torstai 4. joulukuuta 2014

Ruotsi ja demokraatit



Demokratian opissa eli Ruotsin demokratia ja ruotsidemokraatit


Venäjän asemaa moraalisena jättiläisenä ja maailman mahdollisena pelastajana on sikäläisten patrioottien taholta jo niin pitkään toitotettu, että asialta alkaa mennä uskottavuus, kun käytännössä ei ole saatu aikaan juuri muuta kuin viattomien ruumiita.
Venäjän tilalle on jo vuosikymmeniä pinnistellyt ja sen nyttemmin ohittanut Ruotsi, joka on tuominnut milloin Vietnamin sotaa ja milloin Neuvostoliiton sukellusveneprovokaatioita. Sotavuosina sikäläinen lehdistö aluksi tuki innokkaasti suomalaisten sodankäyntiä, mutta tilanteen muututtua vaaralliseksi vaati Suomea solmimaan oitis ja viivyttelemättä erillisrauhan, hinnalla millä hyvänsä.
Sotavuosina Ruotsin malmi ja kuulalaakerit olivat Saksan sotaponnistuksille niin tärkeitä, että liittoutuneet olivat valmiita niiden viennin katkaisemiseksi lähettämään maahan siirtoarmeijan Suomen auttamisen verukkeella. Saksalaisten sotateollisuus olisi silloin jumiutunut muutamassa viikossa.
Mutta Ruotsi torjui ajatuksen kauhistuneena. Se piti tiukasti yllä puolueettomuusvalvontaansa ja asian ratkaisi lopulta Suomi, joka ei pyytänyt liittoutuneiden apua. Ne olisivat kyllä voineet tulla väkisinkin.
 Ruotsin johto piti tuolloin jostakin syystä suorastaan fanaattisesti silmämääränään oman maansa eikä esimerkiksi maailman juutalaisten etua ja niinpä kansankoti selvisi maailmansodista ei ainoastaan vähin vaurioin, vaan jopa muhkean tilipussin kera. Suoritusta voi pitää sinänsä hyvänä, mutta ei juuri moraalisena urotekona. Kaiketi tämä on taustana sille, että Ruotsissa havahduttiin sellaisten suorittamiseen vasta sodan jälkeen.
Metodina on sitten ollut moraalinen kauhistelu ja suorastaan nollatoleranssi kaikissa mahdollisissa ja myös mahdottomissa yhteyksissä. Ruotsalainen toimittaja Arnstad löysi pari vuotta sitten Suomen sotavuosien historiasta aivan tavattomasti kauhistelun aihetta. Hänen naiiviutensa lähinnä nauratti suomalaisia, mikä saattaa olla merkki siitä, että uusi kulttuurinen kuilu on kasvamassa maidemme välille, tänne vanhaan vapaaseen Pohjolaan.
Viime vuosina on holokaustin kauhistelusta kehitetty Ruotsissa kansallinen rituaali, johon myös kaikkien koululaisten on osallistuttava. Holokaustista muistuttaviin teksteihin voi yllättäen törmätä vaikkapa göteborgilaisessa puistossa, joka ei liity koko asiaan millään tavalla.
Niistä, joiden mielestä joukkomurhat ovat ilman muuta iljettäviä, on ollut vaikea käsittää, miksi asiaa on niin tavattomasti korostettava ja alleviivattava. Ei sen paheksuminen mitään erityistä harjoitusta tai argumentointia kaipaa ainakaan normaalin terveen ihmisen kohdalla. Tuntuukin siltä, että asialla on lausumaton, salattu ja ehkä tiedostamatonkin taustansa. Se kytkeytyy nykyhetken tarpeisiin ja sen puitteissa on luotu historiallinen myytti, Hitler-kortti, jota voidaan käyttää ei-toivottavien mielipiteiden vaientamiseen tässä ja nyt.
Holokaustista on kehitetty jonkinlainen suuri saatana, joka vaanii rauhallista kansankotia tänäänkin joka päivä ja hellittämättä. Tiedostamattomalla tasolla ehkä tunnetaan, että ruotsalaisilla on sisäistä taipumusta valmistella uutta massamurhaa. Tämä on estettävä kieltämällä ajattelemasta ja siis myös esittämästä Ruotsiin saapuneita maahanmuuttajia epäedullisessa valossa.
Muistamme, että Hitler esitti juutalaiset nimenomaan kielteisiä ominaisuuksia omaavana ryhmänä. Kuten penni on miljoonan alku, niin on epäsuopea ajatuskin kansanmurhan alku. Vastaus suvaitsemattomuuden muodostamaan vaaraan on nollatoleranssi sitä kohtaan eli äärimmäinen suvaitsevaisuus sellaisia tekoja kohtaan, jotka tosiasiassa voisivat antaa aihetta paheksuntaan. Tämä koskee siis vain tiettyjä asioita ja toisia ei.
Helsingin yliopistossa kävi pian Suomen ”jytkyvaalien” jälkeen esitelmöimässä Ruotsissa vaikuttava, mutta Suomesta muuttanut Ann-Cathrine Jungar, joka kertoi, että Suomi oli ajautumassa erilleen muusta Pohjolasta. Joku Teuvo  Hakkaraisen kaltainen henkikö olisi Ruotsissa saanut aivan toisenlaisen kohtelun kuin Suomessa.
Kuten muistetaan, Hakkarainen lausui julkisesti tietyn n-sanan, mistä seurasi Suomen tuon syyskauden merkittävin poliittinen sensaatio. Tämän johdosta kansanedustaja sai varoituksen ryhmältään, lehdistö tuomitsi Hakkaraisen barbaarisuuden yksimielisesti ja valtava paheksumisen myrsky näytti pyyhkäisevän yli Suomen. Tätä taustaa vasten voi vain ihmeissään kuvitella, mitä Ruotsissa olisi vastaavassa tilanteessa voinut tapahtua. Mahdollisesti siellä olisi asia viety oikeuteen ja kansanedustaja istuisi nyt tyrmässä miettimässä tekosiaan tai kahleilla kytkettynä Kaknäsin torniin ihmisten pilkattavana ja piinattavana.
Samoihin aikoihin julkaisi ruotsalainen lehti pilakuvan, jossa Suomen eduskuntataloon hiippailee muumia muistuttavan hahmon rinnalla naamioitunut olio, jolla on Timo Soinin kasvonpiirteet ja muumihännän sijasta rotanhäntä. Koska vihjettä voi pitää melko voimakkaana ja tavallisia kunnon kansalaisia loukkaavana, tarkoittani sanoma kai sitä, että Suomen eduskunnassa itse asiassa onkin tyyppejä, jotka moraalisessa suhteessa eivät ole ihmisiä lainkaan, vaan edustavat rikollista ideologiaa, jonka päämääränä mahdollisesti on holokausti tai jokin muu pirullinen rikos.
Koska Suomi oli siis ilmeisessä vaarassa pudota yhteispohjoismaisesta kelkasta, kuten meille on osoitettu, meillä otettiin järeät aseet käyttöön. Kun kansanedustaja James Hirvisaari kuvaili blogissaan, että muslimien maahanmuutosta seuraa erilaisten ongelmien kasvu, mitä sinänsä lienee ollut mahdotonta osoittaa vääräksi, näki yleinen syyttäjä asiassa rikoksen: kiihotuksen kansanryhmää vastaan. Käräjäoikeuden vapauttava tuomio muuttui hovioikeudessa langettavaksi. Koska Hirvisaari ei kehottanut minkäänlaisiin toimiin ketään vastaan ja kertoi vastustavansa väkivaltaa, oli maallikon logiikalla vaikea ymmärtää hovioikeuden ratkaisua. Se saattoi liittyä pyrkimykseen hakea pohjoismaista hovikelpoisuutta. Piirtäköötpä sitten meille rotan häntää!
Yhtä kaikki, kyse on erittäin arveluttavasta laintulkinnasta, jossa tosiasiaväittämien esittäminen tulkitaan laissa rangaistavaksi ”kiihotukseksi”.
Aikanaan meillä kiellettiin julkaisemasta tekstiä, joka saattoi vaikeuttaa maamme suhteita ulkovaltoihin. Sitä ei tarvinnut soveltaa juuri koskaan, koska sen pelotusvaikutus riitti. Mihin pelottelua tarvitaan nyt? On todennäköistä, että kiellot ja rangaistukset eivät ratkaise mitään. Olennaista on saada ihmiset sensuroimaan itseään. Näin on tehty ennenkin ja näin tehdään nyt. Tuloksena on vääristynyt kuva maailmasta, mutta se saattaa samalla tuottaa moraalisen palkinnon sille, joka sitä kaipaa. Näin oli asia myös Neuvostoliitossa.
 Ruotsi valtiona on jo, entisen Neuvostoliiton tavoin ylentänyt itsensä kieltojen ja nollatoleranssin suhteen niin korkealle, että muiden lienee mahdotonta sitä ohittaa, mutta jos teemme parhaamme, voi meistä tulla tälläkin alalla kakkosluokan moraalinen suurvalta Ruotsin peesaajaksi.
Ruotsalaistyyppinen väärinajattelun kauhistelu ja sen harjoittajien diabolisointi on saanut yhä enemmän jalansijaa Suomessakin. Pari vuotta sitten ilmestyi Kirkko ja kaupunki-lehdessä pilakuva, jossa perussuomalaisten puheenjohtaja toivotti naamion takaa hyvää joulua vain omalle viiteryhmälleen eli lihaa syöville heteroseksuaaleille. Muille taas saman puolueen porukka toivotti ”paskaa joulua” ja puhui ampumisesta ja karkottamisesta.
Asian huumoripuolta ymmärtämättömän huomio kiintyi hurjaan kielenkäyttöön ja ilmeiseen holokaustiassosiaatioon. Käytetyt toivotukset olivat tietenkin kyseisen humoristin omaa keksintöä ja mikäli niissä oli jonkinlaisia yhtymäkohtia todellisuuteen, ne lienee löydettävissä vain käyttämällä ajatusketjua, jonka mukaan kaikki epäsuopeus sallivaa maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan liittyy aivan saumattomasti pahantahtoisuuteen ja jopa murhanhimoisuuteen. Perin erikoista logiikkaa, mutta toleranssin olemattomuus ansaitsee varmaankin kiitoksen joltakin taholta.
Kaiken takana näyttää olevan usko poliittisen korrektiuden suureen vapahtavaan sanomaan ja suorastaan absoluuttiseen totuusarvoon, jonka rinnalla kaikki muu kalpenee ja väistyy kuin aikoinaan pappispimitys kommunistipuolueen päälinjan edessä.
Äänestäjät kertoivat sitten myös Ruotsissa, ettei huomattava osa kansaa halunnut olla mukana siinä itsesensuurin ja tekopyhyyden kielipelissä, johon ruotsalainen valtiososialismi halusi alamaisensa pakottaa. Kun 13 prosenttia vapaista kansalaisista osoitti tämän äänestämällä, heidät suljettiin välittömästi poliittisen yhteistyön ulkopuolelle.
On turha selittää, millä tavalla tämä käytös sotii demokratian perusperiaatteita vastaan. asia ei sitä parane, että ruotsidemokraatteja syytetään ”uusnatsilaisista” kytkennöistä. Vapaassa maassa kansalaisella täytyy yksinkertaisesti olla sekä oikeus ilmaista mielipiteensä että äänestää sellaista puoluetta kuin haluaa. Olisi eri asia, jos puolue esittäisi rikokseen kehottavan ja pyrkivän ohjelman, jollaisena meillä ennen sotia pidettiin pyrkimystä väkivaltaiseen vallankukoukseen.
Demokratia on vaativa laji ja se toimii vain silloin, kun kansalaiset ja heitä edustavat puolueet pystyvät hyväksymään myös sen, että myös niillä, jotka ajattelevat asioista toisin, on yhtäläinen oikeus toimia oman aatteensa hyväksi. Näyttää siltä, että ruotsalaisilla on tässä asiassa vielä paljon opittavaa. Ehkäpä Ruotsi vielä ajautuu takaisin kohti Suomea ja Tanskaa?

17 kommenttia:

  1. Minusta Ruotsin "esikuvaprojektit" alkoivat jo noin 100 vuotta sitten, jolloin maa oli välttynyt sodilta noin 100 vuoden ajan. Ensin maa halusi olla esikuvana aseriisunnassa, ei säikähtänyt edes 1. maailmansodasta, vaan jatkoi projektia 30-luvun puoliväliin. Vuosina 1921-41 Ruotsi näytti mallia eugeniikassa laajan sterilisointiohjelman puitteissa.

    Toisen maailmansodan jälkeen oli sitten vuorossa halu olla moraalinen ja humanitäärinen suurvalta. Etenkin jälkimmäistä on hauskaa seurata nyt, kun se lähestyy umpikujavaihetta.

    Kun perussuomalaiset saivat jytkynsä, Suomeen perustettiin Antiperussuomalainen hallitus. Koska siitä on huonot kokemukset, suosittelen Ruotsille, että sen "87 %" perustaisi Antiruotsidemokraattisen puolueen. Mutta,
    tosissaan, olen huolestunut Ruotsin ihmisoikeustilanteesta. Vaalisalaisuutta ei ole ja toisinajattelijoita vainotaan.

    VastaaPoista
  2. Ruotsin asia on meidän asia. Voisivat opetella puhumaan maahanmuutosta imperialismin muotona, noin aluksi suomalaisten Putin kammoa mukaillen.

    VastaaPoista
  3. Tuoreiden kannatuslukujen perusteella ei Suomen kansa ole oivaltanut omaa parastaan pidemmällä tähtäimellä. jostain syystä Ruotsin varoittava esimerkki ei herätä meillä kanssa havahtumaan ajoissa. Ilmeisesti tarvitsemme omat Rinkebymme, Tenstamme ja Rosengårdimme ennenkuin kanslla menee oikesti jakeluun mihin olemme matkalla.
    No vaaleihin on vielä paljon aikaa ja SD:n menstys Ruotsissa voi avittaa PS:ssää meillä, tosin PS:n pitäisi luopua pelkäämästä yhteudenpitoa SD:hen. Moraalisesti se on PS:n sisarpuolue vaikka onkin jyrkempi maahanmuuttoasioissa kuin PS, mutta siihenhän on selkeä syy miksi ovat jyrkempiä. paljon suurempi maahanmuutto ja konkreettisempi kokemus massamuutosta.

    PS tavallaan osallistuu SD:n boikottiin pitäessään tiukasti pesäeroa SD:hen. kyllä kansa tajuaa, että SD.n boikotointi ja syrjintä on juuri sitä rasismia, jota valtapuolueet väittävät torjuvansa. Rasismilla rasismia vastaan on vihervasemmiston linja Euroopassa. Syynä tähän on tietysti pelko asemien ja kannatuksen menetyksestä, sama pelko on hiipinyt myös oikeistoon. Ennakkoluulot ovat lujassa ja niitä vahvistetaan päivittäin euroopan medioissa.
    Äänestäjä ei ole tyhmä, joten olisi syytä PS:n toimia pään avaajana ja hyväksyä SD normaaliksi osapuoleksi demokratiaa. Riittäisi, että joku vierailisi virallisesti vaikkapa Jimie Åkessonin luona keskustelemassa Pohjoismaisesta yhteiskunnasta. Suomessahan on aina korostettu keskusteluyhteyden tärkeyttä eri osapuolien välillä. JOS vaikka Terho kävisi vierailulla Ruotsissa SD:n luona, niin eiköhän kannatus lähtisi Suomessakin nousuun PS:llä. Ei vierailu merkitse samaa mieltä olemista, vierailihan paaviksin islamistisessa Turkissa juuri.

    PS ottakaa SD nyt huomioon, se olisi oiva peliliike ja myös moraalisesti oikein. Sanokaa, että eri linja SD:n kanssa mutta paheksukaa samalla SD:n syrjintää, syrjintää mielipiteen ja vakaumuksen vuoksi. samaa syrjintäähän PS:kin kohtaa suomessa. On oikeus puolustautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS:lla taitaa olla paljon muita tärkeämpiä harjoituksia kuin SD:n pönkittäminen. Mm. täällä kotimaassa. Ja EU:n tasolla. Ruotsi ei ole tässä mielessä mitenkään fokuksessa.

      (Ja anonyymin hyväntahtoisesti (?) suosittelema SD-kytkös olisi suoraan omaan jalkaan ampumista - mikä huuto siitä taas nousisikaan. Annetaanpa SD:n hakea oma jytkynsä aivan omassa rauhassaan.)

      Poista
  4. Eikös Suomessakin ole ollut tilanne, jossa (SD:tä suurempi ) puolue on eristetty poliittisesta yhteistyöstä vuosikymmeniksi (sodan jälkeen vaikkapa SKDL ja Kokoomus) vieläpä aikana, jolloin pysyvän verolain aikaansaaminen edellytti 2/3 enemmistöä eduskunnassa.

    Moraalitonta ja demokratian vastaista?

    Se on sitten jo eri toinen juttu, jos ollaan ylimielisiä ja opastetaan kaikkia karttakepillä tai jos äänestyksen pohja ei tarjoa mahdollisuutta toimivaksi hallitukseksi.

    Joku voisi pitää sitä jopa äänestäjien kuluttajasuojana, jos esitettyjen ohjelmien pohjalta, ei saada aikaan pysyvää hallitusta niin järjestetään uudet vaalit uusine arvioineen

    Timo Mustonen

    VastaaPoista
  5. Kyllä meilläkin opiskella saatiin, mutta ei se eristäminen tainnut olla yhtä ylevästi motivoitu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleviä nuo olivat syyt vissiin meilläkin: Isänmaan kokonaisetu; 1948 SKDL:ää vastaan sloganilla "Jo riittää" ja myöhemmin Kokoomusta vastaan kaikki muut yhdessä "Yleiset syyt".

      Tosin ajatkin olivat ainakin uskomme mukaan meillä erilaiset. Ruotsista emme yleensä kovin tarkasti tässä suhteessa taida tietää.

      Omat poliittiset sotkunsa itse kussakin maassa. Oppimista olisi varmaan molemmilla toisiltaan, jos halua olisi.

      Muuten voi käydä niin, että ylpeys käy lankeemuksen edellä, vuorotellen kummallakin.

      Timo Mustonen

      Poista
    2. Suomessa ei taidettu aikanaan noin kategorisesti ilmoittaa heti kärkeen, ettemme tee yhteistyötä teidän kanssanne, koska olette harhaoppisia. Näinhän Löfven demokraateille sanoi.

      Kyse on yrityksistä romuttaa SD-puolueen ideologia ja kyvyt yleisön silmissä ennen kuin puolue edes pääsee vallan kahvaan. Vastapuolen mollaaminen sen sijaan, että tarjoaisi oman vastauksen kysymykseen, on kuitenkin populismia ja kertoo paniikista ja neuvottomuudesta, niin kuin Markus tuossa alempana esittää.

      Meillä aikoinaan SKDL nousi vahvana hallitukseen, josta tyytymättömät äänestäjät sen sitten myöhemmin poistivat. SD:lle voisi hyvinkin käydä samoin, jos he ovat niin huonoja kuin vastapuoli antaa ymmärtää.

      Poista
  6. Paradoksaalista ruotsalaisten holokausti-moraalisäteilyssä on se, että samanaikaisesti maahanmuutto tekee jatkuvasti juutalaisten tilannetta tukalammaksi Ruotsissa. Väkivaltaisista hyökkäyksistä, tuhotöistä, uhkauksista, solvauksista jne. on tullut juutalaisten arkipäivää. Ruotsi on ollut haluton puuttumaan tehokkaalla tavalla juutalaisten vainoon. Monet juutalaiset ovat joutuneet muuttamaan sen takia Israeliin tai muihin ulkomaihin. Jos maahanmuutto jatkuu, jonain päivänä tulevaisuudessa Ruotsi puhdistetaan etnisesti kokonaan juutalaisista. Lisäksi Ruotsin suhtautuminen Israeliin on ollut avoimen vihamielinen. Mitä enemmän ruotsalaiset moraalisäteilevät holokaustilla, sitä vähemmän he välittävät todellisen elämän juutalaisista ihmisinä, ja sitä vähemmän he yrittävät estää Ruotsin juutalaisiin kohdistuvaa pienimuotoista holokaustia.

    Liberaalien toiveissa on eristää konservatiiviset toisistaan siten, että he eivät uskalla tehdä toistensa kanssa yhteistyötä, ja heikentävät siten itseään. Ruotsidemokraatteihin ja muihin konservatiivisiin voimiin Euroopassa on tärkeää luoda hyvät suhteet; yhteistyö on voimaa.

    VastaaPoista
  7. Ruotsi on tietysti ihmiskunnan moraalinen majakka ja moraalin suhteen samanlainen kuin Viita Laurin kissa laatikolla, joka takajaloillaan heittelee hiekkaa tarpeittensa - ei kun historiansa päälle kuten Erasmus eka kommentissaan kertoili.

    Se vain ihmetyttää ajattelevaa kansalaista, miten ihan joka paikassa Eurooppaa nousee näitä "äärioikeistolaisia ja rasistisia" puolueita. Onko tosiaan niin, että pimeä 1930-luku ja rasismi ja muukalaisviha hiipii käärmeen tavoin eurooppalaisiin yheiskuntiin ja demokratioihin? Vai onko kenties niin, että ihmiset Euroopassa äänestävät tiettyjä puolueita, koska tuntevat olonsa epämukaviksi, arvonsa ja perinteensä uhatuiksi?

    Maahanmuutokriittisten puolueiden nousu Euroopassa osoittaa sen, että
    demokratia toimii ja tyytymättömyys kanavoituu tiettyejn puolueiden kannatuksen nousuun.

    Äärimmäisen pelottavaa, orwellimaista ja oikeaa "natsimia" on se, että maahanmuuttokriittiset puolueet demonisoidaan ja eristetään poliittisesti täysin kuten Ruotsissa nyt tehdään. Ja kun tällainen eristäminen tehdään suvaitsevaisuuden ja demokratian "puolustamisen" nimissä, niin voidaan sanoa, että ISO VELI on jo voittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän päivän (5.12.) Aamulehti päättää pääkirjoituksensa seuraavasti:

      "Ruotsalainen yhteiskunta on avoin ja keskusteleva, ja on outoa, että maahanmuuttopolitiikan kyseenalaistaminen ja sen lieveilmiöiden analysointi tulkitaan automaattisesti muukalaisvihamielisyydeksi."

      Tämä teksti hämmästyttää minua suuresti. Siis se, että ns. valtamedia sen kantanaan julkaisee - ei suinkaan sen sisältö, sillä tottahan tuo.

      Hitaasti sitä herätään. Aamulehti olisi voinut julkaista tuon tekstin jo Halla-aho -jupakoiden aikaan. Silloin printtimediallakin olisi ollut vielä muutakin arvoa kuin loputon "poliittisesti korrekti" peesailu.

      Suurella mielenkiinnolla jään seuraamaan, murtautuuko SD:n heijastama kansalaismielipide miltään osin käytännön politiikaksi Ruotsissa. Eihän se maahanmuuttopolitiikka sen kummempaa ole kuin maatalouspolitiikkakaan - raamitusta, valintoja ja pelisääntöjä.

      Veikkaan, että tuo maahanmuutosta keskustelemattomuuden tabu Ruotsissa vielä kaatuu ja demokratia alkaa senkin suhteen toimia. Asia otetaan pöydälle ja kompromisseja ja parempaa yhteistä politiikkaa haetaan.

      Poista
    2. Itse kuitenkin olisin vielä vähän varovainen arvioimaan täältä Suomesta ja suomalaisittain Ruotsin (laajaa?) kansalaismielipidettä Ruotsin maahanmuutosta ja pakolaispolitiikasta. SD taisi saada 13 prosenttia äänistä vs. muut 87 prosenttia, mitä kyllä monet Ruotsissa pitivät sitäkin järkytyksenä.

      Tuomiolla taitaa nyt ainakin alustavasti kuitenkin olla blokkipolitiikka ja sen oikeutus ei niinkään monen ruotsalaisten rasistiseksi kokema tai leimaama SD:n ohjelma ja toiminta.

      Tosin täältä kaukaa katsoen 100 000 pakolaista vuodessa on aika paljon Ruotsissakin.

      Kevättä ja viisautta vaaleissa odotellessa.

      Timo Mustonen

      Poista
  8. Kyllä minä näkisin tämän ilmiön lähinnä neuvottomuutena globaaleja valtavia haasteita vastaan peilattuna. Kun ei voida todella isoille asioille keskitytään marginaaliryhmiin sekä käydään poliittista taistelua mielikuvista, siitä kun on edistyksellinen ja kuka ei. Ja kuitenkin viime kädessä kansanedustajat niin meillä kuin Ruotsissakin pitävät prinsiippinä tulo- ja varallisuusasioita. Kyllä. Näin sen on pakko olla. Ruotsi - ja monin osin myös Suomikin peittelee heikkouksiaan. Siis poliittisen järjestelmän toimijoiden osalta.

    VastaaPoista
  9. Ruotsin vaaleilla oli yllättävä lopputulos, kun huomattava osa kansaa osoitti epäluottamuksensa porvareille. Näillä oli sentään kiistattomia ansioita maan talouden suojelussa, minkä saavutuksilla on meillekin ylpeilty (Anders Borg).
    Ilmeisesti suuri osa kansasta ei pidäkään koululaitoksen yms. yksityistämisistä.

    Sen perusteella, mitä olen SK:stä ja HS:sta lukenut, opettajan ammatin arvostus on laskenut Ruotsissa todella alas. Palkkaa ei haluta maksaa riittävästi siihen nähden, kuinka haastavaa on työskennellä kansainvälisen oppilasjoukon parissa. Ratkaisu: annetaan markkinoiden hoitaa ongelma. Toisin sanoen paremmat koulut rikkaille, huonommat köyhille, tarkoittaen juuri niitä pakolaisia.

    Jokohan uusruotsalaisten sana alkaa painaa vaaleissa?

    Samoissa lähteissä on joskus vilahtanut myös tilastoja pakolaisten suuremmasta työttömyydestä ja työnantajien haluttomuudesta palkata pakolaisia, jos vaihtoehtona on ruotsalainen.

    On mahdollista, että pakolaisista syntyy Ruotsiin uusi paarialuokka, jota ei haluta ottaa töihin ja kouluttaa. Tähän on olemassa kolme pääsyytä: rutiköyhyys, kouluttamattomuus, kielitaidottomuus. Ruotsin kielen helppous lienee syy siihen, miksi pakolaisia ollaan valmiita ottamaan niin suuria määriä.

    Entä sitten Suomessa? Kylmän sodan aikaan oli kilttiä itänaapuria ja jenkkejä kohtaan ottaa osaa heidän sotkujensa siivoamiseen, mutta ne ajat ovat ohi. Tuskinpa Suomi nykyään edes vastaanottaisi pakolaisia, ellei meillä olisi ruotsalaisia moralisteja naapurissa, jota täytyy apinoida joka maailman tilanteessa.

    Yleisesti ottaen parhaiten Suomessa menee niillä maahanmuuttajilla, jotka eivät ole pakolaisia tai ns. turvapaikan hakijoita, esim. virolaisilla ja venäläisillä. He eivät yleensä ole rutiköyhiä, vaan pääsevät maahan ilman valtion masinointia ja hankkivat oma-aloitteisesti asunnon. Heillä on yleensä riittävän hyvä peruskoulutus ja ammattikoulutus. Virolaiset ymmärtävät suomea melko hyvin. Venäläisten kielitaito on ehkä heikompi, mutta heidän äidinkielestään on hyötyä monella työpaikalla. Tällainen viiteryhmä on erotettava muista maahanmuuttajista. Jos PS tai SD eivät tee tätä, ei heillä ole tulevaisuutta maahanmuuttopolitiikassa paitsi, jos muutkaan puolueet eivät tee sitä, niin kuin nyt vähän näyttäisi tapahtuvan.

    Tässä vaiheessa, kun Suomessa aletaan havaita aineellisen hyvinvoinnin rajallisuus, vieläpä sen jakautuminen kiihtyvällä epätasaisuudella, on erittäin kyseenalaista haalia maahan rutiköyhiä, kouluttamattomia ja kielitaidottomia. Ruotsalaisilla saattaa rikkauksiensa keskellä olla vaikeuksia keksiä, mitä ylimääräisellä vauraudellaan tekevät, mutta meillä tällaisia huolia ei ole. Pohja on putoamassa. Populistien on aika lopettaa sädekehänsä kiillotus ja nostaa kylmät tosiasiat, niin kylmiä kuin ne ikinä olisivatkaan, pöydälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin se on.

      Yksi asia tekstissä vain jäi vaivaamaan. Mistä tulee se tieto, että esim. PS vastustaisi *kaikkea* maahanmuuttoa? Tämä on puhtaasti ulkoa annettu ja persujen niskaan vyörytetty stereotypia - "persut pelkäävät kaikkia ulkomaalaisia, ksenofobia, takaisin Impiwaaraan, jne".

      Tuo ei ymmärtääkseni ole persujen politiikka. SD:stä en tiedä, mutta eiköhän heillekin koulutetut ja oikeasti töihin tulevat kelpaa Ruotsia rakentamaan.

      Ymmärtääkseni persujen maahanmuuttoasioiden pääpappi Halla-aho on jo varhaisissa kirjoituksissaan jakanut maahanmuuttajat kahteen peruslahkoon: Mamu1 ja Mamu2. Ja vaatinut politiikan eriyttämistä näiden suhteen maan kantokykyyn viitaten.

      Saattaa olla, että tämäkin profetia käy vielä toteen, kun rahat loppuvat. Epä-älyllinen huudahdus "meillä täytyy olla varaa tähän" ei kestä realiteettien testiä. Näin voi käydä jopa Ruotsissa?

      Linkkikin näköjään löytyy - jo vuodelta 2008 (Mamu1/ Mamau2 osuus lopussa alkuosan analyysin jälkeen):

      http://www.halla-aho.com/scripta/maahanmuuttopolitiikan_hahmottelua_osa1.html

      Halukkaat löytävä helposti em. kirjoituksen jatko-osat.

      (Persu-foobikolle - lukekaa rohkeasti vain, ei se tartu: Silmien sulkeminen ja korvien tukkiminen ei ole kovin analyyttinen toimintatapa.)

      Poista
    2. Totta tosiaan, PS:n maine yleisesti maahanmuuttokriittisenä on tosiaan paljolti myös kaupallisen median antama mielikuva. Mutta PS:n julkilausumat (blogivirtuaalimaailman ulkopuolella) epätoivotun väen (tyhjän päällä olevat pakolaiset ja kerjäläiset) suhteen ovat usein, paitsi Halla-ahon, hampaattomia ja eettis-moraalis-populistista hurskastelua tyyliin "emme halua lisää, mutta kaikkia pitää auttaa" jne.

      Mitä on tehtävä? PS:n täytyy entistä selvemmin ja kovaäänisemmin ilmoittaa, että kannattavat em. ryhmien tuloa mutta vastustavat jyrkästi jm. ryhmien tuloa. Muuten meidän kaupallinen katumedia edelleen suodattaa ja tulkitsee ympäripyöreät lausunnot oman mielensä mukaan.

      Poista
  10. En puhuisi välttämättä "valtiososialismista". Mietitäämpä sitä, miten Yhdysvalloissa propagandakoneisto pyörittää nimenomaan "valtiososialismin" vastaista ihan vastaavaa poliittisen korrektiuden myllyä. Syyt siihen, miksi Ruotsissa poliittinen korrektius on tällä saralla niin voimakasta eivät myöskään selity valtiovallalla, onhan Tanskassa ja Norjassa ja Suomessa olennaisesti sama yhteiskuntamalli, mutta meillä väärinajattelevat on ainakin jollain tasolla hyväksytty legitiimeiksi poliittisiksi liikkeiksi. Ja kyllä Ruotsissakin on yksityisiä medioita. Yhteiskunta näyttää pystyvän muodostamaan aika spontaanisti "poliittisen korrektiuden" järjestelmän. Sikäli kuin sen tukemiseen tarvitaan mediamonopoleja, yksityiset tahot toimivat siinä missä valtiollisetkin.

    "Sosialismi" on nykyään oikeistolle etenkin Rapakon takana nimenomaan samanlainen mörkö kuin "Rasismi" vasemmistolle. "Sosialismi" järkevänä taloustieteellisenä käsitteenähän viittaa suunnitelmatalouteen. Keynesiläisyys, sosiaalinen markkinatalous ja kaiken maailman keskustalaiset ja sosiaalidemokraattiset kompromissit taas on aina ymmärretty aivan oikein kapitalistiseksi hapatukseksi oikeiden sosialistien toimesta. Näillä korteillahan kapitalismia myös 80-luvulle asti pyöritettiin hyvällä menestykselläkin. Kunnes siitä sitten tuli kuin salaman iskusta "sosialismia" kun suunta alkoi muuttua. Paitsi kun puhutaan sen tuottamasta talouskasvusta ja muusta hyvästä, silloin se on edelleen kapitalismia ja tukee omaa markkinafundamentalismia ilman, että pienen ekvivokaation annetaan häiritä.

    Loogisesti kyseessä on analoginen ilmiö sen kanssa, millä kriteereillä "rasismeja" ja "holokaustien lietsomisia" pidetään rasismina ja holokaustien lietsomisena.

    Oikeastaan eniten tässä sopassa minua huolestuttaa juuri se, miten lopulta, kun vasemmisto ja keskusta ei suostu persujen ja ruotsidemokraattien kanssa pelaamaan, ne valitsevat pe(l/t)ikavereiksi plutokraattien edusmiehet. Ja hups, ollaankin Unkarin kanssa samassa veneessä.

    Tämä on minun ennustukseni Euroopan poliittiselle kehitykselle. SD:ssä ja persuissa on molemmissa aika positiivista se, että nehän eivät ole markkinafundamentalismin asialla, ainakaan vielä.

    Mutta eiköhän ongelma korjaudu, tähän viittaa jo eräiden persujen ja kokoomusnuorten lähentyminen. Vasemmisto saa ne Orbaninsa kun sitä kerjää. Kun riittävän moni lähiö palaa, niin sitten kansan syvien rivien mielestä se "tulee tarpeeseen".

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.