Terveisiä
perheestä
Kuten tiedämme,
suvaitsevaisuus kuuluu länsimaiseen yhteiskuntaan ja on myös laajemmin koko ihmiskunnan
edistyneisyyden mitta ja tunnusmerkki: mitä edistyneempi yhteiskunta, sitä
suvaitsevampi, kuten World Values Surveyn laajat tutkimukset todistavat (ks. Vihavainen:
Haun arvojen maailmankartta tulokset ).
Joidenkin
mielestä suvaitsevaisuuteen liittyy ehdottomasti nollatoleranssi (täydellinen
suvaitsemattomuus) suvaitsemattomuutta kohtaan, mikä ei kuitenkaan koske
islamia, jonka tunnustajien ilmeisesti katsotaan joka tapauksessa edustavan
sellaista kehittymättömyyden astetta, ettei heiltä voida vaatia vastuullista
käytöstä.
Joka tapauksessa
varsinaisten vakavasti otettavien kansalaisten vapausasteet suhtautumisessa erilaisten
vähemmistöjen toimiin ja tavoitteisiin ovat sangen tiukat. Mikäli esimerkiksi
joku sattuisi pitämään julkista seksuaalisuuden esittelyä vastenmielisenä ja sopimattomana,
hänen on syytä ottaa huomioon, ettei hänen asenteensa ole suinkaan
tasa-arvoinen eräiden toisten kanssa. Ns, paskamyrsky tulee varmasti.
Kehittyneessä
länsimaisessa yhteiskunnassa lähdetään siitä, että yksityisesti ja omien
ystäviensä kanssa jokainen saa puuhata mitä ikänä keksii. Yhteiskunnalla voi
olla aihetta puuttua asiaan vain silloin, kun jotakin osapuolta loukataan vastoin
hänen tahtoaan.
Asiaan kuuluu,
että osapuolten on oltava vastuulliseksi katsottavassa iässä, niinpä pedofilia
on kiellettyä, vaikka osapuolet olisivat suostuvaisia.
Aksiomaattiseksi
näyttää tulleen myös ajatus, että perheessä voivat vanhemmat olla samaa sukupuolta.
Tämä ei loukkaa lasten etua, koska niin ei saa tapahtua. Kaikkien on vain
suhtauduttava asiaan aivan luonnollisena vaihtoehtona, mikä takaa myös lapsille
normaalin kasvuympäristön.
Skeptikko voisi
huomauttaa, että on monia asioita, joiden haluaisimme olevan tietyllä, kaikkia
tyydyttävällä tavalla, mutta jotka sitä huolimatta eivät käytännössä sitä ole.
Asiaan voidaan
yrittää vaikuttaa kasvattamalla kansaa uudelleen, jotta se pitäisi normaalina
sitä, mitä aiemmin pidettiin epänormaalina ja joka toi stigman mukanaan.
Avainasemassa
ovat valtion viestimet, erityisesti televisio, jota yhä katsotaan paljon. Sen
lisäksi samaa tavaraa saa valtavasti muitakin kanavia pitkin. Kuten tiedämme,
journalistin kunnianhimo suuntautuu nykyään maailman muuttamiseen ja on
äärimmäisen harvinaista, että se ei noudattaisi edistyksellisiä arvoja.
Ei sitä kukaan ole enää herran aikoihin siitä
asiasta arvosteltukaan, vain uutisoinnin ja kommentoinnin vinoutumisesta on
puhuttu, ainakin meillä.
Virossa sentään
tapahtui juuri skandaali. Kulttuurihistorian professori, virolaisen
kirjallisuuskritiikin merkkimies ja lämmin humanisti ja patriootti oli kertonut
eräästä isänpäivän ohjelmasta mielipiteensä, joka poikkesi edistyksen
edellyttämästä linjasta.
Isänpäivänä oli
näet Viron TV:ssä esitetty ohjelma, jossa esiintyi perhe, jossa oli kaksi isää
ja kaksi lasta, tyttö ja poika.
Ohjelma näyttää
olleen aivan herttainen ja lapset vaikuttivat normaaleilta ja hyvinvoivilta.
Kuitenkin Rein Veidemann kertoi mielipiteenään, ettei sellaisen perheen
esittely isänpäivänä kuulunut virolaiseen arvomaailmaan.
Tätä puhuja perusteli
sillä, että virolainen perhe koostuu suuren enemmistön taholla molempia
sukupuolia edustavista vanhemmista ja lapset ovat heidän biologisia
jälkeläisiään. Isänpäivä liittyy isän rooliin tuollaisessa perheessä
Veidemann sattuu
olemaan ekspertti virolaisen arvomaailman suhteen ja kaiken lisäksi myös Viron
yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja.
Asia tietenkin
sai poliittisen merkityksen. Politiikkahan juuri tarkoittaa yhteisiin asioihin puuttumista
ja niiden hoitamista enemmistön haluamalla tavalla. Nyt kuitenkin innostuttiin.
Kuului jo mielipide koko yleisradion lakkauttamisesta ja toisaalta tietenkin
korostettiin sitä, että voivathan ne lapset saada osakseen rakkautta muuallakin
kuin perinteisessä ydinperheessä jne. Kaikki oli siis hyvin.
Asia kuitenkin
liittyi ohjelman esittämiseen nimenomaan tiettynä merkkipäivänä. Voisiko meillä
tapahtua mitään vastaavaa?
En tiedä, miten
hyvin asiat ovat Virossa tässä suhteessa ja yhtä huonosti tunnen myös Suomen
TV:tä, jota en katso. Joka tapauksessa Veidemannillakin oli mielestäni oikeus
ja luultavasti jopa velvollisuus sanoa mielipiteensä.
Mikäli Veidemann
uskoo, että moinen perhemalli saattaa vahingoittaa lapsia, on tietenkin
pyrittävä siitä pois ja vähintäänkin lakattava sitä mainostamasta
veronmaksajien rahoittamassa mediassa, ainakin nyt perinteistä perhettä kunnioittavana
juhlapäivänä.
Voi olla, että
kriitikko on väärässä. Liberaalinhan on syytä ottaa aina tämäkin mahdollisuus
huomioon. Joka tapauksessa asian julkituominen on tärkeää ja oikeus sanoa
mielipiteensä yhteiskunnallisesti tärkeistä, jos muistakin asioista on
demokratiassa ehdoton ja luovuttamaton perusoikeus.
Kyseistä,
riidanalaista asiaa olisi itse ilmiön kannalta ainakin puolueettomasti
tutkittava ja tehtävä sitten
johtopäätökset siitä, missä määrin sitä on syytä edistää tai edes hyväksyä.
Muistan, että
muuan amerikkalainen tutkimus on osoittanut, mettä normaali kahta sukupuolta
edustavan vanhemman normaali ydinperhe tarjoaa lapsille ylivoimaisesti aremmat
edellytykset menestyä, kuin muun variantit (ks. Vihavainen:
Haun perhemallit tulokset ).
Yksi tutkimus ei
vielä kesää tee ja asia on sen laajuinen, että se edellyttää ennakkoluulotonta asiaan
paneutumista ja tutkimista monessa maassa, koska ympäröivällä kulttuurilla on asiassa
luultavasti hyvin suuri rooli. Avainasemassa eivät ole tässä vanhemmat ja
heidän makuuhuonepuuhansa, vaan lapset ja heidän elämänsä.
Mitä tulee
asiaan liittyvään keskusteluun, se on vasta alussa ja näyttää muodostuvan juuri
yhtä typeräksi kuin meidänkin vastaavat polemiikkimme.
Toivottavasti
erehdyn.
60-luvulla kirjoitin Hesarin ja Suomen Kuvalehden yleisönosastoihin homoja puolustavia kirjoituksia. Silloinhan homostelu oli lailla ja vankilalla uhattuna kielletty. Niin se maailma muuttuu, olen edelleenkin samaa mieltä, mutta jos yrittäisin kirjoitella nykyiseen Hesariin se tyssättäisiin, koska voisin heidän mielestään edustaa homofoobikkoja, ylpeysvastaisuutta, äärioikeistolaisuutta ja jos jonkinmoista vihapuhetta, josta itse asiassa pitäisi panna vankilaan. Englannissahan jo niin tehdään.
VastaaPoistaItse ajattelen, että kasvavan lapsen kannalta tärkeintä on, että hänellä on vähintään yksi ja mielellään kaksi aikuista lähivanhempaa, jotka kantavat mahdollisimman hyvin kasvatusvastuunsa. Se, että lapsonen näkee myös vanhempiensa välistä parisuhdetta, sen hellyyttä ja rakkautta kuin myös riitoja ja sopimisia, on tietenkin plussaa lapsen emotionaaliselle kehitykselle ja koko perheen hyvinvoinnille.
VastaaPoistaSukupuolinen orientaatio on synnynnäinen ominaisuus enkä kannata eheytyshoitoja eikä vanhempien oma suuntautuneisuus vaikuta lapsen synnynnäiseen suuntaukseen. Tasapainoinen ja hyvä parisuhde vanhempien välillä on se, mikä tukee lapsenkin kehitystä. Toki uskon, että tasapainoinen yksinhuoltajakin on hyvä vanhempi lapselleen. Tällöinkin perhettä ympäröivät tukiverkot ovat hyvin tärkeitä perheelle.
Lisäksi on tullut aivan uusi ilmiö nimeltään kumppanuusvanhemmuus. Tässä tehdään jo ennen lapsen syntymää sopimus lapsen yhteisestä kasvatuksesta ilman vanhempien välistä romanttista parisuhdetta. Onhan näitä nykyajan perhemalleja enemmän kuin se perinteinen, ja niissä riittää kyllä pohdittavaa.
"Itse ajattelen, että kasvavan lapsen kannalta ..."
PoistaSinä ajattelet, mutta mitä sanoo tutkimustieto. Aikamme ongelma on se, että liian moni "ajattelee" itse - tiedon sijasta - ellei oikeasti ulkoista ajatteluaan nettiin.
Toki on niin, että kyse on arvoista, joista ei voida päästä diskurssilla yksimielisyyteen eikä oikeasti tutkimuksella arvottaa toisiinsa.
Toki ajattelen itse, mutta ajattelen myös psykologien yleistä näkemystä, jossa ajatellaan, että lapsi tarvitsee edes yhden luotettavan vanhemman hyvään kasvuun ja kehitykseen. Mielellään kaksinkappalein, ja mitä rakastavammat perhesuhteet ovat, sitä parempi juttu. Mitäs sinä ajattelet lastenkasvatusasioista ja -perheasioista? Ihan omia mielipiteitäsi kuulisin mielellään enkä niinkään tutkimustuloksia perheiden sisäisestä rakkaudesta.
Poista