Kielet ja murteet sekaisin?

 

Karjalan kielen nykyongelmia

 

Maailmassa lienee yhä jopa 60000-90000 karjalan kielen osaajaa. Suomessa heitä on ehkä noin viisi tuhatta. Valtaosa siis asuu Venäjällä ja käyttää normaalissa päivittäisessä elämässään venäjän kieltä.

Huomautan, että puhun tässä nimenomaan karjalan kielestä tai kielistä, jotka ovat aivan toinen juttu, kuin Suomessa puhutut karjalaismurteet, jotka ovat suomen kielen murteita.

Jos ja kun karjalan kieli lasketaan omaksi kielekseen -ja tämähän on määritelmäkysymys- siihen ainakin kuuluu kolme tai neljä päämurretta, joita on myös saatettu pitää eri kielinä.

Yksikielisten karjalaisten tai karjalan kieliä pääasiassa käyttävien ihmisten määrä hupeni neuvostaikana erittäin nopeasti. En tässä ryhdy pohtimaan karjalaisillekin kansallisena kielenä aikoinaan käytetyn suomen kielen merkitystä tälle asialle.

Totean vain ohimennen, että karjalan kielen historia virallisena kielenä oli ainutlaatuinen jopa Stalinin Neuvostoliitossa ja että talvisodalla oli ratkaiseva merkitys sen kohtalossa.

Karjalan kieli kuuluu kuihtuviin vähemmistökieliin, joilla silti saattaa olla aivan oleellinenkin merkitys kansojensa jäsenille, ajatellaanpa vain vaikka Ison Britannian ja Ranskan kelttiläisiä kieliä, joita harva osaa, mutta sitäkin useammat pitävät ominaan.

Karjalan kielellä ilmestyy Petroskoissa kerran viikossa myös lehti ”Oma mua”, joka käyttää latinalaista kirjaimistoa ja kertoo käyttävänsä sekä vienan- että livvinkarjalaa.

Myös Suomessa, jonka kanssa samaan valtakuntaan karjalankielinen, Laatokan Karjalassa (Ilomantsi, Salmi, Suojärvi, Suistamo) asuva vähemmistö liitettiin Stolbovan rauhassa vuonna 1617, on, kuten sanottu yhä pieni karjalan kielen perinnettä kantava vähemmistö. Kieltä vaalitaan etenkin Joensuun tienoilla ja Itä-Suomen yliopistossa.

Tässä paljastuukin ongelma, joka näyttää ainakin meillä Suomessa taas tulleen ajankohtaiseksi. Karjalan kieliä nimittäin on useampia. Tilanne ei ole ihan yhtä hankala kuin saamelaisilla, jotta puhuvat yhdeksää eri kieltä ja asuvat neljän eri valtion alueella.

Joka tapauksessa noin pienelle vähemmistölle muodostuu varmasti ongelmaksi se, puhuvatko he yhtä kieltä vai useampia ja onko joku noista kielistä se kaikkein oikein ja voidaanko muut laskea sen murteiksi.

Karjalan murrekartassa tunnetaan kieli nimeltä varsinaiskarjala, joka jaetaan Vienan karjalaan eli vienalaismurteisiin sekä eteläkarjalaan eli etelämurteisiin. Myös Moskovan lähelle 1600-luulla syntynyt Tverin Karjala kuuluu kielellisesti tähän ryhmään.

Sen lisäksi tulevat Aunuksen karjalaa eli livviä puhuvat, joita myös tuli Suomeen vuonna 1617 liitetyn alueen mukana. Petroskoin ympäristössä asuu sitten lyydikköjä ja Pietaria ympäröivällä alueella vanhastaan inkerikkoja (millä ei tarkoiteta inkerinsuomalaisia).

Yleensä on puhuttu kolmesta karjalan kielestä ja Suomen harvat alan taitajat näyttävät osaavat lähinnä varsinaiskarjalan etelämurretta (suvikarjala) ja livviä.

Mutta eikö olisi jo aika puhua vain yhdestä karjalasta, jota nykyään puhutaan sillä murteella, jota osataan?

Pari Itä-Suomen yliopiston ( Päivännoušu-Suomen yliopiston) opiskelijaa Ravan Jelena ja Häkin Miikku kirjoittavat uusimmassa ”Karjalan heimon” (Karjalan sivistysseuran lehti) numerossa siitä, että kannattaisi puhua vain yhdestä karjalan kielestä. Artikkeli on kirjoitettu ”vienankarjalua, suvikarjalua da livvinkarjalua käyttäjen”.

Kirjoittajat kritisoivat sekä tutkijoiden tapaa puhua useammasta kirjakielestä että Karjalan kielet ry:n asiaa koskevaa tämän henkistä linjausta: onhan myös olemassa monenlaista englantia, espanjaa, portugalia, saksaa ja ruotsia, mutta silti puhutaan kussakin tapauksessa vain yhdestä kielestä.

Sivumennen sanoen, digitaalisena aikanamme on alkanut kyllä syntyä suurta herkkyyttä myös eri kielimuotoja kohtaan ja tietokone muistaa aina kysyä, esimerkiksi mitä englantia halutaan käyttää.

Mikäpäs siinä. Karjalaisen ja siinä luvussa erityisesti myös itäkarjalaisen kulttuurin vaaliminen on meille suomalaisille tärkeä asia, jota ei ole syytä tarpeettomasti hankaloittaa.

Venäläiset imperialistit eivät ole yleensä ymmärtäneet tai ovat yksinkertaisesti kieltäytyneet  ymmärtämästä karjalaisuuden merkitystä enempää suomalaisille kuin karjalaisillekaan.

Talvisodan aikana oli havaittavissa yritys nostaa kapinahenkeä ”sorrettujen” suomalaisten vähemmistöjen keskuudessa, joiden oletettiin joutuneen väkivaltaisen pakkosuomalaistamisen kohteiksi.

 Tällainen ryhmä olivat myös karjalaiset, joiden keskinäisiä eroja ei lainkaan ymmärretty ja kuviteltiin myös ”länsikarjalaisten” kuuluvan samaan joukkoon itäkarjalaisten kanssa.

Oman karjalaiskysymyksensä Neuvostoliitto katsoi ratkaisseensa luomalla mahtikäskyllä yhtenäisen karjalan kirjakielen, joka vuoden 1937 lopusta lähtien korvasi kokonaan Itä-Karjalassa käytetyn suomen kielen. Sitä kirjoitettiin kyrillisellä kirjaimistolla.

Koska tuon uuden kielen käyttöönotosta välittömästi seurasi aitobolševistinen” bardak”- sekasotku, kun ei kukaan tiennyt, miten sitä pitäisi puhua ja kirjoittaa, vangittiin kielen luoja, professori D.V. Bubrich tuholaisuudesta syytettynä. Hän oli muka erityisesti yrittänyt erottaa karjalan kieltä venäjän  kielestä, jota kaikki ymmärsivät.

Sen jälkeen tuo uusi karjalan kieli oli hyvin pian eräänlaista pidgin-venäjää. Liiallisesta venäjän kielen käytöstähän ei ainakaan kukaan voinut rangaista.

Uuden kielen luonteesta voi tehdä päätelmiä vaikkapa seuraavasta lainauksesta, joka on otettu pää- ja ulkoministeri V.M. Molotovin saksalais-neuvostoliittolaisen raja- ja ystävyyssopimuksen (28.9.1939) kunniaksi pitämästä puheesta ja käsittelee Puolan jakoa Saksan ja Neuvostoliiton toimesta:

Однако, озуттих достаточнойкси лyхyт иску Польшуа мyöте энзимäй германскойн армиян пуолес, а сид -Краснойн Армиян пуолес, чтобы ни мидä эй йиäннyс Версальсколойн договоран тäс уродливойс лапсес, кудама эли непольсколойн национальностилойн угнетениян чоттах...

Tätä voi verrata tässä edellä käsitellyn artikkelin karjalankieleen:

Jovensuun linnan nettasaital sanotah ku oman muamankielen opastandah vuajitah nellän lapsen libo nuoren joukko da opastai. Ezimerkikse ku olis kolme karjalan kieldy virallizesti pidäs nellän lapsen sijas suaha yhtes linnas kerrale 12 karjalankielisty lastu da yhten karjalan kielen opastajan sijas kolme opastajua…

Jälkimmäisessä lainauksessa venäjän kielen vaikutus ilmenee vain parissa sanassa (libo, da). Edellistä on mahdotonta ymmärtää osaamatta venäjää.

No, se oli Stalinin aikaa se. ”Oma mua” on oikeasti karjajalankielinen lehti ja on hienoa, että kielen ja kansallisuuksien perinteestä yhä saa sielläkin huolehtia (ks myös Vihavainen: Haun karjalan kielen parlööri tulokset). Venäjälle se velvollisuus kuuluukin, sillä noiden asioiden tuhoutuinen on ollut pääosin sen vastuulla.

En väitä, että karjalan kielellä, muutoin kuin suomen murteeksi käsitettynä, olisi muutekaan ollut riittävästi pohjaa tulla tasaveroiseksi sivistyskieleksi vaikkapa viron ja latvian tapaan. Ne joka tapauksessa pelastuivat kaikesta huolimatta, vaikka täpärällä se oli.

Joka tapauksessa, ellen nyt vallan erehdy, Venäjällä hallitseva sekurokratia yrittää varmasti luoda sellaista karjalaista vähemmistöliikettä tai ainakin tarinaa, jossa suomalainen nationalismi on konnan roolissa ja Venäjä/Neuvstoliiton hellä huolenpito sen sijaan on ja on ollut sorrettujen ainoa toivo.

Johan tästä saatiin esimakua Lönnrotin patsaan töhrimisessä. En tiedä, onko asian tausta jo selvitetty. Hyvin vahva haju sen ympärillä ainakin leijailee.

No mutta joka tapauksessa, lykkyä tykö karjalan kielen vaalijoille! Normaaleisa, järkevissä rajoissa ymmärrettynä se on hyvä asia kaikkien kannalta.

Kuviteltua menneisyyttä

 

Historiallista fiktiota Virosta

 

Karl Ristikivi, Rooman-päiväkirja. Suomentanut Jouko Vanhanen. Enostone kustannus 2024, 215 s. ; Tiit Aleksejev, Mustia raapaisuja valkealla lumella. Liivinmaalainen tarina. Suomennos Jouko Vanhanen. Enostone 2023, 52 s.

 

Päiväkirjat olivat aikoinaan hyvin merkittävä kirjallisuudenlaji. Historiallisesti kiinnostavimpia ovat sellaiset, joita ei ole tarkoitettu julkaistaviksi.

Näihin kuuluvat esimerkiksi Samuel Pepysin (ks. Vihavainen: Haun pepys tulokset) ja James Boswellin päiväkirjat. Viimemainittu oli erityisen ahkera kirjoittaja ja silmäilen parhaillaan erästä hänen Grand Tourinsa päiväkirjaa joka sijoittuu vuoteen 1764. Kaiken kaikkiaan Boswellin päiväkirjat käsittävät kolmisenkymmentä nidettä, joista on lukijoille toimitettu monia, suomeksi ainakin yksi ( ks. Vihavainen: Haun boswell tulokset).

Karl Ristikiven kirjoittama fiktiivisen Kaspar von Schmerzburgin Rooman-päiväkirja sijoittuu sattumoisin vuoteen 1765, jolloin myös Boswell lienee jo Grand Tourillaan päässyt Roomaan asti. Vuonna 1764 hän seikkailee vielä Saksassa ja Sveitsissä.

En tiedä, pitäisikö käydä vielä Kaisa-kirjastosta lainaamassa tuokin nide. Eihän sekään välttämättä auttaisi Ristikiven ymmärtämisessä.

Ristikivi on virolainen modernisti, jonka ymmärtämistä on syystäkin pidetty vaikeana. Toki ainakin tässä kirjassa hänen tekstiään voi lukea tavallisena historiallisena viihteenä ja (fiktiivisenä) tapainkuvauksena käsittelemästään ajasta.

On kuitenkin esitetty, että Ristikiven varsinainen leipälaji olisi pastissi eli jotakin toista kirjaa myötäilevä mukaelma. Silloin olisi löydettävä tuo kirja ja luettava ensin se.

En tiedä, mitä kirjaa kirjoittaja tässä seurailee, mutta hän mainitsee useaan otteeseen sankarilla olleen mukanaan aikakauden Rooman ”pyhä kirja”, Johann Joachim von Winckelmannin (1717-1768) teos, tosin ”aukileikkaamattomana”.  Minun sukupolveni ymmärtää vielä, mitä tuo leikkaaminen tarkoitti.

Tuo kirja on saattanut olla Antiikin taiteen historia (Geschichte der Kunst des Altertums, 1764), jota pidetään suorastaan uusklassisen taidesuunnan aloittajana.

Winckelmann käsitti antiikin taiteen suurimmiksi arvoiksi jalon yksinkertaisuuden (edle Einfalt) ja hiljaisen suuruuden (stille Grösse).

Ilmeisesti hän käsitti väärin ainakin antiikin patsaiden värittömyyden ja piti sitä tarkoituksellisena. Joka tapauksessa hänen työllään oli suuri merkitys sille Empire-tyylille, joka Napoleonin aikana ja pian sen jälkeen löi läpi koko Euroopassa, ei vähiten Venäjällä ja Suomessa.

Ristikiven paroni von Schmerzburg on aika omituinen hahmo, joka elää nykyajassa, mutta tempautuu samalla mukaan siihen antiikin henkeen, joka tuohon aikaan valtasi koko Euroopan.

Hänen unissaan nuo antiikin ennen niin mahtavat jumalat kuitenkin esiintyvät pelkkinä kutistuneina ja säälittävinä jäänteinä, joiden voimat on vienyt se, ettei niihin enää uskota.

Tuonkin ajan Rooma on joka tapauksessa sekä vaikuttava, että täynnä kummallisia ilmiöitä ja vaarojakin. Vuorilla asuu rosvopäällikkö, jonka valta ulottuu myös kaupunkiin. Jesuiitat toimivat väärien tunnusten alla ja ruusuristiläiset pitävät salaisia kokouksiaan.

Kuten sanottu, kirjan merkitys pastissina jää minulta ymmärtämättä. Luulen että avaimena kirjaan voisi olla myös Goethen kuuluisa Italianmatkaa (Italienische Reise), jonka sisältöä en valitettavasti muista, vaikka kuvittelen sen joskus lukeneeni.

Tällä ymmärryksellä kirja on ihan luettava, mutta tuntuu jättävän lukemattomia tarinoita auki ja arvoituksia vastaamatta. Sellaistahan elämä toki tuppaa useinkin olemaan.

Tiit Aleksejevin novelli sijoittuu Suuren Pohjan  sodan aikaan ja sen päähenkilö on pappismies, joka toimii Ruotsin kruunun valtuuttamana sissipäällikkönä, mutta joutuu sitten epäillyksi yhteydenpidosta vihollisen puolelle ja teloitetaan.

Tarina pohjautuu ainakin löyhästi tositapahtumiin, kuten virolaisessa historiallisessa kirjallisuudessa usein on.

Tässä versiossa syytteet ovat perättömiä ja kaiken taustalla on rakkaustarina. Kirjasta koristaa varsin kaunis Neitsyt Mariaa ja lasta esittävä miniatyyri.

Kuviteltuja yhteisöjä

 

Ukraina elää ja on olemassa

 

Kuten vielä ehkä muistamme, julisti itäisen naapurimme suuri johtaja kolme vuotta sitten, ettei mitään Ukrainaa ole olemassa.

Venäläiset ja ukrainalaiset ovat samaa kansaa ja Ukrainan valtion loivat vasta bolševikit, hän päätteli. Nyt katala länsi sitten yritti luoda sinne anti-Venäjän.

Kuten muuan venäläinen historioitsija heti huomautti, presidentti teki tässä alakoululaisen virheen todistellessaan nykyajan asioita yli tuhannen vuoden takaisilla olosuhteilla, joista hän ei mitään edes ymmärtänyt.

Kansat ovat olemassa, mikäli ne tahtovat olla olemassa. Valtiot taas syntyvät ja häviävät eikä mikään valtio ole ollut olemassa ikuisesti. Usein melko erilaisetkin kansat haluavat elää yhdessä saadakseen pahassa maailmassa synergiaetua.

Espanja räätälöitiin yhteen monesta hyvinkin erilaisesta palasesta ja samahan koskee Englantia, Ranskaa ja Italiaa, Saksasta puhumatta. Pari eri kieltä Suomeenkin mahtuu.

On totta, ettei Lontoossa pidetä siitä ajatuksesta, että Skotlanti itsenäistyisi ja Madridissa on haluttu suorastaan kieltää Katalonian itsenäistyminen, vaikka siihen osoitettaisiin olevan haluakin. Yhdysvaltojen sisällissotakin käytiin vain toissijaisesti orjuudesta. Olennaisempaa oli unionin säilyttäminen.

Epäilemättä tässä valtiollisuuden priorisoinnissa loukataan joidenkin kansallisia tunteita, mutta yleisesti ottaen on Euroopassa sentään jo aika kauan selvitty ainakin ilman massiivista väkivaltaa. En nyt ryhdy muistelemaan tiettyjen terrorijärjestöjen toimintaa.

Onhan niitä pommeja paukkunut, mutta eipä nyt sentään ole ollut yrityksiä tuhota kokonaisten suurkaupunkien infrastruktuuria ja hävittää kokonaisia kaupunkeja asukkaineen.

Valta on huume, joka koukuttaa. Kun sen makuun pääsee, ei sitä saa koskaan riittävästi. Eikö Saksan pitänytkin olla maailmanvalta, tai sitten ei mitään, kysyi Hitler. Eikö Venäjänkin pitäisi olla supervalta, jos kerran Neuvostoliittokin oli, kysyvät risupartaiset Izborskin klubin slavofiilit retorisesti.

Ongelmana on, että ne kansat, jotka jo ovat maistaneet tuon suurvaltaisuuden hedelmiä, eivät halua enää siihen palata. Mistä on kysymys? Onko niille manipuloitu ”väärä tietoisuus”? Yrittävätkö ne taistella valheella totuutta vastaan?

Kysymykseen, onko jokin kansakunta olemassa, löytyy yksinkertainen vastaus: on se olemassa, mikäli se tahtoo olla.

Kun naapurivaltiot pyyhkivät Puolan kokonaan pois kartalta, syntyi 1700-luvun lopussa myöhempi kansallislaulu ”Puola ei vielä ole tuhoutunut” ( Jeszcze Polska nie zginęła). Runoilija on hiukan epäonnistuneesti kääntänyt ”tuhoutumisen” tai ”kuolemisen” ”sortumiseksi”.

 Puolahan nimenomaan oli sortunut valtiona. Mickiewiczin romanttisen vertauksen mukaan se oli nimenomaan jopa kuollut: Puola oli kansojen Kristus, joka kuoli, mutta nousisi jälleen ylös kuolleista.

Asia voidaan nähdä niinkin, että Puola oli yhä olemassa sen ihmisissä: Kiedy my żyjemy. Niin kauan kuin puolalaiset elivät, eli Puolakin. Myös väkivalloin otettu valloitettaisiin takaisin. Olihan katolinen uskonto, oli puolan kieli ja tietoisuus omasta historiasta ja erikoislaadusta.

Niitä kaikkia vastaan hyökättiin erittäin törkeästi uudelleen vielä 1800-luvun lopulla. Samaan aikaan Suomen kansallinen olemassaolo edistyi valtavasti valtiollisen elämän heräämisen ja suomen kielen oikeuksien myöntämisen ansiosta. Puolan kapinahan oli kaiken takana.

Mutta se on jo toinen juttu. Puolan kansallislaulu antoi sysäyksen myös Ukrainan kansallislaulun synnylle. Sen alkusanojen perusideakin oli sama, Ukraina ei vielä ole kuollut: Ще не вмерла Україна, ні слава, ні воля. Myöhemmin sanoja on hieman muunneltu.

Putinin röyhkeä väite, ettei Ukrainaa ollut lainkaan olemassa, osoittautui hyvin nopeasti tragikoomiseksi kuvitelmaksi. Ukraina todella kouriintuntuvasti osoitti olevansa olemassa, eikä enää ole mahdollista esittää vakavalla naamalla tuollaista väitettä.

Ukraina ei ole yksikielinen valtio eikä edes yksikielinen kansakunta ja epäilemättä maan hallitus teki suuren virheen käydessään taisteluun venäjän kielen oikeuksia vastaan. Aikoinaan oli sielläkin puhetta Suomen mallista, mikä hyvin todennäköisesti olisi tarjonnut ihanteellisen ratkaisun kielikysymykseen.

Monet venäjänkieliset ovat aina olleet ukrainalaismielisiä, kuten aikoinaan monet ruotsinkieliset olivat aikoinaan niin sanotusti suomenmielisiä. Ilman heidän rooliaan myös suomalaisen kansallisen sivistyksen kehittyminen olisi ollut erittäin vaikeaa.

Puola, joka toisen maailmansodan jälkeen sai nauttia lähihistorian perusteellisimmasta etnisestä puhdistuksesta, on nyt lähes sataprosenttisesti puolalainen. Onko tilanne ihanteellinen vai ei, voi tietenkin kysyä.

Ainakaan ei enää tarvitse yrittää väittää, että puolalaiset olisivat vain huonoa venäjää puhuvia lähisukulaisia, joita pitää kasvattaa asianmukaisella kielellä ja oikeassa hengessä. Puolan ja Venäjän välinen raja aukeaa railona ja asian taustalla on satojen vuosien historia.

Mutta jos Puola ja Ukraina ovat siellä, missä heidän kieltään puhutaan, eikö samaa ole sanottava myös Venäjästä? Niinhän tosiaan on sanottu. Neuvostoliiton hajotessa jäi 25 miljoonaa venäläistä emämaan ulkopuolelle ja uusi Venäjä lupasi valvoa heidän etujaan.

Baltian maat ovat epätoivoisesti pyrkineet sulauttamaan venäläisväestöään myös pakkotoimin, sen sijaan, että olisivat yrittäneet jatkaa helläkätisempää integraatiota.

Monista entisistä neuvostotasavalloista venäläiset ovat poistuneet suurin joukoin. Joihinkin aivan uusiin maihin heitä sen sijaan on asettunut asumaan suuriakin määriä.

Neuvostoaikana venäläisiä asui esimerkiksi Gruusiassa (Sakartvelo) suuria määriä, Tbilisissäkin heidän osuutensa oli vuonna 1959 18%. Vuonna 1989 venäläisten määrä maassa oli yli 341000, mutta vuonna 2014 enää vain 26453.

Parin viime vuoden aikana on maahan tullut lisää venäläisiä, joita putinistinen kulttuurin regressio ei syystä tai toisesta miellytä. Heidän oleskelunsa jäänee yleensä lyhyeksi.

Kuten tunnettua, gruusialaisilla oli merkittävä roolinsa jo vallankumousta edeltävällä Venäjällä ja etenkin Neuvostoliitossa ja venäjän kieltä osattiin ja osataan siellä hyvin, vaikka venäläiset pilkkaavatkin sikäläistä ääntämystä.

Suomessa taas venäläisten määrä oli vähimmillään 1970-luvulla, jolloin se oli niin pieni, ettei sitä tilastoissa yleensä edes mainittu. Nykyään se on jo lähes 100000, missä luvussa ovat myös ns. paluumuuttajat ja muut venäjänkieliset, jotka eivät aina identifioidu venäläisiksi.

Kun ajattelemme, että Suomen väkiluku on noin 5,5 miljoonaa ja Gruusian (Sakartvelo) 3,7  miljoonaa, saatamme innostua pohtimaan sellaistakin asiaa kuin kansallisten vähemmistöjen synnyn ja katoamisen nopeutta.

Olen aina silloin tällöin sanonut, että venäläiset maahanmuuttajat kuuluvat periaatteessa ongelmattomimpiin: he ovat kristittyjä, valkoihoisia ja indoeurooppalaista kieltä puhuvia. Sitä paitsi heillä oli kokemusta totalitarismista ja uskoin sen tuoneen mukanaan myös rokotuksen uusia vastaavia yritelmiä vastaan. Taisin erehtyä.

Venäläisten sijasta kannattaisikin maahanmuuttajina ehkä suosia ukrainalaisia. Heillä on yleensä muuttohalukkaiden joukossa samat hyvät puolet kuin venäläisillä, samaan aikaan kuin heidän valtionsa on sopivan kaukana omista rajoistamme.

Asia, mitä en koskaan ole ymmärtänyt, on kaksoiskansalaisuus (vrt. Vihavainen: Haun moninaisuuden rikkaus tulokset), jollaisia jaettiin takavuosina oikealle ja vasemmalle sen enempiä miettimättä.

Nythän tuuli näyttää kääntyneen, mikä pantakoon tyydytyksellä merkille. Totean vielä, että jokainen kansa, joka muuttaa ulkomaille, pyrkii säilyttämään jotakin omaansa ja muodostaa yleensä seuroja, joissa vanhan isänmaan muistot nostetaan esille.

Näinhän tekivät jopa nuo sinänsä erinomaisesti integroituneet, uskolliset Venäjän saksalaiset, joiden kiintymyksen kohteena oli samaan aikaan myös tuo suuri isänmaa. Grosse Vaterland, venäläisten harmiksi.

Moninaisuus voi tosiaankin olla myös rikkaus, mikäli se pysyy tietyissä mielekkäissä rajoissa. Ei ole mitään syytä vainota kansallisia teattereita, musiikkiyhtyeitä ja kynäilijöitä. Integroituneellekin emigrantille on aina nautinto päästä puhumaan äidinkieltä oman kansan jäsenten seurassa ja sellaisen paheksuminen saati vainoaminen edustaisi jo sivistymättömyyden alinta astetta.

Aivan toisella tasolla olemme silloin, kun kaukaisesta synnyinmaasta halutaan tuoda uuteen kotimaahan lakeja ja perinnäistapoja, jotka astuvat paikallisten instituutioiden yli. Mutta se on jo laajempi juttu.

Edellisestä voinee tehdä sen johtopäätöksen, että olipa kansakunta kuinka ”kuviteltu” yhteisö tahansa, ei sitä voi hävittää kuvittelemalla jotakin muuta. Edes pommien ja luotien voimaa ei tässä yhteydessä kannata kuvitella liian suureksi.

Kauniin kuoleman syndrooma

 

Soturin psyyke

 

Olen seurailut paria laivaston historiaan liittyvää sivua: Deutsche U-Boote 1906-1945 ((8) Deutsche U-Boote 1906-1945 | Facebook) ja korabli i sraženija (Корабли и сражения (8) Корабли и сражения | Facebook).

Edellinen on saksankielinen ja jälkimmäinen enimmäkseen venäjän- ja ukrainankielinen, aika tasavahvasti. Jälkimmäisessä onkin ollut ajoittain varsin kiivasta sananvaihtoa, eikä Venäjän laivaston historialle ole paljon armoa annettu.

Itse asiassa se oli ajoittain hyvinkin menestyksellistä, sekä Itämerellä että Mustalla merellä turkkilaisia vastaan 1700- ja 1800-luvulla. Japanin sota on sitten luku erikseen, mutta kaikestahan löytyy ylpeilyn aihetta, jos sille päälle ruvetaan ja toisaalta myös pilkkaamisen aiheita.

Molemmat ovat sangen aktiivisia sivustoja ja niiden ohellahan on olemass useita merisotahistorian sivustoja, erityisesti maittain ja myös kategoria ”pienet ja keskisuuret maat”. Kyllä sieltä meidän panssarilaivammekin löytyvät ja lisäksi vieläpä aika asiantuntevaa tietoa niistä.

Mutta historiallinen ja tekninen asiantuntemus, joka monen laivan kohdalla menee hyvnkin pieniin detaljeihin saakka, ei minusta ole se kiinnostavin asia.

Suuret sotalaivat olivat aikoinaan valtakunnan mahdin symboli ja niinpä esimerkiksi Venäjä vielä Tsušiman jälkeen aloitti rakentaa entistä valtavampaa Itämeren laivastoa, jonka suurimpia aluksia se sitten tuskin lainkaan uskalsi lähettää merelle sukellusvenevaaran vuoksui.

Siellä ne sitten makailivat pari vuotta Kruunuvuoren selällä, Helsinkihän oli laivaston päätukikohta. Siellä kypsyi myös vallankumouksellinen mieliala, joka purkautui vuoden 1917 keväällä raakaan murhakampanjaan, jota toteutettiin ympäri Helsinkiä.

Joka tapauksessa hyvin monet maailman suurimmista sotalaivoista joutuivat aikanaan myös taisteluihin. Etenkin Tyynellä merellä ja kyllä myös Atlantilla ja Välimerellä upotettiin niitä kymmenittäin. Valtavista tykeistä ei tainnut olla paljonkaan apua ilmapommeja ja lentotorpedoja vastaan. Harvoin niillä vastustajaankaan osuttiin.

Kun sitten osuttiin, kranaatilla, pommilla tai torpedolla, oli jälki sitä rumempaa. Uppoavista laivoista hypänneet hukkuivat, jos olivat onnekkaita tai saattoivat sitten menehtyä palavan öljyn seassa. Valtavien koneiden, paksujen panssarien ja IT-tykkien antama suoja ei lopultakaan riittänyt.

Teräskolossien mahti oli tosiasiassa kuvitteellista. Hyökkäys oli kasvanut tehokkaammaksi kuin puolustus.

Sukellusveneet mullistivat jo ensimmäisessä maailmansodassa koko merisodankäynnnin. Kapteeniluutnantti Otto Weddigen upotti syyskuussa 1914 75 minuutin kuluessa kolme brittiläistä panssariristelijää.

Sukellusveneet eivät tosin ratkaisseet Skagerrakin  suurta meritaistelua, eikä sitä ratkaissut mikään muukaan, mutta ne osoittivat, missä kehityksen suunta on.

Toisessa maailmansodassa saksalaiset sukellusveneet tekivät valtavasti tuhoa sekä liittoutuneiden sotalaivastoissa että rahtilaivoissa. Risteilijät, jotka vanhastaan oli tarkoitettu sellaiseen sotaan, saivat aikaan vain vähän.

Mutta myös sukellusveneiden torjunta kehittyui nopeasti. Sodan lopulla saattoi se, joka astui palvelukseen sukellusvenemiehenä, olla suhteellisen varma siitä, että kuoli lyhyen ajan kuluessa teräksisessä arkussaan.

Sitäkin oudommalta näyttää katsellessa sivun valokuvia, joissa nuoret ja reippaat sukellusvenemiehet näyttävät hipeiltä ja viettävät aikaa kaikenlaisten hauskuuksien parissa. Kymmenissä kuvia näytetään sitten, millaista jälkeä hyökkääjät saivat sukellusveneissä aikaan.

Vielä hurjemmalta näyttää valokuva, jossa japanilaiset kamikaze-lentäjät hymyilevät vailla huolen häivää, punaisella ympyrällä koristettu liina päänä ympärillä.

Noista kamikaze-joukoista ilmestyi takavuosina kirjakin, jossa on ainakin yhdet muistelmat. Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, joten tarkennan, että muistelija oli kamikaze-lentäjäksi koulutettu nuori mies, joka ei ehtinyt suorittamaan tehtäväänsä, ennenkuin sota jo loppui.

Kamikaze-lentäjät valittiin tämän mukaan sellaisesta porukasta, jota pidettiin muuten sodan kannalta aika hyödyttömänä, kuten humanisteista. Muistelija itse oli saksan kieleen ja kirjallisuuteen perehtynyt opiskelija.

Muistelen, että lentäjille uskoteltiin, että aika syöksyn loppuvaiheessa pitenee rajattomiin ja urotyön tekijät itse asiassa saavat elää toisenlaisen elämän kuin tavalliset poroporvarit. Lieneekö joku asiaan vakavissaan sitten uskonut.

En mene vannomaan, miten asia esitettiin, mutta olin haistavinani siinä zen-buddhismin vaikutusta ja ajatuksen valaistumisesta. Joka tapauksessa kamikaze-törmäykset tekivät maalina olleissa laivoissa rumaa jälkeä, mikäli koneet nyt pääsivät sinne saakka.

Kamikaze eli taivaan tuuli, joka oli aikoinaan pelastanut Japanin kiinalaishyökkäykseltä, ei tällä kertaa mainittavasti vaikuttanut sodan lopputulokseen.

Toki niin sanottua kunniaa nämä nuorukaiset kyllä saavuttivat runsain mitoin. Sodan jälkeen Neuvostoliitto järjesti valtavan propagandarummutuksen siitä, miten neuvostoihminen ei koskaan antautunut vangiksi. Tässä tietenkin tehtiin se silmänkääntötemppu, ettei noita miljoonia vangiksi joutuneita enää pidetty neuvostoihmisinä.

Toinen, lähes uskomaton asia olivat lentokoneiden puskuhyökkäykset (taran), jollaisia ei muka missään muualla ollut. Siinäkin tietysti ignoroitiin kokonaan Japanin kamikazet, jotka kai sitten halutessa myös voitii selittää jonkinlaisten puolihuumattujen sekopäisten fanaatikkojen touhuksi. Omat pojat olivat yksinkertaisesti vain sankarillisia.

Tosiasiassa noita itsensä uhraavia sotilaita löytyi toisessa maailmansodassa valtavasti eri maiden armeijoista. Osa oli varmasti itsemurhaajia. Miten suuri hyöty tuosta ilmiöstä oli, voi kysyä.

Moni taisi jo luulla, että tämän lajin hulluus katoaisi maailmasta tosien maailmansodan myötä, mutta valitettavasti taisimme erehtyä.

Geton ihmisiä

 

Kaiken kokenut kertoja

 

Andrzej Szczypiorski, Alku. Suomentanut Kirsti Siraste. Tammi 1994, 215 s.

 

Andrzej Szczypiorski (1928-2000) oli merkittävä kirjailija ja poliitikko. Jo poikasena hän osallistui Varsovan kansannousuun ja joutui sen jälkeen Sachsenhausenin keskitysleiriin.

Sodanjälkeisessä Puolassa Szczypiorski osallistui yhä uusiin oppositiohankkeisiin ja joutui vankilaankin. Vapaassa Puolassa hänestä tuli tunnettu kirjailija ja journalisti, joka sai monenlaisia palkintoja sekä kotimaasta että ulkomailta (Länsi-Saksa, Itävalta).Szczypiorskin nimelle perustettiin palkintokin.

Hänen kuolemansa jälkeen löydettiin todisteita siitä, että hän oli tehnyt yhteistyötä salaisen poliisin kanssa. Tämän tarinanhan tunnemme yhä uusista yhteyksistä sieltä, missä salaisen poliisin arkistot avattiin.

 Jonkinlaista yhteistyötä oli, mutta mitä, millä tarkoituksella ja millä vakutuksella ei ole yht selvää. Ainakin hän houkutteli isänsä palaamaan kommunistiseen Puolaan.

Puolalaisen wikipedian perusteella ei näytä siltä, että kirjailija olisi lopullisesti menettänyt maineensa.

Varsin epäpuolalaista joka tapauksessa oli, että kirjailija kääntyi kalvinismiin ja on haudattu Varsovan protestanttiselle hautausmaalle. Venäläisen wikipedian mukaan kääntymisestä ei kuitenkaan ole luotettavia todisteita.

Käsillä oleva romaani sijoittuu Varsovan gettoon ja sen henkilöt ovat moraalisesti sangen erimittaisia, mikä ei suinkaan mene kansallisuuksien mukaan.

Päähenkilöinä voi pitää nuorta poikaa, joka on rakastunut kauniiseen juutalaiseen lääkärinleskeen, jonka kiero juutalaistenmetsästäjä, itsekin juutalainen ilmiantaa saksalaisille.

Naisen pelastamiseksi tarvitaan kokonainen koneisto, jonka tärkeä rengas on saksalainen upseeri, joka tekee työtään ja vie kuolemaan ”sata” juutalaista. Aina silloin tällöin hän kuitenkin yrittää pelastaa jonkun ja onnistuukin siinä.

Itse kukin romaanin henkilöistä saa loppunsa ja enimmäkseen väkivaltaisesti. Nuori mies ja lääkärinleski säilyvät hengissä tavatakseen Pariisissa. Puola, joka taas kerran oli tuhottu molempien naapuriensa yhteistyöllä, herää taas kuolleista.

Kaiken tuhon ja vääryyden keskellä elävät kuitenkin sekä juutalaisuus että puolalaisuus ja jopa saksalaisuuskin erotettuna natsismista.

Kirja alkaa kysymyksellä, eikö sota pitäisi saada loppumaan mahdollisimman pian. Tälle asialle löytyy innokkaita puolustajia, mutta mitä se merkitsisikään: Puola on hävitetty, Eurooppaa hallitsevat natsit, liittoutuneet ovat Pohjois-Afrikassa.

Puolan kohtalo saksalaisten ja moskoviittien (po. moskalien) välissä kautta aikojen on useimmilla alituisesti mielessä ja nykyhetkeä peilataan aina 1400-luvun Tannenbergiin ja 1700-1800-luvun kapinoihin saakka. Ajat muuttuvat ja toisenlaisetkin ovat tulossa.

Maailma menee toistaiseksi toisenlaisten lakien mukaan. Ihmiset ymmärtävät, että heitä odottaa tappaminen, mutta jatkavat silti elämäänsä omalla tyylillään. Kaikki eivät edes kiiruhda pyrkimään pelastukseen, vaikka siihen saattaisi olla mahdollisuus.

Kirjan henkilöt ja heidän käytöksensä saattavat tuntua omituisilta, mutta kirjoittajan asiantuntemusta tuskin voi asettaa kyseenalaiseksi.

Tätä kirjaa ei aluksi voitu julkaista Puolassa ja se julkaistiinkin 1980-luvulla ensin Pariisissa, joka oli puolalaisten vainottujen vanha turvasatama aina 1700-luvulta lähtien.

Vähän klassikoita

 

Hurjaa!

 

Kuten koulussa opimme, vuosi 1848 oli Euroopan ”hullu vuosi” -das tolle Jahr. Kun tuota hulluutta on maailmassa kovin monta sorttia, ei pelkkä nimike paljon kerro siitä, mitä oikeastaan tarkoitetaan.

Saksan sana ”toll”, ei nimittäin tarkoita samaa kun suomen ”tollo” ja jos sitä käytetään vaikkapa vuodesta, ei tarkoiteta vain sen olleen jotenkin typerä pelkän debiiliyden eli henkisen heikkouden merkityksessä.

Sen sijaan kyse on hurjuudesta. Nykyajan nuoret Saksassakin näyttävät käyttävän sanaa ”toll” silloin kun tarkoittavat, että jokin on ”tosi makeeta” tai ”hurjaa”. Aikuisetkin saattavat sanoa vaikkapa uudesta hävittäjästä, että se on ”ein tolles Fluzgeug”. Silloin kyseessä on ”aivan mieletön” vehje, ei suinkaan vain ja ainoastaan typerä.

Vuoden 1848 hurjuus näkyi kautta Euroopan: vanhat monarkiat ja koko legitimistinen yhteiskunta natisi liitoksissaan. Vanhat rajat haluttiin kaataa ja vanhat monarkit karkottaa.  Pyhän liiton pykälät tulivat nyt käyttöön, kun Venäjän Nikolai I marssitti joukkojaan Unkariin kukistamaan mellakoita. Se oli veljellistä apua se.

Ajatus Saksan yhdistymisestäkin nousi pinnalle ja Ranskassa häädettiin Ludvig Filip valtaistuimeltaan. Nationalismi ja demokratia olivat päivän tunnuksia. Sosiaalinen vallankumouskin pilkisti jo esille, kun Marxin ja Engelsin kyhäämä ikimuistoinen ”Kommunistisen puolueen manifesti” julkaistiin.

Se oli tosiaan sen niminen. Itse puolue, jota jopa mainostettiin puolueiden liitoksi ei ollut paljon enempää kuin paperille rustattu kuvitelma, mutta manifestissa kyllä oli aivan vallankumouksellinen ja itse asiassa myös suorastaan nerokas analyysi siitä, mitä kapitalistinen tuotantotapa oli maailmassa saanut ja saamassa aikaan.

Siitä on tällä palstalla muistutettu turhankin usein ja myös turhan yksipuolisesti. En viitsi nyt sitä tässä esittää verbatim, onhan se liian laajakin, mutta se kannattaa aina silloin tällöin lukea uudelleen. Kaikesta sotkuisuudesta, naiiviudesta ja liioittelusta huolimatta siinä on myös tarkkanäköisiä ja profeetallisia kohtia. Tästähän se löytyy: Kommunistisen puolueen manifesti suomeksi – Wikiaineisto.

Heti alussa huomaamme, että, että sana ”kommunismi” oli tuohon aikaan kovasti pinnalla. Sillä nimellähän fennomaanejakin nimitettiin  -”sarkatakkiset kommunistit”.

Mutta porvarithan ne olivat tähän asti vain ihmeitä tehneet. Kas näin Manifestissa:

Porvaristo on esittänyt historiassa mitä kumouksellisinta osaa

[muokkaa]

Porvaristo, missä se on päässyt valtaan, on hävittänyt kaikki feodaaliset, patriarkaaliset, idylliset suhteet. Se on säälimättömästi repinyt rikki feodaaliajan kirjavat siteet, jotka olivat sitoneet ihmisen hänen "luonnolliseen esimieheensä", eikä ole jättänyt ihmisten välille mitään muuta sidettä kuin alastoman edun, tunteettoman "käteismaksun…

 Se on sanalla sanoen asettanut uskonnollisten ja poliittisten harhakuvitelmien verhoaman riiston tilalle avoimen, häpeämättömän, suoran ja raa’an riiston.

Porvaristo on riisunut pyhyydenloisteen kaikilta toimilta, joita tähän asti on pidetty kunnianarvoisina ja joihin on suhtauduttu pelonsekaisella hartaalla kunnioituksella. Lääkärin, lakimiehen, papin, runoilijan ja tiedemiehen se on muuttanut maksusta työskenteleviksi palkkatyöläisikseen.

Porvaristo on repinyt perhesuhteelta sen liikuttavan tunnelmallisen verhon ja typistänyt sen pelkäksi rahasuhteeksi…

Porvaristo on ensi kerran osoittanut, mitä ihmisen toiminta voi saada aikaan. Se on tehnyt ihmetöitä, jotka ovat kokonaan toisenlaisia kuin Egyptin pyramidit, Rooman vesijohdot ja goottilaiset tuomiokirkot; se on suorittanut retkiä, jotka ovat kokonaan toisenlaisia kuin kansainvaellukset ja ristiretket.

Tottahan tämä oli, ei voinut kuin ihmetellä. Mutta se mullisti myös yhteiskunnan henkisesti:

Kaikki piintyneet, ruostuneet suhteet ja niihin liittyvät vanhastaan arvossa pidetyt käsitykset ja katsantokannat höltyvät, kaikki vastamuodostuneet vanhenevat ennen kuin ehtivät luutua, kaikki säätyperäinen ja pysyväinen haihtuu pois, kaikki pyhä häväistään, ja ihmisten on lopulta pakko tarkastella asemaansa elämässä ja keskinäisiä suhteitaan avoimin silmin.

Yhteiskunnassa oli tapahtunut ja tapahtumassa kaikenlaista hurjaa ja kommunistit olivat mukana edistämässä sitä kehitystä, joka oli väistämätöntä. Turha sitä vastaan olisi olut kapinoida. Taantumus häviää aina:

Perheen hävittäminen! Äärimmäiset radikaalitkin kiivastuvat tästä kommunistien häpeämättömästä aikeesta.

Mihin perustuu nykyinen porvarillinen perhe? Pääomaan, yksityistuloon. Täydellisesti kehittyneenä se on olemassa vain porvaristoa varten; mutta täydennyksenään sillä on proletaarien pakollinen perheettömyys ja julkinen prostituutio.

Porvarillinen perhe katoaa luonnollisesti tämän täydennyksensä katoamisen mukana, ja molemmat häviävät pääoman häviämisen mukana.

Syytättekö meitä siitä, että me tahdomme tehdä lopun vanhempien harjoittamasta lasten riistosta? Myönnämme itsemme syylliseksi tähänkin rikokseen.

Te väitätte, että asettamalla kotikasvatuksen sijaan yhteiskunnallisen kasvatuksen me hävitämme kaikkein hellimmät suhteet.

Eikö sitten yhteiskunta määrää teidänkin kasvatustanne? Eivätkö sitä määrää yhteiskunnalliset suhteet, joiden puitteissa te kasvatatte, yhteiskunnan välitön tai välillinen puuttuminen kasvatukseen koulun jne. kautta? Kommunistit eivät ole keksineet yhteiskunnan vaikutusta kasvatukseen; he vain muuttavat kasvatuksen luonteen, tempaavat sen irti hallitsevan luokan vaikutuksen alaisuudesta…

Uusi kehitys tunkeutui väistämättömästi kaikkialle:

….Mutta te kommunistit tahdotte saada aikaan vaimojen yhteisyyden, huutaa meille koko porvaristo kuorossa.

Porvari näkee vaimossaan pelkän tuotantovälineen. Hän kuulee, että tuotantovälineet aiotaan antaa yhteiseen käyttöön, eikä luonnollisesti voi ajatella muuta, kuin että naistenkin kohtalona on sama yhteisyys.

Hän ei edes aavista, että kysymyksessä on juuri naisten kohottaminen pelkän tuotantovälineen asemasta.

Mikään ei ole muuten naurettavampaa kuin porvariemme korkean siveellinen kauhistus kommunistien muka tahtoman virallisen vaimojen yhteisyyden johdosta. Kommunistien ei tarvitse ottaa käytäntöön naisten yhteisyyttä, se on melkein aina ollut olemassa.

Porvarimme, tyytymättä siihen, että heidän käytettävissään ovat heidän työläistensä vaimot ja tyttäret, puhumattakaan julkisesta prostituutiosta, pitävät suurimpana huvituksena vietellä toistensa aviovaimoja.

Porvarillinen avioliitto on todellisuudessa aviovaimojen yhteisyyttä. Kommunisteja voitaisiin korkeintaan syyttää siitä, että ulkokultaisesti salatun vaimojen yhteisyyden tilalle he tahtovat muka asettaa julkisen, avoimen. On muuten itsestään selvää, että tuotantosuhteiden hävittämisen ohessa katoaa myös niistä johtuva vaimojen yhteisyys, so. julkinen ja salainen prostituutio.

Tässä olikin kohta, josta kiisteltiin yhä uudelleen. Kommunistit -siis nuo vuoden1848 radikaalit- halusivat hävittää perheen: miksei lapsia muka voinut kasvattaa päiväkodeissa ja panna vaimo tehtaaseen tienaamaan? Mutta entäpä aviovuode? oliko siinäkään mitään pyhää?

Nyt manifestin laatijat taisivat kyllä vauhtisokeudessaan hairahtua vetämään mutkia suoriksi, mutta ainahan tekevälle sattuu. Joka tapauksessa kysymys niin sanotusta naisten sosialisoimisesta oli kovastikin tapetilla vielä Venäjän vallankumouksen aikaan ja sen toteutumiseen uskottiin täällä lännessä usein sangen vakaasti.

Toisia asia innosti ja toisia taas ei (ks. Vihavainen: Haun naisten sosialisointi tulokset).

Hurjaa oli meno niin vuonna 1848 kuin sitten taas vuosina 1917-1922 Venäjällä ja uudelleen vuosina 1928-1931, jolloin Neuvostoliitossa tapahtui prosesseja, joita tutkijat ovat nimittäneet ”kulttuurivallankumoukseksi” Kiinan tapaan.

Taidammepa taas olla jonkinlaisen kulttuurivallankumouksen esileikeissä. Suuret murrokset aiheuttavat usein sellaisia. Kyllä tämä ainakin murrosaikaa on.

 

 

 

 

Kirja rajan takaisesta

 

Kirja rautaesiripun takaa

 

Алексей Востров, Неполнота времени. Писатели Леонид Андреев й Борис Зайцев на Карельском перешейке. Остров 2023, 179 с. (Ajan riittämättömyys. Kirjailijat Leonid Andrejev ja Boris Zaitsev Karjalan kannaksella)

 

Kuten tunnettua, Karjalan kannakselle kasvoi 1800-luvun lopulta lähtien nopeasti huvilayhdyskunta, jossa kesäisin asui jopa yli satatuhatta venäläistä, jotka saapuivat yleensä junalla Pietarista ja viettivät kesän maalla tai jopa sukkuloivat pääkaupunkiin kesäasunnostaan.

Paikalliset yleensä arvostivat mahdollisuutta myydä maansa kovaan hintaan ja hankkia sitten tuloja kuskin hommilla ja muilla palveluammateilla. Kansallisesti suuntautuneet suomalaiset näkivät tässä vaaran, eikä suotta. Koko tuo nopeasti venäläistynyt alue päätettiinkin jo liittää emämaahan, mutta ensimmäinen maailmansota teki hankkeen tyhjäksi.

Kannaksen venäläisen huviloitsijakauden huippu kesti muutaman vuosikymmenen, lähinnä 1890-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan ja Suomen itsenäistymiseen saakka. Maailmansotien välisenä aikana seudun huvilat ammottivat tyhjyyttään ja niitä siirrettiinkin sisä-Suomeen.

Jatkosodan jälkeen seudulla toteutettiin täydellinen denationalisaatio paikkakuntien nimien vaihtoa myöten ja suomalaisista kokonaan tyhjentynyt ranta-alue liitettiin Leningradin kaupunkiin nimellä Kurortnyi rajon -kylpyläalue.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa alue oli kukoistanut etenkin pietarilaisen älymystön kohtaamispaikkana. Siellä asuivat tai ainakin kokoontuivat kaikki aikansa suuret nimet Maksim Gorkista ja Leonid Andrejevista Aleksandr Blokiin, Anna Ahmatovaan, Ilja Repiniin, Vladimir Majakovskiin, Kornei Tšukovskiin, Osip Mandelstamin ja niin edelleen.

Kuten Anton Tšehov totesi: ennen oli maaseudulla vain herroja ja talonpoikia, mutta nyt sinne oli syntynyt uusi ryhmä: huviloitsijat. Aito moskovalaisesta teenjuonnista tuli nyt muotia myös Suomen kamaralla.

Huvila-asumisella Pietarin äärellä oli puolensa: tsarismin silmät, korvat ja kynnet ulottuivat huonosti rajan takaiselle kannakselle ja Osip Mandelstamin sanoin koko Pietari ”hengitti Suomea” silloin kun ohrana tiukensi otettaan Venäjällä.

Venäläinen intelligentsija, joka yksimielisesti oli tsarismin vastaista (ne, jotka eivät olleet, suljettiin ”intelligentsijan” ulkopuolelle), suhtautui myönteisesti myös Suomen taisteluun oikeuksiensa puolesta. Monet kirjoittivat runoa ja proosaa tässä hengessä ja tietty suomalaisuuden ihannointi venäläisessä kirjallisuudessa oli tosiasia.

Toisaalta suomalaisen ja venäläisen älymystön suhteet pysyivät yleensä kaukaisina, mitä sääntöä toki poikkeukset vahvistavat ja samaa voi sanoa myös suuriruhtinaskunnan ja emämaan työväenliikkeiden suhteista. Tätä ei muuksi muuta se, että vallankumouksellista vehkeilyä ja pommien valmistusta harjoitettiin juuri kannaksen huviloissa.

Hyvin merkittävä kannaksen ympärivuotinen asukas oli Vammelsuuhun valtavan huvilan rakentanut Leonid Andrejev, jonka maine suurimmillaan läheni Leo Tolstoin tasoa.

 Hänen hirsistä rakennettu Jugend- (severnyi modern) tyylinen talonsa sai ympäristöltään nimen Pirunlinna. Itse hän leikkisästi kutsui sitä nimellä Avans (ennakko).

Melko suurellisesti eläneellä Andrejevilla oli myös kokonainen laivasto veneitä, joukossa yksi suuri purjevene (Dalnyi, kaukainen) ja moottoroitu matkavene Savva. Andrejev oppi rakastamaan Suomen saaristoa ja merta ja tässä kirjassa on hänen upea ylistyslaulunsa purjehdukselle ja Suomenlahden saaristolle (shery).

Yllättävästi Andrejevin juuret olivat kuitenkin keski-Venäjällä, Kurskia lähellä sijaitsevassa Orjolissa ja hän oli asunut myös Moskovan lähellä Butovossa. Molemmissa paikoissa on nykyään hänelle omistettu museo.

Hänen ystävänsä ja saman kotiseudun poika (zemljak) Boris Zaitsev ei tullut yhtä kuulusaksi, toimiessaan kirjailijana etupäässä emigraatiossa, mutta on kirjoittanut hyvin elävän ja vaikuttavan kuvauksen Andrejevin kotoseudun kannaksesta kirjailijan kuoleman (1919) jälkeen vuo, mikä sekin on tässä kirjassa julkaistu.

Kannaksella myös vuonna 1935 kirjailijoiden kontaktit suomalaiseen intelligentsijaan olivat yleensä aika vähäisiä, mutta sitäkin suurempi merkitys oli paikan hengellä -genius loci-  jota sekä tämän kirjan kirjoittaja että hänen kuvattavansa pohdiskelevat.

Kannas ei ollut Venäjää, mutta osittain se oli kyllin lähellä Pietaria, jotta Kronstadtin ja joskus itse kaupunginkin ääriviivat voitiin erottaa ja jopa kuulla Iisakin kirkon suuren kellon lyöntejä.

Tsaarin aikana se tarjosi sopivasti etäisyyttä pääkaupunkiin ja maailmansodan jälkeen se oli melkein Venäjää sieniretkineen ja pohjoisine metsineen. Aivan muuta kuin Pariisi. Vanhasta kannaksesta oli kuitenkin jäljellä jotakin (vrt. Vihavainen: Haun jälleennäkemisiä kannaksella tulokset).

Jonkinlainen jäänne vanhasta venäläisestä intelligtentijastakin oli yhä löydettävissä kannakselta, pieni Venäjä, jota bolševismi ei ollut saanut tuhotuksi.

Kirja on sangen kiinnostava etenkin siihen sisältyvien kirjailijoiden elämäkertaan liittyvien detaljien ja myös heidän kirjoitustensa takia. Sen ilmestyminen juuri nyt on myös merkille pantavaa.

Tässä on nyt käsillä kirjan toinen painos, jonka määrä on tosin vaatimattomat 200 kappaletta. Kiinnostavaa kyllä, kirjassa kerrotaan, että osia siitä on julkaistu sekä ruotsin että kiinan kielillä.

Ruotsinkielen ymmärrän mainiosti, sillä kirjoittaja on erikoistunut suoenruotsalaisiin. Tarve kiinaksi julkaisemiseen sen sijaan hetkeksi hämmästyttää. Kenties apurahoja juuri siihen tarkoitukseen on nyt ollut runsaasti tarjolla.

On syytä tervehtiä sekä tämän kirjan ilmestymistä juuri nyt ja siihen liittyvää ajatusta sotia edeltävän kannaksen todellisen historian nostamisesta esille, olkoonkin, että erityisesti venäläisestä näkökulmasta.

Mitä tuohon kiinankielisyyteen tulee, se herättää monenlaisia ajatuksia. Jo vanhaastaan kiinalaisuus tuli Suomeen etelästä, Kantonin suunnalta, mistä sana ”tee” on peräisin. Venäjälle taas tuli Aasian halki pohjoiskiinalainen ”tšai”.

Se rajalinja, jossa nämä kohtaavat ja jota siis voimme pitää maailmanlaajuisena kulttuurirajana, sijoittuu Suomen ja Venäjän välille, mutta ei tarkoin valtiollisten rajojen mukaisesti.

Kyllä Karjalasakin juotiin venäläisittäin ”tsajua” tai ”saikkaa”, kun taas Länsi-Suomessa litkittiin teetä. Siitä, kumpi sana oli ”oikea” käytiin kiistaakin ja itäsuomalaiset pilkkasivat ”teetä” ja ”teitä”, joissa sanoissa kai nähtiin jotakin teennäisyyttä.

No, nyt koko mahtava Kiina näyttää jo kurkistelemankin aivan itärajamme takana. Lyhytnäköinen Venäjä ei ymmärrä joutumistaan suuren itäisen naapurin otteeseen ja päin vastoin heittäytyy ihan itse ja vapaaehtoisesti rähmälleen sen edessä.

Tässä tulee pakostakin mieleen vanha venäläinen sutkaus: ”na finsko-kitajskoj granitse vsjo spokojno” -Suomen ja Kiinan rajalla on kaikki rauhallista.

Aika aikaa kutakin. Vapausliikettä sielläkin vielä jonain päivänä huomataan tarvittavan.