Kulttuurikartta

 

Itä on herkkä asia

 

Erin Meyer, The Culture Map. Decoding how people think, lead, and get things done across cultures. Public Affairs 2014, 277 s.

 

     Luinpa vaihtelun vuoksi erään ns. konsulttikirjallisuuteen kuuluvan opuksen, joka näyttää saaneen positiivista huomiota aina Foreign Affairsia myöten.

       Kirjassa viitataan jossain määrin tieteellisiin tutkimuksiin kansainvälisestä kommunikaatiosta ja kulttuurieroista, mutta pääasiassa nuori bisnesajattelun professori perustaa omille havainnoilleen, joista esitetään aika viihdyttäviä anekdootteja.

      Kun liikutaan tällaisella alueella, ei kannata odottaa kvantitatiivisen lähestymistavan vievän kovin kauas, mutta toisaalta liikkeenjohdon konsulttien maailmassa taustalla ovat suret rahalliset arvot ja paine saavuttaa paikkansapitäviä ja siis hyödyllisiä tulksia on suuri.

      Otin otsikkoon venäläisen sananparren, ”Itä on herkkä/hieno/hienovaraisuutta vaativa asia”: vostok- delo tonkoje. vaika kirjassa puhutaan paljon muustakin kuin idästä. Se kuitenkin edustaa yllättävän erilaista kulttuuria.

      Venäläiset ovat aikojen kuluessa joutuneet yhä uudelleen tekemisiin idän kanssa ja paine sen ymmärtämiseen on ollut suuri jo Kultaisen Ordan ajoista saakka ja on tänäkin päivänä.

      Tämä kirja toki on amerikkalaisen, ranskalaisen kansa avioituneen naisen tekemä, mutta kyllä siinä pyritään asettamaan pakalleen myös monia muita maita, niiden joukossa Venäjä. Suomikin vilahtaa joskus, mutta sitä ei käsitellä systemaattisesti.

     Otsikossa puhutaan ”kulttuurien kartasta”, Sellainenhan on laadittu tunnetussa World Wide Survey- projektissa, mutta kirjassa ei sellaisen laatimiseen itse asiassa edes pyritä. Sen sijaan kyllä haarukoidaan kulttuurien välisiä suhteellisia eroja eri asioissa ja asetetaan niitä järjestykseen janoille.

      Asiat, joiden suhteen vertailua tehdään ovat kommunikaatio, evaluaatio, vakuuttaminen, johtaminen, päättäminen, luottaminen, erimielisyys ja aikatauluttaminen.

      Kommunikaation kohdalla olennainen ulottuvuus on sen suorasukaisuuden aste. Niin sanotuissa matalan kontekstin kulttuureissa asiat pyritään sanomaan mahdollisimman yksiselitteisesti ja siten myös ymmärretään. Korkean kontekstin kulttuureissa taas kaikki on asetettava kontekstiinsa ja voidaan käsitä monella tavoin. Vastuu ymmärtämisestä jää kuulijalle.

      Tässä kirjassa korkean kontekstin kulttuureita ovat yleensä itämaat, esimerkiksi Kiina ja Japani. Matalan kontekstin maita taas ovat USA, joka on tässä aivan omaa luokkaansa, ja muutkin anglosaksiset maat, vaikka etäisyys USA:n ja Englannin (understatement!) välillä on merkittävä. Myös esimeriksi Suomi kuuluu thän ryhmään. Ranska ja Venäjä ovat lähempänä Japania ja Kiinaa kuin USA:ta.

     Kirjoittaja esittää asiasta tarinan, jossa vieraalta kysytään, haluaako hän syödä. Vieras vastaa kieltävästi, mutta sitä ei saa ottaa tosissaan, jos kyse on korkea  kontekstin kulttuurista tulleesta vieraasta.

      Vasta kolmannella kerralla asian voi uskoa. Itse jouduin kulttuurien välisen kommunikaatiokatkon uhriksi kerran Hämeessä, jossa emäntä oli kattanut kahvipöydän ja kysyi, maistuisiko kahvi. Kieltäydyin tietysti kursaillen, vaikka hekumoin jo samalla kuuman kahvin ja vehnäsen maistamisen odotuksessa, mutta emäntä totesi ykskantaan, että eipä nyt sitten, enkä kehdannut enää ruveta asiaa korjaamaankaan.

      Savolaisena uskoin, että kuulija tuntee vastuunsa eikä usko helppohintaista kieltäytymistäni, vaan opastaa vieraat pöytään, mutta niin ei sitten käynytkään.

     Vastaava tarina saattaisi tapahtua vaikkapa kiinalaisen ja amerikkalaisen välillä, mutta on tietenkin  ymmärrettävä, etteivät kulttuurit mitään monoliittejä ole. Poikkeamia on joka suuntaan, mutta kirjoittaja esittää, että kun tietyn kulttuurin eri tapaukset otetaan Gaussin käyrälle, on käyrän huippu eri kulttuureissa eri asemassa jonkin asian vallitsevuutta osoittavalla janalla ja tässä mielessä ne voidaan asettaa myös keskinäiseen järjestykseen.

    Asian voi uskoa, tosin tuo Gaussin käyrä niistä lukemattomista tapauksista jää fiktiiviseksi ainakin useimmissa kirjoittajan esittämissä tapauksissa, mutta, kuten sanottu, eivät ne vailla mielenkiintoa ole. Varsinaisesti kunnolla tutkittu on ainakin Geert Hofsteden teoria vallan etäisyydestä.

      Tämä mittaa myös päätöksenteon hierakkisuutta, jossa johtavia maita ovat Kauko-Idän maat ja esimerkiksi Nigeria. Siltä suunnalta löytyy Venäjäkin. Egalitaarista johtamista sen sijaan edustavat pohlismaat, Hollanti ja Australia. USA sijaitsee tässä suhteessa hieman janan keskikodasta vasemmalle (egalitarismin suuntaan).

     Korkean hierakian maissa johtaja saa enemmän tai vähemmän yli-inhimillisen roolin, häneltä odotetaan aina valmiita vastauksia ja häntä on toteltava ilman kyselyjä. Hierarkian portaita ei myöskään saa sivuuttaa, mikä lienee monille tuttua armeijan opetuksista.

     Kulttuurit eroavat monessa suhteessa ja yksi kaikkien tuntema on aikakäsitys. Euroopassa se on lineaarinen, vaikka Etelä-Euroopassa sallitaan suuremmat toleranssit kuin pohjoisessa. Latinalaisessa Amerikassa tilanne on sen sijaan aivan toinen, mikä on stereotyyppistä ja siksi myös pitää tietyissä rajoissa paikkansa kuten useimmat stereotyypit.

     Kulttuurien ulottuvuudet saattavat kuitenkin olla sangen yllättäviä niille, jotka erehtyvät tekemään köykäisiä johtopäätöksiä. Asiaa valaisee Israelin ja Venäjän vertailu.

      Molemmat ovat kommunikaatiossa suhteellisen korkean kontekstin maita ja niissä annetaan suoraa negatiivista palautetta tarpeen tullen. Molemmissa luottamus perustuu henkilösuhteisiin eikä tehtävään ja molemmissa erimielisyys osoitetaan konfrontaatiolla. Venäjällä perusteleminen aloitetaan periaatteista, ja Israelissa taas käytännöstä. Israelissa ollaan myös egalitaarisia ja Venäjällä hierakkisia

     En tiedä, miten paljon suuri muuttovirta Venäjältä Israeliin on asioita muuttanut, eikä kirja kerro tarkemmin, mihin aikakauteen sen käsitykset perustuvat.

     Muuan kiinnostava tapaus ovat Kiinan ja Japanin kulttuurierot kirjan kuvaamissa asioissa. Kuten on todettu, monessa suhteessa ne sijaitsevat samalla suunnalla kulttuurisilla jatkumoilla. Kuitenkin esimerkiksi aikakäsityksen suhteen Japani on hyvinkin ”pohjoismainen”, kun taas Kiina kuuluu ”joustavan ajan” maihin. Japanissa myös päätökset ovat konsensuaalisia, kun taas Kiinassa hierakkisia

     Kuten sanottu, kirjaa on suositeltu monien arvovaltaisten tahojen toimesta ja ainakin se on melko viihdyttävästi kirjoitettu. Uskaltaisin arvella, että siitä voi myös aikamme globalisoituvassa maailmassa olla käytännön hyötyä.

Naiset, koirat ja robotit

 

Kun koira käveli kahdella jalalla

 

       ”Se on kuin näkisi koiran kävelevän kahdella jalalla. Eihän se nyt hyvin mene, mutta hämmästystä herättää, että se yleensä onnistuu”, sanoi Samuel Johnson kunneltuaan naisen saarnaavan kirkossa (ks. Vihavainen: Haun kahdella jalalla kävelevä koira tulokset ).

      Tuota samaa hämmästelyä olemme saaneet seurata ja siihen myös osallistua jo kauan. Naistenlehdet ja niistä aivan erityisesti Helsingin Sanomat ovat pitäneet huolta asian päivittäisestä hehkuttamisesta.

     Vaikka naisten siirtyminen kodosta tuotantoelämään oli vallankumous, jonka läpimurto itse asiassa tapahtui jo maailmansotien aikana, on yleinen naisistuminen erityisesti johtavissa tehtävissä ollut vasta parin viime vuosikymmenen asia.

     Kyseessä on tietenkin kulttuurin vitka ja kehitystä on koetettu määrätietoisesti nopeuttaa erilaisilla kiintiöillä. Vielä tänä vuonna kuuluu suuri määrä tutkimusprojekteja tulleen Suomen Akatemiassa hylätyksi, koska ne eivät täyttäneet ”tasa-arvon edistämisen nimellä kutsuttua tehtävää eli naisten määrän lisäämistä joka alalla.

     Kahdella jalalla kävelevän koiran efekti on jo menettänyt merkityksensä. Kukaan ei hämmästy nähdessään naisen vaikkapa liikennekoneen ohjaamossa, rekkaa ajamassa, saati nyt kirkossa saarnaamassa.

      Ainakin minä höristäisin jo korviani, mikäli jonkin kirkon saarnastuolista kuuluisi miesääni. Ensimmäinen ajatus olisi, että kyseessä mahtanee olla transu tai sitten jonkin marja-siskon hoidot ovat pettäneet.

      Nyky-yhteiskunta on valkoisen miehen luoman teknologian ansiosta tullut sellaiseksi, ettei sen ylläpitämiseen tarvita enää fyysistä voimaa. Vielä pari sukupolvea sitten tilanne oli toinen.

     Perheen elättämiseen tarvittiin maataloudessa välttämättä mies ja hevonen ja vielä 1800-luvun lopulla valtaosa ihmisistä oli tuomittu repimän niukka elantonsa maasta lihasvoimin. Vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut.

      Nainen oli traditionaalisessa yhteiskunnassa kuitenkin hyvin merkittävässä valta-asemassa: hän oli suvun ja kansan kultavaranto ja lähes sananmukaisesti se portinvartija, joka saneli yhteisön geneettisen kehityksen ja siirsi kulttuurin seuraavalle sukupolvelle (ks. Vihavainen: Haun belle dame tulokset).

     Toki moniaalla eli muutamissa paikoissa naisen päätösvalta oli kaapattu tarkoin suvulle, joka piti portin avaimet hallussaan ja tämänkin päivän arkaaisissa kulttuureissa tämä jatkuu.

      Pohjoismaissa tilanne on ollut toisenlainen jo viikinkiajalla, sikäli kuin voidaan päätellä. Suvun ja klaanin valtakin päälle päätteeksi murrettiin jo keskiajalla. Vaikka Hollywoodia ei vielä ollut, romanttinen rakkauskin saattoi näytellä jotakin roolia, toissijaista roolia, mutta kuitenkin.

      Naisistuminen on aikamme yksi merkittävin megatrendi, joka näyttää olevan lähes luonnonlakiin verrattava, vaikka ne kulttuurit, jotka World Wide Surveyn kartalla (ks. Vihavainen: Haun wvs tulokset) ovat takapajuisimpia, yhä pitävät kiinni vanhoista tavoistaan, minkä voi ennustaa olevan ajan mittaan kestämätöntä.

     Naisistuminen ei ole vain maailman kulttuurikehitystä WVS:n mielessä johtavan lännen erikoisuus, se on tavalla tai toisella toteutunut myös toisten kulttuurien alueella, aina Etelä-Amerikasta Japaniin. Viimemainittu kannattanee panna erityisesti merkille, ainakin siellä on kuljettu matka olut erityisen pitkä.

     Maailman uudessa johtajamaassa, Kiinassa kehitys sen sijaan näyttää ainakin pintapuolisesti katsoen olleen hitaampaa, mikäli nyt lähdemme siitä postulaatista, että kehityksellä on objektiivinen perustansa ja että suunnan on sielläkin oltava sama. Sen käytännön toteutus ainakin voi vaihdella kuten se on  vaihdellut ennenkin.

     Tässä ei ole tarkoitus ryhtyä muutamalla lauseella ratkaisemaan mitä tämä kehitys merkitsee meidän ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Luultavasti asian merkitys kasvaa yhä ja sen vaikutus ulottuu yhä laajemmalle, hyvässä ja pahassa.

    Samaan aikaan sattuu nyt tekoälyn vallankumous, joka näyttää tekevän suurimman osan nykyisistä naisvaltaisista työpaikoista tarpeettomiksi. Poikkeuksena on ainakin toistaiseksi lasten synnyttäminen ja hoivatyö, joiden arvostus ehkä nousee.

      Poikkeuksena ovat ainakin aluksi myös ne tietyt miesvaltaset alat, joihin robottien käyttö ei sovellu, toki robotiikan kehittyminen muuttaa tilannetta koko ajan. Niin sanotut persvakoäijät korvaa varmaan vielä joskus myös robotti.

     Kehitys tekee mahdolliseksi sellaisen yhteiskunnan, jota ennen nimitettiin kommunistiseksi ja jota ei koskaan kyetty toteuttamaan.

      Kommunistisessa yhteiskunnassa jokainen antaa yhteiseen pottiin kykyjensä mukaan ja saa hyödykkeitä tarpeensa mukaan. Vuonna 1961, jolloin kommunistista yhteiskuntaa alettiin Venäjällä rakentaa, koko yritys oli selvästi mahdoton (vrt. Vihavainen: Haun kommunistinen yhteiskunta tulokset ). Nyt se on mahdollinen ja luulen, että meidän kannattaa ruveta uudelleen miettimään kommunistisen yhteiskunnan potentiaalisia hyötyjä ja vaaroja. Nuo edelliset ovat historiallinen mahdollisuus niin naisille kuin miehille ja vielä lapsillekin.

      Mutta tässä nyt naisistumisesta, mikä näyttäisi olevan jonkinlainen välivaihe matkalla kohti robotisaatiota:

 

Maanantai 2. tammikuuta 2017

Naisvaltikka

 

Naisvaltikka

 

      Kaikkia meitä lienee joskus huvittanut Nummisuutarien kanttoori Sepeteuksen historiantulkinta, jonka mukaan itse Rooman valtakunta kerran tuhoutui naisvaltikan takia. Tarkemmin sanoen se tapahtui siksi, että portot, narssut ja naassikat pääsivät määräilemään asioista:

 Nais-valtikka on murheellinen merkki; se maakuntain häviöö ennustaa. Roomassa, koska tämä ankara valta lankeemukseensa kallistui, hallitsit portot, narssut ja naasikat, ja mies vapisi vaimon edessä. Mikä häpeä! Mutta kaikki hekuman ja huvituksen työ. -- Topias! minä vaimon arvossa pidän, mutta sanon, että mailman loppu, hävitys ja ikuinen sekamelska meitä lähestyy, koska hän housut päällensä pukee ja rupeevi meitä könistämään, meille korvapuusteja jakelee ja -- (katsoen merkillisesti Topiasta kohden) meitä tukistelee.

     Topiasta oli näet Martta ohi mennessään käväissyt tukistamassa ilman sen kummempia seremonioita, tuosta vaan, niin kuin läpihuutojuttuna. Olipa siis syytä alkaa pohtia maailman järjestystä tuoltakin kantilta. Maailma ei ollut kuten ennen, vai oliko?

     Toki Sepeteus ei ollut ainoa tarkkailija, joka on kohdistanut huomionsa nimenomaan naisten aseman muuttumiseen koko kulttuurin mullistajana ja hekumaan ja huvitukseen turmion lähteinä, jopa Roomankin tuhon ja turmion merkkeinä ja ehkä syinäkin.

     Kuitenkaan ei esimerkiksi Tacitus, aikansa rappioilmiöiden kuvaaja ottanut erityisesti naisia tähtäimeensä. Monen muun tavoin myös hän näki ylellisyyden ja velttouden -sinänsä naisellisiksi usein ymmärretyt asiat-  rappiona ja arveli sen mukaisesti, että joskus maailmassa vallitsi tasa-arvo ja ihmiset elivät nuhteettomasti ilman rangaistuksia ja pakkokeinoja, sillä heidän luontaiset ominaisuutensa saivat heidät toimimaan hyveellisesti. Se oli se vanha hyvä aika.

       Samaisesta asiasta todisti vieläpä myös kanttoori Sepeteus, itse sankarillisesti vanhaksi pojaksi jäänyt: Ennen nyrkki pystyssä ja suu mytyssä himojamme vastaan sotaa käytiin, ja rautaa kasvoi miehen mieleen, mutta tällä suvulla ei ole tahdon voimaa, vaan tanssii se halujensa pillin mukaan.

     Tosiasiahan on, että naiset ovat kautta aikojen käyttäneet aivan olennaisen suurta näkymätöntä valtaa. Tähän viittaa omalla tavallaan myös vanha suomalainen sananlasku: ”ensin pannaan miehelle säkki päähän ja sitten sille annetaan akka!”

      Tässä puhe on tietenkin rakastumisesta, joka tosin on molempia osapuolia koskettava ilmiö. Joka tapauksessa se on tilanne, jollaisessa erityisesti tavoitellun morsiamen arvo on jo muinaisina aikoina arvioitu valtavaksi, vaikkapa sodan arvoiseksi, kuten tarut kertovat.

      Intohimojen onkin yleensä katsottu kuuluvan naisten hallitsemiin alueisiin, sikäli kuin ihminen ylipäätään kanttoori Sepeteuksen tavoin hallitsee väkeviä intohimoja sen sijaan että itse joutuisi niiden hallitsemaksi. Sellaiset ihmiset ovat harvat, liian harvat.

      Itse asiassahan Topias oli aikoinaan joutunut Eskon takia maksamaan katontervausrahojakin. Olipa näet Esko syntynyt liian aikaisin vihkimisen jälkeen. Hekuman ja hillittömyyden matkaan saattama oli tämäkin häpeä.

     Juuri intohimoa on kulttuurissamme joka tapauksessa alettu palvoa yhä enemmän hyveiden sijasta ja tämä kehitys liittyy aivan ilmeisesti naisen nousemiseen yhä hegemonisempaan asemaan. Milloin muuten viimeksi kuulittekaan julkisuudessa sanan ”hyve”?

     Ja mihin asemaan olikaan Topias kodissaan joutunut? Martan tervapamppu tanssi vuorotellen kaikkien könsikkäiden selässä, olipa kyseessä Esko tai Iivari tai jopa itse isäntä.

      Sepeteukselle tosin isäntä selitteli tilannetta hämmästellen tukistuksen tavatonta nopeutta, joka aiheutti sen, ettei hän ehtinyt asiaan puuttua. Martan hän kyllä panisi järjestykseen, vaikka juuri nyt ei ollut sopiva hetki, luoja paratkoon.

     Mikseivät edes taloon miehenpuolet yhdessä saaneet pahansisuista akkaa kuriin, vaan antoivat piestä itseään ja humalapäissään jopa lukita sikolättiin, kuten Topiasta uhattiin vieläpä juhlallisella häiden hetkellä?

     Lasten kohdalla asia oli ymmärrettävä ja itse jumalan säätämä, mutta Topias oli tässä se syntinen, joka oli astunut pois herran hänelle suomalta istuimelta ja luovuttanut sen vääriin käsiin.

     Kuten muistamme ja nykyajastakin tiedämme, äidit ovat olleet lasten suhteen pääkurittajan roolissa. Itse Stalin joutui myöhemmin ihmetellen kysymään äidiltään, miksi tämä oli häntä, pikku Sosoa niin ylen kovasti pieksänyt.

     Vastauksessa ei tainnut olla sen kummempaa tolkkua, kuin tämä iänikuinen periaatteellinen velvollisuus: а, придется! Siitäpä kruunusi kirkastui!

      Mutta Topiaksen velvollisuuksiin olisi kuulunut pitää nuhteessa Martta, jotta Jumalan määräämä hierarkia olisi toteutunut eikä naishahmoinen usurpaattori olisi rohjennut häiritä miehiä jopa siinä tilanteessa, kun nämä olivat syventyneinä maailmanrakenteen perimmäisten kysymysten äärelle parin pienen ja viattoman ryypyn kera.

     Ennen maailmassa, jopa Iivana Julman ajan Venäjälläkin, säädettiin Domostroin (kodin järjestys) kaltaisissa kristillisen elämän oppaissa, että perheissä piti vallitseman hierarkia ja siellä ylin valta kuului miehelle, kuten hallitsija oli valtion pää ja Jumala koko maailman. Vastaava hierarkia toimi tietenkin myös muualla.

     Itse asiassa jo noita opuksia huolellisesti lukiessa paljastuu, että vaimon hallittavaksi jäi kuitenkin koko talo ja mies sai tyytyä edustamaan perhettä sen ulkopuolella.

     Vaimolla oli kotona käytännössä diktaattorin valtuudet, ellei anoppia ollut niitä käyttämässä, mutta kristillisen hierarkian takia hänen piti tunnustaa ylemmäkseen miehensä, jonka yläpuolella taas oli Jumala. Toki yhteiskunnassa ja valtiossa, kodin ulkopuolella oli otettava lukuun myös Herran voideltu ja hänen hierarkiansa. Ihmisten kotiin niillä ei sentään ollut asiaa. Siellä hoidettiin asiat suoraan Jumalan kanssa.

     Vasta yhteiskunnan teollistuessa havaittiin, että naiset kannattaisi ottaa kodista pois tehokkaampaan tuotantoon. Ongelmaksi jäi vain se, miten ihmeellä hoidettaisiin koti. Vai jätettäisiinkö lapset tekemättä ja kuoltaisiin sukupuuttoon?

     Näinhän sitä sittemmin päätettiin tehdä ja tuloksena oli, ettei naisten määräilemiselle enää ollut mitään rajaa missään, ei edes kodin ulkopuolella.

     Se, minkä Topias ja Sepeteus kohtasivat vain poikkeuksena ja ympäristön pilkkaamana anomaliana, kehittyi vihdoin säännöksi ja uudeksi normaaliksi.

     Kukapa nykyään, suu mytyssä ja käsi nyrkissä, Sepeteuksen tavoin kävisi sotia himojensa valtaa vastaan? Eikö niitä pikemmin vain koeteta lietsoa kaikin keinoin? Entä mikä odottaa meitä tämän menon päätepisteenä?

Haj daj!

Todella luonnonmukainen ja vanhurskas meno oli olennaisesti hierarkkista. Tämä koski tietenkin yhtä hyvin kotitalouden piiriä kuin koko maailmaa. Asia käsitettiin yleensä tällä tavoin kaikkialla kehittyneessä maailmassa. Trobriand-saaret olivat sitten erikseen (ks. Vihavainen: Haun trobriand tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Meidän päiviimme saakka on säilynyt hyvin kiinnostava venäläinen kodin järjestyksen opas, domostroi. Siinä voi sanoa sepeteuslaisen maailmankatsomuksen täysin määrin toteutuneen.

En viitsi lisätä sitä tähän koko tekstinä, mutta halukkaat löytävät sen tämän linkin kautta: Vihavainen: Haun domostroi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)

 

 

Muuan viisas

 

Viron Kozma Prutkov

 

Vladislav Koržets, Mõtteleek. Ülev Suurmõlgi valitud mõtteit, sõnavõtte ja poeese. Sõnavald Oü, 2018, 127 s.

 

     Kozma Prutkov oli fiktiivinen, venäläinen neropatti, arkkityyppinen virkamies ja grafomaani, joka mahtipontiseen tyyliinsä esitti viisauksiaan elämästä ja kuolemasta ja myös kyhäsi runoja kuvittelemistaan espanjalaisista ja muista aiheista ylevään tyyliinsä.

      Kozman olivat luoneet kirjailijat Aleksei Tolstoi (se vanhempi 1800-luvun kirjailija) ja hänen kolme serkkuaan 1800-luvun puolimaissa ja hänen selitettiin syntyneen vuonna 1803 ja kuolleen vuonna 1863. Kuollessaan hänestä jäi jäljelle vain mustetahra. Potrettikin löytyi: komean ja innoittuneen poeetan kuva, joka tuo mieleen Fredrik Cygnaeuksen Kumtähden kentällä.

      Silmäillessäni Koržetsin teosta, tuli Prutkov heti mieleeni ja, toden totta, osoittautui, että kirjoittajalla oli kirjassaan yksi luku lainauksia Prutkovilta sekä venäjäksi että virolaisina käännöksinä.  Erikoinen ratkaisu sinänsä.

     Mainittakoon, että Koržets on puolalaisen isän ja virolaisen äidin poika, joka jostakin syystä on syntynyt Siperiassa ja hänet tunnetaan Virossa suurena kalamiehenä ja herkkusuuna. Kirjailijana hänet on palkittu muun muassa Oskar Lutsin huumoripalkinnolla.

     Kuten sanottu, ”Ülev Suurmõlgin” kirjoitusten lisäksi kirjassa on myös itsensä Prutkovin ajatelmia, kuten esimerkiksi ”Samaa munaa ei voi hautoa kahta kertaa”, ”Jos kysytään, kumpi on hyödyllisempi, aurinko vai kuu, vastaa: kuu. Kuu paistaa yölläkin, kun taas aurinko paistaa päivällä, jolloin on muutenkin valoisaa.” ”Kukaan ei voi käsittää käsittämätöntä= (Keegi ei haara haaramatut). ”Ihmisille on pää pantu yläpuolelle siksi, ettei tarvitsisi kävellä jalat ylhäällä.”

      Ja niin edelleen. Oma lempiaforismini Prutkovilta on, ”Todellisuuden olemuksen voi käsittää vain valtion palveluksessa”.

     Kuten huomataan, Prutkov, kuten myös Suurmõlg on aito filosofi ja esittää joskus samoja kysymyksiä kuin itse Wittgenstein. Kaiken kaikkiaan molempien ajattelussa, toisin kuin Wittgensteinilla, on tiettyä kopeaa omahyväisyyttä, vaikka suurisa kysymyksissä alistutaankin inhimillisen järjen rajoituksiin.

     Jostakin syytä minulle molemmista tulee mieleen Markus Kajon ”Kettunen”, joka on syvästi himoristinen, mutta samaan aikaan melankolinen hahmo ja vita contemplativaa hiljaisessa antikvariaatissa harjoittava viisas.

      Viisaudesta on kuitenkin haittansa, kuten jo Gribojedov ymmärsi: ”Mida suurem tarkus, seda kehvemini see pähe mahub”. Tämä ei kaivanne kääntämistä, mutta jos tarvitaan, ei se nykyään voi kenellekään olla ongelma.

      Ja mitäoä ajattelette seuraavasta: ”Geeniuse mõtted on huvitavad selle pollsest, et olgugi vahel rumalad, on nad ikkagi geniaalsed”.

     Vanhan anekdootin mukaan on ihmisille syytä toivottaa yhteiskunnalisen menestymisen lisäksi onnea myös henkilökohtaisessa JA perhe-elämässä.

Suurmõlg ei toivotuksissaan unohda kuolemaakaan:

”Õnne ühiskondlikus ja isiklikus elus

sulle soovin, seltsimees, kuni oled elus,

Tuled aeg ja soovin sul-

Uno, Otto Urmas-

õnne ühiskondlikus

ja isiklikus surmas”

Koneen käännöksenä:

”Onnea yhteiskunnallisessa ja henkilökohtaisessa elämässäsi

toivon sinulle, toveri, niin kauan kuin elät,

Aika tulee ja toivon sinulle -

Uno, Otto Urmas -

onnea yhteiskunnallisessa

ja henkilökohtaisessa kuolemassa”

 

     Suurmõlg on siis Prutkovin tapaan myös runoilija, ja tässä tapauksessa sangen taitava viron kielen käyttäjä. Parhaimmillaankin toki inhimillinen kieli ja ajatus ovat vain vajavainen sielumme vankila vajavaiset ja joskus runoissa välittyy ahdistu ihmisen käyttämän kielen ja sen käsitteiden riittämättömyydestä.

Vai miten olisi seuraavakin tulkittava:

 ”Eks ole nii, et kõik on nii,

sest nii on nigunii.

Ku oleks nii, et poleks nii,

siis poleksi se nii.”

Käänträjänmmukaan se on suomeksi näin:

”Eikö olekin niin, että kaikki on niin, 

koska niin se vaan on. 

Jos olisi niin, ettei olisi niin, 

niin ei se sitten olisi niin.”

     Vai onko kyseessä sittenkin järjen riemuvoitto filosofian kirotuista kysymyksistä?

 Kuten Prutkoville, myös Suurmõlgille maailma on lopultakin hyvin turvallinen ja selkeä paikka, jossa ihminen ja erityisesti luomakunnan kruunu järjen miekallaan selvittää kaikenkarvaiset Gordionin solmut.

     Kyse ei ole kapinallisista, vaan ajattelun sankareista, jotka eivät pysähdy pelkkien konventioiden edessä niitä vain kumartelemaan, vaan haluavat niiden välttämättömyyden vielä itselleen ja muille todistaakin.

      Meidän kirjallisuudessamme heidän rinnalleen voitaisiin ehkä asettaa Kosta Pylkkänen, joka myös ajatteli omilla aivoillaan, mutta oli toki aivan erilainen persoonallisuus.

 

Luomakunta vailla kruunua ja luojaa

 

Luomakunnan kruunu ja ”Killer appit”

 

      Niall Ferguson (synt. 1964) on merkittävässä teoksessaan ”Civilization. The West and the Rest” nostanut esille ne keskeiset asiat, joiden ansiosta länsimaista tuli koko muun maailman jäljittelyn ja kunnioituksen kohde.

      Niistä jäljempänä enemmän. Minusta kiinnostavaa on sekin, että tämä nuori mies, joka mitä ilmeisimmin on jo lapsena saanut varttua tietokoneiden parissa, käyttää noista läntisistä instituutioista nimitystä ”killer apps” -tappajasovellukset. Suomentaja puhuu näköjään vain sovelluksista.

      ”Killer app” on termi, jota käytetään sellaisista tietokonealan innovaatioista, jotka hetkessä tekevät muista vastaavista vanhanaikaisia ja siis ”tappavat” ne.

     Niinpä gangsterimaailman ja tietokonepelien termistä on tullut tässä tapauksessa vahvasti myönteinen nimitys ”edistyksellisyydelle”. Mutta sellainenhan innovaatioiden maailma on: tämä tappaa tuon.

       Vastaavaa pyrkimystä totaaliseen ja äkilliseen siirtymiseen uusiin oloihin on aikoinaan tapahtunut kulttuurienkin piirissä. Pietari Suuri ja Kemal Atatürk määräsivät kansansa käyttäytymään länsimaalaisten tavoin ja jopa pukeutumaan samaan tapaan.

       Vastaavaa tapahtui monessa maassa, 1920-luvulla yritettiin nopeaa länsimaistamista mahtikäskyllä niin Afganistanissa kuin Persiassa. Muualla alettiin länttä yleensä matkia aivan vapaaehtoisesti myös pukeutumisessa ja monissa ulkoisissa tavoissa. Näin kävi jopa Japanissa, Amerikoista puhumatta.

      Noista Fergusonin ”soveluksista” enemmän alempana. Minusta on tärkeää huomata sekin, että niiden luojana on ollut lähes yksinomaan valkoinen mies.

      Aina viime vuosisadan puoliväliin ja osittain tälle vuosituhannelle saakka koko se länsimaisen kulttuurin mahtava ”iskuvoima”, joka kohotti lännen kyvykkyyden aivan uudelle tasolle ja muutti samalla perin pohjin ihmiskunnan historian, oli kokonaan miessukupuolen aikaansaannosta.

     Hyvästä syytä käytettiin käsitettä ”luomakunnan kruunu, joka nyttemmin on kokonaan jäänyt pois käytöstä, mikä myös on merkillepantavaa.

       1900-luvun alussa, kun maailma muuttui ”pyörryttävää vauhtia” (ks. Vihavainen: Haun hurjia aikoja tulokset ), ei mitään muuta tahoa valkoisen miehen lisäksi voinut pitää tämän ennen näkemättömän prosessin aikaansaajana. Länsimainen tiede, kemia ja lääketiede etunenässä, tekniikka, joka mullisti jo arkipäivääkin höyrykoneiden ja sähkömoottorien voimin, lääketiede, joka aikaansai valtavan väestönkasvun ja massatuotanto, joka vastoin tervettä järkeä toi jopa auton tavallisen ihmisen ulottuville (ks. Vihavainen: Haun automobiili tulokset ), merkitsivät yhdessä vallankumouksista suurinta.

     Kyseessä ei ollut enää vain kilpailijoiden ”tappaminen”, vaan postiviinen kurkotus uuden yltäkylläisyyden maailmaan, jossa tavallisen ihmisen lisäksi ei tarvittu enempää jumalia kuin kuninkaita.

     ”Luomakunnan kruunu” sai ajan mittaan huomata, että hänen luomuksiaan kykenivät käyttämään yhä useammat muutkin, eivätkä välttämättä sen huonommin. 2000-luvulle tultaessa naiset kykenivät jo hoitamaan miltei mitä tahansa tehtäviä. Miehen ja hevosen voimat monikerroin ylittävä tekniikka oli jo kauan sitten valjastettu kenen tahansa käytettäväksi ja tietokone oli tehnyt saman matematiikalle.

      Siinä, missä aikoinaan oli suoritettava pitkiä ja mutkallisia laskutoimituksia, tarjosi tietokone nyt jopa alaikäisten lasten koska tahansa käytettäväksi valtavaa laskentapotentiaalia, jonka käyttäminen ei enää itse asiassa vaatinut aivotyötä sen enempää kuin vaikkapa kyntäminen  enää vaati lihasvoimaa.

      Oli syntynyt uudenlainen ”tappajasovellus”, joka muistutti juutalaisten Golemia. Nyt sellainen palvelee koska vain ja ilman korvausta ketä tahansa ja kantaa mukanaan ylivertaista kykyä suorittaa teknisiä tehtäviä. Nyt tuo Golem näyttää jo muuttuneen luovaksikin, ja osoittaa merkkejä itsenäisyydestä, joka hyvinkin voisi koitua sen herrojen turmioksi.

       Itse asiassa näyttää siltä, että käsittämättömän suuret voimat, jotka nyt potentiaalisesti ovat kenen tahansa moukan hallittavissa, ovat muuttumassa hallitsemattomiksi. Tekniikka, tiede, lääketiede ja moni muu asia ovat lakanneet olemasta läntisiä erikoisuuksia, jollaisina ne aikoinaan valloittivat maailman.

     ”Luomakunnan kruunun” hohde on himmentynyt ja sitä mukaa se on omaksunut, yhä moukkamaisemman käytöksen. Sukupuolten välinen suhde oli aikoinaan, jumalasuhteen ohella, kaiken korkeakulttuurin ytimessä, nyt molemmat kuuluvat lähinnä huviteollisuuden ehdoilla.

Ferguson, hyvin ansiokkaassa kirjassaan, jätti turhaan huomitta huomiotta erään keskeisen asian, sukupuolten roolin, kuvatessaan viimeisten parin sadan vuoden kehitystä vain kansainvälisen vertailun kannalta.

     Mutta mitä hän oikeastaan sanoi? Tässä muutama huomio:

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Killer Apps

 

Killer Apps ja uskonnot

 

     Niall Ferguson on suomeksikin kai hiljattain ilmestyneessä teoksessaan Civilization, The West and the Rest yrittänyt haarukoida ne tärkeimmät asiat, joiden ansiosta nimenomaan länsimaat lähtivät hurjaan nousukiitoon samaan aikaan kun muut jäivät elelemään vanhoillaan tai taantuivat.

       Muodikkaasti Ferguson käyttää näistä asioista nimikettä killer apps, joka mielestäni on typerä ja epäonnistunut, mutta itse Fergusonin yritys kyllä on kiinnostava.

      Nämä ”sovellukset” ovat kilpailu, tiede, omaisuus, moderni lääketiede, konsumerismi ja työetiikka.

       On selvää, että jossakin muodossa lähes kaikkia näitä on ollut muuallakin, eivätkä erot kulttuurien välillä yleensäkään liene absoluuttisia vaan suhteellisia. Harvinaisia ovat tilanteet, joissa emme kykenisi eläytymään vieraaseen kulttuuriin ja sen ihmisten asemaan, vaan joutuisimme katsomaan heitä sivusta, vieraina kuin joitakin avaruusmuukalaisia.

      Eläytyminen vieraaseen kulttuuriin onkin yksi palkitsevimmista harrastuksista. Vasta sitä kautta voi myös ymmärtää omaansa, sekin näyttää erityispiirteensä vasta muihin peilattaessa.

       Voidaan havaita, että monet ”eksoottisten” kulttuurien ystävät menettävät tykkänään sydämensä milloin millekin toisenlaiselle elämänkäsitykselle, joka yhtäkkiä tuntuu niin paljon todemmalta ja aidommalta kuin oma, kulunut ja niin falski kulttuurinen ympäristö, josta sisältö on kulunut pois.

      Tähän problematiikkaan enemmälti puuttumatta on syytä kysyä, missä määrin Fergusonin näkemykset suhteellisesti pätevät esimerkiksi kristinuskon ortodoksisen, katolisen ja kalvinistisen muodon tai islamin suhteen. Niissä on aivan ilmeisesti keskinäisiä eroja, puhumatta siitä, että buddhalaisuus ja muut itämaiset uskonnot poikkeavat näistä kaikista sangen oleellisesti.

       Pjotr Tšaadajev, joka ravisteli Venäjää vuonna 1836  julkaistuilla filosofisilla kirjeillään, näki koko Venäjän tragediana sen, että omaksumalla ortodoksisen uskon se oli leikannut itsensä irti länsimaiden historiasta ja itse asiassa pyrki nyt lähestymään tuota sivilisaatiota historiattomana ulkojäsenenä, joka ei ollut antanut mitään sen yhteiseen kehitykseen.

       Tšaadajev ei spekuloinut sillä, miksi länsi oli kehittynyt ja Venäjä jäänyt polkemaan paikalleen, mikäli tämä edes häntä kiinnosti. Hänelle tärkeää oli vain tuo katkennut yhteys.

       Jopa tapauksessa myös ortodoksisen uskonnon vaikutusta Venäjän intellektuaaliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen on paljon pohdittu.

      Ortodoksinen uskontohan ei arvosta rationaalisuutta läheskään samassa määrässä kuin katolinen, vaikka moni molemmille kirkoille yhteinen kirkkoisä olikin joskus suuri ajattelija ja yhä lukemisen arvoinen. Ajatelkaamme vaikka Augustinuksen merkitystä meillekin.

      Joka tapauksessa intellektuaalinen aktiivisuus kukoisti keskiajalla nimenomaan katolisen kirkon piirissä, mutta ei ortodoksisen. Voidaan kaikin mokomin sanoa, ettei logiikka uskontoon millään lailla kuulukaan, mutta joka tapauksessa ne ajattelun välineet, joita sittemmin käytettiin länsimaisessa tieteessä, jäivät ortodoksisella puolella käyttämättöminä pölyttymään.

     Juuri nyt ortodoksia ilmeisesti vetoaa sivistyneistöön epä-älyllisyydellään, samaan aikaan kuin luterilaisuudelle ominainen teologinen järkeily vain karkottaa ihmisiä. Mutta tästä ei nyt ole puhe.

      Tiede, sellaisena kuin sen tunnemme, kehittyi nimenomaan länsimaissa eikä uskonnon rooli sen edellytysten luojana ole vähäinen, vaikka jotkut likinäköisyydessään ovat kiirehtineet leimaamaan juuri uskonnon tieteen periviholliseksi.

     Erityisesti luterilaisuudessa korostui jokaisen kristityn henkilökohtainen velvollisuus ajatella ja ymmärtää itse, myös järjellään, uskonnon totuudet. Kun kerran paljastui, että koko asetelma oli hataralla pohjalla, tuli lankeemus ja se oli suuri.

     Omaisuus on asia, joka saattaa myös liittyä uskontoon, vaikka sen perustelut todennäköisimmin löydetään lakikirjasta. Roomalainen oikeus, joka kodifioitiin Bysantissa, siirtyi länsimaisen yhteiskunnan omaisuudeksi nimenomaan läntiseen Eurooppaan. Paradoksaalisesti Bysanttiin nojaava Venäjä jäi tälläkin alalla alikehittyneeksi.

     Työetiikka liitetään erityisesti kalvinismiin, luterilaisuuteen se taidetaan liittää enimmäkseen Suomessa, jossa ei useinkaan ole viitsitty ajatella, mitä Max Weberin Die protestantische ethik und der Geist des Kapitalismus oikeastaan tarkoittaa. Venäjällä ovat uusslavofiilit kiinnittäneet asiaan sitäkin enemmän huomiota.

     Heidän mielestään se tarkoittaa sitä, ettei kalvinisti, joka tietää, että ihmisten enemmistö on predestinoitu helvettiin, anna heille mitään arvoa. Ihmisten veljeyttä julistava ortodoksia sen sijaan tuntee yhteisvastuuta ja solidaarisuuttaa kaikkein vähimmistäkin veljistä. Se on sitä aitovenäläistä kollektivismia, jolle länsimainen henki on vieras. Kalvinistinen kapitalisti työskentelee, kuluttamatta, keräten pääomia ja pitää rikkauttaan Jumalan merkkinä hyväksymisestä. Tämä perimmältään irrationaalinen käytös mahdollistaa pääoman kasautumisen ja kapitalismin synnyn.

     Olkoon näin. Mutta entäpä sitten konsumerismi? Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että myös konsumerismi on aito keksintö, jolle raivasi tilaa englantilainen utilitarismi. Talonpoika ei halunnut kuluttaa liikaa eikä valtio antanutkaan hänen sitä tehdä.

     Tehdastyöläiset eivät aluksi tähän kyenneet. Mutta viimein portit aukenivat ja kulutus itsetarkoituksena valloitti maailman. Sillä oli aluksi paljon esteitä voitettavanaan ja jopa Amerikassa sitä paheksuttiin.

     No, on hyvinkin mahdollista, että kuluttajasankareiden rooli lännen rikastumisessa on merkittävä. Joka tapauksessa se on ristiriidassa kapitalismin synnyn edellyttämän pidättyvyyden kanssa, mutta ehkä ne olivat eriaikaisia tai ainakin eri miesten ja naisten kontolla?

       Oliko Venäjä konsumerismin kehitysmaa, jossa kulutuksen ideologinenkin paheksuminen säilyi aina 1960-luvulle saakka? Olen yrittänyt todistella asiaa tuoreessa kirjassani Communism and Consumerism (mukana myös hyviä muita kirjoittajia), julk. Brill, Leiden 2015. Suosittelen kirjaa ajattelun virikkeeksi.

      Jäljelle jäävät lääketiede ja kilpailu. Lääketiede länsimaisessa muodossaan on vasta hiljattain saanut johtoaseman monissa maissa ja aiheuttanut niissä valtavaa väestönkasvua. Esimerkiksi Kiinassa on tällä alalla myös vahvat omat traditiot, mutta epäilemättä ne eivät ole historiassa kyenneet aikaansaamaan valtavia muutoksia toisin kuin länsimainen ns. koululääketiede.

     Tässä onkin sitten varsinainen killer app, paradoksaalisesti. Länsimaisen lääketieteen ovat nyt omaksuneet jo kaikki maailman maat ja se näyttää olevan tärkein yksittäinen tekijä, joka uhkaa koko läntistä sivilisaatiota, ellei luonnon punakynä tule jossakin muodossa tilejä tasoittamaan.

     Väkilukua ei voida, toisin kuin kuvitellaan, hallita edes sodalla. Sotien keskuksessa väki saattaa vähetä vaikkapa kolmanneksella, kuten 30-vuotisen sodan aikana Saksassa, mutta koko maailmassa se on aina sotienkin aikana lisääntynyt.

     Entä sitten kilpailu? Niin sanottu vapaa kilpailu on tunnetusti melko uusi innovaatio ja sen ideologia syntyi ja levisi vasta 1700-luvun lopulla. Sitä ovat vuorotellen kannattaneet ne tahot, jotka ovat siitä hyötyneet. Nyt näyttää siltä, että kysymys saattaa taas lähiaikoina kärjistyä.

     Tasapainoisuutta korostavien uskontojen piirissä ei kilpailun idea koskaan näytä nauttineen erityistä suosiota. Tuskinpa näin oli laita meidänkään luterilaisessa ympäristössämme. Mercator sine peccamine vix esse potest lausui myös keskiajan teologien kunnioittama Aristoteles suurella arvovallallaan ja kauppiaiden rehellisyyttä on aina epäilty, syystä tai syyttä.

      Itämailla on ollut tavallista, että kauppias aina pyrkii petkuttamaan mahdollisimman paljon. Suuri voittomarginaali pelastaa huononkin päivän, mutta lisää epäluottamusta kauppiaaseen, jonka ovi saattaa ruveta käymään harvakseltaan, kun maine leviää.

     Länsimainen, rationaalinen kauppiaskulttuuri sen sijaan panostaa suuriin kassavirtoihin ja matalaan voittomarginaaliin. Lopputuloksena on varmasti suuremmat tulot kuin huijarilla, olipa hänen kykynsä sitten vaikka tavallista suurempi.

      Ehkäpä Fergusonin olisi kannattanut kiinnittää myös huomiota sellaisiin asioihin kuin rationaalisuus (koskien esimerkiksi byrokratiaa, Weberin hengessä) sekä luottamus.

     Tutkijathan ovat havainneet, että luottamus, mukaan lukien ja erityisesti valtion ja kansalaisten keskinäinen luottamus, on avainasemassa, kun rakennetaan toimivaa kansalaisyhteiskuntaa (myös yksi killer app?) ja hyvinvointivaltiota. Luottamuksen vaarantaminen esimerkiksi lisäämällä yhteiskunnan heterogeenisyyttä, luomalla sinne kulttuurienklaaveja, on kajoamista eurooppalaisen sivilisaation perusrakenteisiin.

     Pitipä tässä oikeastaan kirjoittamani nimenomaan islamista ja sen mahdollisesta soveltumisesta nykyaikaiseen kehittyneeseen yhteiskuntaan, mutta jääköön se myöhemmäksi. Tässä siis oli esipuhe.

 

Me eletään uutta aikaa

 

Milloin aikakausi vaihtui? Vai vaihtuiko?

 

Tämänaamuisen blogin saama palaute innosti kaivamaan vielä esille jonkin vanhan kyhäyksen. Se lukee, jota kiinnostaa:

 

Lauantai 5. syyskuuta 2015

Aikakausi vaihtui

 

Aikakauden vaihtuminen. Milloin se tapahtui?

 

     Mika Waltari fantasioi aikoinaan siitä, miten Konstantinopolin kukistuessa kuultiin syvä, matala, ja mikäli oikein muistan, huokauksen kaltainen ääni… Aikakausi vaihtui.

      Itä-Rooman lopullinen siirtyminen historiaan oli siis se tapahtuma, jossa Waltarin skenaariossa aikakausien vaihtuminen saavutti lopullisen pisteensä. Se oli bifurkaatio, jonka jälkeen antiikin perinnölle ei enää ollut suoranaista jatkajaa. Islamilainen barbaria otti haltuunsa vanhan läntisen sivilisaation viimeiset asemat.

     No, jos nyt tarkkoja ollaan, niin renessanssihan oli lännessä juuri samaan aikaan täydessä käynnissä ja tarkoittaa juuri antiikin ylösnousemusta. Quattrocenton taide oli itse asiassa paljon lähempänä vanhoja esikuvia kuin Bysantin jähmettyneet aikaansaannokset, mikäli tällainen rienaus sallitaan. Toki sen parhaissa tuotoksissa oli omaa erityistä suurenmoisuutta ja myös historiallista uutuutta.

     Mutta näistä sivuseikoista voi kiistellä mielin määrin. Tässä minua kiinnostaa tuo aikakausien vaihtuminen.

      Waltarin kuvittelemaa syvää huokausta en liene itse kuullut ja ehkä eivät muutkaan, vaikka kyllä tässä päivänä muutamana saattoi jostakin Puumalan suunnalta kaikua jotakin sen kaltaista, mistä sitten lienee ollut kysymys.

       Koko ajatus siitä, että aikakaudet vaihtuisivat viime kädessä yhdessä hetkessä, on tietenkin fantastinen, tosiasiassa ne itse ovat kuviteltuja kokonaisuuksia, jotka voidaan rajattomasti asettaa kyseenalaisiksi. Kuitenkin Pentti Renvallin ajatus siitä, että historiasta voitaisiin löytää rakennekokonaisuuksia, jotka todella rajaavat historiallisia periodeja, on aivan vakavasti otettavaa laatua.

       Mikä on länsimaisen sivilisaation tila ja elämänkaaren tilanne, jos sellaista on? Brittihistorioitsija Niall Ferguson teoksessaan Civilization. The West and the Rest, maalaa optimistisen kuvan siitä, miten läntiset, ylivoimaiset instituutiot, ”killer apps”, kilpailu, tiede, demokratia, lääketiede, työetiikka ja jopa konsumerismi, ovat muuttaneet ja siunanneet koko maailmaa ja pitävät meidät yhä johdossa. Tosin meitä uhkaa vaara, ymmärtää Ferguson, joka on omistanut kirjan ystävälleen Ayaan Hirsi Alille.

       Mutta mistä me kerran aloitimme ja missä olemme nyt ja miksi? Antiikin sivilisaatio oli mahtava saavutus, mutta keskiaika pyyhki sen pois ja taannutti lännen onnettomaan primitiivisyyteen, missä millekään ”killer appille” ei ollut tilaa eikä tilausta.

       Keskiaika, kuten nyt ymmärrämme, ainakin edistyspiireissä, on konstruktio, joka tarkoituksella maalattiin pimeäksi, kun piti korostaa antiikin ja uuden ajan valoisuutta, väittävät sen ihailijat. Mitä valoisaa sitä paitsi oli uskonsotien ja siirtomaariiston aikakaudessa, joka joukkomurhasi kansoja uskonnollisin perustein, voidaan kysyä.

       Siitä huolimatta tuo vanha jako aikakausiin palvelee erinomaisesti monia tarkoituksia. Aikakausissa oli kuin olikin eroja ja jopa olennaisia. Mikäli keskiaika oli yhtä hyvä, kuin mikä muu aikakausi tahansa, voimme suhtautua tulevaisuuteen mitä positiivisimmin. Muuten ei.

       Länsimaisen sivistyksen suuruudenaika alkoi myös Fergusonin mielestä renessanssista, reformaatiosta ja löytöretkistä ja puhkesi kukkaansa teollisessa vallankumouksessa. Länsimainen imperialismi levitti valonsa koko maailmaan kuin Rooma aikoinaan, sekä henkisellä että fyysisellä ylivoimallaan.

     Taakka kasvoi taas kerran suuremmaksi kuin voitiin kestää ja rappeutuva länsi menetti jossakin vaiheessa asemansa niin demografian ja talouden, tieteen ja tekniikan, sotilaallisen voiman ja kulttuurisen ylivoiman suhteen, saattaisi joku jo sanoa.

       Jossakin vaiheessa länsi lakkasi valloittamasta itselleen siirtomaita liikaväestölleen ja muuttui itse siirtomaaksi, tyhjiöksi, jota sen nousevat kilpailijat alkoivat täyttää. Länsimaiden taloudellinen mahti, joka oli perustunut ylivertaiseen tuotantoon ja pääomiin, hupeni kuluttajien ja keinottelijoiden toiminnaksi, joka oli täysin riippuvaista kilpailijoiden reaalitaloudesta.

        Sotilaallisesti länsi menetti kyvyn käydä uhrautuvaa taistelua ja tuli riippuvaiseksi kondottieri-tyypeistä, joiden halukkuus taistella riippui täysin asiaan liittyvistä kannattavuuslaskelmista. Kerran maailmassa lännen tekninen ylivoima oli tehnyt vastustajien vastarinnan toivottomaksi.

"Whatever happens we have got, the Gatling gun and they have not."

     Näin runoili Hilaire Belloc 1800-luvulla, jolloin saatettiin raportoida vihollisen käsineen ”taisteluissa” jopa satakertaiset tappiot. Moiset taistelut tietenkin olivat lähinnä teurastusta, jossa vankeja ei otettu.

       1900-luvun toisella puoliskolla tilanne muuttui. Lännellä toki on yhä käytettävissään joukkotuhoaseet, mutta ei mitään kykyä niiden käyttämiseen eikä monopolia niihin. Kilpailijoilla on myös tällaisia aseita, eikä niiden moraalisista estoista ole läheskään samanlaista varmuutta.

        Siksipä länsi viimeiseen asti yrittää estää ydinaseiden leviämistä ”vääriin” käsiin, mutta jokainen ymmärtää, että se on tuomittu häviämään tämän taistelun, kuten Doomsday Clock ennustaa.

       Toki ”lännellä” eli tarkemmin sanoen Yhdysvalloilla yhä on maailman mahtavin laivasto, mikä takaa liikkuvuuden lähes kaikkialle, mutta sekin on haavoittuvainen ja sen mahdollisuudet ovat rajalliset. Pystyykö Yhdysvaltain koko mahti edes panemaan kuriin Afganistania ja sen keskiaikaista yhteiskuntaa?

       Jostakin kumman syystä satuin kerran istumaan samassa pöydässä, jossa kenraalieversti Leonid Ivashov totesi kuivasti ja ilmeisen harmistuneena, että sotilaat kyllä pystyisivät panemaan asiat kuntoon idässä, jos saisivat siihen valtuudet.

       Tämän uskon kyllä. Tsaarin Venäjä nujersi aikoinaan Kaukasian kapinalliset, mutta sen käyttämät keinot olivat barbaariset ja kyllä siihen aikaakin meni. Lännen sotilasmahdin tärkein rajoittaja on kulttuuri, joka estää käyttämästä menetelmiä, joita pidetään barbaarisena.

       Jossakin määrin samanlaisia estoja näyttää olevan myös Venäjän asevoimilla. ISIS-joukot sen sijaan toimivat avoimen barbaarisesti ja elämöivät sillä. Mitä tapahtuisi suuressa 2000-luvun totaalisessa uskonsodassa, emme ole vielä nähneet ja toivottavasti emme näekään.

       Tässä voi myös kysyä, mitkä ovat maailman vastapoolit? ”Länsi” ja muu maailma eivät suinkaan ole automaattisesti toisiaan vastaan taistelevia osapuolia. Luojan kiitos, edut ovat pitkälti yhteiset ja myös ihmisyys ymmärretään yhteiseksi arvoksi. Mutta kaikki tässä maailmassa voi muuttua.

     Niin, tosiaan. Alussa puhuttiin jo suuresta muutoksesta ja sen ajankohdasta. Onko länsimaisen kulttuurin ylivalta jo taittunut ja milloin, vai saammeko yhä odotella aikakausien vaihtumista?

     Entä mitä tulee meidän jälkeemme? Uusi keskiaika, pimeys, primitiivinen raakuus, toisenlainen ja korkeampi sivilisaatio vaiko yksinkertaisesti yleinen ja yhtäläinen tuho?

       Ian Morris on kirjoittanut kirjan Why the West Rules –for Now? Hän näkee edessäpäin sekä suuren katastrofin mahdollisuudet että myös toivon mahdollisuuden. Ilmaston muutos (etenkin global weirding) yhdessä väestönkasvun kanssa lupaavat katastrofia. Pandemiat, ydinsota, saastuminen ja erilaiset pulat lupaavat Pimeän tuloa (Nightfall) muutaman kymmenen vuoden tähtäimellä.

       Mutta, Morris toivoo, vaikeudet saattavatkin antaa sysäyksen uudelle alulle. Saatamme joutua singulariteettiin, mikä on kauhea asia, mutta sen jälkeen päästäkin uuteen maailmaan, jossa ehkä hallitsevat uudenlaiset olennot…

       Lohtuhan se lienee tämäkin. Morrisin kirjan huipentumana on vanhan kunnon imperialistin, Rudyard Kiplingin tunnettu runo, josta on tapana muistaa vain yksi pätkä:

 

 Oh, East is East and West is West, and never the twain shall meet…

 

Mutta runo jatkuu:

Till Earth and Sky stand presently at God’s great Judgment Seat;
But there is neither East nor West, Border, nor Breed, nor Birth,
When two strong men stand face to face,  tho’ they come from the ends of the earth!

     Yleinen inhimillisyys tulee yhteisesti ymmärretyksi ja kaikki kerääntyvät ponnistelemaan suurta Pimeän tuloa vastaan. Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa uhkaavat yhtä lailla kaikkia, joten tämä on ainoa rationaalinen tie.

       Kuulostaako uskottavalta? Ehkäpä ei. Mikä merkitys islamilaiselle fundamentalistille on sillä, että maailmanloppu on tulossa? Eiköhän se ole omiaan antamaan lisää intoa hänen toiminnalleen ja vahvistamaan sitä vakaumusta, ettei ihmisillä ole arvoa sinänsä ja että katastrofi on Allahin tahto.

       Mitä sitä paitsi oikein merkitseekään Kiplingin sovinistinen vihjailu ”miehistä”, jotka muka ratkaisevat asiat? Missä sellaisia miehiä nykyään sitä paitsi on?

       Mikäli asiat menisivät analogisesti antiikin maailman tuhoutumisen kanssa, voisimme taas odottaa muutoksen vihoviimeiseen loppuunsa saatettuna itse asiassa voivan kestää vaikkapa tuhat vuotta, eli paljon kauemmin kuin maapallo tällä menolla.

       Sitä ennen tapahtuisi sekä väkivaltaisia invaasioita että vanhan sivilisaation arvopohjan tuhoutumista. Kansainvaelluksethan näemmekin koko ajan ympärillämme.

       Aikoinaan Rooman valtionuskonnon korvasi kristinusko, syystäkin vanhojen arvojen totaalisena vihollisena pidetty taikauskoisen ja fanaattisen rahvaan ideologia, hieno toki ”sinänsä”.

       Kristinusko on jo käytännössä menettänyt ideologisen kykynsä ja korvautunut primitiivisellä ateismilla, joka tukee vallitsevaa individualistis-narsistista maailmankatsomusta. Sama koskee nationalismia, joka vähän aikaa näytti korvaavan transsendenttisen uskonnon.

       Uskonto on aina ollut sivilisaation sydän, eivät ”killer appit” tai teknologia. Ehkäpä on viisainta hakea aikakausien vaihtumisen kulminaatiopistettä sieltä, missä voidaan todeta uskonnon kuolema tai ainakin vaipuminen horrostilaan?

       Pierre Nora on sijoittanut tämän ”pitkän keskiajan” päättymisen Ranskassa jonnekin 1960-luvulle. Tarkkojen ajoitusten tekeminen lienee tarkoituksetonta. Joka tapauksessa voimme todeta, että esimerkiksi meillä sotasukupolvi oli vielä huomattavan uskonnollinen, kun taas suuret ikäluokat jo irtautuivat rajusti vanhasta.

       Muutos näkyi myös demografiassa, suuret ikäluokat jättivät jälkeensä pienet. Tämä tapahtui myös kaikkialla katolisessa Euroopassa vastoin paavin arvovaltaisia kieltoja. Kaunopuheisempaa indikaattoria maallistumiselle ei voisi löytää.

       Kulttuurivallankumous, joka huipentui vuoteen 1968, oli hedonistisen, sekulaarisen, narsistisen ja individualistisen sekopäisyyden triumfikulkue, joka tavoitteli kaikissa asioissa absoluuttista ”edistystä”, kuvitellen sen löytäneensä.

       Elintason huikea nousu ja sen tavoittelu, konsumerismi, kulttuurin samaistaminen huvitteluun ja kulutukseen, ihmisen eläimellistäminen, pyhän kieltäminen ja hävittäminen kulttuurista murtautuivat esille yhtenä ryöpsähdyksenä.

       Tuon vuoden esille tuomat virtaukset eivät levinneet kaikkialle yhtäkkiä. Näennäisesti on ilmennyt myös vastavirtaa ja tietenkin järkiintymistä, mutta seuraavissa sukupolvissa on tuolloin esille murtautunut uusi kulttuurinen suuntaus vain vahvistunut.

       Vuonna 1968 me kai sitten siirryimme uuteen maailmaan. Pariisin tragikoomisilta barrikadeilta kaikui ehkä sittenkin aikakausien vaihtumisen aiheuttama ääni. Se saattoi kuulostaa banaalilta ja typerältä, mitä se olikin, mutta juuri se oli tulevaisuuden ääni. Soyez realistes, démandez l’impossible…

 

Miten kulttuurin kuva muuttui

 

Kun kulttuuri tekee itsemurhan

 

       Jokseenkin tarkoin kuusikymmentä vuotta sitten luin Arnold Toynbeen kirjan ”Historia uudesa valossa”. Kyseessä oli oikeastaan kooste hänen valtavasta, 12-osaisesta teossarjastaan A Study of History, joka oli kirjoitettu vuosina 1934-1961.

      Kirja ei mitenkään erityisesti kolahtanut ja minusta tuntui, että vaikka se kaiketi kuvasi asianmukaisesti monia menneisyyden kulttuureita, ei sen eurooppalaista kulttuuria koskeva osa ollenkaan sopinut nykyajan kuvaukseksi.

      Siihen aikaan elettiin koko Euroopassa ”upeita kolmea vuosikymmentä” (les trente glorieuses, vrt. Vihavainen: Haun les trente glorieuses tulokset ). Seuraavana kesänä lähtisin autolla kohti Pariisia, Itävaltaa ja Saksaa. Eurooppalaisia kieliä olinkin opiskellut innolla, eurooppalaisen sivistyksen sykkivä sydän veti puoleensa.

       Kun Toynbee sitten puolen vuosisadan kuluttua tuli uudelleen näköpiiriini (ks. Vihavainen: Haun toynbee tulokset ), ymmärsin kirjoittajan osuneen naulan kantaan. Käsittämätöntä vain oli, miten hän saattoi nähdä asioiden ytimeen jo tuossa vaiheessa, 30-luvulta alkaen.

       Kun tästä muutaman vuoden kuluttua sitten näin suomalaisten opiskelijoiden makaavan Senaatintorilla mukanaan kylttejä, joissa sanottiin englanniksi ”I cannot breathe” ja ”BLM” -black lives matter, ymmärsin, että peli oli pelattu (vrt. Vihavainen: Haun demokratian rappioilmiöt tulokset ).

       Kollektiivinen tyhmyys, jonka nimittäminen tuolla sanalla olisi oikeastaan jo imartelevaa, oli niin läpitunkevaa, ettei mikään mahti kykenisi saamaan järjen sanaa tuon joukon aivoihin. Ja kyse oli sentään maan ”toivoista” eli sen parhaiten koulutetusta nuorisosta. Nyt, toisin kuin puoli vuosisataa sitten, Toynbeen sanoma tuntui vastaansanomattomalta:

”Hajoamisen merkkejä taas ovat yhteiskunnan kudosten repeytyminen hallitsevaksi vähemmistöksi ja sisäiseksi ja ulkoiseksi proletariaatiksi. Proletariaatti taas on sellainen ryhmä, joka tosin on kulttuurin sisällä, mutta ei kuulu siihen.

Kyse on barbaareista, jotka aluksi matkivat innokkaasti korkeampaa kulttuuria, mutta jossakin vaiheessa muuttuvat sille vihamielisiksi. Samaan aikaan jälkimmäisen hallitseva vähemmistö vaipuu barbariaan ja syntyy eräänlainen konvergenssi, osapuolet alkavat muistuttaa toisiaan kuin kaksi raatolintua. Barbaarien matkimista aletaan pitää ansiokkaana ja mitäpä muuta matkiminen on kuin imartelun vilpittömin muoto. (lainaus on blogistani, ei kaiketi suoraan Toynbeeltä).

      Imartelu on nyt loppunut, koska se on käynyt mahdottomaksi. Osapuolet ovat monessa suhteessa tasoltaan yhtä barbaarisia, paitsi että ns. ulkoisen proletariaatin barbaria on yhä suuremmassa määrin muuttunut itsetietoiseksi keskiaikaisuudeksi, joka on sangen ymmärrettävästi alkanut halveksia sitä, mitä se ennen kunnioitti.

      Kulttuurin flagellantismia (Spengler) ja alkeellista itsejumalointia vastaan on noussut yhä itsetietoisempi teistinen ja teokraattinen kulttuuri, jolle ekspansio merkitsee Jumalan antamaa missiota ja ateismi suurinta syntiä tässä maailmassa.

     Tässä muuan näköala kymmenen vuoden takaa:

 

 

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Barbarian paluu. Ihanko totta?

 

Barbarian paluu. Pari huomiota asiasta

 

       Moni on näköjään kummeksunut ja paheksunutkin kirjan nimeä Barbarian paluu. Kirja ei näet, vastoin vallitsevaa ortodoksiaa keskity kuvaamaan länsimaisen ihmisen kelvottomuutta sinänsä ja hänen aivan liian nuivaa suhtautumistaan maailman hätään vaan pikemminkin päin vastoin.

        Barbariassa nimittäin on kysymys arvojen madaltumisesta ja turmeltumisesta eikä sen sijaan esimerkiksi sentimentalismin vähäisyydestä tai ylenpalttisuudesta, kohdistuipa se sitten hyviin tai huonoihin asioihin.

       Kirja lähtee siitä olettamuksesta, että terve ja elinvoimainen kulttuuri, barbarian vastapainona, arvostaa hyviä asioita ja vastustaa huonoja. Tämä taas edellyttää kykyä jakaa asioita huonompiin ja parempiin eli hierarkioiden tunnustamista. Pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen on aina ollut sivistyksen tunnus, joka erottaa sen barbariasta.

       Kulttuurin perusteet ovat sen sijaan pettäneet silloin, kun totuutta ei edes tunnusteta olemassa olevaksi, saati että siihen pyrittäisiin. Siitä on kysymys silloin, kun taide haalii asiakkaita kuvaamalla pahuutta ja siinä piehtaroimalla ja kun rumuus julistetaan tasa-arvoiseksi kauneuden kanssa tai jopa sitä paremmaksi.

       Määrätön ja suhteeton kyynelehtiminen vaikkapa yhden valokuvan edessä on osoitus sentimentalismista. Mikään hyvyyden ilmentymä se ei ole.

       Tässä tulee mieleen banaali esimerkki siitä, miten Auschwitzin komendantti Rudolf Höss aikoinaan työpaikallaan pohdiskeli ihmiselon dramatiikkaa: toisaalla kukkivat ruusut, toisaalla menevät kuolemaan lapset. Blühen und gedeihen, miten ihanaa olikaan katsella sitä ja tuntea liikutusta, myötätuntoa…

        Kysymys barbarian tulosta kulttuuriin ja sen todennäköisestä muuttumisesta läpeensä barbaariseksi on kysymys rakenteista, ja niiden muuttumisesta, jota pienetkin seikat saattavat indikoida voimallisesti, vaikka ne itsessään eivät suuria merkitsisi.

       Kysymys ei ole siitä, onko jokin drag show tai Tuska-festivaali sinänsä barbariaa. Toki kulttuuri on aina leikkiä ja sen piiriin mahtuu loputtomasti myös sellaista tarkoituksetonta tai vähämerkityksellistä ja jopa vähämielistä puuhaa, joka ei kokonaisuuden kannalta merkitse mitään.

        Mutta kannattaa pysähtyä miettimään, mitä uutta kulttuurimme ytimiin on kertynyt vaikkapa viimeksi kuluneiden viidenkymmenen tai sadan vuoden aikana. Samalla voidaan muistella, mitä siitä on samaan aikaan poistunut. Tällöin kukaties ymmärrämme, mihin suuntaan olemme siirtyneet kulttuurisessa mielessä, eli arvostusten ja henkisten pyrintöjen kannalta.

     Jotta asiat saataisiin oikeaan yhteyteensä, muistakaamme samaan aikaan, miten Euroopan suhteellinen kansainvälinen merkitys on muuttunut ja millaisen demografisen tulevaisuuden meidän sukupolvemme on valmistanut tälle kulttuurille.

     En usko, että keneltäkään, joka tätä vertailua tekee, jää huomaamatta se suuri ja yhtenäinen trendi, joka kausivaiheluista puhdistettuna useimmissa merkittävissä asioissa osoittaa yhteen ja samaan suuntaan: alas.

     Euroopan kannalta on oleellista paitsi se, että sen suhteellinen merkitys maailmassa on koko ajan alenemassa, myös se, että sama koskee sen kulttuurin nauttimaa arvostusta. Paluu entiseen lienee mahdotonta ja tämä koskee ainakin suhteellista taloudellista ja poliittista asemaa ja demografiaa, joka sen paljolti määrää.

       Vielä sata ja jopa vain kahdeksankymmentä vuotta sitten Eurooppa oli ehdoton jäljittelyn ja kunnioituksen kohde kaikkialla maailmassa. Englannin pankki, Saksan pääesikunta ja Ranskan Akatemia eivät olleet vain keskikokoisia laitoksia muiden joukossa, vaan edustivat ihmiskunnan saavutusten huippua hyvässä ja pahassa.

       Silloin jokainen halusi olla eurooppalainen ja omaksua länsimaisen sivistyksen. Eihän muutakaan todellista sivistystä ollut.

       Nyt on toisin. Niin sanottu kiinniottava kehitys on tuonut yhä uusia maita Euroopan maiden rinnalle ja ohikin. Samaan aikaan niiden itsetunto on kasvanut ja eurooppalainen kulttuuri on alkanut niille merkitä yhä useammin vain rappiota, jota ne eivät millään muotoa halua jakaa. Muut vanhan mantereen annit kyllä kelpaavat.

      Samaan aikaan kun postmoderni barbaria on Euroopassa korvannut sen perinteisen itsetietoisen kulttuurisen mission ja entinen korskeus on saanut antaa tilaa itseinholle, on maanosaan marssivien siirtolaisten oma itsetunto noussut aivan uusiin korkeuksiin. Tämä merkitsee sitä, että barbaria lisääntyy maanosassamme kahta tietä: sekä kotitekoisesti että tuontitavarana.

        Kun keskiaikaiselle totalitarismille ei nykyään enää pystytä sanomaan ei, eikä edes löydetä argumentteja sen barbaarisuuden osoittamiseksi, joudutaan väistämättä sen edistäjiksi. Eurooppa onkin nyt täynnä käskyjä ja kieltoja, joiden tarkoituksena on estää barbarian erään lajin arvosteleminen.

       Mitään vastaavaa ei olisi voitu kuvitella edes viisikymmentä vuotta sitten, eipä edes 1970-luvulla. Sen jälkeen on koko ilmapiiri muuttunut.

       Kulttuurin kuoleminen ei ole historiassa ollut poikkeus vaan sääntö. Asiaa paljon tutkinut Arnold Toynbee on sanonut mielipiteenään, etteivät kulttuurit kuole, vaan ne tekevät itsemurhan.

       Ei tarvitse olla profeetta ymmärtääkseen, millä tavoin tällaista prosessia ollaan parhaillaan edesauttamassa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan tasolla. Sitä lienee siis turha selostaa. Asian joko ymmärtää tai sitten ei. 

        Kulttuurin rappion oireita voidaan tietenkin erottaa kaikilla sen sektoreilla. Taiteen muotokieli ja aihepiirit, pop-kulttuuri, TV:n massaviihde ja puhdasta tyhjää esittävät ”reality showt”, helppohintainen bestsellerkirjallisuus ja jopa nobel-palkittujen kirjojen aihepiirin ja tason muuttuminen.

        Nämä ja vaikkapa ruumiinkulttuurin palvonta megalomaanisine lavasteineen ja näytöksineen, pride-marssit ja muut vastaavat ilmiöt ovat lopultakin vain pintaa, mutta silti ne samaan aikaan heijastavat itse kulttuurin ytimen muuttumista.

     Minusta se tarkoittaa sen tyhjentymistä tai mätänemistä. Noiden mainittujen kulttuurin sektoreiden nykytila on jotakin uutta ja ennen kokematonta.

       Edistys, johon sinänsä ei enää uskota, on tavallaan yhä olemassa ja vaikuttaa siten, että kaikkea tai lähes kaikkea voi ja myös halutaan viedä yhä uusiin äärimmäisyyksiin. Kuvaamataide tarjoaa ääriesimerkkejä, jotka hajuineen, äänineen ja vastenmielisine näkymineen eivät enää kutsu luokseen katsojia, jotka todella välttelevätkin noita teoksia. Kotiinsa niitä voisi haluta vain hullu.

       Mikäli ajatellaan sellaisia hyvin tärkeisiin asioihin liittyviä laajempia ilmiöitä, kuin feminismi, on siitä sattuvasti sanottu, että se on kuin myrkky, joka kyllä jätti nauttijansa henkiin, mutta rampautti hänet.

       Kulttuurin aikoinaan jalostamasta ja ihannoimasta rakkauselämän kukkatarhasta syntyi kehityksen myötä haiseva suo, jonka asukkaita liikuttaa enää vain karkea vallankäyttö ja taistelu aistillisesta tyydytyksestä.

        Sota on epäilemättä aina kuulunut olennaiselta osaltaan barbarian piiriin. Toki tämä asia näköjään kirkkaasti ymmärrettiinkin jo toisen maailmansodan tuoreen kokemuksen jälkeen. Silloin sankarikultteja ja muuta onttoa sodan glorifiointiin käytettyä ainesta alettiin pilkata ja alentaa. Samalla vedettiin lokaan aito patriotismikin.

        Kummallista kyllä, myös tämä on nyt taakse jäänyttä elämää. Vaikka isänmaallisuus sanan vanhassa ja usein teennäisessä muodossa on julistettu haudatuksi, kiehtovat kunnian kenttien extreme-kokemukset taas kerran yhä useampia.

       Juuri tuo extreme näyttääkin monesta olevan kehityksen looginen päätepiste ja siis kulttuurin korkein muoto. Extreme ei kaipaa sen kummempia perusteita: se on syy omalle itselleen. Siinä suorituksen perustelu syntyy ikään kuin neitseellisesti asiasta itsestään. ”Halusin kiivetä noille vuorille”. ”Miksi”? ”No kun ne olivat siellä…”

       Mutta barbarialla voidaan ymmärtää myös tapojen raaistumista ja hienostuksen häviämistä. Barbariaan siirryttäessä aletaan kulttuurin korkeimmillakin tasoilla puhua karkein sanoin ja tylsin käsittein, liikkeet käyvät rumiksi ja äänikin muuttuu raa’aksi. Ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä lakataan olettamasta erilaisten tasojen mahdollisuutta ja kieltäydytään osoittamasta kunnioitusta tai pieteettiä. Kieli köyhtyy, tavat käyvät karkeiksi ja typeriksi.

       Samalla käsitykset esimerkiksi kunniasta ja sen vaatimuksista käyvät ristiriitaisiksi. Toisaalla hyväksytään primitiivisten kunniakäsitysten olemassaolo joidenkin väestön sektoreiden piirissä ja toisaalla sanoudutaan ylimielisesti koko asiasta irti. Toisaalla kumarrellaan alkeellisia tabuja ja toisaalla kilpaillaan toisten samankaltaisten tabujen loukkaamisessa.

       Vaikka yhteiskunta vannoo tasa-arvon nimiin, itse periaate vesitetään monikulttuurisessa käytännössä ja asetetaan ihmisiä ja asioita mielivaltaiseen, primitiivisen tasa-arvoideologian kannalta ”oikeaan” järjestykseen. Sananvapauden sijasta vedotaan ja uskotaan yhä enemmän salailun, sensuurin ja mielipideterrorin siunauksiin.

       Vanhan oikeakielisyyden ja kielenhuollon sijasta sallitaan kaikenlainen kielen turmelu ja muutetaan sitä aktiivisesti yhä primitiivisemmäksi, muun muassa tekemällä yhä uusista sanoista ja käsitteistä tabuja. Orwellilainen uuskieli ja kivapuhe muodostuvat uudeksi, kaikille pakolliseksi normiksi. Kieli menettää ilmaisuvoimansa ja finessinsä.

       Primitivisaatioon liittyy vielä se, että yhä harvempia hyödykkeitä kyetään enää valmistamaan vanhan sivilisaation piirissä. Niiden vaatimaa teknologiaa ei yksinkertaisesti enää osata ja sen sijaan tyydytään ostamaan tuotteita niiltä, jotka niitä tekevät halvalla. Eurooppaan kehittyy yhä suurempi tarpeettomien ihmisen joukko, joka Rooman proletaarien tavoin elää ilmaisen leivän ja sirkushuvien maailmassa.

       Koska tämän liikaväestön henkistä kasvua eikä oikeastaan edes minkäänlaista sivistämistä ei pidetä tarpeellisena tai edes mahdollisena, sitä tyydytään ruokkimaan kaikkein alkeellisimmilla slapstick-komedioilla, raakuuksilla, pornolla ja muulla vastaavalla, mikäli erilaiset pelit ja leikit eivät jaksa kiinnostaa. Mahdolliset elämän tarkoitukseen eli siis tarkoituksettomuuteen liittyvät henkiset oireilut sammutetaan alkoholilla ja huumeilla.

       Luonnollista on, että tällaisessa historian vaiheessa syntyy myös alttius synkretistisille uskonnoille ja niitähän tänä päivänä nähdään meilläkin jo kymmenittäin, niin sanotuista muinaissuomalaisista kulteista itämaisiin ja jopa amerikkalaisiin uususkontoihin, mormonilaisuudesta dianetiikkaan.

        Toisaalta, hyvin monilla mittareilla mitaten ihmisten elämä on nyt paljon parempaa kuin se oli sata tai edes viisikymmentä vuotta sitten. Niinpä varmaankin voi aiheellisesti kysyä, onko ajatuksessa kulttuurin rappiosta oikeastaan mitään mieltä. Ehkäpä kehitys päinvastoin jatkuu yhä myönteisempänä ja kulkee kohti ihmisen yhä suurempaa vapautta ja itsetoteutusta eli siis edistystä, kuten vielä hiljattain totuttiin ajattelemaan?

       Tätä sopii tietenkin toivoa. Euroopan kulttuurisen mahdin kutistuminen merkitseekin ehkä vain sen palautumista luonnolliseen kokoonsa. Ehkäpä sen on väistämättä tapahduttava samaan tahtiin poliittisen ja taloudellisen merkityksen muuttumisen kanssa?

       Ja kukapa tietää, ehkä kulttuuri jopa kykenee nousemaan uudelleen jaloilleen ja rupeaa jälleen luomaan sellaisia muotoja ja arvoja, joita koko maailma ihmetellen kunnioittaa ja ottaa esikuvikseen.       Ehkäpä piankin näemme asioita, jotka kertovat jostakin tuollaisesta uudesta kehityksestä. Voisiko tapahtua vaikkapa uudelleen syntyminen, renessanssi…?

        Koska asia toistaiseksi näyttää kuuluvan puhtaan mielikuvituksen piiriin, ei sitä ole käsitelty kirjassa, jonka nimenä on Paluu barbariaan. Mutta ehkäpä joku ottaa tehdäkseen sellaisen kirjan? Lukisin sen mielelläni.