Korpimaiden tarina

 

Punaisten sankarien saaga

 

Pekka Vaara, Punainen Uhtua. Karjalan kapinasta Stalinin vainoihin. Karjalan sivistysseura ry 2024, 324 s.

 

Uhtuan (Kalevala) piiriin (rajon) muutti maailmansotien välisenä aikana jokunen sata suomalaista ja viitisensataa amerikansuomalaista. Heistä teloitettiin vuosina 1937-1938 noin kolmannes (273 henkeä) eli jokseenkin koko työikäinen miespuolinen väestö. Naiset olivat taas kerran aliedustettuina, mutta toki mukana hekin.

Uhtuallakin toteutui siis saman kaavan mukainen näytelmä kuin koko Itä-Karjalassa ja itse asiassa koko Neuvostoliitossa. Diasporakansalaisuuksia kohtasi systemaattinen vaino, jossa niin sanottu ”yhteiskunnan itsesuojelun” (myöhemmin ”rankaisun”) korkein aste (VMN) oli normaali toimenpide, jota sovellettiin häikäilemättä.

Tämä tarina on kerrottu yhä uudelleen ja uudelleen ja jokainen, joka siihen tutustuu, kysyy pakostakin itseltään, miten kaikki oli mahdollista. Miksi ihmiset, jotka kaiken järjen mukaan eivät olleet syyllistyneet mihinkään rikokseen piti tappaa?

Itse asiassa tarina on vieläkin rumempi ja on pakko kysyä: miksi ihmiset, jotka innolla tekivät mahdottomissa olosuhteissa uhrautuvaa työtä uuden yhteiskuntajärjestelmän puolesta piti tappaa juuri tämän saman järjestelmän toimesta?

Juuri tämä teema nimittäin nousee erityiset selvästi esille juuri näiden tässä kirjassa käsiteltyjen Uhtuan suomalaisten kohdalla. Se ei keskity käsittelemään noiden ihmisten ”rankaisemista”, vaan heidän toimintaansa uuden asuinpaikkansa ja isänmaansa hyväksi.

Tarina on karu, mutta päähenkilöiden kannalta kunniakas. Uhtua oli 1920-luvun alussa vielä paikkakunta, jonne ei johtanut minkäänlaista tietä, vain kinttupolkuja ja vesiteitä. Niinpä keskustaajama kuten kylätkin olivat vuosittain jopa kuukausia eristettyinä muusta maailmasta.

Kaikenlaisen tavaran kuljettaminen Uhtualle oli työn ja tuskan takana, mutta se oli pakko tehdä, sillä alkeellinen maanviljely karuissa oloissa ei tuottanut kuin muutaman kuukauden ravinnon.

Viidentoista vuoden kuluessa olot saatiin kuitenkin muuttumaan. Kulkukelvottomaan korpeen rakennettiin maantie, josta lauletaan mm. tunnetussa Eldanka-järven jää -laulussa. Tie saattoi olla ”muranen ja kuranen”, mutta sitä pitkin saattoi kulkea Uhtualta Kemiin jopa autolla, jollaisia Uhtuallekin tuli useampia.

Lisäksi tuli elokuvateatteri, suuri osuuskauppa, puusepäntehdas, kirjakauppa ja kirjapaino, apteekki, lääkäriasema, klubi, leipomo, kahvila ja monenmoista muuta nykyaikaiseen elämään kuuluvaa, aina sähkövaloja myöten. Alkeellisen maanviljelyksen ja karjanhoidonkin tuotto nousi oleellisesti.

Neuvostoliitto ei kuitenkaan kaivannut Uhtuan maanviljelyksen tuotteita, vaikka ne olivat paikallisille asukkaille sitäkin tärkeämpiä. Ainoa tuote, mistä se oli kiinnostunut, olivat puut ja niiden kuljetus kaukaisille sahoille.

Sivumennen sanoen, puiden kaatokin laskettiin Neuvostoliitossa teollisuudeksi (лесозаготовительная промышленность), joten sillä oli myös korkea ideologinen rankkaus. Metsurit olivat oikeita työläisiä eivätkä talonpoikia -ainakin periaatteessa.

Tämän teollisuuden varusteet olivat kuitenkin olemattomia tai alapuolella arvostelun. Kirveet olivat venäläismallisia lyhyitä ja leveäteräisiä lihakirveitä, eivätkä sahat purreet, vaan jumittivat. Kun tulokkaat ottivat käyttöön suomalais- tai kanadalaismalliset kirveet ja pokasahat, nousi tuottavuus heti huimasti. Tästä on olemassa erikoisteoskin, Reino Keron Suomalaiset tekniikan tuojina.

Ongelmia oli kuitenkin kaikkialla, mitään ei ollut valmiina. Metsureille oli rakennettava taloja, mutta ei ollut nauloja. Heille oli tehtävä pankkorekiä, mutta rautaosia ei saatu, heidät lähetettiin soiseen metsään, mutta ei ollut vedenpitäviä jalkineita. Kunnon työkalujen saanti oli kiven takana. Puuttui myös lämpimiä vaatteita ja tietenkin ruokaa. Jauhopuuroa oli, mutta ei sen kanssa voita tai läskiä tai yleensä mitään rasvaa. Työnteko noissa oloissa oli lyhyesti sanoen helvettiä.

Itse asiassa metsurit joka tapauksessa olivat periaatteessa tulokkaiden aatelia. Amerikansuomalaiset olivat työhirmuja, joiden saavutuksia saatiin ihmetellä ja he myös organisoivat työnsä tehokkaasti. Myös ns. punasuomalaiset olivat usein valistuneita ja jotkut jopa toimineet eduskunnassa.

Näistä aineksista muodostui pian sekä Uhtualla että koko Karjalassa alueen hallinto, vaikka tulokkaat olivat pienenä vähemmistönä. Kitkaa tietenkin syntyi vanhoillaan eläneen kantaväestön kanssa toimiessa.

Kurjin ja sorretuin ryhmä olivat loikkarit, jotka eivät saaneet jäädäkään Uhtualle, joka oli lähellä rajaa. He päätyivät leireille, usein hyvinkin kaukana kotimaastaan.

Uhtuan kehitystä 1930-luvun alkuun saakka saattoi siis joka tapauksessa pitää menestystarinana. Jonkinlaisen hyvinvoinnin tai ainakin modernisaation perusta oli luotu käytännöllisesti katsoen tyhjästä.

Tämä ei tietenkään riittänyt, kun aloitettiin ensimmäinen viisivuotissuunnitelma, jonka tehtävänä oli raskaan teollisuuden luominen. Sen piti tapahtua kaikkea kapitalistista logiikkaa uhmaten ennätysajassa ja koko maan voimavarat oli keskitettävä siihen. Voin asemesta tarvittiin sähkövoimaa, terästä, alumiinia ja traktoreita. Tykkien ja panssarivaunujen vuoro olisi seuraavana.

Stalinismin pakkomielteenä oli mahdottoman tekeminen mahdolliseksi. Kun se ei onnistunut, etsittiin syyllinen. Venäjällä tunnettiin jo maaorjuuden aikana käsite bez viny vinovatyi -syyttömänä syyllistetty, jolla tarkoitettiin, että kun asiat eivät sujuneet rangaistiin aina jotakuta.

Rankaisu saatettiin kohdistaa henkilöön, josta täysin varmasti tiedettiin, että hän oli syytön. Tätä terroria vastassa oli niin sanottu porukkajärjestelmä (rukovaja poruka) eli keskinäinen suojelu -kukaan ei ilmiantanut toista.

Neuvostoliiton valtiollinen poliisi NKVD ei kuitenkaan ollut mikään tsaarinaikainen virkakunta, joka olisi rankaissut vain jotakuta malliksi. Se oli vanhan nimensäkin (GPU) mukaisesti poliittinen hallinto, mikä totalitaarisessa järjestelmässä tarkoitti, että se piti oikeutenaan hallita kaikkea, sillä kaikkihan oli poliittista.

Rankaisuelimet, nuo tällä hetkellä suurta kunniaa Venäjällä nauttivat organisaatiot käyttivät henkisinä aseinaan marxilaisina pitämiään käsitteitä luokkataistelusta ja kaiken kehityksen tapahtumisesta vain ja ainoastaan vastakohtien loppuun saakka kärjistämisen kautta.

 Luotiin fantastisia doktriineja siitä, että myös Uhtuan korvessa tapahtui ja piti tapahtua Marxin teorioiden mukainen luokkataistelu, jossa köyhät ja keskivarakkaat mobilisoitiin exproprioimaan ”rikkaat” eli enemmän kuin kaksi lehmää omistavat ”riistäjät”. Ellei muuta riistoa voitu osoittaa, katsottiin, että sukulaisten työllistäminen oli sellaista.

Niin toimeenpantiin maatalouden kollektivisointi Uhtuallakin 1930-luvun alussa, mutta metsureiden, noiden työn sankareiden likvidointi tapahtui vasta suuren terrorin vuosina 1937-1938.

Likvidointi, mikä tässä tapauksessa tarkoitti niskalaukausta, tapahtui yleisliittolaisten kehysten mukaisesti. Tämän tarinan mukaan sosialistista järjestelmää uhkasi oikeisto- ja vasemmistopoikkeamien yhteinen salaliitto, jonka suurena hämähäkkinä toimi ”juudas Trotski” (termi on vuoden 1938 erittäin arvovaltaisesta puoluehistoriasta).

Koska Venäjällä ei enää ollut perustaa moisille poikkeamille, ne tukeutuivat ulkomaihin, joille oli jo luvattu osia Neuvostoliiton alueesta. Tämän toiminnan agentteina olivat Karjalassa suomalaiset, nuo porvarilliset nationalistit, joihin kaikki tulokkaat voitiin laskea myös Uhtualla.

Sinne menivät sitten työn sankarit ja uuden yhteiskunnan rakentajat, jotka aivan pirullisissa oloissa olivat antaneet kaikkensa tuon maan hyväksi.

Ihmisaivot ovat helposti petkutettavissa, erityisen helposti tämä onnistuu yleiskäsitteiden avulla. Kun ajattelemme, että noissa Stalinin vainoissa kuoli suomalaisia ehkäpä jonkin verran yli kymmenentuhatta henkeä, jotka varmasti voidaan osoittaa tai ehkäpä jopa pari kertaa enemmän, voidaan määrää tietenkin eri tavoin vähätellä.

Eikö samaan aikaan tai ainakin samoihin aikoihin kuollut muista syistä paljon enemmänkin ihmisiä. Miksi kiinnittää erityistä huomiota juuri tuohon ryhmään? Kuten Putin sanoi sankarivainajien omaisille: kaikkihan me kuolemme, monet elävät ja kuolevat ilman, että sillä olisi mitään merkitystä minkään suuremman asia kannalta, nämä sankarit taas…

Siinä taitaa kaikessa simppeliydessään olla kaikkien tuon terrorin vähättelijöiden logiikka. Neuvostoaikana sen hyväksyminen oli Neuvostoliitossa pakollista ja sen ulkopuolella, kuten Suomessa, eräänlainen pyhä riitti, älyllinen ja moraalinen alentuminen Puolueen edessä ja sen kaikkivallan tunnustaminen. Venäjällä sitä näköjään yritetään taas kaikin tavoin tehdä pakolliseksi ajattelutavaksi.

Paras lääke tuollaista sielunsairautta vastaan on tutustuminen mahdollisimman konkreettiseen materiaaliin, joka ei jätä tilaa rationalisoinnille.

Ystäväni, Andrei Nikolajevitš Saharov-vainaa, joka toimi kauan Venäjän Tiedeakatemian Historian laitoksen johtajana, katsoi, että hänen julkaisemallaan suurella dokumenttijulkaisulla Soveršenno sekretno. NKVD Stalinu o položenii v strane (Erittäin salainen, NKVD Stalinille maan tilanteesta) olisi juuri tällainen merkitys: kukaan sen lukenut ei enää voisi esittää naiiveja väitteitä siitä, ettei johtoporras tiennyt, mitä maassa oikein tapahtuu…

Valitettavasti vain harva lukee tällaisia julkaisuja ja se johtoporras suhteutuu lukemaansa täysin kyynisesti. Luultavasti tuo teossarja on yhä Venäjälläkin kaikkien luettavissa, mutta se taitaa jäädä uusstalinistisen vyörytyksen jalkoihin.

Kaiken kaikkiaan on hyvin vaikea saattaa yleiseen tietoisuuteen sitä, mitä Neuvostoliitossa oikein tapahtui maailmansotien välisenä aikana. Monet intellektuelleina itseään pitävät tyytyvät vain katsomaan lukumääriä ja ehkä jopa viittaavat niille kintaalla.

Kuitenkin jokaisen valtioterrorin murhaaman ihmisen tarina on arvokas sinänsä. Monet pitävät heitä kovin naiiveina ja jopa kohtalonsa ansainneina, mutta ajan oloissa mahdollisuudet olivat rajoitetut. Monet toimivat parhaan ymmärryksensä mukaan ja tekivät enemmän kuin olisi ollut kohtuullista edes vaatia.

Nimenomaan tätä taustaa vasten on ajateltava sitä, että palkkana oli sitten karu kuolema pyövelien käsissä, yleensä parhaassa miehuusiässä.

Vaaran kirja tarjoaa kiinnostavan näkökulman noihin asioihin, joita ei kannata pitää vanhentuneina.

Tosi on!

 

Ei oo todellista!

 

Totuudesta tiedämme yhtä ja toista, muun muassa sen, ettei se pala tulessakaan. Valhe sen sijaan todennäköisesti syttyy herkästi sopivassa lämmössä ja häviää jopa silmänräpäyksellisesti palaessaan, jättämättä mitään jäljelle.

Mikä on totuus, ei silti ole aina helppo kysymys, vaikka se näyttää jopa kysymyksistä kaikkein yksinkertaisimmalta. Tai ehkä pitäisi sanoa, että triviaaleimmat asiat ne vasta vaikeita ovatkin. Kaikki perustuu niille, mutta ne eivät tunnu perustuvan millekään.

 Aritmetiikan perustelemiseksi ovat lukemattomat ajattelijat vaivanneet päätään, mutta ei taida lopullista ratkaisua olla vieläkään.

Pontius Pilatus esitti aikoinaan Jeesukselle, aivan postmodernissa hengessä, mikäli anakronismi sallitaan, sofistien jo tuolloin muodikkaan kysymyksen Mikä on totuus? Jeesuksen vastaus, ongelmaan -ei välttämättä juuri tuossa tilanteessa ja henkilökohtaisesti Pilaukselle, oli muodoltaan yllättävä ja sen hyväksyminen edellytti siirtymistä kielen käsitteistöstä mystiikkaan.

 Jeesuksen versiohan oli; Minä olen tie, totuus ja elämä. Vanhaksi venäjäksi Ja jesm put, istina i zhizn.

Nykyään näyttää tulleen muotiin sellainen tulkinta, että erityisesti venäläiset olisivat kansa, jolla on kahdenlaista totuutta: toinen, pravda, olisi muka jokaisella sellainen, kuin hän itse haluaa ja toinen, istina, sitten se oikea totuus, joka kaikkien on pakko hyväksyä.

Olen itse joskus tuosta aiheesta kirjoittanut ja rohkenen nyt pistää viitteen sitä koskevaan blogiini. Saapa nähdä, pitääkö botti sitä klikkausten kalasteluna ja leimaa koko jutun roskapostiksi. Tässä se joka tapauksessa on: Vihavainen: Haun pravda tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Pontius Pilatus kysyi Jeesukselta, mikä on totuus, istina. Se oli hieman samanlainen kysymys, kun zen-mestarille osoitettu Mestari, kuinka oikein on? Siinä viitattiin maailman syvimpään olemukseen eikä esimerkiksi siihen, onko jokin asia totta vai ei.

Kyllä Pilatus sellaistakin kysyi. Hän sanoi: Onko totta, että sinä olet juutalaisten kuningas? (Pravda li, tšto ty Tsar Iudejski?).

Olisi ollut mahdotonta kysyä Istina li, tšto ty Tsar Iudejski? Istina on toisenlaiseen yhteyteen kuuluva käsite.

Nykyään on meillä tullut nuorisomuodiksi puhua totuuden sijasta todellisesta. Mikäli Pontius Pilatus olisi omaksunut tämän tavan, hän olisi voinut kysyä: Onks niinku todellist, että sä oot niinku juutalaisten kunkku?

Kirjakieltä osaava ja sanoja normaalissa, vakiintuneessa merkityksessä käyttävä suomalainen olisi kuitenkin esittänyt asian toisessa muodossa: onko se totta?, onko väite siis tosi vai epätosi. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole, tertium non datur, sanovat vanhat syllogismien säännöt.

Tässä keskustelussa huomiomme kiinnittää, että siinä tosiaan käytetään kahta venäjän kielen totuutta merkitsevää sanaa. On kyllä olemassa kolmaskin ja se nyt rupesi minua kiinnostamaan syystä tai toisesta.

Kyseessä on vernost, joka kääntyy myös uskollisuudeksi. Kun joku vahvistaa paperin nimikirjoituksellaan, on siinä usein sana verno =tämän allekirjoituksen autenttisuuden todistan. Vernyi drug on uskollinen ystävä.

Venäjällä sana on yleisessä käytössä esimerkiksi kun hautaan sanoa, että jokin väite on tosi, vastaa tosiasioita, (eto verno). Voidaan myös sanoa, että vaikkapa kulkemanne tie on oikea, ei johda harhaan (vernym putjom idjote tovarištši).

Venäjän imperiumin korkein kunniamerkki, Andreas ensinkutsutun kunniamerkki (Orden Andreja Pervozvannogo) oli varustettu tunnuksella ”Za veru i vernost”, uskosta ja uskollisuudesta. Nykyään on jopa olemassa myös mitali, Za veru i vernost, jota myönnetään vähemmistökansojen edustajille.

Tässä herättää huomiota paitsi uskollisuus, vernost, myös vera -usko (verbi verit -uskoa). Sanahan on indoeurooppalainen ja löytyy myös latinasta. Englannissa sillä on myös käyttöä (veracity, ym.). sehän viittaa uskoon, ja myös totuudellisuuteen, oikeaan asiaan.

Venäjässä on myös hyvin tunnettu sanonta ”palvella uskossa ja totuudessa” (veroj i pravdoj). Itse asiassa sanonta kirjaimellisesti tarkoittaa, että palvellaan uskolla ja totuudella, nämä ovat ikään kuin se uhri, joka annetaan maalle tai hallitsijalle. Tässä tulee esille pravda-sanaan sisältyvä ajatus oikeudenmukaisuudesta. Olisi mieletöntä sanoa, että palvellaan veroj i istinoj.

Nämähän ovat kauniita tunnuksia, yhtä kauniita kuin vaikkapa SS-joukkojen tunnus Meine Ehre heisst Treue -kunniani on uskollisuus, jossa kaksi kaunista käsitettä sekoitetaan toisiinsa ja valmistellaan oikeutusta kunniattomille teoille, mikäli uskollisuus sellaisia edellyttää.

No hui! Nyt tuli hirveitä sanoja, mutta katsotaan nyt, miten botti tekotunteillaan niihin reagoi.

Uskon puolestani, että itse kullakin kansalla on omat pikku erikoisuutensa siinä, miten ne ilmaisevat sellaisiakin asioita kuin totuus/todellisuus, oikeus, vääryys jne. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että jossakin päin maailmaa itse kieli jo antaisi luvan pitää epätotuutta totuutena. Toki vääryyttä usein pidetään oikeutena, mutta se on jo toinen juttu.

Lahden takaa

 

Etelän perspektiivistä

 

Kari Tarkiainen, Taikaa ilmassa. Esseitä vanhasta ja nykyisestä Virosta SKS kirjat, 2024, 148 s.

 

Kari Tarkiainen on henkilö, jolla on poikkeuksellisen hyvät valmiudet sijoittaa paikalleen ja toistensa rinnalle niin Suomi, Ruotsi, Viro kuin Venäjäkin.

Hän on syntynyt ja kasvanut Suomessa, luonut uran Ruotsissa, asuu Virossa ja on naimisissa virolaisen naisen kanssa. -Nykyään on kai aina syytä mainita myös puolison sukupuoli. Sitä paitsi hän on tehnyt paljon uraauurtavaa tutkimusta Venäjän ja Ruotsin/Suomen suhteista. Hänen kirjojaan on käsitelty tälläkin palstalla.

Essee on yleensä kepeähkössä sävyssä kirjoitettu kirjallinen tuote, jossa otetaan sellaisia vapauksia, joita tutkielmassa ei sallittaisi. Se kuuluu pelin henkeen ja kiihottaa ajattelemaan sellaisiakin mahdollisuuksia, jotka eivät toteutuneet ja huomaamaan asioita, jotka tuppaavat jäämään varjoon. Nimityshän tulee ranskan sanasta essayer -yrittää. Essee on siis suomeksi itse asiassa yritelmä.

Tämän kirjan esseet käsittelevät hyvin monenlaisia asioita, kielestä ja historiasta ruokakulttuuriin ja pihalintuihin. Viron eri osat tyypillisine piirteineen tuodaan esille ja kaiken kaikkiaan kirjassa on paljon sellaista tietoa, joka jokaisen suomalaisen olisi syytä Virosta ja virolaisuudesta tietää, mutta jota hän ei valitettavasti tiedä.

Kun kirjoittajana on niinkin mainio Viron ja sen naapurimaiden historian tuntija, olisi kyllä odottanut enemmän pohdiskelua virolaisten suhteesta saksalaisiin ja venäläisiin kautta aikojen.

Siinä olisi muuan kysymys, joka erottaa virolaisia suomalaisista hyvin selkeästi. Viron saksalaiset eivät ole olleet paralleeli Suomen ruotsalaisille. Viron valtauskin oli 1200-luvulla aivan tavattoman julmaa hävityssotaa.

Viron vapaussota taas ei ollut luokkasotaa toisin kuin Suomen vapaussota. Asia on niin selvä, ettei sitä edes hävinneellä puolella ole viitsitty yleensä kiistää, tiettyjä historiallisia konjunktuureja lukuun ottamatta.

Kaikilla asioilla on vähintään kaksi puolta ja sekä saksalaisilla että venäläisillä on ollut maassa myös myönteinen roolinsa ainakin jossakin historian vaiheessa.

Viro on poikkeuksellisen nationalistinen maa, kerrotaan ja tämä ilmenee aivan erityisesti suhteessa kieleen. Jos osaat viroa, olet yksi heistä, muuten ei. Äidinkieli on virolaisuuden ydin ja se on helppo havaita myös Tarton uudessa kansallismuseossa.

Tartto on muuten tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki ja on odotettavissa, että tuhannet suomalaisetkin matkustavat sinne. Se käy kätevästi vaikkapa uudella lentolinjalla Helsinki-Tartto.

Matkalukemiseksi kannattaa ottaa tämä kirja, mikäli haluaa tutustua edes muutamiin virolaisuuden peruskysymyksiin. Kirjassa on kiinnostavia havaintoja myös ja jopa etenkin nyky-Virosta, puolueiden ideologiasta kansallispuistoihin ja maiseman merkitykseen virolaiselle kansallistunteelle. Kaikkialla on ero Suomeen merkittävä.

Kaiken kaikkiaan kirja on varsin viihdyttävä ja kirjoitettu kohdettaan kunnioittaen. Yksi poikkeus tätä on ja se koskee ns. makuasioita.

Kirjoittaja väittää savulihan tekevän hernekeiton oudon makuiseksi ja varoittaa lukijaa edes kokeilemasta sellaisia herkkuja kuin Mulgimaan mulgipuder tai jouluinen musta makkara. Näistä asioista rohkenen olla jyrkästi eri mieltä. Hyvä mulgipuder on verraton herkku ja musta makkarakin varsin mainio murkina. Kunnon hernekeittoa taas en voi ilman savulihaa edes kuvitella.

Mutta näistä nyt ei kannata kiistellä, jokaisella on oma makunsa. Kyllä kirjaa voi suositella.

Albatrossi

 

Seitsemän meren purjehtija

 

Helge Heikkinen, Valkopurjeiden aikaan. Kansanelämän kuvauksia 70. SKS 2006, 204 s.

 

Merikapteeni Helge Heikkinen (1910-1997) kiersi Kap Hornin purjelaivalla neljä kertaa. Hän oli lähtenyt merille 14-vuotiaana ja toiminut monissa tehtävissä sekä kone- että purjelaivoisssa, niin rahdinkuljetuksen kuin kalastuksen parissa ja sotalaivastossakin. Haaksirikkokin tuli tutuksi.

Hän oli siis epäilemättömän hyvä asiantuntija kokoamaan merikapteeni Rolf Mélartin käsikirjoituksesta ja muista papereista yhtenäisen kertomuksen toisen, varsin saamanlaisen uran tehneen merenkulkijan elämästä.

Rolf Mélart (1887-1948) oli syntynyt Kaukasiassa suomalaisista vanhemmista, mutta siirtynyt pian Suomeen. Koulua hän kävi aluksi Kuopiossa, mutta muutti sitten Tampereelle, jossa kävi ruotsalaista yhteiskoulua.

Merille ”Big Finn” -hän oli 187 cm pituinen, mikä nykyään on keskitasoa, mutta tuolloin vielä huomiota herättävän paljon- lähti myös merille vuonna 1903, vielä kasvuikäisenä.

Jo ensimmäinen purjehdus vaasalaisella Triton-fregatilla (1503 brt) vei Kap Hornin kautta Chilen salpietarirannikolle ja noita Amerikan länsirannikon reissuja hän sai vielä tehdä useammankin.

Miehistön palkka oli surkea ja mikäli matka vei USA:han oli aina ennustettavissa, että miehet karkasivat. Amerikkalainen palkka oli moninkertainen ja kun kertoja kerran myöhemmin sai siellä pestin parkkiin, joka kuljetti dynamiittia Hawaijille, hän saattoi vain ihastella laivan tavatonta siisteyttä, hyvää ruokaa ja muuta mallikelpoisuutta, joka todisti korkeaa elintasoa.

Suomalaiset, skottilaiset ja muut eurooppalaiset laivat sen sijaan olivat usein miehistön kannalta alapuolella arvostelun. Eräänkin laivan skanssiin tuli aallokossa vettä ankkurikettinkien ”sieraimista” ja pöytänä palveli vain matala tralli, jossa oli reikä pitämässä soppakattilaa paikallaan. Jopa aterimensa ja astiansa saivat miehet hoitaa kukin itse.

Kuri ja kasvatus laivalla olivat karuja ja joskus joutui oppimaan perusasian kantapään kautta, kuten pudotessaan raa’alta, kun rukkaset lipesivät köydestä. Käsien täytyi aina olla paljaana, valisti puosu parin navakan potkun säestämänä puolimatruusia, joka oli vielä pökerryksissä kannella.

Kun Mélart kouluttautui itse perämieheksi ja sitten kapteeniksi, joutui hän joskus itsekin kulkemaan kannella pamppu saappaanvarressa. Šanghaijattuja maakrapuja ei muuten saanut mastoon kiipeämään.

Satamaelämä oli usein rajua ja vähäiset palkkarahat pantiin nopeasti menemään tarjoamalla aina kierros koko porukalle. Lisäksi houkutteli uhkapeli, joka vei joskus suurenkin summan, joka oli onnistuttu ansaitsemaan poikkeuksellisen hyvätuottoisissa töissä, kuten Alaskan lohenpyynnissä.

On ilmeistä, että tietyillä henkilöillä on tarve etsiä jännittäviä elämyksiä riskeistä, joita voi löytää niin merellä kuin pelipöydässä. Satamissa ja laivoillakin vallitsi väkivallan kulttuuri, jossa miestä saatettiin pahoinpidellä silmittömästi, vaikka syy ol näennäisesti vähäinen.

Kapteeneja oli joka sorttia. Jotkut olivat kitupiikkejä, pedantteja ja sadisteja, mutta olipa mukana myös reiluja miehiä. Lain mukaan uppiniskaista merimiestä sai kurittaa kohtuullisesti, mutta raja oli kovin häilyvä.

 Sellaistakin sattui, että laivasta karkaavia ammuttiin pistoolilla ja kertoja väittää kerran saaneensa merimiessäkkiinsä useammankin luodin yrittäessään karata runnarin matkaan.

Aikuiseksi varttuminen valtameriä seilaavassa laivassa oli kokemus sinänsä ja vain satamissa päästiin tutustumaan kauniimpaan sukupuoleen, mikä pakostakin tapahtui varsin pikaisissa merkeissä ja ilman kuvitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.

Vastaavia muistelmia merielämästä on maailmakirjallisuudessa paljon ja suomalaiset tuskin erityisesti poikkeavat muista. Teoksen toimittanut merikapteeni Heikkinen kuitenkin nostaa tämän kirjan erikoisuuksiksi Chilen salpietaripurjehduksen ja Perun guanopurjehduksen kuvaukset sekä Hawaijin ja Alaskan lohenkalastuksen kuvaukset asioiksi, joita ei suomalaisessa kirjallisuudessa juuri ole käsitelty.

Kirja on SKS:n sarjassa julkaistu ja epäilemättä sangen luotettava kuvatessaan sitä, miten tuon ajan merimiehet tienasivat nälkäpalkkansa alituisessa hengenvaarassa ja äärimäisenkin epämukavissa oloissa.

Siirtyminen höyrylaivoihin ja konealuksiin merkitsi oleellista olojen paranemista, totesi myös Mélart, joka ei kuitenkaan vielä malttanut pysyä poissa purjelaivoistakaan. Myös konealuksissa saattoi olla vihoviimeisiä harmeja, kuten muuan matka Itämerellä osoitti.

Kaikesta huolimatta merimiehen ura oli se, joka sopi Mélartille hänen oman vakaumuksensa mukaan parhaiten ja hänkin opiskeli aikoinaan merikapteeniksi saakka. Isä oli aikoinaan patistellut apteekkarin uralle, mikä olisi voinut olla tuottoisampaa, mutta tuskin tyydyttänyt seikkailunhalua. Jokainen matka oli tuohon aikaan seikkailu, kuten Mélartin muistelee.

Venäläiset ja muut vähemmistöt

 

Etnisiä vähemmistöjä

 

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on kaikenlainen suvaitsemattomuus etnisellä perusteella nykyään sivistyneelle ihmiselle aivan sallimaton asia, jota ei missään tapauksessa voi suvaita. Jokaiselle kansallisuudelle kuuluu oikeus elää omalla tavallaan ja puhua omaa kieltää, asuipa se sitten missä tahansa.

Yllä olevaa väitettä voitaisiin pitää suorastaan aksioomana, ellei siinä olisi yhtä selvää poikkeusta, joka koskee venäläisten asemaa entisissä neuvostotasavalloissa. Miksi näin on, kannattaa miettiä.

Kaiken kaikkiaan voitiin Euroopassa kansalliset ristiriidat unohtaa ja siirtää historian kirottujen asioiden joukkoon toisen maailmansodan jälkeen, sitten kun oli saatu suoritettua historian suurin etninen puhdistus.

Sehän koski 12 (tai jopa 14,6) miljoonaa saksalaista, jotka ajettiin pois kotiseuduiltaan. Siinä prosessissa kuolikin 0,5-2,5  miljoonaa saksalaista. Tilastot vaihtelevat.

Tämä määrä oli muuten paljon suurempi kuin se saksalaisten joukko, jota Hitler riensi suojelemaan puolalaisten ja tšekkien vainolta vuonna 1939. Näitä sudeettisaksalaisia oli jonkin verran yli 3 miljoonaa ja Puolan saksalaisia noin 0,7 miljoonaa eli yhteensä noin 4 miljoonaa.

Etnisellä puhdistuksella on syystäkin paha kaiku. Evakuointi on neutraalimpi sana, mutta aivan sama tuloshan oli myös Suomen sodassa menettämien alueiden evakuoinnilla. Etnistä vähemmistöä ei syntynyt, vaan raja leikkasi nyt täälläkin railona kaksi kansaa erilleen. Naapurin puolella entistä rajaseutua oli toki jo suomalaisista tyhjennetty jo sitä ennen.

Joka tapauksessa oli saksalaisten vähemmistöjen ongelma sodan jälkeen näköjään ratkaistu kestävällä tavalla, vakka 1960-luvulla Länsi-Saksassa vieraillut saikin nähdäkseen tauluja, joissa oli kuvattu vuoden 1939 Saksan alueiden jakaantuminen kolmeen osaan ja tekstinä oli ”3-GETEILT -NIEMALS!”

Nykyään nuo toisen maailmansodan syinä palvelleet irredentat ovat hävinneet ja pakkoluovutettujen alueiden etninen luonne on pysyvästi muuttunut. Täysipäiset ihmiset eivät enää missään vaadi, että palautettaisiin sotaa edeltävä tilanne.

Neuvostoliiton hajottua syntyi kuitenkin jälleen sen entisissä tasavalloissa massiivinen venäläinen diaspora, kooltaan peräti 25 miljoonaa henkeä.

Vaikka paluumuuttoa takaisin Venäjälle on tapahtunut paljon, on venäläisiä vähemmistöjä edelleen monessa maassa ja sota Russia irredentan yhdistämiseksi takaisin emämaahan on jo alkanut Ukrainassa.

Tilastot venäläisten määrästä maailman eri maissa ovat erilaisia riippuen siitä, mitä venäläisyydellä tarkoitetaan. Mikäli sukujuuret määräävät, on suurin venäläisväestö Venäjän (105 miljoonaa) ulkopuolella Saksassa, jossa heitä on peräti 7,5 miljoonaa eli enemmän kuin Ukrainassa (7,1 miljoonaa). Tämä englanninkielisen wikipedian mukaan.

Kazakstanissa englanninkielisen wikipedian mukaan oli vuonna 2020 3,5 miljoonaa venäläistä ja USA:ssa 3 miljoonaa, Brasiliassa 1,8 miljoonaa ja Israelissa noin 1 miljoona. Uzbekistanissa venäläisten määrä oli 0,7 miljoonaa, samoin kuin Valkovenäjällä. Latviassa lukumäärä oli 0,4 miljoonaa, virossa 0,3 miljoonaa, Liettuassa 0,12 miljoonaa ja Suomessa vähän alle 0,1 miljoonaa, mikä muuten on jo selvästi enemmän kuin Gruusiassa.

Mikäli katsotaan venäjänkielistä wikipediaa, luvut poikkeavat aika paljon. Venäjällä on sen mukaan myös 105 miljoonaa venäläistä, Ukrainassa 8,3, Kazakstanissa 3, USA:ssa 3, Saksassa 2,2 ja Israelissa vain 0,2-0,3. Lukujen erilaisuus perustuu sekä käytettyihin vuosiin että erilaisiin kriteereihin.

Muun muassa Saksalle annettu suurempi luku sisältää myös juutalaiset ja Venäjältä tulleet paluumuuttajat. Saksalainen versio muuten antaa venäläisten lukumääräksi Saksassa vain 195000, mikä käsittää Venäjän kansalaiset. Venäjän saksalaisia ja kansalaisuuden saaneita venäläisiä on sitten vielä 3,5 miljoonaa.

Tämä venäläisen diasporan koko ja kehitys eri tulkintojen mukaan olisi oman tutkielmansa aihe. Siihen nyt puuttumatta täytyy todeta, että ilmiö on kooltaan sangen merkittävä ja siitä tulee myös suuri ongelma, jos niin halutaan.

Hitler käytti aikoinaan saksalaisen diasporan kokemaa kansallista sortoa keppihevosenaan aluevaatimuksille, kuten myös omalla tahollaan nyt Putin. Sivumennen sanoen, venäläisten paluumuuttoon monista tasavalloista vuoden 1991 jälkeen liittyi myös kansallista vainoa. Myös venäjän kieli on kaikkialla menettänyt oikeuksiaan.

Sorron kokemus on luonteeltaan sangen subjektiivinen asia, mutta siitä voi tulla aidon tyytymättömyyden ja kapinallisuuden aihe, mikäli väestöryhmien kansallisiin tunteisiin ja oikeuksiin ei suhtauduta huomaavaisesti.

Ukrainalainen nationalismi on tehnyt virheitä vaatiessaan suorasukaista pakkoukrainalaistamista itäalueillaan ja samaa on tapahtunut myös Baltian maissa, joissa juuri tällä hetkelläkin on hyökätty venäläisiä kulttuurilaitoksia vastaan ja muutoinkin aivan tarpeettomasti ärsytetty venäläisvähemmistöjä.

Syyllisyyttä asioiden kärjistymisestä ei voi kasata vain kantakansallisuuden niskoille, kyllä venäläisväestön, joka enimmäkseen on muuttanut Baltian maihin vasta toisen maailmansodan jälkeen, olisi syytä ymmärtää tilanteensa. Se ei asu ikimuistoisessa isänmaassaan, vaan on tullut vieraaksi maahan, jolla on toiset tavat ja perinteet.

Tätä alkeellista asiaa on viime vuosina monessa maassa alettu tarkoituksellisesti hämärtää silloin, kun asia koskee kaukaa saapuneita vieraita. Paradoksaalisesti ei ole samaan aikaan vaadittu venäläisyyden sietämistä ja kunnioittamista.

Eri kansanryhmien sietäminen omassa maassa on kuitenkin luultavasti välttämättömyys tässä nykyisessä maailmassa, jossa on vaikea kuvitella asioiden ratkaisemista samanlaisella etnisellä puhdistuksella kuin vuosina 1944-1945.

Suomessa moni pitää ruotsinkielisten kansallisia oikeuksia mielettöminä, mitä ne asiallisesti ottaen ovatkin. Samalla ne kuitenkin ovat malliesimerkki kansallisesta huomaavaisuudesta, jollainen voisi ratkaista nykyisetkin ristiriidat rauhanomaisesti.

 Venäläisyys on lopultakin väistyvä ilmiö entisissä neuvostotasavalloissa ja muissakin naapurimaissa ellei sen merkityksen kasvua haluta tahallisesti tai tuottamuksellisesti edistää. Se kannattaisi suhteuttaa siihen todelliseen ongelmaan, joka koko Euroopalla on edessään ja jonka nimi on väestönvaihto, mikäli ruma sana sanotaan, niin kuin se on.

Sodan muuttuva luonne

 

Pyhä erikoisoperaatio?

 

Koko maailma sai naurun aihetta, kun Moskova julisti, ettei sen hyökkäys ole sotaa, vaan erikoisoperaatio, toki sotilaallisin keinoin (SVO -Spetsialnaja vojennaja operatsija). Joka tapauksessa se oli virallisen tulkinnan mukaan suunnitelmien mukaisesti etenevä toimenpide viikosta viikkoon ja lopulta vuodesta vuoteen.

Taas kerran joutui putinistisen uskon adeptien rationalisaatiokyky koetukselle. Jokaiselle oli tietenkin selvää, että virallinen versio asioista oli täysin valheellinen, eikä asian uskottavuutta lainkaan parantanut se, että sen kieltämisestä määrättiin suuria rangaistuksia.

Eikö kuitenkin valehteleminen suuren asian puolesta ollut aivan oikein, mikäli se oli kyllin suuri ja eikö sen kannattajien, jos he olivat oikeita kannattajia, ainakin kuulunut olla uskovinaan virallista totuutta?

Näinhän se on tupannut olemaan maailman sivu. Jos oma puoli sortuu liian tökeröön valheeseen ja tulee naurunalaiseksi, ei kunnon militantti suinkaan naura muiden mukana, vaan harmittelee hiljaisessa mielessään, että asian markkinointi (venäjäksi piar -PR) meni pieleen, mutta on yhä uskovinaan oman puolen versiota.

Täydellisen romahduksen neuvostoliittolainen propagandalavastus koki talvisodassa, mutta suuren yleisön huomio osattiin pian sen jälkeen kiinnittää uusiin ja korvaaviin lavastuksiin, jollaisia olivat uuden neuvostotasavallan luominen ja tarina ennenkuulumattomasta puna-armeijan urotyöstä, uudenaikaisen linnoituslinjan läpäisemisestä.

Tarina sotaretkestä (kampanija) Suomen kansan armeijan avustamiseksi oli hylättävä, mutta sehän nyt kävi äkkiä, kun asiaa ei kukaan ollut koskaan edes uskonut. Nyt kerrottiin, että oli itse asiassa taisteltu suomalaisia vastaan.

Puna-armeija voitti suomalaiset, sanottiin, mutta mikäs (piru/luoja ties mikä) konsti tuo suomalaisten voittaminen nyt oli. Oleellista oli, että siinä samalla voitettiin koko kapitalistisen maailman etummainen sotataito. Näin selitti Stalin sodan kritiikkiseminaarissa ja näin myös julistettiin maailmalle.

Puna-armeijan suljetussa piirissä Stalin toki sen lisäksi totesi, että kaikki oli mennyt pahasti pieleen ja pisti kritiikkiseminaarissa upseerit tiukoille. Sen jälkeen puna-armeijan taistelukunto kohenikin yllättävästi, kuten saksalaiset saivat jo vuoden 1941 puolella todeta.

Mutta nämähän ovat yleisesti tunnettuja asioita. Ne vain kannattaa palauttaa mieleen, kun tarkastellaan tätä nykyistä erityisoperaatiota, jota aivan viime aikoina on jo sitten sodaksikin mainittu.

Koko sana erikoisoperaatio (spetsialnaja vojennaja operatsija) on mitä puhtainta neuvostoliittolais-tšekististä jargongia.

Itse sana tšeka (tšrezvytšajnaja komissija), josta tuli Neuvostoliiton/Venäjän erikoispalveluiden synonyymi, viittaa erikoisuuteen, eli siis normaalista poikkeavaan, ylimääräiseen. Asian ydin oli siinä, ettei tšeka ollut sidottu asioiden käsittelyyn normaalissa, laillisessa järjestyksessä, vaan saattoi toimia ”erikoisella” tavalla, eli mielensä mukaan.

Kansainvälisellä tasolla ei ole tavatonta, että tiettyjen valtioiden erikoispalvelut toteuttavat operaatioita laeista piittaamatta. Myös esimerkiksi Israelin, USA:n ja Ranskan agentit ovat joskus jääneet rysän päältä kiinni.

Yleensä sellaiset operaatiot toki ovat harvinaisia ja ne pyritään ainakin kätkemään. Nykyinen Kremlin sekurokratia sen sijaan näyttää suorastaan kerskailevan sillä, että se voi toimia missä vain ja tehdä mitä vain. Asiat kiistetään muodon vuoksi, vaikka jokainen ymmärtää, mikä taho on ainoa mahdollinen syypää.

Ukrainassa erikoisoperaatio karkasi käsistä. Nyt koko touhua on jo monella taholla Venäjälläkin nimitetty sodaksi. Russki mir-järjestön maailmankongressissa puhuttiin jopa pyhästä sodasta. Se on käsite, joka koskettaa jokaisen venäläisen sielua, sillä kun näet viitataan Hitlerin vastaisen hyökkäyksen torjumiseen.

Laulu nimeltä Pyhä sota on tänäkin päivänä Venäjällä erittäin suosittu ja sitä pidetään yhtenä kansallisista symboleista (ks. Vihavainen: Haun pyhä sota tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)). Ironista kyllä, ukrainalaisten mukaan tuon laulun sävel oli alun perin käytössä ukrainalaisilla nationalisteilla, jotka taistelivat bolševikkeja vastaan.

Kun virallinen Venäjä nyt näyttää alkavan siirtyä tulkinnoissaan erikoisoperaatiosta pyhään sotaan, on kyseessä suuri askel kohti sodan ”kansallistamista” ja samalla hätähuuto: isänmaa on vaarassa!

Tunnuksen Isänmaa on vaarassa -La patrie en danger!- julisti Ranskan lakiasäätävä kokous 11.7.1792, kun Preussi Itävallan ohella julisti sodan vallankumoukselliselle Ranskalle. Sen merkeissä mobilisoitiin suuret määrät vapaaehtoisia rintamalle.

Helmikuun 22.päivänä vuonna 1918 julisti taas Neuvosto-Venäjän kansakomissaarien neuvosto, että sosialistinen isänmaa oli vaarassa. Saksalaiset olivat nimittäin aloittaneet etenemisen sen jälkeen, kun venäläiset olivat Brest-Litovskissa kieltäytyneet enempää solmimasta rauhaa kuin jatkamasta sotaakaan.

Tuossa vaiheessa bolševikkien kyky käydä sotaa oli kuitenkin lähellä nollatasoa ja pian oli Brest-Litovskissa pakko solmia rauha, jossa muun muassa sitouduttiin jättämään Suomi rauhaan.

Vallankumouksen, enempää kuin sosialisminkaan aate eivät elähdyttäneet kaikkia kansalaisia enempää vuoden 1792 Ranskassa kuin vuoden 1918 Venäjällä. Se naru, josta kannatti vetää, oli patriotismi. Vieraita vallanpitäjiä ja miehityshallintoa ei kukaan maahansa halunnut.

Pyhälle sodalle on nytkin haluttu antaa ideologinen luonne, jota ortodoksinen kirkko ilmentää. Näin siitä huolimatta, että siinä liittolaisiksi kelpaavat kaikki pakanatkin Pohjois-Koreasta Kiinaan. Toki imperialistinen länsikin kelpasi aikoinaan liittolaiseksi Hitleriä vastaan.

Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti onkin epäilemättä ajan mittaan muuttanut luonnettaan sikäli, että Venäjällä yhä useammat ovat saaneet aihetta pelätä koko maan joutuvan vihollisen armoille. Se on varmasti tuonut paljon uusia, patrioottisia voimia sodan kannattajiksi, vaikka he alun perin olisivat olleen jyrkästikin sitä vastaan.

Tällä hetkellä Venäjä alkaa taas olla niskan päällä, vaikka tuskin kykenee Ukrainaa alistamaan, mikäli jälkimmäisen kantti kestää.

Naiivit poliitikot monessa maassa ovat kiirehtineet sitoutumaan Ukrainan kannattajiksi hamaan tappiin asti ja samalla tulleet hylänneeksi mahdollisuuden palauttaa rauha neuvotteluteitse.

Tällainen asenne saattaa olla esimerkillistä hyvesignalointia, jollaiseen etenkin naisväellä on naiivia taipumusta. Politiikka on kuitenkin mahdollisen taidetta, eikä siinä ole mitään hyötyä avoimien valtakirjojen antamisesta, mikäli halutaan pitää oman maan etua tärkeimpänä päämääränä, kuten ainakin pienten valtioiden kannattaisi tehdä.

Mikäli sota todella saa varsinaisen kansansodan luonteen, merkitsee se varmastikin tragedian pitkittymistä ja yhä suurempia vaikeuksia päästä sodasta irti.

Jokainen ymmärtää, että ihanteellisessa tapauksessa hyökkääjä olisi lyötävä ja pakotettava korvaamaan syntyneet vahingot, sikäli kuin ne ovat korvattavissa. Hyökkäyksestä vastuulliset pitäisi tuomita kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Ongelmana kuitenkin on, ettei tämä näytä mahdolliselta. Niinpä olisi pyrittävä edes tekemään niin hyvä rauha kuin mahdollista. Venäjä on saanut jo sen verran nenänsä verille, että se luultavasti on jo jotakin oppinut. Ukraina taas on jo kärsinyt enemmän, kuin on kohtuullista siltä vaatia.

 

 

 

 

Kylmiä kyytejä

 

Kauppalaivasto sodassa

 

Helge Heikkinen, Tuntematon merimies. Suomen kauppalaivaston vaiheita ensimmäisen maailmansodan aikana. WSOY 1975, 326 s.

 

Merikapteeni Helge Heikkinen, joka muuten kuului s. albatrosseihin eli oli seilannut Kap Hornin ympäri purjelaivalla, kartoitti myös tuntemattomaksi jäänyttä merihistoriaa. Suomen kauppalaivaston kohtaloista toisen maailmansodan aikana kertoo hänen kirjansa Vaarallisilla vesillä.

Nyt käsillä oleva kirja käsittelee suomalaisten laivojen kohtaloita ensimmäisen maailmansodan aikana ja sisältää myös laajahkon katsauksen tuon ajan merisotaan sekä Itämerellä että muuallakin maailmassa.

Itämeri olisikin aivan liian ahdas paikka tämän kirjan käsittelemien tapausten kehykseksi. Jo 1700-luvulta lähtien Ruotsilla oli ollut syvänmeren purjehdusta harjoittanut kauppalaivasto, joka toimi Kaukoidästä eli Itä-Intiasta Amerikkaan eli Länsi-Intiaan ulottuvalla alueella.

 1800-luvulla suomalaiset purjelaivat olivat tunnettuja vierailijoita kaikissa suuremmissa satamissa aina Alaskaa myöten. Suolakin oli jo 1700-luvulta lähtien tapana hakea Suomeen Välimereltä tai ainakin Cadizista saakka, joten valtameripurjehdus oli suomalaisille merimiehille jokapäiväistä leipää jo ammoisista ajoista..

Tässä kirjassa kirjoittaja on pyrkinyt kartoittamaan erityisesti Suomen alusmenetykset ja ihmismenetykset ensimmäisen maailmansodan aikana käyttäen hyväkseen erityisesti merenkulku- ja tullilaitoksen aineistoa, sekä lukuisia arkistoja ja lehdistöä.

Tiettyjä ongelmia ovat aiheuttaneet standardien erilaisuus ja niiden muuttumiset. Siten tullilaitos oli kiinnostunut vain nettorekisteritonneista eli alusten lastitilan koosta ( 1 rekisteritonni= 100 kuutiojalkaa = n. 2,8 kuutiometriä). Merenkulkuhallitus taas halusi tietoa myös bruttorekisteritonneista (brt), jolloin mukana oli muutakin kuin lastitilojen tilavuus.

Sittemmin alusten kokoa on ilmaistu yleensä yksiköllä DWT eli tonnia kuollutta painoa, mikä tarkoittaa aluksen kantavuutta eli sen vesivarastojen, tarvikkeiden, polttoaineen, lastin ja henkilöiden suurinta yhteispainoa.

Usein on aluksen kokoa kuvattu sen uppoumalla, eli sen syrjäyttämän vesimassan painolla, joka on sama kuin aluksen paino (jos se pinnalla pysyy…). Uppoumaan on laskettu siis sekä aluksen paino, että sen lastin paino.

Koska tässäkin kirjassa käytettävissä olevat luvut, jotka on ilmaistu rekisteritonneina, eivät maallikolle hirveästi sano ja kun vertailukelvottomien lukujen käyttö on ainaisena vaarana, tässä riittää ehkä, kun todetaan, että noin 500 brt alus saattoi palvella mannerten välisessä syvänmeren liikenteessä ja 3000 brt oli jo suurimpia purjelaivoja, joita yleensä oli.

Tähän aikaan höyrylaivat olivat syrjäyttämässä purjealuksia, mutta Suomen purjelaivasto sen kuin kasvoi. Suomalainen työ oli halpaa eikä purjelaivojen polttoaine maksanut mitään. Suomen purjelaivasto kasvoikin näihin aikoihin eli purjelaivojen viimeisen kukoistuksen aikana maailman suurimmaksi.

Vuoden 1913 lopussa Suomessa oli 3077 purjealusta (356 000nrt) ja 540 höyryalusta (76000 nrt). Vaikka sotamenetyksiä oli paljon, laivojen lukumäärä itse asiassa kasvoi. Kaiketi odotettiin upotusten jälkeen hyviä rahtimarkkinoita.

Heikkinen kertoo merisodan kehityksestä ja tapahtumista vaiheittain ja vuosittain ja myös suomalaisten laivojen ja merenkulkijoiden kohtaloista kunkin laivan kohdalla erikseen, sikäli kuin tietoja on ollut käytettävissä. Myös muiden laivojen, esimerkiksi venäläisten ja saksalaisten sotalaivojen ja rahtilaivojen kohtaloista on paljon tietoa.

Lyhyimmän yhteenvedon mukaan Suomi menetti sotavuosina 92 kauppa-alusta sotamenetyksinä (n. 90000 brt) ja siviilihaaksirikoissa lisäksi 98 alusta (n. 33500 brt) eli yhteensä 190 laivaa. Ainakin 259 henkilöä sai surmansa.

Tuhoutuneet alukset oli usein kaapattu joko pinta-alusten tai sukellusveneiden toimesta ja upotettu sitten räjähdyspanoksilla tai tykkitulella. Kalliita torpedoja ruvettiin enemmälti käyttämään sodan lopulla, jolloin alkoi myös rajoittamaton sukellusvenesota.

Monet laivat kohtasivat kohtalonsa kaukana valtamerille, mutta myös Itämeri oli vaarallinen, erityisesti Pohjanlahti, vaikka sen merenkulkua yritettiin monin tavoin suojella. Suomalaisten laivojen ohella upotettiin tietenkin myös muiden maiden lopun alla kulkevia laivoja, myös puolueettomia.

Mielenkiintoinen luku on ulkovaltojen takavarikoimien laivojen kohtalo. Niistä useimmat saatiin sodan päätyttyä takaisin korvausten kera, mutta ei suinkaan aina. Esimerkiksi Englanti selitti, että se oli sopinut takavarikoinneista Venäjän kanssa ja suostui kurvaamaan tappiot Suomelle vain Suomen itsenäistymisen jälkeiseltä ajalta. Yhdysvallat ja Australiakaan eivät korvauksia maksaneet.

Suomalaisista laivoista takavarikoi vihollismaa Saksa 42 purjealusta ja 5 höyryalusta. Vielä enemmän niitä otti emämaa Venäjä (52), sitten liittolaismaa Englanti (13) ja USA (13). Sekä Australia että Ranska (1918) takavarikoivat kumpikin yhden suren purjealuksen.

Suomalaisten tappiot sodassa, johon suomalaisten joukkojen ei tarvinnut osallistua, eivät merellä nousseet samalle tasolle kuin vaikkapa suuren merenkulumaan Norjan, jossa uhreja oli tuhansittain.

Silti sekä valtameret että Itämeri olivat vuosina 1914-1918 ja hieman sen jälkeenkin vaarallista aluetta, jossa taisteltiin jatkuvasti ja jossa kymmenet tuhannet miinat tekivät matkustamisesta hengenvaarallista.

Helsinkihän oli ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän Itämeren laivaston päätukikohta ja niin sanottu Pietari Suuren merilinnoitus rakennettiin sulkemaan Suomenlahtea, joka varustettiin vielä monilla miinaesteillä ja sukellusveneverkoilla.

Enempää saksalaiset kuin venäläiset eivät voittaneet ratkaisevia taisteluita Itämerellä, mutta laivoja tuhottiin kymmenittäin sekä meritaisteluissa että hyökkäyksellisillä ja muillakin miinoitteilla. Jopa lentotukialus otettiin käyttöön ja laivoja ahdisteltiin lentopommituksilla ja lentotorpedoilla.

Vanhaan tapaan uhkasivat laivastot maakohteita ennen muuta tykkitulella, joka lopultakaan ei suuria tuhoja aiheuttanut.  Todella merkittäviä maihinnousuoperaatioitakin olivat ”vain” Saarenmaan ja Hiidenmaan valtaus ja Itämeren divisioonan tuonti Suomeen.

Tärkeitähän nekin toki olivat, mutta venäläisten olennainen saavutus oli, että Pietari, joka turvallisuudesta oli kovasti huolehdittu, sai jäädä rauhaan.