja toisen maailmansodan aikaan jo anakronistinen, arkaainen.

       Linnan suoritus merkitsi rahvaan vapauttamista herrasväen holhouksesta. Hän pani sen puhumaan omalla kielellään ja katselemaan maailmaa omasta näkökulmastaan -olkoonkin, että se kulma oli vain Pentinkulma eikä sen enempää, fiktiivinen pars pro toto ja siis joka tapauksessa vain yksi osa todellisuutta.

       Linnan saavuttama asema kansalliskirjailijana asettaa joka tapauksessa koko Suomen aivan tiettyyn valaistukseen. Mikä on se maa, jossa kansakunnan historiallisen itseymmärryksen mittapuuksi tuleekin sivistymättömien torpparien ja kylänloppulaisten kokemus? Miten on mahdollista, että myös sivistyneistö lopulta osti koko paketin karvoineen päivineen?

       Minusta tämä on asia, jota kannattaa miettiä yhä uudelleen. Samanlaista rahvaanomaisuuden glorifiointia, joka meillä on kansakunnan regaalioiden kruununjalokivi, en tunne mistään muualta.

      Venäläiset ovat suuria korkeakulttuurin kumartajia joka sorkka, ruotsalaisista puhumatta, vaikka heillä onkin egalitarismi muotivaatteena, jolla koreillaan. Mutta näillä molemmillahan myös perinteitä riittää. Norjalaisten tilannetta en tunne, mutta viikinkiperinne joka tapauksessa kompensoi siellä talonpoikaista kulttuurin nuoruutta.

       Virolaiset voisivat historialtaan olla suomalaisiin verrattavissa, mutta kyllä sekin rinnastus tuntuu ontuvan. Neuvostokausi sai heidät kerääntymään kansallisten symboliensa luo. En luule, että virolaiset olisivat samanlaisia amerikkalaisia kuin suomalaiset, joihin on helppo kaataa mitä tahansa, tyhjiä astioita kun ovat.

       Mutta joka tapauksessa. Linna sopii hyvin koko suomalaisuuden symboliksi. Kirjahyllyni päällä on Runeberg ja Mannerheimin korkokuva on siellä peräti neljänä kappaleena. Linnan ottaisin sinne ehdottomasti, jos löytäisin jostakin.

      Kuitenkin koko ajatus Linnasta patsaana kaapin päällä olisi ollut vielä 50-luvulla niin absurdi, ettei se olisi ketään edes naurattanut. Runeberghan siellä siihen aikaan oli ja Mannerheim nyt tietysti.

       Nyt asia kyllä kuitenkin on toisin ja sehän merkitsee paradigman muutosta, turha sanoakaan. Linna on nyt sillä tavalla väistämätön ja pyhä, että hänestä kelpaa ja on jo pakkokin tehdä myös parodioita. Niitä on tässäkin kirjassa. Lisäksi Linna on kyllin merkittävä tullakseen jonninjoutavan lätisijän fiktiivisen haastattelun kohteeksi.

      Siinä tämä vittua hokeva tyttönen pääsee poseeraamaan kaikessa blaseerautuneisuudessaan Linnan prima facie edustaman tympeän establishmentin taustaa vasten. Toinen taas pääsee lausahtamaan upeasti Väinö Linna sucked. Otti siis päähän mokoma kipsikuva, kunnes äänikirja paljasti, että hei! Äijähän osaa olla kiinnostava.

       Tässä kaiketi sitten on se uusi näkökulma, joka vielä kerran ja ehkä piankin on tuleva Linnan paradigman tilalle. Mitenkähän tuota nimittäisi? Tai antaapa olla, odotellaan kunnes se ensin tulee.

       On se Linna nyt siis sen verran tärkeä kansakunnan kannalta, että se on pakko nähdä ja noteerata siinä keskellä tietä, jos tämän kansan arvoituksia lähtee tutkistelemaan. Kantaa ottavat niin herrat kuin narrit.

       Vieraille kielille kääntäminen sen sijaan on hankalampaa, eikä Linna ole koskaan pystynyt tunkeutumaan toiseen kulttuuriin. Hänet ymmärtääkseen on tunnettava suomalaiset ja päinvastoin. Kääntäjien yritykset ovat kyllä usein olleet suorastaan ihailtavia.

       Muuan tässä kirjassa kirjoittava saksalainen ei pysty hyväksymään sitä, että suomalaisten sota olisi ollut niin erilainen kuin saksalaisten, kuten Tuntematon antaa ymmärtää. Sodassa on aina sotarikoksia, sanoo hän ja perustelee asiaa sillä, mitä saatiin selville Wehrmachtin kätketyistä tekosista.

      Mutta suomalaiset korpisoturit eivät olleetkaan Wehrmachtia, saati niitä Sturm-joukkoja, joita nuori upseerinkloppi olisi itselleenkin halunnut. Sota oli epäilemättä inhottava ja epäinhimillinen asia, mutta ei se Karjalan korvessa muodostunut rikollisuudeksi olemassa olevien normien mukaan. Muita on jälkeenpäin turha ruveta keksimään.

       Saksalaisille viime sota on keskeinen kansallinen trauma, suomalaisille se merkitsee pikemminkin kansakunnan syntyä kypsässä muodossaan. Siksipä lienee mahdotonta saada saksalainen ymmärtämään, mikä on Tuntemattoman viesti ja merkitys. Eivät sitä ymmärrä venäläisetkään. Ei sinne päinkään.

     Sitten, kun tämä tapahtuu, olemme luultavasti päässeet aivan uudelle tasolle kansakuntien suhteissa ja sitä kyllä kaipailisin.

On tässä kirjassa paljon kiinnostavaa luettavaa. Suosittelen.

 

Todellisuus on realityy!

 

(Tosi)TV eli missä on typeryyden äärimmäinen raja?

 

     Kun ihmiskunnan kehittymisen yhä korkeammalle tasolle uskottiin olevan sen kohtalona, esitettiin monia skenaarioita siitä, millaiseksi hän voisi kehittyä, kun hän vapaana aineellisen ahdingon pakosta saisi keskittyä piilevien mahdollisuuksiensa realisointiin.

       Puhuttiin yli-ihmisestä ja sen ilmaantuminen maailmaan katsottiin nimenomaan rationaalisen, sosialistisen järjestelmän suureksi lupaukseksi. Millainen määrä kaikenlaisia nerojakin tulisi siihen maailmaan, jossa viimeinkin vallitsisi vapaus! (vrt. Vihavainen: Haun yli-ihminen tulokset).

       Marx riemuitsi siitä, ettei tulevaisuuden ihminen enää olisi sidottu koneen jatkeeksi yhteen työpaikkaan, vaan voisi vapaasti vaihtaa työpaikkaansa ja harrastuksiaan ja jopa saman päivän aikana tehdä mitä moninaisimpia askareita, aineellisesta tuotannosta itsensä sivistämiseen, kalastelusta taidekritiikkiin.

      Hänellä olisi valmiudet kehittää itseään kykyjensä rajoille saakka ja niitä hän tietenkin käyttäisi yllin kyllin. Luova ihminen, homo faber, löytäisi onnellisuutensa tulemalla siksi, mikä hän on, sen sijaan, että joutuisi vieraannetuksi omasta olemuksestaan.

     Charles Fourier, utopistisosialisti, arvioi nerojen määrän maailmassa kasvavan kommunistisen yhteiskunnan oloissa uskomattoman suureksi: kun kaikkien ihmisten mahdollisuudet luovaan toimintaa olisi vapautettu, voitaisiin todeta maailmaan ilmaantuneen miljoonittain uusia neroja. Noin kolmeksi miljardiksi kasvaneen maapallon väestöstä löytyisi 37 miljoonaa Homeroksen veroista runoilijaa, saman verran Newtonin tasoisia matemaatikkoja ja jälleen saman verran Molièren tasoisia kirjailijoita ja niin edelleen.

      Aivan vastaavasti esimerkiksi Trotski uskoi sosialistisen vallankumouksen tuottavan valtavan määrän uusia neroja, vaikka luvut olivat hieman varovaisempia. Sosialistinen yli-ihminen olisi uuden yhteiskuntansa tuote ja tarkoitus, ei mikään typerä kuluttaminen kuluttamisen vuoksi.

      Tämä valoisa tulevaisuudennäkymä perustui uskoon ihmisen perimmäisestä jaloudesta: kaikkialla ihminen oli kahleissa ja vegetoi lähes eläimen tasolla alkeellisten viettiensä ohjaamana, mutta kun hänet vapautettaisiin, kaikki muuttuisi!

      Ajatelkaamme nyt vaikkapa alkoholia ja uskontoa. Kurjaan asemaan alistetulle ihmiselle ne tarjosivat lohtua ja hetkellisen vapauden illuusion, mutta itse asiassa vain sitoivat häntä lujemmin kurjuuteensa. Juopottelu eläimellisti ja uskonto tyhmensi, eikä sen enempää ymmärretty edes haluta. Tämä ihmisyyden banalisointi oli sen todellinen tragedia.

      Työväenliikkeen suurin tehtävä oli johtaa pimeät kansanjoukot ihmisarvoiseen elämään, mikä olisi nykyäänkin hyvä muistaa, kun menneisyyden pyrkimyksiä arvioidaan.

       Kyseessä ei ollut vain dogmaattisen kommunismin näkemys. Suomessakin saatettiin vielä viime vuosisadalla ylpeästi julistaa, ettei työväenliikkeen tarkoituksena suinkaan ole vain rahan hankkiminen niille, joilla sitä ei ollut.

       Tällaisia, nyt oudolta kuulostavia asioita tulee joskus mieleen, kun katsoo, millä tasolla kulttuurimme tällä hetkellä on. Ylevistä ja euforisista ihmisyyden kehittämisen pyrkimyksistä ei kukaan kehtaa edes mainita.

      Sen sijaan koko tämän maan tiedotusvälineet ovat nyt useaksi päiväksi kokoontuneet keskustelemaan siitä, millainen periaatteellinen merkitys oli sillä, että muuan ammattitappelija vuosikymmen sitten oli masturboinut jonkin naisen kanssa metsämajassa ja väittänyt, ettei tuo nainen häntä seksuaalisesti kiinnostanut, kun oli jo keski-ikäinenkin.

     Oliko tässä kyseessä yleinen naissukupuolen vähättely ja rasismiin verrattava häpeämätön loukkaus koko sukupuolta kohtaan, näyttää kuohuttavan koko kansaa tai vähintäänkin edellytetään, että se sitä kiinnostaa. Samaan aikaan maailmassa tapahtuu tietysti paljon muutakin, mutta oletuksena on, että tämä on nyt päivänkohtaisesti tärkein kysymys.

       Luulen pääseväni tästä Yleisradion arvostelemiseen ilman aasinsiltaa. Nuo suuruudet, joiden ympärille koko kansa nyt on haluttu kerätä, ovat nimenomaan television ohjelmassa profiloituneita ja koko kansan oletetaan tuntevan heidät ja olevan heistä kiinnostuneita. En tiedä, enkä viitsi tarkistaa, minkä kanavan anti on heistä tehnyt kuuluisia, oleellista on, ettei YLE poikkea muista millään myönteisellä tavalla.

      Sen sijaan, että ihmisen (sana kuulostaa ylpeältä!, ks. Vihavainen: Haun isolla I:llä tulokset) nyt oletettaisiin kehittävän piileviä kykyjään ja pyrkivän omaksumaan ihmiskunnan saavutuksista sen, mikä niissä on parasta (vrt. Vihavainen: Haun london martin tulokset), hänen ymmärretään haluavan tuijottaa televisiosta älykääpiöitä, jotka on siirretty johonkin mahdollisimman epätodelliseen ympäristöön, joka muuttuu uudeksi ”todellisuudeksi”.

       Tiedotusvälineet ovat muuttuneet tyhmennysvälineiksi, joiden pyrkimyksenä on yksinkertaisesti saada ihmiset tirkistelemään sitä, mitä jotkut toiset yhtä hölmöt tekevät.

      Tässä uusintana hieman raporttia siitä, mitä on ollut tarjolla. En viitsi tarkistaa, mitä siellä nyt on. Jos tilanne muuttuu, kerrotaan siitä varmaan lehdissä.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Ikkuna Milfien maailmaan ja todelliseen todellisuuteen

 

Milfit ja nakut deittaajat

 

     YLE-veron maksajana yritin taas katsoa, mitä siedettäviä ohjelmia löytäisin televisiosta. En ole katsonut televisiota säännöllisesti enää vuosiin, puoli yhdeksän uutiset olen kyllä usein kuunnellut, kun sen voi tehdä samaan aikaan kun lukee jotakin kiinnostavaa.

      Tiedän, että televisiossa on aina silloin tällöin huippukiinnostavia ohjelmia, mutta ne vilahtavat usein ohi, ellei ole varuillaan. Harvoin niitä sitten viitsii YLE-Areenasta enää etsiä. Jotakin katetta maksamalleni verolle sentään haluaisin ja TV:n katsominen voisi olla rentouttava ja virikkeitä antava harrastus, kunhan vain löytäisi ne hyvät ohjelmat.

      Vielä hiljattain oli olemassa kulttuurikanava. YLE-Teema, joka ei sisältänyt hömppää, vaan aivan vakavasti otettavia ohjelmia. Nyt sekin on sotkettu täyteen kaiken maailman silppua, erityisesti urheilua ja jostakin kummallisesta syystä sinne on tungettu myös ruotsinkielistä ohjelmaa, jolle kyllä kuuluu oma paikkansa, mutta miksi juuri siellä?

      Eikö kunnon ohjelmia nyt millään pysty löytämään kylliksi? Ovatko ne kalliita? Katsotaanko niitä liian vähän? Entä mitä tarkoittaa tässä yhteydessä ”liian vähän”?

       Yleisradio on ollut maamme suurimpia kansansivistyslaitoksia ja ottanut tämän tehtävänsä joskus varsin vakavasti. Sen missiona on myös ollut suomen kielen vaaliminen. Nyt se kilpailee ala-arvoisimpien viihdekanavien kanssa yleisöstä, vaikka verotulot takaisivat sen, että se voisi keskittyä vakavasti otettaviin ohjelmiin.

      Yle on myös eturintamassa yhdessä hömppäkanavien kanssa tunkemassa muotopuolia englanninkielisiä sanontoja suomen kieleen. Ohjelmien otsikot ovat yhä uudelleen joko englanniksi tai sitten suomalais-englantilaista sekasotkua, joka mielestäni ei voi todistaa muusta kuin viljelijänsä typeryydestä.

      Katsotaanpa nyt vain tämän päivän ohjelmatarjontaa klo 14 alkaen.  Ohjelmistossa näyttää olevan muun muassa seuraavia nimikkeitä: Ykkösellä Van Life ja kaksi kertaa Exploring Earth. Kakkosella on lähes pelkkää urheilua ja illan päätteeksi sitten Traces -jäljet. Mitähän lisäarvoa tuossakin idioottimaisessa otsikossa saavutetaan sanomalla saman asia vielä englanniksi? Itse asiassa sellainen näyttää kyllä tulleen tavaksi.

      Teemalla on tänään kaksi kertaa ohjelma Exit ja muuten kanava on täynnä toisaalta ruotsinkielistä ohjelmaa, kuten kaksi kertaa Sportnytt ja sitten lastenohjelmia ja ruotsinkielisiä uutisia. Se siitä kulttuurikanavasta.

      Jos sitten katsotaan muita kanavia, nähdään sellaisia nimikkeitä kuin kaksi kertaa Laulu rakkaudelle: Secret Song Suomi. Mitä tämänkin otsikon keksinyt ääliö haluaa sillä sanoa?  Nelosella on Jumanji: The Next Level ja The Voice of Finland, Subilla on UEFA Champions League, LEGO Masters Australia, American Horror Story sekä Frendit, joka lienee jonkinlaista suomea.

      Vitosella on Superman returns ja Ivillä Sex Tape Suomi, kutosella on Gold Rush, Wheeler Dealers, Cliffhanger ja Top Gear. Starilla on Silent Library Suomi, The Beach, Lone Star ja Criminal Minds. Avalla on The Real Houseviwes of Salt Lake City ja The Last Stand, Herolla on Save the Date Suomi, FRII:llä Naked Attraction Suomi, Lady Bird ja Sex and the City 2- sinkkuelämää ja National Geographicilla Food Factory.

     Areenalta löytyy muun muassa Mäkihypyn MC: Oslo, naisten Raw Air HS 134. -Mitähän sotkua se tämäkin oikein on? TLC:llä on ohjelma The MILF Manor.

       Siltä varalta, ettei joku tuntisi tuota uutta sivistyssanaa MILF, kerron, että kyseessä on lyhenne sanoista Mother I’d like to fuck, siis keski-ikäinen nainen, joka on nuorten mielestä vielä niin sanotusti ihan naitava. Mainittakoon, että koneeni kieltäytyi aluksi näyttämästä tuloksia tälle haulle ilmoittaen, että kyseessä ovat sisällöt, jotka saattavat sisältää ns. aikuismateriaalia.

      Hömppäohjelmia, joiden ainoa funktio näyttää olevan katsojien tyhmentäminen, tuntuisi nyt tämänkin pienen otannan perusteella inhimillisesti katsoen olevan riittävästi. Ohjelmanteon nollapisteen tuotoksia eli tosi-TV:tä (realityä) on ainakin joka lähtöön, jossakin tehdään ensi treffit alttarilla ja toisessa tavataan ilman rihman kiertämää: naked attraction… ja onhan niitä.

       Olisi kiinnostavaa tietää, pidetäänkö YLE:ssä ns. suunnittelukokouksia ja jos pidetään, mitä niissä oikein puhutaan. Onko YLE:llä ja koko Suomessa tarjotulla TV-ohjelmistolla jokin missio ja mikä se oikein on? Onko kukaan edes ajatellut, että veronmaksajalla olisi oikeus saada jonkinlaista vastinetta rahalleen ja että YLE on ollut ja sen tulisi yhä olla sivistyslaitos, yksi suomalaisuuden tukipylväistä.

       Murrosikäisten maailmalla on oma oikeutuksensa, mutta se ei voi olla mittapuuna koko kansaa palvelevalle instituutiolle. Missä ovat vaikkapa avoimen yliopiston kurssit, eri kielten opetusohjelmat tai vaikkapa todelliset tietokilpailut siinä muodossa, kuin ne ennen tunnettiin. Nyt on niiden sijasta vähä-älyisiä miljonäärileikkejä, jälkipuberteettisia realityhöpötyksiä ja muita tyhmennysohjelmia.

      Kieli, jota käytetään, on heikkoa, usein tarpeettomalla englannilla sotkettua ja suomen, jos muidenkin kielten lausuminen onnetonta. Nyt vaalien lähestyessä olisi kiinnostavaa kuulla itse kunkin puolueen edustajien näkemyksiä siitä, mitä YLE:lle olisi tehtävä. Pitäisikö sen vain antaa toimia nykyisellä surkealla tasollaan ja mennä aina siitä, missä aita on matalin, vai olisiko syytä ryhdistäytyä ja vaatia täälläkin katetta veroille.

      Tällaiselta se näytti siis maaliskuussa eikä sen kummempaa tunnu olevan vieläkään. En odota ihmeitä uudelta hallitukselta, mutta eduskunta on ennenkin pannut ruotuun yleisradion, joka on lähtenyt laukalle.

      Poliittisten ohjelmien alalla tähän varmaan taas mennäänkin, mutta se on oma tehtävänsä ja ongelmakenttänsä. Tärkeää olisi nyt myös palauttaa kulttuuri ja nimenomaan suomalainen kulttuuri kunniapaikalle myös suomalaisten veronaksajien rahoittamassa instituutiossa!

 

En malta olla panematta tähän vielä viitettä erään alan ammattilaisen painavaan puheenvuoroon:

Vihavainen: Haun marjaana mykkänen tulokset.

 

 

 

 

 

Kehitysmaasta maailman huipulle

 

Pohjalta pinnalle

 

Antti Karisto, Jussi Simpura, Hyvinvoinnin historiaa. Ajankuvia Suomesta. Gaudeamus 2026, 432 s.

 

      ”Suomalaisten tulotaso oli 1800-luvun viimeisinä vuosina sama kuin briteillä 1700-luvun puolivälissä. Oltiin siis 150 vuotta jäljessä. Mutta 1960-luvulle tullessa tämä toivottoman tuntuinen takamatka oli kurottu miltei kiinni, vajaat 20 vuotta oltiin enää Isoa-Britanniaa jäljessä. Ei Suomea vieläkään voinut pitää rikkaana maana, mutta ei sitä köyhäksikään kehdannut kutsua.”

      Näin kiteytetään tässä kirjassa muuan niistä keskeisitä kehityskuluista, jotka maamme on läpikäynyt. Nousimme takapajuisten maiden joukosta rikkaiden kastiin tavattoman nopeasti. Kehitys, joka jossakin muualla oli vienyt jopa vuosisatoja, tapahtui meillä muutamassa vuosikymmenessä, näin esimerkiksi kaupungistuminen ja elinkeinoelämän rakennemuutos.

      Kiinniottava kehitys on monessa suhteessa edullisempaa ja nopeampaa kuin niiden pioneerien taivallus vaivojen ja vastusten kautta, jotka ovat kulkeneet edellä ja luoneet edellytykset nykyaikaiselle hyvälle elämälle, jonka välttämätön ehto on korkea aineellinen elintaso, vaikka se sinänsä onkin aivan liian primitiivinen asia tullakseen yhteiskuntien hyvinvoinnin ainoaksi mittariksi.

     Itse asiassa olen odotellut, milloin nuo nykyään jo maailmatalouden kärkeen päässeet entisen kehitysmaat tunnustavat velkansa niille pioneerivaltiolle, jotka joutuivat kulkemaan paljon vaikeamman tien ja toivat sitten keksintönsä, osaamisensa ja innovaationsa myös siirtomaihin, jotka muuten olisivat jääneet köyhyyteen jopa vuosisadoiksi ja ehkä ikuisiksi ajoiksi.

      Tämä kirja ei lähde yksiselitteisesti määrittelemään sitä, mistä se kertoo, vaan tutkii viisaasti sitä, mitä on milloinkin pidetty hyvinvointina ja miten siihen on pyritty, eritoten Suomen itsenäisyyden aikana ja hiukan pitemmässäkin perspektiivissä. Kulunut kielikuva siirtymisestä ryysyrannasta hyvinvointivaltioon on totta, mutta se ei tarkoita vain tulojen ja kulutuksen kasvua.

       Hyvinvointia on mitattu monella tavalla ja Erik Allardtin klassisen käsityksen mukaan siihen voidaan sanoa kuuluvan ulottuvuuksia, joita englanniksi kuvataan sanoilla having, loving ja being. Omistamisen lisäksi kyse on ihmissuhteista ja itsensä toteuttamisesta.  Arvostamani Erich Fromm puhui samoihin aikoihin viimeksi mainitun asian keskeisyydestä

     Suomessa on valtion harjoittama sosiaalipolitiikka ollut ehkä poikkeuksellisenkin määrätietoista pyrkimystä antaa koko kansalle hyvän elämän edellytykset, mitä tuolla asialla kulloinkin sitten on ymmärretty. Turva erilaisia elämän riskejä vastaan on rakennettu meillä hukan uranuurtajamaiden jälkeen, mutta hyvin toimivaksi sitten, kun siihen on ollut varaa.

      Tasa-arvo ymmärrettynä sekä sukupuolten, maalaisten ja kaupunkilaisten, rikkaiden ja köyhien ja parempia tai huonompia elämän valmiuksia omaavien välillä on meillä onnistuttu viemään niin pitkälle, että olemme mitä erilaisimmilla mittareilla mitatussa hyvinvoinnissa päässeet maailman kärkeen.

      Tämähän on taas näkynyt tunnetussa ”onnellisuustutkimuksessa”, jossa suomalaiset ovat taas päässeet ykkösiksi jo yhdeksättä kertaa peräkkäin.

     Tämä tulos ei vielä sellaisenaan välttämättä ole kaikkia vakuuttava ja voidaan huomauttaa, että eri kielissä ”onnellisuus” ilmaistaan ja ymmärretään eri tavoin. Tässä tutkimuksessa on itse asiassa kuvattu henkilöiden itsensä kuvaamaa tyytyväisyyttä oloihinsa (vrt. happy with something), mikä on toinen asia kuin suomen kielen tarkoittama ”onnellisuus”, joka on vaativampi ja syvällisempi asia.

      Joka tapauksessa sosiaalipolitiikka on ollut suomalaisen yhteiskunnan rakentajien pyhä asia erityisesti toisen maailmansodan jälkeen. Heikki Waris ja Pekka Kuusi ovat kuuluneet sen alkuaikojen suuriin profeettoihin, sen jälkeen ovat seuranneet Erik Allardt, Olavi Riihinen ja monet muut, joiden tutkimukset ja näkemykset on tässä kirjassa huomioitu.

     Täytyy heti todeta, että tämä kirja ei ole mikään tylsä tai edes kuiva selostus tapahtuneesta kehityksestä aikasarjoineen ja käyrineen. Niitä siellä ei edes ole. Pikemmin kyseessä on oivaltava sukellus syvemmälle aikakusien maailmankuvaan ja tavoitteisiin. Kyseessä eivät ole löysät puheet ja mutu, lähdeviitteitä ja kirjallisuutta täällä on kuin väitöskirjassa.

       Paljonhan on noin sadassa vuodessa ehtinyt tapahtua. Pekka Kuusi hyvin vaikutusvaltaisessa kirjassaan ”60-luvun sosiaalipolitiikka” lähti siitä, että tuon vuosikymmen lopulla olisivat kansalaisen kulutusmahdollisuudet Neuvostoliitossa huomattavasi paremmat kuin Suomessa. Suuri kommunistisen yhteiskunnan rakentamisen ohjelmahan oli juuri laukaistu mahtavine lupauksineen.

      Sosiaalipoliittiset ennusteet ovat matkan varrella yleensä osoittautuneet vääriksi jopa niin yksinkertaiselta tuntuvassa asiassa kuin väestökehityksessä. Selitys on, että usein nuo ennusteet nimenomaan toimivatkin varoituksina, jotka päättäjät sitten toiminnassaan ottavat huomioon.

      Sosiaalivaltion väitetään nyt usein tulleen tiensä päähän, ainakin siinä mielessä kuin se tämän vuosituhannen alussa ymmärrettiin. Syynä ei ole jonkin tietyn hallituksen pirullisuus, vaan se, ettei raha riitä enää kaikkeen samaan kuin vielä hetki sitten.

      Minusta näyttää siltä, että nyt on pakko priorisoida hyvinvoinnin tekijöitä ja pohtia, millaiset asiat on ehdottomasti hoidettava nimenomaan valtion toimesta ja mitä voidaan jättää ns. kansalaisyhteiskunnalle. Laskeutuminen huipulta on henkisesti vaikeaa ja edellyttäisi kansalaisilta entistä enemmän henkistä kypsyyttä. Valitettavasti olemme juuri samamaan aikaan siirtyneet yhä syvemmälle taaperokulttuuriin.

     Itse näkisin kehityksen suren kuvan siten, että se uskomaton pikajuoksu maailman huipulle, jonka maamme suoritti, perustui sen suhteellisesti edulliseen asemaan maailmantaloudessa. Kärjessä kulkijat saavutettiin suurelta osin kiinniottavan kehityksen kautta ja kehittyneimpien maiden saavutuksia hyödyntäen ja niiden kysyntään vastaten.

      Kun suomalaista, jo valmiiksi sangen tasapäistä yhteiskuntaa ymmärrettiin kehittää poikkeuksellisen tasa-arvoiseksi, pystyttiin pääsemään sellaiseen yleiseen ja yhtäläiseen hyvinvointiin, joka oli tuntematon monille edelläkävijävaltioille. Kulttuurisesti läheiset protestanttiset pohjoismaat olivat tärkein esikuva.

     Tekijät puhuvat myös maahanmuutosta ja mainitsevat, että vielä 2010-luvun alussa suurin osa suomalaisista odotti sen vaikuttavan myönteisesti maahamme.

      Tuohon aikaan elettiin kuitenkin vielä monikulttuurisuutta edeltävää aikaa. Sen jälkeen maamme on muuttunut ja taas kerran muutos on ollut uskomattoman rajua. Mikä tärkeintä, muutos on hyvin todennäköisesti myös peruuntumaton ja vaikuttaa maamme kohtaloon ikuisiksi ajoiksi.

      Tässä on turha taas kerran selittää, mitä merkitsee, jos yhteiskunta hajoaa jyrkästi kahtia toisiaan kyräileviin rinnakkaisyhteiskuntiin, jotka riitelevät yhteiskunnan rakentamisen perusarvoista, kun rahaa on yhä vähemmän.

      Se solidaarisuus, joka on ollut suotuisan yhteiskuntakehityksemme ehkä tärkein yksittäinen mahdollistaja, saattaa pian kuulua menneisyyteen.

     En moiti tätä kirjaa, joka on mitä hauskin ja opettavaisin ja välttää kaikkea ideologisuutta. Totean vain, että olohuoneessamme on virtahepo, jonka näkeminen on yhä liian vaikeaa suurelle osalle kansaa, jopa monille intellektuelleille ja ehkä erityisesti heille.