Englanti tuli. Mitä sen jälkeen?

 

Kielivallankumouksemme vaiheita

 

Harvat asiat ovat vaikuttaneet kulttuuriimme yhtä mullistavasti kuin vieraiden kielten tulo osaksi koko kansan jokapäiväistyä elämää.

Nykynäkökulmasta tuo asia tarkoittaa englannin kielen jokapäiväistymistä ja nousemista kansallisen kielen rinnalle ja jopa sitä arvoistetummaksi kommunikaatiovälineeksi.

Ilmiö on uusi ja se on tapahtunut erittäin nopeasti. Vielä 1990-luvun alussa tapahtui, että Helsingin yliopiston rehtori kommunikoi ulkomaisen vieraan kanssa saksaksi, koska ei osannut englantia, jota vieras kyllä olisi osannut. Tiedän asian, koska olin itsekin paikalla. Nyt emme voisi missään tapauksessa kuvitella mitään vastaavaa.

1980-luvun puolivälissä oli samaisessa yliopistossa tuskin lainkaan opetusta vierailla kielillä ja kuuluin itse uranuurtajiin järjestäessäni sitä erityisen kansainvälistämismäärärahan turvin. Kävin värväämässä opettajia Englannista ja Ranskasta ja myös Venäjältä. Opetuskielinä olivat englanti, venäjä ja ruotsi.

Merkittävä venäläinen Ruotsin historian tutkija piti tuolloin luentosarjansa ruotsiksi ja julkaisi sen pohjalta kirjan Ruotsin ja Venäjän suhteiden historiasta. Monta kuulijaa hänellä ei kuitenkaan ollut. Englantia taitavia venäläisiä luennoitsijoita löytyi tuskin lainkaan. Yksi kurssi järjestettiin ja kielivaikeudet voitettiin hyvällä tahdolla.

 Kun venäjänkielisiä ”paluumuuttajia” jo alkoi olla, oli venäjä tietenkin itse asiassa paremmin Venäjän tutkimuksen opettamiseen sopiva kieli. Joitakin luentoja venäjäksi pitivät myös muista maista saapuneet tutkijat.

Ryhmät olivat kuitenkin aina pieniä ja osallistumista koetettiin edistää antamalla kielestä lisäpisteitä. Olihan se työläämpää kuin tavallisen kurssin seuraaminen. Tietokoneiden vallankumouksen ansiosta englanti kuitenkin lisäsi räjähdysmäisesti suosiotaan 1990-luvulta lähtien ja englanninkielisyydestä tuli itse asiassa varsinainen maanvaiva. Tästä aspektista joskus enemmän.

Englannin kielen ylivallan syntyminen ei tietenkään ole vain suomalainen ilmiö. Sitä koetettiin monessa maassa, kuten Ranskassa, urhoollisesti torjua, mutta turhaan. Neuvostoliitossa syrjittiin kaikkea kansainvälisyyttä siten, että koulussa opetettiin vain yhtä vierasta kieltä ja sitäkin vain tunti viikossa.

Kun joskus kysyin venäläisiltä tuttaviltani, osasivatko nämä englantia, vastaus oli verraton: ”Net. My ne gramotnyje”. Gramotnost tarkoittaa kirjoituksen (grámota, vert. sana raamattu) osaamista ja yleensä sitä käytetään merkitsemään lukutaitoisuutta. Se merkitsee myös asioista perillä olemista, valistuneisuutta.

Se, joka ei nykymaailmassa osaa englantia, on todelakin negramotnyi -osaamaton (vrt. Vihavainen: Haun likbez tulokset). Asianlaita alkoi olla sellainen jo 1990-luvulla, jolta tuo muisto on peräisin.

Nykyään uusi venäläinen sukupolvi osaa englantia hyvin, enkä tiedä, onko asia muuttumassa. Kiinan rooliahan ollaan siellä lisäämässä, mikä on sellaisenaan normaali ja järkevä asia ja kannattaisi ehdottomasti tehdä täälläkin (vrt. Vihavainen: Haun putonghua tulokset).

Mutta mikä oli englannin kielen asema joskus itsenäisyytemme alkuaikoina ja sen jälkeen, aina peruskoulun tuloon saakka?

Vieraita kieliähän meillä osasi milteipä vain se ohut yhteiskuntakerrostuma, joka kävi oppikoulua ja sijoittui harvoihin akateemisiin työpaikkoihin. Sen lisäksi tulivat merimiehet ja siirtolaiset, jotka yleensä oppivat pakostakin englantia ja joista monet sitten jättivät Suomen ainiaaksi. Englanti oli rahvaan vieras kieli.

Kansakoulussa ei vieraita kieliä opetettu ja oppikoulussa tilaa muilta vei autonomian aikana venäjä, jota isänmaallisista syistä yritettiin olla oppimatta, usein tuossa pyrkimyksessä menestyenkin. Toinen kotimainen kieli kuului myös tärkeän osana opetusohjelmaan. Varsinaisina kansainvälisen kommunikaation kielinä olivat saksa ja ranska.

Englanti kuului vapaaehtoisiin kieliin ja sitä opiskeltiin niin koulussa kuin yliopistossa vähän, vaikka yliopistossa olikin aloitettu sen opetus jo 1830-luvulla. Ensimmäinen alan professori aloitti kuitenkin vasta 1920-luvun alussa ( ks. Milloin englannista tuli suomalaisten maailmankieli? | Kielen kannoilla).

E.W. Polson Newman havaitsi 1920-luvulla, että suomalaisilla kyllä oli kiinnostusta englannin kieltä kohtaan, mutta opettajia puuttui, eikä köyhällä maalla oikein ollut varaa niitä kouluttaa ilman Englannin myötämielistä tukea. Sitä siis tarvittiin.

Mainittakoon, että anglosaksinen aines oli Suomessakin populaarikulttuurissa jo 1920-luvulla täysin hallitseva, kuten Olli Jalonen on osoittanut kirjassaan ”Kansa kulttuurien virroissa”. Saksa oli toisaalta maailmassa johtava tieteen ja tekniikan kieli, jota ilman ei kannattanut kuvitella pärjäävänsä ja ranska oli korkeakulttuurin ykkönen.

Kuten maailmansotien välisen ajan kulttuurielämää tarkkaileva heti huomaa, ranskaa pyrittiin meilläkin oppimaan ja käyttämään, kuten oli tehty jo sadan vuoden ajan, sotilasoppilaitoksia myöten.

Tulokset eivät välttämättä edustaneet kovin korkeata tasoa, mikäli opiskelijoilta puuttuivat kotiopettajat. Ainahan ne eivät puuttuneet. Tuo kieli ei missään tapauksessa tunkeutunut jokapäiväiseen elämään samalla tavalla kuin englanti nykyään. Toki kokonainen kerrostuma ranskalaisia sanoja tuli ruotsin kieleen jo 1700-luvulla ja suodattui sieltä meillekin (vrt. Vihavainen: Haun ranskalainen ruotsi ja suomi tulokset).

Englannista tuli vaihtoehtoinen, eikä siis pelkästään vapaaehtoinen tyttölyseoiden oppiaine jo vuonna 1914, mutta poikalyseoissa sama tapahtui vasta vuonna 1941.  Minun sukupolvessani on vielä hyvin huomattava osuus pitkän saksan lukijoilla, jotka vasta lukioasteella suorittivat lyhyen englannin kielen kurssin ja yleensä oppivat sitä paljon paremmin kuin saksaa, jolle ei ollut paljoakaan käyttöä.

Kun vuonna 1958 aloitin englannin opinnot, meillä oli ensiluokkainen opettaja, joka kiinnitti paljon huomiota myös ääntämykseen. Seuraavana vuonna tullut uusi opettaja kuitenkin salli sangen suomalaistyyppisen ääntämyksen eikä mitään audiovisuaalisia laitteitakaan ollut käytössä.

Englantia saattoi noina vuosina kuulla vain radion ulkomaalaisilta asemilta ja joskus elokuvissa. Televisiohan tuli vasta muutaman vuoden kuluttua ja siellä kyllä oli sitten jo tarjolla merkittävä kulttuurinen uutuus: tekstitetyt sarjafilmit.

Mitä tulee opetusmetodeihin, ne noudattelivat noina muinaisina aikoina ikivanhoja perinteitä, joiden idea kiteytyy vanhassa runossa: ”ett’ on lyöty, siit’ on hyöty -seuraa taito, toimikin”.

Toisin sanoen metsästettiin virheitä, ja jokaisesta virheestä rangaistiin. Samallahan siinä ehdollistettiin pientä ihmistä pelkäämään koko asiaa sen sijaan, että olisi rohkaistu itseilmaisuun, omaperäiseenkin.

Kannattaa muuten tässäkin muistaa, että suomen kielen ääntämys on hyvin omaleimainen. Meiltä yksinkertaisesti puuttuu suuri määrä sellaisia äänteitä, jotka ovat tavallisia niin englannissa, ranskassa kuin venäjässä. Jopa ruotsissa, virossa ja saksassa on meille vieraita äänteitä. ( vt. Vihavainen: Haun ree tulokset).

Onhan meidnkin kielemme todella hankalaa ääntää ulkomaalaisille korrektisti. Tästä vauuttuakseen kannattaa katsoa vaikkapa Berlitzin parlööriä ”Finnish”. Ei meidän kielemme muita huonompi ole, mutta erilainen kyllä.

Niinpä kouluja käymättömälle ja myös niitä käyvälle vieraiden kielten ääntämyksen oppiminen saattoi aikanaan olla joka mahdotonta. Silloinhan ei kuultu missään noita vieraita ääntämyksiä.

Omaelämäkerrallisessa kirjassaan ”Väärällä uralla” kuvaa Ilmari Kianto sen upseerin epäkiitollista tehtävää, joka joutui joskus 1800-luvun lopulla opettamaan Oulun reservipataljoonan alokkaille venäjänkielisiä komentosanoja ja tervehdyksiä.

Vanhassa Venäjän armeijassahan ei tyydytty herroittelemaan, vaan puhuteltiin jokaista esimiestä arvoasteen mukaisella tervehdyksellä, esimerkiksi ”vaše vysokoblagorodije!”, teidän korkeajalosukuisuutenne!

Moinen sana saattaa vieläkin, kaikesta pakkoenglannista huolimatta olla suomalaiselle hankala. Silloin se ilmeisesti oli mahdoton ja opettaja joutui opettamaan sen useilla sanoilla: ”vaasse viso koplako rootije!” Samalla syntyi ihan uusi sanakin: ”koplako”.

Venäjää meillä ei opittu koskaan, vaikka siihen koetettiin pakottaa ja ilmeisesti juuri siksi. Englanti sen sijaan houkuttelee palkinnoilla ja sen hyödyt ovat ilmiselviä.

Pakkoenglantiin voi suhtautua vihamielisesti ja on selvää, että se muodostaa myös kansallisen vaaran. Sitä paitsi sen yletön ja turha käyttäminen paljastaa harjoittajansa puolivillaisen typeryyden, mutta sehän ei ole kielen vika.

Pakkoenglantia ei nykyään voi korvata millään muulla ja olisimme idiootteja, jos luopuisimme siitä. On kuitenkin katsottava eteenpäin. Kiina on ehdottomasti yksi tulevaisuuden keskeinen kieli, eikä se edes ole niin mahdottoman vaikea. Tietokoneet auttavat tavattomasti kiinan harrastajaa esimerkiksi hieroglyfien tulkinnassa.

Sitä paitsi pinyin-romanisaatiolla kirjoitettu kiina on tietyllä hieman alkeellisella tasolla ehkä maailman helpoin kieli. Siinä se muistuttaa englantia ja niiden yhtymisestä onkin muodostunut pidgin-englanti, jolla kenties on vielä edessään suurikin tulevaisuus.

Sekä englanti että kiina ovat kumminkin molemmat vaikeita, kun niissä haluaa edistyä pitemmälle.

Maon punaisen kirjan vaatima merkkimäärä oli muistaakseni 1000, mikä ei ole mahdoton oppia, sillä heroglyfeillä on oma logiikkansa.

Hupaisaa kyllä, Amerikassa on nyt ruvettu tiktokin sulkemisen jälkeen seuraamaan kanavaa xiaohongshu, joka tarkoittaa juuri pientä punaista kirjaa.

Sen kuulemma näyttää mullistava amerikalaisten käsitykset Kiinasta ja sikäläisestä elämänmenosta ja elintasosta.

Siihen lienee paljon aihetta niin Amerikassa kuin meillä.

Suomi muiden joukossa

 

Uusi Suomi

 

Polson Newmanin vuonna 1930 ilmestyneessä kirjassa (ks. edellinen blogi) on Suomea käsittelevän luvun nimenä Uusi Suomi.

Itse asiassa Suomi ei ollut mikään uusi kokonaisuus, vaan oli jossakin muodossa ollut olemassa jo vuosisatoja, toteaa kirjoittaja. Ensimmäisen maailmansodan tuloksena syntyneiden maiden joukossa tämä ei ollut niinkään tavallista. Kaikki itsenäisen valtion tarvitsemat instituutiot olivat meillä jo olemassa.

Vuonna 1918 kertoo tekijä eräiden äärimmäisyysainesten läheisessä yhteistoiminnassa huonoimpien venäläisten ainesten kanssa tehneen viimeisen yrityksen vetää Suomi samaan kurimukseen, joka oli niellyt Venäjän.

Taistelulla bolševikkeja vastaan oli hyvin suuri merkitys koko Euroopalle, mitä ei ollut muissa maissa kyliksi huomioitu.

Suomen hallitusmuoto oli kansanvaltaisimpia koko maailmassa ja se oli hyvin mielenkiintoisesti kehitetty vanhan perinteen pohjalta. Niille, jotka harrastavat valtio-oikeutta, olisi hyödyllistä tutkia tätä mallikelpoista kansanvaltaa, jota niidenkin täytyy kunnioittaa ja ihailla, jotka yleensä suhtautuvat epäilevästi kansanvaltaisen hallitustavan ansioihin, katsoo tekijä.

Suomalaiset olivat 12 vuoden aikana edistyneet mallikelpoisesti sekä yhteiskunnallisesti että taloudellisesti. Kaiken takana oli suomalainen ihminen. Millainen hän oikein oli?

Kirjoittajan kiteytys kannattaa siteerata sellaisenaan: He ovat harkitsevia, hitaita ja varovaisia. He ovat uutteria, innokkaita omaksumaan uusimmat tiedot ja menettelytavat ja hyvin kansallismielisiä. Ollen hyvin vähän taipuvaisia elämännautintoihin he ovat säästäväisiä ja mielipiteitään kansanvaltaisia. Heidän huumorinsa on hieman raskasta ja heidän huvituksensa näyttävät olevan varsin vakavaa laatua.

Englantilaisten ja suomalaisten luonne oli monessa suhteessa samanlainen… Suomalaisen miehen tyyni, intohimoton tapa katsella asioita muistuttaa läheisesti ajattelevan englantilaisen katsomustapaa. Suomalainen on, paitsi ehdottomasti rehellinen, myös hyvin vilpitön ja suorasukainen. Yleisesti katsoen suomalaiset ovat hyvin luotettavia, vaikka heidän käsityksensä ajasta ei olekaan oikein sopusoinnussa tämän ominaisuuden kanssa…

Suomalaisilla oli luontaista kykyä yhteistoimintaa, mikä ilmeni osuustoiminnan kehittyneisyydessä. Valtiollisessa elämässä he myös suosivat komiteatyöskentelyä.

Suomalaistn käsitys vapaudesta erosi kuitenkin suuresti englantilaisesta. Jälkimmäiset katsoivat asioita yksilön ja suomalaiset taas kansallisesta näkökulmasta.

Kansa olikin saavuttanut sangen suuren yhtenäisyyden, mitä oli vielä edistänyt luokkaeroavuuksien miltei täydellinen puuttuminen.

Suomalaisten sivistystahto oli hämmästyttävän suuri ja yksinkertaisilla talonpojillakin saattoi olla kotonaan muutaman sadan niteen kirjasto.

Ruotsinkielisiä oli Suomen väestöstä kymmenen prosenttia ja heillä oli suuremmat erikoisoikeudet kuin ehkä millään toisella vähemmistöllä koko maailmassa. He olivat tehneet pahan erehdyksen valittaessaan asemaansa, jonka suomenkielisen enemmistön jalomielinen politiikka oli heille suonut.

Kielieroavaisuudesta huolimatta kulttuuri oli yhtenäistä ja oli aivan mahdotonta huomata siinä mitään eroja kieliryhmien välillä, ellei tuntenut kumpaakaan kieltä.

Akateemisella tasolla suomalaiset olivat yhteydessä maailman johtavien opinahjojen kanssa ja olisi ehdottomasti väärin kuvitella että tätä varten tarvittaisiin ruotsinkielistä välitystä.

Helsinki oli maailman uudenaikaisimpia kaupunkeja ja sen rakennukset noudattivat omaa suomalaista tyyliään. joka oli hieman raskasta eikä erityisen kaunista.

Suomen tärkein teollisuus perusti metsiin, joita hyödynnettiin kekseliäästi koko maan laajalla alueella. Maatalous perustui tieteellisen tutkimukseen ja viljelymenetelmät kuuluivat maailman nykyaikaisimpiin. Suomalaine maanviljelijä oli paljon keskieurooppalaisen talonpoikaistyypin yläpuolella. Hän oli yritteliäs, sivistynyt ja opinhaluinen pienviljelijä.

Suomessa saattoi nykyään saada myös täydellisen teknillisen sivistyksen. Harvoissa maissa myöskään työläiset elivät yhtä edullisissa olosuhteissa. Ei ollut kodittomia eikä lukutaidottomia, kaupungeissakaan ei ollut varsinaisia kurjalistokortteleita.

Naisen asema yhteiskunnassa oli silmiinpistävä ja naisille tuli maan edistyneisyydestä miltei sama ansio kuin miehillekin. Täytyy vielä mainita, että suomalainen sotilasaines oli miehekkyydessään ensiluokkaista.

Ulkopolitiikassa Suomi piti tiukasti kiinni itsenäisyydestään ja suhtautui epäluuloisesti kaikkiin liittoihin. Neuvosto-Venäjään suhtauduttiin ystävällisesti, mutta varovasti. Suomalaiset eivät pelänneet Venäjää, mutta tahtoivat pitää huolta siitä, ettei heitä pakotettu tai houkuteltu sen vaikutuspiiriin-

Neuvostoliiton kanssa oli vältetty kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka olisivat voineet ärsyttää sitä, mutta suomalaiset eivät kuitenkaan antaneet kenenkään käskeä itseään. Jokainen yritys siihen suuntaan kohtaisi mitä jyrkintä vastarintaa.

Suhteet Baltian maihin ovat sydämelliset, mutta Suomi kieltäytyi liitosta niiden kanssa. Ruotsiinkin suhteet ovat Ahvenanmaan kysymyksen ratkettua myötämieliset. Hyvinvoinnissa Suomi hävisi Ruotsille, mutta oli puolestaan edellä Baltian maita.

Kas siinä lyhyesti englantilaisen analyytikon vaikutelmat Suomesta. On todettava, etteivät ne ole syntyneet pelkästään tutkijankammiossa eikä kirjoittaja kuulu alan naiiveimpiin. Hän on rutinoitu maailmanmatkaaja ja tutkija, jolle eri maiden ja kansojen suhteuttaminen toisiinsa oli jokapäiväistä työtä.

Polson Newmanin Suomi-kuva on epäilemättä erittäin sympaattinen ja myös poikkeuksellisen hyvä verrattuna muihin hänen kirjassaan (ks. edellinen blogi) esiteltyihin maihin. Itse asiassa näyttää olevan harvoja asioita, jotka suomalaiset tämän brittiläisen imperialistin mielestä olisivat voineet tehdä paremmin.

Mutta tämähän olikin Suomen suurta aikaa. Urheillun suurvalta (koko asiaa ei mainita artikkelissa) ja nopeasti vaurastuva maa oli jo monessa suhteessa toipunut vuoden 1918 painajaisesta ja myös taloudellisesti onnistunut korvaamaan menetetyt Venäjän markkinat eurooppalaisilla.

Kirjoittaja katsoo maatamme ulkopuolisen silmin ja siitä on tietenkin se varjopuoli, ettei hän pääse sisälle maamme omiin sisäisiin kysymyksenasetteluihin ja keskusteluihin.

Siitä on kuitenkin myös se etu, ettei hän sorru pitämään ongelmiamme suurempina kuin ne ovatkaan. Kansainvälisessä vertailussa monet suurina pidetyt ongelmamme olivat kuin olivatkin vähäpätöisiä.

Maantiede-uutuudet

 

Terra incognita

 

E.W. Polson Newman, Vanha ja uusi Itämeri. Tekijän luvin suomentanut J. Teljo. WSOY 1930, 294 s.

 

Ensimmäinen maailmansota romahdutti Venäjän imperiumin ja saattoi myös Itämeren alueen uuteen uskoon. Länsi-Euroopassa saatiin nyt tutustua sellaisiin maantieteellisiin uutuuksiin kuin Puola, Viro, Latvia ja Liettua.

Suomi oli maantieteellisenä ja poliittisenakin kokonaisuutena ollut jonkin verran vuosisadan vaihteesta lähtien lehdistössä esillä, mutta olisi ollut liioittelua sanoa, että edes se oli vanhastaan tuttu englantilaiselle lukijalle.

Niinpä journalisti-tietokirjailijalle oli tällä alueella töitä. Majuri E.W. Polson Newman kirjoitti maailmansotien välisenä aikana ahkerasti maailmanpolitiikasta ja alueellisista ongelmista Lähi-Idästä, Välimeren alueesta ja Abessiniasta Brittiläinen imperiumi oli yhä laajimmillaan ja sen intressit ulottuivat kaikkialle.

Toki britit olivat olleet vahvasti läsnä myös Itämerellä ja vaikuttaneet ehkä ratkaisevastikin siihen, ettei bolševikkivalta vyörynyt kauas länteen. Imperiumilla oli joka tapauksessa monta rautaa tulessa ja Itämeren suunta ei enää ollut ykkösasia, sikäli kuin se edes oli listalla.

Kirjoittaja aloittaa Ruotsista ja siirtyy sitten Suomen kautta käsittelemään kaikkia uusia Itämeren maita, Virosta Puolaan saakka.

Yhteinen ongelma kaikkien maiden kanssa, ehkä Ruotsia ja Suomeakin lukuun ottamatta on kieli. Englantia osataan tuskin missään, mikä ei vielä ole katastrofi, mutta kun ranskaakaan ei osata edes Puolassa, vaikka se on nimellisesti maan toinen kieli. Tuossa maassa, joka toisin kuin nyt oli kansallisesti erittäin kirjava, ei edes ollut yhteistä, kaikkien ymmärtämää kieltä.

Suuri ongelma uusissa valtioissa ja nimenomaan Puolassa ja Liettuassa oli se, että paikoitellen sivistystaso oli hyvin matala ja lukutaidottomuus yleistä. Näin oli asia esimerkiksi Liettuassa.

Niin oli myös Puolan eräillä alueilla. Asia ei koskenut koko Puolaa, tämä maahan oli harsittu kokoon kolmesta kappaleesta, joissa virallinen kieli oli ollut missä venäjä, missä saksa. Niiden lisäksi puhuttiin erityisesti ukrainaa, valkovenäjää ja jiddišiä.

Sivistystaso oli korkeimmalla Suomessa, Virossa ja Latviassa, mutta jälkimmäisissä maissa oli saksalaisherruuden lisäksi ollut hiljattain vielä venäläistämiskausi, mikä oli merkinnyt  taantumista. Omakielinen sivistys oli jäänyt lapsenkenkiinsä, mutta nyt sitä elvytettiin voimakkaasti.

Liettuassa asiat olivat huonommin, kertoo tekijä, joka yleensä kaikista maista sanoo muutaman kohteliaisuuden. Liettuan kohdalla sen kuitenkin rajoittuu lähinnä rakennuksiin ja herkulliseen ruokaan. Tietämättömyys on sen sijaan maassa pelottavan suurta ja talous kuralla.

Taloudellisesti Suomi on hyvin selvinnyt Venäjän markkinoiden menetyksestä ja Virokin kohtalaisesti. Latviassa on sen sijaan rappion merkkejä. Maan kokoon nähden valtava pääkaupunki kuihtuu.

Sota tuhosi suuria tehtaita myös siten, että venäläiset purkivat niiden koneistot ja veivät sisä-Venäjälle, jonne myös henkilökunnan tärkeimmät asiantuntijat vietiin. Taloudellisesti romahtaneen Venäjän markkinat eivät sitä paitsi enää ruokkineet rantavaltioiden taloutta.

 Sisäpolitiikassa tärkeitä olivat jokaisessa maassa toimeenpannut maareformit. Suomen torpparivapautus jää mainitsematta, mutta muualla reformit olivatkin usein vielä suurempia.

Kuten todettiin, tekijällä on yleensä kaikista ryhmistä jotakin hyvää sanottavaa, mutta balttilaiset paroonit ovat poikkeus. Tämä todetaan myös eräässä aikakauden arvostelussa tästä kirjasta.

Itse kukin maa saa lyhyen ja nasevan luonnehdinnan: Suomi on ”kukoistava”, Viro on hämmästyttävän nopeasti edistynyt, Latvia on Baltian maiden avain ja Liettua on ”levoton”.

Uusi Puola on ongelmakimppu, joka kyllä pelasti Euroopan etelässä (kuten Suomi pohjoisessa), mutta sen asema näyttää olevan vaikea ja vaarallinen.

Puolan lyhytnäköinen politiikka on johtanut siihen, ettei reunavaltioliittoa, lukuun ottamatta Viron ja Latvian liittoa, voi syntyä. Vilnan kysymys on avoin haava, joka pitää yllä sotatilaa ja saartoa Puolan ja Liettuan välillä.

Vilnan kysymys on kirjoittajan mielestä jopa yksi mahdollinen tulevan uuden maailmansodan syy. Puola kaappasi sen, eikä luovuta sitä takaisin. Kirjoittaja ei kyllä usko, että sen pitäisikään kuulua Liettuaan ainakaan etnisin perustein, sillä liettualaisia oli sen väestöstä vain kaksi (!) prosenttia (Venäjän vuoden 1897 väestönlaskenta).

Suurin kansanryhmä Vilnassa ovat juutalaiset, joilla aikoinaan oli jopa enemmistö, sen jälkeen tulevat puolalaiset ja sitten venäläiset. Vilna oli vanha puolalaisen kulttuurin tyyssija ja itsenäisessä Liettuassa se tulisi aina olemaan vierasta ainesta, kuten kenraali Ludendorffkin päätteli.

Vilnan kysymyksen ohella oli myös Memelin (Klaipeda) kysymys. Aluehan oli saksalainen ja mainitaan maan kansallislaulussakin. Siitä tehtiin Kansainliiton mandaattialue, mutta Liettua kaappasi sen itselleen.

Todellinen ruutitynnyri oli kuitenkin Danzig ja kirjoittaja pelkää pahoin, että toinen maailmansota saattaisi alkaa sieltä, kuten sitten kävikin. Sodan alkaminen voisi tapahtua siten, että Saksa ja Venäjä solmisivat liiton, mitä Rapallon sopimus vuonna 1922 jo ennakoi.

Kirjoittaja toistaa tällaista liittoa koskevan pelkonsa yhä uudelleen, eikä hän ollut ainoa, joka tämän vaaran huomasi. Siitä puhuttiin Suomen lehdistössäkin vielä Saksan natsivallan aikana, ennen Molotov-Ribbetrop-sopimuksen solmimista.

Itämeren alueen suuri vaara ei ole vain Venäjän nousu takaisin voimatekijäksi. Saksa on jopa vaarallisempi. Itse asiassa Venäjällä ei kirjoittajan mielestä olisi aihetta käyttää voimaa uusia rantavaltioita vastaan, koska nämä tekivät parhaansa palvellakseen Venäjän kaupallisia intressejä.

Sitä paitsi Suomi oli sekä sijaintinsa puolesta että muistakin syistä turvassa hyökkäykseltä. Siitä enemmän tuonnempana.

Danzigin käytävään liittyi monia ristiriitaisia intressejä ja se oli äärimmäisen vaarallinen herättämiensä intohimojen takia, vaikka sen uusi asema vapaakaupunkina ei itse asiassa haitannut juuri kenenkään elämää millään tavalla. Danzig oli myös saksalaisen kansalliskiihkon keskus tavalla, joka tuskin olisi edes ollut mahdollinen itse emämaassa.

Mitä Suomeen tuli, ”sekä englantilaiset että suomalaiset tuntevat vastenmielisyyttä äärimmäisluonteisia toimenpiteitä kohtaan ja sen vuoksi valitsee eräänlainen poliittinen myötätuntoisuus molempien maiden kesken.”

Englannin kieltähän Suomessa ei osattu, mutta tilannetta oltiin muuttamassa.Opettaja kuitenkin puuttui. Suomen ja englannin suhteissa nimenomaan jälkimmäinen oli laiminlyönyt leiviskänsä ja sen oli aika ottaa asia vakavammin, päätteli Polson Newman.

Mutta tämän kirja Suomea koskevasta osasata pitää kyllä kirjoittaa vielä erikseen.

Nöyryys ja vapaus

 

Asento!

 

Armeijoissa, kuten tunnettua, on komentosanoja, joilla on omassa ympäristössään oma,  aivan tietyllä tavalla ymmärretty merkityksensä.

Niinpä, kun miehet komennetaan seisomaan hiljaa paikallaan, se tapahtuu maassamme komennolla ”asento!”. Silloin on seisottava jalat yhdessä ja kädet tiukasti sivuilla, suoraan eteenpäin tuijottaen.

Sana sellaisenaan ei yleiskielessä kuitenkaan merkitse mitään erityistä poseerausta. Itse asiassa mahdollisia ”asentoja” on loputtomasti. Google kertoo jopa niiden numeroinnista, on 69:ää, 77ää jne. En ole viitsinyt katsoa, mitä ne ovat.

Armeijoissa ei kuitenkaan ole tapana viisastella ja käskyn saatuaan on viisainta jähmettyä juuri sellaiseen asentoon, kuin on aiemmin määrätty. Sotajoukkoja ei ole tarkoitettu filosofien, esimerkiksi peripateetikkojen harjoituskentiksi. Niillä on oma, hyvin rajattu tehtävänsä, välinearvonsa, joka ei liity hengen vapauden vaalimiseen.

Sulkeisharjoituksissa ihminen totutetaan toimimaan vaistomaisesti tietyllä tavalla aina komentosanojen mukaan. Kyseessä on olennaisesti samanlainen dresseeraus kuin koirillakin.

Hyvin harjoitetun joukon liikkeet myös miellyttävät silmää yhtä lailla, olivatpa kyseessä koirat tai ihmiset. Kyseessä on eräänlainen tahdon riemuvoitto, nimenomaan kouluttajan tahdon. Luopuessaan henkilökohtaisesta vapaudestaan ihmisestä tulee koneen osa, mikä on tavallaan kaunista ja tavallaan pelottavaa. Se voi tarjota niin sanotun totalitaarisen elämyksen, sulautumisen joukkoon.

Pelottavaa sen on ajateltu olevan nimenomaan vastapuolelle. Omat sen sijaan saavat osakseen ihailua: eiköhän viedä kohta naapuria tukka suorana!

Kiinnostavaa on komentosanojen erilaisuus eri kielissä. Suomen ”Asento!” on englanniksi ”At attention!” saksaksi ”Habt acht! (vrt. Achtung)”, ja ruotsiksi ”Giv akt!”. Ranskaksi se on ”À vos gardes!”

Kaikissa näissä tapauksissa kyse on varuillaan olosta, määräys huomion terästämisestä.

Suomeksi komentosana ”Huomio!” on olemassa erikseen samoin venäjässä (”Vnimanije”). Silloin on todennäköisesti odotettavissa lisää käskyjä tai uutisia, jotka ovat selkeitä ja ymmärrettäviä eivätkä tarkoitettuja itse kunkin analysoitaviksi ja keskusteltaviksi. ”Huomio!”, karjaistaan myös puhelimeen ”haloon” sijasta.

Tämä kaikkihan on yleisesti tunnettua. Tässä yhteydessä minua jäi kuitenkin kiinnostamaan venäläinen (ja ukrainalainen) termi, joka on tuossa kansainvälisessä ”asentojen” joukossa poikkeava, jos on kyllä tuo suomalainenkin.

Venäjäksi ja ukrainaksi komentosanaa ”Asento!” vastaa nimittäin sana ”Smirno!”, joka on jäänyt suomalaiseenkin kielenkäyttöön elämään ns. vanhan väen ajoilta. Se muistetaan muodossa ”smirnaa” (siellä sitä sitten seisottiin smirnaassa…). Niinhän se lausutaankin: smírna, jossa a-kirjan saattaa jäädä pidentyneenä kaikumaan, vaikka paino onkin edellisellä tavulla.

Kiinnostava on sanan etymologia. Sieltähän pilkistää kaikille tuttu ”mir”, joka tarkoittaa sekä maailmaa että rauhaa. Tässä jälkimmäinen merkitys on tietenkin kyseessä. Mutta millaista rauhaa on asennossa seisovan sotamiehen rauha? Mitä siihen kuuluu?

Siihen kuuluu olla hievahtamatta ja tuijottaa eteenpäin, ellei toisin määrätä. Itse asiassa kyseessä onkin nöyrtyminen, ”smirenije”. Samasta asiasta on pohjimmiltaan kyse silloin, kun levoton mielisairaalan potilas pannaan pakkopaitaan (ven. smiritenaja rubaška).

Nöyryys on nimenomaan ortodokseilla aivan keskeinen kristillinen hyve. Muistamme, miten Dostojevskikin sitä korosti: ”Nöyrry, ylpeä ihminen!”.

Mutta uskonnollinen nöyryys lähtee sydämestä, se merkitsee oman tahdon vapaaehtoista alistumista Jumalan tahdolle. Näin olen ainakin asian ymmärtänyt. Adjektiivi smirennyi viittaa nöyrään ja hiljaiseen käytökseen.

Pakkopaidan ja sotamiehen asennon nöyryys sen sijaan on pakotettua, suomeksi voitaisiin kai puhua nöyryyttämisestä.

No, joka tapauksessa asennon (smirno!) vastakohta eli vaihtoehto onsuomeksi ”Lepo!”, joka ilmaistaan komentosanalla” volno!” Kyseessä on vapauteen (volnost) liittyvä sana, jonka taustalta häämöttää ”volja”, joka tarkoittaa sekä vapautta mielensä mukaisen toiminnan merkityksessä, eli sen rajoittamattomuutta, että tahtoa.

Ja prišol dat vam volju, julisti kapinoitsija Pugatšov: tulin tuomaan teille vapuden.” Volja” on nähty myös nimenomaan tuon Puškinin tarkoittaman ”mielettömän ja sääälimättömän” venäläisen kapinan tunnuksena. Sana ”svoboda” sen sijaan viittaa ainakin periaatteessa järjestäytyneempään, lainalaiseen vapauteen.

No sotamiehen vapausasteet myös sen jälkeen, kun ”lepo” on julistettu, ovat vähäiset, eikä niitä kannata ymmärtää liian laajasti.

 Silloin sentään saa nojata enemmän toiseen jalkaansa ja siirtää saappaita hieman erilleen. Onhan se vapautta sekin. Kaikki on suhteellista.

Kansanrunoutta

 

Sea shantyt

 

Kun tuossa tuli kirjoitettua merirosvoista ja mainittua myös laulu nimeltä High Barbaree, joka on olemassa sekä balladina että shantyna, sopinee jatkaa teemaa. Shantyt olivat lauluja, joiden tahdissa tehtiin yhdessä töitä -kiskottiin köysiä, hiivattiin ankkuria ja niin edelleen.

 Turussa vaikuttanee vieläkin kuoro Shanty Singers i Åbo, jonka perustivat vuonna 1970 Kap Hornin purjelaivalla kiertäneet seilorit. Nykyään heitä ei liene enää jäljellä.

Shantyjen sanat olivat usein hauskoja ja joskus härskejäkin. Kiinnostavaa on, että ne säilyivät, koko ajan muunneltuina vuosisadasta toiseen kuten kansanrunous yleensäkin. Monessa ovat aiheena 1700-luvun tapahtumat ja aikaisemmatkin.

Tuon High Barbaree-laulun sanat passannee ottaa tähän kokonaisuudessaan:

 

Traditional – Lyrics from Iron Men & Wooden Ships, by Frank Shay

There were two lofty ships from old England came,
Blow high, blow low, and so sailed we;
One was the Prince of Luther, and the other Prince of Wales,
Cruising down along the coast of the High Barbaree.

“Aloft there, aloft!” our jolly boatswain cries,
Blow high, blow low, and so sailed we;
“Look ahead, look astern, look aweather and alee,
Look along down the coast of the High Barbaree.”

There’s nought upon the stern, there’s nought upon the lee,
Blow high, blow low, and so sailed we;
But there’s a lofty ship to windward, and she’s sailing fast and free,
Sailing down along the coast of the High Barbaree.

“Oh, hail her, Oh, hail her,” our gallant captain cried,
Blow high, blow low, and so sailed we;
“Are you a man-o’-war or a privateer,” said he,
“Cruising down along the coast of the High Barbaree.”

“Oh, I am not a man-o’-war nor privateer,” said he,
Blow high, blow low, and so sailed we;
“But I’m a salt-sea pirate a-looking for my fee,
“Cruising down the coast of the High Barbaree.”

Oh, ’twas broadside to broadside a long time we lay,
Blow high, blow low, and so sailed we;
Until the Prince of Luther shot the pirate’s masts away,
Cruising down along the coast of the High Barbaree.

“Oh, quarter, Oh, quarter,” those pirates then did cry,
Blow high, blow low, and so sailed we;
But the quarter that we gave them – we sunk them in the sea,
Coming down along the coast of the High Barbaree.

 

Laulettunahan se löytyy googlaamalla Youtubesta. Esimerkiksi tästä:

Видео Bing.

Tuo ”Lutherin ruhtinas” kuuostaa kyllä oudolta. Onko jollakin selitys?

Joskus aiheena olivat naiset ja sävy saattoi olla hyvinkin korrekti, kuten tässä sangen tunnetussa laulussa Farewell and Adieu (Spanish Ladies), lieneekö se shanty lainkaan?

Видео Bing. Sehän sisältää myös kiinnostaa tietoa ajan navigoinnista. Englannin kanaaliin tulo havaittiin luotaamalla (striking soundings).

Toisaalta tietenkin saattoi olla myös suorasukaisen hauskoja sepitelmiä, joskus 1700-luvun politiikka ja seksinnälkä yhdistyivät vaikkapa shantyssa Haul away Joe! aiakin sen joissakin versioissa (Видео Bing).

Tragikoominen shanty Whisky, Johnny! kuvaa uneksimista viskistä, joka vie turmioon, mutta tuo hetken lohdun: Видео Bing.

Merellä oli ruokalista kroonisesti aika ankea ja joskus nähtiin nälkää. Itse asiassa jskus tapahtui sellaistakin, että elintarvikkeiden loppuessa merimiehet joutuivat syömään toisiaan. Tällainen tapaushan oli ranskalaisen sotalaiva Medusen haaksirikko, josta tehtiin kuuluisa taulu( ks. radeau de La Meduse - Поиск).

Tarinan siitä, miten kaksi rosvoa valmistautui syömään laivapojan, on shantyssa Little Boy Billee.  (

Tilanteen pelastaa sitten Britannian laivasto ja amiraali Nelson KCB (Knight Commander of the Bath). Sen jälkeen rosvot hirtetään ja pikku Billiestä tehdään amiraali…!

There were three men of Bristol City,
There were three men of Bristol City,
They stole a ship and went to sea,
They stole a ship and went to sea.

There was Gorging Jack and Guzzling Jimmy,
And also Little Boy Billee

They stole a tin of captain’s biscuits,
And one large bottle of whiskey.

But when they reached the broad Atlantic,
They had nothing left but one split pea.

Said Gorging Jack to Guzzling Jimmy,
“We’ve naught to eat – let’s eat Billee.”

“O Little Boy Billee, we’re going to kill and eat yur.
“So undo the top button of your little chemie (1).”

“O may I say my catechism,
“That my dear mother taught to me?”

But when he reached the Eleventh Commandment,
He cried “Yo Ho for land I see!”

“I see Jerusalem and Madagascar,
“And North and South Amerikee”

“I see the British fleet at anchor,
“And our Lord Nelson, K.C.B. (2).”

They hung Gorging Jack and Guzzling Jimmy,
But they made an admiral of Little Boy Billee.

Itse asiassa runo ei ole kansanperinnettä, vaan sen oin tehnyt William Makepeace Thackeray.

Tälläkin tarinalla oli epäilemättä todellisuuspohjaa. Sellaista sattui myöhemminkin. Kaksi merimiestä hirtettiin niin myöhään kuin vuonna 1885 sen johdosta, että he olivat murhanneet nuoremman toverinsa ja syöneet tämän.

Kovaa oli elämä merellä ja valtamerellä (the deep blue sea) oli vielä omat vaaransa, jotka eivät uhanneet sinänsä hyvin vaarallisilla Itämeren tapaisilla karikkoisilla ja jyrkkäaaltoisilla merialueilla.

Brittiläisessä kielenkäytössä valtamerestä käytettiin usein myös nimitystä Main. Siiä laulu

tai rallatus “Sailing, sailing, over the boundig main…”  Kuukausi kuukauden jälkeen saattoi kulua ennen kotisatamaa.

Видео Bing.

 

 

 

Romantiikkaa?

 

Jalot rosvot

Peter Lamborn Wilson, Merirosvoutopiat. Maurilaiset kaapparit ja kristityt luopiot. Suomennos Asmo Koste. Nastamuumio 2005, 224 s.

 

Merirosvot ovat olleet rehellisten merenkulkijoiden riesana iät ja ajat (ks. esim. Vihavainen: Haun störtebeker tulokset). Niitä oli kauan myös Itämerellä. Järjestäytyneen yhteiskunnan suhtautuminen tähän ainekseen oli aikoinaan hyvin suoraviivainen: hirteen vain.

Tässä takavuosina länsimaat yrittivät käsitellä Afrikan sarven merirosvoja poliittisesti korrektin ja ihmisoikeusajatteluun pohjautuvan hellyyden keinoin, mikä tietenkin innosti rosvoja vain laajentamaan toimintaansa. Venäläiset sen sijaan aseistivat laivojaan konetykein ja upottivat rosvojen veneet jo kaukaa.

Nykyistä tilannetta en tunne. Se näyttää menettäneen uutisarvonsa. Ainakin yksittäisille veneilijöille merirosvot ovat yhä pelon aihe.

Englantilainen sea shanty Hign Barbaree kertoo siitä, miten rosvotaikoinaan  hukutettiin armotta (ks. Vihavainen: Haun high barbaree tulokset).

Tieto siitä, että vain kuolemanrangaistus odotti kiinni jäänyttä raaisti myös rosvot ja pääkallolippu eli Jolly Roger ilmoitti karusti uhreille heidän kohtalonsa.

Merirosvoutta lähellä olivat myös valtioiden valtuuttamat kaapparit, joista usein tulikin varsinaisia rosvoja. Kummatkaan eivät kaihtaneet näyttää laivallaan väärää lippua, joka sitten yhtäkkiä vaihdettiin ja osoitettiin uhria ladatuilla tykeillä. Vielä toisessa maailmansodassa Saksalla oli ns. apuristeilijöitä eli naamioituneita kaapparilaivoja.

Yhdestä niistä, nimeltä Atlantis (germn auxiliary cruiser atlantis - Поиск) tehtiin 1950-luvlla elokuvakin ”Kymmenen lipun alla”. Mainittakoon että tämän laivan päällikkö nimeltään Bernhard Rogge tuli sittemmin korkeaksi Naton maavoimien komentajaksi.

Merirosvoja ja kaappareita oli kuitenkin monta sorttia. Hyvin pitkään vaikutti tämä instituutio ns. barbareskivaltioissa eli Afrikan luoteisosassa, etenkin Algerissa ja Tunisiassa sekä Marokossa. Selkänojanaan sillä oli Osmanien valtakunnan tuki, jonka merkitys normaalisti oli kuitenkin lähinnä nimellinen.

Barbareskien kanssa solmi Ruotsikin 1700-luvulla sopimuksen ja maksoi niille säännöllisesti suojelurahaa. Sen merkitys näyttää vaihdelleen. Yrittäjä oli rosvojenkin joukossa erilaisia.

Hämmästyttävää kyllä, eurooppalaiset ja amerikkalaiset sotalaivatkaan eivät kyenneet lopettamaan rosvousta. Se tapahtui vasta Ranskan valloitettua Algerian vuonna 1830.

Elämä laivoissa oli kurjaa ja sille olivat ominaisia raakalaismainen kurinpito ja surkeat elinolot. Työ oli vaarallista ja usein epämiellyttävää, vilu ja nälkä olivat ainaisia vieraita ja lohtua sai vain päivittäisestä rommiannoksesta. Ylikansoitetuissa sotalaivoissa tilanne oli pahin, mutta myös kauppalaivat saivat niistä mallinsa.

Samuel Johnson (1709-1784) ei suotta sanonut, että Englannin vankilassa miehellä oli parempi asunto, parempaa ruokaa ja parempaa seuraakin kuin kuninkaallisessa laivastossa.

Pappi ja kirjailija Charles Kingsley (1819-1875)  kirjoitti merkittävässä runossaan ”The Last Buccaneer" (ks. Vihavainen: Haun kingsley tulokset) merimiehestä, joka löytää apokryfiseltä Avés’n saarelta  ihanneyhteiskunnan, jossa miehet itse säätävät ”vapaat ja reilut lait” ja tottelivat mukisematta niitä rohkeimpia miehiä, jotka olivat nousseet kapteeneiksi.

Kingsleyn ”Avés” on todellinen utopia, jossa vietetään ihanaa elämää yhdessä orjuudesta karanneiden neekereiden kanssa:

Oh, sweet it was in Avès to hear the landward breeze 
A-swing with good tobacco in a net between the trees, 
With a negro lass to fan you while you listen’d to the roar 
Of the breakers on the reef outside that never touched the shore.

Merirosvojen ihannointi ja tarinat utopiasta sopivat sinänsä ajan henkeen (1857). Jo aiemmin (1814) oli lordi Byron julkaissut runonsa ”The Corsair”, jonka sankari hyökkäsi barbaarisia turkkilaisia vastaan.

Kingsleyn bukanierit sen sijaan muodostivat oman ihanneyhteiskuntansa, joka oli selvästi oikeudenmukaisempi kuin itse Englanti, vaikka he elivätkin rosvoamalla sitä samaa kultaa, jonka espanjalaiset ovat rosvonneet intiaaneilta. Tässä siis tavallaan toteutui Leninin kehotus ryöstää rosvottu takaisin (grab nagrablennoje).

OH, England is a pleasant place for them that ’s rich and high; 
But England is a cruel place for such poor folks as I; 
And such a port for mariners I ne’er shall see again, 
As the pleasant Isle of Avès, beside the Spanish main. 
 
There were forty craft in Avès that were both swift and stout,
All furnish’d well with small arms and cannons round about; 
And a thousand men in Avès made laws so fair and free 
To choose their valiant captains and obey them loyally. 

Wilson käsittelee rosvojaan samasta näkökulmasta kuin Kingsley. Rosvot, tai ainakin nyt monet heistä ovat kapinallisia, jotka haluavat oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja myös toteuttavat sen.

Tämä ei tietenkään koske kaikkia barbarskimerirosvoja tai edes enemmistöä, mutta kyllä niitä tuhansia renegaatteja eli uskonluopioita, jotka olivat tulleet kaapatuiksi Pohjois Afrikkaan ja ryhtyneet muslimeiksi päästäkseen orjuudesta. Muslimilla ei olut oikeutta orjuuttaa toista muslimia.

Pohjois-Afrikkaan ja erityisesti Salén kaupunkiin joka on vastapäätä Rabatia (huomaa nimen yhtäläisyys Kingsleyn Avés’n kanssa) muutti myös muutama tuhat moriskoa Espanjaasta, josta heidät karkotettiin 1600-luvun akussa.

Salé muistutti eniten vapaata merirosvojen ihanneyhteiskuntaa ja näyttää olleen sangen tasa-arvoinenkin. Kapteenit eivät ottaneet saaliista kohtuutonta osaa. Valitettavasti käytettävissä olevia dokumentteja ei juuri ole, kuten kirjoittaja alinomaa valittaa.

Joka tapauksessa Salén rosvot eivät tyytyneet vain toimimaan lähivesillään vaan ulottivat kerran toimintansa peräti Islantiin saakka, josta otettiin suuri määrä orjia. Myös Baltimoren paikkakunta Irlannissa ryöstettiin.

Kiinnostavaa on, että tunnetuimmat merirosvokapteenit näyttävät yhä uudelleen olleen eurooppalaisia ja että kaapattujen panttivankien lunastamiseksi barbareskikaupungeissa oli myös ulkomaiden konsuleita.

Muhamettilainen Osmanien valtakunta edusti toisenlaista sivilisaatiota ja sitä tietenkin mustamaalattiin. Itse asiassa kaapattujen orjien elämä ei tainnut useinaan olla hullumpaa.

Isännät eivät yleensä kohdelleet orjiaan raa’asti. Kauppatavara oli pidettävä kunnossa. Monet naiset pääsivät haaremiin tai muuhun seksisuhteeseen, jossa heillä monesti ei ollut mitään valittamista.

Suomalaisethan tuntevat tämä kuvion Mika Waltarin Mikael Hakimista, (entinen Karvajalka) (Pelzfuss), joka ryhtyy renegaatiksi eli omaksuu islamin. Ei ole tietoa siitä, oliko renegaattien joukossa suomalaisia, mutta se on luultavaa. Paljon venäläisiäkin oli mukana.

Kaapattujen kohtalo tuskin sentään oli keskimäärin kadehdittava, mutta vieraassa kulttuurissa oli piirteitä, jotka saattoivat myös houkutella: seksuaalisuus oli paljon hyväksytympää kuin kristityissä maissa, eritoten nyt puritaanisessa Englannissa.

Jopa pederastiaa suvaittiin, mutta varsinaista aikuisten välistä homoseksuaalista suhdetta ei niinkään.

Tunnetusti profeetta oli kieltänyt viinin, mutta suufilaisilla virtauksilla oli omat tulkintansa. Ilmeisesti hasista käytettiin yleisesti ja monin paikoin myös viiniä ja väkevämpää. Saattoivatpa jotkut uskossaan heikot olla päissään lähes jatkuvasti.

Wilsonin kirja on hieman sekava eikä muodosta selkeää tutkimusta barbareskivaltioiden elämästä. Kuitenkin se sisältää monia kiintoisia tietoja ja tarjoaa lisää aineksia etenkin 1600-luvun merirosvouksen ymmärtämiselle.

 

Kekkosen menetetty maine

 

Kolme rienaajaa

В. Н. Барышников, О. Ю. Пленков , К вопросу об исторической переоценке в Финляндии значения восточной политики Урхо Кекконена .Вестник СПбГУ. История. 2024, т. 6.

V.N. Baryšnikov, O.Ju. Plenkov, Kysymys Urho Kekkosen idänpolitiikan historiallisesta uudelleenarvioinnista. Vestnik SPbGU. Istorija 2024, t. 6.

 

Vladimir Nikolajevitš Baryšnikov on jo vuosikymmenet keskittynyt kirjoittamaan Suomen uudemmasta historiasta ja sodistamme, etenkin talvisodasta (vrt.  Vihavainen: Haun baryšnikov tulokset).

Ymmärrettävästi hänen näkökulmansa on toinen kuin suomalaisten. Hänen uudempia kirjojaan ei kuitenkaan voi leimata puhtaaksi stalinistis-isänmaalliseksi humpuukiksi ja otan vapauden lähteä siitä, että hän on kirjoittanut ne tosissaan ja jopa bona fide.

Luulen, että tämäkin kirjoitus voidaan katsoa vakavaksi yritykseksi lähestyä ongelmaa eli sitä muutosta, joka on Suomessa tapahtunut Urho Kekkosen idänpolitiikkaa arvioitaessa. Toista kirjoittajaa, O.Ju. Plenkovia ja hänen kirjoituksiaan en tunne.

Keskiajalla kierteli mitä suurimmassa salaisuudessa ympäri Eurooppaa kirja, jonka nimi oli Kolmesta huijarista, De tribus impostribus (De tribus impostoribus – Wikipedia). Kohteina olivat Mooses, Jeesus ja Muhammed. Kirjan tekijäksi väitettiin Saksan keisari Fredrik II:a, joka oli joka tapauksessa hyvin kummallinen hahmo, jolta saattoi odottaa mitä tahansa.

Tuosta sinänsä kiinnostavasta aiheesta ei sen enempää. Joka tapauksessa tässä käsitelty artikkeli nostaa Kekkosen idänpolitiikan maineen tuhoajiksi kolme henkilöä, Hannu Rautkallion, Jukka Nevakiven ja nöyrimmän palvelijanne, kuten venäläisillä on tapana tällaisissa yhteyksissä sanoa. Siis minut.

Artikkeli noteeraa sen, että Kekkosen politiikasta saatiin paljon uutta taustatietoa Moskovan arkistojen avauduttua. Kuitenkin tuo tieto jäi epätäydelliseksi. Toisaalta käytettiin myös paljon läntisiä tiedustelulähteitä, jotka leimataan epäluotettaviksi, kuten tiedustelulähteet yleensä ovatkin.

Tämä lähdekritiikki esitetään kuitenkin vain yleisellä tasolla, joten sitä ei voi pitää sellaisenaan vakavasti otettavana. Toki esimerkiksi Kekkosen leimaaminen Neuvostoliiton ”agentiksi” on jo sinänsä huvittava asia, eikä anna vakuuttavaa kuvaa siitä, joka ottaa sen täydestä.

Aihetodisteena Rautkallion asenteellisuudesta tekijät esittävät sen, että hänen isänsä kuului ns. lista ykkösen vankeihin eli sotarikollisiin, kuten artikkelissa sanotaan ja että Kekkonen kieltäytyi rehabilitoimasta tätä.

Mikseipä tällainen voi asioihin vaikuttaa, kuten myös se, ettei Rautkallio osannut venäjää. Hyvät suhteet arkiston johtoon hän sen sijaan sai rakennettua, samoin kuin Nevakivi, mikä todetaan hieman pahaenteisesti. Eihän noita valtiosalaisuuksia olisi saanut paljastaa, vai kuinka?

Omalta osaltani mukana ovat sekä ”Kansakunta rähmällään” että ”Stalin ja suomalaiset”. Niiden ymmärtäminen on osoittautunut kirjoittajille liian vaikeaksi, mutta samahan koskee monia suomalaisiakin.

Jos lähdetään jo itse sanasta ”rähmällään”, täytyy todeta, että sen käännös venäjäksi sanoilla ”na kolenah” -polvillaan, antaa koko asiasta aivan väärän kuvan.

Polvillaan oleminen tarkoittaa avutonta alistumista uhan edessä. Rähmällään taas ollaan syvemmälle rojahtaneina tai aktiivisesti heittäytyneinä, koomisesti maata syleillen. ”Rähmä” on vanha syliä tarkoittava sana.

J.K. Paasikivi kirjoitti päiväkirjassaan, että Suomi joutuu makaamaan mahallaan kaikkien syytettävänä ja haukuttavana eikä voi puolustautua. Sen on pakko hyväksyä tämä vaieten, mikä tuhoaa kansan sielun.

Tästä juuri oli rähmällään olossa ennen muuta kysymys: ihmiset oppivat heittäytymään naurettaviin asentoihin ja käyttäytymään tavalla, jota joku ylempi toivoi ja joka teki heidät armosta osallisiksi. Kaikkein ylimpänä olivat Neuvostoliitto ja sen edut.

Moni sisäisti asian. Artikkelissa mainitaan toteamukseni, että Neuvostoliitosta ja itse asiassa sen eduista tuli Kekkosen Suomessa se korkein arvo, jonka mukaan kaikkea muuta, myös oman maan historiaa mitattiin. Politiikassa Moskovan luottamus oli kalleinta pääomaa eikä sen hankkimisessa vaivaa tai periaatteita säästelty.

Mutta olihan vaakalaudalla Suomen kohtalo ja hyvinvointi, eikö se ollut jo muutamankin messun arvoinen asia?

Varmaan oli. Kekkosen idänpolitiikka oli suuri menestystarina, kuten olen aina korostanut. Se herätti ihmetystä ja ihailua kaikkialla niissä piireissä, joissa asioita syvemmin ymmärrettiin. Muistan, miten 1970-luvulla muuan toisinajatteleva tuttavani Moskovassa ihaili Kekkosen poliittista taitoa: ”Siinä on kyllä varsinainen kettu miehekseen!”

Asiaan liittyi kuitenkin oleellisesti kollaboraatiopolitiikan ikuinen dilemma: politiikan on oltava uskottavaa, mutta siihen nähden ei saa itse olla herkkäuskoinen.

Meillä moni sanoo nyt: me valehtelimme ja he valehtelivat. Me tiesimme, että he valehtelivat ja he tiesivät, että me valehtelimme.

Tämä kuulostaa hauskalta ja luultavasti myös päti hyvin Max Jakobsonin, Keijo Korhosen ja monen muun politiikan tekijän kohdalla, mutta entäpä kansan syvät rivit? Sen sielustahan tässä oli myös kysymys.

Kyllä moni tässä nyt muistaa väärin tai suorastaan valehtelee. Neuvostoliiton/Venäjän etujen asema Suomenpolitiikan arvioimisen kriteerinä otettiin hyvin laajoissa piireissä tosissaan. Sitä lakattiin kyseenlaistamasta.

Epäilemättä tuon liturgian ympärillä leijailevan suitsukkeen haju tuntui jotenkin falskilta. Samaan tapaanhan moni tuntee kirkonmenoja seuratessaan. Kuitenkaan kovin harva tohtii lähteä pappeja julkisesti kritisoimaan, he tekevät työtään. Miksi käydä pappien tai uskonnon kimppuun? Eihän sellaisesta voi odottaa muuta kuin ikäviä seurauksia omalle itselle.

En nyt syvenny sen enempää siihen, miten Kekkosta on kyseisen artikkelin mukaan sen tekijöiden mielestä eri tahoilla diskreditoitu. Totean vain, että ulkomaalaisille ja tässä tapauksessa erityisesti venäläisille on ilmeisen vaikea ymmärtää sen historiallisen muutoksen perusteita, joka on tapahtunut niin Suomessa kuin Venäjällä.

Kekkosen ulkopolitiikan nerokkuus oman aikansa kontekstissa on useimmille nykyajan ihmisille jo  mahdotonta käsittää, koska kontekstia ei ymmärretä. Venäläisittäin tätä niitetään historismin loukkaamiseksi narušenije istorizma.

Samanlaista historismin loukkaamista on myös sen asian sivuuttaminen, että ne edellytykset, jotka Kekkosella oli omalle ulkopolitiikalleen ja sen saamalle suosiolle, hävisivät Neuvostoliiton romahtaessa.

Tilalle ei tietenkään tullut mikään absoluuttisen vapauden ja objektiivisen totuuden kunnioittamisen kultakausi. Paljon ämmällistä ja naurettavaa voi löytää tästäkin ajasta, kuten Jukolan Juhani kuvasi Turku-reissuaan.

Kun tilaisuus tuli, otettiin takaisin se historiallisen näkemyksen ja ajattelun vapaus, josta oli aiemmin luovuttu. Se tehtiin korkojen kanssa ja mentiin naurettavuuksiin, jotka kiteytyvät Sanna Marinin tokaisussa, että Suomi voitti molemmat sotansa Venäjän kanssa.

Itse asiassa se voitti vain sen kolmannen sodan. Se oli nykyaikaisittain sanoen proxysota, josta Marin vaikenee ja joka käytiin hänen omaa puoluettaan vastaan.

Historiaa on nimitetty myös politiikan tuomioistuimeksi: Die Weltgeschichte ist das Weltgericht, lausahti Friedrich Schiller aikoinaan.

Tässä tuomioistuomessa päätökset kuitenkin tehdään hyvin hitaasti, emmekä välttämättä saa lopullisia ratkaisuja sadankaan vuoden kuluttua. Asiat näyttävät yhä uudelleen palautuvan käsittelyyn.

Baryšnikov ja Plenkov ovat kyllä huomanneet suuren linjan Kekkosen ja jopa hänen idänpolitiikkansa maineen romahtamisessa.

Miksi näin on tapahtunut, on kuitenkin paljon laajakantoisempi asia kuin vain muutaman tutkijan aikaansaannos. Aikakausi on vaihtunut ja muutos jatkuu yhä.

Tässä prosessissa myös Neuvostoliitto menetti ja syystä menettikin maineensa älymystön silmissä jo viimeistään 1980-luvulla. Ei kai se nyt vain ole Venäjällä taas palaamassa?