tiistai 13. toukokuuta 2014

Izborskin klubi ja parrakas nainen



Izborskin klubi ja parrakas nainen

”Vanhin veljeksistä, Rurik, asettui
hallitsemaan Novgorodiin,
toinen, Sineus, Beloozeroon
ja kolmas, Truvor, Izborskiin

Näin kertoo Nestorin kronikka, Povest vremennyh let, vanhan Venäjän eli Rusin alkuajoista. Izborsk (viroksi Irboska) on mitä viehättävin pikku paikkakunta Pihkovan alueella, lähellä nykyisen Viron rajaa. Siellä on säilynyt muinainen mäkilinna, josta aukeaa tavattoman idyllinen ja kaunis näköala kumpuilevalle tasangolle.
On helppo kuvitella, miten tämä paikka elähdyttää romanttista sielua, joka siellä satakielten laulaessa voi kuvitella aistivansa jotakin ylijärjellistä viisautta Venäjän olemuksesta: здесь Русью пахнет… täällä haisee Venäjältä! Samoin tein saattaa paikan hengen elähdyttämä kuvitteellinen kaljapatrioottimme vannoa, ettei tätä isien ikuista perintömaata ikinä anneta naapurissa sijaitsevalle Virolle, pikemminkin päinvastoin…
Syystä tai toisesta kokoontui pari vuotta sitten juuri Izborskiin kirjava kokoelma vanhoja ja keski-ikäisiä miehiä, joukossa joku vanhempi matamikin. He edustivat kukin omaa versiotaan äärivenäläisyydestä. Jonkun herran päähänpinttymänä oli, että Venäjän asukasluku oli saatava kasvamaan miljardiin, toinen suunnitteli sitä, miten Venäjä voisi rakentaa tuhatvuotisen valtakunnan ryhtymällä hallitsemaan koko Euraasian mannerta. Kiinasta, Intiasta ja Iranista tulisi liittolaisia, Länsi-Euroopasta suojelualue…  Joku kannatti kommunismia, joku taas natsismia hiukan virtaviivaistettuna.
Aatteelliset erot eivät olleet vähäisiä. Itse asiassa ne olivat jopa erittäin suuria. Nyt, täällä Izborskissa ne kuitenkin haluttiin unohtaa ainakin toistaiseksi ja ryhtyä yksissä tuumin tarjoamaan tukea Vladimir Putinille. Putinia oli aikoinaan pilkattu ja jopa vihattu, halveksittukin. Olihan hänen venäläiskansallisuutensa kovin puolivillaista. Kompromissit enempää jenkkien kuin eurooppalaistenkaan kanssa eivät kuuluneet tämän seurakunnan näkemyksiin.
Nyt kuitenkin oli koittanut uusi aika. VVP:n kolmas tuleminen oli aiheuttanut liberaalin älymystön villiintymisen. Tekipä Putin mitä tahansa, häntä vastustettiin, rienattiin ja kutsuttiin fasistiksi. Oranssi vallankumous häämötti todellisena mahdollisuutena ja lännessä oltiin jo valmiita nuolaisemaan ennen kuin tipahti. Venäjän kypsyyttä värivallankumoukseen pidettiin vain ajan kysymyksenä.
Tässä tilanteessa presidentti viimeinkin otti lusikan kauniiseen käteen ja kääntyi todellisten patrioottien puoleen. Ensimmäisenä selkeänä merkkinä muutoksesta oli Vladislav Surkovin erottaminen. Vladislav Jurjevitš oli oikeastaan kotoisin Tšetšeno-Inguušiasta ja nimeltään Aslanbek Dudajev, joten häneltä tuskin jo syntyperänsä vuoksi voi mitään hyvää Venäjälle odottaa. Vaikka Surkov käytti patrioottista retoriikkaa ja puhui suvereenista demokratiasta, hän kuitenkin flirttaili liberalismin kanssa ja oli vastuussa koko Medvedin kauden farssista, joka sitten riehaannutti liberaalit.
Nyt oli koittanut aika, jolloin todellisten patrioottien joukko saisi Venäjän ohjat käsiinsä. Putinin oli pakko myötäillä noita voimia, sillä Venäjän liberaali älymystö ei missään tapauksessa suostunut hänen kanssaan yhteistyöhön ja hallitseminen ilman älymystöä on kuin veneen ohjaamista ilman peräsintä. Putin olisi tarpeellinen jonkin aikaa, mutta sitten hänestä tehtäisiin pelkkä keulakuva, ehkäpä monarkki tai hankkiuduttaisiin hänestä eroon muulla tavalla.
Jotenkin tuolla tavalla voisi kuvitella sen joukon ajatelleen, joka kokoontui Izborskissa Pihkovan alueen kuvernöörin suosiollisella tuella vuonna 2012. Kovin paljon ei edes tarvitse jättää kuvittelujen varaan. Herrat Dugin ja Starikov, Maksim Kalašnikov, Prohanov ja Ivašov ovat aivan avomielisesti kertoneet ajatuksistaan. Heidän antiliberalisminsa ja lännenvastaisuutensa ei ole mitään surkovilaista vesivelliä, siinä haisevat veri ja maa.
Tämä joukko ei koskaan ole ollut varsinaisesti vallan kahvassa eikä se myöskään ole ollut yhtenäinen joukko. Tosin kenraalieversti Leonid Ivašov on ollut korkeassakin virassa ja esimerkiksi Natalia Narotšnitskaja on johtanut ”Demokratian ja yhteistyön instituutin” Euroopan osastoa, jonka tehtävänä on tutkia demokratian ja ihmisoikeuksien loukkauksia Länsi-Euroopassa.
Nyt tilanne on saattanut jo muuttua. Tämän joukonkin piirissä omaa luokkaansa on Aleksandr Dugin, joka on avoimen naiiviin tapaansa jaaritellut uudesta tilanteesta, jossa saatanallinen länsi hylätään ja omaksutaan uusi imperiaalinen etiikka. Arkaileva Putin, joka jätti Georgian sodan puolitiehen ja halusi esiintyä jonkinlaisena demokraattina, alkaa nyt omaksua izborskilaisen kielenkäytön ja hännystelee eurooppalaista äärioikeistoa. Venäjästä näyttää joidenkin mielestä jo tulevan uuden äärioikeistolaisen internationaalin keskus.
Jopa arvovaltainen Foreign  Affairs on arvellut, että Duginista olisi nyt tulossa tai tullut Putinin ”aivot”. Tämä lienee sentään törkeä herjaus. Se, joka tutustuu kyseisen herran kirjallisiin jätöksiin, saa nopeasti käsityksen siitä, miten niitä tuottavat aivot pitäisi luokitella. Mutta miltei kaikkeahan voi käyttää, vaikka sitten lannoitukseen.
Länsi-Euroopassa Putinista on tullut kaiken taantumuksellisuuden ja muun kauheuden symboli. Niin sanottu parrakas nainen (hän on kuulemma esiintyessään ihan oikeasti nainen) kertoi, että hänen viisuvoittonsa oli rauhan, rakkauden ja suvaitsevaisuuden voitto ja lähetti terveisiä Putinille: ”meitä ei voi pysäyttää!” Minulle tämän edistyksen symbolin sanoma jäi avautumatta ja luulen, että tällaiset latteudet eivät ketään auta eivätkä haittaa. Siinä mielessä suoritus on samaa tasoa kuin se, että nuoren älymystön edustajat ulostavat housuunsa ja selostavat tapahtumaa halukkaille lukijoille.
 Izborskin klubissa tällaiselle sen sijaan varmasti nauretaan tyytyväisinä. Liberaalit on Venäjällä leimattu varkaiksi ja rosvoiksi eikä syyttä. Nyt on toisten liberaalien vaikea sekä julistaa ideologiaansa ja samaan aikaan vastustaa tuota joukkoa. Putinista on liberaaleille tullut kaiken pahan symboli, mihin on myös omat syynsä, mutta nurkkaan ahdistettuna hän saattaa turvautua vielä paljon ikävämpiin liittolaisiin kuin joskus ennen. Ne kaiken maailman friikit, joita liberaalit kumartelevat, ovat erittäin hyödyllisiä liberaalien vihollisille.
Kuten Abrahamista tuli Iisak ja Iisakista tuli Jakob, niin Euromaidanista tuli Krim ja Krimistä tuli Donetsk ja se, mitä vielä tulee ei ole tiedossa, mutta kauhistuttaa.
Putin paistattelee nyt suosion auringossa. Kansa hurraa hänelle jo puolelta jos toiseltakin. Izborskilaisille tämä on mannaa ja heidän kerrotaan olevan nyt myös kovin aktiivisia Ukrainassa.  Mikäli Eurooppa nyt yrittää kostaa Venäjälle sen, mitä Ukrainassa tapahtuu, saattaa seurauksena olla voimakas lännenvastainen reaktio. Siitä saattaa syntyä vahinko, jota tuskin edes parrakkaiden naisten moraalinen voima pystyy pysäyttämään tai korvaamaan.

17 kommenttia:

  1. Se oli kylläkin parrakas mies.

    VastaaPoista
  2. No niinhän minäkin luulin, mutta Hesarin mukaan hän laulaessaan on nainen. Sitä nykyään voi muuttaakin sukupuolta aina tarpeen mukaan ilman leikkauksia.

    VastaaPoista
  3. "Ne kaiken maailman friikit, joita liberaalit kumartelevat, ovat erittäin hyödyllisiä liberaalien vihollisille."

    Juuri näin. Vaikka eipä sillä, suvaitsevaisto on kyllä aiemminkin ollut hyvin lahjakas erityisesti banaanipotkujen omaan maaliinsa ampumisessa. Näin kyynikkona en itse tokikaan jaksanut kuin kohauttaa olkapäitäni tuollekin performanssille (Turkka oli toden totta aikaansa edellä!), mutta olisikohan eurooppalaistenkin syytä kantaa vaihteeksi huolta myös muistakin tärkeistä asioista, kuten vaikkapa heikkenevästä väestönkehityksestään tuon alinomaisen vähemmistöjen jalustalle nostamisen asemesta, varsinkin kun se saa nykyjään todellisten ongelmien jo tultua pitkälti ratkaistuksi aina vain sirkusmaisempia ilmenemismuotoja? Ja juuri kun luulit jo nähneesi kaiken...

    "Mikäli Eurooppa nyt yrittää kostaa Venäjälle sen, mitä Ukrainassa tapahtuu, saattaa seurauksena olla voimakas lännenvastainen reaktio. Siitä saattaa syntyä vahinko, jota tuskin edes parrakkaiden naisten moraalinen voima pystyy pysäyttämään tai korvaamaan."

    Tuo mahdollinen kehityskulku huolestuttaa kyllä täälläkin päässä. Ja kuten tiedetään, Suomikin joutui aikanaan tasapainoilemaan eurooppalaisen fasismin ja venäläisen bolsevismin välillä, toivottavasti nyt ei ole jollakin aikavälillä edessä valinta venäläisen fasismin ja eurooppalaisen punavihersosialismin ( = bolsevismi-soft 2.0). Ei kai sentään valintaa ruton ja koleran väliltä? Toivottavsti edes tällä kertaa olisi vähän parempi onni matkassa, vaikka se taitaisi kyllä edellyttää päättäjiltämme kykyjä, joiden olemassaolon vasta jälkimaailma saattaisi tunnistaa. Ja mitä nykyhetkeen tulee, niin huonompana hommana noitten "moraaliseen voimaansa" uskovien parrakkaiden naisten ja lakeijoidensa kannalta vaan on mm. se ikävä seikka, että heillä ei ole kovinkaan montaa divisioonaa komennossaan, jos joku vaikka päättäisi katsoa kortit... Mutta se pirujen maalailusta tällä kertaa.

    VastaaPoista
  4. Eurooppalaisten arvojen puolustajan osa alkaa tuntua vähän absurdilta, mutta onhan siellä vaihtoehtolassa vieläkin hullumpia.

    VastaaPoista
  5. Vaikka kansanedustajat vaativatkin "täydellistä boikottia Sodoman showlle", niin Venäjän kansa ilmeisesti piti kovastikin Conchita Wurstin esityksestä, jopa hieman enemmän kuin Ukrainan kilpailukappaleesta. No, nyt suunnitteilla on vastaiskuna oma kilpailu, "Euraasian ääni".

    Jos Euroopan tulevaisuuden kasvot kuuluvat "parrakkaalle tytölle", niin kuuluvatko Venäjän tulevaisuuden kasvot (vanhenevalle), chauvinistiselle öykkärille?

    Asiaa sivuten, Puolan ulkoministeri Radosław Sikorski kertoi haastattelussaan Kremlistä tulleen ehdotuksen koskien Ukrainan jakamista Puolan ja muiden rajanaapureiden kesken. Sikorksi ei ollut tarjoukseen tarttunut, mutta Unkarin pääministeri Viktor Orbán lienee ottanut onkeensa:

    http://www.reuters.com/article/2014/05/10/us-hungary-orban-idUSBREA4904X20140510

    Tämä ei yllätä, ottaen huomioon Kremlin läheiset suhteen Ukrainan äärioikeistoon. Ranskan Marine "isänsä tyttö" Le Pen haluaisi taas lähempää puolustusyheistyötä Venäjän kanssa ja houkuttelee Perussuomalaisia kelkkaansa. Toivottavasti tämä ei onnistu. Tilanne muistuttaisi liikaa takavuosien ehdotusta Neuvostoliiton ja Suomen yhteisistä sotaharjoituksista.

    VastaaPoista
  6. Kun yrittää hakea analogiaa Putinin imperialismille, löytyy sitä kotoisilta kunnailta, joskin ajallisesti jo sadan vuoden takaa. Silloin Suomen valtio vapaaherra Mannerheimin toimesta käytti jotakuinkin samoja metodeja Itä-Karjalan alueen ja väestön saattamiseksi Suomen kansan ikiaikaiseen yhteyteen. Vapaaehtoisia aseellisia joukkoja, väenottoja, sojeluskuntien perustamisia, kansannousuun nostattamista, kansanäänestystä Suomeen liittymisestä, Kansainliittoa jne. Hallituksen tuella ja rahoituksella, mutta ei kuitenkaan viralllisesti. Ståhlberg sitten lopetti nämä touhut ja sai paronin ja asialle uskolliset vihamiehikseen.
    Voisiko siis Venäjältäkin löytyä tällainen vaatimaton laillisuusmies, joka kynän voimalla suistaisi aseisiin uskovat syrjään ja johdattaisi kansan ylösrakentamaan maataan sovussa muun maailman kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Venäjän vallanbkumouksen jälkeisen tilanteen osalta on välttämätöntä muistaa, että bolshevikit kehottivat kaikkia kansallisia vähemmistöjä pitämään kansanäänestyksen, jossa minkään ulkopuolisen tahon häiritsemättä kansat päättäisivät siitä, mihin valtioon kuuluvat. Tsuhnalaisen tyhmyyden muistomerkiksi jää, että tämä otettiin tosissaan.
      Mutta eihän se jäänyt siihen parin vuoden ajanjaksoon, neuvostohallitus lahjoitti sitten Suomelle vielä Itä'-karjalan vuonna 1939 ja jatkosodassa suomalaiset taas luulivat, että tässä jotakin tarkoitettiin tosissaan.
      Mutta sen hiljaisen laillisuusmiehen kanssa voi Venäjällä olla ongelmia. Meillähän laillisuus oli hyvin pitkälle palvellut koko maan selvää etua. Siellä ei ole vastaavaa traditiota, päin vastoin.

      Poista
  7. toukokuuta 2014 20.03:

    * Erratum, Unkarin äärioikeistoon, ei Ukrainan.

    VastaaPoista
  8. Ajatuksia herättävä kirjoitus, jonka mukaan koko etninen/kielellinen vastakkainasettelu Urainan kriisissä on pelkkä savuverho:

    http://www.aljazeera.com/indepth/opinion/2014/05/ukraine-vs-russia-mafia-state--2014512164523249486.html

    VastaaPoista
  9. pahnjet = tuoksuu
    vanjajet = haisee

    VastaaPoista
  10. Miten käynee kansanäänestyksen Karjalan tasavallassa:

    http://www.interpretermag.com/karelians-seek-international-recognition-of-russias-occupation-of-their-republic/

    VastaaPoista
  11. Pitäisikö Venäjä eristää ja sulkea pois yhtenäisestä Euroopasta, niin kuin tällä hetkellä kovasti ollaan tekemässä?

    Ruotsi hankkii lisää aseita Venäjän uhan vuoksi. Uhkaako Venäjä sotilaallisesti Ruotsia? Ymmärtääkseni se ei uhkaa Suomea, vaikka siihen luuloon suomalaisetkin yritetään aivopestä. Ukrainan tilanne, johon ukrainalaisetkaan eivät ole syyttömiä, ei riitä osoitukseksi siitä, että Suomikin olisi Venäjän hyökkäyskohteena. Ei sittenkään, vaikka Virokin yrittää innokkaasti ajaa meitä Natoon. Sotilaallisilla keinoilla saadaan aikaan sota. Toivottavasti me Suomessa käytämme muita keinoja ja vältämme sotakiihkoilijoiden ansat.

    Vai pitäisikö Venäjä saada yhteistyöhön Euroopan kanssa? Se voi olla jo liian myöhäistä.

    VastaaPoista
  12. Tuskinpa meillä on mitään syytä ruveta ohjusten maalitauluksi, kun ei ole naapurin kanssa riitojakaan.
    Mutta Venäjä taitaa itsekin pyrkiä vakavasti irti euroatlanttisesta riippuvuudesta. Voi olla vaikeaa.

    VastaaPoista
  13. Tämä parrakas miesnainen on loistava symboli nykyisille eurooppalaisille arvoille.

    Lissabonin kirjaa tehdessä viisaat eurooppalaiset poliitikot miettivät, oliko johdantoon syytä lisätä viittaus Jumalaan tai kristillisiin arvoihin ja kreikkalais-latinalaiseen perintöön. Ne tietenkin jätettiin pois ja tilalle laitettiin "kulttuuristen, uskonnollisten ja humanististen perintöjen arvot."

    Tällainen laimennus ja kompromissi oli tietenkin enemmän kuin paikallaan. Sillä Euroopassa Jumala on jo aikaa sitten kuollut ja yksilö on nostettu Jumalan tilalle. Yksilö eli ihmisjumala muodostaa ITSE omat arvonsa ja siihen hänellä on pyhä oikeus. Menneitä arvoja ja kristillisiä perinteitä kaipaavan ihmisen on turha esittää vastalauseita, koska ne tietenkin ovat rasistisia ja ennen kaikkea "suvaitsemattomia." "Meitä ei voi pysäyttää!!" huutaa parrakasnainen ja on luultavasti oikeassa. Parrakkaalla naisella kun on taustanaan ja tukenaan koko nykyinen vähemmän puolueeton media. Siksi perinteisiin arvoihin uskovalla pienellä ihmisellä on samanlainen tunne kuin Don Quijotella hetkeä ennen ratkaisevaa taistelua - tuulimyllyjä vastaan.

    Eniten rauhallista ja suvaitsevaa konservatiivia harmittaa se kepeys ja sokeus, millä "sateenkaarikansaan" ja nyt jopa tällaisiin friikkeihin kuten parrakas nainen liitetään sumeiletta positiivisia arvoja ja jopa hyveitä.

    "Tämä oli suvaitsevaisuuden , tasa-arvon ja rakkauden voitto!!" julisti eräs viher(sokea) poliitikko twitterissään parrakkaan naisen voiton jälkeen. Omasta mielestäni kyseisillä arvoilla ja asioilla ei ole mitään tekemistä viisukisojen kanssa, jotka ovat muuttuneet viime vuosina lähinnä sateenkaarilipun heilutteluksi ja seksiä tihkuviksi pienpornografisiksi esityksiksi.

    Voi aikoja! Voi tapoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen trendi viittaa vahvasti siihen että Euroopan väestö tulee korvautumaan aika sukkelasti uusilla kulttuurienklaaveilla joille parrakasnainen ei voi yhtikäs mitään. Yksi pysyvä asiahan maailmanhistoriasta on löydettävissä: yltäkylläisyys tuo nautiskelun, vie halun lisääntyä ja näin tie uusille primitiivisille kulttuurienklaaveille on auki. Näillä uusilla tulokkailla on usein myös arvot (mm. uskonto) joista he pitävät kiinni. Siksi he myös lisääntyvät ja syrjäyttävät "parrakkaatnaiset".

      Poista
  14. Tuleepa mieleen se M.A. Nummisen ja Juha Siltalan filosofointi erään tangolaulun sanojen merkityksestä.... "kun sua katson, sua suutelen...". Miten tuollainen voi olla mahdollista? Kyllä se vain näyttää olevan täysin mahdollista.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.