tiistai 16. joulukuuta 2014

Viestit ja pakotteet



Viestit ja pakotteet

Grau, mein Freund, ist alle Theorie,
grϋn ist nur des Lebens Goldene Baum!

Johann Wolfgangin hieman onnahtavat säkeet muistuttavat meitä sekä siitä, että kulta on oikeasti vihreää ja että sitä on nimenomaan puussa, joka on kansallisomaisuutemme kruununjalokivi. Lisäksi ne tietenkin muistuttavat jokaista politologia siitä, että totuus ei ole teoria eikä mahdu teoriaan.
Asian luonteeseen kuuluu, että politiikka on mahdollisen taidetta eikä siis tiedettä. Yhdysvaltain State Departmentin rekrytoijilta kysyttiin joskus, millaisia opintoja he arvostavat ja kuten arvata saattaa, kärjessä olivat poliittinen historia ja talousmaantiede. Teoreettiset mallit ja niitä hyödyntävä politologia eivät olleet korkeassa kurssissa. Tästä on hyvä lähteä ja jos tämä antaa viitteen tuon viraston piirissä vallitsevasta ajattelusta, eivät asiat välttämättä ole aivan hullusti.
Monien maiden ulkopolitiikalla on oma linjansa. Puhutaan esimerkiksi orientoitumisesta tämän tai tuon maan suuntaan tai jopa erityisestä doktriinista, kuten Monroen oppi tai Brežnevin oppi. Suvereeneilla valtioilla on tapana huolehtia mahdollisimman hyvin juuri omista eduistaan, juuri sitähän ulkopolitiikalla on perinteisesti tarkoitettu. Jokaisella maalla on myös vaikutuspiiri, jossa sen merkitys on suurempi kuin kauempana sijaitsevien. Asia on triviaali ja yritykset sen kieltämiseksi ovat sekä hämmästyttäviä että säälittäviä.
Muiden maiden eduista huolehtiminen on normaalitapauksessa aina ollut ulkopolitiikassa toissijainen tehtävä, sikäli kuin niistä yleensä on huolehdittu. Tämä näkyy erityisen selvästi kriisikausina. Ruotsi ei julistanut koskaan sotaa Neuvostoliitolle eikä Suomi vakuuttanut Moskovassa kytkevänsä kohtaloaan Viron vapaustaisteluun. Molemmissa tapauksissa maan omia etuja pidettiin primäärisinä, mistä tietenkin jotkut aina ovat pahoittaneet mielensä.
Politiikan, edes reaalipolitiikan ei koskaan tulisi olla kyynistä, mutta ei myöskään hyväuskoista ja kaikkein vähiten doktrinääristä. Jopa Stalin, joka periaatteessa harjoitti tieteellistä ulkopolitiikkaa, korosti asiaa ymmärtämättömille, ettei marxismi-leninismi ole dogmi vaan toimintaohje. Dialektiikan siivittämänä neuvostojen maan ulkopolitiikka pystyikin tekemään melkoisia häränpyllyjä.
Näinä päivinä on taas vaadittu, että Suomen pitäisi olla ulkopolitiikassaan kokonaan sitoutunut siihen, mitä EU:ssa päätetään. Oma ulkopolitiikka on pahasta, koska se antaa vääriä viestejä ja syö uskottavuutta ja viime kädessä jopa vaarantaa maan turvallisuuden.
Tämä puhe kuulostaisi järkevältä, jos teoria olisi ulkopolitiikan ydin ja olemus ja sen puhtauden vaaliminen sen ainoa tehtävä. Elävässä elämässä teorioilla kuitenkin on vain toissijainen rooli, ne ovat yksinkertaistuksia ja saattavat auttaa asioiden hahmottamisessa. Silloin ne ovat hyödyllisiä, mutta kuten taideteoksen selittäjä ai ole taiteilijan veroinen, ei myöskään teoreetikko kelpaa menestyväksi poliitikoksi ja dogmaatikko kaikkien vähiten.
EU:n jäsenenä Suomi on sidottu sen piirissä sovittuihin pakotteisiin, ainakin jos on itse ollut niitä sopimassa. Natoon kuulumattomana se ei kuitenkaan ole sidottu mahdolliseen sotilaalliseen konfrontaatioon eikä sen intresseihin sellainen kuulukaan. Suomen ulkopoliittinen johto menettelisi vastuuttomasti mikäli antaisi muuta ymmärtää, samalla se söisi Suomen vakaan ulkopoliittisen pitkän linjan uskottavuutta.
Suomen ulkopolitiikan Venäjä-linja on nimittäin ainutlaatuinen ja suurella työllä ja uhrauksilla hankittu uskottavuuspääoma Venäjällä. Kantapään kautta ovat sekä suomalaiset että venäläiset saaneet oppia sen, että molemmille osapuolille on paras vaihtoehto itsenäinen ja lojaali Suomi, joka ei ole valmis asettumaan kolmansien valtojen työkaluksi niiden Venäjän-vastaisessa politiikassa.
Siihen voi myös luottaa, sillä Suomessa, toisin kuin monessa muussa maassa, on ymmärretty luotettavuuden merkitys myös poliittisena pääomana, josta on selvää ja konkreettista hyötyä. Hyvä esimerkki oli velanmaksu USA:lle ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Käsitys Suomen erityisasemasta ja jopa ainutlaatuisuudesta on myös Venäjällä hyvin tiedossa. Sen hukkaaminen olisi sulaa hulluutta, vaikka sen avulla voitaisiin mahdollisesti saavuttaa jotakin pistevoittoja Brysselissä ja vaikkapa Washingtonissa. Tiedä vaikka tulisi vierailukutsu.
Viime puheessaan Putin korosti, että Venäjä haluaa yhteistyötä Euroopan kanssa ja että ovet siihen ovat auki sikäli kuin asia ei koske pakotesodassa määriteltyjä kohteita.
Doktrinäärinen pisteenkeräilijä tietenkin kauhistuu tällaista viettelystä, joka antaisi ”väärän” viestin Venäjän sisäiselle propagandalle ja tekisi Suomesta sen välineen. Lisäksi se herättäisi epäilyksiä Suomesta ”heikkona renkaana” Brysselissä ja muuallakin. Tiukkana siis vaan, ja irti kaikesta yhteistyöstä, vaikka ei olisi pakkokaan!
Se, joka ymmärtää Suomen vuosisataisen politiikan peruslinjan arvon, ei vaihda sitä helppohintaiseen konjunktuuripolitiikkaan. On tärkeää antaa kaikille osapuolille tieto siitä, että Suomi on luotettava ja vakaa poliittinen toimija. Se ei ole Ukraina eikä Viro eivätkä sen politiikan avaimet ole enempää Moskovassa, Brysselissä kuin Washingtonissa, eivät edes Tallinnassa.
Kaikkien osapuolten luottamuksen ja ymmärryksen hankkiminen voi olla haastavaa, mutta se on mahdollista maalle, jonka Venäjän-suhteiden historia on ainutlaatuinen. Monelle muulle maalle tämä ei olisi mahdollista.
Doktrinäärit ovat usein varoittaneet poimimasta rusinoita pullasta ja kertoneet, että tie suurten suosioon käy uhrausten kautta. Perinnäisesti ulkopolitiikkaan kuitenkin kuuluu juuri rusinoiden poimiminen, sikäli kuin asia ei vahingoita politiikan perusarvoja. Molemminpuolisesti edullinen talousyhteistyö Venäjän kanssa on aina kuulunut niihin Suomen rusinoihin, joita monet muut ovat katsoneet kadehtien.
Nyt voisi olla aika panostaa juuri tähän. Uskollisena sovitulle EU-politiikalle Suomella on lisäksi tosiasiallista liikkumavaraa myös Venäjä-yhteistyölle talouden alalla. Rupla on nyt halpa ja eurolla kannattaa ostaa. Myös Venäjälle annetut viestit ovat arvokkaita silloin, kun kyse ei ole pelkistä propagandatempuista, vaan vakavasta maiden todellisille eduille perustuvasta politiikasta. Muuten, Putin antoi puheessaan tehtäväksi myös luoda ohjelman Koillisväylän hyödyntämiseksi.

121 kommenttia:

  1. "Monroen oppi, Brežnevin oppi, Putinin oppi."

    Putinin oppi voitaneen lyhyesti määritellä seuraavasti: "kohtelias peli ilman sääntöjä" päämääränä tietenkin tehdä tulevaisuudessa dialektisia häränpyllyjä, jolloin sääntöjen selviäminen tapahtuukin liian myöhään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putinin oppi näyttää olevan suvereenisuus ja siitä seuraava maailman moninapaisuus.

      Poista
    2. Kaipa viimeaikaiset tapahtumat Venäjällä osoittavat, ettei maa ole vielä kyllin riippumaton. Kun valtiopropaganda vielä mussuttaa, että taantuminen on jenkkien ja kätyreiden juoni, niin eikö joku jo kohta kysy: "Eikö meidän kuulunut olla riippumattomia?".

      Miten tämä Putinin "riippumattomuus ovet auki", kun kaikista räppänöistä vetää sisälle, nyt sitten toimisi?

      Poista
  2. Erinomainen kirjoitus.

    Tekisi mieli kysyä mahdollisimman julkisesti Suomen tasavallan nykyiseltä pääministeriltä,

    a) päätetäänkö Suomen Venäjä-politiikasta nykyään Suomessa vai päätetäänkö siitä Brysselissä

    b) jos siitä päätetään Brysselissä - lähinnä Saksan, Ranskan, UK:n ja Naton etujen mukaan - mitä toimenpiteitä hallitus on jo tehnyt ja mitä se tekee päätösvallan palauttamiseksi takaisin Suomeen.

    Onhan aivan täysi vitsi se, että "me olemme mukana pöydissä päättämässä". Matemaattisesti Suomen painoarvo päätöksenteossa lienee noin 1 %, mutta kaikki ymmärtänevät, että itse päätösten sisältöön tuolla yhdellä prosentilla ei voida mitään - ei pienintäkään - muutosta saada, kun vastassa on muita isompien intressejä.

    Ja nimenomaan Venäjä-politiikka on Suomelle on se, jossa ei ole varaa pienimpäänkään kannaltamme epäoptimaaliseen peliin. Muille maille taas on kyse sisäpoliittisesta uhosta ja toisarvoisesta vaihtokaupan nappulasta tärkeämpien asioiden varjossa.

    Mikä olisi oikea foorumi saada nykyisen pääministerin kanta siihen, että onko niin, että Brysselin kuuluukin hoitaa Suomen Venäjä-politiikka? Ohessa taustaksi vielä PM:n aiempaa kannanottoa asiaan:

    Stubb: "Oli sellaisia tahoja esimerkiksi keskustan piirissä,..., jotka uskoivat siihen, että Suomi voi ajaa jonkinnäköistä omaa politiikkaa näissä kysymyksissä, Stubb sanoi Pääministerin haastattelutunnilla Radio Suomessa."

    http://yle.fi/uutiset/keskusta_hermostui_stubbin_vaitteista/7688261

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kohottaa kummasti egoa, kun on siellä pöydän takana. Siinä voi jo olla ihan spontaanisti aina samaa mieltä.

      Poista
  3. Viime yönä yhdeltä Moskovan aikaa Venäjä (=keskuspankki eli valtio) nosti ruplan korkotuottoa niille, jotka pidättäytyisivät vaatimasta ja vaihtamasta rupliaan dollareksi. Ruplan kurssi parani -kahdeksi tunniksi.

    Kello 11:52 eilisiltana Lontoossa, 01:52 Helsingin aikaa kirjoittivat Telegraphin toimittajat Ambrose Evans-Pritchrdin johdolla. Ruplaa on "myyty lyhyeksi Krimin jälkeen". Lyhyeksi (short) myyminen tarkoittaa ottaa positio, asemoida itsensä siten että hyötyy ruplan arvon alenemisesta. Rupla heikenee jos yhden dollarin voi ostaa 60 ruplalla eikä siis vain 50 ruplalla kuten vain jonkin aikaa varhemmin. (Suomen devalvaatioissa saman asiaintilan tulokulma oli, että dollarilla saakin kolmen markan sijasta neljä. Jotka pannaan haisemaan kantohintojen ja palkkojen korotuksina. Ja sitten sama uudestaan. Vahinko ettei enää vetele!)

    Putin sanoo tietävänsä ketkä petaavat ruplan heikkenemistä. Hän lupaa kovia otteita heitä vastaan, niin lupasi Trichetkin eurospekulantteja kohtaan. Ei nähty. Shorttaus käy useammalla tavalla. Simmpeleintä on "Soros malli 1992 punnan kaato". Nyt lainataan ruplia minkä vaan saadaan, vaihdetaan ne dollareiksi keskuspankin valuuttavarannosta. Odotetaan ruplan arvon laskua valuuttavarannon ehtyessä. Sitten vaihdetaan alussa hankitut dollarit rupliksi, siis yhdellä 60 eikä 50 kuten alkutilan suhde oli ollut. Maksetaan velka pois ja pidetään keinotteluvoitto. Kokeilepa käytännössä !

    Paitsi isommalla korolla Keskuspankki myös lupaa eilisellä kurssilla dollareita kuukauden päästä -venäläisille pankeille 5 mrd asti -ns.repokauppa eli futuuri. Näitä SP:kin teki meillä sysiessään omia keinottelijoitamme sivummalle, 90-luvun alussa. Ne omat olivat puunjalostusfeodaalejamme (entisiä, nykyisiä globaalien varainhoitoyhtiöiden osuuksien haltijoita -ja vihdoinkin myös kuponginleikkaajia, mikä sosdem Suomessa oli lainsäädetty absurdiksi).

    IIF, Institute of International Finance tuntuisi lietsovan rahapiirien hanakkuutta käydä ruplan kimppuun. Venäläiset yhtiöt lienee suljettu pois kansainvälisiltä rahamarkkinoilta ja ne eivät voisi uusia lainojaan, mikä veisi ne kumoon. Jos tämä on legitiimiä lännen kannalta, se johtuu pakotteista. Huono homma meikäläisen yyamiehen vinkkelistä. Nordeasta olen aistivinani selän kääntämistä Venäjälle. No, Nordea ei enää aikoihin ole rahoittanut muuta kuin olemassa olevien omaisuusesineiden kauppoja nouseviin hintoihin, olivat ne yrityskombinointeja (Varman ja Ilmarisen kanssa) tai kodinvaihtopeliä nousevin hinnoin ja velkakuormin, samalla lobaten uusrakentamista vastaan.

    Venäjä yrittää nyt varjella loppua valuuttavarantoaan kymmenien miljardien haihtumisen jälkeen. Duumassa on Putinia vaadittu panemaan keskupankin liberaalisfeministinen IMF orientaatio kuriin! Suomessakin muuten huhuttiin vierasta ruorimiestä SPssa omina kovan markan vuosinamme, se olisi ollut Bundesbank tuolloin. No joo.

    Nyt Venäjällä olisi vielä yksi kortti. Valuuttasäännöstely. Tai varmastikin jotain yllättävämpää sattuu. Kiovasssa korot ovat 25 prosentissa, mikä on vaarallista Itävallan ja läntisemmänkin Saksan pankkien vinkkelistä. Iso korko nyt tarkoittaa vanhempien arvopapereiden, velkasaamisten nykyhintojen alentumista. Tappioksi ne on kirjattava "hyvän hallintotavan" vatimuksesta. Se on Wall Street vaatimus, suomiääninä Deloitte,PwC, KMPG… Ihan on arvassa -hiuskarvassa?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Sotakoalitiota valmistelaan kuten irakin tapauksessa aiemmin kerätiin halukkaiden yhteisö operoimaan, lipponenkin lupasi maamme tukevan irakin jäleenrakentamista.Nyt alkava Venäjän kansan vapauttaminen Putinin regimin orjuudesta siihen tarvitaan Suomen aluetta ja jaloja taistelevia sieluja. Myöskin Venäjän valtavat raakaaine resurssit tulee saada ihmiskunnan parhaimmiston hyödyksi.Isäntämaa sopimuksen kaltaiset paperit kertovat asioiden nytkähtämisestä eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Kysymys ei ole niinkään lännen suuresta huolesta homojen oikeuksien suhteen Punaisella Torilla, vaan enemmänkin Venäjän suurten markkinoiden, työvoiman ja raaka-ainevarojen haltuunotosta talouden keinoin. Ei maata enää nykyään sen takia valloittaa tarvitse, taloudellinen alistamien riittää.

      Tässä mielessä voisimme jopa ajatella, että menossa on Putinin ja Venäjän Talvisota, joissa on kaikki pelissä??

      Poista
    2. Kpovaa leikkiähän se on. Äljyn hinnan nousu muuttaisi paljon ja sehän nousee, jos vaikka Lähi-Idässä tapahtuu jotakin. Olisiko Saudi-Arabian demokratisointi jo ajankohtaista?

      Poista
    3. Miksei voitaisi verrata Venäjää nouseviin kehitysmaihin, jotka ovat avanneet markkinoitaan ulkomaisille sijoittajille? Niiden talous ja teollisuus kehittyvät nyt nopeasti, nopeammin kuin EU:ssa. Venäjälläkin asuu sentään 142 miljoonaa henkeä, ja tuskin korruptio- ja byrokratiaesteet kauheasti poikkeavat.

      Onko Putin tehnyt lehmänkaupat oligarkkien kanssa siitä, ettei muita kapitalisteja päästetä maahan?

      Poista
  5. Jos rajattaisiin tarkasteluajanjakso Neuvostoliiton hajoamiseen, koska sitä ennen ja sen jälkeen pätivät tyystin erilaiset pelisäännöt. Neuvostoliiton aikoina Suomella kiistämättä oli eräänlainen erityisasema. Mutta vuoden -92 jälkeen ei Suomella ole minun ymmärtääkseni ollut kerta kaikkiaan minkäänlaista erityisasemaa Venäjän osalta. Ei, vaikka kuinka yritän miettiä asiaa positiivisesti ja venäläisen kulttuurin suosijana ja ystävänä. Suomi on tänään venäläisten silmissä yksi pieni länsimaa muiden joukossa.

    Kun puhutaan 'harmaasta alueesta' EU:n ja Venäjän välillä niin sillä käsittääkseni tarkoitetaan maita, joiden politiikkaan Venäjällä on mahdollisuus vaikuttaa. Slovakia, Unkari, Bulgaria jne. Ja se 'mahdollisuus vaikuttaa' tarkoittaa Venäjän kannalta aina samaa; lyödä kiilaa vaikutusmaan ja EU:n väliin. En ole vielä toistaiseksi nähnyt yhtäkään esimerkkiä siitä, että Venäjä olisi käyttänyt 'harmaata aluetta' pyrkiäkseen millään tavalla parantamaan Venäjän ja EU:n välisiä suhteita. South Stream olkoon tästä hyvä esimerkki. Koko kaasuputki oli pelkkä poliittinen operaatio Ukrainan kuristamiseksi ja EU:n itäisten maiden hajottamiseksi. Sen poliittiseen voiteluun (ts. korruptioon) käytettiin ehkä jopa miljardeja 'harmaalla alueella' ja kaikki perustui siihen, että Venäjä halusi saada poikkeusluvan EU:n lainsäädännön osalta. Samanlaisen poikkeusluvan kuin se sai Nord Streamin osalta. EU ilmoitti viime keväänä, että poikkeuslupaa ei tule. Sen jälkeen Venäjä hyökkäsi rankaisutoimenpiteenä Ukrainaan tunnetuin seurauksin. Nyt South Stream on vihdoin haudattu mutta tuhansia ihmiselämiä 'harmaalla alueella' on peruuttamattomasti tuhottu. Eikä Venäjä löydä tietä ulos nurkasta, johon se on itsensä maalannut.

    Nyt se kysymys minkä arvoisa blogisti haluaa asettaa kuuluu; haluaako Suomi kuulua tähän yllä kuvattuun Venäjän hallitsemaan harmaaseen alueeseen, vai voitaisiinko ajatella, että olisimme kuten olemme aina ennenkin olleet ja pidämme oman päämme ja suojelemme itsenäisyyttämme niinkuin parhaaksi näemme.

    Elämme demokratiassa ja jokainen tekee oman päätöksensä äänestyskopissa. Minun punainen viivani tietää jo paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä tuosta ns. luottamuspääomasta. Jos historian opetuksia tulkitaan, niin löytyy Suomen ja Venäjän suhteista sellaisiakin aikoja, joina Kreml ei ole Suomeen luottanut, vaikka rauhallisia vuosia oli eletty. Olennaisinta on ollut se, että Suomen johdossa on ollut luotettavia Neuvostoliiton ystäviä. Noita aikoja ei voi enää sellaisenaan haikailla takaisin, vaikka jotkut haluaisivatkin (kaikkein vähiten meidän kokoomuslaiset, jotka eivät sisältyneet ystäviin).

      Demokraattiseen tasavaltaan kuitenkin kuuluu se, että valta vaihtuu säännöllisen usein. Nykyään ainoa pysyvä valtainstituutio Suomessa on EU. Sopii pohtia, mikä merkitsee maamme pitkän tähtäimen politiikassa eniten.

      Suomen ulkopolitiikan ongelma ei mielestäni ole tällä hetkellä luottamuspääoman säilyttäminen ja kerryttäminen, vaan kyvyttömyys tehdä hyödyllisiä sopimuksia. EU ei ole aikoihin tehnyt sopimuksia, jotka lisäisivät eurooppalaisten työtä ja turvaa sen säilymisestä. Päinvastoin Suomessa on hyväksytty useita meikäläisten kannalta köyhdyttäviä ja heikentäviä päätöksiä, viimeisimpänä Venäjän vastaiset pakotteet ilman toivoa myymättömien tuotteiden saamisesta myydyksi EU:n alueelle. Tuloksena elannon menetyksiä, maaseudun kurjistumista, pakkomuuttoa.

      Tämänhetkisestä ja tulevasta kauppasodasta voisi olla Suomelle suurta hyötyä, jos Suomi toimisi aktiivisena sekä idän että lännen suntaan. Niitä poliittisia vastalahjoja, joita Venäjälle pitäisi antaa, ei kuitenkaan uskalleta tai haluta suorittaa, koska pitäisi palata ystäväjärjestelmään, Venäjään ei luoteta eikä se ole yhtä vahva ja rikas kuin kylmän sodan aikana.

      Toisaalta EU-kehitys on pysähtynyt. EU ei kykene toimittamaan raaka-aineita eikä luomaan työtä. Sen sijaan, että puolustaisi eurooppalaisia, EU ajaa suuryritysten ja -kapitalistien asiaa jatkuvilla liberalisointipyrkimyksillään. EU ei edes halua luoda sotilasliittoa, mikä olisi olennaisia Suomen tarvitsemia toimenpiteitä.

      Tällaisessa tilanteessa, jossa yhtä selvää valintaa ei voi tehdä, kannattaisi mielestäni olla kahlitsematta itseään kumpaankaan osapuoleen.

      Ikävä vain, että tasapainoilupolitiikka ei näyttänyt toimivan Ukrainassa, vaan Venäjä haluaa pitää maan riippuvaisena itsestään. Olisi reilua, että Ukraina voisi myydä ja ostaa tuotteita eri toimijoilta, kuten Venäjäkin. Suomi on onnistunut tässä, varsinkin energia-asiain saralla, hyvin.

      Poista
    2. Naapurimaat vaikuttavai toisiinsa aina ja kaikkialla. Vaikutus toimii molempiin suuntiin.
      Olisi hienoa, mikäli Ukraina olisi saanut ihan normaalisti ja laillisesti määrätä suhteestaan niin Euraasian unioniin kuin EU:hun.
      On vaikea käsittää, miksi EU väänsi sitä väkisin puoleensa, kuten Des Spiegelin parin viikon takaisesta reportaasista ilmenee. Onko meillä ideologinen missio, josta olemme valmiit maksamaan selvää rahaa? Onko kaikilta kysytty?

      Poista
  6. Putin ja hänen satusetänsä saavat nyt maistaa talouden ja poliittisen luottamuksen realiteetteja.

    Onneksi hänellä on nämä meikäläiset bloggari-fanittajat katkeraan loppuun saakka. Se "peruslinja" on kieltämättä ainutlaatuista ja pysyvää.

    Tervemenoa Putinille. Ja teille, vaikka ostoksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pamput ovat jemmanneet rahaa tällaista varten ja poliittinen luottamus Venäjällä -mitä se on?

      Poliittista luottamusta muualla taas ei tarvita. Venäjän johtajien perustoimintaan kuuluu olla välittämättä muista, koska heillä on maa täynnä luonnonvaroja ja he voivat periaatteessa tuottaa kaikkea itse. Mutta pitkälti johtuen maan sisäisestä luottamuspulasta kehitys on hidasta, eikä neuvostoaikaista teollisuuskapasiteettia varmaan koskaan enää saavuteta.

      Poista
    2. Ei se irvistely järjen käyttöä korvaa vaikka enemmänkin irvistelisi.

      Poista
    3. Kun lukee sapuskan putinatsien postauksia, monsieur Vihavainen näyttäytyy vain yhtenä salakavalana fascistina muiden joukossa; nyt vihjataan päinvastaista. Tämä todistanee, että blogaajamme ei voi olla täysin väärässä, että hän on tehnyt jotain oikein.

      ***

      "Suomettumisesta" on tullut merkillinen peikko, jonka varjolla yritetään estää järkevän reaalipolitiikan tekeminen naapurin kanssa, joka naapurina on ja pysyy. Jännittävää näiden ihanteellisten aivoituksissa on myös se, miten sen reaalipolitiikan, jopa paljon limaisemman kuin Kekkosen aikainen, tekeminen tekee kipeää vain kun kyseessä on Venäjä. Kyseessä tuntuu olevan lähinnä joidenkin ikäluokkien kollektiivinen trauma, joka kummunnee hieman varhaisempien sukupolvien sotatraumoista, ja sen hyväksikäytölle rakentunut demagogia. Suomettumisessahan kisuallista oli se valhe, joka sisältyi kärsityn epäoikeudenmukaisen kohtelun kieltämiseen (sotakorvaukset ja niin edelleen), ei niinkään reaalipolitiikka sinänsä.

      Ja nyt koko kansan on kärsittävä näiden traumatisoitujen pakkomielteistä ja kansallisista alemmuuskomplekseista, joissa Venäjä näyttelee syntipukin roolia.

      Joo, Putin ei ole kiva. Mutta rationaalinen paluri se on, ja rationaalisen pelurin kanssa voi tulla toimeen, kun pelaa itse rationaalisesti.

      Poista
  7. Me täällä katsomme asioita omasta näkökulmastamme joka on nyt läntisen Euroopan tulkinta miten asiat ovat ja tärkeämpää miten niiden tulisi olla. Tämä on yksipuolinen, yksinkertaistava ja suorastaan lapsellisen naiivi näkemys että läntinen Eurooppa ja sen arvot ovat kehityksen huipentuma johon muu maailma haluaa ja jos ei halua niin ne täytyy ohjata hyvällä tai sitten pahalla.

    Venäjäuutisoinnissa on jo pidempään uutisoitu enemmän lännen toiveita kuin tosiasioita. Esimerkiksi ruplan heikentyminen ja Venäjän talouden taantuma uutisoidaan kuin kyseessä olisi kreikkalainen jumaltaru jossa kuolevainen = Venäjä käy uhmaamaan Olympoksen jumalia = Länsi ja sen finanssijärjestelmä. Kun talous ei vapaassa markkinataloudessa USA Eurooppa noudata enää talouden lainalaisuuksia ja silti valtiot eivät ole romahtaneet niin miksi näin tapahtuisi Venäjällä joka on kaikkea muuta kuin vapaa talous ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Venäjäuutisoinnissa on jo pidempään uutisoitu enemmän lännen toiveita kuin tosiasioita."

      Totta. Mutta eikö tämä päde yleensäkin politiikkaan? Esim meillä on jäänyt havaitsematta se että tammikuun 1.päivänä 2015 Venäjä siirtyy pois dollaripohjaisesta järjestelmästä mm. energiakaupassa. Venäjän ruplalla on valtava kultakate Venäjän Keskuspankissa kun taas USA:n Federal Reservillä ei ole oman nettisivustonsa tietojenkaan mukaan unssin unssia kultaa katteena. Vain uskoa huomiseen.

      Venäjä voi siis ensi vuoden puolella alkaa ostamaan pois halpoja ruplia ja puskea läntisille markkinoille dollarivarantojaan jos niin haluaa. Jos olisin läntinen finanssipeluri olisin hieman hermona.

      Poista
  8. "Jokaisella maalla on myös vaikutuspiiri, jossa sen merkitys on suurempi kuin kauempana sijaitsevien. Asia on triviaali ja yritykset sen kieltämiseksi ovat sekä hämmästyttäviä että säälittäviä."

    Luin varmaan väärin, mutta jotenkin tuntuu, että Vihavainen tarkoittaa tässä hieman tavallista suurempia maita. Ettei jopa suurvaltoja ja erityisesti Venäjää.

    "Se, joka ymmärtää Suomen vuosisataisen politiikan peruslinjan arvon, ei vaihda sitä helppohintaiseen konjunktuuripolitiikkaan. On tärkeää antaa kaikille osapuolille tieto siitä, että Suomi on luotettava ja vakaa poliittinen toimija."

    Mitä muuta tuo Suomen "vuosisatainen (ulko)poliitiikan peruslinja" on ollut kuin vain myöntymistä, sopeutumista ja lopuksi hännän heiluttamista Venäjä/Neuvostoliiton oikkuihin ja sen vaihteleviin mieli- eli vallanhaluihin? Silloin kun N-L hajosi ja Jeltsin nousi Venäjän presidentiksi tavallinen ajatteleva suomalainen ehti jopa toivoa, että naapuristamme tulisi normaali maa, joka toimisi kenties samalla tavoin kuin edustukselliset ja sivistyneet demokraattiset valtiot tapaavat toimia.

    Toivomme oli turha ja olemme nähneet tavallaan uuden N-Liiton syntyvän. Toimintatavat Venäjällä ovat samanlaiset kuin N-L:n aikoihin ja nationalistinen öykkärimeininkiä lietsotaan koko virallisen median taholta täysin palkein. Venäjän sotilaallinen uho on tosiasiaa ynnä vastenmielistä, vaikka tietenkin mediassa länsimaissa se korotetaan ns. toiseen potenssiin.

    Siksi Vihavaisen ristiretki Natoa ynnä EU:ta vastaan tuntuu hieman ihmeelliseltä. Samoin Venäjän intressien ja tekojen yliymmärtäminen. Vihavainen kaipailee ilmeisesti takaisin idänkaupan ja kyykyllään olon aikaa, sitä kohti hänen teesinsä ja mielipiteensä Suomea johdattaisivat.

    Luulen ma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni Vihavaisen teesi tässä oli nyt se, että Suomen ei pidä sulkea itseään mihinkään leiriin. Vielä vuosi sitten monet optimistit vakuuttelivat ettei mitään vastakkainasettelua ja leirejä muka ole eikä synny. Silloin ei vielä tarvinnut pelätä joutumista leiriin. Nyt on toisin.

      Ei tarvita kummoistakaan kriittistä tarkastelua, kun EU:n päämäärätön ja päättämätön toiminta selviää. Päämäärättömyys ja päättämättömyys johtuu EU:n dogmaattisuudesta ja kyvyttömyydestä tehdä kompromisseja autoritaarisen Venäjän kanssa, sekä kyvyttömyydestä ylipäänsä olla yhtä mieltä suurista asioista. Ainoat yleisesti sovitut ja hyväksytyt suuret asiat ovat EU:n dogmit.

      EU on osapuoli, joko USA:n tukijana tai sitten ei, Ukraina-selkkauksessa ja on kärjistänyt kriisiä pakotteillaan. En nyt ota kantaa eettis-moraaliseen pohdiskeluun kuka kärjisti ensin ja kuka kärjisti eniten. EU on aiheuttanut jäsenelleen Suomelle vahinkoa, kun ei kyennyt sopimaan Venäjän kanssa.

      Suomen täytyy harkita, haluaako se jatkaa EU:n etulinjassa, jos se pysyy jäykkänä Venäjän suhteen. EU ei pysty siinä tapauksessa koskaan korvaamaan menetettyjä kauppasuhteita ja menetettyä elintasoa. EU ei edes varmista meidän turvallisuuttamme, jos syntyisi konflikti.

      Poista
    2. "Suomen täytyy harkita, haluaako se jatkaa EU:n etulinjassa, jos se pysyy jäykkänä Venäjän suhteen. EU ei pysty siinä tapauksessa koskaan korvaamaan menetettyjä kauppasuhteita ja menetettyä elintasoa. EU ei edes varmista meidän turvallisuuttamme, jos syntyisi konflikti."

      Juuri näin. Sven Tuuvan rooli olisi taas tarjolla, mutta kannattanee hetki miettiä, otammeko sen. Vaikka pellavatukkaamme joku hetken sen takia silittäisikin.

      Poista
    3. Suomen vaikutuspiiri itärajan takana käsittää ennen muuta Pietarin ja siitä pohjoiseen ulottuvan ns. lähialueen, jonka yhteinen väkiluku on n. 8,5 miljoonaa ja taloudellinen painoarvo noin Suomen luokkaa. Me olemme siellä merkittävä tekijä jokaisella mittarilla-. Venäjän merkitys Suomessa on esimerkiksi taloudessa pienempi, mikäli energia luetaan pois. Vaikka miksipä lukea, sitä on saatu edullisesti ja luotettavasti.
      Vai pitäisikö kaikki perustaa siihe, että kun myös huonoin vaihtoehto on mahdollinen, niin lähdetään nyt sitten siitä?

      Poista
  9. Tärkeimpiä tuontituotteita Suomelle ovat öljy ja kaasu. Niitä EU ei ole asettanut kieltolistalle ja tuskin koskaan asettaakaan. Se olisi liian pöljää.

    Meidän onneksi ulkomaankaupassa käytetään dollareita, jotka ovat vakaassa suhteessa euroon. Niinpä joutuvat venäläiset nyt myymään meillekin alennuksella, vaikka eivät olisi eurooppalaisista tuotteista kiinnostuneitakaan. Kaiken tarvittavanhan saa Kiinasta. Kiinalaiset vain eivät halua ruplia, koska haluavat ostaa tavaraa muualtakin. Jos venäläisillä olisi enemmän myytävää, ruplat kelpaisivat paremmin. Mutta nyt jää venäläisille kaksi vaihtoehtoa: käyttää ulkomaanvaluuttavarantojaan tai katsella kulutustavaroiden kallistumista.

    Muu Eurooppa hyötyy tästä, mutta Suomelle tämä vain korvaa menetetyt vientitulot eikä se edes näy muualle kuin Venäjän suuntaan. Muut saavat kilpailuetua yhtä paljon kuin Suomikin. Periaatteessa olemme vähän samassa tilanteessa kuin Venäjä; joudumme myymään myymättömät maataloustuotteet ja muut alennetuin hinnoin muualle.

    VastaaPoista
  10. Valtiokapitalismin johtotähdet YIT, SRV, Stockmann ovat lirissä . Sotakorvauksilla ei enää pitkälle pötkitä.

    VastaaPoista
  11. Huonosti menee Venäjällä, kuten niin usein ennenkin. Auttaisikohan ukrainalaistyyppinen demokratialiike synnyttämään uudentyyppisen Venäjän, joka käyttäytyisi aina kiltisti eikä omaisi vaikutusta kansainvälisesti? Myös sen luonnonvarat vlitaisiin demokraattisesti jakaa maailman tarvitsevien piirien kesken kuten USA:ssa on tapahtrunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katkeraa, katkeraa ja niin aatelia niin aatelia.

      Poista
    2. Jos toiveena on, että kapitalistit sijoittaisivat Venäjään, niin silloin pitäisi luoda vakaa ja kapitalismimyönteinen ympäristö Venäjälle. Jeltsin onnistui jälkimmäisessä mutta ei edellisessä. Putin taas loi vakautta, mutta kuritti ankarasti kapitalisteja, minkä seurauksena Venäjällä nyt kuljetaan kohti valtiokapitalismia.

      Venäjän pitäisi nyt jotenkin kanavoida nationalistinen uho ja voima yhteen hiileen puhaltamiseksi ja oman maan rakentamiseen. Sen sijaan ovat onnistuneet rakentamaan itselleen läjän aseita ja kiihottamaan itsensä sotatilaan.

      Poista
  12. Tässä formaatissa on se hankaluus, ettei aina ymmärrä kuka puhuu kenelle, mitä ja miksi.
    Katkeruus ei kannata, realiteetit pysyvät vaikka itkisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vetää katkeraksi. Jos nyt rajaa vaikka NL:n romahduksen jälkeiseen aikaan, niin miten olemmekaan yrittäneet ystävystyä. On jopa ostettu ystävyyttä. Lähialueyhteistyönä maksettiin vuosittain markka-akana n 150 miljoonaa vuosittain ja euroaikana 20 miljoonaa mitä erilaisimpiin kohteisiin, ei pelkästään Pietarin jätevesipuhdistamoihin.

      Meillä jopa kansanedustaja O Ojala painotti eduskunnan kyselytunnilla tätä Venäjän auttamisen tärkeyttä sanomalla, että otettakoon siihen rahat vaikka puolustusbudjetista. Mainio puheenvuoro duumassa käytettynä.

      Mitä teki Venäjä vastavuoroisesti. Rakensi uusia ydinaseita ja ydinsukellusveneitä, vaikka Obama tarjosi kyseisten aseiden riisuntaa.

      Aamun Sputnikin tietojen mukaan Venäjä luo rautatieverkkoa käyttävän ydinasejärjestelmän. MAD, MAD.. niin kuin joku sitä olisi uhkaamassa.

      Pienempiensä kimppuun käydään jos ei asein, niin ainakin sitten lapsiasiamiehen voimin. Siitäkin taas aamun uutisia.

      Toissa päivänä Novosti Ylessä venäläisvanki moitti Suomen epäinhimillisiä vankilaoloja. Kohta kait sieltä tulee vankila-asiamieskin meitä neuvomaan.

      Ystävyyttä ei synny ilman luottamusta valtioiden välille, vaikka kuinka pidettäisiin yllä YYA-liturgiaa.

      Joku venäläinen kirjailija on kirjoittanut, että venäläinen on tänään mitä parhain ystäväsi, huomenna hän on valmis ampumaan sinut ja ylihuomenna tulee itkemään vilpittömästi haudallesi.

      Kiitän kuitenkin professoria mainioista Venäjän historiaa käsittelevistä kirjoituksista. Niitä luen edelleen mielenkiinnolla.


      Poista
    2. "Kiittämättömiä nuo neekerit. Vaikka annoimme niille värilliset lannevaatteet ja kaikki. Kehtaavat vielä höpöttää jotakin kaivosten pitämisestä itsellään. Tolkutonta."

      Tarkoitan vain, että voisi sitä koettaa katsoa asioita myös vastapuolen silmin. Vaikka sen kaikkia kotkotuksia ei sitten hyväksyisikään.

      Poista
    3. En kyllä kutsuisi Puitinin toimia Krimillä ja Ukrainassa kotkotuksiksi enkä näitä blogejakaan.

      Poista
  13. Ruotsin malli olisi kaypä: Kriisin aikana käy kauppaa kaikkien hylkiöittenkin kanssa kovaan hintaan. Hyvänä aikana moralisoi sitten sydämensä kyllyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sodan aikana Ruotsi oli melkolailla sidottu siihen yhteen hylkiöön. Sitten sodan aikana ja jälkeen moralisoidaan muita -aktiivisia toimijoita-, kun itse istui tumput suorina.

      Olisi Suomessakin voitu istua tumput suorina 1939 niinkuin Jehovan todistajat suosittelivat.

      Poista
  14. Valtionkapitalistisen Hesarin linjaan kommenteista löytyy säiettä takautuvasti: Pellonraivaus Oy valtiontukipolitiikka ->YIT Kostamuksen rakentajana ->YIT ja Caverion Antti Herlinin tankkauspisteinä. Sekä Ruotsin kuninkaan kenraalisuku suomalaisten pelastajana.

    VastaaPoista
  15. Kaikki olisi hyvin, jos kirjoituksesta ei paistaisi kirjoittajan dogmaattinen halveksunta Natoa ja USA:ta kohtaan. Natovastaisen on emotionaalisista (aivomme toimivat emotioiden pohjalta selittäen niitä sopusointuun pyrkien) syistä vaikea hyväksyä skenaariota, jonka mukaan konfliktin panosten mahdollisesti vielä koventuessa Naton ulkopuolella oleminen on suurempi riski kuin Naton jäsenenä konfliktin osapuolena oleminen. Jos Venäjä haluaa uhkailla ja painostaa Natoa ja USA:ta, ovat Suomi (myös Ruotsi) ja Itämeren saaret yksinkertaisin tapa osoittaa, että on todellakin valmis sotilaallisiin toimiin, eivätkä siinä "hyvät ja ymmärtävät naapurisuhteet" mitään auta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä luule olevani lainkaan dogmaattinen ja luonnollisesti ymmärrän sen, ettei meidän kannata turvallisuuttamme perustaa yhden pylvään päällä istumiseen. Se kannattaisi vielä kyllä perustella, miksi olisi turvallisempaa olla osapuolena Naton ja Venäjän konfliktissa kuin sen ulkopuolella. On tämä ainakin omaperäinen ajatus, ei se pelkkä yksinkertaisuus vielä vakuuta.

      Poista
    2. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
      Ulkomaisista lehdistä huomaa päällä olevan Venäjä-paniikin olevan varsin puhtaasti suomalaista tekoa.

      Poista
    3. Kuten hyvin tiedetään, oli ns. Paasikiven-Kekkosen -linja hiekalle rakennettu, koska aseellinen konflikti Naton ja Varsovanliiton välillä olisi tehnyt Suomesta sotatantereen, jossa voimia olisi mitelty. Suomen puolustusdoktriini on perustunut jo vuosikymmeniä ajatukselle, että Suomeen hyökkäämisen tulee olla hyökkääjälle liian kallista. Tämän doktriinissa ainoa todellinen ongelma on sana "liian", koska historia kertoo, ettei sotaisia (ihan oma "seikkailijalajinsa") valtionpäämiehiä ja sotilasjohtajia ole tappion hinta juurikaan hillinnyt, kun taas ns. voitto tai valloitus on ollut aina heidän egolleen hintansa väärtti. Minun on vaikea sanoa, mihin kaikkeen Putin on valmis, mutta yhtä huteralla pohjalla on muutkin, joilla ei ole psykologista erityisosaamista hänen taustansa omaavien ja hänen kaltaisten persoonallisuuksien toiminnasta vallan kaikotessa. Eli jos hän haluaa kiristää ruuvia Naton suhteen (sisäpoliittisista syistä), mutta välttelee suoraa yhteenottoa, on luonnollinen kohde Itämeren saaret ja Suomi aivan kuten Saksakin ennen ensimmäistä maailmansotaa arvio tarkkaan, lähtisivätkö englantilaiset puolustamaan Belgialle antamiaan lupauksia sen koskemattomuudesta, vaikka itse sotaa pitivätkin välttämättömänä Ranskan liittolaisen, sotilaallisesti voimistuvan Venäjän aiheuttaman uhkan takia.

      Poista
    4. ihan näin ulkopuolisena ja keskustelua sivusta seuraavana:: vihavainen jos kuka tietääkseni tuntee ns. rähmällällään olon, eikä ollut sitä silloiin eikä näytä olevan nyt, mihinkäään suuntaan.
      eniten rähmällään oloa ja suomettumusta tänään näkee luvatta sanoen nato-uskossa. ei realistinen tilannearvio ole emotionaalista nato-vastaisuutta, totta kai sitäkin korttia kannattaa käyttää ihan niin kuin ruotsi on aina tehnyt.
      mutta onko se tosiaan ihan mahdoton ajatus, että suomi olisi itsenäinen ja puolueeton, niin kuin ruotsi, sveitsi, itävalta, ja ottaisi hyödyn irti siitä mistä saa, lännestä ja idästä.
      pelottavinta ei ole nyt yksin venäjä, vaan tämä kokonaistilanne, jossa ollaan kaikin puolin ihan liikaa kesän 1914 tunnelmissa. Venäjön syy, miksei, tott kai, mutta miten toimia?
      tunteen paloa ja väkevää oikeassa olemista liikaa, sovittelua ja rauhaan pyrkimistä liian vähän. totta kai Venäjällä on siinä iso ellei isoin rooli, mutta auttaako sodan estämistä ja kaikille kohjtuullista tulosta siinä vihan ja katkeruuden liemessä itsensä keittäminen ja kotimaan valjastaminen sven tuuvaksi tms. tätä sodan henke lietsoo meikäläinen media tokuttomasti, sitäö itsekään ymmärtämättä. ei sitä kai ymmärretty kesällä 1914

      en tiedä en väitä, ihmettelen vaan, miten joku voi nähdä vihavaisessa venäjän laulun laulajan? inhorealistista ja ei-tunnusteksellista analyysiä, sanoisin, voi olla väärässä, mutta senhän oikaisee paremmalla argumentilla/analyysillä, ei vihavaisen tai muiden olemattomian emootioiden ja motiivien osoittelija.
      suomettuminen ja rähmällääm olo on vahva perinne, nyt se jatkuu näissä kovin emootiolla toimivissa natottajissa, jotka vievät suomea hämmentävän täsmällisesti itäeurooppaalaiselle polulle. läntinen sivistysvaltio toimii oma etu edellä, ja juuri sitä minusta vihavainen koettaa korostaa. mutta viisaamat korjatkoon

      Poista
    5. Kiitoksia! Hauska huomata, että joku ymmärtää puheen niinkuin olen sen tarkoittanut. Kyllä tämä hysteria näyttää oudolta.

      Poista
    6. Anonyymi: Ensinnäkin en arvostele Vihavaista rähmällään olosta venäläisten edessä, vaan tunneperäisestä suhtautumisesta angloamerikkalaisuutta kohtaan. Toiseksi väitän, että on toiveajattelua, että tulisimme aseellisessa konfliktissa säilymään irrallisena saarekkaana, kuten oli kylmän sodan aikana, jolloin molemmat osapuolet olisivat mitä todennäköisimmin käyttäneet ydinaseitaan maaperällämme. Suurvaltapolitiikassa pienet jäävät jalkoihin tai säilyvät liittoutumalla jommankumman kanssa enkä oikein usko, että vallassa olevat olisivat ihmisinä miksikään muuttuneet, vaikka vallanpitävät ovat länsimaissa olleetkin pakotettuja avaamaan korvansa kansalaisten tarpeille.

      Poista
    7. Jos Vladimir Fjodorovin muistelmia on uskominen, NATO olisi pyrkinyt pitämään Suomen sotilaallisesti neutraalina tekemällä maasta säteilevän erilaisilla "likaisilla pommeilla". Lisäksi Suomi olisi jauhautunut Murmanskiin ja Leningradiin suunnatussa ydinsotamyllyssä. Ruotsille olisi luultavasti käynyt samoin NL:n hyökkäyksissä Tanskaan ja Norjaan.

      Suomen ulkopolitiikalla oli kaksi tärkeää päämäärää: estää maailmansota ja estää Suomen miehitys (ts. välttää Tshekkoslovakian ja Unkarin kohtalo).

      Suomella ei juuri ole varsinaista arvoa muille maille. Venäjälle Suomella on potentiaalista negatiivista arvoa, ts. Suomen merkitys Venäjälle kasvaa, jos täällä on Venäjän vihollisen sotajoukkoja. Koska asialle sen tapahduttua ei oikeastaan enää voisi mitään, voidaan tulkita, että Suomella tavallaan on negatiivista arvoa jo nyt, kun asian voisi vielä välttää. Venäjä voi halutessaan neutraloida taseen panostamalla jotain, vaikka miehittämällä Suomen.

      Suomelle voi olla hyötyä negatiivisesta arvostaan, jos tarjoutuisimme vähentämään sitä poliittisilla myönnytyksillä (joiden ei edes tarvitsisi olla yhtä raskaita kuin NL:n aikaan) poliittisia tai taloudellisia vastikkeita vastaan.

      Koska Suomella ei ole juuri mitään arvoa muille, on syytä pohtia, miksi muut puolustaisivat Suomea tai edes ottaisivat liittonsa jäseneksi. Ns. NATO-optio voi olla vain näennäinen houkutin, jonka avulla Venäjän viholliset yrittävät heikentää ja heikentävätkin Venäjän kannatusta ja vaikutusta Suomessa. Samaa he tekevät joka puolella maailmaa.

      Poista
    8. ok . ja siis ymmärrän kyllä nuo väitteesi, enkä ole ihan kokonaan toista mieltä. sen sijaan hiukan pidän toiveajatteluna sitä, että jotenkin pärjäisimme paremmin Naton jäsenenä -- ja tämä ilman minkäänlaista tunneperäistä kielteistä suhtautumista angloamerikkalaisuuteen. myönteistä kyllä, siinäkin mielesäs että olisi ihan kiva jos sijaitsisime belgiassa tms. mutt kun emme, siksi paasikivi ja mannerheim mieluummin kuin stubb ja muut kauppakamarinulikat, joiden korvantaustat vielä märät.
      toki suomen asema vaikeampi kuin ruotsin, mutta silti ruotsin tie sopii meille paremmin kuin itäeurooppalaisten puskurivaltioiden. onhan suomikin sitä,tavallaan, ja sitä enemmän mitä enemmän nato-linjalle pyrkii. mutta suomelle myös mahdolliisuus ruotsittua ruotsin kyljessä niin, että nato ymmärtää antaa olla rauhassa, samoin venäjä, kun tajuavat että suomi-ruotsista ei mitään voitettavaa eikä mitään uhkaa
      toiveajattelua tämäkin, mutta mikä ei olis jos pahin skenaario voittaa? voiton mahdollisuus näillä korteilla silti paras, arvelen. en tiedä. ja tätä arvelen vihavaisenkin tarkoittaneen, vaikk en tiedä.

      Poista
    9. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista ja tuskin edes emotinonaalista, mutta pakko on sanoa, että mielipuolisiksi ovat diskurssit menneet. Ei tässä enää "hyödyllä" asian normaalissa mielessä käsitettynä ole mitään sijaa.

      Poista
    10. Mitä arvoa Baltian mailla on Natolle? Onko Itämerellä sotastrategista merkitystä Venäjälle tai Natolle? Onko Suomella Natolle strategista merkitystä Norjaa puolustettaessa, koska Altantin rannikolle Venäjää ei päästetä? Mitä kauheaa on olla Naton jäsen, kuten ovat Norja, Tanska, Islanti ja Baltian maat? Olisiko ajateltavissa, että Venäjää saattaisi kiinnostaa jalansijan varmistaminen Euroopassa ja Itämerellä pienemmän pahan eli Suomen miehittämisen avulla?

      Poista
    11. Vallitsevaa sotahysteriaa on hyvin vaikea selittää ja luulen, että kyseessä on nyt kyllä suomalainen erikoisuus. Mikäli jotkut muutkin siihen vielä syystä tai toisesta sortuvat, on tärkeää, että edes jossakin pidetään pää kylmänä. Se on stabiloiva tekijä.
      Siis: ei ne ketään jyrää.

      Poista
    12. Eli maailma on mielestäsi muuttunut? Valloitussota suurvaltapoliittisena keinona on siirtynyt historiaan? Ja luottaisin asiassa sinun sanaasi ja asiantuntemukseesi?

      Poista
    13. Kuten aikoinaan Buddha, kehoitan epäilemään kaikkea, jopa minuakin. Valoitussota suurpoliittisena keinona näyttää kyllä olevan aivan tavattoman huono idea valloittajalle. Ja juuri täällä pohjolassa se olisi aivan puhdasta idiotismia. On sitä sellaistakin maailmassa nähty, mutta ei tuo Putin nyt itsetuhoiselta vaikuta, jos asia siitä on kiinni.

      Poista
    14. Täällä Firenzessäkin nettiyhteydet toimivat loistavasti joten katsoin eilen Alexander Stubbin linjapuheen Snellman-säätiössä.

      Tunnin kuluessa hän toisti lukemattomia kertoja Suomen tulevaisuuden olevan enemmän kansainvälinen. Omista koulukokemuksistaan hän myönsi olleensa kielipainotteinen, koska ei muuten oikein pärjännyt.

      Siinäkö on suomalaisten tulevaisuus? Kielten oppiimista pidetään kansainvälisissä ympyröissä lähinnä matkimisena, jossa auttaa parhaiten "elävä sanakirja" mistä minulla on omakohtaisia kokemuksia, sen sijaan kansan ominaispiirteiden ymmärtäminen monikulttuurisessa Euroopassa on jotakin ihan muuta, sillä kansaa ei voi vaihtaa. Minusta tuntuu että firenzeläisetkin ovat ylpeitä omasta murretaustastaan, eivätkä ylpeile neljällä ulkomaankielellä.

      Poista
    15. Historia eli tulevaisuus on ennakoimatonta, se ei noudata logiikkaa, suunnitelmia tai toiveita, koska kyse on niin monen asian summasta, joista osa ei ehkä ole meille edes entuudestaan tuttuja. Vaikka olemmekin pärjäneet puolueettomuuspolitiikallamme hienosti menneisyydessä, se ei mielestäni takaa menestystä EU:n kaudella tai Kiinan ja USA:n suurvaltakaudella. Putin voi muuttua itsetuhoiseksi eli valtansa sokaisemaksi ja, koska vapaa lehdistö ja demokratia on jo Venäjällä melkein tapettu ja, koska hitaat muutokset ovat salakavalimpia, pitäisi Suomen yrittää ankkuroitua osaksi Eurooppaa myös sotilaallisesti, koska kulttuurillisesti kuulumme jo Länsi-Rooman perillisiin.

      Poista
    16. "Historia eli tulevaisuus on ennakoimatonta, se ei noudata logiikkaa, suunnitelmia tai toiveita"

      Eli millä logiikalla sitten herra kolehmainen esittää, että NATO-jäsenyyden riskit ovat pienempiä kuin ulkupuolelle jäämisen?

      Samalla logiikallako ehkä, millä oli itsestäänselvää, että suurvaltojen ydinkärjet oli suunnattuna tänne yhdentekvään kotosuomeemme?

      Poista
    17. Nämä Sven Dufva-vertaukset etc. kertovat kyllä jonkin asteisesta koko kansakuntaa koskevasta Nato-traumasta ja USA-angstista, joita valitettavasti on lietsottu läpi Suomen lähihistorian.

      Nato-jäsenyydellä pelottelu on ollut punaisen puolen sisäpoliittinen kuritus- ja propagandakeppi täällä Suomessa, jossa kansaa on piiskattu ajattelemaan "oikein" Kekkosen-Paasikiven-linjan mukaisesti. Silloinhan Suomi uskotteli N-L:n ase ohimolla olevansa vapaa ja puolueeton länsimaa. Tämä Nato-pelottelu ja USA-angstin lietsominen tyyliin "nato-jäsenyys vie meidät mukaan imperialistisen USA:n merentakaisiin sotiin" oli ja on kyllä niin maan perusteellisen tunteellinen argumentti vailla syvällisempää ja analyyttista pohdiskelua.

      Tällä Nato-kepillä Halonen kaitsi kansaa ja sama kansallinen trauma vaivaa myös monia Vihavaisen kommentoijia. Sitä säkkiä omassa selässään on vaikea nähdä.

      Itse olen lukenut Vihavaisen kirjat ja arvostan suuresti miehen tyyliä kirjoittaa ja argumentoida.

      Kuitenkin mielestäni on aika uskomatonta, että Suomea ja suomalaista mediaa syytetään sodan lietsonnasta ja samalla hyväksytään Velivenäläisen tekemät maan ryöstöt ja yksipuoliset rajan siirrot 1930-luvun tyyliin. Ynnä myös sen idioottimaisen sotilaallisen uhon, jota ko. maa harrastaa koko ajan.

      Pitää varoa, ettei Vihavainen ole suomalainen Chamberlain, joka vakuuttaa, että ei veli venäläinen missään nimessä meitä eurooppalaisia sodalla uhkaa.....ja kuinkas sitten kävikään. Historian opetus lienee realistille sellainen, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Myös sota voi koputtaa pienen maamme ovia, vaikka tällä hetkellä se on kaukana (?) Ukrainassa.

      Poista
    18. Niin. Kunpa saisimme Naton "rauhanohjuspatterit" Lappeenrantaan, niin siitäpä se turvallisuus maassamme lisääntyisin roimasti, koskapa ohjuksen lentoaika Lappeenrannasta Pietariin on vain muutama minuutti. Jos siis Venäjä ennen tuota olisikin suunnannut jokusen ohjuksen meille tänne päin, Nato-ohjusten tulon jälkeen se takuulla kääntäisi nekin kiiruusti pois osoittamaan muualle - pois noista rauhanohjuspattereista.

      Samoin turvallisuuttamme lisäisi se, että maamme käytöstä mahdollisiin painostus- ja sotatoimiin Venäjää vastaan ei enää päätettäsi Suomessa, vaan se hoituisi ammattitaitoisesti hieman etäämmällä olevista Nato-esikunnista aina kulloinkin ohjusnappivuorossa olevan Nato-upseerin toimesta. Sotilasliiton sotatöitä ei nimittäin johdeta komiteatyönä, vaan hierarkkisesti ja keskitetysti.

      Suomen Nato-jäsenyys siis poistaisi kaikki riskit siitä, että voisimme joutua Venäjän ja Naton välisten ja huonossa skenaariossa edelleen kiristyvien suhteiden pelinappulaksi ja jopa sotanäyttämöksi. Se riski, että esim. Venäjä pitäisi meitä jotenkin aktiivisena tai potentiaalisena osapuolena itseensä kohdistuvassa uhassa, poistuisi? Mahtavaa.

      Vai onko sittenkin nykytilanne, jossa olemme 100 %:n Nato-yhteensopivat, mutta emme kuulu Natoon ja päätämme toimistamme täysin itse niin, että myös Venäjä voi siihen luottaa, onko tämä tilanne sittenkin Pohjolan rauhan ja turvallisuuden kannalta parempi?

      Poista
    19. Ei tässä sodanlietsonnasta syytetä, vaan tyhmyyttä ihmetellään. Ihan niinkuin sota olisi jokin jännä juttu, jota kannattaa joka päivä lehdessä hehkuttaa innosta läähättäen, että jos meilläkin!
      Eikä Venäjän toimia hyväksyä kannata, mutta kannattaa miettiä, miten saisi järjen palautumaan puolin ja toisin. Jos EU tekee komiteatyönä asiasta itselleen poäätöksiä, voimme lähteä siitä, että meidän kannaltamme ne ovat mitä sattuu ja itse asian kannalta samoin.
      Ja Matias puhuu järkeä. Jos tuo Nato on sellainen mafiaperhe, joka puolustaa vain omiaan eikä yleistä eurooppalaista järjestystä muutoin kuin sillä ehdolla, että ruvetaan sen moukaksi shakkilaudalla, niin eiköhän jätetä se homma. Pienemmällä riskillä pääsemme.

      Poista
    20. Tokkopa meidän tarvitsee Naton myötä ruveta sjoittamaan ydinaseita maahamme. Naton viidettä artiklaa väheksyvät unohtavat helposti sen, että USA kuitenkin tuli pari kertaa sotimaan ja avustamaan Eurooppaa, kun maailman palot aikoinaan syttyivät.

      Eikä Nato-jäsenyys poistaisi todellakaan kaikkia Suomen turvallisuuteen liittyviä riskejä, vaan ehkä aluksi lisäisi jännitettä Venäjän ja Suomen välillä. Eli myönnän argumenttisi täysin oikeiksi.

      JOS tilanne on kuitenkin sellainen, että ekspansiivinen, röyhkeä ja öykkärimäisesti käyttäytyvä naapurimaa uskoo vaan sotilaalliseen voimaan, niin mielestäni sellaista voimaa on hankittava heti ja välittömästi. Etteu käy niin kuin Chamberlainille ja Tannerille ja ehkä Vihavaiselle....

      Lopuksi. Sinun on kuitenkin muistettava, että vain Idän SS-20-tappoohjukset kera 7 (?) ydinkärjen olivat ja ovat (?) niitä rauhanohjuksia. Veli-Matias. Ethän ollut mukana niissä KGB:n masinoimissa "rauhanmielensoituksissa", jossa vastuttettiin Reaganin sodan neutronipommia, mutta marsittiin "rauhan ja hyvyyden" SS-20-ohjusten puolesta????

      Poista
    21. En todellakaan ollut mukana siinä porukassa, joka väitti Neuvostoliiton ohjuksia rauhan ohjuksiksi. Minua inhotti syvästi moinen älyttömyys.

      Ja nyt minua hieman huvittaa, kun vastaavasti Naton ohjukset nähdään rauhan ja rakkauden työkaluina. Hupsistakeikkaa.

      Pidän siis kovin lapsellisena ja vastenmielisenä sitä luuloa, että sotilasliitto Nato olisi jokin rauhan ja rakkauden Martta-kerho. Ei ole. Se on sotilasliitto, joka ajaa viime kädessä USA:n geopoliittisia tavoitteita. Ja saa Euroopan tässä apupojakseen siksi, että Euroopalla ei ole omaa uskottavaa puolustusta.

      Suomen kannattaa varsin tarkkaan ja kylmäpäisesti miettiä, mihin rakoon se itsensä näissä isojen poikien peleissä asettaa ja kenen aisaa se kannattaa.

      Alempana enemmän, en toista tässä.

      Poista
  16. Sergei Lavrov arveli taas eilen Lännen ajavan Putinin regimeä valtaistuimeltaan. Asiasta puheli ääneen viime viikolla Putin itsekin. Vuonna 1998 Venäjä pakkoraossa jätti hoitamatta ruplavelkakirjat, myös ulkomaalaisten omistamat, siis korot mikä default johti Wall Streetillä sekasortoon. Kahden nobelistin LTCM oli maailman rikkaiden lellikki. Se teki innorahaa kymmenien tuhansien taloustilastosarjojen maapallolla.

    Satojen miljoonien vuorokautisten tuoreiden tilastomerkintöjen takana on kauppa ja rahan vaihto myyjän ja ostajan kesken. Tämä universumi oli laajentunut syventynyt nopeatempoistunut matemaatikkojen tulla lakimieskavereineen, ruveta auttamaan kauppaosapuolia (yhtä kuka tarvitsisi jenejä 2 kuukauden päästä, ja toista joka möisi tulossa olevia jenejään jo tänään tälle ensimmäiselle joka jo nyt halusi varmistaa tulevat jeninsä). Näistä aidoista tulevaisuushuolista välittäjät heidät päästäisivät!

    Kauppa kävi ja kiihtyi varsinkin kun osapuolten toimihenkilöt hoksautettiin ahneuttaa
    tulospalkoin ja optioin mieskohtaisesti tähän uuteen todellisten ja mielikuvituksellisesti lisättyjen vaarojen ja toiveiden universumiin. Jota laskurit ja pykälänikkaroinnit hallitsisivat vapaiden sopimusten ja nokkelien siirtojen taikapiirissä. Ja siitä tuli uusi sosiaalinen todellisuus, ritarihuoneen ja killan sijaan.

    Nykyisin automaatitietokoneet tekevät taloussivujen tilastoissa rahaa ja tappiota ihan omia aikojaan. Ne repivät siivuja reaalitoimijoilta -siis kotitaloutensa sähkölaskun maksajalta. Ja ennen kaikkea peluuttamalla pankkien rahanlisäämiskykyä ihan toisiin tarkoituksiin kuin Suomen Yhdys-Pankkia perustettaessa tarkoitettiin 1862 (salaperäisyys on säilynyt silloisista tarkoitusperistä, nykyisistä puhumattakaan. Se läpinäkyvyydestä).
    jatk.

    VastaaPoista
  17. jatk.
    Joka tapauksessa tämä LTCM pelasi mm. ruplabondin ja Saksan valtionlainan korkoeron invarianssilla -markkinaheilunnan palautumisella siksi minkä empiiriset havainnot oikeaksi olivat todistaneet. Sitten Jeltsinin hallinto meni lopullisesti sekaisin, globaalisti taloussivujen sarjat vinkuroivat pitkään. LTCM oli mennä nurin, mutta Greenspan pani Wall Streetin isot pelaajat ottamaan sen haltuunsa ja lisärahalla kantamaan sitä yli trouble virran ja purkamaan hallitusti.

    Nyt maailma on täynnä näitä hedge fund pelaajia, kera ja ilman nobelisteja, malliin LTCM. Suomessa pankit eivät mitään liiketoimia rahoita muuten kuin hedge fund kaveripiirissä businesenkeleiden jakaessa saaliita. Myös vuokakiskonta alkaa siirtyä tällaisten toimimiesten sijoitusyhtiöihin, joihin hammaslääkäreitä ja virkamiehiä kutsutaan mukaan. Lainaa saa halvalla entisiltä ja uusilta pankkitoimilupa instituutioilta, oikeasti siis yhteiskunnan rahasysteemiä lisäämällä ja itselle ohjaamalla! Rahaliike nykyisin pelaa liki yksinomaan uuden eliitin luomisen eteen ja rikkauksien lisäämiseksi.

    Venäjällä agressiiviset shortaajat eri keinoin keinuttavat venettä. Ulkomaita myöten on tsunameja muhinnassa. Tartunnaksi sitä kutsutaan, kun kaupittavien finanssipapereiden arvot alenevat ja taseet kääntyvät punaiselle. Se on taas uuden syöksykierroksen paikka.

    2007-9 nähtiin kuinka aika pieni volyymi surkeita asuntoluottoja Amerikoissa strukturoituine kytkentäulokkeineen pani maailman sekaisin. Maailmaa pitelee koossa taseliitokset. Ne antavat myötä de-regulaation ansiosta ihan ainakin, ja uhkien syntyessä -jonkun tuottaessa omassa havittelussaan- taseiden yhdysnarut joustavat kuminauhoina, mutta arvaamattomasti myös napsahtavat poikki. Totaalikatastrofit ovat ihan mahdollisia. Kättäpidempään turvautuminenkin nyt kriisivaiheiden vain venyesä ja ottaessa uusia ilmeitä.

    Sovietilta lahjottiin upseeritkin pois. Valtiot ovat kuoria. Valtiasinstituutioiksi ovat asettuneet luonnontieteiden tuotteistamiset ja ihmisten organisoitumisen yhtä konstitekoiset uudet järjestelyt taloudesta intiimeihimpiinkin ja herkkiimpiin alueisiin. Pitäisi Suomessa tietää. Kiva kun on tällaisia blogeja, joissa todellisuudesta kipeät ja todellisuutta käsitettäväkseen kaihoavat saavat kokoontua ja purkaa mieltään ja tietämättömyyden tuntojaan.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  18. Pankkitoiminta oli maailman simppelein ja varmin bisnes ennenkuin nerot tulivat ja selkittivät, miten rahaa tehdään tyhjästä.
    Kun antoi lainaa korkeammalla korolla kuin otti, niin eihän siinä voinut möhliä. Vaan sekin piti vielä oppia.

    VastaaPoista
  19. Jos Vladimir Fjodorovin muistelmia on uskominen, NATO olisi pyrkinyt pitämään Suomen sotilaallisesti neutraalina tekemällä maasta säteilevän erilaisilla "likaisilla pommeilla". Lisäksi Suomi olisi jauhautunut Murmanskiin ja Leningradiin suunnatussa ydinsotamyllyssä. Ruotsille olisi luultavasti käynyt samoin NL:n hyökkäyksissä Tanskaan ja Norjaan.

    Suomen ulkopolitiikalla oli kaksi tärkeää päämäärää: estää maailmansota ja estää Suomen miehitys (ts. välttää Tshekkoslovakian ja Unkarin kohtalo).

    Suomella ei juuri ole varsinaista arvoa muille maille. Venäjälle Suomella on potentiaalista negatiivista arvoa, ts. Suomen merkitys Venäjälle kasvaa, jos täällä on Venäjän vihollisen sotajoukkoja. Koska asialle sen tapahduttua ei oikeastaan enää voisi mitään, voidaan tulkita, että Suomella tavallaan on negatiivista arvoa jo nyt, kun asian voisi vielä välttää. Venäjä voi halutessaan neutraloida taseen panostamalla jotain, vaikka miehittämällä Suomen.

    Suomelle voi olla hyötyä negatiivisesta arvostaan, jos tarjoutuisimme vähentämään sitä poliittisilla myönnytyksillä (joiden ei edes tarvitsisi olla yhtä raskaita kuin NL:n aikaan) poliittisia tai taloudellisia vastikkeita vastaan.

    Koska Suomella ei ole juuri mitään arvoa muille, on syytä pohtia, miksi muut puolustaisivat Suomea tai edes ottaisivat liittonsa jäseneksi. Ns. NATO-optio voi olla vain näennäinen houkutin, jonka avulla Venäjän viholliset yrittävät heikentää ja heikentävätkin Venäjän kannatusta ja vaikutusta Suomessa. Samaa he tekevät joka puolella maailmaa.

    VastaaPoista
  20. Nykymaailmassa on hirmuinen määrä asioita, joita voitaisiin tehdä. Normaali säädyllisyys estää sekä ihmisiä että valtioita tekemästä niitä. Joissakin, Ukrainan klataisissa paikoissa se saattaa pettää. Ottakaamme kuitenkin huomioon, että siellä oli aivan toisenlaisia ongelmia kuin täällä.
    Vuonna 1918 meillä oli brutaali kansalaissota. Sellaista ei kukaan olisi uskonut mahdolliseksi, mutta niinpä vain tuli.
    Entäpäs, jos se alkaa taas ensi vuonna? Kuka siitä hyötyisi ja miten? Miten rintamat menisivät? Mitä kaikesta seuraisi?
    Kysymyksiä on loputtomasti.'Minä pidän vaatimattomana ylellisyytenäni lähteä siitä, ettei kansalaissotaa tule. Siihen ei ole mitään järjellistä aihetta eikä siihen suostuttaisi vaikka joku siitä hyötyisikin. Sitä kokeiltiin jo.
    Sama koskee sotaa tällä maailmankolkalla. Sekin on mahdollinen, mutta toteutuu vain mikäli määräävissä asemissa on riittävästi vastuuttomia mielipuolia, joita toiset jostakin syytä ovat valmiita tottelemaan. Lähden siitä, ettei asia ole näin. Jos joku uskoo, että on, niin toivottavasti nyt ei kmuitenkaan sen takia yöuniaan menetä.

    VastaaPoista
  21. "- - miten joku voi nähdä vihavaisessa venäjän laulun laulajan?"

    Mutta kyllä häntä voidaan pitää putinoidina. Niin systemaattista on hänen kirjoituksensa olleet Putinin hallinnon vaihtoehdottomuudesta, kun pahempikin voi tulla tilalle.

    Putin ei ole Venäjä. Silti Putin on tehnyt Venäjästä kurjan kleptokratian, epävakaan ja arvaamattoman mafiavaltion. Ja ystävyyteen tällaisen hallinnon kanssa sitten uskotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Putin ole Venäjä, ja kyllä, ihan osuva kuvaus Venäjästä jo ennen Putinia, Putinin aikana ja Putinin jälkeen. Mutta ei se nyt vaan ole putinoidia, että sellaisen Venäjän kanssa on miten kuten tultava toimeen, mieluummin rauhassa ja kauppaa ja kulttuuria niin maan peijjakkaasti omaksi eduksemme harrastaen, silllä emme me pysty Venäjälle hallitsijaa valitsemaan emmekä Venäjää muuttamaan -- muuta kuin hitaasti, muutaman vuosisadan jänteelllä, laajalla eurooppalaisella ja mielellään myös amerikkalaisella vuorovaikutuksella.
      Ei tämä ole putinoidia, vaan realismia. Toki voi koettaa nyt valittua tietä: ensin pakotteilla, eristämisellä, vihaamalla, sotatunnelmien lietsomisella ja sitten vaikka lopulta sodalla voi yrittää kaikkea hyvää ja kaunista, mutta kenelle siitä nyt sitten on iloa. Enkä nyt ollenkaan tarkoita,että tämän varjolla Venäjällä on lupa tehdä mitä tahtoo ja että me vain suostumme, ei ollenkaan niin. Asiallisen tiukkana on oltava, mutta myös samalla etenemisväyliöä hakien ja osoittaen.
      Ei tämä sotahekumointi - ja sitä kyllä meikäläiset iltalehdet pullollaan -- kyllä johda muuhun kuin vuoteen 1914. Nuoret ja lapsenmieliset eivät sitä osaa tunnistaa, mutta vanhemmat ja kaikki ne, jotka ovat viitsineet katsoa 1914 keskustelua.
      Itsenäinen ja puolueeton Suomi, joka nyppii kastanjat tuhkasta, yhdessä Ruotsin kanssa! Antaa mafiosoperheitten ja oligarkkien molemmin puolin sotkea itsensä suohon, eikä lasketa niitä tänne mistään suunnasta.

      Poista
  22. Eipä nyt joutavia keksitä. Minä tykkäisin aivan erityisesti miellyttävämjstä vaihtoehdoista, mutta en minä sille mitään mahda, että pahempi voi ihan oikeasti tulla tilalle.
    Uskonasiat uskonasioina, mutta ei tässä paheksuminen mitään auta, vaikka jokainen toki sitä on vapaa harrastamaan.
    Eiköhän lähdetä siitä, että me emme niitä tyyppejä siellä voi vaihtaa, joten koetetaan nyt vaan pärjätä niiden kanssa, joita siellä kulloinkin on.
    Minun mielestäni tässä voisi edes hieman antaa rohkeutta se, että me pärjäsimme myös Stalinin kanssa paremmin kuin kukaan muu.

    VastaaPoista
  23. Timo Vihavainen riemastui kiitoksiin Anonyymi 17. joulukuuta 2014 11.49 tuen jodosta:

    "suomettuminen ja rähmällääm olo on vahva perinne, nyt se jatkuu näissä kovin emootiolla toimivissa natottajissa,"

    Timo Vihavainen ei kuitenkaan huomannut, että Anonyymi 17. joulukuuta 2014 11.49:llä on ketun häntä kainalossa.

    Vihavaisen kirja Kansakunta rähmällään kyllä tunnetaan. Se ei kuitenkaan kertonut kaikkea ilmiöstä yksinkertaisesti siitä syystä, että tutkija ei voi tietää kaikkea, lähteet olivat enimmäkseen tavoittamattomissa.

    Kun Suomen eduskunnassa olivat tulossa käsittelyyn asiat, jotka Kreml katsoi epämiellyttäviksi, Tehtaankatu järjesti aina kissanristiäisiä, joihin kaikki kansanedustajat olivat tietysti kutsuttu. Tehtaankadun auktoriteetti oli silloin niin suuri, että kutsusta kieltäytyminen ja ryyppäjäisiin tulematta jättäminen olisi ollut samaa kuin oksan sahaaminen, oksan jolla istuu. Näin eduskunnan täysistunnosta tuli usein lähes tyhjäistuntoja. Onko Ruotsi, Ranska, Englanti jne. järjestänyt tällasia Suomen eduskunnan toiminnan sabotaasia?

    Kuten tunnettua, Viktor Vladimirov Neuvostoliiton Suomen lähetystössä vastasi KGB:n salamurhista. Vihavaisen kirja Kansakunta rähmällään ei tietenkään voinut kertoa siitä paljonko eliittiin kuuluneita suomalaisia sai surmansa epämääräisissä oloissa.

    Anonyymi 17. joulukuuta 2014 11.49:n ketunhäntä kainalossa osoittaa, että tasavertaisuuden vuoksi myös Läntisten maiden lähetystöissä oli suomalaista eliittiä tuhonneita osastoja.

    Anonyymi 17. joulukuuta 2014 11.49:n ketunhäntä kainalossa, teeskentelee myös rahvaanomaisuutta eli oikeikirjoitussääntöjen tietämätömyyttä.

    Vihavaisen kirja Kansakunta rähmällään on mainio sinällään mutta vajavainen, mitä on helppo käyttää hyväkseen, varsinkin jos on ketunhäntä kainalossa.

    VastaaPoista
  24. Totta joka sana. Luukkasen Arton "Suojelusenkeli" kertoo lisää, mutta vieläkin on se Vlavimirovin lista murhatuista suomalaisista pidetty salaisena. Tämä on maallemme häpeä!

    VastaaPoista
  25. Necessario vincere, piu necessario combattere.
    -Nykypolitiikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykypolitiikko

      "Putin, Rasputin -- über alles!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!"

      Poista
  26. Totta se on. Venäläiset tulevat. Jokerien KHL-ottelut loppuunmyytyjä.

    VastaaPoista
  27. Jospa siinä on vähän samanlaisia elementtejä kuin veroilmoituksen teossa. On mietittävä tarkkaan mitkä annetuista tiedoista verottaja todennäköisesti tulee hyväksymään ja mikä nyt ei ainakaan taatusti mene läpi. Suomen ja Neuvostoliiton rauha syksyllä 1944 perustui paitsi maailman tilanteeseen myös sotilaallisiin voimasuhteisiin. Neuvostoliitto katsoi että Suomen puolustus oli sen verran luja ettei mokoman valtion sotilaalliseen valloittamiseen kannattanut varata mahdollisesti 800 000 - 1 000 000 sotilasta ja vaarantaa jättipottia Itä-Euroopassa. Ei varsinkaan kun venäläiset tiesivät että suomalaisten tuotteet sotakorvauksina tulisivat olemaan parempia kuin mitä saatavilla olisi Romaniasta, Unkarista ym. Suomalaiset puolestaan olivat yrittäneet rimpuilla irti koukusta jo 5 vuotta tuloksetta. Senkin venäläiset toki tiesivät.

    Se oli diili jonka molemmat osapuolet katsoivat olleensa itselleen sopivan hyvän olosuhteet huomioiden.

    VastaaPoista
  28. Putinin toimien ylenpalttiset ymmärtäjät tapaavat näissä keskusteluissa käyttää mm. argumentteja:

    1. Kyllä USA:kin
    2. Sotahysteria, sotakiihko
    3. Natokiima, Natokiihkoilu
    4. Naton pelinappula

    Oudointa on 5.artiklan vähättely. Aloittaisiko USA 3. maailmansodan Suomen takia? Kysyivät esim. Lehtomäki ja Aho Kultarantaseminaarissa. Kumpikohan osapuoli silloin olisi jo sodan aloittanut?

    Tosiasia kuitenkin on, että Natomaahan ei Venäjä ole hyökännyt. On kiusannut vain heikompiaan ja pienempiään Natoon kuulumattomia.

    Vetoaminen Paasikiveen ja Moskovan "käräjäoikeuteen" kuulostaa banaalilta samassa yhteydessä, jossa arvon blogisti esitti Aamulehdessä liittosopimusta Venäjän kanssa. Eikö tuo Passikiven toteamus juuri tarkoittanut sitä, että Moskovassa papereihin on turha vedota.

    Joku esitti blogistin kaavaileman soppimuksen ensimmäiseksi artiklaksi tismalleen samaa, joka jo nyt on maittemme välillä 1992 solmitussa sopimuksessa, johon blogisti halusi liittää yhdeksi voimakeinoksi, jolla ei saisi uhata kyberhyökkäyksen. Tuota 1992 sopimusta on Venäjä on jo loukannut useammankin kerran. Ei ole pidättäytynyt voimakeinoilla uhkaamasta.
    Yleensä sopimuksissa ei eritellä yksittäisiä voimakeinoja.

    Eikö meillä ole jo siinä yhdessä dosentissa riittävästi Räikkö Rääkkää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veli anonyymi. Voin tässä näin kahden kesken lievittää tuskaasi: Me olemme jo Natossa.

      Olemme 100 %:sti Nato-yhteensopivat, Nato (= USA) on myynyt Hornetteihimme aivan hirveät 300 - 600 kilometrin kantaman tarkkuusohjukset, joilla osuu Putin huvilan ikkunasta sisään niin, että heilahtaa ja saamme kaiken sen materiaaliavun Nato-mailta, mitä jäseninäkin saisimme. Emme enempää, emme vähempää.

      Pieni ero on vain siinä, että päätämme maamme käytöstä sotatoimiin ja niillä uhkaamiseen yksin ja itse. Tällä taas on iso merkitys sen suhteen, tarvitseeko jonkun uhata meitä vai ei.

      Artikla 5:n mukaan kukin jäsenmaa auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata "parhaaksi katsomallaan tavalla" (kannattaa ehkä lukea ao. sopimus). Se tapa voi olla esimerkiksi 100 paria villasukkia tai siirtolavallinen juustoa.

      Jos nyt vaikka Helsinkiin ilmaantuisi kovasti pieniä vihreitä miehiä, Nato (= USA) pystyisi helposti pommittamaan Helsingin hetkessä tuhannen päreiksi. Se vain ei auta eikä riitä.

      Suomen puolustus tosipakan tullen vaatii maajoukkoja ja paljon. Pari kunniakomppaniaa ei riitä - tarvitaan prikaateja ja monta - siis kymmeniä tuhansia miehiä. Katsooko Saksa, Ranska tai Portugali tarkoituksenmukaiseksi tapattaa poikiaan noissa määrin jokin toisarvoisen Itämeren takaisen periferian takia? USA ei katso, sen se on jo kertonut Obaman suulla (puhe West Pointissa keväällä).

      Joten se siitä 5. artiklasta. Mutta ei siis huolta, olemme jo Natosta kaiken saaneet, mitä sieltä saatavissa on. Loppu pitää hoitaa itse - asia, joka muuten lisää Suomen puolustuksen uskottavuutta paljon (250 000 vidumaista ukkoa kyttäilemässä ammuttavaa katujen kulmissa).

      Poista
  29. Matias K. Kannatatteko te prof. Vihavaisen tavoin sotilasliittoa Venäjän kanssa?

    Aamulehti 31.10.2014:

    "Venäjän kanssa sotilaallinen sopimus"

    "Timo Vihavainen sisällyttäisi kahdenväliseen turvallisuussopimukseen kybersodan kieltävän kohdan. Euroopan unioni on epäonnistunut vätys...jne"

    Kaipaatteko tekin YYA-aikaa?

    VastaaPoista
  30. Anonyymi 18.12. klo 19.36:lle:

    Ymmärtääkseni prof. Vihavainen ei ehdottanut *sotilasliittoa*, vaan turvallisuussopimusta Venäjän kanssa, mutta lienee parempi, että hän kommentoi asiaa itse, jos katsoo sen tarpeelliseksi.

    Omasta puolestani en kannata Suomen liittymistä mihinkään sotilasliittoon, mutta sen sijaan nykyinen itsenäinen asema 100 %:sti Nato-yhteensopivana maana ja armeijana on oikein hyvä asetelma. Luulin tämän jo varsin selvästi edellä sanoneeni?

    En kaipaa YYA:ta, mutta kieltämättä niihin aikoihin olin hieman nuorempi ja elämässä oli silloin puolensa. Aika siis oli mitä erinomaisinta. Ja näin mm. siksi, että YYA oli kiinnostukseni kohteista tuolloin niitä vähäisimpiä ;)

    Mitä EU:hun tulee, se taitaa todella olla epäonnistunut vätys. Kaunis utopia siitä, miten vanheneva ja väsynyt Eurooppa nousee uuteen loistoon ja kaikkien kansojen majakaksi. Reaalimaailma ja käytännön näytöt eivät vain juurikaan tue tätä sinänsä kaunista visiota.

    VastaaPoista
  31. Vihavainen: "Jaså, kohta sitten pirtit palaa?"



    "Autio piha, hylätty talo.
    Ikkunoista on sammunut valo.
    Ovet on auki, liesi jäässä.
    Ammuttu koira porraspäässä.

    Oudosti täällä nyt askelet kaikaa.
    Seinäll on kello. Tauonnut aikaa.
    Pöydällä kantele, nurkassa rukki.
    Viimeksi sillä on kehrännyt lukki.

    Kauniisti elivät täällä he kerran,
    peltojen keskellä, pelossa Herran.
    Helisi kantele, hyrisi rukki,
    ikkunan alla pihlaja kukki.

    Autio talo, tuomittu talo.
    Räystäitä nuolee jo liekkien palo.
    Mutta ei liekit tuhota saata.
    Rakasta, ikuista perintömaata!"

    Y.Jylhä

    Minä puolestani hankkisin sotilaallista voimaa, jos naapurimaa ei ns. osaa muuta kieltä. Niin kuin siltä nyt näyttää.....

    VastaaPoista
  32. Äsken TV:ssä Stubb kertoi, kuinka Bryssel vie 50 % pääministerin ajasta. Kuinka se niin voi olla? Ajetaanko Suomen asiaa parhaiten oleilemalla EU kabineteissa? Kai Suomen päämisterin tulisi hoitaa Suomen eikä EU:n asioita.

    Prioriteettien täydellisestä ymmärtämättömyydestä kertoo sekin, että tämä henkisesti esipuberteettivaiheessa oleva pääministerimme jatkuvasti toitottaa meidän olevan Venäjään kohdistuvien sanktioiden kovassa ytimessä. Eivätkö nämä historian opetuksista tietämättömät märkäkorvat tajua mitään meidän todellisesta asemastamme?

    Miksi meidän tulee ehdoin tahdoin puida nyrkkiä idän suuntaan? Millä lihaksilla me se teemme? Luuleeko joku, että Ruotsin, Tanskan tai Portugalin pojat tulevat meitä tiukassa paikassa auttamaan. Kuten joku tuossa edellä kirjoitti, EU on vätys. Ei Venäjä tällaisia pellejä kunnioita, He kutsuvat meitä parrakkaiksi naisiksi tai gayroopaksi. Kuinka oikeassa he ovatkaan. Vai voiko joku väittää, etteikö rappiomme olisi fyysisesti ja henkisesti lähes täydellinen. Venäjä on rappiossa meitä vielä pari sukupolvea jäljessä.

    Oikeita nykyisen alennustilamme airueita ovat nämä Nato-vässykät. Heillä ei ole enää mitään epäluuloja omasta tilastaan. He ymmärtävät, ettei heistä enää ole Suomen puolustajiksi. Nämä täydellisesti itseluottamuksensa ja oman arvon tunteensa menettäneet opportunistit kääntävät katseensa muiden puoleen, sanoen. '' Tulkaa te puolustamaan minua. Ei minusta enää ole mihinkään''. Kauas on siis menty talvisodan sankarien ajoista. Kuvaavaa on, että heidän pojanpoikansa nyt jakelevat liukuvoiteita Euroopan gay-pääkaupungiksi halajavan Helsingin kaduilla.

    Minulla on useita venäläisiä ystäviä ja osaan jonkin verran myös venäjän kieltä. Tiedän, että Suomella on Venäjällä erikoisasema. Voi jopa sanoa, että Venäjä ja venäläiset on ainoa kansa maailmassa, jolle Suomella ja suomalaisilla on merkitystä. Tahdommeko ehdoin tahdoin tuhota tämän erikoisaseman? Vai voiko joku vakavissan väittää, että ruotsalaiset, belgialaiset, englantilaiset tai italialaiset välittäisivät meistä enemmän kun venäläiset. Eivät he todellisuudessa piittaa meistä pätkääkään. Kukaan heistä ei ole valmis tiukan paikan tullen panemaan puolestamme tikkuakaan ristiin.

    Miksi siis haluaisimme ehdoin tahdoin rikkoa tämän erityislaatuisen suhteemme Venäjään? Mitä sillä saavuttaisimme? Kuinka se parantaisi meidän asemaamme?
    Jokainen vähänkin älyllistä toimintakykyä omaava vastaa ettei mitenkään.

    Kunnioitukseni blogistia kohtaan nousee jokaisen bloggauksen jälkeen. On ihailtavaa, kuinka joku uskaltaa toistuvasti nousta rappioilmiöitä vastaan, vaikka tietää lopulta häviävänsä taistelun. Mutta ehkä hän haluaa joskus ylpeänä ja hyvällä omalla tunnolla kertoa lapsenlapsilleen, että minä ainakin yritin.....

    jr



    VastaaPoista
  33. NATO

    Jos Suomi ei liity Natoon, niin edessä on ainoastaan Vihavaisen kaavailema (uusi YYA) turvallisuussopimus Venäjän kanssa eli käytännössä Suomen poliittisen elämän kastraatio. Sopimukseen tulee varmasti piilotetuksi myös uusi Valvontakomissio. Montako dollaria idea maksoi?

    VastaaPoista
  34. Veli Jr. Joulurauhaa sinullekin. Olen samaa mieltä Sinun kanssasi Euroopan rappiosta arvojen suhteen; oman kristillisen perinön ja perinteen halveksuminen ja vähemmistöjen ja maahanmuuttajien palvonta kertoo taudin vakavasta etenemisestä.

    Olen Naton kannattaja ja rakennan mielipiteeni realismin ja historian kalliolle. Toisen maailmansodan syttyessä olimme totaalisesti ja täysin yksin. Talvisota varmaan opetti miten paljon Suomen puolueettomuusvakuuttelut vaikuttivat suurvallan toimintaan, ja mikä on pienten maiden asema silloin kun suurvavallan johtajaksi sattuu hieman vinksahtanut henkilö. Jollainen toveri PUTIN voi myös olla.

    Ja tuo sinun ja blogistin korostama Suomen "erikoisasema" on luultavasti kovasti sukua sille asemalle, joka Suomella oli silloin kun YYA-sopimus oli revolverina maamme ohimolla. Tietenkin osasimme hyödyntää N-L-suhdettamme taloudellisesti, mistä kiitos senaikaisille poliittisille luovijoille; mutta samalla taidettiin myydä myös kunnia ja moraali. Näistä ajoista Vihavainen taisikin kirjoittaa eräänkin kirjan.

    Ja jos et huomaa, ketkä puivat nyrkkiä ja ketkä uhoavat ja ketkä lietsovat nationalismin pelottavaa tulta, niin silloin kehotan Sinua vaihtamaan laseja, koska niissä täytyy olla jokin taittovirhe.

    "Nato-vätyksenä" ja vanhana sissinä voisin haastaa sinut hiihtokisaan ja siinä kävisi luultavasti kalpaten. Jollekin . Luulen näin. ;)

    Lisäksi Nato-jäsenyyden kannattajaksi on minua myös työntänyt poikani kertomukset nykyarmeijamme menosta, kunnosta ja moraalista. Jos "metsäkeikkaharjoituksen" osallistumisprosentti on n. 30%, muut kun hakevat sairaslomaa syynä täysin fiktiiviset vaivat; ja jos näistä lusmuista monet ovat jopa ryhmänjohtajia tai upseerikokelaita, niin eikö silloin olisi todettava se kylmä tosiasia, että uskottavan puolustuksen tae Isänmaallemme on Nato-jäsenyys??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Veli Anonyymi

      Ja joulurauhaa Sinullekin. Hyvin vastasit. Jos todellakin armeijaan houkutelluksi saatujen nuorten ''miesten'' osallistuminen harjoituksiin ja metsäkeikkoihin perustuu vapaaehtoisuuteen, niin pahaksipa on päässyt menemään. Voi olla, että olet oikeassa se suhteen, ettei meistä (heistä) ole enää maatamme puolustamaan. Olen kuitenkin sen verran piinttynyt Naton vastustaja, etten vielä lähtisi sen kerhon ovea auki riuhtomaan. Pitänee vielä katsella.

      Voi olla, että laseissani on taittovirhe, enkä näe venäläisten nationalismia sen ihmeempänä peikkona meille. Venäjä on karhu ja me olemme hiiriä. Kyllä venäläiset sen tietävät. Heillä on suurvallan poikien ja tyttöjen itsetunto - kuten amerikkalaisillakin. Ehkä meillekin tekisi hyvää pieni kansallistunteen nousu - edes sen verran, että joskus asettaisimme oman etumme Brysselin edun edelle. Tässä asiaa sivuava videolinkki, jonka varmasti monet ovat nähneetkin: https://www.youtube.com/watch?v=gjKxsoHPoUE

      Ja hiihtämään en taida kanssasi lähteä. Kyllä siinä nimittäin meikäläiselle noutaja tulisi ;) Milloinkohan olen viimeeksi hiihtänyt - siitä on varmaankin 10 vuotta. Mutta pyöräilemään voisin lähteä. Fillarini on tosin sähköavusteinen, mutta sen antaa minulle tarvitsemani ikähyvityksen.

      Terveisin

      jr

      Poista
    2. Huutelen tässä nyt vieraisiin pöytiin, mutta herää vain kysymys, ovatko ne Portugalin sotapojat sitten niin paljon parempia ja taitavampia Helsingin katutaisteluissa ja maanalaisen tunneliverkoston hyödyntämisessä. Meikäläiset sentään ovat aikalailla noitakin juttuja harjoitelleet. Pannaan vain ne ylilihavat töpinään tai kotiin kuten ennenkin.

      Aika lailla maillaan Suomessa maanpuolustustahto ja -kykykin vielä on. Jos delegoimme homman hyväuskoisesti Natolle, myös maanpuolustustahto menetetään.

      Ja jos tahtoa ei ole, toivoakaan ei ole. Uskottavuus tulee juuri tahdon kautta, ei hyväuskoisesta Naton helmojen alle piiloutumisesta.

      Poista
    3. Korjaus: "Aika lailla *mallillaan* Suomessa maanpuolustustahto ja -kykykin vielä on."

      Poista
    4. Matias ja Jr. Olen erittäin monessa asiassa samaa mieltä kuin te. Ja ilman puolustustahtoa ei ole myöskään uskottavaa puolustusta. Tulee mieleen USA:n aseistamat Irakin "armeijan sotilaat" , jotka pötkivät pakoon heti ensimmäisen vihollisen lähetyessä ja jättivät aseensa Isis-porukan tappajille.

      Kuitenkin on todettava, että poikani kertomukset nykyarmeijasta eivät oikein vastaa käsityksiäni uskottavasta puolustuskyvystä. Tietenkin tämä on vain eräs ja erään yksilön näkökulma ja kokemus, mutta pelkään pahoin , että se on hyvin yleistettävissä.

      Ja tervettä kansallistunteen nousua kaipaan minäkin; mutta se on aika vaikea yhtälö maassa, jossa kansallistunne yhdistetään välittömästi rasismiin ja ennakkoluuloihin. Näyttää siltä, että etenkin suomalainen kansallistunne on sitä "poissulkevaa" kansallistunnetta.

      Nykytilanteessa Nato-jäsenyys tuo mukanaan paljon riskejä. Kuitenkin historia ja realismi painavat mielestäni Suomen turvallisuuspoliitiikan vaakakupin Nato-jäsenyyden suuntaan. Mielestäni.

      Epilogi. Vihavainen on aika vihainen kun närkästyi tuosta Jylhän runosta, jonka kirjoitin täysin sarkasmi-mielellä, kun törmäsin tuohon "pirtit palaa" sanapariin. Osaan Kiirastulen runot ulkoa ja assosiaatio Tuomittu talo-runoon oli tilastollisesti erittäin merkitsevä.

      Hyvää joulua teille molemmille.

      t. Veli A

      Poista
    5. Hyvää joulua Sinullekin.

      ''Kiirastuli'' on kauneinta runoutta mitä tiedän.

      jr

      Poista
  35. Fiksumpi ei olisi kirjoitellut shortaamisesta, vaan asettunut long puolelle pariksi päiväksi ennen Putinin torstaiksi aikataulutettua puheshowta. Enhän minä.

    Long tarkoittaa uskoa arvopaperin arvon nousuun, kuten ruplan vahvistumiseen. Venäjän keskuspankki tuotti tällaisen efektin keskiviikon vastaisena yönä korkotuottolahjaksi ruplan pitäjille ja antoi takuun ruplan arvolle kuukauden päähän ruplapoteille, dollareissa 5 mrd erille. Putinin pääsikin lavalle ruplan vahvistumisen saattelemana.

    Juuri tämä olisi event-strategin pitänyt ymmärtää. Ja että kohta puheen jälkeen (ellei jo kestäessä) rupla uudestaan heikkenee. Toki puhe olisi voinut yllättääkin, mutta tuo puhetta ennakoiva vahvistuminen oli kokolailla varma. Siksi shorttaus ei ollutkaan mahdollinen ! Sille ei näet olisi löytynyt vastapuolta, koska kaikki ymmärsivät tilanteen -ei ollut eriäviä näkemyksiä saatikka aitoja tarpeita, tällaisessä parin vuorokauden pelissä.

    Tavallisesti isot Goldman Sachs, Barclays jne. antautuvat market maker toiminnassa diiliin kuin diiliin. He näet sluuppaavat sitoumuksensa eteenpäin jollekulle laajasta asiakaspiiristään, joka arvioisi tilanteesta nettoavansa. Ja hintahan joustaa sovittamaan ehdot kohdalleen.

    Tällaiset pelit ovat nousseet fokukseen elinkeinoissa toimivien keskuudessa, osalle rikastuakseen mutta vanhallekin rahalle pakoksi jos mielii pitää rahansa ja asemansa. Kaikkikin ovat pakkoraossa. Systeemin henki pakottaa. Jos kuka on kulttuurisäätiöiden liepehilllä tuntee kyllä kammottavat olosuhteet, joissa varoja varjellaan ja koetetaan kasvattaa finanssimarkkinatoimissa.
    jatk.

    VastaaPoista
  36. jatk.
    Varmat riskittömät kohteet eivät tuota juuri mitään mm, koska iso kysyntä vie hinnat -korot esimerkiksi- sellaisiin asemiin. Rahaa on liikaa. Suomen tilanne on kamala. Eläkevakuutusyhtiöissä kuten valtion ja kuntien, ja sitten Varma ja Ilmarinen jne. on sijoitusmassaa (välillisesti rahaa) noin 170 mrd euroa. Niistä 3/4 on sijoitettu ulkomaille. Ne eivät ole Suomen tehtaissa, kauppaliikkeissä,terveyspalveluissa,yliopistoinstituutioissa jne. Miksi ? Keskeisesti siksi että Suomi ei ole mitä teeskentelee, moderni ei-valtio/kunta vetoinen markkinayhteiskunta, vaan onkin ratkaisevasti valtimahdin organisoima, verokiertopumpun varassa toimiva, ikään kuin sosialistinen, parhaimmiston valvoma yhteiskunta.

    Suomi neuvotteli EU sopimukseensa sopimusyhteiskunnan siteet mm.keskitetyn vähittäiskaupparakenteen, maataloustuotannon pakkoneuvonnan, keskusjohtoisuuden ja vaikka mitä -ihan toisin kuin uskotellaan. Miksi Suomi onnistui poikkeusluvissaan? Se sai myös maihinnousukiellon kansainvälisille työeläkeorganisoijille, mutta velvoiteen sijoittaa työeläkesäästöt ulkomaille kansainvälisten konsulttien alihankintatoimintana.

    Se on ollut niille uskomattoman tuottavaa. Viime ja tänä vuonna globaalien osakepörssien noustessa kohisten, Suomeen on tuloutettu vain säälittävää "lakimääräistä" 4 - 7 prosenttia. Yli puolet jäi komissioiksi ja palkkioiksi kansainvälisille välittäjille.

    Blogisti olisi voinut vaatia panssareita Wall Streetille eikä vain kaihota -Venetsiaanko ? No siellä todellakin menestyttiin kun sijoitukset oli tehtävä venetsialaisten itsensä omistamiin ja Venetsian merivaltastrategiaa lujittaviin kohteisiin. Mantereelle sijoittaminen oli kielletty. Suomessa taas EU sopimuksemme varmisti Hakaniemen rahastot -mikä nyttemmin on johtanut niiden sijoitusstrategian ulos Suomesta. Säästämme siis ulkomaille rakennettaviin arvokohteisiin. Jos vielä kaksi sanaa blogistin nostalgisessa hengessä. Dukaatistahan Sinä puhuit ja hopeisesta markan lantista (17.pnä klo 10:46) ? Venetsiastakin piti Saksan puolen taalerit toimittaa maksuiksi Konstantinopoliin. Rialton kulmilla ne sitten perustivat paperi- ja mustekynärahan. Toimilupavaltaiset kauppiaat saivat pankkisiirtotilit ja pankinjohtaja pantiin kovaan syyniin. Ensimmäsiä bail outeja eli finanssisysteemin valtio eli dodgevetoisia pelastuksia tehtiin 1100-luvulla.

    Suomessa on hyvä rahvas, ansaitsisin mielestäni uutterana työläisenä tietää yliopistosivistyneiltä ja päätöksentekijöiksi asettuneilta elinkeinojen ja politiikan luottomiehiltäni jotain tilanteestani ja maan tilanteesta, malliin Putinin eilinen upea selvittely.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvä ote, vaikka paljon sanoja vaatii funtsaamista lukijalta!

      Poista
  37. No jopa oljet pöllyää ja isänmaallisuus on voimissaan eikä Venäjä näytä ymmärtävän muuta kieltä kuin..niin mitä? Uhkailee meitä ja kaikkia muitakin. Quousque tandem! Hic tamen vivit!
    Tarvittaessa voisi myös ryhtyä kaunopuheiseksi ja revetä sellaiseen isänmaalliseen hehkuun, että itseänikin hirvittää.
    Mutta olen ihan oikeasti isänmaallinen tavallisella, hieman yksitotisella tavallani, kuten meillä päin on yleensäkin oltu.
    Ei siitä kasva enempää henkilön arvo, arvostus eikä todellinen arvo isänmaalle, jos hän hermoheikkona riekkuu kuolemanvaarasta kohkaamassa silloin, kun siihen ei ole mitään järjellistä syytä ja leimailee normaaleja hermonsa säilyttäneitä ihmisiä maanpettureiksi ja piru ties miksi.
    Eivät suuret sanat suuta halkaise ja koko tämä homma on nähty jo ennenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta olen ihan oikeasti isänmaallinen tavallisella, hieman yksitotisella tavallani, kuten meillä päin on yleensäkin oltu.Mutta olen ihan oikeasti isänmaallinen tavallisella, hieman yksitotisella tavallani, kuten meillä päin on yleensäkin oltu."

      Hienoja kirjojanne olivat aikanaan Kansakunta rähmällään ja vielä Länsimaiden tuho. Samoin hienot ja kriittiset kirjoituksenne EU:sta.

      Mutta Itäraja häviää ja Venäjän kanssa sotilaalliseen sopimukseen menemistä esittäminen on kyllä aiheuttanut ymmärrettävää hämmennystä niiden myös isänmaallisiksi itseään pitävien tahojen kanssa, joiden päämääränä oli ollut se että itäraja ei häviäisi eikä vastaavaan tilaan tarvitsisi palata jolloin oli varsin sotilaallisena pidetty YYA-sopimus.

      Tällainen tavallinen yksinkertainen lukijanne on hämmentynyt.

      Poista
  38. Uteliaisuus herää: oleko lukenut sen "Itäraja häviää", entä "Ryssäviha"? Onkohan niissä jollakin kriteerillä jotakin epoäisänmaallista ja jos niin millä ja mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kirjan olen lukenut ja tuossahan se on hyllyssäni. Helppo oli ymmärtää kirjan poleeminen luonne.

      Kun sitten avasin Aamulehden, jossa isolla otsikolla kuvan kanssa esitetään sotilaallista sopimusta Venäjän kanssa, oli aamukahvi mennä väärään kurkkuun. Suurin syy oli syvä turhautuminen. Olin kehunut kirjojanne ja blogianne isolle tuttavapiirilleni, jolta aloin saada ihmettelevää palautetta.

      Poista
  39. Voihan se sopimus huonokin idea olla, niitä lienee erilaisia. Lehtimiehillä joka tapauksessa on tarve myydä aviisiaan ja nostaa asioita esille sen mukaisesti. Luulen kuitenkin, että mahdollisimman vähäinen jännitys rajoillamme kuuluu meidän intresseihimme. Portugalilaisilla on tietenkin omat mielipiteensä, joita kunnioitamme.
    Ajatus sotilaallisesta konfliktista Suomen ja Venäjän välillä on niin syvästi absurdi ja vastuuton, että kannattaa aina miettiä, olisiko mitään muita vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä olemme varmasti samaa mieltä. Kuten sanottu meillähän on jo vuodelta 1992 keskinäinen sopimus Venäjän kanssa ja olisi aivan absurdia ajatella, että me sen koskaan rikkoisimme.

      Olihan meillä jo ennen talvisotaa hyökkäämättömyyssopimus.
      Ja ylipäänsä jo noihin aikoihin naapurimme papereissa luki kauniita sanoja kansojen itsemääräämisoikeuksista.

      Aika omituista on kaiken sen jälkeen miten olemme NL:n romahtamisen jälkeen vakuuttaa ystävyyttämme niin sanoin kuin teoin ja uhraamalla rahaa, niin palkkioksi rajoillemme nousee uusia varuskuntia (me lakkautamme omiamme) ja Iskanderpatteristoja.

      Meidän kannaltamme Putin tekee kaikki juuri päin vastoin.
      Eikä ydinkärkiäkään Venäjällä ollut riittävästi.

      Pettymykseni on senkin tähden suuri, että minäkään en osannut lukea oikein Putinin jo vuodesta 2004 lähtien antamia heikkoja ja vahvojakaan signaaleja ja luotin että kaikki menee taas hyvin kun kauppaa lisätään ja kaasuputkia rakennellaan Venäjän ja lännen välille.

      Mikä olisi Venäjän ollut jatkaa teollisuutensa monipuolistamista. Skolkovoon oltiin jo rakentamassa omaa piilaaksoa. Nokiakin oli jo sinne menossa.
      Putin luovutti ylpeänä Kiinan presidentille hienon kännykän Yota Phonen. Kas kummaa sitä olikin suunniteltu Oulussa. Pilalle taitaa mennä tämäkin yhteisyritys.

      Arvelinkin, että Aamulehti taisi vetää mutkia suoraksi. Olen itse joutunut vaatimaan aikanaan lehdistöltä faksin ennen painoon menoa tarkistaakseni, että sanomani on ymmärretty oikein. Aina se ei ole mahdollista ja silloin tulee kyllä yllätyksiä.

      Olen pahoillani jos olen ymmärtänyt väärin antamanne haastattelun ja toivotan oikein hyvää joulun aikaa. Olkoon sanan säilänne edelleen terävä..

      Poista
  40. Kiinnostavaa tässä keskustelussa, jos yrittää etäännyttää siitä itsensä, on se, miten molemmilla puolin on samat argumentit:
    -riskien välttäminen motiivina
    -viittaus siihen, miten historia on ennakoimatonta
    -sama traumoista ja sentimentaalisuudesta syyttäminen ad hominemina
    -sama varmuus siitä, että itse on toista älykkäämpi tai ainakin älyllisesti rehellisempi.

    Olenko ainoa, jota koko kysymys lähinnä häkellyttää, ainoa NATO-agnostikko?

    Ainoa nyrkkisääntö minulla on: älä pelaa venäläistä rulettia eli vältä isoja riskejä. Mutta kun Suomen Venäjän suhteet on kyseessä, ongelma tuntuu olevan, että sitä nyt on vain joka tapauksessa pelattava, ja nyt kiistellään siitä, mihin reikiin ne luodit on tungettu; kivääri on ja pysyy ohimoa vasten.

    Minun ei ole vaikeaa katsella maailmaan näiden prof. Vihavaisen paasikiveläisten lasien läpi. Mutta ymmärrän ihan yhtä hyvin näitä NATO-lobbareitakin. Ja omasta päästäni en löydä mitään mielipidettä, pelkkiä arvailuja. Kaikki se tieto, joka asian voisi ratkaista on arvailujen varassa, pmitettyä tai kätkettyä.

    Vihavaista toki kiitän hyvästä kirjoituksesta, vaikka tuskin se asian ratkaisemisessa parantumatonta epäilijää auttaa. Meitä on tässä maassa Ylen mittausten mukaan yli 15%, tuskin kaikki vain "tietämättömiä".


    M. T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi19. joulukuuta 2014 13.21:n sanomasta puuttuu yksi tärkeä sana -- Ukraina.

      Ukraina ei kuulu EU:hun eikä Natoonkaan, mutta Länsi nousi Ukrainan kysymyksen takia takajaloileen ihan tosissaan. (Venäjä on tuhatvuotinen valtio, jonka historiasta on vielä paljon opittavaa.) 5. artikla on jo käytössä. Kenen puolella on moraali ja moraalittomuus? Kenen periaatteet ovat selkeät ja kuka "ловит рыбу в мутной воде" ja julistaa peliä ilman sääntöjä?

      Jos Suomi ei liity Natoon ja sille jostain kumman oikusta käykin huonosti, niin kukaan maailmassa sitä ei huomaa: omaa syytä.

      Kun Talvisodan loppusuoralla läntistä sotilaallista apua oli jo varmasti tulossa, jos pyydettäisiin, niin Stalin tekikin häränpyllyn eli ns. salto mortale, muuten maailmanhistoria olisi lähtenyt kommunismille epäsuotuisaan suuntaan.

      Mahdollisen tulevaisuuden Talvi-, Kevät-, Kesä- tai Syyssodan aikana tällaista apua ei kannata odottaakaan, jos ollaan Naton ulkopuolella, yksin venäläistä "teatteria" vastaan.

      Poista
    2. "ловит рыбу в мутной воде" ja julistaa peliä ilman sääntöjä?

      Pitää muistaa myös, että Putinin uusiin doktriineihin kuluu "Venäjän ulkopuolella asuvien venäläisisten puolustaminen", että venäläisillä vähemmistöillä ulkomailla on oikeus aseelliseen itsepuolustukseen. Tämä periaate avaa Kremlille kaikki portit puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin ja kaikenlaisten verukkeiden (tyyppiä "Mainilan laukaukset") keksimistä ja tuotantoa.

      Samoin kävi aikoinaan ns. "proletariaatin diktatuurin" periaatteen kanssa, kun Komintern ja sen jälkeläiset järjestivät vuodesta 1918 "proletaarisia"vallankumouksia ympäri maailmaa päämääränään muka puolustaa köyhien asiaa kaikkialla maailmassa!!!!!!! Suomeenkin tuli vuonna 1918 punaisia varten ns. Leninin juna, joka oli lastattu aseilla, ammuksilla, viljalla ja tupakalla.

      Kremlin poliittisessa ideologiassa ei siis paljon muutoksia tapahtunut vuosisatojen aikana: proletaarien aseellisen itsepuolustuksen asemesta nykyään pidetään huolta venäläisten vähemmistöjen asellisesta itsepuolustuksesta.

      Poista
    3. En nyt oikein ole varma siitä, ketkä täällä ovat uskovaisia ja ketkä agnostikkoja. Itse ainakin lukeudun jälkimmäisiin. Emme me tulevaisuudesta mitään tiedä, miutta mielestäni ei myöskään ole mitään erityistä aihetta maalata piruja seinälle. Me nyt olemme täällä ja Ukraina on Ukrainassa.
      On hyvin outo ajatus, että olisimme sotilaallisesti uhattuja ja suorastaan sairaalta tuntuu se pelko, joka joitakin näyttää vaivaavan. Sota on sen varran vakava asia, että voi vain ihmetellä, miten siihen on ruvettu suhtautumaan vuoden 1914 tyyliin: tottahan nyt sotaa ruvetaan käymään! Luodit lentää ja pirtit palaa jo mielikuvituksessa, uusi Hitler nousee idästä ja nuoriso patistellaan jo mielikuvituksessa metsiin torrakoiden kanssa, jahka on käynyt ensi treenaamassa.
      Nettipöhinä on tietenkin vain yksi ajan ilmiö, jonka mekritystä ei kannata liioitella, mutta kyllähän tässä välillä jo luulee hullujenhuoneella olevansa. Anteeksi ilmaus.

      Poista
    4. "hullujenhuoneella"

      Sodat jos mitkä ovat hullujenhuonetta. Ovatko voittajat vähemmän hulluja kuin voitetut?

      Asiasta toiseen: joitakin aikoja sitten Merkel sanoi Putinista, että tämän ajattelu ei ole tästä maailmasta. Onko Putin siis hulu vai "hullu"? Ehkä Merkel oli väärässä koska ei ymmärtänyt, että Putinin Venäjä on ihan rationaalisesti muuttamassa maailmaa, jälleen kerran, omaksi edukseen ja muiden kustannuksella.

      Asiasta toiseen: kun Neuvostoliiton kommunistisen puolueen uuteen (kolmanteen) ohjelmaan vuonna 1961 hyväksyttiin pykälä, että kommunismi alkaa Neuvostoliitossa vuonna 1980, mikä oli "tieteellisesti varmistettu", niin sillä oli myös kansainvälistä kaikua.

      Suomessakin syntyi kateutta, että kas! nyt äkkiä liittymään kommunistiseen puolueeseen ja ryhtymään vallankumoukselliseksi ja oppimaan ulkoa Stalinin ajatuksia!

      Asiasta toiseen: kun Neuvostoliitto romahti ja ns. proletariaatin edut joutuivat kissan hännän alle, se ei vaikuttanut mitenkään. Venäjän propaganda julisti: "me venäläiset olemme tyhmiä emmekä pystyneet rakentamaan kommunismia, mutta te, suomalaiset olette paljon viisaampia ja varmasti pystytte rakentamaan kommunismin maassanne."

      Asiasta toiseen: hyvin monilla suomalaisilla on suomalaisen kommunismin odottamisen merkeissä muodostunut "stalinistinen kaihi" molemmissa silmissä. Tätä joukkoa voi johtaa kohti tulevaisuutta puolisokea utopisti, kuten Breugelin kuuluisassa maalauksessa.

      Asiasta toiseen: Putin ja Merkel, kuka heistä on hullu?

      Poista
    5. Samaa mieltä minäki tuosta sodalla pelottelusta. Mitä uutta Ukraina kriisin muka on tuonut? Sehän on vain Georgi II. Miksi silloin ei oltu maailmanlopuntunnelmissa? Eihän meillä Suomessa edes ole merkittävää venäläisvähemmistöä, ei laivastotukikohtaa perinteisesti Venäjään kuuluneella venäläisenemmistöisellä niemimaall, venäläismielistä coup d'etatissa kumottua hallitusta. Ja silti jotkut uskottelevat netissä vakavissaan, että Ukrainen tilanne voisi tuosta noin toistua Suomessa... Ei se nyt järkevää ainkaan ole. Ukraina ei merkitse tässä Venäjän uhkaongelmassa mitään.

      Minulle kysymys NATOn suhteen on vain realistista turvallisuuspolitiikkaan: Venäjä on ja pysyy, ja se ei ole riittävän vakaa, jotta siihen voisi vain luottaa. Putin on rationaalinen peluri, ja niiden kanssa tulee toimeen, jos on itse rationaalinen. Mutta Venäjä on ja pysyy, ja tilanne voi muuttua. siksi armeija, siksi NATO on strateginen vaihtoehto.

      Tällä kikkelit pystyssä (suotakoon vulgaari ilmaisu anteeksi) uhoamisella Ukrainan suhteen ei ole mitään ainakaan Suomen turvallisuutta tukevia perusteita: talousvaikeuden Venäjällä eivät ole hyvä asia Suomelle. Odotas: Hitleriä edelsi inflaatio. Ettei oltaisi tässä ja nyt luomassa vain riskiä, että jotain paljon Putinia ikävämpää seuraa?

      Oletan, että olen aika samoilla linjoilla blogin isännän kanssa. Tosin ehkä voimakkaammin NATO-agnostinen. Vaikea sanoa. Mutta ikävältä nämä Venäjän vaikeuden minusta vain tuntuvat. Suomi maksaa, ja mitään hyvää tuskin sillä hinnalla saadaan. Miten on mahdollista, että EU ja Venäjä eivät osaa toimia rationaalisesti? Mieli tekisi syyttää kaikesta amerikkalaisia ... Mutta tässäkin mennään arvailuiden puolelle.

      Poista
    6. Lisäys edelliseen.
      Pahoittelen kirjoitusvirheitä.
      + olen siis tuon aiemman vastauksen postaaja.

      M.T.

      Poista
  41. Hyvä kirjoitus, täyttä asiaa. Paasikivi oli viisas mies, joka ymmärsi politiikan realiteetit ja Suomen maantieteellisen aseman. Sitähän ei voi koskaan muuksi muuttaa.

    Täällä käydyt kommentit muistuttavat kovasti 1730-luvulla valinnutta Hattujen ja Myssyjen välillä käytyä valtapolitiikkaa ja keskustelua. Tuolloin Hatut saivat sotapolitiikalleen vallan (1741) ja kaikki historiaa lukeneet tietävät miten siinä kävi. Samoin otettiin revanssia yhdessä Saksan kanssa 1941.

    Luulisi historian opettavan miten sellaisen politiikan kanssa käy. Venäjän kanssa on elettävä vastakin ja Paasikiveläisen politiikan kanssa ei ole sen suhteen ongelmia. Viimeiset 70 vuotta ovat olleet kaupan kannalta todella hyvää aikaa Suomelle. Pidetään jatkossakin huoli hyvistä kauppasuhteista niin Venäjään kuin EU:kiin. Pienen maan suuren maan kyljessä on pidettävä opportunistisesti huolta omista eduistaan. Jätetään se moralisointi ruotsalaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jätetään se moralisointi"

      Jätetään se moralisointi ja filosofointi venäläisille talonpojille. Onhan heitä vielä jäljellä vaikka Maalaki puuttuu, sen jälkeen kun bolshevikit julistivat maan kansallistamisen. Marxilaisen teorian mukaan yksityisomistus maaseudulla piti lopettaa maksimaalisesti ja Stalin sen toteutti. Se siitä, vaikka ennen kuolemaansa Stalin lausui: "Мы просрали нашу Родину." Pakkokollektivisointi tuhosi talonpoikaiston ja Brezhnevin aikana Venäjästä tuli viljan ostaja. Pystyykö Putin luomaan lyhyessä ajassa uuden tuottavan talonpoikaiston, luomaan uuden sivistyneistön ulkomaille karanneen tilalle, joka karkasi poliittisten vainojen takia?

      Ei meitillä ole mitään hätää: jätetään se moralisointi ja filosofointi venäläisille talonpojille, sitten kun ne kerkiävät päivän puuhilta.

      Putin julisti myös amnestian ulkomaille karanneelle pääomalle. Mutta mitkä ovat ehdot? Ovatko ne Hodorkovskin kaltaiset, eli rahat valtiolle ja kauas pois yhteiskunnallisesta toiminnasta?

      Ei meitillä ole mitään hätää: jätetään se moralisointi ja filosofointi. Aamen.

      Poista
    2. Jätän moralisoinnin sinulle. Sehän sinulta tuntuu luontuvan.

      Poista
  42. Kumpi on hullu, Merkel vai Putin? Itse asiassa tämä onkin vaikea kysymys. Saksa tuhoaa Euroopan taloutta järjettömällä rahapolitiikalla, jota se on pakottanut EKP:n ajamaan. Eurooppa on lamassa jo kuudetta vuotta, eikä loppua näy.

    Ulkopoliitikan kriiseillä on vanhastaan siirretty huomio pois kotimaan ongelmista. Kustaa III hyökkäsi Venäjälle, kun kotona tuli ongelmia. Ei mitään uutta Auringon alla.

    VastaaPoista
  43. Jos kaikki suomenkielellä kirjoittavat olisivat sydämeltään suomenmielisiä, Nato -trolleja olisi vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän blogin kommentoijat voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

      1. suomenkieliset ja suomenmieliset
      2. suomenkieliset ja venäjänmieliset
      3. suomenkieliset ja Kremlille varauksettomasti uskolliset

      Suomenkieliset ja Kremlille varauksettomasti uskolliset (беззаветно преданные, kuten luokkakantainen puolueuskollisuus NKP:ssa vaati) ovat niitä, jotka hyväksyvät varauksettomasti kaiken mitä Stalin, Brezhnev ja Putin tekivät. Samoin teki Otto Wille Kuusinen.

      Suomenkieliset ja Kremlille varauksettomasti uskolliset eivät piittaa siitä, Suomi saattaisi joutua Valkovenäjän asemaan Kremlin kainalossa. Tähän ryhmään kuuluvat ovat varauksettomasti uskovaisia eivätkä he piittaa siitä mitä ympärillä tapahtuu. Valkovenäjän Aleksandr Lukashenka vielä puoli vuotta sitten oli tulisieluinen Euraasian unionin lähettiläs. Nykyään hän kuitenkin vikisee sen takia, että Valkovenäjän maitotuotteet, makkarat jne. menevät Venäjälle Kremlin ehtojen mukaan...

      Suomenkieliset ja suomenmieliset ovat realisteja ja uskovat siihen, että parempi Naton jäsenyys pivossa kuin Venäjän ihanat lupaukset taivaalla. Taloussuhteet Venäjän kanssa hoituvat myös Nato-mailla, kuten tunnettua. Teknologia ratkaisee eikä rähmällään olo.

      Bysantilaisella Venäjällä on vaan tapana talloa hyvän tavaran tuottajat lokaan/rähmälleen, jotta kyseiset tavarat saisi sieltä ilmaiseksi tai halvemmalla.

      Poista
    2. 4. suomenkieliset mutta ruotsinmieliset. Vähälukuiset mutta vahvat natottajat, HS ja Yle.

      Poista
  44. Argumentoinnin perusteella voisi jakaa porukan kolmia: ne, jotka etsivät ja esittävät vakavia argumentteja ja orientoituvat niiden mukaan, ne jotka orientoituvat intuitiivisesti ja etsivät uskolleen vakavia argumentteja ja sitten ne, jotka eivät ole kiinnostuneita mistään argumenteista, vaan suoltavat tyhjää puhetta ja emotionaalista hälyä, jonka kognitiivinen arvo on nolla tai jopa miinusmerkkinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Argumentoinnin perusteella voisi jakaa porukan kolmia: ne, jotka etsivät ja esittävät vakavia argumentteja ja orientoituvat niiden mukaan, ne jotka orientoituvat intuitiivisesti ja etsivät uskolleen vakavia argumentteja ja sitten ne, jotka eivät ole kiinnostuneita mistään argumenteista, vaan suoltavat tyhjää puhetta ja emotionaalista hälyä, jonka kognitiivinen arvo on nolla tai jopa miinusmerkkinen."

      Dialrktiikka on aina näyttänyt mikä on tuleva.

      Kun 9/11 oli tapahtunut, Putinin kasvot olivat punastuneet ja hän lausui lyhyesti riemuiten: "Maailma on muuttunut".

      Poista
    2. Muistelen myös, että hän meni heti koiransa luo ja taputteli sitä erityisen hellästi.

      Poista
  45. On ainakin näitä:
    -dubattuja, jotka toistavat omissa nimissään "think tankeista" saamiaan fakseja Putinin imperialistisista tavoitteista, ym.
    -stubattuja, jotka työstävät edellisiä dubatuille jaettavia ns. mielipiteitä think tankeissa, universtailla ym.
    -uunotettavia, jotka lukevat esim. Perussuomalaisten dubattuja palstoja

    VastaaPoista
  46. John Kenneth Galbraith aikoinaan esitti väitteen jonka mukaan Ranskan taloutta on vaikea vaurioittaa (päinvastoin kuin Britannian). En tiedä millä perusteella. Saattoi johtua siitä että Ranskan oma kulttuuri on voimakas.

    Mitä taas Venäjään tulee niin huolimatta siitä että sen näyttää kerran pari vuosisadassa kaatuvan nousee se kuitenkin pystyyn myöhemmin. Se on yksinkertaisesti vain niin suuri ja keskeinen maa tällä pallolla että sitä ilman ei tulla toimeen. Luultavasti se analyyttisin arvio siitä miksi Neuvostoliitto aikoinaan lakkasi olemasta on vielä kirjoittamatta. Itse kieli poskella heitän sen kerettiläisen ajatuksen että venäläiset itse sen tekivät koska esim. Keski-Aasian tasavaltojen sponsorointi tuli hyvin kalliiksi. Samoin 50 000 hyökkäysvaunun jättiarmeija ylläpito ei ollut enää mielekästä tilanteessa jossa varsin hyvin koulutettu väestö kaipasi kulutustavaroita. Ei se Reagan Neuvostoliittoa tuhonnut vaikka tuo tarina monien kiilusilmien mieltä kiihottaisi kuinka.

    Tässä uudessa tilanteessa jossa USA:n globaali hegemonia on pelkkä korttitalo (velalla rahoitettu, perustuu enää vain sotilaalliseen voimaan) ei Venäjä ole ollenkaan niin hutera kuin päiväunen näkijät luulevat. Sillä on itseasiassa kaikki valttikortit kädessä puhaltaa tarpeen vaatiessa tuo finanssitavaratalo nurin. Tämän huteran rakennelman näet ovat lännen finanssinerot itse rakentaneet. Sen heikkous on ketjureaktiomaisessa rakenteessa. Suurin velkoja Kiina ei edes viitsi ampua USA:n päähän kuulaa sillä silloin se menettäisi nuo kulutusmarkkinat. Näin ollen pummia elätetään. Haulikko siltä vain pitäisi saada pois. Mutta miten?

    Pieni paradoksin mahdollisuus tässä piilee. Käykö niin että arvonsa menettänyt ja kadottanut länsi hiipuu ja Venäjä - vähän niin kuin Itä-Rooma - jää ylläpitämään vanhaa kulttuuriperintöä. Venäjähän on käytännössä ainoa Euroopan maista jossa sitoudutaan vielä sellaisiinkin arvoihin kuin uskonto, valtio, armeija - ylipäätänsä vakautta tuoviin instituutioihin. Sen sijaan lännessä vallalla on ajatus että kaikki arvot ovat myytävissä ja vaihdettavissa eli kaikki on suhteellista. Tärkeintä on bailaus ja "rajojen rikkominen".

    Kysymykseen kumpi on imperialistisempi länsi vai Venäjä on helppo vastata: se jolla on enemmän voimaa tällä hetkellä. Omituista ettei tuon anglo-siionistisen imperiumin olemassaoloa tunnisteta. Ehkä se on muuttunut jo niin olennaiseksi osaksi totuutta eli pravdaa että jo väitettä pidetään kummajaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava näkökulma arvon kaima.

      Arvelen vain, että suuri on tuon läntisen "finanssikorttitalon" voima. Ainakin vielä toistaiseksi. Putinille se voi olla liikaa, mutta Venäjä on sitten jo toinen juttu. Putineita tulee ja Putineita menee, mutta Venäjä pysyy.

      Poista
    2. "Luultavasti se analyyttisin arvio siitä miksi Neuvostoliitto aikoinaan lakkasi olemasta on vielä kirjoittamatta."

      Tämä on hyvä huomio. Itseäni on ihmetyttänyt myös kylmän sodan ja NL romahtamisen vähäinen tutkimus ja historian kirjoitus. Esimerkiksi II maailmansodasta ilmestyy vielä lähes 80 vuotta sodasta paljon historian kirjoitusta ja uusia näkökulmia.

      Epäilen syyksi sen että kylmä sota blokkeineen oli myös meillä vapaassa lännessä niin propagandan täyttämää että sen paljastaminen veisi pohjan myös nykyajan politiikalta ja paljastaisi siitä niin pimeitä puolia että koko "oikeauskoinen länsi" kärsisi moraalisen romahduksen. Jos se nyt enää on mahdollista.

      Poista
  47. Tämä tieto tulee suoraan hevosen suusta:

    Suomessa toimii noin 20 Venäjän asiaa aktiivisesti ajavaa informaatiosodan vaikuttajaa eli nettitrollia, kirjoittaa 12 maakuntalehden Lännen Media. Tieto perustuu Lännen Median viranomaislähteeltä saamaan arvioon.

    Lähde arvioi, että toimijoiden tavoitteena on hämärtää toden ja valheen rajaa Suomen julkisessa keskustelussa.

    Puolustusministeri Carl Haglundin (r.) mukaan on aivan selvää, että Venäjä käy Ukrainan kriisissä hybridisotaa, johon kuuluu myös informaatiosodankäynti.

    Haglund kuitenkin sanoo, että on mahdoton tietää, kuinka suuri osa vaikuttajista on fyysisesti Suomessa.

    Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Hanna Smith sanoo, että selkeästi Venäjä-mielisiä kirjoituksia ilmestyy sanomalehtiin ja verkkopalstoille niin systemaattisesti, että mukana täytyy olla järjestelmällistä toimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotaa käydään, se on selvä. Usein sodassa on vähintään kaksi osapuolta ja kaikki keinot käytössä. Ja totuus on ensimmäinen uhri molemmin/ kaikin puolin.

      Koskahan meillekin perustetaan "totuusministeriö", kuten Ukrainaan?

      http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/Ukraina_totuusministeri%C3%B6-28889

      Poista
  48. Tai perustetaan Idän Media tasapuolisuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  49. Totuusministeriön tehtävät ovat kai lustrointi ja perlustrointi ja varsinaisen kovan työn tekee Rakkauden ministeriö saamiensa tulosten perusteella.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.