torstai 28. syyskuuta 2017

Kieli ja kulttuuri



Olkaamme siis monikulttuurisia!

Matti Klingellä on paitsi sankka ja uskollinen ihailijalauma, myös kyky ja halukin ärsyttää, eikä pelkästään snobbailulla. Usein häntä lukiessa tulee mieleen kuitenkin myös myönteisiä ajatuksia: es klingelt noch!
Mahdollisista vioistaan huolimatta -joihin en ota kantaa- Klingellä on huomionarvoinen kyky ymmärtää menneisyyttä ja löytää sieltä paralleeleja nykypäivään. Sellaisen voi saavuttaa vain työskentelemällä toisen aikakauden lähteiden parissa ja se erottaa historian ammattilaisen harrastelijasta.
Toki paralleelit ovat usein problemaattisia ja kiistanalaisiakin. Silti niitä kannattaa pysähtyä miettimään, mikäli ne esittää asiantuntija.
Klingen uusimmassa päiväkirjaniteessä Paššan epäsuosio, Siltala 2017, 300 s. on varsin kiinnostavaa pohdintaa August Ahlqvistista, Aleksis Kivestä ja Kasimir von Kothenista.
Jäämättä pohtimaan sitä, missä määrin Ahlqvistin suorittama Seitsemän veljeksen teilaus liittyi ajankohdan nykytärkeisiin poliittisiin tapahtumiin ja suuntauksiin ja olisiko Ahlqvist syytä rehabilitoida, kiinnittyi huomioni von Kothenin hahmoon ja siihen surullisenkuuluisaan koulupolitiikkaan, jota tämä ajoi. Sillä nimittäin oli myös rationaalisia perusteita.
Ahlqvistille oli tärkeää juuri tuossa tilanteessa puolustaa Suomen kansan mainetta, ja Kiven romaani, jota voitiin lukea realistisena kuvauksena impivaaralaisuudesta, oli siinä suhteessa vaarallinen.
Von Kothenin missio kajosi suomalaisuuden kannalta keskeisen tärkeään asiaan, kyseessä oli koulutuspolitiikan modernisaatio. Modernia koululaitosta taas tarvitsi moderni valtio.
Sellaiseksi oli juuri tuolloin muodostumassa yhdistyvä Saksa ja tässä yleisen edistyksen huumassa varmaankin myös Venäjä ”saisi Bismarckinsa”, mikä merkitsisi Suomen sitomista tiukasti yhtenäisvaltioon. Riihimäen-Pietarin juuri valmistunut ratakin jo valmisteli tilaa tällaiselle.
Tehokkaassa maailmassa ei raakaa, turaanilaista suomalaisuutta enää suosittaisi. Suomenkielen sijasta tarvittiin kansainvälisyyttä, ranskaa ja venäjää ja kaupalliselta kannalta tärkeitä aineita. Venäjää oli jokaisen kouluja käyneen tietysti osattava ja tämä taas oli täysin verrannollinen ajattelutapa siihen nykyiseen näkemykseen, joka ajaa englannin ylivaltaa, väittää Klinge
Suomen olisi voinut jättää alkeisopetuksen kieleksi. Seitsemän veljestä kuvasi Suomen kansan niin primitiiviseksi, että sen saattoi rinnastaa sisä-Venäjän kielisukulaisiin. Tarvitsiko moderni valtio tällaista rupusakkia?
Jälkeenpäin on ihmetelty, etteivät Kiven ystävät ja kannustajat rientäneet puolustamaan tätä, mutta asian selittää poliittisen tilanteen vaarallisuus, päättelee Klinge.
Pidän tulkintaa vakavasti otettavana ja sitä paitsi tuo paralleeli nykyisen englannin tyrkyttämiseen on kiinnostava.
Onhan meillä, luoja paratkoon, nytkin henkilöitä, jotka ovat esittäneet, että englanti pitäisi ottaa viralliseksi kieleksi. Espoo kuulemma niin aikoo tehdäkin. Suomi alkaa tässä uudessa uljaassa maailmassa jo muutenkin tuntua harmilliselta esteeltä ja rajoitukselta. Eihän kukaan enää edes osaa klassisen kirjallisuutemme kieltä eikä aio opetellakaan. Miksipä niin tekisi?
Hals- und Beinbruch, sanoo saksalainen. Mahdollisimman suuri kansainvälisyys kuuluu nyt olevan Espoon tavoitteena ja ehkäpä sellainen saavutettaisiin siinä vaiheessa, kun suomea ei siellä enää puhuta lainkaan, tai korkeintaan slummeissa ja  niiden alkeiskouluissa.
Miksi kyseessä on nimenomaan englanti, ei kai juuri nyt kaipaa erityisiä selityksiä. Kiina on tulossa, mutta sen suuri aika koittaa myöhemmin. Itse asiassa luontevampi vaihtoehto englannille olisi kyllä venäjä, mutta sitä puhutaan nyt pikemmin Itä-Helsingissä kuin Espoossa, jossa jo paikannimistökin on alkanut anglosaksistua. Mutta voisihan sitä kokeilla?
Espoon Westendiin olemme jo tottuneet, mutta edes jonkinlaisen tasapainon vuoksi kaipaisin kovasti myös venäläisiä, arabialaisia ja somalilaisia paikannimiä. Virolaisiahan meillä jo vanhastaan onkin.
Kun valtiovalta nyt on ottanut missiokseen monikulttuurisuuden, on nimistön muuttuminen itse asiassa väistämätön asia. Kuinka voidaan edes kuvitella, ettei se tapahtuisi? Ollaanhan tässä koko ajan suomalaistettu rannikon ruotsalaista nimistöä, mutta kaikella on aikansa. Itäsalmi ja Kilpilahti ovat tuoreita uutuuksia, mutta miten kauan niitä tarvitaan?
Mogadishu avenuen ja vastaavien nyt jo käytössä olevien nimien virallistaminen lienee läpihuutojuttu, mutta missä viipyy esimerkiksi Vostotšnaja sloboda, suomeksi vaikkapa Itäinen lopotti? Jos me todella haluamme toteuttaa multikulturalismia, ei riitä, että meillä asuu erilaisia kansoja. Niillä täytyy itse kullakin olla oma kulttuurinen kotinsa täysine oikeuksineen. Suomen- ja ruotsinkieliset muuttavat myös kukin keskenään yhteen. Näinhän jo tapahtuu.
Suurmoskeijan ympärille muodostunee luontevasti lähitulevaisuudessa oikea valtakunta, malakut allah, jossa omat laitkin vallitsevat, miten voitaisiin tyytyä vähempään? Vai luuleeko joku, ettei tätä vaadittaisi ja vaatimuksiin suostuttaisi?
Jo vuosia sitten törmäsin siihen hämmästyttävään uutiseen, että jotkut jossakin Nizzassa asuvat suomalaiset julkimot olivat ryhtyneet puhumaan kotonaankin englantia ja kasvattivat lapsiaan tähän äidinkieleen.
Johtopäätökseni oli, että mikäli kulttuuriset tavoitteet todella ovat niin matalalla, että ne kyetään saavuttamaan omatekoisella lingua franca-englannilla, niin siitä vaan. Onhan mahdollista, että ainakin lapsi todella kodin ulkopuolella oppii natiivin tasoista englantia ja yksi todellinen äidinkieli kyllä on sekä kulttuuri-ihmisen sine qua non että suorataan lapsen ihmisoikeus.
Tai näin se asia ennen nähtiin, siihen aikaan kun suomalaiselle kansalle kehitettiin omakielistä kulttuuria ja valtiota, jossa heitä ei kielensä takia kukaan sortaisi.
Se löi korvalle niitä yleisvaltakunnallisia tavoitteita, jotka sinänsä perustuivat aivan kunnialliseen pyrkimykseen ajaa suuren isänmaan etua, eivät erityisesti suomalaisuuteen kohdistuvaan pahantahtoisuuteen.
Mutta ehkä on niin, ettei suomalaisuudella ja suomalaisella kansakunnalla enää ole missiota. Sehän oli aikanaan erityisesti kulttuurinen. Nykyäänhän kai kaikki jo ymmärtävät, että kulttuurikin on vain osa taloutta ja talouden tehtävänä on kasvaa. Ehkäpä sitten vain alamme itse kukin parhaamme mukaan tankeroida, ainakin Espoossa, joka on rohkeasti ryhtynyt kulkemaan edellä.

16 kommenttia:

  1. Koulutustahan meillä edelleenkin ihaillaan, mutta ajatellaanko tarpeeksi koulutuksen tuloksia. Kaikenmaailman dosentit oli jo hyvä alku realistisemmalle näkemykselle, mutta koska median koulutus on aina ollut kaikenmaailman dosenttien temmellyskentää, niin tämä hyvä alku saatiin torbetoitua koulutuksen määrähoista maristessa.
    Minä olen optimisti ja uskon että aika aikaa kutakin. Maailma muuttuu ja joku päivä jossain on ensimmäinen yliopisto vallattu takaisin vihervasemmistolta. Seuraavana tulee joku valtalehti ja siitä se sitten vyöryy laumaihmistenkin maailmaan. Muistakaa kuinka nopeasti Neukkula romahti. Nätistä ja vaaleasta Laura Huhtasaaresta voi hyvinkin tulla Suomen Jeanne D,arc, joka nostaa suomalaisuuden multikultin suosta.

    VastaaPoista
  2. Isänmaan tunnusmerkit kieli, historia, rajat ja kulttuuri tuhotaan, koska valtiot ovat muuttuneet konserneiksi. Ne tarvitsevat halpatyövoimaa ja rahalla ei ole isänmaata. Poliittiset päättäjät kumartavat valitsijoidensa sijaan monikansallisille yrityksille ja finanssilaitoksille. Siihen riittää sekakielitaidottomuus ja matematiikka. Ähinä riittää kieleksi. Heterogeeniset imperiumit hajoavat, pieni on kaunista ja seuraavan talousromahduksen aikana Impivaarat nousevat takaisin kunniaan. Sieltä saa lähiruokaa eikä tarvitse nauttia Guggenheimin hengenravintoa: tatuoituja ja naivia sikoja (HS 30.9 B3). Tietenkin voi käydä niinkin, että tulevaisuus on naivien sikojen ähkivä maa.

    VastaaPoista
  3. Pitääkö englanti paikkansa EU:n virallisena kielenä brexitin jälkeen? Eikö Irlanti ole olevinaan muunkielinen?

    Terv. Simuna Antinpoika

    VastaaPoista
  4. Ahlqvistkö rehabilitoida? Miehen suurin ansio professorina on se, että meillä on vain yksi Seitsemän veljestä kahden tai kolmen asemesta. Turpaansa se olisi ansainnut, mutta eihän niistä velliperseaikalaisista siihen ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vain yksi Seitsemän veljestä, koska meillä oli siihen aikaan vain yksi Kiven kaltainen kirjallinen nero.

      Nuoren20-vuotiaan ylioppilaan Karl Johan Bergbomin murhenäytelmä Pombal och jesuiterna sai loistavat arvostelut, ja prof. Paavolaisen mukaan kestänyt aikaa. Siis alkuperäinen runomutoinen ruotsinkielien teksti.

      Mutta hön oli vain suuri lahjakksuus, niin suuri, että hän ymmärsi anta tilaa Kiven kaltaiselle nerolle. Tunnemme hänet paremmin Kaarlo Bergbomina. suomaaisen teatterin ja suomalaisen oopperan perustajana.

      Poista
    2. En ymmärrä logiikkaasi. Jos asemaansa käsittämättömän raukkamaisesti hyväksi käyttävällä Ahlqvistilla olisi ollut professuurinsa asioista minkäänlaista käsitystä, niin Kivellä olisi voinut olla mahdollisuudet kirjoittaa kaksi - kolme Seitsemän veljeksen tasoista teosta. Sillä toisella palkkapiian pojalla oli edes jotain omaa lahjakkuutta.

      Poista
  5. Pahalta kuulostaa, mutta käytäntö osoittaa suomenkielen hirmu kauan sitten saavuttaneen niin vahvan uusiutumiskyvyn, ettei edes ruotsinkielen virallinen asema ole kyennyt sitä missään nujertamaan. Miten ihmeessä englanti siihen kykenisi? Ei kai sitä vakavissaan muut pelkää kuin ruotsinkieliset ja hekin suhteellisen asemansa puolesta? Espoon Ikeassa siitä on jo merkkejä. Tuo ruotsinkielisten perinteisesti suosima myymälä näyttää jo tosi monikulttuuriselta, mutta silti yhä enemmän myös suomenkieliseltä.

    Finnair lausutaan tulevaisuudessakin tankeroimatta Finnair.

    VastaaPoista
  6. Kiinasta en usko ikinä tulevan valtakieltä jo sen perverssin kirjainsysteemin takia. Muuten kyllä tämä englannin palvonta (tunnustan, ainoa vieras kieli, jolla pystyn kunnolla lukemaan ja kirjoittamaan) on pyllystä. Se vain taitaa Klingeltäkin jäädä huomaamatta, että että meillä esim. venäjän, ranskan tai saksan (käsittääkseni kaikki Klingen lempikieliä) opiskelun tiellä on se pakkoruotsi.

    Monikultturismistä tuli mieleen, että Aku Ankan taskukirjan uudessa uusintapainoksessa on sensuroitu alkuperäisiä puhekuplia. Mm. Akun kommentti leijonaa paetessa "Kiirus, sano nekru." on muutettu muotoon "Kirrettä pitää pitää." eli todella kömpelöksi ja mitäänsanomattomaksi.

    Mitä proffa V. on mieltä Stephen Kotkinin Stalin-elämäkerrasta? Miksi muuten suomeksi ei ole saatavissa mitään uusinta venäläistä sotahistoriantutkimusta, kun vaikkapa Mark Soloninia on käännetty viroksikin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen kyllä tuota "nekru"-sanaa. Meillähän ei omasta takaa varmaankaan ollut mitään neekereitä halventavia ilmaisuja, ei ollut moiseen mitään tarvettakaan. On mmielestäni ilmeistä, että kääntäjien oli sitten keksittävä jokin sana, kuten niin monasti suomessa.

      Poista
    2. Venäjän, ranskan ja sakasan opiskelun tiellä on nimenomaan PAKKOenglanti. Joka tätä ei itselleen pysty myöntämään olkoon kieliasiosta hiiren hiljaa.

      Poista
  7. Tykkäsin Kotkinista. Ihmettelen tuota Soloninin ja Viktor Suvorovin boikottia.

    VastaaPoista
  8. En minäkään näe mitään merkkejä sille että kiinasta tulisi globaalin tason valtakieli.

    Britti-imperiumi on mennyttä ja heidän henkisten lastensa amerikkalaistenkin vastaava on jo iltaruskossaan, mutta latinakin piti pintansa Euroopan lingua francana vielä hyvinkin 1200 vuotta Länsi-Rooman 400-luvulla jKr. tapahtuneen luhistumisen jälkeen.

    1600-luvullahan vielä Newtonit ja Descartesit kirjoittivat latinaksi, kun 1700-luvulla Humet, Voltairet ja Kantit jo käyttivät omia äidinkieliään. Toki esim. Oxfordista kaikkia koskeva pakollinen latina poistui vasta 1960-luvulla, eli itseasiassa juuri samoihin aikoihin kun englannin (yli)valta-asema alkoi vahvistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gauss oli viimeinen merkittävä matemaatikko, joka kirjoitti latinaksi.

      Poista
    2. Unohdin lisätä elinvuodet: 1777 - 1855

      Poista
  9. "...ettei suomalaisuudella ja suomalaisella kansakunnalla enää ole missiota." 

    Todennäköisesti Suomen ydinongelma on tässä. Kun kansakunnan eetos ja henki on kadonnut, ei juuri mitään ole tehtävissä. On vain aika tehdä tilaa nuoremille, viriileimille kansoille. Puhuvatko nämä arabiaa vai venäjää en tiedä.

    VastaaPoista
  10. Hienoa että Klinge jaksaa tehdä päiväkirjamerkintöjään, niistä saa aina ajatuksia! Nimike "Paššan epäsuosio" taitaa muuten olla lainattu Lorenz von Numersin teoksesta "Paschan i onåd".

    https://www.kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4980

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.