keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Koskessa kolisten



Niagaraa laskiessa

Suuresti arvostamani brittihistorioitsija Thomas Carlyle julkaisi vuonna 1867 pamfletin Shooting Niagara. And After?
Kiukkuinen purkaus johtui uudesta äänioikeusreformista, joka kaksinkertaisti äänestäjien määrän.
Me, joille yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on itsestäänselvyys, emme välttämättä pysähdy ajattelemaan, että sen arvostelijalla saattoi olla joitakin huomionarvoisia näkökohtia esitettävänään.
Ihmisten ja heidän tekojensa moraaliseen eriarvoisuuteen uskova Chelsean oraakkeli korosti asian sitä puolta, ettei mistään asiasta voinut tehdä arvokasta se, että mahdollisimman monet ihmiset sitä halusivat. Eivätkö ihmiset haluakin kaikenlaisia vastenmielisiä ja halpamaisia asioita?
Nyt näköjään haluttiin jopa asioiden keskinäinen arvojärjestys ratkaista sen mukaan, miten monta ihmistä kutakin niistä halusi: Count of Heads to be the Divine Court of Appeal on every question and interest of mankind…
Mihin tästäkin tie johtaisi: That, in a limited time, say 50 years hence, the Church, all Churches and so- called religions, the Christian Religion itself, shall have deliquesced, into Liberty of Conscience, Progress of Opinion, Progress of Intellect, Philanthropic Movement, and other aqueous residues, of a vapid badly-scented character ; and shall, like water spilt upon the ground, trouble nobody considerably thence forth, but evaporate at its leisure.
Antaapa siis mennä vaan, kun on alamäki taas, eihän mihinkään asiaan sovi puuttua eikä siihen olisi oikeuttakaan:  That, in lieu thereof, there shall be Free Trade, in all senses, and to all lengths: unlimited Free Trade, which some take to mean, ‘Free racing, ere long with unlimited speed, in the career of Cheap and Nasty; this beautiful career, not in shop- goods only, but in all things temporal, spiritual and eternal …
Carlyle, sivumennen sanoen, oli se, joka ensimmäisenä kiinnitti Friedrich Engelsin huomion Englannin työväenluokan ahdinkoon. Hänen mielestään se niin sanottu taloustiede, joka kielsi auttamasta köyhiä, oli synkkää oppia -dismal science- jossa perusasiat olivat pahasti vialla.
Totuus ja oikeus näet vaativat, että jotakin oli tehtävä, vaikka humpuukimestarit julistivat, että kaikki meni parhaalla mahdollisella tavalla, kun sen annettiin mennä vaan ja ehkäpä vauhtia vielä lykättiin lisää.
Carlyleä julkaistiin vuosisadan vaiheessa aika lailla Suomessakin. Hän oli moraalinen opettaja, jota myös Tolstoi arvosti kuten arvattavasti myös suomalainen työväenluokka, joka Jasnaja Poljanan vanhusta niin suuresti ihaili.
 Inhimillisyys ja moraalisesti arvokkaat asiat eivät kiukkuisen skotin mielestä olleet mikään automaatti, joka tarvitsi vain käynnistää ja alkoi oitis tuottaa mahdollisimman paljon mahdollisimman monelle, kuten utilitaristit uskoivat.
No, eihän se äänioikeuden laajentaminen sentään tainnut mitään katastrofia tuottaa? Ehkä naistenkin äänioikeus oli aivan perusteltu asia? Kukapa nykyään uskaltaisi edes epäillä tuota asiaa, saati vastustaa ja millä perusteella?
Nyt jälkeen päin näyttää varsin yhdentekevältä, oliko Englannissa äänioikeus hieman useammalla vai harvemmalla. Moni ilmeinen mielettömyys joka tapauksessa tuli reformin kautta kumotuksi.
Mutta siinä Carlyle näyttää olleen aivan oikeassa, että erilaiset vapaudet, oikeudet ja usko kaiken paranemiseen ja edistymiseen vapauttamisen kautta sekoittuivat ennen pitkää yhdeksi mössöksi, jonka arvosteleminen ja arvottaminen kävi tarpeettomaksi ja mahdottomaksi. Järjen käytön voi lopettaa, kun yleisavain onneen oli käytössä.
Neuvostoliiton loppuaikoina kuultiin usein absurdi tunnus: ”enemmän vapautta, enemmän sosialismia!” Molemmat kun olivat arvostelun yläpuolella, ei niiden vaatimista voinut vastustaa, eteenpäin oli vain mentävä, vaikka seinä oli vastassa. Jäljelle jäi vain mahdollisuus määritellä, mitä noilla asioilla oikein tarkoitettiin tässä ja nyt.
Kova todellisuus teki lopun sosialismista ja vapaus teki saman tasa-arvolle. IMF-ortodoksian mukaan Venäjäkin siten läksi ainoalle oikealle, maksimaalisen vapauttamisen tielle. Siitä se on myöhemmin julkeasti livennyt koko kansainvälisen yhteisön närkästykseksi, mutta se on jo toinen asia.
Globalistinen ideologia näyttää nyt olevan se ylivertainen totuus, joka vapauttaa adeptinsa tarpeesta käyttää järkeä. Yksi sen pyhistä dogmeista on vapaa liikkuvuus.
Talouden globalisoituminen on asia, jolle me emme mitään mahda, mutta juuri sen takia olisi välttämätöntä pyrkiä suojautumaan sen vaikutuksilta.
Kuten Vesa Kanniainen uusimassa Kanava-lehdessä kirjoittaa, vapaa muuttoliike ja hyvinvointivaltio ovat kestämätön yhdistelmä. Jompikumpi siis on lopetettava eikä kuviteltava, että kaikki jotenkin vain menee mahdollisimman hyvin, kun sen annetaan mennä vaan.
Tällainen valintatilanne näyttää kummalista kyllä, olevan monille ns. hyvin koulutetuillekin ja ehkäpä ensi sijassa juuri heille, mahdoton käsittää.
Lapsellisia kuvitelmia siitä, miten valikoimaton muuttoliike parantaa maan huoltosuhteen, ei ole saatu normaalin aritmetiikan avulla loppumaan. Aivan käsittämätöntä on, ettei hälläväliä-politiikan suosijoiden piiristä ole koskaan esitetty yhtään lukua koskien maahanmuuttajien optimaalisia ja maksimaalisia määriä millään aikavälillä, enempää kuin tulijoille esitettäviä kriteereitä.
Tämän täytyy ilmeisesti tarkoittaa sitä, ettei sellaisia lukuja ajatella lainkaan mahdollisiksi. Vai pannaanko ovet yhtäkkiä kiinni sitten, kun maassa on 10, 20, 30, 40 tai 50 prosenttia valikoimattomia maahantulijoita?
Huomautettakoon tässä erityisesti, ettei pakolaisuutta ja maahanmuuttoa saa tai ainakaan saisi sekoittaa toisiinsa. Pakolaisen velvollisuus on, niin haluttaessa, poistua maasta niin pian kuin turvapaikkaa ei enää tarvita.
Kanniainen toteaa myös sen sinänsä triviaalin tosiseikan, ettei Geneven pakolaissopimus kelpaa maahanmuuttopolitiikan perustaksi. Kuinka se voisi kelvatakaan?
Jokaisella maalla on oikeus asettaa kriteerit mahdollisille uusille kansalaisilleen, eikä tällä ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa.
Nämä asiat näyttävät kuitenkin valtavirran keskustelussa sotkeutuneen kummalliseksi ja, uskallan sanoa, pahalta haisevaksi seokseksi, jossa ei edes voi esittää kysymyksiä eikä alkeellisinkaan looginen argumentti mene läpi, ei vaikka se olisi peruskoulussa opittua aritmetiikkaa.
Vaan entäpä jos tilanteemme olisikin kuin 1800-luvun Englannissa? Jospa loistava polku kohti edistyksen uusia huippuja vielä onkin edessämme eikä ole tarvetta mihinkään muuhun kuin kaiken maksimaaliseen vapauttamiseen?
Sillä, joka näin uskoo, olisi normaalisti todistustaakka, mutta tuntuu nyt siltä, ettei tällaisen taakan olemassaoloa edes kyetä kuvittelemaan.
Vesa Kanniaisen artikkeli on kovin harvinainen huutavan ääni korvessa ja jokaisen, joka kannattaa nykyistä hälläväliä-politiikkaa, olisi syytä vastata sen argumentteihin. Ne puheet lintujen lennosta ovat intellektuaalisesti ala-arvoista populismia.

12 kommenttia:

  1. "Lapsellisia kuvitelmia siitä, miten valikoimaton muuttoliike parantaa maan huoltosuhteen, ei ole saatu normaalin aritmetiikan avulla loppumaan. Aivan käsittämätöntä on, ettei hälläväliä-politiikan suosijoiden piiristä ole koskaan esitetty yhtään lukua koskien maahanmuuttajien optimaalisia ja maksimaalisia määriä millään aikavälillä, enempää kuin tulijoille esitettäviä kriteereitä."

    Sama argumentti muuten sopii myös globaaliin väestönkasvuunkin. On oikeastaan aika kummallista, että niin kivenkovien arvojensa nimiin vannovat kapiittalistit yhtäällä kuin kaikenmaailman "pehmeiden" arvojen nimeen vannova maailmanparantajaisto toisaalla itsepintaisesti ummistavat silmansä ja vaikenevat tästä kaikkien aikojen suurimmasta ekologisesta ja turvallisuusriskistä. Vai uskooko joku täysijärkinen nyt ihan vakavissaan, että Maapallolle mahtuu aina vaan yhä uusia ja uusia miljardeja, keskimäärin n. 12 vuoden välein?

    Ensiksi mainitut saattavat toki ahneutensa sokaisemina uskotella väestönkasvun olevan jopa hyväkin juttu, tuottaahan se lisää ainakin potentiaalisia kuluttajia ja mikä vielä mieluisampaa, erittäin edulliseksi ymmärrettyä työvoimaa (ne halpatyövoiman ulkoiskustannukset sälytetään sitten muiden maksettaviksi, mutta se olisi jo oman keskustelunsa aihe). Ja jälkimmäisille se tuottaa yhä uusia "uhripääoman" haltijoita paapottavaksi ja antaa Gutmenscheille sitä kautta lähes ehtymättömän moraalisäteilyn lähteen... Jotain tuollaistakin voi tässä olla näkevinään, jos niikseen tulee. Vaan ehkäpä kaikki vielä tosiaan kääntyy parhain päin, kunhan vaan uskotaan ja toivotaan ja annetaan mennä?! Not.

    "Sillä, joka näin uskoo, olisi normaalisti todistustaakka, mutta tuntuu nyt siltä, ettei tällaisen taakan olemassaoloa edes kyetä kuvittelemaan."

    Jännä juttu että tuollaiset omiin aksioomiinsa itsensä sokeaksi tuijottaneet (tällä hetkellä "liberaalit") uskomusjärjestelmät ja niiden parissa askartelevat ovat uskomattoman kovapäisiä lähes mille tahansa uskomuksiinsa kohdistetulle arvostelulle. Kritisointi, jota voidaan muodikkaasti vaikkapa vihapuheeksikin kutsua, tuntuu pikemminkin lähinnä lujittavan Ainoaa Oikeaa Uskoa. Tai ehkäpä se onkin juuri se tämän ajan uskonto, ainakin länsimaissa? Todistustaakkaakin sovelletaan lähinnä käänteisesti, tyyliin "globaali oikeudenmukaisuus vaatii vapaata liikkuvutta"- laatuista argumenttia ei tarvitse perustella millään tavoin, mutta vähänkin eri mieltä oleva joutuu joko saivartelevan pikkutarkkaan ristikuulusteluun, tai luultavammin leimataan vihapuhujaksi tms. Pahuuden edustajaksi aivan suoralta kädeltä... Mutta tyhmyydelle nyt ei itse Taivaan Isäkään taida lopulta mahtaa kovinkaan paljoa.

    VastaaPoista
  2. Väestönkasvu kasvattaa BKT:tä. Sen palvonta taitaa olla uusi uskonto. Ja Näkymätön Käsi hoitaa kaitselmuksen virkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin kun puuttuu mittari jossa bkt mittaa reaalitaloudellista kasvua. USA:n osalta kiinalainen arvio on se että vain 28% oli enää reaalitaloutta ja 72% virtuaalitaloutta.

      Poista
    2. Kummallista että Amerikan talous kasvoi vielä 50-60 luvuilla kohisten vaikka oli sietämättömän korkea tuloverotus.

      Poista
    3. Toki maahanmuutto kehitysmaista luo työtä ja työpaikkoja. Aivan kuten Jimmy Carterin USA:ssa kävi, kun kehitysmaista alkoi tunkea väkeä kullattujen katujen maahan.

      USA:ssa ei turhaan ole maailman suurin vankilaväestö, ja heitä vartioimassa tuhansia osavaltioiden ja liittovaltion palkkalaisia. Tietenkin se kasvattaa BKT:ta.

      Mitä väliä sillä on, että naiset ja lapset ei voi kulkea turvallisesti kaduilla, vaan he tarvitsee joka paikkaan vähintään henkilöautokyydin ja hätänumeron matkapuhelimen pikavalintaan?

      Mitä väliä sillä on, että kouluissa ja yliopistoissa tarvitaan joko lähikatujen tiheä poliisipartiointi tai jopa oma poliisilaitos?

      Haluammeko Suomesta todellisen Pohjolan Amerikan?


      Terveisin,

      Nikke


      P.s.

      USA:n BKT kasvoi 1950-1960-luvuilla ydinasevarustelun ja avaruuskilpailun takia. Kun velkojen maksun aika koitti 1970-luvulla kaikki melkein pysähtyi. Sama tapahtui neukuissa, mutta kun USA toipui 1980-luvulla, neukkula ei toipunut.

      Poista
    4. Nikke lienee pitkälti oikeassa. Onhan se sekin omalla tavallaan jännää, että nekin "oikeistohaukat", jotka muuten ovat kiihkeän halukkaita leikkelemään vähän sieltä ja täältä jopa siihen mittaan että potilasta uhkaa menehtyminen, eivät yleensä pidä juuri minkäänlaista ääntä tuosta massiivisesta sotilaallis-teollisesta tuhlauksesta. Tai jos pitävät, niin ovat lähinnä sen kiihkeitä puolestapuhujia.

      No, jos nyt objektiivisemmiksi pakottaudutaan, niin myönnetään sentään, että onhan sotilasteollisella kompleksilla ollut sentään positiivisiksikin ymmärrettyjä, lähinnä teknologisia ulkoisvaikutuksia. Sieltä ja saman puun sivuhaarasta eli avaruusteknologisesta teollisuudestahan ovat pitkälti peräisin mm. tietotekniikka, erilaiset metallurgiset innovaatiot, aurinkopaneelit, teflon, goretex ja mitäpä näitä nyt onkaan. Ja onhan niille sittemmin ihan järkeenkäypääkin siviilikäyttöä löytynyt.

      Mutta eipä se silti poista sitä tosiasiaa mitenkään, että sotilasteollinen kompleksi on pohjimmiltaan massiivinen teollisuuden valtiontukijärjestelmä, jonka sovittaminen semmoisenaan esim. johonkin "liberaaliin" talousteoriaan ja sen aksioomiin vaatii käytännössä pyöreän palikan rusikoimista neliskanttiseen reikään. Puhumattakaan siitä, että velkarahallahan sitäkin melko pitkälle pyöritetään. Vaikka eipä kaikiten asiaa yrittävillä tunnu tekevän edes kovin tiukkaakaan. Lieneekö sitten vika integriteetissä vaiko intelligenssissä, mene ja tiedä.

      "Ketään ei ole niin helppoa saada vakuuttuneeksi jonkin asian yleisestä hyödyllisyydestä kuin juuri sitä, joka saa tuosta asiasta myös kaikkein muhkeimman henkilökohtaisen hyödyn."
      (-John Kenneth Galbraith-)

      Poista
  3. Uusliberalistinen politiikka on kapitalistien sota yleistä äänioikeutts vastaan. Kapitalisti ei ole koskaan hyväksynyt että demokratiassa verotuksen tasosta päättää parlamentti eikä kapitalisti valitse paljonko maksaa veroja vai maksaako lainkaan. Wahlrooshan puhuikin jo julkeasti "massojen diktatuurista". Pääomien liikkeiden vapauttaminen on ase tässä kapialistien avoimessa sodassa joka on suurin länsimaita kohdannut onnettomuud sitten toisen maailmansodan.

    VastaaPoista
  4. Saksa ja Ruotsi ovat elvyttäneet talouttaan pakolaisvyöryllä ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Siis toistaiseksi. Tämä elvytys tulee näyttämään myös toisen puolensa seuraavan laskukauden aikana ja muutenkin, sillä ihmisillä elvyttäminen elvyttää myös ihmisten luomia konflikteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkomaiset mediat ovat lähivuosina käyneet tutustumisretkillä Ruotsissa ja todenneet, että hirveältä näyttää! Pakko kysyä Affu, että onko kannanottosi jotakin ironiaksi tarkoitettua? Tai mitä?
      hh

      Poista
  5. Hesarissa oli joskus vuosia sitten mieleeni jäänyt 100v sitten sarjan artikkeli. Tuossa 100v artikkelissä köyhiä jotka lehtikuvassa kuorivat epätoivossaan mäntyä tehdäkseen pettuleipää. Syytettiin "huikeasta elämästä" ylellisistä elintavoista, juoppoudesta, (mistä keitettiin viinaa kun viljaa ei riittänyt edes leipään)ja kehotettiin tietysti keräämään sieniä sekä marjoja.

    Nykypäivän vastine tälle ovat iltapäivälehtien säännöllisesti ilmestyvät porvarien propagandajutut leijonan lailla karjuvasta työvoimapulasta kun tarjolla ei ole kuin nollatuntisopimus tai joku peräkylällä oleva mutteripaja hakee kiireapulaista vuokratyöfirman kautta tai sitten nämä provisiopalkkaisten myyjien paikat joita voi toki ilmoittaa mielin määrin vaikka ei olisi mitään mahdollisuuksia hyvälläkään myyjällä menestyä.

    Toinen ryhmä ovat nämä alaikäiset äidin essuntaskussa olevat sankariyrittäjät vaikka alaikäisellä ei ole oikeutta edes tehdä itsenäisesti yrittäjyyden vaatimia sitoumuksia.

    Faisez-Laire ideologian lopputuloshan tiedetään. Ehdoton huippuhetki 30-luvun lama on vain päässyt unohtumaan eikä muisteta että se oli vain oire.

    VastaaPoista
  6. "Koskessa kolisten" WSOY 1960. Sehän oli Aira Sinervon kriittinen kuvaus Koskelan kansanopistosta, jonka sattoi tunnistaa Sirola-opistoksi. Mutta kritiikki sopii kyllä muihinkin.

    VastaaPoista
  7. "Koskessa kolisten, myötävirrassa vilisten"

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.