maanantai 19. toukokuuta 2014

Moukkien ja rovastien parissa



Rovasti ja pula-ajan Nietzsche

Muuan eurovaaliehdokas päästeli hiljattain melkoisen latingin tolkuttomia ja ala-arvoisia herjauksia, vieläpä vakavia laittomia uhkauksia eräälle tunnetulle laulajattarelle siksi, että tämä oli omalla tavallaan protestoinut Putinin politiikkaa vastaan.
No, jokainen toimii järkensä ja sivistystasonsa mukaisesti ja mikäli käsitys mielipiteenvapaudesta demokratiassa on tuollainen, niin se sitten on. Ehkäpä laillisuusvalvonta puuttuu asian rikosoikeudelliseen puoleen, ellei asianomistaja ryhdy toimenpiteisiin. Se asia järjestynee omalla tavallaan.
 Miten paljon kannatusta edustamilleen aatteille joku arvelee tällä tavalla saavansa, on melko kiinnostava kysymys. Tosiasia on, että kaikkein hulluimmillekin purkauksille löytyy myös taputtajia ja olemme saaneet nähdä myös selvästi patologisten tapausten keränneen vaaleissa aina muutamia kymmeniä tai jopa satoja ääniä. Onhan äänen antaminen tällaisen saastan levittäjälle eräänlainen haiseva vastalause, jonka merkityksestä ei voi erehtyä.
Erityisen hullunkuriseksi juuri tämän tapauksen tekee kuitenkin se, että päähenkilö kehaisi seisovansa sanojensa takana ja ilmoitti käyttäneensä nietzscheläistä ilmaisutapaa, joka tunnetusti saattaa ajoittain olla hyvin voimakas.
Nietzscheä hiukankin tuntevilta tämä varmaankin vei aamukahvit väärään kurkkuun. Nietzsche saattaa toki käyttää erittäin vahvoja ilmauksia, mutta moukkamaisuutta hän karttaa kuin ruttoa, tämä on Nietzschelle aivan keskeinen asia. Mutta mitäpä sanoakaan: Le style, c’est l’homme même… Ehkäpä aikakautemme on nyt saanut arvoisensa Nietzschen, eräänlaisen pula-ajan korvikkeen hänelle, joka vielä tunsi Euroopan klassisen kulttuuriperinnön. Vassogo fan!
No, hauskuuttahan tässä maassa riittää muuallakin kuin politiikan lieveilmiöiden piirissä. Tässä juuri lehdet kertoivat, että Aalto-yliopisto, virallinen huippuyliopistomme, jossa opetuskieleksi jo puuhattiin englantia, on saanut uuden provostin. Mikäpä ettei, si, como no? sanoisi espanjalainen. On sanomattakin selvää, että tässä yliopistossa tittelin täytyy olla englanninkielinen.
Mutta englannissa noita titteleitä löytyy vanhoista yliopistoista kymmenittäin. Oxfordissa on joka collegella omat nimikkeensä niin laitoksen johtajalle kuin muille toimihenkilöille. Usein termit ovat alun perin kirkon piiristä otettuja, kuten dekaani tai juuri provost –rovasti. Myös meillä rehtorit, maisterit, tohtorit, professorit ja assistentit ovat tietenkin latinaa ja tässä maailmassa vanha terminologia säilyykin sitkeästi. Vain studiosus on muuttunut ylioppilaaksi tai nyt jo opiskelijaksi ja bakkalaureuskin taitaa englannin myötä taas palata kielemme aarteistoon.
Vanha oppineiden tasavalta oli hyvin kosmopoliittinen ja sen yhtenäistävä kieli oli latina. Nyt taitaa englanti olla saavuttamassa vastaavan aseman, mikä on epäilemättä monessa suhteessa erinomainen asia ja eräissä toisissa suhteissa taas katastrofi.
Vedän tämän hihasta, mutta englantilaisten termien apinointi saattaa toimia toisin kun oli ajateltu. Provost suomalaisessa yliopistossa kuulostaa yksinkertaisesti typerältä. Siinä haisee eklektismi ja puoliksi sulatettu ulkomaalaisuuden ihailu.  Ehkä on järkevää, ettei nimike ole suomeksikaan rovasti, joka minusta kyllä kuulostaisi hauskalta. Mutta mikä oikein on provostin etu verrattuna muihin mahdollisiin nimikkeisiin? Siitä kun tulee mieleen provocator, jollainen innovatiivisessa opinahjossa lienee sinänsä tärkeä virka, mutta sisältää rasitteita. Venäläisten mielestä se ehkä kuulostaa samalta kuin прохвост – kelmi, huijari, roisto…
 Jos me akateemiseen maailmaan lainaamme uusi käsitteitä, niin voisimme ainakin tehdä sen innovatiivisesti. Tämän uuden virkamiehen nimi voisi olla yksinkertaisesti provo. Äänneyhdistelmänä se on riittävän epäsuomalainen antaakseen tarpeellisen distinctionin rahvaan suuntaan ja siitä myös jotenkin huokuu nuorekas kevytmielisyys, joka vetää puoleensa tulevaa luovaa luokkaa.
Yliopiston tehtävähän ei nykyään ole eikä voi olla minkään sivistyneistön kasvattaminen, itse termistähän tuli naurunalainen jo kauan sitten. Sen sijaan kaikkinainen epäsovinnaisuus on nykyään arvo sinänsä. Uusnietzscheläinen tyylikin on omalla tavallaan nautittavaa siksi, että se on aitoa, joutavan hienostelun sijaan siinä on voimaa joka tulee syvältä. Mikä muu voisi olla tärkeämpää? Wau!

12 kommenttia:

  1. "Muuan eurovaaliehdokas päästeli hiljattain melkoisen latingin tolkuttomia ja ala-arvoisia herjauksia, vieläpä vakavia laittomia uhkauksia eräälle tunnetulle laulajattarelle siksi, että tämä oli omalla tavallaan protestoinut Putinin politiikkaa vastaan."

    Asia merkitsee sitä, että stalinismi/putinismilla on Suomessa vahvoja juoksupoikia, mikä puolestaan kielii siitä, että yksityishenkilöitä kohtaan Suomessa kohdistuu turvallisuuspoliittinen vaara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USA:lla ja Natolla on vielä vahvempia juoksupoikia. Siitä aiheutuu vaara koko kansalle.

      Poista
    2. "Kansa"

      On kansa ja "kansa". Stalinistit eivät ole kansa.

      Poista
    3. Stalinistit eivät edusta kansaa.

      Stalinistit ovat imperiumin nomenklatuuraa.

      Poista
    4. USA ja NATO.

      USA:n ja NATO:n vastapoolina on ainoastaan Kreml, joten USA:n ja NATO:n haukkuja voi olla ainoastaan Kremlin äänitorvi.

      Poista
    5. USA ja NATO versus Kreml

      Tämä on itseasiassa vuosisatoja vanha vastakohta Itä - Länsi.

      Länttä edustaa Justinianuksen lainsäädäntö 500-luvulta, eli ns. Rooman laki eli natural law.

      Itä sen sijaan on Bysanttilaisten demiurgien/imperaattorien valtakuntaa eli nykyään Kremlin tsaarin/putinin tahtoa.

      Poista
  2. Jaa, tämähän on hauskaa lätkää seuratessa, muualla ei leijonat pärjääkään, Iisalmessakin löytyy pian Tiger of Sweden ja se toinen Tiger, tanskalainen Tiimarin syöjä. Gigantti myös.

    Saksalainen filosofi Hannah Arendt käytti osuvaa luonnehdintaa, kun hän selitti, että valtava pahuus ja tuhoavat joukkoliikkeet eivät tarvitse levitäkseen läpeensä pahoja ihmisiä vaan jokapäiväistä piittaamattomuutta ja kyseenalaistamatonta tottelemista. Arendtin mukaan paha kertyy ja kasvaa "pahuuden arkipäiväisyydestä".
    Ilmiöstä saa viitteitä – kuten luonnehdinta antaa ymmärtääkin – jokapäiväisessä elämässä. Suomalaisille näyttää olevan vaikeaa puuttua, katkaista piittaamattomuus. On helpompaa katsoa muualle.

    VastaaPoista
  3. Poikkeuksellisen vaikeat ajat vaativat poikkeuksellisia ratkaisuja, joten Alexander Stubb on ryhtynyt brändäämään, kuten Demari tänään kertoo.
    Syksyllä saadaan uusia Pohjolan brändejä. Miten kävisi Pohjolan Tiikeri sapeliaan kalistelevan Leijonan tilalle?

    VastaaPoista
  4. Eiköhän tässä pian aleta lähestymään sitä englanninkielen valta-aseman huippukohtaa kun jo melkein kaikki pikaruokalat ovat jonkin sortin burgerparkkeja ja tavallinen ruppukansakin whatsuppailee. Ensimmäisiä viitteitä siitä että englanninkielellä elvistely aletaan kokea jo jonkilaiseksi junttiudeksi näkyy siinä että pääkaupunkiseudun nuorison keskuudessa muiden kielten opiskelu on ilahduttavalla tavalla kasvussa.

    Ei minulla sinänsä mitään englanninkieltä vastaan ole. Sehän on oikein oiva kansainvälinen kommunikointiväline etupäässä niitten kansojen välillä joiden äidinkieli ei ole englanti eikä ranska eikä aina edes espanja. Eikä se välttämättä tee ihmisestä henkisesti Amerikan vankia jos hän englantia mongertaa. Onhan Amerikan yliopistoissa opiskelleista latinoista tullut usein ne kaikkein kovimmat antiamerikkalaiset.

    Euroopan globaali painoarvo on tietysti selvässä laskussa ollut jo pitkään ja Amerikan imperiumkin on lähtenyt loivaan mutta ilmeisen varmaan ja vakaaseen luisuun. Nousussa ovat tietenkin BRIC-maat mutta erityisen mielenkiintoinen maanosa on tuo Afrikka, joka on tietysti se ihmiskunnan varsinainen kohtu eikä ehkä sittenkään niin kaamea paikka kuin mitä uutiset väittävät. Ihme kyllä afrikkalaiset näyttävät menevän melkoisella "suomalaisella sisulla" kamalatkin katastrofit läpi, naisen lanteet toimivat ja muuttavat maailmaa tavalla jonka tulokset näkevät toden teolla meidän lapsenlapsemme. Nostan tässä samalla peukkua sille kenialaiselle ilmiölle jossa sikäläiset mobiilisovellusyhtiöt vievät jo palvelutuotteita mm. moniin itäisen Euroopan maihin. Maailma muuttuu ja sen mukana tulevat myös muuttumaan käsityksemme kansoista ja kulttuureista.

    VastaaPoista
  5. Hyvin muistan sen, kun Kiina ja Intia olivat ne kauhuesimerkit pohjattomasta kurjuudesta. Ilmeisesti Afrikka on suurelta osalta kasvava talous, kasvuhan on ominaista kehitysikäisille tai päin vastoin. Epäonnistuneet valtiot tyyppiä Somalia saanevat sitten kitua jonkinlaisen loisen osassa kuten tähänkin asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Ja miten hämmästyttävää kuinka monet elävät yhä Rooman Klubin kauhusanoman vallassa siitä että ihmiskuntaa uhkaa ikuinen malthusilainen kurimus: väestönkasvu syö eväät kehitykseltä. Tämä on ollut länsimaisen vasemmistolaisen pillerisukupolven päähänpinttymä joka ei kyllä saa esim. Adam Smithiltä tukea. USA:n talouskasvukin on pysynyt selvästi Eurooppaa ripeämpänä koska siellä demografista kriisiä ei ole näkyvissä. (väestönkasvu yhä lähes 1% vuodessa, väestön etninen koostumus toki muuttuu nopeasti)

      Kiinan poliittinen johto on tietoinen siitä että yhden lapsen politiikan kova hinta tulee maksettavaksi 2020-luvulta lähtien ja se tulee olevaan kovan luokan kysymys aikanaan. Ei toki korkea syntyvyys ole mikään varma tae talouskasvusta jatkossa mutta se antaa eväät kahdelle merkittävälle asialle: veri virtaa yhteiskunnan suonissa ja lisääntyvä kasvu tuo "huudon leivän perään" eli potentiaalisen kulutuskysynnän. Usean Afrikan maan (ei kaikkien) elpynyt talouskasvu lyö korville joka tapauksessa sitä pinttynyttä väitettä ettei "siitä sakista ole mihinkään". On niistä. Ettei vai kovat, suorastaan brutaalit joskaan ei historiallisesti tietenkään ainutlaatuiset olot olisi kuorineet heistä esiin todellisia selviytyjiä? Suomalaisen nälänhädän aikaero intialaiseen on sittenkin vain 100 vuotta ja afrikkalaiseenkin n. 150 vuotta. Nykyihmisen historiassa se on pelkkä silmänräpäys ja muistutus siitä että samassa liemessä kaikkia kansoja on keitetty omina aikoinaan.

      Poista

Kirjoita nimellä.